Yleispatologian käsitteitä: abskessi/absessi märkivä kudosalue, jota ympäröi sidekudoskotelo, antibiootit ei pääse käsiksi ageneesi adaptaatio elimen tai sen osan synnynnäinen puuttuminen; elin jää kehittymättä sopeutuminen; solu sopeutuu ympäristön muutoksiin (stressi, vaurio); hypertrofia, hyperplasia, atrofia, metaplasia akuutti tulehdusreaktio nopea ja lyhytkestoinen, neutrofiiliset leukosyytit tyypillisesti tulehdusreaktioon osallistuu luontainen immuunijärjestelmä, hankinnallinen immuniteetti silloin kun kyseessä on infektiota seuraava tulehdusreaktio (jos vasta-aineita kehittynyt aiemmin) syitä: mikrobi-infektiot, yliherkkyysreaktiot, fysikaaliset tekijät, kemialliset tekijät, nekroosi punotus, turvotus, kuumotus & kipu allergia, allerginen reaktio yliherkkyysreaktio; immuunijärjestelmä herkistyy -> muuttunut & voimistunut reaktio elimistölle vieraisiin (allergeenisiin) aineisiin amyloidi, amyloidoosi amyloidi (=tärkkelyksenkaltainen) on vaikealiukoinen, säikeinen proteiini, joka kertyessään sakkautuu solivälitiloihin, 15 kemiallista tyyppiä toteaminen: Kongonpuna-värjäys: polarisoidussa valossa omenanvihreänä kertymät systeemisiä/paikallisia (Alzheimeriin liittyen) anaplasia solujen erilaistuminen lähtökudoksen suuntaan, erilaistumisen puute antigeeni vasta-ainetuotannon tai soluvälitteisen immuunivasteen elimistössä aikaansaava aine antrakoosi pigmentin kertymisestä johtuva kudoksen tummuminen, yleensä keuhkoissa aiheuttajia: hiilipöly, ilmansaasteet, tupakansavu, asbesti, silikoosi pölyn kertymisestä johtuva sairaus on pneumokonioosi angiogeneesi verisuonten (uudis)muodostus
aplasia elimen tai sen osan kehittymättömyys, aihe (elimen tekele) tunnistettavissa apoptoosi geenien ohjaama solukuolema, liittyy kudosten normaaliin kehitykseen, mutta myös useisiin sairauksiin solu hajoaa pieniksi solukalvon ympäröimiksi rakkuloiksi, jotka makrofagit sitten syövät arpi tulehduksesta jäljelle jäävä alue, jossa normaali kudos on korvautunut sidekudoksella arpeutunut alue voi huonontaa elimen toimintaa (esimerkiksi sydämen pumppaustehoa) arven laajuus riippuu tuhoalueen suuruudesta, laajassa arpikudoksessa voi ilmetä kutistumista, koska sidekudossolut (myofibroblastit) sisältävät sitä aiheuttavia proteiineja arpi syntyy kun sidekudossolut korvaavat granulaatiokudoksen hypertrofinen arpi: sidekudoslisä haava-alueella, sisältää paksuja sidekudossäikeitä keloidi: sidekudoslisä laajentunut haava-alueen ulkopuolelle atresia luonnollisen aukon puuttuminen (ruokatorvesta ei yhteyttä mahalaukkuun) eli synnynnäinen umpeutuma atrofia surkastuminen, kuihtuminen adaptaatiomekanismina: solukoko (ja siten elimen rakenne, sekä toiminta pienenee/vähenee) syitä: vähentynyt rasitus/verenkierto/endokriininen stimulaatio, denervaatio, aliravitsemus, ikääntyminen, käytännössä joko synteesi vähentyy tai katabolia lisääntyy histologisesti: solukoko lisääntyy, autofagisten vakuolien määrä kasvaa, residuaalikappaleet, ei rauhasrakenteita atypia poikkeama normaalista kudoksesta, yleensä histologinen, reaktiivinen tai merkki pre-neoplastisesta muutoksesta autoimmuunitauti kehon immuunivaste kohdistuu kehon omiin antigeeneihin (autoantigeeneihin) seuraa kudosvaurio, elimistön korjausmekanismit aktivoituvat ja syntyy lisää autoantigeeniä, seuraa elimen krooninen tulehdus normaalitilanteessa omia kudoksia kohtaan kehittynyt immunologinen toleranssi estää autoantigeeneihin kohdistuvat immuunivasteen reaktiot (autoantigeeneihin reagoivat solut poistetaan) taudin puhkeaminen riippuu mm. perintötekijöistä, infektioista ja sukupuolesta (estrogeeni edistää autoimmuunireaktioiden syntymistä) deformaatio ulkoisten tekijöiden aikaansaama epämuodostuma
