GEOLOGIC L M P OF FINL ND

GEOLOGINEN TUTKIMUSL ITOS SUOMEN GEOLOGINEN K RTT GEOLOGIC L M P OF FINL ND 1 100 000 LEHTI - SHEET 1 KURU K LLIOPER K RT N SELITYS EXPL N TION TO THE M P OF ROCKS KIRJOITT NUT-BY RVO M TISTO HELSINKI 1961

GEOLOGINEN TUTK!MUSL ITOS SUOMEN GEOLOGINEN K RTT GEOLOGIC L M P OF FINL ND 1 100 000 LEHTI - SHEET 1 KURU K LLIOPER K RT N SELITYS EXPL N TION TO THE M P OF ROCKS KIRJOITT NUT-BY RVO M TISTO HELSINKI 1961

T( - FK I l. U,V III I'J"I K LLIC)PP'R N YLI,,ISI 1 IIR, I, FI",, I PIN'T KIVill-k-ji'l NERROSU NE T RIVIL_ JIT.... KII) E11 I - SNE111'r K I I I.L E( ;N KI N,s V[ VII(~ I TJITTLIET ( ;-NF[S1;Y1 LK MSFT Kl\ IL JIT PL M F I IM Li IT I I.L V SYV KI"In I`1' EM. KSL HT SYVTKWET RV RTS11HOMITru (IR N(IDIOR11TI'l (11 kn11tit JIMI V1 ) HIW I %Milt T T S IZ KE,ET C ;R NJITIT KI R1 X II RV ~ CR NIfTTI N \PI ITTHKii \ \11TF 1 QHkNj" p"rvy)nt1 StS LLYS-COTENTS DI l ;,I-JU()NH'I I I KIVIL JIEN KI NOL(.L-\ ivesitwisoyr SUHTEET TH KTC)NI I K K \ M IW IIIEW J KIvrrE"LLISUVSR K 0INEITF SUMM RY EXIT NT"C INTR"DI TION SEOIMVNT RY ROCKS VOLC NN RO( KS 11 P)ND RO(KS, I I ( I \,r P 1 1; [ \ Es ') THE M P ()F H(HIKS.urrz-mm?rrF s.- -,1) KIt'k \ () 1) 1 () Itrr v KR NITEK M R,'-4]. DIKE. ( 11RO'N'()L(WN TE( TONI(, KIVIL -111- N' TI1Il, YKS'I DE NSI I'll Y ()I" ROCK, KINJ LLP,UUTT -- REFERE'NCI&S

TUTKIMUSV" THEET Kurun karttalehtialueen kalliopera joutui ensimrnaisen kerran geologisen tutkimuksen kohteeksi jo viime vuosisadan loppupuolella. widen tutkimusten tulokset sisaltvvat osittain Sederholmin (1897) klassiseen tutkinmkseen Tampereen alueett arkeisesta sedimenttimuodostumasta, osittaiu niinikaan Sederholmin laatimaan Tampereen geologisen vleiskarttalehden vuorilajikarttaan (190 ) ja siihen liittvvaan selitykseen (Sederholm 191 ). Naissa tutkimuksissa Sederholm piti Tarnpereen liuskemuodostuman pohjoispuolella leviavaa laajaa syvakivilajikompleksia, johon Kurun karttalehdenkin aloe osana sisaltyv, post.hotnialaiseen graniittimuodostumaan el.i hanen oman graniittiluokittelunsa 1 rvhmaaii kuuluvana. Vuorilajikartalla on han erottanut siina joitakin porfvvrisia osueita ja mainitsee lisiiksi karttalehden selitvksessii punaisista ja harmaista graniittinluunnoksista, nnttta ei selita kuitenkaan lahemmin niiden sijaintia. Kurun karttalehden alue on siten miltei kokonaan merkitty Sederholmin `vleiskarttaan postbotnialaisen graniitin punaisella varilla. Vahaista vaihtelua tuovat siihen vain l'isuveden, Kalliojarven -- Lovtvjiirven ja Kurun - Jluroleen alueille merkityt liuskereliktit, Kalliojarven porfvritoidi seka Luomajiirvelta Vaskiveden S-puolelle ulottuva felsiittiliuske. Nyt valmistunut Kurun karttalehtialueen kallioperan uudelleenkartoitus on tavallaan jatkoa niihin 19 0-luvun lopulla alkaneisiin tutkimnksiin, joihin ryhdvttiin Tarnpereen liuskevvohvkkeella sen osoittauduttua nlalrnigeologisesti rnielenkiintoiseksi. Varsinaisesti se kuitenkin Iiittvv osana Ieologisen tutkimuslaitoksen julkaisemaan Suomen kalliopera.karttaan (1 100 000) ja on Simosen (195. ) laatiman Viljakkalan-Teiskon lehden valiton pohjoinen jatko. Jo v. 1948 aloitti tiirnan kirjoittaja, apunaan 0. Helovuori, kenttatvot Kurun karttalehden laatimista varten. lkeellisten pohjakarttojen vuoksi rajoituttiin talloin vain l'isuveden liuskealueeseen ja sen lahiymparistoon (Matisto. 1948 a ja 1948 h). Pohjakarttatilanteen parannuttua aloitettiin kartoitustvot kirjoittajan johdolla uudelleen v. 1954 ja ne jatkuivat kenttiitvokausina 1955-1957. Tahan tvovaiheeseen osallistuivat seuraavat lienkilot. Matisto (195457), K. Merilainen (I 954--55), a. Tyrvainen (1955) ja E. Halme (1955--57). Nidden eri tutkijain kartoitusosuudet ilmenevat oheisesta kartakkeesta (Kuva I ). Lisaksi suoritti taman kirjoittaja alueella lvhvtaikaisia tarkistustutkimuksia vuosina 195$ ja 1959. 4B?? --st

6 Pohjakarttana oli kenttatyovaiheessa 1 0 000-kaavainen ilmakuvakartta. Kun paljastumatiheydessakaan ei ollut sanottavasti toivomisen varaa, voitiin kartoitustvo suorittaa huomattavan tarkasti. Kaytettavissa ollut geologisen tutkimuslaitoksen valmistama alueen aerornagneettinen kartta on osaltaan ollut apuna pyrittaessa saamaan geologisen karttakuva mahdollisimman hvvin todellisuutta vastaavaksi. Nyt valmistunut kallioperakartta on sarjassaan ensimmainen, jota painettaessa on pohjana kavtetty sellaisenaan maanmittaushallituksen 1 100 000-kaavaista topografikarttaa. Kirjoittaja toivoo, etta tasty uudistuksesta olisi hyotya kartan kavttajille seka karttaa luettaessa etta nimenomaan alueella retkeiltiiessii. lueen kivilajit ovat paaosiltaan tuttuja Viljakkalan -Teiskon (Simonen, 195 ja 195 a) ja Ikaalisten (Huhma Salli-MIatisto, 195 a ja 195 b) karttalehdilta. T iman vuoksi on kivilajikuvauksissa toistamisen valttamiseksi pyritty suppeuteen ja uusia kivilajianalyyseja on esitetty vain yksi. Syvakivilajeja, nimenomaan erilaisia graniittimuunnoksia, on runsaiden paljastumien ja selvien tvvppieroavaisuuksien perusteella voitu eritella tavanomaista runsaammin moos karttakuvassa. Niiden luokittelussa on kavtetty apuna suurta maaraa intergraatioaiialvvseja. huva 1. h ri tntkijaiu kartoittamat osuudet Kurun karttalehden ahieella. 1. Erkki lialme, 1956. l. rvo latisto, 1956.. Erkki Ilalnie, 1957. 4. rvo Matisto, 1954 ja 1957. 5. Kauko lerili,inen ja imo Tvrvainen, 1954. 6. Erkki Ilaline, 1955. 7. rvo Matisto, 1954 ja 1955. Fig. 1. The areas mapped bj different investigators in the Xurv nnap skeet area.

