Ruokatorven refluksitauti on yleinen vaiva,

Refluksitauti Refluksitaudin lääkehoito Pekka Pikkarainen Ruokatorven refluksitauti on krooninen sairaus, joka huonontaa elämänlaatua. Hoidon tavoitteena on lievittää oireita ja parantaa ruokatorvitulehdus. Keskeistä on myös ruokatorvitulehduksen uusiutumisen ja vaikeaan tulehdukseen liittyvien komplikaatioiden ehkäisy. Lievien oireiden hoidoksi riittävät asianmukaisten elämäntapojen noudattaminen ja antasidi tai H 2 -salpaaja tarvittaessa. Usein toistuviin tai pitkään jatkuneisiin refluksioireisiin tarvitaan tehokasta lääkehoitoa tai leikkausta. Nykyisin suositellaan hoidon aloittamista protonipumpun estäjällä, koska sillä saadaan oireet hallintaan nopeimmin ja edullisimmin. Useimmat refluksipotilaat tarvitsevat pitkäaikaishoidon, joksi valitaan potilaskohtaisesti edullisin oireet poissa pitävä haponeritystä vähentävä lääkitys. Ruokatorven refluksitauti on yleinen vaiva, jonka hoitoon on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Aiempi käytäntö on ollut aloittaa hoito vaiheittain: ensin elämäntapamuutokset ja antasidit, sitten H 2 -salpaaja tai sisapridi ja lopuksi protonipumpun estäjä, elleivät oireet muuten häviä (Pikkarainen ja Isolauri 1994). Kliinisten hoitotutkimuksien antamat kokemukset ovat muuttaneet hoitolinjan päinvastaiseksi (Dent ym. 1999). Hoito aloitetaan mahdollisimman tehokkaasti antamalla protonipumpun estäjää. Mikäli oireet uusiutuvat, refluksipotilas voi tarvita myös räätälöidyn pitkäaikaislääkityksen tai fundoplikaatioleikkauksen. Elämäntavat Kaikille refluksitautipotilaille on syytä antaa elämäntapaohjeet (taulukko 1). Nämä ohjeet riittävät hoidoksi, kun oireet ovat vain ajoittaisia, ilmaantuvat enintään kerran viikossa ja liittyvät selviin laukaiseviin tekijöihin. Niiden merkitys on kuitenkin vähäinen silloin, kun potilasta hoidetaan tehokkailla lääkkeillä (Dent ym. 1999). Suurin osa potilaista ei tarvitse asentohoitoa, koska happorefluksit esiintyvät pääasiassa päiväsaikaan. Pienellä osalla potilaista esiintyy merkittävää yöllistä refluksia. Heillä asentohoidon on todettu vähentävän yöllistä refluksiaikaa ja estävän esofagiitin syntymistä. Asentohoito voidaan toteuttaa joko asettamalla 15 20 cm:n korokkeet sängyn pääpuolen alle tai lantioon asti ulottuvalla kiilapatjalla. Pienet ateriat ja pitkäl- Taulukko 1. Refluksipotilaan elämäntapaohjeet. Nosta sängyn pääpuolta korokkeilla tai kiilamaisella patjalla (>15 cm) Ruokavalio Vähennä ravinnon rasvoja Vältä ruokatorven alasulkijan painetta vähentäviä ruokia (suklaa, piparminttu, sipuli) Vältä limakalvoa ärsyttäviä ruokia (sitrushedelmät, väkevät alkoholijuomat, tomaatti, kahvi) Nauti pieniä aterioita useammin Tarkkaile painoasi Vältä makuulle menoa kolmen tunnin ajan aterioinnin jälkeen Lopeta tupakointi Vältä ruokatorven alasulkijan painetta vähentäviä lääkkeitä (nitrovalmisteet, kalsiuminsalpaajat, antikolinergit, teofylliinijohdokset) Ota tarvittaessa oireita lievittämään antasidia, alginaattia, sukralfaattia tai H 2 -salpaajaa Duodecim 2000; 116: 1885 91 1885

