Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2007:2 Kaupungista seutu ja seudusta kaupunki Helsingin maankäytön kehityskuvan luonnos
Kaupungista seutu ja seudusta kaupunki Helsingin maankäytön kehityskuvan luonnos
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2007, kehityskuvatyöryhmä Kuvatoimitus: Teemu Holopainen Tekstitoimitus: Rikhard Manninen, Timo Vuolanto Julkaisusarjan graafinen suunnittelu: Timo Kaasinen Taitto: Timo Vuolanto Pohjakartan julkaisulupa: Kaupunkimittausosasto, Helsinki 002/2007 Paino: Edita Prima Oy, Helsinki 2007 ISSN 1459-9664
Sisällys Mikä on maankäytön kehityskuva... 1 Maankäytön kehityskuvan sisältö... 1 Maankäytön kehityskuvan suhde yleiskaavaan... 1 Strategiset lähtökohdat... 2 Kohti metropolin suunnittelua... 3 Euroopan yhdentyminen ja globalisaatio... 3 Kansallisesta kulttuurista monikulttuuriseksi... 3 Toimiva yhteiskunta... 3 Eurooppalainen kaupunki-identiteetti... 4 Helsingin seutu näkyvänä kansainvälisenä toimijana... 4 Ilmastonmuutos... 4 Kaupungin kehittäminen ei pysähdy... 4 Kasvun hallinta...5 Hajaantumisen (urban sprawl) torjuminen... 5 Kaupunkivaltio... 5 Yhdyskuntarakenteen kulmakivet... 5 Suurkaupunki on vaihtoehtojen kaupunki... 5 Säteittäinen ja kehämäinen rakenne... 5 Kohti monikeskuksista kaupunkiseutua... 6 Suomenlahden rannikon suuntainen kaupunkikehitys... 6 Pääkeskuksen elinvoima... 6 Kansainvälinen lentoasema, matkustajasatamat ja matkailu... 7 Metropolista yhtenäinen... 7 Metropolista yhtenäinen (kartta)... 8 Menestyvät elinkeinot... 11 Elinkeinojen kasvu... 11 Helsingin keskusta... 11 Työvoima... 11 Pääkeskus...11 Liikenneyhteydet... 11 Vastuullinen aluesuunnittelu ja markkinavoimat... 12 Teknologian kehitys... 12 Työ, työpaikat...12 Laajentuva pääkeskus ja erilaiset klusterit... 13 Laajentuva a pääkeskus ja erilaiset klusterit (kartta)... 14 Houkutteleva asunto kaupungissa... 17 Asumisen laatutekijät... 17 Palvelut... 17 Vapaa-aika, harrastusmahdollisuudet ja kulttuuritarjonta... 18 Kaupungin rakennusperintö ja kerroksellisuus... 18 Täydennysrakentaminen... 18 Sosiaalisia näkökantoja painottava suunnittelu... 19 Kaupunkiturvallisuus... 19 Luonto... 19 Itämeren tytär, merellisyys... 20 Monimuotoinen kaupunkiasuminen... 21 Renesanssialueet... 21 Monimuotoinen kaupunkiasuminen (kartta)... 22 Muuttuva kaupunkiympäristö... 25 Kaupunkimaisema... 25 Viheraluerakenne... 25 Rakennettujen alueiden muutos... 25 Liikenne... 26 Elävä kaupunkimaisema... 27 Viheralueverkoston laatu paranee... 27 Elävä kaupunkimaisema... 28 Elävä kaupunkimaisema (kartta)... 28 Kehityskuvan toteuttaminen... 31
Mikä on maankäytön kehityskuva 1 Maankäytön kehityskuvan sisältö Helsingin suunnittelujärjestelmän mukaan kerran valtuustokaudessa, joka neljäs vuosi, valmistellaan maankäytön kehityskuva. Kehityskuvassa tarkastellaan kaupungin tulevaisuutta ja kehittämistarpeita. Siinä esitetään visio kaupungin maankäytöstä ja periaatteet maankäytön ja liikenteen kehittämiselle. Uusi maankäytön kehityskuva, Kaupungista seutu ja seudusta kaupunki, sisältää 76 strategista teesiä, toimintaperiaatetta. Ne kehystävät ja luovat pohjan Helsingin uudelle maankäyttövisiolle. Toimintaperiaatteiden kautta tarkastellaan fyysisten, taloudellisten, sosiaalisten ja maisemallisten tekijöiden vaikutuksia maankäyttöön ja kaupunkiseudun kehitykseen. Toimintaperiaatteet visualisoidaan kartoilla, jotka havainnollistavat alueellisia vetovoimatekijöitä. Ne yhdessä toteuttavat Helsingin maankäyttövision. Kartat on nimetty seuraavasti: - Laajentuva pääkeskus ja erilaiset klusterit, - Monimuotoinen kaupunkiasuminen, - Elävä kaupunkimaisema. Integroimalla karttojen seudullisen kehityksen kannalta tärkeimmät elementit seudullisiin tarpeisiin syntyy neljäs, kaupunkiseutua kuvaava kartta: - Metropolista yhtenäinen. Tällä kartalla halutaan osallistua keskusteluun Helsingin metropolialueen kehittämisessä sovellettavista periaatteista kun edelliset kolme karttaa ovat puheenvuoro Helsingin ja siihen välittömästi liittyvien alueiden kehittämisen periaatteista. Maankäytön kehityskuvassa on pyritty soveltamaan Helsingin osalta myös EU:n alueellisen suunnittelun ohjeita*. Kaupunkiseutukartta, Metropolista yhtenäinen muodostaa hahmon Helsingin seudun metropolille. Maankäytön kehityskuvan suhde yleiskaavaan Yleiskaava 2002 on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 26.11.2003 ja astunut voimaan oikeusvaikutteisena lukuun ottamatta Malmin lentokentän aluetta. Edellinen maankäytön kehityskuva ja yleiskaa- van toteuttamissuunnitelma laadittiin yleiskaava 2002 valmistelun yhteydessä. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ovat nopeita ja vaikuttavat myös kaupungin elinvoimaan ja maankäyttöön. Siksi yleiskaavoituksella on reagoitava muutoksiin kaupungin elinvoiman ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi aiempaa nopeammin. Uuden maankäytön kehityskuvan toimintaperiaatteet ohjaavat yleiskaavan 2002 toteuttamista. Lisäksi on tärkeää, että kaupunginvaltuusto voi kerran valtuustokaudessa arvioida yleiskaavan ajanmukaisuutta ja tarvetta yleiskaavan tarkistamiseen. Yleiskaavan valmistelu on pitkä ja työläs prosessi. Kaupunginvaltuusto hyväksyy yleiskaavan asemakaavoituksen ja muun suunnittelun pohjaksi. Käytäntönä Helsingissä on ollut laatia uusi yleiskaava suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa. Maankäyttö on monen tulevaisuuteen tähtäävän päätöksen taustalla. Kaupunki laatii tulevaisuuden suunnitelmia ja ohjelmia, joissa monissa maankäytön mahdollisuudet ovat avainasemassa. Elinkeinostrategiassa määritellään elinkeinojen kehittämisen periaatteet. Maankäytön ja asumisen toteuttamisohjelmassa (MA-ohjelmassa) osoitetaan asuntopoliittiset tavoitteet ja toteuttamisperiaatteet. Seudullisessa maankäytön, asumisen ja liikenteen ohjelmassa (MAL-ohjelmassa) määritellään seudullisen yhteistoiminnan periaatteet. Yhteiskunnan muuttuessa ja talouden kehittyessä on tarpeen arvioida muutoksia ja pitää suunnitelmia ajan tasalla niin, että ne perustuvat ajankohtaisiin tietoihin maankäytön mahdollisuuksista. Yleiskaava laaditaan ilman ohjevuotta ja se voimassa toistaiseksi, niin pitkään kunnes se päätetään muuttaa. Ajan mittaan yleiskaavan ohjausvaikutus heikkenee ja se käy epäajankohtaiseksi, yleiskaava vanhenee. Kuitenkin kunnalla tulee lain mukaan olla voimassa yleiskaava, jossa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Maankäytön kehityskuva voi olla ns. strateginen yleiskaava. Tällä hetkellä Helsingin voimassa oleva yleiskaava 2002 on suhteellisen tuore eikä kehityskuvan tarkoituksena ole muuttaa sitä. Strategisen * European Union guidlines on spatial planning. Territorial Agenda
2 yleiskaavan tapaan Helsingin maankäytön kehityskuva toimii osana Helsingin kehittämisstrategiaa. Strategiset lähtökohdat Kaupunkiseudut ovat aikaisempaa enemmän kansainvälisiä toimijoita, jotka keskinäisessä yhteistoiminnassa ja keskenään kilpaillen näyttävät kehityksen suunnan. Helsingin tulee ottaa aikaisempaa enemmän vastuuta seudun kehityksestä. - Helsingin ja seudun kasvu on Suo- men menestys. Helsinki on valtakunnallinen pääkeskus, missä on tärkein yritystoiminnan ja hallinnon keskus. Kasvava seutu tarvitsee lisää tilaa pääkeskustoiminnoille. - Pääkeskuksen täytyy laajentua. Taloudellinen kasvu lisää asukkaiden hyvinvointia. Asukkaiden hyvinvointi on kaupunkielämän perusta. - Sosiaalista eheyttä vahvistetaan tyy- dyttämällä ihmisten tarpeet nyt ja tulevaisuudessa. Entiset alueet muuttuvat, kaupunki täydentyy saaden uusia ajallisia kerrostumia. Maankäyttö tehostuu ja tiivistyy, ympäristö muuttuu kaupunkimaiseksi. Samalla kuitenkin kaupungin vetovoimaiset piirteet, kuten yhteys luontoon säilyvät. - Kaupunki kasvaa sisäänpäin ympä- ristöä parantaen. Kaupunkiseutu laajenee samalla kun liikenneyhteyksiä seudun osien välillä parannetaan. Liikennehankkeilla on taipumus korostaa Helsingin pohjoispuollella sijaitsevia kaupunkiseudun alueita. Tästä voi aiheutua, että Helsinki jää syrjään kaupunkiseudun painopisteestä metropolialueen kehittämistä haittaavalla tavalla, ellei myös Suomenlahden rannikon suuntaista yhdyskuntarakennetta kehitetä riittävän voimakkaasti. - Rakentamalla seutua rannikon on suun- taisesti seutu pysyy elinvoimaisena ja seuturakenteen enteen tasapaino säilyy ilyy.
Kohti metropolin suunnittelua 3 Euroopan yhdentyminen ja globalisaatio Länsi-Eurooppa on yksi maapallon kolmesta taloudellisen kehityksen navasta ja kaupunkikulttuuria luovista alueista. Euroopan integraation myötä Suomi on kytkeytynyt entistä kiinteämmäksi osaksi Euroopan taloudellista järjestelmää. Taloudellinen johtoasema Euroopassa on vaihdellut eri keskusten välillä aikojen kuluessa. Itämeren alue on nykyisin ja lähitulevaisuudessa Euroopan voimakkaimmin kehittyviä taloudellisen yhteistoiminnan ja kasvun alueita. Helsingin seudulla on keskeinen rooli pohjoisen Itämeren kaupunkien verkossa. Talouden globalisoitumisen myötä suurkaupungin kehittämisen perustana on oltava kaupungin globaali näkyvyys. (1) Helsingin seutua kehitetään eurooppalaisena kaupunkina suhteessa muihin suurkaupunkeihin maailmanlaajuisesti. Yhdyskuntarakenne on yksi tärkeimpiä alueen taloudellisen menestyksen ja tulevaisuudennäkymien perustoista. Helsingin seudun kansainvälisen tavoitettavuuden vaaliminen on kansallinen etu. Tämä koskee merenkulkua, lentoliikennettä, rautateitä ja maantieliikennettä sekä mahdollisia uusia kuljetustapoja. (2) Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen kehittämisessä on suosittava kansallisesti merkittäviä liikennehankkeita. Pohjoisen Itämeren alueella on ollut meneillään merkittävä kehitysvaihe, joka jatkuu edelleen. Talouden elpyminen Baltian maissa ja Venäjällä antaa mahdollisuuden palauttaa taloudellis-sosiaalisia suhteita ja laajentaa teknisiä järjestelmiä Baltian ja Venäjän suuntaan. Pietari on pohjoisen Itämeren suurin kaupunki ja suuri markkina-alue sekä huomattava kulttuurikaupunki. Itäsuhteiden elpymisen lisäksi Suomen kaupallista ja kulttuurista suuntautumista länteen, erityisesti pohjoismaihin tulee ylläpitää, vaalia ja kehittää. (3) Helsingin seudun kehitysmahdollisuuksien kannalta yhteydet Pietariin ja Tallinnaan ovat avainasemassa. Suunnittelussa on otettava huomioon aikaisempaa huomattavasti vahvemman Pietari Helsinki Tallinna akselin edellytykset. Kansallisesta kulttuurista monikulttuuriseksi Suomen menestyksen perusta on rakentunut aikaisemmin kansallisen identiteetin syntymiseen ja sivistyksen kehittymiseen. Sen kulmakiviä olivat yleinen lukutaito, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä valtakulttuurin yhtenäisyys. Vastakin suomalaisten menestys pohjautuu osaamiseen, jonka perustana on tasapuolisen koulutusjärjestelmän tukema yhteiskunnallinen tasa-arvo. Alhainen syntyvyys on yksi eurooppalaisen kehittyneen yhteiskunnan ominaispiirre. Tämä johtaa väestön keski-iän kasvuun sekä työvoiman puutteeseen myös Suomessa. Vakavimmin työvoimapulasta voivat kärsiä kasvualueet kuten pääkaupunkiseutu, missä myös kohtuuhintaisten asuntojen vajaus on suurin. Vastauksena työvoimapulaan on maahanmuuton lisääminen. Tästä seuraa etenkin suurten kaupunkiseutujen kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus missä alkuperältään eri kansallisuudet ja kulttuuriselta taustaltaan erilaiset ryhmät muodostavat uudella tavalla suomalaista monikulttuurista ja kansainvälistä identiteettiä. Kaupungit kehittyvät kulttuurien vuorovaikutuksessa, mihin kaupungin monikulttuurisuus auttaa sopeutumaan. (4) Helsinki ottaa lisääntyvän maahanmuuton huomioon elinkeinojen kehittämisessä ja asuntopolitiikassa, koulutusmahdollisuuksien järjestämisessä sekä kaupungin sosiaalisessa kehittämisessä. Myös aktiiviset työvoimapoliittiset toimet ovat tarpeen. Toimiva yhteiskunta Suomalainen yhteiskunta mainitaan pohjoismaisen malliin kuuluvana tarkoittaen sillä hyvinvointimallia ja kansalaisten huolenpidon järjestelmää. Toimintatavoille on ominaista yhteiskunnan järjestelmien toimivuus: asioista voidaan sopia ja sopimukset pitävät, aikataulut pitävät, yhteiskunnalliset järjestelmät toimivat, jne. Arjen toimivuus ja turvallisuus ovat leimaa antavia. Myös yhdyskuntien toimintakyky on hyvä, poikkeustilanteet tai turvallisuusuhkat eivät häiritse jokapäiväistä elämää ja kohtuuttomat liikenneruuhkat puuttuvat.
