Mielenterveyden häiriöt, erityisesti masennustilat,

Katsaus Psykososiaalinen työkuormitus mielenterveyden häiriöiden etiologiassa Teija Honkonen, Kari Lindström ja Mika Kivimäki Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä työikäisillä. Psykososiaalisten tekijöiden osuutta niiden syntyyn on tutkittu paljon. Työperäisten kuormitustekijöiden merkityksestä on kuitenkin viime vuosiin saakka ollut vähän tutkimustietoa. Tässä katsauksessa käsitellään työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden yhteyttä psyykkisiin oireisiin ja mielenterveyden häiriöihin etenevien pitkittäistutkimusten valossa. Näiden tutkimusten tulokset osoittavat, että työntekijöiden kielteiset arviot työn sisällöstä ja organisoinnista sekä ongelmat työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja johtamisessa voivat lisätä mielenterveyden häiriöiden todennäköisyyttä. Mielenterveyden häiriöt, erityisesti masennustilat, ovat yleisiä työikäisillä (Narrow ym. 2002, Pirkola ym. 2002). Ne ovat suurin ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syy Suomessa. Mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettyjen sairauslomien määrä on myös hiljalleen kasvanut koko 1990-luvun ajan, ja viime vuosina muutos on ollut erityisen nopea (Salminen 2003). Useimpien mielenterveyden häiriöiden etiologia on monitekijäinen. Psykososiaalisten tekijöiden osuutta mielenterveyden häiriöiden syntyyn on tutkittu paljon. Näissä tutkimuksissa on yleensä keskitytty läheisiin ihmissuhteisiin, taloudelliseen tilanteeseen tai kuormitustekijöihin, jotka liittyvät somaattiseen sairastavuuteen (Lehtonen ja Lönnqvist 2001). Sen sijaan työperäisistä psykososiaalisista tekijöistä mielenterveyden häiriöiden riskitekijöinä on viime vuosiin saakka ollut varsin vähän tutkimustietoa. Stressiteoriat tarjoavat yleisen viitekehyksen tutkittaessa työn psyykkisen ja sosiaalisen kuormituksen yhteyksiä hyvinvointiin ja terveyteen (Cooper 1998). Psyykkisellä stressillä tarkoitetaan epätasapainoa ulkoisten haasteiden ja omien voimavarojen välillä. Työterveyden alalla on eniten tutkittu Karasekin (1979) työstressimallia. Se koostuu kahdesta psykososiaalisesta työympäristöön kuuluvasta osasta: työn vaatimuksista ja työn hallinnasta. Työn vaatimukset sisältävät työmäärän ja työn hallinta työntekijän vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet. Myöhemmin tähän malliin on lisätty vielä työssä saatu sosiaalinen tuki (Karasek ja Theorell 1990). Mallin mukaan stressiä aiheuttavat työn asettamat suuret vaatimukset, vähäiset vaikutusmahdollisuudet ja sosiaalisen tuen puute. Siegristin (1996) malli on Karasekin mallia uudempi. Siinä epäsuhta työssä ponnistelun ja palkitsevuuden välillä selittää työn stressivaikutusta. Ponnisteluilla tarkoitetaan työn asettamia vaatimuksia ja velvoitteita ja palkitsevuudella työstä saatavaa palkkaa, arvostusta, asemaa ja työuran kehittymistä. Terveyden kannalta haitallisen epätasapainon oletetaan syntyvän silloin, kun kova ponnistelu yhdistyy työn vähäiseen palkitsevuuteen. Tuoreimmissa työn ja mielenterveyden yhteyksiä käsitelleissä tutkimuksissa on käytetty myös sosiaalipsykologista oikeudenmukaisuus- Duodecim 2003;119:1327 33 1327