lään olon välttäminen 2 3 tunnin ajan aterian jälkeen vähentävät mahalaukun venytystä. Näin estetään ruokatorven alasulkijan (LES) relaksaatiovaiheita, jotka ovat tärkein edellytys refluksivaiheen synnylle. Rasvaa, suklaata ja alkoholia on vältettävä, koska ne vähentävät alasulkijan jänteyttä. Jotkut lääkkeet, kuten nitrovalmisteet, antikolinergit, bentsodiatsepiinit, kalsiuminsalpaajat ja teofylliinivalmisteet, pienentävät ruokatorven supistusamplitudia ja LES-painetta. Tupakointi olisi lopetettava, koska nikotiini alentaa alasulkijan painetta ja hidastaa mahan tyhjenemistä. Lääkehoidon mahdollisuudet Lääkehoidossa on kaksi vaihtoehtoa. Refluksitaudin patogeneettisiin mekanismeihin voidaan yrittää vaikuttaa vähentämällä alasulkijan ajoittaisia höllentymisvaiheita ja nopeuttamalla ruokatorven happopuhdistumaa. Motiliteettiin vaikuttavat lääkkeet eivät ole kliinisessä käytössä osoittautuneet riittävän tehokkaiksi. Toinen hoitokeino on neutraloida mahahappoa tai pienentää haponeritystä. Tämä hoito estää mahasta takaisin virtaavan nesteen aiheuttaman limakalvoärsytyksen. Suolahapon vaikutus näyttää olevan aivan keskeinen oireiden ja esofagiitin synnyssä. Mitä tehokkaampaan haponestoon päästään, sitä nopeammin oireet lievittyvät (Dent ym. 1999, Wolfe ja Sachs 2000). Antasidit, sukralfaatti ja alginaatti lievittävät oireita, mutta niiden ei ole osoitettu parantavan esofagiittia. H 2 -salpaajat sopivat tilapäiseen närästyksen estoon; niitä otetaan ennen ateriaa. Niiden oireita lievittävä vaikutus alkaa noin puolen tunnin kuluttua ja kestää ainakin neljä tuntia. Tavallinen annos protonipumpun estäjää (PPI) (taulukko 2) ennen aamiaista otettuna lievittää oireita ja parantaa esofagiitin 85 90 %:lla potilaista. Chiban ym. (1997) iso meta-analyysi osoitti, että PPI lievittää oireita ja parantaa esofagiitin noin kaksi kertaa nopeammin kuin H 2 - salpaaja. Jo puolet tavanomaisesta annoksesta on osoittautunut H 2 -salpaajaa tehokkaammaksi (Venables ym. 1997b). Lindin ym. (1997) tutkimuksessa omepratsoli (20 tai 10 mg/vrk) lievitti Taulukko 2. Esofagiittilääkitys tehon mukaisessa järjestyksessä. Kaksinkertainen annos protonipumpun estäjää (jaettuna kahteen ottokertaan) Normaaliannos protonipumpun estäjää (omepratsoli 20 mg, lansopratsoli 30 mg, pantopratsoli 40 mg, rabepratsoli 20 mg ennen aamiaista) Puoli annosta protonipumpun estäjää Tavallinen annos H 2 -salpaajaa Antasidi, alginaatti, sukralfaatti oireita selvästi lumelääkettä paremmin refluksipotilailla, joilla ei todettu esofagiittia. Protonipumpun estäjä vähentää refluksioireita selvästi tehokkaammin kuin sisapridi, joka ei osoittautunut Hattlebakkin ym. (1999) tutkimuksessa lumelääkettä tehokkaammaksi. Onko protonipumpun estäjän pitkäaikaisesta käytöstä haittaa? Hollantilainen työryhmä on hoitanut vuodesta 1985 vaikeaa refluksitautia sairastavia omepratsolilla. Viimeksi julkaistut tulokset perustuvat 230 potilaan keskimäärin 6.5 vuoden pituiseen seurantaan (Klinkenberg- Knol