PIKKUKESKOSEN VARHAINEN KIELENKEHITYS, SEN ENNUSTEARVO JA VARHAISEN RESEPTIIVISEN KIELEN MERKITYS KIELENKEHITYKSEN ENNAKOIJANA

Yhteinen ymmärrys havainnoinnista tulkintaan. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys ry:n julkaisuja 49, 2017: 84-96. PIKKUKESKOSEN VARHAINEN KIELENKEHITYS, SEN ENNUSTEARVO JA VARHAISEN RESEPTIIVISEN KIELEN MERKITYS KIELENKEHITYKSEN ENNAKOIJANA Suvi Stolt Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Psykologian ja logopedian osasto Johdanto Pikkukeskosilla (syntymäpaino <1500g tai syntynyt <32 raskausviikkoa) on kohonnut kielellisten ongelmien riski (heikon kielitaidon esiintyvyys esikouluiässä: keskosilla 20 34 %; täysiaikaisina syntyneillä 8 15 %; Foster-Cohen ym., 2010; Sansavini ym., 2010; Stolt ym., 2014a; Wolke ym., 1999). Pikkukeskosten heikkoa kielitaitoa, erityisesti heikkoa varhaista reseptiivisen kielen kehitystä, ei aina pystytä kliinisessä työssä tunnistamaan. Myös pikkukeskosen varhaisen kielenkehityksen mahdollinen ennustearvo on ollut epäselvä, vaikka tieto on seurannasta päätettäessä tärkeää. Viimeaikainen tutkimus on tuonut uutta tietoa pikkukeskosten varhaisesta kielestä. Tässä artikkelissa tarkastellaan aluksi kielenkehityksen, erityisesti reseptiivisen kielenkehityksen, taustatekijöitä sekä kuvataan varhaista reseptiivisen kielen kehitystä. Tämän jälkeen kuvataan Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimusta, jossa on tutkittu pikkukeskosten (syntymäpaino <1500 g) varhaista kielenkehitystä ja sen ennustearvoa. Artikkelissa tarkastellaan ko. tutkimuksen löydöksiä kokonaisuutena (reseptiivisen kielen kehitystä osana muuta kielellistä kehitystä). Mainittu tutkimus on osa Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään tutkimusta (PIPARI tutkimus; Haataja, Lapinleimu & Lehtonen). Kielen kehittymisen varhaiset taustatekijät ja reseptiivisen kielen kehitys Kielen kehittyminen pohjaa ensimmäisen ikävuoden kehitykseen, esimerkiksi kuulohavaintojen, näön käytön, motoristen taitojen, ele-esinetoimintojen sekä

ääntelyn kehitykseen (Curtin & Haufnagle, 2009; Iverson, 2010; Oller, 2000; Stolt, painossa). Näistä erityisesti kuulohavaintojen, näön käytön ja motoristen taitojen kehitys taustoittavat reseptiivisen kielen kehitystä. Jo muutaman viikon ikäinen lapsi kykenee erottelemaan puhekielen äänteitä toisistaan, sellaisiakin äänteitä, jotka eivät sisälly lapsen äidinkielen äännevalikkoon (Curtin & Hufnagle, 2009). Ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen herkkyys erotella muita kuin äidinkielen äänteitä heikkenee, ja ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsi erottelee parhaiten äidinkieleensä sisältyviä äänteitä (Curtin & Hufnagle, 2009). Lapset alkavat tunnistaa ensimmäisen ikävuoden lopulla myös äidinkielelleen tyypillisiä tavuketjuja ja sanoja. Muistitoimintojen kehittyminen on tälle kehitykselle olennaista. Varhainen puheen erottelukyky osoittaa lapsen olevan suuntautunut erottelemaan kielellistä informaatiota. Se ei kuitenkaan anna tietoa kielellisten merkityssisältöjen kehityksestä. Merkityssisältöjen kehitys alkaa reseptiivisen sanaston omaksumisen myötä lapsen alkaessa etsiä sanoille viittauskohteita ympäristöstä. Myös näön käytön ja motoriikan kehitys nivoutuvat kielelliseen kehitykseen. Aluksi lapsi on kiinnostunut aikuisen kasvoista, mutta noin puolivuotias lapsi alkaa tutkia ympärillään olevia esineitä sekä näköaistin avulla että tunnustelemalla yhä aktiivisemmin. Noin yksivuotias pystyy jakamaan huomion kohteensa aikuisen kanssa katseen, tai katseen ja eleen avulla. Tämän nk. jaetun tarkkaavuuden taidon on todettu liittyvän läheisesti kielenkehitykseen (esim. Morales ym., 2000). Tätä selittänee se, että aikuinen