4 (5) Yhdyskuntien toimivuus tulee olla johtavana periaatteena hyvinvoinnin tuottamisessa, hallintorakenteiden kehittämisessä ja maankäytössä, liikenteen suunnittelussa ja teknisen huollon ratkaisuissa. Eurooppalainen kaupunki-identiteetti Euroopan nykyisistä kaupungeista suurin osa on perustettu keskiajalla. Helsinki on uudempi, vaikka sekin on sitoutunut yhteiseen eurooppalaiseen kaupunkiperinteeseen, keskiajalta lähtien kehittyneisiin rakenteisiin ja instituutioihin. (6) Helsinki kunnioittaa perinnettä ja historiaa omintakeisena eurooppalaisena kaupunkina paikallisine erikoispiirteineen ja vaalii rakennusten ja kulttuurimaisemien perinnettä. Helsingin seutu näkyvänä kansainvälisenä toimijana Helsingin seutu näkyvänä kansainvälisenä toimijana Helsinki on omaleimainen kaupunki ja se on saavuttanut tietyn aseman maailmalla. Suomen pääkaupunkina Helsinkiin liittyy valtakunnallisia merkityksiä, jotka symboloivat koko maata ja kulttuuria. Helsingin kansainvälinen imago perustuu paitsi omiin pyrkimyksiin ja paikallisiin erityispiirteisiin, myös mielikuviin, jotka eivät aina pidä paikkaansa. Tärkeitä imagotekijöitä ovat puhtaus, turvallisuus, pohjoinen sijainti, luonto ja meri, vuodenaikojen vaihtelu, kansan piirteet, taide, kulttuuri, metsät, omaperäisyys. Maan pääkaupunkina Helsinki tuntee valtakunnallisen vastuunsa. Kaupungin kehittämisen tehtäviin kuuluu Helsingin, seudun ja valtakunnan myönteisen mielikuvan ylläpitäminen, maineen vaaliminen ja uusien mainetta tukevat elementtien kehittely. (7) Helsingin suunnittelussa ja seudun kehittämisessä Helsinki jalostaa paikallisia vahvuuksia, luo niiden pohjalta uusia näkyvyyttä lisääviä rakennushankkeita ja muokkaa samalla paikallisia ja kansallisia mielikuvia. Suomi on Keski-Eurooppaan nähden suhteellisen harvasti asuttu maa. Kaupunkien on ollut mahdollista laajeta ympäröivälle maaseudulle ilman, että naapurissa olisi kasvua rajoittava suurkaupunki. Suomalaiselle kaupunkirakentamisen perinteelle on ominaista väljyys ja vihreys muiden pohjoismaisten suurkaupunkien tapaan ja Suomessa lisäksi kaupunkirakenteen hajanaisuus. (8) Lisärakentamisesta ja tiivistämisestä huolimatta tulevaisuuden Helsingin luonne säilyy suhteellisen väljänä, mikä antaa mahdollisuuden ylläpitää pohjoismaiselle perinteelle ominaista luontosuhdetta ja vaalia rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja. Ilmastonmuutos Ilmastonmuutoksesta tehdyt arviot ennakoivat Suomessa selvää lämpötilan nousua. Sademäärät kasvavat ja säätilojen ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tähän liittyy vaaratilanteiden ja katastrofien uhka, esimerkkeinä, merenpinnan nousu, rankkasateet ja tulvat. Nämä voivat aiheuttaa aineellista tuhoa ja inhimillistä kärsimystä suuremmassa mitassa kuin mihin toistaiseksi on totuttu. Vaaratilanteita ja katastrofien uhkaa voidaan torjua ennakkoon huolellisella suunnittelulla. (9) Yhdyskuntien sijoittamisessa, teknisten järjestelmien suunnittelussa ja rakentamisessa otetaan huomioon aikaisempaa suurempi luonnon katastrofien ja ääri-ilmiöiden mahdollisuus. Lämpötilan nousu pidentää kesäkautta ja leudontaa talvia. Vuodenaikojen vaihtelu säilyy, kuitenkin mahdollisuudet ulkona oleskeluun paranevat. (10) Kaupunkirakentamisessa ja kaupunkitilojen suunnittelussa otetaan huomioon, että mahdollisuudet ulkoilmassa oleskeluun kasvavat ja kaupunkikeskustan torien, katujen ja puistojen vetovoima paranee. Myös kevyen liikenteen merkitys voi kasvaa, mikä on otettava huomioon reittien suunnittelussa ja niiden rakentamisen tasossa. Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta perustuu energian saatavuuteen ja energiateknologiaan. Energian tuhlauksesta on päästävä energiaa säästävään elämäntapaan. Liikenteen ja teollisuuden hiilidioksidipäästöt aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Kaupunkien ongelmana ovat lisäksi liikenteen hiukkaspäästöt. Erilaiset päästöt ovat haitallisia terveydelle. (11) Toimintojen sijoittamisessa ja kaavavarausten käyttötarkoituksessa sekä rakentamisessa pyritään energian säästöön, materiaalien kierrätykseen, elinkaariajatteluun ja muuhun kestävään kehitykseen. Tässä Helsingillä on mahdollisuus toimia globaalina esimerkkinä. Kaupungin kehittäminen ei pysähdy Kaupunki elää ja muuttuu ajan kuluessa. Kasvavaan kaupunkiin kohdistuu yhä uusia tarpeita. Helsinki on seudun ydin, jonka kehitys ei voi pysähtyä vaan sen on seurattava metropolin ja valtakunnan kehittämisen tarpeita. (12) Helsinkiä on rakennettava valtakunnallisena pääkeskuksena, maan tärkeimpänä elinkeinojen, kulttuurin ja hallinnon keskuksena.
5 Kasvun hallinta Helsingin seutu kasvaa ja väestömäärä kasvaa. Yhdyskuntarakenne leviää ja tiivistyy. Yhä uudet alueet liittyvät seutukokonaisuuteen. Ns. seutuistuminen asettaa vanhat hallintorakenteet uuden tilanteen eteen kun hallinto saa vastansa uusia ilmiöitä ja tehtäviä. Hallintorakenteet tulee mukauttaa muuttuvaan seutukokonaisuuteen. Seudun kuntien yhteistoiminta on alkanut pääkaupunkiseudun jätehuollon järjestämisestä ja joukkoliikenteen hoitamisesta ja se laajenee kaikille kuntien tuottamien palvelujen aloille. (13) Seutuistumista voidaan hallita laajentamalla kuntien yhteistyötä ja toimintamalleja kehittämällä sekä hallintorakenteita mukauttamalla ja muuttamalla niitä. Hajaantumisen (urban sprawl) torjuminen Helsingin seudun kehittymiselle on ollut pitkään ominaista uudet rakennuspaikat kaupunkiyhdyskuntien ja kylien ulkopuolella. Osaltaan tämä vastaa tiettyä asumisen ihannetta ja suomalaisen asuttamisen perinnettä, jolla siirtoväki asutettiin ja metsien takamaat vallattiin. Kehittyessään asutuksen ryppäiksi tällainen kehitys sitoo kohtuuttomasti julkisia varoja edellyttäessään tieyhteyksiä ja muita verkostoja. (14) Liiallinen yhdyskuntarakenteen hajaantuminen estetään rakentamista keskittämällä. Kaupunkiseutu on levinnyt laajalle, nykyisten ja suunniteltujen joukkoliikennekäytävien piirissä ja päätieverkon tuntumassa on rakentamismahdollisuuksia pitkälle tulevaisuuteen, jos rakentamista hajautetaan liiaksi. Laajan harvaan asutun kaupunkiseudun liikennejärjestelmän rakentaminen ja ylläpito muodostuu kalliiksi, ellei voimavaroja keskitetä valikoiden. (15) Yhdyskuntia tiivistetään ja uusia rakennetaan valikoiden edullisimmille paikoille. Kaupunkivaltio Alueiden kehitys ylittää kansalliset rajat, eurooppalaisen yhteiskunnan kehitys perustuu alueiden Eurooppaan, missä kehitys ei voi olla ylhäältä ohjattua, valtiojohtoista. Kaupunkien elinvoiman ja kehittämisen keskeistä ainesta ovat paikalliset voimavarat. Suurkaupungin kehittyminen perustuu kaupunkivaltio ajattelutapaan, missä tulevaisuutta tekevät suurkaupunkien intressiryhmät ja niissä toimivat yhteisöt. (16) Helsinki ottaa myös vastuunsa yhteiskunnallisen kehittämisen suunnannäyttäjänä. Periaatteena on jakaa hyvinvointi tasapuolisesti, ei poimia vain hedelmiä. Vastuullisuutta tarvitaan esimerkiksi asuntopolitiikan malleissa ja maahanmuuttajien vastaanottamisessa. Yhdyskuntarakenteen kulmakivet Yhdyskuntarakenne muodostuu rakennuksista ja kiinteistöistä, joita käytetään eri tarkoituksiin, liikenneväylistä ja alueista, teknisistä verkostoista ja viheraluejärjestelmästä sekä näiden vuorovaikutuksessa keskenään. (17) Yhdyskuntarakennetta muodostavien toimintojen, aluevarausten ja järjestelmien on oltava kokonaisuus, joka on taloudellinen, ekologisesti kestävä ja sen on muodostettava arjen toiminnan laadukkaat puitteet. Suurkaupunki on vaihtoehtojen kaupunki Suurkaupunki on mahdollisuuksien, vaihtoehtojen ja runsauden kaupunki. Helsingin vanha umpikortteliperiaatteella rakennettu tiivis kantakaupunki käsittää vain pienen osan Helsingistä (9 % maapintaalasta), mutta vielä 1950-luvun alussa suurin osa kaupunkiseudun asunnoista oli kantakaupungissa. Hiljattain avattu Lahden oikorata on lähentänyt Lahden kaupunkia Helsinkiin ja nyt siitä on vähitellen tulossa yhtenäisen asunto- ja työmarkkina-alueen kiinteä osa. Helsingin seudulla on yli miljoona asukasta, tulevaisuuden suurkaupunkiseudulla ehkä kaksi miljoonaa. On vaikea vetää seudulle ulkoreunaa, missä se päättyy. Paikallisuuden kirjo on valtava seudun kehityksen voimavara. (18) Kaupunkia ja kaupunkiseutua on kehitettävä sen vaihtelevista alueellisista lähtökohdista paikallisten erityispiirteiden mukaan niin, että ne täydentävät kokonaisuutta. Säteittäinen ja kehämäinen rakenne Esiteollinen kaupunki syntyi jokisuihin rannikoille vesiliikenteen mahdollisuuksien ääreen. Nykyisin tieliikenteellä on vastaava merkitys ja sitä mukaa kun kaupunki kasvaa joukkoliikenteen järjestäminen tulee tärkeämmäksi. Helsingin kaupunki kasvoi aluksi läntisen ja itäisen viertotien varaan läpi Töölön ja Kallion. Myöhemminkin seudun rakenteelle on ollut tyypillistä yksi voimakas keskus, johon säteittäiset liikenneyhteydet eri suunnilta johtavat. Kaupungin kasvaessa seuduksi kehämäisten yhteyksien merkitys kasvaa. En-
6 sinnä metropolin keskeisillä alueilla muodostuu verkko, jossa yhteydet toimivat paitsi säteittäin myös poikittain. (19) Helsinki kehittää poikittaisia ja kehämäisiä liikenneyhteyksiä ja näiden varassa toimivaa yhdyskuntarakennetta luopumatta säteittäisestä rakenteen ja ns. sormimallin vahvuuksista. Kohti monikeskuksista kaupunkiseutua Suomen aluerakenteen kehittämisessä on päädytty seudullisesti merkittävien alueellisten keskusten vahvistamiseen. Perusteena on rajallisten voimavarojen kohdentaminen niin, että hyöty olisi mahdollisimman suuri. Esimerkiksi korkean opetuksen merkitys seudullisessa kehittämisessä on huomattava, mutta maailmanlaajuista näkyvyyttä edellyttäviä oppilaitoksia ei riitä joka paikkaan. Helsingin seudun alueellisessa kehittämisessä on kysymys vastaavasta periaatteesta, sellaisesta rajallisten resurssien ohjeuksesta, mikä parhaiten edistäisi seudun taloudellista menestystä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Pääkaupunkiseudun aluekeskusten suunnittelu ja rakentaminen alkoi kun 1950-luvulla nähtiin edessä oleva kaupunkialueen kasvu ja pidettiin tarpeellisena hajakeskittää toimintoja liikenteellisesti edullisiin paikkoihin keskuksen ulkopuolelle. Tämä asutuksen, liikenteen, kaupan ja kulttuurin sijoittamista koskeva projekti on valmistumassa, mutta tarve seudullisen rakenteen kehittämiseen ei ole päättynyt. Erikoissairaala nähtiin ennen ns. erillislaitoksina, jotka oli tapana sijoittaa omille reviireilleen. Nyt sairaalayhteisö ymmärretään osaamisen keskittymänä, missä on tarpeen ylläpitää yhteyksiä teknologian kehitykseen, opetukseen ja tutkimuslaitoksiin sekä alan kannalta keskeisiin elinkeinoklustereihin. Elinkeinoklustereiden muodostumista on ohjattava ja kehitettävä näiden yhteyksiä opetukseen siten, että kehityksen alueellinen perusta on vahva ja monipuolinen. Aikaisempi aluekeskusperiaate on yleistettävä kehittyvän metropolialueen oloihin. (20) Tarpeen on, että julkista panostusta liikenteeseen, asuntoihin, opetukseen, innovaatiotoimintaan