Uniapneapotilas 2000-luvulla: kenelle CPAP-hoito aloitetaan ja miten siihen sitoudutaan?

Eija-Riitta Salomaa, Minna Myllylä, Samu Kurki, Ulla Anttalainen, Jussi Virkkala, Tarja Saaresranta, Tarja Laitinen ALKUPERÄISTUTKITUS Uniapneapotilas 2000-luvulla: kenelle CPAP-hoito aloitetaan ja miten siihen sitoudutaan? JOHDANTO: Selvitimme uniapneapotilaiden CPAP-hoitokäytäntöjen muutoksia ja hoitoon sitoutumista 2000-luvulla. MENETELMÄT: Potilastietojärjestelmistä kerättiin tiedot Tyksissä vuosina 2002 2009 ylipainehengityshoidon (CPAP) aloittaneista 4385 potilaasta. TULOKSET: Tarkasteluaikana CPAP-hoidon aloitusten määrä kaksinkertaistui ja kuuden kuukauden aikana hoidon keskeyttäneiden osuus 1,5-kertaistui. Hoidon aloittaneiden keski-ikä, painoindeksi tai uniapnean vaikeusaste eivät muuttuneet. Keskimäärin 74 % potilaista sitoutui hoitoon, lievää uniapneaa sairastavistakin yli 60 %. Huono sitoutuneisuus ilmeni heti hoidon alussa vähäisinä käyttötunteina. Vaikeaa uniapneaa sairastavista 18 % ei sopeutunut hoitoon. PÄÄTELMÄT: CPAP-hoidon aloittaneiden määrä lisääntyi 2000-luvulla, mutta potilasvalinta muuttui vain vähän. Hoitoon sitoutuminen oli kansainvälistä tasoa, mutta 27 % potilaista käytti laitetta suosituksia lyhyemmän aikaa. Osana oireisen potilaan erotusdiagnostista selvittelyä lyhyt CPAP-hoitokokeilu on perusteltua, vaikka unenaikainen hengityshäiriö olisi lievä. Keski-ikäisillä 20 30 %:lla esiintyy unirekisteröinnin perusteella obstruktiivista uniapneaa, mutta vain osa heistä on oireisia. Tällöin on kyse obstruktiivisesta uniapneaoireyhtymästä, jota arvioiden mukaan sairastaa vähintään 4 % keski-ikäisistä miehistä ja 2 % naisista (Young ym. 1993, Young ym. 2002) Osittaisen unenaikaisen ylähengitystieahtauman esiintyvyyttä väestössä ei tunneta, eikä ilmiön vaikeusasteelle ole kansainvälistä luokitusta. Siinä sisäänhengitysvirtaus on rajoittunutta ilman varsinaisia hengityskatkoksia. Elämäntapamuutokset kuten painonhallinta ovat uniapnean hoidon perusta. Tehokkain hoito on ylipainehengityshoito eli CPAPhoito (continuous positive airway pressure) (Sullivan ym. 1981), joka on myös kustannustehokasta verrattuna monen muun kansantaudin hoitoon (AlGhanin ym. 2008). Sitä suositellaan vaikeaa tai keskivaikeaa uniapneaa sairastaville potilaille (Hämäläinen ym. 2002). CPAP-hoidon aloituskriteerit osittaisessa ylähengitystieahtaumassa sen sijaan eivät ole vakiintuneet (Anttalainen 2007). Vuonna 2012 CPAP-laitteen käyttäjiä arvioitiin olevan Suomessa 25 000 30 000 eli noin 0,5 % väestöstä (Saaresranta ym. 2012). Varsinais-Suomessa käyttäjien määrä oli suurempi (1,0 %), mikä vastaa keskimääräistä CPAP-hoidon yleisyyttä Ruotsissa (1,1 % koko väestöstä) (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, Ruotsin uniapnearekisteri 2013). Pitkäaikaista CPAP-hoitoon sitoutumista on tutkittu vähän, ja aineistot ovat olleet pieniä (Krieger ym. 1996, McArdle ym. 1999, Kohler ym. 2010). Viiden vuoden seurannassa hoitoon sitoutuminen oli hyvä arvioituna sekä hoidon jatkumisena keskeytyksittä (70 85 %) että laitteen käyttötunneilla. Suomessa CPAPhoito on yleistynyt 2000-luvulla, mutta tietoa hoitoon sitoutumisesta tai hoitosuositusten toteutumisesta ei ole. Tavoitteenamme oli selvittää, minkälaisin perustein olemme Tyksissä 2000-luvulla aloittaneet CPAP-hoidon ja ovatko yksinkertaiset väestölliset, antropometriset ja unenaikaista hengityshäiriötä kuvaavat tekijät yhteydessä laitehoitoon sitoutumiseen. 2175 Duodecim 2013;129:2175 82

