1. Tasa-arvosuunnitelman valmistelu

TASA-ARVOSUUNNITELMA 2013-2015 1

2 1. Tasa-arvosuunnitelman valmistelu Tasa-arvolain 6 b : 6 b (15.4.2005/232) 1.1. Työryhmä 2. Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi oppilaitoksissa 3. Oppilaitoksen tulee vuosittain yhteistyössä henkilöstön ja opiskelijoiden edustajien kanssa laatia tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää oppilaitoksen tasaarvotilanteen ja siihen liittyvien ongelmien kartoitus sekä toteutettaviksi suunnitellut tarpeelliset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tasa-arvon toteutumiseen opiskelijavalinnoissa, opetusta järjestettäessä ja opintosuorituksia arvioitaessa sekä toimenpiteisiin, joilla pyritään seksuaalisen häirinnän ja sukupuolen perusteella tapahtuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. 4. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tuloksista. 5. Suunnitelma voidaan sisällyttää osaksi opetussuunnitelmaa tai muuta oppilaitoksessa laadittavaa suunnitelmaa. Vuosittaisen tarkastelun sijasta voidaan oppilaitoksessa sopia, että suunnitelma laaditaan vähintään kerran kolmessa vuodessa. 6. Tätä pykälää ei sovelleta perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitettuihin opetuksen järjestäjiin ja kouluihin. Maaliskuussa 2009 järjestettiin Soisalo-opistossa koulutustilaisuus tasaarvolaista ja suunnitelmista. Koulutukseen osallistuivat Kaisa Korhonen, Jyrki Immonen, Marjut Latva-Vesanen, Aino-Sinikka Voutilainen, Eira Auvinen ja Ilkka Pajarinen. Rehtori oli nimittänyt edellä mainitut henkilöt opiston tasaarvotyöryhmään ja velvoitti heidät osallistumaan koulutukseen. Soisalo-opiston tasa-arvotyöryhmään kuuluvat Jorma Pesonen, Jyrki Immonen, Ilkka Pajarinen, Aino-Sinikka Voutilainen, Eira Auvinen ja Marjut Latva- Vesanen. Ilkka Pajarinen toimii opiskelijoiden ja Eira Auvinen tuntiopettajien edustajana. Marjut Latva-Vesanen vastaa opiston tasa-arvokyselyjen toteuttamisesta joka 3. vuosi ja tasa-arvosuunnitelman päivittämisestä. Soisalo-opiston ensimmäiset tasa-arvokyselyt toteutettiin vuonna 2009 ja tasaarvo-suunnitelma valmistui vuonna 2010. Kyselyt uusittiin vuonna 2012 ja tasaarvosuunnitelma päivitettiin vuonna 2013 vuosille 2013-2015. Työryhmä on kokoontunut vuosina 2009-2010 neljä kertaa ja vuonna 2013 kerran 28.5.2013. 2. Soisalo-opiston naiset ja miehet numeroina 2.1. Henkilöstö Soisalo-opiston vakinaisen henkilöstön määrä vuonna 2012 oli yhteensä 31, joista yhdeksän miestä ja 22 naista. Tuntiopettajia lukuvuonna 2011-2012 oli 158 ja heistä miehiä oli 49 ja naisia 109 kpl. Miesten osuus oli 31 %.

