MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/94 PAULA LINNA ja HÅKAN JANSSON Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena Jokioinen 1994 ISSN 359-7652
MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/94 PAULA LINNA ja HÅKAN JANSSON Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena Summary: Biotite as a potassium fertilizer in grass production Maatalouden tutkimuskeskus Ympäristöntutkimuslaitos 316 JOKIOINEN Puh. (916) 1881 Jokioinen 1994 ISSN 359-7652
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 5 SUMMARY 5 1 JOHDANTO 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 7 2.1 Kenttäkokeiden perustaminen ja koejärjestelyt 7 2.2 Maa- ja kasvinäytteet 8 3 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 8 3.1 Maan ph-lukujen muutokset kokeen aikana 8 3.2 Biotiittilannoituksen vaikutus satoon 1 3.3 Rehun kaliumpitoisuus 1 3.4 Kaliumin suhde kalsiumiin ja magnesiumfin, K/(Ca + Mg)ekv. 11 3.5 Kasvien kaliuminotto 11 3.6 Bioditin vaikutus maan kaliumlukuihin 11 3.7 Biotiffin käyttökelpoisuus eri maalajeilla 12 KIRJALLISUUS 13 18 LIITETTÄ
5 LINNA, P. ja JANSSON, H. Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena. (Summary: Biotite as a potassium fertilizer in grass production). Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 1/94. 13 p. + 18 liitettä. Avainsanat: biotiitti, nurmiviljely, kaliumlannoitus TIIVISTELMÄ Hidasliukoisen kaliumlannoituksen tarve on tullut ilmi vihreän linjan viljelyssä, jossa nurmien satotasoa kohotetaan runsaalla typpilannoituksella. Samalla kasvien kaliuminotto tehostuu. Mikäli maassa on runsaasti kasveille käyttökelpoista, helposti saatavilla olevaa kaliumia tai väkilannoitekaliumia annetaan suurina kerta-annoksina, nousee rehun kaliumpitoisuus eläinten terveyden kannalta haitallisen korkeaksi. Kenttäkokeissa, vuosina 1979-199, tutkittiin Siilinjärven apailittikaivokselta sivutuotteena saatavan biotiitin käyttökelpoisuutta nunnien hidasliukoisena kaliumlannoitteena. Kokeet järjestettiin eri maalajeilla Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Savon, Sata-Hämeen, Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemilla. Biotiitin todettiin soveltuvan vähän vaihtuvaa kaliumia sisältäville turvemaille ja karkeille kivennäismaille. Biotiittilannoitus nosti näiden maiden kaliumlukuja ja bioilitilla saatiin lannoittamattomiin käsittelyihin verrattuna selviä sadonlisiä. Pelkkää bioilittia saaneiden koejäsenten kivennäisainetasapaino oli kaikilla tutkimusasemilla parempi ja K/(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde alhaisempi kuin helppoliukoista kalisuolaa (KC1) saaneiden koejäsenten. SUMMARY There has been a need for a slowly soluble potassium fertilizer in Finland in intensive grass production. With heavy nitrogen fertilization an excess of exchangeable, plant available, potassium in the soil will raise the potassiwn content of the grass to a level noxious to cattle. Biotite, a by-product of the Siilinjärvi apatite mining plant, was tested as a slowly soluble potassium fertilizer in grass production. The field trials were carried out during 1979-199 at five experimental stations of the Agricultural Research Centre. Biotite was found to be suitable for peat soils and coarse mineral soils naturally poor in potassium. Biotite fertilization increased the extractable potassium content of these soils, with clear increases in yields. The mineral balance and the KI(Ca + Mg) ratio in the grass was better when using biotite as the potassium source compared to KC1. (Key words : biotite, grass production, potassiumftrtilization)
ilidasliukoisen kaliumlannoitteen tarve on tullut ilmi vihreän linjan viljelyssä, jossa nunnien Satotasoa kohotetaan runsaalla typpilannoituksella.. S'k maila kasvien kåliuminotto tehostuu. Mikäli Maassa on runsaasti kasveille käyttökelpoista, helposti saatavilla olevaa kaliuntia tai väkilannoitekaliumia annetaan suurina kerta-annoksina nousee rehun kaliumpitoisuus eläinten terveyden kannalta haitallisen korkeaksi. JOY ym. (1973) havaitsivat, että kasvien kaliuminotto saavutti maksiminsa typpilannoitustasolla, joka oli vähän yli 45 kg,/ha vuodessa. Tutkitut typpilannoitustasot olivat -6 kg/ha vuodessa. Kasvien havaittiin hyödyntävän sekä pohjamaan että pintamaan vaikeasti "vaihtuvia kaliumvaroja. Myös SILLANPÄÄ ja RINNE (1975) totesivat runsaan typpilannoituksen lisäävän nunnien kaliuminottoa. Liian vähäinen kalitunlannoitus johti maan vaihtuvan kaliumin nopeaan vähenemiseen. Maan kaliumtasapainon säilyttäminen ennallaan edellyttää, että, kaliumia annetaan yhtä paljon kuin typpeä. Savimaille, joiden kasveille käyttökelpoiset kaliumvarat ovat suuremmat kuin turvemaiden ja karkeiden hietamaiden, suositellaan vähäisempää kaliumlannoittistå. Mahdollisimman tasalaatuisen sadon tuottamiseksi kalium, kuten: muutkin lannoitteet, Suositellaan annettavaksi kullekin sadolle erikseen (SILLANPÄÄ 1978). Lypsylehmien kaliurnintarve vaihtelee ruokintataulukon mukaan 68 g:sta 123 g:aan päivää kohden. Rehun kaliumpitoisuus on yleensä niin korkea, että tämä tarve ylitetään moninkertaisesti. Tällöin tärkeäksi muodostuvat kaliumin ja muiden kivennäisaineiden väliset suhteet KEMPin ja VHARTin (1957) mukaan laidunhalvauksen vaara kasvaa, kun ekvivalenttisuhde K/(Ca Mg) on yli 2,2. Ka2 liumlannoitus ; vaikuttaa ekvivalenttisuhteeseen nostamalla kasvien kaliumpitoisuutta ja laskemalla samalla kasvien magnesiumpitoisuinta (SUoNuRml-RAsi ja 111,JOKUNA 1983). RINTEEN ym. (1978) mukaan säilörehunurmien niittoajankohta vaikutti K/(Ca + Mg)-suhteeseen enemmän kuin typpilannoitus, kasvilaji, nurmen ikä tai maalaji. Maasta satojen mukana poistunut kalium tulisi kyetä korvaamaan sellaisessa 'innodossai ettei Se aiheuta ongelmia kasvien kaliumtasapainoon. Kasvien kännalta riittävä kaliumpitoisuus riippuit kasvin kehitysasteesta ja kasvilajista: Kaliurnpitoisuus vaihtelee myös eri kasvinosien välillä. Kasvit voivat myös osittain korvata kaliumia Muilla alkuai.'= neilla, esimerkiksi natriumilla. Kasvien normaalin kasvun kannalta sopivana kaliumpitoisuuden a- jana on pidetty noin 2 % kuiva-aineesta (2 g K/kg k.a.): BERGMANNin (1983) mukaan esimerkiksi raiheinän normaali kaliumpitoisuus on 2;5-3,5 % kuiva-aineesta. Eläimille haitallisena pitoisuutena on pidetty 3 % (Centre for AgricultUral Publishing and Doeumentation 1973). Kaliurnilla lannoitettaessa nousevat pitoisuudet usein tätä korkeammmiksi ja nurmen lannoitusta suunniteltaessa joudutaan' tekemään kompromissi maksimisådon ja rehun kaliumpitoiniuden välillä (KOIKKALAINEN ym. 199). Kemira Oy:n Siilinjärven kaivoksella saadaan apatiitin rikastuksen sivutuotteena kalitimpitoista kiillettä, biotiittia. Biotiitin tärkein kasvinravinne on kalium. Kalium sijaitsee kiilteen kerrosväeissä, joista se rapautumisen edistyessä vapautuu maanesteeseen ja sieltä kasvien käyttöön. Biotiitdsta vapautuu myös magnesitimia: Kemira Oy ilmoittaa markkinoilla olevan Biotiitin kaliumpitoisuudeksi 4,7 %, josta 3,2 % vapautuu kasvien käyttöön 1-5 vuoden aikana ja loput 1,2 % 5-1 vuoden aikana. Biotiitin niagnesiumpitoisuudeksi ilmoitetaan 5 % ja kalsiumpitoisuudeksi 7%. Bioliitti sisältää noin 1 % neutraloivia yhdisteitä kuten kalsiittia ja dolomiittia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää biotiitin käyttökelpoisuutta nunnien hidasliukoisena I kaliumlannoitteena. Kenttäkokeiden avulla haettiin myös sellaista biotiitin ja helppoliukoisen kaliumin yhdistelmää, jolla maan kalitunluvut ja tuotetun rehun kaliumpitoisuus pysyisivät hyvällä tasolla. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Kenttäkokeiden perustaminen ja koejärjestelyt Biotiitin käyttökelpoisuutta lannoitteena ja maanparannusaineena kartoittavat kenttäkokeet perustettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen viidelle
