2010 2012 VANTAALAISEN HYVÄ MIELI Pikkulapsiperheiden vanhempien mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen peruspalveluissa Henkilöstön osaaminen Nuorten masennuksen ennaltaehkäisy (Maestro) Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito neuvolassa Synnytyksen jälkeinen masennus ja isien masennus Masentunut isä neuvolan asiakkaana Psykiatrisen osaamisen lisääminen lastensuojelussa Maestro -ryhmäohjaajakoulutus Mielen hallinta -ryhmäohjaajakoulutus Terveysasemalla toteutettava päihdetyö Pitkäaikaisesti masentuneen potilaan hoitomalli ja vertaistuki Osallisuus Kynnyksetön mielenterveys- ja päihdepalvelupiste kirjastossa www.vantaa.fi/hyvamieli Vantaalaisen hyvä mieli -hankkeen loppuraportti 1.1.2010 30.9.2012
SAATTEEKSI Vantaalla on mielenterveys- ja päihdetyötä kehitetty systemaattisesti hankkeiden avulla vuodesta 2005 lähtien. Erilaisten valtionavustusten avulla kaupungin omia palveluja on pystytty tehostamaan ja muuttamaan, jotta ne herkemmin reagoisivat kuntalaisten tarpeisiin. Vantaan mielenterveystyön yksi innovaatioista, depressiohoitajamalli, on myös kehittynyt hankkeiden kautta. Vantaalla on oltu aina kehittämismyönteisiä ja rohkaistu uudenlaiseen ajatteluun. Ehkä tästä syystä Vantaa on erilaisten indikaattoreiden valossa mielenterveys- ja päihdeongelmien esiintyvyyden suhteen mainettaan parempi. Haasteita kuitenkin vielä riittää. Kaupungin omat mielenterveyspalvelut ovat ohuet ja eri tulosalueilla tapahtuva mielenterveystyö puutteellisesti koordinoitu. Yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa tarvitaan lisää ja työnjakoa on tehostettava. Palvelujen alueellisia saatavuuseroja tulee pienentää. Toimintaa on osin myös varaa tehostaa. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hanke- ja kehittämistyö onkin keskeisessä roolissa jotta nykyisiin palveluihin saataisiin uudenlaista ajattelua ja ketteryyttä. Vantaalaisen hyvä mieli hanke syntyi tarpeeseen vuonna 2010. Hankkeen osa-alueet rakennettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän arviointityön suositusten mukaisesti ja aikaisempien hankkeiden tekemän työn perustalle. Hanke on toiminut rohkeasti yli kaikkien sektorirajojen, lähellä kuntalaisia ja hanketyöntekijät ovat laittaneet persoonansa peliin kehittämistyössä. Hankkeessa kehitetyt innovaatiot jäävät varmasti elämään. Jo nyt on nähtävissä muutoksia työntekijöiden asenteissa suhteessa mielenterveys- ja päihdeongelmiin, niiden tunnistamiseen ja hoitoon. Hanke on omalla esimerkillään kannustanut kaikkia peruspalveluiden työntekijöitä kohtaamaan näistä ongelmista kärsiviä. Tässä loppuraportissa esitellään Vantaalaisen hyvä mieli hankkeen keskeiset toiminnat ja niiden tulokset. Raportti sisältää rohkeita suosituksia palvelujen kehittämiseksi ja ne varmasti luetaan tarkkaan sekä toimialan johdossa että luottamushenkilöiden kokouksissa. Hanke on saavuttanut sille asetetut tavoitteet kirkkaasti ja tälle pohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuudenkin kehittämistyötä. Hankkeen työntekijöiden ja kuntalaisten kohtaamisissa kuluneen lähes kolmen vuoden aikana on varmasti lisätty vantaalaisten hyvää mieltä! Timo Aronkytö Terveyspalvelujen johtaja Vantaan kaupunki Lauri Kuosmanen Hankejohtaja Mielen avain hanke Sivu 1
