GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen yksikkö M19/4622/2005/1/82 SALLA Vitsaoja Panu Lintinen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen yksikkö M19/4622/2005/1/82 SALLA Vitsaoja Panu Lintinen 30.11.2005 KAOLIINITUTKIMUKSET SALLAN VITSAOJALLA 2001-2005

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä 30.11.2005 Tekijät Panu Lintinen Raportin laji Tutkimusraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kaoliinitutkimukset Sallan Vitsaojalla 2001-2005 Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus suoritti vuonna 2001 näytteenottoa Sallan Vitsaojalla sijaitsevassa kaoliinipitoisessa rapautumassa, joka paikannettiin vuosina 2000-2001 tehdyn gravimetrisen harvapistemittauksen avulla. Noin 1 km 2 laajuiseen pyöreähköön painovoimaminimiin kairattiin 100 metrin välein 9 pystyreikää, joissa kaikissa tavattiin väriltään ja raekooltaan heterogeeninen ja paksuudeltaan vähintään 20 metrinen rapautuma. Enimmillään rapautumasavea ja -hiekkaa lävistettiin lähes 60 metrin paksuudelta, rapautuman alapuolista kalliota kuitenkaan tavoittamatta. Rapautuman päällä oli keskimäärin 15 metriä paksut irtomaapeitteet. Laboratorioanalyysien mukaan Vitsaojan rapautuman vaaleat osat sisälsivät runsaasti (50-80 %) rapautumatonta plagioklaasia ja enimmilläänkin vain 20 % kaoliniittia. Lisäksi <20 µm hienofraktiosta mitatut vaaleudet jäivät merkittävästi alle paperin päällystetai täytekaoliinilta vaadittavien arvojen. Tummat rapautumasavet koostuivat suurimmaksi osaksi (50-85 %) smektiittiryhmän savimineraaleista. Pienestä kaoliniittipitoisuudesta ja kaoliinin alhaisesta vaaleudesta johtuen Vitsaojan rapautumalla ei ole merkitystä kaoliinin raaka-ainelähteenä. Lisäksi aineksen heterogeenisuus ja paksuhkot maapeitteet rapautuman päällä heikentävät edelleen kaoliinin, ja myös smektiitin hyödynnettävyyttä. Näin ollen aiheella ei katsottu olevan perusteita jatkotutkimuksiin. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Malminetsintä, teollisuusmineraalit, kaoliiniesiintymät, painovoimamenetelmät, näytteenotto Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Salla, Vitsaoja Karttalehdet 4622 07 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus M19 M19/4622/2005/1/82 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 6 + 6 liitesivua suomi julkinen

GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date 30.11.2005 Authors Panu Lintinen Type of report Exploration report Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Kaoliinitutkimukset Sallan Vitsaojalla 2001-2005 Abstract The Geological Survey of Finland (GTK) carried out percussion drilling of kaolinized weathering crust at Vitsaoja, Salla municipality, northeastern Finland in 2001. A total of nine vertical holes with 100 meters spacing were drilled into a gravity minimum of approximately 1 km 2 in size and semicircular in shape. This minimum appeared as a result of regional scale gravity survey carried out during 2000-2001. The weathering crust, heterogenous both in colour and grain size, was in places almost 60 meters thick. The glacial overburden on top of the weathering crust was on average 15 meters thick. According to laboratory analyses the light coloured weathered bedrock contained significant amounts of unaltered plagioclase (50-80 %) and its kaolinite content was, even at best, less than 20 %. The brightness values measured from the fine fraction of <20 µm were far below the values required of both pigment and filler grade kaolin. The few samples of dark clay material analyzed consisted mostly (50-85 %) of smectite group clay minerals. Because of the low kaolinite content and very low brightness values, the weathering crust at Vitsaoja has no use as a kaolin resource. Furthermore, due to the general heterogeneity of weathered material and the relative thickness of glacial overburden, the occurrence was considered uneconomical. Thus further investigations at Vitsaoja occurrence are not recommended. Keywords Mineral exploration, industrial minerals, kaolin deposits, gravimetric methods, sampling Geographical area Finland, Lapland, Salla, Vitsaoja Map sheet 4622 07 Other information Report serial Archive code M19 M19/4622/2005/1/82 Pages Language Price Confidentiality 6 + 6 appendices Finnish Non confidential