dysplasia (premaligni) epiteliaalisessa tai mesenkymaalisessa solukossa muuttunut solukoko, tumien koko kasvanut, enempi mitooseja (=proliferaatio), erilaistumisen häiriintyminen dystrofinen kalsifikaatio solu- ja kudosvaurioihin liittyvä kalkkeutuminen valtimonkovettumatauti, sydämen läppäsairaudet, syöpätaudit, kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt & seerumin suuri kalsiumpitoisuus (ei dystrofista kalsifikaatiota!) eksudaatio, eksudaatti tulehdusnesteen tihkuminen = runsasproteiininen neste verisuonista kudoksiin tulehduksen yhteydessä yleensä verisuonten seinämävaurio (akuutti tulehdusreaktio), valkosoluja nesteeseen ektopia elimen tai kudoksen sijainti poikkeavassa paikassa huom! ei metastaasi embolia kiinteä, nestemäinen tai kaasumainen kappale, joka kulkeutuu verenkierrossa alavirtaan kiinteä embolia: esimerkiksi tromboosin tai ateroskleroottisen kovettuman kappale kaasumainen embolia: ilmaembolia nestemäinen embolia: synnytyksessä äidin verenkiertoon joutunut lapsivesi keuhkoembolia: yleinen välitön kuolinsyy, saavat yleensä alkunsa syvistä alaraajalaskimoista, satulaemboliat tarttuvat keuhkovaltimoiden haarautumiskohtiin, suuret -> sydämen oikean kammion äkillinen vajaatoiminta, pienet -> keuhkoinfarktit epiteelisolu elimistön pintoja verhoavan kudoksen muodostava solutyyppi levy-, kuutio- ja lieriö-, yhdenkertainen, kerrostunut ja valekerrostunut, rauhasepiteeli alla aina tyvikalvo epiteelinsisäinen neoplasia carcinoma in situn ja dysplasioiden muodostama muutosryhmä, esimerkiksi kohdunkaulan kanavan muutokset, vaikeusasteittainen jaottelu (epiteeliin rajoittunut neoplasia= carcinoma in situ: epäjärjestykseltä ja tuma-atypialta syövän kaltainen, mutta ei läpäise tyvikalvoa, eli ei lähetä etäpesäkkeitä ilmenee värimuutoksena, ei niinkään kyhmynä etenee usein vuosien mittaan syöväksi -> poistettava tarkoin dysplasia: epiteeliin rajoittuneita muutoksia, joiden rakenteellinen häiriö lievempi) epiteloidisolu syntyminen: gammainterferoni (T-solujen tuottama interferoni)&il-12 -> makrofagi -> epiteloidisolu = muuntunut makrofagi, joka muistuttaa epiteelisolua, esiintyy granuloomakudoksessa
mikroskooppiset piirteet: runsas sytoplasma ja eosinofiilinen värjäytyminen fibroosi sidekudoslisä kudosvauriosta johtuva: akuutin tulehduksen jälkeen, erityisesti kun vaurioalue ei yhtenäinen (arpi), idiopaattinen: itsesyntyinen normaali kudos korvautuu sidekudoksella; vaatii fibroblastien matriksituotannon kasvamisen matriksin proteiinien hajotuksen yli fisteli absessista tai onteloelimestä muodostunut tiehyt toiseen onteloon tai pinnalle absessin märän purkautumisreitti granulaatio sidekudoksen uudismuodostus sidekudossolujen tuottama löyhä sidekudos, jossa voimakas risteilevä verisuoniverkosto ts. mikroskoopissa näkyy löyhää sidekudosta, tulehdussolukkoa ja runsasta verisuonitusta granulomatoottinen (tulehdus) kroonisen tulehduksen erikoistyyppi tunnusmerkki: epiteloidisolugranuloomat (= muuttuneista makrofageista muodostuneita pyöreitä ryhmiä, jättisoluja esiintyy myös usein) syitä: mikrobin (usein tuberkuloosibakteeri) tai vierasesineen fagosytoosi, voi syntyä myös idiopaattisesti (Crohnin tauti, sarkoidoosi) nekrotisoiva granulomatoottisen infektion taustalla usein tuberkuloosi granulooma