usein nimeää lapsen huomion kohteena olevan asian, ja lapsi saa näin tukea sanaston omaksumiseen. Löydöstä voi selittää myös se, että jaetun tarkkaavuuden tilanteissa aikuisen nimeämän asian viittauskohde on lapsen itsensä valitsema, eikä viittauskohdetta tarvitse etsiä erikseen ympäristöstä. Edelleen, kehittyvien motoristen taitojensa myötä lapsi pystyy tutustumaan ympäristöön yhä laajemmin (Iverson, 2010). Hienomotorinen kehitys tekee mahdolliseksi yhä pienempien esineiden tarkan tutkimisen, ja suualueen motoriikan kehitys mahdollistaa sujuvien tavusarjojen tuottamisen. Myös ensimmäisen ikävuoden lopussa ja toisen ikävuoden aikana tapahtuva eletoimintojen kehitys liittyy motoriseen kehitykseen, ja kielelliseen kehitykseen (Goldin-Meadow, 2009). Sekä näön käytön että motorisen kehityksen myötä lapsi saa ympäristöstään paljon sellaista tietoa, jota hyödyntää sanojen merkityssisältöjä omaksuttaessa. Keskosten ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuvaa kehitystä on tutkittu kohtuullisen vähän. Osalla keskoslapsista varhaiset kuulonprosessointitaidot saattavat erota täysiaikaisena syntyneiden vastaavista taidoista (Bosch, 2011). Pikkukeskosten on myös raportoitu olevan täysiaikaisena syntyneitä passiivisempia varhaisissa vuorovaikutustilanteissa (esim. Korja ym., 2008). Myös motorisen kehityksen poikkeamien esiintyvyys on suurempaa keskosaineistoissa täysiaikaisena syntyneisiin verrattuna (Haataja & Saarinen, painossa). Reseptiivisen sanaston kehitys alkaa ensimmäisen ikävuoden lopulla (Fenson ym., 2007; Stolt ym., 2008). Lasten lähestyessä vuoden ikää he osoittavat yhä useammin tunnistavansa sanoja ja pystyvänsä etsimään niille viittauskohteen ympäristöstä. Sanan omaksumiseen liittyy sekä sanan fonologisen hahmon että

merkityssisällön omaksuminen. Sanojen merkityssisällöt ovat aluksi epätarkkoja ja jäsentyvät vähitellen (Dromi, 1999). Lapsen responssit kielellisiin ärsykkeisiin saattavatkin aluksi epätarkkoja. Reseptiivisen sanaston kehitys etenee suurella osalla lapsista aktiivisena alusta lähtien (Stolt ym., 2008). Yksivuotiaana monella on jo usean kymmenen sanan kokoinen reseptiivisen sanasto, vaikkakin tässä kehityksessä on huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Tyypilliseen kehitykseen kuuluen lapset tunnistavat yksivuotiaana ainakin joitakin sanoja ja pystyvät etsimään niille viittauskohteen. Reseptiivinen sanasto laajenee vähitellen. Aluksi lapset yhdistävät viittauskohteeseen lähinnä onomatopoeettisia äännähdyksiä ja vanhempien nimiä (Stolt ym., 2008). Vähitellen lapsen tunnistamien substantiivisanojen määrä lisääntyy, ja lapset alkavat tunnistaa myös verbien ja adjektiivien merkityssisältöjä. Reseptiivisen sanaston kasvaessa lapset alkavat osoittaa prosessoivansa myös nk. sulkeiseen luokkaan kuuluvien sanojen (esim. prepositiot, pronominit, konjunktiot) merkityksiä, joka tekee osaltaan mahdolliseksi kielen rakenteiden yhä tarkemman ymmärtämisen. Reseptiivisen ja ekspressiivisen sanaston sisältöjen on todettu kehittyvän suurelta osin saman tyyppisesti (esim. Stolt ym., 2008). Reseptiiviseen sanastoon omaksutaan kuitenkin verbejä nopeammin kuin ekspressiiviseen. Reseptiivisen sanaston sisältö kehittyy myös ajallisesti nopeammin. Myös kielen rakenteiden ymmärtäminen kehittyy toisen ikävuoden aikana. Yksivuotias lapsi tunnistaa yleensä oman nimensä, reagoi kieltoon ja alkaa etsiä vanhempaa katseellaan tätä pyydettäessä. Vähitellen lapsi kykenee noudattamaan rakenteeltaan yhä monimutkaisempia pyyntöjä. Kaksivuotiaana lapsi tyypillisesti tunnistaa tavallisia esineitä pyynnöstä ja toimii lyhyen ohjeen mukaan silloinkin, kun se esitetään ilman kontekstin vihjeitä (Kortesmaa ym., 2001). Osa lapsista kykenee