TIIVISTELMÄ Vantaalaisen hyvä mieli -hanke oli Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmaan kuuluva mielenterveysja päihdepalvelujen kehittämishanke (www.vantaa.fi/hyvamieli). Se oli osa Vantaan hallinnoimaa Etelä- Suomen alueella toteutunutta Mielen avain -hankekokonaisuutta (www.mielenavain.fi). Hanke toteutettiin 1.1.2010 31.10.2012. Vantaalaisen hyvä mieli -hankkeen 1,56 miljoonan euron rahoituksesta tuli STM:ltä 75 % ja Vantaalta 25 %. Tavoitteena oli parantaa vantaalaisten mielenterveyttä ja päihteettömyyttä lisäämällä tietoja ja taitoja sekä muuttamalla asenteita. Vantaan palveluita kehitettiin entistä paremmin mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisyyn, varhaiseen paneutumiseen ja hoitoon. Asiakkaan ja omaisten osallisuutta vahvistettiin. Hankkeessa sekä kehitettiin matalan kynnyksen palveluita lähemmäs kuntalaisia että tehostettiin hoitoketjuja. Lapsiperheiden varhaiseksi auttamiseksi hanketyöntekijät jalkautuivat päiväkoteihin, kerhoihin, neuvoloihin, aikuissosiaalityöhön ja lastensuojeluun. Äitien synnytyksen jälkeistä masennusta hoidettiin esimerkiksi Iloa varhain -ryhmillä ja masentuneiden isien hoitomalli luotiin. Psykiatrisen osaamisen lisääminen lastensuojelun perhekuntoutuksessa - palvelukäytäntö luotiin ja tutkittiin. Nuorten masennusta ennaltaehkäistiin Maestro -toiminnalla. Mielen hallinta -ryhmäohjaajia koulutettiin. Terveysaseman päihdetyömalli valmistui sisältäen kokemusasiantuntijoiden työskentelyn. Pitkäaikaisen masennuksen hoitomalli perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyönä valmistui sisältäen potilaan osallistamisen omahoitoon ja vertaistuen systemaattisen hyödyntämisen ryhmien ja järjestöjen avulla. Miepä-palvelupiste perustettiin Tikkurilan kirjastoon vuodeksi 2011 tarjoamaan omahoito- ja palveluneuvontaa nimettömänä ilman ajanvarausta. Uusi Kertakäynnin mielenterveys- ja päihdeinterventio kehitettiin HUS-Psykiatrian kanssa. Interventio sisältää asiakkaan tilanteen arvioinnin ja voimavarojen vahvistamisen, itseapu- ja palveluohjauksen sekä palautteen tiiviissä paketissa, joka kirjautuu automaattisesti sähköisesti ja on raportoitavissa tunnistetiedoitta. Valtakunnallisestikin täysin uusi esite Masentuneen vanhemmuudesta toteutettiin. Avain-esite masennuksen tunnistamisesta, omahoidosta ja avun hakemisesta päivitettiin. Väestölle järjestettiin aktiivisesti teematapahtumia. Kaupungin henkilökunnan mielenterveys- ja päihdeosaamista lisättiin runsaalla tarvelähtöisellä koulutuksella ja konsultoinnilla. Toiminta eteni tavoitteiden mukaisesti ja palvelulupaus Päihde- ja mielenterveyspalvelu yhdeltä luukulta matalalla kynnyksellä 3 päivän sisällä toteutui. Yhteistyö erikoissairaanhoidon, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, Kaste- ja muiden hankkeiden, oppilaitosten, järjestöjen ja seurakunnan kanssa oli tiivistä. Hanke oli hyvin esillä valtakunnallisesti medioissa, messutapahtumissa ja tieteellisissä seminaareissa. Sivu 2
SAMMANDRAG Projektet Väl till sinnes i Vanda var ett projekt för utveckling av mentalvårds- och missbrukarservicen i anslutning till social- och hälsovårdsministeriets Kaste-program (www.vantaa.fi/hyvamieli). Det utgjorde en del av projekthelheten Sinnets nyckel (www.mielenavain.fi) som genomfördes i södra Finland och administrerades av Vanda stad. Projektet genomfördes 1.1.2010 31.10.2012. Social- och hälsovårdsministeriet stod för 75 % och Vanda för 25 % av projektfinansieringen på 1,5 miljoner euro. Målet var att stärka vandabornas psykiska hälsa och minska användningen av berusningsmedel genom ökade kunskaper och färdigheter samt ändrade attityder. Tjänsterna i Vanda utvecklades för att man ännu bättre skulle kunna förebygga, tidigt sätta sig in i och behandla psykiska problem och missbruksproblem. Klienters och anhörigas delaktighet stärktes. Inom projektet utvecklades tjänster med låg tröskel för att kommuninvånarna lättare skulle ha tillgång till dem och dessutom gjordes vårdkedjorna effektivare. För att tidigt kunna hjälpa barnfamiljer förankrade sig projektarbetare i verksamheten på daghem, klubbar, rådgivningar, inom vuxensocialarbetet och barnskyddet. Förlossningsdepression behandlades t.ex. i grupper och en behandlingsmodell skapades för deprimerade pappor. Man skapade en servicepraxis för psykiatriskt kunnande inom