KANKAANPÄÄN KAUPUNKI RUOKOJÄRVEN VESISTÖN KUNNOSTUSHANKE. MAISEMANHOITO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ RANTAVYÖHYKKEELLÄ Työ 21191YV

KANKAANPÄÄN KAUPUNKI RUOKOJÄRVEN VESISTÖN KUNNOSTUSHANKE MAISEMANHOITO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ RANTAVYÖHYKKEELLÄ Työ 21191YV

SISÄLLYSLUETTELO MAISEMANHOITO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ RANTAVYÖHYKKEELLÄ... 1 KANKAANPÄÄN KAUPUNKI... 1 RUOKOJÄRVEN VESISTÖN KUNNOSTUSHANKE... 1 1 MAISEMANHOITO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ RUOKOJÄRVI - RUOKO-OJA KANKAANJÄRVI AKSELILLA... 1 1.1 LÄHTÖKOHDAT... 1 1.1.1 Tehdyt kaavat ja suunnitelmat... 1 1.1.2 Maisema... 2 1.1.3 Ruokojärven vesistön luonto... 2 2 MAISEMANHOIDOLLISET TOIMENPITEET... 4 2.1 RUOKOJÄRVEN KULTTUURIMAISEMA... 4 2.2 RUOKO-OJAN PUUSTOISET RANTATÖRMÄT... 6 2.3 KANKAANJÄRVEN AVOIN RANTAMAISEMA... 7 3 TARKENNETTUJA TOIMENPIDEOHJEITA:... 8 3.1 LUHDAT... 8 3.2 TUOREEN KANKAAN KUUSIKKO... 9 3.3 RUOKO-OJAN RANTATÖRMÄT... 9 3.4 RUOKOJÄRVEN RANNAT... 9 3.5 RAKENNETUT VIHERALUEET... 10 3.6 TÄYTEMAA-ALUEET... 10 3.7 PUSIKOT... 10

KANKAANPÄÄN KAUPUNKI RUOKOJÄRVEN VESISTÖN KUNNOSTUSHANKE 1 MAISEMANHOITO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ RUOKOJÄRVI - RUOKO-OJA KANKAANJÄRVI AKSELILLA Ruokojärvi, Ruoko-oja ja Kankaanjärvi muodostavat yhtenäisen vesiväylän, joka halkaisee Kankaanpään keskustaajaman hieman sen länsipuolella. Keskustaajaman ja vesistön väliin jää vilkasliikenteinen Laviantie. Ruoko-ojan ja Kankaanjärven väliin jää valtatietä risteävä Porintie. Laviantie jatkuu Porintien pohjoispuolella Pohjanmaantienä. Ympäristössä on paljon asutusta sekä paikallista ja ohikulkuliikennettä. 1.1 LÄHTÖKOHDAT 1.1.1 Tehdyt kaavat ja suunnitelmat Seutukaava Vahvistetussa seutukaavassa Ruokojärvi on virkistysaluetta ja sen itäranta kulttuurihistoriallisesti arvokasta Alakylän-Ruokojärven aluetta. Alue on asutettu jo 1500-luvulla. Peltoaukea ja järvi muodostavat avoimen maisematilan, joka tulee säilyttää. Eteläosa eli Seppälänlahden ja Narvinlahden alue on maa- ja metsätalousalue, jolla on ympäristöarvoja. Osa siitä on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi Vanha-Narvin alueeksi. Vanha-Narvi ja Seppälänlahden katajakedot kuuluvat myös valtakunnallisesti merkittävään kulttuurimaisema-alueeseen. Ruokojärven länsiranta Seppälän pohjoispuolella on taajama-asutusta, josta osa on kulttuurihistoriallisesti arvokasta kansanopiston aluetta. Porintien pohjoispuolella on seutukaavan mukainen 110 kv.n sähköasema. Yleiskaava Kankaanpään Keskustaajaman osayleiskaavassa Ruokojärven itäpuolinen ranta-alue on virkistysaluetta, joka tulee säilyttää maisemallisesti avoimena. Alue rajautuu Laviantiehen. Rannalla on pieni uimaranta-alue ja rannasta poispäin sijaitsee suojeltava asuintalo ympäristöineen. Järven länsipuoli on maatalousaluetta, jolla on ulkoiluarvoja sekä virkistysaluetta. Paikoitellen kapean virkistysvyöhykkeen takana on asutusta ja julkista rakentamista. Julkisen rakentamisen välissä on urheilu- ja virkistyspalvelujen alue. Möhkölänniemen kärjessä on pieni loma-asutusalue. Yleiskaavassa on merkitty itäpuolisen virkistysalueen halki ulkoilureitti, joka kiertää koko Ruokojärven. Itäpuolisen uimarannan kohdalla on poikittainen reitti taajaman keskustan suuntaan. Toinen poikittainen yhteys sijaitsee Kelminmäen pohjoispuolella. Seppälänlahden länsirannalta on merkitty yhteys ulkoilureitille länteen kauemmaksi rannasta. Ulkoilureitti palaa rannan tuntumaan urheilu- ja virkistysalueen reunassa. Ruoko-ojan rannat ovat enimmäkseen virkistysaluetta. Aivan pohjoisosassa on erityisalue (sähköasema), jonka halki Ruoko-oja laskee Kankaanjärveen. Ruoko-ojan länsipuoli virkistysalueen ulkopuolella on varattu asutukselle. Yleiskaavaan on merkitty ulkoilureitti, joka kul- 1/11

