SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi. Marraskuu 2010

5 2010 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi Marraskuu 2010

Marraskuu 2010 Lisätiedot: Erkki Laukkanen erkki.laukkanen@sak.fi puhelin 020 774 0164 Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 1 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi Sisältö JOHDANTO... 3 KOTIMAINEN JA ULKOMAINEN YRITYSTOIMINTA ON SAATETTAVA TASAVERTAISEEN ASEMAAN... 5 Suomessa tilapäisesti toimivia ulkomaisia yrityksiä ja niiden työntekijöitä koskevat säännökset... 5 Ulkomaisia yrityksiä koskevien säännösten toimivuus käytännössä... 7 Suomalaisten ja ulkomaisten ja yritysten saattaminen tasavertaiseen kilpailuasemaan... 8 TILAAJAN VASTUU ON SAATAVA TODELLISEKSI... 8 TARVITAAN VAHVEMPIA KEINOJA TYÖVOIMAN VÄÄRINKÄYTTÖÄ VASTAAN... 10 PÄÄOMATULOJEN VEROVALVONTA ON SAATAVA SAMALLE TASOLLE MUIDEN TULOJEN VEROVALVONNAN KANSSA... 11 LUETTELO LAINSÄÄDÄNTÖÖN TARVITTAVISTA MUUTOKSISTA... 13 Kotimaisen ja ulkomaisen yritystoiminnan saattaminen tasavertaiseen asemaan... 13 Tilaajan vastuun saattaminen todelliseksi... 15 Työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten ehkäiseminen... 16 Pääomatulojen verovalvonnan tehostaminen... 16 Seuraamusjärjestelmän kehittäminen... 17 VIRANOMAISTOIMINNAN RESURSSOINTI JA KEHITTÄMINEN... 17 LIITE: KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ... 19

2 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 3 JOHDANTO SAK on huolestuneena seurannut tietoja harmaan talouden ja sen aiheuttamien lieveilmiöiden lisääntymisestä. Kysymys ei ole pelkästään verojen ja maksujen menetyksistä vaan harmaan talouden aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista elinkeinoelämän tasapuoliseen kilpailuun, työntekijöiden asemaan, yleiseen veromoraaliin ja koko verojärjestelmän uskottavuuteen. Tässä esiteltävät aloitteet harmaan talouden torjumiseksi perustuvat yhteistyöhön alan tutkijoiden sekä SAK:n ja sen liittojen asiantuntijoiden välillä. Harmaasta taloudesta on tullut vakava yhteiskunnallinen ongelma Vuoden 2010 kesäkuussa valmistuneen, eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaaman tutkimuksen mukaan Suomen harmaan talouden kokonaismäärä vuonna 2008 oli 10 14 miljardia euroa. Laskennallisesti tämä vastaisi 5,5 7,5 prosenttia vuoden 2008 bruttokansantuotteesta. Harmaaseen talouteen usein liittyvä työvoiman väärinkäyttö alipalkkauksineen ja muine työehtojen laiminlyönteineen vähentää verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen kertymää, loukkaa työntekijöiden oikeuksia ja antaa epäoikeudenmukaista kilpailuetua väärinkäyttöön syyllistyville työnantajille. Tutkimuksen yhteydessä suoritettuihin kyselyihin vastanneista talonrakennusta sekä majoitus- ja ravitsemisalaa edustavista yrityksistä yli puolet ja kuljetusalan yrityksistä lähes puolet arvioi alansa harmaan talouden lisääntyneen ainakin jonkin verran viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Viranomaisille lähetettyyn kyselyyn vastanneista yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että harmaa talous on viime vuosina kasvanut jonkin verran tai selvästi. Harmaan talouden kilpailua vääristävää vaikutusta piti merkittävänä tai erittäin merkittävänä 53 prosenttia majoitus- ja ravitsemisalan yrityksistä, 37 prosenttia rakennusalan yrityksistä ja 31 prosenttia kuljetusyrityksistä. Rakennus- ja kuljetusyrityksistä lähes 70 prosenttia ja majoitus- ja ravitsemisalan yrityksistä lähes 90 prosenttia piti kilpailua vääristävää vaikutusta vähintään kohtalaisena. Harmaa talous vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan ja julkisten palveluiden rahoituksen Edellä mainitun tutkimuksen mukaan harmaa talous aiheuttaa Suomessa vuosittain 4,5 5,5 miljardin euron veromenetykset sekä satojen miljoonien eurojen vajauksen sosiaalivakuutusmaksujen kertymään. Tähän ei yhteiskunnalla ole varaa varsinkaan kiristyvän valtiontalouden aikakaudella. Ilman selkeitä ja päämäärätietoisia toimenpiteitä verojen ja maksujen menetykset ovat voimakkaasti kasvamassa yhteiskunnallisen ja kansainvälisen kehityksen seurauksena.

4 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi Kysymys on yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskuntamoraalista SAK ei hyväksy sitä, että työntekijät ja rehelliset yrittäjät joutuvat vaikeutuvassa taloustilanteessa kustantamaan yhteiskunnan palvelut harmaassa taloudessa toimivien puolesta. Pääomatulojen verovalvontaan jätetyt aukkokohdat ovat helposti yhteiskunnan suurituloisimpien hyödynnettävissä ja korostavat pääomatulojen etuoikeutettua asemaa palkka-, eläke- ja yrittäjätuloihin verrattuna. Ongelman tiedostamiseksi tarvitaan toimia, muun muassa kampanjoita ja tietoiskuja. Kotimaisten ja ulkomaisten yritysten pitäisi kilpailla Suomessa samoilla ehdoilla Suomessa ilman kiinteää toimipaikkaa toimiville ulkomaisille yrityksille ei ole lainsäädännössä asetettu samoja velvoitteita kuin suomalaisille, eivätkä viranomaiset pysty käytännössä edes valvomaan ulkomaisille yrityksille asetettujen velvoitteiden noudattamista. Valtaosassa tapauksista Suomessa ilman kiinteää toimipaikkaa toimivat ulkomaiset yritykset ja niiden työntekijät eivät maksa veroja Suomeen eikä yritysten työntekijöille makseta työehtosopimusten mukaisia palkkoja. SAK:n jäsenliittoihin on kantautunut tietoja suomalaisyrityksistä, jotka ovat ilmoittaneet lopettavansa, koska ne eivät pysty kilpailemaan näiden 20 25 prosenttia halvempia urakkahintoja tarjoavien ulkomaisten yritysten kanssa. Työntekijöitä tulee kohdella tasavertaisesti kansallisuudesta riippumatta Suomessa toimivien ulkomaisten yritysten työntekijät ovat erittäin usein alipalkattuja, eikä heille kerry palkasta edes sosiaaliturvaa kotimaassaan silloin, kun työnantajayritys jättää palkan ilmoittamatta tai ilmoittaa sen todellista pienempänä. Tämä heijastuu myös suomalaisten palkansaajien asemaan, koska halvemmilla palkkakustannuksilla kilpaileva ulkomainen yritys pystyy syrjäyttämään suomalaiset kilpailijansa tai pakottaa myös ne siirtymään harmaan talouden puolelle. Harmaasta taloudesta hyötyvien pitäisi myös kantaa vastuuta Harmaan talouden yrityksiä hyväksikäyttävät toimeksiantajat on tällä hetkellä vapautettu sekä rikosoikeudellisesta vastuusta että verovastuusta, vaikka ne saavat suoran hyödyn käyttämiensä aliurakoitsijoiden ja alihankkijoiden halvemmista hinnoista. Muutaman vuoden voimassa ollut laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (ns. tilaajavastuulaki) ei ole riittävän tehokas kovan luokan harmaan talouden torjunnassa. Sen perusteella tilaajille määrättävät laiminlyöntimaksut ovat mitättömän alhaisia verrattuna veroja ja maksuja laiminlyövien ja alipalkattua työvoimaa käyttävien urakoitsijoiden halvoista hinnoista saavaan hyötyyn. Laissa

