Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti 2 / 2013 Sekaisin Marista Vesijättö Ukir: piruja seinille eiku sählystä
maanmittarin vermeet OSA 2: JAKO Teksti ja kuva: Jussi Tossavainen Viisarin sarja maanmittarin vehkeistä eli tärkeimmistä apuvälineistä jatkuu. Mannekiininamme jatkaa maanmittausinsinööri Janne Metso Pirkanmaan- Satakunnan maanmittaustoimistosta. Jannen Top 5-härpäkelista näyttää seuraavalta: 1. JAKO-järjestelmä 2. VRS-RTK GPS 3. Takymetri 4. Lakikirja 5. Maastotyövälineet. Kakkosella siis aloitettiin lehden ykkösnumerossa ja logiikan vuoksi kakkosnumerossa vedellään ykkösellä. Eli JAKO, olkaapas hyvät. Janne Metso johdattelee Tampereen toimipisteessä neukkariin, jossa on pc, mutta missäs se JAKO on? No, siellähän se on. Ei mikään virtaviivainen design-mötikkä, vaan abstraktio eli tietokoneohjelma palvelimella. Janne räppää masiinan päälle ja näytölle rävähtää Suomen kartta. Koko Suomi on edessämme ja työstettävissä. Zuumataan lähemmäs ja pian jo nähdään kiinteistöjaotusta Naistenmatka-nimisessä kylässä Pirkanmaalla. Isojakoon päätyvät kaikki JAKO-järjestelmällä pidetään yllä Suomen kiinteistörekisteriä. Tai JAKOsta me yleensä vain puhumme, Janne paljastaa. Näytöllä näkyvät nyt tietyn alueen lohkotut kiinteistöt eli maallikkokielellä tontit. Ruudulta löytyvät kaikki pyykit, rajamerkit ja rajat. Kartalta voidaan avata kaikki kiinteistön tiedot, näistä selviää historia, mitä kaikkia toimituksia on tehty, Janne kertoo. Esimerkkitapauksessa toteamme, että kyseisessä kiinteistössä on tehty lohkominen 2010 ja rajankäynti. Hyvällä syyllä voidaan puhua historiasta, sillä tietoja löytyy tässä tapauksessa aina halkomiseen vuodelta 1769. Isojakoon päätyvät yleensä lopulta kaikki. Virtuaalinen siis paperiton? JAKO ei ole vain yksi ohjelma. Siihen linkittyy monta muuta ohjelmaa, kuten nyt vaikka arkistotietojen ARKKI ja toimituspöytäkirjojen SULKA. Kaikki tapahtuu sähköisesti, myös toimitusinsinöörin allekirjoitus pin-koodilla. Kaikki kartat ja asiakirjat ovat virtuaalisia arkistoa myöten. Paperiton toimisto on siis totta? No jaa. Vaikka toimituspöytäkirjat lähtevät asiakkaalle maanmittarin käsin koskematta, kyllä jossakin tulostin laulaa villisti. Tämä on vähän tällaista oman kilven kiillottamista, Sieltä löytyvät lohotut kiinteistöt, kaikki pyykit, rajamerkit ja rajat kertoo JAKOn sisuksista maanmittausinsinööri Janne Metso. Janne naurahtaa. Todellakin, kun toimitusinsinööri pinksauttaa koneeltaan valmiin pöytäkirjan lähtemään pdf-muodossa, se tulostuu Itellan lähetyspalvelussa, joka lähettää sen asiakkaalle vanhassa kunnon paperimuodossa. Näin se käy Demonstroidakseen JAKOn käyttöä Janne piirtää edessäni näytölle uuden kiinteistön. Käytännössä mentäisiin maastoon, iskettäisiin pyykki, katsottaisiin piste GPS:llä ja takaisin toimistolla siirrettäisiin pisteet JAKOon. Nyt vähän oiotaan. Janne piirtelee summan mutikassa pisteet näytölle ja istu ja pala siellä se kiinteistö on. Tai ei oikeasti ole. Täytyy muistaa poistaa se myöhemmin. Toivottavasti! Kun kerran kaikki talossa pääsevät pc:llä kiinteistörekisteriin ja toisten tekemiä toimituksia ropeloimaan, eikö ole sabotaasin vaaraa? Kyllä, mutta todennäköisemmin vahingossa. Kuten itselläni kävi, kun eksyin vahingossa Ahvenanmaan kartoille. Sieltä tuli kyllä rakentavahenkistä sähköpostia. Rutiinikysymykset lopuksi. Kenen tekemä? Tämä on laitoksen omien tarpeiden mukaan räätälöity ainutlaatuinen ohjelmisto. Toimiiko hyvin? Kyllä se jo nykyään toimii. Alkuaikoina jumitti useinkin. Tulisiko maanmittari toimeen ilman JAKOa? Mittari kyllä tulisi toimeen, mutta epäilen, että valtio ei! Onko tullut henkilökohtainen suhde vermeeseen? Ei. Tai no jonkinlainen viha-rakkaus. Kotikoneella voi yllättyä siitä, ettei Google Maps toimikaan samoin ja samalla logiikalla kuin JAKO.