tutkimusasemalle vuonna 1979. Mukana olivat Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Pohjanmaan, Sata-Hämeen ja Karjalan tutkimusasemat Kokeet suunniteltiin alunperin kolmivuotisiksi, mutta ensimmäisen jakson päätyttyä kokeita jatkettiin biotritin pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseksi koepaikasta riippuen kaikkiaan 5-11 vuotta. Nunnet kylvettiin kesällä 1979 ilman suojaviljaa., Niittokertojen määräksi suositeltiin kolmea niittoa vuodessa, mutta määrä vaihteli eri tutkimusasemilla ja eri vuosina sääolosuhteista riippuen. Koekentät perustettiin annetun mallin mukaisesti,. eikä koeruutuja satunnaistettu (Taulukko 1). Koekaava toimi samalla myös kenttäkarttana kaikilla tutkimusasemilla. Koekentille perustettiin neljä kerrannetta, joista ensimmäisellä ja toisella viljeltiin koiranheinää ja kolmannella ja neljännellä timoteitä. Koetta jatkettaessa, vuonna 1983, mukaan otettiin myös italianraiheinä, koska koiranheinä ei ollut menestynyt kaikilla tutkimusasemilla (Taulukko 2). Ennen varsinaisen kokeen alkua, biotiitin levittämisen jälkeen vuonna 1979, koekentiltä otettiin näytteet maa-analyysejä varten (Taulukko 3). Ennen kylvöä, syksyllä 1979, annettiin kaikille ruuduille starttilarmoitukseksi 1 kg/hå typpirikasta Y-lannosta (2-1-1). Varsinaisina typpija fosforilannoitteina käytettiin oulunsalpietaria ja superfosfaattia. Kaliumlannoitteena käytettiin biotiittia ja kalisuolaa (Taulukko 4). Väkilannoitteet annettiin ensimmäiselle sadolle keväällä ja seuraaville sadoille niiton jälkeen. Biotiitti levitettiin koekentille ennen nurmien kylvöä. Puolet annoksesta kynnettiin maahan ja toinen puoli levitettiin kylvömuoklcauksen yhteydessä. Yhteensä kokeessa oli 12 erilaista kaliumlannoituskäsittelyä, joiden avulla oli tarkoitus hakea parasta biotiltin ja helppoliukoisen kaliumin yhdistelmää (Taulukko 1). 2.2 Maa- ja kasvinäytteet Koeruuduilta otettiin maanäytteet -2 cm:n syvyydestä jokaisen vuoden syyskuussa vähintään viitenä osanäytteenä. Maanäytteistä tehtiin viljavuusanalyysit Maantutkimusosastolla Jokioisilla. Maan ph-luvut mitattiin viljavuusanaly,ysin menetelmällä rhaa vesi-suspensiosta (v/v 1:2,5). Kasvinäytteet otettiin niiton yhteydessä tai juuri ennen niittoa. Jokaiselta koeruudulta otettiin vähintään viisi osanäytettä, jotka yhdistettiin. Näytteet kuivattiin ilinakuiviksi ja mutuadot sekä kuiva- ainepitoisuudet laskettiin valmiiksi tutkimusasemilla. Kasvinäytteiden kalsiumja magnesiumpitoisuudet analysoitiin Jokioisten keskuslaboratoriossa. 3 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 3.1 Maan ph-lukujen muutokset kokeen aikana Maan ph-lukujen tarkastelua varten laskettiin kaikkien kerranteiden keskiarvot riippumatta siitä, mitä kasveja kullakin kerranteella kasvoi. Mukaan otettiin nollaruudun lisäksi vain biotiittia saaneet koejäsenet. Suurimman biodittiannoksen ph-lukua kohottava vaikutus näkyi selvimmin Pohjois-Savon, Karjalan ja Etelä-Savon tutkimusasemilla. Erot suurimman (2 t/ha) biotiittiarmoksen saaneiden ja ilman biotiittia viljeltyjen koejäsenten välillä olivat noin,2 ph-yksikköä. Erot olivat joissakin tapauksissa nähtävissä vielä kymmenentenä koevuonna (Liite 1). Taulukko 1. Koekäsittelyt ja niille annetut lyhenteet. Kaliumia (K) kg/ha/niitto 3 kg/ha/niitto 6 kg/ha/niitto 9 kg/ha/niitto Ei biotiittia: Biotiittia: 1 tn/ha Biotiittia: 2 tn/ha B, K B 1, K B 2, K B, K 3 B 1, K 3 B 2, K 3 B, K 6 B 1, K 6 B 2, K 6 B, K 9 B 1,K 9 B 2, K 9
9 Taulukko 2. Tutkimusasemilla eri vuosina ja eri kerranteilla (1-4) viljellyt kasvit. Vuosi PohjOis-Savo Karjala Sata-Häme Etelä-Savo Pohjois-Pohjanmaa 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1-2 koiranheinä 3-4 timotei " 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-4 italianraiheinä 1-4 italianraiheinä 1-4 italianraiheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 34 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä ' 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä. - 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä Taulukko 3. Koekenttien maa-analyysitulokset biotiitin levityksen jälkeen syksyllä 1979. Tutkimusasema, maalaji, Kerranteet Biotiittitaso pii JL Ca mg/1 K mg/1 Mg mg/1 t/ha s X s X s sx s 5,61,11 1,81,31 171 198 15 2 47 7 1 ja 2 1 5,75,9 1,54,31 1319 175 145 13 56 6 2 5,88,15 1,45,2 1388 192 16 19 66 12 ESA, KHt 5,54,13 1,5,24 119 258 179 24 51 11 3 ja 4 1 5,69,13 1,73,17 1269 281 195 24 58 11 2 5,79,9 1,93,22 1375 25 219 54 63 9 5,6,32,97,14 2139 678 16 11 14 22 1 ja 2 1 5,34,26,97,7 2325 534 121 6 164 12 2 5,51,27 1,3,13 265 67 133 9 184 2 KAR, htlct 4,91,24,98,16 1778 526 14 9 128 15 3 ja 4 1 5,14,23 1,3,11 2125 528 123 7 159 23 2 5,37,28 1,5,13 2419 727 13 17 173 18 5,23 1,9,72,5 1588 92 18 48 164 14 1 ja 2 1 6,15.,15,78,2 1625 85 163 46 29 24 2 6,16,11,77,6 1744 86 156 43 166 15 SAH, HsS 5,69,9,,87,17 156 157 185 61 157 1 3 ja 4 1 5,91,2,86,13 17 197 136 36 175 19 2 6,42,15,94,14 269 153 192 44 179 12 4,54,16 5,97 1,22 135 122 117 13 35 47 PPO, Ct 3 ja 4 1 4,83,27 5,73 2,1 1619 27 125 19 323 65 2 4,96,2 5,59 1,35 1719 227 128 9 318 32
1 Taulukko 4. Kenttäkokeen lannoitus. Ravirme Annos Käytetty lannoite Levitetty määrä Hidasliukoinen kalium (K) 5 kg/ha kokeen alussa Biotiitti 1 t/ha kokeen alussa 1 kg/ha kokeen alussa Biotiitti 2 t/ha kokeen alussa Helppoliukoinen kalium (K) kg/ha/niitto Kalisuola (KC1) kg/ha/niitto 3 kg/ha/niitto Kalisuola (KC1) 6 kg/ha/niitto 6 kg/ha/niitto Kalisuola (KCI) 12 kg/ha/niitto 9 kg/ha/niitto Kalisuola (KC1) 18 kg/ha/niitto Typpi (N) 1 kg/ha/niitto Oulunsalpietari 364 kg/ha/niitto Fosfori (P) 1 kg/ha/niitto Superfosfaatti 115 kg/ha/niitto Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla ph-luvut näyttivät nousevan kokeen loppua kohden. Muutos on kuitenkin näennäinen ja liittyi maan johtoluvun samanaikaiseen laskuun. Kokeen alussa johtoluvut olivat erittäin korkeita ja ne laskivat kokeen kuluessa. Viljavuusanalyyslin kuuluva vesi-ph reagoi herkästi maanesteen ionikonsentraation muutoksiin. Typpilannoitukseen käytettiin oulunsalpietaria, jonka sisältämä dolomiittikalkki kompensoi typpilannoituksen aiheuttamaa maan ph:n laskua. Suurten oulunsalpietariannosten (yli 3 kg N/ha vuodessa) on todettu dolomiittikalldsta huolimatta laskevan maan ph:ta voimakkaasti (SILLANPÄÄ ja RINNE 1975). Biotiittikokeissa käytetty oulunsalpietartannos oli kuitenkin melko sopiva, sillä maan ph-luvut eivät juurikaan laskeneet kokeen aikana. 3.2 Biotiittilannoituksen vaikutus satoon Satotulokset vaihtelivat erittäin paljon ja hajonta oli suuri kaikilla koepaikoilla. Eri vuosien satoja ei voitu vertailla keskenään, sillä niittokertojen määrä ja koekasvit vaihtelivat eri vuosina samoillakin koepaikoilla. Satotulosten perusteella voitiin siis vertailla vain eri koekäsittelyjen vaikutusta satoon. Tuloksissa erottui selvimpänä eri kasvien erilainen tapa reagoida kaliumlannoitukseen yleensä. Koiranheinän ja italianraiheinän sadot kasvoivat kaliumlannoituksen lisääntyessä. Biotiittilannoituksella saatiin näillä kasveilla selviä sadonlisiä. Timoteilla kaliumlannoitus ei vaikuttanut sadon määrään (Liitteet 2-6). Karjalan tutkimusasemalla, jonka metsäsaraturpeeri (htlct) kaliumpitoisuus oli viljavuusluokassa tyydyttävä, italianraiheinän sadot paranivat vuosi- na 1983-1985 sekä biotiitfilannoituksella että helppoliukoisella kalisuolalla. Timoteisadot eivät tällä koepffikalla kuitenkaan olleet riippuvaisia kaliumlannoituksen määrästä (Liite 2). Etelä-Savon tutkimusasemalla (KHt) helppoliukoinen kaliumlarmoitus nosti koiranheinän satoa vasta koejakson loppupuolella (Liite 3). Pohjois-Savon tutkimusasemalla (KHt) eri kaliumlannoitustasot eivät vaikuttaneet satoihin. Tilanne oli sama myös Sata-Hämeen tutkimusasemalla (HsS). Näillä tutkimusasemilla maan käyttökelpoiset kaliumreservit olivat selvästi suuremmat kuin Karjalan metsäsaraturpeella ja Etelä-Savon karkealla hiedalla, eikä kalium muodostunut satojen kannalta minimitekijäksi (Liitteet 5 ja 6). Kaliumlannoituksella saadut sadonlisät ovat olleet selvimpiä turvemaalla ja vähäisimpiä hiesusavella (SUONURMI-RASI ja HUOKUNA 1983). 3.3 Rehun kaliumpitoisuus Rehun kaliumpitoisuus nousi eläinten kannalta haitallisen korkeaksi (yli 3 %) kaikissa koekäsittelyissä sellaisilla koepaikoilla, joilla maan vaihtuvat kaliumvarat olivat kokeen alussa suuret. Kasvit käyttivät maan kaliumvaroja kaliumin luksusottoon. Pohjois-Savon tutkimusasemalla (KHt) maan kaliumluvut laskivat kahdeksassa vuodessa 14:stä 7:een mg:aan litrassa maata, mutta kasveille käyttökelpoinen kalium ei kuitenkaan loppunut kokeen kuluessa. Pohjois-Savon karkean hiedan kaliumreservit olivat siten huomattavan suuret. Vielä vuonna 1989 ylittivät kasvien kaliumpitoisuudet nollaruuduillaldn 3 %:n tason (Liitteet 7 ja 14).
