1 JOHTAMINEN OPERATIIVISISSA TILANTEISSA POIMINTA TULEVASTA ENSIAPURYHMIEN OPPAASTA Tässä tekstissä kerrotaan yleisesti johtamisesta keskittyen kuitenkin johtamiseen operatiivisessa toiminnassa. Johtamista tarkastellaan prosessina, osana organisaation toimintaa, roolina sekä ryhmän ominaisuutena. Johtaminen on toiminnan suuntaamista niin, että ryhmälle asetetut tavoitteet saavutetaan. Johtaminen voi olla hyvin erilaista riippuen tilanteesta, johdettavista ja tavoitteista. Ryhmäillan järjestäminen, päivystyspisteen johtaminen kiireettömissä tilanteissa ja hätätilapotilaan peruselintoimintojen turvaaminen vaativat hyvin erilaista otetta johtamiseen. Tilanteissa, joissa on kiire ja täytyy tehdä nopeita päätöksiä, johtajan merkitys korostuu. Silloin organisaatio toimii parhaiten hierarkkisena järjestelmänä, jossa johtajan rooli on vahva. Johtaja esimerkiksi jakaa tehtävät ja tekee kaikki tärkeimmät päätökset. Organisaation jäsenet raportoivat tehtävien suorittamisesta johtajalle. Johtajan lisäksi organisaatiossa voi johtajan alaisuudessa toimia alijohtajia, jotka oman ryhmänsä kanssa huolehtivat tietyn osa-alueen toiminnasta. Harrasteryhmän arjen pyörittämisessä johtaminen ei näy yhtä selvästi, kuin ensiapupäivystystilanteissa tai hälytysryhmätoiminnassa. Kun päätöksiä ei tarvitse tehdä nopeasti, kannattaa suosia demokraattisempaa päätöksentekoa. Useampi näkökulma esiin Ryhmäläiset tuntee voivansa vaikuttaa päätöksiin Johtaja toimii puheenjohtajana ja keskustelun suuntaajana Hyvin johdettu ryhmä toimii tehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseksi. Jo parin kanssa työskennellessä toisen on hyvä johtaa toimintaa. Yleensä ryhmän jäsenistä yksi nousee automaattisesti johtajaksi, vaikka sitä ei olisi etukäteen sovittu. Ensiaputoiminnassa johtovastuusta ja muusta työnjaosta sovitaan etukäteen. Yhteistä johtamiselle on myös työnjako; täytyy sopia siitä, kuka toteuttaa tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat tehtävät.
1.1 JOHTAMISEN ETENEMINEN Johtamisen eteneminen prosessi - on hyvä olla samankaltainen kaikessa johtamisessa. Tässä oppaassa jaamme prosessin neljään osa-alueeseen: tiedon kerääminen, päätös, käskynanto ja valvonta. TIEDON KERÄÄMINEN Johtaja tekee päätökset toiminnan organisoimisesta sen tiedon perusteella, mitä tilanteesta on saatavissa. Monessa auttamistilanteessa tietoa on niukasti ja sen hankkimiseksi on tehtävä työtä. Tiedonhankkimista rajoittaa se, että toiminta pitää usein saada aloitettua tarpeeksi nopeasti ja johtajan on pakko tehdä päätöksiä, vaikka tiedon kerääminen on vielä kesken. Johtaja ei usein myöskään pysty havainnoimaan kaikkea, vaan saattaa olla täysin johdettavien antamien tietojen varassa. Hyvät ryhmäläiset osaavat välittää johtajalle sitä tietoa, jonka he ovat saaneet tilanteesta. Tilanteen johtaminen hoidetaan usein ennakkoon sovitulta johtopaikalta, mutta johtaja voi seurata toimintaa myös tilannepaikalla. Viestivälineiden avulla johtaja pitää yhteyttä johtopaikkaan, omiin ryhmäläisiinsä, esimiehiin, viranomaisiin ja muihin yhteistyötahoihin. PÄÄTÖKSENTEKO Toimintaa ohjaavat päätökset syntyvät aina puutteellisin tiedoin. Vasta jälkikäteen voi, jos silloinkaan, arvioida perusteellisesti päätöksien vaikutusta. Päätös tulee tehdä ajoissa. Liian myöhään tehty oikea päätös saattaa olla huonompi kuin ajoissa tehty huonompi päätös. Päätöksen tekemisessä kannattaa mahdollisuuksien mukaan ennakoida tulevaa: onko resursseja saatavilla, mikäli tapahtuu jotain yllättävää, esimerkiksi hätäensiapua vaativa tilanne? Mitä tehdään, jos tilanne laajenee tai pitkittyy? KÄSKYNANTO Käskynanto on tiedonkulun kannalta kriittinen askel ja olennainen osa johtamista. Johtajalla on yleensä paras näkemys kokonaistilanteesta. Yksi käskynannon tehtävistä on välittää johdettaville oleelliset asiat yleistilanteesta. Käsky ryhmälle kannattaa antaa siten, että koko ryhmä on kuulemassa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa myös käyttää valmistelevia esikäskyjä: Mikäli tilanne pitkittyy, tarvitaan auttajille ruokahuoltoa. Todennäköisesti annan tehtävän silloin teille. Esikäsky antaa mahdollisuuden valmistautua mahdolliseen tulevaan tehtävään.
