Linja-autoalan energiansäästösopimuksen vuosiraportti 2003

Linja-autoalan energiansäästösopimuksen vuosiraportti 2003 1

Linja-autoalan energiansäästösopimuksen vuosiraportti 2003 Seppo Pyrrö Motiva Oy Saara Remes Linja-autoliitto ry Copyright Motiva Oy, lokakuu 2004 2

Alkusanat Kauppa- ja teollisuusministeriö ja teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa sekä kuntia edustavat järjestöt allekirjoittivat energiansäästösopimukset marraskuussa 1997. Myöhemmin vastaavat sopimukset on tehty kiinteistö- ja rakennusalalle, kuorma- ja pakettiautokuljetuksista ja linja-autoalalle. Sopimuskäytäntöä laajennettiin vuonna 2002 asuinkiinteistöihin. Ympäristöministeriö koordinoi asuinkiinteistöalan energiansäästösopimusta ja liikenne- ja viestintäministeriö ohjelmamuotoisena jatkuvaa kuorma- ja pakettiautokuljetuksia koskevaa sopimusta. Vuonna 2001 päättynyt öljylämmityskiinteistöjen energiansäästöohjelma on uusittu (HÖYLÄ II) ja kattavuutta laajennettu. Kunta-alan vuonna 2002 päättyneen sopimuksen jatkamisesta vuoteen 2005 ja muuttamisesta energia- ja ilmastosopimukseksi allekirjoitettiin sopimus syyskuussa 2002. Kansallista energia- ja ilmastopolitiikkaa ollaan muokkaamassa yhteensopivaksi vuoden 2005 alussa alkavan EU:n laajuisen päästökaupan kanssa. Valmistelu tiivistyy vuoden loppua kohti mentäessä ja ensi vuoden alkupuolella hallitus esittelee uusimmat linjaukset ja vie ne myös eduskunnan käsiteltäviksi. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen tavoitteita ja toimia. Selvää on, että kummallakin on edelleen keskeinen rooli suomalaisessa energiapolitiikassa. Energiansäästösopimusten tuloksellisuuden ja vaikutusten arvioimiseksi kattava ja laadukas seuranta ja raportointi on välttämätöntä. Tähän energiansäästösopimuksen vuosiraporttiin on nyt koottu kolmannen kerran yhteenveto energian käytön kehityksestä sopimusalalla ja sopimuksiin liittyneiden yritysten energiansäästösopimusten toteuttamisesta sekä sopimukseen liittyvistä hankkeista. Tietoja ja tuloksia on esitetty sekä vuodelta 2003 että kumulatiivisesti vuodesta 2001 lähtien. Kauppa- ja teollisuusministeriö on yhdessä sopimuskumppaniensa kanssa käynnistänyt vuoden 2005 lopussa päättyvien energiansäästösopimusten kokonaisarvioinnin. Ulkopuoliset arvioijat selvittävät sopimustoiminnan tuloksellisuutta ja merkitystä. Energiansäästösopimuksia käytännössä toteuttavissa ja siten koko sopimustoiminnan tuloksista lopulta vastaavissa yrityksissä ja yhteisöissä pitäisi jo olla vahvaa näkemystä, miten sopimukset ovat toimineet. Arvioinnin yhteydessä kootaan näitä näkemyksiä ja myös kehittämisideoita jatkotoimien suunnitteluun. Vaikka katseet kääntyvät jo uusien toimien valmisteluun ja vuoden 2005 jälkeiseen aikaan, on hyvä pitää mielessä, että meillä on vielä runsas vuosi aikaa ottaa kaikki hyöty irti nykyisistä sopimuksista. Energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin panostaminen tuo monenlaisia hyötyjä. Tuloksista ja saavutuksista on hyvä kertoa asiakkaille ja yhteistyökumppaneille laajemminkin, jotta tieto vastuullisesta ja esimerkillisestä toiminnasta tavoittaa muitakin kuin tämän vuosiraportin lukijoita. Helsingissä syyskuussa 2004 ylijohtaja Taisto Turunen Kauppa- ja teollisuusministeriö 3

4

Sisällysluettelo Linja-autoalan energiansäästösopimuksen vuosiraportti 2003 1 Alkusanat 3 Tiivistelmä 7 1 Johdanto 8 1.1 Sopimusmenettely 8 1.2 Sopimuksen tavoitteet 8 1.3 Sopimukseen liittyneet linja-autoyrittäjät 9 2 Linja-autoalan energiankäyttö 11 2.1 Linja-autoalan kuljetusvolyymi ja energiankäyttö 11 2.2 Sopimukseen liittyneiden yritysten liikenteen energiankulutus 15 2.3 Sopimukseen liittyneiden yritysten kiinteistöjen energian-kulutus 21 3 Sopimuskäytäntöön liittyvää 24 3.1 Sopimuksen markkinointi 24 3.2 Kiinnostus sopimukseen liittymiseen 24 3.3 Seurantajärjestelmän ja raportoinnin kehittäminen 24 3.4 Raportointitietojen sisällön nykyongelmat 25 4 Muuta aihepiiriin liittyvää 26 4.1 Tiedonkeruujärjestelmien kehittäminen kuljetusalalla 26 4.2 Kuljetusalan energiansäästösopimuksen seurantajärjestelmä 26 4.3 Polttoaineen kulutus ja ajotapa seuranta linja-autoliikenteessä (POTTI) 26 4.4 EKO-ohjelma 27 4.5 Toteutuneet toimenpiteet EKO-ohjelmassa 28 Liite Linja-autoalan energiansäästösopimukseen liittyneet yritykset 31.12.2003 29 5

6

Tiivistelmä Tämä vuosiraportti liittyy kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM), liikenne- ja viestintäministeriön (LVM), ympäristöministeriön (YM) ja Linja-autoliitto ry:n (LAL) väliseen, 28.3.2001 allekirjoitettuun sopimukseen linja-autoalan energiansäästön vapaaehtoiseksi edistämiseksi. Sopimuksen tavoitteena on edistää linja-autoalan energiankäytön tehokkuutta siten, että polttoaineenkulutus henkilökilometriä kohti alenee ja kuljetustoimintaan liittyvä muu energiankulutus pienenee. Vuoden 2003 aikana keskityttiin aktiivisen sopimusmarkkinoinnin sijaan ohjamaan vuoden 2001 2003 aikana sopimukseen jo liittyneitä yrityksiä energia- ja ympäristökuormituksen vähentämistoimenpiteissä. Sopimukseen ei liittynyt vuoden 2003 aikana yhtään yritystä. Sopimuksesta on vuoden 2003 aikana eronnut 2 linja-autoyritystä, joilla oli käytössään 38 linja-autoa eli 1,5 % sopimuksen piirissä olevien autojen määrästä. Raporttia kirjoitettaessa sopimuksessa on mukana konserni tasolla 47 yritystä ja kaiken kaikkiaan sopimuksen piiriin kuuluu 71 yritystä. Sopimukseen liittyneillä yrityksillä on käytössään yhteensä 2 425 linja-autoa. Näiden autojen osuus kaikista linja-autoliittoon kuuluvien yritysten autoista oli vuoden 2003 lopussa noin 40 %. Linja-autoyritysten energiankäytön seuraamiseksi soveliaimpia mittareita olisi polttoaineen kulutus suhteessa kuljetussuoritteeseen (litraa/henkilökilometri). Koska kuitenkin vain hyvin harvalla yrityksellä oli tiedossa, mikä yrityksen kuljetussuorite, henkilökilometriä kohti todellisuudessa on, ei tätä mittaria ole voitu käyttää. Linja-autoyritysten energiankäytön kehittymistä on siksi tarkasteltu ajomääriin suhteutettuna polttoaineenkulutuksena (litraa/100 kilometriä). Koko Suomen linja-autoliikenteessä suurin ryhmä matkustajamäärällä mitaten on sopimusliikenne, jonka osuus henkilökuljetussuoritteesta oli vuonna 2003 noin 36 % ja kilometrisuoritteesta noin 12,5 %. Pääsääntöisesti linja-autoliikenteen sopimusliikennettä suorittavia yrityksiä ei energiansäästösopimuksen piiriin ole kuitenkaan liittynyt kuin kaksi ja näiden osuus vuoden 2003 kilometrisuoritteesta lähes olematon 0,06 prosenttia. 7