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 5 vaaditut selvitykset laiminlyöneelle tilaajalle on asetettava todellinen vastuu käyttämiensä urakoitsijoiden velvoitteiden laiminlyönneistä. Tilaajavastuulakia on muutenkin tarkistettava sen soveltamisessa havaittujen aukkokohtien tukkimiseksi. Suomen pitäisi kantaa vastuunsa kansainvälisestä yhteistyöstä vero- ja muun rikollisuuden torjunnassa Se, että suomalaiset osakkeet ja joukkovelkakirjalainat voidaan rekisteröidä nimettömänä, tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei pysty täyttämään velvoitteitaan kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä. Suomesta maksetaan vuosittain useita miljardeja euroja osinko- ja korkotuloja nimettömille ulkomaisille sijoittajille, joiden kotivaltioiden viranomaisille ei mene mitään tietoja näistä sijoituksista eikä niiden tuotoista. Yhteiskunnalla on oikeus odottaa tehokasta viranomaistoimintaa harmaan talouden torjumiseksi Riittävien viranomaisresurssienvarmistaminen tulee nähdä yhteiskunnan sijoituksena, joka palautuu monin verroin takaisin verotuloina, elinkeinoelämän kilpailuedellytysten tervehtymisenä ja parantuneena oikeusturvana. Viranomaistoiminnan pitäisi olla vaikuttavaa ja voimavarojen käytön tehokasta. Tämä edellyttää riittäviä toimivaltuuksia, tehokasta viranomaisyhteistyötä ja pelkkään näennäisvalvontaan johtavien säännösten korjaamista. KOTIMAINEN JA ULKOMAINEN YRITYSTOIMINTA ON SAATETTAVA TASAVERTAISEEN ASEMAAN Suomessa tilapäisesti toimivia ulkomaisia yrityksiä ja niiden työntekijöitä koskevat säännökset EU:n perusoikeudet takaavat yritysten sijoittautumisvapauden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden unionin alueella. Lähetetyistä työntekijöistä annettu laki määrittelee tilapäisesti Suomessa ulkomaisen työnantajan palveluksessa työskentelevien työntekijöiden tai tänne suomalaiselle toimeksiantajalle vuokrattuihin työntekijöihin sovellettavat vähimmäistyöehdot ja työolot. Lain mukaan heihin on sovellettava Suomen työaikalakia, vuosilomalakia ja työsopimuslakia sekä yleissitovien työehtosopimusten mukaisia työehtoja. Lähetetty työntekijä voi olla joko tilapäisesti täällä esimerkiksi aliurakointia harjoittavan ulkomaisen yrityksen palveluksessa tai suoraan suomalaiselle toimeksiantajalle vuokrattu. Jos lähetetyn työntekijän työnantajalla ei ole liikepaikkaa Suomessa, hänellä on oltava Suo-

6 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi messa edustaja, jolla on kelpoisuus toimia lähettävän yrityksen puolesta tuomioistuimessa sekä vastaanottaa tämän puolesta haasteita ja muita viranomaisasiakirjoja. Ulkomaisten yritysten ja ulkomaalaisten työntekijöiden verotus Suomessa määräytyy Suomen sisäisen lainsäädännön ja Suomen tekemien verosopimusten mukaan. Kansainvälisessä verotuksessa pääsääntönä on se, että palkkatuloa verotetaan siinä maassa, missä työ tehdään. Poikkeuksen tästä muodostaa verosopimuksissa oleva ns. mekaanikkosääntö, jonka mukaan työskentelyvaltiosta saatu palkkatulo verotetaan vain työntekijän asuinvaltiossa silloin, kun työ tehdään työntekijän asuinvaltiossa olevan työnantajan lukuun, palkka ei rasita työnantajan työntekijävaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tulosta ja palkansaaja oleskelee työntekovaltiossa yhteensä enintään 183 päivää vuoden aikana. Mekaanikkosäännöstä on useissa verosopimuksissa vuokrattuja työntekijöitä koskeva poikkeus, joka mahdollistaa heidän verotuksensa työskentelyvaltiossa oleskelun alusta lähtien. Pääsääntöisesti ulkomaisen yrityksen verottaminen Suomessa riippuu siitä, syntyykö yritykselle Suomeen kiinteä toimipaikka. Rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnassa kiinteä toimipaikka syntyy silloin, kun toiminnan kesto ylittää verosopimuksessa säädetyn aikarajan. Useimmissa Suomen solmimissa verosopimuksissa aikaraja on 12 kuukautta. Verosopimuksessa on voitu määritellä myös tätä lyhyempi tai pidempi aika, mm. Baltian maiden kanssa solmituissa verosopimuksissa aikaraja on kuusi kuukautta. Ulkomaalainen palkansaaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, jos hän oleskelee täällä enintään kuusi kuukautta. Rajoitetusti verovelvollista voidaan verottaa vain Suomesta saadusta tulosta. Tämä edellyttää palkkatulon osalta sitä, että työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työntai toimeksiantajan lukuun. Täällä olevaksi työnantajaksi katsotaan ulkomainen työnantaja, jolla on Suomessa kiinteä toimipaikka. Jos ulkomaisella työnantajalla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, hänen palveluksessaan oleva työntekijä tulee Suomessa verovelvolliseksi vasta kuuden kuukauden oleskelun täytyttyä. Vuoden 2007 alussa voimaan tulleella lainmuutoksella Suomen verotusoikeutta laajennettiin koskemaan ulkomaisen työnantajan Suomeen vuokraamia työntekijöitä työskentelyn alusta lähtien, silloin kun verosopimuksessa on vuokratyöntekijöiden verotuksen mahdollistava määräys. Tällainen on mm. Baltian maiden ja Pohjoismaiden kanssa tehdyissä verosopimuksissa. Puolan osalta vuokratyöntekijöitä koskeva sopimusmuutos tulee voimaan vuoden 2011 alusta. Ulkomainen työnantaja on velvollinen ottamaan Suomessa työskentelevälle työntekijälleen eläkevakuutuksen lukuun ottamatta tilanteita, joissa toisesta EU:n jäsenvaltiosta tai ETA-maasta oleva työntekijä osoittaa olevansa kotivaltionsa sosiaaliturvan piirissä esittämällä ns. A1-todistus (entinen E101-lomake). Myöskään Suomeen tilapäisesti lähetetyille EU:n ulkopuolisesta maasta tuleville työntekijöille ei tarvitse ottaa työeläkevakuutusta, jos voidaan osoittaa, että työntekijä on eläkevakuutettu lähtömaassa.

