Pyörämatkailun edistämisohjelma, selvitys ohjelman laatimis- ja sisältötarpeista

1 Valtakunnallinen pyörämatkailureittityöryhmä 17.11.2003 Pyörämatkailun edistämisohjelma, selvitys ohjelman laatimis- ja sisältötarpeista Sisällysluettelo: 1. Johdanto 2. Pyörämatkailupolitiikan tarve Suomessa 3. Nykytilanne 3.1 Pyörämatkailu Suomessa 3.2 Valtakunnallinen reitistö Suomessa 3.3 Pyörämatkailu muissa maissa 3.4 Reitistöt eri maissa 4. Pyörämatkailualan tuotteet ja toimijat 4.1 Pyörämatkailutuote 4.2 Pyörämatkailureittien rakentamisen ja ylläpidon vastuutahot 4.3 Nykyiset toimijat 5. SWOT analyysi 6. Ohjelman aihepiirit ja niiden yksityiskohtaiset tavoitteet 6.1 Tavoitetila 6.2 Pyörämatkailureitistön infrastruktuuri 6.3 Koulutus 6.4 Markkinointi 6.5 Tuotekehitys 7. Ehdotus jatkotoimenpiteiksi

2 1. Johdanto Pyörämatkailu on kestävän kehityksen mukaista matkailua. Se on kasvanut viime vuosina erityisesti Euroopassa, missä viranomaiset ovat panostaneet siihen voimakkaasti. Euroopassa on kysynnän myötä syntynyt myös runsaasti tarjontaa erilaisille kohderyhmille tarkoitetuista eri pituisista pyörämatkailutuotteista. Matkojen hinnat ovat yleensä varsin korkeat lähinnä laadun ja ryhmäkoon suppeuden takia. Pyörämatkailu omaa merkittävää potentiaalia myös Suomessa ja sitä kannattaa edistää Suomessa sekä kansantaloudellisista että kansanterveydellisistä syistä. Tavoitteena on sekä ulkomaisten pyörämatkailijoiden saaminen Suomeen että suomalaisten kotimaassa tapahtuvan pyöräretkeilyn ja matkailun voimakas kasvu. Pyörämatkailun edistämistä on esitetty liikenne- ja viestintäministeriön pyöräilypoliittisissa ohjelmissa vuosina 1993 ja 2001. Vuoden 1993 ohjelman pohjalta käynnistyi valtakunnallisen pyörämatkailureitistön laatiminen. Vuoden 2001 ohjelmassa esitettiin, että Suomeen kehitetään valtakunnallinen pyörämatkailupolitiikka ja että sitä varten perustetaan LVM:n ja KTM:n yhteinen pyörämatkailun edistämisprojekti, jonka puitteissa laaditaan valtakunnallinen pyörämatkailun edistämisohjelma. Liikenne- ja viestintäministeriö perusti vuonna 2001 kolmivuotisen Jaloin projektin toteuttamaan sen pyöräily- ja kävelypoliittisia ohjelmia. Jaloin projektin yhteistyöryhmä päätti vuoden 2002 lopussa, että Suomeen tulisi laatia pyörämatkailun edistämisohjelma. Pyörämatkailupoliittisen ohjelman laatimista esitti myös Suomi Pyöräilee -kampanja kauppa- ja teollisuusministeriölle keväällä 2001. Asiasta keskusteltiin myös kauppa- ja teollisuusministeriön syksyllä 2002 järjestämässä pyörämatkailuseminaarissa. Tämän selvityksen tarkoitus on helpottaa ohjelmanteon käynnistämiseen liittyvää päätöksentekoa ja antaa ohjelman sisällöstä käytävälle keskustelulle pohjaa. Selvityksen on tehnyt valtakunnallinen pyöräretkeilyreittityöryhmä ja työn kuluessa on kuultu alustavasti eri tahoja. Selvityksen tarkkuus pyörämatkailun eri osa-alueiden osalta vaihtelee. 2. Pyörämatkailupolitiikan tarve Suomessa Suomen vahvuuksia pyörämatkailun kannalta ovat luonto ja vesistöt sekä suhteellisen vähäinen liikenne ja kohtalaisen hyvä pyörätieverkosto. Pyörämatkailun edellytyksiä Suomessa on aivan viime vuosina huomattavasti parantaneet mm. valtakunnallinen pyöräretkeilyreitistö ja sitä esittelevä Fillari GT karttasarja, useat paikalliset pyörämatkailun kehittämishankkeet sekä valtakunnallisesti erittäin merkittävä Pyöräillen Suomessa -hanke. Ongelmana pyörämatkailun kehittämisessä ovat olleet vähäiset resurssit, kehittämistoiminnan perustuminen paljolti asian harrastamisen varaan ja markkinoinnin vähäisyys, esim. kotimaan markkinointi ei ole edes kuulunut kenellekään. Tehdyt kartat ja oppaatkin ovat vielä uusia ja opastukset puutteellisia. Pyörämatkailijamäärät eivät siten toistaiseksi ole olleet kovin suuria Suomessa ja siksi pyörämatkailun painoarvokaan ei ole ollut suuri. Pyöräillen Suomessa -

3 hanke on nyt kuitenkin parantamassa tilannetta. Pyörämatkailun lisääminen edellyttää sekä monipuolista infrastruktuurin ja palvelujen kehittämistä että markkinointia. Kaikilla osa-alueilla tarvitaan sekä toimenpiteitä että niiden koordinointia. Valtakunnallisilla toimilla on hankittava pyörämatkailun perusvolyymi, jota voidaan sitten alueellisesti esim. maakuntien yhteisillä hankkeilla tai aivan paikallisestikin esim. kuntien tai yrittäjien toimesta hyödyntää ja myös lisätä. Toiminnan, myös rahoituksen, tulee olla pitkäjänteistä ja koordinoitua. Tavoitteisiin pääsy edellyttää valtakunnallista pyörämatkailupolitiikkaa, jonka tarkempi sisältö toimenpiteineen ja vastuutahoineen tulee määritellä laadittavassa pyörämatkailun edistämisohjelmassa. Pyörämatkailun edistämisohjelman tulisikin sisältää eri toimenpidesektoreiden kehittämissuunnitelmat, kullekin sektorille asetettavat tavoitteet ja vastuutahot, rahoitussuunnitelmat sekä koordinaation organisointi. Pyörämatkailupolitiikan pitäisi puolestaan olla osa valtakunnallista luontomatkailupolitiikkaa. Ympäristöministeriön luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisohjelmassa (6.2.2002) arvioitiin, että luontomatkailuun kytkeytyvien työpaikkojen määrä voisi maassamme kaksinkertaistua vuoteen 2010 mennessä ollen tuolloin 64 000 henkilötyövuotta. Pyörämatkailun infrastruktuurin parantaminen palvelee sekä ulkomaista että kotimaista matkailua. Toisaalta infrastruktuuri ja palvelut ovat paikallisen väestön hyödynnettävissä palvellen samalla laajemminkin matkailua, pyöräilyä ja myös liikennepolitiikkaa. Pyörämatkailun koordinoitu kehittäminen voidaan melko suurelta osin toteuttaa nykyisillä resursseilla osittain kuitenkin niiden uudelleen suuntaamisella. Suuri osa kehittämistoimenpiteistä tapahtuu tässä vaiheessa Pyöräillen Suomessa projektin kautta. Projekti päättyy kuitenkin vuoden 2006 lopussa, jonka jälkeen asiat on hoidettava pysyvien organisaatioiden kautta. Myös aivan uusia kehittämisasioita tulee varmasti sen jälkeenkin tehtäväksi, vaikka kehittämisen painopiste siirtyy vähitellen olemassa olevien rakenteiden kehittämiseen ja ylläpitoon. Markkinoinnin merkitys ja tarve tulee olemaan jatkuvaa. Pyörämatkailun kehittämisessä on monia osapuolia, joiden kesken tarvitaan hyvää yhteistyötä yhteisen ohjelman puitteissa. Tärkein koordinoiva ja myös rahoittava taho on valtio, erityisesti ministeriöt (LVM, KTM, MMM ja YM) sekä niiden alaiset hallinnonalat. Muita tärkeitä osapuolia ovat maakuntien liitot ja kunnat, matkailun markkinointi-, koulutus- ja kehittämisorganisaatiot, matkailuyrittäjät sekä osin jo edellisiin sisältyvät liikennesektorin toimijat. 3. Nykytilanne 3.1 Pyörämatkailu Suomessa Matkailun Edistämiskeskus julkaisee vuosittain rajahaastattelututkimuksen, jossa erotellaan myös eri aktiviteettien harrastaminen matkan aikana. Tällä tutkimuksella ei kuitenkaan tavoiteta liikunta päämotiivinaan Suomeen saapuneita ulkomaisia matkailijoita. MEKin mukaan (MEK 2002) esimerkiksi 4 800 saksalaista harrasti pyöräilyä pyöräreiteillä ja 400 osallistui järjestettyihin pyöräretkiin.