kee Laviantien ja Ruoko-ojan välissä. Kaavassa on varattu liikennealuetta Laviantien ja Porintien liittymän länsipuolelta lähemmäksi Ruoko-ojaa jonne uusi risteysalue sijoittuu. Maatalousalue ympäröi Kankaanjärven rantakaistoja. Yleiskaavassa on esitetty, että Ruokojärven ja Kankaanjärven välinen akseli ranta-alueineen tulee säilyttää keskustan vihervyöhykkeenä. Ruokojärvi rantoineen on visuaalisesti keskustan tärkein virkistys- ja puistoalue, joka yleiskaavan mukaan tarvitsee kehittämistä. Myös Ruoko-ojalla on merkitystä virkistyskäytön kannalta ja se on osa laajempaa virkistysaluetta. Erityisesti Ruoko-ojan pohjoispään ympäristö kaipaa kehittämistä. Kankaanjärvi halutaan säilyttää rakentamattomana virkistysaluereservinä. 1.1.2 Maisema Maisemarakenteellisesti suunnittelualue on pitkänomaista, yhtenäistä järvi- ja jokilaaksoa, jota reunustavat törmät, mäet ja kumpareet. Ruokojärven ja sen rantapeltojen maisematila on pääasiassa avointa ja näkymät ovat pitkiä. Järven itärannan edustavat osat kuuluvat Alakylän ja Ruokojärven kulttuurimaisemaan. Laaksomaiset alueet ovat tyypillisesti kylmän ilman kerääntymisalueita, jotka soveltuvat parhaiten virkistyskäyttöön. Ruoko-ojan kapeahko uoma on enimmäkseen kuusivaltaisen metsän reunustamaa maisematilaa. Törmät ovat varsinkin pohjoisosassa korkeita. Hyvin harvapuustoinen ja muotokieleltään erilainen puustoalue näkyy tässä maisemassa poikkeavana. Paikoittain tiheä puusto taas estää näkymät vastarannalle. Ruoko-ojassa loppukesän laaja leväkukinta on maisemahaitta. Porintien risteyksen tuntuma ja varsinkin sen pohjoispuoli on sekalaista rakennetun maiseman ja luonnonmaiseman jäsentymätöntä tilaa muuntamoineen, ilmajohtoineen ja jätevedenpuhdistamoineen. Risteysalue on siirtymässä hieman länteen tiejärjestelyjen muuttuessa. Kankaanjärvi ja sen rantamaisema on rauhallista ja tasapainoista maaseutumaisemaa ilman merkittäviä häiriöitä. Rantapusikot rajoittavat näkymiä Pohjanmaantieltä järvelle. Rannat ovat loivia ja kapea puuvyöhyke reunustaa rantaviivaa. 1.1.3 Ruokojärven vesistön luonto Ruokojärvi on matala, syvimmilläänkin vain muutamia metrejä. Valuma-alueella sijaitsee paljon veden laatua heikentäviä tekijöitä, mm. keskustaajama ja ympäristön asuinalueet, maatalousalueet ja vilkkaasti liikennöity kantatie 44 Kauhajoki-Äetsä (Laviantie). Järven rannat ovat useista kohdin lähteneet kasvamaan umpeen, mutta isoja lahtia lukuun ottamatta umpeenkasvu ei ole kovin voimakasta. Vesikasvillisuus Ruokojärven vesistön kasvillisuus- ja linnustoselvitys on laadittu vuoden 2004 aikana ja tarkennettu erityisesti linnuston osalta 2005. (Markku Suominen. ). Selvitys on kokonaisuudessaan erillisenä liitteenä x. Tähän on laadittu tiivistelmä ko. selvityksestä. Ruokojärven Kankaanjärven vesistö on lyhyt Karvianjoen vesistön sivuhaara, joka sijaitsee Hämeenkankaan harjualueen eteläpuolella olevassa notkelmassa. Ruokojärvi 2/11