K LLIOPER N YLEISPIIRTEET Kurun kallioperakartta on ensimmainen laaja-alaiseinpi, mittakaavassa I 100 000 tehty kartoitustvo ns. Keski-Suomen syvakivialueelta. Vaikka se kasittaakin vain murto-osan tasty rnittavasta kivilajikompleksista, osoittaa se kuitenkin ennakoivasti, etta mainittu muodostuma on huomattavasti monivivahteisempi kuin aikaisemmista pienikaavaisista vleiskartoista on ollut paateltavissa. Paaosan karttalehtialueen kallioperasta valtaavat erilaiset syvakivilajit, sen vanhimpia komponentteja sensijaan edustavat rapautumisaineksesta ja vulkaanisesta tuhkasta ja laavasta syntyneet liuskeet. joita on sailynyt tektonisissa painanteissa alkuaan laajempien muodostumien vahaisim'i relikteina. lueen suurin yhtenainen sedimenttisyntyinen muodostuma on karttalehden koillisosassa sijaitseva Visuveden kiillegneissi. Pitkana ja kapeana diagonaalisesti poikki karttalehden ulottuva liuskejakso on paaosaltaan edellista paremmin sailynytta, usein selvasti kerrosrakenteista kiilleliusketta. Keihasjiirven SWW'- ja Luomajarven N-puolella on liuske voimakkaasti graniitin ja/tai granodioriitin migmatisoimaa, nun etta liuskepohja nakyy casein vain biotiittivaltaisina tummina juomuina. Vahaisempia liuskepatjoja on eritoten karttalehden SWV-osassa eniaksisten vulkaniittien vhtevdessa. Ne edustavat osittain puhtaita rapautumissedimentteja, osittain vulkaanisen tuhkan kanssa samanaikaisesti vedesta kerrostuneita seoskivia ja osittain myos»pseudokii11e1iuskeita», vulkaniittien sellaisia metamorfoitumistuloksia, joissa amfiboli on kokonaan biotiittiutunut ja jotka tektonisissa liikutmoissa ovat saaneet sekund iiiristii kvartsinlisavsta. Emaksisia vulkaanisia kivilajeja on alueella niukemmin kuin rapautumissedimenttejii. Suurimmat vhtenaiset muodostumat sijaitsevat karttalehden koillisosassa ja sen lansireunalla, pieneinmat paaasiassa alueen etela- ja lounaisosissa. Yleensa kooltaan suurimmat ovat plagioklaasiporfyr~itteja, joiden lantisimmassii linssissa esiintvv myos agglomeraattirakennetta. Pienemmat taas ovat uraliittiporfyriitteja ja tuffiitteja viimeksimainittuihin on usein kerrostunut samanaikaisesti myos rapautumismateriaalia.

M Karttalehden alueen svvdkivilajit muodostavat laajan ja vhtendisen sarjan pvrokseenigabroista ja hornblendiiteista graniitteihin asti. Em iksisid svvdkivid esiintvv runsaimmin karttalehden etelareurlalla ja silla Iaajalla kaarella, joka ulottuu alueen luoteiskulmauksesta sen itdreunan keskivaiheille. Kivilaji naissd muodostutnissa vaihtuu usein pvrokseenigahroista ja hornblendiiteista sarvivalkegabroiksi ja kvartsigabroiksi usein viihitellen ja siten, etta emaksisimmdt muunnokset sijaitsevat rnassiivin keskusosissa. Navttda vain ollen ilmeiseltd, etta differentioitumista on tapahtunut ainakin osaksi vasta emdksisen magman intrudoiduttua nvkviselle paikalleen. Sunrimnlan osan karttalehtialueen kallioperasta muodostavat kvartsija granodioriitit. inakin paapiirteittdin on niiden leviamisalueet voitu eritellii my - os karttakuvassa. (aranodioriitteihin liittvv moos porfyvrisid nnrunnoksia, joissa hajarakeina esiintvv kalimaasdlpad. Tasarakeiset ja porf;y, yriset granodioriitit lilttvvat intiimisti toisiinsa ja useimmiten niin, etta massiivien keskusosat ovat porfvvrisia ja reunamat tasarakeisia. Nun lisaksi molempien rnineraalikoostumus on sama, navttaii ilmeiseltd, etta erilainen rakenne johtuu ldhinnd erilaisista kitevtvmisolosuhteista. alueen graniitit esiintvvat jonkin verran koostumukseltaan. mutta enneu manta rakenteeltaan nionina vaihtelevina muunnoksina. Valittiivanii tvvppinii granodioriitteihin voitaneen pitaii karttalehden etel<ireuualla esiintvvdii kalimaasalpahajarakeita sisaltavad porfvvrigraniittia, jota esiintvv sunrempinakin muodostumina etelampana Viljakkalan--Teiskon karttalehden alneella. Kurun karttalehtialueelle ominaisena graniittiniuunnoksena tavataan ur'jarven eteldosan ja Liesjarven viililla poikkeuksellisen karkearakeista graniittia, joka pvoreahkona niassiivina mukautuu konformisti vmparoivien kivilajien rakenteisiin, mutta vksitviskohdissa muodostaa niiden kanssa eruptiivihreksiamaisia kontakteja. Samantapaisia ovat esiintvmistavaltaan keski- ja tasarakeiset graniittimuunnokset. Naihin liittvv alueen kaakkoisosassa jo Viljakkalan Teiskon lehdeltii tuttu pienirakeinen, variltaan harnlaa ns. Kurun graniitti, jota on runsaasti louhittu teknillisiin tarkoituksnn. lueen lukuisat apliittigraniitit navttaviit olevan hieman nuorempaa perua ja esiintvvan lahinnii mvdhaisten liikuntojen aiheuttamien avautumien tavtteina. Oman erikoisen tvvppinsa muodostaa karttalehden itareunalta Koveronjarveltd luoteeseen Vaskiveden SW-puolelle ulottuva graniittiporfyvri punertav a kivi, jonka tiiviissa iskoksessa on kvartsi-, plagioklaasi- ja kalimaasalpahajarakeita. Kiven kemiallinen koostumus on graniittinen. Oeneettisesti se liittvneekin alueen muihin graniitteihin se on vain mittavaan halkeamaan tunkeutuessaan ja siinii nopeasti jadhtvessiiiin saanut porfvvrisen, pintakivimaisen asunsa.

PINTAKIVILAJIT KERROSTUNEET KIV,ILAJIT KIILLELTLTSKEET Parhaiten alkuperaisrakenteensa sail yttanvtta kiilleliusketta tavataan I)aaasiallisesti Kurun kirkonkylan ja Ita-Aureen viilisessii pitkass<i ja kapeassa liuskejaksossa, vaikka myos siina varsirrkin etehiosassa ja lliuttalammin pohjoispaan korkeudella nakyy osittain granodioriitin, osittain graniitin aiheuttanraa gneissiytvmista ja migmatiittiutumista. Muualla runsaana esiintyvat ja hyvin sailyneet kerrosrakenteet ja Saarijarveu pohjoispuotella tavattavat kehiirakenteiset konkreetiot osoittavat riidattomasti kivilajin sedinlenttisyntyisen luonteen. Tassa liuskejaksossa on liuskeisuuden kaa(le pystyhko, venyma sea sijaan loiva (1U-45) ja suunnaltaan vaihteleva. Koko vyohykkeessa tavataan runsaasti breksioitumista ja myloniittiutumista ja siihen on tunkeutunut runsaasti graniittia ja pienia emaksisia syvakivi-intruusioita. Muodostumasta saa kasityksen, etta se edustaa svnkinemaattisessa vaiheessa vajonnutta liuskelohkoa. Kiilleliuskeiden mineraalikoostumuksen inuodostavat kvartsi. plagioklaasi ja hiotiitti, usein myos mikrokliini. Serisiitti ja kloriitti ovat yleisiii muuttumistuloksia. Rakenne on useimmiten blastoklastinen, jolloin perusmassaa karkeampina hajarakeina tavataan kvartsia ja vyohykerakenteista plagioklaasia. Raekooltaaai vaihtelevat eri mnunnokset karkeahkoista kiilleliuskeista pienirakeisiin, tummiin fvlliitteihin. Viimeksimainitut ovat yleensii tiheakertaisia ja kiisujen ruostuttamia. Pienempien, paaasiassa alueen etelii- ja lounaisosissa tavattavien kiillelinskemaisten patjojen alkupera ei ole vhta yksiselitteinen kuin edella kuvatun kiilleliuskeen. Eraat niista kyllakin edustavat synnyltaan pulitaita rapautumissedimentteja. Monet taas kuuluvat siihen Ikaalisten ja Viljakkalan Teiskon karttalehtien alueilta tuttuun kerrostuneitten kivilajien ryhmiaan, joihin saviaineksen kanssa on samanaikaisesti sedimentoitunut ttiff imateriaalia. Osoituksena tasty nahdaan kivessa usein rnaiiriiltaan kerroksittain vaihtelevaa sarvivalkett i. Emit taas liittyvat geneettisesti emaksisiin tai intermediaarisiin vulkaniitteihin ja alueellisesti niiden sellaisiin liikuntovyolrykkeisiin, joissa sarvivalke on tektonisessa metamorfoosissa biotiittiutunut ja jotka samalla ovat saaneet sekundaarista kvartsinlisiivsta.