ALKUPERÄISTUTKIMUS 2176 TAULUKKO 1. CPAP-hoidon aloittaneet uniapneapotilaat vuo si na 2002 2009 Tyksissä. Potilaat (4 385) p- arvo Lukumäärä (%) 2002 336 (7,7) 2003 337 (7,7) 2004 405 (9,2) 2005 690 (15,7) 2006 588 (13,4) 2007 654 (14,9) 2008 730 (16,6) 2009 645 (14,7) Naisten osuus, lukumäärä (%) 1173 (26,8) 2002 2004 257 (23,8) 2005 2007 525 (27,2) 2008 2009 391 (28,4) Hoidon aloitusikä, keskiarvo (keskihajonta) 2002 2004 55,7 (10,9) 2005 2007 55,2 (11,3) 2008 2009 54,6 (11,8) Painoindeksin keskiarvo (keskihajonta) 2002 2004 33,2 (6,5) 2005 2007 33,1 (6,6) 2008 2009 32,7 (6,7) AHI:n keskiarvo (keskihajonta)* < 0,05 2002 2004 32,5 (23,7) 2005 2007 30,1 (23,0) 2008 2009 29,8 (23,5) ODI4:n keskiarvo (keskihajonta)* 2002 2004 26,0 (22,1) 2005 2007 25,0 (21,7) 2008 2009 24,6 (21,5) Hoitopaineen (H 2 Ocm keskiarvo (keskihajonta) hoidon aikana** ¹ 2002 2004 10,7 (2,3) 2005 2007 10,8 (2,3) 2008 2009 10,6 (2,2) Käyttötuntien keskiarvo (keskihajonta) < 0,05 hoidon aikana** ¹ 2002 2004 5,2 (2,4) 2005 2007 5,1 (2,3) 2008 2009 5,0 (2,2) Jatkuvien muuttujien keskihajonnan vertailussa käytettiin yksisuuntaista Anova-testiä ja kategoristen muuttujien vertailussa chi²-testiä. *diagnostisen yöpolygrafian aikana ennen hoidon aloitusta **CPAP-laitteen käyttötuntien ja paineiden keskihajonta painotettuna hoitoajalla ¹ Keskiarvo laskettu ainoastaan 3517 potilaalta AHI = apnea-hypopneatapahtumien lukumäärä tunnissa ODI4 = happikyllästeisyyden 4 % pudotusten lukumäärä tunnissa Aineisto ja menetelmät Vuosina 2002 2009 Tyksin keuhkoklinikassa CPAP-hoito aloitettiin 4 545 potilaalle uniapnean tai osittaisen ylähengitystieahtauman vuoksi. Aineiston ulkopuolelle jätettiin 160 potilasta, joiden yöpolygrafiaa ei ollut käytettävissä. Hoidon lopetti 465 välittömästi kokeiluvaiheessa, ja 403:lla hoito se satunnaiseksi (käyttötunnit 0 0,5 t/yö). Nämä 868 hoitoon sitoutumatonta erotettiin omaksi osajoukoksi (TAULUKOT 1 ja 2). Hoitoon heikosti sitoutuneiksi määriteltiin potilaat, jotka lopettivat hoidon alle puolessa vuodessa. Potilaat, jotka jatkoivat hoitoa ainakin puoli vuotta, olivat hoitoon sitoutuneita. Viiden vuoden seurantaryhmä koostui niistä 1 064 potilaasta, jotka olivat jatkaneet hoitoa vähintään viisi vuotta käyden säännöllisesti kontrolleissa. Kustakin potilaasta oli käytettävissä vähintään kahden vuoden seurantatiedot (keskimäärin 5,3 vuotta). Tarkastelu tehtiin sekä hoidon aloitusajankohdan että hoitoon sitoutumisen näkökulmasta. Uniapnean diagnoosi perustui anamneesin ja kliinisen tutkimuksen lisäksi yöpolygrafiarekisteröintiin joko kotona (EMBLETTA-laite) tai osastolla (EMBLA-laite). Keuhkosairauksien tai kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri analysoi rekisteröinnit. Yöpolygrafiasta tallennettiin uniapnean vaikeusasteen arvioimiseksi AHI (apnea-hypopneaindeksi) ja ODI4 (oxygen desaturation indeksi eli vähintään 4 %:n suuruisten happikyllästeisyysarvojen pienenemisten määrä rekisteröintituntia kohden). Hoitopaine määritettiin itsestään säätyvällä CPAP-laitteella, minkä jälkeen potilas sai käyttöönsä tasapaineisen CPAP-laitteen. Seurantakäynneillä kirjattiin CPAP-laitteen hoitopaine ja keskimääräiset käyttötunnit (= kaikkien öiden käyttötuntien seurantavälin keskiarvo) sekä kehon painoindeksi (BMI). Puuttuvat seurantatiedot täydennettiin lineaarisesti käyttämällä potilaan olemassa olevia seurantatietoja. Kullekin potilaalle määritettiin koko hoidonaikainen hoitopaineen ja käyttötuntien seurantavälien pituudella painotettu keskiarvo. Hoitoaika määriteltiin hoidon aloituksesta viimeiseen seurantakäyntiin. Hoi- E.-R. Salomaa ym.