3 2.2. Opiskelijat Netto-opiskelijoita kalenterivuonna 2008 on tarkasteltu ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan. 0-4 -vuotiaiden ikäryhmässä tyttöjen ja poikien osuudet ovat lähes tasan. Poikien ja miesten määrä vähenee heti viidestä ikävuodesta lähtien ollen 17-35 %. Alimmillaan miesten osuus on nuorten aikuisten ja keskiikäisten keskuudessa. 55 ikävuodesta eteenpäin miesten osuus hiukan nousee. Leppävirralla miesten osuus toteutuneilla kursseilla lukuvuonna 2008-2009 oli hiukan korkeampi kuin muilla opistopaikkakunnilla. 3. Palkkakartoitus 3.1. Vakinainen henkilöstö Vakinaisen henkilöstön palkat määräytyvät KVTES:n ja OVTES:n mukaan. Tehtäväkohtainen palkka määräytyy ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuuden perusteella. Viranhaltijalle/työntekijälle voidaan maksaa henkilökohtaista lisää. Henkilökohtaisen lisän yleiset maksamisperusteet selvitetään henkilöstön tai sen edustajien kanssa. Henkilökohtaisia lisiä maksettaessa on eri viranhaltija-/työntekijäryhmiä kohdeltava tasapuolisesti. 3.2. Tuntiopettajat Tuntiopettajien palkat määräytyvät koulutustason mukaan. Pedagogisista ja aikuiskasvatuksen opinnoista samoin kuin työkokemuksesta saa korotuksen tuntipalkkaan. Tuntiopettajien palkat ovat seitsemää eri tasoa. 4. Kokemukset Soisalo-opistossa kerättiin syksyllä 2009 henkilöstön ja opiskelijoiden kokemuksia työhyvinvoinnista ja työilmapiiristä. Kokemuksia kartoitettiin vakinaiselle henkilöstölle suunnatulla tasa-arvokyselyllä sekä tuntiopettajille suunnatulla kyselyllä. Tasa-arvokysely toteutettiin myös opiskelijoiden keskuudessa. Keväällä 2012 toteutettiin vastaavat kyselyt vakinaiselle henkilöstölle, tuntiopettajille ja vapaan sivistystyön opiskelijoille. 4.1. Vakinaisen henkilöstön tasa-arvokysely Vakinaisen henkilöstön kysely toteutettiin vuonna 2009 ja vuonna 2012 Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen kehittämällä kyselytyökalulla. Kysely sisältää kysymyksiä mm. työilmapiiristä, johtamisesta sekä syrjinnästä. Kyselyyn vastataan sähköisesti ja anonyymisti. Kyselyn ylläpitäjänä toimii koulutuspäällikkö ja kyselyjen tuloksista saadaan raportteja. 4.1.1. Vakinaisen henkilöstön kyselyn tulokset vuonna 2012 Kysely lähetettiin 32:lle työntekijälle ja 21 heistä vastasi kyselyyn. Naisista kyselyyn vastasi 65,2 % (15 kpl) ja miehistä vastasi 66,6 % (6 kpl). Vastaajien enemmistö oli yli 50-vuotiaita ja seuraavaksi suurin ryhmä oli 41-50 -vuotiaat. Kyselyyn vastanneista miehistä 83,3 % oli vakituisessa työsuhteessa ja naisista 80 %. Kaikki vastanneet tekivät kokoaikatyötä. Naiset tekivät miehiä useammin säännöllistä päivätyötä (66,7 % / 50 %). Johtaja ja ylimmät virkamiehet -