11 Karjalan tutkimusasemalla, jonka metsäsaraturpeen kaliumluokka oli kokeen alkaessa tyydyttävä, heijastuivat maan kaliumluvut selvästi rehun kaliumpitoisuuteen. Kaliumpitoisuus laski aluksi vain nollaruuduilla mutta kokeen kuluessa ja maan kaliumvamstojen pienentyessä myös lannoitetuilla ruuduilla (Liite 8). Pohjois-Pohjanmaan tutldmusaserrialla (Ct) nollaruuduilla kasvaneiden kasvien kaliumpitoisuudet putosivat jo toisena koevuonna alle 2 %:n. Kasvit reagoivat kaliumin puutteeseen ottamalla suuria määriä natriumia. Kasvien natriumpitoisuuksia mitattiin vuosina 1984 ja 1986. Pitoisuudet vaihtelivat 5 mg:sta 7 mg:aan kilossa kuiva-ainetta. Natriumpitoisuudet olivat Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla poikkeuksellisen suuria myös kaliumlarmoitetuissa koejäsenissä. Täysin ilman kaliumlannoitusta olleilla ruuduilta saatiin usealla koepaikalla kaliumpitoisuudeltaan sopivaa rehua (alle 3 %) toisena tai kolmantena vuonna. Tämän jälkeen satojen kaliumpitoisuus alkoi Selvästi laskea. Helppoliukoinen kalisuola nosti rehun kaliumpitoisuutta selvästi. Kaksi suurinta annosta (6 ja 9 kg K/ha/niitto) nostivat rehun kaliumpitoisuuden joka vuosi, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, yli 3 %:n rajan. Biotiittia saaneiden koejäsenten kaliumpitoisuudet pysyivät paremmalla tasolla kuin helppoliukoista kalisuolaa saaneiden. Biotiittilannoituksella on saatu kaliumpitoisuudeltaan parempaa rehua myös Karjalan tutkimusaseman aikaisemmissa kokeissa (HUHTA 1989). 3.4 Kaliumin suhde kalsiumiin ja. magnesiumiin,.k/(ca + Mg) ekv. Pohjois-Savon tutkimusasemalla (KHt), jonka kaliumluvut olivat tyydyttävät; italiatiraiheinän ja. koiṙanheinän K/(Ca + Mg) -suhde ylitti rehulle sopivan arvon (2,2) kokeen loppuun asti myös nollaruuduilla. Timotein 'suhdeluvut olivat kaikissa kä-. sittelyissä italiariräiheinän ja koiranheinän lukuja alhaisemmat (Liite 9). Karjalan tutkimusasemalla (htlct) biotiittilännoitus piti rehun K/(Ca + Mg) -suhteen hyvällä tasolla toisesta koevuodesta alkaen (Liite 1). Vaikka suhdeluku oli useana vuonna vain hieman yli yksi, olivat kasvien kaliumpitoisuudet satotasojen perusteella riittävän korkeat (Liitteet 2, 8 ja 1). Etelä-Savon tutkimusasemalla (KHt) rehun K/(Ca. Mg)-suhde riippui selvästi annetun kaliumlannoituksen määrästä. Kaikkien koejäsenten suhdeluvut laskivat kokeen kuluessa melko tasaisesti (Liite 11). Pelkkää biotiittia saaneiden koejäsenten kivennäisainetasapaino oli kaikilla tutkimusasemilla parempi ja K/(Ca + Mg)-suhde alhaisempi kuin helppoliukoista kalisuolaa saaneiden koejäsenten. Kivennffisaineiden suhteisiin vaikuttivat eniten rehun kaliumpitoisuus ja sen vaihtelut. Ensimmäisinä koevuosina ja sellaisilla tutkimusasemilla, joilla kasveille käyttökelpoiset kaliumvarat olivat runsaat, oli rehun kivennäisainekoostumus myös nollaruucluilla ja pelkällä biotlitilla lannoitetuissa koejäsenissä arveluttavan korkea. 3.5 Kasvien kaliuminotto Kasvien kaliuminottoa verrattiin ainoastaan 2 tn:n biotiittierän sisältämään kaliumin kerta- annokseen, joka oli 5 %:n kaliumpitoisuuden mukaan laskettuna 1 kg K/ha. Koiranheinä ja italianraiheinä osoittautuivat tehokkaammiksi kaliumin ottajiksi kuin timotei (Liitteet 12 ja 13). Etelä-Savon tutkimusasemalla koiranheinä otti jo kahtena ensimmäisenä vuonna yhteensä 1 kg K/ha. Koiranheinän vuotuisen kaliuminoton on aikaisemminkin todettu olevan samaa suuruusluokkaa, n. 45 kg/ha, vaikka vuotuinen typpiannos on ollut 15 kg suurempi kuin tässä kokeessa (JOY ym. 1973). Timotein kaliuminotto ylitti 1 kg ilmeisesti vasta neljäntenä vuonna (Liite 12). Myös Karjalan tutkimusasemalla kaliuminotto ylitti 1 kg:n rajan vasta kolmen timotei- ja yhden italianraiheinävuoden jälkeen (Liite 13). 3.6 Biotiitin vaikutus maan kaliumlukuihin Vuonna 1979 tehtyjen maa-analyysien mukaan Karjalan (htlct), Pohjois-Pohjanmaan (Ct) ja Etelä-Savon (KHt) koeasemien kaliumluvut olivat tyydyttävät. Biotiittia saaneiden koeruutujen kaliumluvut pysyivät vähintään välttävällä tasolla 2-3 vuotta (Taulukko 5). Biotiittilannoitus hidasti maan kaliumlukujen laskua kokeen kuluessa (Liir7 teet 14-18).
12 Taulukko 5. Biotiitilla lannoitettujen koeruutujen kaliumpitoisuudet (mg/i maata) ja viljavuusluokat. Ttitkimusasema Vuosi Ei biotiittia 1 t biotiittia 2 t biotiittia Karjala, htlct Etelä-Savo, KHt Pohjois-Pohjanmaa, Ct Pohjois-Savo, KHt Sata-Häme, HsS 198 1981 1982, 198 1981 1982 198 1981 198 1982 1988 198 1981 5 mg/1 välttävä 5 mg/1 välttävä 4 mg,/1 huononlainen 7 mg/1 välttävä 49 mg/1 huononlainen 31 mg/1 huono 5 mg/1 välttävä 4 mg/1 huononlainen 138 mg,/1 tyydyttävä 98 mg/1 välttävä 69 mg/1 huononlainen 195 mg/1 välttävä 195 mg/1 välttävä 9 mg/1 tyydyttävä 7 mg/1 välttävä 5 mg/1 välttävä 15 mg/1 välttävä 74 mg/1 välttävä 39 mg71 huono 8 mg/1 tyydyttävä 65 mg/1 välttävä 155 mg71 tyydyttävä 16 mg/1 tyydyttävä 81 mg/1 välttävä 168 mg71 välttävä 12 mg/1 välttävä 95 mg/1 tyydyttävä 93 mg/1 tyydyttävä 75 mg/l. välttävä 135 mg/1 tyydyttävä 96 mg/1 välttävä 59 mg/1 huononlainen 95 mg/1 tyydyttävä 88 mgn tyydyttävä 163 mg71 tyydyttävä 119 mg/1 välttävä 88 mg/1 välttävä 193 mg/1 välttävä 163 mg/1 välttävä Sata-Hämeen (HsS) ja Pohjois-Savon (KHt) tutkimusasemilla biodittilannoitus ei vaikuttanut maan kaliumlukuihin 2-3 ensimmäisen vuoden aikana. Pohjois-Savon karkealla hietamaalla maan vaihtuvat kaliumvarat olivat erittäin suuret. Nollaruutujen kaliumpitoisuus oli vielä vuonna 1988 välitäväliä tasolla (Taulukko 5). 3.7 Biotiitin käyttökelpoisuus eri maalajeilla Biotiitin käyttökelpoisuutta tarkasteltaessa voidaan maalajit jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat kaliumia voimakkaasti pidättävät maalajit, joiden kaliumvaroista suurin osa on hitaasti vaihtuvaa, kiilteiden kaliumia. Tässä aineistossa tällaisia maalajeja olivat Pohjois-Savon karkea hieta ja Sata-Hämeen hiesusavi. Näillä maalajeilla biotiittilannoituksen tuoma kaliumlisä oli vaatimaton maan luontaisfin, kasveille käyttökelpoislin kaliumvaroihin verrattuna. Kaliumlan- noitus ei tuottanut selviä sadonlisiä eikä nostanut maan kafilukuja. Rehun laatukaan ei parantunut, koska vaihtuva kalium riitti luksusottoon. Toisen ryhmän muodostavat vähän vaihtuvaa kaliumia sisältävät tai kaliumia heikosti pidättävät maalajit, joiden totaalikaliumista suurin osa on maasälpien kaliumia. Tällaisilla mailla biotiitin hyvät ominaisuudet tulevat parhaiten esille. Kenttäkokeessa tällaisia maita olivat Karjalan hietainen metsäsaraturve, Pohjois-Pohjanmaan saraturve ja Etelä-Savon karkea hieta. Biotiittilannoitus nosti näiden maiden kaliumlukuja ja biotiitilla saatiin myös selviä sadonlisiä lannoittamattomiin käsittelyihin verrattuna (Liitteet 2-6). Biotiitilla tuotetut sadot vastasivat suuruudeltaan 9-18 kg/ha vuotuisella helppoliukoisen kaliumin annoksella tuotettuja satoja. Biotlittilannoituksella rehun laatuun vaikuttavat kasvien kivennäisainesuhteet pysyivät parempina kuin helppoliukoisella kaliumlarmoituksena.