ym. 2000). Seurannan aikana ei todettu yhtään hoitoon liittyvää vakavaa sivuvaikutusta. Helikobakteerinegatiivisille potilaille ei hoidon aikana ilmaantunut gastriittia eikä atrofiaa. Helikobakteeripositiivisista noin 5 %:lle vuodessa ilmaantui mahan rungon atrofiaa. Joidenkin tutkimusten mukaan PPI:n pitkäaikainen käyttö nopeuttaa helikobakteeripositiivisilla potilailla mahan rungon atrofian syntymistä (Kuipers ym. 1996, Kuipers ja Meuwissen 2000), mutta kaikki eivät ole tätä havainneet (Lundell ym. 1999). Schenkin ym. (2000) kontrolloidussa tutkimuksessa helikobakteerin häätö esti gastriitin etenemisen omepratsolihoidon aikana, mutta vuoden seuranta-aika ei riittänyt osoittamaan, estyykö atrofia. Atrofiaan liittyy mahdollisesti vaara mahalaukun adenokarsinooman lisääntymisestä. Toisaalta tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan pitkäaikaiset refluksioireet ovat yhteydessä ruokatorven adenokarsinooman lisääntymiseen (Lagergren ym. 1999). Vasta aika näyttää, estääkö oireen tehokas hoito syövän kehittymistä. 1886 P. Pikkarainen

H 2 -salpaaja Endoskopiaa ei ole tehty tai Endoskopialöydös negatiivinen tai Potilaalla asteen A tai B esofagiitti endoskopian mukaan Täysi PPI-annos 2 4 viikkoa Täysi PPI-annos 2 viikkoa poissa Hoidon lopettamisyritys (kuva 3) Endoskopia, jos ei ole tehty Oireanalyysi, ph-seuranta Kuva 1. Kaavio oireisen refluksitaudin ja lievän esofagiitin hoidosta Dentin ym. (1999) mukaan. Vahvennetulla nuolella on osoitettu useimmille potilaille käypä hoitolinja. Protonipumpun estäjä (PPI) on suositeltu alkuhoito. Lyhyt lääkityskokeilu näyttää, häviävätkö oireet ja paraneeko elämänlaatu. Toisaalta helikobakteeri-infektio voi myös suojata refluksitaudilta. Muun muassa duodenaaliulkuspotilailla helikobakteerin häätö on lisännyt esofagiitin ilmaantuvuutta (Labenz ym. 1997). Helikobakteeri-infektio näyttää myös parantavan protonipumpun estäjän tehoa. Pantopratsoli lievitti refluksioireita ja paransi esofagiitin nopeammin helikobakteeripositiivisilla kuin -negatiivilla (Holtmann ym. 1999). Tätä on selitetty sillä, että helikobakteeri lisää protonipumpun estäjän vaikutusta mahansisäiseen ph:hon. Epätyypilliset refluksioireet Happorefluksiin on liitetty myös muita oireita, kuten astman pahenemista, yskää, äänen käheyttä ja rintakipuja, joihin ei löydy sydänperäistä syytä. Vaikka näiden oireiden ja refluksin välisestä syy-yhteydestä puuttuu selkeä näyttö, katsotaan hoitokoe aiheelliseksi epäselvissä tapauksissa. Syy-yhteyden selvittämiseksi suositellaan protonipumpun estäjän kokeilemista siten, että lääkettä otetaan kahdesti vuorokaudessa 2 3 kuukauden ajan (Wolfe ja Sachs 2000). Elleivät oireet helpota, lääkehoidon aikana tehty ph:n pitkäaikaisrekisteröinti auttaa selvittämään, onko tavoiteltu haponesto saavutettu. Samalla voidaan seurata myös ruokatorven paineita. Näin löydetään ne potilaat, joilla oireet liittyvät ruokatorven motiliteettihäiriöön. Refluksioireen ja lievän esofagiitin lääkehoito Oireinen ruokatorven refluksitauti on