Palkansaajajärjestö Pardia Niko Simola Puheenjohtaja Edustajakokous avauspuheenvuoro Arvoisat edustajakokouksen osanottajat Työmarkkinoiden meneillään oleva neuvottelukierros käydään liittokierroksena. Viime vuoden edustajakokouksen aikaan keskusteltiin niin sanotun Suomen mallin käyttöönotosta. Silloin totesin, että ainakaan Pardia ei tule sitoutumaan etu- tai jälkikäteen sellaiseen sopimukseen, jonka valmisteluun emme ole osallistuneet. Suomen mallista käytiin keskustelua viime talvena ja keväänä vientiliittojen kesken. Yhtä tilaisuutta lukuun ottamatta muut liitot eivät keskusteluun osallistuneet. Tämän valmistelun pohjalta oli jokseenkin selvää, ettei mitään yhteistä mallia ollut mahdollista rakentaa. Lopullisesti Suomen mallin rakentaminen kaatui vientiliittojenkin osalta siihen, että metsäteollisuus irtaantui vientiteollisuuden yhteisestä valmistelusta. Käynnissä olevalta kierrokselta saimme ensimmäisen neuvottelutuloksen, kun Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto pääsivät neuvottelutulokseen uudesta työehtosopimuksesta. Elinkeinoelämän keskusliitto on sääntömuutoksellaan varmistanut, ettei se enää osallistu keskitettyjen työmarkkinakierrosten tekoon. Perusteluna on keskeisesti ollut se, että keskitetyt sopimukset ovat liian jäykkiä, eivätkä kykene ottamaan toimialojen erilaisia tarpeita ja eroja palkankorotustarpeissa huomioon. Tästä näkökulmasta EK:n ja sen jäsenliittojen toiminta käynnistyneellä sopimuskierroksella näyttäytyy hiukan erikoiselta. EK:n sisällä on äärimmäisen tiukka koordinaatio sopimuskierroksella tarkoituksenaan varmistaa, ettei millään alalla eikä millään perusteilla tulla ylittämään vientialojen sopimusten kustannusvaikutuksia. Näin tiukkaa koordinaatiota ei ole ennen nähty. Onko tämä sitten sitä eri alojen tarpeet huomioon ottavaa tuloksellista toimintaa? Sopimuskierroksen aikana toistaiseksi - eniten hämmennystä ja ärsytystäkin on herättänyt metsäteollisuuden paperiliitolle jättämä sopimustarjous, jossa sopimusta olisi jatkettu vuodella ilman palkankorotuksia ja kyseisen jatkovuoden aikana olisi neuvoteltu työnantajan edellyttämät joustot työehtosopimusteksteihin. Kyllä on välillä ihmeteltävä, etteikö mikään riitä. On tietenkin ymmärrettävää, ettei työnantajien puolelta varsinaisesti kerrota etukäteen näkökulmia, jotka tukisivat mittavia palkankorotuksia. Tähänkin propagandaan luulisi kuitenkin olevan jokin raja. Tällä kierroksella olemme muun muassa kuulleet, että kilpailukykysopimuksen hedelmät eivät ole vielä kypsiä poimittavaksi, eikä niitä tulisi raakoina poimiakaan. Tämä siis samaan aikaan, kun kypsiä omenoita putoilee puusta ennätystahtiin osinkojen muodossa omistajien taskuihin! 1
Kuluvana syksynä on nähty myös melko voimakkaita kilpailukykysopimuksen jälkimaininkeja. Tästä syystä on mielestäni aiheellista vielä lyhyesti palata kyseiseen sopimukseen. Kilpailukykysopimus oli vaihtoehto maan hallituksen pakkolainsäädäntöpaketille. Jäsenemme puolsivat jäsenkyselymme perusteella sopimusta ennen sen tekoa. Sopimukset tehdään aina kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Niin taloudellisissa, poliittisissa kuin työmarkkinapoliittisissakin olosuhteissa. Tänä syksynä on kuultu puheenvuoroja, joissa kilpailukykysopimuksen solmiminen on asetettu kyseenalaiseksi taloudellisen kasvun kiihtyessä. Tämä