13 Biotiittia voidaan suositella vähän vaihtuvaa kaliumia sisältäville tai kaliumia heikosti pidättäville maille, joiden viljavuusluvut ovat enintään tyydyttävällä tasolla. Sopiva biotiittiannos on 5-1 tn/ha nurmen perustamisvaiheessa. Tarvittaessa biotiittilannoitusta voidaan täydentää helppoliukoisella kaliumlannoituksella. Käytettävien biotiittiannosten suuruutta rajoittavat pääasiassa levitys- ja kuljetuskustannukset. Levitykseen käytetään kostean kalkin levityskalustoa, jolla 5-1 tn:n hehtaariannos voidaan levittää kerralla. Tilan etäisyys Siilinjärven kaivoksesta vaikuttaa puolestaan kuljetuskustannuksiin. Nyt saadut tulokset tukevat Karjalan tutkimusasemalla aikaisemmissa biotiittikokeissa saatuja tuloksia, joiden mukaan biotiitti soveltuu suonurmen kaliumlannoitteeksi Siilinjärven lähialueilla. Vuosittain levitetty biotiitti (23 kg K/ha) 'antoi lähes yhtä hyvä tuloksen kuin normaali NPK-lannoitus ja viiden vuoden erissä annettu biotiitti tuotti kummankin viisivuotiskauden alussa jopa normaalia NPK-lannoitusta paremman tuloksen (HUHTA 1989). KIRJALLISUUS BERGMANN, W. 1983. Ehmährungsstörungen bei Kulturpflanzen, Entstehung und Diagnose. Fischer, Jena. Centre for Agricultural Publishing and Documentation. 1973. Tracing and treating mineral disorders in dairy cattle. Wageningen, The Netherlands. JOY, P., LAKANEN, E. & SILLANPÄÄ, M. 1973. Effects of heavy nirtrogen dressing upon release of potassium from soils cropped with ley grasses. Annales Agriculturae Fenniae 12: 172-184. HUHTA, H. 1989. Kokemuksia biotiitista suonurmen kaliumlannoitteena. Koetoiminta ja Käytäntö 46: 82. [Maaseudun Tulevaisuuden liite 19.12.1989.] KEMP, A. & HART, M. L. 't 1957. Grass Tetany in grazing milking cows. Neth. J. Agric. Sci. 5: 4-17. KOIKKALAINEN, K., HUHTA, H., VIRKAJÄRVI, P. & HEIKKILÄ, R. 199. Pitkäaikaisen säilörehunurmen kaliumlannoitus heikosti kaliumia pidättävillä mailla. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 9/9. 59p. RINNE, S-L., SILLANPÄÄ, M., HUOKUNA, E. & HIIVO- LA, S-L. 1978. The effect of nitrogen fertilization on K/(Ca + Mg) ratio in grass. Annales Agriculturae Fenniae 17: 83-88. SILLANPÄÄ, M. 1978. Lannoitus ja kalkitus "vihreän linjan" viljelyssä. Maantutkimuslaitoksen tiedote 4. 16p. SILLANPÄÄ, M. & RINNE, S-L. 1975. The effect of heavy nitrogen fertilization on the uptake of nutrients and on some properties of soils cropped with grasses. Annales Agriculturae Fenniae 14: 21-226. SUONURMI-RASI, R. & HUOKUNA, E. 1983. Kaliumin lannoitustason ja -tavan vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuksiin. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 5/83. 13 p.
Liite 1 7 Pohjois-Savon koeasema, KHt 3-4Mq Ei biotiittia Biotiittia 1 t/ha Biotiittia 2 t/ha eo ai 82 &I 84 85 1 86 87 88 89 9 Vuosi 7 Karjalan koeasema, htlct 7 Sata-Hämeeen koeasema, HsS 5 4 3 2 1 elo 81 Vuosi 7 Etelä-Savon koeasema, KHt 7 Pohjois-Pohjanmaan koeasema,ct 5 5 4 3 4 3 II. 2 2 1 1 8 81 eq 83 85 88 8 81 84 86 87 Vuosi Vuosi Pintamaan pll biotiittikäsittelyissä.
Liite 2 Karjalan tutkimusasema, htlct. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 timotei 1981 timotei 1982 timotei B, K 829 1-723 1 815 1 B, K 3 8 97 841 116 855 15 B,K 6 817 99 838 116 9 11 B, K 9 736 89 789 19 877 18 B 1, K 844 12 821 114 88 18 B 1, K 3 83 1 834 115 813 1 B 1, K 6 815 98 96 125 895 11 B 1, K 9 781 94 84 111 99 112 B 2, K 861 14 834 115 851 14 B 2, K 3 846 12 817 113 864 16 B 2, K 6 876 16 784 18 873 17 B 2, K 9 828 1 69 95 895 11 käsittely 1983 it.raiheinä 1984 it.raiheinä 1985 it.raiheinä B, K 939 1 563 1 597 1 B, K 3 175 114 73 13 776 13 B, K 6 18 115 693 123 797 134 B, K 9 167 114 74 125 825 138 B 1, K 115 18 62 11 637 17 B 1, K 3 165 113 678 12 847 142 B 1, K 6 183 115 685 122 848 142 B 1, K 9 1112 118 698 124 928 155 B 2, K 148 112 672 119 762 128 B 2, K 3 111 118 713 127 938 157 B 2, K 6 1139 121 752 134 915 153 B 2, K 9 116 124 746 133 918 154 1986 timotei 1987 timotei 1988 timotei B, K 495 1 634 1 685 1 B,K 3 474 96 64 95 882 129 B,K 6 486 98 614 97 883 129 B, K 9 414 84 597 94 786 115 B 1, K 487 98 665 15 717 15 B 1, K 3 513 14 651 13 93 136 B 1, K 6 515 14 619 98 95 132 B 1, K 9 411 83 617 97 883 129 B 2, K 471 95 673 16 754 11 B 2, K 3 496 1 623 98 933 136 B 2, K 6 484 98 591 93 895 131 B 2, K 9 412 83 597 94 898 131
Liite 3 Etelä-Savon tutkimusasema, KHt. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 koiranh. 198 timotei 1981 koiranh. 1982 koiranh. B, K 149 1 788 1 1186 1 972 1 B, K 3 174,12 752 95 1146 97 1157 119 B, K 6, 1154 11 785 1 12 86 1125 116 B, K 9 153 1 723 92 133 87 18 111 B 1, K 197 15 688 87 124 12 15 18 B 1, K 3 195 14 848 18 118 99 1173 121 B 1, K 6 1143 19 775 98 1134 96 1211 125 B 1, K 9 176 13 798 11 1117 94 1159 119 B 2, K 143 99 762 97 1215 12 1145 118 B 2, K 3 1127 17 99 115 1196 11 1152 119 B 2, K 6 118 16 89 13 1164 93 1199 123 B 2, K 9 114 97 751 95 175 91 1153 119 käsittely 1982 timotei 1983 koiranh. 1983 timotei 1984 koiranh. B, K 77 1 721 1 61 1 69 1 B, K 3 837 19 12 141 678 113 943 137 B, 1C 6 832 18 114 158 655 19 192 158 B,K 9 656 85 1225 17 696 116 116 16 B 1, K 898 117 1 139 792 132 856 124 B 1, K 3 863 112 1169 162 879 146 99 143 B 1, K 6 919 119 1283 178 81 133 1124 163 B 1, K 9 95 118 1264 175 862 143 162 154 B 2, K 849 11 1198 166 944 157 1127 163 B 2, K 3 892 116 1232 171. 966 161 1117 162 B 2, K 6 841 19 1237 172 931 155 1174 17 B 2, K 9 767 1 1188 165 883 147 194 159 käsittely 1984 timotei 1985 koiranh. 1985 timotei 1986 koiranh. B, K 691 1 485 1 376 1 269 1 B, K 3 7 11 93 192 421 112 67 249 B, K 6 687 99 11 227 46 18 964 358 B, K 9 631 91 11 227 427 114 93 346 B 1, K 758 11 668 138 544 145 319 119 B 1, K 3 781 113 861 178 477 127 718 267 B 1, K 6 698 11 1144 236 444 118 983 365 B 1, K 9 699 11 1162 24 39 14 968 36 B 2, K 884 128 817 168 666 177 49 182 B 2, K 3 797 115 14 214 588 156 811 31 B 2, K 6 783 113 1154 238 495 132 145 388 B 2, K 9 681 99 1185 244 368 98 112 416
