Projektit hallinnassa? Kartoitus projektinhallinnan opetuksesta Tampereen yliopistossa

Projektit hallinnassa? Kartoitus projektinhallinnan opetuksesta Tampereen yliopistossa Tampereen yliopisto YHTIS-projekti Toimittanut Hanna Järvinen Syksy 2004

1 Sisällys 1 Johdanto...2 2 Projektinhallinnan opetus yliopistossa mitä, kenelle ja miksi?... 4 2.1 Työelämä on yhtä projektia...4 2.2 Projektit ja niiden hallinta...5 2.3 Projektinhallinnan opetus YHTIS-projektissa...6 3 Projektit hallinnassa? -kartoitus... 8 3.1 Kartoituksen toteutus ja vastaajien kuvailua...8 3.2 Kartoituksen tulokset...9 3.2.1 Projektimaiseen työhön käytetty aika ja työn luonne...9 3.2.2 Projektinhallinnan opetuksen tarjonta ja tarve yliopistossa...10 4 Yhteenveto... 15 Lähteet...16 LIITE: Kyselylomake... 17

2 1 Johdanto Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Töiden organisoinnissa on syntynyt uusia tapoja ja työtä tehdään hajautetusti: tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut esimerkiksi etätyön käytön ja usein ryhmä-, tiimi- sekä yhä suuremmassa määrin myös asiantuntijatyö on organisoitu työpaikoilla projekteiksi. Näin ollen YHTIS 1 -projekti halusi vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia projektimaiseen työskentelyyn, ja projektin puitteissa toteutettiinkin kaksi kolmen opintoviikon laajuista projektinhallintaan perehdyttävää opintojaksoa. Jaksojen tavoitteena oli antaa opiskelijoille yleiskuva siitä, miten projekti-ideoita voi synnyttää, miten idean toteuttamiselle voi hakea rahoitusta sekä miten projekti suunnitellaan, organisoidaan ja lopulta viedään läpi. Kummallekin opintojaksolle voitiin ottaa 30 opiskelijaa. Hakijoita oli kuitenkin molemmilla kerroilla kaksinkertainen määrä lähes kaikista Tampereen yliopiston tiedekunnista, jolloin karsinnassa jouduttiin käyttämään jonolakia niin, että mukaan mahtuivat pääosin vain projektin kohderyhmän eli yhteiskuntatieteellisen koulutusalan pääaineopiskelijat. Koulutusta kohtaan osoitetun kysynnän ja opiskelijoilta saadun palautteen pohjalta projektinhallinnan opetukselle tuntui selvästi olevan tarvetta. Tiedossa oli, että Ura- ja rekrytointipalvelut on aiemmin tarjonnut lyhyitä projektityöskentelyyn johdattavia kursseja yliopiston opiskelijoille. Toisaalta katsaus yliopiston tiedekuntien opinto-oppaiden opetussuunnitelmateksteihin paljasti, ettei niistä ollut löydettävissä montaakaan varsinaisesti projektihallintaan tähtäävää opintojaksoa tai - kokonaisuutta. Tästä syystä YHTIS-projektin ja Ura- ja rekrytointipalvelujen piirissä heräsi kiinnostus selvittää projektinhallintaan tähtäävän opetuksen tilaa Tampereen yliopistossa. Onhan mahdollista, että opetusta annetaan, mutta jollakin muulla kuin projektinhallinnan nimellä tai että opetusta on integroitu muiden opintojaksojen yhteyteen. Elokuussa 2004 toteutettiinkin yliopiston opettajille ja tutkijoille suunnattu www-kysely, jolla kartoitettiin projektinhallinnan opetuksen tilannetta Tampereen yliopistossa. Kyselyllä haluttiin selvittää erityisesti seuraavia asioita: 1. Miten hyvin opettajat ja tutkijat tunnistavat työssään projektimaisen työn piirteitä ja kuinka suuri osa työajasta kuluu projektiluontoisten tehtävien parissa? 2. Mikä on laitosten nykyinen projektinhallintataitoihin johdattavan opetuksen tilanne? 3. Onko projektinhallintataitojen opetus yliopisto-opiskelijoille ylipäänsä tarpeellista ja jos on, miten opetus tulisi järjestää? Kartoitus osoitti, että opettajien ja tutkijoiden projektiluonteiseen työhön käyttämä aika vaihtelee paljon, mutta on keskimäärin yli puolet viikoittaisesta työajasta. Projektinhallintataitojen opetus yliopistossa näyttää vastaavan pitkälti tilannetta, joka havaittiin jo käytäessä läpi opinto-oppaiden opetussuunnitelmatekstejä: opetusta on todellakin tarjolla vain muutamassa oppiaineessa. Vastaajat kokivat projektinhallintataitojen opetuksen kuitenkin erittäin tärkeäksi mm. työelämää silmällä pitäen ja koulutusta toivottiinkin yliopistoon lisää. Raportti etenee siten, että seuraavassa luvussa projektinhallintakoulutuksen opettaja, KM Carolina Pajula, avaa projektinhallintataitojen käsitteitä ja projektimaisen työn piirteitä sekä pohtii projektinhallintataitojen merkitystä osana akateemisia työelämävalmiuksia. Lisäksi Pajula kertoo YHTISprojektin yhteydessä järjestetystä Projektinhallinta ja tuottaminen -opintojaksosta, jolla hän toimi opettajana. Mukaan on liitetty myös opiskelijoiden palautteita jaksosta. Tämän jälkeen esitellään 1 YHTIS eli Yhteiskuntatieteilijöiden työllistyminen tietoyhteiskunnassa -hanke

Projektit hallinnassa? -kartoituksen tulokset, jotka on koonnut kasv. yo Hanna Järvinen. Raportin lopuksi on vielä lyhyt yhteenveto. 3