4 ryhmässä suurin osa oli miehiä. Puolestaan asiantuntija-ryhmissä sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöiden ryhmässä naisten osuus oli suurempi kuin miesten osuus. Miehistä 33,3 % on esimiesasemassa, naisista ei yksikään. Miehistä 50 % vastaa, että on viimeksi kuluneen kuukauden aikana tehnyt virallisen työajan ylittävää työtä, naisilla vastaava luku on 26,7 %. Vastauksista ei ilmenen, onko virallisen työajan ylittävästä työstä saanut korvausta vai ei. Miehet kokevat huomattavasti useammin kuin naiset, että voivat kehittää itseä ja osaamista työpaikalla. Naiset kokevat miehiä useammin, että nykyisessä työssä ei juurikaan ole etenemismahdollisuuksia. Kukaan miehistä eikä naisista ole kokenut tulleensa kohdelluksi eriarvoisesti tai syrjityksi. Kaikki ovat osallistuneet työnantajan järjestämään koulutukseen. Pieni osa miehistä ja naisista on kokenut, että jokin asia on haitannut osallistumasta työnantajan järjestämään koulutukseen. Se, että mikä on haitannut osallistumasta, tulosta ei voida näyttää, koska vastaajia on ollut alle 5 kpl. Kukaan ei ole kokenut sukupuolella olevan merkitystä työelämässä. Käsitykset siitä, onko työyhteisössäni hyvä yhteishenki, hajaantuvat aika lailla. Kolmannes vastaajista on täysin samaa mieltä, kolmannes osittain eri mieltä ja reilu kolmannes osittain samaa mieltä. Lähes kaikki olivat joko täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että saavat hankalissa tilanteissa apua työtovereilta. Miehet kokevat naisia useammin, että heitä arvostetaan lähityöyhteisössä ja esimies kannustaa. Naiset kokevat miehiä useammin, että työpaikan johtamistapa ei ole oikeudenmukainen ja naisten vastaukset hajaantuvat. Erityisesti osa naisista kokee, että ei saa riittävästi tietoa työpaikkaa koskevista asioista eikä voi vaikuttaa työtään koskeviin muutoksiin. Suurin osa vastanneista koki, sekä miehistä että naisista, että esimies kohtelee miehiä ja naisia tasa-arvoisesti. Yli puolet naisista oli sitä mieltä, että työssä kokema kiire on lisääntynyt viime vuosina. Kolmasosa miehistä ajatteli asiasta samoin. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että fyysinen rasitus ei ole muuttunut raskaammaksi viime vuosina. Yli puolet naisista (53,3 %) kokee, että työn henkinen rasitus on muuttunut raskaammaksi viime vuosina. 60 % naisista on ollut huolissaan siitä, tapahtuuko työn organisoinnissa muutoksia. Naiset ovat miehiä selvästi useammin huolissaan omassa työssä jaksamisestaan, työn jatkuvuudesta ja omien taitojen riittämisestä. Kukaan ei vastaushetkellä kokenut häirintää tai kiusaamista nykyisessä työpaikassa. Vastanneista naisista ja miehistä miltei kaikki olivat perheellisiä. Lähes puolet vastanneista oli sitä mieltä, että työaika joustaa perhetilanteen niin vaatiessa ja reilu kolmannes ei osannut sanoa. Yli puolet naisista ja miehistä ajattelee, että he ovat onnistuneet sovittamaan melko hyvin tai erittäin hyvin työn ja perheen. Naiset ovat onnistuneet miehiä selvemmin sovittamaan työn ja perheen yhteen. Kaikkien miesten mielestä tasa-arvo toteutuu työpaikalla erittäin hyvin, 60 % naisista ajattelee samoin ja loput lähes samoin. Vastaukset naisten ja miesten palkkauksen oikeudenmukaisuuteen hajaantuivat. Yli puolet naisista ei osannut sanoa mitään. Naiset kokevat selkeästi miehiä useammin, että miehiin ja naisiin kohdistuu erilaisia odotuksia. Miehistä 83,3 % ja naisista 80 % on sitä mieltä,