Liite 4 Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema, Ct. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 1981 timotei 1982 timotei - 1983 it. raiheinä B, K 45 1 382 1 369 1 B, K 3 464 13 49 17 42 19 B,K 6 667 148 53 139 361 98 B,K 9 58 129 536 14 444 12 B 1, K 595 132 496 13 397 18 B 1, K 3 541 12 52 136 426 115 B 1, K 6 674 15 573 15 434 118 B 1, K 9 693 154 564 148 478 129 B 2, K, 54 112 53 132 369 1 B 2, K 3 64 142 534 14 41 111 B 2, K 6 694 154 558 146 394 17 B 2, K 9 613 136 575 151 46 11 käsittely 1984 itraiheinä 1985 it. raiheinä 1986 it.raiheinä B ; K 381 1 326 1 331 1 B, K 3 424 111 43 132 387 117 B,K 6 326 86 431 132 387 117 B, K 9 392 13 525 161 47 142 B 1, K 39 12 429 131 49 124 B 1, K 3 461 121 54 154 436 132 B 1, K 6 418 11 467 143 426 129 B 1, K 9 56 133 454 139 497 15 B 2, K 457 12 463 142 417 126 B 2, K 3 547 144 446 137 382 115 B 2, K 6 483 127 41 126 398 12 B 2, K 9 53 132 487 149 483 146
Liite 5 Pohjois-Savon tutkimusasema, KHt. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 koiranh. 198 timotei 1981 koiranh. 1981 timotei B, K 144 1 89 1 862 1 588 1 B,K 3 119 98 824 93 882 12 657 112 B,K 6 999 96 923 14 873 11 562 96 B, K 9 994 95 9 11 864 1 588 1 B 1, K 137 99 114 114 869 11 716 122 B 1, K 3 134 99 957 18 894 14 659 112 B 1, K 6 124 98 896 11 812 94 624 16 B 1, K 9 961 92 942 16 91 15 677 115 B 2,K 115 16 911 12 982 114 686 117 B 2, K 3 177 13 899 11 918 16 724 123 B 2, K 6 153 11 886 1 853 99 636 18 B 2, K 9 976 93 883 99 88 12 59 1 käsittely 1982 koirani'. 1982 timotei 1984 it.raiheinä 1985 it.raiheinä B, K 796 1 711 1 949 1 135 1 B, K 3 795 1 828 116 13 16 157 12 BO,K 6 824 14 88 124 943 99 18 14 BO,K 9 784 98 779 11 954 11 19 97 B 1, K 855 17 646 91 971 12 134 1 B 1, K 3 99 114 73 99 992 15 18 14 B 1, K 6 91 113 724 12 965 12 1122 18 B 1, K 9 873 11 688 97 152 111 198 16 B 2, K 784 98 785 11 997 15 1143 11 B 2, K Ml 918 115 ' 883 124 97 12 113 17 B 2, K 6 865 19 96 135 965 12 1139 11 B 2, K 9 825 14 913 128 987 14 198 16 käsittely 1986 koiranh. 1987 koiranh. 1988 koiranh. 1989 koiranh. B, K 96 1 921 1 936 1 268 1 BOO,K 3 941 98 922 1 1 17 275 13 B, K 6 979 12 947 13 131 11 2867 17 B,K 9 934 97 926 11 995 16 279 11 B 1, K 971 11 949 13 956 12 2568 96 B 1, K 3 933 97 978 16 141 111 2881 18 B 1, K 6 115 16 985 17 11 18 3122 116 B 1, K 9 976 12 973 16 996 16 326 113 B 2, K 99 13 894 97 956 12 2669 1 B 2, K 3 951 99 946 13 996 16 2818 15 B 2, K 6 959 1 955 14 119 19 2953 11 B 2, K 9 959 1 95 13 13 11 2835 16
Liite 6 Sata-Hämeen tutkimusasema, HsS. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 timotei 1981 timotei 1982 timotei B, K 839 1 97 1 534 1 B, K 3 861 13 938 97 59 95 B, K 6 834 99 952 98 525 98 B, K 9 126 122 971 1 55 13 B 1, K 875 14 975 11 532, 1 B 1, K 3 741 88 924 95 517 97 B 1, K 6 762 91 899 93 483 91 B 1, K 9 917 19 94 97 53 99 B 2, K 798 95 97 1 515 96 B 2, K 3 676 81 956 99 51 94 B 2, K 6 729 87 974 1 493 92 B 2, K 9 828 99 922 95 532 1 käsittely 1983 it.raiheinä 1984 it.raiheinä B, K 681 1 681 1 B, K 3 659 97 77 14 B, K 6 688 11 73 13 B, K 9 668 98 727 17 B 1, K 556 82 661 97 B 1, K 3 69 89 659 97 B 1, K 6 682 1 673 99 B 1, K 9 663 97 682 1 B 2, K 523 77 683 1 B 2, K 3 567 83 655 96 B 2, K 6 67 89 73 13 B 2, K 9 656 96 718 15
Liite 7 6 koiranheinå, -86 6 5 5 4 1 1 1 1 BOO BOO Bao BOO KOO K3 K6 K93 81 B1 81 81 KOO K3 K6 KCO 2 B2 82 833 KOO K3 K6 K9 B3 Bao BCO Bao KOO K3 K6 K93 81 El 1 81 81 KO3 K3 K6 K9 8282 B2 82 K K3 K6 KOO ao 6 koiranheinå, -89 5 1 Bao BOO Bao BOO KOO K3 K6 K9 B1 1 1 81 KOO K3 K6 K9 82 82 82 82 K CO K3 K6 K9 BCO Bao Bao Bao KOO K3 K6 K9 B1 81 81 81 KOO K3 KW K9 82 82 E12 82 KOO K3 K6 KG Pohjois-Savon tutkimusasema. Kasvien kaliumpitoisuus (g/kg k.a.).
Liite 8a 6 1118motei, -8 Ml timotei, -81 5 5! 4 4 _4 4 I 3.36 I 2 3 1 BOO Bao Bao Bao KOO 1(3 1(6 K9 81 81 81 81 82 B2 82 82 KOO 1(3 1(6 1(9 KOO 1(3 1(6 KOO BOO Bao Bao Bao KOO K3 1(6 K9 1 81 B1 81 81 KOO K3 1(6 K9 82 82 B2 82 KOO 1(3 1(6 K9 6 Illtimotei, -82 6 5 5 4 4 2 -g 1 BOO BOO BOO BOO B1 BIO B1 81 KOO 1(3 1(6 K9 KOO 1(32 1(61(9 B2 82 82 B2 KOO 1(3 1(6 K9 8 BOO 8 83 1(9 1(3 1(6 K93 1 BIO BIO 81 KOO K3 K 6 1(9 82 B2 82 82 KOO 1(3 1(6 K93 6 CO 5 5 4 9 1 2 1 1 Bao BOO Bao BOO KOO 1(3 1(6 1(9 81 81 81 81 KOO K3 1(6 1(9 82 B2 B2 82 KOO 1(3 K6 KOJ 83 Bao BOO Bao KOO 1(3 K6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliumpitoisuus (g/kg k.a.). B1 B1 81 81 KOO K3 K6 KW B2 B2 132 82 KOO 1(3 1(6 1(93
Liite 8b 6 Ilitimotei, -86 6 5 5 d 4 " 3 33 I 2. 1 1 BOO Bao 8 86 81 81 81 B1 823 B2 82 82 KOO K3 1<6 K9 KOO 1< 3 KOO KOO KOO K33 K6 KOO B3 883 BOO BOO KOO 1<3 K6 K9 81 B1 B1 81 KOO KOO K6 K93 82 82 B2 B2 KOO K3 K6 KOO 3 1.11timotei, -88 6 11111timotei, -89 5 5 4 3 I 2 1 1 B3 Bao Bao Bao KOO K3 K6 K93 B1 9 1 B1 BIO KOO K3 K6 K9 B2 8282 132 KOO K3 K6 K93 Bao BOO BOO BOO KOO K33 K6 K9 B1 81 81 B1 KOO 1<3 K6 K9 82 92 B2 82 KOO K3 K6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliumpitoisuus (g,/kg k.a.).
Liite 9a 6 319Koiranheine, -8 5- Timotei, -8 _ 5-4 4 88838 8181 13 113 1 B282E32982 813 13 13 181E41 13 1 B282E1282 KOOK 3K 6K 9 KOOK3OK 6K9 KOOK3OK 6K 9 KOOK 3K 6K 9 KOOK 3K 6K93 KOOK3K6OK9O 6 It ralheinä, -83 5 4 3..L=nrIZ1 2 8888 K OOK 3K 6K 9 81 18181 K K 3 K SOK 93 13 2 B 282E12 K K 3K 6K 9 13 8 88 81813181 82 EI 2 13213 2 KOOK3K6 K 9 KOOK 3K 6K 9 KOOK 3 K6K9 It ralheinä, -as 6 5 4 3 2 BOO B 8 KOOK 3K 6K 9 8181 13 181 KOOK 3K 6 K 9 82 13 2 B 2E12 KOOK 3K 6K 9 133 Ei 883 K K 3 K 6 K 9 31 31 8 181 KOOK 3K 6K9 13213 282 13 2 KCOK 3K 6K 9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen KJ(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.
