Lopen kirkonkylän, Launosten, Kormun ja Läyliäisten lepakkokartoitus 2008

Transkriptio

1 Lopen kirkonkylän, Launosten, Kormun ja Läyliäisten lepakkokartoitus 2008 Kartoitusraportti Syyskuu 2008 Yrjö Siivonen & Terhi Wermundsen Wermundsen Consulting Oy

2 Sisällys 1. Johdanto Tutkimusalue ja menetelmät Tulokset ja niiden tarkastelu Yhteenveto...9 1

3 1. Johdanto Lepakoita kartoitettiin Lopen kirkonkylässä, Launosissa, Kormussa ja Läyliäisissä kesällä Kartoitetun alueen rajaus ilmenee raportin kartoista. Kartoituksen tarkoitus oli saada selville lepakoiden mahdolliset lisääntymis- ja levähdyspaikat, kulkureitit sekä tärkeät ruokailualueet kartoitettavilta alueilta. Alueiden lepakoita ei ole aiemmin kartoitettu. 1.1 Suomen lepakot Maailman noin 1200 lepakkolajista Suomesta on tavattu 11 lajia: -vesisiippa (Myotis daubentonii) -lampisiippa (Myotis dasycneme) -isoviiksisiippa (Myotis brandtii) -viiksisiippa (Myotis mystacinus) -ripsisiippa (Myotis nattereri) -isolepakko (Nyctalus noctula) -pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) -kimolepakko (Vespertilio murinus) -vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) -pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) -korvayökkö (Plecotus auritus) Kaikki 11 lajia esiintyvät Etelä-Suomessa. Pohjoista kohti mentäessä lajien määrä vähenee. Pohjanlepakko on Suomessa laajimmalle levinnyt laji. Suomen Lapista on toistaiseksi löydetty ainoastaan pohjanlepakkoa. Vesisiippaa, isoviiksisiippaa, viiksisiippaa ja korvayökköä esiintyy noin Kajaanin tasolle saakka. Ripsi- ja lampisiippaa esiintyy harvalukuisena eteläisessä Suomessa. Muuttavista lepakoistamme pikkulepakkoa esiintyy pääasiassa Suomenlahden rannikon läheisyydessä, mutta maailman pohjoisin pikkulepakkohavainto on tehty Rautalammelta. Iso- ja kimolepakkoa tavataan vain muutama yksilö vuosittain. Vaivaislepakko esiintyy hyvin harvalukuisena Etelä-Suomessa. Muitakin muuttavia lepakkolajeja saattaa esiintyä meillä harhailijoina. Muuttavat lepakot viettävät talven lähinnä Keski-Euroopassa. Lepakot ovat pitkäikäisiä. Ne saattavat elää jopa 30-vuotiaiksi. Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ne saalistavat kesäöisin hyönteisiä kaikuluotaamalla niitä ultraäänien avulla. Lepakoiden ääniä kuunnellaan ultraääni- eli lepakkodetektorilla ja lajit voidaan tunnistaa lajityypillisten kaikuluotausääniensä perusteella. Vain viiksisiipan ja isoviiksisiipan ääniä ei voida erottaa toisistaan. Myös lepakkolajien saalistuspaikat ja -tavat poikkeavat toisistaan. Talvella hyönteisiä on rajoitetusti saatavilla, joten lepakot vaipuvat talveksi horrokseen tai muuttavat etelämmäksi. Isolepakko, kimolepakko, pikkulepakko ja vaivaislepakko saapuvat Suomeen toukokuun lopulla ja poistuvat syyskuussa. Vesisiippa, lampisiippa, isoviiksisiippa, viiksisiippa, ripsisiippa, pohjanlepakko ja korvayökkö talvehtivat Suomessa. Ne hakeutuvat loka-marraskuussa mm. luoliin, kallionhalkeamiin ja 2