5 että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia työpaikalla. Enemmistö miehistä ja naisista ajattelee, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet edetä urallaan. Naisista 20 % ajattelee, että miehillä on paremmat mahdollisuudet edetä urallaan. Lähes kaikkien mielestä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet kehittyä omassa työssään ja samat kouluttautumismahdollisuudet. Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet käyttää perhevapaita ja puolet ei osannut sanoa. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet osallistua työpaikalla päätöksentekoon. Naisista 26,7 % oli sitä mieltä, että ikätasa-arvossa olisi jonkin verran kehitettävää. Myös henkilöstöryhmien välisessä tasa-arvossa ja sukupuolten välisessä tasaarvossa naiset näkivät kehitettävää. 4.1.2. Yhteenveto ja vertailua vuoden 2009 kyselyjen tuloksiin Vastausprosentti vuoden 2012 kyselyssä oli 65,6 %, joka on alhaisempi kuin vuonna 2009. Nimenomaan naiset vastasivat laiskemmin. Kolmannes vakinaisesta henkilöstöstä jätti siis vastaamatta. Huomionarvoista on, että puolet miehistä ilmoitti tehneensä viimeksi kuluneen kuukauden aikana virallisen työajan ylittävää työtä. Edellisessä kyselyssä yksikään mies ei vastannut tehneensä virallisen työajan ylittävää työtä. Puolestaan naiset tekevät vähemmän virallisen työajan ylittävää työtä kuin vuonna 2009. Tuolloin naiset kokivat tekevänsä jopa ylitöitä, joita ei korvattu rahalla eikä vapaa-aikana. Vastaajien pienen määrän vuoksi vuoden 2012 kyselystä ei ilmene, onko ylityöstä saatu korvausta vai ei. Miehet kokevat naisia useammin, että voivat kehittää itseään ja osaamistaan sekä edetä työssään. Hienoa edistystä on tapahtunut siinä, että kukaan ei koe tulleensa kohdelluksi eriarvoisesti tai syrjityksi. Vuonna 2009 naisista 23,5 % koki tulleensa kohdelluiksi eriarvoisesti tai syrjityiksi. 100 % vastaajista on myös sitä mieltä, että sukupuolella ei ole ollut merkitystä työelämässä. Samaa mieltä ollaan myös siitä, että esimies kohtelee miehiä ja naisia tasa-arvoisesti. Tasa-arvo toteutuu kiitettävästi. Käsitykset työyhteisön yhteishengestä hajaantuvat ja vastausten perusteella voidaan todeta, että vuoden 2009 ja vuoden 2012 välillä on ollut negatiivista kehitystä. Pientä hajontaa on myös siinä, miten esimiehen kannustaminen koetaan ja onko johtamistapa oikeudenmukainen. Suurin osa kuitenkin on joko täysin tai osittain samaa mieltä, että esimies kannustaa häntä ja, että työpaikan johtamistapa on oikeudenmukainen. Naiset kokevat miehiä useammin, että eivät saa riittävästi tietoa työpaikkaa koskevista asioista ja eivät voi vaikuttaa työtä koskeviin muutoksiin. Naiset kokevat miehiä useammin, että kiire työssä on lisääntynyt viime vuosina. Verrattuna vuoden 2009 kyselyyn, miesten kokema kiire ja fyysinen sekä henkinen rasitus on vähentynyt. Yli puolet naisista kokee, että henkinen rasitus viime vuosina on muuttunut raskaammaksi. Naiset olivat miehiä useammin