Ruokojärven rannalla ja pohjassa on lähteitä. Pääallas on aika karu ja vain järven pohjois- ja eteläpää ovat kasvustoltaan rehevämpiä. Pohjoisen lahden itäreunassa on saraluhtavyöhyke, jonka pohjoisimmassa osassa esiintyy seassa myös kurjenjalkaa, kurjenmiekkaa eri sammallajeja. Ulompana rannasta olevista kelluslehtisistä lajeista esiintyy eniten pohjanlummetta. Kelminrantaa lähestyttäessä jatkuu paikoittaisena kelluslehtisten alue ja vesirajan tuntumassa lajisto vaihtuu järvikortteeseen. Kelminrannasta etelään vaihtelevat järvikorte-, järvikaisla- ja järviruokokasvustot. Valtatien varressa sijaitseva Narvinlahti on osittain umpeenkasvanut. Lahden pohjukka on tulvavaikutteista saraluhtaa, jossa päälajeina ovat pullosara, kurjenjalka ja vesisara. Paikoittain esiintyy osmankäämiä pieninä laikkuina. Järvikortekasvusto erottaa saraluhtaa ulompana olevista kelluslehtisistä. Seppälänlahti on erittäin matala ja rehevä. Lahti on kasvanut voimakkaasti umpeen. Saraluhtavyöhyke kiertää koko lahden pohjukan. Kellus- ja uposlehtiset (pohjanlumme, uistinvita, pikkupalpakko ja rantapalpakko) kattavat Seppälänlahden keskivyöhykkeen. Reunoilla esiintyy enimmäkseen korkeaa järviruokoa ja länsirannalla lisäksi mm. osmankäämiä ja järvikaislaa. Länsirannassa on joskus tehty ruoppauksia, mutta ranta on uudelleen kasvamassa umpeen. Ruokojärven pääaltaan länsireunassa esiintyy normaalit saraluhtavyöhyke ja järvikorte- ja kelluslehtisten alueet. Osa rannasta on ruopattu. Kansanopiston rannassa on leveä kelluslehtisten vyöhyke. Ruoko-oja (Kuralanojan tekoallas) Ruoko-ojan alkupäässä kasvillisuus on vähäistä johtuen kalliokönkään karusta uomasta. Tapalankadun sillan pohjoispuolella ojan poikki leviää järvikortekasvusto. Uoman leveimmällä kohdalla rannoilla esiintyy runsaasti kurjenmiekkaa ja vesisaraa, ja koko keskialue on kelluslehtisten (valtalajina uistinvita) peitossa. Kevyenliikenteenväylän ja Vuohiniityntien välisellä alueella on runsaasti irtokellujia. Irtokellujat ottavat kaikki tarvitsemansa ravinnon vedestä, joten ne ilmentävät ravinnepitoista vettä. Lisäksi rannoilla on kapea ilmaversoisten ruohojen kasvusto, jossa erityisesti esiintyy vesisaraa, kurjenmiekkaa, kurjenjalkaa ja luhtakastikkaa. Kankaanjärvi Kankaanjärvi sijaitsee notkossa, jonka itäpuolta rajaa kallioalue. Järvi on erittäin matala, jonka osittaisena syynä on ratapenkereen sortumisesta aiheutunut hiekan ajautuminen järven pohjalle. Kellus- ja uposlehtiset kasvit ovat lisääntyneet matalassa vedessä nopeasti. Pohjavesi on paineellista ja järven rannalla ja ilmeisesti myös pohjalla on lähteitä. Järven eteläosassa on vaihtelevalevyinen saraluhtavyöhyke. Pohjoisrannalla on runsas järviruokokasvusto ja pienempiä esiintyy länsirannalla. Osmankäämiä esiintyy paikoitellen etelä- ja länsirannalla. Kellus- ja uposlehtiset kasvit kattavat koko järven keskialueen. Kasveista runsaimpia ovat pohjanlumme, uistinvita ja ärviät. Seassa on runsaasti vesikuusta. Linnusto Ruokojärven rehevällä Seppälänlahdella on lähinnä linnustollista arvoa. Sen pesimälinnustosta voidaan mainita mm. laulujoutsen, kaulushaikara ja ruskosuohaukka. Narvinlahti on muutonaikainen linnuston ruokailu- ja levähdysalue ja myös pesimäalueena sillä on melko tärkeä merkitys. Kankaanjärvi on erittäin arvokas lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue. 3/11