TAULUKKO 2. CPAP-hoitoon sitoutumiseen vaikuttavien tekijöiden vertailu (taulukossa riviprosentit). Hoitoon sitoutumattomat 868 Hoitoon heikosti sitoutuneet 287 Hoitoon sitoutuneet 3 230 CPAP-hoidon kokeiluvaiheessa lopettaneet CPAP-hoito < 6kk CPAP-hoito 6kk p-arvo Hoidon aloitukset, lukumäärä (%) < 0,001 2002 2004 133 (12,3) 102 (9,5) 843 (78,2) 2005 2007 387 (20,0) 112 (5,8) 1433 (74,2) 2008 2009 348 (25,3) 73 (5,3) 954 (69,4) Ikäluokittain, lukumäärä (%) < 40-vuotiaat 101 (25,1) 32 (7,9) 270 (67,0) 40 65-vuotiaat 636 (19,7) 180 (5,6) 2414 (74,7) > 65-vuotiaat 131 (17,4) 75 (10,0) 546 (72,6) Ikä, keskiarvo (keskihajonta) 53,8 (11,9) 56,9 (13,0) 55,4 (11,0) < 0,001 Naisten osuus 234 (19,9) 92 (7,8) 847 (72,2) Painoindeksi, keskiarvo (keskihajonta) 31,6 (6,3) 31,8 (6,5) 33,5 (6,6) < 0,001 Painoindeksi luokittain, lukumäärä (%) < 25 102 (30,4) 32 (9,5) 202 (60,1) 25 30 301 (24,0) 98 (7,8) 854 (68,2) 30,1 35 232 (16,8) 82 (5,9) 1067 (77,3) 35,1 40 145 (17,6) 45 (5,5) 633 (76,9) 40 86 (14,7) 29 (4,9) 471 (80,4) ei tietoa 2 (33,3) 1 (16,7) 3 (50,0) AHI:n keskiarvo (keskihajonta)* 23,7 (20,8) 24,0 (20,4) 33,0 (23,8) < 0,001 AHI luokittain, lukumäärä (%)* < 5 92 (28,9) 33 (10,4) 193 (60,7) 5 15 297 (27,1) 92 (8,4) 708 (64,5) 16 30 244 (20,7) 82 (7,0) 851 (72,3) > 30 235 (13,1) 80 (4,5) 1478 (82,4) ODI4:n keskiarvo (keskihajonta)* 19,7 (19,6) 19,4 (19,5) 27,1 (22,1) < 0,001 Käyttötuntien keskiarvo (keskihajonta)** ¹ 2,8 (2,1) 5,3 (2,2) < 0,001 CPAP-laitteen käyttötunnit luokittain, lukumäärä (%) < 1 t 45 (28,5) 113 (71,5) 1 4 t 167 (17,8) 770 (82,2) 4,01 8 t 69 (3,3) 2052 (96,7) > 8 t 6 (2,0) 295 (98,0) CPAP-hoitopaineen (H 2 Ocm) keskiarvo (keskihajonta)** ¹ Selitykset ks TAULUKKO 1. 9,8 (2,4) 10,8 (2,2) < 0,001 2177 Uniapneapotilas 2000-luvulla: kenelle CPAP-hoito aloitetaan ja miten siihen sitoudutaan?