teoriaa (Thibaut ja Walker 1975). Epäoikeudenmukaisen johtamistavan on tällöin oletettu tuottavan työntekijöille stressiä ja altistavan terveysongelmille. Työn kuormitustekijöitä ja niiden aiheuttamaa kuormitusta voidaan mitata monin tavoin (Lindström ym. 2002). On olemassa validoituja kyselyyn, havainnointiin ja haastatteluun perustuvia tutkimusmenetelmiä, joilla voidaan arvioida työn ja työolosuhteiden yleistä tai keskimääräistä kuormittavuutta. Valtaosa menetelmistä on kyselyjä, ja ne perustuvat tutkittavien omaan arvioon. Näiden menetelmien myönteisenä puolena on helppokäyttöisyys verrattuna ulkopuolisen tekemiin havaintoihin. Poikkileikkaustutkimuksissa on havaittu työkuormituksen yhteys depressiiviseen oireiluun (Broadbent 1985, Lindström ym. 1987, Bromet ym. 1992, Chevalier ym. 1996, Tsutsumi ym. 2001) tai strukturoidun haastattelun perusteella todettuun kliiniseen depressioon (Kawakami ym. 1990, Cropley ym. 1999, Mausner-Dorsch ja Eaton 2000). Englantilaisessa terveydenhuoltohenkilökuntaa koskeneessa tapaus-verrokkitutkimuksessa (Weinberg ja Creed 2000) kävi myös ilmi, että työhön liittyvillä ristiriidoilla ja työpaikan johdon tuen puutteella on työn ulkopuolella esiintyvistä kuormitustekijöistä riippumaton yhteys henkilökunnan depressio- ja ahdistuneisuusoireiluun. Työuupumuksella tarkoitetaan pitkäaikaisen työstressin vaikutuksesta syntynyttä tilaa, jota luonnehtivat kokonaisvaltainen väsymys, kyynistyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen (Schaufeli ja Buunk 1996). Tutkimustietoa työuupumuksen ja mielenterveyden häiriöiden välisistä yhteyksistä on niukasti. Työuupumuksen ja masennuksen välistä yhteyttä on tutkittu vain itsearviointien perusteella, jolloin masennuksen mittaamiseen on käytetty masentuneisuusasteikkoja eikä strukturoituun haastatteluun perustuvaa arviointia. Samat yksilölliset tekijät voivat altistaa sekä työn rasittavaksi kokemiselle että mielenterveyden häiriöille. Poikkileikkausaineistolla on vaikea arvioida, missä määrin koetun työkuormituksen ja mielenterveyden välinen yhteys selittyy työntekijään liittyvillä yksilöllisillä tekijöillä. Pitkittäistutkimukset ovat etiologisessa selvityksessä arvokkaimpia. Tässä katsauksessa käsitellään työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden yhteyttä psyykkisiin oireisiin tai mielenterveyden häiriöihin etenevien pitkittäistutkimusten valossa. Koska työuupumusta ei lueta kansainvälisissä diagnoosiluokituksissa mielenterveyden häiriöihin, sen syitä selvittäneitä pitkittäistutkimuksia ei tässä yhteydessä käsitellä. Äkillisiin yksittäisiin työssä kohdattuihin traumaattisiin tilanteisiin liittyvät mielenterveyden häiriöt, kuten traumaperäinen stressihäiriö (Henriksson ja Huttunen 2000), on myös jätetty tämän katsauksen ulkopuolelle. Työn psykososiaaliset piirteet Kuormittavien työolosuhteiden ja depressiivisten oireiden yhteydestä on 15 viime vuoden aikana tehty useita pitkittäistutkimuksia (Bromet ym. 1988, Kawakami ym. 1992, Stansfeld ym. 1997 ja 1999, Niedhammer ym. 1998, Mino ym. 1999, Paterniti ym. 2002, Kivimäki ym. 2003a). Näissä tutkimuksissa on toistuvasti todettu työkuormituksen ennustavan psyykkistä oireilua (taulukko 1). Bromet ym. (1988) selvittivät työhön ja avioliittoon liittyvän stressin vaikutusta oireilun, mielialahäiriöiden ja alkoholiongelmien syntyyn miespuolisilla yhdysvaltalaisilla voimalatyöntekijöillä. Tiedot kerättiin kyselylomakkein ja haastatteluin. Tutkimuksen perusteella työn asettamat suuret vaatimukset ennakoivat mielialahäiriön ilmaantumista ja työhön liittyvät vähäiset vaikutusmahdollisuudet alkoholiongelmaa vuoden seurannassa. Tulokset säilyivät tutkittavien iän ja alkuvaiheen kliinisen tilan vakioimisen jälkeenkin. Kawakami ym. (1992) seurasivat Japanissa lähes viittäsataa sähköteollisuuden miespuolista työntekijää kolmen vuoden ajan. Työkuormituksen mittaamiseen käytettiin sekä koettua työstressiä että ns. objektiivisia työkuormitusmittareita. Puutteelliset mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin ennustivat kyselyllä mitattujen depressiivisten oireiden ilmaantumista ensimmäisenä seurantavuotena ja työpaikan huonot ihmissuhteet toisena seurantavuotena. Ammattitaidon ja työn 1328 T. Honkonen, ym.