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 7 Ulkomaisella työnantajalla on Suomessa ennakonpidätys- ja lähdeverovelvollisuus verovelvollisten työntekijöidensä palkoista vain silloin, kun sillä on täällä kiinteä toimipaikka tai palkat muutoin maksetaan Suomessa. Muissa tapauksissa työntekijän on itse haettava ennakkoveroa verotoimistosta. Ulkomaisen työnantajan on kuitenkin annettava verohallinnolle vuosi-ilmoitus Suomessa verovelvollisille palkansaajille maksamistaan palkoista. Lisäksi vuokratyöntekijöiden työnantajan on ilmoitettava Suomessa työskentelyn aloittavat vuokratyöntekijät. Ulkomaisia yrityksiä koskevien säännösten toimivuus käytännössä Edellä mainitun tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa työskenteli vuonna 2009 pelkästään rakennusalalla lamasta huolimatta ainakin 25 000 ulkomaista työntekijää. Vain pieni osa heistä oli suoraan suomalaisten työnantajien palveluksessa, eli suurin osa oli lähetettyjä työntekijöitä. Kaikkien toimialojen lähetetyistä työntekijöistä enintään 2 000 3 000:n palkkatiedot tulivat verohallinnon tietoon, ja ennakkoveroja itse hakeneita oli vuonna 2009 vain 82. Suomessa toimii erityisesti rakennus-, metalli- ja siivousalojen aliurakointi- ja alihankintatehtävissä jatkuvasti satoja ulkomaisia yrityksiä, joilla ei ole ainakaan muodollisesti Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja jotka eivät siten maksa veroja Suomeen eivätkä peri niitä myöskään työntekijöiltään. Nämä yritykset työllistävät täällä vuodesta toiseen kymmeniä tuhansia palkansaajia, joiden tulot käytännössä jäävät Suomen verotuksen ulkopuolelle. Kilpailutilanne on kohtuuton samoilla aloilla toimiville suomalaisyrityksille, varsinkin kun ulkomaisten yritysten maksamat palkat jäävät usein suomalaisten työehtosopimusten mukaisia palkkoja selvästi alhaisemmiksi. Suomen viranomaisilla ei ole juurikaan keinoja valvoa ulkomaisten yritysten eikä niiden palveluksessa olevien työntekijöiden toiminta- ja oleskeluaikoja Suomessa selvittääkseen kiinteän toimipaikan ja verovelvollisuuden syntymisedellytykset. Kiinteän toimipaikan syntyminen rakennus-, kokoonpano- ja asennustoiminnassa on helppo estää ottamalla käyttöön esimerkiksi kuuden kuukauden välein uusi yritys ja tuomalla se jatkamaan töitä. Vuokrattujen työntekijöiden verotuksen mahdollistaneet, vuonna 2007 voimaan tulleet lainmuutokset ja niihin liittyvät ulkomaisen työnantajan ja vuokratyön käyttäjän ilmoitusvelvollisuudet eivät näytä toteutuneen kovinkaan tehokkaasti. Ei ole toteutunut myöskään ajatus siitä, että Suomessa verovelvollisten vuokratyöntekijöiden ennakkoperintä voitaisiin hoitaa työntekijöiden itsensä hakemilla ennakkoveroilla. Vuokratyöntekijöihin kohdistuvien lainsäädäntömuutosten vaikutusta on ilmeisesti merkittävästi vähentänyt se, että vuokratyötä on erityisesti rakennusalalla ryhdytty korvaamaan ainakin muodollisesti itsenäisellä aliurakoinnilla, jota edellä mainitut säännökset eivät koske. Esimerkiksi rakennusalalla aliurakkasopimuksen muotoon kirjatut toimeksiannot ovat usein lähellä työvoiman vuokrausta tai täyttävät työsopimuksen tunnusmerkistön.

8 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi Suomalaisten ja ulkomaisten ja yritysten saattaminen tasavertaiseen kilpailuasemaan Verotusta ja työnantajavelvoitteita koskevien säännösten tulisi olla tasavertaisia, selkeitä ja helppoja sekä noudattaa että valvoa. Suomen verotusoikeutta ei ole tarkoituksenmukaista eikä kansainvälisen verotuksen periaatteiden mukaista laajentaa täällä vain tilapäisissä asiantuntija- tai asennustehtävissä ulkomaisen työnantajansa lukuun toimiviin rajoitetusti verovelvollisiin palkansaajiin. Sitä vastoin Suomen oman verolainsäädännön ja verosopimusten tarkoituksena ei voi olla sellaisen tilanteen salliminen, jossa maassa toimii pysyväisluonteisesti kymmeniä tuhansia veroja maksamattomia työntekijöitä ja sadoittain yrityksiä, joiden työnantajavelvoitteet ovat olennaisesti alhaisempia kuin samoilla aloilla kilpailevien suomalaisten yritysten. Suomessa aliurakoita tarjoavat ulkomaiset yritykset tulee saada palkkakustannuksiltaan samalle viivalle suomalaisten yritysten kanssa. Osittain kysymys on tuloverolaissa ja verosopimuksissa olevan työvoiman vuokrauskäsitteen tulkinnasta. Ilman mitään lainsäädäntömuutoksiakin olisi periaatteessa mahdollista tulkita työvoiman vuokraustilanteiksi sellaiset aliurakointitilanteet, joissa kysymys on lähinnä työpanoksesta ilman merkittävää pääoman sijoitusta. Verovalvonnan kannalta on kuitenkin hankalaa selvittää todelliset olosuhteet ja ylipäätään arvioida tapauksia jälkikäteen. Selkeämpään ratkaisuun päästään muuttamalla verosopimuksiin rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnan kiinteän toimipaikan syntymiseen edellytettävä aika selvästi nykyistä lyhyemmäksi, esimerkiksi kahdeksi kuukaudeksi. Kiinteä toimipaikka toisi näillä aloilla toimiville yrityksille samat työnantaja- ja ilmoitusvelvollisuudet kuin suomalaisillekin yrityksille. Verotusoikeuden laajennus rakennus-, kokoonpanoja asennustoimintaan kohdistuisi juuri niihin aloihin, joilla ulkomainen yritystoimintaa aiheuttaa eniten kilpailuhäiriöitä. Lisäksi on luotava valvontamekanismit, joilla Suomen verotusoikeuden syntymisen edellytyksiä voidaan todella kontrolloida sekä varmistettava verojen kertyminen lähdeveron perimisvelvollisuudella sekä edustajan ja toimeksiantajan verovastuulla. TILAAJAN VASTUU ON SAATAVA TODELLISEKSI Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen yhteydessä viranomaisten edustajille suoritetussa kyselyssä enemmistö vastaajista piti tilaajavastuulakia tärkeimpänä viimeaikaisista harmaan talouden torjumiseksi tehdyistä lainsäädäntömuutoksista. Samalla enemmistö oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sen käyttöönotto ole juurikaan vähentänyt harmaata taloutta. Vastauksissa esitettiin lukuisia ehdotuksia tilaajavastuulain tehostamiseksi.

