Tervalammen osayleiskaavaalueen lepakkoselvitys 2010

2010 Tervalammen osayleiskaavaalueen lepakkoselvitys 2010 Nina Hagner-Wahlsten Rasmus Karlsson BatHouse 2010-11-27

Tervalammen osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys 2010 Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 LEPAKOIDEN SUOJELU... 3 3 LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI... 4 4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 4 5 TULOKSET... 8 5.1 LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT... 8 5.2 LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET... 12 5.2.1 Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat... 12 5.2.2 Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit... 14 5.2.3 Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet... 16 6 TULOSTEN TARKASTELU SEKÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 17 7 TOIMENPIDESUOSITUKSET... 19 7.1 TOIMENPIDESUOSITUKSIA LUOKKAAN I KUULUVILLE ALUEILLE... 19 7.2 TOIMENPIDESUOSITUKSIA LUOKKAAN II SEKÄ III KUULUVILLE ALUEILLE... 19 7.3 MUITA YLEISIÄ SUOSITUKSIA... 20 8 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 21 Nina Hagner-Wahlsten ja Rasmus Karlsson 27.11.2010 2

1 JOHDANTO Tervalammen osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys 2010 on Vihdin kunnan Ympäristötutkimus Yrjölä OY:ltä tilaama selvitys. BatHouse on toiminut Ympäristötutkimus Yrjölä OY:n alihankkijana. Selvitysalue sijaitsee Turunväylän (E18) pohjoispuolella Veikkolan ja Palojärven kohdalla. Selvitysalue rajoittuu etelässä Palojärven koillisrantaan, ja pohjoisessa Poikkipuoliaiseen, Linnakallion kohdalla. Selvitysalue on kooltaan 2329 ha. Selvitysalueella on kolme vesistöä: Poikkipuoliainen, Tervalampi ja Huhmarjärvi. Näitä kolmea yhdistää Siuntionjoki. Rantaviivaa on yhteensä n. 26,8 km. Kunta päätti rajata selvitysaluetta uudelleen maastotöiden alettua toukokuussa. Uudessa rajauksessa mm. Poikkipuoliaisen pohjoispuoleinen alue jätettiin selvityksen ulkopuolelle (kartta 1). Tämän selvityksen tavoite on antaa yleiskaavasuunnittelulle taustatietoa lepakoiden suojelutarpeesta selvitysalueella. Raportissa esitellään lepakoiden esiintyminen selvitysalueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkokartoituksesta on vastannut FM Nina Hagner-Wahlsten, T:mi BatHouse. Maastotyöt on tehnyt luonnontiet. opisk. Rasmus Karlsson. 2 LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2000) ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. 3

3 LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI Maassamme on havaittu 13 lepakkolajia. Ne ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita, joiden biologiasta tiedetään Suomessa vielä melko vähän. Kesäisin naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia (lisääntymis- ja levähdyspaikkoja), joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä, poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Lepakot lentävät yöllä ja lepäävät päivällä. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin ravinnonhakuun (esim. Kyheröinen 2004 a). Useimmat lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Pohjanlepakot ja vesisiipat pystyvät helposti ylittämään aukeitakin alueita, mutta viiksisiipoille esimerkiksi pelto saattaa muodostaa ekologisen esteen. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Lepakkokartoitus tehtiin karttaan 2 rajatulla alueella. Maastotyöt suunniteltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä päiväsaikaan tehtyjen maastokäyntien avulla. Kartoitusreitit suunniteltiin kattamaan potentiaaliset lepakoille tärkeät alueet: vesistöt, rehevät metsät ja asutut alueet. Hakkuuaukiot, nuoret taimikot ja pensaikot sekä peltoalueet jätettiin pääosin kartoituksen ulkopuolelle, koska niiden merkitys lepakoille on vähäinen. Kuljettujen kartoitusreittien yhteinen pituus oli n. 70 km. Kartoitusreitistö käy ilmi kartasta 2. Lepakot käyttävät eri alueita saalistusalueinaan kesän eri ajankohtina. Tästä johtuen kartoitettava alue inventoitiin useana eri ajankohtana kesän aikana, kartoitusta on tehty ranta-alueilla neljästi, muilla alueilla kolmasti kesän aikana (tuoko -elokuu). 4