ilman esofagiittiakin pitkäaikainen sairaus, joka huonontaa elämänlaatua. Elämänlaatua mittaavat hoitotutkimukset ovat osoittaneet, että protonipumpun estäjä palauttaa hyvinvoinnin normaaliksi (Havelund ym. 1999). Hoito voidaan yleensä aloittaa ilman endoskopiaa, vaikka tiedetäänkin, että erosiivisen esofagiitin diagnostiikassa endoskopia on tarkimmillaan, kun se tehdään ennen lääkehoitoa. Gastroskopia kannattaa tehdä etenkin pitkään oireilleille, jos se on helposti saatavilla. Tutkimusten perusteella hoidon teho lisääntyy järjestyksessä H 2 -salpaaja tai sisapridi, näiden yhdistelmä, protonipumpun estäjä (taulukko 2). Järjestys on sama hoidon alussa ja remission ylläpidossa. Refluksitaudin lääkehoito 1887

Endoskopiassa todettu asteen Täysi PPI-annos 8 viikkoa poissa Parantunut Gastroskopia Jatka lääkehoitoa Refluksileikkaus C tai D esofagiitti Esofagiitti Kaksinkertainen PPI-annos 8 viikkoa poissa Parantunut Gastroskopia Jatka kaksinkertaisin PPI-annoksin ALKUHOITO Oireanalyysi, gastroskopia, ph-monitorointi Esofagiitti PITKÄAIKAISHOITO Antirefluksikirurgia? Kaksin- tai kolminkertainen PPI-annos Kuva 2. Vaikean esofagiitin hoito Dentin ym. (1999) mukaan. Kyseiset potilaat tarvitsevat pysyvän lääkityksen tai fundoplikaation. Oireiden korjaantuminen riittää usein varmistamaan hoitotuloksen. Endoskopia auttaa epäselvissä tapauksissa. eivät uusiudu Jatka lääkkeetöntä hoitoa Onnistunut alkuhoito Hoidon lopettamisyritys uusiutuvat Aloita uudelleen alkuhoito Löydös negatiivinen tai esofagiitti A tai B Pitkäaikainen, räätälöity (halvin vaikuttava) lääkehoito Fundoplikaatio Vaikean esofagiitin hoitolinjat Endoskopia ellei ole tehty aiemmin Esofagiitti C tai D Kuva 3. Refluksitaudin pitkäaikaishoidon linjat Dentin ym. (1999) mukaan. Ennen pitkäaikaislääkityksen aloittamista tai leikkausharkintaa on varmistuttava siitä, että refluksitauti on krooninen. 1888 P. Pikkarainen

Tieteelliseen näyttöön perustuvan hoitosuosituksen mukaan aiempi käytäntö, jonka mukaan hoito aloitetaan vähemmän tehokkailla lääkkeillä, on kustannustehokkuudeltaan huonompi vaihtoehto kuin aloittaminen tehokkaalla protonipumpun estäjällä (»step-down»-hoitostrategia) (kuva 1) (Dent ym. 1999). Protonipumpun estäjä on suositeltava alkuhoito refluksipotilaille, joille ei ole tehty endoskopiaa, ja niille, joilla endoskopialöydös on ollut negatiivinen tai joilla on todettu Los Angeles -asteen A tai B esofagiitti (M. Färkkilä, tässä numerossa). Lyhyt 2 4 viikon hoito näyttää, häviävätkö oireet ja paraneeko elämänlaatu. Elleivät oireet häviä, protonipumpun estäjän käyttöä jatketaan vielä 1 2 viikkoa. Jos oireet vielä sen jälkeenkin, suositellaan endoskopiaa, ellei sitä ole tehty jo aiemmin. Muita mahdollisia vaihtoehtoja ovat 1 2 viikkoa kestävä hoito protonipumpun estäjällä tai H 2 -salpaajalla. Vaikean esofagiitin lääkehoito Lääkehoitoa suunniteltaessa esofagiitin vaikeusasteella on ratkaiseva merkitys. Vaikeassa asteen C tai D esofagiitissa on syytä käyttää aina protonipumpun estäjää (kuva 2). Vaikea