tulehdussolukertymä, koostuu esimerkiksi makrofageista ja lymfosyyteistä, tai epiteloidisoluja ja jättisoluja ominainen sarkoidoosille ja tuberkuloosille voi kehittyä myös esimerkiksi pitkittyneen intubaation seurauksena äänihuuleen (syynä siis intubaatioputken aiheuttama paine) haavauma, ulkus johtuu kuolioituneen kudoksen irtoamisesta, sairauden aiheuttama (vrt. vulnus, joka traumaperäistä kudososien puuttumista tai irtoamista toisistaan) hamartooma paikallinen elimen normaalisolujen liikakasvu, kasvaimen ja epämuodostuman välimuoto solut järjestäytyneet epätyypillisesti (esimerkiksi normaalit luomet ovat hamartoomia) hemorragia verenvuoto
heterotopia kudos tai elin epänormaalissa paikassa, kasvaimen kaltainen muutos syynä esimerkiksi kudoksen paikallinen kehityshäiriö, oireeton (esim. haimakudosta mahalaukun seinämässä) poistetaan yleensä kasvainepäilyn takia hyaliini hyytelömäinen, solujen rappeutuessa syntyvä tuote, solutonta hyljintä, rejektio iho- tai elinsiirrännäisen aikaansaama immunologinen reaktio, siirrännäinen tuhoutuu sekä vasta-ainevälitteisen, että soluvälitteisen immuniteetin aktivoituminen (jälkimmäisen rooli tärkeämpi) hyperakuutti: minuuttien tai muutamien tuntien sisällä siirrosta, vastaanottajalla valmiita vasta-aineita elimistössään akuutti: muutamia päiviä tai viikkoja siirron jälkeen, soluvälitteisellä mekanismilla krooninen: kuukausien tai vuosien jälkeen siirrosta, vähäiset endoteelin vauriot, liiallinen korjautuminen -> verisuonten seinämien paksuuntuminen -> hapenpuutevaurio käänteishyljintä: luu- ja kantasolusiirtojen jälkeen: siirteessä olevat lymfosyytit hylkivät siirteen saajan soluja hyperemia kudosten verisuonten lisääntynyt verekkyys hyperplasia adaptaatiomekanismi; kudoksen solumäärä kasvaa kompensatorinen/fysiologinen tausta epiteelikudos, luuydin ja fibroblastit immunohistokemia vasta-ainevärjäys infektio taudinaiheuttajat tunkeutuvat elimistöön tai elimistön osasta toiseen in situ karsinooma tyvikalvoon rajautunut syöpäkasvaimen kaltainen epiteelikudoksen muutos koska kasvain on rajautunut tyvikalvoon, se ei lähetä etäpesäkkeitä intraepiteliaalinen neoplasia ks. epiteelinsisäinen neoplasia invaasio malignien neoplastisten solujen ominaisuus: kyky tunkeutua normaaliin kudokseen, verisuoniin ja imuteihin, mahdollistaa etäpesäkkeiden muodostumisen työntyessään kudokseen kasvainsolut aiheuttavat myös sen tuhoutumista invasoitumisen mahdollistaa: 1) solujen lisääntynyt liikkuvuus 2) proteolyyttisten entsyymien eritys 3) vähentynyt kiinnittyminen viereisiin soluihin
iskemia seurausta kudoksen huonontuneesta verenkierrosta, kudos kärsii ravinteiden ja erityisesti hapen puutteesta iskemian seurausten vakavuusaste riippuu iskemian kestosta ja kudostyypistä (sydämen lihassolut ja aivojen neuronit kestävät hapen puutetta huonoiten) karsinogeneesi =syövän synty solun kasvun tai erilaistumisen säätelyyn osallistuvan perimän vaurio karsinogeneettiset perimän muutokset jaetaan kolmeen ryhmään: 1) muiden geenivirheiden syntyä eristävät geenivirheet (kopioituvan DNA:n tarkistus- ja korjausproteiineja koodittavien geenien virhe) 2) onkogeenien virheet (solun kasvua stimuloivat geenit) 3) kasvurajoitegeenien virheet karsinogeeni syöpää aiheuttava aine useimpien syöpien taustalla, mutta tarvitsevat usein kofaktoreita pääluokat: - kemikaalit; edellyttävät usein metabolista muokkausta muuttuakseen aktiivisiksi - virukset; erityisesti nuoruusiän kasvaimet - säteily (ionisoiva ja ionisoimaton); ihosyöpien