1 Johdanto 1.1 Sopimusmenettely Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM), liikenne- ja viestintäministeriö (LVM), ympäristöministeriö (YM) ja Linja-autoliitto ry (LAL) solmivat 28.3.2001 sopimuksen linja-autoalan energiansäästön vapaaehtoiseksi edistämiseksi. Sopimuksen piiriin kuuluvat LAL:n jäsenyritykset, jotka voivat liittyä sopimukseen yrityskohtaisella liittymisasiakirjalla. Energiansäästöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä linja-autokuljetusten, kaluston muun käytön ja ylläpidon sekä linja-autoyrittäjien hallitsemaan infrastruktuuriin liittyvän energiatehokkuuden parantamista. Energiatehokkuuden parantaminen on ensisijaisesti linja-autojen kuljetus- ja liikennesuoritteen ja niitä tukeviin toimintoihin käytettävän energiankulutuksen pienentämistä. Linja-autoalan energiansäästösopimus on osa kansallista ilmastostrategiaa. Energiankäytön tehostamisella voidaan parantaa kuljetusten ja niihin liittyvien muiden fyysisten toimintojen taloudellisuutta. Oikein toteutetut energiansäästötoimet voivat parantaa myös työskentelyolosuhteita sekä työturvallisuutta. Tämä energiansäästösopimus on voimassa 31.12.2005 asti. Sopimuksen jatko mietitään vuosien 2001 2004 tulosten arvioinnin perusteella. Energiansäästösopimuksen arviointi on käynnistetty ja valmistuu tammikuussa 2006. Tässä raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat energiansäästösopimuksen vuoden 2003 loppuun mennessä tehneiden linja-autoyritysten raportoimiin tietoihin. 1.2 Sopimuksen tavoitteet Sopimuksen tavoitteena on edistää linja-autoliikenteen energiankäytön tehokkuutta siten, että polttoaineenkulutus henkilökilometriä kohti alenee ja kuljetustoimintaan liittyvä muu energiankulutus pienenee. Tarkoituksena on saada mahdollisimman suuri osuus linja-autoliikenteen yrityksistä liittymään sopimukseen sekä kehittämään ja ottamaan käyttöön toimintatapoja ja menetelmiä, jotka parantavat jäsenyritysten energiatehokkuutta. Tavoitteenasettelussa vertailuvuotena pidetään vuotta 2000. Sopimukseen liittyvien yritysten liikennesuoritteen energiankulutusta henkilökilometriä kohden pyritään alentamaan lähtötasot huomioonottaen siten, että ne ovat vuonna 2005 4 6 % alemmat ja vuonna 2010 10 % alemmat henkilökilometriä kohti kuin vertailuvuonna 2000. Sopimusyritysten muuta energiankulutusta, kuten rakennusten lämmitystä, ilmastointia, sähkönkulutusta ja vedenkäyttöä selvitetään ja seurataan järjestelmällisesti ja niiden energiankulutuksia pyritään laskemaan samassa suhteessa kuin liikennesuoritteen energiankulutusta. 8

Sopimuksen velvoitteiden täyttäminen edistää ja nopeuttaa bussiyrityksille suunnatun ympäristö-ohjelman toimenpiteiden toteuttamista, bussialalle luodun ympäristöhallintajärjestelmän käyttöönottoa sekä uusien, energiaa säästävien tekniikoiden ja menetelmien hyödyntämistä. Tavoitteena on, että sopimuskauden loppuun mennessä (31.12.2005) kaikki sopimuksen allekirjoittaneet yritykset ja yrittäjät toteuttavat bussiyrityksille suunnattua ympäristöohjelmaa ja niillä on voimassa vähintään ympäristö- ja energiavastuullisen bussiyrityksen todistus. Lisäksi LAL tukee neuvoin yrityksiä, jotka katsovat tarpeelliseksi auditoida ympäristöhallintajärjestelmänsä ulkopuolisen katselmoijan avustuksella. 1.3 Sopimukseen liittyneet linja-autoyrittäjät Linja-autoalan energiansäästösopimukseen on vuoden 2003 lopussa liittynyt konsernitasolla 48 linja-autoyritystä. Kokonaisuudessaan sopimuksen piiriin kuuluu yhteensä 71 yritystä eli noin neljännes LAL:n jäsenyrityksistä (vuoden 2003 lopussa LAL:n jäsenenä oli 390 yritystä). Näillä yrityksillä oli raporttia kirjoitettaessa käytössään 2 425 autoa, joista suurimman yksittäisen sopimukseen liittyneen yrityksen osuus oli yli neljännes eli noin 660 autoa. Sopimukseen liittyneiden yritysten autojen osuus kaikista linja-autoliittoon kuuluvien yritysten autoista (6 141 kpl) oli vuoden 2003 lopussa noin 40 %. Sopimukseen liittyneet yritykset ovat pääsääntöisesti konsernitasolla yli 10 linja-auton yrityksiä. Yli 20 linja-auton yrityksistä noin 38 % on liittynyt sopimuksen piiriin. Sopimuksesta erosi vuoden 2003 aikana 2 linja-autoyritystä, joilla oli käytössään 38 linjaautoa eli 1,5 % sopimuksen piirissä olevien autojen määrästä. Liitteessä 1 on luettelo 31.12.2003 mennessä sopimukseen liittyneistä yrityksistä. Taulukko 1. Sopimukseen liittyneet yritykset ja autojen määrä yritystasolla. vuosi yrityksiä autoja 2001 65 2245 2002 11 329 2003 0 0 sop. eronnut -5-149 yhteensä 71 2425 9

Taulukko 2. Linja-autoliiton jäsenyritysten ja energiansäästösopimukseen konsernitasolla liittyneiden yritysten jakautuminen kokoluokittain yrityksen käytössä olevien linja-autojen lukumäärän perusteella vuonna 2003. Yrityksen autojen lkm LAL jäsen-yritysten lkm Sopimukseen liittyneet yritykset lkm Sopimukseen liittyneiden %-osuus 1 5 173 1 0,6 6 10 89 5 5,6 11 20 70 20 28,6 21 50 32 10 31,3 >50 26 12 46,2 10