Taulukko 1. Eteneviä pitkittäistutkimuksia, joissa on selvitetty työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden yhteyttä psyykkisiin oireisiin tai mielenterveyden häiriöihin. Tutkimus Aineisto Aineistossa Arvioidut psykososiaaliset Seuranta- Mielenterveyden Päätulos ja maa naisia tekijät aika (v) häiriöiden tai (%) psyykkisen oireilun arviointimenetelmä Bromet ym. 325 voimala- 0 Työn asettamat vaatimukset, vaikutus- 1 SADS-L Työn asettamat suuret vaatimukset ennakoivat mieliala- 1988, Yhdysvallat työntekijää mahdollisuudet, työssä ja ystäviltä saatu RDC häiriön ilmaantumista, vähäiset vaikutusmahdollisuudet sosiaalinen tuki SCL-90 alkoholiongelmaa Kawakami ym. 468 sähkö- 0 Työn määrä, vaikutusmahdollisuudet, työ- 3 Zungin Puutteelliset mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin 1992, Japani teollisuuden paikan ihmissuhteet, osaamista vastaava depressio- ennustivat depressiivisten oireiden ilmaantumista työntekijää työ, fyysinen työympäristö, laitteiden käytön kysely 1. seurantavuonna, työpaikan huonot ihmissuhteet monimutkaisuus, uuden teknologian käyt- 2. vuonna sekä työntekijän osaamista huonosti vastaava töönotto, vuorotyö, työtilanteen muutokset työ 2. ja 3. vuonna Mino ym. 462 teollisuus- 53 Kilpailun määrä, työn määrä, kiire, hankaluudet 2 GHQ-30 Hankaluudet työssä, liiallinen vastuu, virheiden sallimatto- 1999, Japani työntekijää työssä, vastuu, työtuntien määrä, suhde muus ja vaikeudet uuden teknologian omaksumisessa esimiehiin, virheiden teon hyväksyminen, lisäsivät psyykkisen oireilun riskiä, naisilla myös huono uuden teknologian omaksuminen suhde esimiehiin Stansfeld ym. 10 308 33 Työn asettamat vaatimukset, vaikutusmah- 3 GHQ-30 Työn asettamat suuret vaatimukset ja vähäinen sosiaalinen 1997, Iso-Britannia virkamiestä dollisuudet, työssä saatu sosiaalinen tuki tuki työssä ennustivat psyykkistä pahoinvointia (Whitehall II) Stansfeld ym. 10 308 33 Työn asettamat vaatimukset, vaikutus- 3 GHQ-30 Työn asettamat suuret vaatimukset, vähäiset vaikutus- 1999, Iso-Britannia virkamiestä mahdollisuudet,työssä saatu sosiaalinen mahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki työssä sekä (Whitehall II) tuki, ponnistelujen ja palkitsevuuden ponnistelujen ja palkitsevuuden epäsuhta ennustivat epätasapaino psyykkistä pahoinvointia Niedhammer ym. 11 552 sähkö- 27 Työn asettamat vaatimukset, vaikutus- 1 CES-D- Työn asettamat suuret vaatimukset, vähäiset vaikutus- 1998, Ranska ja kaasuyhtiön mahdollisuuudet,työssä saatu sosiaalinen depressio- mahdollisuudet ja vähäinen sosiaalinen tuki työssä (GAZEL) työntekijää tuki asteikko ennakoivat depressiivisten oireiden ilmaantumista Paterniti ym. 10 519 sähkö- 27 Työn asettamat vaatimukset, vaikutus- 3 CES-D- Työn asettamat suuret vaatimukset ja vähäinen sosiaalinen 2002,Ranska ja kaasuyhtiön mahdollisuudet,työssä saatu sosiaalinen depressio- tuki työssä lisäsivät depressiivisten oireiden riskiä, (GAZEL) työntekijää tuki asteikko miehillä myös vähäiset vaikutusmahdollisuudet Kivimäki ym. 3 773 sairaala- 89 Työn asettamat vaatimukset, vaikutus- 2 GHQ-12 Kiire, vähäiset vaikutusmahdollisuudet ja oikeudenmukai- 2003a, Suomi työntekijää mahdollisuudet, työssä koettu oikeuden- suuden puute lisäsivät lievien mielenterveyshäiriöiden mukaisuus riskiä Kivimäki ym. 1 786 sairaala- 100 Työssä koettu oikeudenmukaisuus 2 Lääkärin diagnosoima Mielenterveyshäiriön ilmaantuvuus oli suurentunut 2003b, Suomi työntekijää mielenterveyden häiriö yksiköissä, joissa esiintyi epäoikeudenmukaisuutta (itse ilmoitettu) Kivimäki ym., 5 432 sairaala- 89 Pitkäaikainen (yli 2 v) työpaikka- 2 Lääkärin diagnosoima Depression ilmaantuvuus oli suurentunut pitkään painossa, Suomi työntekijää kiusaaminen depressio (itse ilmoitettu) kiusatuilla SADS-L = Schedule for Affective Disorders and Schizophrenia-Lifetime Version. RDS = Research Diagnostic Criteria SCL - 90 = Symptom Check-List- 90 GHQ = General Health Questionnaire CES-D = Center for Epidemiologic Studies Depression Scale Psykososiaalinen työkuormitus mielenterveyden häiriöiden etiologiassa 1329