ja työllisyyden hyväksi kohdennetaan tuottavasti yhdyskuntarakenteellista kokonaisuutta ajatellen valittujen kohteiden kehittämisen hyväksi. Millainen hajakeskittämisen aste ja hajakeskittämisen muoto on seudun kokonaisuuden kannalta edullinen? Eräs malli on korostaa pääliikenneväylien yhteydessä olevia alueita kehityskäytävinä, mikä edustaa energiataloudellista yhdyskuntarakennetta. (21) Helsinki voi edistää oman alueensa maankäyttöratkaisuja kehittämällä tarvittaessa monikeskuksisen ( polycentric ) kaupunkiseudun edellytyksiä mikäli se seudun kokonaisuuden kannalta osoittautuu hyväksi. Huomattava seudun kasvu on Helsingin ulkopuolella. Muualla tehtävät maankäyttöratkaisut vaikuttavat välillisesti Helsinkiin ja siten seudun toimintakykyyn ja elinvoimaan. (22) Yhdyskuntarakenteen ratkaisuissa pohjana ovat kansainväliset kokemukset ja mittapuina taloudellinen hyötysuhde, tuottavuus ja vaikutukset paikallisiin oloihin. Suomenlahden rannikon suuntainen kaupunkikehitys Poikittaisten tieliikenneyhteyksien rakentaminen lisää Helsingin pohjoispuolisten alueiden kaupunkirakenteellista merkitystä. Myös hiljattain valmistunut oikorata samoin kuin mahdollinen tuleva Klaukkalan rata merkitsevät samaa. Helsingin suunnittelukeskustelussa rannikon suunainen kaupungin rakentaminen ja sisämaahan suuntautuvan kaupungin rakentaminen on nähty aikaisemmin kilpailevina vaihtoehtoina. Sisämaahan suuntautuvassa kehityksessä seudun rakennetun alueen painopiste loittonee Helsingistä, mutta rannikon suuntaisessa kehityksessä ei. (23) Seudun kehittämisen tasapainottaminen edellyttää, että rannikon suuntaista kehitystä voimistetaan rakentamalla uusi kansainvälinen raideyhteys Helsingistä itään. Pääkeskuksen elinvoima Kasvavalla seudulla tarvitaan kasvava keskus, lisää tilaa elinkeinoille ja keskustatoiminnoille, pääkeskuksen elinvoima on turvattava. Pääkeskuksen kasvu on mahdollista toteuttamalla voimassa olevia yleissuunnitelmia. Ongelmana on suunnitelmien toteuttaminen ja rahoituksen järjestäminen. (24) Rakennushankkeiden toteuttaminen laajentaa keskustaa uusille alueille ja samalla alueet erikoistuvat lisää. Keskustatunneli, kävelykeskusta, pysäköintilaitokset sekä yksityiset ja julkiset rakennushankkeet parantavat keskustan elinvoimaa. Kaupunkiseudut toimivat suoraan globalisoituvilla areenoilla, mihin ei ole tähän mennessä totuttu ja menettelytavat ja keinot ovat puutteelliset.
7 (25) Yhteistyössä seudun kuntien ja muiden toimijoiden kanssa lisätään kansainvälistä näkyvyyttä ja kehitetään Helsingin ja metropolialueen imagoa. Kansainvälinen lentoasema, matkustajasatamat ja matkailu Matkailusta on kehittynyt merkittävää elinkeinotoimintaa, jonka taloudellinen merkitys on suuri. (26) Helsinki kehittää matkailua käyttäen hyväksi asemaansa Suomen pääkaupunkina sekä paikallisia erityispiirteitä kuten merellistä imagoa. Globalisoituvassa maailmassa suurkaupungin kansainvälinen lentoasema on merkittävimpiä yksittäisiä kaupunkirakenteen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Suomen sijainti luo edellytykset Kaukoidän liikenteen huomattavalle kasvulle. Lentoaseman vaikutus ei rajoitu välittömästi lentoaseman yhteyteen vaan se vaikuttaa koko kaupunkiseudulla. (27) Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Helsingin keskustan väliset korkealuokkaiset joukkoliikenneyhteydet ovat yksi tärkeä Helsingin ja seudun elinvoiman perusta. Helsingissä reitti- ja risteilyliikenteen laivat tuovat matkustajat suoraan kaupungin keskustaan, missä matkailijoiden merkitys keskustan vilkkauteen on suuri. (28) Matkustajasatamia kehitetään kiinteästi kaupunkiympäristöön kuuluvina. Metropolista yhtenäinen Helsingin seudulle on ominaista hajaantuminen laajalle alueelle ja rakentamisen leviäminen taajamarakenteen ulkopuolelle. Kaupunkirakentamisen perinteeseen on kuulunut melko väljä yhdyskuntarakenne, tilasta ei ole ollut aikaisemmin puutetta. Tämä on johtanut Helsingin seudulla energiataloudellisesti tuhlailevaan yhdyskuntarakenteeseen, missä liikenteen kustannukset ovat suuret ja ilmastovaikutukset kielteiset. Seudun liikennejärjestelmä on toimiva ja Helsingin niemen joukkoliikenneosuus on korkea. Nykyisten ratakäytävien alueilla on tiivistämisen varaa yhdyskuntataloudellisesti edullisen sijainnin piirissä. Lisäksi vireillä on ratahankkeita, joiden toteuttaminen tuo uusia edullisesti sijaitsevia alueita. Raideliikenteen lisäksi tieyhteyksien ulottuvilla on nykyisiä ja kehitettäviä taajamia sekä tiivistettävissä olevia hajarakentamisalueita bussiliikenteellä ja henkilöautoilla hyvin seutukokonaisuuteen liitettävissä. Jos ratakäytävistä mukaan ei oteta Helsingistä itään suunteutuvaa rataa, käytäviin liittyviä rakentamattomia alueita olisi eniten Helsingin pohjoispuolella. Myös ratakäytävien ulkopuolisiin tiekäytäviin liittyvät rakentamattomat alueet ovat enimmäkseen Helsingin pohjoispuolella. Seudun poikittaisyhteyksiä korostava liikennepolitiikka painottaa Helsingin pohjoispuolisia alueita. Helsingin pohjoispuolisia alueita korostava yhdyskuntarakenteen kehityssuunta muistuttaa Helsingin suunnitteluhistorian aikaisemmista vaiheista, missä rannikon suuntainen kehitys ja rannikolta sisämaahan suuntautuva kehitys nähtiin vastakkaisina periaatteina. Ongelmallisena pidettiin kaupungin keskustan sijaintia ahtaalla niemellä ja kasvusuunta sisämaahan päin tuntui välttämättömältä. Vastakkaisen käsityksen mukaan lähisaaret, Kulosaari ja Lauttasaari tarjosivat mahdollisuuden tuolloisen kaupungin laajentamiselle Helsingin niemeltä rannikon suuntaisesti ja kaupungin tuli hankkia ne omistukseensa. Myös auto- ja junaliikenne vaikuttivat eritavoin yhdyskuntarakenteeseen, samoin kuin se kuinka laajalle alueelle kaupunki levittäytyi. Vesialueiden merkitys muodostui erilaiseksi riippuen kasvusuunnasta ja kaupunkialueen laajuudesta. Nyt sama asetelma kaupungin kasvusuunnasta ilmenee metropolin kasvusuuntina laajemmassa mittakaavassa Helsingin seudulla. Liikennehankkeet ja yhdyskuntarakentaminen näyttävät painottavan Helsingistä pohjoiseen sijaitsevien alueiden merkitystä ellei kehittämishankkeissa ole mukana riittävällä painolla Helsingistä itään suuntautuvaa ratakäytävää. Mikäli tämä puuttuu, voi kysyä siirtyykö kehittämisen painopiste liiaksi Helsingin ulkopuolelle niin, että metropolialueen elinvoima on uhattuna sen tärkeimmän alueen kehitysnäkymien kuihtuessa.
8 Metropolista yhtenäinen 8 S2 S7 S4 S8 S6 F S3 S1 S5 N 2km 10km KSV Yleissuunnitteluosasto S1 Seudullinen itä-länsi -käytävä S2 Kansallisesti ja seudullisesti merkittävä kehityskäytävä S3 Kansainvälisesti merkittävä itälänsi -kehityskäytävä S4 Merkittävät kehitettävät poikittaisyhteydet S5 Merellinen urbaani kaupunkiympäristö S6 Uusi kantakaupunki 8 Kaupunkiseudun kansainvälinen lentoasema Yhteystarve pääkeskukseen merkityksellinen N Kaupunkiseudun merkittävät matkustajasatamat F Kaupunkiseudun merkittävä tavarasatama Asuntopoliittisesti merkittävät uudet rakentamiskohteet S7 Metsäluonnon ydinalue Esikaupunkien renessanssi -alueet Yhteys Itämeren kaupunkeihin S8 Kehityskäytävien ulkopuoliset alueet
9 S1 S2 S3 S4 S5 S6 Metropolialueen itä-länsi -käytävä Metropolialueen keskeisen osan paikallinen kehityskäytävä, joka yhdistää alueet toisiinsa Helsingin keskustan kautta. Kansallisesti ja seudullisesti merkittävä kehityskäy ehityskäy- tävä Nykyisten ja suunniteltujen ratojen tuntumaan sisältyy huomattava asuntojen ja elinkeinojen rakentamismahdollisuus. Kansallisesti merkittävät yhteydet Sisä-Suomen kaupunkeihin. Vakiintunutta taajamarakennetta vahvistetaan ja yhteyksiä seudun keskeisille alueille parannetaan. Kansainvälisesti merkittävä itä-länsi -kehityskäytävä Joukkoliikenteen kehittäminen yhdistää seudun ulkopuoliset alueet seudun keskeisille alueille. Yhteys Suomen länsirannikolta Pietariin korostaa kehityskäytävän kansainvälistä roolia. Edellyttää rannikon suuntaisen yhdyskuntarakenteen kehittämistä, mikä tasapainottaa seuturakennetta ja lisää seudun elinvoimaa. Merkittävät kehitettävät poikittaisyhteydet ydet Nykyiset ja kehitettävät poikittaiset väylät parantavat seudun rakenteen toimivuutta ja elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Merellinen urbaani kaupunkiympäristö Merenlahtien tuntumaan sijoittuva rakentaminen, urbaanit rannat maisemallisessa vuorovaikutuksessa merenlahtiin. Uusi kantakaupunki Tiivistyvä alue, joka on pääosin tehokkaasti rakennettu. Kaupunkitoiminnat ovat seudun monipuolisimmat ja ne erikoistuvat nykyisestä lisäten alueen monipuolisuutta. Huomio kiinnitetään kaupunkimaiseen joukkoliikenteeseen ja laadukkaisiin rakennettuihin puistoihin, joilta on yhteys ulkoilualueille. Alueen paikallista identiteettiä luovat ominaispiirteet säilytetään. Kaupunkiseudun kansainvälinen lentoasema Alueen huomattava elinkeinopoliittinen merkitys otetaan huomioon metropolialueen eri osien kehittämisessä. Yhteystarv ystarve pääkeskukseen merkityksellinen Yhteystarve valtakunnallisen pääkeskuksen ja kansainvälisen lentoaseman välillä. Yhteys toteutetaan ja sitä ylläpidetään ottaen huomioon elinkeinotoimintojen, S7 S8 matkailun ja seudun sisäisen liikkumisen tarpeet ja lentoaseman kasvava merkitys etenkin Kaukoidän liikenteen kasvaessa. Kaupunkiseudun merkittävät matkustajasatamat Yhteydet Itämeren ja muun Euroopan satamiin merkityksellisiä. Sijainti kaupungin keskustassa olennaista. Yhteys ys Itämeren kaupunkeihin Kehitettävät yhteydet Itämeren kaupunkeihin parantavat Helsingin metropolialueen vuorovaikutusta EU:n keskeisten alueiden kanssa. Kaupunkiseudun merkittävä tavarasatama Yhteydet Itämeren ja muun Euroopan satamiin merkityksellisiä. Vaikutukset elinkeinoelämän ja logistiikkaalueen kehittämisen kannalta huomioitava. Metsäluonnon ydinalue Tiivistyvä kaupunkiseutu tarvitsee yhtenäisiä ja laajoja metsäluonnon säilyttäviä kokonaisuuksia. Väestöllisten painopisteiden kannalta saavutettavissa oleva etäisyys tärkeää virkistyskäytön kannalta. Asuntopoliittisesti merkittävät uudet rakentamisk entamiskoh- teet Helsingin lähiajan merkittävät asuntorakentamiskohteet. Alueet eheyttävät seudun kaupunkirakennetta ja ne toteuttavat yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa. Esikaupunkien renessanssi -alueet Seudun laajetessa esikaupunkien sijainti muuttuu keskeisemmäksi. Tavoitteena alueiden renessanssi eli sosiaalisen statuksen nostaminen rakentamalla uutta ja kehittämällä asuntotarjontaa paremmin tulevaisuuden vaatimuksia vastaavaksi. Kehityskäytävien ulkopuoliset alueet Alue muodostuu pääosin nykyisistä taajamista, kylämiljöistä ja haja-asutuksesta sekä maa- ja metsätalousalueista, yhtenäisistä ulkoilu- ja virkistysalueista ja kulttuuriympäristöistä. Näiden alueiden uhkana on haja-asutuksen liiallinen leviäminen ja irrallisen taajama-asutuksen laajeneminen (urban sprawl). Kehittäminen edellyttää valikointia, tasapainotusta ja tavoitteellista rakentamisen rajoittamista kielteisten ilmastovaikutusten torjumiseksi.
