Se mitä näet, on se mitä näet?

Se mitä näet, on se mitä näet? Nykytaiteen parissa törmää edelleen käsitykseen modernista taiteesta nykytaiteena. Arkipuheessa moderni tarkoittaa usein pelkistettyä tai uutuutta. Moderni taide erilaisine ismeineen oli aikansa nykytaidetta noin sadan vuoden ajan aina viime vuosisadan puoliväliin saakka. Modernismi liitetään usein myös formalismiin, esteettiseen ajatteluun, joka korosti ennen kaikkea teoksen muotopiirteitä teoksen sisältönä. Nykytaide on aikalaistaidetta, joka Kiasmassa alkaa 1960- luvulta. Tuolloin uudet välineet ja esitystavat kuten dokumentit, esitykset, videot ja valokuva sekä ympäristö- ja paikkasidonnaiset teokset tulivat perinteisten taidemuotojen rinnalle. Modernismin aikana teosta arvioitiin usein puhtaasti visuaalisin kriteerein yhdellä silmäyksellä kuten amerikkalainen taiteilija Frank Stella totesi eräästä maalauksestaan: Se mitä näet, on se mitä näet. Nykytaiteen vastaanotossa korostuu tulkinnan rooli: kielelliset ja kulttuuriset merkitykset ja erilaiset katsomistavat sekä moniaistisuus. Huomio onkin kääntynyt taiteilijasta katsojaan, joka lisää omat merkityskerroksensa ja täydentää näin teoksen. Ei ole vain yhdenlaista katsojaa, vaan erilaisista elämäntilanteista ja kulttuurisista lähtökohdista tulevia taiteen katsojia, jotka lisäävät mukaan omat arvionsa. Kiillotettu lattia ja uudelleen tulkittua modernia Kiasma Hits -näyttelyssä on mukana teoksia, jotka näyttävät modernistisilta. Pelkistetyn visuaalisuuden rinnalle nousevat sisällölliset lähtökohdat, jotka päivittävät ne nykytilanteeseen. Lisätyn tiedon kautta katsojalle avautuu eri teos kuin miltä ensi silmäyksellä näytti. Myös abstrakti kuva voi kuvata asioita itsensä ulkopuolella. Esimerkkeinä tästä ovat kaksi muotokuvaa. Stig Baumgartenin isoäidistään maalaama muotokuva Eva, 2012 sekä Frank Stellan taiteilijakollegastaan tekemä oktagonin muotoinen Sidney Guberman, 1964. Ilman teosnimiä näistä geometrisen abstraktion piiriin lukeutuvista maalauksista ei arvaisi niiden olevan muotokuvia. Visuaalisesti ne muistuttavat taiteilijoiden muuta samanaikaista tuotantoa. Katsojalle jää mietittäväksi miten maalauksen kompositio ja värit sekä maalaustapa ehkä kertovat jotain kohteena olevista henkilöistä. Ruotsalainen kuvataiteilija Ebba Bohlin on toteuttanut näyttelyyn yhdessä Kiasman siivoojan kanssa väliaikaisen teoksen 1,5x2,1573733 Se on nimessä annettujen mittojen kokoinen alue lattialla, jolle siivooja on levittänyt taiteilijan ohjeiden mukaan kolme kerrosta lattiavahaa. Tässä on paikka, joka on hyvä kiillottaa. Siinä mielessä se avaa tilaan uuden ulottuvuuden ehkä sen takana, tuolla puolen, on jotain muuta? 1 Taiteilijalle siivoaminen ja pinnan kiillottaminen tarjoavat kiinnostavan lähtökohdan ajatella taiteellista työtä, joka osin poikkeaa 1960-luvun lopun yhteiskunnallisesta lähestymistavasta. 2 Keskeistä on katsojan huomion kiinnittäminen. Teos herkistää katsojan ympäristölle ja tekee hänet tietoiseksi omasta läsnäolostaan näyttelytilassa. Katsojan tehtäväksi jää hahmottaa lattiaan kiillotettu alue tai yksinkertaisesti epähuomiossa kävellä sen ylitse. 1