huono vastaavuus ennusti lisäksi depressiivisiä oireita toisena ja kolmantena seurantavuotena. Mikään ns. objektiivisista työkuormitusmittareista vuorotyö, työtilanteessa hiljattain tapahtuneet muutokset tai ylityötuntien määrä ei ollut merkitsevässä yhteydessä depressiivisten oireiden kanssa. Toisessa japanilaisessa kohorttitutkimuksessa seurattiin lähes viittäsataa teollisuustyöntekijää kahden vuoden ajan (Mino ym. 1999). Työstressiä mitattiin 13-osioisella kyselyllä ja psyykkistä oireilua GHQ-30-menetelmän (General Health Questionnaire) avulla kuuden kuukauden välein. Kahden vuoden seurannassa työstressin todettiin lisäävän psyykkisen oireilun riskiä. Whitehall II -tutkimuksessa on seurattu Lontoossa lähes 7 000 miespuolisen ja runsaan 3 000 naispuolisen virkamiehen kohorttia vuodesta 1985 alkaen (Stansfeld ym. 1997). Alkututkimus tehtiin vuosina 1985 88, ensimmäinen seuranta vuonna 1989 ja toinen seuranta vuosina 1991 93. Tulosten mukaan työn asettamat suuret vaatimukset, vähäiset vaikutusmahdollisuudet sekä ponnistelun ja palkitsevuuden epäsuhta olivat GHQ-menetelmällä arvioidun psyykkisen oireilun riskitekijöitä (Stansfeld ym. 1997 ja 1999). Tulokset pysyivät samoina, vaikka ikä, virka-asema ja alkuvaiheen GHQ-30- menetelmällä saadut tulokset vakioitiin. Myöskään persoonallisuuden piirteiden huomioiminen ei vaikuttanut olennaisesti niihin. Laajassa ranskalaisessa GAZEL-tutkimuksessa on seurattu vuodesta 1989 alkaen noin 20 000 Ranskan kansallisen sähkö- ja kaasuyhtiön työntekijän työhön liittyviä fyysisen ja psyykkisen terveyden riskitekijöitä itsearviointilomakkeiden avulla. Tietoja on kerätty myös yhtiön henkilöstöhallinnosta ja työterveyshuollosta. Niedhammerin ym. (1998) yhden vuoden seurantatutkimukseen osallistui alkuperäisestä GAZEL-aineistosta lähes 12 000 työntekijää. Depressiivisten oireiden lisääntymistä ennustivat työn asettamat suuret vaatimukset ja vähäiset On ajateltu, että työssä esimiehiltä tai työtovereilta saatu sosiaalinen tuki saattaa toimia työympäristön kuormitustekijöiden puskurina ja siten vähentää sairastumisalttiutta. vaikuttamismahdollisuudet. Tulokset pysyivät samana mahdollisten sekoittavien tekijöiden vakioimisen jälkeen. Myös siviilisääty ja kuormittavat elämäntapahtumat ennustivat depressiivisiä oireita. Toisessa samaan GAZEL-kohorttiin perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin psykososiaalisten tekijöiden yhteyttä depressiivisten oireiden muutoksiin (Paterniti ym. 2002). Tähän tutkimukseen osallistui lähes 8 000 miestä ja 3 000 naista. Psykososiaaliset tekijät selvitettiin itsearviointilomakkeen avulla vuonna 1995 ja depressiiviset oireet vuonna 1993 ja uudelleen 1996. Molemmilla sukupuolilla suuret vaatimukset ja miehillä lisäksi vähäiset vaikuttamismahdollisuudet ennustivat vuoden seurannassa depressiivisten oireiden lisääntymistä persoonallisuuden piirteistä ja muista sekoittavista tekijöistä riippumatta. Suomalaisessa sairaalahenkilöstön hyvinvointia kartoittaneessa tutkimuksessa seurattiin kahden vuoden ajan lähes 4 000 sairaalatyöntekijän mielenterveyttä GHQ-12-kyselyllä mitattuna (Kivimäki ym. 2003a). Vähäiset vaikutusmahdollisuudet työssä ja kova kiire lisäsivät lievien psykiatristen häiriöiden todennäköisyyttä 30 70 %. Suurentunut