Liite 9b 6 s 4 3 2 1 13 13 8 9 KOOK 3K 6 K9 B 1 13 111 181 K K 3K 6K 9 8213 2829 2 KOOK 3K 6K9 K,f(Ca + IIN) itkv. BOO BOO BOO B B 18 18181 8292 92 El 2 KOOK 3K 6 K 9 K OOK 3K 6K 9 KO3 K3 K 6K 9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen K/(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.
Liite 1a 6 6 5 5 4 4 3 2 2 1 88 B 5 KOOK3OK 6K 9 B1 B18181 KOOK3 1(6 K9 B282E1282 KOOK 3 K6 K9 8 B 1338 KOOK 3K 61(9 8181 131131 KOOK3OK 61(9 B2828282 KOOK3K6OK 9 6 -ffitimotei, -82 IL raiheinä, -83 5 4 Z=ZDEL 3 2 1 BlIDBOOB B KOOK3K6K9 8181E1151 K 1(3 K 6 1(9 628282B 2 KOOK3K6K9 zi=71=2-9- 8B 811 8IB1B1 BIO B213 2 5 282 KOOK3K6OK9 KOOK3OK 6 K 9 KOOK 3 K6K9 IL raiheinä, -84 23IL raiheinä, -85-9- 5". 8B E18 B18181E11 828282 B2 KO3K3 K6 K43 KOOK3K6K9 KOOK 3K6 K 9 1388B K OOK 3K 6 K9 8I81 8181 K K 3K 6K 9 4. 4. 82828282 KOOK3OK 6K 5 Karjalan tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen Ki(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.
6 Liite 1b 5 4 s 3, + 2 2 1 6 15B B 8 1(1(3K 6K 9 B1818181 1(1(31(6 1(9 8282 B282 1(1(3 1(61(9 5 4 + Mg ) ekv. 3 2 1 6 B8 8 E1 1(1(31(61(9 Timotei, -88 318181 13 1 1(31(31( 6 K9 B2828282 1(1(31(6K 9 5...................... 4 Ig(Ca + Mg) ekv. 3 2 1 BOOBOOBCOBOO 1(1(31(61( 9 818181E11 1(1(31(61(9 B282B282 1(1(31(61(9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen Ki(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.
Liite 11 8886 K K3K 6 K 9 13 113 18 113 1 K K 3K 6K 9 13 25 28 213 2 K OOK 3 K 6K 9 813 8 13 K K 3 K SOK 9 8181B 181 K K 3 K 6K 9 8213 213 213 2 K OOK 3 K 6K 9 11141Koiranheini, -82 El Timotei, -84 1 3 1 Ki(Ca + Mg) lakv. 4-3 - 2.11 8 83888 K K 3 K SOK 9 818 113 113 1 K K 3K 6K 9 B 2B 2B 2B 2 K K 3K 6K 9 BCOB 8 13 K K 3 K 6K 9 18 18 113 1 K OOK 3K 6K 9 5 282 B 2 B 2 KOOK 3 K 6K 9 K/( C a + Mg) aliv. 888 13 K K 3 K 6K 9 8181B 113 1 KOO K 3K 6K 9 8 28 28 28 2 K K 3K 6 K 9 8 8 13 989 K OOK 3 K 6K 9 8113 18181 K OOK 3K 6K 9 8 2E1 213 213 2 KOOK 3 K 6 K 9 Etelä-Savon tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen Ki(Ca + 114g) -ekvivalenttisuhde.
Liite 12a 73 73 6 6 5 5 6 4 43 2 3 3 2 23 1 13 83 BOO BOO BOO KOO 1(3 KCO K9 81 81 81 81 KOO KOO 1(6 K93 B2 82 823 1323 KOO 1(3 K6 K 8 8(8 BOO BOO KOO K3 KOO K6 81 B1 81 81 KOO K3 K6 K9 82 82 B33 152 KOO K3 1(61(9 73 7 6 6 5 5 4 3 2 23 1 1 83 83 BOO BCO KOO 1(5 1(6 1(9 BIO B 1 81 81 KOO K3 1(6 K9 82 B2 B2 823 KOO 1(33 KCO K9 BOO 3 88 KOO K3 1(6 K9 81 81 81 81 KOO K3 1(6 K9 B2 82 B2 B26 KOO 1(3 K6 K9 73 7 6 63 5 5 4 33 2 2 1 1 83 BOO BOO B3 KOO 1(3 K6 1(9 BIO B1 B1 BIO KOO 1(3 K 6 KOO 82 82 82 B2 KOO K3 K6 K9 BCO 83 83 B3 KOO K3 K6 K9 El 1 81 elo 81 KOO K3 K6 KOO 82 82 8213 B2 KOO 1(3 K6 K9 Etelä-Savon tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).
liite 12b 7 413 5 3 # 1 4 33 2 13 BCO BOO 83 83 KOO K3 K6 KOO 81 81 81 81 KOO K3 KCIO K9 82 823 82 82 KOO K3 K6 K Etelä-Savon tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).
7 73 111111timotei, -8 ME timotei, -81 Liite 13a 6 6 5. ZO 1 BOO BOO BOO BOO B1 B1 B1 B1 B2 512 B2 512 KO3 K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 Bao B3 Bao Bao KOO 1(31(6 K9 B1 81 B1 81 1( 1(3 K6 K9 B2 B2 B2 2 KOO K3 1(6 KOO 7 Mimotei, -82 7 6 6 5 5 4 4 33 P 3 2 2 1 13 BOO Bao BaO BOO KOO K3 K6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO 1(3 K6 K9 B2 B2 B2 B2 KOO 1(3 K6 K9 B3 BCO Bao BOO KOO K3 1(6 K9 81 Bio B1 B1 KOO K3 K6 K9 82 82 B2 B2 KOO K3 1(6 K9 73 6 6 5 5 2 23 1 1 Bao BOO Bao Bao KOO K3 K6 KOO 81 81 B1 B1 KOO K3 K6 K9 B2 B2 B2 132 KOO 1(31(6 KOO Bao Bao B BOO KOO K3 K6 KOO B1 B1 B 1 B1 KOO K3 1(6 K9 B2 B2 B2 B2 KOO K3 1(6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).
Eltimotei, -86 Liite 1.3b 6 5 L.2 3 ZO 13 4. -; ;. "4,1I S. 8 8 BOO BOO 81 81 B1 81 82 82 B2 82 KCO K3 K6 K9 KCO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 ffitimotei, -87 6 5 3 2 1 BOO BOO BOO BOO 81 81 1B 1 2 B2 B2 B2 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO K3 K6 KOO 7 timotei, -88 63 5 6 5 43 3 2 1 BOO BOO BOO BOO 81 B1 B1 B1 82 B2 B2 B2 KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).
Liite 14a Maan KpItoisuus, mga 198 Maan K-paoisuus, mg/i,1661 2 2 15 15 1 13 5 5 BOO 83 BOO BOD KOO K3 K6 K9 B1 El 1 81 B 1 KOO K3 K6 K9 82 82 B2 2 KOO K33 K6 K9 BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K9 B 1 BIO Et 1 81 KOO K3 K6 K9 82 82 82 82 KOO K3 K6 K9 Maan K-pitoosuus, mg/i, 1952 Maan Koisuus, mg/i, 193 2 2 15 15 1 1 5 5 BOO BOO BOO BOO 1 81 81 81 82 B2 B2 B2 BOO BOO BOO BOO 81 81 EI 1 81 82 132 8213 82 KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K33 K6 K9 KOO K3 K8 KOO KOO K3 K8 K KOO K33 K8 K Maan K-phoisuus, mg/i, 1954 Maan K-pitc>isuus, mg/i, 1955 2 15 15 1 1 5 5 8 8 BOO BOO KOO K3 K6 K9 B1 81 81 81 KOO K3 K6 K9 82 82 B2 92 KOO K3 K8 K9 BOO BOO BCO BCO KOO K3 KOO K9 81 81 BIO 81 KOO K33 KOO K9 82 1321:1 82 B2 KOO K3 KOO K9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).
Liite 14b Maan K-phoisuus, mg/i, 1936 Maan K-paoltuus, mga 1967 2 15 15 1 1 5 5 8 BOO BOO BOO Kco 1(3 K6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO K33 K6 KOO 82 82 82 132 KOO 1(3 K6 K9 BOO BOO BOO BCO KG) 1(3 K8 K93 81 81 8 1 81 KOO 1(3 KCO K9 82 B2 8 2 82 KOO 1(3 K6 K9 Maan (-(osuu*. mg/i, 1918 Maan K-pltoisume, mg/i, 1968 2 2 15 15 13 1 5 5 BOO BOO BOO BOO B1 81 81 81 82 82 82 82 8133 B3 133 81 81 81 81 82 82 82 132 KOO K3 Ke3 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO 1(3 1(6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(63 K9 KOO K3 K6 K93 Maan K-pltdsuus. mg/1. 19 2 15 1 5 BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K91 81 BIO BIO B1 KOO 1(3 K6 K9 82 132 82 823 KOO K3 K6 K9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mgll maata).