4 rakennuksiin, joissa ne horrostavat talven noin 0 5 asteen lämpötilassa. Lepakot heräävät horroksesta huhti toukokuussa. Lepakot parittelevat syksyllä ja naaraat saavat juhannuksen tienoilla yleensä yhden poikasen. Muuttavilla lajeilla ja pohjanlepakolla voi olla kaksikin poikasta. Naaraat kerääntyvät synnyttämään yhdyskuntiin, mutta koiraat esiintyvät kesällä yleensä yksittäin. Poikaset kehittyvät saalistajiksi noin kuukaudessa. Kaikki Euroopan Unionin alueella esiintyvät lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a). Lisäksi lampisiippa on luontodirektiivin liitteessä II ja Maailman luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut lajin tilan vaarantuneeksi. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan kaikkien luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvien eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kaikki Suomen lepakot ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. LSL 39 :n mukaan kiellettyä on rahoitettujen eläinten tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Elämänkierron kannalta tärkeät tai vähemmän tärkeät paikat eivät kuitenkaan ole missään tarkemmin määritelty. Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulain 39 :n ja 49 :n kielloista. Asetuksella voidaan eliölaji Suomessa säätää uhanalaiseksi (LSL 46 ) ja edelleen erityisesti suojeltavaksi (LSL 47 ) lajiksi. Ripsisiippa on Suomessa luokiteltu uhanalaiseksi ja erityisesti suojeltavaksi. Suomi on mukana Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa, joka velvoittaa suojelemaan myös lepakoiden ruokailualueet ja niille päiväpiiloista ja lisääntymisyhdyskunnista johtavat lentoreitit. Nämä ovat kuitenkin lähinnä suosituksia, sillä rikkomuksista ei ole seuraamuksia. Lepakkokartoituksissa vakiintuneeksi tavaksi on muodostunut ilmoittaa alueelta löydettyjen lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös niiden tärkeät ruokailualueet ja kulkureitit. Lepakot voivat yhtenä yönä siirtyä useita kilometrejä eli niiden päiväpiilot eivät välttämättä sijaitse sellaisen alueen läheisyydessä, jossa niitä tavataan öisin runsaasti saalistamassa. Lepakoiden runsas tai säännöllinen esiintyminen kesällä jollain alueella ei myöskään automaattisesti tarkoita, että lepakot talvehtisivat tällä alueella. Lepakoiden ruokailualueet ovat usein hyvin pysyviä, mutta alueella esiintyvät lepakot saattavat vaihtaa lisääntymis- tai levähdyspaikkaansa useinkin. Näin ruokailualue saattaa olla lepakoiden elämänkierron kannalta niiden ajoittaista piilopaikkaakin tärkeämpi. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavojen ekologiset vaikutukset on selvitettävä. Kartoitusalueen tulisi joskus olla jopa kaava-aluetta suurempi, sillä MRL 9 :n mukaan selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan vaikutuksia. Huomioon otettavia ovat erityisesti uhanalaiset lajit sekä luontodirektiivin liitteeseen IV kuuluvat lajit eli lepakoidenkin tilanne tulee selvittää koko kaava-alueelta. Lepakkolajeilla on erilaiset vaatimukset elinolojen suhteen, joten kaavoitusta varten on tärkeää saada lajikohtaista tietoa. 3