2 MAISEMANHOIDOLLISET TOIMENPITEET Ruokojärven vesistön ranta-alueet poikkeavat toisistaan kasvillisuuden, topografian, maisemakuvan ja maankäytön kannalta. Ruokojärven, Ruoko-ojan ja Kankaanjärven maisemaa ja virkistyskäyttöä on käsitelty seuraavaksi kutakin omana osanaan. 2.1 RUOKOJÄRVEN KULTTUURIMAISEMA Ruokojärven itärannan puusto on vanhaa ja komeaa lehtipuustoa (mm. hopeapajuja). Paikoin puusto on liian tiheää, ja vanhojen puiden kohdalla tarvittaisiin hoitotoimenpiteitä. Ruokojärven ja Alakylän kulttuurimaisema tulee yleiskaavan ohjeiden mukaisesti säilyttää avoimena. Paikalla on sijainnut vanha Kankaanpään kylä, joka asutettiin jo 1500-luvulla. Kallioinen ja komean mäntypuuston hallitsema Kelminmäki on ikimuistoinen nuorten kokoontumispaikka. Nyt rantaan on rakennettu korkeatasoinen Kankaanpään Kuntoutuskeskuksen vapaa-ajanviettopaikka laitureineen, pelikenttineen ja tulipaikkoineen. Entinen uimaranta on jäänyt vähemmälle käytölle uuden rannan valmistuttua järven pohjoispäähän. Vanhan uimarannan varustus on heikkokuntoista ja alueen ilme on muutenkin rapistunut. Ruokojärven loivat rantakaistat ovat enimmäkseen puustoisia tai ainakin pensoittuneita. Pohjoisosan virkistysalueen itäpuoli (Laviantien vieressä) on tasoitettu täytemaa-alue. Sen länsipuolella on yleinen uimaranta, joka on mm. Pirkanmaa-Satakunta retkeilyreitistön kohde. Länsirannalla sijaitsevan kansanopiston uudisrakennus erottuu rantamaisemassa hallitsevana, mutta ei sitoudu maisemaan. Ympäristö on edustavaa puutarhaa. Kansanopisto (1928) ja asuntolarakennus (1914) ovat suojelukohteita. Länsirannalla asutus ulottuu lähelle rantaa ja vesirajakin on hoidettua nurmialuetta istutuksineen. Katiskalahden pellot on padottu 1970-1980 luvuilla ja vesi pidetään pois pelloilta pumppaamalla. Patopenkereet ovat matalia, vain muutamia kymmeniä senttejä ja aikaa myöten ne ovat hyvin maastoutuneet lehtipuustovaltaiseksi nuoreksi metsäksi. Ruokojärvi muodostaa lähipeltojen kanssa avoimen maisematilan. Järven kaakkoispäässä Laviantieltä taajamaa kohden katsottaessa avautuu miellyttävä kaukonäkymä kulttuurimaisemaan ja siihen yhdistyvään järvenselkään. Toinen merkittävä näkymäpaikka on järven pohjoispäässä valtatietä pohjoisesta saavuttaessa. Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät ovat parhaimmillaan jopa luonnonsuojelulailla suojeltuja, mutta joka tapauksessa maisemaa rikastuttava, jäsentävä ja hallitseva elävä luonnonelementti. Näitä isoja, haaroittuneita ja iäkkäitä puita ja puuryhmiä esiintyy kapealla rantatörmällä pellon ja veden välissä. Avoimessa rantamaisemassa kirjavana rivistönä paistavat veneet näkyvät kauas Ruokojärven pohjoispäässä Ruoko-ojan varressa. 4/11

Ongelmia tai kehittämispaikkoja: Toimenpide-ehdotuksia: Arvokkaaseen Vanha-Narvin kulttuurimaisema-alueeseen sisältyvä Narvinlahden vesialue on kasvanut osittain umpeen ja rannassa on kortetta. Pidetään rantamaisema avoinna, mutta ei tässä vaiheessa ruopata. Rannan ja vesirajan kasvivyöhyke rajoittaa jossain määrin ravinteita valumasta veteen. Alakylässä rannan pensasvyöhyke on levinnyt rannan ja tien väliselle alueelle. Raivataan pensaikkoa Laviantien reunassa. Samalla avautuu näkymä järvelle. Kelminmäen rantakortteikko ja -ruovikko rajoittaa rannan virkistyskäyttöarvoa. Rakennetun alueen ja metsän välinen alue jäänyt epämääräiseksi. Ruopataan