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO.. 3 1.1 Tutkimuskohteen sijainti 3 1.2 Tausta ja aikaisemmat tutkimukset 3 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET. 3 2.1 Geofysikaaliset mittaukset. 3 2.2 Näytteenotto... 4 2.3 Laboratoriotutkimukset.. 4 2.3.1 Näytteet ja analyysimenetelmät. 4 2.3.2 Analyysitulokset 5 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEEN ARVIOINTI 5 KIRJALLISUUSVIITTEET. 6 LIITTEET. 6 LIITTYY MATERIAALI... 6

3 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt kaoliinitutkimuksia Sallan kirkonkylän itä- ja koillispuolella lähes yhtäjaksoisesti vuosina 1999-2004. Tutkimusten tavoitteena on ollut riittävän suuren ja hyvälaatuisen, paperin päällysteeksi soveltuvan kaoliiniesiintymän löytäminen. Tässä raportissa selostetaan vuonna 2001 kairatun, mutta vasta 2004-2005 laboratoriossa analysoidun Vitsaojan kohteen tutkimustulokset. Tutkimusten suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta vastasi allekirjoittanut. Maastossa näytteenoton valvontaan ja näytteiden esikäsittelyyn osallistuivat lisäksi tutkimusavustajat Seppo Kurttila ja Pauli Vuojärvi. 1.1 Tutkimuskohteen sijainti Vitsaojan kohde sijaitsee Sallan kunnassa, karttalehdellä 4622 07 C (liite 1). Maastoltaan kohde on alavaa ja tasaista rämemaata, jonka keskeltä virtaavan Vitsaojan rannoilla kasvaa tiheä leimikko. Kohteen läheisyyteen johtaa asutustie, jota pitkin on 1,8 km lounaaseen sorapintaiselle YT 19861:lle ja sitä edelleen 6,5 km etelään KT 82:lle. Sallan kirkonkylään on kohteelta matkaa noin 15 km. 1.2 Tausta ja aikaisemmat tutkimukset Ensimmäiset kaoliinitutkimuskohteet Sallan alueella olivat karttalehdellä 4621 sijaitsevat ja vuonna 1999 kairatut Tielto-oja (Lintinen 2000) ja Vittajänkä (Al-Ani et al. 2003). Näistä jälkimmäisestä tavattiin valkoista kaoliinia, joka osoittautui alustavissa tutkimuksissa hyvälaatuiseksi. Vittajängän kaoliinia on sittemmin tutkittu varsin monipuolisesti muun muassa rikastuskokeilla. Karttalehdellä 4622 on aiemmin tutkittu Varpuselän kaoliiniaihetta, jota kairattiin vuosina 2000 ja 2001 (Lintinen 2004). Karttalehdeltä 4622 ei ole julkaistu 1:100 000 - mittakaavaista kallioperäkarttaa. Vuosina 1987-88 suoritti Lapin vulkaniittiprojekti (LVP) kallioperäkartoitusta Sallan vihreäkivijaksolla sekä jakson länsipuolen sedimenttikivijaksolla (Manninen 1991). Tutkimusalue kattoi myös Vitsaojan kohteen, joka LVP:n kallioperäaineiston mukaan kuuluu metasedimenttiseen Kelloselän muodostumaan. Sen litologia koostuu Mannisen (1991) mukaan valtaosin arkoosikvartsiiteista, joiden joukossa on paikoin dolomiitteja ja karsikiviä. Kohteen sijoittuminen kyseiseen muodostumaan on tulkittu pitkälti aerogeofysiikan perusteella, sillä kohdealueella tai sen lähiympäristössä ei ole kalliota paljastuneena. 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET 2.1 Geofysikaaliset mittaukset Kaoliinitutkimuksiin liittyen tehtiin Sallan alueella vuoden 2000 syyskuun ja vuoden 2001 maaliskuun välisenä aikana alueellinen harvapistegravimetraus. Mittauksen suoritti Suomen Malmi Oy. Mitattava alue oli suuruudeltaan 300 km 2 ja pistetiheys 8 pistettä / km 2. Mittauksen tuloksena havaittiin Vitsaojan kohteessa pyöreä, noin 1 km 2 laajuinen ja 2 mgal suuruinen painovoimaminimi. Aerogeofysikaalisella matalalentokartalla Vitsaojan kohde sijoittuu ei-magneettiseen imaginäärianomaliaan, jossa myös reaalikomponentti on selvästi koholla. Anomalia on muodoltaan soikea, 1200 metriä pitkä, 600 metriä leveä ja pituusakseliltaan pohjois-eteläinen. Aerogeofysikaalinen anomalia ja painovoima-anomalia ovat sijainniltaan yhteneviä, vaikkakin eroavatkin muodoltaan jonkin verran toisistaan.