ALKUPERÄISTUTKIMUS 2178 don vakiinnuttua seurantakäynnit olivat noin kahden vuoden välein. Jaoimme potilaat CPAP-hoidon aloitusvuoden mukaan kolmeen luokkaan: vuosina 2002 2004, 2005 2007 ja 2008 2009 aloittaneet. Painoindeksiluokat olivat alle 25 kg/ m² (normaali paino), 25 29,9 kg/m² (ylipaino), 30 34,9 kg/m² (lihavuus), 35 39,9 kg/ m² (vaikea lihavuus) ja 40 kg/m 2 tai enemmän (sairaalloinen lihavuus) (Aikuisten lihavuus: Käypä hoito suositus 2011). Unirekisteröintilöydös luokiteltiin neljään vaikeusluokkaan AHI:n perusteella: AHI alle 5/t (normaali), AHI 5 15/t (lievä uniapnea), AHI 16 30/t (kohtalainen uniapnea) ja AHI yli 30/t (vaikea uniapnea) (Uniapnea: Käypä hoito suositus 2010). Tilastolliset menetelmät Analyysi tehtiin SPSS Inc PASW Statistics 17 ohjelmalla. Hoitokäytäntöjen muutoksia, jotka ovat tapahtuneet 2000-luvulla, arvioitiin vertaamalla CPAP-hoidon aloitusvuoden mukaan muodostettuja luokkia sekä hoitoon sitoutumista kuvaavia luokkia toisiinsa. Aineistoa kuvailevina menetelminä käytettiin jakaumien keskiarvoja ja -hajontoja. Jatkuvien muuttujien keskiarvojen vertailussa käytettiin yksisuuntaista Anova-testiä ja kategoristen muuttujien vertailussa chi 2 -testiä. Muuttujien välistä korrelaatiota tutkittiin Spearmanin testillä. P-arvoa < 0,05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä. Kohortin BMI:n ja käyttötuntien muutosta ajan funktiona havainnollistettiin käyttämällä pienimmän neliösumman menetelmällä sovitettuja suoria (KUVA). Tulokset Potilaista naisia oli 1 173 (26,8 %) (TAU- LUKKO 1). Keskimääräinen painoindeksi oli 33,0 kg/m², ja naisilla se oli suurempi kuin miehillä (34,3 kg/m² vs 32,5 kg/m², p < 0,001). Normaalipainoisia CPAP-hoidon aloittaneista oli 7,7 %, lievästi ylipainoisia 28,6 % ja lihavia 63,7 %. Naiset olivat hoitoa aloittaessaan miehiä vanhempia (57,4 v vs 54,3 v, p < 0,001). Valtaosalla potilaista (41 %) oli vaikea uniapnea, keskivaikea 27 %:lla ja lievä 25 %:lla. AHI oli 30,6/t (keskihajonta 23,4) ja ODI4 25,1/t (keskihajonta 21,7). Naisten uniapnea oli lieväasteisempi kuin miesten (AHI 24,5/t vs 32,8/t, p < 0,001). AHI korreloi painoindeksiin (R² = 0,26, p < 0,001), hoitopaineeseen (R² = 0,33, p < 0,001), CPAP-laitteen käyttötunteihin (R² = 0,19, p < 0,001) ja hoidon aloitusikään (R² = 0,077, p < 0,001). Hoidon aloittaneista 7 %:lla AHI oli normaali. Muutokset vuosina 2002 2009. Seurantajakson aikana aloitettujen hoitojen määrä lisääntyi. Vuoden 2004 jälkeen aloitettiin vuodessa noin 300 hoitoa enemmän kuin vuosikymmenen alussa. Hoitoon sitoutumattomien ja heikosti sitoutuneiden osuus suureni 21 %:sta 30 %:iin (TAULUKKO 2). Naisten osuus CPAP-hoidon aloittaneista suurentui 23,8 %:sta 28,4 %:iin (TAULUKKO 1). Kliinisesti merkittäviä muutoksia ei todettu aloitusiässä, BMI:ssä tai ODI4:ssä. Keskimääräinen AHI laski arvosta 32,5/t arvoon 29,8/t. CPAP-laitteen käyttötunnit vähenivät lukemasta 5,2 t/ yö lukemaan 5,0 t/yö. Keskimääräinen hoitopaine ei muuttunut. Hoitoon sitoutuminen. Heikosti sitoutuvia ja täysin hoitoon sitoutumattomia oli yhteensä 1 155 (26 %) (TAULUKKO 2). Heistä 868 (75 %) lopetti hoitonsa heti aloitusvaiheessa ja 287 (25 %) viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta. CPAP-hoitoon sitoutuneet 3 230 olivat vanhempia (55,4 v vs 54,5 v, p < 0,04) ja ylipainoisempia (BMI 33,5 kg/m² vs 31,6 kg/m², p < 0,001) sekä kärsivät vaikeammasta uniapneasta (AHI 33,0/t vs 23,7/t, p < 0,001) kuin hoitoon täysin sitoutumattomat ja heikosti sitoutuneet. Sukupuoli ei vaikuttanut hoitoon sitoutumiseen. Niistä 61 %, joilla oli normaaliksi luokiteltava unirekisteröintilöydös, ja 65 % niistä, joilla oli lieväksi luokiteltu uniapnea, jatkoi CPAP-laitteen käyttöä yli puolen vuoden ajan. Toisaalta 18 % vaikeaa uniapneaa sairastavista ja 28 % keskivaikeaa uniapneaa sairastavista ei sopeutunut hoitoon. Tärkeimmät ennustetekijät hoitoon sitoutumiselle olivat vaikea uniapnea (hoitoon sitoutuneista 46 % ja hoitoon heikosti sitoutu- E.-R. Salomaa ym.

