Susanna Haapala 20.2.2012 MUISTIO Vapaan sivistystyön esteettömyys -työpaja tiistaina 14 helmikuuta 2012 Muistion liitetiedostot puheenvuoroihin liittyvät PowerPoint -esitykset Työpajan avaus Taina Törmä, johtava rehtori Helsingin kaupungin suomenkielisestä työväenopistosta avasi työpajan ja totesi, että: Helsingin kaupungin myöntämät avustusmäärärahat vapaan sivistystyön toimintaan olivat 80 000 euroa tänä vuonna. Toiminnan tulee olla helsinkiläisille suunnattua. Yleisavustuksen luonteisina mutta johonkin teemaan osoitettavat rahat jaettiin tänä vuonna sen perusteella, että opiskelu, oppimisen tukeminen ja opetus ovat esteettömiä. Sama teema jatkuu myös ensi vuonna. Helsingin työväenopiston hakukierroksilla mukana olleet ovat tulleet esteettömyys-teemasta tietoisemmiksi. Kaikki ovat erilaisia oppijoita, mutta toiset tarvitsevat enemmän yksilöllisten tekijöiden huomioon ottamista kuin toiset. Miten esteettömyys toteutuu kansalais- ja kansanopistojen kentällä?
Matti Laitinen, tutkimuspäällikkö Vapaan sivistystyön esteettömyys -tutkimuksesta esitteli tutkimushanketta kokonaisuudessaan ja kertoi sen eri osa-alueista: opinnäytetyöt, esteettömyyskartoitukset ja rehtorikysely. Liisa Suni, erityispedagogiikan opiskelija Turun yliopistosta teki gradun, joka käsittelee kansalaisopisto-opiskelijoiden kokemuksia esteettömyydestä. Hän teki kyselytutkimuksen vammaisille, kuuroille, erilaisille oppijoille ja pitkäaikaissairaille opiskelijoille. Vastauksia verkkokyselylle tuli 160. Määrällinen aineisto käsiteltiin tilastollisella ohjelmalla. Tutkimusjoukko oli hyvin heterogeeninen. Tutkimuskysymykseksi opinnäytetyöhön muodostui millainen on kansalaisopistojen esteettömyys opiskelijoiden kokemusten perusteella, ja tämä pilkkoutui kolmeen pienempään kysymykseen, 1. Mistä opiskeluympäristön osa-alueista esteettömyys opiskelijoiden kokemuksissa rakentuu?, 2. Miten vastaajat kokevat esteettömyyden opiskeluympäristön eri osaalueilla? ja 3. Millaisena vastaajat kokevat kansalaisopistojen yleisen esteettömyystason? Eri osa-alueet, joista kansalaisopisto-opiskelijoiden kokemuksissa muodostavat esteettömyyden, olivat asenteet, tiedotus ja viestintä, opetustilanteet, opiskeluolosuhteet, rakennukset ja ympäristö ja monenlaisuuden huomiointi. Asenteet oli myönteisin osa-alue. Rakennusten ja ympäristön esteettömyys ja monenlaisuuden huomioiminen sitä vastoin koettiin heikoimpana. Esteettömyys on kuitenkin parantunut kaikilla osa-alueilla vuosien myötä. Minna Markkanen, erityisopettaja Diakoniaopistolta, teki gradun kansanopisto-opiskelijoiden kokemuksista esteettömyydestä. Minna Markkanen määritteli esteettömyyden siten, että psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen opiskeluympäristö on rakennettu siten, että opiskelumahdollisuudet ovat yhdenvertaiset. Tutkimus oli määrällinen, laadullisilla asioilla höystettynä. Verkkokyselyyn vastanneita oli 777, joista erilaisia oppijoita ja vammaisia opiskelijoita oli yhteensä 279 ja verrokkiryhmäläisiä 498. Erilaiset oppijat ja vammaiset opiskelijat kokevat kansanopistoissa merkittävästi enemmän verrokkiryhmäläisiin suhteutettuna yhdenvertaisuuden esteitä. Tutkimuksessa ilmeni myös, että esteellisyyden kokivat vähäisemmäksi korkeasti koulutetut, vain vähän apua tarvitsevat ja miespuoliset erilaiset oppijat ja/tai vammaiset opiskelijat. Puhuttiin myös esteettömyyden kehittämiseen liittyvistä asioista, tutkimuksesta nousi esiin mm., se, että pyritäänkö yhdenvertaisuuteen vai mahdollisimman laajaan hyötymiseen ja se, että pyritäänkö esteettömyyden kehittämiseen tukitoimin vai pyritäänkö esteitä poistamaan?