kaksivuotiaana ymmärtämään pitkiäkin lauseita. Lasten välillä on toisen ikävuoden loppupuolella huomattavia eroja sekä reseptiivisen että ekspressiivisen kielen hallinnassa (Fenson ym., 2007). Heikon reseptiivisen kielen hallinnan on esitetty olevan yksi tekijä, joka erottelee hitaasti ekspressiivistä sanastoaan omaksuvien lasten myöhempää kielellistä kehitystä. Erityisesti ne hitaasti ilmaistuja ensisanojaan omaksuvat lapset, joiden reseptiivisen kielen kehitys on edennyt hitaasti, näyttäisivät kielenkehityksessään jäävän ikätovereistaan myös myöhemmin (Paul & Weismer, 2013). Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimus Tavoitteet, tutkittavat ja menetelmät Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys - tutkimuskokonaisuuden aineiston keruun alkaessa vuonna 2001 oli saatavilla vain vähän tietoa pikkukeskosten varhaisen kielenkehityksen etenemisestä ja sen

ennustearvosta. Mainitun tutkimuskokonaisuuden päätavoitteena onkin ollut kartoittaa pikkukeskosten varhaisen kielenkehityksen etenemistä sekä tunnistaa pikkukeskosen heikkoa myöhempää kielitaitoa ennakoivia piirteitä. Tutkimuksen löydöksiä on raportoitu yksityiskohtaisesti erillisissä osatöissä (ääntelyn kehitys: Stolt ym., 2012; ele- ja esinetoimintojen kehitys: Stolt ym., 2014b; sanaston kehitys ja kielitaito kaksivuotiaana: Stolt ym., 2009; varhaisen kieliopin ilmaantuminen: Stolt ym., 2011 ja Stolt ym., 2013; varhaisten äiti-lapsi vuorovaikutustilanteiden piirteiden yhteys keskoslapsen kielen kehittymiseen: Stolt ym., 2014c; varhaisen kielellisen kehityksen yhteys viiden vuoden iän kielitaitoon: Stolt ym., 2014a ja 2016). Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella saatujen löydösten merkitystä kokonaisuutena. Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys - tutkimukseen kutsuttiin 11/2001 7/2005 välillä kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa syntyessään 1500 grammaa painaneet, yksösinä ja esikoisina kehittyvät lapset, jotka syntyivät suomen- ja yksikieliseen perheeseen. Verrokkiryhmän muodostivat täysiaikaisina syntyneet lapset, jotka myös olivat äitiensä esikoisia, yksösiä sekä suomen- ja yksikielisen perheen lapsia. Keskoset (N=32; syntymäpainojen vaihteluväli, vv., 525 1500 g; syntyneet raskausviikoilla 23 34) kutsuttiin tutkimukseen muutaman viikon ikäisenä vastasyntyneiden tehoosastolla ja verrokit (N=35; vv. 2790 5040 g; syntyneet raskausviikoilla 37 42) muutaman päivän ikäisenä äitiysvuodeosastolla. Lasten varhaista kielenkehitystä seurattiin kahden ensimmäisen vuoden ajan. Kaksivuotiaana viidellä keskosella oli jokin seuraavista neurologisista diagnooseista: CP- tai kuulovamma tai huomattava kognitiivisen kehityksen viive (Bayleyn testin Mental Developmental Index -arvo, MDI, <70 standardipistettä, SP). Verrokit kehittyivät ikätasonsa mukaisesti. Ääntelyn kehityksen etenemistä seurattiin ensimmäisen ikävuoden ajan Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmän (Lyytinen ym., 2000) avulla. Varhaisen reseptiivisen ja ekspressiivisen sanaston sekä ele-esinetoimintojen kehitystä seurattiin ikävälillä 9 15 kuukautta Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmän (Lyytinen, 1999; nk. Communicative Development Inventories -menetelmä; CDI tai MCDI -menetelmä; Fenson ym., 2007) varhaisen version (Sanat ja eleet) avulla. Ekspressiivisen sanaston ja varhaisen kieliopin kehitystä seurattiin aikavälillä 18 24 kuukautta saman menetelmän vanhempien lasten taitojen arviointiin tarkoitetun version (Sanat ja lauseet) avulla. Lasten kielitaito tutkittiin kaksivuotiaana Reynellin testillä (suom. versio Kortesmaa ym., 2001) ja kognitiivinen kehitys Bayley-II testillä (Bayley, 1993). Äiti-lapsi -pareja