5 2. Tutkimusalue ja menetelmät Kartoitusalueena olivat Lopen päätaajamat eli Lopen kirkonkylä, Launonen ja Läyliäinen. Lisäksi kartoitettiin pieni alue Kormun itäpuolelta. Alueet käytiin kauttaaltaan läpi, sillä kartoituksessa etsittiin koko näiltä alueilta lepakoiden piilopaikkoja, kulkureittejä sekä tärkeitä ruokailualueita. Öinen lepakkokartoitus perustuu lepakoiden kaikuluotausääniin. Lepakot kaikuluotaavat hyönteisiä ja lentävät paikasta toiseen yön pimeydessä äännellen ultraäänillä. Lepakoilla on lajityypilliset kaikuluotausäänensä, joita ihminen ei yleensä kuule ilman lepakkodetektoria. Tässä selvityksessä käytettiin ruotsalaisia Pettersson D240x ja D100 sekä australialaisia Anabat SD1-merkkisiä ultraäänidetektoreita. Alueita käytiin läpi polkupyörällä, kanootilla, jalan sekä autolla. Kartoitusta tehtiin 5.6, , , 1.7, 7 8.7, , , 7 9.8, Maastotöihin ja raportin laadintaan käytettiin 13 työpäivää eli 104 tuntia. Mitään vakituisia kartoitusreittejä tai -pisteitä ei käytetty. Lepakot synnyttävät juhannuksen tienoilla ja poikanen kehittyy saalistajaksi noin kuukaudessa. Tänä ajanjaksona voidaan tehokkaasti etsiä lisääntymisyhdyskuntia seuraamalla lepakkoemojen aamuista poistumissuuntaa niiden ruokailualueilta. Alueiden lepakkotilannetta selvitettiin käymällä niitä tasapuolisesti läpi ristiin rastiin. Alueisiin tutustuttiin ensin päiväsaikaan. Tällöin pantiin merkille eri lepakkolajeille soveliaat saalistusalueet, mahdolliset kulkureitit, potentiaaliset lisääntymis- tai levähdyspaikat sekä myös sään ja esimerkiksi valaistuksen mahdollinen vaikutus lepakoiden esiintymiseen alueella. Kartoitus ajoitettiin hyvin eli sitä tehtiin useaan otteeseen kesän aikana. Kartoitusalueet käytiin myös riittävän kattavasti läpi, sillä kartoitusta tehtiin koko alueella ja myös sään suhteen erilaisissa olosuhteissa. Kartoitus täyttää maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset sekä noudattaa Suomen ympäristökeskuksen ohjeistusta Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinneissa. Kartoituksen osallistuivat lepakkokartoittajat FM, biologi Yrjö Siivonen ja MML, riistabiologi Terhi Wermundsen Wermundsen Consulting Oy:stä. 2.1 Tutkimustuloksen pohjalta rajatut lepakkoalueet Kartoituksen tuloksen perusteella lepakkoalueet arvotetaan kolmeen luokkaan: I, II ja III. Luokitteluun otetaan mukaan vain selkeät keskittymät eli lepakkojen säännöllisesti käyttämät ruokailualueet sekä lisääntymis- ja levähdyspaikat. Alueiden luokittelussa käytetyt kriteerit koskevat lajirunsautta, yksilömääriä, alueiden laatua sekä alueiden käyttöä. Luokka I on luokista arvokkain. Alueella tavataan runsaasti lepakoita koko kesän ajan. Usein lepakoita on useita lajeja ja alueella on yleensä lisääntymiskolonioita. Alueen tila on erityisen hyvä lepakkojen kannalta ja se tulisi säilyttää nykyisellään. Tyypillinen II luokan alue on esimerkiksi hyvä viiksisiippametsä. Lepakoita on paljon, mutta kolonian tarkkaa paikkaa ei yleensä tunneta tai alueella on joku rakennus ajoittain lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkana. 4