4 METLa on tehnyt tutkimuksen luonnon virkistyskäytöstä, jossa sivutaan pyöräilyn harrastamista (LVVI-tutkimus, 1997-2000). Vastaajista 48 % arvioi lähtevänsä luontomatkalle vuoden sisällä ja 26 % lähivuosina. Yli 60 % aikoo pyöräillä luontomatkansa aikana. Pyöräily on vaelluksen ja marjastuksen sekä sienestyksen ohella suosituin luontomatkalla harrastettu aktiviteetti. Suomen Kuntourheiluliitto on julkaissut Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen, jossa sivutaan pyöräilyä liikuntamuotona. Pyöräilyn harrastajia on 19-65 vuotiaiden keskuudessa 922 000 kpl. Pyöräily on kävelylenkkeilyn jälkeen suosituin liikuntamuoto. 3.2 Valtakunnallinen reitistö Suomessa Valtakunnallinen pyörämatkailureitistö sisältää sekä valtakunnalliset että maakunnalliset reitit, joita ei ole eroteltu toisistaan. Valtakunnallisen reitistön pituus on yli 20 000 km. Reitit kulkevat pääosin yleisillä teille ja osin myös kuntien katuverkossa. Pyöräteiden osuus reitistöstä on arviolta n. 15 %. Reitistö on julkistettu v. 1995, jolloin reitistöstä valmistui 1:800 000 mittakaavainen yleiskartta. Uudistettu yleiskartta on vuodelta 1998 sekä tarkemmat 1:200 000 mittakaavaiset Fillari GT kartat vuosilta 2000-2001. Näiden avulla ns. kartanlukutaitoinen pystyy jo löytämään reitit maastossa kaupunkialueita lukuun ottamatta. Reitistön opastus aloitettiin koeluonteisesti jo v. 1995, mutta on vasta nyt pääosin tehty. Se on monilta osin vieläkin puutteellinen kaivaten sekä täydennystä että ylläpitoa. Fillari GT karttoihin on lisäksi merkitty myös paikallisia suositusreittejä, joita ei ole opastettu. Reitistöä on aina jonkin verran muutettu karttojen uusimisen yhteydessä. Reitistöä on tarvetta edelleen kehittää myös reittejä muuttamalla, vaikka tämä onkin ongelmallista vanhojen karttojen ja niiden käyttäjien kannalta. Uusia, erityisesti markkinoinnin takia kehitettäviä reittejä ovat kaksi EuroVelo - reittiä sekä Pyöräillen Suomessa projektin 10 reittiä, jotka sisältävät pääosin myös tulevat EuroVelo reitit. Reitit koordinoidaan valtakunnallisen pyörämatkailureitistön kanssa niin, että ne tulevat olemaan osa valtakunnallista reitistöä. Tämä aiheuttaa osaltaan muutostarvetta nykyiseen valtakunnalliseen reitistöön. Pyöräillen Suomessa reittejä tulee olemaan 10 kpl. Reiteistä on valmiina kolme ja kesäksi 2004 valmistuu toiset kolme. Kustakin reitistä on oma reittiopaskirjansa. Niiden opastus on tapahtunut valtakunnallisten reittien opasteisiin ja opastarroihin lisätyllä pikku tunnuksella. Opastus on ollut v. 2003 suurelta osin kokonaan tekemättä. 3.3 Pyörämatkailu eri maissa - Taloudelliset vaikutukset Yleensä taloudelliset tulokset ovat edellyttäneet varsin monivuotista työskentelyä asian hyväksi. Toisaalta myös nopeita tuloksia on saatu voimakkaalla markkinoinnilla, jos maassa on jo ollut muuten hyvät matkailupalvelut ja -perinteet. Seuraavassa on joitakin pyörämatkailuun liittyviä taloudellisia arvioita eri maista:

5 Englantilainen CAST (the Centre for Alternative and Sustainable Transport of Staffordshire University) arvioi v. 1999, että jos ennustetusta 717 miljoonasta kansainvälisestä matkailijasta Euroopassa v. 2020 5 % olisi ainakin osittaisia pyörämatkailijoita, merkitsisi tämä rahallisesti n. 20 Mrd, mistä suuri osa hyödyttäisi maaseutua. Se, kuinka tämä aikaansaadaan, on ko. tutkimuksen seuraava vaihe. Englannissa (UK) pyörämatkailijat tuovat maahan jo nyt yli 350 M, vaikka valtakunnallinen reitistö avattiin vasta v. 2000. Hollannissa n. 500 000 ihmistä vietti pyöräilylomaa v. 1993 ja tyypillisellä kansallisella 250 km:n pyöräreitillä oli 25-56 000 pyöräilijäin yöpymistä ja rahaa pyöräilijät käyttivät 1-3 M. Irlanti on nopeasti voimakkaalla panostuksella markkinointiin tullut hyvin suosituksi pyörämatkailumaaksi. Siellä 9 % kaikista ulkomaisista matkailijoista on pyörämatkailijoita. Itävallassa Tonavan varressa avattiin 1980-luvun alussa 324 km:n pituinen pyörämatkailureitti, josta on 250 km pyöräteitä. Pyörämatkailijoiden määrä reitillä on kasvanut tasaisesti ja nykyisin Tonavan varren hotellien yöpyjistä n. 80 % on pyörämatkailijoita. Ruotsissa Sveriges Turistråd in v. 1990 julkaistun tutkimuksen mukaan v. 1988 3 % väestöstä vietti keskim. 8 päivän pituisen pyöräilyloman käyttäen n. 25 /pv eli yhteensä lähes 60 M. Raportissa asetettiin tavoitteeksi, että 10 % väestöstä viettäisi vuosittain pyöräilylomaa, mikä Gotlannin kokemusten pohjalta arvioituna merkitsisi rahallisesti noin 250 M ja loisi n. 3000 työpaikkaa. Saksassa pyörämatkailu on yksi nopeimmin kasvavista vapaa-ajan aktiviteeteistä. V. 2000 yli 2 milj. saksalaista vietti pyörälomaa ja 4,7 miljoonaa ilmoitti halukkuutensa viettää pyörälomaa v. 2001 ja 2002. Saksalaisista 3-5 % viettää siten vuosittain pyöräilylomaa. Pyörämatka kestää keskimäärin 13 päivää. Pyörämatkailijat käyttivät 20 % enemmän rahaa matkallaan kuin muut matkailijat. Saksassa on jo 2880 Bett&Bike -majoituskohdetta (v. 1995 216). Sveitsissä v. 1997 toteutettiin n. 7 M :lla valtakunnallinen pyöräretkeilyreitistö. Toteutus tarkoitti lähinnä hyvää viitoitusta ja hyviä karttoja; neljäsosa rahasta käytettiin markkinointiin. V. 1998 reitistössä tehtiin lähes 3.5 milj. matkaa ja pyöräiltiin 150 Mkm. Matkailutulot tästä olivat n. 70 M. Yhden päivän matkojen osuus oli tästä 54 %. Tanskassa käy vuosittain 53 000 ulkomaista pyörämatkailijaa, jotka käyttävät 477 000 yöpymisvuorokautta. - Reitistöt eri maissa Lähes kaikissa Euroopan maissa ja myös USA:ssa ja Kanadassa on olemassa, tekeillä tai suunnitteilla kansallisia pyörämatkailureitistöjä. Lisäksi monissa maissa pyritään jo kehittämään Euro-Velo-reitistöä, jossa on 12 eri reittiä yhteispituudeltaan n. 60 000 km. Jokaisen Euroopan maan kautta menee ainakin joku reitti. Seuraavassa on joitakin huomioita muutamien maiden tilanteesta: Belgia: Wallonian alueella on rakennettu 2000 km viheraluereitistöä, jota EU on tukenut raja-aluehankkeena. Idea on 70-luvulta ja toteutus 90- luvulta. Reitistössä on käytetty vanhoja ratapohjia hyväksi. Englanti: Kesällä 2000 avattiin kansallisen reitistön ensimm. 5000 mailia ja v. 2005 valmistuu loput 5000 mailia. Reiteistä n. 30 % on pyöräteitä; rahaa reitistöön ensimmäiseen osaan on käytetty n. 270 M.

6 Espanja: N. 7000 km entisiä ratoja muutetaan viherreiteiksi. Työ alkoi v. 1993 ja v. 1999 oli valmiina 800 km (30 M ). Hollanti: Jo pitkään olleista monista opastetuista turistireiteistä on muodostettu valtakunnallinen reitistö. Opastuksen ylläpidosta on 10 v:n sopimus paikallisviranomaisten kanssa edellytyksenä reitin mukaan ottamisesta valtakunnalliseen reitistöön. Pyöräturismi hyvin merkittävää. Irlanti: Hallituksen hyväksymä kehittämissuunnitelma 2000-2006 sisältää 2000 km:n valtakunnallisen pyöräilyreitistön tekemisen. Itävalta: Opastettuja turistireittejä on 30 kpl yhteispituudeltaan n. 4000 km. Norja: Turistipyöräreittejä kehitetään voimakkaasti, erityisesti Norjan Tielaitos on aktiivinen. Ranska: Kehitteillä on 8000 km:n pituinen valtakunnallinen reitistö maan hallituksen v.1998 hyväksymän periaatesuunnitelman pohjalta. Saksa: Ei valtakunnallista reitistöä, mutta osavaltioissa on 35 000 km karttakirjoissa esitettyjä pitkänmatkan pyöräreittejä. Tanskassa on jo v. 1993 valmistunut 10 reittiä sisältävä opastetu valtakunnallinen reitistö. Sitä täydentävät maakunnalliset reitit. Virossa on juuri valmistunut opastettu valtakunnallinen reitistö, jonka rungon muodostavat tulevat kaksi EuroVelo -reittiä. 4. Pyörämatkailualan tuotteet ja toimijat 4.1 Pyörämatkailutuote Pyöräilytuote voidaan jakaa seuraaviin osa-alueisiin: ydinkokemukseen/ - tuotteeseen, organisatorisiin tuotteisiin, markkinointiin ja jakelukanaviin. Tuotteen ydinkokemus on kohteen vetovoimaisuus, joka koostuu sen luonnosta, maisemista ja nähtävyyksistä. Paikka luo perusedellytykset pyöräilylle ja pyöräilytuotteen rakentamiselle. Organisatoriset tuotteet koostuvat eri organisaatioiden pyöräilijöille tarjoamista välttämättömistä avustavista palveluista sekä tuotteen houkuttelevuutta lisäävistä tukipalveluista. Välttämättömiä palveluita ovat mm. majoitus ja pyöräilyreitit. Tukipalveluita ovat mm. nähtävyydet ja infotaulut sekä levähdyspaikat. Markkinointia hoitavat alueelliset matkailutoimistot, kaupungit ja kunnat sekä matkailutoimistot että matkanjärjestäjät. Pyöräilymatkaa suunniteltaessa tarvitaan informaatiota, jota jakavat kansalliset matkailuorganisaatiot, matkailutoimistot sekä internet. Jakelukanava koostuu monesta osasta ja pyöräilymatkojen ostamisen mahdollistavat pyöräilymatkoja järjestävät ja myyvät matkanjärjestäjät ja matkatoimistot.

7 Majoitus Matkailutoimistot Kansallinen matkailuhallinto Pyöräilyreitit Pyörähuolto Pyörävuokraus Pyöräkauppiaat Matkanjärjestäjät Kuljetus Matkailun jälleenmyyntirenkaat, alueelliset yritykset Matkanjärjestäjät Perusedellytykset: luonto, maisema, rannat, nähtävyydet, muut vetovoimatekijät Pyörämatkailija Nähtävyydet ja infotaulut Kaupunki/kunta Matkailutoimistot Levähdyspaikat Pyöräparkit ym. Alueelliset matkailutoimistot, vientirenkaat Muut: hotellit, kuljetus ym. Kuva 1. Pyörämatkailutuote (Simonsen, Jorgensen & Robbins 1998:47. Cycling tourism). (kuva on suomalaisittain vajavainen) - Käsitteitä Seuraaville käsitteille on käytössä useampia erilaisia määritelmiä, joista on poimittu vain matkailukirjallisuudessa yleisimmin käytetyt. Pyörämatkailija on henkilö, joka matkustaa lomalle kotipaikkakuntansa tai kotimaan rajojen ulkopuolelle yli 24 tunniksi tai vähintään yhdeksi yöksi ja jolle pyörä on matkan aikana oleellinen kulkuneuvo. Matka voi olla itse järjestetty tai osa valmismatkaa ja siihen voi kuulua oheiskuljetuspalveluita sekä erilaisia virallisia tai muita majoitusvaihtoehtoja. Alle 24 tuntia matkalla kotipaikkakuntansa ulkopuolella olevia pyöräilijöitä kutsutaan virkistyspyöräilijöiksi, joille pyöräilyn katsotaan olevan positiivinen tapa viettää vapaa-aikaa. Pyöräilijät voidaan jakaa seuraavasti: lomapyöräilijät, lyhyen matkan pyöräilijät ja päivämatkailijat. Lomapyöräilijät lähtevät matkalle, jossa heillä on mahdollisuus pyöräillä. Lomailijat eivät pyöräile välttämättä joka päivä, mutta useamman kerran matkansa aikana. He suunnittelevat mielellään itse matkansa, jonka useimmiten pyöräilevät omalla polkupyörällä. Lyhyen matkan pyöräilijät ostavat valmiin matkapaketin tutuilta seuduilta mukavalla majoituksella. He pyöräilevät useimmiten pareittain tai pienissä kaveriporukoissa. Päivämatkailijat valitsevat lyhyen reitin lähiseudulta. Pyöräillen Suomessa hankkeessa tehdyssä määrittelyssä pyörämatka on vähintään yhden yöpymisen sisältäväksi matkaksi, joka voi olla omatoiminen tai opastettu. Omatoimisena se toteutetaan asiantuntijan laatimaa karttaa ja/ tai reittiselostetta apuna käyttäen. Matkan hintaan sisältyy aina vähintään majoitus ja aamiainen sovitussa ja ennalta varatussa paikassa. Pyörävaellus on itsenäisesti tapahtuva useamman päivän kestävä liikkuminen, joka perustuu omatoimiseen reitinvalintaan ja kaupallisten pyöräilyyn liittyvien palvelujen tarjoajien