riski säilyi senkin jälkeen, kun alkutilanteen mielenterveydellinen status, demografiset tekijät, elintavat ja taipumus vihamielisyyteen oli otettu huomioon. Sosiaalinen vuorovaikutus Sosiaalisella vuorovaikutuksella saattaa olla terveyttä tukevaa tai heikentävää vaikutusta (House ym. 1988). Sosiaalista tukea voidaan arvioida saadun tuen määrällä ja laadulla. On ajateltu, että työssä esimiehiltä tai työtovereilta saatu sosiaalinen tuki saattaisi toimia eräänlaisena työympäristön kuormitustekijöiden puskurina ja siten vähentää sairastumisalttiutta (Cooper 1998). Toisaalta sosiaalisen tuen puutetta ja työpaikan sosiaalisten suhteiden vakavia ongelmia, 1330 T. Honkonen, ym.

kuten työpaikkakiusaamista, pidetään terveysriskeinä (Einarsen ym. 2003). Työssä saadun tuen ei todettu vähentävän merkitsevästi työkuormituksen vaikutuksia psyykkiseen vointiin yhdysvaltalaisia voimalatyöntekijöitä koskeneessa tutkimuksessa (Bromet ym. 1988). Whitehall II -tutkimuksen mukaan sen sijaan sosiaalisen tuen vähäisyys työssä lisäsi psyykkisen oireilun riskiä (Stansfeld ym. 1997 ja 1999). Myös GAZEL-tutkimuksessa se ennusti depressiivisten oireiden ilmaantumista (Niedhammer ym. 1998). Toisessa samaan aineistoon perustuvassa tutkimuksessa sosiaalisen tuen vähäisyys lisäsi niin ikään depressiivisten oireiden ilmaantumista molemmilla sukupuolilla (Paterniti ym. 2002). Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työtovereiden tai esimiehen ja alaisen välisiä ristiriitatilanteita, joissa toinen osapuoli alistetaan (Einarsen ym. 2003). Sitä mitataan kysymällä, onko työntekijä kokenut pitkään jatkuvaa ja toistuvaa vakavanlaatuista sortamista tai epäoikeudenmukaista kohtelua, johon nähden hän on puolustuskyvytön. Sairaalahenkilöstön hyvinvointia selvittäneen tutkimuksen mukaan kokemus kiusaamisesta lisäsi sairauslomien määrää 26 % (Kivimäki ym. 2000) ja yli kaksi vuotta jatkunut työpaikkakiusaaminen nelinkertaisti depressioriskin (Kivimäki ym., painossa). Johtaminen Sairaalahenkilöstön hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa oikeudenmukainen johtaminen oli yhteydessä lievien mielenterveysongelmien vähäisempään riskiin. Oikeudenmukaiseksi koetun johtamisen on havaittu voivan lisätä työntekijöiden sitoutumista työpaikkaan, parantavan yhteistoiminnan edellytyksiä ja vähentävän kitkaa henkilöstöryhmien välillä. Viimeaikaiset tutkimukset tukevat myös havaintoja oikeudenmukaisen johtamisen yhteydestä terveyteen. Johtamisen oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan mm. seuraavien asioiden toteutumista työpaikalla: työntekijät kokevat tulevansa kuulluksi omassa asiassaan, heitä kaikkia kohdellaan samojen periaatteiden mukaan, ja he kokevat päätöksenteon avoimeksi, luotettavaksi, puolueettomaksi ja korjautuvaksi. Sairaalahenkilöstön hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa oikeudenmukainen johtaminen oli yhteydessä lievien mielenterveysongelmien vähäisempään riskiin sekä poikkileikkausasetelmassa (Elovainio ym. 2002) että kahden vuoden seurannassa, jossa alkutilanteen mielenterveysongelmat oli otettu huomioon (Kivimäki ym. 2003a). Yhteys säilyi senkin jälkeen, kun elämäntapojen, persoonallisuuden, työntekijän vaikutusmahdollisuuksien ja työn vaativuuden vaikutus otettiin huomioon. Vähäinen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä lääkärin toteamien mielenterveysongelmien 1,8-kertaiseen ilmaantuvuuteen kahden vuoden seurannassa (Kivimäki ym. 2003b). Lopuksi Työn, työyhteisön ja yksilön psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä voidaan tarkastella kolmella tasolla: yksilön, työn ja ihmisen vuorovaikutuksen ja työyhteisön näkökulmasta. Karasekin ja Siegristin