4 2 Projektinhallinnan opetus yliopistossa mitä, kenelle ja miksi? Ensimmäinen ajatus ensimmäisellä kokoontumiskerralla oli, että pitkästä aikaa kurssi, jonne tunnun kuuluvani tavis-olemuksessani. Aihettakin tunnutaan käsiteltävän käytännönläheisesti, mikä on ikävän harvinaista yliopiston kursseilla. On todella hienoa, että projektien tuottamisesta ja hallinnasta ei esitetä tuhatta teoriaa, joista ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä. Projektille ei ilmeisesti ole yhtä oikeaa määritelmää, vaan projektin käsitettä käytetään varsin kirjavissa merkityksissä. Luennoillakin oli mukavaa kuulla erilaisista projekteista ja niiden vaiheista onnistumisineen ja ongelmineen. Projektinhallinta taitaa olla oma taiteen lajinsa, jossa suuri rooli on ainakin kokemuksella ja onnella. Ihme, että yliopistossa ei ole enempää panostettu projektinhallintaan, toivottavasti ainakin tämä kurssi saa vielä jatkoa. (Lainaus Projektinhallinta ja tuottaminen -opintojaksolla olleen opiskelijan oppimispäiväkirjasta.) 2.1 Työelämä on yhtä projektia 1990-luvun alun lama, tieto- ja tietoliikennetekniikan lisääntynyt käyttö ja globalisoitumisen myötä kiristynyt kilpailu ovat tuoneet työelämään monia haasteita. Haasteet koskevat sekä julkista että yksityistä sektoria. Julkisella sektorilla rahoitusrakenteet ovat muuttuneet ja esimerkiksi yliopistoissa ulkopuolisen rahoituksen osuus tutkimuksen tekemisessä on kasvanut. Tampereen yliopiston vuoden 2003 kokonaisrahoituksesta on ollut noin kolmasosa ulkopuolista rahaa. Syksyllä 2004 Tampereen yliopistossa oli käynnissä noin 1000 erilaista projektia. 2 Muutospaineiden myötä on syntynyt uusia tapoja organisoida, tehostaa ja tehdä työtä hajautetulla tavalla, sillä tekniikka mahdollistaa mm. etätyön käytön. Lisäksi useimmat työntekijät tekevät jo nyt ryhmä- tai tiimityötä ja usein myös asiantuntijatyö on organisoitu työpaikoilla projekteiksi. Yksilöllisen työn ja ryhmätyön joustavuuden vaatimukset kasvavat kun työtä tehdään useissa projekteissa ja ryhmissä samaan aikaan. Tämä edellyttää työntekijältä valmiuksia vaihtaa tehtäviä ja rooleja jatkuvasti. Stewart (1998) näkeekin projektiosaamisen olevan tulevaisuuden työn tekemisen ydin. Hänen mukaansa: Työura on jatkossa sarja keikkoja eikä sarja askeleita. Perinteinen etenemistapa juniorista senioriin häviää siinä mielessä kuin mitä sillä on ennen ymmärretty. Nyt eteneminen tapahtuu projektiosaamisen kasvattamisena projektista toiseen. Projektiohjauksen ja projektinhallinnan taidot ovat osaamisen peruskivi. Ne muodostavat perusosaamisen, jonka varaan voidaan rakentaa tai joilla voidaan vahvistaa erilaisia alakohtaisia taitoja. Työorganisaatioissa valta perustuu asiantuntijuuteen, ei organisatorisiin asemiin. Työorganisaatioiden useimmat työtehtävät ja -roolit voidaan myös ulkoistaa. Jos olet hyvä strategi, resurssien hankkija tai vaikkapa projektikoordinaattori, ei sinun välttämättä tarvitse olla organisaation vakituinen työntekijä, vaan voit myydä palveluja organisaatioon ostoperiaatteella. Hierarkiat eivät säätele uralla etenemistä vaan kysyntä (projekti)markkinoilla. Perusratkaisu uralla etenemisen suhteen ei enää jatkossa tapahdu sen perusteella, että liikutaan työorganisaatiosta toiseen. Sen sijaan perusratkaisua säätelee vahvasti se, miten kykenee erikoistumaan ja kehittämään rautaiset projektinhallinnan taidot. (Stewart 1998.) 2 Lähde: Tampereen yliopiston taloustoimisto

5 Projektit ovat olennainen osa nykyistä työelämää. Projekteissa tehdyt virheet ja projektitoiminnan haasteet ovat tuttuja meille kaikille. Projektityö on perusolemukseltaan hiostavaa mutta innostavaa. Vaikka projektityön käyttö on yleistynyt työelämässä, projektityöskentelylle näyttää olevan tyypillistä, että samoja virheitä toistetaan projektista toiseen. Ruuskan (1999) mukaan yleisimpiä virheitä projektityöskentelyssä ovat aikataulujen pitämättömyys, työmäärien ylittyminen tai se, että lopputulos ei vastaa työlle asetettua tavoitetta. Virheet aiheutuvat usein projektin ja perusorganisaation välisistä ristiriidoista, epäselvistä päätöksentekoprosesseista, ongelmista tiedonkulussa, suunnitteluvirheistä tai projektityöskentelyyn sopimattomista työmenetelmistä. Virheitä eivät aiheuta niinkään tekniset projektinhallinnan välineet, vaan pääosin ihmisten johtamiseen, organisaatioiden joustavuuteen ja viestintään liittyvät seikat. Virheitä voidaan välttää kytkemällä projektinhallinnan opetus osaksi perustutkintoa ja täten käynnistämällä projektinhallintataitojen elinikäinen oppimisprosessi. 2.2 Projektit ja niiden hallinta Mikä on projekti? Projektista on kyse silloin, kun tehdään uutta toimintaa, jolle voidaan suunnitella selkeä alku ja loppu. Lisäksi toiminnalle on erikseen määritellyt resurssit (taloudelliset, henkilöresurssit jne.) sekä vastuut ja valtuudet. (Ks. esim. Pelin 2002; Ruuska 2001.) Projektinhallinnalla puolestaan tarkoitetaan sellaisia osaamiskokonaisuuksia kuten hankintatoiminta sekä ajan, henkilöstön, kokonaisuuden, kommunikaation, kustannusten, resurssien, riskien ja strategioiden hallinta (ks. esim. Pelin 2002). Tehostuuko työn tekeminen, jos kaikki toiminta organisoidaan projektiksi? Hyvällä projektisuunnittelulla nopeutetaan työn toteuttamista, sillä sen myötä kaikki projektiryhmän jäsenet tietävät projektin tavoitteen ja toimivat tehokkaasti tavoitteen saavuttamiseksi. Projekti pysyy hallinnassa, kun projektin elinkaaren aikana osataan hyödyntää erilaisia projektin suunnitteluun ja -hallintaan liittyviä menetelmiä. Projektinhallinnan kansainvälisissä osaamismäärittelyissä listataan projektinjohtajalle seuraavat osaamisalueet: Projektin johtaminen (järjestelmänhallinta, ohjelman johtaminen, projektin johtaminen, projektin elinkaari, projektiympäristö, projektistrategia, projektin arviointi, projektin menestystekijät, integrointi, projektin päättäminen, projektin jälkiarviointi) Organisaatio ja ihmiset (organisaatiosuunnittelu, projektin ohjaus ja koordinointi, kommunikointi, johtajuus, delegointi, tiimien perustaminen, konfliktien hallinta, neuvottelutaito, henkilöstön kehittäminen) Prosessit ja menettelytavat (projektin ositus, projektin suunnittelu, aikataulusuunnittelu, kustannuslaskenta, kustannusohjaus, tuloksen arvon mittaaminen, riskien hallinta, value management, muutoksen hallinta, projektin mobilisointi) Yleisjohtaminen (operatiivinen/tekninen johtaminen, markkinointi ja myynti, rahoitus, tietotekniikka, lakiasiat, hankintatoimi, laatu, turvallisuus, toimialasuhteet). (Projektin johdon pätevyys 2001.) Pelkistetysti hyvällä projektinjohtajalla on sopiva määrä oman alan työkokemusta, hänellä on hyvät johtamistaidot ja oikeanlainen asenne (Fangel 2004). Jokinen, Karivalo ja Peltoniemi (2004) tarkastelivat tutkimuksessaan korkean teknologian projekteja. Niiden menestystekijöitä olivat 1) projektiryhmän kokemus ja osaaminen, 2) sitoutuneisuus ja joukkuehenki, 3) viestinnän johtaminen ja 4) projektin laajuuden hallinta. Osaamisvaatimukset painottuvat eri tavoin erilaisissa projekteissa ja taidot karttuvat kokemuksen kautta.