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 9 Nykyinen tilaajavastuulaki on osoittautunut heikkotehoiseksi monessa suhteessa: 1. Tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset jätetään usein hankkimatta. Vuonna 2009 työsuojeluhallinnon tilaajavastuutarkastajat tekivät 789 tilaajavastuutarkastusta eri puolilla Suomea. Tarkastuksista 60 prosentissa havaittiin puutteita tilaajan selvitysvelvollisuuden noudattamisessa. Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä määrättävät maksut ovat niin pieniä veroja ja maksuja laiminlyövien ja alipalkattua työvoimaa käyttävien urakoitsijoiden halvoista hinnoista saatavaan hyötyyn verrattuna, ettei niillä ole riittävää ennalta ehkäisevää vaikutusta. Vuosina 2007 2009 laiminlyöntimaksuja määrättiin 225 yritykselle yhteensä noin 1,2 miljoonan euron arvosta, eli keskimääräinen laiminlyöntimaksu oli 4 000 5 000 euroa yritystä kohden. 2. Tilaajavastuulain antama mahdollisuus luopua eräissä tapauksissa selvitysten hankkimisesta mahdollistaa väärinkäytöksiä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa vedotaan siihen, että sopijaosapuolen toiminta on vakiintunut tai että tilaajan ja sopimusosapuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena. Nämä seikat rajaavat nykyisin suuren osan sopimussuhteista lain soveltamisen ulkopuolelle. 3. Tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset eivät riittävällä tavalla varmista sitä, että aliurakoitsija täyttää omat velvoitteensa. Lakia on helppo kiertää käyttämällä joko kotimaahan tai ulkomaille vastaperustettuja yhtiöitä, joilla ei luonnollisestikaan ole aikaisempia laiminlyöntejä. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektissa syyskuussa 2010 valmistuneesta selvityksestä käy ilmi, että joka toinen Suomessa vuonna 2009 perustetusta 12 000 osakeyhtiöstä perustettiin muodossa tai toisessa jatkamaan vanhan yrityksen toimintaa. Esimerkiksi rakennusalalla perustetuista uusista yhtiöistä joka neljännen edeltäjällä oli verovelkoja. Uuden yhtiön perustaminen on helppoa myös ulkomaille. Esimerkiksi Viron kaupparekisteriin voi perustaa netin avulla osakeyhtiön käymättä lainkaan Virossa. Monesta valtiosta on vaikea saada tilaajavastuulain edellyttämiä tietoja ulkomaisista yhtiöistä. Selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista perustuu vain sopijaosapuolen ilmoitukseen eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Nykyisen tilaajavastuulain mukaan tilaaja voi saada laiminlyöntimaksun jätettyään pyytämättä jonkin selvityksen, vaikka aliurakoitsija hoitaisi asiansa täysin kunniallisesti. Toisaalta jos selvitykset on hankittu, tilaaja tai pääurakoitsija ei vastaa mistään, vaikka aliurakoitsija laiminlöisi kaikki velvoitteensa. Jos tilaajavastuulain avulla todella halutaan torjua kasvavaa harmaata taloutta, se edellyttää seuraavia toimenpiteitä: 1. Säädetään tilaaja tai urakoitsija yhteisvastuulliseksi alemman portaan laiminlyönneistä

10 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi - jos laissa vaadittujen selvitysten hankkiminen on laiminlyöty tai - olosuhteista on muutoin pääteltävissä, ettei aliurakoitsija tule täyttämään velvollisuuksiaan (esimerkiksi urakkahinta, jolla ei voida peittää työehtosopimusten mukaisia palkkoja). Tilaajan tulee vastata siitä, että laissa vaaditut selvitykset hankitaan koko alihankintaketjussa. 2. Poistetaan mahdollisuus luopua selvitysten vaatimisesta sopimuskumppanin toiminnan vakiintumisen tai sopimussuhteen vakiintuneisuuden perusteella. Itsenäistä työnsuorittajaa koskeva selvitysvelvollisuus laajennetaan koskemaan muitakin aloja kuin rakennusalaa. Selvitysten hankkiminen on joka tapauksessa jatkossa huomattavasti nykyistä helpompaa, kun selvitysvelvollisuuden edellyttämät tiedot kootaan julkiseen rekisteriin. 3. Selvitettäviin asioihin lisätään veroja ja eläkevakuutusmaksuja koskevien vero- ja maksuvelkatietojen lisäksi tieto siitä, paljonko näitä maksuja on todellisuudessa maksettu. Lisäksi on annettava selvitys lakisääteisten tapaturmavakuuttamisen ottamisesta ja tapaturmavakuutusmaksujen maksamisesta tai selvitys siitä, että maksusuunnitelma on tehty. Uusien ja ulkomaille rekisteröityjen yritysten osalta edellä mainitut selvitykset vaaditaan uudestaan kolmen kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Järjestelmän toimivuus edellyttää sitä, että aikaisemmin mainitut ulkomaisten yritysten verovelvollisuutta, ilmoitusvelvollisuutta ja verovastuuta koskevat esitykset on toteutettu. Selvitettäviin asioihin tulee lisätä kohta, jonka mukaan tilaajan tulee sopimusta tehdessään arvioida esimerkiksi hinnan perusteella, aikooko sopimuskumppani noudattaa lakisääteisiä velvoitteitaan. Jos edellä esitetyt keinot eivät osoittaudu riittäviksi, Suomessa tulisi selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön Hollannissa käytössä olevan ketjuvastuu tai Ruotsissa ehdotettu urakkavähennysjärjestelmä. TARVITAAN VAHVEMPIA KEINOJA TYÖVOIMAN VÄÄRINKÄYTTÖÄ VASTAAN Erityisesti Suomessa työskentelevät ulkomaiset palkansaajat ovat lähes systemaattisesti palkkasyrjinnän kohteena huolimatta siitä, että heille on maksettava yleissitovien työehtosopimusten sekä työaika- ja vuosilomalain edellyttämää palkkaa. Työntekijät itse saattavat tyytyä tähän tilanteeseen, koska heidän Suomessa saamansa palkka on usein joka tapauksessa lähtömaan palkkatasoa suurempi. Taustalla on myös se, että työntekijät ovat riippuvaisia työnantajastaan tai välittäjästään eivätkä halua riitauttaa saataviaan. Pahimmissa tapauksissa