Kartta 1 Vihdin kunnan toukokuussa tekemä alueen uudelleenrajaus. Punainen katkoviiva: selvitysalueen alkuperäinen rajaus. Vihreällä merkityt alueet jätettiin selvityksen ulkopuolelle. 5

Kartta 2 Selvitysalue (musta viiva), kartoitusreitit (sininen viiva) ja automaattisesti rekisteröivien AnaBat- laitteiden sijainnit (keltainen neliö). Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen kullakin osa-alueella mahdollisimman kattavasti. Päätiet kuljettiin läpi hitaasti autolla. Metsässä kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja. Näin reitit ovat toistettavissa, ja tuloksista tulee vertailukelpoisempia. Polkujen käyttö helpottaa myös suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. 6

Rakennusten lähistöllä pysähdyttiin kesä-heinäkuussa alkuillasta kuuntelemaan mahdollisesti niistä lähteviä lepakoita. Sisällä rakennuksissa ei käyty. Rauhallisella vauhdilla tehdyllä kartoituksella yhdistettynä hyviltä vaikuttavien saalistusalueiden tarkempaan havainnointiin saadaan varsin kattavasti tietoa lepakkolajistosta ja runsauksista sekä eri alueiden merkityksestä lepakoille. Kartoitukset aloitettiin noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valo-olosuhteista riippuen, ja kartoitus jatkui aamusarastukseen asti (ei elokuussa), jolloin valoisuus päätti kartoitustyön. Tulosten vertailukelpoisuuden takaamiseksi lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (>+5 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Pettersson D240x), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Siippojen ja Pipistrellus sukuun kuuluvien lepakoiden äänet nauhoitettiin digitaalisella tallentimella (Edirol R-09) käyttäen detektorin aikalaajennustoimintoa. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmentamiseksi. Selvityksessä on lisäksi käytetty kaksi automaattista AnaBat SD1 - detektoria (Titley Electronics), jotka nauhoittavat lepakoiden ultraääniä muistikortille, ja jotka voidaan jättää maastoon pitkiksikin ajoiksi. Detektorit vietiin ennen kartoituskierroksen alkua maastoon ja annettiin olla paikoillaan läpi yön. Detektoreita pidettiin etukäteen parhaiksi arvioiduilla lepakkopaikoilla, yhteensä 20 eri paikalla kesän aikana (kartta 2). Lepakoita ei aina pysty määrittämään lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä työssä lajiparina nimellä viiksisiipat. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erottaa toisistaan. Tällöin havainto on merkitty siipaksi. 7

havaintojen lukumäärä 5 TULOKSET 5.1 LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT Selvitysalueella tavattiin kartoituksen yhteydessä kuusi lepakkolajia: pohjanlepakkoa, viiksisiippaa/isoviiksisiippaa (laskettu kahdeksi lajiksi), vesisiippaa, pikkulepakkoa sekä vaivaislepakkoa (havainto liikkuvan kartoituksen yhteydessä). Havaintoja saatiin liikkuvassa kartoituksessa (jalan ja autolla) yhteensä 244 (taulukko 1). Selvitysalueen lepakkohavainnot on esitetty kartassa 3. Muutama havainto sijaitsee selvitysalueen ulkopuolella. Nämä ovat toukokuun kartoituskierroksen aikana tehtyjä havaintoja, ennen alueen uudelleenrajausta. Taulukko 1. Tervalammen kaava-alueen liikkuvan kartoituksen lepakkohavainnot 2010. Laji 28.5-31.5 16.6-20.6 11.7-14.7 9.8-11.8 Yhteensä Viiksi-/isoviiksisiippa 6 27 17 22 72 Vesisiippa 19 7 2 2 30 Pohjanlepakko 15 21 46 23 105 Vaivaislepakko 1 1 Siippalaji 2 1 3 Pikkulepakko 1 1 Yhteensä 42 56 98 48 244 Liikkuvan kartoituksen havainnot 2010 70 60 50 40 30 20 10 Pikkulepakko Vaivaislepakko Siippalaji Pohjanlepakko Vesisiippa Viiksi-/isoviiksisiippa 0 28.5-31.5 16.6-20.6 11.7-14.7 9.8-11.8 Kuva 1. Selvitysalueen lepakkohavainnot lajeittain ja kuukausittain. 8