Painoindeksi (kg/m2) 70 60 50 40 30 20 Käyttötunnit/ yö (t) 10 8 6 4 2 0 0 500 1 000 1 500 Hoitoaika (vrk) KUVA. Pitkäaikaisesti CPAP-hoitoon sitoutuneiden 1064 potilaan painoindeksin ja käyttötuntien muutos 5 vuoden seurannassa. Yläpaneelissa BMI suhteessa hoitoaikaan. Miehet (76 %) on merkitty vihreällä ja naiset (24 %) punaisella. Alapaneelissa on vastaavasti samojen potilaiden CPAP-laitteen käyttötunnit. Sinisellä on merkitty potilaat, jotka unirekisteröinnissä saivat normaalin löydöksen (5 %), vihreällä lievää (22 %), keltaisella keskivaikeaa (27 %) ja violetilla vaikeaa uniapneaa (46 %) sairastavat. Suorat edustavat vastaavia alaryhmien trendejä. neista tai sitoutumattomista 27 % sairasti vaikeaa uniapneaa) ja korkeammat CPAP-laitteen käyttötunnit painotettuna hoitoajalla (hoitoon sitoutuneet 5,3 t/yö vs hoitoon sitoutumattomat 2,8 t/yö, p < 0,001). Hoitoon sitoutuneet käyttivät CPAP-laitetta keskimäärin noin 17 tuntia enemmän viikossa kuin hoitoon heikosti sitoutuneet. Pitkäaikaiseen CPAP-hoitoon sitoutuneista 73 % käytti laitetta hoitosuositusten mukaisesti neljä tuntia tai enemmän yössä, kun vastaava luku oli hoidosta puolen vuoden sisällä luopuneilla 26 % (TAULUKKO 2). Painoindeksit ja käyttötunnit viiden vuoden seurannassa (KUVA). Potilaista 1 064 oli jatkanut hoitoa vähintään viisi vuotta. Pitkäaikaisseurannassa kohortin painoindeksi pysyi sekä miehillä että naisilla ennallaan. Väsymistä hoitoon ei havaittu mitattuna laitteen käyt- 2179 Uniapneapotilas 2000-luvulla: kenelle CPAP-hoito aloitetaan ja miten siihen sitoudutaan?

ALKUPERÄISTUTKIMUS 2180 tötunneilla. Käyttötunnit pysyivät joko samalla tasolla kuin hoidon alussa tai paranivat sekä niillä, joilla oli normaali unirekisteröinti, että niillä, joilla oli vaikea uniapnea. Pitkäaikaisseurannassa CPAP-laitteen käyttötunnit olivat suurimmat niillä, joiden AHI oli normaali ja niillä, joilla oli vaikea uniapnea ennen hoidon aloitusta (normaali rekisteröinti: 6,1 t/yö, lievä uniapnea 5,6 t/yö, keskivaikea uniapnea 5,5 t/yö, vaikea uniapnea 6,1 t/yö, p < 0,001). Pohdinta YDINASIAT 88Uniapneapotilaiden tunnistaminen ja CPAPhoitoon lähettäminen perusterveydenhuollossa tehostui 2000-luvulla. 88CPAP-hoidon aloittaneiden määrä lisääntyi seurantajaksolla, mutta potilaiden ominaisuudet eivät olennaisesti muuttuneet. 88Hoitoon sitoutuminen oli hyvää kansainvälistä tasoa, mutta kolmannes potilaista käytti laitetta jatkuvasti suositeltua vähemmän. 