videoitiin vuorovaikutustilanteessa kuuden kuukauden välein neljästi, ja 18 ja 24 kuukauden iän nauhoista analysoitiin lapsen puheen piirteitä. Kahden ensimmäisen ikävuoden kehitystä kartoittavan jakson aikana tutkimuskokonaisuudessa tehtiin yli 500 seurantakäyntiä (keskosilla kahdeksan, verrokeilla seitsemän seurantakäyntiä; keskosten käynnit toteutettiin korjatussa iässä, so. lasketusta ajasta määritetystä iässä). Lapset kutsuttiin uudelleen tutkimuksiin viisivuotiaana, jolloin heidän kielellisiä taitojaan tutkittiin seuraavilla NEPSY II testin osioilla: ohjeiden ymmärtäminen, äänteiden prosessointi, kiirehditty nimeäminen, kertomuksen

oppiminen sekä sanalistat (Korkman, Kirk & Kemp, 2008). Lisäksi käytettiin Bostonin nimentätestiä (BNT; suom. versio Laine ym., 1993) sekä Viivi 5-15 (Kadesjö ym., 2004; Korkman ym., 2004) arviointimenetelmää. Keskeiset tulokset Kahden ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuva kielellinen kehitys Pikkukeskosten varhaisen ääntelyn kehitys eteni ajallisesti samantahtisesti kuin verrokeilla kun kehitystä tarkasteltiin korjatussa iässä (Stolt ym., 2012). Jos keskosten ääntelyn kehityksen etenemistä tarkasteltiin kronologisesta iästä (syntymäajasta määritetty ikä) käsin, keskosten ääntelyn kehitys eteni merkitsevästi hitaammin kuin verrokkien. Tulos tukee näkemystä, jonka mukaan varhaisen ääntelyn kehitys on sidoksissa lapsen maturaatioon ja fyysiseen kehitykseen. Pikkukeskosen varhaisen ääntelyn kehitystä onkin tärkeää tutkia juuri korjatussa iässä. Varhaisia ele-esinetoimintoja (Stolt ym., 2014b) ja reseptiivistä sanastoaan (Stolt ym., 2009) pikkukeskoset sen sijaan omaksuivat 9 15 kuukauden korjatussa iässä verrokkeja merkitsevästi hitaammin. Löydökset olivat samantyyppisiä myös, jos huomattavan neurologisen diagnoosin saaneet viisi keskoslasta suljettiin analyyseista pois. Huomattava neurologinen diagnoosi ei siis selittänyt hidasta eleesinetoimintojen ja reseptiivisen sanaston kehitystä. Vaikka kliinisessä työssä varhaista kielenkehitystä arvioitaessa kiinnitetään usein huomiota ilmaistujen ensisanojen kehitykseen, toisen ikävuoden aikana tapahtuva ekspressiivisen sanaston kehitys ei erotellut keskos- ja verrokkiryhmiä toisistaan. Kahden vuoden korjatussa iässä keskosilla oli merkitsevästi pienempi ilmaistun sanaston koko kuin verrokeilla vain, jos huomattavan neurologisen diagnoosin saaneet lapset olivat ryhmässä mukana (Stolt ym., 2009). Edelleen, ryhmien välillä ei ollut eroa varhaisen kieliopin piirteissä (omaksuttujen nomini- ja verbimuotojen määrä, ilmauksen pituus, sanayhdistelmien ilmaantuminen) puolitoistavuotiaana. Kaksivuotiaana (korjattu ikä) keskoset olivat kuitenkin omaksuneet varhaista kielioppia vähemmän verrokit (Stolt ym., 2011; ks. myös Stolt ym., 2013). Varhaisen kieliopin kehitys näyttäisi siis alkavan ainakin osalla pikkukeskosista toisen ikävuoden lopulla verrokkeja hitaammin. Kaksivuotiaana (keskosilla korjattu ikä) ryhmien välillä oli Reynellin testillä arvioituna kielellisessä kokonaistasossa erittäin merkitsevä ero (Stolt ym., 2009). Miltei kaikki verrokit (33/35; 94 %) suoriutuivat Reynellin testistä ikätasoisesti ( 85 standardipistettä), mutta vain runsas puolet keskosista (19/32; 59 %) sai vastaavan tuloksen. Ryhmiä erotteli toisistaan erityisesti ymmärretyn kielen hallinta. Edelleen, kliinisessä työssä kognitiivisen kehityksen kokonaistasoa (esim. pikkulapsivaiheessa Bayleyn testin MDI-arvo) saatetaan käyttää mittarina sille, tarvitseeko lapsi kehitysseurantaa. Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimuksessa MDI-arvo tunnisti kuitenkin vain vajaa puolet (46 %) heikosti kielellisesti kehittyneistä kaksivuotiaista keskosista (Stolt ym., 2009; ks.