barnskyddets familjerehabilitering och undersökte hur den fungerade. Depression hos ungdomar förebyggdes genom MAESTRO-verksamhet. Grupphandledare i sinneskontroll utbildades. En modell för missbrukararbete inom hälsostationerna blev färdig och den innehåller arbete som utförts av experter med egen erfarenhet av mental- och missbrukarvård. En modell för behandling av långvarig depression utarbetades i samarbete av primärvården och den specialiserade sjukvården. I modellen uppmuntras patienter till egenvård och systematiskt utnyttjande av kamratstöd med hjälp av grupper och organisationer. Serviceenheten Miepä inrättades för en ettårsperiod på Dickursby bibliotek för egenvårds- och tjänsterådgivning anonymt och utan tidsbeställning. Tillsammans med HNS- Psykiatri utvecklades en ny mentalvårds- och missbrukarintervention för engångsbesök. Interventionen omfattar bedömning av klientens situation och förstärkning av resurser, hänvisning till självhjälp och service samt respons i ett kompakt format som automatiskt registreras elektroniskt. En helt ny riksomfattande broschyr om föräldraskapet hos deprimerade föräldrar publicerades. Avainbroschyren om identifiering av depression, egenvård och uppsökande av hjälp uppdaterades. Temaaktiviteter anordnades aktivt för invånarna. Kunskaperna hos stadens personal om psykisk hälsa och missbruk utökades med omfattande behovsbaserad utbildning och konsultation. Verksamheten fortlöpte enligt målen och servicelöftet om "missbrukar- och mentalvårdstjänster med låg tröskel över en disk inom tre dagar" uppfylldes. Samarbetet med den specialiserade sjukvården, Institutet för hälsa och välfärd, Kaste-projektet och andra projekt, läroanstalter, organisationer och församlingen var intensivt. Projektet fick gott om uppmärksamhet i nationella medier, på mässor och vetenskapliga seminarier. Sivu 3
SUMMARY The Mental Well-being in Vantaa project was a mental health and substance-abuse services development project, part of the Ministry of Social Affairs and Health's Kaste program (www.vantaa.fi/hyvamieli). It constitutes a part of Vantaa-managed Key to the Mind project implemented in southern Finland. The project was carried out from January 1, 2010 to October 31, 2012. The Ministry of Social Affairs and Health covered 75% of the project's 1.5 million funding, whereas Vantaa covered the remaining 25%. The aim was to enhance Vantaa residents' mental health and abstinence from intoxicants by increasing knowledge and skills, as well as by changing attitudes. Development of Vantaa's services increasingly focused on mental health and substance-abuse problem prevention, early interventions and treatment. Participation of the service users and their relatives was advanced. During the project, low-threshold services were developed and care pathways were boosted. In order to help children with families as early as possible, project workers aligned with day-care centers, clubs, clinics, social work for adults, and child welfare. Postpartum depression of mothers was treated, for instance, with the help of peer groups, and a treatment model for depressed fathers was created. The model of increasing psychiatric competency in child welfare family rehabilitation was created and researched. Young people's depression was prevented with the help of MAESTRO group activities. Mielen hallinta ("mind management") group counselors were trained. Health centers' substance-abuse model was completed, and it includes work conducted by peer counselors. A treatment model for long-term depression was completed in cooperation with primary health care and specialized care. A low threshold service point was established for a year at Tikkurila library to offer anonymous self-care and service counseling without advance appointment. A