6 Projektinhallintaan liittyy myös olennaisesti epävarmuuden sietokyky, sillä projektisuunnitelmassa on mahdotonta hahmottaa etukäteen kaikkea eikä kaikkia riskejäkään voida aina ennakoida. Projektimaiseen työskentelyyn liittyvät myös muutokset ja haasteet. Asiantuntijoiden johtaminen vaativissa projekteissa edellyttää monipuolisia johtamistaitoja. Tunneälyä ja näkemystä tarvitaan erityisen paljon silloin, kun työtä tehdään määräaikaisissa työsuhteissa ja kun työtehtävien jatkuminen on epävarmaa. Tällöin on tärkeää projektin tavoitteen saavuttamisen ohella huolehtia myös työntekijöiden jaksamisesta. Tutkimus- ja tuotekehitysprojekteissa tarvitaan nykyisin yhä monipuolisempaa osaamista. Enää ei riitä oman alan asiantuntijuus, vaan pitää osata verkostoitua, tehdä tehokasta markkinointia ja viestintää, laatia hyviä rahoitushakemuksia ja solmia onnistuneita kumppanuuksia hyvin erilaisia taustaorganisaatioita edustavien osapuolten kanssa. Ideoita pitää osata tuottaa ja toteuttaa. Tiukassa istuva ajatus julkisen sektorin helpoista työtehtävistä ei usein enää pidä paikkaansa, vaan työtehtävät edellyttävät sielläkin yhä enemmän yrittäjämäistä toimintaa. Jo yhden projektin johtaminen vaatii paljon samaa osaamista kuin oman yrityksen pyörittäminen. Määräaikaisissa projektitöissä vanhan projektin päättyessä ja uuden löytämisessä tarvitaan usein oman asiantuntemuksen markkinointia sekä verkostojen ylläpitoa. Projektinhallintataitoja voidaan harjoitella hyvin jo opiskeluvaiheessa ja opiskelu jo itsessään voidaan jäsentää projektiksi. Opinnäytetyötkin voidaan mieltää projektiksi. Realististen tavoitteiden asettaminen ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi ovat projektinhallinnan perusta. Opiskelijoille tulisi tästäkin syystä opettaa projektinhallinnan perusteet, jotta heillä olisi erilaisissa harjoitustöissään mahdollisuus testata omia projektinhallintataitojaan ja saada palautetta työprosesseista. Projektiyhdistyksen toiminnanjohtajan Rauno Puskalan (haastattelu 4.11.2004) mukaan yritysmaailman edustajat toivovat, että jo perusopinnoissa huomioitaisiin paremmin projektinhallintataitojen opettaminen. Nykyään jokseenkin kaikki kaikki työelämässä toimivat joutuvat työuransa varrella tekemisiin projektimuotoisen toiminnan kanssa. Kun koulutus on hajanaista ja sattumanvaraista, on seurauksena projektien toteuttamisessa riskien merkittävä kasvu sekä epäonnistumisten lisääntyminen. Virheet tulevat hyvin kalliiksi, sillä ne aiheuttavat sekä taloudellisia vahinkoja että monia muita haitallisia seuraamuksia. (Puskala 2004.) Projektinhallintataitojen oppimiseen liittyy reflektoiva elementti, omien vahvuuksien ja kehittämisalueiden hahmottaminen. Kun omaa osaamistaan voi testata jo opiskeluvaiheessa, on projektinhallintataitojen oppimisprosessi hyvässä vauhdissa työelämään siirryttäessä. 3 2.3 Projektinhallinnan opetus YHTIS-projektissa Tampereen yliopiston YHTIS-projektiin liittyvässä koulutuksessa opetettiin projektinhallintaa ja projektin tuottamista yhteiskuntatieteilijöille. Kolmen opintoviikon laajuinen koulutus toteutettiin kaksi kertaa, keväällä 2003 ja 2004. Opiskelijat antoivat opintojaksosta innostunutta palautetta. 3 Omien projektinhallintataitojen tasoa voi testata projektitoiminnan sertifikaattikokeessa. Suomessa on mahdollista suorittaa mm. IPMA-sertifikaatti (International Project Management Association), jonka pätevyysmäärittelyihin voi tutustua osoitteessa http://www.pry.fi/sertifiointi/patevyys2001.pdf.