Maan Kpltoistass, mg/i. 195 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1931 Liite 15 2 23 15 15 15 1 5 5 BCO BOO BCO BCO KOO K3 K6 K9 81 8 1 81 81 KOO K3 K6 KOO 82 82 1323 82 KOO 1(33 1(6 K9 BCO BCO BOO BOO KOO K3 K6 KOO El 1 81 81 81 KOO K3 K6 K9 82) 82 82 82 KOO 1(3 K6 K9 Maan Kplteisuus. mgfi, 1962 Maan K-p6oisuus. mga 1963 2 2 15 15 1 13 5 5 83 BOO BOO B3 KOO K3 K8 K9 81 81 B1 81 KOO 1(3 1(6 K9 B2 823 82 82 KOO 1(33 1(6 K9 BOO BCO BOO BCO 81 81 81 81 82 82 82 82 KOO 1(3 1(6 KOO KOO 1(3 1(8 K9 KOO 1(3 K6 K Maan K-pitoisuus. mg/1, 1965 Maan K-pitoisuus, mg/1. 1936 koiranheinå 2 2 15 15 13 1 5 83 8 83 83 KOO K3 K6 K9 81 81 B1 81 KOO 1(33 1(6 K9 82 B23 B2 82 KOO 1(3 K6 K9 5 8 88 BOO KOO K3 K6 KOO on mm 81 81 BIO 81 B2 82 B2 82 K3 K3 K6 K9 KOO K3 1(3 K9 Etelä-Savon tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/i maata).
Liite 16 Maan K-pitoksuus, mg/1, 196 Mtimots4 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1 51 letimotel 2 2 15 15 1 5 - iiiiiiiiiii BOO BOO BOO BOO KOO K33 K6 K9 B1 B1 B1 KB 1 KOO K3 K6 9 82 B2 B2 B2 KOO K3 K6 K9 BOO BOO BOO BOO KOO K33 K6 K9 B1 61 B1 B1 132 B2 B2 2 KOO K3 K6 KOO KOO K3 K6 K9 Maan K-pitolsuus. mg/1, 1934 Maan K-pito4soos, mg/l. 1986 CElitalianraiheinit 2 2 15 15 1 13 5 BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K9 4' B1 81 BIO 81 KOO K3 K6 K93 82 B2 132 82 KOO K3 K6 K9 5 M>. BOO BOO BOO 83 KOO K3 K6 K93 -- 4' 81 81 81 81 82 82 82 82 KOO K3 K6 K9 KOO K3 KOO K9 Maan K-pitoisuus, mafi, 1967 I C21 11 alianratheinä 2 15 1 s Bao 83 BOO BCO KOO K3 K6 K9 81 B1 81 B1 KOO K3 KOO K9 ` 823 82 82 82 KOO K3 K6 K9 Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).
Maan K-dloisuus, mg/i, 195 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1931 Illitimotel Liitel7a 2 2 15 15 1 13 5 5 BOO BOO BOO B3 B1 B1 B1 B1 82 82 82 82 KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 BOO BOO BCO BOO KOO K3 1(6 K9 B1 B1 81 81 82 82 82 82 KOO K3 1(6 K9 KOO K3 K6 K93 Maan K-pitdsuus, mg/i, 1932 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1963 ailtallanraihelnä 15 15 1 1 5 BOO BOO BOO BCO B1 81 81 B1 B2 B2 82 82 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO 1(3 1(6 K9 4>. I> I> 4 1 4.4 114 I4 4 6. 88 883 81 81 81 81 82 82 82 B2 KOO K3 1(6 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO 1(3 1(6 K9 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1964 CSIItattanraiheinå Maan K-dloisuus, mgfi, 1965 Caltalianraihelnå 23-2 15-15 1... 1-5.. BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K9 4 4O4 4. 81 B1 81 B1 KOO K3 K6 K9 82 82 82 132 KOO K3 1(6 K93 5 BOO BOO BOO BOO KOO K3 1(6 K9 4 81 B1 81 B1 82 82 82 82 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 Karjalan tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).
Liite 17b Maan K-pitoisuus, mg/i, 156 MtimoteI Maan K-pitoisuus, mg/i, 1O37 ffitimotet 23 15 1 5 Bao BOO Bao Bao KOO K3 1(6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO K3 K6 K9 B2 B2 82 B2 KOO 1(3 K6 K9 83 Bao BOO Bao KOO K3 1(6 K9 81 B1 81 B1 KOO K3 K6 K9 B2 82 B2 82 KOO K3 K6 K9 Maan Kpitolsuus, mga 1568 Maan Kpltoisuus, mg/i, 1 89 Eitimotel 2 2 15 15 1 1 5 BOO BOO Bao BOO KOO 1(3 K6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO K3 K6 K9 82 B2 82 B2 KOO K3 K6 K9 Bao BOO BOO BOO KOO K3 K6 KOO B1 81 81 81 KOO K3 K6 K9 82 B2 82 B2 KOO K3 K6 K9 Karjalan tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).
Liite 18 Maan K-pitoiauus. mga 196 2 15 1C 5 BOO BCO BOO BCO KOO K3 K6 K9 61 61 B 1 81 KOO K3 K63 K93 82 82 82 82 KOO K3 K6 K9 Maan K-paosu, ing/1, 1961 23 15 1 5 BOO BOO BOO B3 61 61 61 61 82 B2 82 B2 KOO K3 K6 K9 KOO K33 K6 K9 KOO K3 K6 K9 Sata-Hämeen tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/i maata).
MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET (Tiedotteet vuosilta 1983-9 on lueteltu aiempien vuosikertojen numeroissa.) 1991 MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHICALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1983-199.146 p. +2 liitettä. VILKKI, J. Kulta-kevätrypsi. 2 p. + 1 liite. KEMPPAINEN, E. & VUORINEN, M. Maanparannusaineiden vertailu kenttäkokeessa. (Sotkamon maanparannuskoe). 22p. YLÄRANTA, T. Maataloustuotannon vaikutus kasvihuoneilmiöön Suomessa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. 18 p. HANNUKKALA, A. E. Puikulan viljelytekniikka Lapissa. 23 p. URVAS, L. & HÄMÄLÄINEN, I. Viljeltyjen moreenimaiden kemialliset ominaisuudet. Kirjallisuuskatsaus. 28p. JUHANOJA, S. Fre,esian sadon ajoittaminen. 57p. LAURILA, L., HIIVOLA, S-L. & KARVONEN, T. Rukiin sakoluku Etelä-Pohjanmaalla. 56p. HUUSELA-VEISTOLA, E., PAHKALA, K. & MELA, T. Peltokasvit sellun ja paperin raaka-aineena. Kirjallisuustutkimus. 36 p. + 1 liite. TRRI, J. Muokkauksen vaikutus maan toimintoihin. 82p. NIEMELÄINEN,. & HUUSELA-VEISTOLA, E. Typpilannoituksen vaikutus niittynunnikka-, nurmirölli-, puisto-ja punanatanurmikon kasvuun ja kestävyyteen. 38p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN,. & HUHTA, H. Lajikkeen, lannoituksen ja leikkuun vaikutus niittynurmikka-natanurmikon menestymiseen. 33 p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN,. & HUHTA, H. Siemenmäärä nurmikon perustamisessa. 3 p. NIEMELÄINEN,., HUUSELA-VEISTOLA, E NISSINEN,. & TALVITIE, H. Nurmikkosiemenseosten menestyminen eri tavoin kunnostetulla kasvualustalla. 51 p., 5 liitettä. HÄRKÖNEN, E., NIEMELÄINEN,. & HUUSELA-VEISTOLA, E Englanninraiheinä nurmikon perustamisessa Suomessa. 26p. + 1 liite. JUNNILA, S. & ERVIÖ, L-R. Uusien herbisidien tehokkuus ja käyttökelpoisuus viljakasvustoissa. 48 p.
ALAVIUHKOLA, T., Suomi, K. & FRIMAN, T. Uusimmat koetulokset sikatalouden tutkimusasemalta. '77p. KEMPPAINEN, E, ANISZEWSICI, T. & MIETTINEN, E. Nurmikasvilajien vertailu Pohjois-Kainuussa. 17 p. Salaatin viljely ja sadon laatu. Cultivation of lettuce and qualily of field. Yhteistutkimuksen "Salaatin viljelymenetelmien kehittäminen ja viljelytoimien vaikutus salaatin laatuun" loppuraportti. 179 p. Toimittaneet RAILI JOKINEN ja RISTO TAHVONEN. AVIICAINEN, H., HARJU, P., KOPONEN, H., MANNINEN, M., MEINANDER, B. & TAHVONEN, R. Desinfiointiaineiden soveltuvuus pelto-ja kasvihuonetuotannossa. 52p. + 2 liitettä. JOKI-TOKOLA, E. Rehun kuiva-ainepitoisuuden, paalien muovitustavan ja säilytyspaikan vaikutus pyöröpaalisäilörehun säilyvyyteen. 27p. JUHANOJA, S. & HIIRSALMI, A. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menestymisen seuran nasta vuosina 197-9.116 p. 1992 HAKKOLA, H. & KERÄNEN, T. Rehuviljakokeiden tuloksia 1977-91 Pohjois-Pohjamaan tutkimusasemalta. 22 p. KOSSILA, V. & MÄNTYSAARI, P. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v. 1973-89.11 p. + 3 liitettä. URVAS, L. Kalium-, mangaani- ja sinkkilannoituksen vaikutus timotein ravinnepitoisuuteen Pohjois-Suomen suonurmilla. 23 p. NISSINEN,. Yksivuotisten tuorerehukasvien soveltuminen laidun- ja niittoruokintaan Pohjois-Suomessa. 45 p. HANNUICKAIA, A.E. Timoteinurmen perustaminen Pohjois-Lapissa. 15 p. MÄKELÄ-KURTTO, R., SIPPOLA J. & JOKINEN, R. Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden hyötykäyttö maataloudessa. (Loppuraportti tutkimushankkeesta "Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden mahdollinen hyväksikäyttö maataloudessa".) 51 p. + 4 liitettä. VANHALA, P. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. 68 p. SAASTAMOINEN, M. Sohvi-heme. 41 p. + 2 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHICALA, K., KONTTURI, M. & MÄKE- LÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1984-1991.19 p. + 2 liitettä. GALAMBOSI, B. & RAHUNEN, I. Yrttien käyttö ja viljely. 39p. + 1 liite.