onesession mental health and substance abuse intervention was developed in collaboration with HUS Psychiatry. A new national brochure, Masentuneen vanhemmuus ("Parenting by a depressed guardian"), was published. The Avain brochure on identifying depression, self-care, and seeking help was updated. Public theme-based events were actively organized. The city employees' health-care and substance-abuse competency was increased by needs-based training and consultation. Objectives were obtained and the service promise "lowthreshold substance-abuse and mental-health service within 3 days" came true. Cooperation with specialized care, the National Institute for Health and Welfare, Kaste and other projects, educational institutions, organizations, and the congregation was tight. The project was widely covered in the national media, fairs, and scientific seminars. Sivu 4
SISÄLLYS SAATTEEKSI... 1 TIIVISTELMÄ... 2 SAMMANDRAG... 3 SUMMARY... 4 1. JOHDANTO... 7 2. PIKKULAPSIPERHEIDEN VANHEMPIEN MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN KEHITTÄMINEN PERUSPALVELUISSA... 9 2.1. TAUSTA... 9 2.2. TAVOITE... 9 2.3. MENETELMÄT... 9 2.4. TULOKSET... 10 2.4.1 Päivähoidossa tehdyn työn tulokset... 12 2.4.2 Neuvolassa tehdyn työn tulokset... 13 2.4.3 Seurakunnan kanssa tehdyn työn tulokset... 13 2.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 14 2.6. JATKOSUOSITUKSET... 15 2.7. LÄHTEET... 16 3. SYNNYTYKSEN JÄLKEISEN MASENNUKSEN HOITO NEUVOLASSA... 17 3.1. TAUSTA... 17 3.2. TAVOITE... 18 3.3. MENETELMÄT... 18 3.4. TULOKSET... 19 3.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 19 3.6. JATKOSUOSITUKSET... 19 3.7. LÄHTEET... 20 4. MASENTUNUT ISÄ NEUVOLAN ASIAKKAANA... 22 4.1. TAUSTA... 22 4.2. TAVOITTEET... 23 4.3. MENETELMÄT... 23 4.4. TULOKSET... 24 4.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 24 4.6. JATKOSUOSITUKSET... 25 4.7. LÄHTEET... 25 5. PSYKIATRISEN OSAAMISEN LISÄÄMINEN LASTENSUOJELUSSA... 27 5.1. TAUSTA... 27 5.2. TAVOITE... 27 5.3. MENETELMÄT... 28 5.4. TULOKSET... 28 5.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 29 5.6. LÄHTEET... 30 Sivu 5
6. MAESTRO RYHMÄOHJAAJAKOULUTUS... 31 6.1. TAUSTA... 31 6.2. TAVOITE... 31 6.3. MENETELMÄT... 32 6.4. TULOKSET... 33 6.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 34 6.6. JATKOSUOSITUKSET... 34 6.7. LÄHTEET... 35 7. MIELEN HALLINTA RYHMÄOHJAAJAKOULUTUS... 36 7.1. TAUSTA... 36 7.2. TAVOITE... 36 7.3. MENETELMÄT... 37 7.4. TULOKSET... 38 7.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 39 7.6. JATKOSUOSITUKSET... 39 7.7. LÄHTEET... 40 8. TERVEYSASEMALLA TOTEUTETTAVA PÄIHDETYÖ... 41 8.1. TAUSTA... 41 8.2. TAVOITTEET... 41 8.3. MENETELMÄT... 42 8.4. TULOKSET... 42 8.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 43 8.6. JATKOSUOSITUKSET... 44 8.7. LÄHTEET... 44 9. PITKÄAIKAISESTI MASENTUNEEN POTILAAN HOITOMALLI JA VERTAISTUKI... 45 9.1. TAUSTA... 45 9.2. TAVOITTEET... 45 9.3. MENETELMÄT... 45 9.4. TULOKSET... 46 9.5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 47 9.6. JATKOSUOSITUKSET... 48 9.7. LÄHTEET... 49 10. KYNNYKSETÖN MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUPISTE KIRJASTOSSA... 50 10.1. TAUSTA... 50 10.2. MENETELMÄ... 50 10.3. TULOKSET... 51 10.4. ARVIOINTI... 51 10.5. JATKOSUOSITUKSET... 52 10.6. LÄHTEET... 53 11. SUOSITUKSET... 54 12. KIRJOITTAJIEN ESITTELY... 56 Sivu 6