6 Tyypillisellä III luokan lepakkoalueella lepakot saalistavat alueella aktiivisesti esimerkiksi vain osan kesää tai ne käyttävät aluetta esimerkiksi sään mukaan. Lepakkolajeja on yleensä vain yksi tai kaksi. 3. Tulokset ja niiden tarkastelu Havaitut alueet on kuvattu seuraavasti: TUNNUS: juokseva numero (sama kuin liitteenä olevissa kartoissa) ALUE: alueen nimi LUOKKA: I-III LAJIT: alueelta tavatut lepakkolajit KUVAUS: lepakkoalueen kuvaus Seuraavassa käydään jokaisen kartoitusalueen lepakkotilanne erikseen läpi. 3.1 Lopen kirkonkylä Lopen kirkonkylän selvitysalueen tarkempi rajaus ilmenee raportin lopussa olevasta kartasta. Kartoitusalueelle rajattiin viisi lepakkoaluetta. 1. Lapinmäki LAJIT: pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa KUVAUS: Hieman kirkonkylältä Forssaan päin mentäessä katulamput loppuvat. Tästä alkaa valoja karttavien viiksi-/isoviiksisiippojen hyvä esiintymisalue. Alueella esiintyi viiksi-/isoviiksisiippoja koko kesän ajan. Esiintymisalue vaikuttaa jonkin merkittävämmän lepakkoalueen eteläreunalta, sillä viiksi-/isoviiksisiippojen esiintymisalue jatkuu kartoitusalueen ulkopuolella kohti luodetta ja pohjoista. Yksittäisiä pohjanlepakoita tavattiin saalistamassa pikatien yllä ja joissain metsän aukkopaikoissa. Alueelta ei löytynyt lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Tyypillinen Viiksi-/isoviiksisiippojen kolonia sijaitsee yleensä jossain autiotalossa tai jossain muuten vähällä käytöllä olevassa rakennuksessa, usein myös heinäladossa. 2. Ilkontie LAJIT: pohjanlepakko KUVAUS: Alueella esiintyi runsaasti pohjanlepakkoa erityisesti alkukesästä. Tuuli tuo todennäköisesti järven rannasta terveyskeskuksen eteläpuolella olevan laajan peltoaukean kautta hyönteisiä tähän eräänlaiseen sumppuun. Aktiivin alue oli Mäkelän ja Ilkon luona. Alueelta ei löytynyt lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Ilkon vanha päärakennus saattaa ajoittain toimia joidenkin lepakoiden piilopaikkana. 3. Uimaranta LAJIT: pohjanlepakko, vesisiippa 5

7 KUVAUS: Uimaranta on tyypillinen pohjanlepakon saalistusalue. Alue jatkuu länteen kartoitusalueen ulkopuolelle. Ainakin vielä Sikonokan ympäristössä esiintyi hyvin pohjanlepakkoa. Vesisiippoja tavataan yleensä hyvin uimarannoilta erityisesti sellaisilla alueilla, jossa uimaranta on ruopattu tai täytetty ruovikkoiselle alueelle. Pienet venevalkamat ovat myös usein hyviä vesisiippojen saalistusalueita. Tällä uimarannalla vesisiipat saalistivat uimarannan editse tyynempinä öinä. Kun tuuli ole kovempaa, saalistivat vesisiipat uimarannan itäpuolella sijaitsevalla pienellä venevalkamalla. Pohjanlepakolle tuuli ei ollut mikään rajoite, sillä niitä saalisti kovallakin tuulella rannan editse. Tuuli tuo uimarannalle paljon hyönteisiä lepakoille. Alueelta ei löydetty lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Usein kotiseutumuseo tai vanha kirkko ovat erinomaisia koloniapaikkoja lepakoille. Vanhalla kirkolla ja museolla ei kuitenkaan havaittu koloniaa. Myös museon koillispuolella sijaitsevaa autiotaloa tarkkailtiin tuloksetta. 4. Isokorkee LUOKKA: II LAJIT: pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, korvayökkö KUVAUS: Lopen kirkonkylän kaakkoispuolella sijaitseva Isokorkee ja Pikkukorkee ovat ulkoilualueita. Pikkukorkee on hakattu aikaisemmin, mutta Isokorkeessa on vielä iäkäs kuusikko jäljellä. Isokorkeen alueelta tavattiin runsaasti viiksi-isoviiksisiippaa. Lisäksi alueelta tavattiin harvakseltaan korvayökköä. Yksittäisiä pohjanlepakoita saalisti alueen metsäteiden yllä ja latvuston välissä. Alueelta ei löydetty lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Esimerkiksi viiksi-/isoviiksisiippojen kolonia on oltava jossain hyvin lähellä sijaitsevassa rakennuksessa tai mahdollisesti puunkolossa. Läheisten kesämokkien omistajia on haastateltu, mutta hekään eivät ole havainneet lisääntymiskoloniaa rakennuksissaan. Alue täytyisi jättää lepakoiden takia hakkaamatta. 5. Ylilammi LUOKKA: I LAJIT: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksi-/isoviiksisiippa, korvayökkö KUVAUS: Rajattu alue alkaa Loppijärvestä ja kulkee Nummistenjoen eli Isojoen suuntaisesti hieman myllyn alapuolelle saakka. Alueen pohjanlepakot saalistivat teiden, joen, hakkuuaukeiden reunojen ja metsien yllä. Vesisiippa esiintyi runsaasi koko rajatulla alueella. Vesisiippojen lisääntymis- ja levähdyspaikka löytyy vanhan myllyn vintiltä. Alueella esiintyi myös hyvin viiksi-/isoviiksisiippaa. Niiden pääasiallinen esiintymisalue lienee Myllymetsän alueella eli kartoitusalueen ulkopuolella. Jotkin viiksi-/isoviiksisiipat pitivät koloniaansa Kolisevan autiotalolla (Tammi). Myös yksittäisiä korvayökköjä esiintyi siellä. Paikallisten asukkaiden mukaan lepakoita esiintyi paljon enemmän ennen Pikkukorkeen hakkuita. Alue on todennäköisesti muuttunut liian valoisaksi valonaroille lepakoille. 2. Jokiniementien itäpää LAJIT: pohjanlepakko, vesisiippa KUVAUS: Pohjanlepakkoja esiintyi säännöllisesti Jokiniementien, pihapiirien ja pellonreunojen yllä. Vesisiippoja saalisti säännöllisti Jokiniementien sillan alla. Vesisiippojen koloniat sijaitsevat usein juuri siltojen alla, mutta sillasta ei löytynyt koloniaa. Jokiniementien eteläpuolella sijaitsee myös autiotalo, mutta sieltäkään ei löytynyt lepakoiden koloniaa. 6