Kartta 3. Tervalammen kaava-alueen lepakkohavainnot 2010. Piste symboloi lepakkohavainnon paikkaa, yksilöitä saattaa olla useampi pisteen kohdalla. 9

Useimmat kartoituksessa tavatut lajit kuuluvat muuallakin (esim. Espoon alueella) yleisesti tavattaviin lajeihin. Pohjanlepakko on alueella yleisin laji, myös viiksisiippalajeja esiintyy hyvin runsaasti (kuva 1). Mielenkiintoisiin havaintoihin lukeutuvat Pipistrellus sukuun kuuluvat pikku- ja vaivaislepakko. Näitä kahta havaittiin liikkuvan kartoituksen yhteydessä. Havaintoja kertyi eniten heinäkuun kartoituksissa (kuva 1). Siippoja havaittiin kuitenkin eniten kesäkuussa. Vesisiippahavaintoja kertyi sen sijaan eniten toukokuussa. Laji oli selvitysalueella hyvin paikallisesti esiintyvä. Tietyissä paikoissa vesisiippoja oli erittäin paljon (katso lepakoille tärkeät alueet). Vasemmalla: todennäköisesti raskaana oleva vesisiippanaaras. Kuvauspaikka: Osa-alue 6, Siuntionjoen rumpusilta Oikealla: Saalistava vesisiippa. Kuvauspaikka: Osa-alue 6, Siuntionjoen rumpusilta Kuvat: Rasmus Karlsson 10

Automaattisilla AnaBat -detektoreilla saatiin lisäksi havaintoja yksittäisten paikkojen lepakkoaktiivisuudesta (taulukko 2). Parhaalla paikalla saatiin lähes 400 lepakkohavaintoa yön aikana. Näiden havaintojen tulkitseminen on kuitenkin vaikeaa, koska laite äänittää jokaisen ohilennon eri havaintona jolloin yksikin lepakko voi pienellä alueella saalistaessaan tuottaa kymmeniä havaintoja. Havaintojen lukumäärä antaa kuitenkin viitteitä lepakoiden suhteellisesta aktiivisuudesta selvitysalueella (kuva 2.) Taulukko 2. Anabat-detektorilla saadut lepakkohavainnot. PVM Myotis Paikka Pohjanlepakko sp. Yhteensä 16.6.2010 1 16.6.2010 2 28 28 17.6.2010 3 17.6.2010 4 18.6.2010 5 18.6.2010 6 20.6.2010 7 20.6.2010 8 1 1 11.7.2010 9 11.7.2010 10 12.7.2010 11 12.7.2010 12 373 373 13.7.2010 13 1 2 3 13.7.2010 14 65 95 160 14.7.2010 15 14.7.2010 16 9.8.2010 17 12 49 61 10.8.2010 18 10.8.2010 19 1 1 11.8.2010 20 5 2 7 Yhteensä 83 551 634 11

havaintojen lukumäärä AnaBat detektorilla saadut havainnot 600 500 400 300 200 Viiksisiippalaji Pohjanlepakko 100 0 16.6-20.6 11.7-14.7 9.8-11.8 Kuva 2. Automaattisesti rekisteröivien AnaBat laitteiden havainnot kuukausittain ja lajeittain. 5.2 LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen: Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. 5.2.1 Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa rakennuksissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puun koloissa ja halkeamissa. Selvitysalueella ei havaittu luokkaan I kuuluvia lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen esiintyminen alueella on kuitenkin hyvin todennäköistä. Vesisiipasta tehtiin joitakin hyvin varhaisia, alkuillan havaintoja, mikä viittaa siihen, että siipat oleskelevat päiväsaikaan jossain lähellä. Lisäksi yhdessä valokuvassa vesisiippanaaras näyttää selvästi olevan raskaana. 12

Jos alueella on lepakoiden lisääntymispaikka, havaintomäärien pitäisi nousta loppukesällä, kun poikaset ovat lennossa. Selvityksessä kaikkien lajien havaintomäärät olivat kuitenkin suurimpia kesä- heinäkuussa. Kartta 4. Lepakoille tärkeät alueet: luokka II (vihreä rasteri) ja luokka III (sininen rasteri) sekä potentiaaliset ja todetut siirtymäreitit (mustat nuolet). 13

