Valtiovarainministeriö PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO VIITE: ASIA: Elinvoimainen kunta ja palvelurakenne SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. Se on sosiaali ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 173 valtakunnallista sosiaali ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 61 muuta sosiaali ja terveysalan toimijaa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on aloittanut toimintansa 1.1.2012. Lisätiedot: www.soste.fi Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitykseen Elinvoimainen kunta ja palvelurakenne. Lisätietoja: Pääsihteeri Vertti Kiukas, 040 592 4287, vertti.kiukas@soste.fi SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Tor Jungman Puheenjohtaja Vertti Kiukas Pääsihteeri
Tiivistelmä SOSTE korostaa lausunnossaan erityisesti seuraavia asioita: 1. Kunnan rooli, tehtävät ja rahoitus on selkeytettävä 2. Kuntauudistus ja palvelurakenteen uudistus on tehtävä rinnakkain 3. Palvelurakenteen uudistaminen tulee tehdä ihmislähtöisesti, yhdenvertaisesta palvelujen saatavuudesta huolehtien ja perustasoa vahvistaen. 4. Kuntien ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä ei saa heikentää 5. Yhteisöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ on turvattava 6. Hallinnollisten rakenteiden on oltava mahdollisimman yksinkertaisia ja selkeitä 1 Yleistä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry näkee välttämättömäksi perusteellisesti valmistellun kunta ja palvelurakenneuudistuksen. Suomessa on ollut aina paikallinen julkinen hallinto, mikä on ilmennyt laajentuvina kunnallisina palveluina. Kunnallishallinto ilmentää oikein toteutuessaan kansanvaltaa. Keskeisenä kehittämisperiaatteena ovat olleet yhdenvertaiset julkiset palvelut kautta maan. Uudistuksessa pitää kunnioittaa tätä perintöä. Uudistuksella tulee turvata tulevaisuudessakin joka puolella maata toimiva julkinen hallinto ja julkiset sosiaali, terveys ja muut hyvinvointipalvelut. SOSTE muistuttaa myös, että Suomessa on hyvin erilaiset olosuhteet eri puolilla maata. Tämä merkitsee sitä, että erilaisissa kunnissa on ratkottavana erilaisia ongelmia. Helsingin ja harvaan asutun maaseudun muuttotappiokunnan ongelmat ovat erilaisia. Tämä on otettava huomioon, kun valmistellaan kunta ja palvelurakenneuudistusta. Tästä seuraa myös se, että ei ole olemassa väestöpohjaltaan tai pintaalaltaan yhtä optimaalista kuntakokoa. Keskustelussa esiintyy ongelmana erilaiset asiat: vanhusvoittoinen tai lapsirikas väestörakenne, harva asutus tai maankäyttöongelmat ja asumisen kalleus. Joissakin kunnissa taloudellisen toimeliaisuuden edellytykset ovat heikot, joissakin taas veropohja on vahva. Perusperiaatteena tulee olla kunnan kyky itsenäisesti rahoittaa toimintansa tuloillaan. SOSTEn näkemyksen mukaan keskeisintä kuntauudistuksessa on täsmentää kuntien rooli osana julkista valtaa, kuntien tehtävät ja niiden rahoitus. On arvioitava, onko valtion ja kuntien vastuunjako tarkoituksenmukainen. Tätä vastuunjakoa on tarpeen tarkastella kunta ja palvelurakenteen uudistamisen rinnalla. Kuntauudistusta ja palvelurakenneuudistusta tulee viedä eteenpäin rinnakkain samanaikaisina ja toisiinsa kytkeytyvinä prosesseina tiiviissä vuoropuhelussa ministeriöiden kesken kuntien ja sidosryhmien kannat huomioiden.