8 tuotteisiin kuten pyöränvuokraus, liittymäkuljetus tai majoitus. Pyörämatkapaketti on yleensä useamman päivän kestävä pyöräilymatka pisteestä A pisteeseen B, joka myydään ennalta ja sisältää vähintään majoituksen, sovitut ateriat ja reitti-informaation sekä lisäpalveluina matkatavaroiden kuljetuksen ja pyöränvuokrauksen ja huollon. Joskus pyöräilypaketti sisältää oppaan palvelut. Pyörämatkailuun liittyy osin ristikkäisiäkin ja vaikeasti muistettavia käsitteitä. Käsitteiden pitää olla mahdollisimman yksinkertaisia ja nykyinen käytäntö huomioon ottavia, joskaan täysin aukottomaan käsitteistöön ei ole mahdollistakaan päästä. Tässä selvityksessä ehdotetaan seuraavien käsitteiden käyttöä, joita myös käytetään jäljempänä: - Pyöräilymatka sisältää ainakin yhden yöpymisen (voidaan käyttää myös lyhyempää versiota pyörämatka, jos ei ole sekaantumisvaaraa liikennetekniseen termiin pyörämatka ). - Pyöräretki on yhtenä päivänä tapahtuva, yleensä vähintään tunnin kestävä loma- tai virkistyspyöräily. Matkailija voi lomansa aikana tehdä pyöräretkiä. - Pyörämatkailija tekee pyöräilymatkan. Matkailija voi tehdä lomamatkallaan pyöräretkiä. - Pyöräretkeilijä tekee pyöräretken. - Pyörämatkailu sisältää pyöräilymatkat sekä matkailijoiden matkallaan kotikuntansa ulkopuolella tekemät pyöräretket. - Pyörämatkailureitistö sisältää valtakunnallisen pyörämatkailureitistön sekä paikalliset pyörämatkailua varten tehdyt pyöräreitit. - Pyöräretkeilyreitistö on pyöräretkeilyä varten tehty paikallinen reitistö. - Pyörämatkailupaketti (lyh. pyöräilypaketti) on yleensä useamman päivän kestävä pyöräilymatka pisteestä A pisteeseen B, joka myydään ennalta ja sisältää vähintään majoituksen, sovitut ateriat ja reitti-informaation sekä lisäpalveluina matkatavaroiden kuljetuksen ja pyöränvuokrauksen ja huollon. Joskus pyöräilypaketti sisältää oppaan palvelut. - Pyöräilymatkaan liittyviä käyttäjätoiveita Pyöräillen Suomessa hankkeen selvitysten ja saaman palautteen mukaan asiakkaat haluavat seuraavia asioita pyöräilymatkaltaan: Reitit: Ennen pyöräilymatkaa 55 % haluaa saada tietoa nimenomaan reitistä; haasteellisuudesta, korkeuseroista, välimatkoista. 18 % haluaa tietoa majoituspaikoista, 10 % nähtävyyksistä, 7 % ruokailuista ja 5 % yleistietoa Suomesta. haluavat pysähtyä lyhyin välimatkoin, yli puolet alle tunnin välein. 78 % pitää tärkeänä matkanteon kiireettömyyttä 83 % piti tärkeänä, että pyöräreitti kiertää alueita, joihin ei muuten tulisi mentyä 83 % haluaa nähdä paikallista elämää 89 % pitää tärkeänä matkaa valittaessa matkakohteen luontoa ja sen puhtautta. Sen sijaan luonnonrauhaa ja matkan ympäristöystävällisyyttä ei pidetty niin tärkeänä luontoa haluttiin kokea seuraavasti; valokuvaus, luontopolut, laavuruokailu, uinti, melonta ja saaristo nousivat esille omaehtoisena tekemisenä 51 % piti tärkeänä, että pyöräreitti ei olisi liian haasteellinen. 23 % halusi, että reitti olisi haasteellinen

9 Majoitus ja ruokailu: Sauna, oma WC/suihku ja vaatteidenpesumahdollisuus Maalaistalo suosituin, kestikievari ja aamiaismajoitus lähes yhtä suosittuja. Alkeellista majoitusta ei haluttu (aitta, teltta) eikä toisaalta liian tasokasta. Paketti: Ruokailut, majoitus, matkatavarakuljetus ja lennot Aamiainen, illallinen ja eväspaketti Varusteet: Hyvä pyöräilykartta, pyörä ja reitti-info Kartta riittävän suuressa mittakaavassa Kartalla tehty reitin valinta asiakkaan puolesta Majoituspaikat, nähtävyydet ja palvelut merkitty selkein symbolein Majoituskohteiden pitää kohdentua kartalle Pyöräilypaketissa kulttuuri on luonnon lisäksi keskeinen vetovoimatekijä. Kulttuurilla tarkoitetaan maisemien vaihtelevuutta ja asuttuja seutuja sekä paikallista elämää ja elämäntapaa, tapahtumia, toreja ja markkinoita, paikallisia ihmisiä ja heidän tapaamistaan. 4.2 Pyörämatkailureittien vastuutahot Pyörämatkailureittiin kuuluu väylä, jolla se kulkee, sekä reitin opastus. Konkreettisia toimenpiteitä ovat niiden parantamistoimenpiteet, kuten pyörätien rakentaminen tai opastuksen toteutus, sekä niiden kunnossapito. Näistä huolehtii tienpitäjä eli kunnat ja Tiehallinto omilla teillään. Mitään erityisesti määriteltyä velvollisuutta teiden parantamisesta pyörämatkailua varten ei ole. Valtakunnallinen pyörämatkailureittityöryhmä on voinut vain ehdottaa tiepiireille niiden jo muutenkin pitkään kevyen liikenteen hankkeiden jonoon tiettyjen, reitin turvallisuuden kannalta tärkeiden yleisten teiden osuuksien parantamista. Reiteistä pääosa on yleisillä teillä. Pyöräteiden osuus on arviolta n. 15 %. Myös opastuksesta on tienpitäjä pitänyt huolehtia. Kunnan ja ao. tiepiirin kanssa on voitu sopia myös toisenlaista jakoa yhtenäisten kokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Aiemmin on tiepiiri tällöin opastanut myös kaavateillä meneviä reittejä. Opastuksestakin huolehtiminen on pohjautunut täysin vapaaehtoisuuteen. Tämä ei ole toiminut kovin hyvin, koska eri tahojen kiinnostus on vaihdellut johtuen mm. rahapulasta ja muista kiireistä. Yksityisteillä, myös Metsähallituksen metsäautoteillä, kunnan on tullut huolehtia sekä luvista että opastuksesta ja tarvittaessa myös sopia reitin kunnon parantamisesta tienpitäjän kanssa. Tiehallinnon osuus voi kasvaa tulevaisuudessa yksityisteiden osalta, kun pääväylien ns. kevyitä rinnakkaisteitä kehitetään. Vesikuljetusyhteyksistä ovat huolehtineet aikataulun mukaisen liikenteen osalta Tiehallinto ja Merenkulkulaitos ja joissakin tapauksissa myös yksityiset laivayrittäjät. Reitistöä täydentävillä osuuksilla on myös taksivenetyyppisiä yksityisiä veneyrittäjiä. On myös muutama hyvin lyhyt vesistöylitys, joissa itse soudettavasta veneestä huolehtii matkailuyrittäjä.