Ihmisenä olemisen taito Peruskysymykset ihmisenä olemisesta, elämän tarkoituksesta, suhteesta toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä ovat asioita, joita monet taiteilijat käsittelevät teoksissaan. Samankaltaisia pohdintoja käyvät myös eri alojen filosofit ja tieteentekijät omassa ajattelussaan. Taiteen kohdalla eksistentiaaliset kysymykset liittyvät ymmärrykseen taiteen merkityksestä ja luomisesta sekä uusien näkökulmien löytämiseen ihmisenä olemiseen. Nykytaiteilijat käyttävät eri tekniikoita näiden asioiden ilmaisemiseen. Taiteilija ei voi olla tietämätön edeltäneestä taiteen tekemisen traditiosta, jos haluaa sanoa tai tehdä jotakin toisin. Taiteen perinteinen tehtävä tuottaa kauneutta maailmaan yhdistyy usein käsitteelliseen sisältöön ja työskentelyprosesseihin. Valokuvaaja Jaana Maijala kuvaa omaa tapaansa työstää kokemaansa piirtämisen rytmin kautta: On jokin paikka tai tilanne, joka herättää minussa tuntemuksia tai ajatuksia, joita seuraan piirtämällä. Täytän paperit jäljillä, ja piirtämisen sijasta näen piirtäväni omaa olemassaoloani. Toisin sanoen: piirrän niin kauan kuin on tarpeen, jotta rauhoitun nähtyäni jonkin Pollockin teoksen, tai niin kauan kuin metromatka Coney Islandille kestää tai pyykinkuivausrumpu pyörii. 3 Pienet täyteen väritetyt lyijykynäpiirroksensa Maijala kuvaa suureen kokoon palkkikameralla. Pienestä paperinpalasta tulee hyvin materiaalinen kappale, jonka pintaa kartoittavat lyijykynän viivat. Teoksessa Grünewald sarjasta Kokemuksen paino piirtämisen jäljet ja intensiteetti hahmottuvat kuin suurennuslasin läpi nähtynä voimakenttänä. Maijala muokkaa teoksessaan tulkinnan omasta katsomiskokemuksestaan Matthias Grünewaldin Isenheimin alttarimaalauksen äärellä. Tilateokset herättävät katsojan tarkastelemaan tilannetta eri aisteilla. Yllättävät materiaalivalinnat, valot, äänet, liikkuva kuva sekä muutettu mittakaava ovat elementtejä, jotka kohdistavat huomion helposti itsestään selvyytenä pidettyihin asioihin uudesta näkökulmasta. Juha Mäki-Jussilan videoinstallaatio Yöjuna, 2010 kertoo tarinaa liikkuvan kuvan, valon ja kotoisten materiaaliensa kautta. Teos kuljettaa katsojan öiselle junamatkalle makuuvaunussa. Tilaan viritetty makuulaveri toimii näkökulmana katsojalle. Rei itetty sängynpohja, yövalo ja lattiaan piirtyvä valosuihku toistuvat videolla kiskojen tasolta nähtyinä. Taiteilija käyttää animaatioissaan arkisia esineitä ja saa ne eloon mielikuvituksen, liikkeen ja filmin materiaalisuuden avulla. Erilaisten harjojen harjaksista muodostuu kipinöitä suihkiva juna, joka kulkee kiihtyvää vauhtia kiskoja pitkin. Tasoristeyksen ylitys ja merkkivalon äänet luovat viitteellisten kuvien kanssa mielikuvan uneen vaipuvasta matkustajasta. Taiteilijaa ympäröi oma aikamme ja todellisuutta ylläpitävät kulttuuriset, historialliset ja yhteiskunnalliset merkityksenantoa muokkaavat koodistot, kuten kieli ja taidemuotojen oma historia. Taideteokset palauttavat mieleen unohtuneita kokemuksia tai tapahtumia, jotka ovat tiedostamatta muokanneet havaintoa ja tapaa reagoida erilaisiin asioihin. Olemassaoloa pohtivat teokset jäsentävät näitä avainkokemuksia usein tavalla, joka karkaa kielen ulottumattomiin. 2