Sisältö 2/2013 2 Maanmittarin vermeet osa 2: JAKO 4 Anneli Viljasen herätyskello ei töihin herätä 4 Tien päällä yhteismetsäasioissa 5 Näkymiä ikkunassa: Ikkunan äärellä yhä enemmän käyttäjiä 5 8-vuotias nokialaiseni 6 Tasaus siivitti tuottavuuden kasvuun 8 Vesijättö 11 Peltoalueiden tilusrakenne pirstoutuu vauhdilla 12 Jakosuunnittelua kehitetään 14 Vesitohtori eläkkeelle 15 Sekaisin Marista eiku sählystä 16 MML2014: Yhteisesti sovitut periaatteet ohjaavat uuden organisaation henkilöstöjohtamista 18 Yhdessä läpi muutoksen 20 Verkkoviestintätiimi muokkaa ja kehittää laitoksen internetsivuja 22 Videoneuvottelut ovat paikkansa ansainneet 24 JOKU ei siivoa enää puolestasi! 26 Oma kynä: Kuinka tilusjärjestelijäksi päädytään? 27 Maanmittauslaitoksen brändiuudistus on loppusuoralla 28 Lakipalsta: Kiinteistötoimitusmaksulain perintää koskevaa säännöstä uudistettiin 28 Verkonkokijan veneessä 29 Ukir: Piruja seinille 31 Uutisia Sekaisin muutoksesta Kaikki uusi on aina askel huonompaan. Se on tehottomampaa, hankalampaa, kaikin puolin vaikeampaa. Ainakin se on erilaista. Pitää tehdä toisin kuin on tottunut, ja se harmittaa. Yksi pitää harmin sisällään, toinen suoltaa ulos, kolmas purkaa lenkillä. Harvaa muutos jättää kokonaan kylmäksi, tietää työterveyspsykologi Anu Harjumaaskola, jota on tässä lehdessä haastateltu. Itse olen joutunut käymään samaa harmitus-taistelua. Uusi organisaatio muuttaa minun tapaani tehdä töitä. Viestintätiimi siirtyy pois keskushallinnosta yleishallintoon. Alkuun maalasimme vaikka mitä uhkakuvia vapaalle tiedonkululle ja näimme vaaroja meidän nykyiselle tavallemme tehdä töitä. Aika voitti. On ollut aikaa miettiä, miten asioita voi tehdä. Tapoja on monia, ja lähes aina joutuu tekemään erilailla kuin ennen. Poistumaan omalta mukavuusalueelta. KIRRE aloittaa uuden aikakauden. Kymmenen vuoden kulututta tästä KIRREen siirtymisen ajanjaksosta puhutaan kuin JAKOn käyttöönotosta aikanaan, tai karttojen numeeristamisesta, siis muinaissuomeksi sanottuna digitoimisesta. Ne olivat isoja muutoksia, ja niin on KIRREkin. Toivotaan, etteivät Lean ennustukset toteudu ja että hän suunnitteli kriisiviestintäkuviot turhaan. Maanmittauslaitoksen logon historiassa nykyinen logomme on järjestyksessään vasta toinen varta vasten logoksi suunniteltu liikemerkki. Logon 22 vuoden historian aikana Maanmittauslaitoksesta on tullut täysin toisenlainen, kuin mitä se oli silloin ennen internettiä, kännyköitä, kannettavia tai JAKOa ja avointa dataa. Ei ole mitään syytä jämähtää paikoilleen. Aurinkiosta kevättä! Pirkko Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti Viisari ilmestyy 5 kertaa vuodessa. 41. vuosikerta. JULKAISIJA: Maanmittauslaitos/viestintä, Opastinsilta 12 C, PL 84, 00521 Helsinki. TOIMITUS: Päätoimittaja Pirkko Yliselä, puh 040 504 3684, toimitussihteeri Sari Putkonen Viestintä Skrivaus, puh 040 759 7020, Mervi Laitinen, puh 0400 618 297, taitto Leena-Riitta Tuomaala, puh 040 801 7712. SÄHKÖPOSTI: pirkko.ylisela@maanmittauslaitos.fi TOIMITUSNEUVOSTO: Matti Kantanen Etelä-Savon MMT, Leena Mörsky Varsinais-Suomen MMT, Ulla Lanu HAL, Annamaija Krannila/TIPA, Vesa Walamies Keski-Suomen MMT, Harri Lehtimäki ESUOMI. OSOITTEENMUUTOKSET: Maanmittauslaitos/Hallintopalvelukeskus/Tomi Sulva, puh 040 561 2498. PAINO: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2013 ISSN 0356-1461 Kannen kuva Mikael Soininen. Kuvassa on osa Varsinais-Suomen maanmittaustoimiston sekasählyjoukkueesta.