2 Kunta on yhteisö ja hallinnollinen yksikkö SOSTE tarkastelee lausunnossaan kuntaa sekä ihmisten yhteisönä että viranomaistoimen hallinnollisena yksikkönä. Kunta on institutionaalinen yhteisö, jossa kuntalaisilla on kansanvallan periaatteiden mukaisesti oikeus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Kunta on myös epämuodollisempi kylätai kaupunkiyhteisö, jolla on emotionaalista merkitystä kansalaiselle ja johon kuntalaiset haluavat sitoutua. Lisäksi kunta on hallinnollinen yksikkö, joka hoitaa sille laissa säädettyjä julkisen vallan tehtäviä ja huolehtii näin kuntalaisten hyvinvoinnista. SOSTE painottaa, että kuntarakenneuudistuksen ratkaisuja tehtäessä on huomioitava nämä molemmat näkökulmat. Kuntarakenneuudistuksen ratkaisuja ei saa tehdä vain hallinnollisesta näkökulmasta. Ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta on yhteisöissä. Erilaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi perhe, koulu, hoiva, ja harrastusyhteisöt, muut vapaa ajan yhteisöt sekä kansalaisjärjestöt. Kunta ja palvelurakenteen muutoksissa tulee huolehtia kestävien rakenteellisten ratkaisujen lisäksi siitä, että eri yhteisöillä ja kansalaisilla on edellytykset toimia toisiaan tukien ja hyvinvointia edistäen. 3 Kansalaisten kunta SOSTE korostaa, että kunnallinen päätöksenteko on kansanvallan keskeinen kulmakivi. Lähidemokratia pitää pystyä turvaamaan kuntarakenteesta ja kuntakoosta riippumatta. Kansalaisilla on halu ja tarve kuulua kuntayhteisöön, toimia sen puolesta ja vaikuttaa yhteisiin asioihin. Kunnallista päätöksentekoa ja palvelujärjestelmää ei saa etäännyttää kuntalaisista. Ihmiset haluavat vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä ja palveluihin. Tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu toivotulla tavalla, koska vaikuttamisen kanavat ovat puutteelliset. Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus osallistua palvelujärjestelmän kehittämiseen ja vaikuttaa palveluihin. Tämän edellytys on, että hallinnon rakenteet ovat selkeät, jokaiselle ymmärrettävät ja koostuvat mahdollisimman harvoista eritasoisista toimijoista. SOSTE painottaa, että kunta ja palvelurakenteen uudistuksessa ei saa heikentää kuntien ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteistyötä, vaan yhteistyön kehittämiselle pitää luoda entistä paremmat edellytykset. Kuntien ja järjestöjen välinen yhteistyö on ollut pitkäjänteistä ja tuloksekasta. Järjestöt ovat jo vuosikymmeniä luoneet kansalaisten hyvinvointia tukevia verkostoja ja kehittäneet palveluita. Perinteinen järjestötoiminta on usein kunnan tärkeä yhteistyökumppani. Vastaavasti vapaa kansalaistoiminta on tärkeä kansalaisten vaikuttamistoiminnan ja keskinäisen tuen kehittäjä.
Kansalaisyhteiskunnan rooli on huomioitu työryhmän selvityksessä todella kapeasti. Järjestöjen rooli tunnistetaan vain yhdessä kohdassa ensimmäisen selvitysosan sivulla 83, jossa järjestöiltä ja vapaaehtoistoimijoilta toivotaan tukea yleisökuljetusten järjestämiseksi kauempana sijaitseviin liikunta, kulttuuri ja nuorisotoimen tilaisuuksiin. Järjestöt tulee ottaa huomioon kumppanina uudistuksen toteuttamisessa ja sen tulee pohjautua työryhmän selvitystä laajempaan ymmärrykseen järjestöjen toiminnasta ja tarjoamista mahdollisuuksista. SOSTE muistuttaa, että erityisesti muutoksen keskellä kansalaistoiminta on tärkeä osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuki sekä tiedon välittämisen kanava. Järjestöjen ja vapaan kansalaistoiminnan edellytykset tulee turvata. On myös muistettava, että kansalaisyhteiskunnan toiminta tarvitsee kumppanikseen julkista palvelurakennetta kuten toimitiloja, avustuksia ja yhteistyörakenteita. SOSTE korostaa vielä, että kansalaisyhteiskunnan voimavarojen hukkaamiseen ei ole varaa. On kiistatonta, että palvelutarpeen myöhentäminen ja vähentäminen eivät onnistu, mikäli yhteisölliset voimavarat jätetään hyödyntämättä. Järjestöjen toiminta auttaa monin tavoin ihmisiä selviytymään vaikeista elämäntilanteista ja kriiseistä. Vahvistavaa toimintaa tarvitaan tukemaan yksilön voimavaroja ja luomaan mahdollisuuksia ja olosuhteita, jotka edistävät hyvinvointia ja terveyttä. Näin voidaan vaikuttaa ennen kuin varsinainen ongelma ja avuntarve ovat päässeet syntymään. Järjestöjen vahvistava ja ehkäisevä toiminta ja järjestölähtöinen auttamistyö ovat ensiarvoisen tärkeitä esimerkiksi ikääntyvän väestön kotona selviytymisen kannalta, lasten, nuorten ja perheiden tuen kannalta sekä monen erityisryhmän kannalta. 4 Kunnan laaja hyvinvointitehtävä edellyttää yhteistyötä yli hallinnonalojen Kunnalla on jo nykyisen perusoikeuslainsäädännön perusteella laaja hyvinvointitehtävä. Hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisesti kestävien ratkaisujen käyttöä. Hyvinvoinnin turvaamisessa ei ole kyse vain sosiaali ja terveydenhuollon toimenpiteistä, vaan kunnan kaikkien hallintokuntien työstä. Poikkihallinnollista yhteistyötä on aktiivisesti kehitetty eri puolilla. Hyvänä esimerkkinä tästä on kattavan yhteispalvelupisteiden verkon luominen. On tärkeää, että koko julkisen hallinnon asiakaspalvelu olisi mahdollisimman lähellä ihmistä ja helposti tarjolla yhdessä paikassa vähintään etäpalveluna. Tätä SOSTE kannattaa. Järjestöt ovat olleet kumppanina yhteispalvelupisteiden kehittämisessä ja tätä kumppanuutta tulee jatkaa ja kehittää.