7 Opintojakson tavoitteena oli antaa opiskelijoille yleiskuva projektin suunnittelusta, organisoinnista, johtamisesta, toteuttamisesta sekä talouden hallinnasta. Lisäksi opintojaksolla käsiteltiin mm. ideoiden tuottamista, rahoituksen hankintaa sekä työssäjaksamiseen, pätkätöihin ja tekijänoikeuksiin liittyviä haasteita. Vierailevat luennoitsijat perehdyttivät opiskelijoita erilaisiin projektikulttuureihin projektiesittelyissä, joita olivat esim. asiantuntijapalveluiden toimitusprojektit, koulutusprojektit, tv-ohjelman tuottaminen ja tapahtuman järjestäminen. Keväällä 2004 pidetyllä opintojaksolla tehtiin harjoitusryhmissä myös projektien riskien hallintaan, tuottamiseen ja suunnitteluun liittyviä käytännön harjoituksia. Molemmilla jaksoilla opiskelijat pitivät kurssin ajan oppimispäiväkirjaa, jossa he reflektoivat omaa oppimistaan kurssin edetessä. Kurssin kirjallista harjoitustyötä varten opiskelijat haastattelivat itse valitsemaansa projektipäällikköä. Haastattelun pohjalta tehtiin projektiesittely, jossa kuvattiin projektin perusvaiheet, arvioitiin projektin toimintaa ja esiteltiin oma arvio projektin toteuttamiseen liittyvistä riskeistä. Harjoitustyöt esiteltiin koko ryhmälle, jolloin opiskelijat tutustuivat yhden opintojakson aikana luentojen ja harjoitustöiden kautta lähes 40 erilaiseen projektiin. Opiskelijoille olikin yllätys, kuinka paljon erilaisia mielenkiintoisia projekteja oli käynnissä. Positiivista harjoitustyön tekemisessä oli myös se, että muutama opiskelija löysi haastatteluiden kautta itselleen työpaikan. Projektiesittelyiden kautta opiskelijat havaitsivat myös, että suurin osa projektityöstä on työmarkkinoiden ns. näkymätöntä työtä, joka ei näy työnhakukanavien kautta; projekteihin pitää itse tarjoutua töihin. Tämäntyyppinen työllistyminen edellyttää kuitenkin verkostoitumistaitoja, joista opintojakson suorittaneet opiskelijat saivat jo esimakua. Lopuksi vielä joitakin opiskelijoiden palautteita siitä, mitä he olivat mielestään oppineet opintojakson aikana: Kokonaiskuva projektinhallinnasta ja -tuottamisesta, nyt tavallaan käsittää vähän paremmin, mistä projekteissa on kysymys. Osansa tämän toteutumisessa oli myös kuunnelluilla esityksillä, jotka toivat esiin sen, miten eri tavoilla projekteja voidaan suunnitella ja toteuttaa. Nyt projektikäsite ei enää näyttäydy kaukaisena, tyhjänä ja jotenkin hienona, vaan tietää mistä projekteissa on kysymys. Varmuutta siitä, että oikeassa kurssissa ollaan. Ja käsitteitä, ajatuskulkuja, tapoja hahmottaa paperilla se, mitä tapahtuu käytännössä. Oma työsarka hahmottuu nyt selkeämmin, KIITOS! Halusin oppia projektien kokonaishallintaa työelämää varten. Uskon oppineeni etsimäni/haluamani. Opin ennen kaikkea budjetinhallintaa, josta uskon olevan hyötyä myös henkilökohtaisten hankintojen kanssa. Luennot sisällöltään vaihtelevia ja kokonaisuudessaan pystyttiin käymään läpi oleellisemmat osaalueet. Hyvää oli luonnollisesti se, että näin saimme tietoa ja näkemyksiä niinkin monen eri alan osaajalta. Halusin saada jotain ryhtiä ja systematiikkaa siihen, mitä olen tekemässä (projektisuunnittelu); nimiä ja termejä sille puuhastelulle. Uskon osaavani hahmottaa projektityötä paremmin ja laajaalaisemmin. Miten päättää projekti ja siirtää projektista opittu normaalikäytäntöön. Parasta oli ihana ryhmä, monitahoisia, erilaisia ihmisiä. Etenkin harjoitustyöt ovat olleet opettavaisia. Hyviä olivat myös projekti-ihmisten puheenvuorot, samoin projektitermistön aukaisu.

8 3 Projektit hallinnassa? -kartoitus YHTIS-projekti toteutti Projektit hallinnassa? -kartoituksen yhteistyössä Tampereen yliopiston uraja rekrytointipalveluiden kanssa elo-syyskuussa 2004. Idea kartoituksen tekemiseen syntyi, kun projektissa havaittiin, että projektityöskentelyyn johdattavat opinnot ovat opiskelijoiden taholta erittäin kysyttyjä, mutta niiden tarjonta yliopistossa näytti ainakin opinto-oppaiden valossa varsin vähäiseltä. Kartoituksen tavoitteena olikin selvittää melko nopealla aikataululla projektinhallinnan opetuksen tilaa Tampereen yliopistossa. Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti, 1) onko yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnan käsityksen mukaan opiskelijoille tarjolla riittävästi projektinhallinnan opintoja ja 2) ovatko tällaiset opinnot tarpeellisia ja jos ovat, minkä tahon opetusta pitäisi järjestää. Lisäksi kyselyn avulla kartoitettiin, miten hyvin opettajat ja tutkijat tunnistavat työssään projektimaisen työn piirteitä ja kuinka suuri osa heidän työajastaan kuluu projektiluontoisten tehtävien parissa. 3.1 Kartoituksen toteutus ja vastaajien kuvailua Kartoitus toteutettiin www-kyselynä, jolloin siihen osallistuneet henkilöt täyttivät kyselylomakkeen internetissä. Kartoituksen kohderyhmänä oli Tampereen yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunta, joka pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman laajasti erilaisten sähköpostilistojen kautta (laitosten omat sähköpostilistat sekä opettajat-lista). Listoille lähetettiin sähköpostiviesti, jota listan ylläpitäjää pyydettiin lähettämään eteenpäin. Sähköpostiviestissä esiteltiin lyhyesti kartoitus ja sen tarkoitus sekä ilmoitettiin www-osoite, jossa kyselylomake oli mahdollista täyttää. Kyselylomake on liitteenä. Käytetyn aineistonkeruumenetelmän perusteella on mahdotonta tietää, kuinka laajasti sähköpostiviesti on lopulta tavoittanut yliopiston henkilökuntaa. Viesti on saattanut jäädä lähettämättä edelleen joillakin laitoksilla tai yliopistossa voi olla tutkimus- ja opetushenkilökuntaa, jotka eivät kuulu em. sähköpostilistoille eivätkä siten ole saaneet pyyntöä osallistua kartoitukseen. Vaikka otantamenetelmä ei tuottanutkaan kohdejoukosta edustavaa otosta, voitaneen kuitenkin olettaa, että kartoituksen tulokset antavat jonkinlaisia suuntaviivoja siitä, mikä on projektinhallinnan opetuksen tilanne Tampereen yliopistossa. Kyselyyn vastasi yhteensä 90 Tampereen yliopiston työntekijää. Vastaajista suurin osa (60 %) kuului opetusta antavaan henkilöstöön, reilut 30 % vastaajista ilmoitti nimikkeekseen tutkija ja noin 8 % vastaajista kuului ryhmään Muut, joka sisältää esim. suunnittelijat ja projektipäälliköt. Kyselyyn vastanneiden nimikkeet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden nimikkeet Nimike N % Tutkija 29 32,2 Professori 25 27,8 Lehtori 12 13,3 Yliassistentti 10 11,1 Muut 7 7,8 Assistentti 4 4,4 Tuntiopettaja 3 3,3 Yhteensä 90 100,0