Edellä mainitut geofysikaaliset piirteet ovat rapakallioille tyypillisiä ja vastaavat melko tarkasti alueelta aiemmin paikannettujen kaoliinirapautumien geofysikaalisia piirteitä. Näin ollen kohteella ei suoritettu lainkaan tarkentavia maastomittauksia, vaan näytteenotto kohdennettiin suoraan harvapistegravimetrauksen osoittamaan painovoimaminimiin. Liitteessä 2 on esitetty Vitsaojan painovoimaminimi ylipäästösuodatettuna Bouguer-anomaliana, aallonpituuden cutoff-arvolla 5000 metriä. Karttaan on lisätty myös näytteenottopisteiden sijainti. 4 2.2 Näytteenotto Painovoimaminimiin suunniteltiin ristikkäisille profiileille 9 reiän iskuporanäytteenotto. Reiät olivat pystyreikiä reikävälin ollessa 100 metriä. Reikien sijainti ilmenee liitteestä 2. Näytteenotto toteutettiin vuoden 2001 syys- ja lokakuussa, kalustona käytettiin Suomen Malmi Oy:n GM200-kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline-iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kovasta kalliosta oli tarvittaessa mahdollisuus ottaa näyte T46-kalliokairauksella. Jokaisessa kohteen reiässä tavattiin vähintään 20 metrin, enimmillään lähes 60 metrin paksuudelta vaihtelevasti rapautunutta ainesta. Rapautuman alapuolinen lähes terve kallio tavoitettiin todennäköisesti ainoastaan reiässä R309, syvyydellä 46.90. Melko usein kuitenkin rapautumatonta kiveä tai kivimurskaa esiintyi kapeina välikerroksina rapautuman keskellä. Rapautuman todellinen paksuus jäikin siten selvittämättä. Paksuja rapautumasavia esiintyi sekä profiilien keskellä että niiden reunoilla, joten rapautunut alue on selvästi kairausaluetta laajempi. Maapeitteiden paksuus oli hyvin tasaisesti 14-16 metriä, ainoastaan reiässä R308 maita oli noin 20 metriä. Näytteen laatu oli teknisesti kauttaaltaan hyvä ja näytettä pystyttiin ottamaan yhtenäisesti saannin ollessa yli 70 %. Rapautunut aines oli hyvin heterogeenista sekä värin, asun että raekoon suhteen. Jokaisessa reiässä esiintyi sekä hienorakeista rapautumasavea että myös karkeampaa rapautumahiekkaa. Yleensä vaaleammat näytteet olivat karkeampirakeista plagioklaasi- ja kvartsihiekkaa, tummemmat puolestaan smektiittirikasta savea. Hiekkainen rapautuma oli yleensä asultaan massiivista tai heikosti raitaista, saviset kairasydämet olivat voimakkaine väreineen asultaan selvästi täplikkäitä, raitaisia ja juovikkaita. Tavoitteena ollutta vaaleaa kaoliinirikasta savea tavattiin ainoastaan reiässä R304, missä sitä esiintyi noin 10 metrin lävistyksenä. 2.3 Laboratoriotutkimukset 2.3.1 Näytteet ja analyysimenetelmät Vitsaojan kairasydämistä valittiin 6 reiästä yhteensä 12 näytettä laboratorioanalyyseihin. Valintoja ei tehty systemaattisesti, vaan yleensä haettiin silmämääräisesti mahdollisimman vaaleita ja hienorakeisia näytteitä. Lisäksi otettiin muutama tyyppinäyte tummanruskeasta ja kirjavasta smektiittisavesta sekä mielenkiinnon vuoksi reiän R301 rapautuneesta porfyyristä. Näytteet olivat pitkähkön varastoinnin aikana päässeet kuivumaan ja