Eletty ruumis ja kylpytakkiin tarttuva maalaus Kun heräsin, kylpytakkiini oli tarttunut maalaus. Kerroin ystävälleni, että olin nukkunut oman maalaukseni päällä, ja hän sanoi tietävänsä sen ikävän tunteen, kun maalaus on takertunut vartaloon eikä siitä pääse eroon. 4 Marianna Uutinen kirjoitti tarttuvasta maalauksesta vuonna 1993 taidelehdelle tekemässään projektissa. Tarinan totuusarvo ei sinänsä ole kiinnostavaa, vaan se miten taiteilija on pääsemättömissä ruumistaan ja teoksestaan. Uutisen käsittelee kehoa myös teoksessaan Posing, 1991. Poseeraamisen eleen esittää sovitusnukke, jonka taiteilija on koristanut pursottamalla sen ympäriinsä vihreällä maalilla. Nuken vieressä kelluu korsettimainen maalifiguuri muuten tyhjällä maalauskankaalla. Lisäksi teokseen kuuluu verkkomainen maalaus lattialla. 1990-luvun alussa Uutisen teokset nähtiin feministisinä. Ne vapauttivat miehiseen modernistiseen traditioon jämähtäneen maalauksen keskustelemaan puhtaan visuaalisuuden lisäksi ruumiista, seksuaalisuudesta, liasta sekä taiteilijan ruumiista osana maalausten ihoa. Nykytaiteilijat haastavat katsojaa tarkastelemaan länsimaisen kulttuurin sovinnaisia käsityksiä ruumiinkuvasta ja kehollisuudesta. Ihmisen ruumista voi kutsua mielen näyttämöksi. Ruumiin kielemme kertoo asioita, jotka vahvistavat puhuttua viestiä tai tahtomattaan paljastavat asioita, joista haluaisimme vaieta. Performanssitutkija Helena Erkkilä painottaa eletyn ruumiin kokemusta objektivoivan käsityksen sijaan.5 Iiu Susirajan valokuvat ja videot päivittävät feministisen taiteen 2000-luvulle välineinään oma ruumis, huumori sekä arjesta ja ihmissuhteista kumpuavat aiheet. Susiraja käsittelee nykykulttuurin keskeisiä identiteetin muovaamiseen liittyviä aiheita: kosmetiikka- ja muotiteollisuuden luomia kauneusihanteita sekä syömistä ja ruokakulttuuria ronskein ottein. Miellän myös ruuan esineeksi. Suhteeni ruokaan on hyvin materialistinen, enkä ensisijaisesti pyri provosoimaan sillä. Mutta ruoka sisältää moraalisen näkökulman ja se pakottaa katsojan ottamaan kantaa. Minulle ruoka on taiteen materiaalia samoin kuin joillekin maali tai savi. Videoteokset Piirakka, Pitko ja Kermavaahto päivittävät 1970-luvun naistaiteilijoiden videokameralle esittämät performanssit postfeministisiksi farsseiksi, jossa käsitetaide muuttuu hilpeiksi aktioiksi. Susiraja laittaa itsensä likoon teoksissaan. Samalla hän kyseenalaistaa hyvän ja huonon käytöksen sukupuolisidonnaisuutta. Katsojan keho äänellisenä peilinä Taideteoksilla on usein kyky saada aikaan tunteita tai nostaa esiin ruumiillisia tuntemuksia. Tuntemukset voidaan karkeasti jakaa miellyttäviin ja epämiellyttäviin. Näitä ovat painontuntu, värähtely, kosteus ja äänenvoimakkuuden vaihtelut. Taideteosten äärellä koettuihin tuntemuksiin liittyy omat aiemmat kokemuksemme, jotka näyttäytyvät uudessa valossa. Teosten myötä katsojalle voi nousta esille kysymyksiä muun muassa havainnon reunaehdoista, oman ruumiin rajoista tai kehon itsemääräämisoikeudesta. 3

