Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa

Transkriptio

1 Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa

2 Farmakogeneettiset testit Farmakogenetiikalla tarkoitetaan geneettisiä variaatioita, jotka vaikuttavat lääkeainevasteeseen. Geneettisen tiedon hyödyntäminen potilastyössä on lisääntymässä. Potilaan yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen lääkkeen valinnassa ja annostuksessa on osa nykyaikaista ja taitavaa lääkkeiden määräämistä. Testien tulokset auttavat ennakoimaan lääkkeiden vaikutuksia potilaaseen sekä annostelemaan lääkkeitä aiempaa turvallisemmin ja tehokkaammin. Testivalikoima Tutkimus KL/ATK no Näyte EDTA-veri Menetelmä Vastausaika B -CYP2C ml Taqman-kemia 10 B -CYP2D6 * ml Minisekvensointi 20 B -FVPT-D ml Taqman-kemia 10 B -SLCO1B ml Taqman-kemia 8 B -Varfa-D * ml Sykl. minisekvensointi 15 *) alihankittava testi Kaikkien näiden tutkimuksien tulokset on mahdollista tallentaa Geenitaltioon, joka on henkilökohtainen tietovarasto geenitestien tuloksille. Geenitaltio on palvelu, josta potilaan suostumuksella hänelle tehtyjen geenitestien tulokset saa helposti tarvittaessa käyttöön. Myös aikaisempien geenitestien tuloksia voidaan potilaan pyynnöstä viedä Geenitaltioon. Tiedoista käy ilmi geenitestin tulos potilaan ja ammattilaisen ymmärtämällä tavalla tiivistettynä sekä myös tarkka tieto siitä, mitkä tutkitut mutaatiot ovat yhteenvetolausunnon taustalla. Lisätietoja:

3 Hyödynkö tästä lääkkeestä? CYP2C19-geenin alleelit *2 ja *17 Sytokromi P450 (CYP) on tärkein ensimmäisessä vaiheessa lääkeaineiden aineenvaihduntaan osallistuvista entsyymijärjestelmistä. Sytokromi P450 2C19 (CYP2C19) alleeleista kliinisesti merkittävimmät ja yleisimmin länsimaissa esiintyvät alleelit ovat *2 ja *17, jotka vaikuttavat entsyymin kykyyn metaboloida useita eri lääkeaineita. CYP2C19-genotyypin perusteella ihmiset voidaan jakaa neljään ryhmään, joiden kyky metaboloida P450 2C19 -entsyymin kautta lääkeaineita on erilainen (normaali, nopea, hidastunut ja hidas). Tämän seurauksena tiettyjen lääkeaineiden annostusta on syytä nostaa kun taas toisten annosta on syytä pienentää. Käytetyimpiä P450 2C19 kautta metaboloituvia lääkeaineita ovat mm. diatsepaami, sitalopraami, esomepratsoli, omepratsoli, lansopratsoli, drospirenoni ja klopidogreeli. Kansainvälisten suositusten mukaan esim. Helicobacter pylorin häätöhoidon yhteydessä käytettävän protonipumpun salpaajan annosta tulisi nostaa 2-4 -kertaiseksi (omepratsoli, lansopratsoli, pantopratsoli) nopeilla metaboloijilla. Klopidogreelin käyttäjistä lääkeaine ei taas tehoa ollenkaan n. 15 % potilaista. Sytokromi P450 2C19 -entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden hoidon aloitus Epäily lääkeaineen heikentyneestä tehosta tai haittavaikutuksista

4 Selittääkö geenitesti lääkkeen sivuvaikutuksia? CYP2D6-geenin variaatiot Sytokromi P450 2D6 (CYP2D6) -geenissä on todettu useita alleeleja, joista kliinisesti merkittävimmät ja yleisimmin länsimaissa esiintyvät ovat alleelit *3, *4, *5, *6, *9, *10 ja *41 sekä koko CYP2D6-geenin monistuma. Kyseiset alleelit vaikuttavat entsyymin kykyyn metaboloida useita eri lääkeaineita. CYP2D6-genotyypin perusteella ihmiset voidaan jakaa neljään ryhmään, joiden kyky metaboloida P450 2D6 -entsyymin kautta lääkeaineita on erilainen. Käytetyimpiä P450 2D6 kautta metaboloituvia lääkeaineita ovat mm. kodeiini, risperidoni, sitalopraami ja metoprololi. Esimerkiksi kodeiinin käytön yhteydessä on havaittu vakavia sivuvaikutuksia nopeilla metaboloijilla, ja näiden henkilöiden tulisikin välttää kodeiinin käyttöä. Sytokromi P450 2D6 -entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden hoidon aloitus Epäily lääkeaineen heikentyneestä tehosta tai haittavaikutuksista Yksilölliset lääkeaineiden metabolianopeudet Nopea Ultrarapid metabolizer UM Normaali Extensive metabolizer EM Hidastunut Intermediate metabolizer IM Hidas Poor metabolizer PM

5 Hyytymistekijät, FV- ja F II-geenit Laskimotukoksen syntyyn vaikuttavat yleensä sekä perinnölliset että hankitut riskitekijät samanaikaisesti. Vallitsevasti periytyvässä alttiudessa saada laskimotukos ovat tavallisimmaksi syyksi osoittautuneet pistemutaatiot kahdessa veren hyytymiseen vaikuttavassa geenissä: hyytymistekijä V ja hyytymistekijä II (protrombiini). Laskimotukoksen etiologian selvittäminen Hyytymisriskin arviointi mm. ennen raskautta, leikkausta tai e-pillereiden aloitusta SLCO1B1-geenin variaatiotutkimus SLCO1B1-proteiini osallistuu mm. statiinien kuljetukseen plasmasta maksaan; variaatioalleeli C tuhotessaan proteiinin toiminnan johtaa siten statiinien kertymiseen plasmaan ja kohonneeseen myopatiariskiin (lihashaittavaikutus). Myopatiariski on osoitettu etenkin simvastatiinin käyttöön liittyen C-alleelin kantajilla. Myös muihin statiineihin saattaa liittyä kohonnut myopatiariski; mitä korkeampi statiiniannos on sen suurempi myopatiariski. Statiinihoidon, etenkin simvastatiinin, lihashaittavaikutuksen (myopatia) riskin ennakointi ja tutkiminen Varfariini ja VKORC1- ja CYP2C9-geenivariaatiot Varfariinilääkehoitoa käytetään ehkäisemään ja hoitamaan verisuonitukoksia, jotka aiheutuvat veren liiallisesta hyytymisestä. Varfariinin yksilölliseen annostukseen vaikuttavat geneettisten tekijöiden lisäksi potilaan ikä, paino, ravinto sekä muut sairaudet ja käytössä oleva lääkitys. Tärkeimmät varfariinin annostarpeeseen vaikuttavat geneettiset tekijät liittyvät varfariinin aineenvaihduntaan CYP2C9-entsyymin kautta sekä VKORC1-entsyymin (K-vitamiiniepoksidireduktaasi) toimintaan. Varfariinihoidon yksilöllisen annostelun optimointi, erityisesti hoitoa aloitettaessa Tiedustelut Nina Horelli-Kuitunen sairaalageneetikko Puh nina.horelli-kuitunen@medix.fi Kirsi Piippo sairaalageneetikko Puh kirsi.piippo@medix.fi

6 Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy Nihtisillankuja 1, Espoo (09) (vaihde) Lokakuu 2014