SIMOJOKI,T,., MEHTO-HÄmÄLÄINEN,,U., LAITINEN, V. & RÄKKÖLÄINEN, M ::Rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. 37 p. Hiehokasvatuskokeiden tuloksia. SAIRANEN, S., KOSSILA, V., ARONEN, L & MICORDIA, A. Risteytyshiehot. P. 4-23. KOSSILA, V., SAIRANEN, S., MICORDIA, A., VALMARI, A. & HAKKOLA, H. Hiehot ja hieholehmät. P. 24-4 + 9 liitettä. KOSSILA, V., HEIKKILÄ, T. & SAIRANEN, S. Kaksoset ja kolmoset. P. 41-48 + 2 liitettä. Toimittaneet VAPPU KOSSILA ja SILJA SAIRANEN. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Maaperäkarttaselitys. LAPINLAHTI. 13 p. + 2 liitettä. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia 199-91.57 p. + 1 liite. KOSSILA, V., ARONEN, I., TOIVONEN, V. & SAIRANEN, S. Koisirehun korjuuasteen vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun ja rehunkulutukseen. P. 4-2. KOSSILA, V., ARONEN, L, SAIRANEN, S. & MÄNTYSAARI, P. Piimäjauhe ja maitojauhe-1 verrattuna kurrijauhejuottoon ja ohrajauhoihin lisätyn kauraproteiinin vaikutus vasikoilla. P.21-4 KOSSILA, V., ARONEN, L, SAIRANEN, S. & NOUSIAINEN, J. Probioottien vaikutus pikkuvasi koiden kasvuun, rehunkulutukseen ja terveyteen. Eri suoliston osiin vaikuttavien probioottien yhdysvaikutus. P. 41-57. Toimittaneet VAPPU KOSSILA & SILTA SAIRANEN. NISSILÄ, E. Arttu-ohra. 16 p. + 3 liitettä. SALO, T. Typpi- ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. The effect of nitrogen and chloride fertilization on the nitrate content and yield of beetroot. 37 p. + 6 liitettä. GALAMBOSI, B. & PIEKKARI, S. Yrtit, mausteet ja rohdokset Suomessa. Luettelo julkaisuista. 48 p. MÄKELÄ-KURTIO, R., LINDSTEDT, L. & SIPPOLA, J. Laboratorioiden ja analyysimenetelmien välinen vertailututkimus viljelymaan raskasmetalleista. 61 p. + 3 liitettä. 1993 SAASTAMOINEN, M. Sisko-kaura. 24 p. + 2 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K., KONITURI, M. & MÄKE- LÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1985-1992. 18 p. + 2 liitettä. KIVIJÄRVI, P., DALMAN, P. & VALO, R. Vihanneslajikkeet Etelä-Savon tutkimusasemalla vuosina 1983-91. (Summary: Vegetable varietks tested at the South-Savo Research Station of the Agricultural Research Centre of Finland in 1983-91.) 34 p. RINNE, S-L., SIPPOLA, J. & SIMOJOKI, P. Omavaraisen viljelyn vaikutus maan ominaisuuksiin. (Summary: Effect of self-sufficient cultivation on soil properties.) 26p. + 12 liitettä.
RINNE, K., SUVITIE, M. & RINNE, S-L. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan monivuotinen vertailu kotovaraisella säilörehu vilja- ja heinä vilja urearuokinnalla. Lehmien rehunkulutus, ravinnonsaanti, tuotokset, maidon koostumus sekä hedelmällisyys ja kestävyys 4.-6. lypsykausina. Comparison of Finnish Ayrshire, Friesian and Finncattle on grass silage-cereal and hay-urea-cereal diets. Feed intake and nutrient supply, production and composition of milk, fertility and culling of the cows during the 4th-6th production years. 48p. + 1 liite. VILKKI, J. Helmi-öljypellava. 8 p. + 3 liitettä. VIRKAJÄRVI, P. & HUHTA H. Nurmen viljely polttoturvesoiden jättöalueilla. Timotein fosforilannoitus Tohmajärven Valkeasuolla. Grass production on cut-away peatlands. Phosphorus fertilization for tinzothy (Phleum pratense) leys at Valkeasuo, Tohmajärvi. 27p. + 2 liitettä. SANKARI, H. Bioenergian tuotantoon soveltuvat peltokasvit. Kirjallisuuskatsaus. Kasvintuotannon osaraportti esitutkimukseen "Energian tuottaminen elintarviketuotannosta vapautuvalla peltoalalla." Suitability of cultivated plants for bioenergy production. Literary survey. The partial report of plant production to the preliminary study entitled "Energy production in the areas released from food production." 38p. GALAMBOSI, B., KEMPPAINEN, R., SIKKILÄ, J. & TALVME, H. Maustekasvien merkitys mehiläisille. ( Summary: The significance of culinary herbs to bees.) 62p. + 9 liitettä. URONEN, K.R., TAHVONEN, R., JOKINEN, R. & BARTOSIIC, M-L. Kasvualustan johtokyvyn vaikutus vaikutus turpeessa viljellyn.tomaatin satoon ja sadon laatuun. (Summary; Sammanfattning.) 34 p. + 3 liitettä. ARONEN, I., LAMPILA, M. & REPOLA, H. Säilörehu, heinä ja olki kasvavien ayrshiresonnien ruokinnassa. (English summary.) 24.p. SUVELA, M. & SORMUNEN-CRISTIAN, R. Ympärivuotisen karitsoinnin merkitys lihantuotantoon ja kannattavuuteen. Effect of out-of-season lambing on meat production and profitability. 52 p. + 3 liitettä. SUVELA, M. & SORMUNEN-CRISTIAN, R. Ympärivuotinen karitsointi ja lihantuotanto. P. 7-43. SUVELA, M. & SORMUNEN-CRISTIAN, R. Tiheän ja normaalin karitsoinnin vertailu. P. 44-52. SIMOJOKI, P. Selluloosatehtaan jätelietteen lannoitusvaikutus. (Summary: Fertilizer effect of sludge from a sulphate and paper mill.) 17 p. + 2 liitettä. Omavaraisen viljelyn kannattavuuslaskehnia. 33 p. + 4 liitettä. MÄKINEN-HANKAMÄICI, S. Laskelmia omavaraisten viljelymenetelmien kannattavuudesta. (Summary: Cakulations on the profitability of self-sufficient cultivation methods.) P. 7-23. RIEPPONEN, L. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuuden vertailu. (Summary: Compari,son of the profitability of self-sufficient and conventional cultivation methods.) P. 25-33. KEMPPAINEN, E:, JAAKKOLA, A. & ELONEN, P. Peltomaiden kalkitustarve ja kalkituksen vaikutus viljan ja nurmen satoon. (Summary: Effect of liming on yield of cereals and grass.) 44 p. + 29 liitettä ja 7 kuvaliitettä. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Sinimailasen viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. (Summary: Management of alfalfa.) 17 p. + 1 liite ja 19 liitetaulukkoa.
5 Omavaraisen viljelyn kannattavuuslaskelmia. 33p. +4 liitettä. MÄKINEN-HANKAMÄKI, S. Laskelmia omavaraisten viljelymenetelmien kannattavuudesta. (Summary: Calculations on the profitability of self-sufficient cultivation methods.) p. 7-23. RIEPPONEN, L. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuuden vertailu. (Swnmary: Comparison of the profitability of self-sufficient and conventional cultivation methods.) p.25-33. KEMPPAINEN, E., JAAKKOLA, A. & ELONEN, P. Peltomaiden kalkitustarve ja kalkituksen vaikutus viljan ja nurmen satoon. (Summary: Effect of liming on yield of cereals and grass.) 44p. +29 liitettä ja 7 kuvaliitettä. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Sinimailasen viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. (Summary. Management of alfalfa.) 17 p. + 1 liite ja 19 liitetaulukkoa. VILKKI, J. Jyty-sareptansinappi. (English summa? y.) 12 p. + 8 liitettä. PÄRSSINEN, P. Antti-nurminata. (English summary.) 1 p. +2 liitettä. LUOSTARINEN, M. & OLIN, A. Maatilojen ympäristönhoito ja -suunnittelu. Lounais-Hämeen maatilojen ympäristönsuunnittelun tulokset ja maatilayhteistyön tutkimusohjelma vuosille 1993-96. (Abstract: Environmental management and planning by farms. The results of environmental planning by farms in South-West Häme, Finland, and the research pian for farm co-operation during 1993 to 1996.) 86p. + 1 liite. HUHTA, H. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvin ja lannoituksen vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen turvemaasta Tohmajärven huuhtoutumiskentällä v. 1983-87. 37 p. +7 liitettä. 1994 LINNA, P. & JANSSON, H. Biotiitti nurmen kaliurnlannoitteena. (Summary: Biotite as a potassium fertilizer in grass production.) 13 p. + 18 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., SANKARI, H., KONTTURI, M. & MÄKE- LÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1986-1993. 112 p. + 1 liite. 4. EVERS, A-M. Lannoituksen vaikutus kasvisten ravitsemukselliseen laatuun. Kirjallisuustutkimus. (Summary: The effect offertilization on the nutritional quality of vegetables. A literature review.) 22 p. 6. KANGAS, A., SIMOJOKI, P. & TALVITIE, H. Kevätviljojen kylvösiemenen taantuminen. (Summary: Deterioration of the yielding capacity of cereal seed.) 17 p.
JAKELU: MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Kirjasto 316 JOKIOINEN puh. (916) 1881, telekopio (916) 188 339 HINTA Q mk