Markus Copperin Seitsemän meren arkkienkelissä tietokoneohjattu puhallin soittaa sattumanvaraisesti erilaisia teemoja ja dissonanssihurinaa teoksen osana olevien urkupillien kautta. Teoksen kokija hahmottaa teoskoneiston tuottamat äänet oman kehonsa resonanssin ja ympäröivän tilan kautta. Valas kutsuu katsojan luokseen tarkastelemaan urkupilleistä lähtevien äänien nostattamia tuntemuksia. Teoksen äänellisyyden tarkastelussa yhdistyy kaksi tasoa: teoksen materiaalisuus, puisten ja metallisten elementtien erilaisista kohtaamisista syntyvät äänet akustisena rakenteena sekä katsojan ruumis akustisena peilinä, jossa tuotetut äänet heijastuvat. Urkupillien matalat äänikerrat tuottavat ääntä, jota katsoja ei välttämättä kuule, mutta jonka hän voi tuntea. Ääniaallot siirtyvät ilman ja teostilan rakenteiden kautta ruumiilliseksi kokemukseksi. Teoksen elämyksellisyys on sanoista riisuvaa lähestyttävyyttä, joka avaa teoksen elettynä kokemuksena. Äänellisellä tasolla teosta voi pitää ymmärrettävänä jos ei käsitettynä niin elettynä. 6 Maalaustaiteen mullistuksia next to nothing Olin päättänyt valita vain kaksi väriä, sillä useampi olisi tuntunut lörpöttelyltä. 7 - Paul Osipow Kiasma Hits -näyttelyssä modernistisen maalauksen kuvakieli ja sen konventiot nousevat esille. Taiteilijoiden erilaiset kuva-aakkoset kyseenalaistavat ajatuksen yhteisesti jaettavasta kielestä. Tällaisia kuvatyyppejä ovat muun muassa perusmuodot suhteessa tilan esittämiseen, taiteilijan käyttämä käsiala ja pelkistetty kuva maalauksen reunaehtojen loppuun viemisenä. Yksivärinen värikenttä voi paljastaa henkisen ulottuvuuden sijaan kulttuuristen merkitysten rakentumisen ja kerrostumisen. Esimerkiksi kysymys värillisyydestä tarkentuu kysymyksiksi näkemisen optiikasta, valosta ja värien fysikaalisesta luonteesta Jussi Nivan maalauksessa Diffus (mirrored), 2007. Ruudukkorakenteen universaalisuuden voi taas purkaa erilaisiksi lähestymistavoiksi, kuten Paul Osipowin maalauksessa Matala tila, 1972, jossa lähtökohtana ollut kylpyhuoneen kaakelisyvennys pelkistyy abstraktiksi tilailluusioksi, tai Matti Braunin peilimosaiikissa Bali, jonka yksittäin ladotuista palasista takaisin heijastuva katse tuottaa epätäydellisen kuvan usein hallintaan pyrkivälle katseelle. Osipow kertoi Matala tila -maalaussarjan (1972-73) synnystä ja visuaalisen ajattelunsa erosta suhteessa kielelliseen ilmaisuun. Minua kiinnosti tämä mitätön syvennys samalla tavalla kuin minua aikaisemmin oli kiinnostanut mitättömät asiat kuten hanskat, värituubit, solmiot jne. Syvennykseen verrattuna nuo aikaisemmat kiinnostuksen kohteet olivat monimutkaisia ja usein tarpeettoman kertoviakin. 8 Maalauksessaan Osipow esittää tilailluusion, joka on askel tilasta kohti abstraktia ruudukkorakennetta kahdella värillä esitettynä. Muodolliset elementit sekä käsitteellinen näkökulma kytkeytyvät taidemaalarin tapaan nähdä. Silja Rantasen tapa on lainata väriskaala ja toisaalta analysoida havaintoa. Rantanen kertoo 4