työstressimallit ovat saaneet tukea somaattisiin sairauksiin kohdistuneissa tutkimuksissa (esim. Kivimäki ym. 2002), ja tämä näyttää toistuvan myös mielenterveyden häiriöiden osalta. Katsauksessa käsitellyt tutkimukset osoittavat, että työntekijöiden kielteiset arviot työn sisällöstä ja organisoinnista sekä ongelmat työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja johtamisessa voivat lisätä mielenterveyden häiriöiden todennäköisyyttä. Viimeksi mainitut työkuormitustekijät ovat puutteellisesti mukana Karasekin ja Siegristin malleissa. Vaikka tiettyjen työhön liittyvien kuormitustekijöiden ja kielteisten terveysvaikutusten yhteys on eri tutkimuksissa ollut varsin johdonmukainen, aiheesta tarvitaan lisätutkimusta, jotta asioita olisi mahdollista korjata tehokkaasti. Psykososiaalinen työkuormitus mielenterveyden häiriöiden etiologiassa 1331

Keskeinen ongelma nyt käsitellyissä tutkimuksissa liittyy psykososiaalisen työkuormituksen mittaamiseen. Olemassa oleva epidemiologinen tutkimusnäyttö työkuormituksen kielteisistä terveysvaikutuksista perustuu pääosin työntekijöiden omaan arvioon työstään. Itseraportointiin perustuvasta mittauksesta on vaikea päätellä, missä määrin se kuvastaa työn ja työyhteisön ominaisuuksia ja missä määrin vastaajan yksilöllistä tapaa tulkita elinympäristöään. Prevention suunnittelun kannalta olisi tärkeää ottaa huomioon sekä työntekijän omat kokemukset että työn objektiiviset piirteet. Viimeksi mainittuihin liittyvää mittausongelmaa on pyritty vähentämään kahdella tavalla: vakioimalla tuloksissa persoonallisuuteen ja vastaustyyliin liittyvien tekijöiden vaikutus sekä määrittämällä työn ja työyhteisön ominaisuudet yksilöarvioiden sijaan työyksikkö- ja ammattikohtaisista keskiarvotiedoista. Ongelma ei kuitenkaan täysin ratkea näillä tavoin. Ensin mainittua tapaa käytettäessä ei voida vakuuttua siitä, että kaikki tarvittavat tekijät onnistutaan vakioimaan. Jälkimmäistä menetelmää käytettäessä yksilöstä johtuva virhe korjautuu mutta menetelmä hävittää todelliset erot saman työyksikön ja ammattiryhmän sisällä. Myös mielenterveyden arviointia olisi tutkimuksissa syytä monipuolistaa. Useimmissa tutkimuksissa on käytetty yksinomaan psyykkistä oireilua kartoittavia itsearviointilomakkeita. Tietoja mielenterveydestä olisi tärkeää täydentää kattavilla strukturoiduilla diagnostisilla haastattelumenetelmillä. Myös persoonallisuustekijöiden merkityksestä työkuormituksen syntyyn ja kokemiseen tarvittaisiin lisää tutkimustietoa, vaikka esimerkiksi Whitehall II- ja GA- ZEL-tutkimuksissa on huomioitu joitakin persoonallisuuden piirteitä (Stansfeld 2002). Vastaisuudessa tarvitaan metodologisesti korkeatasoisia eteneviä seurantatutkimuksia, jotta saataisiin tietoa työhön liittyvien kuormitustekijöiden yhteydestä paitsi psyykkiseen oireiluun myös kliinisesti merkittävien mielenterveyshäiriöiden syntyyn. Luotettavamman kuvan saaminen tutkittavien henkilöiden työoloista edellyttäisi ilmeisesti tiedon hankkimista monesta eri lähteestä ja pitemmältä ajanjaksolta. Tutkimustietoa tarvittaisiin myös uusilta nopeasti kehittyviltä toimialoilta, kuten työkuormituksen vaikutuksesta tietotekniikan alalla työskentelevien psyykkiseen vointiin, samoin kuin työn ja työn ulkopuolisten tekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Suomessa vuoden 2003 alussa voimaan tulleen työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja -olosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia fyysiseen ja henkiseen terveyteen kohdistuvia haittoja. Laissa säädetään fyysisen kuormituksen lisäksi myös työn henkisestä kuormittavuudesta. Tarkoituksena on, että kuormitustekijöistä aiheutuvaa