lu KIILLEGNEISSIT. Yiiiiasiallisin kiillegneissin esiintvmisalue karttalehdell<i on Visuveden etelapuolinen liuskemuodostunia. Kiillegneissi esiintvv siina kaateeltaan pvstyna, mutta loiva-asentoisista venvmahavainnoista voidaan sen otaksua uluodostavan svnkliinimaisen painanteen. Jluodostuman keskiosissa on selvaa kerrosrakennetta. Osoituksena sen rapantniuissedimenttisesta alkuperiistii on siina lisaksi, niinikiian keskiosissa, keharakenteisia runsasepidoottisia konkreetioita ja sekii siellii ettii Visusehin lounaisella ranta-alueella rnnsaasti granaatteja Nimenomaan muodostuman luoteis- ja kaakkoiskontakteilla on gneissi kvartsidioriitin voiniakkaasti migmat.isoimaa. -4uonimaisen rnigmatiittiutlimisen lisaksi niihdiiiin kivessii mvtis paksumpia kvartsidioriittijuonia ja toisaalta taas kvartsidioriitin puolella kooltaan vaihtelevia liuskesulkeumia. Tamiin v uoksi on gneissin ja kvartsidioriitin valisen tarkaii rajan piirtaminen varsinkin kaakkoiskontaktissa vaikeata. Viela hvpoteettisempi on gneissimuodostuman itaraja, silly Ruoveden harju peittaa koutaktin kokonaan. luodostuman keskiosissa on gneissi hornogeenisempaa, jos tosin sielliikin tavataan vahaisia gabro-, kvartsidioriitti- ja granodioriitti-intruusioita ja niiden aiheuttamaa paikallista migmatisaatiota. IVlvos pienet pegmatiittipahkut ja -suonet ovat tavallisia, minka lisaksi ilmeisesti veniittiset kvartsiplagioklaasisuonet antavat gneissille leiinausa. Kiillegneissinluodostunian NW-reunalla Pourussa ja sen keskiosassa Pourun ja Helvetinjiirven teiden haarautumassa on liuskeessa tavattu 0 1-15 cm kvartsiittiniaisia murtokappaleita (Kuva 2). joiden alkuperastii ei ole tavtta varmuutta. Kuva 2. Murskale kiillegneissis -. Ruovesi, Pouru. 1l!'2luonnonkoosta. Valok. 11.1-1. Lit - (,gm rdh. Fig. -2. 1'rwiu oi+t iu mica gneiss. l'ouru, Kooresi. 1,-_' of natural sue. Photo P. H. Lvndepirdh.

ll.. - I'iuva 3. Sama murskale kuin kuvassa '?. 12x, Nic. --. A'alok. Erkki Italme Fiy. 3..Snu r jraymcilt a.e iii Fiy :3. 12d. Vic. -i. Photo 1.rkki Halnze. Tollt. 1'. H. Luudegardh, ruotsalainen geologi. joka vieraili kesalla 195.5 alueeli.a, pitaa niit kvartsiittimurtokappaleina (Lundegardh, 1957). Yhta hvvin voitaneen nama ta5-sin monomineraaliset murskaleet tulkita sellaisten Lvartsijuonien osasiksi, jotka liikunnoissa ovat sarkyneet ja joiden aines on granuloituntut (Kuva 3). Kiillegneissin mineraalikoostumuksen muodostavat kvartsi, oligoklaasi ja hiotiitti. Kivessa on lisiiksi mikrokliinia, vdh<in niuskoviittia seka aksessoreina apatiittia, zirkonia ja nlalmia. Snuremmat kvartsivksilot ovat usein granuloituneita. Plagioklaasissa nahdaan serisiittivtvmista ja biotiitissa viihaista kloriittiutumista. Keskini iira inen raekoko on 0,5 - -1,5 mm. Hakenne on selvasti gneissimainen_ mutta minitamat suuremmat (3--4 mm 0) maasalpa- ja kvartsirakeet antavat sille viela klastisen leiman. 11IGMIaTIITTISET G\EISSIT Ita-Aureen ja Luomajarven valilla seka Keil14slaliden SW-puolella tavattavat migmatiittiset gneissit eroavat selvasti edellakuvatuista liuskeista, jos tosin niilla on analogisuutta V"isuselan etelapuolisen kiillegneissimuodostuman voimakkaimmin migmatiittiutuneiden muunnosten kanssa. Nvt puheena olevat liuskeet ovat joutuneet nun runsaan, lahinna kvartsija granodioriittisen. mutta osittain moos kaligraniittisen injektion koh-

12 knva 4. lliennatiittinen _neissi. hnrn, Aeula]iirvi. Aalok. Erkki Ilalme. Fiq. 4. llktnnatitia' yneis,v. i earo,.a ealojmr~ i. Photo Iakl i ILalme. teeksi, etta reliktinen Iiuskeaines on vleensa tunnettavissa vain ohuista, runsasbiotiittisista raidoista (Kuva 4). Flarvoissa paremmin sailvneissii kohdissa on alkuperii kuitenkin verrattain selvasti piiateltavissa. V ULKAA\ [NET KIV"ILAJIT Tulivuorikivilajeja esiintvv karttalehden alueella verraten niukalti. Koostuniukseltaan ja rakenteeltaan ne sen sijaan ovat vaihtelevia ja jaoteltavissa naiden ominaisuuksien mukaan ainfiboliitteihin seka nraliitti- ja plagioklaasiporfvriitteihin. AM I IBOLllTIT Paria poikkeusta lukuunottamatta tavataan amfiboliitteja pieninii linsseina alueen S\V'-osassa. Luonteeltaan ja kokoomukseltaankin ne ovat vaihtelevia ja vailla alueellista saamionmukaisuutta. Alkuperaltaan iie ovat jaoteltavissa kahteen paarvhmaan : puolipinnallisiin ja tuffisvntvisiin. Puolipimialliset amfiboliitit ovat variltaan mustanharmaita, hieman vihreaan vivahtavia. Yleensa ne ovat verraten homogeenisia. Raekoko vaihtelee 0,5--2,o mrn :iin. Ylagioklaasi ja sarvivalke ovat paamineraaleja. Saiirniollisesti tavataan mviis vahiin kvartsia. Epidootti ja biotiitti

1 3 ovat. vleisia muuttumistuloksia ja aksessoreina esiintvv apatiittia ja malmia. Plagioklaasiyksilot ovat vyohykerakenteisia saloja, jotka eri suuntiin asettuneina antavat kivelle ofiittisuutta tavoittelevan rakenteen. Tuffisynltyiset mumnnokset ovat aina edellakuvattuja epahomogeenisempia. Saiinnoton, joko inikro- tai me gaskooppinen kerrosrakenne on niille aina luonteenomaista. Rakeiden koossa on suurta vaihtelua. Puhtaissa muunnoksissa muodostavat mineraalikoostumuksen plagioklaasi ja sarvivalke seka vahaisemmat biotiitti ja kvartsi. Epidootti ja serisiitti ovat vleisia muuttumistuloksia. Aksessorina on vleensa runsaasti malmia. huten kiilleliuskeissa, tavataan mvos naissa tuffiiteissa sellaisia muulmoksia, joihin tuhka-aineksen lisaksi on samanaikaisesti kerrostunut rapantumismateriaalia. Taana ilmenee runsaampana kvartsi- ja biotiittipitoisuutena. Naissakin muunnoksissa on kiven pvroklastinen luonne aina selvii, ja situ korostavat vvohvkerakenteiset, muuta raekokoa suuremmat plagioklaasirakeet. PLAU'IOKLAASI- JA ITRALIITTIPORFVRII'rl'I Norrnaalisen laavasyntvisen ptagioklaasiporfvriitin ohella alueella on sitii suuresti muistuttavaa tuffiittia, jota seuraavassa sanotaan pyroklastiseksi plagioklaasiporfyriitiksi. Pvroklastisille plagioklaasiporfyriiteilie on luonteenomaista saannoton kerrosrakenne. Lisaksi niille antavat selvan klastisen leiman vleisesta. sinansii vaihtelevasta raekoosta poikkeavat, omamuotoisuutta tavoittelevat, usein vvohykerakenteiset plagioklaasihajarakeet. kiven mineraaliaineksen muodostavat plagioklaasi ja sarvivalke sekii niiita maaraltaan vahaisempi kvartsi. Sarviv ilkkeessa Ilahdaan yleisesti biotiittiutumista. Paikoin se esiintvv suurehkoina yksiloina tai aggrega.atteina, jolloin kivi edustaa plagioklaasi-uraliittiporfyriittiii. Naissa porfvriiteissa ovat fasiesten vaihtelut vleisia, jolloin kivi amfiboliittifasieksesta epidootti-amfiboliittifasiekseen muuttuessaan saa mineraalikoostuniuksen : plagioklaasi-epidootti, sarvivalke-biotiitti kloriitti ja joskus vie- Iii karbonaatti. Yleisia aksessoreja ovat apatiitti, titaniitti, malmi ja zirkoni. Paikoittain, mm. Haukkajarvesta pohjoiseen ulottuvan muodostuman N-reunalla ja \V-paassa on kiven kerrosrakemie tavallista selve piirteisempaii. Salnalla lisaantvv kiven kvartsi- ja biotiittipitoisuus. Tama viittaa siihen, etta samasta sedimentoitumisaltaasta on vlltaaikaisesti kerrostunut seka tuffi- etta rapautumismateriaalia. Tatii osoittavat mvos paikoittain tavatut keharakenteiset, runsaasti epidoottia sisaltiiviit konkreetiot (Kuva :5), jotka vleensa ovat Iuonteenomaisia kiilleliuskeille. llegaskooppisesti eroavat laavasvntviset plagioklaasiporf ;vriitit tuffisvntvisista vain homogeenisemman asunsa perusteella. Molemmat muun- 2682---6 I 1.7I