uusille urille Anneli Viljasen herätyskello ei töihin herätä Teksti ja kuva: Mervi Laitinen/MMK Henkilöstöjohtaja Maritta Yläranta ja pääjohtaja Arvo Kokkonen nauttivat kakkukahveja eläkkeelle siirtyvän Annelin kanssa. Maanmittauslaitoksessa yli 40 vuotta eri tehtävissä työskennelleen Anneli Viljasen päivärytmi vaihtui maaliskuun alussa Keskushallinnon sihteerin tehtävistä eläkeläisen arkeen. Iloisia läksiäisiä vietettiin Keskushallinnon väen kesken. 1. Anneli, kun olit pikkulikka, miksi halusit tulla isona? Toisille on selvää, miksi haluaa. Minulla ei ollut tarkkaa ajatusta tulevasta ammatista. Taiteellinen ala on aina kiinnostanut, mutta paremminkin vain harrastuksena. 2. Miten tulit Maanmittauslaitokselle? Ensimmäinen työpaikkani löytyi helposti, aloitin 1.7.1966 työt Hämeen läänin maanmittauskonttorin palveluksessa. Jäin 1.9.1967 virkavapaalle opiskelua varten. Valmistuin merkonomiksi 24.5.1969 ja palasin maanmittauskonttoriin kassanhoitajaksi. Työ sopi minulle hyvin, sillä olen aina ollut tarkka työssäni. Avioiduttuani vuonna 1975 minulle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Helsinkiin. Aloitin työt Kirkkokadulla kanslistin tehtävissä. Muutin Hämeenlinnasta Espooseen, koska miehelläni oli työpaikka Otaniemessä. 3. Tapahtui työuralla Mieleen on jäänyt tältä ajalta rouva, jonka palkalla oli tapana loppua ennen seuraavaa palkkapäivää. Rouva sai sitten vippiä kassasta jättämällä kassaan kultakolikon pantiksi. Totesin, että kolikko kyllä riittää pantiksi. 4. Eläkepäivinäsi teet? Asun vuorotellen Hämeenlinnassa mieheni vanhassa kotitalossa ja Espoossa, koska mieheni on vielä työelämässä. Harrastan antiikin keräämistä, sisustamista ja puutarhanhoitoa. Kirjoja on myös paljon lukulistalla, erityisesti taidetta ja historiaa käsittelevä kirjallisuus kiinnostaa. Vietämme paljon aikaa maalla kesäpaikassamme ja harrastamme metsänhoitoa. Myös perheemme Mila-koira ja tyttären hevoset kuuluvat arkeeni. 5. Millä mielin katsot mennyttä Vaikka työtehtäväni alkuvaiheessa vaihtuivat usein, ei muutoksessa eläminen ole ollut vaikeaa. Olen kokenut elämäni turvalliseksi. Minua on kuunneltu, olen saanut sanoa mielipiteeni, eikä koskaan ole ollut uhkaa työn loppumisesta. Siirryin siis hyvillä mielin eläkkeelle. Tien päällä yhteismetsäasioissa Teksti:Kari Tuppurainen/PSAVO Maanmittauslaitos ja Suomen Metsäkeskus toteuttavat yhteistyössä Yhteismetsä omistusratkaisuna -tiedotuskampanjan vuosina 2013 2014. Ensimmäiset tilaisuudet on jo pidetty. Seuraavan kahden vuoden aikana maakunnallisia tilaisuuksia pidetään eri puolilla maata yhteensä 10 15 paikkakunnalla. Käytännön järjestelyistä huolehtivat Suomen Metsäkeskuksen alueyksiköt. Tiedotuskampanjan taustalla on Suomen valtion metsäpoliittinen tavoite yhteismetsäomistuksen lisäämiseksi. Yhteismetsillä halutaan kehittää tilarakennetta, parantaa metsätalouden kannattavuutta sekä turvata puun tasainen saatavuus. Tavoitteet on kirjattu Kansalliseen metsäohjelmaan 2015 sekä nykyiseen hallitusohjelmaan. Tiedotuskampanjan taustalla ovat myös hyvät kokemukset vuosina 2009 2010 toteutetusta vastaavasta kampanjasta. Tilaisuuksiin osallistui tuolloin noin 750 henkilöä. Vaikutus näkyi selvästi yhteismetsätoimitusten hakemusten määrässä. Kampanjan kohderyhmiä ovat metsänomistajille neuvontapalveluja tuottavat metsä-, maanmittaus- ja rahoitusalan ammattilaiset. Tilaisuuksissa kerrotaan yhteismetsän perustamisesta ja yhteismetsään liittymisestä sekä yhteismetsän vahvuuksista, heikkouksista, verotuksesta, hallinnosta ja erityispiirteistä. Tavoitteena on, että tiedotustilaisuuksiin osallistuvat henkilöt osaavat tilaisuuden jälkeen arvioida yhteismetsän perustamisen ja siihen liittymisen tarkoituksenmukaisuutta metsänomistajaasiakkaansa kanssa. Toisena tavoitteena on, että alan palvelutuottajat pystyisivät vastaamaan yhteismetsiin liittyviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Tilaisuuksien ajankohdista tiedotetaan hyvissä ajoin paikallisille maanmittaustoimistoille. Kirjoittaja työskentelee Pohjois-Savon maanmittaustoimistossa maanmittausinsinöörinä. Hän on toinen kampanjakierroksen vakituisista luennoitsijoista, toinen on metsänhoitaja Jukka Matilainen Suomen Metsäkeskuksesta.