10 4.3 Nykyiset toimijat - Ministeriöt Ylimpänä matkailuviranomaisena Suomessa on kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM), jossa on matkailuasioista vastaava virkamies. KTM:n alaisena toimii Matkailun Edistämiskeskus (MEK), joka vastaa matkailun kansainvälisestä markkinoinnista yhdessä yritysten ja alueorganisaatioiden kanssa. MEKin vastuulle ei siis kuulu tuotekehitys eikä kotimaan markkinointi. Myös liikenne- ja viestintäministeriöllä on erityisesti matkailun infrastruktuuriin ja liikenteeseen liittyviä tehtäviä. ympäristöministeriö (YM) ja maa- ja metsätalousministeriö (MMM) pyrkivät osaltaan edistämään luontomatkailua. MMM:ssä toimii maaseutumatkailun teemaryhmä. - Valtakunnallinen pyörämatkailureittityöryhmä - Matkailutoimistot Valtakunnallinen pyörämatkailureittityöryhmä on aloittanut toimintansa vuoden 1993 lopussa tehtävänään valtakunnallisen reitistön laatiminen Suomeen. Työ alkoi liikenne- ja viestintäministeriön projektina, joka kuitenkin siirrettiin jo v. 1994 Tiehallinnon vastuulle. Työryhmä on ollut itse itseään täydentävä. Siinä on edustettuna tällä hetkellä Helsingin kaupunki (Antero Naskila, pj.), Tiehallinto (Ulla Priha, siht.), MEK (Mari Mäkelä), Pyöräillen Suomessa projekti (Pirjo Räsänen), Genimap Oy (Janne Kostamo), Etelä-Karjalan liitto (Tuula Taskula), Pyöräilykuntien verkosto (Pasi Korhonen), Easy Living Oy (Merja Vuorinen) ja asiantuntija Juhani Tenhunen. Työryhmä on laatinut valtakunnallisen pyörämatkailureitistön, pyrkinyt huolehtimaan sen opastuksesta ja tehnyt yhdessä Genimap Oy:n kanssa Fillari GT karttasarjan. Työryhmän tehtävänä on edelleen kehittää näitä. Fillari GT karttasarja on Genimap Oy:n tuote ja siten sen vastuulla, mutta työryhmä hankki sen tekemiseen tarvittavan alkurahoituksen (puolet Tielaitokselta ja puolet maakuntien liitoilta), määritteli kartan sisällön ja osallistuu sen kehittämiseen ja ajantasallapitoon yhdessä Genimap Oy:n kanssa. Mahdollisuuksiensa mukaan työryhmä on myös pyrkinyt markkinoimaan pyöräretkeilyä. Työryhmän resurssit ovat kuitenkin hyvin rajoitetut. Työryhmä on saanut rahoitusta taustaorganisaatioidensa kautta. Matkailutoimistot on hoidettu alueittain vaihtelevalla tavalla ja tähän mennessä ne ovat osallistuneet hyvin vähän pyöräilyreittien suunnitteluun. Aktiivisesti pyöräilyreittejä on kehitetty lähinnä Turun saaristossa, Uudellamaalla ja Etelä- Karjalassa, joissa matkailutoimi on osallistunut suunnitteluun. Joillakin kunnilla on omat matkailuinfot, jotka ovat auki joko koko vuoden tai vain kesäisin. Joillakin alueilla on puolivirallinen vihreällä i-kirjaimella varustettu info, joka tarjoaa hieman kattavampaa palvelua. Näiden lisäksi on olemassa seutukunnallisia ja maakunnallisia matkailuinfoja sekä alueorganisaatioita, jotka joissakin tapauksissa kattavat suuremmankin alueen. Nämä organisaatiot vastaavat lähinnä kotimaan markkinoinnista. Viime aikoihin saakka ei kotimaiselle asiakkaalle ole ollut pyörämatkapakettia tarjolla juurikaan muualla kuin Turun saaristossa. Matkanjärjestäjät ja matkatoimistot kuuluvat yleensä osana ulkomaiseen jakeluketjuun ja Suomen puolella paketoinnista vastaavat alueorganisaatioiden lisäksi incoming toimistot. Incoming -toimisto on keskittynyt ulkomaisen asiak-