8 3.2 Launonen Launosten selvitysalueen tarkempi rajaus ilmenee raportin lopussa olevasta kartasta. Kartoitusalueelle rajattiin neljä lepakkoaluetta. 1. Pihtojan suisto LAJIT: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksi-/isoviiksisiippa KUVAUS: Muutama viimeinen sata metriä ennen Kesijärveen laskemistaan Pihtoja on leveä ja hämyinen. Tällä alueella esiintyi hyvin vesisiippoja. Pellonreunoissa ja tien yllä saattoi havaita yksittäisiä korvayökköjä ja pohjanlepakoita. Alueelta ei löytynyt lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Sillanalunen saattaa ajoittain toimia niiden piilopaikkana. 2. Urheilukentän länsipuoli LAJIT: pohjanlepakko KUVAUS: Alueella esiintyi alkukesästä runsaasti pohjanlepakoita. Parhaimmillaan niitä tavattiin noin 12 yksilöä. Pohjanlepakot vaihtavat piilopaikkaansa useaan otteeseen kesän kuluessa ja tällä alueella niillä oli erittäin todennäköinen piilopaikka. Sitä ei kuitenkaan löydetty. 3. Olla LAJIT: pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, korvayökkö KUVAUS: Alueella esiintyi erityisesti korvayökköä. Eteläisellä rinteellä on todennäköisesti hyvin suotuisat olosuhteet hyönteisille ja lepakoille. Alueelta ei löytynyt lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. 4. Santamäki LUOKKA: II LAJIT: pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, korvayökkö KUVAUS: Alkukesästä alueella tavattiin vain yksittäinen pohjanlepakko ja korvayökkö. Keskikesällä alue oli vielä hiljainen, mutta loppukesästä alueella esiintyi parhaimmillaan noin 12 pohjanlepakkoa. Todennäköisesti alueen 2 lepakot olivat muuttaneet tänne loppukesällä. Yhdellä kartoituskerralla korvayökkö pujahti ulos isomman urheilukentän itäpuolella sijaitsevasta suuresta tiilirakennuksesta. Alueelta ei tehty havaintoja muista lisääntymis- tai levähdyspaikoista. 3.3 Kormun itäpuoli Selvitysalueen tarkempi rajaus ilmenee raportin lopussa olevasta kartasta. Alueelta tavattiin kesän 2008 kartoituksessa vain muutamia lepakoita. Alueelta ei rajattu yhtään merkittävää lepakkoaluetta. Seuraavassa on vain muutamia havaintoja alueen lepakoista. Numerot viittaavat raportin lopussa olevaan karttaan. 1. Kantatie 54:n varressa oleva iso lammikko. Lammen yllä saalisti muutamilla kartoituskerroilla yksittäinen pohjanlepakko. Elokuussa lammelta havaittiin myös 7