8-vuotias nokialaiseni Teksti: Kirsi Mäkinen/TIPA Vieläkö muistatte kännykät, joilla saattoi vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä? Sellainen löytyy työpöydältäni, tullut käyttööni 10.9.2005. Työpuhelimeni on ottanut tosissaan puheet työurien pidentämisestä. Sitten kun akku lakkaa toimimasta, hankin uuden, tuumasin joskus 4 5 vuotta sitten. Akku (alkuperäinen) ei ole vieläkään hyytynyt, vaan puhelin toimii mainiosti, kunhan vain muistan ladata sen keskimäärin kerran viikossa. Totta puhuen, olen aika tykästynyt helppohoitoiseen, pikku Myyllä tuunattuun retrokännyyni enkä ole ajatellut siitä vielä hetkeen luopua, jos vain akku sallii suhteemme jatkuvan. Hoidan suurimman osan töistäni sähköpostitse enkä yleensä reissaa Pasilaa kauempana. Niinpä pärjään kännyni kanssa mainiosti, vaikka siitä puuttuvatkin kaikki nykypuhelinten mukavuudet, kuten netti, sähköposti ja kamera. Jos tarvitsen kameraa, voin napata kuvan kotipuhelimellani (jolla taitaa olla älyäkin enemmän kuin omistajassaan). Sähköpostit ehdin lukea, kun palaan kokouksesta takaisin pöydän ääreen. Tiukan paikan tullen saatan kurkistaa postit illalla kotikoneella. Työmatkan kuljen kävellen, joten siinäkään en voi viihdyttää itseäni työasioita hoitaen. Kunnon kalenteria työkännyyni joskus kaipailen, mutta kalenterin puute ei ole niin paljon haitannut, että olisin sen vuoksi uuteen puhelimeen vaihtanut. Ja kalenteri, se tuntuu täyttyvän hyvin ilman puhelintakin. Kirjoittaja työskentelee tuoteryhmäpäällikkönä Tietopalvelukeskuksessa. näkymiä ikkunassa Ikkunan äärellä yhä enemmän käyttäjiä Teksti: Antti Rainio/KEKE Paikkatietoikkuna on vakiinnuttanut asemansa paikkatiedon ja karttojen kansallisena portaalina. Tähän mennessä suurin ruuhkahuippu syntyi viime marraskuisena lauantaina, kun Yle uutisoi verkkosivuillaan Talvivaarasta ja kun Helsingin Sanomat kertoi metsien inventointitietojen avaamisesta. Molemmissa uutisissa oli linkki Paikkatietoikkunaan ja ikkunassa useita satoja yhtäaikaisia käyttäjiä. Palvelulla on jo noin 10 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, ja he ovat määritelleet runsaat 3 000 karttaikkunaa, joista kuitenkin vain pieni osa on julkaistu verkossa. Paikkatietoikkunaa käyttävät paljon muun muassa metsänomistajat, jotka voivat yhdistellä maastokartan tai ilmakuvan päälle esimerkiksi kiinteistörajat, metsien inventointitietoja ja maaperätietoja sekä luonnonsuojelua koskevia tietoja. Palvelua käytetään myös opetuksessa, ja löytyypä Youtubesta opetuskäyttöön opastava videokin. Erilaisten ympäristöä koskevien uutisten, luontoja liikuntapalvelujen sekä kiinteistöjen myynti-ilmoitusten yhteydessä on myös silloin tällöin linkki Paikkatietoikkunaan. Avoin lähdekoodi käytössä Karttaliittymä perustuu avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin. Se tarkoittaa, että koodin avulla kuka tahansa voi toteuttaa Paikkatietoikkunaa vastaavan karttapalvelun ilman investointikustannuksia. Julkisen tiedon avaaminen mahdollistaa myös paikkatietoaineistojen laajan maksuttoman käytön. Siltä osin kuin aineistot eivät ole avoimesti saatavilla, karttapalvelun tarjoaja sopii paikkatiedon tuottajien kanssa rajapintapalvelujen käytöstä. Tiesitkö että Paikkatietoikkunasta voi nyt tulostaa A4- tai A3-kokoisen karttakuvan tai tallentaa kuvan pdf- tai png-muodossa. Karttaikkunan paikkahaku tukee myös kiinteistötunnuksella hakua; kokeile vaikka 091-017-0016-0001. Tietopalvelua, asiointia tai uutisia verkossa tarjoava voi monipuolistaa omia sivujaan Paikkatietoikkunassa tehdyllä karttaliittymällä. Toistaiseksi paras esimerkki Paikkatietoikkunan hyödyntäjästä on Tampereen kaupunki, joka julkaisee verkkosivuillaan eri yhteyksissä karttaikkunoita kaavoituksesta, rakennuskielloista, äänestysalueista jne. Kuva: Tampereen kaupunki