2 Linja-autoalan energiankäyttö 2.1 Linja-autoalan kuljetusvolyymi ja energiankäyttö Kuljetusvolyymi Vuoden 2003 lopussa oli Suomessa Tilastokeskuksen tietojen mukaan kaikkiaan 10 358 linjaautoa, missä on kasvua edelliseen vuoteen 3 %. Näistä luvanvaraiseen liikenteeseen oli rekisteröity 8 952 ajoneuvoa ja yksityiseen liikenteeseen 1 406 ajoneuvoa. Linja-autoliikenteen kokonaismatkustajamäärä Suomessa oli Tilastokeskuksen julkisen liikenteen suoritetilastojen mukaan 342,4 milj. matkustajaa vuonna 2003. Linja-autoliiton jäsenyritysten kokonaismatkustajamäärä vuonna 2003 oli noin 203,2 miljoonaa, joka oli lähes 17 % edellisvuotta vähemmän. Suuren muutoksen selittää erään suuren sopimusliikenneyrityksen jäsenyyden päättyminen vuoden 2002 lopussa. Kun jäsenrakenteessa tapahtuneet muutokset otetaan huomioon niin kokonaismatkustajamäärä väheni vain alle 4 %. Matkustajamäärät vähenivät kaikissa liikennetyypeissä lukuun ottamatta palveluliikennettä. Merkille pantavaa on se, että pikavuoroliikenteen matkustajamäärä väheni lähes 5 %. Matkustajamäärän vähentymistä selittää ainakin osittain voimakas henkilöautojen määrän kasvu. Vakiovuoroliikenteen matkustajamäärän vähentyminen on osin myös seurausta tarjonnan vähentymisestä. Tilausliikenne 6,0 % Palveluliikenne 0,5 % Pikavuoroliikenne 3,6 % Vakiovuoroliikenne 23,9 % Paikallisliikenne 30,1 % Sopimusliikenne 35,9 % Kuva 1. Linja-autoliiton jäsenyritysten kuljetusvolyymin jakautuminen liikennetyypeittäin vuonna 2003. 11

Tilausliikenteen matkustajamäärien vähentymistä linja-autoliiton jäsenyrityksissä selittävät risteilymatkustuksen muutokset, kansainvälisen turvallisuustilanteen heikkeneminen ja erilaiset tautiepidemiat (SARS yms.) vuoden 2003 aikana. Tilausliikenteen matkustajamääriä ei seurata niin tarkasti kuin linja- ja ostoliikenteessä. Kilpailu tilausliikenteen markkinoilla on lisääntynyt joukkoliikenneyritysten määrän kasvun seurauksena. Palveluliikenteen matkustajamääriä on tilastoitu vuodesta 1998 alkaen. Matkustajamäärät ovat nousseet palveluliikenteessä joka vuosi. Kokonaismatkustajamääristä palveluliikenteen osuus on kuitenkin vain 0,5 %. Ajokilometrit liikennetyypeittäin Linja-autoliikenteen suoritteiden kokonaisajokilometrit Suomessa oli Tilastokeskuksen julkisen liikenteen suoritetilastojen mukaan vuonna 2003 438,8 milj. kilometriä. Tiedoista puuttuu sellaiset Linja-autoliittoon kuulumattomat yritykset, jotka eivät aja sopimusliikennettä sekä huolto- ja siirtoajot. Linja-autoliiton jäsenyritysten linja-autojen kilometrisuorite vuonna 2003 oli noin 405 milj. km. Kaikki liikennetyypit huomioon ottaen ajokilometrit vähenivät noin 11 % (n. 50 milj. km) edelliseen vuoteen verrattuna. Suuret muutokset johtuvat Linja-autoliiton jäsenrakenteessa tapahtuneista muutoksista. Ajetuista kilometreistä noin 30 % (n. 120 milj. km) kertyi vakiovuoroliikenteessä, noin 19 % (76,8 milj. km) tilausajoliikenteessä, noin 17 % (69 milj. km) pikavuoroliikenteessä, lähes 16 % (63,2 milj. km) paikallisliikenteessä ja noin 12,5 % (51 milj. km) sopimusliikenteessä. Siirto- ja huoltoajojen osuus kaikista ajetuista kilometreistä oli 5,6 % (22,7 milj. km.) Siirto- ja huoltoajot 5,6 % Pikavuoroliikenne 17,0 % Tilausliikenne 19,0 % Palveluliikenne 0,6 % Paikallisliikenne 15,6 % Vakiovuoroliikenne 29,6 % Sopimusliikenne 12,5 % Kuva 2. Linja-autoliiton jäsenyritysten linja-autojen ajokilometrien jakaantuminen liikennetyypeittäin vuonna 2003. 12

Energian käyttö Suomen liikenteessä (kotimaan liikenne sekä ulkomaille suuntautuva vesiliikenne ja ilmaliikenne Suomen talousvyöhykkeellä; LIPASTO 2003) kului energiaa vuonna 2003 noin 227 PJ. Tästä määrästä suurin osa, eli lähes 70 % (157 PJ) kului tieliikenteessä. Kuvasta 3 nähdään, että linja-autojen osuus tieliikenteen energiankulutuksesta oli puolestaan noin 4,2 %, eli noin 6,6 PJ. Linja-autoliikenteen energiankulutus on laskenut edellisestä vuodesta noin 4 %. Linja-autot 4,2 % Pakettiautot 10,5 % Mopot ja moottoripyörät 0,6 % Kuorma-autot 26,3 % Henkilöautot 58,3 % Kuva 3. Tieliikenteen energiankäytön jakautuminen liikennetyypeittäin vuonna 2003. Tieliikenteen energiankulutus lähti nousuun 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen. Voimakkain kasvu tapahtui kuorma- ja pakettiautoliikenteen energiankulutuksessa. Tähän oli pääosin syynä vilkastuneen teollisuustoiminnan lisääntynyt kuljetussuorite, tämän jälkeen kasvu on ollut hyvin maltillista. Energiankulutuksen kasvu on ollut suurinta laman jälkeen kuorma- ja pakettiautoissa eli tavaraliikenteessä, 90-luvun puolen välin jälkeen energiankulutuksen nousu on myös huomattavaa moottoripyörien ja mopojen osalta. Sitä vastoin linja-autoliikenteen energiankulutuksen osalta on edelleen hieman laskua. Henkilöautoliikenteen energiankulutus on samalla tasolla kuin vuonna 1990, johtuen huomattavasta henkilöautojen polttoainetalouden parantumisesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan tieliikenteen energiankulutus on kuitenkin noussut hieman liikennesuoritteen kasvun johdosta vuoteen 2003 asti. Kuljetusten rakenteen muuttumisen ja energiatehokkuuden paranemisen vuoksi energiankulutuksen kasvu tasaantuu (kuva 4) ja kasvun ennustetaan kääntyvän laskuksi lähivuosina. Arvioidaan että polttoaineen kulutus laskee liikennesuoritteen kasvusta (kuva 5) huolimatta. Vuosittain muutos kuitenkin heilahtelee, joten liikenteen kokonaisenergiankulutusta tulisikin katsoa useamman vuoden aikajänteellä. Henkilöautojen kokonaiskulutuksen odotetaan laskevan tulevien 10 20 vuoden aikana mm. EU:n ja autoteollisuuden välillä sol- 13

mitun autojen hiilidioksidipäästöjä koskevan sopimuksen seurauksena ja diesel-autojen osuuden kasvaessa. Kuvassa 4 on esitetty arvio tieliikenteen polttoaineen kulutuksen kehittymisestä vuoteen 2023 asti. 4 3 Miljoonaa tonnia 2 MP+Mopot 1 Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot 0 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Vuosi Kuva 4. Tieliikenteen polttoaineen kulutuksen arvioitu kehittyminen vuosina 1980 2023. Lähde VTT, LIPASTO/LIISA 2003. 60 000 55 000 50 000 45 000 Miljoonaa kilometriä 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 MP+Mopot Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot 0 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Vuosi Kuva 5. Tieliikenteen suoritteen arvioitu kehittyminen vuosina 1980 2023. Lähde VTT, LIPASTO/LIISA 2003. 14

