Syömishäiriöt Mistä on kyse? Tunnista, kohtaa ja puutu.
Syömishäiriöt Psyykkisiä sairauksia, joiden oireet vaikuttavat kokonaisvaltaisesti sairastuneen terveyteen ja hyvinvointiin Käyttäytyminen ja ajattelu on poikkeavaa erityisesti suhteessa ruokaan, painoon, omaan kehoon ja liikkumiseen Suhtautuminen itseen ja erityisesti omaan kehoon on vaativaa tai epärealistista Syömishäiriö on usein sairastuneelle keino välttää tai siirtää psyykkistä pahaa oloa Syömisen ja oman kehon kontrollointi voi tuottaa tunteen itsen ja elämän hallinnasta Sairastunut kokee tarvitsevansa oireilua johonkin, se ei ole valinta! Syömishäiriö ei mene pois itsestään
Syömishäiriöiden kirjo on moninainen Laihuushäiriö eli anoreksia (F50): Rajoittava / Ahmimistyhjentäytymistyyppinen Elämää hallitsee lihomisen pelko, laihtuminen on itseaiheutettua, paino on usein normaalin alapuolella, sairastuneella aluksi voimakas sairaudentunnottomuus Ahmimishäiriö eli bulimia (F50.2) Elämää hallitsee ahmimisen ja rajoittamisen / tyhjentäytymisen / lääkkeiden käytön kierre, sairastuneella voimakas lihomisen pelko, paino voi olla täysin normaali) Ahmintahäiriö eli BED (F50.8) Elämää hallitsevat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin sairastunut syö poikkeavan suuria määriä eikä pysty lopettamaan. Ahmimista seuraa voimakas ahdistus ja syyllisyys. Paino usein nousee nopeasti Ortoreksia Pakkomielteenomainen ravinnon terveellisyyden tarkkailu, johon liittyy tiettyjen ruoka-aineiden karsiminen ruokavaliosta ja usein myös pakonomainen liikunta. Henkilö kokee olevansa muita parempi ruokavalionsa takia. EDNOS (F50.1 ja F50.3) Epätyypillisissä syömishäiriöissä on piirteitä monesta eri syömishäiriötyypistä, mutta viralliset diagnostiset kriteerit (esim. painokriteeri) eivät välttämättä täyty.
Miksi syömishäiriöön sairastutaan? Geneettinen alttius: 50-80 % sairastumisriskistä estrogeeni /naissukupuoli androgeenien puutos Psyykkiset paineet elämäntapahtumista johtuvat traumat ja menetykset tunne-elämän vaikeudet, erityispiirteet Syömishäiriön puhkeaminen Persoonallisuus ja psykologinen kehitys Täydellisyyden tavoittelu herkkyys itsekriittisyys minäkuva Itsetunto ongelmanratkaisukyky Sosiokulttuuriset paineet ulkonäköpaineet laihuuden ihannointi laihdutusmyönteisyys kannustus painontarkkailuun paine elää terveellisesti vertailu ja kommentointi kilpailuhenkisyys tehokkuuden ihannointi suorituskeskeisyys vuorovaikutustaidot
Pakko jaksaa enemmän kuin muut Syömishäiriöille tyypillistä: Negatiivinen, arvosteleva tai vaativa suhde omaan kehoon, epärealistiset odotukset Voimakas ristiriita sairauden mukana tulleiden ja omien ajatusten välillä Negatiivinen tai epärealistinen kehonkuva, kehon piilottelu tai ylikorostunut ulkonäön huomioiminen älyllisyys, kyky analysoida, ajattelun monimutkaisuus, joustamattomuus syyllisyyden ja häpeän tunteet sekä omaan itseen liittyen että myöhemmin sairastumiseen ja oireiluun liittyen Sitten kun laihdun Oireilu voidaan kokea vahvasti osana omaa identiteettiä En ole ansainnut Purkassakin on kaloreita, se voi lihottaa Vaativuus tai tyytymättömyys itseen, negatiivinen minäkuva, huonommuuden tunne, riittämättömyyden tunne, itsearvostuksen puute, armottomuus itseä kohtaan Kun olen kevyempi, pystyn parempaan suoritukseen Olen epäonnistunut, huono ja häpeäksi muille kiltteys, reippaus, tunnollisuus, suorituskeskeisyys, ylivastuuntuntoisuus vaikuttaa hallitsevasti kaikkiin elämän osa-alueisiin ja arkeen Pakko jaksaa olla parempi perfektionismi, täydellisyyden tavoittelu: mikään ei ole tarpeeksi hyvä