Töiden tasaus siivitti tuottavuuden kasvuun Teksti: Mervi Laitinen/MMK Perustoimituspäällikkö Mika Autiomäki Kaakkois- Suomen maanmittaustoimistosta (KASU) katsoo hyvillä mielin menneeseen, ja syystä. Töitä tasaamalla on saatu lohkomisten kestoaika alas ja tuottavuus ylös. Tavoite saavutettiin uskon, tahdon ja yhteisen luottamuksen voimalla. Meillä oli hyvä tilanne, kun lähdimme kohti tavoitteitamme, sillä esimerkiksi lohkomisten kestoaika oli hieman yli 6,5 kuukautta. Jokaisella toimitusinsinöörillä oli omat vastuukunnat. Eri kunnissa suoritusajat erosivat toisistaan kuitenkin liian paljon, mikä vaati korjausta, huhtikuussa 2010 perustoimituspäällikkönä aloittanut Mika kertoo. Työjono on usein kuultu termi uuden organisaation suunnittelussa. Työjonossa kyse on töiden tasauksesta ja suoritusten laadun nostosta. Jonolla on kielteinen kaiku, mutta poikkeus vahvistaa säännön KASUssa se kaikuu toimivalta ratkaisulta. Yhteisten keskustelujen tuloksena tasasimme töitä ja saimme tuottavuuden nousuun, perustoimituspäällikkö Mika Autiomäki Kaakkois-Suomen maanmittaustoimistosta kertoo helmikuisessa Lappeenrannassa. Porukalla päästy hyvään tulokseen Mikalle asetettiin uudessa tehtävässä tavoitteiksi tuottavuuden nosto ja lohkomisten kestoaikojen lasku alle kuuteen kuukauteen. Samoja tavoitteita Mika oli jo itse mielessään miettinyt. Tuottavuuden tehostaminen lähti liikkeelle porukassa puhumalla. Porukalla ja kahden kesken mietittiin, miten homma saadaan hoidettua ja mitä tavoitellaan. Keskustelujen jälkeen tavoite ja toimintatavat olivat kaikille selkeät. Koska tilauskannan piti pysyä kunnossa, sovittiin että aiemminkin määrättyjä toimituksia voidaan siirtää insinööriltä toiselle. Meillä on tasattu töitä aiemminkin. Nyt lähdettiin tarkemmin miettimään, ketkä toimivat tietyillä alueilla ja miten toimituksia tasataan. Toimituksissa on hyvä tietää ennalta kunnan tavat ja tuntea kaavat. Insinööreillä on edelleen nimetyt vastuukunnat, Mika selvittää. Onnistumisen eväitä ovat hyvät työntekijät ja yhteiset keskustelut. Uudistus on tuottanut tulosta. Pitkäjänteisen työn tuloksena KASUn lohkomisten kestoaika on laskenut viiteen kuukauteen ja tuottavuus noussut aiemmasta 55 lohkomisesta 74 lohkomiseen henkilötyövuotta kohden.
Työn tasaamista työjonolla on testattu Kaakkois-Suomen maanmittaustoimistossa. Porukalla tehdään ja autetaan toinen toistamme. Kunnilta tullut vähän palautetta Mikan mukaan kunnilta on tullut vähän palautetta. Kunnat kuitenkin mielellään asioivat vain yhden toimitusinsinöörin kanssa, siksi työssä korostetaan yhtenäisiä toimintatapoja. Vaikka kunnat mieluummin hoitaisivat toimitukset yhden henkilön kanssa, jaetaan toimituksia tilanteen ja tilauskannan ehdoilla. Toimintatapa yhdessä toimituksessa on, että yksi henkilö tekee asiat alusta loppuun ja työ tehdään kerralla valmiiksi, Mika korostaa. Työn hauskuus ja joustavuus pitävät vireessä En malta olla kysymättä, mikä saa Mikan tulemaan hyvillä mielin töihin ja miltä tuleva organisaatiouudistus tuntuu. Mikalla on vastaus valmiina: Työporukasta olen aina tykännyt ja siitä, että on mielekkäitä töitä. Lisäksi töissä on tietynlainen vapaus, esimerkiksi työaika joustaa tarvittaessa. Toivon, että organisaatiouudistuksen jälkeenkin ihmisten mukavat työfiilikset säilyvät. Ettei vain hallita järjestelmillä ja jaeta sähköpostilla uusia ohjeita. Työn hauskuus ei saa hävitä. Siinäkö kaikki? No, ei sentään. Mikaa vähän huolestuttaa valtakunnallisten perustoimitusten työjonojen toteutus: miten toimituksia jaetaan ja yhdistellään ja miten paikallinen tuntemus jaetaan. Perustoimitukset ovat kuitenkin aina paikallisia, valtakunnallisista työjonoista huolimatta. Työn ja vapaa-ajan tasaus onnistuu Elämä ei ole pelkkää työtä, se on myös vapaa-aikaa. Mikan löytää vapaa-ajalla varmimmin futiskentän laidalta valmentamassa oman poikansa joukkuetta. Jos ei sieltä, Mikan voi bongata hoitamassa omaa kuntoaan punttisalilla tai lenkkipolulla. Porukalla tehdään ja autetaan toinen toistamme, Mika toteaa lopuksi. Tämä neuvo pätee takuuvarmasti ja valtakunnallisesti niin työ- kuin yksityiselämässä.