pohjoispuolista ruovikkoa. Laajennetaan rakennettua virkistysaluetta koivikon reunaan saakka. Vanhat ja komeat maisemapuut tarvitsevat hoitoa (leikkauksia). Liian tiheä puusto sulkee avoimen vesimaiseman. Rantapuusto hoidetaan asianmukaisesti. Liian tiheässä kasvaneita puita harvennetaan varovasti. Ruokojärven itärannan vanha uimarantaalue on rappeutunut ja pukukopit, penkki ja laituri ovat huonokuntoisia. Rannalle johtava koivukuja on hoidon tarpeessa. Kunnostetaan koivukuja valitsemalla hyvät puut ja istuttamalla uusia huonojen tilalle. Paikalle kehitetään vesiurheilualue. Pohjoisrannan täytemaa-alueen maisema ei sovi muuhun virkistysalueeseen. Suunnitellaan ja rakennetaan yhteensopivaksi viereisen viheralueen kanssa. Vesinäkymä Laviantieltä tulee säilyttää. Ruokojärven pohjoispään uusi uimaranta-alue on avoin ja kaipaa suojaisiakin oleskelualueita. Veneet olisi saatava näkösuojaan Laviantien suunnasta. Kansanopiston viereinen uudisrakennus erottuu maisemassa massiivisena. Se ei sulaudu luonnollisesti maisemaan. Rakennetaan ranta loppuun suunnitelmien mukaan. Veneiden näkösuojaksi rakennetaan muutaman puun ja pensasryhmien muodostama rajaus ojan itärannalle. Istutetaan rakennuksen eteen muutamia suojapuita, joilla rakennus sidotaan taustan maisemaan. Puulajien tulee olla muodoltaan ja väriltään maisemaan sopivia. Katiskalahden patopenkereet ovat sopeutuneet maisemaan, mutta mahdollisuutta penkereillä liikkumiseen voisi parantaa. Raivataan pieni aukio ja penkereen päälle polku auki. Rakennetaan aukiolle pieni tulipaikka ajatellen erityisesti talvikäyttöä. 5/11

2.2 RUOKO-OJAN PUUSTOISET RANTATÖRMÄT Ruoko-oja on syvässä kurussa hitaasti virtaava vaihtelevanlevyinen oja. Oja on laajennettu altaaksi (1978) ja vesiraja on nykyisin luonnonmukaisen näköinen. Vesirajassa kasvaa runsaasti kurjenmiekkaa. Törmän alin reuna on ruohokasvuston peitossa ja pensasvyöhyke on hyvin vähäinen. Ylempänä törmällä puustoa hallitsee kuusi, itärannalla paikoin myös lehtipuut. Loivemmat törmät on toisin paikoin rakennettu nurmialueiksi ja niille on istutettu koristekasveja (rantakaista uimarannalta etelään sekä risteyksessä). Itärannalla löytyy pieniä alueita, joilla on hyvin tiheä tai harva puusto ja toisaalta myös pusikkoisempaa aluetta. Länsipuolisen törmän päällä kiertää kuntorata/valaistu latu erittäin viehättävässä ja hoidetussa kuusimetsässä. Paikoitellen vesinäkymiä rajoittavat pusikoituneet kohdat törmän luiskassa. Kuusikossa kuntoradan ympäristössä on vanhoja tervahautoja. Meneillään on hanke, jonka tarkoituksena on tuoda muutamia tervahautoja asukkaiden ja muiden kiinnostuneiden nähtäväksi. Ruoko-ojan länsirannalla kuntoradan eteläpäässä on yleinen uimaranta ja vaihtelevaksi rakennettu lasten leikkialue. Uimarannalla on laituri ja törmällä grillikota. Vuohiniityntien pohjoispuolella leveähkö oja muuttuu kapeaksi uomaksi, jota tiheä puusto reunustaa. Rautatien alitus tapahtuu putkessa ja rautatien pohjoispuolella oja virtaa tiheän ja luonnonmukaisen puuston keskellä. Alueelle johtavan tien vartta reunustaa viehättävä, ilmeisesti luonnostaan syntynyt koivukuja. Ojan varressa on käytöstä poistuneita rakennelmia ja muuta sinne kuulumatonta tavaraa. Lähestyttäessä Porintietä, puusto muuttuu lehtipuuvaltaisemmaksi, tiheäksi tasakokoiseksi koivikoksi. Jätevedenpuhdistamon ja muuntamon alue levittäytyy maisemaan sekalaisena rakennusten, rakenteiden ja pylväiden ja johtojen palapelinä. 6/11