Matti Laitinen jatkoi aiheella Kansalais- ja kansanopistojen esteettömyys rehtorikyselyn aineiston valossa. Hän toi ennakkotietoja tutkimuksesta, joka valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää esteettömyyden toteutumista ja siihen mahdollisesti liittyviä ongelmia kansalais- ja kansanopisto-opinnoissa sekä opistojen muussa toiminnassa. Vastausprosentiksi tuli 81(2), mitä voidaan pitää hyvänä tämäntyyppisessä tutkimuksessa. Rehtoreille suunnatussa kyselyssä esteettömyys voidaan jakaa kolmeen alueeseen. Rakennetun ympäristön esteettömyys o Opiskelun liikkumisesteettömyys o Asuntolan liikkumisesteettömyys (vain kansanopistoissa) o Näkemis- ja kuulemisympäristön esteettömyys Opiskelun esteettömyys o Tiedotus-, tuki- ja neuvontapalvelut o Opetus Hallinto o Henkilöstön koulutus o Toiminnan suunnittelu Suhteellisesti heikoimmat esteettömyystilanteet ovat tiedotuksessa ja ohjauksessa. Jos haluaa tietoa esteettömyydestä, on mentävä paikan päälle. Myönteisimmin arvioitiin opetusta. Rakennetussa ympäristössä havaittiin vakavia esteitä. Esteettömyyskartoituksia on tehty vain alle viidesosaan opistoista, ja niistäkin vain hieman yli puolet on asiantuntijoiden tekemiä. Olisiko niin, että kun on esteitä, vammaiset henkilöt ja erilaiset oppijat eivät osallistu koulutukseen ja heitä ei näin ollen nähdä? Myös hallinnossa ja suunnittelussa pitäisi ottaa esteettömyys huomioon. Mikä on rehtorikyselyn suhde Minnan Markkasen ja Liisa Sunin tutkimuksen tuloksiin? Matti Laitisen mielestä näiden tutkimusten tulokset vastaavat suunnilleen toisiaan. Opiskelun esteettömyyden haaste ja siihen vastaaminen
Kirsi Lähde, ylitarkastaja Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, palasi ensin perusasioihin, YK:n vammaissopimukseen ja Suomen vammaispoliittiseen ohjelmaan, Vampoon, jotka ovat nyt agendalla. Koulutuksessakin yhdenvertaisuus, syrjinnän kielto ja osallistuminen ovat tärkeitä tekijöitä. Myös vammaisilla henkilöillä ja erilaisilla oppijoilla on oikeus elinikäiseen oppimiseen. Koulutuksen esteettömyydellä voidaan vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Vapaan sivistystyön esteettömyyttä ja saavutettavuutta kehitetään edelleen tulevaisuudessa. Nyt on saatu alkuun tutkimustyö, ja sitä toivottavasti myös jatketaan. Kirsi Lähde pohti esteettömyyden toteutumisen laittamista laatukriteeriksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiin laatu- ja kehittämisavustuksiin (LAKE). Hän pohti myös opintosetelien jakoa vammaisuuden perusteella. Näistä seuraisi haaste vammaisille ihmisille, jo olemassa olevia järjestelmiä pitäisi hänen mukaansa hyödyntää tehokkaasti. Miten tästä eteenpäin... Jaana Nuottanen, toiminnanjohtaja Kansalaisopistojen liitosta näki, että on olemassa puutteita vammaisten opiskelijoiden näkökulmasta, mutta sanoi, että esteettömyyden huomioiminen on kompromissien tekemistä, vaikka lait ja linjaukset otetaan huomioon. Hänen mielestään tiedottamisen puutteet ovat kohtuullisen helppoja korjata, ja tiedottaminen laajemmin vähentäisi vammaisuutta kohtaan tunnettua ennakkoluuloisuutta. Rehtorikyselyyn liittyen opetuksen toteuttaminen sai myönteisimmät arviot, mikä on valtavan positiivinen ja hieno asia. Kun kansalaisopistoja peruskorjataan, kuntokartoitusten osana tulisi tehdä esteettömyyskartoitus. On hyvä, että eri tahot ovat kohdannet toisensa ja puhuvat samoilla käsitteillä näistä esteettömyysasioista. Jyrki Ijäs, pääsihteeri Suomen kansanopistoyhdistyksestä, vertasi Suomen ja Ruotsin kansanopistoja, ja esitteli Ruotsin folkhögskolanin erinomaiset sivut. Ruotsissa ollaan paljon edistyneempiä tässä asiassa. Siellä on näkövammaisille, viittomakielisille ja selkokielellä tehty omat sivut yleisten sivujen alle. Jyrki Ijäs näki opintosetelin inkluusiovälineenä. 1/6 opiskelijoista opiskelee Suomessa opintosetelillä. Opintosetelillä tuettavan koulutuksen kohderyhmiä ovat maahanmuuttajat, työttömät, alhaisen pohjakoulutuksen omaavat, senioriväestö, eläkkeellä olevat sekä henkilöt, joilla on oppimisvaikeuksia.