1 4 Knva 5. i~eharal:enteinen l :onkreetio rnnsaasti rapautth u su areriaalia sisaltiivassa pvroklastisessa platrioklaasiporfvriitissii. huru, hromaki. Valok. l rkki lilalnie. Fig. J. Cotceutrie cwwretiott -irt t grorlasttic plagioclase porph!/rite rich h i oceathr material ei.a g. Kirv. Eros iiki. Photo Erkki Haboe. nokset esiintvvat usein toisiinsa sekaantuneina, mika vulkaanisen toimiiunan luonteen huomioonottaen onkin hyvin ymrnarrettaviia. '_Vlikroskooppisesti naiden kahden tyypin ero sen sij aan on hyvin selva. Laavasyntyisen plagioklaasiporfyriitin mineraalikoostumuksen muodostavat paljousjarjestyksessa plagioklaasi ja sarvivalke sekii biotiitti, epidootti, kvartsi ja malmi. Pienirakeisessa perusmassassa esiintvvat plagioklaasiyksilot eri suuntiin orientoituneina pitkanomaisina saloina, jotka antavat kivelle kauniin ofiittisen rakenteen (Kuva 6). Tavallisesti ne ovat vvohvkerakenteisia, keskusosat voirnakkaasti serisiittiytvneita ja saussuriittiutuneita. Kiven raekoossa on suurtakin vaihtelua. Perusmassan plagioklaasisalojen pituuksiksi on mitattu 0,3 0,5 mm ja hajarakeitten pituus saattaa nousta jopa 0,,3 cm :iin. Kummastakin plagioklaasiporfyriitistd puuttuvat uraliittihajarakeet usein kokonaan. Kuitenkin ovat yleisia sellaiset valimuodot, joissa uraliittihajarakeiden mziaraa asteittain lisaantyy, kunnes vihdoin tullaan muunnoksiin, joissa uraliitti on vallitseva. Alueen tyypillisimrnissakin uraliittiporfyriiteissa niihdaan kuitenkin aina jonkinverran niyos plagioklaasihaj arakeita.

1 5 huva 6. i'uolipinnallinen pla,ioklsiosiporfyyriitti. Ituovesi, Haukkaniaa..17x, Me. +.Valok. Erkki Halme. Fig. 6. Hypabyssal plagioclase porphyrite. i7voiesi, HavAka,n~aa. 17x,.Vic. -;-. Photo Er/li Halme. :lkivilajit EILAKSINET SYVAKIVET Alueen enmaksiset svvakivet liittyviit seka alueelliselta etta geologiselta esiintymistavaltaan niin hiheisesti toisiinsa, etta ne on kasitelte va vhtena kokonaisuutena. Main siitakin huolimatta, etta ne muodostavat laajahkon sarjan sarvivalkeperidotiiteista kvartsigabroihin asti. Emaksisia svvakivia esiintvv runsaimmin ja yhtenaisimpinii rnuodostumina karttalehtialueern etelaosassa. Toinen, kooltaan pienempien, mutta sita lukuisampien intrusiivien vvohyke ulottuu karttalehden luoteiskulmauksesta lahtevand kaarena sen E-reunan keskivailieille. A"ahaisempia erillisia pahkuja tavataan muuallakin. Paaosiltaan ovat alueen emaksiset svvakivet kvartsigabroja. rnutta vleensa niihin liittvy teitii emaksisempia muunnoksia : hvpersteenigabroja, sarvivalkegabroja ja sarvivalkeperidotiitteja.

I ri P e r i d o t i i t i t ovat sarvivdikevaltaisia kivid. joissa on lisaaineksina plagioklaasia (An 42 ), sarvivalkkeesta muuttunutta bioliittia sekai aksessorista kvartsia, malmia ja apatiittia (Anal. I, Taulnkko 1). Kivelle on usein ominaista porfvvrinen asu. Keskimaarin 0, :; 1,o cm 0 sarvivalkehajarakeet. joiden lapirnitta saattaa nousta jopa 2, s em :iin, valtaavat kivestii suuriniman osan, ja sarvivalke-plagioklaasiaines tayttaii vhdessii aksessorien kanssa niiden vdlit. Namd porfvvriasuiset muunnokset osoittavat niiiden peridotiittien ja uraliittiporfyriittien kuuluvan geueettisesti vhteen. Karkeammat tasa- ja porfvvrirakeiset peridotiitit kuuluvat samara magman hitaanunan jdahtvmisen tuloksiin, kun taas varsinaiset uraliittiporfvriitit edustavat sen effusiivisia tai puolipinnallisia tuotteita. Kuten karttakuvastakin ilmenee, peridotiitti esiiutvv, joko tasarakeisena tai porfvyrisena, pienind itsenaisin i intrusiiveina, inutta mviis gabromassiivien sisalld, jolloin se vleensa vaihtuu asteittain ilman jvrkkiiii rajaa emaksisen magman happamampiin differentioitumistuloksiin. S a r v i v i l k e g a b r o muistuttaa esiintymistavaltaan peridotiitteja. MiiiiriiItiiiin sits on tavattu vahan, itsendisena intrusiivina vain Kalliou tienhaaran Stiff'-puolella ja ilman jvrkkhd rajaa esiintyvin i osueina Kurun kirkonkvlim SS W- ja E-puolisissa isohkoissa kvartsigabromassiiveissa. Kivi on mustanharmaata, mutta erotukseksi peridotiiteista se on aina tasarakeista ja jo megaskooppisesti siinii on niihtavissii vaaleata maasdlpaa. Plagioklaasia (An 40 ) onkin kivessa liihes :i0 0 0, sarviviilkkeen maarii jaii 40-0 :iin (Anal. 11, Taulukko 1). Nluuttumistuloksina nahdaan hiotiittia ja kloriittia sekd vahan epidoottia ja serisiittiii. Yleisiii aksessoreja ovat kvartsi. apatiitti ja malmi. Omatnuotoiset plagioklaasisiilot, joiden pituus on 2-3 nim, antavat kivelle ofiittisen asun (Kuva 7). H v p e r s t e e n i g a 1) r o a on tavattu ainoastaan karttalehden alueen Iuoteiskulmauksessa ja Kurun kirkonkyhin itapuolella sijaitsevassa gabrom tssiivissa. Kivi muistuttaa sekii ulkon ioltaan ettii esiintviniseltiiiin melkoisesti edelia kuvattua sarvivii1kegabroa. Kuitenkin silly on hvpersteenipitoisille kiville ominainen ruskehtava varisavv. Erilaisuutta on mvds mineralogiassa. Sarviv lketta on vahan, mutta sen sijalla melkoisesti sekii hvpersteenia ettd diopsidia. llunsaammin siina taas on plagioklaasia (All,,), hiotiittia ja kvartsia (Anal. 111, Taulukko 1). Mikroskooppisesti on kiwi hvpidiomorfinen. Niimenomaan plagioklaasilla, hvpersteenilla ja diopsidilla on voinrakasta pvrkimvsta omamuotoisuuteen. Kivi on massamaista ja eri suuntiin orientoituneiden plagioklaasisa1ojen ansiosta kauniin ofiittista. I?lagioklaasisalojen pituuden indikoima reasuuruus on 2--3 mm. K v a r t s i g a b r o a tavataan alueella edellisia huomattavasti runsaammin. Sen pdaasiallisimpia esiintvmisalueita ovat Kurun kirkolta kaakkoon ja etelaau sijaitsevat emaksiset svvakivimuodostumat, mutta verraten vleinen se on nivos muissa vastaavissa intrusiiveissa. Kvartsi-