on jälkiviisastelua. Sopimus on tehty ja sillä hyvä. Yhtä lailla voisimme pohtia vuoden 2007 liittokierrosta. Tuolloin noususuhdanteessa solmimme sopimuksia 4 5 prosentin vuotuisilla palkankorotuksilla ja kustannusvaikutuksilla. Vuonna 2008 talous romahti. Eipä olisi tuolloin vastaavia sopimuksia tehty. Sen sijaan on syytä edelleen pitää mielessä - jäsenistöämme vahvasti harmittavien - julkisen sektorin lomarahaleikkausten syntyperä. Ne olivat vaihtoehto maan hallituksen kilpailukykysopimusneuvotteluissa edellyttämille pitkien lomien leikkauksille. Emmekä me tätä unohda. Vaatimus oli erittäin epäreilu julkisen sektorin työntekijöille. Vaihtoehto lomien leikkaamiselle löydettiin, mutta kalliilla hinnalla. Ratkaisu osaltamme hyväksyttiin tuolloin ja sen hyväksyminen oli ja mielestäni on edelleen perusteltua. Olen varma siitä, että maan hallituksen vaatimukset - puolelle miljoonalle julkisen sektorin virkamiehelle ja työntekijälle - pysyvät mielessä vielä vuoden 2019 eduskuntavaaleissakin. Pardian osalta neuvottelukierrosta on jo aloiteltu keinosiemennysalan ja Paltan yleisen työehtosopimuksen osalta. Sopimusten syntyyn on näilläkin aloilla vielä matkaa. Muiden sopimusalojemme osalta Pardian neuvottelutavoitteita parhaillaan valmistellaan ja viimeistellään. Selvää on, että tulemme hakemaan tällä kierroksella vähintään yleisen linjan mukaisia ja ostovoiman turvaavia palkankorotuksia. Kilpailukykysopimuksen myötä julkinen sektori jäi jälkeen palkkakehityksessä. Tällä kierroksella se ei ole enää mahdollista. Julkisen sektorin työntekijät ovat osansa näissä kilpailukykytalkoissa tehneet. Tavoitteemme neuvottelukierroksella voi tiivistää helposti kahteen sanaan: Lisää liksaa! Nollakorotuksia emme yksinkertaisesti tällä kierroksella tule hyväksymään. Palkankorotukset ovat sopimustavoitteissamme keskiössä, mutta liittokierroksilla on myös tekstikysymyksille tilaa. Sopimusaloittain tavoitteet vaihtelevat näiden osalta, mutta keskeisiä sopimusten sisältöihin liittyviä tavoitteitamme tulee olemaan muun muassa palkkausjärjestelmiin, työaikoihin, työhyvinvointiin ja jaksamiseen sekä henkilöstönedustajien asemaan liittyvät kysymykset.
Huomenna päätettävän nelivuotisen toimintalinjamme yksi arvoista on tasa-arvo. Suomi on monilla mittareilla yksi sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaista maailmassa. Se ei silti tarkoita, etteikö meillä edelleen olisi tasa-arvon osalta monella saralla tehtävää. Sen ovat hyvin osoittaneet muun muassa syksyllä käynnistynyt koskettava kansainvälinen #metoo-kampanja. Tasa-arvoon liittyvät ponnistelut voivat olla pieniä tai suuria asioita. Konkreettisia toimia tai periaatteellisempia kysymyksiä. Kaikkia näitä tarvitaan. Isoja asioita ovat palkkatasa-arvo ja perhevapaat. Näitä pienempiä asioita ovat sitten vaikkapa sukupuolineutraalit ammattinimikkeet. Tänään vietetään STTK:n vuonna 2011 aloittamaa naisten palkkapäivää. Naisten palkkapäivän tavoitteena on havainnollistaa naisten ja miesten välistä palkkaeroa. Sukupuolten välinen palkkaero on valitettavasti - kaventunut hyvin hitaasti viime vuosina Suomessa. Tilastokeskuksen toisen vuosineljänneksen ansiotasoindeksin mukaan naisten keskiansiot ovat tänä vuonna keskimäärin 83,4 prosenttia miesten keskiansioista. Ero on sama kuin viime vuonna. Palkkatasa-arvon eteen on ponnisteltava