kuva: antero aaltonen
Vesijättö Huomioita vesijätön lunastuksista. Teksti: Jani Hokkanen/MMK Vesijättö on meidän maanmittarien ja muidenkin kansalaisten keskuudessa herättänyt intohimoja suuntaan jos toiseen. Milloin puheenaiheena on ollut vesijätön hinnoittelu lunastuksissa, milloin taas rajojen käynti tai toimitusten hinnoittelu. Tässä artikkelissa käsitellään lähinnä viimeisenä mainittua. Koko vesijätön tai vesijätön lunastustoimituksenkin tarpeellisuutta on aina välillä kyseenalaistettu. Rekisterijärjestelmän ja omistuksen selvyyden kannalta toimituslaji on kuitenkin koettu tarpeelliseksi, ja vesijätön lunastuksia tullaan varmasti tekemään myös tulevaisuudessa. Kiinteähintaisuus Vuosien varrella toimitusten kiinteä hinnoittelu on herättänyt monenlaista keskustelua Maanmittauslaitoksen sisällä. Kiinteähintaisuus on kuitenkin perusteltavissa erityisesti asianosaisten meidän asiakkaidemme näkökulmasta. Kukapa meistä haluaisi ostaa maitoa kaupasta siten, että lopullinen maitopurkin hinta selviäisi vasta kun maito on juotu? Vesijätön lunastus muuttui kiinteähintaiseksi vuoden 2007 puolivälissä. Väeltämme tulleiden viestien perusteella pohjoisosassa maata hinnat ovat aivan liian korkeita, kun taas etelässä mennään liian matalalla taksalla. Hinnoittelun muutos ei näytä
kuitenkaan muuttaneen rantakiinteistön omistajien halukkuutta hakea toimituksia, sillä toimitusten hakumäärät valtakunnan eri kolkissa eivät ole olennaisesti muuttuneet. Monesta meistä voi välillä tuntua työaikailmoitusta tehdessä turhauttavalta kirjata ja eritellä jokaista eri työtä ja työtehtävää. Erityisen turhalta tämä saattaa tuntua kiinteähintaisten toimitusten kohdalla, koska toimituksen laskutuskaan ei ole kirjauksista kiinni. Toimitusten hinnoittelulaskenta perustuu kuitenkin tekemiimme työaikojen kirjaukseen. Siksi on erittäin tärkeää, että työaika kirjataan tarkasti ja oikealle toimitusnumerolle, oli kysymys kiinteähintaisesta tai työajan mukaan velottavasta toimituksesta. Työaikojen tarkka kirjaaminen onkin oikean hinnoittelun löytymisen elinehto. Toimituksen hintaa mietittäessä on hyvä muistaa, että teemme yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, jolla on voimakas liitos yhteiskuntamme perusrakenteisiin. Meidän on tehtävä työmme laatuvaatimusten mukaan, jotta se täyttää asiakkaan tarpeet ja jotta hinta on perusteltavissa asiakkaalle, ja jokaisen meistä on hyväksyttävä se. On myös hyvä muis- Vesijättö on ranta-alue, joka on muodostunut maan kohoamisesta, vesistön kuivatuksesta tai kuivumisesta, vedenpinnan alentamisesta tai vesistön ruoppauksesta. Seurauksena on rantaviivan siirtyminen, jolloin rantatilan ja vesirajan väliin syntyy kapea maakaistale. taa, että plug and play nyky-yhteiskunnassa toiminnan helppous, hyvä palvelu sekä erityisesti asioiden sujuvuus ovat monesti ja monille kustannuksia tärkeämpi seikka. Laatu Samana vuonna kiinteähintaisuuteen siirtymisen kanssa aloitettiin vesijätön lunastuksien KORVA-ohjeeseen perustuva laadunvalvonta. Valvonta on saanut osakseen sekä hinnoitteluun että käytäntöihin kohdistuvaa arvostelua. Laatua ja laadunvalvontaa kritisoitaessa on kuitenkin hyvä muistaa pari seikkaa. Ensinnäkin laaduntarkkailun aloittamisen jälkeen on tehty kolme hinnoittelun muutosta. Kaiken jarjen mukaan laatutarkkailun vaikutukset toimitusten kustannuksiin ovat jo kompensoituneet tehdyissä hinnanmuutoksissa. Laatutarkkailulla ei näin ollen pitäisi olla enää vaikutusta toimitusten kannattavuuteen. Toiseksi on hyvä muistaa, että laatumallit ohjaavat toimintaamme, ne eivät ole itsetarkoitus. Jokainen toimitus on ainutkertainen. Jokaisessa toimituksessa on tehtävä päätös tarvittavan arvioinnin laajuudesta kohde ja intressit huomioon ottaen. Jos toimituksessa ei esimerkiksi ole tarvetta laajempaan markkinatilanneanalyysiin, voi toimitusinsinööri jättää analyysin tekemättä, kunhan päätös vain on tietoinen ja kirjattu pöytäkirjaan. Tällöin asiakirjoista on jälkikäteenkin mahdollista