8 8 Myös oireiset lievää uniapneaa tai osittaista hengitystieobstruktiota sairastavat saavat usein hyödyn CPAP-laitehoidosta. Takautuva hoitotietojen analyysi osoitti, että vaikka CPAP-hoidon aloitukset kaksinkertaistuivat vuosien 2002 2009 aikana, potilasvalinnat muuttuivat ainoastaan vähän. Tämä kuvastanee enemmän uniapnean parempaa tunnistamista ja aktiivista hoitoon ohjaamista kuin hoitokäytäntöjen muuttumista. Hoidon kokeiluvaiheessa tai viimeistään kuuden kuukauden aikana aloituksesta keskeyttäneiden osuus suureni 1,5-kertaiseksi tarkasteluaikana. Tämä voi johtua siitä, että vuosina 2006 2007 hoitojen aloitus siirtyi enemmän polikliiniseksi ja ohjaukseen jäi vähemmän aikaa. Toisin kuin monissa aiemmissa tutkimuksissa, CPAP-hoito aloitettiin myös lievää uniapneaa tai osittaista ylähengitystieahtau- maa sairastaville päiväaikaisesta väsymyksestä kärsiville potilaille. Tällaisia potilaita oli aineistossamme kolmannes. AHI oli normaali 7 %:lla CPAP-hoidon aloittaneista. AHI perustui yöpolygrafiatutkimuksiin, joissa valvetilaa ei erotella toisin kuin aivosähkökäyrän sisältävässä unipolygrafiassa. Näin ollen tuntia kohden laskettu AHI on laimenemisvaikutuksen takia noin 20 % pienempi kuin unipolygrafiassa (Hedner ym. 2011) ja selittää osan normaaleiksi luokitelluista yöpolygrafialöydöksistä. Todennäköisesti näillä potilailla esiintyy myös merkittävää virtausrajoitusta (osittaista ylähengitystieahtaumaa). Aiempiin lievää uniapneaa sairastavilla tehtyihin tutkimuksiin verrattuna yllättävänkin hyvä (yli 60 %) CPAP-hoitoon sitoutuminen johtunee potilaiden kokemasta subjektiivisesta hyödystä ja puoltaa hoitokokeilua oireisilla myös tässä potilasryhmässä (Engleman ym. 1999, Rosenthal ym. 2000). Jos potilas ei hyödy hoidosta tai laitetta käytetään vähän, hoito lopetetaan ja jatketaan muiden päiväväsymyksen syiden selvittelyä (Craig ym. 2012). Lievässä uniapneassa erityisesti painoindeksin ollessa alle 30 kg/m² tulee harkita myös muita hoitovaihtoehtoja ja muistaa painonlaskun merkitys uniapnean vaikeudesta riippumatta. Suomalaisten keskimääräinen painoindeksi tutkittavien ikäryhmässä on 27 28 kg/m² (Aromaa ja Koskinen 2002). CPAP-hoidon on ajateltu auttavan painon hallinnassa, kun potilaat virkistyvät hoidon myötä. Painonlaskua ei yli tuhannen potilaan osa-aineistossa todettu viiden vuoden seurannan aikana, ei myöskään odotettavaa nousua ikääntymisen myötä (Aikuisten lihavuus: Käypä hoito suositus 2011). Painonhallintaan tulisikin panostaa nykyistä enemmän uniapneapotilaiden hoidossa. Hoitoon valikoituneista potilaista 74 % sitoutui laitteen pitkäaikaiskäyttöön, mikä vastaa kansainvälistä keskitasoa (Krieger ym. 1996, Weaver ja Grunstein 2008, Kohler ym. 2010). Muihin kroonisiin ja lääkkeillä hoidettaviin sairauksiin verrattuna hoitomyöntyvyys oli yllättävänkin hyvä (Osterberg ja Blaschke 2005). Esimerkiksi verenpainetautia sairastavista noin puolet lopettaa lääkityksen, ja vain E.-R. Salomaa ym.