kovettumaan, joten ne jouduttiin sahaamaan kuivana ja murskaamaan sahatut puolikkaat karkealla leukamurskaimella. Esikäsittelyt tehtiin Pohjois-Suomen yksikön kairasydänvarastolla Rovaniemellä. Näytteet lähetettiin GTK:n Etelä-Suomen yksikön (ESY) tutkimuslaboratorioon, jossa niistä mitattiin raekokojakauma Sedigraph-analysaattorilla. Lisäksi raakanäytteistä määritettiin mineraalikoostumukset XRD-menetelmällä ESY:n röntgenlaboratoriossa sekä kemialliset koostumukset XRFmenetelmällä ESY:n kemian laboratoriossa. Seuraavaksi näytteet lähetettiin GTKmineraalitekniikkaan Outokumpuun, jossa niistä erotettiin laskeuttamalla <20 µm fraktio ja mitattiin vaaleus ja keltaisuus Elrepho 2000-vaaleusmittarilla. Kuten raakanäytteistä, myös hienofraktioista mitattiin mineralogiset ja kemialliset koostumukset ESY:n laboratorioissa.

5 2.3.2 Analyysitulokset Useimmille Vitsaojan näytteille on tyypillistä XRD-analyysien perusteella korkea plagioklaasipitoisuus, raakanäytteissä 50-80 % ja <20 µm hienofraktiossa yleensä 20-50 %. Albiittinen plagioklaasi nostaa myös näytteiden Na 2 O-pitoisuutta, joka XRF-analyysien mukaan on raakanäytteissä 4-8 % ja <20 µm fraktiossakin vielä 1-5 %. Tyypillinen vaalea rapautumahiekka koostuu siis pääosin albiittisesta plagioklaasista ja korkeintaan kolmasosaltaan kvartsista. Kaoliniittipitoisuus nousee korkeimmillaan reikien R303 ja R304 vaaleissa näytteissä 20 %:iin ja vastaavissa hienofraktioissa 70 %:iin. Muuten nämä vaaleat näytteet koostuvat lähinnä plagioklaasista, jonka lisäksi on vähän kvartsia, talkkia ja smektiittiä. Oman ryhmänsä muodostavat kolme tummaa smektiittisavinäytettä rei'istä R304, R307 ja R309. Niissä sekä raakanäytteen että hienofraktion smektiittipitoisuus on 50-85 % ja kemiallisesti ne koostuvat piin ja alumiinin lisäksi lähinnä magnesiumista (noin 15 % MgO) ja raudasta (noin 12 % Fe 2 O 3 ). Vaaleusmittausten mukaan laadultaan parhaidenkin kaoliininäytteiden vaaleudet jäivät 55 %:iin, mikä jää 25 prosenttiyksikköä täytekaoliinilta vaadittavasta minimivaaleudesta. Vastaavasti keltaisuus nousi 16 %:iin eli ainakin 3 kertaa sallittua suuremmaksi. Silmämääräisesti tummat näytteet olivat tummia myös mittausten mukaan ja niissä kaikissa keltaisuus nousi yli 10 %:iin. 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEEN ARVIOINTI Vitsaojan rapautuman korkea plagioklaasipitoisuus osoittaa, että suuri osa lähtökiven plagioklaasista on säilynyt eikä rapautuminen ole edennyt riittävän pitkälle nykyisellä eroosiotasolla tuottaakseen suuria määriä puhdasta kaoliinia. Albiittisen plagioklaasin runsaus rapautumassa sekä muutaman kymmenen prosentin kvartsipitoisuus viittaa lähtökiven olleen arkoosi tai arkoosinen kvartsiitti, mikä ainakin teoriassa on valkoisen kaoliinin isäntäkiveksi sovelias. On myös mahdollista, että kvartsiittinen lähtökivi on myöhemmin metasomaattisesti albiittiutunut. Nämä usein tiiviit ja hienorakeiset albiittikivet eivät rapaudu yhtä herkästi kuin vähemmän muuttuneet