Miten syömishäiriö näkyy: Fysiologia laihtuminen, painon vaihtelu turvotus kuukautisten poisjääminen tai epäsäännöllisyys lihasmassan väheneminen palelu väsyminen huimaus tai heikotus, pyörtyily lanugo-karvoitus hiusten oheneminen ihon kuivuminen ja halkeilu kehon ääreisosien heikentynyt verenkierto, sinerrys silmien punoitus ja turvotus, katkenneet verisuonet (oksentelu) hampaiden kiillevauriot Kuva: Jenni Littow
Miten syömishäiriö näkyy: Suhde ruokaan ja syömiseen Ruoka ja ruokailut hallitsevat ajattelua läpi vuorokauden Ruoka pitää ansaita esim. liikkumalla Vahvat rituaalit, kaavamaisuus ja säännöt ruokailuihin ja ruoka-aineisiin liittyen, esim. ruokaajat, tietty syömisjärjestys, samojen turvallisten ruokien syöminen, tietyt astiat Tarpeettoman runsas veden juonti Vähäkaloristen ruoka-aineiden ja vaihtoehtojen suosiminen ja ruokailujen korvaaminen niillä: esim. kevytjuomat, purkan syönti, pelkät hedelmät tai vihannekset Nälän ja kylläisyyden tunteiden sekoittuminen Sairastunut pyrkii peittämään, kuinka vähän/paljon todellisuudessa syö Sairastunut kieltäytyy syömästä mielestään epäterveellistä ruokaa Sairastuneen ruokavalio ja ruokailutavat ovat hyvin joustamattomia Ruokaa katoaa ja henkilö kieltää jyrkästi olevansa siihen syyllinen Sairastunut on erittäin kiinnostunut ruuan sisältämistä kaloreista, ravintoaineista ja sisällöstä Tekee mielellään herkkuja toisille, muttei itse syö niitä Ruokailee usein yksin esim. omassa huoneessa tai sanoo jo syöneensä Ruokaa löytyy roskiksesta tai sotattuja astioita on näkyvästi esillä Sairastunut katoaa säännönmukaisesti ruokailun jälkeen vessaan tai omaan huoneeseen Ruokamäärien rajoittaminen saattaa päättyä ahmimiseen, joka aiheuttaa voimakkaan syyllisyydentunnon
Miten syömishäiriö näkyy: Muu käyttäytyminen sairastunut voi vaikuttaa energiseltä ja pontevalta, suorituskeskeisyys korostuu ja aikaan saaminen tai esim. parantunut koulu- tai liikuntamenestys voi tuntua euforiselta pienetkin epäonnistumiset ovat maailmanloppuja pikku hiljaa eristäytyminen ja sosiaalisten suhteiden haasteet alkavat näkyä myöhemmin tulee ahdistuneisuus, masennus ja väsymys ajattelu on mustavalkoista, joustamatonta, ankaraa itseä kohtaan käytös muuttuu: sairastunut valehtelee ja saattaa vaikuttaa ilkeältä tai tunteettomalta suhtautuminen liikkumiseen on täysin joustamatonta liikkuminen tai kalorien kulutus on pakonomaista (esim. seisominen, motorinen levottomuus) jumppaaminen tai liikkuminen on jatkuvaa ja sitä tehdään vaikka salaa, esim. kipua, väsymystä tai terveydentilaa ei kunnioiteta liikkumiseen puuttuminen tai sen rajaaminen aiheuttaa riitaa ja/tai ahdistusta liikkuminen on massiivista vielä esim. oman liikuntaharrastuksen lisäksi. lepääminen on haastavaa tai kiellettyä, se on turhaa tai se pitää ansaita päivittäisiin toimiin liittyvät rituaalit ovat hyvin tarkkoja ja poikkeukset normaaleissa arkirutiineissa saavat aikaan ylimitoitettuja reaktioita sosiaaliset tilanteet pelottavat tai ahdistavat, jos niihin liittyy ruokailu (esim. koulu, juhlat) aiemmat kiinnostuksen kohteet ja sosiaalinen elämä menettävät merkityksensä Sairastunut ei itse tunnista tai myönnä poikkeavaa käyttäytymistään!