1 7 Kuvai. tiarvivailkegabro. 1 iirii, Svviihinkvlii. 1;y, Aie. Valok. I ;rkki IIalLne. Fig. i. 1101)tbloide-yitbbro. Kur?,5'/ti&bl1,/fit. G.r, No. Photo Fr/-Ii Hahiiu.. rabroa on erotettavissa kalita eri inuunnosta. Toineu on tuninlelnpi ja l:okooinukseltaan einaksisempi, toinen hieman vaaleampi ja vastaavasti happamampi. Ea.niaksisen kvartsigabron raesuuruus ja rakenteen hypidiomorfisuus sailyvat samanlaisina kuin edella kuvatuissa emaksisemrnissa kivilajeissa. 1\lineraloginen ero perustuu lahinna femisten mineraalien kustamiul :sella tapahtuneeseen kvartsimaaran kasvuun. Faamineraaliaineksena ovat edelleen plagioklaasi (An 2i-30 ), sarviviilke, biotiitti ja kvartsi (Anal. IV. Taulukko 1). Aksessoreina esiintyvat malmi, apatiitti ja zirkoni. Emdksisten syviikivien v-leisin muunnos alueella on edellista happarnampi kvartsigabro, jolle salisten mineraalien hieman suurempi nraiirii antaa tunnusomaisen ulkonaon. Esiintyessaan pienirakeisena se vaikuttaa rnegaskooppisesti tummemmalta, mutta ei n -,ikroskooppisesti eroa karkearakeisemmista heimolaisistaan. Paamineraalina on plagioklaasi. jonka koostutnus pysyttelee emaksisenii oligoklaasina kuten normaalin kvartsi- L,:abron. Femisten mineraalien kokonaismaara ei sekaan alene paljoa mutta sarvivalkkeen suhde biotiittiin on I : I. Kvartsimrarassa on pienta Iisdv-sta, ja vahainen kalimaasalpa kuulun kiinteasti mineraaliseurueeseen (Anal. V. Taulukko 1). Aksessoreina ovat tavanomaiset malnri.. apatiitti ja zirkoni, satunnaisesti myos titaniitti ja leukokseni. Omamuotoisuusaste vahenee edellisiin verrattuna ja rakenne on liihinna hlastohvpidmomorfinen. Ofiittisuus on sen sijaan edelleenkin verrattain selvil.

Is huten kallioperakartalta ilmenee, kvartsigabro on joutunut nuorempien,yviikivien voimakkaasti breksioimaksi. Paitsi tavanomaisia harrkaus- ja eruptiivibreksioita, huomio kiintvv erikoisesti sellaisiin voimakkaisiin hreksioitumisilmioiliin, jollaista laajimmillaan on nahtiivissa Kurun kirkon NE-puolelta ti'ankoveden pohjukasta polijoisluoteeseen ulottuvalla vv«- hvkkeellii ja joissa breksioiva svv ikivi on paikalleen tunkeutuessaan ikiiiinkuin vetiinvt mukaansa suuria maaria ainesta vasta kite vttimassii olevasta vanhenirnasta kivilajista. Breksioivana kivilajina on tavallisimmin graarodioriitti. paikoin kvartsidioriitti, harvemmin graniitti. Kvartsigabro on hreksioittn ut nun voimakkaasti, ettii se kavtanntllisesti katsoen on niur - kautunut kokonaan. Zlurtokappaleet vaihtelevat kooltaan muutamista cm :istii useihin metreihin. Kaikille niille on kuitenkin yhteista se, (, ttii lie ovat muodoiltaan enernman tai vahemman pvoreitii ja ettii uiihin tfuikeutuu l)reksioivasta aineksesta juonimaisia apofvysejii. Samanlaista. hreksioitumista on aikaisemmin kuvattu Ikaalisten karttalehden kesku,-- ranotlioriitiu pienissii dioriitti-intrusiiti erssa. IlmiB lieiiee selitettiiv issii siten. ettii kvartsi,abro ci hreksioivan tavaran paikoilleen tunkeutue.ssa ole ehtinvt vielii tavdelleen kovettua, joten rnurskaleet ovat nurodostuneel pvoreiihln)iksi ja pvstvneet osittain assimiloimaan intrusiivista ainert~t (liuva Kuva h. 13rek,ioitunutta kvartsi,abroa. l'.nru, kirkonkvlun puhjoisp ;-I. llittakaavana tulitikku. Valok. Erkki Ualnte. Fig. 8. I3recc rted li nrt gabbro. Iteirv, aortlrer i e ad of the illrige. _1 matchh as scale. Photo lsrki i 1101 ii

1 9 KVA TSIDIURIITIT Kvartsidioriitti on vallannut laajoja alueita karttalehden kallioherasta. Suurimmat vhtenaiset muodostuinat sijaitsevat sen kaakkoisosassa sekii Ltiv-tynjarven seudulta luoteeseen poikki Aurejarven keskiosan ulottuvana jaksona. A - ahaisempia intrusiiveja on tavattu lisiiksi altieen cri puolilla. Kvartsidioriitit esiintyvat pitkanomaisina muodostumina, jotka mukautuvat alueen vallitseviin, lahinnu liuskejiisinnosten kontrolloimiin vleissuuntiin. kvartsidioriitti niuodostaa intrusiivikontakteja liuskenruodostlunia vastaaii aiheuttaen konformia miginatiittiutu2nista tai tunkcutuen niihio vaihtelevan palcsuina juonina tai vahiiisempina intrusiiveina. Linsseina ja kiclekkeina sen niihdaan tunkeutuvan mvos gabrosarjan kiviin ja joskus, kuten Paloveden pohjoispuolella, muodostavan niiden kanssa intrusiivibreksiamaisia kontakteja. Ulkonakontsa perusteella on kvartsidioriitti jo kentalla verraten hyvin erotettavissa tuonnempana puheeksi tulevasta granodioriitista. Niinpa kirjoittaja on katsouut voivansa mv6s kallioperakartalla erottaa sen tiistii laheisesta heimolaisestaan, vaikka naiden kahden kiv ila,jitvvpin raja ei aina olekaan ehdottoman tarkka. 'I'vvpillisinirniliaan on kvartsidioriitti massaanaista. Voimakkaampaa pilsteisvvtta tai liuskeisuutta tav ataan vain liuskemuudosturnien laheisvvdessa. hiven ulkoniiolle leimaa-antavana piirteena on mairuttava n. O, A I, u cm :n suuruisten salisten ja femisten mineraalien esiintvulinen. Kun kivessii on mil rokliinia viihiin ja tamiikin tavallisesti vaalean harmahtavaa, se erottun tamankin perusteella punertavanvivahteisista granodioriiteista vleenszi selviisti. Kvartsidioriitin mineraalikoostumuksen muodostavat plagiol:laasi, kvartsi, sarviviilke, mikrokliini ja biotiitti seka aksessorit apatiitti, titaniitti, leukokseni, nialmi ja zirkoni (Anal. VI, Taulukko 1). Plagioklaasin keskimiiiirainen koostumus on u 30. Eriiissa pienirakeisissa muunnoksissa se on jonkin verran korkeampi ja samalla koko plagioklaasin rniiarii suurempi rnikrokliiniin ja kvartsiin verrattuna. Kivesta puuttuu emaksisemmille svvakivimunnnoksille ominainen ofiittisuus. ja sen rakenne on liihinna blastohypidiomorfinen (Kuva 9). Plagioklaa,silla on viela pyrkimysta omarnuotoisuuteen. Tavallisesti se on vvohvkerakenteista ja keskusosat ovat vleensa serisiittivtvneet'a saussuriittiutuneet. N ikrokliini td yttaa inuiden mineraalien valeja tai esiintyy niiden kaiissa tasavertaisina rakeina. Ainakin osa biotiitista navttaa olevan sarviviilkkeen muuttumistulosta, sillii muuttumisvaiheessa olevat vksil6t eiviit ole harvinaisia.