edelleen useilla eri toimilla. Liittokohtaisella sopimuskierroksella yksi keino kaventaa palkkaeroja ovat sekalinjaiset sopimusratkaisut. Käynnistyneeseen perhevapaauudistukseen liittyy monenlaisia tavoitteita. Osittain keskenään ristiriitaisiakin. Kannaltamme keskeisintä on tasa-arvon edistäminen, jota vastaan uudistuksen sisältöä ja tavoitteita on peilattava. Käytännössä tämä tarkoittaa isien vapaa-kiintiöiden kasvattamista tarvittaessa perheiden valinnanvapaudesta tinkimällä. Jo vuosia STTK:n tavoitteena ollut 6+6+6 malli on edelleen käyttökelpoinen pitkän aikavälin tavoite. Tasa-arvo on niin suuri tavoite, että sen eteen voi toimia myös pienemmillä asioilla. Hyvä esimerkki tästä ovat sukupuolineutraalit ammattinimikkeet. Uskon, että niiden merkitys on luultua suurempi. Miehenä on helppo ajatella ja sanoa, ettei näillä ole merkitystä. Itse olen lakimies ja yhtä hyvin voisin olla vaikkapa kirvesmies tai palomies. Mutta. Haluaisinko olla aulaemäntä, bingoemäntä tai lentoemäntä. Enpä ole ihan varma. Nähdäkseni meidänkin tulee tarkkaan pohtia suhtautumistamme tähän kysymykseen ja aktiivisesti etsiä myös uusia ja käyttökelpoisia termejä vaikkapa luottamusmiehelle. Samalla, kun taistelu sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi jatkuu, saa tasa-arvo yhä laajenevia näkökulmia. Tasa-arvo keskustelu laajenee yhä enemmän muun muassa ikään, rotuun ja sukupuoliseen suuntautumiseen. Tämä keskustelu tulee voimistumaan ja tässä keskustelussa ammattiyhdistysliikkeen ja Pardian on syytä olla mukana mieluummin veturissa kuin jälkijunassa. Pardian jäsentutkimuksella selvitetään kahden vuoden välein pardialaisten työpaikkojen tilannetta ja jäsenten hyvinvointia työssä. Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin kaksi asiaa jäsentutkimuksen tuloksista: työn intensiteetin kasvun ja jäsenistömme näkemykset palkkausjärjestelmistä. Uuden tiedon omaksumisen vaatimukset ovat työpaikoilla selvästi lisääntyneet ja samanaikaisesti työtehtävät ovat entistä laajempia ja vaikeampia. Jäsenten mielestä nykyiset palkkausjärjestelmät ja palkitseminen eivät vastaa työn muutosta. Jäsentutkimus julkistetaan huomenna ja sen tuloksia esitellään tuolloin tarkemmin edustajakokoukselle.
Hyvät ystävät, Työelämä on voimakkaassa muutoksessa. Digitalisaatio etenee nopeasti ja haastaa työnteon tavat, paikat ja nykyiset työtehtävät. Jäsenistöämme muutos koskee mitä suurimmassa määrin. On nähtävissä, että monen nykyisen jäsenemme työ on katoamassa automatisaation ja digitalisaation kautta. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni vastauksemme ei voi olla ainakaan teknologisen kehityksen hidastaminen tai vaikeuttaminen. On melko vääjäämätöntä, että sellaiset tehtävät, mitkä kone voi tehdä, se tulevaisuudessa myös tekee. Ja hyvä niin. Kyllähän meillä kotonakin koneet tekevät monia niitä asioita, joita teimme ennen käsin. Vastauksemme tähän nopeaan muutokseen on oltava se, että jäsenistöllemme löytyy järkevä ja kohtuullinen polku muuttuviin tai kokonaan uusiin tehtäviin. Tämä edellyttää voimakasta panostamista työpaikoilla tapahtuvaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen sekä tarvittavia muutosturvavälineitä. Samalla se edellyttää meiltä työelämän muutosten heijastamista neuvottelutoimintaan ja neuvottelutoiminnan tavoitteisiin. Tavoitteet on tarvittavilta