esofagiitti paranee yleensä kahdeksassa viikossa. Mikäli oireita esiintyy vielä tämän jälkeen, kaksinkertaistetaan annos ja jatketaan hoitoa 4 8 viikkoa. Oireiden häviäminen on yleensä riittävä osoitus esofagiitin paranemisesta. Jotkut potilaat tarvitsevat tavallista isomman annoksen protonipumpun estäjää. Tämä on osoitettavissa lääkehoidon aikana tehdyllä 24 tunnin ph-mittauksella. Vaikeaa esofagiittia sairastavat potilaat tarvitsevat pysyvän hoidon tai fundoplikaation, koska tauti uusiutuu vääjäämättä ilman hoitoa. Näilläkin potilailla oireiden häviäminen on yleensä merkki esofagiitin paranemisesta, jolloin gastroskopiaseuranta ei ole välttämätön. Kuitenkin vaikean esofagiitin paraneminen olisi hyvä varmistaa endoskopialla ainakin silloin, kun protonipumpun estäjän käyttö aiotaan lopettaa (Dent ym. 1999). Protonipumpun estäjän pitkäaikaista käyttöä tarvitaan myös esofagiitin aiheuttaman striktuuran hoidossa ja sen uusiutumisen ehkäisyssä. Tämä lääke parantaa Barrett-potilaan esofagiitin ja pitää oireet poissa. Näille potilaille suositellaan pitkäaikaista hoitoa protonipumpun estäjällä, vaikka ei tiedetä, vähentääkö se Barrettin epiteeliin liittyvää syöpävaaraa. Barrettin limakalvolle syntyy omepratsolihoidon aikana levyepiteelisaarekkeita, mutta metaplastinen limakalvo ei häviä, ja endoskooppinen seuranta on tarpeen myös lääkityksen aikana. Pitkäaikainen lääkitys Seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että refluksioireet uusiutuvat onnistuneen antisekretorisen hoidon jälkeen yli puolella potilaista kuuden kuukauden kuluessa ja noin 80 %:lla vuoden kuluessa riippumatta siitä, onko esofagiittia todettu vai ei (Carlsson ym. 1998). Uusiutuminen on vielä nopeampaa, jos potilaalla on todettu asteen C tai D esofagiitti. Uusiutumisvaaraa lisäävät myös ruokatorven alasulkijan pieni paine ja runsaat, pystyasennossa ilmaantuvat refluksiepisodit (Carlsson ym. 1997). Kontrolloidussa vuoden kestäneessä esofagiitin estohoitotutkimuksessa omepratsoli esti uusiutumista tehokkaammin kuin ranitidiini, sisapridi tai niiden yhdistelmä (Vigneri ym. 1995). Omepratsolin ja sisapridin yhdistelmä ei ollut tehokkaampi kuin pelkkä omepratsoli. Lievemmässä taudissa on ennen pitkäaikaislääkityksen aloittamista tai leikkausharkintaa varmistuttava siitä, että refluksitauti on krooninen (kuva 3). Lääkitys lopetetaan, ja oireiden uusiutuessa potilaalle annetaan sama hoito, joka auttoi aiemmin. Lääkkeiden tehon mukaista järjestystä (taulukko 2) sovelletaan etsittäessä edullisinta oireet poissa pitävää pitkäaikaista lääkehoitoa refluksitautipotilaille. Yksilöllinen annos määritetään hoitovasteen mukaan. Mikäli tarvitaan tavanomaista suurempi annos protonipumpun estäjää, se kannattaa jakaa kahteen osaan. Estoon riittää usein puolikas tavanomaisesta hoitoannoksesta (Venables ym. 1997a). Endoskopianegatiivisille voidaan antaa protonipumpun estäjää myös tarvittaessa kerran päivässä, kunnes oireet poistuvat (Lind ym. 1999). Pitkäaikaiset, useita vuosia kestäneet tutkimukset omepratsolilla annoksin 10 60 mg/vrk ovat Refluksitaudin lääkehoito 1889

