Louhun, Möksyn, Pesolan ja Korkeamaan tuulivoimapuistojen lepakoiden muutonseurantaselvitys 2014

Transkriptio

1 14 Louhun, Möksyn, Pesolan ja Korkeamaan tuulivoimapuistojen lepakoiden muutonseurantaselvitys 14 Nina Hagner-Wahlsten BatHouse

2 Louhun, Möksyn, Pesolan ja Korkeamaan tuulivoimapuistojen lepakoiden muutonseurantaselvitys 14 Sisältö 1. Johdanto Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima Aineisto ja menetelmät...3. Tulokset Louhun alue Möksyn alue Pesolan alue Korkeamaan alue Muuttavat lepakot Kootut havainnot Tulosten tarkastelu Vaikutusten arviointi Toimenpidesuositukset Lähteet ja kirjallisuus... Nina Hagner-Wahlsten Kansikuva: Myrskyn kaatamia puita metsätiellä Korkeamaan alueella toukokuussa 14. Kaikki kartat: Maanmittauslaitos, avoin aineisto, 14. 1

3 1. Johdanto Alajärven kaupungin ja Kyyjärven sekä Soinin kuntien alueelle on suunnitteilla neljä tuulivoimapuistoa. Ilmatar Windpower Oyj suunnittelee kahden tuulivoimapuiston rakentamista Alajärven kaupungin ja Kyyjärven kunnan rajall e valtatie 16:n eteläpuolelle Louhun ja Möksyn alueille. Suomen hyötytuuli Oy ja Saba Tuuli Oy suunnittelevat kahden tuulivoimapuiston perustamista Soinin kuntaan Pesolan ja Korkeamaan alueille noin viisi kilometriä Soinin keskustan pohjoispuolelle ja noin 24 kilometriä Alajärven keskustasta kaakkoon. Pesolan suunnittelualueen pinta-ala on noin 16 km2 ja Korkeamaan 19 km2. Suunnittelualueille on laadittu lepakkoselvitykset YVA- ja osayleiskaavamenettelyiden tarpeisiin. Lepakkoselvitysten tavoitteena oli selvittää alueiden lepakkolajistoa ja lepakoille tärkeitä alueita tai siirtymäreittejä (Osmala 13, Urho 13). Tämä lepakkoselvitys on Ramboll Finland Oy:n tilaama ja sen tavoitteena on antaa kaikille neljälle tuulipuistoalueelle taustatietoa muuttavien lepakoiden esiintymisestä selvitysalueilla. Raportissa annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkoselvityksen on tehnyt FM Nina Hagner-Wahlsten, T:mi BatHouse. 2. Lepakoiden suojelu Suomessa esiintyy 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Pikkulepakko on Suomessa arvioitu vaarantuneeksi (VU). Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 14/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee mm. pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita ja siirtymäreittejä. Osa lepakkolajeistamme muuttaa talveksi Eurooppaan talvehtimaan. 2

4 3. Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalahankkeiden yleistyessä on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa viime vuosina havaittu lepakko-ongelmia useiden hankkeiden yhteydessä. Erityisesti syksyllä muuttavia lepakoita on saanut surmansa tuulivoimaloihin muuttoreiteillään. Lepakkotutkimuksia tuulivoimalahankkeiden yhteydessä on toistaiseksi tehty vain vähän Suomessa. Yhtään tutkimusta ei ole tehty, jossa toiminnassa olevan tuulipuiston vaikutuksia olisi tutkittu. Näin ollen ei voida sanoa, onko Suomen tähän mennessä rakennetuilla tuulivoimaloilla ollut vaikutuksia lepakoihin. Voidaan kuitenkin olettaa, että Suomeenkin pystytetyt tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille, jos ne sijaitsevat lepakoiden muuttoreiteillä. Myös paikalliset lajit, kuten vapaassa ilmatilassa saalistavat pohjanlepakot voivat saada surmansa tuulivoimaloihin törmätessään. 4. Aineisto ja menetelmät Tausta-aineistona olivat Ramboll Finland Oy:n vuonna 13 tekemät lepakkoselvitykset tuulivoimapuistoalueilla. Selvitykset osoittivat, että vaikka alueet ovat osittain lepakoille sopimattomia avoimuutensa takia, kaikilla alueilla esiintyi lepakoita. Käytetyillä selvitysmenetelmillä ei kuitenkaan saatu riittävästi tietoa muuttavien lepakoiden esiintymisestä alueilla. Tässä selvityksessä keskityttiin seuraamaan muuttavien lepakoiden esiintymistä tuulipuistoalueilla. Seurantaa tehtiin yhteensä 1:llä lepakoita automaattisesti rekisteröivällä AnaBat SD2 lepakkodetektorilla (Titley Electronics). Detektorit oli asennettu säänkestäviin suojakoteloihin, joita oli ripustettu puihin noin 3 metrin korkeuteen (kuvat 1 ja 2). Detektorit oli sijoitettu niin, että 3 kappaletta oli Louhun, 1 Möksyn, 3 Pesolan ja 3 Korkeamaan alueella. Sijainnit on esitetty kuvassa 3. Lepakot seuraavat pääosin lineaarisia muotoja maastossa siirtymälennoillaan, joten detektorit sijoitettiin metsäteiden tai metsän läpi kulkevien avoimien käytävien, kuten polkujen tai ajoteiden, varsille, jotka potentiaalisesti voisivat toimia lepakoiden lentoreitteinä. Detektorit vietiin maastoon..14 ja haettiin pois Kesän aikana detektorit huollettiin kerran kuussa yhteensä neljä kertaa, jolloin detektorien akut ja muistikortit vaihdettiin. 3