Hyvä käsky on lyhyt, ytimekäs selkeä osoitettu selvästi jollekin henkilölle kerrotaan mitä pitää tehdä Hyvä käsky sisältää tarpeeksi tietoa, jotta johdettavat voivat toimia ja tehdä itsenäisesti toimivallassaan olevia päätöksiä sen perusteella. Hyvässä käskyssä kerrotaan mitä pitää tehdä, mutta ei rajata toimintatapaa liikaa. Käskyä toteuttavilla on enemmän tietoa yksityiskohdista ja heidän toimintaansa helpottaa se, että heillä on vaihtoehtoisia toimintatapoja. Mitä koulutetumpi joukko, sitä vähemmän yksityiskohtia käskynantoon tarvitsee sisällyttää. Käsky voi yksinkertaisuudessaan kuulua esimerkiksi Perustakaa tähän evakuoitujen kokoamispaikka noin 100 hengelle. Kokematon toimija saattaa kuitenkin tarvita hyvin konkreettisia, selkeitä HYVÄSSÄ KÄSKYSSÄ KERROTAAN ohjeita. Oleelliset tiedot tilanteesta Ryhmän tehtävä ja tehtävän kohde Käytössä olevat resurssit Raportointi tehtävän aikana Toiminta tehtävän päätyttyä Vapaaehtoistoiminnassa käsky ei tarvitse olla karjuen annettu. Rauhallinen, ystävällinen pyyntö saa sivullisissakin kuulijoissa tunteen siitä, että tilanne on hallinnassa. ARVIOINTI Toiminnan aikana johtajan tehtävänä on arvioida ja valvoa toimintaa tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa tehtävän tarkentamista, toiminnan tulosten arviointia ja jatkotoimien suunnittelua, mutta myös tarvittaessa havaittujen virheiden korjaamista. Johtajalla pitäisi olla koko ajan tieto siitä, mitä tilanteessa tapahtuu. Hyvä johtaja on kiinnostunut toiminnasta ja muistaa myös antaa positiivista palautetta tilanteen aikana. Johtamisprosessi jatkuu kierroksen alusta keräämällä tarvittavat tiedot seuraavaa päätöstä varten.
1.2 TILANNE VAIKUTTAA JOHTAMISEEN Tilanteita on erilaisia. Mikäli ryhmän tulee kyetä nopeaan toimintaan, voi johtajalla olla ainoastaan rajallinen määrä suoria alaisia. Psykologian tutkimusten mukaan ihmisen työmuisti pystyy käsittelemään noin 7 mieltämisyksikköä kerrallaan [1]. Esimerkiksi puhelinnumeroita saneltaessa seitsemää numeroa pidempää numerosarjaa on käytännössä mahdoton muistaa. Nopeutta vaativissa tilanteissa enemmän kuin 3-4 asian muistaminen kerrallaan on haasteellista. Ensiapupäivystyksissä päivystyksen johtaja pystyy helposti johtamaan vaikkapa 15 päivystäjäparia, silloin kun mitään laastarointia ja partioiden tauottamista vakavampaa ei tapahdu. Mikäli syntyy tilanne, jossa tarvitaan useamman partion yhteistoimintaa esimerkiksi vakavasti loukkaantuneen ensiavussa, ensihoidon opastamisessa ja omaisten tukemisessa, vie tämä johtajan kaiken huomion. Tämä voidaan huomioida esimerkiksi jakamalla koko päivystysalue pienempiin alueisiin, joilla on omat johtajansa tai sopimalla johtamisjärjestelyistä siten, että johtajan lähtiessä tapahtumapaikalle vastaa päivystyksen varajohtaja kaikesta muusta. Joka tapauksessa ensiapuryhmällä pitää olla valmiina suunnitelma siitä, miten johtaminen toteutetaan erilaisissa tilanteissa. Tämä suunnitelma tulee olla kaikkien tiedossa. Hälytysryhmien vapaaehtoiset auttavat ihmisiä pienissä ja isoissa onnettomuus- ja erityistilanteissa, kuten tulipaloissa ja kadonneiden etsinnässä. Merkittävä apu on osastojen antama suora tuki yksittäisille henkilöille tai perheille järjestön katastrofirahastosta, niin sanottu kotimaan apu. Myös läsnäolo ja henkinen tuki ovat tärkeä osa auttamista. Hälytysryhmässä on usein laaja-alaista osaamista, kuten ensihuolto ja henkinen tuki yhdessä ensiavun kanssa, jolloin se on otettava huomioon johtamisessa ja tehtävänjaossa. 