Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö Eeva Vermas 2010
Itäinen perhekeskus Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka Lastensuojelu on sosiaaliviraston lapsiperheiden palveluihin kuuluvaa toimintaa. Perhekeskusten toiminnasta ja johtamisen tuesta vastaavat sosiaalijohtaja, sosiaalilautakunnan lapsi- ja perhejaosto sekä perhepalvelujohtaja. Perhekeskustoiminnan ylin virkamies on perhekeskustoiminnan päällikkö, jonka alaisuudessa ovat kaikki Helsingin neljä perhekeskusta. Näistä perhekeskuksista tutkimukseeni osallistuvat sosiaalityöntekijät ovat Itäisen perhekeskuksen Herttoniemi-Itäkeskuksen toimipisteestä. HUS:in sairaanhoitopiiri jakautuu viiteen sairaanhoitoalueeseen, joista HYKS on suurin. HYKS:in toiminta jakautuu neljäksi tulosyksiköksi, joista yksi on Naisten ja lastentautien tulosyksikkö. Tähän yksikköön sisältyvät lastenpsykiatrian toiminnot yhtenä viidestä klinikkaryhmistä. Lastenpsykiatrian hoidettaviksi kuuluvat alle 12-vuotiaat lapset. Heidän hoitomuotoihinsa kuuluu osastohoidon lisäksi vaativaa avohoitoa tarjoavia palveluja, kuten tutkimuksessani mukana oleva Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka.
Tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset ja aineiston keruu Tarkoituksenani oli selvittää, millainen yhteistyö koetaan puolin ja toisin sujuvaksi tai ongelmalliseksi, sekä millä keinoin eri ammattikuntien edustajat olettaisivat yhteistyön muuttuvan paremmaksi. Kiinnostuksen kohteenani oli myös, millaisena lastensuojelun asiantuntijuus näyttäytyy muihin professioihin verrattuna. Tutkimusmenetelmänä käytin ryhmähaastattelua, johon osallistuu sekä lastensuojelusta että lastenpsykiatrian poliklinikalta kolme työntekijää. Ajatuksenani oli, että tällä tavoin tiedonmuodostuksen luonne olisi kollektiivista ja se kykenisi ylittämään eri professioiden raja-aitoja.
Aineisto ja sen analyysi Ryhmähaastattelun kulku eteni ohjaavien teemojen pohjalta, joiden puitteissa haastateltavat keskustelivat vapaasti tärkeäksi kokemistaan yhteistyöhön liittyvistä asioista. Litteroitua haastattelua käsittelin sisällönanalyysillä, jonka mielsin analyysissani väljäksi teoreettiseksi viitekehykseksi Tarkempaan käsittelyyn päätin ottaa sekä tutkimuskysymyksiäni käsittelevät puheenvuorot että kuvaukset ja perustelut haastateltavien työn sisällöistä. Tämän jälkeen kävin aineistoa läpi sitä teemoitellen: etsin kohtia, joissa puhuttiin sujumattomasta tai toimivasta yhteistyöstä, sekä näkemyksistä yhteistyön kehittämiseen. Harkittuani asiaa päätin nostaa myös tarkastelun ja teemoittelun kohteeksi haastateltavien kuvaukset työstään, sillä ilman niitä, keskustelua yhteistyöstä olisi ollut hankalaa käydä.
Tulokset Tietämättömyys toisten toimintatavoista ja esimerkiksi ohjaavasta lainsäädännöstä näyttäytyy selvennystä vaativana asiana, jotta yhteistyöstä kyetään ylipäänsä puhumaan. -> Esim. miten lastensuojeluprosessi etenee, mitä lastenpsykiatrinen hoito on Vuoropuhelun puute, erilaiset toimintakulttuurit, resurssien puute Tutkimukseni kiinnostavampia havaintoja on se, kuinka paljon lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyttivät aikaa perustellakseen omaa työtään. (Lastensuojelu usein altavastaajan roolissa.)
Tulokset Tutkimukseeni osallistuneet sosiaalityöntekijät eivät mieltäneet toimivansa yhteisasiakkuuksien kohdalla vain lastenpsykiatrian toimeksiantojen toteuttajina. Sosiaalityöntekijät pikemmin toivat vahvasti esiin omaa lastensuojelun asiantuntijuuttaan. (Esim. läheisverkostojen kartoittaminen vahvuutena.) Ero Aron (2004) ja Enroosin (2006) tutkielmiin. Lastenpsykiatrian vahvuutena pitkien kehityslinjojen hahmottaminen asiakkaiden elämässä. Kuten yksi tutkimukseen osallistuneista osuvasti sanoi, olisi tärkeää pohtia sitä, mitä yhteistyö ylipäänsä on. Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian kanssakäyminen saa helposti sellaisen itseään toistavan noidankehän piirteitä, joista Arnkil ja Seikkula (2009) puhuvat moniongelmatilanteina. Kun asiakkaan tilanne ei etene halutulla tavalla, yritetään yhä kiivaammin muuttaa toisen organisaation toimintatapoja.
Tulokset Sujuvan yhteistyön mallia tulisi kehittää tietoisemmin ensinnäkin molemminpuolisella tiedon lisäämisellä. Rakenteiden pohdinnasta siirtyminen toimijatasolle: miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että yhteiset asiakkaat saisivat mahdollisimman laadukasta palvelua.