2.2 Sopimukseen liittyneiden yritysten liikenteen energiankulutus Sopimukseen liittyneiden yritysten kalustosta saatiin vuoden 2003 kulutustiedot 2 004 ajoneuvosta, joka on noin 81 % raportoinnin piirissä olevasta ajoneuvomäärästä. Tämä on noin 3 % enemmän kuin edellisenä vuotena raportoineiden autojen lukumäärällä mitattuna. Energiansäästösopimukseen liittyneiden yritysten seurantatiedot jäivät osittain puutteelliseksi, koska vain noin 60 % ajetuista ajokilometreistä (noin 81,7 milj. km) oli jaoteltu säästösopimuksen raportointia edellyttävällä tasolla liikennetyypeittäin. Ajosuoritteista noin 40 % oli siis ilmoitettu vain kokonaismääränä erittelemättä. Syynä tähän on, että edelleenkään ei kaikissa yrityksissä suoritetietoja pystytä erittelemään, yrityksissä seurantaa toteutetaan pelkästään ajoneuvokohtaisesti, koska samat ajoneuvot ajavat usein eri liikennetyypin ajosuoritetta. Muu ei määritelty 1,1 % Pikkubusseja 3,1 % Kaupunki linja-autot 30,6 % Kaukoliikenne linja-autot 65,1 % Kuva 6. Energiansäästösopimuksen piiriin kuuluvien raportoitujen linja-autojen lukumäärän (yht. 2 004 kpl) jakautuminen eri liikennetyypin linja-autoihin vuonna 2003. Raportoitujen autojen euroluokitus ja osuus ajoneuvoista EU:n raskaiden ajoneuvojen päästösääntelyn perustana on vuonna 1988 annettu raskaiden dieselmoottorien päästödirektiivi 88/77/ETY ja sen muutokset, joilla yhteisössä otettiin 90- luvulla käyttöön tyyppihyväksynnässä ns. EURO 1 ja EURO 2 päästörajat. EURO 1 rajat tulivat uusille rekisteröitäville ajoneuvoille vuonna 1993 ja EURO 2 rajat vuonna 1996. Raskaiden ajoneuvojen moottoreille säädettiin kolmessa vaiheessa voimaan tulevat päästöluokat direktiivillä 1999/96/EY. EURO 3 -luokka tuli voimaan vuonna 2000, EURO 4 -luokka tulee voimaan vuonna 2005 ja viimeisin luokka EURO 5 vuonna 2008. Sopimukseen liittyneistä raportoiduista linja-autoista noin 20 % on otettu käyttöön ennen vuotta 1986 ja noin 35 % kuuluu luokkaan ECE R 49/01 eli ne ovat vuosimallia 1987 1993. 15

Luokkaan ECE R 49 kuuluvien autojen määrä on vähentynyt 5 %. Luokkaan ECE R 49/1, EURO 1 ja EURO 2 on kasvanut 1 2 %. Raportoiduista autoista EURO 3 -luokkaan kuuluvat ovat lisääntyneet 3 %- yksikköä (56 linja-autoa) ja kaikkiaan EURO 3 -luokiteltuja linja-autoja on käytössä yli 9 % raportoiduista linja-autoista (183 linja-autoa). Nämä linja-autot on siis otettu käyttöön vuonna 2000 tai sen jälkeen. Raportointi osoittaa että vanhoja autoja (15 20 vuotta) on poistettu käytöstä huomattava määrä ja jonkin verran on otettu käyttöön uudempaa ECE R 49/01 EURO 2 -luokkaan kuuluvaa (1 2 %) linja-autokalustoa, mutta siirtyminen EURO 3 -luokan linja-autojen käyttöön on kasvanut merkittävästi. 40 % 35 % 36 % 34 % 35 % 2001 2002 2003 30 % 28 % 25 % 20 % 25 % 20 % 24 % 23 % 23 % 15 % 10 % 11 % 11 % 12 % 9 % 6 % 5 % 0 % ECE R 49 (vm.-86 vanhempia) ECE R 49/01 (vm. 87-93) EURO 1 (vm. 94-96) EURO 2 (vm. 97-00) 3 % EURO 3 (vm. 01-05) 0 % 0,6 % 0,3 % Muu ei määritelty Kuva 7. Raportoitujen autojen (yht. 2 004) jakautuminen euroluokituksen mukaan. Ajosuorite liikennetyypeittäin Raportoineiden yritysten suoritteet yhteensä ovat kasvaneet edelliseen vuoteen verrattuna 9 % (11,7 milj. km). Kuten aiempina vuosinakin myös tämän vuoden raportoinnista jaottelemattomien kilometrien osuus kaikista raportoiduista ajokilometreistä on hieman yli 40 % (59,7 milj. km), edelliseen vuoteen verrattuna jaottelemattomien kilometrien osuus on kasvanut 8 % (noin. 4,2 milj. km). Raportoidut kilometrisuoritteet ovat kasvaneet seuraavilla suoritteilla edelliseen vuoteen verrattuna; pikavuoroliikenteessä 12 % (noin 2 milj. km), sopimusliikenteessä 55 % (32 500 km), tilausajoliikenteessä 5 % (840 000 km), vakiovuoroliikenteessä 26 % (noin 5,5 milj. km) ja siirtoajoissa 85 % (noin 1,2 milj. km). Sitä vastoin suoritteiden laskua on tapahtunut kaupunkiliikenteessä 9 % (noin 2 milj. km) ja palveluliikenteessä 50 % (noin 560 000 km). 16

Kuvassa 8 on eritelty raportoitujen autojen osalta niiden jakautuminen eri liikennetyyppeihin. Suurimmat muutokset tapahtuivat kaupunkiliikenteessä, jonka osuus laski lähes 3 %- yksikköä ja vakiovuoroliikenteessä, jonka osuus nousi noin 2,5 %-yksikköä. Kaupunkiliikenne 13,7 % Palveluliikenne 0,7 % Ei jaotelltu 40,4 % Pikavuoroliikenne 12,1 % Sopimusliikenne 0,1 % Tilausajoliikenne 13,0 % Siirtoajot 1,8 % Vakiovuoroliikenne 18,2 % Kuva 8. Kaikkien raportoitujen autojen ajosuorite vuodessa (yht. 148 milj. km) jaoteltuna liikennetyypeittäin vuonna 2003. Kuvassa 9 on vastaavasti eritelty autojen ajokilometrien jakautuminen liikennetyypeittäin siitä osuudesta linja-autoista, joista liikennetyypeittäin jaoteltu tieto oli vuosiraporteista saatavilla. 17

Siirtoajot 3,0 % Kaupunkiliikenne 23,0 % Vakiovuoroliikenne 30,5 % Palveluliikenne 1,2 % Pikavuoroliikenne 20,3 % Tilausajoliikenne 21,9 % Sopimusliikenne 0,1 % Kuva 9. Raportoitujen autojen jakautuminen liikennetyypeittäin ajosuoritteen (yht. 87,8 milj. km) perusteella vuonna 2003. Polttoaineen kulutus Linja-autoyritysten energiankulutuksesta selvästi suurin osa, noin 93 %, aiheutuu autojen polttoaineen kulutuksesta. Raportoineiden linja-autojen polttoaineen kokonaiskulutus oli vuonna 2003 47,4 milj. litraa, joka on noin 33 % enemmän edelliseen vuoteen verrattuna. Raportoitujen autojen kokonaissuorite on kasvanut 9 % (noin 12 milj. km) mikä selittää suuren polttoaineen kulutuksen kasvun edelliseen vuoteen verrattuna. Kohdassa "Ajosuorite liikennetyypeittäin" on vertailtu vuoden 2002 2003 ajosuoritteiden määrää ja niiden pääsääntöistä kasvua eri liikennesuoritteissa, joilla on merkittävä vaikutus polttoaineen kokonaiskulutuksen kasvuun. Eräs hyvä mittari kuljetusten energiankäytön seuraamiseksi olisi polttoaineen kulutus suhteessa kuljetussuoritteeseen (litraa/henkilökilometri). Vain hyvin harvalla yrityksellä on kuitenkaan tiedossa mikä niiden kuljetussuorite todellisuudessa on, joten tätä mittaria ei voida käyttää. Kuljetusten energiankäytön kehittymistä tarkastellaan siksi ajomääriin suhteutettuna polttoaineenkulutuksena (litraa/100 kilometriä). Keskimääräinen polttoaineen kulutus liikennetyypeittäin Kaikkien vuonna 2003 raportoitujen autojen keskikulutus oli 31,9 l/100 km. Edellisenä vuonna raportoituihin autoihin verrattuna keskikulutus on jälleen noussut 0,5 l/100 km kohti. Kaupunkiliikenteen ja pikavuoroliikenteen keskimääräiset kulutukset ovat pysyneet edellisen vuoden tasossa. Palveluliikenteen ja siirtoajojen osalta on nousua 0,5 0,7 l/100 km, tilausajoliikenteen polttoaineen kulutus on sen sijaan laskenut 1,3 l/100 km. Vakiovuoroliikenteen 18

