RAUTARUUKKI OY Hannukaisen malmioiden minsra- MALMINETSINTA hginen tutkimus N:o Ro 21/75 ' TUTKIMUSALUE nnukainen K Heinänen JAKELU Ro k olari KARTTALEHTI 2714 10 KOORDINAATIT VERTAA LIITEKARTAT JA -SELOSTEET Pintahiekuvia 5 kpl ARKISTO Rs k
- RO k OU mal RA T RA Tka ~ilaai3 A Hiltunen Hyr. - Tili Selvitys n:o 1411.20 Til.pvni. OSA 1. LAURINOJ4q N-PUOLI, PINTAHIETUTKIMJS 4 G u Y3.. Yhteenveto r P m N CU -4 n.\ Tutkimus suoritettiin kuudesta porasydännaytteestä, jot~a oli otettu eri puolilta malmia. Pintahieista määritettiin malmimineraalit, magnetiitin raekoot ja sulfidien jakama. Hieiden perusteella nayttiia silta, että Laurinojan N-puolen malmin sulfidifaasi on selvästi pyriittivaltainen. Kagneettikiisua tavattiin merkittäviä määriä ainoastaan naytteessa H 67/72,85, jossa sen osuus sulfidien kokonaicmaarestä oli noin 20 %. Kaikissa näytteissä on saännöllicesti hieman kuparikiisua, lisäksi paikoin esiintyy sekundaaristii pyriittiki, melnikoviittipyriittia ja markasiittia.. Mapetiittia esiintyy kahta eri raekokoa. Suurin osa, n. 95 % on raekooïtaan 1,O - 0,3 mm. Silikauttimineraaleissa esiintyy hienorakeista magnetiittipirotetta, jonka raekoko on 0,l - 0,05 mi (kuva 5).
r-. Magnetiitti on yleensä puhdasta. Silikaatti- ja sulfidisulkeunia on hyvin vähän. Magneettisen rikastuksen kannalta vaikea tyyppi esiintyy naytteessa R 103/52,50, joka makroskooppisesti an kiisutonta magnetiittimalmia. Pintahieessa näkyy kuitenkin selvä kiisupirote, josta suurin osa n. 75 % on ilmeisesti magneettikiisun hapettumintuïoksena syntynyt sekaraekutous. SiinZ esiintyy pyriittiä ja markasiittia seka lamelleina ja hienorakeisina sulkeumina magnetiittia (kuva 4). Tämän tyypin kokonaisrikkipi.toisuus on ilmeisesti hyvin pieni, joten kovin ratkaisevaa merkitystä magnetiittirikasteen rikkipitoisuudelle ei tällä tyypillä ole. Neljässä naytteessa sulfidien jakama on hyvin selväpiirteinen 90 96-95 96 pyriittiä ja 5 % - 10 96 kuparikiisua. Hieiden perusteella näyttää siltä, että tämä tyyppi on vallitseva Laurinojan N-puolella, joten mahdollisuudet saada magnetiittirikaste, jossa on alhainen S-pitoisuus, ovat erittäin hyvät.
Syvyys Phkroskcoppinen kuvaus (Mattila) 58 52995 m Kohtal. Fem-malmi, kohtal. SKI-pirote 67 72,85 m Hyvä Fem-malmi, kohtal. SKI, vähän FEK 98 116,LIO m Kohtal. Fem-malrni, kohtal. SKI-pirote 103 45,70 UI Heikko Fem-malmi, kohtal. SKI-pirote 103 52,70 m Hyvä Fem-malmi, kiisuton 110 82,45 m Heikko Fem-malmi, kohtal. SKI-pirote n ~oskooppiset havainnot Näytteet 58/52,15, 98/116,40, 103/45,70 ja 110/82,45 ovat lähes samanlaiset. Ainoat erot ovat magnetiitin maiirissä. Näissä naytteissa sulfidien Jakauma on säännöllisesti 90 % - 95 $ pyriittia ja 5 $ - 10 % kuparikiisua. Lisäksi esiintyy aksessorisena magnettikiisua ja sekundääristä pyriittia. Primäarinen. pyriitti esiintyy omamuotoisina suurehkoina rakeina @ 1,2 mm - 0,5 mm (kuva 1). Paikoin sita on myös vähän pienirakeisena (@ 0,l mm) pirotteena silikaateissa ja joskus magnetiitissa. Kuparikiisun pääosa esiintyy omina rakeina silikaatti- ja magnetiittirakeiden välissä seka joskus pienina sulkeumina magnetiitissa. Pienmpi osa on sulkeumina primaärisessä pyriitissä (kuva 2). Paikoin sita tavataan myös pienina kuparikiisu-pyriitti-sekaraesulkeumina silikaateissa. Magneettikiisu esiintyy pienina sulkeumina pyriitissä, useimmiten kuparikiisun yhteydessä. Ralcojen yhteydessä tavataan paikoin sekundaärista pyriittia. Magnetiitti on melko omamuotoista ja yleensä hyvin puhdasta. Vain paikoin siina tavataan pieniä silikaatti- ja sulfidisulkeumia. Hieiden perusteella n. 95 96 magnetiitista on raekooltaan 1,O - 0,3 mm. Silikaattirikkaissa osueissa ja raidoissa on paikoin magnetiittipirotetta, jonka raekoko on 0,l - 0,05 mm. Joissakin naytteissa tätä pirotetta on erittäin vähän tai se puuttuu täysin. Näyte R 67/72,85 poikkeaa edellisls.ta siina että se sisältää selvästi enemän magnettikiisua. Hieestä arvioitu sulfidien Sakautuma on: Pyriitti 1 70 96, magneettikiisu 20 96, kuparikiisu 8 % ja pyriitti II 2 %. Kuparikiisua esiintyy pääasiassa yhdessä magneettikiisun kanssa
(kuva 3), Lisä.ksi sitä on pieninä su1ke:mina pyriitissa, Magneettikiisussa paikoin nähtiivissa alkavaa niuut-tumista pyriitiksi. Magnetiitti on suurimmaksi osasi raekooltaan 1,O - 0,3 mm. Paikoin siinii on pieni5 sulfidisulkeumia, mutta yleensä se on hyvin puhdasta. Nayte R 103/52,50 on makroskooppisesti hyvää kiisutonta magnetiittimalmia, Pintahiecssa on kuitenkin niikyvicsa heikko kiisupirote. Sulfidien jakautuma on: Pyriitti II + rnarkasiitti 75 %, kuparikiisu 15 96, Pyriitti 1 10 %. Pyriitti + markasiitti sekaraekutous on sjriltynyt luultavasti,-- magneettikiisun hapettumistuloksena. Lisäksi siinä on pieninä lamelleina ja sulkeumina magnetiittia (kuva 4). Nayte on selvästi suuntautunut ja osa magnetiittirakeista on selvästi venyneita pitkulaisia rakeita, mika lienee merkki lievasta deformaatiosta. Magnetiitin raekoko on samaa luokkaa kuin muissakin näytteissä.