10
Menestyvät elinkeinot 11 Elinkeinojen kasvu Menestyvät elinkeinot ovat kaupungin elinvoiman perusta. Helsingin kaupungin visiona on nostaa pääkaupunkiseutu maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskukseksi. Tieteen, taiteen, luovuuden ja oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuvan seudun menestys koituu alueen asukkaiden ja koko Suomen hyväksi. Erityisesti palveluelinkeinojen kasvua tulee edistää. Liikenteen toimivuus ja työvoiman saatavuus on turvattava. (29) Menestyvä ja elinvoimainen seutu tarkoittaa seudun väestö- ja työpaikkamäärän kasvua. Myös seudun pääkeskuksen, Helsingin, tulee kasvaa. Helsingin keskusta Elinkeinojen kehittäminen perustuu siihen, että koko Helsingissä kunkin alueen vahvuuksia käytetään hyväksi. Helsingin keskeisimmillä alueilla on kuitenkin erityisasema monipuolisten elinkeinojen, palvelujen ja kulttuuritoimintojen alueena. Sen vahvuutta kannattaa hyödyntää seudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi. (30) Helsingin keskustasta ja keskustan lähialueilta on tarjottava kilpailukykyistä tilaa elinkeinoille. Helsingin keskusta on säilynyt vetovoimaisena ympäristönä ja keskustan läheisyyteen rakennettavista alueista tulee houkuttelevia. (31) Vetovoimaisimman Helsingin keskustan houkuttelevuus säilytetään huolehtimalla alueiden imagosta. Työvoima Menestyvät elinkeinot tarvitset monipuolista työvoimaa. Huippuosaajien lisäksi tarvitaan osaavaa palvelualojen työvoimaa. Osalla työvoimasta on verraten alhaiset tulot. Siksi tarvitaan monimuotoisia asumismahdollisuuksia: tilavia ja persoonallisia asuntoja houkuttelevilla paikoilla, mutta myös kohtuuhintaisia asuntoja. (32) Elinkeinotoiminnan kehityksen kannalta on tärkeää, että asuntojen puute ei nouse seudun kehityksen pullonkaulaksi. Erityyppisiä asuntoja erilaisiin tarpeisiin rakennetaan kysynnän mukaan seudulliset mahdollisuudet huomioiden. Pääkeskus Pääkeskusta kehitetään, vahvistetaan ja laajennetaan seudun ja valtakunnan keskuksena. Pääkeskuksessa turvataan kaupan, kulttuurin, vapaa-ajan ja matkailun palvelut sekä edellytykset suurten kansainvälisten tapahtumien järjestämiseksi. Vilkkaat matkustajasatamat sitovat Helsingin muihin Itämeren kaupunkeihin ja tuovat keskustaan merkittävät matkailijavirrat. Ydinkeskustan rooli paikallisena matkailijoiden olohuoneena vahvistaa keskustan asemaa ja tuo takasin julkiseen kaupunkitilaan tehdyt panostukset vilkastuneena palvelujen kysyntänä, monipuolisempina ja yhä erikoistuneempina palveluina aina luksusluokkaan asti. (33) Pääkeskuksen tiivis rakenne, monipuoliset toiminnot, viihtyisä, viimeistelty ja korkealuokkainen kaupunkiympäristö sekä hyvä saavutettavuus luovat edellytykset pitkälle erikoistuneiden ja tietointensiivisten yrityspalveluiden sijoittumisen alueelle. Pääkeskuksen tuntumassa sijaitsevat elinkeinoalueet ovat keskustan laajenemisaluetta. Samalla niistä kuitenkin kehitetään erilaisia kukin omien erityispiirteensä mukaan, mm. tieteen, taiteen, median, rahoituksen sekä bio- ja lääketieteen vyöhykkeiksi. Tiivis kantakaupunkimainen rakentaminen leviää vähitellen nykyistä kantakaupunkia laajemmalle alueelle. Ns. luovan alan toiminta keskittyy Suomessa pääkaupunkiseudulle, yksistään Helsingissä on kolmannes koko alan työpaikoista. Keskittyminen tietyille alueille on alalle tyypillistä. (34) Korkeakoulut ja muut oppilaitokset, taide- ja kulttuurielämä sekä vilkas kaupunkielämä tukevat pääkeskusta johtavana elinkeinotoiminnan alueena. Liikenneyhteydet Hyvillä liikenneyhteyksillä on huomattava merkitys yritysten sijaintipaikasta päätettäessä. Keskustaan suuntautuva liikenne toimii Helsingissä varsin hyvin. Metro Espoosta Helsingin itäosiin sitoo seudun itä- ja länsiosat yhteen ja mahdollistaa yhä paremman ihmisten liikkuvuuden. Tämä vahvistaa Helsingissä erityisesti pääkeskuksen itäosien kehittymistä ja laajenemista työpaikka-alueena.
12 (35) Poikittaisliikenteen yhteyksiin ja tavaraliikenteen toimivuuteen tulee panostaa. Vastuullinen aluesuunnittelu ja markkinavoimat Seudun aluekehittäminen sekä maakunta- ja yleiskaavoitus perustuvat aluerakenteen ja maankäytön tarjoamiin mahdollisuuksiin, tulevien tarpeiden ennakointiin sekä kielteisten vaikutusten ehkäisyyn. Maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä vuorovaikutusmenettely tuo suunnitelmat kansalaiskäsittelyyn ja asiantuntemusta vaativat ehdotukset julkiseen käsittelyyn. Paikallisen asiantuntemuksen merkitys on huomattava. Helsingissä erityispiirteenä on että kaupunki omistaa suuren osan rakennettavasta maasta, mikä lisää maankäytön suunnittelun ja ennakoinnin vastuuta. (36) Maankäyttö on avainasemassa hahmotettaessa alueiden tulevaisuutta. Helsingillä on EU:n mittapuun mukaan kehittynyt maankäytön ja rakentamisen suunnittelun järjestelmä, jota pitää kehittää. Tulevaisuus on yhteisten ponnistelujen tulos, missä tarvitaan näköaloja, vahvaa tahtoa ja sovittelua sekä yhteistoimintaa. Suunnittelu ja hallinto ovat keinoja yhteiskunnalliseen kehittymiseen ja sen hallintaan sekä kehitysten kielteisten vaikutusten ennalta ehkäisyyn. Yksityinen elinkeinotoiminta, yritteliäisyys sekä ruohonjuuritason innovaatiot ovat korvaamattomia kehityksen voimavaroja. Yhteistoiminta ja voimavarojen kohdentaminen on mahdollistakäyttäen hyväksi sekä yhteistoiminnan että kilpailun tarjoamia mahdollisuuksia. (37) Helsinki ottaa käyttöön uusia kumppanuuteen perustuva menettelytapoja rakentamisessa ja palvelutuotannossa säilyttäen tilaajan roolissaan sille kuuluvat vastuut. Teknologian kehitys Huomattavat muutokset kaupungin kehitysedellytyksissä ovat aina perustuneet teknologian uusiin saavutuksiin, esimerkkeinä polttomoottorin kehitys, maanalainen liikenne, raitiovaunu sekä tietoliikenteen ja informaation hallinnan teknologian kehittyminen, mitkä ovat irrottaneet tuotannon ja kulutuksen toisistaan maailmanlaajuisesti. (38) Teknologiset innovaatiot mahdollistavat liikkumisen itseohjauksen millä voi olla huomattava vaikutus ruuhkien tasaajana ja tilaa voidaan säästää ja sen käyttöä tehostaa. Työ, työpaikat Helsingin esikaupunkialueiden rakentamisen periaatteisiin kuului toimintojen erottelu eri alueille. Kaupungin kasvu ja seudun laajeneminen reunoiltaan merkitsevät edelleen työmatkan keskipituuden kasvua. Yhdyskuntien rakentamisen periaatteena tulee kuitenkin olla monipuolisuus vailla toimintojen liiallista erottelua. (39) Yksipuolisia asuinalueita vältetään rakentamalla asuntoja ja toimitiloja lomittain. Myös sellaisten suurten elinkeinoalueiden rakentamista vältetään, joilta asutuksen tuoma ympäristön sosiaalinen kontrolli jää liian vähäiseksi. Tavaran kuljettaminen nopeasti tuotantolaitokselta sen käyttäjälle on tehokkaan elinkeinotoiminnan perusedellytys. (40) Uusi satama ja siihen liittyvä rautatie sekä Kehä III muodostavat logistiset käytävät, metropolialueen tavarahuollon rungon. Teollisuusympäristöissä on säilynyt merkittäviä rakennuksia ja muita kaupungin tunnuspiirteitä, joiden säilyttäminen on arvokasta. (41) Suuria yhtenäisiä rakennettuja tiloja, joiden säilyttäminen kaupunkikuvassa on merkityksellistä, voidaan muuttaa kulttuuritoimintojen käyttöön sitä mukaa kun niitä tarvitaan lisää kasvavalla seudulla. Matalan tehokkuuden varastoalueet, satamat tai varikot ovat usein soveliaita tehokkaaseen toimistorakentamiseen ja muihin elinkeinotoiminnan tarpeisiin. (42) Huomattavia elinkeinotoiminnan kasvumahdollisuuksia on keskustan tuntumassa alueiden käyttötarkoitusta muuttamalla ja nostamalla rakentamisen tehokkuutta.