ajoneuvojen keskikulutuksen väheneminen oli lähes 3 l/100 km vuodesta 2001 vuoteen 2002 ja toisaalta vuodesta 2002 vuoteen 2003 oli taas vastaava nousu, jota ei raportoiduista tiedoista voida selittää. Kuvasta 10 nähdään että vuosina 2001, 2002 ja 2003 liikennetyypeittäin raportoineissa yrityksissä polttoaineen keskikulutus 1/100 km on pysynyt lähes samana. Sen sijaan jaottelemattomien autojen keskikulutus on noussut selvästi, joka aiheuttaa aiemmin mainitun kaikkien raportoitujen autojen keskikulutuksen nousun. Sopimusliikenteen keskikulutusta ei tähänkään raporttiin voitu ilmoittaa, koska niiden osalta oli raportoitu ainoastaan ajetut kilometrit, mutta ei polttoaineenkulutusta. Palveluliikenteen osalta polttoaineen kulutus on noussut 0,5 l/100 km. Palveluliikenne suoritetaan D1- luokan ajoneuvoilla, mistä johtuu muita selvästi alhaisempi keskikulutus (l/100 km). litraa/100 km 40,0 37,2 36,5 35,0 30,0 37,1 29,2 28,9 28,9 28,6 29,8 28,5 30,8 26,9 30,4 29,0 27,6 26,9 2001 2002 2003 27,4 25,9 31,9 25,0 20,0 15,0 13,0 11,7 12,2 10,0 5,0 0,0 Tietoa ei raportoitu Kaupunkiliikenne Pikavuoroliikenne Sopimusliikenne Tilausajoliikenne Vakiovuoroliikenne Palveluliikenne Siirtoajot Ei jaoteltu Kuva 10. Raportoitujen autojen keskimääräinen polttoaineen kulutus (l/100 km) liikennetyypeittäin vuosina 2001 2003. Liikennepolttoaineiden kulutuksen kehittyminen 2001 2003 Energiansäästösopimuksen vuosiraportoinnissa vuosina 2001 2003 liikennepolttoaineiden kulutuksen raportoineita yrityksiä oli liikennetyypistä riippuen alle kymmenen. Vähiten yrityksiä raportoitiin pikavuoroliikenteen osalta (5 yritystä) ja eniten raportoitiin kaikkina vuosina tilausajoliikenteen suoritteita (8 yritystä). Taulukossa 3 tarkastellaan yrityksiä jotka ovat olleet mukana kaikkina vuosina, näiden liikennesuoritteiden, polttoaineen kulutuksen sekä keskimääräistä polttoaineen kulutusta litraa 100 km kohti vuosina 2001 2003. Näiden näinä vuosina raportoineiden yritysten suoritteen osuus kaikkien raportoineiden yritysten ajetuista kilometreistä oli 21,5 % vuonna 2001, 24,3 % vuonna 2002 ja 22,2 % vuonna 19

2003. Taulukossa 3 on esitetty suoritteet, polttoaineenkulutus ja keskimääräinen kulutus litraa 100 km kohti. Tässä raportoineiden joukossa polttoaineen kulutus on 0,6 l/100 km korkeampi kuin kaikkien vuonna 2003 raportoitujen autojen keskikulutus (31,9 l/100 km). Taulukko 3. Liikennepolttoaineiden kulutuksen kehitys vuosina 2001 2003. Vuosi Yrityksiä Autoja Ajetut km PA/litraa l/100 km 2001 37 1 451 33 098 752 10 841 850 32,8 2002 37 1 462 33 129 153 10 927 579 33,0 2003 37 1 479 32 927 244 10 691 371 32,5 Polttoaineen kulutuksen ja suoritteiden määrissä on eri vuosina jonkin verran eroavaisuuksia, vuoden 2002 tasosta litraa 100 km kohti on vähennystä 0,5 litraa. Raportoinnin vertailu suoraan absoluuttiseen polttoaineen kulutukseen vähentymiseen ei kuitenkaan anna täysin oikeaa kuvaa, koska ajettujen kilometrien suoritteissa on eri vuosina eroavuuksia. Tämän lisäksi yrityksissä tapahtuneista ajoneuvokannan muutoksista ei ole ollut käytössä tietoa. Verrattaessa polttoaineenkulutuksia eri liikennetyypeissä (kuva 11) eniten muutosta on tapahtunut tilausajossa, jossa polttoaineen kulutus on vähentynyt (11,4 %). Kaupunkiliikenteessä ja pikavuoroliikenteessä on hieman laskua, vakiovuoroliikenteessä, siirtoajossa ja palveluliikenteessä kulutukset ovat sen sijaan hieman nousseet. Verrattaessa polttoaineenkulutuksia (l/100 km) tässä ryhmässä kaikkien vuonna 2003 raportoineiden vastaaviin kulutuksiin (kuva 10) on suurin eroavaisuus kulutuksen osalta vakiovuoroliikenteessä, jossa kulutus on 3,5 litraa suurempi kuin edellisenä vuonna. Tilausajoliikenteessä on hiukan polttoaineenkulutuksen laskua (1,3 l). Muiden liikennetyyppien osalla polttoaineen kulutukset ovat lähes samalla tasolla. Tämän tapainen vertailu eri vuosilta antaisi käyttökelpoista tietoa siitä, miten polttoaineiden kulutus liikennetyypeittäin on kehittynyt, erityisesti mikäli vertailtavissa oleva raportoineiden yritysten joukko kunakin vuonna olisi nykyistä kattavampi. Vuosina 2001 2003 raportoineiden yritysten kuljetussuorite edustaa noin viidesosaa kaikkien ko. vuosina raportoineiden yritysten suoritteesta. 20