1.3 JOHTAJUUS ROOLINA Johtaminen on haastava tehtävä, joka parhaimmillaan antaa vapaaehtoiselle mahdollisuuden testata omia taitojaan ja organisointikykyään ja pahimmillaan tuntuu mahdottomalta urakalta. Ennen kaikkea johtajuus on rooli. Kukaan ei ole valmiiksi hyvä johtaja, vaan siihen voi oppia vain harjoittelemalla ja opettelemalla johtamista erilaisissa tilanteissa. Sen takia onkin tärkeää, että ensiapuryhmän jäsenille annetaan mahdollisuus harjoitella johtamista ja kehittää omia johtamistaitojaan. Vaikka ryhmässä olisi joku erityisen taitava johtaja, ei operatiivista johtamista kannata jättää aina saman henkilön tehtäväksi. Mitä enemmän ryhmässä on johtamista harjoitelleita ihmisiä, sitä varmemmin johtaminen toimii myös yllättävissä ja ennakoimattomissa tilanteissa. Isomman päivystyksen pyörittämiseen saatetaan tarvita useita, eri osa-alueista vastaavia johtajia. Tärkeintä on oppia suhteuttamaan johtamistekniikka käsillä olevaan tilanteeseen. Tarvitaanko tiukkoja, selkeitä käskyjä ja nopeita päätöksiä vai keskustelun herättelyä? Tarvitseeko käskyn sisältää selkeät,
yksityiskohtaiset ohjeet vai tarvitsevatko ryhmänjäsenet vapautta tehtävän suorittamiseksi? Johtaminen voidaan karkeasti jakaa myös asioiden ja ihmisten johtamiseen. Käytännössä nämä tehtävät eivät aina edes ole saman henkilön vastuulla. Tehtäväjohtaja huolehtii siitä, että asiat saadaan hoidetuksi ja ryhmälle asetettu tavoite toteutuu. Suhdejohtaja keskittyy enemmän organisaation ilmapiirin ja hengen luomiseen sekä sen jäsenistä huolehtimiseen. 1.4 JOHTAMINEN RYHMÄN OMINAISUUTENA Toimiva johtajuus ensiapupäivystyksissä tai hälytystehtävissä ei ole johtajan ominaisuus, vaan koko ryhmän ja Punaisen Ristin toimintatapa. Johtajuus syntyy koko ryhmän yhteistyönä [2]. Taitavakin ensiapuryhmä toimii huonosti, jos sen jäsenet eivät kuuntele johtajan ohjeita tai toimivat keskustelematta keskenään. Silloin kokonaiskuva ei ole enää kenenkään hallussa, joten päätöksetkin ovat usein huonoja. Jokainen ryhmän jäsen kantaa vastuuta siitä, että tilannetta johdetaan niin hyvin kuin mahdollista. Ryhmäläisenä noudata saatuja ohjeita välitä tietoa johtajalle kerro mitä teet Joskus johdolle kannattaa ilmoittaa, jos ryhmän jäsenen mielestä jotain olennaista jää huomioimatta tai tehtävä voitaisiin suorittaa vielä paremmin. Johtaja on kuitenkin se, joka tekee lopullisen päätöksen siitä, mitä tehdään. Operatiivisissa tilanteissa ei usein ole varaa neuvottelulle, kun päätöksiä pitää tehdä nopeasti. Toimiva, hyvin johdettu ja helposti johdettava ryhmä näyttää myös muille, niin avun tarvitsijoille kuin sivustaseuraajillekin, hallitulta ja asiantuntevalta organisaatiolta. Sen sijaan kykenemättömyys tehdä päätöksiä, liian pitkä vaihtoehdoista keskusteleminen tai varsinainen johtajan ohjeiden vastustaminen voi herättää sivullisissa tunteen siitä, että tilanne ei ole ryhmän hallussa.