Tärkeintä ennaltaehkäisyä on terveen minäkuvan ja kehonkuvan tukeminen Kehuja ei kannata säästellä Mieti, MITÄ kehut: suoritusta vai suorittajaa? Onnistumista vai yrittämistä? Kenenkään ulkonäköä tai esim. kehoa ei kommentoida, ainakaan muiden kuullen (HUOM! Myös ns. positiivinen kommentti voi olla sairastuttava tai kääntyä sairastuneen mielessä oireilua tukevaksi!) Jokaisen kehoa kohdellaan arvostavasti ja yksilöä kunnioittaen Arvostelu tai negatiivinen kommentointi ei hyödytä, edes kilpaurheilussa Paras tulos kannustavalla ja positiivisella otteella ei kepillä, vaan porkkanalla! Tavoite: Jokainen kokee itsensä hyväksi sellaisenaan
Esimerkin voima: Miten puhumme itsestämme? Miten puhumme toisistamme muille? Miten puhumme toiselle hänestä itsestään? Millaista esimerkkiä aikuisena näytämme omalla suhtautumisellamme, puheillamme ja toiminnallamme? suorituskeskeisyys ja vaativuus? joustavuus? levon ja palautumisen painottaminen? terve ja joustava suhde ruokaan? oman itsen ja oman kehon arvostus? Kuva: Jenni Littow
Jos huoli herää, miten ottaa se puheeksi? Olisiko hyvä puhua ensin toisen aikuisen kanssa (vanhempi, kollega, terveydenhuollon ammattilainen ) ja miettiä yhdessä, onko huoleen syytä? Turvallisuudentunne on edellytys rehellisyydelle ja avoimuudelle: Ota puheeksi lempeästi ja ymmärtävästi. Tee selväksi, että sairastuminen ei ole kenenkään syy, vähiten sairastuneen. Kerro, että olet huolissasi ja haluat auttaa Pysy jämäkkänä. Huolen herättyä lähimmäisen (valmentajan, ammattilaisen ) tehtävä on puuttua asiaan. Sairastunut ei itse usein ymmärrä omaa parastaan. Esimerkiksi harjoittelun määrän rajaaminen jää usein valmentajan tehtäväksi. Suhtaudu oireilevaan lempeästi, mutta itse asiaan jämäkästi!
Miten ja minne hoitoon? Varhainen puuttuminen on jokaisen velvollisuus ja myös merkittävää toipumisennusteen kannalta! Alaikäisen kohdalla yhteydenotto ensimmäiseksi vanhempiin Sitten esim. kouluterveydenhuolto, opiskelijaterveydenhuolto, omalääkäri tms. Hakeudutaan heti hoitoon, kuten muissakin terveyspulmissa. Lääkäri tekee arvion ja lähetteen alueen erikoistuneeseen yksikköön. Avohoito yleensä: painon seuranta, somaattisen tilan seuranta, keskusteluapu, ravitsemusterapeutti, psykofyysinen fysioterapia Tarvittaessa osastohoito ravitsemustilan korjaamiseksi (esim. nenä-mahaletku) tai psyykkisen selviämisen tueksi Hoidon järjestämisessä voi olla alueellisia eroja, joten paras tieto hoidosta on saatavilla paikallisesti.
Yhteystiedot ja tukipalvelut Syömishäiriöliitto SYLI -ry edustaa syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään tehtävänä on lisätä kokemukseen perustuvaa syömishäiriötietoutta ja osaamista neuvontapuhelin 02 251 9207 ma klo 9-15 www.syomishairioliitto.fi, Facebook-sivu: www.facebook.com/syomishairioliitto Info p: 02 251 9716 keskustoimisto Turussa, aluetoimisto Oulussa, SYLI-keskukset Tampereella ja Kuopiossa Alueelliset jäsenyhdistykset tarjoavat vertaistukea ja neuvontaa: Etelän-SYLI ry Lounais-Suomen-SYLI ry Sisä-Suomen SYLI ry Itä-Suomen-SYLI ry Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry Pohjois-Suomen SYLI ry