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 11 palkkasaataviaan vaatineisiin työntekijöihin on kohdistettu suoranaisia uhkauksia. Rikoslakiin lisättiin vuonna 2004 säännös kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä käytetään tietoisesti hyväksi esimerkiksi ulkomaalaisen työntekijän tietämättömyydestä johtuvaa heikompaa asemaa. Rangaistus kiskonnantapaisesta työsyrjintärikoksesta on sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Säännöstä kiskonnantapaisessa työsyrjinnästä on sovellettu tuomioistuimissa suhteellisen harvoin, ja teosta tuomitut rangaistukset ovat olleet lieviä. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin elokuussa 2010 tekemän selvityksen mukaan kiskonnantapaisia työsyrjintätapauksia on tullut poliisin tietoon vuosina 2004 2009 yhteensä 89 kappaletta, ja niitä on käsitelty tuomioistuimissa vuosina 2005 2009 yhteensä 18 jutussa. Neljä kertaa syytteet on hylätty, 12 jutussa on päädytty sakkorangaistukseen, ja kaksi kertaa on päädytty ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Säännöksellä ei mitä ilmeisimmin ole ollut odotettua työsyrjintää ehkäisevää vaikutusta. Alipalkkauksessa on usein kysymys haavoittuvassa asemassa olevan työntekijän hyväksikäyttämisestä. Myös pakkotyön tunnusmerkistö saattaa täyttyä. Tämän vuoksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan tunnusmerkistöjä on tarkasteltava uudestaan ja tarvittaessa joko ryhdyttävä lainsäädäntötoimiin tai ryhdyttävä rankaisemaan törkeimpiä tekoja ihmiskauppana. Valtion tuottavuusohjelma on vähentänyt työsuojeluviranomaisten mahdollisuuksia tehdä työpaikkatarkastuksia. Sen vuoksi erityisesti ulkomaisten työntekijöiden vähimmäistyöehtojen toteutumista voidaan valvoa tehokkaasti vain lisäämällä liittojen valtuuksia työehtovalvonnassa. Suomalaiselle valtakunnalliselle työntekijäjärjestölle on säädettävä oikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa asianomaisen työntekijän puolesta myös ilman tämän nimenomaista valtuutusta. PÄÄOMATULOJEN VEROVALVONTA ON SAATAVA SAMALLE TASOLLE MUIDEN TULOJEN VEROVALVONNAN KANSSA Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan enintään joka kahdeksas luonnollisten henkilöiden kansainvälisestä sijoitustoiminnasta saama euro ilmoitetaan verottajalle, eli harmaan talouden osuus on lähes 90 %. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän harmaan talouden määrä oli vuonna 2008 vähintään 700 miljoonaa euroa. Laskennallinen veromenetys näistä ilmoittamattomista tuloista oli vuonna 2008 noin 195 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomen valtio kärsii vuodessa 300 600 miljoonan euron veromenetykset tuntemattomille ulkomaisille saajille maksetuista osingoista. Verojen välttämisen helppous ja veromenetykset aiheutuvat osaksi sijoitustoiminnan kansainvälistymisestä ja siitä johtuvasta valvonnan

12 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi vaikeudesta. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä harmaa talous on kuitenkin osittain sisäsyntyistä siinä mielessä, että Suomen lainsäädännössä on haluttu ylläpitää ja edistää osakkeiden, joukkovelkakirjalainojen sekä sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien hallintarekisteröinnin nimettömyyttä. Omistuksen nimettömyys, joka teoriassa koskee vain ulkomaalaisia, mahdollistaa käytännössä myös suomalaisille esimerkiksi suomalaisista arvopapereista saatujen luovutusvoittojen jättämisen verotuksen ulkopuolelle, koska luovutusvoittojen saajaa ei identifioida. Sallimalla omistuksen nimettömyyden Suomi toimii käytännössä eräänlaisena veroparatiisivaltiona, joka tarjoaa muiden maiden kansalaisille mahdollisuuden kiertää oman maansa verotusta. Veronkierto estää Suomea toimimasta kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä tuloja koskevien tietojen luovuttajana. Suomen hallintarekisterijärjestelmän tarjoaman anonymiteetin muille valtioille aiheuttamia veromenetyksiä ei voida pitää vähäisinä. Suuruusluokkaa osoittaa pelkästään miljardin euron vuotuisten korkotulojen katoaminen verosopimusmaiden välisen tietojenvaihdon ulkopuolelle. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvien verojen välttämisen helppous vääristää entisestään tulonjakoa yhteiskunnassa. Käytännössä järjestelmää voivat hyödyntää nimenomaan suursijoittajat, joilla on riittävästi pääomia ja asiantuntemusta tai varoja ostaa asiantuntemusta verojen välttämiseksi. Omistuksen nimettömyys mahdollistaa myös sisäpiiritiedon väärinkäytön ulkomaisten bulvaanien välityksellä. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvät veromenetykset ovat jo nyt valtiontaloudellisesti merkittäviä. Odotettavissa oleva pääomatulojen veroprosentin korotus lisää houkutusta järjestää arvopaperien omistus tai kierrättää niistä saatu tulo ulkomaisten välikäsien kautta. Verojen korotuksen vaikutus verotuottoon saattaa helposti vesittyä, jollei valtiovalta ryhdy toimenpiteisiin järjestelmän aukkojen tukkimiseksi. Hallintarekisteröityjen arvopapereiden omistuksen saattaminen viranomaisten tietoon rajoittaisi mahdollisuuksia omistuksen nimettömyyden suojissa tapahtuvaan verorikollisuuteen ja rahanpesuun. Lisäksi se antaisi Suomelle mahdollisuuden muuttaa kansainvälisessä tietojenvaihdossa rooliaan veroparatiisivaltiosta aktiiviseksi osapuoleksi. SAK kannattaa budjettilakeihin jo sisältyvää hallituksen esitystä luottolaitoksiin kohdistuvien verohallinnon suorittamien vertailutietotarkastusten mahdollistamiseksi. Vertailutietotarkastus tarkoittaa sitä, että tarkastaja voi mennä pankkiin muutoinkin kuin pankin oman verotarkastuksen vuoksi ja kerätä sieltä tietoja suorituksista, esimerkiksi rahansiirroista Liechtensteiniin tai sieltä Suomeen. Viranomaisten toimintaedellytysten parantamiseksi on mahdollistettava myös rahanpesun valvontaa varten saatujen tietojen käyttö verovalvonnassa. Pörssissä toimivilta etävälittäjiltä pitää vaatia Ruotsin mallin mukaisesti toimiluvan edellytyksenä sitoumus siitä, että ne toimittavat suomalaisia asiakkaita koskevat tiedot verohallinnolle. On poistettava vuoden 2005 lainmuutoksessa hyväksytty, rajoitetusti verovelvollisille maksettuihin osinkoihin sovellettu menettely, jossa