5 Kuvat 1 ja 2. Lepakkodetektori ja akku säänkestävässä suojakotelossa. Kuva 3. Selvitysalueet ja lepakoiden passiiviseurantadetektoreiden sijainnit 14. 4

6 . Tulokset Tulokset on esitetty alla tuulivoimapuistoittain. Kaavioissa yksikkönä on minuutin aikajaksojen lukumäärä yötä kohden, jolloin detektori on rekisteröinyt vähintään yhden lepakon. Jos lepakoita liikkuu alueella jatkuvasti, aikajaksoja on näin ollen korkeintaan 12 kappaletta tunnissa. Aikajaksojen lukumäärä ei anna tietoa siitä, montako lepakkoyksilöä on liikkunut alueella, vaan se antaa viitteitä siitä, miten tärkeä alue on lepakoille sekä mihin kellonaikaan ja mihin aikaan vuodesta lepakot käyttävät aluetta. minuutin aikajakson sisällä lepakkohavaintoja voi olla useampia. Rekisteröityjä lepakoiden ohilentoja voi olla jopa kappaletta minuutin aikajakson sisällä, mikä tarkoittaa sitä, että lepakkohavaintoja voi olla jopa yli 1 kappaletta tunnissa. Havainnot voi aiheuttaa jopa vain yksi yksilö, joka aktiivisesti on saalistanut detektorin läheisyydessä. Detektorit pystyvät rekisteröimään pohjanlepakon ja pikkulepakon noin 4- m etäisyydeltä ja siippalajeja noin -3 metrin etäisyydeltä..1. Louhun alue Louhun alue koostuu pirstoutuneiden metsäalueiden mosaiikista. Alueelle asennettiin kolme detektoria; A1, A2 ja A3, joiden sijainnit on esitetty kuvassa 3. A1-detektori oli harvassa mäntymetsässä. Tavoitteena oli rekisteröidä harvassa mäntymetsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Kaavio rekisteröidyistä lepakoista on esitetty kuvassa 4. Tämän detektorin ensimmäinen muistikortti oli viallinen, joten seurantakausi alkoi vasta kesäkuun puolessa välissä. Pohjanlepakoita oli saalistanut säännöllisesti detektorin tuntumassa, todennäköisesti tiealueella, heinäkuussa. Viiksisiippalajista oli yksittäisiä havaintoja elokuussa, muulloin niitä ei havaittu lainkaan. Pikkulepakosta oli kolme havaintoa kolmena eri yönä syyskuun alussa. A2-detektori oli harvassa mäntymetsässä. Tavoitteena oli rekisteröidä harvassa mäntymetsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Kaavio rekisteröidyistä lepakoista on esitetty kuvassa 6. Pohjanlepakoita oli satunnaisesti saalistanut detektorin tuntumassa elo- syyskuun vaihteessa. Viiksisiippalajista oli yksittäisiä havaintoja elo- ja syyskuussa. Pikkulepakosta ei ollut yhtään havaintoa.