haittaa voitaisiin välttää tai vähentää jo työtä suunniteltaessa. Työn kehittämisen kannalta katsauksessa käsitelty epidemiologinen tutkimustieto ei sellaisenaan ole riittävää. Tulevaisuudessa tarvittaisiin interventiotutkimuksia sen selvittämiseksi, mitä mielenterveyshyötyjä työn ja työyhteisön kehittämisellä on saavutettavissa. Työn yleisten piirteiden mittaukset eivät yksinään riitä työn kehittämiseksi terveyttä ja hyvinvointia edistävään suuntaan. Kun työtä tutkitaan mittaamalla pelkistetysti työn yleisiä piirteitä, suuri osa hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä seikkoja voi jäädä tutkimuksen ulottumattomiin (Mäkitalo 2003). Ennen kuin ymmärretään, mitä jokin mitattu työn piirre tarkoittaa, mistä se syntyy ja miten se vaihtelee, ei siihen voida puuttua tehokkaasti. Jotta työtä pystyttäisiin kehittämään mielenterveyttä tukevaan suuntaan, laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhdistäminen on todennäköisesti tarpeen. 1332 T. Honkonen, ym.

Kirjallisuutta Broadbent DE. The clinical impact of job design. Br J Clin Psychology 1985;24:33-44. Bromet EJ, Dew MA, Parkinson DK, Schulberg HC. Predictive effects of occupational and marital stress on the mental health of male workforce. J Organ Behav 1988;9:1 13. Bromet EJ, Dew MA, Parkinson DK, Cohen S, Schwartz JE. Effects of occupational stress on the physical and psychological health of women in a microelectronics plant. Soc Sci Med 1992;34:1377 83. Chevalier A, Bonenfant S, Picot MD, ym. Occupational factors of anxiety and depressive disorders in the French National Electricity and GAS Company. J Occup Environ Med 1996;38:1098 107. Cooper GL. Theories of organizational stress. New York: Oxford University Press, 1998. Cropley M, Steptoe A, Joekes K. Job strain and psychiatric morbidity. Psychol Med 1999:29:1411 6. Einarsen S, Hoel H, Zapf D, Cooper CL. Bullying and emotional abuse in the workplace. International perspectives in research and practice. London, New York: Taylor & Francis, 2003. Elovainio M, Kivimäki M, Vahtera J. Organizational justice: evidence of a new psychosocial predictor of health. Am J Public Health 2002; 92:105 8. Henriksson M, Huttunen M. Järkytyksen lukkiutuminen: traumaperäinen stressihäiriö. Duodecim 2000;116:2255 7. House JS, Landis KR, Umberson D. Social relationships and health. Science 1988;241:540 5. Karasek RA. Job demands, job decision latitude, and mental strain: implications for job-redesign. Adm Sci Q 1979;24:285 308. Karasek RA, Theorell T. Health workers: stress productivity and the recontruction of working life. New York: Basic Books, 1990. Kawakami N, Araki S, Kawashima M. Effects of job stress on occurrence of major depression in Japanese industry: a case-control study nested in a cohort study. J Occup Med 1990;32:722 5. Kawakami N, Haratani T, Araki S. Effects of perceived job stress on depressive symptoms in blue-collar workers of an electrical factory in Japan. Scand J Work Environ Health 1992;18:195 200. Kivimäki M, Elovainio M, Vahtera J. Workplace bullying and sickness absence in hospital staff. Occup Environ Med 2000;57:656 60. Kivimäki M, Leino-Arjas P, Luukkonen R, Riihimäki H, Vahtera J, Kirjonen J. Work stress and risk of cardiovascular mortality: prospective cohort study of industrial employees. BMJ 2002;325:857 60. Kivimäki M, Elovainio M, Vahtera J, Ferrie JE. Organisational justice and health of employees: prospective cohort study. Occup Environ Med 2003(a);60:27 34. Kivimäki M, Elovainio M, Vahtera J, Virtanen M, Stansfeld S. Association between organisational inequity and incidence of psychiatric disorders in female employees. Psychol Med 2003(b);33:319 26. Kivimäki M, Virtanen M, Vartia M, Elovainio M, Vahtera J, Keltikangas- Järvinen L. Workplace bullying and the risk of cardiovascular disease and depression. Occup Environ Med (painossa). Lehtonen J, Lönnqvist J. Mielenterveys ja psykiatria. Kirjassa: Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M. Partonen T, toim. Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 2001, s. 13 20. Lindström K, Riihimäki H, Hänninen K. Työkyvyttömyyteen johtaneet neuroosit rakennusalalla ja niiden yhteys aikaisempiin elämänvaiheisiin ja työhistoriaan. LEL Työeläkekassan selvityksiä 8/1987. Lindström K, Elo AL, Kandolin I, ym. Työkuormitus ja sen arviointimenetelmät. Helsinki: Työterveyslaitos, 2002. Mausner-Dorsch H, Eaton WW. Psychosocial work environment and depression: epidemiologic assessment of the demand-control model. Am J Public Health 2000;90:1765 70. Mino Y, Shigemi J, Tsuda T, Yasuda N, Bebbington P. Perceived job stress and mental health in precision machine workers of Japan: a 2 year cohort study. Occup Environ Med 1999;56:41 5. Mäkitalo J. Työn kehittäminen työhyvinvoinnin tukena. Kirjassa: Antti- Poika M, Martimo K-P, Husman K. Työterveyshuolto. Jyväskylä: Duodecim, 2003, s. 155 68. Narrow WE, Rae DS, Robins LN, Regier DA. Revised prevalence estimates of mental disorders in the United States. Arch Gen Psychiatry 2002;59:115 23. Niedhammer I, Goldberg M, Leclerc A, Bugel I, David S. Psychosocial factors at work and subsequent depressive symptoms in the Gazel cohort. Scand J Work Environ Health 1998;24:197 205. Paterniti S, Niedhammer I, Lang T, Consoli S M. Psychosocial factors at work, personality traits and depressive symptoms. Longitudinal results from the GAZEL Study. Br J Psychiatry 2002;181:111 7. Pirkkola S, Lönnqvist J, Ahola K, ym. Psyykkinen oireilu ja mielenterveyden häiriöt. Kirjassa: Aromaa A, Koskinen S, toim. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002, s.51 4. Salminen J. Talouslama ja sairauslomat. Suom Lääkäril 2003;58:21 4. Schaufeli WB, Buunk BP. Professional burnout. Kirjassa: Schabracq MJ, Winnubst JAM, Cooper CL, toim. Handbook of work and health psychology. Chichester: John Wiley & Sons Ltd, 1996, s. 311 48. Siegrist J. Adverse health effects of high-effort/low-reward conditions. J Occup Health Psychol 1996;1:27 41. Stansfeld SA, Fuhrer R, Head J, Ferrie J, Shipley M. Work and psychiatric disorder in the Whitehall II study. J Psychosom Res 1997;43:73 81. Stansfeld SA, Fuhrer R, Shipley MJ, Marmot MG. Work characteristics predict psychiatric disorder: prospective results from the Whitehall II study. Occup Environ Med 1999;56:302 7. Stansfeld S. Work, personality and mental health. Br J Psychiatry 2002;181:96 8. Thibaut J, Walker L. Procedural justice: a psychological analysis. Hilsdale, NJ: Erlbaum, 1975. Tsutsumi A, Kayaba K, Theorell T, Siegrist J. Association between job stress and depression among Japanese employees threatened by job loss in a comparison between two complementary job-stress models. Scand J Work Environ Health 2001;27:146 53. Weinberg A, Creed F. Stress and psychiatric disorder in healthcare professionals and hospital staff. Lancet 2000;355:533 7. TEIJA HONKONEN, LT, erikoislääkäri, apulaisylilääkäri teija.honkonen@ttl.fi Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto Topeliuksenkatu 41aA, 00250 Helsinki KARI LINDSTRÖM, professori, osastonjohtaja Työterveyslaitos, psykologian osasto Topeliuksenkatu 41aA, 00250 Helsinki MIKA KIVIMÄKI, professori, vanhempi tutkija Työterveyslaitos, psykologian osasto Topeliuksenkatu 41aA, 00250 Helsinki ja Helsingin yliopisto, psykologian laitos Siltavuorenpenger 20, 00014 Helsingin yliopisto 1333