sedimenttikivet. Tummat smektiittisavikerrokset saattavat olla peliittisten tai karbonaattipitoisten välikerrosten rapautumisen tuloksena syntyneitä. Toisaalta kemiallisen koostumuksen perusteella ne voivat olla myös emäksisen magmatismin synnyttämiä. Koska rapautumattomasta lähtökivestä ei ole näytteitä, voi kivilajeista esittää vain arvioita. Paraskin kohteelta tavattu kaoliini on vaaleusmittausten mukaan liian tummaa ja sisältää runsaasti rapautumatonta plagioklaasia, kuten myös jonkin verran kvartsia ja smektiittiä. Vitsaojan kaoliini ei täytä likimainkaan paperin päällyste- tai täytekaoliinilta, eikä myöskään keraamisen teollisuuden käyttämältä kaoliinilta vaadittavia ominaisuuksia. Lisäksi vaaleahkoa kaoliinia esiintyy ainoastaan yhdessä reiässä noin 10 metrin lävistyksessä. Smektiittisen materiaalin fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, toisin sanoen sen soveltuvuutta käytettäväksi bentoniitin tapaan, ei ole tutkittu. Kuitenkin aineksen heterogeenisuudesta ja maapeitteiden paksuudesta johtuen Vitsaojan rapautuma ei liene kaoliinin eikä myöskään smektiitin suhteen taloudellisessa tai teknisessä mielessä hyödynnettävissä. Näin ollen jatkotutkimuksiin kohteella ei ole aihetta.

KIRJALLISUUSVIITTEET 6 Al-Ani, Thair & Lintinen, Panu & Karhunen, Jukka 2003. Mineralogical Description and Preliminary Processing of the Vittajänkä Kaolin Deposit, Salla, Northeastern Finland. 33 s., 36 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621/2003/1/82. Lintinen, Panu 2000. Rapakalliotutkimukset Sallan Tielto-ojalla 1999. 6 s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621/2000/1/82. Lintinen, Panu 2004. Kaoliinitutkimukset Sallan Pennasessa ja Varpuselässä 1999-2001. 11 s., 10 liites., CD-levy. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621,4622/2004/1/82. Manninen, Tuomo 1991. Sallan alueen vulkaniitit: Lapin vulkaniittiprojektin raportti. Summary: Volcanic rocks in the Salla area, northeastern Finland: A report of the Lapland Volcanite Project. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 104. 97 p. + 5 app. LIITTEET Liite 1. Tutkimuskohteen sijainti, 1:200 000 Liite 2. Näytteenottopisteiden sijainti ja painovoima-anomalia, 1:10 000 Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta Liite 4. Näytekuvaukset LIITTYY MATERIAALI Kairasydännäytteet PSY:n kairasydänvarasto Rovaniemellä (Lepikontie 9), "loppusijoitus" valtakunnalliseen kairasydänarkistoon Lopelle Kairasydänvalokuvat Matalalentoaineisto ja kartat Harvapistegravimetrauksen tulokset Laboratorioanalyysien tulokset Geologian Tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö PL 77, 96101 ROVANIEMI (Lähteentie 2)

Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta Reikä no. X Y maakairaus m rapakallio m kallio m loppusyvyys m R301 7431000 4446900 15.4 38.4 0 53.8 R302 7431000 4447000 14.4 15.5 0 29.9 R303 7431000 4447100 16.1 30.7 0 46.8 R304 7431000 4447200 15.1 36.3 0 51.4 R305 7431000 4447300 16.4 25 0 41.4 R306 7430800 4447100 16.1 45.75 0 61.85 R307 7430900 4447100 14.1 59 0 73.1 R308 7431100 4447100 20.4 18.6 0 39 R309 7431200 4447100 16.6 30.3 5.8 52.7