9 Kartoitukseen osallistui henkilöitä kaikista Tampereen yliopiston kuudesta tiedekunnasta sekä lisäksi kahdesta erillislaitoksesta. Yksi vastaaja ei ilmoittanut yksikköään. Vastaajien jakautuminen tiedekunnittain näkyy taulukosta 2. Taulukkoa tarkasteltaessa kannattaa kuitenkin panna merkille, että vastanneiden määrä ei ole oikeassa suhteessa tiedekuntien kokoon nähden ja lisäksi on huomioitava, että vastauksia tuli hyvin epätasaisesti eri laitoksilta. Nämä seikat ilmentävät osaltaan otantaan liittyviä haasteita. Taulukko 2. Vastaajien jakautuminen tiedekunnittain Tiedekunta N % Yhteiskuntatieteellinen TDK 30 33,7 Humanistinen TDK 15 16,9 Informaatiotieteiden TDK 13 14,6 Lääketieteellinen TDK 13 14,6 Kauppa- ja hallintotieteiden TDK 8 9,0 Kasvatustieteiden TDK 6 6,7 Erillislaitos 4 4,5 Yhteensä 89 100,0 Kyselyyn osallistuneista 73 prosentilla työsuhde oli yliopistossa määräaikainen ja lopuilla (27 %) vakinainen. Tampereen yliopiston vuoden 2001 henkilöstökertomuksen mukaan määräaikaisia työsuhteita yliopistossa oli 60 % kaikista työsuhteista. Tutkimushenkilöstöstä määräaikaisena työskenteli jopa 98 %, kun taas opetushenkilöstöstä määräaikaisia oli noin 40 % henkilöstöstä. (Tampereen yliopiston henkilöstökertomus 2002, 15.) Kyselyyn vastanneista yli kolmannes oli tutkijoita (ks. taulukko 1), mikä selittänee tässä kartoituksessa esiintyvää suhteellisesti suurempaa määräaikaisten henkilöiden joukkoa kuin Tampereen yliopistossa keskimäärin. Vastaajat olivat työskennelleet Tampereen yliopistossa keskimäärin noin kahdeksan vuotta, mutta hajonta vastaajien välillä oli kohtalaisen suurta vaihdellen alle vuoden työkokemuksesta 39 vuoteen (s=7.54, md=6.50). Muiden työnantajien kuin Tampereen yliopiston palveluksessa vastaajat olivat olleet myös keskimäärin noin kahdeksan vuoden verran. Hajontakin oli samaa luokkaa Tampereen yliopistossa vietettyjen työvuosien kanssa vaihdellen alle vuoden pituisesta työkokemuksesta 31 vuoteen (s=8.26, md=5). 3.2 Kartoituksen tulokset 3.2.1 Projektimaiseen työhön käytetty aika ja työn luonne Projektimaiseen työhön käytetty aika vaihteli hyvin paljon vastaajien välillä, mutta keskimäärin siihen käytettiin aikaa noin 20 tuntia viikossa (s=15.45, md=15). Useassa vastauksessa tuotiinkin esille, että viikoittaista projekteihin käytettyä työaikaa oli vaikea arvioida, sillä on mahdoton vastata, missä kulkee projektin raja. Vain kahdeksan vastaajaa (10 %) ilmoitti, että he eivät käytä työaikaansa lainkaan projektimaisessa työssä. Toisaalta yli 30 prosentilla vastaajista projektimaiseen työhön kului aikaa 30 50 tuntia viikossa. Jotkut vastaajista kertoivat, että heidän koko työaikansa menee projektiluonteiseen työhön sen tarkemmin ilmoittamatta, kuinka monta tuntia he työskentelevät viikossa. Heille projektimaisen työn osuudeksi laskettiin 37 viikkotyötuntia. Kuusi vastaajaa oli jättänyt vastaamatta kysymykseen tai vastauksesta ei käynyt selkeästi ilmi projektimaiseen työhön kuluvaa aikaa. Määräaikaisissa työsuhteissa olevat käyttivät viikossa enemmän aikaa projektimaiseen työhön kuin vakinaisissa työsuhteissa olevat (t (50,56)= -2,39, p=.02).

10 Projektimaisen työn luonnetta koskevaan kysymykseen vastasi 81 henkilöä. Useilla vastaajista oli meneillään useampia kuin yksi projektiluonteinen työtehtävä, jolloin mainintoja erilaista työtehtävistä kertyi yhteensä 111 kappaletta (ks. kuvio 1). Projektimaisesta työstä suurin osa (58 %) liittyi erilaisiin tutkimusprojekteihin. Moni vastaaja oli tässä kohtaa myös eritellyt tutkimusprojektin toteuttamiseen tyypillisesti kuuluvia vaiheita: tutkimussuunnitelman laatiminen, yhteistyökumppaneiden ja rahoituksen hankkiminen, henkilökunnan rekrytointi, budjetin seuranta sekä tulosten raportointi ja julkaiseminen. Vastausten perusteella ei ollut aina helppoa tehdä eroa tutkimus- ja muiden kehityshankkeiden välillä. Muulla kehityshankkeella tarkoitetaan tässä sitä, että hankkeen pääasiallinen tehtävä ei ole tutkimus, vaan toiminnan kehittäminen jotenkin muuten tai vastaaja ainakin tekee hankkeessa jotakin muuta kuin tutkimusta, esimerkiksi suunnittelutehtäviä. Tällaisia projektimaisia työtehtäviä oli seitsemällä prosentilla vastaajista. Opetukseen tai sen kehittämiseen liittyi 14 % projektiluonteisesta työstä. Tyypillinen esimerkki tässä kategoriassa oli jonkin uuden kurssin tai opintokokonaisuuden suunnitteluprosessi. Julkaisutoiminnasta oli kuusi mainintaa, esimerkkinä kirjan toimittaminen. Yksikön imagon kohentamistyöksi (neljä mainintaa) laskettiin esimerkiksi laitosten huippuyksikköhaut. Projektiluonteiseksi työksi oli ilmoitettu myös joukko erilaisia työtehtäviä (13 mainintaa), joita on vaikea sijoittaa mihinkään edellä mainituista luokista. Tähän luokkaan Muu kuuluivat mm. uuden yksikön ja tieteellisen seuran perustaminen sekä tutkijakoulun johtaminen. Tutkimusprojekti (n=64) 58 Opetus ja sen kehittäminen (n=16) 14 Työn luonne Muu (n=13) Muu kehityshanke (n=8) 7 12 Julkaisutoiminta (n=6) 5 Yksikön imago (n=4) 4 Kuvio 1. Projektimaisen työn luonne 0 20 40 60 80 Prosenttia maininnoista (N=111) 3.2.2 Projektinhallinnan opetuksen tarjonta ja tarve yliopistossa Lähes puolet vastaajista (49 %) oli sitä mieltä, että heidän yksikkönsä opetustarjonnassa ei ole lainkaan tarjolla projektinhallinnan opetusta opiskelijoille, kun taas viidesosa vastaajista ilmoitti jonkinlaista opetusta löytyvän. Huomionarvoista on myös se, että kolmasosa vastaajista ei osannut sanoa, oliko heidän yksikössään tarjolla opiskelijoille jonkinlaista projektinhallinnan opetusta vai ei. Vastaajia pyydettiin myös vapaamuotoisesti kertomaan, millaista projektinhallinnan opetusta opiskelijoille tällä hetkellä yksikössä järjestetään. Vastausten perusteella Tampereen yliopistossa näyttää olevan vain muutamia oppiaineita, joissa opiskelijoille järjestetään projektiopintoja. Kuvausten