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 13 osingonsaajan yksilöintitietojen puuttuessa voidaan periä 15 prosentin suuruinen lähdevero. Sen sijaan on siirryttävä käytäntöön, jossa lainmukaisesta lähdeveroprosentista poikkeaminen edellyttää osingonsaajan yksilöintiä. Vuonna 2005 käyttöönotettu menettely on entisestään heikentänyt verovalvonnan ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia, eikä se ole myöskään teknisesti osoittautunut toimivaksi. Suomen on tarkasteltava kriittisesti myös verosopimusten osinkoja koskevia 0-verotilanteita ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Verohallinnon tulee panostaa nykyistä huomattavasti enemmän kansainvälisen sijoitustoiminnan valvomiseen siihen liittyvien suurten verointressien vuoksi. Ulkomaille maksettuihin osinkoihin ja korkoihin sekä arvopaperivälittäjiltä saatuihin vuosi-ilmoituksiin liittyvien satojen miljoonien eurojen suuruisten rahavirtojen valvontaan ei riitä nykyinen muutaman ihmisen osa-aikainen tai väliaikainen työpanos. Näiden asioiden tarkastaminen ja niihin liittyvien verorikosten paljastaminen edellyttää pitkälle kehitettyä ammattitaitoa ja asiantuntemusta, koska vastassa on koko finanssialan massiivinen tuotekehittely- ja verosuunnittelukapasiteetti. Ruotsissa verohallintoon on äskettäin perustettu finanssialaan sekä pankki- ja vakuutustoimintaan erikoistunut yli 80 henkilön yksikkö. Vastaava kansainvälisen sijoitustoiminnan verovalvontaan erikoistunut yksikkö on tarpeellinen myös Suomessa. Edellytyksenä yksikön vaikuttavuudelle on toimiva viranomaisyhteistyö ja tietojen vaihtooikeus. LUETTELO LAINSÄÄDÄNTÖÖN TARVITTAVISTA MUUTOKSISTA Kotimaisen ja ulkomaisen yritystoiminnan saattaminen tasavertaiseen asemaan 1. Lyhennetään aikaa, jota edellytetään erityisesti ulkomaisen rakennus-, kokoonpano- tai asennustyötä suorittavan ulkomaisen yrityksen kiinteän toimipaikan syntymiseksi. Neuvotellaan verosopimuksissa oleva kiinteän toimipaikan syntymiseen edellytettävä aika selvästi nykyistä lyhyemmäksi, esimerkiksi kahdeksi kuukaudeksi. 2. Säädetään rakennus- ja muilla vastaavilla aliurakointia käyttävillä aloilla toimiville yrityksille velvollisuus ilmoittaa verohallinnolle käyttämänsä aliurakoitsijat ja palkansaajat sekä niille maksetut suoritukset neljännesvuosittain. Ilmoitukset mahdollistavat verohallinnolle ristikontrollin urakkaketjun eri portaissa toimivien yritysten ilmoitusten välillä ja antavat mahdollisuuden puuttua laiminlyönteihin huomattavasti nykyistä nopeammin. Lisäksi ilmoitukset antavat verohallinnolle mahdollisuuden

14 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi seurata ulkomaisten yritysten ja niiden työntekijöiden toiminta- ja työskentelyaikoja Suomessa. 3. Saatetaan Suomessa toimivien ulkomaisten yritysten ilmoitusvelvollisuudet veroviranomaisille suomalaisten yritysten velvollisuuksia vastaaviksi. Suomessa ilman kiinteää toimipaikkaa toimivien yritysten tulee antaa vuosi-ilmoitukset sekä neljännesvuosi-ilmoitukset maksamistaan palkoista ja käyttämistään aliurakoitsijoista samalla tavoin kuin suomalaistenkin yritysten. 4. Säädetään lähetettyjen työntekijöiden ulkomaisen työnantajan täällä olevalle edustajalle ja toimeksiantajalle yhteisvastuu lähetetyn työntekijän Suomeen maksettavista veroista. Niillä yrityksillä, joille syntyy Suomeen kiinteä toimipaikka, on velvollisuus periä lähdevero tai toimittaa ennakonpidätys Suomessa tehdystä työstä maksamistaan palkoista. 5. Lisätään rakennustyömailla käytettävään kuvalliseen tunnisteeseen numero, jonka avulla viranomaiset voivat tarkistaa ulkomaisten työntekijöiden verotusaseman. Selvitetään mahdollisuutta säätää työsuojeluviranomaiselle oikeus määrätä tunnisteen laiminlyönnistä ja muista vastaavista valvontavelvoitteiden laiminlyönnistä laiminlyöntimaksu. Nykyisin tunnisteen käytön laiminlyöntiä pidetään työsuojelurikkomuksena. Poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ovat kuitenkin usein pitäneet tällaisia laiminlyöntejä niin vähäisinä, ettei niistä ole nostettu syytteitä. Mahdollisuus hallinnolliseen sanktioon tehostaisi tunnisteiden käyttöä, jossa on havaittu paljon laiminlyöntejä. Vastaava sanktio voisi kohdistua esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden ulkomaisen edustajan asettamista koskevaan laiminlyöntiin. 6. Säädetään tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttövelvollisuus ravintola-alalla ja muilla paljon käteissuorituksia asiakkailta vastaanottavilla aloilla. Niiden avulla voidaan merkittävästi vähentää kirjanpidon ohi tapahtuvaa myyntiä. Sertifioidussa kassajärjestelmässä on niin sanottu fiskaalimuisti, joka rekisteröi kokonaismyynnin. Tähän myyntilukemaan yrittäjä ei pääse käsiksi, joten verottaja voi vaikkapa kolmen vuoden päästä tarkistaa, täsmäävätkö viranomaisille ilmoitetut ja muistiin tallentuneet myyntiluvut. Ruotsissa vastaava kassakoneiden käyttövelvollisuus on ollut voimassa vuoden 2010 alusta. On myös selvitettävä myydyn tuotteen hankintaerän näkymistä kuitissa, jolloin esimerkiksi ulkomailta verottomana tuodun alkoholin myynti vaikeutuu. 7. Saatetaan kaupparekisteritiedot julkisiksi laajentamalla yritystietojärjestelmän (www.ytj.fi) tarjoamia tietoja. Yritystietojärjestelmän kautta markkinoilla toimivilla osapuolilla tulisi olla mahdollisuus ilman lisäkustannuksia ja joustavasti saada tiedot vähintään toisen osapuolen vastuuhenkilöistä ja tilinpäätöstiedoista. Näiden tietojen julkisuus on nykytilassaan näennäistä ja siten haittaa eri osapuolten mahdollisuuksia arvioida toisen osapuolen yhteiskunnallista vastuullisuutta ja kykyä vastata velvoitteistaan.

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 15 8. Kehitetään kilpailulainsäädäntöä niin, että se sallii pienten kuljetusliikkeiden tarjousyhteistyön. Tieliikenteen tavarakuljetusalan keskeinen ongelma on ollut kotimaisen kuljetuskysynnän keskittyminen harvoihin teollisuuden suurasiakkaisiin, joihin nähden pienillä kuljetusliikkeillä on ollut suhteellisen heikko neuvotteluasema. Neuvottelutilanteen epäsymmetrisyys ja ankara kilpailutilanne on johtanut usein kestämättömän alas painettuihin kuljetustaksoihin, jotka puolestaan pakottavat pienet kuljetusyritykset säästämään työvoimakustannuksissa myös laittomin keinoin. 9. Julkisen sektorin palveluhankinnoissa on nykyistä kattavammin otettava käyttöön lakiin jo nykyisin sisältyvät sosiaaliset kriteerit, joilla voidaan turvata se, että kilpailua ei käydä työntekijöiden työsuhteen ehdoilla. Julkisen sektorin yhtiöittämis-, ulkoistamis-, ja yksityistämistilanteissa tulee turvata henkilöstön palvelussuhteen ehdot. Tilaajan vastuun saattaminen todelliseksi 10. Poistetaan tilaajavastuulaista mahdollisuus luopua selvitysten vaatimisesta toiminnan vakiintumisen tai sopimussuhteen vakiintuneisuuden perusteella. Nämä seikat rajaavat nykyisin suuren osan sopimussuhteista lain ulkopuolelle. 11. Itsenäistä työnsuorittajaa koskeva selvitysvelvollisuus laajennetaan koskemaan muitakin aloja kuin rakennusalaa. Sen edellyttämät tiedot tulee saada julkisesta rekisteristä. 12. Tilaajan selvitettäviin asioihin lisätään veroja ja eläkevakuutusmaksuja koskevien vero- ja maksuvelkatietojen lisäksi tieto siitä, paljonko näitä maksuja on tosiasiassa maksettu sekä selvitys lakisääteisten tapaturmavakuuttamisen ottamisesta ja tapaturmavakuutusmaksujen maksamisesta tai selvitys siitä, että maksusuunnitelma on tehty. Nykyiset verovelkoja ja eläkevakuutusmaksuvelkoja koskevat todistukset eivät kerro sitä, onko yrityksellä ylipäätään ollut aikaisemmin toimintaa. Tapaturmavakuutusten laiminlyönti on yleistä erityisesti ulkomaisten yritysten kohdalla. 13. Uusien ja ulkomaille rekisteröityjen yritysten osalta tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset vaaditaan uudestaan kolmen kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Järjestelmän toimivuus edellyttää sitä, että aikaisemmin mainitut ulkomaisten yritysten verovelvollisuutta, ilmoitusvelvollisuutta ja verovastuuta koskevat esitykset on toteutettu. 14. Tilaajan tulee sopimusta tehdessään arvioida, aikooko sopimuskumppani noudattaa lakisääteisiä velvoitteitaan. Erityisesti työvaltaisissa urakoissa tilaaja pystyy varsin hyvin arvioimaan sen, kattaako tarjottu hinta työehtosopimusten mukaiset palkat veroineen ja sosiaalikustannuksineen. 15. Säädetään tilaaja tai urakoitsija yhteisvastuullisiksi alemman portaan palkkojen, verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen lai-