5.2.2 Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Tärkeäksi ruokailualueeksi katsotaan alue, jossa esiintyy säännöllisesti saalistavia lepakoita tai runsaasti saalistavia lepakoita tiettyyn aikaan, varsinkin jos aluetta käyttää useampi laji. Tärkeä siirtymäreitti on todettu tai arvioitu reitti ruokailu- ja/tai piilopaikkojen välillä. Tärkeitä lepakoiden ruokailualueita havaittiin selvitysalueella yhdeksän kappaletta (kartta 4). Alueet 1-3 ovat selvitysalueen pohjoisosassa Poikkipuoliaisen ympärillä. Alueet 4-9 sijaitsevat selvitysalueen keski- ja eteläosissa. Selvitysalueen läpi virtaava Siuntionjoki (alue 6) yhdistää Poikkipuoliaisen, Tervalammen ja Huhmarjärven. Alue 1 Nuottalahden kohdalla Järventaustantie tekee jyrkän mutkan itään päin. Tällä osuudella tietä reunustaa isot kuuset, eikä tietä ole valaistu. Alueella 1 tavattiin viiksisiippoja ja pohjanlepakoita. Nuottalahden eteläpää päättyy tervalepikköön, jonka vieressä kulkeva pieni ajotie vaikutti olevan erityisen hyvää siippa-aluetta. Nuottalahden toimintakeskuksen alueella esiintyi myös muutama pohjanlepakko sekä rannan tuntumassa saalistava viiksisiippa. Alue 2 Alue 2 koostuu kahdesta vierekkäisestä osa-alueesta. Molemmat ovat luontotyypeiltään hyvin samankaltaiset. Niiden keskellä kulkevat pienet valaisemattomat metsätiet ovat erityisen hyvää siippojen saalistusaluetta, mutta saattavat toimia myös siirtymiskäytävinä. Alueen länsiosissa pimeät pihapiirit ja tiet ovat siippojen saalistusalueita pitkin kesää. Alueella 2 on koko selvitysalueen rikkain viiksisiippaesiintymä. Alue 3 Siuntionjoen suisto Poikkipuoliaisen eteläpäässä. Alueella saalistaa keväällä ja alkukesällä lukuisia vesisiippoja. Loppukaudella vesikasvillisuus peittää vedenpinnan lähes täysin, eivätkä lepakot tällöin saalista alueella yhtä intensiivisesti. Alue 4 Riiheläntie johtaa vanhoille veden täyttämille hiekkamontuille jotka ovat vesisiipoille hyviä saalistusalueita. Keskikesän helteillä harvennettu, hiekkapohjainen mäntykangas oli luonteeltaan hyvin kuiva, mutta 14

vesisiippoja kuitenkin esiintyi kaikkina kartoituskertoina, paitsi elokuussa. Alueelle johtava metsätie (Riiheläntie) on todennäköisin siippojen käyttämä siirtymisreitti, sillä monttuja ympäröi pelkästään harvennettu mäntykangas, mikä ei ole lepakoille soveliasta ympäristöä. Alue 5 Alueella 5 esiintyi runsaasti viiksisiippoja sekä pohjanlepakoita. Varsinkin Koivuniementien varrella sijaitsevat pihapiirit olivat siippojen suosimia saalistusalueita. Kyseinen ajotie on myös hyvä Tervalammelle johtava lentokäytävä. Alueen hyvä sopivuus lepakoille johtuu todennäköisesti valaisemattomista pikkuteistä. Alue 6 Siuntionjoki on Tervalammen ja Huhmarjärven väliseltä osuudeltaan luokiteltu luokan II lepakkoalueeksi koska se tarjoaa erityisen hyvän siirtymiskäytävän järvien välillä. Tervalammentien ja Vanhan Myllytien risteyksen kohdalla on iso kaksois-rumpusilta. Tällä kohdalla saalistaa poikkeuksetta 6-8 vesisiippaa, mikä on erittäin runsas lajin esiintymä samassa paikassa. Lepakot käyttävät siltarumpuja kulkuväylinä Tervalammentien länsipuolelle, missä joenvarsi jatkuu rehevänä. Hieman ylempänä on pieni puurakenteinen silta, jonka kohdalla myös saalisti 3-4 vesisiippaa. Muutama pohjanlepakko havainnoitiin myös alueella. Ehdottomasti selvitysalueen paras vesisiippa-alue. Alue 7 Koivulantien ja Koivulankujan risteyksessä havaittiin pikkulepakko kesäkuussa. Alueella saalisti myös viiksisiippoja ja pohjanlepakoita. Ympäristö vaikutti myös sopivalta siippojen kannalta. Alue 8 Pohjois-Huhmarintie ja siitä haarautuvat pienet ajotiet ovat hyvää siippa-aluetta. Alueella 8 havaittiin siippoja toukokuussa ja elokuussa. Pihoille johtavat tiet päätyvät myös Huhmarjärven pohjoisrantaan, ja ovat todennäköisesti tärkeitä lentoreittejä lepakoille. Alue 9 Metsäinen alue, jolla saalisti viiksisiippoja. Aluetta kartoitettiin autosta kaksi kertaa ja jalan kerran. Alueen läpi kulkeva Aholantie vaikutti sopivalta lepakoiden siirtymisreitiltä. 15