Liite 4 Näytekuvaukset R301 X=7431.000, Y=4446.900-15,4 Maakairaus -53,8 Rapautuma 15,4-22,4 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Voimakkaan värinen, melko massiivinen ja homogeeninen rapautumahiekka, paikoin silttiraekokoa. 22,4-23,5 / PUNARUSKEA RAPAUTUMASILTTI JA -SAVI Sisältää vaaleita laikkuja ja juovia. Savea lävistyksen keskellä. 23,5-26,4 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Kvartsirikas karkea rapautumahiekka. 26,4-30,5 / SAVIRAPAUTUMA Vaihtelevan väristä; punaruskeaa - harmaanvihreää, laikukasta ja/tai raitaista rapautumasavea. 30,5-38,4 / TUMMAN PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Paikoin karkeampaa juonikvartsia. 38,4-39,4 / RAPAUTUMASAVI Alussa vaaleanharmaita ja punaruskeita raitoja, lopussa joitakin vaaleita pyöreitä laikkuja (vrt. seuraava). 39,4-42,6 / HARMAANVIHREÄ RAPAUTUNUT PORFYYRI 39,4-42,6 Rapautunut; harmaanvihreä perusmassa - amfibolia ja kloriittia, jossa vaaleita 1-3mm halkaisijaltaan olevia hajarakeita (jotka myös rapautuneet). 42,6-44,8 / PUNARUSKEA - HARM.VIHREÄ RAPAUTUMASAVI 42,9-44,8 Laikukas - juovikas. 44,8-53,2 / HARMAA RAPAUTUMA Yleensä hienorakeinen, sisältää kuitenkin rapautumattomia murusia ja kiven kappaleita. 53,2-53,8 / RAPAUTUMA Edellistä vaaleampi ja hieman punaruskea. Muuttuu loppua kohden savisemmaksi. R302 X=7431.000, Y=4447.000-14,4 Maakairaus -29,9 Rapautuma Hyvin vaihtelevaa; väri vaihtelee punaruskeasta vaaleanharmaaseen, lopussa 2m vihertäväharmaata. Raekoko on pääosin hiekkaa tai karkeaa lähes rapautumatonta kivimurskaa (albiittikivi?), paikoin esiintyy kapeita pätkiä siltti- ja/tai savirapautumaa. Näyte on suurelta osin murusina ja palasina. R303 X=7431.000, Y=4447.100-16,1 Maakairaus -26,9 Rapautuma 16,1-19,3 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA JA -SILTTI 25,7-26,9 Raekoko vaihtelee; massamaista tai harvakseltaan vaaleita laikkuja sisältävää. 19,3-26,9 / RAPAUTUMASAVI JA -SILTTI Vaaleanruskeaa - tumman punaruskeaa smektiittirikasta savea, jossa paikoin karkeampia siltti- ja hiekkaosioita. Pääosin massamaista, siellä täällä kellanruskeita juovia. -29.55 Kaoliini Vaaleanharmaa - vaaleanpunainen. Melko karkea, kvartsirikas. Alussa 26,9-29,05 savisempi, vaihettuu loppua kohden lähes kvartsihiekaksi. -39,9 Rapautuma 29,55-37,7 / RUSKEANPUNAINEN RAPAUTUMAHIEKKA Kaoliinipitoinen, karkea hiekkainen rapautuma. 37,7-38,35 / TUMMAN PUNARUSKEA RAPAUTUMASAVI Massiivinen, smektiittirikas. 38,35-39,9 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Kvartsirikas massiivinen rapautumahiekka. -40,9 Kvartsijuoni Ruosteinen, näyte palasina ja murusina. -46,8 Rapautumasavi Tummanruskea - ruskeanpunainen, lopussa harmaanvihreän - ruskeankirjava. Tiivis, pääasiassa massiivinen smektiittisavi. Loppua kohden harmaanvihreitä laikkuja ja juovia enemmän ja enemmän.