Kina 9. Iyvartsidioriitti. Ruovesi, ldatalaliti. ix. Aie. -. Aalok. Erklu Value. Fiy. 9. (1r, it :-diorite. Ruor si, I?atal Eht. ia'..a'ie.--. Photo F,rkhi II ib. (,HA\O1)LOH11'1'I'I' Karttalehden alueella tavataan seka tasarakeista etta porfvvristd granodioriittia. Alolemniat muunnokset liittvvat seka petrologisesti ettei alueellisesti laheisesti vhteen. Ne ovat koostumukseltaan analogisia ja esiintvvat samoissa massiiveissa edustaen vain saman magman erilaisia kitevtvmismuotoja. Femisten mineraalien vahvvs, runsaampi kvartsi ja mikrokliini sekii porf'virisen muunnokseu rakenne helpottaa jo kent<illii niiden erottamista kvartsidioriiteista. tilolernpien muunnosten rnineraalikoosturnus on kiivtannollisesti katsoen saina. Useissa massiiveissa on selvasti niihtiivissa, ettd keskusosissa on jadnvt aikaa hitaalle kitevtwmiselle ja kalimaasdlpdhajarakeiden muodostumiselle, kun sen sijaan vleensd reunaosissa, niissd jiiiihtvminen sivukiveii vastaan on ollut nopeampaa, kalimaasalpd esiintvv samassa raekoossa Ruin kiven muut mineraalit, vaikka kokonaismaard kuitenkin pvsvv samana. Tiima osoittaa kaliniaasdlvdn kiven primaariseksi ainekseksi. Tosin hajarakeet sisillt<ivdt sulkeutnina sarviviilkettd ja svopvneita plagioklaasirelikteja. mutta tarna on luonnollista, koska mikrokliini kuuluu kiven viimeksi kite.vtvneisiin mineraaleihin. Kontakteissa gabrosarjan kivid vastaan ndhdddn voinrakasta eruptiivibreksiarakennetta. kuten em. kivien kuvauksen vhtevdessd jo aikaisemmin on esitetty. A1vos porfivrisen granodioriitin niihdadn esim. Aurejdrven

?1 pohjoispaan ja blustajarven valisella alueella, leikkaavan ja breksioivazr ~rabroja. Tasarakeiset reunamuunnokset ja niiden eruptiivibreksiamaiset kontaktit kvartsidioriittia vastaan osoittavat, ettii granodioriitit ovat mviis naita nuorempia. Tuonnenipana puheeksitulevasta porfvvrisesta graniitista eroaa porfvvrinen granodioriitti lahinna vain pienemmarr kalimaasalparni1 transii perusteella. Kakenteeltaan on tasarakeinen granodioriitti kihinna granoblastinen. mutta kuitenkin on vvohvkerakenteisella plagioklaasilla pyrkimvsta omamuotoisuuteeii. Kiven mineraalikoostumuksen muodostavat plagioldaasi. kvartsi, mikrokliiiii, biotiitti ja sarvivalke (Anal. VII, Taulukko 1). I\luuttumistuloksina nilhdaan serisiittia ja epidoottia. Vahaisina, inutta saannollisesti esiintvvinii aksessoreina tavataan titaniittia, malmia, apatiittia ja zirkonia. \luutamissa Aurejarven keskiosan rantakallioissa nakvv granodioriitissa kaunista pallorapautumista. Rapautuminen navttaa edenneen pitkin rakoja ja saaneen etenkin niiden ristevskohdissa aikaan kauniita pallomaisia rakenteita (Kuva 10). 3 zs(2--ai Knv-a P). Pallurapantnmista rranodioriitissa. hnru, _lurr'iarven itiiranta. alok. Arvo llatistn. Fig. 10. Spherically -weathered grcraaodioritc. liurtr, 1 :-shorn- of,isrsliirti. Photo _lrro Jlatistu

UHANIITIT P011FYYRIGRANIITIT Viljakkalan - Teiskon karttalehdelliti laajalle levinnyttii porfvv -ri- _raniittia tavataan Koran iehden alueella vain sera lansiosan eteliireunassa. Siella kivi on tiivsin samanlaista, kuin Sinlonen (19 2) on kuvannut mainitun karttalehden selitvksessa. Se on runsaan mikrokliinin ansiosta selviisti punertavaa ja tiheassa sijaitsevat kalimaasalpahajarakeet antavat sille oman leiniansa (Kuva 11). Yleensa on kiwi Inassamaista tai heikosti snuntautunutta. Se suhtautua karttakuvan perusteella tasarakeiseen mikrokliinigraniittiin sainalla tavalla kuiii edella kuvattu porfyyrinen granodioriitti tasarakeiseen nranodioriittiin, siis sites, ett3 massiivien keskusosat ovat vleensa porfvyrlsiii ja reunat tasarakeisia.,niiv ttii<i siteri iltneiseltii, etta vain erilaiset kiteytymisolosuhteet ovat aiheuttaueet samasta mabmasta IIiteytyneelle kivelle erilaisia rakennepiirteita. Kiven paiimineraalit ovat mikrokliini, plagioklaasi (An,,;_ 20 ) ja kvartsi. Sarvivalkettii tavataan vain joskus, pienia m )aria hiotiittia sen sijaan aina (Anal. VIII, Taulukko 1). ;I sessoreiua esiintyv apatiittia, titaniittia ja zirkonia sekii muuttumis- Kuva 11. Porfyvrinen graniitti. l :aaluten, Juhtimiiki. 2l3 luonnoukoosta. Yalok. Erkki Ilaline. Fig. 11. Porphyritie granite. Ikaalin.era,./uhtiaurki. 2/3 of natural sizr. Photo ErkkI 11<)luzr.

23 tuloksina kloriittia ja serisiittia. Vastaavanlaisesta kivesta on esitetty kemiallisia analvvseja Ikaalisten karttalelrden selityksessa (Huhnia Salli-Matisto, 1952). TASARAKEISET GRASIITIT piia- Tasarakeista graniittia esiintyv eri puotilla karttalehden aluetta asiassa kooltaan pienina,, osittain pyoreahlcoinii, osittain pitkanomaisina. mutta vleensii aina konformisti vrnpariston tektoniseen rakenteeseen luontuvina intrusiiveina. AIonissa paikoissa, missy kontaktit ovat paljastuneet tarkasteltavaksi, nahdaiin asteeltaan vaihtelevaa breksiarakennetta. I seimmiten on kvsvmvhsessa hankausbreksia, rnutta monesti, kuten Haukkajiirvesta eteliian sijaitsevan graniitin NE-kontaktissa granodioriittia vastaan sekii Kurusta it :ian Karjulan ja Paappalan valilla seka Siikalahdessa kontaktissa gabrcsarjan kiviii vastaan, oil selvaa eruptiivibreksiaa. Nimenornaan Paappalan kontaktissa breksioiva graniitti on saanut grauiittiporfvvria nmistuttavan asun. 'Casarakeisen graniitin rakenne on granoblastinen. llineraalikoostumus on sa,manlainen kuin tuonnempana kuvattavan karkearakeisen graniitin. Pitamineraalit ovat siten kvartsi, plagioklaasi ja rnikrokliini, minki lisaksi siinii on vahan biotiittia. Aksessoreina ovat titaniitti, apatiitti ja malmi. Keskirakeiset muunnokset ovat vleisimpia, mutta usein on myos pienirakeisempia. apliittigraniitteihin valittiiviii rnuunnoksia. Plagioklaasi on vvohvkerakenteista ja sell keskirniiv riiinen An-pitoisuus on 28 'o. Tasarakeiseen graniittiin liittvy eras tavallista runsaammin kvartsia sisaltava muunnos, jota on tavattti Luoteen kvlan alucella Kurun kirkonkvliin ja.aurejiirven keskiviilillii sekzi Kurun kirkonkvlastii NN\ Keihasj<irven S\V-puolelta Ka1liojiirven korkeudelle pohjoiseen. Jo ulkonaoltaan kivi eroaa normaalisesta tasarakeisesta graniitista punaruskeamrnan niaasiiipiiviirin ja tumlnien kvartsirakeiden vuoksi. Al-6s rnineraalikoostunuas on jonkin verran poikkeava. Kvartsia on yli 50 kunrpaakin :naasalpaa n. 20 '%, ja lisanii vahan kiillettii (Anal. X11, Taulukko 1). Plagioklaasi on albiittia (All,,) ja mikrokliinissa on huomattavan runsaasti pertiittia. Poikkeuksellisesti on lknessii i.ovtvnjinvcla moleminilla rannoilla granaatteja. Rakenne on granoblastinen ja rnassamainen. Keskimaarainen raekoko on o, :, cm, kvartsi kuitenkin pienempaii ja mikrokliiui usein suurempaa. Ohuissa kielekkelssii muuttuu kivi apliittigraniittiseksi. Kalliojarverr itiipuoi : iia sell nahdaan muodostavan ernptiivibreksiaa kvartsidioriittia vastaan. KURU H A RMAA GRAS I ITTI Karttalehden kaakkoisosassa Vankoveden rantamilla tavataan lahinuii tasarakeisiin graniitteihin liittvvavi, kuitenkin raekooltaan pienempaa ja

24 100 1 80 \\ 2 60 40 20....... : ::::: : ::: 3 4 5 6 7 Taulukko 1. Kurun karttalehtialucern sy- veikivien mineralogisia koostunurksia. Table 1. 11itteralogical composition of the itilrrierustal rocks iii the Kuret trap.,beet. 1 - kvaitsi quartz. '' -- mikrokliini- raieroeliee. 3 -- plaginklaasi - pl(yiorlaa 4 - Not iitti-biotite, n - sarvivalke--hor)tblenrle, 6 = hvpersteeni - hypersthere, diopsidi diopsidc. I. ~arvivalkopcridutiitti-horitbletuie perelotite. Kurn. Iiarnurernpera. 11. Sarvivalkegabro -- Hootblendc-yabbro. K111-11, M. III. Hvpersteenigabro---Hypersthene-yabbro. Kuru, Paappaneu. IV. Kvartsigabro - Quartz-yabbro. Kuru. Karjula. V. Kvartsigabro - Quartz-yabbro. Kurn. A i inimaki. V I. Kvartsidion i itti---quartz-diorite. Ruovesi, Itataiahti. V - I I. (sranodioriitti -- (.ranodiorite. Virrat. alalrti. \ Ill. Porfj~-riven grauiitti - Porplmpritic granite. Ikaalinen,.lulrtimiiki. IX. Kurun harmaa graniitti -(=ray yrarzite, Kurut type. Kuru, Varjakka. \. Karkearakeinen grauiitti Cwtrse-yraii ed granite. Kuru, Liecilarvi. XI. Apliittigraniitti -- Aplite granite. Kin-u, Kaidankpla, Pirttilarnpi. I1. Kvartsirikas graniitti - - (7ratiite rich ie quartz. Kurn, llartiin neri.