kaksi kolmesta lääkehoitoa jatkavasta käyttää sitä riittävän säännöllisesti päästäkseen hoitotavoitteeseen (Vermeire ym. 2001). Laitehoitoa jatkaneista 73 % käytti laitetta yli neljä tuntia yössä hoitosuositusten mukaisesti. Keskimääräinen laitteen käyttöaika hoitoon sitoutuneilla (5,3 t/yö) oli parempi kuin aiempien tutkimusten mukainen 4,7 t/yö (Sawyer ym. 2011). Hoitomotivaation kannalta ensimmäiset viikot ovat kriittisiä, joten hoidon alkuun tulee panostaa ( Janson ym.2000, Sawyer ym. 2011). Tyksissä potilaat saavat hoidon alkaessa opastusta sekä lääkäriltä että sairauteen perehtyneeltä sairaanhoitajalta. Potilaiden innokkuus osallistua päivän kestävään moniammatilliseen ryhmäkoulutustilaisuuteen on ollut vähäistä. Hoitomyöntyvyyttä voidaan mahdollisesti parantaa alkuvaiheen viikoittaisilla puhelinkontakteilla ja ottamalla puoliso mukaan käynneille ja opetustilaisuuksiin (Sawyer ym. 2011). Tulevaisuudessa etäseuranta mahdollistaa ongelmien tunnistamisen välittömästi ja näin resurssien tehokkaan käytön. Lopuksi Kahdeksan seurantavuoden aikana CPAPhoitoa käyttävien uniapneapotilaiden määrä on lisääntynyt potilaiden paremman tunnistamisen ansiosta. Hoito suuntautuu suositusten mukaisesti pääasiassa vaikeaan ja keskivaikeaan uniapneaan. Kolme neljäsosaa potilaista jatkaa laitteen käyttöä pitkään, mikä kertonee potilaiden saamasta hyödystä. Hoitoon sitoutuneiden laitteen käyttö vastaa aikaisempia kansainvälisiä tutkimustuloksia. Potilaiden hoitomotivaatiota tulisi edelleen parantaa tukemalla heitä erityisesti hoidon alkuvaiheessa ja panostaa elämäntapamuutokseen. Resurssit tulisi ensisijaisesti suunnata vaikeaa uniapneaa sairastaviin potilaisiin. Heidän on osoitettu saavan paras hyöty hoidosta sekä oireisiin että liitännäissairauksiin. * * * Kiitämme perushoitaja Sirkka Hakkoa ja kuntoutusohjaaja Heli Rajalinia avusta uniapneatietokannan tietojen keruussa ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri, LT Irina Virtasta unirekisteröintien tallentamisesta analyysejamme varten. EIJA-RIITTA SALOMAA, dosentti, yleislääketieteen ja keuhkosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri MINNA MYLLYLÄ, LK ULLA ANTTALAINEN, LT, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri TARJA LAITINEN, professori, keuhkosairauksien erikoislääkäri, vastuualuejohtaja Tyks, medisiininen toimialue, keuhkosairauksien vastuualue ja Turun yliopisto PL52, 20521 Turku SAMU KURKI, FT Auria Biopankki, Patologian palvelualue, Varsinais- Suomen sairaanhoitopiiri JUSSI VIRKKALA, FT, tutkija Unilaboratorio, Työterveyslaitos Topeliuksenkatu 41 a A, 00250 Helsinki TARJA SAARESRANTA, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri TYKS, medisiininen toimialue, keuhkosairauksien vastuualue PL52, 20521 ja Unitutkimusyksikkö, Fysiologian osasto, Turun yliopisto SIDONNAISUUDET Eija-Riitta Salomaa: Ei sidonnaisuuksia Minna Myllylä: Ei sidonnaisuuksia Samu Kurki: Ei sidonnaisuuksia Ulla Anttalainen: Apuraha (Hengityssairauksien tutkimussäätiö, Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiö, TYKS/Evo, Väinö ja Laina Kiven Säätiö), työsuhde (TYKS/Keuhkoklinikka), luentopalkkio (FILHA ry, Leiras, Professio Finland, ResMed Finland), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Leiras) Jussi Virkkala: Ei sidonnaisuuksia Tarja Saaresranta: Apuraha (EVO), työsuhde (TYKS, Keuhkosairauksien klinikka), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (AstraZeneca, COST Action B26 (Sleep Apnoea)/EU, Duodecim, GSK, MundiPharma), muu palkkio (FILHA, Orton-säätiö, Petrea (KELA), Professio Finland, ResMed Finland Oy, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys, Suomen Lääkäriliitto, Turunmaan Duodecim-seura) Tarja Laitinen: Asiantuntijapalkkio (Almirall, Boehringer- Ingelheim, GSK, Leiras, Novartis, Pfizer), luentopalkkio (Almirall, Boehringer-Ingelheim, GSK, Leiras, Novartis, Pfizer), koulutus/ kongressikuluja yrityksen tuella (Almirall, Boehringer-Ingelheim, GSK, Leiras, Novartis, Pfizer) 2181 Uniapneapotilas 2000-luvulla: kenelle CPAP-hoito aloitetaan ja miten siihen sitoudutaan?