myös Stolt ym., 2014a). Tulosta selittänee se, että MDI-arvo koostuu eri tyyppisten tehtävien keskiarvosta. Arvoon sisältyvien kielellisiä taitoja arvioivien osioiden tulokset saattavat peittyä lapsen kognitiivista kehitystä kuvaavan keskiarvon taakse, mikäli lapsi suoriutuu muun tyyppisiä taitoja arvioivissa tehtävissä hyvin. Varhaisen kielenkehityksen ennustearvo Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimuksessa tarkasteltiin varhaisen (9, 12 ja 15 kk iässä) hitaan ele-esinetoimintojen ja reseptiivisen sanaston kehityksen ennustearvoa lapsen heikkoon kielitaitoon kaksivuotiaana (Stolt ym., 2014b). Kumpikin varhaisen kehityksen osa-alue ennakoi merkitsevästi pikkukeskosen kielitaitoa kaksivuotiaana. Paras keskosen kahden vuoden iän heikon kielitaidon varhainen ennakoija oli vähäinen omaksuttu reseptiivisen sanojen määrä 15 kuukauden korjatussa iässä. Toisella ikävuodella tapahtuvan kielellisen kehityksen ennustearvoa pikkukeskosen kielitaitoon viisivuotiaana analysoitiin lisäksi erillisessä osatyössä (Stolt ym., 2016). Kielitaidon mittareina viisivuotiaana käytettiin NEPSY II -testin kielellisiä taitoja mittaavien osioiden keskiarvoa ja BNT-testin tulosta. Reseptiivisen sanaston kehitys (9, 12 ja 15 kk iässä omaksuttujen ymmärrettyjen sanojen keskiarvo) selitti NEPSY II -testin avulla mitattua myöhempää kielitaitoa keskosilla miltei merkitsevästi ja verrokeilla merkitsevästi. BNT-testin tulosta taas reseptiivisen sanaston keskiarvo selitti keskosilla merkitsevästi ja verrokeilla miltei merkitsevästi. Tarkasteltaessa kaksivuotiaana mitattujen kielitaitomuuttujien ennustearvoa kielitaitoon viisivuotiaana todettiin, että Reynellin testin avulla mitattu reseptiivisen kielen hallinta selitti keskosilla kumpaakin viiden vuoden iän kielitaitomuuttujaa erittäin merkitsevästi. Verrokeilla kahden vuoden iän reseptiivisen kielen hallinta ennakoi NEPSY II testin avulla arvioitua kielitaitoa erittäin merkitsevästi ja BNT-testin tulosta merkitsevästi. Edellä on kuvattu PIPARI tutkimuksen nk. valikoituun otantaan (so. äitien esikoiset, yksösenä kehittyvät, suomen- ja yksikielisen perheen lapset) kuuluvien lasten tuloksia. Varhaisen kielenkehityksen ennustearvoa tutkittiin lisäksi erikseen koko PIPARI tutkimuksen kuuden vuoden syntymäkohortissa (N=141, suomenkielisissä perheissä kehittyvät lapset) verrokkiryhmineen (N=146; Stolt ym., 2014a). Osatyön tarkoituksena oli tutkia, ennakoiko pikkukeskosen heikko ekspressiivinen kielitaito kaksivuotiaana heikkoa kielitaitoa (NEPSY II -testin kielellisten osioiden ja Viivi 5-15 arviointimenetelmän kielellisten osioiden keskiarvot) viisivuotiaana. Kaksivuotiaana arvioitavat taidot olivat pieni ekspressiivisen sanaston koko, lyhyt ilmauksen pituus (engl. the mean length of the three longest utterances value, M3L arvo) sekä heikko Bayleyn testin MDI-arvoon sisältyvien kielellisten osioiden keskiarvo. Lisäksi keskosryhmässä tarkasteltiin huomattavan neurologisen diagnoosin (kyllä/ei) ennustearvoa. Kaikki muut mainitut varhaiset muuttujat, paitsi heikko Bayley-testin MDI-arvon kielellisten osioiden keskiarvo, selittivät merkitsevästi pikkukeskosten heikkoa NEPSY II -testin

kielitaitomuuttujien keskiarvoa esikouluiässä. Paras keskosten viiden vuoden iän heikon kielitaidon varhainen ennakoija oli lyhyt M3L-arvo. Kaikki kolme varhaista kielitaitoa arvioivaa muuttujaa selittivät keskosilla myös Viivi 5-15 menetelmän kielenkehitystä arvioivien osioiden heikkoa keskiarvoa kolme vuotta myöhemmin. Verrokeilla vain lyhyt M3L-arvo ennakoi Nepsy II -testin avulla mitattua heikkoa kielitaitoa viisivuotiaana. Pohdinta Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys tutkimus antoi kokonaiskuvan pikkukeskosten varhaisesta kielenkehityksestä sekä uutta tietoa varhaisen kielenkehityksen ennustearvosta. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tunnistaa pikkukeskosen myöhemmän heikon kielitaidon varhaisia piirteitä. Toisen ikävuoden alussa pikkukeskosen myöhempää heikkoa kielitaitoa ennakoivat pieni reseptiivisen sanaston koko ja vähäinen ele-esinetoimintojen määrä. Kaksivuotiaana taas heikko reseptiivisen kielen hallinta, pieni ekspressiivisen sanaston koko sekä lyhyt ilmauksen pituus (M3L) ennakoivat merkitsevästi pikkukeskosen heikkoa kielitaitoa kolme vuotta myöhemmin. Varhainen reseptiivisen kielen kehitys nousi siis tuloksissa vahvasti esille. Pikkukeskosen varhainen reseptiivisen kielen kehitys saattaa kehitysseurannassa jäädä huomiotta. Saatujen tulosten mukaan reseptiivisen sanaston koko toisen ikävuoden alussa ja reseptiivisen kielen hallinta toisen ikävuoden lopussa erottelivat kuitenkin kumpikin selvästi keskos- ja verrokkiryhmät toisistaan, ja kumpikin kehityksellinen piirre myös ennakoi merkitsevästi keskosen kielitaitoa viisivuotiaana. Tutkimuksia, joissa olisi arvioitu keskosten varhaisen reseptiivisen kielen ennustearvoa myöhempään kielenkehitykseen nähden ei juurikaan ole aiemmin tehty (ks. kuitenkin Sansavini ym., 2011; vrt. myös Perez-Pereira ym., 2014). Saadut tulokset kuitenkin osoittavat, että pikkukeskosen reseptiivisen kielen kehitystä on tärkeää arvioida varhaisvaiheen kehitysseurannassa. Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimuksen löydökset osoittivat lisäksi, että pikkukeskosen kielenkehityksessä on jatkuvuutta. Pikkukeskosten varhaisen kielenkehityksen piirteisiin ei aiemmin ole kiinnitetty juurikaan huomiota - heikosti kehittyvien lasten on ajateltu ottavan kielenkehityksessään kiinni ikätovereitaan. Vaikka tämä näkemys saattaa yksittäisten lasten kohdalla pitää paikkansa, saadut tulokset osoittavat, ettei ryhmätasolla näin voida ajatella. Toinen usein esitetty näkemys on, ettei varhaisen kehityksen piirteiden perusteella vielä voida tehdä johtopäätöksiä keskosen myöhemmästä kielellisestä kehityksestä. Tämäkään näkemys ei saa tukea nyt saaduista tuloksista. Myös muutamassa muussa tutkimuksessa varhaisen kielen kehityksen piirteiden on osoitettu ennakoivan

keskosen myöhempää kehitystä (Sansavini ym., 2010; Perez-Pereira ym., 2014), vaikkakaan ei viiden vuoden ikään saakka. Vanhempien arviointeihin pohjaavat normitetut menetelmät osoittautuivat toimiviksi. Vanhempien näkemyksien hyödyntäminen oman keskosvauvan hoidossa on nostettu yhä vahvemmin esille (Ahlqvist-Björkroth, Axelin & Lehtonen, painossa). Tähän ajattelutapaan vanhempien arviointiin pohjaavien menetelmien hyödyntäminen myös keskosten varhaisvaiheen kehitysseurannassa sopii hyvin. Erityisesti Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä (nk. CDI- tai MCDI-menetelmä) osoittautui mielekkääksi varhaisen kielen kehityksen arviointimenetelmäksi. Menetelmän avulla on mahdollista saada esille sellaista tietoa varhaisesta kielestä, jota on haasteellista, jopa mahdotonta (esim. tieto sanaston koosta), tutkia yksittäisellä kliinisellä käynnillä. Menetelmän on useissa tutkimuksissa osoitettu antavan varhaisesta kielestä validia tietoa (esim. Fenson ym., 2007). CDI-menetelmä onkin otettu käyttöön Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden kehitysseurantapoliklinikalla pikkukeskosten seurannassa saatuihin tuloksiin pohjautuen. Pikkukeskosen kognitiivista kehitystä kuvaavaa pistemäärää saatetaan kliinisessä seurannassa käyttää mittarina kehitysseurannan tarpeelle. Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat, että vaikka kognitiivista kehitystä kuvaavat pistemäärät (MDI; verbal intelligence qoutient, FSIQ; Wechsler, 1995) tunnistivat nopeasti kielellisessä kehityksessään edenneet hyvin (hyvä spesifisyys), ne tunnistivat vain osan heikosti edenneistä (heikko sensitiivisyys; ks. Stolt ym., 2014a; vrt. Siegel ym., 1995). Kliinisessä työssä onkin tärkeää tutkia keskosten kielellistä kehitystä juuri kielenkehityksen arviointiin tarkoitettujen mittarien avulla, jotta kehityksessään heikosti edenneet pystyttäisiin tunnistamaan luotettavasti ja ohjaamaan tuen piiriin jo varhain. Kiitokset. Kiitän kaikkia tutkimukseen osallistuneita lapsia ja heidän perheitään. Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimuskokonaisuus on osa PIPARI tutkimusta. PIPARI tutkimusryhmän jäsenet ovat: Karoliina Aho, Annarilla Ahtola, S. Ekblad, M. Ekblad, E. Ekholm, L. Haataja, M. Huhtala, P. Kero, H. Kiiski-Mäki, R. Korja, H. Kujari, K. Lahti, H. Lapinleimu, L. Lehtonen, T. Lehtonen, M. Leppänen, A. Lind, H. Manninen, J. Maunu, P. Munck, L. Määttänen, P. Niemi, A. Nyman, P. Palo, R. Parkkola, J. Piha, P. Rautava, L. Rautava, M. Ylijoki, H. Rikalainen, K. Saarinen, S. Salomäki, V. Saunavaara, E. Savonlahti, M. Sillanpää, S. Setänen, S. Stolt, P. Tuomikoski-Koiranen, T. Tuovinen, E. Vesti, A. Väliaho & T. Äärimaa. Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen varhainen kielenkehitys -tutkimusta ovat rahoittaneet Emil Aaltosen säätiö, Lastenklinikoiden kummirahasto, Lounais-Suomen Vastasyntyneiden tutkimusrahasto, Suomen Kulttuurirahasto, valtakunnallinen kielentutkijoiden tutkijakoulu LANGNET ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Tutkimuksen kolmivuotista jatkotutkimusta Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen kielenkehitys varhainen kehitys, riskitekijät ja varhaisen kielen ennustearvo on rahoittanut Suomen Akatemia (päätösnumero 139124 / vastuullinen tutkija: S. Stolt).