osoittaneet lääkityksen pitävän sekä oireet että esofagiitin poissa (Klinkenberg-Knol ym. 2000). Protonipumpun estäjät ovat osoittautuneet yhtä turvalliseksi pitkäaikaiskäytössä kuin H 2 -salpaajat (Kuipers ja Meuwissen 2000). Lääkitys vai leikkaus? Toistaiseksi ei ole käytettävissä tutkimuksia, joissa olisi verrattu kontrolloidusti tehokasta lääkitystä protonipumpun estäjällä hyvään leikkaushoitoon. Pohjoismaissa on käynnissä tällainen kymmenen vuotta kestävä tutkimus, joka muutaman vuoden kuluttua valmistuttuaan auttaa oikean hoitomuodon valinnassa (Lundell ym. 1999). Siinä kerätään myös prospektiivisesti tietoja eri hoitovaihtoehtojen kustannuksista. Tulevaisuudessa taloudellisuus on tehon ohella yhä tärkeämpi kriteeri hoitomuotojen valinnassa. Kirjallisuutta Carlsson R, Dent J, Watts R, ym. Gastro-oesophageal reflux disease in primary care: an international study of different treatment strategies with omeprazole. Eur J Gastroenterol Hepatol 1998;10: 119 24. Carlsson R, Galmiche J-P, Dent J, ym. Prognostic factors influencing relapse of oesophagitis during maintenance therapy with antisecretory drugs: a meta-analysis of long-term omeprazole trials. Aliment Pharmacol Ther 1997;11:473 82. Chiba N, De Gara J, Wilkinson M, Hunt RH. Speed of healing and symptom relief in Grade II to IV gastroesophageal reflux disease: a meta-analysis. Gastroenterology 1997;112:1798 810. Dent J, Brun J, Fendrick AM, ym. An evidence-based appraisal of reflux disease management the Genval workshop report. Gut 1999;44 Suppl 2:S1 S16. Havelund T, Lind T, Wiklund I, ym. Quality of life in patients with heartburn but without esophagitis: effects of treatment with omeprazole. Am J Gastroenterol 1999;94:1782 9. Hatlebakk JG, Hyggen A, Madsen PH, ym. Heartburn treatment in primary care: randomized, double blind study for 8 weeks. BMJ 1999;319:550 3. Holtmann G, Cain C, Malfertheiner P. Gastric Helicobacter pylori infection accelerates healing of reflux esophagitis during treatment with the proton pump inhibitor pantoprazole. Gastroenterology 1999;117:11 6. Klinkenberg-Knol E, Nelis F, Dent J, ym. Long-term omeprazole treatment in resistant gastroesphageal reflux disease: efficacy, safety, and influence on gastric mucosa. Gastroenterology 2000;118:661 9. Kuipers EJ, Lundell L, Klinkenberg-Knol E, ym. Atrophic gastritis and Helicobacter pylori infection in patients with reflux esophagitis treated with omeprazole or fundoplication. N Engl J Med 1996; 334:1018 22. Kuipers EJ, Meuwissen GM. The efficacy and safety of long-term omeprazole treatment for gastroesophageal reflux. Gastroenterology 2000;118:795 8. Labenz J, Blum AL, Bayerdörffer E, ym. Curing Helicobacter pylori infection in patients with duodenal ulcer may provoke reflux esophagitis. Gastroenterology 1997;112:1442 7. Lagergren J, Bergström R, Lindgren A, Nyrén O. Symptomatic gastroesophageal reflux as a risk factor for esophageal adenocarcinoma. N Engl J