osin määriteltävä uudelleen siten, että virka- ja työehtosopimusten määräykset toimivat muuttuvassa työelämässä. Vanhoista ajattelutavoista on osattava luopua ja luotava uutta tilalle. Tehtävä ei ole helppo, mutta se on välttämätön. Julkisen sektorin osalta haluaisin nähdä myös ajatustavan muutoksen. Viimeisen noin 15 vuoden aikana on jatkuvasti mietitty miten hallinto voi säästöjen kautta saada aikaiseksi saman kuin se on ennenkin saanut, mutta pienemmillä resursseilla. Nyt olisi suunnanmuutoksen aika. Olisi aika miettiä, miten samoilla resursseilla voisimme saada aikaan enemmän yhteistä hyvää. Järjestömme on ollut suuren myllerryksen keskellä kuluneen neljän vuoden aikana. Huomenna käsittelemme tulevan neljän vuoden toimintalinjaa ja myös järjestömme tulevaisuutta. Tässä yhteydessä nostan vain lyhyesti esiin toisen tulevan toimintalinjamme arvon: ennakkoluulottomuus. Tulemme tarvitsemaan ennakkoluulotonta otetta järjestössämme tulevina vuosina niin edunvalvontamme tavoitteiden ja toteuttamistapojen osalta kuin järjestömme kehittämisen ja toimintatapojen suhteen. Ilman ennakkoluulottomuutta emme voi uudistua ja palvella jäsenistöämme siten kuin sitä tarvitsee palvella 2020-luvulle mentäessä. Hyvät kuulijat, Tänä vuonna vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Suomen itsenäisyyden tarina on menestystarina. Se on tarina kansakunnan kasvusta köyhästä ja suurten ristiriitojen maasta yhdeksi vauraimmista ja vakaimmista maista maailmasta. Tämä kasvutarina ei ole sattumaa. Suomi 100-vuoden teema on yhdessä. Tämä onkin kasvutarina siitä miten tämä on tehty yhdessä. Yhdessä on taisteltu sodat. Yhdessä on maksettu sotakorvaukset. Yhdessä on järjestetty olympialaiset. Ja yhdessä on sovittu asioita työmarkkinoilla. Tänään huutelu yksinkertaisten ja yhtä näkökantaa edustavien ratkaisujen perään - yhdessä tehtävien kompromissien sijaan - on vahvassa huudossa niin maailmalla kuin meillä.
Tältä pohjalta myös työmarkkinajärjestelmämme on murroksessa. Vuosikymmenten perinne kolmikantaisesta asioiden yhdessä sopimisesta on kyseenalaistettu kovemmin kuin kertaakaan sitten ensimmäisen tupon vuonna 1968. Suomesta on saatu sopimalla ja yhdessä tekemällä maailman huippumaa, joka herättää myönteistä huomiota ja kadehdintaakin. Vanha viisaus pätee tässäkin: sitä mikä ei ole rikki ei pidä korjata. Minä en luovu toivosta, että tätä maata pitää rakentaa yhdessä. Nyt ja jatkossa. Haluan puheeni lopuksi kiittää järjestömme aktiiveja ja henkilökuntaa. Ammattiyhdistysliike ei ole mitään ilman sen jäseniä. Mutta se ei ole myöskään mitään ilman aktiivisia toimijoita kaikilla järjestömme toimintatasoilla. Yhdessä me tämän järjestön teemme. Haluankin lämpimästi kiittää aktiivisesta panoksesta jäsentemme edunvalvontaan kaikkia toimijoitamme yksittäisen työpaikan luottamusmiehestä, jäsenjärjestöjemme aktiiveihin ja puheenjohtajiin sekä toimistomme asiantuntevaan ja osaavaan henkilöstöön. Samalla kun kiitän teitä kaikkia kuluneen vuoden ja kuluneen nelivuotistakauden toiminnasta totean, että teitä tarvitaan tästä eteenpäinkin. Työ yhteisen hyvän eteen jatkuu! Ja sitä riittää. Arvoisat edustajakokouksen edustajat, Näillä sanoilla toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Pardian vuoden 2017 edustajakokoukseen. Toivon meiltä yhdessä viisaita ja harkittuja päätöksiä.