todeta, mitä toimituksessa on käsitelty, mitä jätetty käsittelemättä, ja mistä syystä. Laadunvalvonnan perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa, että kaikki toimitukseen kuuluvat asiat on huomioitu ja käsitelty toimituksessa. Lisäksi varmistetaan, että asianosaiset saavat mahdollisimman tasalaatuista ja samanlaista palvelua paikasta ja toimitusinsinööristä riippumatta. Toiminta Vaikka perimmäinen tavoitteemme on vallan muuta kuin rahan keruu, on nykyisellään jokaisen viraston ja työntekijän lunastettava olemassaolonsa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Näin ollen toimintamme tulee tietyissä raameissa olla kannattavaa. Voimme jokainen helpottaa omaa työtämme kirjaamalla työajat oikein, miettimällä jokaiseen tilanteeseen oikeat toimintatavat ja muistamalla yhteiskunnallisen tehtävämme sekä tärkeytemme ja sen, että sillä on kustannus. Vesijätön lunastuksen kohdalla meidän tulee miettiä ja mitoittaa toimintamme oikein. Meillä on eri puolilla Suomea erilaisia toimintamalleja, joista käyn tässä muutaman läpi. Lisää esimerkkejä toimivista ja kannattavista malleista saa toimittaa artikkelin kirjoittajalle. Laitetaan hyvä kiertämään myös kollegoille. Toimituksissa on aina syytä miettiä tapauskohtaisesti oikeat menetelmät. Olennaista on valita oikeat henkilöt tekemään toimituksen eri vaiheita. On esimerkiksi tapauksia, joissa maastokartoittajat ovat suorittaneet maastotyöt ja katselmuksen. Toimitusinsinööri on pitänyt kokouksen sitten erikseen. On aina hyvä miettiä tapauskohtaisesti, millä kokoonpanolla ja miten toimitus kannattaa tehdä. Toimituksia ei voi varsinaisesti markkinoida, koska esimerkiksi toimituksen edellytyksistä ei voi antaa lausuntoa etukäteen. Kutsukirjeissä voi kuitenkin kertoa esimerkiksi rajanaapureille siitä mahdollisuudesta, että samassa toimituksessa voidaan selvittää vesijätön olemassaolo myös heidän kiinteistönsä kohdalla. Tämä on hyvää ja kustannustehokasta palvelua kiinteistönomistajille. Tiedossa on, että tiedottamisen ja informoinnin kautta toimitukseen on tullut koko järven laajuisia lunastushankkeita. Kuten aikaisemmin totesin, toimituksen eri osavaiheiden ja asiakirjojen laajuuden kohdalla on syytä miettiä tarvetta. Asiakirjojen tarkoitus on olla siinä määrin selkeitä ja päätösten perusteltuja, että niistä saadaan jälkikäteen selville toimituksen vaiheet, arviointi, päätökset ja perustelut. Toimituksen oikea laajuus ja menetelmät on aina harkittava toimituskohtaisesti pitäen mielessä toimituksen laatu, selkeys, sujuvuus ja kannattavuus. Kirjoittaja työskentelee yli-insinöörinä Keskushallinnossa.
Teksti: Juhana Hiironen/KEKE Peltoalueiden tilusrakenne pirstoutuu vauhdilla Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet selvitettiin vuonna 2012 Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskuksessa tehdyssä PEKIRA-projektissa (Peltoalueiden Kiinteistörakenne). Suomessa peltolohkorekisterissä oli vuonna 2011 yhteensä 973 554 peltolohkoa, joiden maankäyttöluokka oli pelto. Näiden yhteispinta-ala oli 2 302 153 hehtaaria. Yksi maatila viljelee keskimäärin 17 eri peltolohkoa. Peltolohkojen keskikoko on 2,37 hehtaaria eikä se ole juurikaan muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tavoitteellinen lohkokoko kasvaa vuosi vuodelta maatalouskoneiden kehityksen ja suuruusrationalisoinnin seurauksena, tätä pienemmistä lohkoista aiheutuu haittaa maatalouselinkeinon harjoittamiselle. Peltolohkojen keskimääräinen talouskeskusetäisyys on 3,28 kilometriä. Merkille pantavaa on, että keskimääräinen etäisyys on kasvanut yli 80 % viimeisen kymmenen vuoden aikana. Huonosta tilusrakenteesta miljardien tappiot Pirstoutunut tilusrakenne heijastuu ennen kaikkea maatalouden kannattavuuteen. Pieniä peltolohkoja on kallista viljellä, sillä mittakaavaetuja ei päästä hyödyntämään. Yhtälailla etäällä talouskeskuksesta sijaitsevat peltolohkot kuluttavat turhaan resursseja. Tulevaisuudessa huonon tilusrakenteen aiheuttamat