7 A3-detektori oli metsän läpi kulkevan kapean avoimen polun varrella (kuva ). Tavoitteena oli rekisteröidä sekä metsässä että polkua pitkin liikkuvia lepakoita. Kaavio rekisteröidyistä lepakoista on esitetty kuvassa 7. Lepakoita oli esiintynyt erittäin vähän koko seurantakaudella. Vain yksittäisiä pohjanlepakoita ja siippoja oli lentänyt detektorin ohi pääosin elokuussa. Yhtään pikkulepakkoa ei havaittu Louhu, A pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 4. Louhun alueen A1-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto. Kuva. Näkymä seurantapisteestä A3 Louhun alueella. 6

8 Louhu, A pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 6. Louhun alueen A2-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto Louhu, A pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 7. Louhun alueen A3-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto. 7

9 .2. Möksyn alue Möksyn alueen pinta-alasta suuri osa on turpeenottoaluetta tai nuorta kasvatusmetsää. Nämä alueet eivät ole lepakoille sopivia ja on epätodennäköistä, että lepakoiden mahdolliset muuttoreitit kulkisivat niiden kautta. Tämän takia Möksyn alueelle asennettiin vain yksi lepakoita seuraava detektori, B1 (kuva 3). Detektori oli asennettu metsän läpi kulkevan ruohottuneen ajopolun varrelle (kuva 8). Tavoitteena oli rekisteröidä sekä metsänreunassa että ajopolkua pitkin liikkuvia lepakoita. Kaavio rekisteröidyistä lepakoista on esitetty kuvassa 9. Pohjanlepakoita oli ajoittain saalistanut detektorin läheisyydessä keväällä ja heinä- elokuun vaihteessa. Elokuun puolivälistä eteenpäin pohjanlepakoista oli havaintoja vain satunnaisesti. Viiksisiippalajia oli ajoittain saalistanut detektorin läheisyydessä elokuun puolivälistä syyskuun alkuun. Muulloin siippahavainnot olivat erittäin harvalukuisia. Pikkulepakosta ei ollut yhtään havaintoa. Tulosten perusteella metsän läpi kulkeva lineaarinen tiealue ei ole muuttavien lepakoiden käyttämä lentoreitti, mutta se on ajoittain ollut lepakoiden saalistusaluetta. Kuva 8. Näkymä seurantapisteestä B1 Möksyn alueella. 8

10 Möksy, B pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 9. Möksyn alueen B1-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto..3. Pesolan alue Pesolan alueen pinta-alasta suuri osa on turpeenottoaluetta, mutta osittain myös pirstoutunutta metsämosaikkia. Toukokuun alussa riehunut myrsky aiheutti metsätuhoa monin paikoin. Alueelle asennettiin kolme detektoria; C1, C2 ja C3 (kuva 3). C1-detektori oli harvassa mäntymetsässä tienristeyksen tuntumassa. Tavoitteena oli rekisteröidä harvassa mäntymetsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Pohjanlepakoita oli satunnaisesti saalistanut detektorin tuntumassa heinä- ja elokuussa. Viiksisiippalajista oli yksittäisiä havaintoja elo- ja syyskuussa. Pikkulepakosta oli yksi havainto 22.. eli kevätmuuton aikana. Tämä oli koko seurantaprojektin ainoa keväthavainto pikkulepakosta (kuva 1). C2-detektori oli harvassa mäntymetsässä. Tavoitteena oli rekisteröidä harvassa mäntymetsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Pohjanlepakoita oli satunnaisesti saalistanut detektorin tuntumassa heinä- ja elokuussa. Viiksisiippalajista oli yksittäisiä havaintoja elo- ja syyskuussa. Pikkulepakosta ei ollut yhtään havaintoa (kuva 11). 9

11 C3-detektori oli kuusivaltaisen metsäalueen reunassa (kuva 13). Tavoitteena oli rekisteröidä metsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Pohjanlepakoita saalisti alueella seurantakauden ensimmäisenä yönä keväällä, mutta aktiviteetti oli sen jälkeen hyvin vähäistä heinäkuun loppupuolelle asti. Elokuussa pohjanlepakoita saalisti melko säännöllisesti detektorin tuntumassa, mutta syys- ja lokakuussa vain satunnaisesti. Viiksisiippalajia esiintyi melkein jokaisena yönä elokuun alusta syyskuun puoliväliin, mutta havaintojen määrät olivat vähäisiä (kuva 12). Syyskuun alussa oli kaksi havaintoa pikkulepakosta, toinen 2.9. ja toinen Pesola, C pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 1. Pesolan alueen C1-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto. 1

12 Pesola, C pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 11. Pesolan alueen C2-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto Pesola, C pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 12. Pesolan alueen C3-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto. 11