löytäneensä Burano-teokseensa valmiin värikartan: Se oli yhtä aikaa muistikartta ja värikartta. Värin avulla autoin itseäni muistamaan tilaa. Buranossa talot on maalattu omintakeisilla väreillä niin, että värien järjestys muodostaa jonkinlaisia havainnekuvia. Värejä oli paljon enemmän kuin tavanomaiseen väriasteikkooni kuuluu. Heräsin näkemään ja ihailemaan miten ilmaisuvoimaista on, kun valo saa saman värin kolmiulotteisella pinnalla näyttämään erilaiselta. 9 Rantanen on siirtänyt koetun ja eletyn talojen värillisyyden kolmiulotteiseksi tilalliseksi maalausinstallaatioksi. Sen avulla katsoja voi tehdä oman matkansa Buranon saarelle. Osa nykytaiteilijoista jatkaa teoksissaan modernismin ideaalien ja muodollisen kuvakielen purkamista ja uudelleen käsittelyä. Mukaan tulevat edellä mainitut näkökulmat: kielellisyys, kulttuuriset koodit, materiaalisuus, teoksen tapahtumaluonne sekä arkikuvasto. Nykytaide toimii aktiivisesti nykykulttuurin osana eikä ole erillään kulttuuria tuottavista ja määrittävistä asioista: ihmiskäsityksestä, etiikasta, sukupuolesta, ideologiasta, politiikasta, fantasioista tai maantieteellisestä sijainnista. Nykytaiteen kohdalla ei silti sovi unohtaa eri aisteja ja niiden kautta teoksista hahmottuvaa maailmaa. Katsoja tulee mukaan kokemaan ja täydentämään taiteilijan teoksena esittämän ehdotuksen. Näin taideteoksesta tulee vuorovaikutteinen tapahtuma. Leevi Haapala 1 Ebba Bohlin, Bauwerk, Kilimanjaro, Stockholm, 2008, ei sivunumerointia. Englanninkielinen käännös Grant Watkins. 2 Taiteilija Mierle Laderman Ukeles teki ylläpitotaidetta New Yorkissa 1960-luvun lopulta saakka mm. pesemällä näyttelytilan rappuset ja kättelemällä puhtaanapitolaitoksen kaikki työntekijät. Naistaiteilijana hän halusi erityisesti kiinnittää huomion myös siihen työhön, jota ei taidekontekstissa yleisesti liitetä osaksi merkityksen muodostumisen ketjua. Ylläpitotaiteen manifestissaan, 1969 (Manifesto for Maintenance Art 1969!) hän jakaa ajatuksensa ensin ideoihin ja sitten välittämiseen. Hän kirjoittaa: Ylläpitäminen: pidä puhtaan yksilöllinen luomus pölyttömänä; säilytä uutta; tue muutosta; varjele edistystä 3 Jaana Maijala, On Correspondence, taiteilijalausuma, http://helsinkischool.fi/helsinkischool/doc/statement/9057_statement.pdf. Viitattu 29.4.2013. 4 Marianna Uutinen, Project: Marianna Uutinen, SIKSI 2/93, 22. 5 Helena Erkkilä, Ruumiin kuvia. Valtion taidemuseo/kuvataiteen keskusarkisto. 6 Leevi Haapala, Tiedostumaton nykytaiteessa. Katse, ääni ja aika vuosituhannen taitteen suomalaisessa nykytaiteessa. Toim. Veikko Pakkanen, Kuvataiteen keskusarkisto/valtion taidemuseo, Helsinki, 2011, 166-167. 7 Paul Osipow, Kertomus matalasta tilasta, Paul Osipow, Nykytaiteen museon julkaisuja, 1993, 41. Julkaistu Taidelehdessä 2/1974. 8 Osipow (1974) 1993, 40. 9 Silja Rantanen Riitta Valorinnan haastattelemana. Valorinta, Riitta, Viiva on minun katseeni. Silja Rantasen haastattelut 10.6. ja 5.8.2011 Sara Hildénin taidemuseossa, Silja Rantanen, Giotton talo ja muita teoksia. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 2011, 53, 55 (47-55). 5