5.2.3 Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Muu lepakoiden käyttämä alue on alue, jossa lepakoita esiintyy, mutta yksilö- ja lajimäärät eivät ole kovin suuria. Muita lepakoiden käyttämiä alueita havaittiin selvitysalueella kahdeksan kappaletta (kartta 4). Alue 10 Alue 10 on kuusivaltainen kalliometsä-alue joka on sopivaa siippaympäristöä. Alueella nähtiin hirvenlehmä, ja havainnoitiin viiksisiippoja kesäkuussa. Alue 11 Lemmoon metsänreuna joka on harvennettua kuusivaltaista metsää. Alueella on kuitenkin metsätyökoneen/traktorin ajopolkuja jotka olivat muutaman viiksisiipan saalistusaluetta. Myös pohjanlepakoita esiintyi. Alue 12 Tervalammen koulun umpeen kasvava kuntopolku vaikutti olevan hyvää viiksisiippa-aluetta lentokäytävineen. Alueen kelpoisuutta lepakoiden saalistusalueena kuitenkin heikentää yöaikaan palavat valot. Kesäkuussa kuntopolun pimeillä osuuksilla havaittiin yksinäinen viiksisiippa. Pohjanlepakoita esiintyi alueella enemmän. Alue 13 Tervalammen kartanon alueella on rantaan johtava varjoisa metsätie. Tämä tieosuus todettiin olevan sopivaa siippa-aluetta. Lajista on alueella yksi havainto. Rantaviivaa pitkin saalisti ainakin kaksi vesisiippaa ja pohjanlepakko. Ranta on hyvin valoisa, mutta sen varrella kasvavat tervalepät tuovat mukanaan vesisiippojen kaipaamia pimeitä ja varjoisia alueita. Alue 14 Tervalammen kartanon ja Helsingin päihdekuntoutuskeskuksen pihapiirissä kasvaa isoja lehtipuita. Alueella saalisti erityisesti pohjanlepakoita. Alue 14 rajoittuu idässä Siuntionjokeen, joka on tässä kohdassa hyvin rehevä ja kapea. Alkukesällä jokea pitkin saalisti kuitenkin vesisiippoja. 16