16 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi minlyönneistä, jos laissa vaadittujen selvitysten hankkiminen on laiminlyöty tai olosuhteista on muutoin pääteltävissä, ettei aliurakoitsija tule täyttämään velvollisuuksiaan (esimerkiksi urakkahinta, jolla ei voida peittää työehtosopimusten mukaisia palkkoja). Tilaajan tulee vastata siitä, että selvitykset hankitaan joka portaassa. Myös laiminlyöntimaksuja on korotettava. 16. Säädetään EU:n laajuinen tilaajan vastuu. Tehokas tilaajan vastuu edellyttää ratkaisuja myös EU-tasolla. Hyvän pohjan työlle antaa EU-parlamentin 26.3.2009 hyväksymä päätöslauselma, jossa edellytettiin EU-lainsäädäntöä palkkoja koskevan tilaajan vastuun osalta. Verojen ja sosiaaliturvamaksujen osalta päätöslauselma jäi viranomaisyhteistyötä koskevaksi. Työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten ehkäiseminen 17. Suomalaiselle valtakunnalliselle työntekijäjärjestölle säädetään oikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa asianomaisen työntekijän puolesta myös ilman tämän nimenomaista valtuutusta. Järjestöjen kanneoikeudella olisi merkittävä ennalta ehkäisevä vaikutus erityisesti ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuvissa palkkasyrjintätapauksissa. 18. Tarkastellaan kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan tunnusmerkistöjä, ja tarvittaessa joko muutetaan lainsäädäntöä tai rangaistaan törkeimpiä tekoja ihmiskauppana. Oikeuskäytännössä kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä tuomitut rangaistukset ovat olleet lähes pelkästään sakkoja, vaikka useissa tapauksissa kyse on haavoittuvassa asemassa olevista työntekijöistä ja pakkotyöstä. Tahallinen ja selvä, muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuva alipalkan maksaminen tulee saattaa rikosoikeudellisen vastuun piiriin. Lainsäädännön tai oikeuskäytännön muuttaminen ilmaisisi toiminnan paheksuttavuutta ja vastaisi paremmin kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Pääomatulojen verovalvonnan tehostaminen 19. Varmistetaan verohallinnon tietojensaantioikeus hallintarekisteröityjen arvopapereiden omistajista. Nykyinen arvopaperiomistuksen salaamismahdollisuus tarjoaa mittavan veronkiertomahdollisuuden sekä suomalaisille että ulkomaisille sijoittajille ja estää Suomea täyttämästä velvoitteitaan kansainvälisessä tietojenvaihdossa. Vaikka hallintarekisteristä ei sinänsä luovuttaisikaan, ei ole mitään syytä pitää omistajatietoja salassa veroviranomaisilta. 20. Mahdollistetaan rahanpesun valvontaa varten saatujen tietojen käyttöoikeus myös verovalvonnassa. Keskusrikospoliisin rahanpesun selvitysyksikköön tulee merkittävä määrä ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista, jotka voivat liittyä esimerkiksi pimeiden palkkojen maksuun tai kansainväliseen sijoitustoimintaan liitty-

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 17 vään veronkiertoon. Yhteiskunnalla ei pitäisi olla varaa siihen, että tämä tieto jätetään hyödyntämättä. Esimerkiksi Ruotsissa rahanpesun valvonnasta vastaava Finanspolisen toimittaa saamistaan raporteista verohallinnolle ne tiedot, joista se arvelee olevan hyötyä viranomaisille. 21. Luovutaan osingoista perittävään lähdeveroon vuoden 2005 lainmuutoksella säädetystä yksinkertaistetusta menettelystä ja siirrytään käytäntöön, jossa lain edellyttämästä lähdeveroprosentista poikkeaminen edellyttää osingonsaajan yksilöintiä. Verohallituksen tekemän laajan selvityksen mukaan nykyinen osinkojen lähdeverokäytäntö aiheuttaa Suomen valtiolle 300 600 miljoonan euron veromenetykset vuodessa. 22. Vaaditaan pörssissä toimivilta etävälittäjiltä toimiluvan edellytyksenä sitoumus siitä, että ne toimittavat suomalaisia kaupankävijöitä koskevat tiedot verohallinnolle. Vastaava menettely on käytössä Ruotsissa. Suomalaisten yksityishenkilöiden etävälittäjien välityksellä käymästä arvopaperikaupasta jää eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan useiden satojen miljoonien arvosta luovutusvoittoja verovalvonnan ulkopuolelle. Seuraamusjärjestelmän kehittäminen 23. Korotetaan törkeistä vero- ja muista talousrikoksista määrättävien rangaistusten enimmäismäärä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen. Nykyistä rangaistusasteikkoa ja siitä seuraavaa rangaistuskäytäntöä voidaan pitää kansainvälisesti katsoen varsin lievänä, eikä sillä ole riittävää ennalta ehkäisevää vaikutusta. 24. Selvitetään, voitaisiinko pimeitä palkkoja saaneiden työntekijöiden kohdalla ottaa käyttöön nykyistä täysimittaista rikosprosessia kevyempi menettely, esimerkiksi rangaistusmääräysmenettely. Erityisesti laajoissa harmaan talouden jutuissa työntekijät jäävät käytännössä usein ilman mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia, koska poliisi ja syyttäjäviranomaiset joutuvat keskittymään toimintaa pyörittäneisiin päätekijöihin saadakseen jutut ylipäätään kohtuullisessa ajassa läpi tuomioistuimissa. 25. Nopeutetaan talousrikosten käsittelyprosessia erityisesti hovioikeusvaiheessa. Talousrikoksissa prosessin kesto rikoksen tekohetkestä lainvoimaiseen tuomioon on nykyisin 6,5 vuotta, mikä on kaikkien osapuolten kannalta kohtuuttoman pitkä aika. VIRANOMAISTOIMINNAN RESURSSOINTI JA KEHITTÄMINEN Valtiovallan on huolehdittava siitä, että vero- ja työsuojeluviranomaisilla on riittävät voimavarat uskottavan ja tehokkaan valvonnan sekä sii-