pääaiheuttaja - eksogeeniset hormonit (elimistöön ulkopuolelta tulevat); mm. sukupuolihormonit. - bakteerit, sienet ja parasiitit - sekalaiset tekijät (ts. muut kategoria); asbesti, metallit kasvainten luokittelun periaatteet 1) luokittelu käyttäytymisen mukaan: benigni/maligni beligni: ei invasoi, paikallinen, hidas kasvuvauhti, muistuttaa kantakudosta maligni: invasoiva (lähettää metastaaseja), nopea kasvuvauhti, eroaa selvemmin (ja vaihtelevammin) kantakudoksesta 2) histogeeneettinen luokittelu: alkuperä: epiteeli-/sidekudos-/imukudos-/verikudosperäinen eroavuus alkuperäiskudoksesta eli erilaistumisaste: 1, 2 tai 3 (1 tarkoittaa hyvin erilaistunutta kasvainkudosta, jonka ennuste on parempi) kasvainten leviämisreitit (mikäli tarkoittaa metastaasien leviämisreittejä) hematogeeninen: verenkierron mukana, erityisesti luihin, mutta myös keuhkoihin, maksaan ja aivoihin, (metastaasituumorit eroavat primaarisista tuumoreista kyseisissä kohteissa siten, että esiintyvät monilukuisina), sarkoomat leviävät yleensä hematogeenisesti lymfaattinen: tuumorisolut joutuvat imusolmukkeeseen afferenttia imusuonta pitkin ja kotiutuvat solmukkeen reuna-alueelle, tuumori estää usein imunesteen virtauksen ja saa aikaan ödeemaa imusolmukkeesta ylävirtaan transkeloominen: ruumiinonteloiden sisällä leviävä, aiheuttaa nestekertymää vatsakalvon ontelo, keuhkopussinontelo ja sydänpussinontelo metastaasit kasvavat kyhmyinä/keräsinä onteloiden mesoteelipinnalla implantaatio: tuumorisolujen joutuminen terveeseen kudokseen esimerkiksi kirurgisen operaation aikana sattuneen kömmähdyksen johdosta kertymä (solunsisäinen) 1) normaalikomponenttien kertymät:
lipidikertymät: steatoosi (triglyseridikertymä), ateroskleroosi, kolesteroosi, ksatoomat (kolesterolikertymiä) proteiinikertymät: absorption, liikatuoton, metabolian ongelmien (amyloidoosi), prionitautien, myelooman tai syöpien (p53) seurauksena glykogeenikertymät: diabetes mellitus, glykogenoosit 2) epänormaalien aineiden kertymät: mineraalit (endogeenisten aineiden ollessa kyseessä syynä kertymäsairaus, joita lueteltu kyllä jo edellisen kohdalla), asbestoosi, pneumokonioosi 3) pigmenttikertymät: eksogeeniset: hiili, pseudomelaniini endogeeniset: lipofuskiini, melaniini, hemosideriini, bilirubiini lisäksi hyalinisaatio, jonka sijoittuminen yllä oleviin kategorioihin hiukka epäselvä komplementti puolustusjärjestelmän osa, koostuu 20:stä veren proteiinista osallistuu mikrobien tuhoamiseen ja tulehdusreaktioon kongestio verentungos, verekkyys krooninen tulehdusreaktio pitkään kestävä pysyvä tulehdus histologiset tunnusmerkit: lymfosyytit ja makrofagit, havaittavia mikroskooppisia muutoksia ovat yhtäaikainen kudostuho, tulehdussolut (juuri ne edellä mainitut makrofagit ja lymfosyytit, ei niinkään eosinofiilit tai neutrofiilit), kudoksen korjausyritykset (lisääntynyt proliferaatio) sekä fibroosi tärkeimpiä syitä: 1) elimistö on kykenemätön eliminoimaan aiheuttajan, tai kyseessä on autoimmuunitauti 2) vaurioittava, tulehduksen aikaansaava tekijä on toistuva tai pysyvä 3) tulehduksen aiheuttajaa ei voida tuhota muuten kuin krooniselle tulehdukselle ominaisin keinoin (tarvitaan makrofageja ja lymfosyyttejä) 4) puolustusjärjestelmä on pysyvässä ylivireystilassa toimintahäiriön takia makroskooppisia muutoksia: ulkukset, absessit, onteloelinten seinämien paksuuntuminen, fibroosi krooninen tulehdus voi altistaa amyloidoosille granulomatoottinen tulehdus on kroonisen tulehduksen erikoistyyppi kuolinsyy koostuu