Laajentuva pääkeskus ja erilaiset klusterit Elinkeinojen kehittämisen perustana on seudun kasvu ja Helsingin pääkaupunkirooli sekä Helsingin keskustan vahvuus monipuolisena elinkeinojen ja kulttuurilaitosten alueena. Elinkeinojen kehittymiselle luodaan edellytykset koko Helsingissä kunkin alueen vahvuuksia hyödyntäen. Pääkeskusta kehitetään, vahvistetaan ja laajennetaan seudun ja valtakunnan keskuksena. Pääkeskuksessa turvataan kaupan, kulttuurin, vapaa-ajan ja matkailun palvelut sekä edellytykset suurten kansainvälisten tapahtumien järjestämiseksi. Pääkeskuksen tiivis rakenne, monipuoliset toiminnot, viihtyisä, viimeistelty ja korkealuokkainen kaupunkiympäristö sekä hyvä saavutettavuus luovat edellytykset pitkälle erikoistuneiden ja tietointensiivisten yrityspalveluiden sijoittumisen alueelle. Vilkkaat matkustajasatamat sitovat Helsingin muihin Itämeren kaupunkeihin ja tuovat keskustaan merkittävät matkailijavirrat. Pääkeskuksen tuntumassa sijaitsevat elinkeinoalueet ovat keskustan laajenemisaluetta. Samalla ne kuitenkin kehitetään erilaisiksi kukin omien erityispiirteensä mukaan profiloituen tieteeseen, taiteeseen, digitaalisiin palveluihin ja rahoitusalaan. Tiivis kantakaupunkimainen rakentaminen leviää vähitellen nykyistä kantakaupunkia laajemmalle alueelle. Metro Espoosta Helsingin itäosiin sitoo seudun itä- ja länsiosat yhteen ja mahdollistaa yhä paremman ihmisten liikkuvuuden. Tämä vahvistaa erityisesti pääkeskuksen itäosien kehittymistä ja laajenemista työpaikka-alueena. Helsinki-Vantaan kansainvälinen lentoasema on eräs Helsingin ja seudun elinvoiman ehto ja on erityinen tarpeellista ylläpitää ja kehittää pääkeskuksen ja lentoaseman vuorovaikutusta ja joukkoliikenneyhteyttä. Lentoaseman yhteydessä elinkeinot vahvistuvat alueella, joka hyödyntää kansainvälistä saavutettavuutta ja nopeita yhteyksiä kotimaassa. Kehäväylien ja radanvarret sekä erityisesti näiden risteyskohdat ovat vetovoimaisia elinkeinoalueita, joihin suurkaupunkiseudun kasvavat elinkeinoklusterit hakeutuvat. Ne profiloivat yritysvyöhykkeitä erilaisiksi paikallisten edellytysten mukaan yhteisenä piirteenä hyvä saavutettavuus pääosalta seutua sekä pääkeskusta joustavammat toimintaedellytykset ja hieman edullisemmat toimitilakustannukset. Pääkeskus on huomattavin kaupan, kulttuurin ja vapaa-ajan keskus. Muita kuluttamisen keskuksia on syntynyt asutuksen levitessä ja kulutuskysynnän kasvaessa, kuten kauppakeskuksia aluekeskuksiin sekä volyymikaupankaupan tihentymiä entisille teollisuus- ja varastoalueille. Valtakunnallinen rannikon suuntainen ratayhteys parantaa Helsingin maantieteellistä asemaa seudullisesti ja valtakunnallisesti sekä lähentää Helsingin seutua ja Pietaria. Kehäväylien ja radanvarret sekä erityisesti näiden risteyskohdat ovat vetovoimaisia elinkeinoalueita, joihin suurkaupunkiseudun kasvavat elinkeinoklusterit hakeutuvat. Ne profiloivat yritysvyöhykkeitä erilaisiksi paikallisten edellytysten mukaan yhteisenä piirteenä hyvä saavutettavuus pääosalta seutua sekä pääkeskusta joustavammat toimintaedellytykset ja hieman edullisemmat toimitilakustannukset. 13
14 Laajentuva pääkeskus ja erilaiset klusterit E11 E10 E14 E9 E1 E8 E6 E3 E4 E7 E12 E5 E2 E1 3 1km 5km KSV Yleissuunnitteluosasto E1 Uusi kantakaupunki E2 Pääkeskus E3 Pääkeskuksen laajenemisalue l, digitaalinen media E4 Pääkeskuksen laajenemisalue II, lääketiede E5 Pääkeskuksen laajenemisalue III, finanssipääoma E6 Pääkeskuksen laajenemisalue IV, tiede-taide -akseli E7 Itä-länsi -käytävä E8 Teknologiavyöhyke E9 Pienteollisuusparkki E10 Kehän III:n vyöhyke E11 Lentoaseman elinkeinoalue E12 Tavarasatama E13 Kehittyvä matkailu Ratavyöhyke Kuluttamisen keskus Yhteystarve E14 Kehä II liittyvät alueet
15 E1 Uusi kantakaupunki Aluetta kehitetään kantakaupunkimaisesti niin, että se on pääosin tiiviisti rakennettu. Toiminnat ovat monipuoliset ja ympäristö on viimeistelty ja korkealuokkainen. E9 Pienteollisuusparkki Toimitila-alue, jonka kehittämisessä korostetaan seudullista saavutettavuutta tieliikenteellä ja hankkeiden toteuttamisen joustavuutta. E2 Pääk eskus Pääkeskus Helsingin keskustaa kehitetään, vahvistetaan ja laajennetaan seudun ja valtakunnan pääkeskuksena varaamalla lisätilaa elinkeinotoimintojen kasvuun. Keskustaalueella turvataan monipuolisen vähittäiskaupan ja erikoiskaupan sekä kulttuuri-, vapaa-ajan- ja matkailupalvelujen sekä merkittävien kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien edellytykset sekä humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus. Keskustan tavoitettavuus turvataan ja luodaan edellytykset pitkälle erikoistuneiden yritysten ja tietointensiivisten yrityspalvelujen (KIBS) sijoittumiselle alueelle. E10 Kehän III:n vyöhyk e vyöhyke Yritystoiminnan, palvelujen ja logistiikkatoimintojen vyöhyke, joka yhdistää laajan seudun ja hyödyntää lentoaseman ja sataman saavutettavuutta. E11 Lentoaseman elink einoalue elinkeinoalue Kansainvälisen lentoaseman läheisyyttä hyödyntävä yritystoimintojen alue, joka kytketään hyvin yhteyksin seudun tärkeimpiin elinkeinoklustereihin. E3 E4 E5 E6 Yhte ystarv e Yhteystarv ystarve Erityinen tarve ylläpitää ja kehittää kansainvälisen lentoaseman ja pääkeskuksen vuorovaikutusta sekä joukkoliikenneyhteyttä pääkeskukseen seudun kasvaessa ja alueiden roolin muuttuessa. Pääk eskuksen laajenemisalue l, digitaalinen media Pääkeskuksen Alueen erityispiirteenä pääkeskuksen osana ovat digitaalisten palveluiden ja sisältöjen kehittäminen sekä taidealan koulutus- ja yritystoiminta. E12 Pääk eskuksen laajenemisalue II, lääk etiede Pääkeskuksen lääketiede Alueen erityispiirteenä pääkeskuksen osana on erikoistuminen lääketieteen tutkimus-, opetus- ja yritystoimintaan. Tavarasatama Tavarankuljetuksen ja logististen toimintojen keskus, jonka paikalliset vaikutukset lähialueella sekä Kehä III ja muiden pääteiden tuntumassa ovat huomattavat. E13 Pääk eskuksen laajenemisalue III, finanssipääoma Pääkeskuksen Alueen erityispiirteenä pääkeskuksen osana on erikoistuminen pankki- ja rahoitusalaan. Alueesta kehittyy Helsingin "Wall Street". Kehittyvä matkailu Pääkeskuksen matkailuelinkeinojen kasvumahdollisuus, mikä perustuu merelliseen imagoon ja Helsingin keskustan läheisyyteen. E14 Kehä II:een liittyvät alueet Edellytykset elinkeinojen kehittämiselle, alueen tavoitettavuus hyvä ja sijainti Helsingin keskustaan ja kansainväliseen lentoasemaan nähden hyvä. Pääk eskuksen laajenemisalue IV Pääkeskuksen IV,, tiede-taide -akseli Alueen erityispiirteenä pääkeskuksen osana on erikoistuminen taiteisiin sekä luonnontieteisiin liittyvään opetus-, tutkimus- ja yritystoimintaan. E7 Itä-länsi -käytävä Metronvarren erilaisista alueista muodostuva vyöhyke, joka yhdistää seudun itä- ja länsiosat toisiinsa. Työvoiman saatavuus paranee ja elinkeinot monipuolistuvat. E8 Teknologia vyöhyk e eknologiavyöhyk vyöhyke Aluetta kehitetään teknologiaklusterien vyöhykkeenä, jossa on toisiaan tukevaa opetus-, tutkimus ja yritystoimintaa. Rata vyöhyk e Ratavyöhyk vyöhyke Ratavyöhyke, jolla paikallisliikenne kehittyy kaupunkimaiseksi. Edullisesti sijaitsevia toimitilojen rakentamismahdollisuuksia. Elinkeinoja monipuolistetaan merkitykseltään kasvavilla ratavyöhykkeillä. Kuluttamisen kkeskus eskus Usean asuinalueen yhteinen kuluttamisen tai vapaa-ajan vieton keskus kuten aluekeskus tai muu vastaava suuri palvelukeskittymä. Keskuksien palveluita profiloidaan eri suuntiin niin, että ne erikoistuvat ja täydentävät toisiaan. Vapaa-ajan toiminnoille osoitetaan lisätilaa.
16
Houkutteleva asunto kaupungissa 17 Asumisen laatutekijät Eurooppalaisen mittapuun mukaan Helsingissä asutaan suhteellisen ahtaasti kun tarkoitetaan asuinpinta-alaa henkeä kohti. (43) Varallisuuden kasvu ja ruokakuntakoon pieneneminen lisäävät asumisväljyyttä ja nostavat asumistasoa. Asuntojen rakentamisen tarve ei lopu ja rakennettavien asuntojen keskikoon pitää kasvaa. Eri asumismuodot täydentävät toisiaan kaupunkiseudulla. Keskustoissa kerrostaloasuminen on vallitsevaa, kaupungin reunamilla pientaloasuminen ja siellä asunnot ovat myös suurempia. Erilaisuudella on myös historiallinen selitys kun kaupunki on ajan mittaan levinnyt ja asumisen taso samalla parantunut. (44) Kerrostaloasumista monipuolistetaan tähtäimessä asumismuotojen runsaus ja valintamahdollisuuksien lisääminen niin, että kerrostalo tarjoaa nykyistä paremmin kilpailukykyisen vaihtoehdon pientaloasumiseen nähden. (45) Pientaloasumisessa korostetaan kytkettyjä asuntoja ja tiivistä urbaania miljöötä. Uusiin asuntoihin muutetaan pääosin Helsingin sisältä ja vasta vapautuneisiin, toisen muuttolenkin asuntoihin tulee enemmän asukkaita kaupungin ulkopuolelta. Asukkaat juurtuvat asuinalueisiinsa ja pyrkivät säilyttämään sosiaaliset verkostonsa muuttaessaan. Asumisuran paikallisuudella on asuntomarkkinoilla huomattava merkitys. (46) Paikallisuus otetaan huomioon alueiden suunnittelussa asuntokannan rakenteessa kuten asuntojen koossa sekä asuntopolitiikassa. Kaupungissa tulee tarjota kaikille väestöryhmille mahdollisuus asumiseen. Lapsiperheellä tulee olla mahdollisuus asua kaupungissa myös sen keskeisillä alueilla. (47) Alueet tulee suunnitella siten, että ne soveltuvat myös lapsiperheille, mikä tarkoittaa asuntoja, palveluja, asuinympäristöä ja sen turvallisuutta. Helsingin väestö ikääntyy, mutta suurkaupungissa väestökehitys on dynaamisempi kuin muualla, Helsingillä ja seudulla on selvästi muuta maata edullisempi väestörakenne ja huoltosuhde. Aktiivinen vanha väestö on merkittävä kaupungin käyttäjä ja palvelujen kuluttaja. Myös hoidon tarve kasvaa. (48) Kaupunki huolehtii ikääntyvistä ja hoitoa kaipaavista. Samalla ns. kolmas ikä merkitsee uutta kaupunkien käyttäjää, joka lisää kaupungin monipuolisuutta. Metropolialueella väestö on muuta maata nuorempaa. Korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opiskelijapaikat tarjoavat mahdollisuuden uranäkymiin ja suurkaupunki henkilökohtaiseen kehittymiseen. Opiskelijat ja nuoret ovat kaupungin tulevaisuuden elinvoiman ja luovuuden perusta. Keskustan tuntumassa sijaitsevat pienet asunnot tarjoavat mahdollisuuden liikkuvaan elämään, joka ei ole kotikeskeistä. (49) Helsinki kehittää alueitaan opiskelijoiden ja nuorten ehdoilla. Suurkaupungissa asuntojen kalleus voi muodostaa esteen elinkeinoelämän kannalta välttämättömän työvoiman saatavuudelle samoin kuin hyvinvoinnin kannalta välttämättömällä hoitoalalla. (50) Helsinki kehittää vuokra-asuntotuotantoaan. Merkittävä osa 2010- ja 2020-lukujen asuntorakentamisesta sijoittuu alueille, joilla maan käypä hinta on koreampi kuin alueilla, joita viime vuosikymmeninä on enimmäkseen rakennettu. Tämä saattaa vähentää asuntojen kysyntää ja hidastaa toteuttamista, mitä mahdolliset taloudellisesti epäsuotuisat ajat voivat voimistaa. Kaupungin kehittämä HITAS-järjestelmä on esimerkki markkinaehtoista tuotantoa täydentävästä järjestelmästä, joka puutteineenkin on auttanut monia asumisurallaan. Kaupungin kehittämä hintasääntely on arvokas lisä pyrittäessä asuinalueiden monipuolisuuteen ja asuntotuotannon ajallisten vaihtelujen tasaamiseen. (51) Helsinki kehittää menetelmiä kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi ja taloudellisista laskusuhdanteista aiheutuvien mahdollisten kielteisten vaikutusten eliminoimiseksi. Palvelut Peruspalvelujen saatavuus on elämänlaadun oleellinen tekijä varsinkin väestöllä, joka on muita enemmän sidoksissa asuin-