Med 1999;340:825 31. Lind T, Havelund T, Carlsson R, ym. Heartburn without oesophagitis: efficacy of omeprazole therapy and features determining therapeutic responce. Scand J Gastroenterol 1997;32:974 9. Lind T, Havelund T, Lundell L, ym. On demand therapy with omeprazole for long-term management of patients with heartburn without oesophagitis a plasebo controlled randomized trial. Aliment Pharmacol Ther 1999;13:907 14. Lundell L, Miettinen P, Myrvold H E, ym. Lack of effect of acid suppression therapy on gastric atrophy. Gastroenterology 1999;117:725 32. Pikkarainen P, Isolauri J. Ruokatorven refluksitauti. Duodecim 1994;110: 1845 51. Schenk BE, Kuipers EJ, Nelis GF, ym. Effect of Helicobacter pylori eradication on chronic gastritis during omeprazole therapy. Gut 2000;46:615 21. Venables TL, Newland RD, Patel AC, Hole J, Copeman MB, Turbitt ML. Maintenance treatment of gastro-oesophageal reflux disease. A placebo-controlled evaluation of 10 milligrams omeprazole once daily in general practice. Scand J Gastroenterol 1997(a);32:627 32. Venables TL, Newland RD, Patel AC, Hole J, Wilcock C, Turbitt ML. Omeprazole 10 milligrams once daily, omeprazole 20 milligrams once daily or ranitidine 150 milligrams twice daily, evaluated as initial therapy for the relief of symptoms of gastro-oesophageal reflux disease in general practice. Scand J Gastroenterol 1997(b); 32:965 73. Vigneri S, Termini R, Leandro G, ym. A comparison of five maintenance therapies for reflux esophagitis. N Engl J Med 1995;333:1106 10. Wolfe MM, Sachs G. Acid suppression: optimizing therapy for gastroduodenal ulcer healing, gastroesophageal reflux disease, and stressrelated erosive syndrome. Gastroenterology 2000;118 Suppl 1:S9 S31. PEKKA PIKKARAINEN, dosentti, osastonylilääkäri pekka.pikkarainen@tays.fi TAYS:n sisätautien klinikka PL 2000, 33521 Tampere 1890

Mitä opin 1. Kun otetaan huomioon hoidon vaikuttavuus ja kustannukset, on refluksipotilaan hoito edullisinta aloittaa a) tarvittaessa otettavalla antasidilääkkeellä ja elämäntapamuutoksilla b) kohottamalla sängyn pääpuolta c) H 2 -salpaajalla d) protonipumpun estäjällä 2. Jos päivittäisistä närästysoireista kärsivällä ei todeta endoskopiassa esofagiittia a) lääkehoito tehoaa erityisen nopeasti b) oireet uusivat hoidon loputtua yhtä nopeasti kuin jos olisi todettu asteen A tai B esofagiitti c) oireet uusivat hoidon loputtua hitaammin kuin esofagiittipotilailla 3. Jos potilaan rintakipua epäillään refluksitaudin aiheuttamaksi, kannattaa tehdä hoitokokeilu käyttämällä protonipumpun estäjää a) tavallisin annoksin kahden viikon ajan b) kaksinkertaisin annoksin kahden viikon ajan c) tavallisin annoksin 2 3 kuukauden ajan d) kaksinkertaisin annoksin 2 3 kuukauden ajan 4. Refluksipotilaan helikobakteeri-infektion hoitaminen a) parantaa protonipumpun estäjän tehoa b) on aina aiheellinen, koska mahan korpusosan gastriitti etenee atrofiaan protonipumpun estäjän käytön aikana c) huonontaa protonipumpun estäjän tehoa Oikeat vastaukset sivulla 1866 1891