Ongelmia ja kehittämiskohteita: Toimenpide-ehdotuksia: Pusikoituneet alueet törmällä. Kuntoradan yhteydessä voisi olla kuntoiluun liittyvää välineistöä. Raivataan pusikoita vähemmäksi ja tuodaan vesinäkymiä esille. Tuodaan paikalle kuntoiluvälineitä esim. riippumiseen, venyttelyyn ja vartalon kiertoon. Kuntoradan reunoilla kuusien juuret paikoin paljaita. Kuntorata paikoin liian kapea hiihtoa ajatellen. Lisätään puunkuorta juuristoalueilla. Poistetaan yksittäisiä puita harkiten. Lisätään puunkuorta tarvittaessa. Terijoensalava näkyy rantamaisemassa poikkeavana muotona ja säännöllisenä rivinä. Aluksi voitaisiin istuttaa jotain perinteistä ja maisemaan sopivaa lajia terijoensalavan viereen ja myöhemmin poistaa salavat, jotka muutenkin ovat lyhytikäisiä. Suositeltavia ovat rauduskoivu ja sen liuskalehtiset muodot tai metsälehmus, metsävaahtera, jalavat ja saarni. Puiden ei tarvitse muodostaa selkeätä riviä määräetäisyydellä, vaan tapa voi olla vapaampi, luonnonmukaisen näköinen. Rakenteet ja rakennelmat ojan varressa eivät kuulu virkistysalueelle. Veden laatu rajoittaa rantojen käyttöä varsinkin loppukesällä. Rannalta puretaan käytöstä poistuneet rakenteet ja toimitetaan pois. Tilannetta ollaan korjaamassa parhaillaan. Jätevedenpuhdistamon ja muuntamon alue levittäytyy maisemaan sekalaisena ja rajattomana. Uuden tielinjauksen myötä tiemaisema ja puhdistamon alue rajataan toisistaan. Siinä vaiheessa myös ojanvarret suunnitellaan sopimaan maisemaan. 2.3 KANKAANJÄRVEN AVOIN RANTAMAISEMA Ruoko-oja laskee Kankaanjärveen osmankäämikasvuston sekaan. Alavan suiston luhtaniityt on märkää saraluhtaa. Kankaanjärven itärannan ja Pohjanmaantien väli on puustoista ja alavimmilta osiltaan erittäinkin pensoittunutta. Järven pohjoispään 7/11

pajuluhdassa (kuva) on joitakin kookkaampia lehtipuita, pajukkoa sekä korkeita ruohoja. Länsirannalla on kapea puu- ja pensasvyöhyke, joka erottaa veden pelloista. Pohjanmaantieltä näkymä vastarannalle on tasapainoinen ja kaunis maaseutumaisema. Järven luoteispäästä laskee mukavan näköinen oja, jossa on välillä kunnon virtaamaakin. Kankaanjärvestä länteen virtaavassa laskuojassa on puhdistetun jäteveden purkuputki. Ongelmia ja kehittämiskohteita: Toimenpide-ehdotuksia: Tiheä pensaikko estää vesinäkymiä suhteellisen korkealla sijaitsevalta tieltäkin. Järven pohjoispäässä on lahopuuta, pensaikkoa ja korkeaa ruohoa kasvava luhtavyöhyke, jossa ei ole välttämätöntä tarvetta liikkua. Raivataan pensaikkoa tekemällä näkymäaukkoja erityisesti tienreunavyöhykkeellä. Turvataan monipuolisen eliölajiston elämä järven pohjoispäässä sallimalla lahopuu ja luonnonmukaisuus. 3 TARKENNETTUJA TOIMENPIDEOHJEITA: 3.1 LUHDAT Pensaikkoluhta on ajoittain vesien vaikutuksesta paikalle syntynyt, enimmäkseen pajuja kasvava luontotyyppi. Puustoisella luhdalla esiintyy leppiä ja pieniä koivujakin ja lahopuuta on runsaasti. Puustoisella luhdalla on usein linnustollista arvoa ja lahopuissa elää monia hyönteislajeja ja kolopesijöitä. Luhdat toimivat myös suojavyöhykkeinä maatalousmaan ja vesistön välissä. Usein vedessä on ruohomaisen kasvuston hallitsemaa avoluhtaa, rannalla pajukkoluhtaa ja uloimpana vielä puustoista luhtaa. Myös saraluhta on tulvavaikutteinen, enimmäkseen matalien sarojen ja ruohojen peittämä maanpinta, jonka luonto pitää matalakasvuisena. Luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen luhta lasketaan metsälain tarkoittamiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Muutkin luhdat ovat yleensä säilyttämisen arvoisia. Luhtia ei yleensä raivata, vaikka ne eivät täyttäisi lain kirjainta. Ne monipuolistavat luontoa ja maisemaa ja sitovat ravinteita. 8/11