25 Kttva 1'2. Vaaka-asentoista pen_errvsta Kurun haruraassa araniitissa. Kuru, Varjakan louhos. Valok. ~rvo Matisto. Fig. 1'?. Horizoattal benches in the (fray yraaite of Banta type. K'-n 1 orjalka quarry. Photo Aria llatisto. variltaan harinaata graniittimuunnosta. Kallion pinnassa ja rakojen reunamilla nahdaan kivessa casein punaruskea rapautumiskuori, joka saattaa ulottua jopa U, s in n syvyyteen. Taman kit ilajin pdaesiintymisalueet ovat etelampana Viljakkalan Teiskon karttalehden alueella (Simonen, 1952). Kivea on tasaisen rakenteensa, kauniin harmaan v irinsa ja h,vvau pengertyvvytensa (Kuva 12) vuoksi kivtettv paljon rakennus- ja noonumenttikivena (Aurola, 1961). Kemiallinen analyysi (Simonen, 1952) ja mineraalikoostumus osoittavat kiven kaligraniitiksi. Sen rakenne on granoblastinen ja yleensii massamainen, mutta usein on heikkoa orientoitumistakin havaittavissa. Mlineraaliaineksena on kalimaasalpaa, kvartsia, plagioklaasia (An 28 ) ja vahan biotiittia. Kurun harmaa graniitti esiintyy punaiseen graniittiin sekaantuneena ja tunkeutuu usein leveina juonina alueella vleisiin gabrosarjan muodostumiin, jopa niin, etta samasta rintauksesta voidaan louhia»kurun harmaatas ja akurun mustaaa. Simosen (1952) mukaan vaihtuu kiwi vahittain punaiseen tasarakeiseen graniittimuunnokseen. Aurola sen sijaan on nahnyt punaisen graniitin eraassa tapauksessa leikkaavan harmaata muunnosta. i\linearaalikoostumuksen perusteella (Anal. IX, Taulukko 1) on harmaa

2 6 muunnos hivenen punaista emaksisempaa ja voisi tosiaan siis olla jonkin v erran varhaisempi differentioituma. Mittakaava ei ole sallinut kivilajikartalla rajoittaa harmaan graniitin alueellista esiintymista, vaan se on tyydytty merkitsemaan graniitin punaisen varin paddle piirretyilla K-kirjairnilla. KARKEARAKEINE V GRANIITTI Karkearakeista mikrokliinigraniittia tavataan koko karttalehden alueella vain yhtena laajana massiivina Aurejarven S-osan ja Liesijarven valiselhi alueella. Se esiintyy aariviivoiltaan poikkeuksellisen pyoreahkona, mutta mukautuu kuitenkin nakojaan konformisti ymparistoonsa. Eraassa yksitviskohdassa massiivin IN-reunalla sen kuitenkin nahdaan muodostavan eruptiivibreksiamaisen kontaktin rajoittavan granodioriitin kanssa. Sulkeumina siina on muutamia granodioriitti- ja uraliittiporfvyriittilinsseja ja Liesijarven itapuolella pieni emaksinen pahku, jonka alkupera ei ole enaa todettavissa. Sen paamineraalina on epidootti, minka lisaksi siina niihdaan vahan biotiittia ja albiittia. Kiveen on y mparoivan graniitin metasomaattisesta vaikutuksesta tullut runsaasti kalimaasalpaa, joka paaosiltaan esiintvy tiheiisti sijaitsevina 1- cxn :n suuruisina hajarakeina. Graniittia puolestaan leikkaavat useat apliittigraniittiset ja graniittiporfyyriset juonet. Kivi on taysin massamaista. Sen ulkon A6 perustuu. Knva 13 Karkearakeinen graniitti. Kuru, Luode, Pahlasjarvi. '_','3 luonn. koosta. v alok. Erkki Halme. Fig. 13. Coarse-graimd granite. Kuru, Luode, Pahlnsjursi. 2,3 of natural sire. Photo Erkki 11a?me.

2 7 kooltaan 0,.)--2,u cm : in suuruisten punaisten maasalpayksiloidcn valcissii sijaitsevien n. 0,.> em :in suuruisten biotiittikasaumien antamaan taplikkvyteen (Kuva 13). Rakemie on lahinna granoblastinen. Alkava muurilaastirakenne on sille luonteenomaista. Mineraalikoostumuksen muodostavat kvartsi, plagioklaasi (An 28 ), mikrokliini ja biotiitti (Anal. X, Taulukko 1). Aksessoreina on malmia ja zirkonia. Kvartsi on usein granuloitunutta. Plagioklaasirakeet ovat yleensii vvohykerakenteisia j a niiden keskus on saussuriittiut u- nutta ja serisiittiytynytta. Mikrokliini on vahvasti pertiittista. Sen raekoko on yleensa jonkin verran suurempi (0. :-)2.o cm) kuin kiven inuissa mineraaleissa (0, a 1,o cram). Kiveltii puuttuu kuitenkin varsinainen porfyyrinen leima. Biotiitti on runsasrautaista ja sills on voirnakas pleokroismi. Se esiintvy n. 0,.-) cm:n suuruisina repaleisina suomukasaumina. APLIITTTGRA -N-TMTIT Tasarakeisten graniittien kuvauksen yhteydessa on edella jo mainittu, ettii niihin liittyy apliittigraniittimaisia muunnoksia ja nain varsinkin kapeissa, muihin kivilajeihin tunkeutuvissa kielekkeissa. Geneettisesti kuulunevat min-ii muunnokset yhteen, ja vain kite vtymisolosuhteet ovat sanelleet, milloin tuloksena on ollut tasarakeinen, milloin tans apliittinen graniitti. Viimeksimainittuihin knuluvat lahes poikkeuksetta pienehkot, kapeat muodostumat, jotka ovat tunkeutuneet ilmeisestikin myohaisempien liikuntojen avaamiin tiloihin. Tamara vuoksi sen ei nahda muodostavan muiden kivilajien kanssa breksioita, vaan lavistavan niita yleensa jyrkin tektonisin kontaktein. Aurejarven Liesijarven karkearakeista graniittia sen nahdaan leikkaavan risteilevina juonina. Punertava vari on apliittigraniitille useimmiten luonteenomainen. mutta on myos harmaita muunnoksia, jolloin kivi muistuttaa Kurun graniittia. Kcskimaariiinen raekoko vailitelee rajoissa 0,.>--1,s mm, mutta porfpyrista rakennetta tavoittelevissa muunnoksissa saattavat hajarakeiden dimensiot nousta jopa 4 mm :iin. Nama porfvyriset csueet on kasitettava valittaviksi muunnoksiksi seuraavassa puheeksi tulevaan graniittiporfvyriin. Muuten on rakenne granoblastinen ja massamainen. Mineraaliaineksen rnuodostavat kvartsi, rnikrokliini ja plagioklaasi (An,,) (Anal. XI, Taulukko 1). Aksessoreina tavataan vaihtelevasti biotiittia ja vahiin magnetiitt.ia. GRA- IITTIPORFY V RI Kurun karttalehden alueella tavattu graniittiporfyyri on kivilaji, jots muualta Tam pereen ymparistoalueelta ei aikaisernmin ole kuvattu. Erii it