18 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi hen liittyvän ilmituloriskin aikaansaamiseksi. Esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten määrää on lisättävä. Näin varmistetaan, että ilmitulleet tapaukset saadaan vietyä lainvoimaiseen päätökseen tehokkaasti ja kohtuullisessa ajassa. On myös huolehdittava oikeuslaitoksen kyvystä käsitellä entistä monimutkaisemmiksi muuttuvia talousrikosjuttuja. Tarvitaan riittävästi työntekijöitä ja koulutusta sekä tarvittaessa mahdollisuus erikoistua harmaaseen talouteen. Riittävä ja osaava henkilökunta ei ole menoerä vaan yhteiskunnan sijoitus, johon panostaminen palautuu moninkertaisesti takaisin verotuloina, elinkeinoelämän kilpailuedellytysten tervehtymisenä ja parantuneena oikeusturvana. Monet vaikeasti hallittavissa olevat harmaan talouden ilmiöt edellyttävät erikoistumista ja nykyistä tehokkaampaa viranomaisyhteistyötä. SAK kannattaa hallituksen esitystä viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin toimintaa jatkamaan perustettavasta Harmaan talouden selvitysyksiköstä. Uudistuksen yhteydessä tulee huolehtia siitä, että myös työsuojelu- ja ulkomaalaisvalvontaa suorittavilla viranomaisilla on mahdollisuus käyttää yksikön palveluja. Kuljetusalalla yleisiä harmaan talouden muotoja ovat mm. pimeiden kuljetuspalvelujen myynti yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyillä autoilla ja ulkomaisten liikennöitsijöiden laiton toiminta Suomen kuljetusmarkkinoilla. Viimeksi mainittuun saattaa liittyä myös Suomen ulkomaankauppaan kohdistuvia väärinkäytöksiä. Liikkuvaan poliisiin tulee perustaa raskaan liikenteen valvontaan erikoistunut yksikkö, jonka on oltava yhteistyössä työsuojelu-, vero- ja tulliviranomaisten kanssa. Kansainvälisen sijoitustoiminnan verovalvontaan on Suomessa panostettu varsin vähän sekä lainsäädännössä että viranomaistoiminnassa. Verohallintoon tulee muodostaa erityinen kansainväliseen verovalvontaan keskittynyt yksikkö, jossa on riittävä ammattitaitoinen ja asiantunteva henkilöstö. Kansainvälinen viranomaisyhteistyö on keskeisessä asemassa rajat ylittävien työntekijöiden, palveluiden, tavaroiden ja pääomien verovalvonnassa. Tavoitteena tulisi olla, että Suomen solmimat verosopimukset antavat riittävät mahdollisuudet myös ns. joukkotietojen vaihtoon ja viranomaisten väliseen analyysiyhteistyöhön harmaan talouden paljastamiseksi.

SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi 19 LIITE: KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ Lähetetty työntekijä 1 Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut, työnantajana toimiva yritys työsuhteen kestäessä lähettää rajoitetuksi ajaksi työhön Suomeen tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja, kun 1) työntekijä lähetetään yrityksen johdolla ja lukuun tehtävään työhön työnantajan ja Suomessa toimivan palvelujen vastaanottajan välillä tehdyn sopimuksen nojalla, 2) työntekijä lähetetään työhön samaan yritysryhmään kuuluvaan toimipaikkaan tai yritykseen, tai 3) työntekijä lähetetään työhön toisen yrityksen käyttöön, ja työnantaja on tilapäistä työvoimaa välittävä tai työvoiman vuokrausta harjoittava yritys. Työvoiman vuokraus verosopimuksissa 2 Sopimusvaltiossa asuvaa työntekijää pidetään vuokrattuna, milloin joku (vuokranantaja) asettaa hänet käytettäväksi työn tekemistä varten toisen henkilön (toimeksiantajan) toisessa sopimusvaltiossa olevassa liiketoiminnassa, edellyttäen, että toimeksiantaja asuu tässä toisessa valtiossa tai että hänellä on siellä kiinteä toimipaikka ja että vuokranantaja ei vastaa työn tuloksesta eikä kanna siihen liittyvää riskiä. Ratkaistaessa kysymystä, onko työntekijää pidettävä vuokrattuna, on tehtävä kokonaisarviointi, jossa erityisesti otetaan huomioon: a) kuuluuko työn yleinen johto ja ohjaus toimeksiantajalle, b) tehdäänkö työ työpaikalla, joka on toimeksiantajan määräämisvallan alainen ja josta hän vastaa, c) lasketaanko vuokranantajalle suoritettava hyvitys käytetyn ajan mukaan tai muun, hyvityksen ja työntekijän saaman palkan välisen yhteyden perusteella, d) asettaako toimeksiantaja suurimman osan työvälineistä ja tarvikkeista käytettäväksi, ja e) jos vuokranantaja ei yksipuolisesti määrää työntekijöiden lukumäärää ja niiden soveliaisuutta. Tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset 3 Ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratun työntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä, tilaajan on pyydettävä sopimuspuolelta ja tämän on annettava tilaajalle: 1) selvitys siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain (1118/1996) mukaiseen ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin 1 Laki lähetetyistä työntekijöistä 1 (1146/1999) 2 Esimerkkinä Viron kanssa solmittu verosopimus (96/1993) 3 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 5

20 SAK:n aloitteet harmaan talouden torjumiseksi sekä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaiseen arvonlisävelvollisten rekisteriin; 2) kaupparekisteriote; 3) todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty; 4) todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty; sekä 5) selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Jos vuokratun työntekijän työnantajana tai alihankintasopimuksen sopimuspuolena toimii ulkomainen yritys, yrityksen on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot yrityksen sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. Tilaaja voi myös itse hankkia 1 momentin 1 ja 2 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Tilaajalla on oikeus hyväksyä muu kuin viranomaisen antama selvitys 1 tai 2 momentissa tarkoitetuksi selvitykseksi tai todistukseksi, jos sen on antanut yleisesti luotettavana pidetty muu arvioija tai tietojen ylläpitäjä. Mahdollisuus luopua tilaajavastuulain nojalla pyydettävistä selvityksistä 4 Tilaajan ei tarvitse pyytää 1, 2 ja 5 momentissa tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että: 1) sopimuspuoli on valtio, kunta, kuntayhtymä, Ahvenanmaan maakunta, Ahvenanmaan maakunnan kunta tai kuntayhtymä, seurakunta, seurakuntayhtymä, Kansaneläkelaitos tai Suomen Pankki, osakeyhtiölaissa (624/2006) tarkoitettu julkinen osakeyhtiö, valtion liikelaitos tai sen kokonaan omistama yhtiö, kunnan tai kuntayhtymän kokonaan omistama yksityisoikeudellinen yhteisö tai yhtiö taikka vastaava ulkomainen yhteisö tai yritys; 2) sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta; 3) tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta; taikka 4) luottamukseen on 1 3 kohdassa säädettyyn rinnastettava syy. 4 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 5