6 huolissaan monista asioista, esimerkiksi työn organisoinnin muutoksista, työssä jaksamisesta, työn jatkuvuudesta ja omien taitojen riittämisestä. Positiivista on, yksikään ei vastaushetkellä kokenut häirintää tai kiusaamista. Mielenkiintoinen tulos on se, että miehet naisia useammin ovat sitä mieltä, että työaika ei jousta perhetilanteen niin vaatiessa. Naiset näyttävät onnistumaan paremmin työn ja perheen yhteensovittamisessa. Kaiken kaikkiaan miehet ajattelevat, että tasa-arvo toteutuu työpaikalla hyvin. Osa naisista ajattelee, että miesten ja naisten palkkaus ei ole tasa-arvoinen, miehiin ja naisiin kohdistuu erilaisia odotuksia, miehiä arvostetaan enemmän, miehillä on paremmat mahdollisuudet edetä urallaan ja kehittyä työssään. Miesten mielestä tasa-arvoasioissa ei ole juuri kehitettävää, paitsi yksi mies on sitä mieltä, että etnisessä tasa-arvossa on kehitettävää. Naisten mielestä ikätasa-arvossa, henkilöstöryhmien välisessä ja sukupuolten välisessä tasaarvossa olisi jonkin verran kehitettävää. 4.2. Tuntiopettajien tasa-arvokysely Soisalo-opiston tasa-arvotyöryhmä on laatinut tuntiopettajien kyselylomakkeen. Kysely on suppeampi kuin vakinaiselle henkilöstölle suunnattu kysely. Vuoden 2012 tuntiopettajien kysely suoritettiin samalla lomakkeella kuin vuonna 2009. Keväällä 2012 kysely lähetettiin 98:lle tuntiopettajalle. Kyselyyn vastasi 46 tuntiopettajaa, joten vastausprosentti oli 47. Myös vuonna 2009 kyselyyn vastasi 46 tuntiopettajaa (114:sta), vastausprosentti tuolloin oli 40. Savoniaammattikorkeakoulun Varkauden liiketalouden opiskelija Iina Huupponen on opinnäytetyönään käsitellyt kyselyaineiston ja analysoinut tulokset. 4.2.1. Tuntiopettajien vuoden 2012 tasa-arvokyselyn tulosten vertailua vuoden 2009 kyselyn tuloksiin Sekä vuonna 2009 ja vuonna 2012 vastanneista tuntiopettajista naisia oli 65 % ja miehiä 35 %. Suurin vastaajaryhmä kumpanakin vuonna oli yli 50-vuotiata. Suurin osa tuntiopettajista ei kumpanakaan vuonna kokenut, että olisi joutunut eriarvoisesti tai syrjitysti kohdelluksi työpaikallaan. Kuitenkin syrjinnän kokeminen oli noussut vuodesta 2009 yhdellä henkilöllä. Nyt viisi henkilöä koki eriarvoista kohtelua tai syrjintää. Vastaajat kertoivat, että ovat kokeneet syrjintää; työtehtävien jaossa, työtilojen/-välineiden jaossa, työmäärän jaossa, tiedonsaannissa uusista tehtävistä, palkkauksessa sekä tiedottamisessa. Uutena asiana vuonna 2012 tuli palkkauksen kokeminen eriarvoiseksi tai syrjiväksi. Eriarvoisen kohtelun uskottiin johtuvan iästä, asemasta, mielipiteistä, terveydentilasta tai vammasta, henkilökohtaisista ominaisuuksista ja koulutustaustasta. 2009 oli nostettu esiin ikä, mielipiteet, syntyperä ja koulutustausta. Suurin osa vastaajista ei ollut kumpanakaan vuonna kokenut häirintää. Vuonna 2012 kukaan ei kokenut, että häirintä jatkuisi sillä hetkellä. Tämä on siis edistystä vuodesta 2009, jolloin yksi koki häirintää.

7 Suurin osa vastaajista ei kokenut, että olisi joutunut kiusaamisen kohteeksi työpaikallaan. 2012 kaksi ilmoitti, että on ollut kohteena, mutta ei ole enää. 2009 kolme ilmoitti, että ei ole enää kiusaamisen kohteena ja yksi koki sillä hetkellä olevansa kiusaamisen kohteena. Edistystä on siis tapahtunut vuoteen 2012 mennessä, koska kukaan ei tunne olevansa kiusaamisen kohteena enää. Naisten mielestä naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuu työpaikalla pääasiassa hyvin. Vaikka samaa mieltä olevia on enemmän kuin 2009, on kuitenkin vuoteen 2012 mennessä enemmän osittain eri mieltä ja täysin eri mieltä olevia vastauksia. Naisten ja miesten välisestä palkkauksesta ollaan 2012 hieman enemmän eri mieltä kuin 2009. Naisten mukaan 2012 naisiin ja miehiin kohdistuu erilaisia odotuksia useammin kuin 2009. 