11 mukaan nämä opinnot vaihtelevat muun opetuksen ohessa pidettävistä muutaman tunnin luennosta varsin mittaviin jopa viiden opintoviikon laajuisiin projektitöihin, joiden aikana käydään läpi aivan oikea pieni suunnittelu- ja toteutustyö. Tehtävänannot näihin projekteihin tulevat usein ulkopuolisilta tahoilta, mikä tekee oppimiskokemuksista hyvin autenttisia. Vastaajien antamista opintojaksokuvauksista kävi kuitenkin ilmi, että painopiste projektiopinnoissa on yleensä kulloisenkin projektin aiheessa eikä opinnoissa käsitellä juurikaan esimerkiksi projektin rahoitusta, riskien hallintaa tai taloushallintoa. Lomakkeen väittämäkysymyksillä (kysymykset 3.1 3.9) kartoitettiin mm. projektinhallintakoulutuksen saatavuutta ja tarpeellisuutta yliopistossa sekä projektinhallintaan liittyvien käsitteiden tuntemista. Näyttää siltä, että väittämiin on ollut melko hankala vastata, sillä useissa väittämissä puuttuvia vastauksia on suhteellisen paljon, kuten myös keskimmäisiä, ei samaa eikä eri mieltä - vastauksia. Tästä huolimatta kartoitus kuitenkin osoitti erittäin selkeästi, että projektinhallinnan opetus koetaan työtehtävien kannalta tärkeäksi ja hyödylliseksi, mutta opetusta ei ole tarjolla tarpeeksi yliopistossa. Jopa yli 90 % väittämään Projektinhallintakoulutusta pitää järjestää yliopistossa (väittämä käännetty) vastanneista oli väitteen kanssa samaa mieltä, mikä kertoo hyvin selvästi koulutuksen tarpeellisuudesta. Eri mieltä tästä asiasta ei ollut kukaan. Projektinhallinnan opetuksen tarpeesta kertoo myös se, että alle 10 % väittämiin vastanneista koki, että opetusta on tarjolla omassa yksikössä tarpeeksi joko erillisenä tai muuhun opetukseen kytkettynä (ks. kuvio 2.). 80 60 62 74 Prosenttia 40 20 29 18 9 8 0 Kolutusta tarjolla riittävästi omassa yksikössä opetuksen ohella (N=76) Väittämä Koulutusta tarjolla riittävästi erillisenä omassa yksikössä (N=76) Eri mieltä Ei eri eikä samaa mieltä Samaa mieltä Kuvio 2. Projektinhallinnan opetuksen tarjoaminen opiskelijoille omassa yksikössä Siitä huolimatta, että projektinhallinnan opetusta kaivattiin selkeästi lisää, oli vastaajilla vaikeuksia ottaa kantaa siihen, kenen vastuulle opetus parhaiten sopisi: lähes 40 % väittämiin vastanneista ei ollut eri eikä samaa mieltä siitä, pitäisikö oman yksikön vai jonkin muun yksikön järjestää opiskelijoille projektinhallinnan opetusta. Epävarmoja oltiin myös siitä, opiskelevatko oman laitoksen opiskelijat projektinhallintaa muilla laitoksilla. (Ks. kuvio 3.)

12 Prosenttia 60 40 20 47 46 39 38 14 16 37 49 14 0 Oman yksikköni tulisi järjestää lisää koulutusta (N=74) Muiden yksiköiden tulisi järjestää lisää koulutusta (N=74) Yksikkömme opiskelijat opiskelevat projektinhallintaa muilla laitoksilla (N=70) Väittämä Eri mieltä Ei eri eikä samaa mieltä Samaa mieltä Kuvio 3. Projektinhallinnan opetuksen järjestäminen opiskelijoille Vastaajien oli mahdollista kertoa avoimella vastauksella tarkemmin, millaista yliopistoopiskelijoille järjestettävän projektinhallinnan opetuksen heidän mielestään pitäisi olla sekä eritellä, minkä tahon opetusta tulisi järjestää. Opetusta toivottiin etenkin projektinhallinnan ammattilaisilta, jolloin opettajana voisi toimia esimerkiksi menestynyt, osaava projektikoordinaattori, joka osaa selkeyttää projektinhallinnan ydinasioita ja esittää ne kuulijakunnalle soveltuvalla tavalla. Toisaalta myös jonkinlainen kytkös oman aineen substanssiin ja laitoksen henkilökuntaan nähtiin välttämättömänä: oma laitos on tarpeen osana koulutusta, koska tietämys ammatillisesta orientaatiosta ja työelämän tehtäväkentästä on täällä. Joidenkin vastaajien mielestä paras vaihtoehto projektinhallinnan opetukselle olisi opiskelijoiden ottaminen mukaan laitoksen projekteihin mieluiten palkattuina projektiapulaisina sillä pelkän teorian opiskelun ei uskottu johtavan kovin hyvään tulokseen. Oman laitoksen katsottiin usein olevan paras mahdollinen opetuksen antaja projektien substanssin osalta, mutta toisaalta myös myönnettiin, että projektinhallintaan oleellisesti kuuluvat talouden hallinta ja johtaminen tuntuivat olevan laitoksissa huomattavasti vähäisemmällä osaamisella. Tähän asti projektin johtamisen on voinut oppia sink or swim -tyylillä, ja voisi helpottaa elämää, jos jotakin opastustakin olisi kommentoi eräs vastaaja. Osaamista näillä alueilla toivottiin löytyvän erityisesti projektinhallinnan ammattilaisilta, ulkopuolisilta konsulteilta tai toisaalta yliopiston sisältä esimerkiksi Ura- ja rekrytointipalveluista tai kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnasta. Täsmällinen kannanotto opetuksen järjestäjästä tuotti kuitenkin useille vastaajista vaikeuksia. Laitosten tarve käyttää oman laitoksen ulkopuolisia kouluttajia heijastuu myös vastaajien näkemyksissä siitä, miten he näkevät yksikkönsä opettajien kyvyt ohjata opiskelijoita projektinhallinnassa sekä siinä, kuinka hyvin he arvelevat opettajien ylipäänsä tuntevan projektinhallintaan liittyviä käsitteitä. Vain alle viidennes opiskelijoiden ohjaamista koskevaan väittämään vastanneista oli sitä mieltä, että opettajien opiskelijoille antama ohjaus projektinhallinta-asioissa on hyvällä mallilla. Hieman useampi mutta kuitenkin vain noin joka neljäs uskoi, että laitoksen opettajat tuntevat riittävästi projektinhallintaan liittyviä käsitteitä, kuten henkilöstön, kommunikaation ja riskien hallinta. (Ks. kuvio 4.) Myös kartoitukseen vastaajille projektinhallinnan käsitteet tuottivat päänvaivaa, sillä muutamissa vastauksissa oli kommentoitu, että kysymys oli vaikea, siihen oli hankala vastata tai ei oikein ymmärretty, mitä projektinhallinnan käsitteillä tarkoitetaan.