13 Kuva 13. Näkymä seurantapisteestä C2 Pesolan alueella..4. Korkeamaan alue Korkeamaan alueella turpeenottoalueita on pääosin alueen itäosassa. Alue on pääosin eri-ikäistä talousmetsäaluetta. Toukokuun alussa riehunut myrsky aiheutti metsätuhoa monin paikoin, kuva tielle kaatuneista puista on raportin kannessa. Alueelle asennettiin kolme detektoria; D1, D2 ja D3 (kuva 3). D1-detektori oli kuusivaltaisen metsäalueen reunassa. Tavoitteena oli rekisteröidä metsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Pohjanlepakoita oli satunnaisesti saalistanut detektorin tuntumassa koko seurantakauden aikana, mutta havaintomäärät olivat hyvin vähäisiä. Viiksisiippalajista oli yksittäisiä havaintoja pääosin touko- ja elokuussa (kuva 14). Pikkulepakosta ei ollut yhtään havaintoa. D2-detektori oli harvassa mäntymetsässä tienristeyksen tuntumassa. Tavoitteena oli rekisteröidä harvassa mäntymetsässä ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Pohjanlepakoita oli ajoittain saalistanut detektorin tuntumassa heinä- ja elokuussa. Viiksisiippalajista oli yksittäisiä havaintoja elo- ja syyskuussa (kuva 1). Pikkulepakosta oli yksi havainto.9. eli syysmuuton aikana. 12

14 Korkeamaa, D pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 14. Korkeamaan alueen D1-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto Korkeamaa, D pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 1. Korkeamaan alueen D2-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto. 13

15 D3-detektori oli hakkuuaukion vieressä olevassa harvassa mäntymetsässä. Tavoitteena oli rekisteröidä harvassa mäntymetsässä, hakkuuaukiolla ja lähellä olevalla tiealueella liikkuvia lepakoita. Tällä paikalla oli eniten lepakkohavaintoja koko seuranta-alueella. Pohjanlepakoita saalisti aktiivisesti detektorin tuntumassa heinäkuun alusta syyskuun puoliväliin asti, muutamia öitä lukuun ottamatta. Huomaa kuvassa 16, että asteikko tämän detektorin kaaviossa on erilainen kuin muiden detektoreiden kaavioissa. Siippalajia oli esiintynyt vain vähän. Pikkulepakkohavaintoja oli kaksi, ja 8.9., molemmat syysmuuton aikana Korkeamaa, D pohjanlepakko siippa pikkulepakko Kuva 16. Korkeamaan alueen D3-seurantapisteen lepakkohavainnot 14. Yksikkö on minuutin jakso, jolloin oli vähintään yksi lepakkohavainto. 14

16 Muuttavat lepakot Muuttavia lepakoita havaittiin viidessä havaintopaikassa (kuva 17). Havaintomäärät olivat kuitenkin erittäin vähäisiä, kevätmuuton aikana oli vain yksi havainto pikkulepakosta (C1, Pesolan alueella) ja syysmuuton aikana oli 8 havaintoa pikkulepakosta: 3 Louhun alueella (A1), 2 Pesolan alueella (C3) ja 3 Korkeamaan alueella (1-D2, 2-D3). Kaikki havainnot olivat eri öiden aikana, mutta yhtä havaintoa lukuun ottamatta ne keskittyivät syyskuun alkuun ( ). Tämä on tyypillinen pikkulepakoiden muuttoaika Suomessa. 2 Pikkulepakko, syksy A1 A2 A3 B1 C1 C2 C3 D1 D2 D3 Kuva 17. Pikkulepakkohavainnot seuranta-alueella Kootut havainnot Jokaisen detektorin tuloksissa näkyy, että lepakkohavaintojen määrät kesäheinäkuussa ovat hyvin vähäisiä. Tämä näkyy erittäin hyvin, kun kaikkien detektorien havainnot viedään saamaan kaavioon. Pohjanlepakon havaintomäärät näkyvät kuvassa 18. Heti seurantajakson alussa toukokuussa lepakkohavaintoja oli monessa paikassa. Lepakot olivat siis aktiivisia jo ennen seurantakauden alkua. Toukokuun lopussa oli kylmä kausi, mikä todennäköisesti oli syy havaintojen puuttumiselle. Kylmällä säällä lepakot pysyvät horroksessa eivätkä saalista. Juhannuksen aikaan havaintoja puuttuu jokaisesta havaintopisteestä. Tähän aikaan yöt ovat hyvin valoisia ja lepakot hakeutuvat suojaisiin paikkoihin, todennäköisesti metsiin, jossa on hämärämpää. Valitut 1