ALKUPERÄISTUTKIMUS KIRJALLISUUTTA Aikuisten lihavuus [verkkodokumentti]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2011 (päivitetty 1.12.2011). www. kaypahoito.fi AlGhanim N, Comondore VR, Fleetham J, Marra CA, Ayas NT. The economic impact of obstructive sleep apnea. Lung 2008;186:7 12. Anttalainen U, Saaresranta T, Kalleinen N, Aittokallio J,Vahlberg T, Polo O. CPAP adherence and partial upper airway obstruction during sleep. Sleep Breat 2007;11:171 6. Aromaa A, Koskinen S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. Craig SE, Kohler M, Nicoll D, ym. Continous positive airway pressure improves sleepiness but not calculated vascular risk in patients with minimally symptomatic obstructive sleep apnoea: the MOSAIC randomized controlled trial. Thorax 2012;67:1090 6. Engleman HM, Kingshott RN, Wraith PK, Mackay TW, Deary IJ, Douglas NJ. Randomized placebo-controlled crossover trial of continuous positive airway pressure for mild sleep apnea/hypopnea syndrome. Am J Respir Crit Care Med 1999;159:461 7. Hedner J, Grote L, Bonsignore M, ym. The European Sleep Apnoea Database (ESADA): report from 22 European sleep laboratories. Eur Respir J 2011;38:635 42. Hämäläinen P, Pietinalho A, Putto nen K. Hengitysapuvälineiden käyttö Suomessa. Suom Lääkäril 2002;57:4948 51. Janson C, Noges E, Svedberg-Brandt S, Lindberg E. What characterizes patients who are unable to tolerate continuous positive airway pressure (CPAP) treatment. Respir Med 2000;94:145 9. Kohler M, Smith D, Tippett V, Stradling JR. Predictors of long-term compliance with continuous positive airway pressure. Thorax 2010;65:829 32. Krieger J, Kurtz D, Petiau C, ym. Longterm compliance with CPAP therapy in obstructive sleep apnea patients and in snorers. Sleep 1996;19:5136 43. McArdle N, Devereux G, Heidarnejad H, ym. Long-term use of CPAP therapy for sleep apnea/hypopnea syndrome. Am J Respir Crit Care Med 1999;159:1108 14. Osterberg L, Blaschke T. Adherence to Medication. N Engl J Med 2005;353:487 97. Rosenthal L, Gerhardstein R, Lumley A, ym. CPAP therapy in patients with mild OSA: implementation and treatment outcome. Sleep Med 2000;1:215 20. Ruotsin uniapnearekisteri. http://www. kvalitetsregister.se/register/ovriga_omraden/swedish_sleep_apnea_registry_-_ svenska_somnapneregistret (viitattu 4.2.2013). Saaresranta T, Anttalainen U, Brander P, Lojander J, Polo O. Uniapneapotilaiden CPAP-hoidon seuranta siirtyy yhä useammin perusterveydenhuoltoon. Suom Lääkäril 2012;42:3001 5. Sawyer AM, Gooneratne NS, Marcus CL, Ofer D, Richards KC, Weaver TE. A systematic review of CPAP adherence across age groups: clinical and empiric insights for developing CPAP adherence interventions. Sleep Med Rev 2011;15:343 56. Sosiaali- ja terveysministeriö. Valtakunnallinen uniapneaohjelma 2002 2012. Julkaisuja 2002:4. (www.stm.fi/ julkaisut/2002). Sullivan CE, Berthon-Jones M, Issa FG, Eves L. Reversal of obstructive sleep apnoea by continuous positive airway pressure applied through the nares. Lancet 1981;317:862 5. Uniapnea [verkkodokumentti]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2010 (päivitetty 22.11.2010). www.kaypahoito.fi. Vermeire E, Hearnshaw H, Van Royen P. Patient adherence to treatment: three decades of research. A comprehensive review. J Clin Pharm Ther 2001;26:331 42. Weaver TE, Grunstein RR. Adherence to continuous positive airway pressure therapy: the challenge to effective treatment. Proc Am Thorac Soc 2008;5:173 8. Young T, Palta M, Dempsey J, Skatrud J, Weber S, Badr S. The occurrence of sleep-disordered breathing among middle-aged adults. N Engl J Med 1993; 328:1230 5. Young T, Shahar E, Nieto FJ, ym. Predictors of sleep-disordered breathing in community-dwelling adults: the Sleep Heart Health Study. Arch Intern Med 2002;162:893 900. Summary Commencement of and adherence to CPAP treatment of patients with sleep-disordered breathing BACKGROUND: We evaluated the changes in nasal CPAP treatment and adherence in patients with sleep-disordered breathing (SDB). MATERIAL AND METHODS: Information from the clinic database of 4 385 patients commencing CPAP treatment during 2002 2009. RESULTS: Average CPAP adherence was 74%. In mild SDB over 60% were adherent whereas in severe SDB 18% did not accept the treatment. Low hours of CPAP use right after commencing the treatment indicated poor long-term adherence. CONCLUSIONS: In the 2000s the number of patients starting CPAP treatment increased, but the selection of patients did not change much. Overall CPAP adherence was good. 2182 E.-R. Salomaa ym.