9 yksittäinen vesisiippa. Lammen itäpuolella olisi viiksi-/isoviiksisiipoille soveliasta harvaa metsää, mutta niitä ei tavattu koko alueelta kesän 2008 kartoituksessa. 2. Joillain kartoituskerroilla yksittäinen pohjanlepakko saalisti kosteikkojen yllä. 3. Joillain kartoituskerroilla yksittäinen pohjanlepakko saalisti lammikon yllä. 3.4 Läyliäinen Läyliäisten selvitysalueen tarkempi rajaus ilmenee raportin lopussa olevasta kartasta. Kartoitusalueelle rajattiin kuusi tärkeää lepakkoaluetta. 1. Läyliäistenraitti pohjoinen LAJIT: pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa KUVAUS: Alueen pohjanlepakot saalistivat Läyliäistenraitin yllä. Niitä tavattiin myös Järventaustantien loppupäästä. Tästä tavattiin myös alueen viiksi-/isoviiksisiipat säännöllisesti. Järventaustantietä kohti länttä mentäessä noin 200 metrin päässä olevan hirsitalon kohdalla niitä esiintyi erityisesti. Koloniasta ei kuitenkaan saatu varmuutta. 2. Väänteenmäki LUOKKA: II LAJIT: korvayökkö KUVAUS: Rajattu alue on vanha kuusikko. Kuusikossa esiintyi muutamia korvayökköjä. Yhden korvayökön havaittiin kerran menevän metsässä sijaitsevaan latoon. Ladosta ei kuitenkaan havaittu säännöllistä koloniaa. 3. Pihalampi LAJIT: pohjanlepakko KUVAUS: Lammen yllä saalisti kolme - neljä pohjanlepakkoa hyvin säännöllisesti. Elokuulla paikka kuitenkin hiljeni. Pienet puutarhalammikot ovat hyvin tyypillisiä pohjanlepakon saalistuspaikkoja. Ne saalistavat tällaisen paikan yllä yleensä noin 2-5 metrin korkeudella. 4. Asema LUOKKA: I LAJIT: pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, korvayökkö KUVAUS: Mäkeläntien ja vesitornin väliin jää sen verran metsää, että alueelta voi tavata näitä kaikkia lajeja. Alueella sijaitsevassa tiilisessä rukoushuoneessa on lepakkokolonia. Lepakot ovat lähinnä pohjanlepakoita ja niitä oli kesällä 2008 noin yksilöä. Viiksi- /isoviiksisiippoja ja korvayökköjä on vain niukalti. Lepakot saapuvat koloniaan rakennuksen eteläisestä päädystä ja kolonia sijaitsee vintillä tai katon rakenteissa. Ympäri Läyliäistä voi yhden yön aikana tavata ehkä juuri tuon pohjanlepakkoa ja vaikuttaa sitä, että kaikki kylän pohjanlepakkonaaraat pitävät koloniaansa rukoushuoneella. Yksittäiset pohjanlepakot ovat koiraita ja niitä saattaa tavata mistä milloinkin. 8