taudeista ja tapahtumista, jotka ovat johtaneet kuolemaan peruskuolinsyy: kuolemaan johtaneen tapahtumasarjan käynnistänyt tauti, vamma, myrkytys, olosuhde tai muu tekijä välitön kuolinsyy: peruskuolinsyystä (ja mahdollisesti välivaiheen kuolinsyystä) johtuva tila tai tauti, joka lopulta tappaa potilaan myötävaikuttavat tekijät: taudit tai tapahtumat jotka avittavat tapahtumaketjun kulkua (esimerkki: peruskuolinsyy: sepelvaltimokovettuma välivaiheen kuolinsyy: sepelvaltimotukos välitön kuolinsyy: sydäninfarkti) labiili solu kudoksen parantumiskyky edellyttää sen solujen mahdollisuutta jakaantumiseen labiilit solut kykenevät jakaantumaan koko elinikänsä ajan, niiden avulla kudos pystyy korvaamaan tuhoutuneet solut
ts. labiilit solut ovat hyvän uusiutumiskyvyn omaavia soluja (vrt. stabiilit ja permanentit solut) metaplasia solu muuttuu toisen tyyppiseksi, saman alkiolehden soluksi, joka on solun sijaintiin nähden epätyypillinen (esim. ruokatorven levyepiteeli muuttuu ruuansulatuskanavan lieriöepiteeliksi) tapahtuman taustalla on yleensä jatkuva ärsytys, jolloin metaplastisen muutoksen jälkeen kudos kestää tätä ärsytystä paremmin metastaasi etäpesäke pahanlaatuisen kasvaimen pesäke alkuperäisen kasvaimen ulkopuolella syntyy siis pahanlaatuisen kasvaimen työntyessä ympäristöön, kun kasvain tuhoaa veri- ja imusuonten seinämiä, kasvainsolut pääsevät verenkierron ja imusuonten kautta levittäytymään laajemmalle metastaattinen kalsifikaatio kalsiumsuolat saostuvat sidekudossäikeisiin (kuten kollageeni- ja elastaanisäikeisiin) veren korkean kalsiumpitoisuuden takia taustalla on yleensä joko lisäkilpirauhasadenooma (lisäkilpirauhashormonin eritys lisääntyy -> kalsiumia vapautuu luista) tai maligni neoplasia, jonka takia erittyy lisäkilpirauhashormonin kaltaista ainetta tai luueroosiota, jos metastaaseja on luissa morfologiset kuvaukset amfofiilinen: yhtä hyvin sekä happamilla, että emäksillä värjäytyviä soluja basofiilinen: emäsmielteinen (värjäytyy emäksisillä väriaineilla, sininen) eosinofiilinen: happomielteinen (värjäytyy happamilla väriaineilla, punainen) kerrostuva: kerrostuu..? kribriforminen: neulamainen papillaarinen: nystyinen, nystymäinen solidi: kiinteä, tiivis traberkulaarinen: kudosjuosteita sisältävä valekerrostunut: tumien sijainnin perusteella näyttää kerrostuneelta, mutta jokainen solu on kiinni tyvikalvossa (epiteelistä puhuttaessa) yksikerroksinen: soluja vain yksi kerros (epiteelistä puhuttaessa) märkä tulehdusperäinen kermamainen neste, sisältää mikrobeja, proteiineja ja kudosjätettä märkäinen tulehdus (suppuratiivinen tulehdus) märkäbakteeri-infektion aiheuttama tulehdus, märkäbakteerit erittävät neutrofiileille kemotaktisia aineita (kemotaksis tarkoittaa bakteerien tai muiden solujen liikettä tietyn kemiallisen aineen suurempaa tai pienempää pitoisuutta kohti) nekroosi hallitsematon kudostuho, kudoskuolio, seurausta palautumattomasta soluvauriosta solu digestoituu entsymaattisesti, proteiinit denaturoituvat, soluelimet tuhoutuvat sytoplasma muuttuu eosinofiilisemmaksi ja lasimaiseksi, tumamuutokset: pyknoosi, karyorrheksis ja karyolyysi koagulaationekroosi: yleisin, tyypillinen iskemiassa ja infarktissa