Liite 4 jatkuu R304 X=7431.000, Y=4447.200-15,1 Maakairaus -21,1 Rapautuma 15,1-20,4 / VAALEANPUNAINEN RAPAUTUMAHIEKKA JA -SILTTI Kvartsirikasta, hienoa rapautumahiekkaa. Sisältää joitakin vaaleita pieniä laikkuja. 20,4-21,1 / RUOSTEENRUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Loppua kohden raekoko hienonee ja voimakas ruosteenväri vaalenee. -31,6 Kaoliini Kvartsirikasta, osin hiekkaista. Väri vaihtelee lähes valkoisesta 21,1-24,5 vaaleanharmaaseen /-kellertävään /-punaiseen. Melko massiivista, vähäiset 24,85-29,75 laikut ja raidat punertavia. -37,8 Rapautumasavi Vihertävänruskeaa smektiittisavea, jossa runsaasti kiillemäistä mineraalia 33,0-35,8 - pehmeää, "sametinkiiltävä" pinta. Vaaleanharmaita sekä tummanpunaisia juovia ja pieniä laikkuja. -38,6 Kvartsijuoni Näyte kivimurskaa. -41,2 Rapautumasavi Vihertävänruskea smektiittisavi, kuten edellä välillä 31.6-37.8, loppua kohden muuttuu vaaleammaksi, kellanvihreäksi. -51,4 Kaoliini Kvartsirikas, sisältää paikoin karkeita kvartsijuonten kappaleita. Alussa 47,4-50,4 vaaleanharmaa - kellertävä, vaihettuu loppua kohden vaaleanpunaiseksi ja lopulta voimakkaan ruosteenpunaiseksi. R305 X=7431.000, Y=4447.300-16,4 Maakairaus -41,4 Rapautuma 16,4-21,4 / HARMAANPUNARUSKEA RAPAUTUMASAVI JA -SILTTI Vaihteleva asultaan; massiivinen, laikukas tai ohutraitainen. Tummanruskeat osueet tiivistä smektiittisavea, vaaleat hieman karkeampaa silttimäistä rapautumaa. 21,4-41,4 / VIHERTÄVÄN-RUSKEHTAVANHARMAA RAPAUTUMAHIEKKA JA -SILTTI Sisältää tiheässä vaaleita laikkuja. On ilmeisesti alunperin porfyyrinen kivi, kuten juoni reiässä R301 (39.4-42.6). Tässä pidemmälle rapautunut ja vaikuttaa muutenkin heterogeenisemmalta. R306 X=7430.800, Y=4447.100-16,1 Maakairaus -19,5 Rapautumahiekka Valkoista kvartsi- ja plagioklaasirikasta rapautumahiekkaa. -24,2 Kvartsiitti Valkoinen, keskirakeinen, osittain rapautunut, sisältää laikkuina vaalenavihreää amfibolia, T46-timanttikairaus. -61,85 Rapautuma 24,2-29,8 / VALKOINEN RAPAUTUMAHIEKKA Muutamia kapeita punaruskeita raitoja. Kvartsirikas. Alkupäässä osittain rapautunutta kivimurskaa (kvartsiittia) sekä moreenihiekkavalumia. 29,8-30,7 / RAPAUTUMASAVI JA -SILTTI Punaruskea - valkoinen, raitainen ja/tai laikukas. 30,7-35,8 / VAALEA RAPAUTUMA 31,8-35,8 Raekoko vaihtelee siltistä hiekkan. Vaalea, paikoin harmaata sekä punaruskeita juovia tai laikkuja. 35,8-47,4 / PUNARUSKEA RAPAUTUMA Pääosa hiekkaa, paikoin kapeita silttiraekoon osueita. Alussa vaalean punaruskea, tummenee tasaisesti loppua kohden. Siellä täällä juonikvartsia murusina. Heikosti erottuva laikukas/juovikas kuviointi. 47,4-54,6 / RAPAUTUMASAVI Voimakkaat vaihtelevat värit; vihreä - kellanruskea - punaruskea - valkoinen. 49,4-52,5 Eläväinen kuviointi; laikukas - juovikas. 54,6-61,85 / RUSKEANPUNAINEN RAPAUTUMAHIEKKA Karkea, kvartsirikas, sisältää rapautumatonta ainesta murusina.