Alue 15 Iso ja reheväkasvustoinen ranta-alue Poikkipuoliaisen lounaispuolella. Pihapiirejä on jonkin verran, ja niihin johtavat ajotiet vaikuttivat poikkeuksetta olevan sopivia viiksisiipoille. Alueella 15, Tervalammentietä pitkin saalisti myös viiksisiippoja. Yhteensä alueella tehtiin 6 havaintoa lajista. Havainnot olivat kuitenkin hajallaan, eikä lepakoita esiintynyt erityisen aktiivisesti missään alueella. Alue 16 Perkoonkallion luoteispuolella sijaitsee pieni lammikko joka oli kesäkuussa melkein kuivunut. Lammikon pohjoispuolella on pieni ratsastuspolku, jota pitkin viiksisiipat saalistivat. Pohjanlepakostakin on alueella havaintoja. Alue 17 Linnalahdentie on varjoisa sekä lehti- että havupuiden reunustama pihoihin johtava ajotie. Linnalahden eteläisin poukaman kohdalla kasvusto on erityisen rehevää, ja tie muodostaa lähes tunnelimaisen lentokäytävän. Alueella havaittiin elokuussa vaivaislepakko, joka vaikutti olevan ohikulkumatkalla (ei viipynyt alueella). Hankainmäen itäpuoleinen rantatörmä on erityisesti pohjanlepakoiden suosima saalistusalue. Alueella oli vilskettä koko kesän aikana. 6 TULOSTEN TARKASTELU SEKÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Tässä kartoituksessa käytetyt havainnointimenetelmät antavat hyvän kuvan tutkittujen alueiden lepakkolajistosta, runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Joitakin siippahavaintoja ei pystytty lajilleen määrittämään, mutta tarkkuus on silti tarkoituksenmukainen kartoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kartoituksen tulokset vastaavat hyvin lähialueilla, lähinnä Espoon alueella, tehtyjen kartoituksien tuloksia. Lepakoita esiintyy miltei kaikissa niille sopiviksi katsotuissa ympäristöissä. Lepakkoalueet on luokiteltu lajien lukumäärän ja havaintotiheyksien perusteella. Rajatapauksissa luokitukseen saattaa vaikuttaa myös ympäristön sopivuus lepakoille. 17

Liikkuvassa kartoituksessa jokaisesta paikasta saa vain hetkellisen kuvan alueen lepakoista. Mitä enemmän kartoituskierroksia kesän aikana kertyy, sitä parempi todellista tilannetta vastaava kokonaiskuva alueen lepakkoesiintymästä saadaan. Kesän aikana tehdään yleensä 3-5 kartoituskierrosta. Tämä määrä riittää saamaan yleiskuvan alueen lepakkolajeista sekä lepakoiden käyttämistä saalistusalueista ja potentiaalisista siirtymäreiteistä. Automaattisesti lepakoita rekisteröivät Anabat-laitteet antavat tärkeää tietoa tietyn kohteen lepakkoaktiivisuudesta kokonaiselta yöltä. Nämä tulokset myös täydentävät ja vahvistavat liikkuvasta kartoituksesta saatuja havaintotietoja. Ranta-alueet ovat lepakoille tärkeät koko kesäkauden aikana. Jokien ja järvenrantojen lähellä hyönteisesiintymä on runsasta varsinkin keväällä, jolloin useampi lepakkolaji saattaa käyttää näitä alueita hyödykseen saalistuksessa. Ruovikkoiset rannat ovat erityisesti pohjanlepakoille tärkeitä keväällä. Keski- ja loppukesällä rantavesien yllä saalistaa vesisiippaa, varsinkin jos rannalla kasvaa vesipintaa varjostavaa rantapuustoa. Vesisiippaa saattaa myös saalistaa rantametsikössä, mutta harvemmin vesisiippoja esiintyy yli puoli kilometriä lähimmästä rannasta. Kesällä myös vesisiipat saattavat saalistaa läheisessä metsässä, esimerkiksi tervalepikössä, varsinkin alkuyöstä kun rannoilla on vielä valoisaa. Tärkeimmät siippalajeihin vaikuttavat ympäristötekijät ovat alueen valoisuus, tuulisuus sekä puuston tai pensaikon tiheys. Mikäli valoolosuhteet tai tuulisuus lisääntyy, alueen arvo siipoille heikkenee. Vesisiipalle on tärkeää, että rantavesiä suojaava rantakasvillisuus säilyy. Viiksisiippalajeille metsänharvennus heikentää alueen arvoa. Avohakkuu tuhoaa täysin viiksisiippojen elinmahdollisuutta alueella. Toisaalta liian tiheä kasvusto, esimerkiksi vesakoitunut alue, saattaa olla lentämisen este, eivätkä lepakot pysty tällaisella alueella saalistamaan. Vanhemmat kuusivaltaiset sekametsät ovat viiksisiippalajeille otollista elinaluetta. Siipat saalistavat usein reunamuodostelmia pitkin, varsinkin pimeitä käytäviä, kuten metsässä kulkevia polkuja tai metsäteitä, pitkin. Tiheässä metsässä saalistaa vain harva lepakko. Keväällä metsässä on vähemmän hyönteisiä, jolloin saalistavia lepakoita tapaa vain harvoin. Pohjanlepakot saalistavat hyvin monentyyppisillä alueilla, pääsääntöisesti hieman suurempia metsäaukioita tai niittyjä hyväksikäyttäen, mutta myös teiden ja pihojen yläpuolella. Rantaviiva, 18