VSE -hankkeessa on tutkittu kansan- ja kansalaisopistojen yleisiä linjoja. Tämä on tärkeää yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kannalta. Työpajat 1. Opiston esteettömyyden johtaminen Puheenjohtaja Gunborg Gayer (Förbundet för arbetar- och medborgarinstitut i Svenskfinland FAMI) Millainen on esteetön opisto? Esteettömyys on sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä pääsy opistoon, kulku opiston sisällä fyysisesti esteetöntä mahdollisuus nähdä, kuulla ja oppia lähtökohtana asennetason muutos maksupolitiikka, rahoitus taloudellisten esteitten madaltaminen iäkkäitten määrä opiskelijakunnassa kasvaa liikuntaesteisten/kuulo- ja näkövammaisten määrä kasvaa erilaiset oppijat otetaan opetusjärjestelyissä huomioon viestintä on esteetöntä markkinointiviestintä tavoittaa erityisryhmätkin mahdollistaa vammaisen opiskelijan autonomisuuden opiskelijana Mitä kaikkea esteettömyyden johtaminen tarkoittaa rehtorin työssä? Erityisryhmien huomioon ottaminen tilojen ja toiminnan suunnittelussa erilaiset lähestymiskulmat aiheeseen sisällön suuntaaminen, esim. ripeästi eteneville jne. edellyttää selkeää pedagogista johtamista opinto-ohjauksen suunnittelu ja ohjauksen varmistaminen esteettömyyden huomioiminen viestinnässä henkilöstön täydennyskoulutuksesta ja osaamisesta huolehtiminen opetusjärjestelyjen moninaistaminen
kiinteistöt ongelma suuret kustannukset pois kehittämisestä rehtorien tehtävänä oppimisen ja osallistumisen esteitä koskevan tietämyksen lisääminen kunnan hallinnossa lainsäädännön tuntemus vammaisten näkyminen vs. näkymättömyys pohdittava syy-seuraussuhteita Miten esteettömyys-näkökulma otetaan opiston johtamisessa ja hallinnossa huomioon? yhteistyöverkostot, esim. vammais- ja potilasjärjestöt, muut koulutusorganisaatiot, terveysja sosiaalipalvelut jne. hyvän tiedon ja kokemuksen jakaminen vastuuhenkilön nimeäminen paikallinen esteettömyyspolitiikka opiston esteettömyyden toteuttamisen voimavarana astutaan ulos norsunluutornista, lakataan suunnittelemasta ja toteuttamasta toimintaa itsemme kaltaisille johtamisen kannalta tärkeä huomata, että myös tiede tutkii alaa oman alan tutkimuksen seuraaminen resursseista huolehtiminen viranomais- ja viranhaltijayhteistyö, yhteydenpito poliitikoihin toimintasuunnitelmat, talousarvio, strategiat esteettömyyskysymykset huomioitava joka tasolla johdonmukaisuus ja sitkeys: sotaa ei voiteta yhdessä yössä investointiluonteinen kehittämiskohde säästää pitkällä tähtäimellä opiskelijaryhmien kuuleminen; missä ongelma, siellä tulevaisuus KoL ja FaMi sitoutettava esteettömyyden edistämiseen Vapaan sivistystyön esteettömyys on koulutuspoliittisesti merkittävä kysymys tasa-arvon, kansalaisyhteiskunnan ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden kannalta! 2. Mitä voitaisiin tehdä vapaan sivistystyön esteettömyyden edistämiseksi? Puheenjohtajat: kehittämispäällikkö Tytti Pantsar (Suomen kansanopistoyhdistys) ja arkkitehti Niina Kilpelä (Kynnys ry)
Työpajassa pohdittiin konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla vapaan sivistystyön oppilaitoksista saataisiin esteettömiä (niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin psyykkisesti). Työryhmä esitti seuraavia huomioita: Esteettömyys on prosessi, jossa edetään pienin askelin kohti päämäärää. Erityisen tärkeää on lisätä tietoisuutta esteettömyyteen liittyvistä asioista. Esteettömyyttä edistävät parannukset hyödyttävät kaikkia ja pieniin muutoksiin ei välttämättä tarvita suuria taloudellisia