proteiinien koagulaatio l. hyytyminen makroskooppiset muutokset: tekstuuri säilyy, sydänlihaksessa voi johtaa kammion repeytymiseen mikroskooppiset muutokset: tumat ja soluliman yksityiskohdat häviävät, solujen reunat sen sijaan säilyvät, nekroosialueen lähellä usein verekäs alue kollikvaationekroosi: aivoissa, seurausta siitä, että kudos ei sisällä tukirakenteita, jolloin nekroosin seurauksena liukenee pois, nekroosipaikalle jää kysta/rakkula/ontelo, nekroosikohdan ympärillä gliaalireaktio (gliasolut fagosytoivat?) mikroskooppisesti havaittavissa soluttomia kohtia ja solujätettä syöviä makrofageja rasvanekroosi: syynä rasvakudokseen kohdistuva trauma, jonka seurauksena rasvaa pääsee solunulkoiseen tilaan, myös rasvaa sisältävään kudokseen vapautuneet lipaasit aiheuttavat rasvanekroosia rasva fagosytoidaan, seuraa fibroosia, jolloin muodostuu palpoitava massa nekroottisissa rasvasoluissa on epämääräiset rajat, ei tumaa ja solulima on vaaleanpunaista rakeetonta massaa (oikeastaan koagulaationekroosin alalaji!) juustonekroosi l. kaseaationekroosi: tyypillistä tuberkuloosille kuollut kudos on makroskooppisesti juustomaista mikroskooppisesti rakenteetonta eosinofiilistä aluetta (granuloomia), pistemäistä tumäjätettä (keuhkoissa juustonekroosi voi pahimmillaan aiheuttaa kystia, jos nekroottinen kudosjäte pääsee vuotamaan keuhkoputkien kautta pois) gangreeni l. kuolio: nekroosi ja kudoksen mätäneminen kudoksessa olevat punasolut hajoavat ja hemoglobiinin rautasulfidit saostuvat -> musta väri raajojen distaaliosissa iskeeminen nekroosi + infektio -> gangreeni suolessa nekroosi muuttuu gangreeniksi suhteellisen helposti, koska läsnä normaaliflooraa märkä kuolio esiintyy yleensä suolistossa, kuiva kuolio usein varpaissa ateroskleroosin tai diabetes mellituksen komplikaationa nekroosin oireita: kipu (tosin voi ilmetä jo ennen varsinaista nekroosia, hapenpuutteen takia), nekroottisen elimen toimintahäiriö, kudokselle tyypillisten entsyymien yms. vuotaminen verenkiertoon, tulehdusreaktio neoplasia kasvain (voi olla benigni tai maligni, syöpä tarkoittaa aina pahanlaatuista kasvainta) kasvaa itsenäisesti ja muistuttaa käytökseltään loista nimitykset: benignit nimetään usein siten, että alkuosa kertoo mistä kudoksesta kasvain on peräisin ja lopussa on liite oma, esimerkkejä: leiomyooma = sileälihaskasvain rabdomyooma = luustolihaskasvain lipooma = rasvakasvain angiooma = suonikasvain osteooma = luukasvain kondrooma = rustokasvain synoviooma = nivelkalvokasvain pintasolukon kasvaimet on nimetty niiden ominaisuuksien mukaan seuraavasti: adenoomat ovat rauhasia muodostavia kasvaimia papilloomat ovat ulokkeita muodostavia kasvaimia
kystadenoomat ovat onteloita muodostavia kasvaimia malignit kasvaimet nimetään siten, että: karsinoomia ovat epiteliaalisesta rakenteesta peräisin olevat kasvaimet sarkoomia ovat mesenkymaalisesta kudoksesta peräisin olevat kasvaimet maligni lymfooma tarkoittaa imukudoksesta peräisin olevaa kasvainta leukemiat ovat verta muodostavan kudoksen kasvaimia blastooma on embryonaalista alkuperää oleva kasvain edellä lueteltujen nimitysten eteen liitetään alkuperäiskudoksen ilmoittava sana siten, että esimerkiksi leiomyosarkooma on pahanlaatuinen sileälihaskasvain myös poikkeuksia nimeämiskäytännössä löytyy PAD patologisanatominen diagnoosi, patologisen tutkimuksen avulla saatava taudinmääritys palautuva soluvaurio solu säilyttää elinkelpoisuutensa vauriosta huolimatta, vauriota aiheuttavalle tekijälle altistuminen usein lyhytkestoinen tai solu, johon vaurio kohdistuu, on tyypiltään sellainen, että sietää ja sopeutuu hyvin tunnusmerkit: hydrooppiset muutokset: solukalvon läpäisevyys muuttuu -> turpoaminen, soluliman kalpeus ja hienojakoinen rakkulaisuus rasvadegeneraatio: häiriö rasva-aineenvaihdunnassa (maksa- ja lihassolut!), solulimassa rasvapisaroita palautumaton soluvaurio solu kuolee, vauriotekijälle altistuminen pitkäaikaista, tai kyseessä voi olla erityisen herkkä solutyyppi (hermo- ja sydänlihassolut) muutokset apoptoottisia tai nekroottisia tilanteesta riippuen pigmentti joko peräisin solun omasta aineenvaihdunnasta (endogeeniset pigmentit): lipofuskiini (kellanruskea, tuman ympärillä, erityisesti sydänlihassoluissa ja maksassa, syntyy rasvahappojen hapettuessa) melaniini (ihon melanosyyteistä, ruskehtava, auringonvalo lisää tuotantoa) hemosideriini (kellanruskea, syntyy hemoglobiinin hajotessa, esiintyy aina verenvuodossa, ylimäärää kutsutaan hemosideroosiksi, berliininsinivärjäys!) pigmentit voivat olla myös peräisin solun ulkopuolelta (eksogeeniset pigmentit): hiilipöly (ilmansaasteet, tupakansavu, kertyy keuhkorakkuloiden syöjäsoluihin, antrakoosi)a rasvoittuminen ts. steatoosi soluun kertyy rasvapisaroita, johtuu esimerkiksi ribosomien metaboliahäiriöistä tapahtuu erityisesti maksasoluissa, hypoksian, alkoholin liiallisen käytön tai diabeteksen seurauksena, lievänä palautuva regeneraatio kudoksen uusiutuminen, olennainen osa paranemista olennaista on solujen kyky jakaantua (labiilit solut ja jossain määrin stabiilit solut), samoin kasvutekijöiden läsnäolo (kasvutekijöitä syntyy kudosvaurion aikana, ne vaikuttavat
solujen jakaantumiseen, liikkuvuuteen, sidekudosmuodostukseen ja kudoksen verisuonitukseen, kasvutekijän vaikutuksen välittyminen edellyttää kasvutekijäreseptoria) myös hyvin säilynyt tukikudos on edellytys regeneraatiolle (tukikudos on eräänlainen kehys regeneroituvalle kudokselle, interstitiaalista ja tyvikalvorakenteista) soluvaurio aiheuttajia: hypoksia, ravinnonpuute, happiradikaalit, fysikaaliset tekijät (lämpötila, vammat, säteily), kemialliset aineet, lääkkeet, allergiset reaktiot, tulehdukset, geneettiset muutokset sokki (verenkiertosokki) äkillinen verenkierron lamaantuminen, jota seuraa verenpaineen aleneminen, verenkierron heikkeneminen ja elimistön hapenpuute hypovoleeminen: verenhukka (vamma) tai nestehukka (palovamma, ripuli, oksentelu) kardiogeeninen: sydämen pumppausvoiman pettämisestä johtuva septinen: bakteeritulehduksessa bakteerien tuottamat toksiinit lamaavat verenkierron neurogeeninen: verisuonten voimakas laajeneminen -> verenkierron lamaantuminen< esimerkiksi selkäydinvaurion yhteydessä anafylaktinen: voimakasta allergista reaktiota seuraa verisuoniston laajeneminen ja niiden läpäisevyyden kasvu vaiheet: verenkierto vähenee -> verisuonet supistuvat -> kalpeus, perifeerinen kylmyys -> kompensaatiomekanismit pettävät -> verisuonet laajenevat, veri pakkautuu raajoihin -> aivojen ja sydämen aiemmin alkuvaiheessa tapahtunut verisuonten laajeneminen lakkaa -> kuona-aineita ja entsyymejä vapautuu, asidoosi, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, elektrolyyttihäiriöt -> munuaisten toiminta lakkaa -> kuolema stabiili solu solut, jotka kykenevät jakaantumaan, mutta eivät juuri tee niin (sillä kudoksen uusiutuessa labiilit solut hoitavat yleensä jakaantumisen), jakaantumisen käynnistymiseen vaaditaan ärsykkeitä (esim. verisuonen seinämän endoteelisolut) stroomasolu elimen tai kasvaimen tukena olevan sidekudosverkon solu systeeminen vaikutus koko kehoa koskeva vaikutus teratooma epämuodostumakasvain eri alkiokerroksista peräisin olevia kudoksia sisältävä kasvain, esimerkiksi munasarjassa tai kiveksessä, hyvin erilaistunut teratooma voi sisältää hiuksia, hampaita, lihas-, hermoja rustokudosta, huonommin erilaistunut teratooma (maligni) sisältää heikommin identifioitavissa olevia ektodermi-, mesodermi- ja endodermiperäisiä soluja teratogeeni ulkoinen, sikiön epämuodostuvia aiheuttava tekijä esimerkiksi säteily, jotkin virukset (herpex simplex), bakteerit (kuppa), hormonilääkkeet, talidomidi, antibiootit (tetrasykliini), orgaaninen elohopea