pellon- tai hakkuuaukon laita kelpaavat myös pohjanlepakoille saalistusalueina. Pohjanlepakot saalistavat pääsääntöisesti noin 5-10 m korkeudella. Pohjanlepakko ei reagoi yhtä herkästi ympäristön muuttuviin olosuhteisiin kuin muut lajit, ja pystyy usein hyödyntämään ihmisen muokkaamia ympäristöjä. Elokuussa Linnakallion lounaispuoleisessa laaksossa, Linnalahdentietä pitkin, lensi vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus). Lajia on tavattu Suomessa vain harvoin. Vaivaislepakko on muuttava laji, ja ottaen huomioon havainnon ajankohtaa, havaittu lepakko saattaa olla yksittäinen muuttava yksilö. Kesäkuun kartoituskierroksella Huhmarjärven ja Tervalammentien itäpuolella sijaitsevalla Koivulantiellä havaittiin myös pikkulepakko (Pipistrellus nathusii). Havaintoa seuraavana yönä alueelle sijoitettiin AnaBat laite, jotta mahdollisesti alueella oleskelevasta pikkulepakosta olisi saatu lisähavaintoja. Laitteeseen ei kuitenkaan tallentunut yhtään pikkulepakkohavaintoa. Myös pikkulepakko on muuttava lepakkolaji. 7 TOIMENPIDESUOSITUKSET 7.1 TOIMENPIDESUOSITUKSIA LUOKKAAN I KUULUVILLE ALUEILLE Lepakoiden päiväpiilopaikkoja, eli lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, on erittäin vaikeita löytää luonnossa. Lepakot piileskelevät esimerkiksi puun ahtaassa kolossa tai halkeamassa jättämättä mitään merkkiä olemassaolostaan paikan ulkopuolelle. Kaikki meillä esiintyvät lajit saattavat myös valita rakennuksessa olevan tilan, ullakon, seinä- tai kattorakenteen, piilopaikakseen. Vaikka varmoja lepakoiden piilopaikkoja ei löytynyt, selvitysalueen lepakkorunsaus viittaa siihen, että niitä alueella kuitenkin esiintyy. Todennäköisimmät paikat sijaitsevat luokkaan II luokitetuilla lepakkoalueilla. 7.2 TOIMENPIDESUOSITUKSIA LUOKKAAN II SEKÄ III KUULUVILLE ALUEILLE Näihin luokkiin kuuluvat alueet ovat ranta-alueita, reheviä jokiosuuksia tai varttuneempia metsäalueita missä lepakoita esiintyy runsaasti. 19

Lepakkoalueita koskevat pitkälti samanlaiset suositukset, joten alla olevat, alueille 2 ja 6 annetut suositukset koskevat kaikkia II- ja III-luokan lepakkoalueita. Alueilla 2 ja 6 suosituksille annetaan kuitenkin erityistä painoarvoa. Suosituksia osa-alueelle 2: - Erityisen runsaan siippaesiintymisen takia metsäteitä reunustava puusto tulisi ehdottomasti säilyttää niin, että puuston pimentävä vaikutus säilyy. - Näitä tieosuuksia ei myöskään valaista 15.5. 31.8. välisenä aikana Suosituksia osa-alueelle 6: - Tervalammentien rumpusillan kohdalla tienvalaistusta tulisi ehdottomasti välttää 15.5. 31.8. välisenä aikana. - Joenvarteen ei saisi muodostua hakkuuaukeita, vaan jokea reunustava puusto tulisi säilyttää. - Jokea kunnostetaan tietyin aikavälein niin, ettei veden pinta peity kelluskasveilla. Vesisiipat vaativat avointa vettä saalistusalueellaan. - Joen varrella olevat asuinrakennukset tarkistetaan huolellisesti lepakoiden esiintymisen varalta ennen niiden mahdollista purkamista tai peruskorjaamista. 7.3 MUITA YLEISIÄ SUOSITUKSIA - Purettavat tai peruskorjattavat rakennukset, etenkin lepakkoalueiksi mainituilla alueilla, tarkistetaan ennen töiden alkamista lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen esiintymisen varalta. Tarkistaminen voi tapahtua ympäri vuoden, kesä-heinäkuu ollen kuitenkin suositeltavin ajankohta. Mikäli rakennuksessa sijaitsee lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka, paikan häiritsemiseksi tai hävittämiseksi vaaditaan alueellisen ELY-keskuksen myöntämä poikkeuslupa. 20

- Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikan heikentämisen tai hävittämisen vaikutusta voidaan lieventää asentamalla korvaavia piilopaikkoja (lepakonpönttöjä) alueelle. Sopiva pönttömalli määräytyy piilopaikan sijainnin sekä lepakkolajin perusteella. - Tiheiden nuorten metsien ja taimikoiden harventaminen parantaa usein alueiden arvoa viiksisiipoille. Liiallinen harventaminen lisää kuitenkin alueiden valoisuutta ja tuulisuutta, jotka heikentävät alueen arvoa siipoille. - Vesisiipat suosivat avonaista veden pintaa. Rantavesissä kasvavan, veden pintaa peittävän, vesikasvillisuuden poistaminen suosii vesisiippoja. - 1.5. 15.9. välisenä aikana ulkoilupolkujen valaisemista tulisi välttää. - Uusille rakennetuille alueille jätetään vanhaa puustoa turvaamaan lepakoille suojaisia saalistus- ja piilopaikkoja. Vanhan puuston osittainen säilyttäminen turvaa myös lepakoille suojaisia lentoreittejä alueen läpi. - - Lepakkoalueiksi merkityillä alueilla valaisemattomien ulkoilupolkujen rakentaminen ei merkittävästi heikennä alueiden arvoa lepakoille. - Lepakkoalueiksi merkityillä alueilla tulisi selvittää lepakoiden mahdollisten piilopaikkojen esiintyminen rakennuksissa, esimerkiksi asukaskyselyllä, alueen tarkemman kaavoituksen yhteydessä. 8 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS De Jong, J, & Ahlén, I. (1996): Artantal och populationstäthet hos fladdermöss. Entwistle A.C. et al. 2001: Habitat management for bats. Joint Nature Conservation Committee. Peterborough. UK. 48 s. [online], Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2005: Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland, 2008. Inf.EUROBATS.MoP5.19. 16 s. URL: 21

http://www.eurobats.org/documents/pdf/national_reports/nat_r ep_fin_2008.pdf Viitattu 21.9.2009 Hellstedt, P. 2008: Pirkkalan Linnankorven alueen lepakkokartoitus. Kartoitusraportti, Pirkkalan kunta. 15 s. Kyheröinen, E.-M. 2004 a: Lepakoiden (Chiroptera: Vespertilionidae) elinympäristönvalinta ja saalistusaktiivisuus Etelä-Hämeen maisemamosaiikissa. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 50 s. Lacki, M.L., J.P. Hayes & A. Kurta (ed) 2007: Bats in Forests, Conservation and Management. The John Hopkins University Press. Baltimore.329 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Limpens, H.J.G.A., P. Twisk & G. Veenbaas, 2005: Bats and road construction. Rijkswaterstaat, Arnhem, the Netherlands. 24 s. Mitchell A.J. 2004: Bat mitigation guidelines. English Nature. 74 s. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3 rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Parsons, K. & al 2007: Bat Surveys Good Practice Guidelines. Bat Conservation Trust, London. 82 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Russ, J.: The Bats of Britain and Ireland. Echolocation Calls, Sound Analysis and Species Identification. Alana Books. 1999. 80 s. Rydell, J. 1989: Feeding activity of the northern bat Eptesicus nilssoni during pregnancy and lactation. Oecologia (1989) 80:562-565. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. 22

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Lisäksi useita sekä BatHousen että muiden lepakkokartoitusraporettja. 23