13 Prosenttia 60 40 20 45 37 37 39 18 24 0 Yksikköni opettajat osaavat ohjata opiskelijoita projektinhallinnassa (N=73) Väittämä Yksikköni opettajat tuntevat projektinhallinnan käsitteet (N=72) Eri mieltä Ei eri eikä samaa mieltä Samaa mieltä Kuvio 4. Opettajien kyky ohjata opiskelijoita projektinhallinnassa sekä opettajien projektinhallintaan liittyvien käsitteiden tuntemus Kyselylomakkeella tiedusteltiin myös sitä, missä vaiheessa opintoja projektinhallinnan opetusta olisi hyödyllisintä järjestää opiskelijoille. Monenlaiset vaihtoehdot saivat vastauksissa kannatusta, ja ne on esitetty taulukossa 3. Suurin osa vastanneista oli kuitenkin sitä mieltä, että opetus sopisi parhaiten opintojen loppupuolelle (ainakin osittain syventäviin opintoihin) tai jatko-opintoihin. Toisaalta melko monet vastaajista olivat valmiita sijoittamaan projektinhallinnan opetusta myös aineopintoihin. Tällöin ideana oli usein pro gradu -tutkielman tekoprosessin näkeminen projektina, jonka läpiviemistä saattaisi helpottaa aineopinnoissa suoritettu projektinhallintaa käsittelevä opintojakso. Taulukko 3. Missä vaiheessa projektinhallinnan opetusta kannattaisi järjestää? Opintovaihe, johon projektinhallintakoulutus N % sopisi parhai- ten Aine-/syventävät opinnot 16 20,8 Syventävät/jatko-opinnot 16 20,8 Syventävät opinnot 12 15,6 Jatko-opinnot 10 13,0 Aineopinnot 9 11,7 Sopii kaikkialle/koko koulutuksen 9 11,7 ajan Muu järjestely 3 3,9 Perusopinnot 2 2,6 Yhteensä 77 100,0 Se, miksi projektinhallinnan opetus nähtiin erittäin tarpeellisena osana tutkintoa, selittynee melko pitkälti sillä, että suurin osa (63 %) vastaajista uskoi, että oman laitoksen opiskelijat sijoittuvat valmistumisensa jälkeen sellaisiin tehtäviin, joissa he tarvitsevat projektinhallintataitoja. Toisaalta jatko-opintojen saamasta suurehkosta kannatuksesta koulutuksen järjestämisen ajankohdaksi voidaan ehkä päätellä, että erityisesti tutkijoiden tai tutkijoiksi aikovien ajatellaan tarvitsevan projektinhallinnan opetusta yliopistossa. On kuitenkin huomion arvoista, että tämänkin väittämän kohdalla kol-

mannes vastaajista oli ei eri eikä samaa mieltä eli kannan ottaminen opiskelijoiden työelämätarpeisiin tuotti vaikeuksia. Tämä voi olla osoitus siitä, että laitoksen henkilökunnalla ei sittenkään ole kovin tarkkaa tietoa opiskelijoiden työllistymisestä. 14

15 4 Yhteenveto Muutokset työelämässä ovat johtaneet siihen, että töitä tehdään yhä enenevässä määrin erilaisissa projekteissa. Kun työ organisoidaan projektiksi, on tavoitteena usein työnteon tehostaminen. Jos projekti on hyvin suunniteltu ja se pidetään hallinnassa, onkin työn tehostuminen realistinen tavoite. Toisaalta projektityöskentelylle näyttää olevan tyypillistä, että samoja virheitä toistetaan projektista toiseen: aikataulut eivät pidä, työmäärät ylittyvät tai lopputulos ei vastaakaan asetettua tavoitetta (Ruuska 1999). YHTIS-projektin ja Ura- ja rekrytointipalveluiden projektinhallinnan opetuksen tarjontaa ja tarvetta kartoittava kysely osoitti, että laitoksilla tiedostetaan työelämässä tapahtuneet muutokset. Suurin osa vastaajista arveli, että laitoksen opiskelijat tulevat työllistymään valmistumisensa jälkeen erilaisiin projekteihin. Monet vastaajista myös kertoivat omakohtaisia kokemuksia, miten projektinhallintataitojen puuttuminen ja kaiken kantapään kautta oppiminen on vaikeuttanut omaa työtä vuosien varrella. Vastaajat kokivatkin projektinhallintataitoihin johdattelevan opetuksen järjestämisen yliopisto-opiskelijoille erittäin tärkeänä, mutta samalla he toivat esille, ettei opetusta ole tällä hetkellä riittävästi tarjolla. Projektinhallintataitoja voidaan hyvin alkaa harjoitella jo opiskeluaikana, sillä yliopistosta valmistuva vie läpi ainakin yhden selkeän projektin, kandidaatin tai pro gradu -tutkielman. Toki moni muukin opintojakso tai tehtävä miksei myös koko opiskeluaika on mahdollista nähdä projektina. Projektinhallintaa voidaan opettaa opiskelijoille erillisenä kokonaisuutena, kuten YHTIS-projektissa tehtiin. Opiskelijat voivat myös suorittaa jonkin oman pääaineen keskeisen opintojakson projektimaisesti työskennellen, kuten joissakin oppiaineissa onkin tehty. Tällöin opetuksessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota substanssiosaamisen lisäksi myös esimerkiksi projektin rahoitukseen ja johtamiseen. Projektimaisen työskentelyn oppimista voidaan tukea myös erilaisilla opetusmenetelmillä. Esimerkiksi tutkivaan oppimiseen perustuvissa opetusmenetelmissä opiskelijat toimivat ryhmässä asiantuntijoina. Oppimisen tavoitteena on paitsi opiskeltavan asian omaksuminen myös ongelmanratkaisu-, tiedonhankinta-, vuorovaikutus-, itseohjautuvan oppimisen sekä oman oppimisen arvioinnin taitojen kehittyminen, jotka ovat kaikki tarpeellisia taitoja projekteissa työskenneltäessä. (Ks. Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999.) Kun Suomen yliopistoissa siirrytään kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen syksyllä 2005, pitäisi uusissa tutkinnoissa näkyä entistä paremmin opiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistaminen (Yliopistojen kaksiportaisen tutkinnon toimeenpano 2002). Projektinhallinnan opetuksen sisällyttäminen tutkintoon tavalla tai toisella voisi olla yksi selkeä askel tähän suuntaan.