SOSTE korostaa, että teknologia antaa paljon mahdollisuuksia kaikilla kunnan toimialoilla. Se voi jopa radikaalilla tavalla muuttaa arjen toimintaa. Jo tällä hetkellä teknologia on vähentänyt asiointia palvelupisteissä ja helpottanut myös asiakkaiden näkökulmasta asioiden hoitamista. On kuitenkin otettava huomioon, että osalle ihmisistä sähköinen asiointi ei ole todellinen vaihtoehto ja mahdollisuus henkilökohtaiseen asiointiin on aina oltava olemassa. Lisäksi osa palveluiden käyttäjistä tarvitsee jatkossakin tukea sähköiseen asiointiinsa ja tämän takia riittävän lähellä ja saavutettavissa olevat asiointipalvelut on turvattava. 5 Palvelurakenteen tulee olla ihmislähtöinen, mutta myös taloudellisesti kestävä SOSTE pitää tärkeänä, että kuntauudistukseen tiivisti liittyvänä ratkaistaan myös sosiaali ja terveyspalvelujen järjestäminen, rahoitus ja valvonta. On ongelmallista, jos kuntauudistusta ja sosiaali ja terveyspalvelujen uudistamista toteutetaan hyvin erillisinä prosesseina, kuten tähän asti on tehty. Kunta on olemassa kuntalaisia ja hyvinvointitehtäväänsä varten ja sosiaali ja terveyspalvelut sekä koulutus muodostavat suurimman osan kuntien tehtävistä. Sosiaali ja terveyspalvelujen järjestämiseen ja rahoitukseen liittyvissä päätöksissä perustana on oltava ihmisten yhdenvertaisuus ja perusoikeuksien toteutuminen, eivät kuntarajat. Uudistamisen tulee tapahtua ihmislähtöisesti, ei järjestelmäkeskeisesti. Sen tulee pohjautua riittävän hyvälle analyysille kunnassa olevasta ihmisten hyvinvoinnin tilanteesta, hyvinvoinnin vajeista ja palvelutarpeista. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja hyvinvoinnille edellytysten luominen tulee ottaa huomioon vahvasti, koska sitä kautta voidaan ehkäistä ongelmien syntymistä ja vähentää palvelutarvetta. Sosiaali ja terveyspalvelujen tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus, jossa asiakasprosessit ovat saumattomia ja jossa hallintokuntien rajapinnoilla, esimerkiksi vanhustenhuollossa tai päihde ja mielenterveyspalveluissa, ei ole katkoksia. Uudistamisessa tulee vahvistaa erityisesti sosiaali ja terveyspalvelujen perustasoa ja arvioida, mitkä nykyisin erityispalveluiksi luonnehditut palvelut olisi perusteltua hoitaa perustasolla. Hallinnollisia ratkaisuja arvioitaessa on turvattava, että palvelut eivät karkaa käyttäjien ulottumattomiin, koska osa sosiaali ja terveyspalveluista on selkeästi oltava lähipalveluna saatavissa. SOSTEn näkemyksen mukaan sosiaali ja terveyspalvelujen järjestämisen ja rahoituksen on oltava saman tahon vastuulla. Vaikka niiden tuottamisessa on vahva julkinen vastuu, tuottamiseen tarvitaan monituottajamallia, jossa järjestöillä ja yrityksillä on julkisen toimijan rinnalla oma rooli. Kunta ja palvelurakenteen uudistuksessa tulee tehdä ratkaisuja, jotka
ovat järkeviä sekä julkisen talouden kantokyvyn että yksityisten ihmisten taloudellisen kantokyvyn kannalta. SOSTE pitää kansalaisten edun mukaisena sitä, että palvelutehtävät osoitetaan niiden vaativuuden perusteella sellaisen yksikön vastuulle, jolla on taloudelliset, rakenteelliset ja osaamiseen liittyvät edellytykset niiden hoitamiseen. Samalla tulee arvioida rakenteellisten muutosten yhteiskunnallisia kokonaisvaikutuksia ja ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia. Tulee arvioida esimerkiksi sitä, mitkä ovat palvelujen käytöstä aiheutuvat suorat ja välilliset kustannukset niin yhteiskunnalle kuin kansalaiselle ja sitä, mitkä ovat muutosten vaikutukset palveluiden saavutettavuuteen ja yhdenvertaiseen palveluiden saantiin. Osa palveluista on vaativan erityistason palveluja ja niitä on myös sosiaalipalveluissa, mikä helposti unohtuu. Jatkotyössä on arvioitava, mitkä ovat vaativan erityistason palveluja ja millaista väestöpohjaa ne edellyttävät. Lisäksi on olemassa erityispalveluja, jotka edellyttävät valtakunnallista väestöpohjaa. Osa näistä palveluista on tällä hetkellä järjestöjen tuottamia. Rahoitus ja järjestämisratkaisuissa on myös turvattava näihin hyvin harvinaisiin tarpeisiin vastaaminen ja sen edellyttämä osaaminen.