2 8 : lkaalisten karttalehden selostuksessa happamiksi vulkaniiteiksi nimitetyt kivilajit muistuttavat sites suuresti ja eraat edella kuvattujen apliittigraniittien porfvyriset tyypit ja tasarakeisen graniitin kontaktimuunnokset osoittavat sen kanssa tiettya rakenteellista analogisuutta. Alueen sun-in <rraniittiporfvvrimuodostuma on esitetty myos Sederholmin (1903) Tanipereen lehden vuorilajikartalla, jossa han on nilnittanyt sites felsiittiliuskeeksi. Suurin yhtendinen graniittiporfyyriesiintyma sijaitsee karttalehtialueen koillisosassa pitkanornaisena, Iaajana muodostumana, joka kaakossa alkaa Koverojarven etehiosan -- Saarijarven seudulta ja jatkuu alueen yleista kulku- ja ruhjesuuntaa noudattaen luoteeseen vii Kurusta Parkanoon johtavan maantien Juottijarven pohjoispuolelle. Aluutamia v ihaisia inonia tavataan lisaksi karkearakeista graniittia lavistiivinii, keskeniiiin risteilevina juonina Liesijarven yrnparistossii. Uraniittiporfyyrin esiintvininen rakojuonina on ilmeinen. Sivukiviaan vastaan se muodostaa teravia tektonisia kontakteja. Kelkkakorven alueella Haukkajarvesta luoteeseen siina nahdaan inuutamia suuria, karttakuvassakin erottuvia, rajoittavan plagioklaasiporfyriitin murtokappaleita. Hlaukkajarven kaakkoispuolella se nayttaa kiilantaisena tunkeutuvan apliittigraniittiin. Kivi on h. vin pienirakeista, mutta siina on jo megaskooppisesti erotettavissa maasalpa- ja kvartsihajarakeita. Variltaan se on punaista tai harmahtavaa, rakenteeltaan homogeenista ja yleensa massamaista, mutta Taulukko 2. Uraniittiporfvyrin kcniiallinen koostumus. Hiiavesi, Haukkajarvi. Analys. A. Tl.eikkinen. Table `?. Chemical (,ampositioo of granite-porphyry. Ruovesi, HauhkajOirvi. Analyst 4. Heikki),wo. Paino Molek- yliuoruii Sigglirn luvut )eight 3tolecWar norm..vivyli nvaxber.,.. 73.13 1) 32.2 si 40(1 0.1.5 0r 27.1 al 4 :) 11 20;) 13. 1b 28. 7, fm 12 Fe 20 a 1 :31 An 0.6, c,~ 6 Fe0 0.x33 (' 0.94 al0 34 M1nO 0.07 Ell 1.19 k 0.17 11x0 0.13 llm 0.27 m (1.)9 ('a0 1.17.It 1.61 <' fill 11.71 ya 0 3.10 Ap U. Os K 00 4.a9 11 0.29 1) 20; 0.1)2 ('r 0.1o ('0 2 0.09 99.os 11,0 0.53 0.93 11, ( ) - 0.10 0.10 Zr02 0.o.5 0.0., 99.83 99.76

2 9 Kuva 1-1. ( ;rauiitti1)orfvwri. I{uuvesi, llaukkanuaa. tic. -f. Valok. I?rkki Ilahne. I'i y. 14. (iron tc-porh,yry. Ruort,i, Haukkaiuaa., '.r, Aic. -. Photo Er1Ji Halo(. paikoittain lvo siihen leimansa liikuntojen aiheuttarna mvloniittiutuminen, joka kuitenkaan ei sanottavasti ole tuhonnut sen mikroskooppista rakennetta. Vaikka iskos on aina pienirakeista, on sen raekoossa kuitenkin huomattavaa vaihtelua. Kaikkein tiiviirnmiss i nniunnoksissa on selvaa juoksurakennetta, karkeimmissa on iskos homogeenista ja rakenne granoblastista. Molemmille muunnoksille antavat leimansa kvartsi-, plagioklaasi- ja kaliinaasalpiihajarakeet (Kuva 14). Kaikissa hajarakeissa on selviiii pyrkimyystii idiomorfisuuteen. Kiven mineraalikoostumus ei ole pienen raekoon vuoksi mikroskooppisesti maiiriteltiivissa. Taulukossa 2 esitetty analvvsi osoittaa, ettii kiwi toisaalta on hvvin samanlainen kuin esim. Ikaalisten karttalehden Heitto- Ian Kovelahden alueen maasalpaporfvyrit (Huhma Salli -- Matisto. 1952 : Anal. 7, sivu. 71) ja toisaalta vastaa kernialliselta koostumukseltaan sekk Kurun harmaata graniittia (Simonen, 1952 : Anal. 29 ja 30, siv. 67) etta Ikaalisten ja Kankaanpaan porfvvrigraniitteja (Huhma - Salli llatisto, 1952 : Anal. 22 ja 23, siv. 73). (eneettisesti se todenni koisesti kuuluukin vhteen Tampereen liuskealueen pohjoispuolisten graniittien kanssa. Tiihan viittaavat osaltaan tasarakeisen ja apliittisen graniitin moos rakenteeltaan graniittiporfvvria muistuttavat kontaktimuunnokset. D1ABAASIJL'ONET Karttalehden kaakkoisosassa Paloveden rannoilla, Kurun kirkolta poll- J.j oiseen Pv dvsmaessa ja alueen Iuoteisosassa Aurejarven \V-rannalla on tavattu muutamia diabaasijuonia. Juonien paksuus vaihtelee vajaasta

30 cm :std pariirn rnetriin. Kivi on variltaan mustaa, rakenteeltaan tiivista ja massamaista. -AIikroskoopissa iidhdaan eri suuntiin asettuneiden paksuhkojen plagioklaasisalojen antama kaunis ofiittinen rakenne. Plagioklaasirakeiden osoittama raesuuruus on karkeimmissa muunnoksissa n. 0,5 mm. Kiven mineraalikoostumuksen muodostavat paljousjarjestyksessd plagioklaasi (An 45 ), sarvivalke ja biotiitti. Lisaksi on siina vahaisena muuttumistuloksena epidoottia ja aksessoriksi runsaasti malmia. Diabaasijuonet esiintvvat kvartsi- ja granodioriitissa. Ne leikkaavat naita kivilajeja suoraviivaisesti, sisdltavdt joskus sivukiven pienia murtokappaleita ja niilla on selva anorogeeninen luonne. KIVILAJIEN KRONOLOUIA JA KESKIN NISET SLJHTEET Ldvist 'vssuhteet osoittavat riidattomasti, etta kerrostuneet kivilajit ovat karttalehtialueen vanhimpia kiviii. Niiden pohjaa ei taalla sen enempzia kuin muuallakaan svekofennialaisen vuorijonon alueelta tunneta. Vaikka pyroklastisen aineksen sekaiset rapautumissedimentit toisaalta osoittavat, etta vulkaanista toimintaa on ollut jo naiden kerrostumisen aikana, viittaavat peridotiittien vhteydessa, tavatut porfyyriittimaiset muunnokset siihen, etta nitnenomaan puolipinnalliset emaksiset ja intermediaariset vulkaaniset kivilajit liittyvat seka ajallisesti etta geneettisesti naihin emaksisimpiin svvdkiviin. Peridotiittien ja gabrojen esiiutyminen usein intiimisti kvartsigabrojen yhtevdessa, inonesti niiden keskusosissa ja vaihtuminen ilman jyrkkiiii rajaa toisikseen osoittaa, etta emdksinen syvakivirnagina on intrudoitunut ensin paikalleen ja ettd sen differentioituminen on tapahtunut paaasiallisesti vasta taman jalkeen. (Jabrosarjan kivista kvartsidioriitteihin on raja jyrkempi. Tatd osoittavat monet naiden kivilajien valiset eruptiivibreksiamaiset kontaktit. Lisaksi n vttiia varsinainen dioriitti puuttuvan alueelta kokonaan, vaikka mikrokliinipitoinen kvartsigabro ja tavanomaista emaksisempi kvartsidioriitti tavallaan edustavatkin differentiaatiosarjan jatkuvuutta. Tasarakeisten ja porfyvristen granodioriittien ei ole nahty lavistavdn kvartsidioriittia. Uranodioriitin nuoremmuus on kuitenkin todettavissa sen tasarakeisista reunamuunnoksista kvartsidioriittia vastaan. Tasarakeisen ja porfyyrisen granodioriitin keskeinen suhde on hyvin laheinen. Mineraloginen koostumus on molemmilla sama. Varsinaiseksi eroavaisuudeksi jaa vain se, etta porfvvrisessd muunnoksessa huomattava osa kaliniaasalpaa esiintvy suurina hajarakeina, kun tags tasarakeisessa muunnoksessa kaikki kalimaasalpd on muiden mineraalien kanssa kooltaan samanarvoisina rakeina. Porfvyrisen granodioriitin vahittainen vaihtu-