17 seurantapisteet olivat kaikki avoimien alueiden tuntumassa, koska tavoite oli seurata muuttavia lepakoita. Heinäkuussa, kun yöt pimenevät päivä päivältä, lepakoiden aktiviteetti kasvoi. Heinä- elokuun vaihteessa aktiviteetti oli suurimmillaan, tällöin myös saman vuoden poikaset ovat lentokykyisiä. Elokuussa lisääntymisyhdyskunnat hajoavat ja lepakot siirtyvät saalistamaan muualle ja syyskuussa ne hakeutuvat talvehtimispaikkojen tuntumaan. Havaintomäärien vähyys elokuun lopussa on todennäköisesti myös säästä johtuva. Syyskuun puolivälin jälkeen pohjanlepakot eivät enää lentäneet seuranta-alueella. 18 Pohjanlepakko A1 A2 A3 B1 C1 C2 C3 D1 D2 D3 Kuva 18. Seuranta-alueen kaikki pohjanlepakkohavainnot yhdistettynä. 16

18 Kuvassa 19 on esitetty kaikki siippahavainnot. Havaintojen jakauma noudattaa samaa kaavaa kuin pohjanlepakkohavaintojen jakauma, havaintomäärät ovat kuitenkin pienemmät. Siippalajit karttavat valoisia alueita herkemmin kuin pohjanlepakot, mikä näkyy havaintojen puuttumisena kesäkuussa ja heinäkuun alussa Siippalajit A1 A2 A3 B1 C1 C2 C3 D1 D2 D3 Kuva 19. Seuranta-alueen kaikki siippahavainnot yhdistettynä. 6. Tulosten tarkastelu Tämä selvitys antaa karkean kokonaiskuvan lepakoiden muutosta selvitysalueella, koska seurantapisteitä oli verrattain vähän. Seurantapisteet pyrittiin kuitenkin valitsemaan niin, että ne olisivat arvioitujen potentiaalisten siirtymäre ittien varrella. Huomioon on otettu myös vuonna 13 tehdyt lepakkokartoitukset niin, että seurantapisteet eivät olisi samoja. Tulosten puuttuminen pisteestä A1 ensimmäisen kuukauden aikana oli harmillista, mutta sillä ei ole ratkaisevaa vaikutusta kokonaiskuvan saamiselle alueen muuttavista lepakoista. Lepakoita havaittiin kaikilla seurantapaikoilla. Havaintomäärät olivat kuitenkin suhteellisen vähäisiä, ehkä Korkeamaan D3-paikkaa lukuun ottamatta. 17

19 Lepakoiden yksilömäärät ovat todennäköisesti suhteellisen vähäisiä selvitysalueella, mutta eläimet liikkuvat luultavasti laajoilla alueilla. Detektorit pystyvät rekisteröimään pikkulepakon ainoastaan noin 3-4 metrin etäisyydellä. Selvitysalue oli noin 1 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa jossa näitä kapeita tutkimussektoreita oli yhteensä 1 kappaletta. Detektorit kattoivat siis vain hyvin pienen osan selvitysalueesta, silti pikkulepakkohavaintoja oli joka toisessa detektorissa. On siis erittäin todennäköistä, että alueen kautta muuttaa suurempi määrä pikkulepakoita kuin selvitys osoitti. Pikkulepakon muuttoa ei ole aikaisemmin tutkittu tällä alueella, joten on mahdotonta arvioida onko muuttavien yksilöiden lukumäärä lähiympäristöstä poikkeava. 7. Vaikutusten arviointi Selvitysalue koostui neljästä erillisestä tuulivoimapuistoalueesta. Selvittämällä kaikki alueet samaan aikaan saatiin arvokasta synergiaetua, koska muut alueet toimivat yksittäisten tuulivoimapuistojen referenssialueina. Näin pystyttiin paremmin tulkitsemaan yksittäisten puistojen tuloksia ja arvioimaan eri alueiden merkitystä lepakoille. Louhun alueelta tehtiin kolme havaintoa muuttavista pikkulepakoista. Lepakoiden muutto alueen kautta on todennäköisesti hyvin vähäistä ja siten vaikutukset myös muuttaviin lepakoihin melko vähäisiä. Pohjanlepakoita esiintyi tämän selvityksen mukaan alueen pohjoisosassa mutta lajin havaintomäärät alueen eteläosassa olivat hyvin vähäiset. Vuoden 13 selvityksessä todettiin, että pohjanlepakot käyttivät alueen eteläosan tiealuetta sekä saalistus- että siirtymäreittinä. Pohjanlepakko, vapaassa ilmatilassa ja joskus myös korkealla saalistavana lajina, on todennäköisesti laji, johon tuulivoimaloilla on suurin vaikutus. Möksyn alueella tuulivoimapuiston rakentaminen ei merkittävästi vaikuta muuttaviin lepakoihin, alueelta ei ollut yhtään havaintoa muuttavasta pikkulepakosta. Metsäalueiden reuna-alueilla esiintyy jonkun verran pohjanlepakkoa, joten tuulivoimaloilla saatta olla vaikutus tähän lajiin. Pesolan alueelta tehtiin kaksi havaintoa muuttavasta pikkulepakosta, lepakoiden muutto alueen kautta on todennäköisesti hyvin vähäistä. Alueella esiintyi myös jonkin verran pohjanlepakkoa. Pohjanlepakko, vapaassa ilmatilassa ja joskus myös korkealla saalistavana lajina, on todennäköisesti laji, johon tuulivoimaloilla on suurin vaikutus. 18