Lähteet Ahlqvist-Björkroth, S., Axelin, A. & Lehtonen, L. (painossa). Vanhempien osallistuminen keskosen hoitoon. Teoksessa S. Stolt, A. Yliherva, V. Parikka, L. Haataja & L. Lehtonen (toim.). Keskosen hoito ja kehitys (s. xx xx). Helsinki: Duodecim. Curtin, S. & Hufnagle, D. (2009). Speech perception. Teoksessa E. Bavin (toim.), The Cambridge handbook of child language (s. 107 124). Cambridge: Cambridge university press. Bayley, N. (1993). The Bayley Scales of Infant Development, 2 nd ed. San Antonio, TX: Psychological Corporation. Bosch, L. (2011). Precursors to language in preterm infants: speech perception abilities in the first year of life. Teoksessa O. Braddic, J. Atkinson & G. Innocenti (toim.), Progress in brain research. Gene expression to neurobiology and behavior human brain development and developmental disorders. Vol. 189 (s. 239-257). Amsterdam: Elsevier. Dromi, E. (1999). Early lexical development. Kirjassa M. Barrett (toim.). The development of language (s. 99-132). Hove: Psychology Press. Fenson, L., Marchman, V., Thal, D., Dale, P., Reznick, J. & Bates, E. (2007). MacArthur-Bates Communicative Development Inventories. User s guide and technical manual. Baltimore: Paul Brooks publishing co. Foster-Cohen, S., Friesen, M., Champion, P. & Woodward, L. (2010). High prevalence/low severity language delay in preschool children born very preterm. Journal of Developmental & Behavioural Pediatrics, 31(8): 658-667. Goldin-Meadow, S. (2009). From gesture to word. Teoksessa E. Bavin (toim.), The Cambridge handbook of child language (s. 145 160). Cambridge: Cambridge university press. Haataja, L. & Saarinen, K. (painossa). Motorinen kehitys. Teoksessa S. Stolt, A. Yliherva, V. Parikka, L. Haataja & L. Lehtonen (toim.). Keskosen hoito ja kehitys (s. xx xx). Helsinki: Duodecim. Iverson, J. (2010). Developing language in a developing body: the relationship between motor development and language development. Journal of Child Language, 37, 229-261. Kadesjö, B., Janols, L., Korkman, M., Mickelsson, K., Strand, G. & Trillingsdaard, A. (2004). The FTF: the development of a parentquestionnaire for the assessment of ADHD and comorbid conditions. Eur Child Adol Psych, 13: 3 13. Korja, R., Maunu, J., Kirjavainen, J., Savonlahti, E., Haataja, L., Lapinleimu, H,, Manninen, H., Piha, J., Lehtonen, L. & the PIPARI Study Group. (2008). Mother-infant interaction is influenced by the amount of holding in preterm infants. Early Human Development, 84:257-267. Korkman, M., Jaakkola, M., Ahlroth, A., Pesonen, A. & Turunen M. (2004).