11 - Majoitusyrittäjät kaan palvelemiseen ja myy ulkomaiselle matkanjärjestäjälle tai matkatoimistolle. Suomessa on erittäin vähän matkanjärjestäjiä tai incoming -toimistoja, jotka olisivat kiinnostuneita tai järjestävät pyörämatkoja kotimaiselle tai ulkomaiselle asiakkaalle. Pyöräillen Suomessa hankkeen incoming -toimistoille suunnatussa kyselyssä, jossa kysyttiin olisiko vastaaja kiinnostunut pyörämatkatuotteesta, ei yksikään ilmoittanut kiinnostustaan. Menestyksekkäästi pyöräilymatkoja saaristoon myy Turku Touring. Helsingissä on tilauksesta ryhmille myytävänä muutaman tunnin pituisia, opastettuja retkiä joko aivan keskustassa tai lähiympäristössä. Ulkomailla parhaita pyörämatkapakettien myyjiä ovat aktiviteetteihin erikoistuneet spesialistit, joita on useita kymmeniä. Tuotteen saatavuuden kannalta keskeisessä asemassa on kullakin markkina-alueella toimivat myyjät ja markkinoijat, joilla on paras kontaktipinta asiakkaaseen. Kuljetuspalveluja pyöräilijä tarvitsee mahdollisesti kohteeseen mennessään ja siellä paikasta toiseen siirtyessään. Kuljetuspalveluita Suomeen hoitavat laivaja lentoyhtiöt, jotka huolehtivat Suomen saavutettavuudesta. Suomen sisällä kuljetuspalveluita myyvät liikennöintiyhtiöt kuten VR, Matkahuolto ja Finnair, jotka huolehtivat tuotteen tai varsinaisen kohteen saavutettavuudesta. Pyörämatkailija käyttää myös matkalaukkujen kuljetuspalveluita, joita hoitavat majoittajat ja alueelliset liikennöintiyhtiöt. Peruspalveluina kohteessa pyörämatkailija tarvitsee majoitusta, pyöränhuolto- ja varauspalvelut, merkityt pyöräilyreitit sekä muun muassa tiedot reitin varrelle jäävistä nähtävyyksistä, levähdyspaikoista ja pyöräparkeista. Nämä palvelut kokoaa yleensä paketin myyjä, joka voi olla matkanjärjestäjä, matkatoimisto, alueellinen organisaatio, incoming - toimisto tai liikennöintiyhtiö. Myyjänä voi olla myös omatoimisen matkan osalta kustannusyhtiö tai muu omatoimisen matkan mahdollistavan informaation tuottaja; esim. Suomessa Genimap Oy kustantaa mm. Fillari GT -karttasarjaa ja Fillariopasta. Majoitus on yksi tärkeä pyöräilytuotteen elementti. Pyöräily-ystävälliset majoittajat kiinnittävät huomiota pyöräilijöille tärkeisiin pikkuseikkoihin. He tarjoavat pyöräilymatkailijoille esimerkiksi pyörävaraston ja pyörän perushuoltomahdollisuudet majoituksen lisäksi. Lisäksi majoittaja voi tarjota ruokailumahdollisuuden, jossa on otettu huomioon pyöräilijöiden tarvitsema runsas, mutta helposti sulava ateria. Tällaisia majoitusluokitteluja löytyy lähes kaikista Euroopan maista. Saksassa "Bett & Bike" järjestelmän piirissä on n. 3000 majoituspaikkaa. Saksalaisessa järjestelmässä yritys itse vastaa kriteereiden täyttymisestä ja niiden toteutumista seurataan asiakaspalautteen kautta. Suomessa tällaista luokittelua ei ole vielä käytössä. Suomessa majoituksen tarjonta vaihtelee huomattavasti alueittain. Monilla alueilla, erityisesti Etelä-Suomessa, majoitustarjonnan vähäisyys aiheuttaa ongelmia pyörämatkailun edistämiselle. 5. SWOT analyysi Suomen pyörämatkailulla on useita vahvuuksia, joita tulisi hyödyntää. Ulkomaisten pyörämatkailuasiakkaiden mielestä Suomen vahvuuksia ovat kaunis, puhdas ja melko koskematon luonto. Useat haastatelluista pitivät vahvuutena myös Suomen vesistöjä, rauhallisuutta, vähäistä liikennettä ja saasteettomuutta. Suh-

12 teellisen hyvät tieyhteydet, ystävälliset ja kielitaitoiset ihmiset sekä kotitekoinen ruoka saivat myös muutamia mainintoja. Suurimpina heikkouksina pidettiin Suomen korkeaa hintatasoa, maantieteellistä sijaintia, pitkiä välimatkoja paikasta toiseen, epävakaita säitä sekä liikennekulttuuria. Pyörämatkailun kehittämisen heikkoutena on pidettävä eri tahojen riittämätöntä yhteistyötä. Pyörämatkailuun sisältyy toimijoita matkailun sekä liikenteen ja infrastruktuurin kehittämisestä vastaavilta tahoilta. Pyörämatkatuotetta ei voi olla ilman kulkuväylää ja toisaalta ilman asiakkaan ehdoilla suunniteltua pakettia ja siihen liittyvää materiaalia. Tällä hetkellä näiden kahden tahon välinen yhteistyö on vasta alkutekijöissään. Kevyen liikenteen kehittämisponnistelut pitäisi pyörämatkailun kehittämisen osalta keskittää Pyöräillen Suomessa reittien kehittämiseen yhteistyössä. Pyöräilyreitit ovat huonosti merkittyjä tai merkinnät puuttuvat kokonaan ja lisäksi kevyen liikenteen väyliä on liian vähän. Pyöräillen Suomessa hankkeen keräämien tuotetestausraporttien sekä asiakaspalautteiden (kerätty 2001, 2002 ja 2003, noin 100 asiakaspalautetta ja 40 tuotetestausryhmää) mukaan keskeinen ongelma on reittien huono ja riittämätön merkintä. Valtakunnalliset pyörämatkailureitit on merkitty ruskeilla, pienehköillä tarroilla tai kylteillä maastoon. Opasteista puuttuu kilometrit, usein pyöräreitin tunnistetiedot (nimi tai numero) ja paikkakuntien nimet. Opasteita ei ole riittävästi, niiden sijoittelu ei ole yhtenäistä ja on myös kokonaan opastamattomia osuuksia. Niiden koko ja väri tekevät niistä huomaamattomat. Samat ongelmat vaivaavat uusia Pyöräillen Suomessa reittien merkintöjä ja opasteita. Suurin osa kesältä 2003 saaduista palautteista koski nimenomaan reittimerkintöjä. Verrattuna esim. Sveitsiin Suomen pyörämatkailureittien opasteet ovat todella huonot. Muita merkittäviä heikkouksia on ollut saatavilla oleva materiaali ja sen taso, joka on juontanut juurensa siitä, että pyörämatkailua kehitettäessä asiakkaiden tarpeista ei ole ollut riittävästi tietoa. Tätä ongelmaa on korjannut Pyöräillen Suomessa hanke, joka on kerännyt tutkimustietoa hyvistä kartoista, pakettien sisällöstä ja luonut kriteerit erilaisille reiteille. Hyvässä materiaalissa paikat kohdentuvat kartalle, niistä on riittävät tiedot ja reitistä on tehty valinta asiakkaan puolesta. Reitin nähtävyydet, pituus ja haasteellisuus on huomioitu ja esitetty selkeästi. Hyvän materiaalin ja reitin laadintaan osallistuvat eri tahot ja siinä huomioidaan asiakkaan tarpeet. Suomen lyhyt matkailukausi ja ostettavien konkreettisten pyöräilytuotteiden puuttuminen mainittiin myös. Suomen heikon tunnettuuden takia pyöräilijöillä on epäluuloja ja vääriä tietoja Suomen pyöräilymahdollisuuksista. Keskieurooppalaisin silmin Suomi nähdään erämaisena alueena, jossa karhut ja hyttyset pelottavat pyöräilijöitä. Pakettien osalta Suomen suurimmat heikkoudet ovat liian urheilullinen näkökulma paketteja suunniteltaessa, jolloin päivämatkat muodostuvat liian pitkiksi. Toinen merkittävä heikkous on asiakaslähtöisyyden puute. Tämä näkyy mm. tiettyjen majoitusyritysten välille rakennettuina pyöräilypaketteina, joissa näkökulma on ollut yritysten välisen yhteistyön lisääminen eikä asiakkaan tarpeen tyydyttäminen. Vahvuutena on pidettävä Pyöräillen Suomessa hanketta, joka kattaa lähes koko valtakunnan ja koordinoi tuotteistamis- ja markkinointitoimenpiteitä. Pyöräillen Suomessa hanke edesauttaa myytävien, ulkomaistenkin pyöräilijöiden kriteerit täyttävien pyöräilypakettien tuottamisessa ja tehokkaiden markkinointi-