20 Korkeanmaan alueelta tehtiin kolme havaintoa muuttavasta pikkulepakosta, lepakoiden muutto alueen kautta on todennäköisesti hyvin pientä. Alueen eteläosan seurantapisteessä D3 lepakoita havaittiin kaikista eniten koko seurantaalueella. Pohjanlepakoita saalisti alueella heinä-, elo- ja syyskuun aikana. Tuulivoimaloilla on todennäköisesti suurin vaikutus alueen pohjanlepakoihin. 8. Toimenpidesuositukset Koska kaikilla seurantapaikoilla esiintyi pohjanlepakoita, jotka Suomen olosuhteissa ovat eniten alttiita tuulivoimaloille ja koska joka toisessa paikassa esiintyi myös muuttavia pikkulepakoita, suositellaan, että kuolleita lepakoita etsitään EUROBATSin ohjeiden mukaisesti (vuonna 14 julkaistut ohjeet) tuulivoimapuistojen valmistuttua. EUROBATS ohjeista poiketen suositellaan kuitenkin, että etsinnät tehdään vain syksyllä elo- syyskuun aikana. Jos kuolleita lepakoita löytyy, on aihetta ottaa lepakot huomioon. Tutkimusten perusteella (tuloksia mm. sivuilla on todettu, että lepakot lentävät ja muuttavat vain, jos tuulen nopeus on korkeintaan kohtalainen. Jos tuulen nopeus ylittää 7 m/s, lepakoiden aktiivisuus vähenee huomattavasti. Hyviä tuloksia lepakoiden suhteen on saatu, kun tuulivoimaloita on pysäytetty lepakoiden muuton aikana muutamaksi tunniksi yöllä, tuulen ollessa alle 7 m/s. Tätä toimenpidettä suositellaan vain niille yksittäisille tuulivoimaloille, joiden alta on löytynyt useita kuolleita lepakoita. 19

21 9. Lähteet ja kirjallisuus Entwistle A.C. et al. 1: Habitat management for bats. Joint Nature Conservation Committee. Peterborough. UK. 48 s. [online], Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 1: Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland, 1. Inf.EUROBATS.MoP s. URL: _.17-NationalImplementationReportofFinland.doc Viitattu Lacki, M.L., J.P. Hayes & A. Kurta (ed) 7: Bats in Forests, Conservation and Management. The John Hopkins University Press. Baltimore.329 s. Lappalainen, M. 2: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 7 s. Mitchell A.J. 4: Bat mitigation guidelines. English Nature. 74 s. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 4: Bat worker s manual. 3rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Osmala, E. 13: Louhun ja Möksyn lepakkoselvitys. selvitysraportti. Ramboll Finland Oy. Parsons, K. & al 7: Bat Surveys Good Practice Guidelines. Bat Conservation Trust, London. 82 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, E. & Mannerkoski, I. (toim.) 1: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 1. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M-J, Goodwin, J & Harbusch, C. 8: Guidelines for considerations of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3 (English version). UNEP/EUROBATS Secretariat, Bonn, Germany, 1 pp. Russ, J.: The Bats of Britain and Ireland. Echolocation Calls, Sound Analysis and Species Identification. Alana Books s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 4: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 3: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 19: Urho, K. 13: Pesolan ja Korkeamaan lepakkoselvitys. selvitysraportti. Ramboll Finland Oy. - Viitattu