resursseja. Tavoitteiden asettamisen ja tietoisuuden lisäämisen kannalta olisi hyödyllistä, että oppilaitokset kirjaisivat esteettömyyden omaan strategiaansa. Esteettömyyden kannalta myös viestintä on tärkeää: o oppilaitosten verkkosivujen tulisi olla esteettömät o oppilaitosten tulisi tiedottaa verkkosivuillaan toimitilojensa saavutettavuudesta sekä laittaa sivuille puhelinnumero, josta saa lisätietoja asiasta Valtionhallinto voisi tukea esteettömyyden edistämistä mm. lisäämällä tämän LAKE- ja opetushenkilöstön täydennyskoulutusrahoituksen painopistealueisiin. Vapaan sivistystyön oppilaitoksille voisi tuottaa räätälöidyn esteettömyysoppaan sekä esteettömyysohjeistuksen (tiivistetty versio edellisistä), joihin koottaisiin tietoa, käytännön vinkkejä ja hyviä käytänteitä esteettömyyteen liittyvistä asioista. Tähän voisi mahdollisesti hakea erillistä rahoitusta OKM:stä tai OPH:sta. Todettiin, ettei opetushenkilöstöllä ole aina riittäviä valmiuksia huomioida esteettömyyteen liittyviä tekijöitä. Vapaan sivistystyön järjestöt voisivat suunnitella yhteisen opetushenkilöstön täydennyskoulutushankkeen. 3. Esteettömyys opettajan näkökulmasta Puheenjohtaja Olli Viljanen, yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja, Helsingin kaupungin suomenkieliseltä työväenopisto.
Työpajan kysymykset: Millaista on esteetön opiskelu? - puitteiden pitäisi olla kunnossa - tiedonsaannin tulisi koskea kaikkia - pitäisi havainnoida koko ajan, mitä kukin tarvitsee ja toteuttaa se - tahtotila ja asenne tulisi olla kunnossa Millaisilla tavoilla esteetöntä opiskelua voitaisiin edistää? - koulutuksella, keskustelutilaisuuksilla - osana perehdyttämistä - vammaisjärjestöt ja opistot voisivat järjestää yhteisiä koulutuksia - lisää tilaa aikuisopetuskoulutuksessa, erityisopettajakoulutus - monitorointeja, seurantaa, tiedotusta - konsultti, esteettömyystarkastaja Mitkä asiat voivat olla esteettömän opetuksen kompastuskiviä? - kehitysvammaiset ihmiset ja mielenterveyskuntoutujat ovat vammaisten ihmisten marginaalissa - opettajat voivat kuvitella, etteivät he osaa toimia vammaisten kanssa - palvelut ja koulutusta vailla olevat eivät kohtaa - ei tiedetä, keneltä voisi kysyä Työpajojen tulosten esittely, keskustelu ja yhteenveto Ryhmä 1. Ks. ylempänä. Kommentit: Näkövammaisten keskusliiton tiedonhallintakeskus tekee tarkistuksia eri sivustoille pyydettäessä. Ryhmä 2. Ks. ylempänä.
Kommentit: ensin esteettömyys tulee tiedostaa, sitten siitä tulee tiedottaa sitten saada strategioihin. Ryhmä 3. Ks. ylempänä. Kommentit: Henkilöstökoulutuksiin tulisi ottaa mukaan myös vammaisia tai erilaisia oppijoita. Tällöin tapahtuu ryhmäytymistä ja vammaiset ja erilaiset oppijat tulevat tutuksi oppilaitosten henkilökunnalle. Tilaisuuden päättäminen Matti Laitinen päätti työpajan listaamalla konkreettisia tavoitteita. - Esteettömyysopas oppilaitoksille - Työpajaan osallistujille tieto siitä, kun opasta lähdetään suunnittelemaan - Erilainen aikuisoppija teemalle seminaari - Kol, Kansanopistoyhdistys ja Fami toimivat tiedon levittäjinä - opistot voivat hakea LAKE -rahaa ja järjestää paikallisia seminaareja - Opasta käsitellään VSE -tutkimuksen seuraavassa johtoryhmän kokouksessa - mahdollisia koulutuksia käsitellään VSE-tutkimuksen seuraavassa johtoryhmän kokouksessa - voisivatko yhteistyötahot ("laajennettu johtoryhmä") jatkaa toistensa tapaamista? Tätäkin käsitellään seuraavassa VSE -tutkimuksen johtoryhmän kokouksessa Muistion kirjoitti VSE -tutkimuksen tutkimusassistentti Susanna Haapala.