10 5. Rautatiesilta LUOKKA: I LAJIT: vesisiippa KUVAUS: Vanhassa kivisillassa on vesisiippojen kolonia. Koloniassa oli vesisiippoja vain muutama, maksimissaan viisi - kuusi yksilöä. Koirajoki on sillan alapuolella muutaman metrin levyinen ja juuri sopivan hämyinen saalistuspaikka vesisiipoille. 6. Nummensivu LAJIT: viiksi-/isoviiksisiippa KUVAUS: Alueella esiintyi hyvin viiksi-/isoviiksisiippoja koko kesän ajan. Alue jatkuu kartoitusalueen ulkopuolelle ja todennäköisesti Läyliäistennummen ja Heratuksen suunnalla on niiden merkittävämpi esiintymä. 4. Yhteenveto Kaikki kartoitetut alueet olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia lepakkojen esiintymisalueina. Kylien keskeiset alueet olivat tyypillisiä pohjanlepakkojen esiintymisalueita. Esimerkiksi loppukesästä Lopen keskustassa havaittiin useita pohjanlepakoita saalistamassa. Usein ne saalistivat myös kirkon valoissa. Niiden ei kuitenkaan havaittu pitävän koloniaansa kirkkorakennuksessa. Yksi pohjanlepakko piti piilopaikkanaan jopa Lopen kunnantalon sisäänkäynnissä 22. elokuuta. Pohjanlepakot vaihtavat piilopaikkaansa usein kesän aikana. Näin pohjanlepakkojen esiintymisalueet saattavat muuttua kesän kuluessa. Yksittäisiä pohjanlepakkoja tavattiin muualtakin, esimerkiksi pellonreunoista ja joidenkin katujen yltä. Esimerkiksi Joentaan koulun ympäristöstä tavattiin muutamia pohjanlepakoita ajoittain. Jotkin alueet olivat hyvin vaatimattomia lepakkojen suhteen. Kantatie 54:n pohjoispuolinen alue oli hyvin hiljainen aluetta numero 1 lukuun ottamatta. Siellä saalisti ajoittain vain muutamia pohjanlepakoita esimerkiksi metsäteiden yllä. Elokuussa alueet olivat jo täysin hiljaisia. Myös Kormun itäpuolinen kartoitusalue oli hyvin vaatimaton lepakkoalueena. Vesisiipat saalistavat yleensä veden yllä. Esimerkiksi Launosissa ei luurikaan ole vesistöjä, joissa laji pystysi saalistamaan. Sitä esiintyy runsaana esimerkiksi Kesijärvellä ja Toivanjoella. Lopen kirkonkylän parhaat vesisiippapaikat sijaitsivat Loppijärven rannoilla ja Nummistenjoella. Läyliäisten pienellä Koirajoellakin vesisiipat saattoivat saalistaa. Launosten Isolukon - Kiisin alueelta tavattiin säännöllisesti yksittäisiä viiksi- /isoviiksisiippoja. Mistään keskittymästä ei kuitenkaan voida puhua. Kylää ympäröi metsä joka puolelta ja nämä lajit saalistavat usein myös omakotitalojen väliin jääneissä metsän rippeissä. Ne ylittävät valaistut kadut yleensä palaneet katulampun kohdalta. Lopen kirkonkylän luoteispuolella esiintyi hyvin viiksisiippa juuri valaisemattomilla alueilla. Viiksi- /isoviiksisiipat saalistaelevat usein kylien laitamilla. Kesä 2008 oli erittäin sateinen ja ehkä rakennetuilla alueilla oli niille enemmän hyönteisiä tarjolla verrattuna märkiin metsiin. Korvayökköä tavataan yleensä aina harvakseltaan. Lopellakin sitä tavattiin harvoin. Korvayökkö saattaa saalistaa koko kesän hyvinkin pienellä alueella. Se on usein hyvin 9

11 hiljainen ja roikkuu jonkin puun oksalla. Sitä onkin todennäköisesti hieman runsaammin, mitä havainnot osoittavat. Tavatut lepakkolajit olivat Suomen yleisimpiä lepakkolajeja. Alueella esiintyy ajoittain todennäköisesti muitakin lajeja ajoittain. Tällaisia lähialueilta tavattuja lajeja ovat esimerkiksi ripsisiippa, isolepakko, kimolepakko ja pikkulepakko. Liite: Liitteenä oleviin karttoihin on merkitty kartoitusalueiden tarkemmat rajaukset. Kaikki kartat Maanmittauslaitos, lupa 431/kp/06 10

12

13

14

15