16 Lähteet Fangel, M. 2004. The process of advancing project management in organisations. Esitys Nordnet 2004 -konferenssissa 1.10.2004. Jokinen, T., Peltoniemi, M. & Karivalo, P. 2004. Critical success factors in high technology projects. Project Perspectives 27 (1), 24-27. Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo: WSOY. Pelin, R. 2002. Projektinhallinnan käsikirja. Helsinki: Gummerus. Projektin johdon pätevyys: Osaamisjäsentely. 2001. Projektiyhdistys. Saatavilla www-muodossa. <http://www.pry.fi/sertifiointi/patevyys2001.pdf>. 12.11.2004. Puskala, R. 2004. Projektiyhdistyksen toiminnanjohtajan puhelinhaastattelu 4.11.2004. Ruuska, K. 2001. Projekti hallintaan. Jyväskylä: Gummerus. Stewart, T. A. 1998. Intellectual capital. The new wealth of organizations. London: Nicholas Brealey Publishing Ltd. Tampereen yliopiston henkilöstökertomus vuodelta 2001. 2002. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. Saatavilla www-muodossa. <http://www.uta.fi/hallintokeskus/hela/asiakirjat/henkkert2001.pdf>. 30.10.2004. Yliopistojen kaksiportaisen tutkinnon toimeenpano. 2002. Opetusministeriön työryhmän muistio 39:2002. Saatavilla www-muodossa. <http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/39_02tutkintorak/39_02tutkintorak.pdf>. 30.10.2004.

17 LIITE: Kyselylomake Projektinhallintakysely Hyvä opettaja/tutkija, Kartoitamme Tampereen yliopiston eri laitosten projektinhallintaan liittyvien taitojen opetuksen tilannetta ja mahdollista ko. aiheen opettamisen lisätarvetta. Vastaamalla kyselyyn voit osallistua elokuvalippujen arvontaan. 1. Taustatietoja 1. Mikä on nimikkeesi? (esim. tutkija, professori) 2. Kuinka monta vuotta olet ollut töissä Tampereen yliopistossa? 3. Kuinka monta vuotta olet ollut muiden työnantajien palveluksessa yhteensä? 4. Onko nykyinen virka- tai työsuhteesi Vakinainen Määräaikainen 5. Mikä on laitoksesi tai yksikkösi nimi 6. Kuinka monta tuntia viikossa sinulla kuluu projektimaiseen työhön keskimäärin? Projektiluonteisella työllä tarkoitetaan esim. laitoksen sisäisiä ja ulkoisia tutkimus- ja kehityshankkeita 7. Kerro tarkemmin millaista projektimainen työsi on.

18 2. Projektinhallintakoulutus opiskelijoille - taustoja 1. Onko laitoksenne/yksikkönne opetuksessa tarjolla projektinhallintakoulutusta opiskelijoille? (Projektinhallinnalla tarkoitetaan esim. projektin ja aikataulujen suunnittelua, rahoitusta, riskienhallintaa, projektin johtamista, projektien budjetointia ja taloushallintoa..) Ei En osaa sanoa Kyllä 2. Kerro tarkemmin millaista koulutusta opiskelijoille tarjotaan? (Esim. kuinka monta opintoviikkoa, miten sitä opetetaan, onko erillinen kurssi vai muiden kurssien yhteydessä) 3. Projektinhallintakoulutus opiskelijoille Miten hyvin seuraavat väitteet pitävät mielestäsi paikkaansa? 1=ei pidä ollenkaan paikkaansa 5=pitää täysin paikkansa 1. Omalla laitoksellani/yksikössä on tarjolla riittävästi erillistä projektinhallintakoulutusta opiskelijoille 2. Oman laitokseni/yksikköni opetuksen ohessa käsitellään riittävästi myös projektinhallintaan liittyviä asioita 3. Oman laitokseni/yksikköni opettajat eivät tunne riittävän hyvin projektinhallinnan käsitteitä 4. Oman laitokseni/yksikköni opettajat osaavat ohjata opiskelijoita projektinhallinnassa riittävän hyvin 5. Laitoksemme/yksikkömme opiskelijat opiskelevat projektinhallintaa muilla laitoksilla 6. Laitoksemme/yksikkömme opiskelijat 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5

19 eivät sijoitu projektinhallintataitoja vaativiin tehtäviin valmistumisen jälkeen 7. Oman laitokseni/yksikköni tulisi järjestää lisää projektinhallintakoulutusta opiskelijoille 8. Muiden laitosten/yksiköiden tulisi järjestää lisää projektinhallintakoulutusta laitoksemme/yksikkömme opiskelijoille 9. Projektinhallintakoulutusta ei tarvitse järjestää yliopistossa ollenkaan 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 10. Jos koet, että projektinhallintakoulutusta pitäisi mielestäsi tarjota opiskelijoille, niin millaista sen tulisi olla ja minkä tahon tulisi sitä järjestää? 11. Mihin vaiheeseen opintoja projektinhallintakoulutus mielestäsi sopii parhaiten? (perusopinnot, aineopinnot, syventävät, jatko-opinnot) 12. Muuta kommentoitavaa kyselystä tai projektinhallintaan liittyvistä asioista. Tämän kyselyn toteuttaja on Tampereen yliopiston YHTIS-projekti kumppaninaan Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut. Kiitos ajastasi ja hyvää syyslukukautta!