Liite 4 jatkuu R307 X=7430.900, Y=4447.100-14,1 Maakairaus -73,1 Rapautuma 14,1-16,7 / RUSKEA RAPAUTUMASAVI Smektiittisavi, kiillemäinen mineraali aikaansaa samettisen pinnan. Paisuvaista, näytettä 2 kertaa ajon pituus, jopa enemmän. Saattaisiko olla vermikuliittia? Melko massiivista. 16,7-20,4 / RUSKEA-HARMAA RAPAUTUMASAVI Edellisen kaltaista smektiittisavea, paitsi että sisältää suuria harmaan saven alueita/"läimäreitä", joissa savi on hienompaa ja tiiviimpää. 20,4-21,8 / HARMAA RAPAUTUMASAVI Kellanvihertäviä juomuja. 21,8-26,2 / PUNARUSKEA RAPAUTUMASAVI Punaruskeassa savessa harmaita ja kellanvihreitä raitoja ja juovia. Paikoin hieman karkeampia (siltti) osueita. 26,2-27,4 / VIHERTÄVÄNHARMAA RAPAUTUMAHIEKKA JA -SILTTI Punertavia raitoja. Aivan lopussa karkeinta. 27,4-50,5 / RUSKEAN KIRJAVA RAPAUTUMASAVI 38,9-42,4 Juovikas ja/tai laikukas savi, vähän myös silttiä. Pääosin tiivistä smektiittirikasta tavaraa. Näyte osin palasina. 50,5-73,1 / RUOSTEENRUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Kvartsirikas rapautumahiekka, paikoin juonikvartsimurskaa ja -kappaleita. Alussa vaaleanpunaista, vaihettuu loppua kohden voimakkaan punaruskeaksi. Näytesydän kirjavaa-laikukasta; valkoista-punaruskeaa. R308 X=7431.100, Y=4447.100-20,4 Maakairaus -39,0 Rapautuma 20,4-24,65 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Massiivinen. 24,65-29,0 / RAPAUTUMASILTTI Pääosa silttiä, joka juovikasta punaruskeaa - valkoista. Muutamia karkeampia, voimakkaan ruskeanpunaisia hiekkaosueita. 29,0-36,4 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Voimakas väri, melko massiivinen. 36,4-39,0 / HETEROGEENINEN RAPAUTUMA Alussa tummanruskeaa smektiittirikasta savea, lopun 2m punaruskeaa silttiä tai hiekkaa. Koko lävistyksessä harvakseltaan vihertävänharmaita laikkuja. R309 X=7431.200, Y=4447.100-16,6 Maakairaus -46,9 Rapautuma 16,6-32,5 / HETEROGEENINEN RAPAUTUMA Pääosa lävistyksestä rapautumahiekkaa, harmaata ja punaruskeaa, hyvin epämääräisesti kuviollista. Paikoin esiintyy silttiä sekä myös savea, esim. syvyydellä 18.30 savi on harmaanvihreää ja syvyydellä 25.20 tummanruskeaa. 32,5-36,7 / RUSKEANVIHREÄ RAPAUTUMASILTTI JA -SAVI 34,4-36,7 Smektiittipitoinen rapautuma, karkeaa kiillemineraalia, massiivista. 36,7-42,4 / HETEROGEENINEN RAPAUTUMA Raekoko pääosin hiekkaa, paikoin myös silttiä. Hyvin vaihtelevaa väriltään (harmaa - kellanvihreä - punaruskea - ruskea). Myös kuviointi vaihtelevaa, epäsäännöllistä ja epämääräistä. 42,4-46,9 / PUNARUSKEA RAPAUTUMAHIEKKA Kvartsihiekka, lopussa kvartsiittimurusia ja -palasia. -52,7 Kvartsiitti Punertava, osittain rapautunut, jonkinverran punaista ruostepigmenttiä, melko massiivinen. T46 - timanttikairaus.