l/100 km 40,0 35,0 30,0 25,0 37,2 36,5 37,0 29,3 29,2 29,2 29,4 29,0 25,7 30,9 31,2 31,3 2001 2002 2003 30,1 27,2 27,4 20,0 15,0 12,8 11,7 12,2 10,0 5,0 0,0 Tietoa ei raportoitu Kaupunkiliikenne Pikavuoroliikenne Sopimusliikenne Tilausajoliikenne Vakiovuoroliikenne Palveluliikenne Siirtoajot Kuva 11. Sekä vuonna 2001, 2002 että 2003 raportoitujen autojen keskimääräinen polttoaineenkulutus (l/100 km) liikennetyypeittäin. 2.3 Sopimukseen liittyneiden yritysten kiinteistöjen energiankulutus Ajoneuvojen polttoaineenkulutuksen lisäksi kuljetusyritysten energiankäyttö koostuu lähinnä kiinteistöjen lämmityksestä sekä sähkön ja veden käytöstä. Kiinteistöjensä energiankulutuksesta yrityksiä pyydettiin raportoimaan öljyn, lämmityssähkön, kaukolämmön, maakaasun ja puun käytöstä, sekä muusta kuin lämmitykseen kuluvasta sähköstä. Vuonna 2003 21 yritystä (noin 37 %) raportoi sekä autojen polttoaineenkulutuksen että kiinteistöjen energiankäytön. Näiden 21 yrityksen tietojen perusteella raportointivuoden kiinteistöjen lämmön ja sähkön kulutus vastasi noin 7 % yritysten kokonaisenergiankulutuksesta, jakautuen lämmitykseen käytettyyn energiankulutukseen (4 %) ja muuhun sähkön kulutukseen (3 %). Kiinteistöjen energiankäyttöön liittyviä tietoja raportoineilla yrityksillä oli vuonna 2003 kaikkiaan 137 kiinteistöä, joiden yhteinen tilavuus oli yli 692 000 m 3 sisältäen sekä toimisto- että varikkorakennukset. Yritysten raportoima rakennustilavuus oli kasvanut edellisvuodesta vähän (n. 3 %). Kaikkien vuonna 2003 kiinteistöjen energiankäytöstä raportoineiden yritysten lämmitysenergian käytöstä noin puolet tuotettiin kaukolämmöllä ja noin 40 % öljyllä. Sähkölämmityksen osuus oli vajaa 10 %. 21

Sähkölämmitys 9 % Öljy 40 % Kaukolämpö 51 % Kuva 12. Kiinteistöjen energiankäytön raportoineiden yritysten (27) lämmitysenergian jakautuminen eri lämmitysmuotoihin. Kiinteistöjen energiankulutuksen kehittyminen 2001 2003 Yrityksillä, jotka olivat raportoineet sekä ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen että kiinteistöjen energiankäytön (21 yritystä) oli hallussaan rakennustilavuutta lähes 10 % enemmän kuin vuonna 2002, vaikka tällaisten yritysten määrä laski muutamalla. Lämmitykseen käytettyä öljyä oli kulunut 6 % ja lämmityssähköä 23 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Kaukolämmön käytössä sen sijaan on 10 % vähennystä. Lämmön ominaiskulutus tässä rakennuskannassa oli noin 10 % alempi kuin edellisenä vuonna. Muun kuin lämmityssähkön ominaiskulutus oli laskenut noin 9 %. Vedenkulutus on vähentynyt raportoineissa yrityksissä 9 %. Tätä on edesauttanut se, että sekä veden kierrätystä että sadeveden hyötykäyttöä on lisätty, siitäkin huolimatta että niitä toteutetaan vain muutamassa yrityksessä. 22

14 000 12 000 MWh 2001 2002 2003 12 444 13 143 11 866 10 000 8 000 9 487 8 933 8 376 8 498 8 524 8 494 6 000 4 000 2 000 605 851 1 046 0 öljy lämmityssähkö muu sähkö kaukolämpö Kuva 13. Kiinteistöjen energiankulutus sekä vuosina 2001, 2002 että 2003 raportoineissa 21 yrityksessä. Kiinteistöjen energiakatselmukset Kuten muillakin sopimusaloilla omien kiinteistöjen katselmukset, ei koske asuinkiinteistöjä, ovat yksi energiansäästösopimusten toimeenpanoon liittyvä toimenpide, jonka tuloksena saadaan kiinteistöjen energiankäytön tehostamiseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia. KTM:n tuella tehtyjä rakennusten energiakatselmuksia ei linja-autoyrityksissä ole edelleenkään toteutettu yhtään. Ennen energiansäästösopimusta, ilman KTM:n tukea, on katselmuksia tehty yhdessä yrityksessä, jonka kiinteistöt edustavat noin 2,4 % sopimuksen piirissä olevien yritysten kiinteistöjen kokonaistilavuudesta. Kuten edellä todettiin, raportoineiden yritysten tietojen perusteella kiinteistöjen energiankulutuksen osuus oli tänäkin vuonna noin 7 % kokonaisenergiankäytöstä, millä on merkitystä myös linja-autoyritysten energiatehokkuudessa ja kustannuksien vähentämisessä. Lisäämällä kiinteistöjen energiakatselmuksia, yrityksissä on mahdollisuus saada vähennyksiä sekä energiankulutuksessa että kustannuksissa. KTM:n tukemiin ns. Motiva-energiakatselmuksiin voi tällä hetkellä saada tukea 40 %. 23

3 Sopimuskäytäntöön liittyvää 3.1 Sopimuksen markkinointi Energiansäästösopimuksen markkinointia ja tiedottamista tehtiin BUS 2003 näyttelyn yhteydessä Helsingissä, jossa esiteltiin EKO-ohjelmaa ja sen atk-pohjaista työvälinetta EKOplussaa. BUS 2003 näyttelyyn tehtiin erilliset esitteet energiansäästösopimuksesta ja EKO-ohjelmasta. BUSSIammattilainen lehdessä kerrottiin myös yrityskohtaisista hyvistä käytännöistä ja EKOprojektista. Bussialan Kehittämispalvelut Oy:n järjestämissä koulutustilaisuuksissa ja neuvottelupäivillä oli bussiyrityksille ja sidosryhmille energia-asioista omia aihekokonaisuuksia. 3.2 Kiinnostus sopimukseen liittymiseen Vuoden 2003 aikana sopimuksen piiriin saatiin yksi yritys. Toisaalta vuonna 2002 keskityttiin erityisesti ohjaamaan sopimusyrityksiä ympäristö- ja energia-asioiden viemisessä käytännön teoiksi. Energiansäästösopimukseen liittymisen esteiksi yritysten puolelta koetaan mm. etteivät yritykset koe saavansa tehtyyn työmäärään nähden riittävästi konkreettista hyötyä tai lisäarvoa. Tämän lisäksi linja-autoyrittäjät eivät halua antaa yritystään koskevaa tietoa yleiseen käyttöön tietosuojavakuutteluista huolimatta. Seurantajärjestelmän ja raportointikäytännön kehityksen toivotaan tuottavan helpotusta edellä mainittuihin ongelmiin. 3.3 Seurantajärjestelmän ja raportoinnin kehittäminen Vuonna 2003 keskityttiin ohjaamaan yrityksiä sähköisen tietopankkiratkaisun käyttöön sekä siihen, miten EKO-ohjelmaa toteuttava yritys hyödyntää EKOplussasta energiankulutustietojen raportointia Linja-autoliiton sähköiseen tietopankkiin. Säästösopimuksessa mukana olevat yritykset voivat käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla ilmoittaa energiankulutustietonsa vuosittain suoraan Linja-autoliiton toimesta kehitettyyn sähköiseen tietopankkiin, josta ne voivat tulostaa sekä liikenteen että kiinteistöjen energiankulutustiedot eri vuosilta myös graafisessa muodossa ja nähdä havainnollisesti eri vuosien energiankulutuksen kehityksen. Tietopankista yritykset saavat käyttöönsä myös muiden säästösopimusyritysten energiankulutustiedot liikennetyypeittäin ja yrityskoon mukaan ryhmiteltyinä. Tämä antaa mahdollisuuden verrata omia kulutustietoja vastaavan kokoluokan tai liikennetyypin seurantatietoihin. Kiinteistöjen energiankulutukseen liittyen kysyttiin mm. rakennusten lukumäärä, tilavuus sekä energiankulutukset lämmön-, sähkön ja veden osalta. 24