18 alueeseensa, kuten lapsiperheet, vanhat ja varattomampi väestö. Asuntojen uudisrakentaminen nostaa lasten määrää ja väestöosuutta alueella ohimenevästi, mutta kuitenkin niin pitkäksi aikaa, että peruspalvelut on hoidettava suunnitelmallisesti. (52) Peruspalvelujen saatavuus turvataan palveluja rakentamalla ja tarvittaessa osittain tilapäisjärjestelyin ympäröivien alueiden kapasiteettia käyttämällä. Aikaisemmin välttämättömistä tiloista, jotka uhkaavat jäädä vajaakäytölle voidaan luopua edellyttäen, että peruspalvelujen taso on kohtuullisesti turvattu. Julkisten universaalipalvelujen kyky vastata ihmisten tarpeisiin saattaa tulevaisuudessa heiketä elämäntavan kehittyessä edelleen yksilöllisyyttä korostavaan suuntaan. Hyvinvoinnin säilyttämisen kannalta olennaista tilanteessa on yksilöllinen motivointi ja itse rakennetut sosiaaliset suhteet. Yhteiskunnan kehittyneen huolenpitojärjestelmän vastapainona naapurustojen kanssakäymiseen perustuvat sosiaaliset verkostot ovat heikkoja. Osallistuminen ja paikallisten etujen ajaminen ovat yleensä vahvojen etuoikeuksia. (53) Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelun pitää pyrkiä kaupunkilaisten keskinäisen yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Vapaa-aika, harrastusmahdollisuudet ja kulttuuritarjonta Elämäntapa, joka korostaa vapaa-ajan merkitystä murtaa paikkaan sidotun arjen yhteisöllistä perustaa ja varallisuuden kasvu irrottaa vapaa-ajan viettoa asuinalueen paikallisuudesta. Mekaanisesti asuinpaikan mukaan määritelty yhteisöllisyys ei ole tätä aikaa. Identiteetin rakentamisen ja vertaiskokemusten tarve ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään. Yhteisöt rakentuvat tulevaisuudessa osin yksiöiden jakamille elämäntyyleille, osin esimerkiksi sukujen ja perheyhteisöjen varaan sekä toisaalta harrastusten ja vapaa-ajan vieton mukaan. Ulkoilu ja virkistäytyminen suuntautuvat usein viheralueille, joilta odotetaan aikaisempaa monipuolisemmin palveluja ja harrastusmahdollisuuksia. Helsingissä tulee jatkossakin olla liikuntamahdollisuuksia viheralueilla suunnistuksesta avantouintiin. Viheralueet ovat helposti saavutettavissa jopa kaupungin keskustassa ja hienot virkistysalueet sijaitsevat joukkoliikenneyhteyksien varrella, mikä on matkailunkin kannalta kaupungin kilpailuvaltti. Vapaa-ajanviettoon on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja ja ne ovat saavutettavissa myös julkisella liikenteellä. Siirtolapuutarhat, kesämajat, vuokrattavat saaristomökit, leirintäalueet ja venesatamat palveluineen mahdollistavat lomasta ja kesästä nauttimisen pääkaupungissa ja sen ympäristössä. Nämä kesäasumisen mahdollisuudet ovat vaihtoehtona mökkeilylle ja sijoittuvat luontevasti osaksi viheralueiden toiminnallista rakennetta. Julkinen vesiliikenne ja veneily ovat keskeinen osa helsinkiläistä vapaa-ajanvieton kulttuuria. Vesiliikenteen toimintaedellytyksiä tuetaan monin keinoin. (54) Helsinki kehittää vapaa-ajan vieton ja kulttuuritoiminnan mahdollisuuksia laadullisesti ja parantamalla tärkeiden alueiden ja kohteiden saavutettavuutta, näiden opastusta ja käyttömahdollisuuksia. Kaupungin rakennusperintö ja kerroksellisuus Eri aikoina rakentamisen perinne on vaihdellut ja suunnittelun ihanteet muuttuneet. Kaupungista on tullut ajallisesti kerrostunutta, kun siinä on aiheita, jotka sisältävät erilaisia kulttuurisia merkityksiä. Moderni rakennusperintö muodostaa historiallisen rakennuskannan ohella yhden merkittävän Helsingin aikakerrostuman. Rakennetun ympäristön ja maiseman kulttuurihistorian säilyminen on tarpeen, koska se on osa alueiden identiteettiä, historiaa ja omaleimaisuutta. Kulttuurihistoriallisten kerrosten kehittäminen ja säilyttäminen osana uutta kaupunkiympäristöä on osoittautunut hyväksi tavaksi käsitellä ja suunnitella alueita. (55) Helsingille ominainen identiteetti syntyy eri-ikäisten rakennusten ja alueiden kokonaisuudesta, missä alueet ovat aitoina ja elävinä osina toimivaa kaupunkia. Ajallisesti kerrostunut ympäristö edesauttaa asukkaiden juurtumista kaupunkiinsa. Rakennetun kaupunkiympäristönsä ja arkkitehtuuriperintönsä suhteen Helsingillä on mahdollisuus nousta yhdeksi arkkitehtuurin johtavaksi eurooppalaiseksi kaupungiksi. (56) Suojellut rakennukset ja ympäristöt eivät ole ainoastaan esteettinen tekijä vaan niitä käytetään aktiivisesti erilaisiin uusiin käyttötarpeisiin. Rakennettu kulttuuriympäristö toimii historian elävänä todisteena. (57) Rakennusperinnön huomioon ottaminen kaupunkia kehitettäessä merkitsee kulttuurisesti rikasta ja rakenteeltaan tervettä ympäristöä. Täydennysrakentaminen Helsingin esikaupunkialue on rakentunut suhteellisen lyhyen ajan kuluessa ja sen kerrostumat ovat köyhemmät kuin kantakaupungissa. Tästä huolimatta esikau-
19 punkialue sisältää monenlaisia ympäristöjä. Nykymittapuun mukaan esikaupunkimaiset kerrostaloalueet ovat väljästi rakennettuja. Tyypillistä ovat avokorttelit ja rakentamisen välitön yhteys luontoon. Alueilla toteutui suomalaisen metsäkaupungin idea. Väestön väheneminen ja ikärakenteen vanhentuminen ovat paikoin vähentäneet esikaupunkimaisten kaupunginosien elinvoimaa. Helsingin esikaupunkialueen tulevaisuus näyttää kuitenkin suotuisalta, koska koko seudun mitassa Helsingin esikaupunkivyöhykkeen sijainti on hyvä. (58) Kaupunkisuunnittelussa etsitään uusia rakentamisen mahdollisuuksia alueiden uudistamiseksi ja niiden elinvoiman vahvistamiseksi sekä asuntokannan monipuolistamiseksi. Väljälle rakentamistavalle on ominaista, että maapaloja jää yli, kaikki rakentamoton maa ei ole toiminnallisesti aktiivisessa käytössä. Hoitamattomuus, epäsiisteys ja valaistuksen puute ovat merkkinä aktiivisen käytön puuttumisesta sekä alueiden liian vähäisestä sosiaalisesta kontollista. Toisaalta väljyys ja rakentamattomat kohdat ovat monella alueella arvokas ja tärkeä ominaispiirre ja niillä on suuri merkitys alueen viihtyisyystekijänä. (59) Ylijäämäpaloja otetaan aktiiviseen käyttöön ja niiden käyttöä esimerkiksi asuntojen rakentamiseen selvitetään. Sosiaalisia näkökantoja painottava suunnittelu Esteettisen ja sosiaalisen merkityksen painotus ovat vaihdelleet aikojen kuluessa kaupunkirakentamisessa. Kaupunkisuunnittelu perustuu toiminnallisiin tarpeisiin ja teknisiin mahdollisuuksiin, jotka muuttuvat ajan mittaan. (60) Maankäytön kehittämisessä esteettiset, sosiaaliset, toiminnalliset ja tekniset näkökohdat täydentävät toisiaan. Sosiaalisen poissulkemisen mekanismeihin perustuvat eristyneet enklaavit ovat vieraita suomalaisessa kaupungissa, jossa kaupunkitila on kaikille avoin. Myös Helsingissä tällainen sosiaalisen erottelu on vierasta. (61) Kaikissa kaupunginosissa julkisen kaupunkitilan tulee olla avoin myös muualla asuville. Helsingissä ja yleensäkin suomalaisessa kaupungissa alueiden väliset sosiaaliset erot ovat pienet eurooppalaisiin suurkaupunkeihin verrattuna. (62) Segregaatio, kielteinen sosiaalinen jaottelu on suomalaisissa kaupungeissa vierasta. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni. On mahdollista, että jokin kaupunkialue on vaarassa jäädä eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi uudisrakentamishankkeiden puute voi tehdä vaikeaksi kajota alueen kehittämiseen, mikä voi vaikuttaa kielteisesti jos myös myönteiset sosiaalisen kehittämisen yllykkeet samalla puuttuvat. (63) Tarvittaessa kaupungin tulee omilla panoksillaan harjoittaa positiivista diskriminaatiota (positiivista erityiskohtelua) myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi. Kaupunki ei voi antaa elinkeinojen piilotukea eikä kehittää kilpailua vääristäviä menettelytapoja tai tukimuotoja. Sen sijaan toimivia keinoja ovat satsaus julkiseen asuinympäristöön, valaistukseen, ympäristötaiteeseen ja muuhun urban design iin. (64) Tarvittaessa yhdyskuntien viihtyisyyden ja sosiaalisen statuksen perustaa vahvistetaan panostamalla ympäristöön positiivisen alueittaisen kehityksen aikaansaamiseksi. Tärkeä tekijä voi olla myös alueen kulttuurihistoriallinen arvo. Kaupunkiturvallisuus Perusturva on osa arjen turvallisuutta samoin kuin turvallinen kaupunkitila, jossa esimerkiksi lapset voivat liikkua ilman uhkakuvia. (65) Kaupungin rakentamisen periaatteena on turvallisuus ja turvallisuuden kokeminen. Luonto Kaupunkiluonto on lähes täysin kulttuurivaikutteiden muokkaamaa ja muuntamaa, yhdessä kaupungin kanssa syntynyttä ympäristöä. Monimuotoisuuden säilyttäminen myös niillä luonnonalueilla, joita ei erikseen ole suojeltu, on tärkeää Helsingin omaleimaisuuden kannalta. Nykyisin kaupunkiluonnon merkitys nähdään laajemmin toisaalta biosfäärin osana ja toisaalta rakennetun vastakohtana ja pikemminkin henkisen vireyden lähteenä ja elämänlaadun kysymyksenä. Ekologisesti tärkeitä yhteyksiä ovat erityisesti jokilaaksot, joiden viheraluekokonaisuuksilla on merkitystä myös veden laadun ja tulvasuojelun kannalta. (66) Helsinki ylläpitää ja kehittää seudullisia ekologisia käytäviä. (67) Nuuksio ja Sipoonkorpi ovat Helsingin lähimmät seudullisesti merkittävät laajat ulkoilu- ja luontoalueet, joista kaikkien Helsingin alueiden ja lähiseudun asukkaat hyötyvät. Rakennettujen viheralueiden ja puistojen merkitys säilyy tulevaisuuden Helsingissä kaupunkilaisten virkistäytymisen ja harrastamisen paikkoina. Tiivistyvässä ja
20 yhä suurkaupunkimaisemmassa ympäristössä viheralueiden korkeatasoinen laatu, suuri virkistysarvo ja monipuolisuus ovat ratkaisevia. Ainutlaatuinen ominaisluonne Helsingissä muodostuu juuri kaupunkimaisuuden ja luonnonläheisyyden rinnakkainelosta. Parhaassa tapauksessa ne täydentävät toisiaan ja korostavat toistensa vahvuuksia. Luontoalueiden tulee tarjota elämyksiä, rauhaa ja nautintoa vastakohtana kaupungin hyörinälle. (68) Viihtyisän ja kauniin ympäristön kokeminen luonnossa, viheralueilla ja kulttuuriympäristöissä vaikuttaa elämänlaatuun olennaisella tavalla. Helsingissä tarjotaan kaupunkilaisille ympäristö, jossa on mahdollista harrastaa ja pitää yllä fyysistä ja henkistä terveyttä. Itämeren tytär, merellisyys Helsingin suunnittelun ja alueellisen kehittämisen perusteissa joudutaan aina palaamaan alkuperäisen Helsingin rooliin rannikkokaupunkina, mikä pätee edelleen. Merellinen vyöhyke sisältää urbaaneja rantoja, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita, merellistä luontoa sekä veneilyn maisemaa. Julkisen vesiliikenteen sekä vesistöä kiertävien reittien ja siltojen kautta saaristo ja merelliset ympäristöt ovat saavutettavissa kaikille. Merenlahtien maisemalliset kokonaisuudet ovat kaupungin suurimmat julkiset tilat. Helsingin merellisen ytimen muodostavat Vanhankaupunginselkä ja Kruunuvuorenselkä. Saavutettavuutta, reittejä ja yhteyksiä kehitetään merenlahtien ympärillä. Uudet rakennetut ranta-alueet yhdistyvät jo virkistyskäytössä oleviin alueisiin. Selkävesien reunat muutetaan yleiseksi kaupunkialueeksi eri keinoin. (69) Asutus laajenee kantakaupungin rannoille, jotka avautuvat kaikkien käyttöön. Mahdollisuuksia merellisyyden hyödyntämiseen ja toiminnalliseen käyttöön parannetaan.