3.2 TUOREEN KANKAAN KUUSIKKO Liian tiheää kuusikkoa voidaan harventaa eri syistä. Maisemallisesti kuusikko voi haitata estämällä näkymiä veteen, näyttää liian synkältä, umpinaiselta ja yksipuoliselta. Kuusia voidaan hieman harventaa ja samalla parannetaan kuusten tuulenkestävyyttä. Samalla muuttuvat valo- ja kosteusolotkin, mutta yleensä lisävalo monipuolistaa aluskasvillisuutta (kukkakasvien määrä lisääntyy ja monipuolistuu). Raju muutos valo-oloissa saattaa aiheuttaa polttovioituksia neulasiin. Tuulensuojana läpäisevä harvahko kuusikko on parempi kuin muurimaisena tuulta vasten törmäävä tiheä puusto. Harvempi puusto tasoittaa aukean ja puustoisen alueen tuulioloja ja parantaa oloja mm. tiellä liikkujan kannalta. Ruoko-ojan ja Laviantien välissä on puustossa isojakin aukkopaikkoja. Useiden kymmenien metrien levyinen aukko kapeassa rantavyöhykkeessä on maisemassa ikävän näköistä. Muutaman puun (kuusi tai koivu) istuttaminen täydentää maisemaa ja rajoittaa näkymiä Laviantien ajoradalle. Samalla puusto toimii äänen- ja pölynsuojana, estää eroosiota ja sitoo ravinteita. 3.3 RUOKO-OJAN RANTATÖRMÄT Ruoko-oja kaivamisesta on jo niin kauan, että oja on sen jälkeen palautunut hyvin luonnollisen näköiseksi paikoitellen jyrkkine rantatörmineen. Kelluslehtisten (lumpeet, ulpukka, vesitatar, uistinvita) ja uposlehtisten kasvien osuus on paikoitellen koko ojan levyinen, esim. uimarannan ja sen eteläpuolinen alue. Jyrkän rannan vesirajalla ei juurikaan esiinny ilmaversoisia (järviruoko, järvikaisla, järvikorte) ja rannan ruoho- ja pajuvyöhykekin on kapea. Kuusivaltainen puusto seuraa kapeaa pajuvyöhykettä myös jyrkimmillä rantatörmillä, joskin seassa voi olla jonkin verran mäntyjäkin. Uimarannan eteläpuolella on pitkä rantakaista rakennettua viheraluetta, jossa on hyvin kapea luonnonkaltaisen oloinen rantatörmä. 3.4 RUOKOJÄRVEN RANNAT Ruokojärvi on vain muutaman metrin syvyinen ja sen törmät ovat matalia ja rannat loivasti nousevia. Länsi- ja pohjoisrannalle on keskittynyt kellus- ja uposlehtisten vyöhykkeitä ja itärannalla esiintyy paikoitellen järvikortetta ja järvikaislaakin. Laajahko järvikortealue sijaitsee mm. Oukarin ja Kelminmäen rannalla. Seppälänlahden rannat ovat monien vesikasvilajien suosiossa, mm. rannat ovat järviruo on valtaamat, järvikaislaa ja osmankäämiäkin esiin runsaasti. Saraluhtaa esiintyy Seppälänlahden ja Narvinlahden pohjukassa. Loivan rannan rantapuusto on yleensä kapeahkona vyöhykkeenä peltojen ja järven välissä. Itärannalle on istutettu mm. hopeapajuja, jotka kookkaina ja näyttävinä monipuolistavat rantamaisemaa. 9/11