trombi veritulppa, suonensisäinen hyytymä tromboosi traumaan liittymätön veren suonensisäinen hyytyminen, seuraus hyytymistä säätelevien tekijöiden aiheettomasta aktivoitumisesta syitä ovat mm. endoteelisolukon vahingoittuminen (sydän- ja verisuonitaudit), jolloin se lopettaa tromboosin muodostumista estävien tekijöiden tuottamisen myös turbulenssi voi sekä vahingoittaa endoteeliä, että aiheuttaa tromboosia itsenäisesti (verihiutaleet pääsevät suonen reunaosiin) myös staasi (verenkierron hidastuminen) aiheuttaa tromboosia, samoin hyytymisjärjestelmän häiriöt (primaarisia: geneettiset häiriöt, sekundaarisia: vuodelepo) ulkonäöllinen jako: punainen, vaalea, sekatyyppinen, agonaalinen tukoksen vaiheet: kasvuvaihe, embolisoitumisvaihe, liukenemisvaihe, järjestäytymisvaihe tuumori mikä tahansa ympäristöstään erottuva kasvannainen, kyhmy, patti tai myhky usein palpoitavissa tiiviimpänä massana, tai erotettavissa kuvantamismenetelmillä voi olla kasvain tai voi olla olematta yliherkkyysreaktiot jotain tekijää kohtaan syntyvä (elimistön omalle kudokselle) haitallinen reaktio (terve ihminen sietää tätä tekijää) välitön reaktio: nopeasti, n. 15 minuutin aikana ilmenevä, henkilöllä IgE-luokan vasta-aineita jo valmiina, perinnöllinen alttius ja/tai ympäristön antigeeni- ja infektioaltistus vaikuttaa antigeeni elimistöön -> syöttösoluihin sitoutuneiden IgE-molekyylien pinnalle -> syöttösolu tuottaa histamiinia -> akuutin tulehdusreaktion kaltainen reaktio (verisuonet laajenee, kertyy kudosnestettä, eosinofiilisiä valkosoluja) vasta-ainevälitteinen reaktio: edellyttää solun pinnalla tai soluväliaineessa olevaan antigeeniin kohdistuvan vasta-aineen läsnäoloa, vasta-aine kiinnittyy -> komplementti aktivoituu -> tulehdusreaktio -> solun tai soluväliaineen vaurio myös puolustusjärjestelmän solut voivat tunnistaa immunoglobuliinien peittämän solun immunokompleksivälitteinen reaktio: vasta-aine antigeeniin -> immunokompleksi, jos syntyvässä immunokompleksissa paljon antigeeniä, mutta vähän vasta-aineita -> pienten verisuonten seinämiin sakkautumiksi -> antigeeniinsä kiinnittyneet IgG- ja IgM-vasta-aineet voivat aktivoida komplementtia -> kudostuhoa endoteelissa soluvälitteinen reaktio: viivästynyt yliherkkyys, T-lymfosyyttejä, jotka tunnistavat vasta-aineen -> ei tarvetta vasta-aineille, oireet 8-72 tunnin päästä antigeeni -> CD4-muistisolu stimuloituu -> sytokiinien eritys muistisoluista -> antigeenispesifiset T-lymfosyytit jakautuvat ja kertyvät antigeeniä sisältävälle alueelle, myös makrofageja -> antigeenin tai antigeeniä ilmentävän solun tuho ödeema soluvälinesteen lisääntynyt määrä, nestepöhö taustalla tulehdus, verenkierron/lymfakierron/nestetasapainon häiriö (ödeema = nesteen kertyminen kudokseen, effuusio = nesteen kertyminen ruumiinonteloon) transsudantti ödeema: nesteessä niukalti proteiineja, verenkiertohäiriön tai veren proteiinipitoisuuden laskun seurauksena
eksudaatti ödeema: paljon proteiineja sisältävää nestettä, verisuonen seinämävaurion seurauksena Copypastetettu tautiopin kirjasta, Robbinsista, Underwoodista, prujuista ja Terveysportista