Monimuotoinen kaupunkiasuminen Helsingin roolina on toimia paitsi pääkaupunkina, myös vahvana kansainvälisenä keskuksena. Tämä edellyttää Suomen oloissa poikkeuksellista metropolimaisuutta, jossa kaupungin eri osien identiteetti muodostuu samanaikaisesti paikallisuuden vaalimisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä. Vain muutoksessa olevat kokonaisuudet pystyvät vastaamaan kaupunkien väliseen kansainväliseen kilpailuun unohtamatta omaa historiallista identiteettiään. Metropolille on ominaista myös monikulttuurisuus, joka asettaa vaatimuksen monipuolisesta ja monimuotoisesta asuntotarjonnasta. Kaupunkia suunnitellaan aina vähintään viidelle toimijaryhmälle: nykyisille asukkaille, tuleville asukkaille, pendelöijille, turisteille ja muille kansainvälisille toimijoille. Erilaisten alueiden houkuttelevilla ominaisuuksilla on merkitystä ihmisten muuttopäätöksissä, kun he etsivät omaa identiteettiään ja elämäntapaansa tukevaa asuinympäristöä. Uudenlaista kehittämisajattelua edustaa sosiaalisen tilan nostaminen suunnittelun kohteeksi. Kaupunkiasumisen kehittämistä varten on kartalle profiloitu kymmenen yleispiirteistä alueidentiteettiä. Ne esitetään tunnusväreineen, kuvauksineen ja kehittämistavoitteineen. Tavoitteena on alueiden positiivinen erilaistaminen. Profilointi on painottunut ensisijaisesti alueille, joilla nykytiedon mukaan käynnistyy merkittävästi uutta asuntorakentamista. Alueidentiteettien lähtökohtina ovat asumisen kannalta houkuttelevat ympäristön ominaisuudet. Näitä ovat toiminnallisesti yhtenäiset kokonaisuudet, mieleenpainuvat suurmaisemat, arkkitehtoninen tai virkistyksellinen elämyksellisyys, sosiokulttuurinen luonne, vahvat instituutiot tai muut mielenkiintoa herättävät toiminnot. Helsingissä toteutuu ainutlaatuinen rakennetun kaupungin ja merellisen luonnon suhde. Tätä merkittävää ominaispiirrettä ei vielä ole täysimittaisesti hyödynnetty. Rannikkoon rajautuvia alueita rakennetaan merellisiin teemoihin tukeutuen. Merkittävimmille rakentamisalueille on lisäksi määritelty yksityiskohtaisemmat kehittämistavoitteet siten, että alueet eivät kilpaile keskenään, vaan muodostavat vaihtoehtoisia asuinympäristöjä. Kehittämistavoitteilla on merkitystä esimerkiksi laadittaessa alueille urban design guidelines -tyyppisiä suunnitteluohjeita. Lisäksi on mahdollista ohjata investointeja alueille tarjoamalla eräänlaisia kehittämisalustoja ja aineksia alueiden markkinointiin. Vaikka kerrostaloasuminen on Helsingin merkittävin asumismuoto tulevaisuudessa, myös kaupunkimaiselle pientaloasumiselle ja rajatumpaan asuntokysyntään vastaaville asumismuodoille on luotu mahdollisuuksia. Mikäli paikallisuus ei tarjoa riittävästi lähtökohtia alueiden kehittämiseen, identiteetit on varta vasten rakennettava muista aineksista. Tällöin voidaan esimerkiksi pyrkiä luomaan juuri kyseiselle alueelle ominaista uutta arkkitehtuuria, josta se myöhemmin tulee tunnetuksi. Arkkitehtuurin varaan vahvasti rakentuvasta identiteetistä esimerkkinä on vanha Katajanokka. Sen 1900-luvun alussa nopeasti rakennetut jugendkorttelit eivät aikanaan perustuneet paikallisuuden toistamiseen. Nykyisin alue kuitenkin tunnetaan parhaiten juuri niistä. Yksi tulevaisuuden haasteista on seutuyhteistyön kehittäminen. Tulevaisuuden kehityksen kannalta on tärkeää, että kaupungin rajojen merkitys pienenee. Helsingin alueella on useita toiminnallisia klustereita, jotka ulottuvat osin kaupungin rajojen ulkopuolelle. Näitä tieteeseen, taiteeseen ja innovaatioihin perustuvia klustereita tuetaan. Samalla luodaan edellytyksiä uusien toiminnallisten keskittymien synnylle. Oleellista on, että klustereiden yhteyteen rakennetaan tulevaisuudessa alueen toimijoiden vaatimuksiin vastaavaa asumista. Renesanssialueet Alueidentiteetteihin perustuvaa ajattelua sovelletaan myös olemassa olevien alueiden kehittämiseen esimerkiksi siten, että alueilla, joilla on paljon pieniä asuntoja, rakennetaan pinta-alaltaan suurempia asuntoja. Näin turvataan se, että ihmiset voivat vaihtaa asunto- ja/tai talotyypistä toiseen saman alueen sisällä elämäntilanteen mukaan. Tavoitteena on alueiden uudistaminen sosiaalisesti kestävällä tavalla. Sosiaalinen ympäristö, esimerkiksi lasten koulut eivät muutu, vaikka asuntoa vaihdetaan. Taloudellisilta resursseiltaan heikompia alueita pyritään imaisemaan vahvempien yhteyteen. Heikompien alueiden arvostusta voidaan nostaa kaupunginosien välisiä mentaalisia raja-aitoja pehmentämällä. Helsingin nykyiset esikaupunkialueet ovat keskeistä asumisen ja toimintojen vyöhykettä, jotka tarvitsevat määrätietoista kehittämistä ja imagon kohottamista. Niiden seudullinen asema muuttuu tulevaisuudessa sijainniltaan keskeisemmäksi ja alueiden rooli esikaupunkina pienenee. Alueet valjastetaan uudenlaiseen paikalliseen kehitykseen, renessanssiin, joka tukee ja vahvistaa niiden elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta. Keskeisenä toimenpiteenä on täydennysrakentaminen. 21
22 Monimuotoinen kaupunkiasuminen A4 A1 A A A5 A A3 A11 G A7 B A6 F A9 A B A2 E A10 E D A3 C A8 1km 5km KSV Yleissuunnitteluosasto ja asemakaavaosasto Alueidentiteetit A1 Kuninkaank olmio uninkaankolmio A2 Vanhankaupunginlahden kierros A3 Itä-Länsi -käytävä A4 Vanhan P orv oontien varsi Porv orvoontien A5 A6 Metropolis A7 Piimäki-Leppävaara A8 Eteläinen Meri-Helsinki A10 Saaristo-Helsinki Pääradan varren yhdyskunnat A9 Kanta-Helsinki A11 Esikaupunkien renessanssi -alue Merkittävät rakentamiskohteet A Kuninkaank olmio, Malmin lenuninkaankolmio, tok enttä, P ohjoisvuosaari tokenttä, Pohjoisohjois-V B D Kruunuvuorenranta E G Viikinmäki Myllypuro, Roihupelto, Kivikk o, ItäKivikko, keskus Sörnäistenranta-Hermanninranta, Konepaja C Jätkäsaari, Hernesaari F Keski-P asila eski-pasila
23 Alueidentiteetit A1 A2 A3 A4 A5 A6 A7 A8 A9 A10 A11 Kuninkaank uninkaankolmio Identiteetti: seudullisuus, työn ja asumisen sekä talotyyppien lomittuminen Kehittäminen: palvelut yli kuntarajojen, kehittämisyhteistyö Espoon ja Vantaan kanssa, tiivis pientaloasuminen Vanhankaupunginlahden kierros Identiteetti: korkeakoulujen ketju, tiede ja taide, itäinen keskuspuisto, linnut, ruovikko, koski Kehittäminen: osa-alueiden kytkeminen toisiinsa ja lenkin eheyttäminen rankentamalla selvä raja luontoon nähden Itä-Länsi -käytävä Identiteetti: saavutettavuus, metro, fifties, sixties Kehittäminen: arjen viihtyisyyden kehittäminen, hyvän perheasumisen edellytysten turvaaminen, 50- ja 60-lukujen parhaiden puolien korostaminen alueita uudistamalla Vanhan Porv orvoontien oontien varsi Identiteetti: rentous, pienyrittäjyys, matkalla kaupunkiin, maantien varren rakentaminen Kehittäminen: kadunvarsien kaupunkipientaloasuminen, kehittämisyhteistyö Vantaan kanssa Pääradan varren yhdyskunnat Identiteetti: saavutettavuus, jokaiselle jotakin Kehittäminen: asemanseutujen ja julkisen tilan kehittäminen, historia esiin Metropolis Identiteetti: rosoinen urbaanisuus, media- ja kulttuuriteollisuus, teollisuushistoria, etninen monipuolisuus, ruokakulttuuri Kehittäminen: suurkaupungin symboliikka, loft-asuminen, näköala-asuminen Piimäki-Leppävaara Identiteetti: asumista, opiskelua ja työtä vahvasti sekoittuneena Kehittäminen: kehittämisyhteistyö Espoon ja yritysten kanssa, vanhan ja uuden yhdistäminen Eteläinen Meri-Helsinki Identiteetti: avautuminen Itämeren suuntaan, ratayhteydet, yhteiset symbolit Kehittäminen: sataman muistojen integrointi uuteen, yhteydet Itämeren kaupunkeihin Kanta-Helsinki Identiteetti: näyteikkuna maailmalle, kauppakadut, empire, jugend, design, keskustakampus, yhteiset symbolit Kehittäminen: monipuolinen keskusta-asuminen, vierailijoiden asuminen, urbaanien arvojen vaaliminen Saaristo-Helsinki Identiteetti: huvilapuistot, veneily, talviliikunta, saaristoluonto Kehittäminen: merellinen asuminen Esikaupunkien renessanssi-alueet Alueiden nykyistä suntotarjontaa monipuolistetaan asuntokokoja kasvattamalla. Alueille rakennetaan myös kokonaan uusia asumisvaihtoehtoja. Kaupunkitilan koettua laatua parannetaan määrätietoisella kehittämisellä. Merkittävien rakentamiskohteiden kehittämistavoitteet A B C D E F G Kuninkaank uninkaankolmio, Malmin lentokenttä, enttä, Pohjoisohjois-Vuosaari Alueita kehitetään kaupunkipientalojen vyöhykkeenä, joita suunnitellaan ja toteutetaan kaupunkimaisesti erityisesti lapsiperheiden tarpeita varten. Tavoitteena on, että syntyy jatkuvaa kaupunkirakennetta, erilaisia julkisia katu- ja kaupunkitiloja. Identiteetti voi löytyä historiasta ja menneistä rakennustyyleistä. Kaupunkikuvassa haetaan rentoutta ja värikkyyttä. Profiloinnissa korostetaan helsinkiläisyyttä, mutta myös keskeistä sijaintia seudulla ja virkistysalueiden lähellä. Myllypuro, Roihupelto, Kivikko, o, Itäkeskus Alueita monipuolistetaan rakentamalla vaihtelevaa ja viihtyisää julkista tilaa, isoja asuntoja, omistusasuntoja sekä pientaloja. Markkinoinnissa hyödynnetään hyvää saavutettavuutta, metroa, liikuntapalveluiden runsautta ja viheralueita. Jätkäsaari, Hernesaari Alueelle luodaan imago leimallisesti kantakaupunkimaisen rakentamistyylin avulla. Urban design aiheet luovat yhtenäisyyttä ja räystäslinjan ylittävät terassit tai muut rakenteet muodostavat omaleimaisen kattomaiseman. Imagon rakentamisessa käytetään hyväksi sijaintia keskustan yhteydessä, merta satamaa, sataman muistumia kuten nostureita sekä uusia asumismuotoja kuten townhouse-asumista. Kruunuvuorenranta Aluetta kehitetään merellisenä kaupunginosana, jonka identiteetti muodostuu kaupunkimaisesta, merihenkisestä ja luonnonläheisestä asumisesta sekä helsinkiläisille tarjottavista monipuolisista virkistysmahdollisuuksista. Alueen markkinointi perustuu erilaisiin kerros- ja pientaloratkaisuihin sekä merelliseen asumiseen kuten kelluviin asuntoihin. Tärkeitä imagoa luovia tekijöitä ovat alueelta avautuvat laajat näkymät merelle ja Helsingin historialliseen keskustaan sekä kartanokulttuuri ja asuntojen välitön yhteys luontoon. Sörnäistenranta-Hermanninranta, Konepaja Alueen kehittämisessä hyödynnetään metropolisymboliikkaa. Identiteetti muodostuu teollisuuden ja työn historiasta sekä lähialueen, Kallion positiivisista imagontekijöistä kuten kaupunkiympäristöstä, suvaitsevaisuudesta ja rosoisuudesta. Aluetta markkinoidaan kulttuurisen pääoman alueena, jolla asuu perheitä, yksinasuvia, opiskelijoita, huippuosaajia ja ulkomaalaistaustaisia. Imagoa luovat monimuotoiset asumisratkaisut kuten näköala-asuminen, loft-asunnot ja erilliset asumisen saarekkeet. Rannan rakennukset heijastuvat vesipeilistä antaen kuvan elävästä kaupungista. Keski-P eski-pasila Alueen identiteettiä luo jatkuva liike ja sijainti rautatieverkon risteyskohdassa, josta on nopeat yhteydet kaikkialle seudulle. Aluetta kehitetään asumispaikkana, jossa voi toteuttaa dynaamista, liikkuvaa ja globaalia elämäntapaa. Kehitetään aktiivisen työssäkäyvän väestön palveluasumista. Viikinmäki Alueesta kehitetään kukkulakaupunki, jolle ovat ominaisia suuret korkeuserot, kalliot ja kivi rakennusmateriaalina. Rakennetun ja rakentamattoman alueen raja on tiukka. Suositaan rinnerakentamisen eri muotoja.