Sähköisen tietopankin käyttöönotto voi lisätä seuraavina vuosina kiinnostusta sopimukseen liittymiseen, koska raportointi on näin yrityksille helppoa ja yritys saa myös vertailutietoa oman yrityksensä energian kulutuksesta muihin sopimusyrityksiin nähden. 3.4 Raportointitietojen sisällön nykyongelmat Raportoinnin ongelmana on edelleenkin yksilöllisten tietojen saanti yritysten energiankulutuksista. Vain noin 60 % raportoineista yrityksistä pystyi antamaan ajokilometrejä sekä kokonaiskulutusta koskevat tiedot liikennetyypeittäin jaoteltuna. Lisäksi vain noin 28 % vastanneista yrityksistä eritteli kiinteistöjen energiankulutukset ja samalla myös polttoaineen kulutuksen siten, että niistä voitiin laskea kiinteistöjen energiankulutuksen osuus raportoineiden yrityksien osalta. Yrityksillä on erilaiset toimintatavat ja järjestelmät seurata energiankulutusta. Kaikki yritykset eivät seuraa liikennetyypeittäin, vaan esim. autokohtaisesti polttoaineenkulutusta. Tämä saattaa aiheuttaa jossain määrin virheellisyyksiä liikennetyypeittäin keskikulutusta arvioitaessa. Tulevaisuudessa kun polttoainekulutuksen seurantajärjestelmät kehittyvät, on raportoinnin sisältöä mietittävä uudelleen. Tästä johtuen säästösopimukseen liittyneiden yritysten liikenteen energian kulutusta ja sen vuosittaista kehittymistä ei edelleenkään pystytä seuraamaan alun perin tavoitteena olleella tavalla. 25

4 Muuta aihepiiriin liittyvää 4.1 Tiedonkeruujärjestelmien kehittäminen kuljetusalalla Ensisijaisena asiana on kehittää energiankulutuksen tietojen tuottamiseen (esim. mustat laatikot) ja kulutusseurantaan nykyistä parempia tietojärjestelmiä. Linja-autoyritykset olisi saatava yhä suuremmassa määrin kiinnostumaan energiansäästön hyödyistä. Edelleen käynnissä olevassa VTT:n HD-projektissa selvitetään ns. mustien laatikoiden tiedonkeruujärjestelmien toimivuutta ja mm. ajoneuvojen energian kulutuksen ja ajotapatietojen tiedonsiirron langatonta toimivuutta gbrs-välityksellä suoraan yrityksien omiin tietojen keruujärjestelmiin. 4.2 Kuljetusalan energiansäästösopimuksen seurantajärjestelmä Tavoitteena on tehdä kuljetusyritysten energiankäytön seurantaan soveltuva valtakunnallinen, internetpohjainen tietojärjestelmä (raportointijärjestelmä, seurantajärjestelmä). Tietojärjestelmä kerää, analysoi ja tilastoi yritysten eri tavoin autoistaan tuottamaa aktiviteetti- ja kulutustietoa. Järjestelmä ei käsittele autokohtaista "raakadataa", vaan muissa järjestelmissä tuotettua yhteenvetotietoa. Tässä hankkeessa tehtävä järjestelmä on seurantajärjestelmän esitutkimuksessa hahmotellussa yleisessä rakenteessa oleva "keskusyksikkö". Rakennettava järjestelmä (EMISTRA), ei ole korvike EcoTralle tai ajoneuvokohtaiselle teknologialle (mustat laatikot), vaan tiedonkeruun säilytys- ja käsittelypaikka. Pilottivaiheen jälkeen vuonna 2005 suunnitellussa toisessa vaiheessa yhteistyö autojen maahantuojien kanssa on keskeisessä roolissa. 4.3 Polttoaineen kulutus ja ajotapa seuranta linja-autoliikenteessä (POTTI) Teknisesti hanke perustui automaattiseen tiedonkeräykseen, jossa autoihin asennettiin joustavasti ohjelmoitava ns. musta laatikko, joka tuki sekä auton oman elektroniikan ns. CANväylän lukua sekä paikannusta ja kuljettajatunnisteiden käyttöä. Perustana käytettiin EC- Toolsin kehittämää kuljetus- ja kustannusseurantaa. Hankkeen aikana tehtiin kehitystyötä, jotta saataisiin hyvin linja-autoliikenteeseen sopiva järjestelmä, jota kutsutaan POTTIjärjestelmäksi. Hankkeen aikana yhteensä 12 linja-autoon asennettiin musta laatikko, joka keräsi yli sata erilaista ajotapaa kuvaavaa tunnistetietoa elektroniikasta yhdistettynä paikannukseen ja kuljettajatunnistukseen. Tietoja kertyi noin 800 000 km matkalta paikallis- ja linja-liikenteestä. 26

Otoksien perusteella huomattiin, että kuljettajien erot kulutuksessa voivat olla useita kymmeniä prosentteja ja vuositasolla erot keskimääräisen ja huonoimman kuljettajan välillä noin 2 500. Sekä otokset, että koko aineiston korrelaatioanalyysit osoittivat, että jarrujen käyttökerralla on suuri merkitys kulutukseen. Yleisesti jarrujen käyttö vaikuttaa keskimääräiseen kierroslukuun ja etenemisnopeuteen alentavasti, mutta keskimääräisen kierrosluvun ja keskinopeuden välille ei löydetty koko aineistosta selvää korrelaatiota. Kuitenkin kaikki otokset, joissa kierroslukua ja nopeusalueiden käyttöä seurattiin yksityiskohtaisesti osoittavat kiistattomasti, että parhaimman ja huonoimman kuljettajan välillä on erittäin suuret erot juuri kierrosalueiden käytössä. Pienimpään kulutukseen johtaa keskimäärin pienempien kierrosalueiden käyttö normaalin ajon aikana. Vastaavasti suurimpien nopeusalueiden käyttö erottaa huonoimmat kuljettajat muista eli kaikista suurimpia nopeusalueita (yli 90 km/h) käyttävät juuri eniten kuluttavat kuljettajat. Keskeisenä johtopääksensä oli, että seurannan tulee olla hyvin joustavaa, jotta vertailujen ja johtopäätösten perusteeksi saadaan valittua aina hyvin vertailukelpoinen aineisto. Tämä tarkoittaa linjakohtaisuutta tai ajankohtaa siten, että otannassa on mukana tietyt kuljettajat, joille kerätään todelliset tarkat ajotapa- ja kulutusseurantatiedot. Järjestelmän edelleen kehittäminen tarkoittaisi tällaisen raportoinnin kehittämistä, mutta myös autossa tapahtuvaa jatkuvaa palautteen antoa ennalta määrätyin säännöin, jotka riippuvat sekä autosta, reitistä että ajankohdasta. Järjestelmää pilotoineet yritykset siirtyivät käyttämään järjestelmää myös hankkeen päätyttyä, jota voidaan pitää hyvänä signaalina asian tärkeydestä ja hankkeeseen koetusta mielenkiinnosta pilottiyrityksissä. Näistä projekteista saatavien kokemusten perusteella saadaan toivottavasti tulevina vuosina käytännön tasolla yritys- ja kuljettajakohtaiseen seurantaan nykyistä paremmat edellytykset. Viimeisien vuosien aikana tapahtunut kehitys ajoneuvokohtaisten tietojen keräyslaitteistoissa antaa edellä mainituille projekteille hyvät mahdollisuudet tietojen käsittelyyn ja seurantatietojen hyödyntämiseen yritysten toiminnassa. 4.4 EKO-ohjelma Erityisen tärkeää ja vaikuttavuudeltaan merkittävintä on, että linja-autoyritykset saadaan kiinnostumaan yhä suuremmassa määrin bussiyritysten ympäristöohjelman (EKO) käynnistämisestä. Ohjelmaa toteuttaessaan yritykset saavat konkreettisia työvälineitä käytännön toimenpiteisiin ympäristö- ja energiakuormituksen vähentämiseksi. Ympäristö- ja energiavastuullisen bussiyrityksen todistuksen voimassaolo edellyttää myös tunnuslukujen seurantaa ja jatkuvaa kehittymistä EKO-asioissa. Vuoden 2002 kesäkuussa käynnistyi bussiyritysten ympäristö- ja energia-asioiden osaamisen kehittämiseksi EKO-ohjelma, johon osallistui 15 linja-autoalan energiansäästösopimuksessa mukana olevaa bussiyritystä eri puolilta Suomea. Ohjelman rahoituksesta vastasi Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja kauppa- ja teollisuusministeriö. Ohjelma päättyi maaliskuussa 2003. Ulkopuolisen ympäristöasiantuntijan ohjaamana kaikissa ohjelmaan osallistuneissa yrityksissä selvitettiin aluksi ympäristöhoidon nykytila, kartoitettiin tarvittavat ympäristöluvat, 27