2009 samaa mieltä oli yhdeksän naista, kun taas 2012 heitä oli 12. Suurin osa sekä naisvastaajista että miesvastaajista ei kokenut, että mitään tasa-arvon osa-alueita tarvitsisi kehittää. Kuitenkin kaikkia osa-alueita halutaan kehittää, mutta mikään noussut esille erityisen voimakkaasti. Ikätasa-arvo ja henkilöstöryhmien välinen tasa-arvo ovat ne, joita eniten halutaan kehittää sekä 2012 että 2009. 4.2.2. Yhteenveto Eniten tuntiopettajien kyselyn tuloksista nousi esille tiedottaminen ja henkilöstöryhmien välinen tasa-arvo. Muuten tuntiopettajien mielestä tasaarvoasiat toimivat Soisalo-opistossa hyvin. 4.3. Opiskelijoiden tasa-arvokysely Kyselylomakkeen on laatinut Soisalo-opiston tasa-arvotyöryhmä. Kysely on suppeampi kuin vakinaiselle henkilöstölle suunnattu tasa-arvokysely. Vuoden 2012 opiskelijoiden kysely suoritettiin samalla lomakkeella kuin vuonna 2009. Opiskelijat, joille kysely lähetettiin, valittiin sattumanvaraisesti opiston kurssitarjonnasta. Kursseja valittaessa kuitenkin katsottiin, että ei tulisi samoja kursseja, jotka olivat mukana 2009 kyselyssä. Kysely tehtiin vain kansalaisopistossa opiskeleville opiskelijoille. Koska kursseja järjestetään monella eri paikkakunnalla, haluttiin jokaiselta paikkakunnalta vastaajia kyselyyn. Varkaudesta valittiin mukaan 13 kurssia, Joroisista 5, Leppävirralta 12 ja Heinävedeltä 7. Yhteensä kysely jaettiin 566 Soisalo-opiston opiskelijalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 244 opiskelijaa. Vastausprosentiksi saadaan 43 %. Vuonna 2009 kysely annettiin täytettäväksi 540 opiskelijalle. Vastaajia kyselyyn tuli yhteensä 275 (51 %). Kyselylomakkeet annettiin valittujen kurssien opettajille, jotka ennen tunnin alkua tai sen lopussa antoivat kyselyt täytettäviksi opiskelijoille. Opettajat keräsivät täytetyt kyselyt, sulkivat ne kirjekuoreen ja toimittivat koulutuspäällikölle. Savonia-ammattikorkeakoulun Varkauden liiketalouden opiskelija Iina Huupponen on opinnäytetyönään käsitellyt kyselyaineiston ja analysoinut tulokset.

8 4.3.1. Opiskelijoiden vuoden 2012 tasa-arvokyselyn tulokset ja vertailua vuoden 2009 kyselyn tuloksiin Vuonna 2012 vastanneista opiskelijoista 73,5 % oli naisia ja 23,5 % miehiä. 3 % oli jättänyt ilmoittamatta sukupuolen. Suurin joukko vastaajista oli 61 70 - vuotiaat. 2009 opiskelijoista 78 % oli naisia ja 22 % miehiä. Myös silloin suurin osa vastaajista oli 61-70-vuotiaita. Eriarvoisuuden ja syrjinnän kokeminen on pienentynyt vuodesta 2009 vuoteen 2012 mennessä. Yksikään vuonna 2012 kyselyyn vastanneista ei kertonut tilannetta, jossa olisi kokenut eriarvoista kohtelua tai syrjintää. Vuonna 2009 sitä oli koettu kaikissa muissa tilanteissa paitsi opintosuoritusten arvioinnissa. Molempina vuosina suurin osa koki, että sukupuolella ei ole vaikutusta opiskeluun. Kuitenkin vastaukset, joiden mukaan siitä olisi hyötyä tai haittaa, ovat