13 sekä jakelukanavien valinnassa. Hanke on luonut kriteerit valtakunnallisille ja alueellisille reiteille ja sen työ pitäisi vakiinnuttaa. Yhteistyöhön pitäisi saada mukaan tiiviimmin liikenteen ja tieverkoston kehittämisestä vastaavat tahot, jotta esimerkiksi pyöräilyreittien merkintä parantuisi. Suomi pystyy tarjoamaan asioita, joita ei esimerkiksi Välimerenmaissa ole mahdollista kokea. Matkailukautta tulisi pyrkiä pidentämään ja ajoittamaan enemmän keskieurooppalaisten lomien mukaan, jolloin pyöräilijöitä pystyttäisiin ottamaan vastaan heidän haluamaan ajankohtana. Pyörävuokraamojen tulisi panostaa oikeanlaisten ja tasoisten pyörien hankintaan. Suomi on uusi ja eksoottinen kohde pyörämatkailumarkkinoilla, jolla vaikuttaa haastattelujen perusteella olevan kysyntää ainakin pyöräilijöiden keskuudessa, jotka keräilevät uusia pyöräilykohteita. Uhkana yleisesti kalliina ja kylmänä pidetylle sekä kaukana sijaitsevalle Suomelle ovat kilpailevat pyöräilymaat, jotka ovat Keski-Euroopasta käsin lähempänä, halvempia ja joissa säät ovat varmemmin lämpimät kuin Suomessa. Suomen pyöräilyn kehitys on pitkälti erinäisten projektien varassa, joten uhkana voidaan nähdä työn lyhytjänteisyys. eri tahojen riittämätön yhteistyö jatkuvuuden puute epäselvät vastuutahot eri tahot eivät sitoutuneita pyörämatkailua ei tunneta tarpeeksi ja paljon vääriä käsityksiä liian vähän pyörävuokraamoja, ei valtakunnallista ketjua aloitettu yhteistyö eri tahojen kesken: pyörämatkailutyöryhmä Pyöräillen Suomessa hanke hyviä alueita pyörämatkailuun hyviä yrityksiä pyörämatkailun palvelun tarjoajiksi MEKin uudessa strategiassa kesäaktiviteettien arvostus noussut (lähde: Räsänen, Saari & Talvitie (2003): Pyörämatkailun kotimaisen tarjonnan ja ulkomaisen kysynnän vertailu. Pyöräillen Suomessa hanke, julkaisematon.) 6. Ohjelman aihepiirit ja niiden yksityiskohtaiset tavoitteet 6.1. Tavoitetila - Tarvitaan visio - Ehdotus: Pyörämatkailu on Suomen tärkein kesämatkailuaktiviteetti, jossa reitistöt, palvelut, markkinointi ja matkailutuotteet muodostavat sekä kansainvälisellä, valtakunnallisella että paikallisella tasolla menestyvän ja toimiva kokonaisuuden. - Tavoitteena on - Laatia sellainen pyörämatkailun edistämisohjelma, joka toteuttaa tavoitevisiota - Huolehtia ohjelman toteuttamisesta - Edistää kansantaloutta ja kansanterveyttä - Luoda elinkeinomahdollisuuksia, mikä on aluepoliittisesti tärkeää - Lähiajan tavoitteet v. 2006 - Pyörämatkailun edistämisohjelma vuoden 2004 lopussa

14 - Ohjelman hyväksyminen ja ehdotusten toimeenpanon aloitus, mm. organisatoriset asiat v. 2005. - Toimitaan edistämisohjelman pohjalta v. 2006. 6.2 Pyörämatkailureitistön infrastruktuuri - Reitit - Opastus - Pyörämatkailureitistön kehittäminen - Reitistöä kehitetään turvallisemmaksi, mielenkiintoisemmaksi ja mukavammaksi: - Reitistön painoarvoa toteutussuunnittelussa nostetaan. - Reittien turvallisuutta parannetaan yleisillä teillä ja reittejä siirretään muutamissa kohdissa kiertoyhteyksiltä suoremmille osuuksille. Tämä edellyttää pääteiden varsille taajamien läheisyyteen muutamia uusia pyöräteitä tai ns. kevyitä rinnakkaisteitä täydentämään paikallis- ja yksityistieyhteyksiä. Myös taajamien pyörätieverkkoja tulee kehittää. - Reittejä siirretään joiltakin osin asutummille ja mielenkiintoisemmille osuuksille. - Reitistöä ja sen käyttöä keskitetään, jolloin joidenkin vähämerkityksellisten reittien luokitus pudotetaan paikalliseksi, ja niiden opastus muutetaan alueelliseksi tai poistetaan. - Toteutusyhteistyön organisointi - Reitistön kehittämisen tulee olla koordinoitua. Tulee määritellä kuka päättää reittimuutoksista, standardi- ja kehittämistavoitteista ja määrittelee parannuskohteiden kiireellisyysjärjestyksen. Rakennettavista tai parannettavista kohteista tulee olla ajantasaiset kiireellisyysjärjestyslistat. Jos koordinaattoriksi valitaan esim. valtakunnallinen pyörämatkailu- (nyk. pyöräretkeily-) reittityöryhmä, tulee sille varata myös resursseja töiden tekemiseen. - Tiehallinnon ja kuntien tulee yhdessä kehittää ns. kevyttä rinnakkaistieverkkoa pääteiden varsille mahdollisesti varsin etäällekin niistä. Tarpeen mukaan niitä on kehitettävä yhdessä myös metsähallituksen ja yksityistiehoitokuntien kanssa. Tätä varten on kehitettävä menettelytapoja ja myös tarkistettava Tiehallintoa koskevia säädöksiä. - Kunnossapidon laatu - Lähtökohta on sulan kauden pyörämatkailu. - Valtakunnallisten reittien pinnan laadun tulee olla asfalttia tai hyväkuntoista sora- tai kivituhkapäällystettä. Tämä koskee myös yksityistieosuuksia. Erityisesti Pyöräillen Suomessa -reittien tulee olla hyväkuntoisia. Pinnan laatukriteerit tulee määritellä ja sopia vastuukäytännöt yksityisteiden ja metsähallituksen teiden osalta. - Yhteistyön organisointi - Opastuksen kehittämis- ja koordinointivastuu tulee määritellä. Se olisi luontevaa olla sama taho, jolla on kehittämis- ja koordinointivastuu reitistön osalta. Opastuksen toteutus- ja ylläpitovastuut tulee määritellä, ja sitten varata tarpeelliset resurssit tähän..