Screening of developmental disorders in five-year-olds using the FTF questionnaire: a validation study. Eur Child Adol Psych, 1383: 31 8. Korkman, M., Kirk, U. & Kemp, S. (2007). Nepsy II, 2. painos. San Antonio, TX: PsychCorp/Pearson Clinical Assessment, 2007. Kortesmaa, M., Heimonen, K., Merikoski, H., Warma, M.-L. & Varpela, V. (2001). Reynellin kielellisen kehityksen testi. Helsinki: Psykologien kustannus oy. Laine, M., Goodglass, H., Niemi, J., Koivuselkä-Sallinen, P., Tuomainen, J. & Marttila, R. (1993). Adaptation of the Boston Diagnostic Aphasia Examination and the Boston Naming Test into Finnish. Logopedics, Phoniatrics, Vocology, 18(2-3), 83-92. Lyytinen, P. (1999). Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti. Lyytinen, P., Ahonen, T., Eklund, K. & Lyytinen, H. (2000). Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti. Morales, M. Mundy, P., Delfado, C., Yale, M., Messinger, D., Neal, R. & Schartz, H. (2000). Responding to joint attention across the 6- through 24-month age period and early language acquisition. Journal of Applied Developmental Psychology, 21(3):283-298. Oller, K. (2000). The emergence of the speech capacity. Mahwah: Lawrence Erlbaum associates, publishers. Paul, R. & Weismer, S. (2013). Late talking in context. Teoksessa L. Rescorla & P. Dale (toim.), Late talkers. Language development, interventions and outcomes (s. 203 218). Baltimore: Brookes Publishing Company. Perez-Pereira, M., Fernandez, P., Gomez-Taibo, M. & Resches, M. (2014). Language development of low risk preterm infants up to the age of 30 months. Early Human Development, 90: 649-656. Sansavini, A., Guarini, A., Justice, L., Savini, S., Broccoli, S., Alessandroni, R. & Faldella, G. (2010). Does preterm birth increase a child s riks for language impairment? Early Human Development, 86: 765-772. Sansavini, A., Guarini, A., Savini, S., Broccoli, S., Justice, L., Alessandroni, R. & Faldella, G. (2011). Longitudinal trajectories of gestural and linguistic abilities in very preterm infants in the second year of life. Neuropsychologia, 49:3677-3688. Siegel, L., Cooper, D., Fizhardinge, P. & Ash, A. (1995). The use of mental developmental index of the Bayley Scales to diagnose language delay in 2-yearold high-risk infants. Infant Behavior & Development, 18: 483-486. Stolt, S. Painossa. Early lexicon and the development that precedes it and the development that follows a developmental view to early lexicon. Teoksessa A. Bar-On & D. Ravid (toim.). Handbook of Communication Disorders (s. xx xx). Berliini: De Gruyter Mouton. Stolt, S., Haataja, L., Lapinleimu, H. & Lehtonen, L. (2009). Early lexical development of prematurely born very-low-birth-weight children, and its

relations to language skills at 2;0. Journal of Communication Disorders, 42: 107-123. Stolt, S., Haataja, L., Lapinleimu, H. & Lehtonen, L. (2008). Early lexical development of Finnish children a longitudinal study. First Language, 28(3): 259-279. Stolt, S., Korja, R., Matomäki, J., Lapinleimu, H., Haataja, L. & Lehtonen, L. (2014c). Early relations between language development and the quality of mother-child interaction in very-low-birth-weight children. Early Human Development, 90(5): 219-225. Stolt, S., Lehtonen, L., Haataja, L. & Lapinleimu, H. (2012). Development and predictive value of early vocalizations in very-low-birth-weight children a longitudinal study. Clinical Linguistics & Phonetics, 26(5): 414-427. Stolt, S., Lehtonen, L., Haataja, L., Lapinleimu, H. & the PIPARI Study Group (2011). The language used in early mother-child interaction by prematurely born very-low-birth-weight children, with a focus on the emergence of grammar. Revista de Logopedia, Foniatria y Audiologia, 31(3): 115-124. Stolt, S., Lind, A., Matomäki, J., Haataja, L., Lapinleimu, H. & Lehtonen, L. (2016). Do the early development of gestures and receptive and expressive language predict language skills at 5;0 in prematurely born very-low-birth-weight children? Journal of Communication Disorders, 61: 16-28. Stolt, S., Matomäki, J., Haataja, L., Lapinleimu, H. & Lehtonen, L. (2013). The emergence of grammar in very-low-birth-weight children Finnish children at two years of age. Journal of Child Language, 40(2): 336-357. Stolt, S., Matomäki, J., Lind, A., Lapinleimu, H., Haataja, L. & Lehtonen, L. (2014a). The prevalence and predictive value of weak language skills in children with very low birth weight a longitudinal study. Acta Paeditrica, 103(6): 651-658. Stolt, S., Mäkilä, A.-M., Matomäki, J., Lehtonen, L., Lapinleimu, H., Haataja, L. & the PIPARI Study Group (2014b). The development and predictive value of gestures in very-low-birth-weight children - a longitudinal study. International Journal of Speech-Language Pathology, 16(2): 121-131. Wechsler, D. (1995). Wechslerin älykkyystestistö esikouluikäisille. Helsinki: Psykologien kustannus. Wolke, D. & Meyer, R. (1999). Cognitive status, language attainment and prereading skills of 6-year-old very preterm children and their peers: the Bavarian Longitudinal Study. Developmental Medicine & Child Neurology, 41:94-109.