pienentyneet. Kysymyksiin, jotka kohdistuivat sukupuoliseen häirintään, ahdisteluun ja kiusaamiseen, tuli muutamia kyllä-vastauksia. Seitsemästä kohdasta mihinkään ei tullut merkittävissä määrin kyllä-vastauksia. Muutamia kyllä-vastanneita oli kohdissa kaksimielisyyksien tai härskiyksien puhuminen, jotka on koettu loukkaaviksi; lähentely tai koskettelu fyysisesti epämiellyttävällä tavalla; seksin ehdottaminen siten, että se on koettu häiritseväksi. Aikaisemmassa kyselyssä ei myöskään ollut suuria määriä Kyllä-vastauksia. Silloin niitä tuli vain parissa kohdassa: ulkonäköön tai seksuaalisuuteen kohdistuneet ikävät loukkaukset ja lähentely tai koskettelu fyysisesti epämiellyttävällä tavalla. Suurin osa vastaajista (91 %) ei kokenut häirintää ollenkaan. Vuonna 2012 vain yksi nainen koki häirintää edelleen ja 14 vastaajaa (10 naista ja 4 miestä) koki että häirintä oli loppunut. 2009 vastaavat luvut olivat; kaksi naista koki häirintää sillä hetkellä ja 20 vastaajaa (17 naista ja 3 miestä) koki että se on loppunut. 89,5 % ei ollut kokenut häirintää ollenkaan. Näin ollen häirintää esiintyy Soisalo-opistolla nykyään vähemmän kuin vuonna 2009. Vuonna 2012 suurin osa sekä naisista (99 %) että miehistä (98 %) ei ollut kokenut kiusaamista. Yksi nainen ilmoitti, että on sillä hetkellä kiusaamisen kohteena. Yksi mies ja yksi nainen ilmoitti, etteivät ole enää kiusaamisen kohteena, mutta ovat olleet aiemmin. 2009 naisista 99 % ja miehistä 100 % ilmoitti ettei ole ollut kiusaamisen kohteena. Aikaisemmin yksi nainen koki olevansa sillä hetkellä kiusaamisen kohteena ja yksi nainen ilmoitti, että ei ole enää kiusaamisen kohteena. Uuteen kyselyyn mennessä tilanne on siis hiukan huonontunut, koska kyselyiden välillä yksi mies on ilmeisesti kokenut olevansa kiusaamisen kohteena. Onneksi kiusaaminen on hänen kohdallaan kuitenkin loppunut. Pääosin sekä naisten että miesten mielestä kaikki tasa-arvon osa-alueet toimivat Soisalo-opistolla hyvin, eikä niitä tarvitse kehittää. Sekä naiset että

9 miehet toivoivat eniten kehitystä ikätasa-arvon saralla. Myös 2009 kehitettävää oli ikätasa-arvossa vastaajien mielestä. Kysymykseen liittyi avoin kohta. Siellä toivottiin tasapuolista opetusta kaikille oppilaille iästä, osaamisen tasosta ja tunnettuudesta riippumatta. Myös alueellista tasa-arvoa korostettiin. Haluttaisiin kurssien aikataulutukseen enemmän huomiota pitkän matkan opiskelijoille. 4.3.2. Yhteenveto Opiskelijoiden mielestä Soisalo-opistossa ei esiinny syrjintää tai eriarvoista kohtelua, sukupuolista häirintää, ahdistelua tai kiusaamista yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Nais- ja miesopiskelijoiden näkemysten välillä ei ole juuri eroja. Toisaalta ei ole yllättävää, että eriarvoisuuden ym. kokemukset ovat vähäiset, kun otetaan huomioon, että ihmiset tulevat vapaaehtoisesti vapaan sivistystyön opintoihin. Opiskelijoiden mielestä ikätasa-arvossa olisi jonkin verran kehitettävää ja alueellista tasa-arvoa korostettiin. Soisalo-opiston opiskelijoiden mielestä tasa-arvoasiat ovat ja toimivat hyvin. Suuria eroja aikaisempaan kyselyyn verrattuna ei ilmennyt. 