kustannukset kasvavat, sillä pirstoutuminen kohdistuu nimenomaan suuriin tiloihin, joilla on suurimmat koneet ja kallein työaika. Koska tilusrakenne tullee huonontumaan lähitulevaisuudessa merkittävästi, nousevat tilusrakenteen aiheuttamat kustannukset entisestään. kuva: juhana hiironen/keke Tilusjärjestelytoiminnan mahdollisuudet Suomessa. Vihreä väri osoittaa alueita, joissa toimintaedellytykset ovat hyvät. Keltainen osoittaa kohtalaisia ja vaalean- ja tummanpunainen huonohkoja alueita. Tilusjärjestelytarve säilyy Tehty tutkimus osoittaa, että peltoalueiden tilusrakenne on epäedullinen maatalouden harjoittamiselle likipitäen koko maassa, joskin Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla tilanne on kohtuullinen. Lisäksi tutkimustuloksista voidaan päätellä, että tilusrakenne tulee heikkenemään rakennekehityksen seurauksena, mikä tulee lisäämään tilusjärjestelyjen kysyntää. Koska lohkokoko ei kasva viljelijöiden omien toimenpiteiden seurauksena, säilyy perinteisten peltotilusjärjestelyiden kysyntä, sillä ne pureutuvat erinomaisesti lohkokoon kasvattamiseen. Yhtenäisillä peltoalueilla tehtävät järjestelyt eivät välttämättä ratko tulevia ongelmia, sillä tilusrakenne pirstoutuu erityisesti talouskeskusetäisyyden osalta. Tästä johtuen järjestelyjen pääpaino saattaakin muuttua perinteisistä uusjaoista ketjutettuihin tilusvaihtoihin eri kylien ja jopa kuntien alueella olevien peltoalueiden välillä. Ketjutetut tilusvaihdot soveltuvat työkaluna paremmin talouskeskusetäisyydestä syntyvien ongelmien korjaamiseen. Loppukaneettina todettakoon, että Väinö Ylikangas esitti noin kymmenen vuotta sitten arvion, että mikäli tilusjärjestelytoiminnan tuotanto säilyy nykyisellä tasollaan, saadaan tilusrakenne korjattua noin 75 vuoden kuluessa. Uusimman tutkimustiedon valossa Ylikankaan arvion voidaan todeta olevan liian optimistinen. Nykyisellä tuotantovolyymillä tilusrakenne pirstoutuu nopeammin, kuin sitä saadaan korjattua. Näin ollen voidaan väittää, että maassamme yli 700 vuotta jatkuneet tilusjärjestelyt tulevat työllistämään maanmittareita myös tulevina vuosisatoina. Huolta töiden loppumisesta ei ole näköpiirissä! Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana Kehittämiskeskuksessa.
Jakosuunnittelua kehitetään JASU-projektissa kehittämiskohteena oli tilusjärjestelyiden keskeinen työvaihe, jakosuunnittelu. Teksti: Seija Kotilainen/KEKE, Ismo Mäki-Valkama/POH ja Hannu Oja/PPOH Hyvin onnistuneen tilusjärjestelyn keskeinen osa on toteuttamistavoiltaan tehokas, tavoitteellinen ja asiakaslähtöinen jakosuunnittelu. Helmikuussa 2013 valmistuneen jakosuunnittelua kehittäneen JASU-projektin tehtävänä oli tehostaa tilusjärjestelytoimintaa sekä lisätä tilusjärjestelyjen hyötyjä ja alentaa kustannuksia. Projektin tuli tehdä ehdotus uudeksi yhtenäiseksi jakosuunnittelun toimintatavaksi. Keskeiset kehittämiskohteet Projektissa kehittämiskohteeksi nähtiin ensinnäkin se, että jakosuunnittelun mukauttamistoimenpiteiden (valta- ja salaojitus, tiestö) kustannusten tulisi olla jo jakosuunnitelman vahvistamisvaiheessa selvillä aiempaa tarkemmin. Toinen keskeinen kehittämiskohde liittyy tilanteisiin, joissa kiinteistön omistajat vaikuttavat olevan heti tarveselvityksen alussa tilusjärjestelyn kannalla. Tällöin tarveselvitysvaiheessa tehtävää alustavaa suunnittelua pitäisi keventää ja jakosuunnitteluun pitäisi siirtyä aiempaa nopeammin. Näin poistetaan päällekkäistä työtä tarveselvityksen ja jakosuunnittelun väliltä. Projekti laati jakosuunnittelulle seuraavat yhtenäiset periaatteet: Jakosuunnitelman hyödyt maksimoidaan; ensisijaisesti pyritään siihen, että saadaan pois pienet lohkot ja pitkät etäisyydet. Ympäristönäkökohdat otetaan huo mioon aiempaa paremmin; yhteistyötä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa tehostetaan. Kiinnitetään huomiota vesistöpäästöihin ja pyritään vähentämään niitä. Pinta-alavaatimuksesta voidaan tinkiä, jos sen noudattaminen heikentää jaon kannattavuutta.