2 LÄHDELUETTELO [1] G. Miller, The Magical Number Seven, Plus or Minus Two: Some Limits on our Capacity for Processing Information, 1956. [2] M. P. Follett, The New State: Group Organization the Solution of Popular Government, New York: Longmans, Green and co., 1918. [3] Ensiapupäivystystoiminnan laatuohjeet, Suomen Punainen Risti, 2014. [4] S. Turunen, Asiakastyytyväisyys ensiapupäivystyksissä - Suomen Punaisen Ristin ensiapupäivystys Helsingin M, Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2011. [5] M. Ström, Varautuminen kunnassa, Pelastusopisto, 2007. [6] P. Risti, Rednet - Ensiapupäivystykset, [Online]. Available: https://rednet.punainenristi.fi/node/6210. [Haettu 2017]. [7] W. M. Baker, B. M. Simone, J. T. Niemann ja A. Daly, Special event medical care: the 1984 Los Angeles Summer Olympics experience, Annals of Emergency Medicine, 1986. [8] M. Castrén, S. Ekman, R. Ruuska ja T. Silfvast, Suuronnettomuusopas, Duodecim, 2015. [9] J. Ahtiluoto ja J. Paljakka, Ensiapupäivystysten tilastointi - näkökulmia ensiapukoulutukseen, Lahden ammattikorkeakoulu, 2016. [10] E. Huovinen, Vapepa Keski-Uusimaan hälytysohjeistus, julkaisematon. [11] Vapepa.fi, [Online]. Available: https://vapepa.fi/lomakkeet/. [Haettu 2017]. [12] S. Naarajärvi ja T. Telkki, Ensiauttajan taskuopas, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, 2016. [13] K. Myllyrinne, H. Korte ja R. And, Hätäensiapukirja, Suomen Punainen Risti, 2013.
[14] H. Korte ja K. Myllyrinne, Ensiapukirja, Suomen Punainen Risti, 2012. [15] M. Castrén, K. Helveranta, A. Kinnunen, H. Korte, K. Laurila, H. Paakkonen, J. Pousi ja O. Väisänen, Ensihoidon perusteet, Suomen Punainen Risti & Pelastusopisto, 2012. [16] Evakuoitujen kokoamispaikan ohjeistus, Suomen Punainen Risti, Helsingin ja Uudenmaan piirin valmiustoiminnan ohjausryhmä, julkaisematon. [17] M. Palomaa, T. Luoma, A. Tunturi, M. Strömman, H. Ollila, R. Kangaskesti, A. Haaranen, A. Väilä, M. Kallio ja A.-E. Halonen, Vapaaehtoisen Ensihuolto-opas, Suomen Punainen Risti, 2016. [18] Rednet - Ensihuollon materiaalit, Punainen Risti, [Online]. Available: https://rednet.punainenristi.fi/node/17421. [Haettu 2017]. [19] S. Saari, I. Kantanen, L. Kämäräinen, K. Parviainen, S. Valoaho ja P. Yli-Pirilä, Hädän hetkellä - psyykkisen ensiavun opas, Duodecim & Suomen Punainen Risti, 2009. [20] Liikenteenohjaajan koulutusaineisto, 2010. [21] Rednet - Kotimaan apu, [Online]. Available: https://rednet.punainenristi.fi/kotimaanapu. [Haettu 2017]. [22] Poliisi.fi, [Online]. Available: http://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/organisaatio. [Haettu 2017]. [23] Pelastustoimi.fi, [Online]. Available: http://pelastustoimi.fi/pelastustoimi/pelastuslaitokset. [Haettu 2017]. [24] Pelastustoimi.fi, [Online]. Available: http://pelastustoimi.fi/hatakeskustoiminta/hatakeskusuudistus. [Haettu 2017]. [25] H. Fayol, Administration industrielle et générale; prévoyance, organisation, commandement, coordination, controle, Paris: H. Dunod et E. Pinat, 1917. [26] Sisäministeriö, Meripelastustoimen ja monialaonnettomuuden johtamisen perusteet, Sisäministeriö, 2012.
[27] M. Kuokkanen, Tilannejohtaminen kriisinhallintaoperaatioissa - Johtamisen kokonaisuus tilannejohtamisesta kriisinhallintaoperaatioissa, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2007. [28] W. Angerman, Coming Full Circle with Boyd's OODA Loop Ideas: An Analysis of Innovation Diffusion and Evolution, Air Force Institute of Technology, 2003. [29] T. Grant ja B. Kooter, Comparing OODA & Other Models as Operational View C2 Architechture, Proceedings of the10th International Command and Control Research Technology Symposium, 2005. [30] L. Crumley ja M. Sherman, Review of Command and Control Models and Theory, United States Army Research Institute for the Behavioral and Social Sciences, 1990. [31] M. Grip, Toiminta onnettomuustilanteessa - johtamisen ja taktiikan perusteita, Suomen Punainen Risti, Oulun piiri., 2004.