4.4. Yhteenveto tasa-arvokyselyistä Kaikkien kyselyjen tulosten perusteella voidaan päätellä, että tasa-arvoon liittyvissä asioissa Soisalo-opistossa ei ole mitään hälyttävää. Nousee toki esiin asioita, joita tulee kehittää ja jotka voivat olla nykyistä paremmin. Jokainen eriarvoiseksi tai vastaavaksi koettu kohtelu on liikaa. Kaikista vastauksista käy ilmi, että naiset kokevat miehiä useammin, että tasaarvoasioissa on kehitettävää. Ikätasa-arvon ja alueellisen tasa-arvon kehittäminen samoin kuin sukupuolten välisen, etnisen ja henkilöstöryhmien välisen tasa-arvon kehittäminen nousevat jossain määrin esiin. Tuntiopettajien vastauksista ilmenee, että tiedottamisessa on kehitettävää ja vakinaisen henkilöstön mielestä työyhteisön yhteishengessä on parannettavaa. 5. Kehittämiskohteet vuoden 2012 kyselyjen pohjalta Tasa-arvotyöryhmä kokoontui 28.5.2013 tutustumaan kyselyjen tuloksiin ja päättämään jatkotoimista. Opiston tasa-arvosuunnitelman päivittäminen viivästyi, koska vasta loppukeväällä 2013 saatiin valmistuneen opinnäytetyön myötä tulokset ja analysointi tuntiopettajien ja opiskelijoiden kyselyistä. Tasaarvotyöryhmä päätti, että seuraavaksi suunnitelmakaudeksi valitaan kehittämiskohteiksi viestintä ja toiminnan suunnittelu huomioiden erityisesti tuntiopettajat. 5.1. Konkreettiset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi 1. Tuntiopettajien, joilla on paljon tunteja, viestintää kehitetään ottamalla heidät mukaan yammerin käyttöön. 2. Luodaan ja otetaan käyttöön sähköinen opettajien tietokansio.

10 3. Hellewin tekstiviestipalvelun käyttö selvitetään. 4. Pidetään säännölliset kokoontumiset tuntiopettajien kanssa ja otetaan heidät mukaan toiminnan suunnitteluun entistä tiiviimmin. 5. Toteutetaan hyvää sisäistä palvelua kaikkien henkilöstöryhmien kanssa. 6. Tasa-arvon edistyminen 2009-2012 Kokonaisuudessaan voidaan arvioida, että Soisalo-opiston tasa-arvotilanne on parantunut vuosien 2009 ja 2012 välillä. Vuoden 2009 kyselyjen perusteella valitut painopisteet on huomioitu toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, kehityskeskusteluissa ym. Toisaalta tasa-arvon parantaminen on jatkuvaa työtä. Ilahduttavinta on, että Soisalo-opiston tasa-arvotilanne syrjinnän, eriarvoisen kohtelun ja häirinnän kokemuksen osalta on parantunut vuodesta 2009 ja niitä ei koeta juuri ollenkaan vuoden 2012 kyselyjen vastausten perusteella. 7. Tasa-arvosuunnitelman toteuttaminen Soisalo-opiston tasa-arvosuunnitelma 2013-2015 esitellään yt-kokouksessa syksyllä 2013. Tasa-arvosuunnitelma laitetaan opiston intraan ja yammeriin. Jokainen opiston työntekijä vastaa omalta osaltaan tasa-arvon ja valittujen kehittämiskohteiden toteuttamisesta. Tasa-arvotyöryhmä seuraa suunnitelman toteutumista. Tasa-arvosuunnitelma palvelee Soisalo-opiston toiminnan, työyhteisön ja oppimisympäristön kehittymistä sekä toimii johtamisen välineenä. 8. Tasa-arvosuunnitelman päivittäminen Tasa-arvokyselyt vakinaiselle henkilöstölle, tuntiopettajille ja opiskelijoille toteutetaan seuraavan kerran keväällä 2015. Opinnäytetyön tekijän ehdotukset tuntiopettajien ja opiskelijoiden kyselyjen kehittämiseksi otetaan huomioon.