tehtiin ongelmajätekirjanpitokansio, pantiin käyttöturvallisuustiedotteet ajan tasalle sekä listattiin vaaralliset ja haitalliset aineet. Kartoituksen pohjalta kukin yritys eteni omaa EKOreittiään ja laati kehittämissuunnitelman toimenpiteistä, joilla ympäristökuormitusta vähennetään ja energiaa säästetään. Myös mittareita ja erilaisten tunnuslukujen seuranta otettiin käyttöön. Kuljettajien ajotapakoulutus oli yksi konkreettisimmista toimenpiteistä, mitä jokaisessa yrityksessä ohjelmaan liittyen tehtiin. Koulutustilanteessa aikaansaadut säästöt polttoaineenkulutuksessa ja ympäristökuormituksessa olivat merkittävät. Kaikkiaan projektin aikana koulutettiin noin 200 kuljettajaa. Osassa yrityksiä koulutuksen toteutti yrityksen ajotapakouluttajakoulutuksen saanut työpaikkakouluttaja (työpaikkakouluttajia koulutettiin kaikkiaan 15 henkilöä), osassa koulutuksen antoi Aikuiskoulutuskeskuksen ajotapakouluttaja. Omien työpaikkakouluttajien olemassaolo takaa koulutuksen jatkuvuuden ja sen toteuttamisen joustavasti kunkin yrityksen tarpeiden ja -aikataulujen pohjalta. Projektiyrityksissä kiinnitettiin uudenlaista huomiota myös kiinteistöjen energiankulutukseen. Energian- ja vedenkulutusta ryhdyttiin mittaamaan. Sähkön, lämmön ja veden kulutuksen alentamiseksi asetettiin tavoitteita ja tuloksena joidenkin yritysten kiinteistöjen energianja veden kulutusta on saatukin jonkin verran vähennettyä. Seurantajärjestelmien kehittyminen yrityksissä antaa jatkossa hyvät mahdollisuudet miettiä edelleen toimenpiteitä kiinteistöjen energiankulutuksen pienentämiseksi. Yritysten aloitteesta myös ympäristötyökirjaa lähdettiin kehittämään aiempaa laajemmaksi, yrityskohtaisten ekoreittien hallinnan atk-pohjaiseksi työkaluksi, EKOplussa toimintajärjestelmäksi. Järjestelmässä huomioidaan ISO 14001 -ympäristöstandardin vaatimukset. Toimintajärjestelmä tuottaa mm. erilaisia EKOraportteja yrityksen sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön, energiansäästösopimuksen energiankulutusraportin, polttoaineenkulutusraportteja ja energiansäästö- ja ympäristöraportteja mm. liikenteen päästöistä sekä toimisto- ja korjaamotilojen jätteiden määrän vähentymisestä. Ympäristö- ja energiavastuullisen bussiyrityksen todistuksen saaneelta yritykseltä edellytetään jatkossa ISO 14001 -standardin vaatimusten toteuttamista. Koko yrityksen kattavaan ympäristö- ja energiavastuullisuuteen sisältyy johdon sitoutuminen ympäristöä ja energiaa säästävän toimintakulttuurin ylläpitoon ja kehittämiseen sekä myös henkilöstön ympäristö- ja energiaystävälliset toimintatavat omassa työssään. EKOplussa toimintajärjestelmää kehitettiin edelleen ja se saatiin asennettua projektiyritysten tietojärjestelmiin vuoden 2003 loppuun mennessä. EKO-ohjelmaa on markkinoitu vuonna 2003 BUSSIammattilainen lehdessä, erillisellä esitteellä ja BUS 2003 näyttelyssä 4.5 Toteutuneet toimenpiteet EKO-ohjelmassa Sopimukseen liittyneet yritykset ovat eri muodoissa ja eri tasoisesti tehneet ympäristökuormituksen vähentämiseen ja energian säästöön liittyviä toimenpiteitä. Osalla yrityksistä on sertifioitu ympäristöjärjestelmä, osa toteuttaa bussialan EKO-ohjelmaa ilman ympäristöjärjestelmän auditointia, osa on tehnyt energian käytön tilanneselvityksen, seuraa energiankulutusta ja antaa energiankäytön tunnusluvut tietopankkiin. 28

Liite Linja-autoalan energiansäästösopimukseen liittyneet yritykset 31.12.2003 1. Valkeakosken Liikenne 2. Ventoniemi Oy 3. Korsisaari-yhtiöt Nurmijärven Linja 4. V Alamäki Oy 5. V Jyrkilä Oy 6. Väinö Paunu Oy 7. Toimi Vento Ky 8. Koiviston Auto-yhtymä Gold Line Oy Jyväskylän Liikenne Oy Koiviston Auto Oy Kuopion Liikenne Lauttakylän Auto Oy Lähilinjat Oy Porvoon Liikenne Oy 9. Westendin Linja Oy 10. Taksikuljetus-yhtiöt Linja-Liikenne P-O Grönberg Oy 11. Grandellin Liikenne Oy 12. Hangon Liikenne Oy 13. * 14. Lehdon Liikenne Oy 15. Linjaliikenne Heikkilä Ky 16. Kutilan Liikenne Oy 17. * 18. Liikenne O. Niemelä Oy 19. Lehtimäen Liikenne Oy 20. Pekolan Liikenne-yhtiöt Yhdysliikenne Oy Pekolan Liikenne Oy 21. Uusitalon Liikenne Ky 22. J M Eskelisen Lapin Linjat Oy 23. Linjaliikenne Kivistö Oy 24. Artturi Anttila Oy 25. Liikenne Norppa Oy 26. Linja-autoliikenne O A Aho Oy 27. Oulaisten Liikenne-yhtiöt K Hollanti Oy Käkelän Liikenne S E Klemetti Oulaisten Liikenne Oy 28. Lehtosen Liikenne Oy 29. T Makkonen Oy 30. * 31. Liikenne Mäkelä Oy 32. Linja-autoliikenne Antti Lauhamo 33. Länsilinjat Oy Veikko Viitanen 34. Soisalon Liikenne Oy 35. Pohjolan Turistiauto-yhtiöt Aurinkobussit Oy Koillismaan Turistiauto Oy Joensuun Turistiauto Oy Savon Turistiauto Oy Pohjolan Turistiauto Oy 36. Ketosen Liikenne Oy 37. Jääskeläisen Auto Oy 38. Porin Linjat Oy 39. Linjaliikenne Muurinen 40. Helmikkala Ky 41. Joensuun Linja Oy 42. J Vainion Liikenne Oy Saaristotie Oy 43. A Lamminmäki Oy 44. Erkki Itkonen Oy 45. Leiniön Liikenne Oy 46. Sukulan Linja Oy 47. Koskilinjat Oy 48. Hämeen Linjat Oy 49. Vekka Liikenne Oy 50. Kamusen Liikenne Oy 51. Lindholm Lines Oy * = yritys on eronnut sopimuksesta vuoden 2003 aikana. 29