Rantapuiden kuntoa tulee tarkkailla ja puita leikata tarvittaessa. Näin niiden elinikää voidaan pidentää ja maisemallista arvoa lisätä. Istuttamalla uusia puita varaudutaan tulevaan. Liian tiheää rantapuustoa tulee harventaa harkiten. Jos puut ovat jo kookkaita, niiden latvukset ovat kasvaneet niin tiheässä, että puun kaataminen voi aiheuttaa suurenkin aukon latvustoon. On parempi, että kaadetaan esimerkiksi koko pieni puuryhmä pois ja jätetään ryhmän kokoinen aukko. Muodostuvaan aukkoon voidaan istuttaa uusi puu tai puustoa. On suositeltavaa poistaa lehtipuista ensin huonokuntoisimmat. 3.5 RAKENNETUT VIHERALUEET Viheralueeksi rakennettujen rantatörmien ja alueiden kasvillisuus poikkeaa luonnonkaltaisen törmän kasvillisuudesta. Rakennetuilla rannoilla kapeaa ruohovyöhykettä seuraa usein rakennettu nurmikko, johon on jätetty tai istutettu joitakin puita. Lajisto on yleensä köyhää ja ilmeetöntä. Tilannetta voi parantaa antamalla rannimmaisten nurmikoiden kehittyä (tai aktiivisesti kehittää) kukkaniityiksi, jossa viihtyvät monet kukkivat kasvit ja niiden mukana tulevat perhoset ja monet muut hyönteiset. Kukkivat pensasryhmät sopivat niitylle tuomaan lisäilmettä ja väriä. Monipuolisempi ja ilmeeltään luonnonmukaisempi rantavyöhyke sopii yhteen luonnonmukaisen rannan kanssa paikoissa, joissa yksipuoliselle nurmikentälle ei ole mitään erityistä käyttötarvetta. 3.6 TÄYTEMAA-ALUEET Alkuperäisen maa-aineksen päälle tuotu maa-aines voi olla niin erilaista, että kapillaarinen vedennousu ei toimi enää. Välissä saattaa olla esim. kerros karkeaa kivennäismaata, joka estää vedennousun pintamaahan. Tämä vaikuttaa kasvillisuuden menestymiseen täytemaa-alueilla. Alavilla mailla, jossa vedenpinta on lähellä maanpintaa, tulee kasvillisuuden valinnassa kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että valitaan kasvilajeja, jotka sietävät juurten hetkittäistä seisomista vedessä tai että juuriston kasvutapa on maanpinnan myötäinen. Jos täytemaa on sekalaista, kasvien tulee olla sellaisia, että ne sietävät erilaisia juuristo-oloja. Avoimilla paikoilla tulee ottaa lisäksi huomioon tuulenkestävyys, ja alueilla, joilla liikutaan tulee huomioida myös mekaanisten vaurioiden kestävyys. Useimmiten nk. viherrakentamisen kasvit, joiden alkuperäinen lähtömaa on usein ulkomailla, ovat monilta ominaisuuksiltaan kestävämpiä kuin kotimaiset luonnonkasvimme. Luonnonkasveistamme kuitenkin löytyy monia sopivia kasvilajeja puistomaiseenkin rakentamiseen. Monesti ilman hoitoa jätetyille täytemaille kehittyy pioneerilajisto (horsmat, pujot, pajut, lehtipuut), joka alkuvuosina tai vuosikymmeninä keskeisillä paikoilla on ikävän ja hoitamattoman näköistä epäaluetta, jonka käyttötarkoitus on hukassa. Jossain sivumpana täytemaa-alue voi olla mielenkiintoinen luonnon kehittymisen ja sukkession seurantakohde. 3.7 PUSIKOT On hyvä tietää muutamia perusasioita ennen kuin lähdetään raivaamaan pusikoiksi kehittyneitä pajukoita ja vastaavia tuoreiden ja rehevien paikkojen pioneerikasvustoja. Kun kasvustot syntyvät maille, joita on lakattu hoitamasta, esim. pellon reunalle, ovat ne siinä luonnon kehityksen mukaan väliaikaisesti. Paikalle kasvaa luonnostaan 10/11

koivikko ja myöhemmin kuusikko. Tähän menee muutamia vuosikymmeniä ja tänä aikana korkea ruohikko ja pusikko voi näyttää ikävältä ja paikkaan sopimattomalta. Pajukon kauneusarvoja voidaan tänä aikana parantaa raivaamalla pusikkoa vähemmäksi ja yleensä samalla luodaan näkymiä veteen. Kaikkia pajukoita ei yleensä kannata poistaa veden ääreltä, koska ne sitovat maata, rajoittavat ravinteiden pääsyä veteen ja antavat suojaa veden rajassa viihtyville eliöille. Kuivalla törmällä pusikoituminen on vähäisempää. Tampere x.x.2005 Air-Ix Ympäristö Oy 11/11