15 - Isoissa opastusmuutoksissa voidaan toimia joko nykykäytännön pohjalta niin, että kunta opastaa kaavatiet ja yksityistiet ja Tiehallinto yleiset tiet sekä sopimuksen mukaan myös kunnalle kuuluvia osuuksia. Voidaan myös palkata joku ulkopuolinen tekijä, joka tekee opastusmuutokset reitti kerrallaan. Tällöin on sovittava tämän työn rahoitus. Opastuksen vuotuinen ylläpito voidaan hoitaa joko em. tavalla tai sitten antaa se, ainakin osittain, pieninä osina eri yhdistysten yms. tehtäväksi. - Ilmeen kehittäminen - Opastuksen ilme säilynee jatkossa nykyisenkaltaisena, koska opastusvärien tai vastaavien muutosten tekeminen on vaikeaa. Opastuksen tasoa tulee jatkossa kuitenkin nostaa sekä kehittää sitä tarpeen mukaan muutenkin. Tässä yhteydessä on myös keskusteltava opastusjärjestelmän mahdollisesta muuttamisesta näkyvämmäksi. - Toimivuuden turvaaminen - Toimivuuden turvaaminen sisältyy yhteistyökohtaan. 6.3 Koulutus Matkailukoulutusta järjestetään Suomessa monella tasolla aina opistotasolta korkeakoulutasolle. Pyörämatkailu on kuitenkin koulutuksessa jäänyt marginaaliin. Tulevaisuudessa pyörämatkailun asemaa matkailun koulutuksessa tulisi vankistaa. Tuleville matkailualan ammattilaisille tulisi jo koulutusvaiheessa antaa pohjatiedot pyörämatkailusta ja sen kehittämisestä. Nykyisille matkailualan toimijoille tulisi täydennyskoulutuksena järjestää koulutusta sekä reitistön perusrakenteiden ylläpitäjien että matkailupuolella. 6.4 Markkinointi Tarvitaan selkeä niin suureen yleisöön kuin matkailualaan kohdistuva pyörämatkailun markkinointistrategia. Strategia tarvitaan erikseen ulkomaille ja kotimaahan. Ulkomailla MEK on tärkein toimija, mutta kotimaan markkinoinnissa ei ole ollut ketään vastuullista toimijaa. Myös kotimaan markkinointi tulee vastuullistaa. Eräs markkinoinnin osa-alue on erilainen pyöräilijöille tarkoitettu esite- ja mainosmateriaali niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sähköisen liiketoiminnan konseptia on vahvistettava ja luonnollisimmin aloittaminen tapahtuisi pyörämatkailun perusinformaation kokoamisella yksille sivustoille. Pyöräillen Suomessa hanke rakentaa sivustoja, joiden ylläpito jäisi hankkeen päättymisen jälkeen MEKille. Ongelmana on myös markkinakehityksen seuranta. Tutkimusta pitäisi kokonaisuudessaan painottaa kysynnän ennakointiin ja tämä lienee luonteva tehtävä MEKille. Tiedon pitäisi olla mahdollisimman täsmällistä, jotta yritykset voisivat hyödyntää sitä tuotekehityksessään. Kysymyksiä pitäisi pohtia enemmän yritysten kanssa yhteistyössä. Toinen esille noussut kysymys on se, miten markkina- ja asiakastieto kanavoituu yritykseen saakka. Yhtenä ratkaisuna voisi olla se, että matkailun alueorganisaatiot ottavat nykyistä enemmän vastuuta yritysten kouluttamisesta tältä

16 osin. Yrittäjien markkinointiyhteistyö tulee organisoida. Netti portaalit ja messut ovat myös tärkeitä. Valtakunnallisen ja seudullisen tiedon keräyksen organisointi tulee järjestää. MEKin rajahaastattelututkimuksessa tulisi tarkemmin selvittää asiakkaiden matkan päätarkoitus ja motiivi. 6.5 Tuotekehitys - Karttajärjestelmä - Reitit Pyörämatkailun edistäminen vaatii jatkuvaa kehittämistyötä. - Tulee määritellä koko ulkoilu- ja pyörätiekarttajärjestelmä Suomessa. Tarvittavat karttatasot voisivat olla - Valtakunnallinen yleiskartta (n. 1:3 000 000), jossa on esitelty Pyöräillen Suomessa -reitit ja muut valtakunnalliset reitit ja niiden kartat. Tämä olisi samalla markkinointikartta. Sen tulee olla ilmainen. - Fillari GT (1:200 000) ja Pyöräillen Suomessa -reittioppaat (1:100-200 000). - Seuraava taso on kaupunkiseutujen ilmaiset pyörätiekartat, jotka sisältävät mahdollisuuksien mukaan myös lähitaajamat ja pyöräilyn lisäksi ehkä myös muuta ulkoiluaineistoa (n. 1: 30-40 000). Näitä täydentävät asutuilla seuduilla pyöräilyn ja muun ulkoilun kannalta kehitetyt 1:50 000 yleiskartat sekä erityisalueiden ulkoilukartat. - Paikallisten karttojen yhtenäistämissuositukset - Karttojen sisällöstä ja aluerajausperiaatteista tulisi antaa suosituksia. Mm. Jaloin -projektiin kuuluvasta pääkaupunkiseudun ulkoilukarttatutkimuksesta saadaan tällaisia suosituksia. Myös matkailusektorin pitäisi osallistua niiden suunnitteluun ja toteutukseen. Valtakunnallisia reittejä tulee kehittää reittien rakenteisiin ja opastukseen kohdistuvien toimenpiteiden lisäksi myös muuten niiden mielenkiintoisuuden lisäämiseksi, esimerkiksi parantamalla reittien ympäristönhoitoa, lisäämällä erilaista ympäristötaidetta ja esiintuomalla historiallisia tai luonnonnähtävyyksiä. Eri kehittämisaiheiden yleiset tavoitteet ja vastuutahot tulisi määritellä. Koordinointivastuu voitaisiin yhdistää reitistön muuhun koordinointiin. - Kriteerit, luokitukset ja ohjeet Pyöräillen Suomessa hanke on laatinut ohjeet pyörämatkapaketin tekemiseksi. Ohjeet tulisi laatia myös muillekin pyöräilytuotteille: erilaisille kartoille, reiteille, markkinointimateriaalille jne. Pyöräillen Suomessa hankkeelta ilmestyy pyörämatkailun tuotteistamis- ja markkinointiopas talvella 2004. Pyöräillen Suomessa reiteille on tehty niiden saavutettavuutta, vetovoimaisuutta ja ajettavuutta koskevat kriteerit. Ne on myös jaettu vaativuustason mukaisiin luokkiin. Luokitteluja olisi hyvä kehittää ja laajentaa. Myös alueellisille ja paikallisille kunnan ulkopuolisille käyttäjille tarkoitetuille reiteille tulisi määritellä jonkinlaiset kriteerit. Luokitteluissa tulee ottaa huomioon mm. onko kohderyhmänä koti- vai ulkomaiset pyöräilijät.

17 - Muita kehittämiskohteita Seuraavassa on lueteltu joitakin kehittämiskohteita, joista osa on jo aiemmin käsitelty: - Pyöräilypaketit - Pyöräretket, -matkat, -vaellukset - Pyöräilytapahtumat - Tulisi kehittää muutama eri puolille Suomea sijoittuva vuotuinen yhden päivän iso pyöräilytapahtuma pyöräretkeilyn ja myös muun pyöräilyn kannustamiseksi. Päätapahtuman, joka voisi olla kansainvälinen, tulisi olla Helsingissä. - Tulisi luoda valtakunnallinen pyöräily-ystävällinen majoituspaikkaverkosto - Muu palvelutuotanto (välineiden huolto ja vuokraus, kuljetuspalvelut, muut ohjelmapalvelut jne.) - Pyörämatkailualan markkinointi uusien yrittäjien mielenkiinnon herättämiseksi - Laadun varmistustoimet - Tuotekehityksen tehostaminen tuoteluokittelun ja ohjeistuksen avulla. 7. Ehdotus jatkotoimenpiteiksi Valtakunnallinen pyörämatkailureittityöryhmä ehdottaa seuraavia toimenpiteitä hankkeen käynnistämiseksi: - LVM käynnistää työryhmän nimeämisen laatimaan pyörämatkailun edistämisohjelmaa ja varaa resurssit sihteerin palkkaamiseen. - Työryhmän jäseniksi kysytään edustajia harkinnan mukaan ainakin seuraavilta tahoilta: - LVM, KTM, MMM, YM, MEK, Tiehallinto, Kuntaliitto, Pyöräillen Suomessa hanke, valtakunnallinen pyörämatkailureittityöryhmä, Suomen pyöräilykuntaverkosto ja Suoma ry. - Työn alustava aikataulu voisi olla vuoden 2004 loppuun.