24
Muuttuva kaupunkiympäristö 25 Kaupunkimaisema Laadukas kaupunkiympäristö takaa asukkaiden viihtymisen Helsingissä. Ilman viihtyisää, turvallista ja terveellistä lähiympäristöä asukkaat etsivät asuinpaikkansa muualta pääkaupunkiseudulta tai kehyskunnista. Kaupunkimaisemien kehittämisellä tavoitellaan sekä rakennetun että rakentamattoman kaupunkitilan ja maiseman elinvoimaisuuden vahvistamista ympäristön arvokkaita ominaisuuksia hyödyntäen. Uuden esteettisesti korkeatasoisen kaupunkitilan luominen sekä vanhan säilyttäminen on yksi pääkaupunkiseudun kasvun haasteista useiden toiminnallisuuteen painottuvien voimien vaikuttaessa kaupungin rakentumiseen. Ehyiden ja helposti hahmotettavien kaupunkimaisemakokonaisuuksien luomisessa hyödynnetään maisema- ja maastorakenteen erityispiirteitä. Intensiivisiä kaupunkitiloja syntyy rakennetun ympäristön kohdatessa voimakkaita maisemaelementtejä. Rakennettu ympäristö ja vapaa tila muodostavat yhdessä kiinnostavaa maisemakuvaa, kun maisemaa käsitellään veistoksellisena tilana. (70) Yhtenäiset kaupunkimaisemat ulottuvat hallinnollisten rajojen yli. Kaupunkimaisemien erityispiirteitä korostetaan ja alueita kehitetään ehyinä ja selkeinä kokonaisuuksina. Alueiden profiloinnissa tunnistetaan ominaispiirteet, arvot ja mahdollisuudet, joihin kehittäminen voi pohjautua. Viheraluerakenne Helsingin viheraluerakennetta kehitetään maisemallisista, kulttuurisista ja toiminnallisista lähtökohdista kaupunkimaisemaa ja kulttuuria rikastuttavana kaupunkirakenteen osana. Viheraluerakennetta voidaan käsitellä, vyöhykkeinä ja verkostoina, osana vesisysteemin hallintaa ja hoitamista, vaikutuksina kaupunkimaiseen pienilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen sekä vapaa-ajan toiminnan, virkistyksen, kevyen liikenteen ja sosiaalisen kanssakäymisen ydinalueena. Viherrakenteella on paljon suurempi kokonaisvaikutus kuin yksittäisillä viheralueilla, se on enemmän kuin osiensa summa. Helsingin viherrakenne on vyöhykkeinen. Uuden kantakaupungin alueella julkinen ulkotila on suunniteltua ja hoidettua. Se sisältää historiallisia kaupunkipuistoja sekä samaa tasoa olevia uusia puistoja. Esikaupunkivyöhykkeen viheralueilla korostuvat monipuoliset ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet. Seudulla sijaitsevat laajat kulttuurimaisemat ja luontoalueet. Retkeily, pyöräily, melonta ja luontomatkailu ovat tärkeitä virkistystoimintoja. Virkistyssaarten vyöhykkeellä parannetaan veneilyn ja kesänvieton edellytyksiä maisemaa ja kulttuurihistoriaa kunnioittaen. Ulkosaaristo on herkkää meriluonnon aluetta. (71) Toimiva ja yhtenäinen viheraluerakenne takaa virkistysalueiden saavutettavuuden ja riittävyyden kaikille asukkaille. Toiminnallisen merkityksen lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden luonnon monimuotoisuuden ja maisemakulttuurin säilyttämiselle Laajoille viheralueille vihersormiin muodostuu kaupunkirakenteessa jäsentyneitä puisto- ja virkistysalueita. Kaupunginosia yhdistävinä puistoalueina ne ovat kaupunkimaiseman huippukohtia täydentäen maisematilallaan ja eri maisemaelementeillään kaupunginosien rakennettua ympäristöä. Rakennettu ympäristö avautuu viheralueille ja muodostaa harkitun ja jäsennetyn reunan. Visuaalisesti jäntevät ja reiteiltään ja toiminnoiltaan monipuoliset ja vakiintuneet viheralueet koetaan osana kaupunkirakennetta eikä rakentamisen raakamaana. Liikenneväylien ja vihersormien leikkauskohtia käsitellään niin, että viheralueilla liikkuminen on sujuvaa ja helppoa. Leikkauskohdat toimivat tunnistettavana aksenttina maisemassa ja niitä korostetaan maisemarakentamisen keinoin. Vihersormien suuntaiset virkistyskäytävät säilyvät yhteytenä ulkoilu- ja retkeilyalueille. (72) Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa panostetaan aikaisempaa enemmän julkisen ulkotilan laatuun. Viheralueita hyödynnetään tehokkaammin ja ne jäsentävät kaupunkirakennetta selvemmin. Rakennettujen alueiden muutos Rakentaminen on yleensä peruuttamaton ympäristön muutos, mutta kertaalleen rakennetut alueet muuttuvat vähitellen tarpeiden muuttuessa. Jälkiteollisen kau-
26 pungin huomattavimpia muutostrendejä on teollisuuden ja varastoinnin väistyminen keskeisiltä alueilta ( brownfield - kehitys). Konttoristuneita rakennuksia muutetaan takaisin asumiskäyttöön ja teollisuuden väistyessä teollisuusrakennuksia voidaan myös muuttaa asunnoiksi. Loft-asumisesesta on tullut suosittu asumismuoto monissa länsimaisissa kaupungeissa, ja kiinnostusta on myös Helsingissä. (73) Rakennettujen alueiden muutos asunnoiksi on suositeltavaa silloin kun asunto- ja elinkeinopoliittiset näkökohdat yhdessä puoltavat kehityssuuntaa ja se on yhdyskuntataloudellisesti mielekästä. Liikenne Toisiaan täydentäviä kulkumuotoja ovat kevyt liikenne, joukkoliikenne ja henkilöautoliikenne. Erityisesti tiiviisti rakennetuilla alueilla tilan niukkuus aiheuttaa väistämättömän eturistiriidan eri liikennemuotojen välillä. (74) Eri kulkumuotojen välillä tulee tarjota valintamahdollisuus kuitenkin alueen erilaisuus huomioon ottaen erilaisten yhdyskuntien ja yhdyskuntatyyppien edellytysten mukaan. Uusia kaupunkimaisia alueita rakennetaan, kaupunkia tiivistetään, kävelykeskustan toteuttaminen tulee ajankohtaiseksi. Kevyt liikenne on perusliikkumismuoto ja sen merkitys Helsingissä kasvaa ja tällöin myös liikenteen aiheuttama ympäristön kuormitus vähenee. (75) Kevyen liikenteen merkitystä tasavertaisena muiden liikennemuotojen kanssa korostetaan. Liikennejärjestelmä muokkaa yhdyskuntien kehitystä, se vaikuttaa kaupunkirakenteeseen ja toimintojen sijoittamiseen. Liikennejärjestelmävalinnat ovat keino toteuttaa tavoiteltua kaupunkirakennetta. Toinen puoli asiasta on, että suuret liikennevirrat kuormittavat ympäristöä muodostaen haitan elämän laadulle. (76) Liikennejärjestelmävalinnoissa korostetaan tehokasta joukkoliikennejärjestelmää ja erityisesti raideliikennettä. Uudet hankkeet ratkaistaan näiden vaikutusten perusteella pyrkien ohjaamaan läpikulku pois keskeisiltä alueilta.
Elävä kaupunkimaisema Uuden esteettisesti korkeatasoisen kaupunkitilan luominen sekä vanhan säilyttäminen on yksi pääkaupunkiseudun kasvun haasteista useiden toiminnallisia kriteerejä painottuvien voimien vaikuttaessa kaupungin rakentumiseen samanaikaisesti. Kaupunkisuunnittelun traditioon pohjautuen kaupungin tulisi olla helposti hahmotettava, tilalliselta rakenteeltaan ehyt ja koostua selvästi tunnistettavista paikoista. Rakentaminen on perinteisesti Suomessa tukeutunut maasto- ja maisemarakenteeseen. On vältetty maiseman äärialueita ja otettu käyttöön maaston ja pienilmaston kannalta suotuisimmat alueet. Kaupungit ovat kasvaneet maiseman solmukohtiin: vesistön, maastorakenteen ja kulkureittien risteyskohtiin. Pääkaupunkiseudun varhaisimmat keskukset sijaitsevat maisemallisesti merkittävillä paikoilla, teiden ja vesireittien risteyksessä. Seudulle ominainen pienimittakaavainen maisema vaikuttaa myös rakennetun ympäristön hahmoon. Esimerkiksi kantakaupungin ruutukaava ja Suomenlinnan linnoitusrakenteet ovat säännönmukaisuudestaan huolimatta mukautuneet vallitsevaan maastorakenteeseen sitä korostaen. Intensiivinen kaupunkimaisema sijoittuu maisema- ja maastorakenteeseen siten, että rakennettu ympäristö ja vapaa tila muodostavat yhdessä ja toisiaan täydentäen yhtenäisen maisemakuvan. Elämyksellinen kaupunkimaiseman voi yhtä hyvin olla täysin rakennettu, esimerkiksi moottoritien maisema kaupungissa. Kaupunkimaisemien elinvoimaisuutta vahvistetaan kehittämällä rakennettua ja rakentamatonta kaupunkitilaa ympäristön arvokkaita ominaisuuksia hyödyntäen. Kaupunkimaisematarkastelu on myös yksi näkökulma siihen, miten kaupunkivihreää käsitellään kaupunkirakenteeseen integroituneena elementtinä. Maiseman käsittely veistoksellisena tilana poikkeaa nykyään vallalla olevista kaupunkisuunnittelun käytännöistä. Suomessa kaupunkiympäristö on totuttu ymmärtämään tiiviiksi ryppääksi rakennuksia, joita käsittelemätön luonto ympäröi. Kaupungin viheralueet ja kulttuuriympäristöt ovat kuitenkin paljon monipuolisempia virkistyksen, liikunnan ja kaupunkikulttuurin ympäristöjä ja niissä piilee mahdollisuudet ainutlaatuisen helsinkiläisen kaupunkitilan tuottamiseen. Lainsäädännön keinoin suojellut luontoalueet muodostavat tiukat reunaehdot kaupunkisuunnittelulle. Maisemalliset arvot ovat vähintään yhtä merkittäviä urbaanissa ympäristössä, mutta ne eivät ole suojeltavissa vastaavin keinoin. Maisema muuttuu rakennetussa ympäristössä koko ajan. Kaupunkimaisemien tarkastelu tässä työssä ulottuu hallinnollisten rajojen yli ja sillä tähdätään kaupunkimaisemien erityispiirteiden korostamiseen ja alueiden kehittämiseen ehyinä ja selkeinä kokonaisuuksina. Alueiden profiloinnissa tunnistetaan ominaispiirteet ja mahdollisuudet, joihin tulevaisuuden kehittäminen voi pohjautua. Merenlahtien maisemakokonaisuuksissa avointa tilaa reunustava rakennettu ympäristö muodostaa voimakkaan kontrastin luonnonympäristöille. Maisemakokonaisuudet ovat helposti hahmotettavia visuaalisesti ja ne ovat toiminnallisesti ja kulttuurihistoriallisesti erittäin rikkaita ympäristöjä. Merenlahtien vapaat vesialueet ovat Helsingin kaupunkimaiseman arvokas erityispiirre ja visuaalinen hengähdystauko tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. Kutakin maisemallista kokonaisuutta kehitetään eri tavalla niiden omista lähtökohdista. Luonnon, rakennetun ympäristön ja liikenneväylien suhde suurmaisemaan on jokaisessa merellisessä ympäristöissä erilainen ja toisiaan täydentävä. Esikaupunkivyöhykkeellä on vaikeampi hahmottaa maisemallisia kokonaisuuksia, koska visuaalinen ympäristö koostuu mittakaavaltaan, muodoltaan ja linjoiltaan erilaisista elementeistä ja maisemarakenne tarjoaa niukemmin kaupunkimaisemaa kokoavia aineksia. Maisemasuunnittelun keinoin voidaan luoda ja rakentaa toiminnallisia, tunnistettavia paikkoja ja yhteyksiä sekä toisaalta tuoda maisema- ja maastorakenteen elementtejä selkeämmin esille kaupunkimaisemassa. Laajat kulttuuri- ja luonnonympäristöt sijaitsevat seudulla ja niiden kehittämisen tavoitteena on kaupunkilaisten monipuolinen ulkoilu- ja virkistyskäyttö sekä monimuotoisen luonnon ja kulttuurihistoriallisen perinnön vaaliminen. Viheralueverkoston laatu paranee Kehä I:n sisäpuolella viheralueet ovat hoidettuja ja korkeatasoisia puistoja lukuun ottamatta erityisiä luonnonsuojelualueita, joita kehitetään suojelun ehdoilla. Alueella on historiallisia kaupunkipuistoja sekä moderneja, kansainvälistä tasoa olevia puistoja, rantapromenadeja ja muita julkisia ulkotiloja. Kaupungin välittömässä tuntumassa on virkistyssaarten vyöhyke. Saarten hoitoja palvelutasoa sekä lauttayhteyksiä parannetaan. Helsinki saa haltuunsa suljettuja sotilassaaria, joita kehitetään harkitusti ja kulttuurihistoriaa kunnioittaen virkistyskäyttöön. Veneilyn, kesänvieton, retkeilyn ja matkailun edellytyksiä parannetaan. Suurin osa pääkaupunkiseudun asutuksesta kuuluu esikaupunkivyöhykkeeseen. Alueella viheralueiden hoito- ja käyttötaso paranee. Liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet ovat monipuoliset. Rakennetun ympäristön ja viheralueiden suhde toisiinsa selkiytyy ja kaupunkimainen ilme terävöityy. 27
28 Elävä kaupunkimaisema V7 V7 M M3 4 M 7 M5 V4 M V2 M1 M2 M1 V4 7 M2 V3 M6 M1 M2 M1 V1 M1 1km V5 5km V6 KSV Asemakaavaosasto ja yleissuunnitteluosasto V1 Kivikaupunki V2 Kantakaupungin ulkolaita V3 Esikaupunkivyöhyke V4 Kerroksellinen pientalovyöhyke V5 Virkistyssaarten vyöhyke V6 Ulkosaariston vyöhyke V7 Laajat luonnonmaisemat M1 Merenlahtien maisemakokonaisuudet M2 Keskuspuisto M3 Vantaanjokilaakso M4 Vihdintie M5 Malmi M6 Itäväylä M7 Viikki - Sipoonkorpi Rakennettu merijulkisivu