1. JOHDANTO Kirsi Riihimäki Vantaalaisen hyvä mieli -hankkeen taustana oli tarve edistää vantaalaisten mielenterveyttä ja ehkäistä päihdeongelmia sekä kehittää mielenterveys- ja päihdepalveluita vastaamaan paremmin kuntalaisten tarpeita. Hankkeen tavoitteena oli Vantaan alueen mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen, toimeenpano, seuranta, arviointi ja raportointi Mieli 2009 -suunnitelman linjauksien ja Kaste-ohjelman tavoitteiden mukaisesti yhdessä kaupungin muiden toimijoiden kanssa. Hanke alkoi 1.1.2010 ja päättyi 31.10.2012. Hanke oli osa koko Etelä-Suomen alueen Mielen avain - hankekokonaisuutta. Vantaan hankkeen kokonaisrahoitus oli 1,56 miljoonaa euroa, josta Kaste ohjelman osuus oli 75 prosenttia ja Vantaan kaupungin omaa rahoitusta 25 prosenttia. TAVOITTEET Vantaalaisten mielenterveyttä ja päihteettömyyttä parannetaan lisäämällä tietoja ja taitoja sekä muuttamalla asenteita myönteisemmäksi Matalan kynnyksen ja yhden luukun palveluita kehitetään Luodaan saumattomat hoitoketjut mielenterveys- ja päihdeongelmissa Palvelujen saatavuutta parannetaan siellä missä kuntalaiset muutenkin asioivat Asiakkaan ja omaisten asemaa ja osallisuutta vahvistetaan YHTEENVETO MENETELMISTÄ Hankkeessa toteutettiin runsaasti potilas- ja asiakaskäyntejä. Vantaan kaupungin henkilökunnalle annettiin runsaasti konsultaatioita ja heitä koulutettiin laajasti vieri- ja ryhmäopetuksella sekä luennoimalla. Oppaita ja julkaisuja laadittiin. Yleisötilaisuuksia järjestettiin eri väestöryhmille. Hankkeen sisällöistä tiedotettiin eri kohderyhmille sekä sähköisissä että kirjallisissa medioissa. Tutkimushaastatteluita ja ohjattuja opinnäytetöitä valmistui. Hanketyötä esiteltiin erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Hankkeessa on kaikilla tasoilla osallistettu kokemusasiantuntijoita. Heitä on ollut mukana ohjausryhmissä, asiantuntijoina ja asiakastyössä. Hanke on osallistunut kokemusasiantuntijakoulutukseen, psykiatrisen osastohoidon kokemustutkimuksen suunnitteluun ja omaistoimintaan. Sivu 7
TIIVISTELMÄ TULOKSISTA Kuntalaisten parantunut tietämys siitä, mitä tehdä parantaakseen omaa ja läheistensä oloa ja ehkäistäkseen ongelmia, sekä mistä hakea apua päihde- ja mielenterveysongelmiin Vantaan kaupungin henkilökunnan tietojen ja osaamisen lisääntyminen mielenterveys- ja päihdeasioissa Koulutetut Mielen hallinta-, Iloa varhain- ja Maestro -ryhmänohjaajat Vantaan kaupungin internetsivujen mielenterveysosio Täysin kynnyksettömän neuvonta- ja palveluohjauspisteen pilotointi Kertakäynnin mielenterveys- ja päihdeinterventio Uudet hoitomallit Saumattomat palveluketjut Koulutetut kokemusasiantuntijat Itseapu- ja potilasoppaat Julkaisut, artikkelit kansallisissa ja kansainvälisissä lehdissä, posterit, esitykset kansallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa Opinnäytetyöt Hanke piti sisällään useita eri kehittämistoimenpiteitä ja vastasi erilaisten kohderyhmien tarpeisiin. Tässä raportissa esitetään sekä koko hankkeen että kunkin toimenpiteen tausta, tavoite, menetelmät, tulokset, johtopäätökset ja jatkosuositukset. Lisätiedot www.vantaa.fi/hyvamieli Sivu 8
2. PIKKULAPSIPERHEIDEN VANHEMPIEN MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN KEHITTÄMINEN PERUSPALVELUISSA Minna Asplund, Kaisa Humaljoki, Pirjo Kotkamo, Sirpa Kumpuniemi 2.1. TAUSTA Noin joka neljännessä suomalaisessa lapsiperheessä on mielenterveys- tai päihdeongelmia, joita lapsen kehitysympäristössä ei ole riittävästi valmiuksia tunnistaa, ottaa puheeksi ja ohjata avun piiriin (Maybery ym. 2005). Lasten ollessa pieniä, perheiden haasteena on työn ja perheen yhteen sovittaminen. Varsinkin lapsiperheiden isät tekevät muihin verrattuna pitkiä työpäiviä (Hulkko 2007). Kiireisyys, väsymys ja stressi ovat suomalaisissa lapsiperheissä yleisiä (Rönkä ym. 2009). Vanhemman kokema stressi vaikuttaa kielteisesti lapsen ja vanhemman suhteeseen sekä lasten hyvinvointiin (Crnic ym. 2005). Vanhempien ohjaus- ja tukitoimet vahvistavat myös lasten hyvinvointia. 2.2. TAVOITE Hankkeen tavoitteena olivat työntekijöiden osaamisen lisääminen ja asenteiden muuttaminen myönteisemmäksi mielenterveys- ja päihdeongelmia kohtaan. Toisena tavoitteena oli yhteistyön tiivistäminen eri lapsiperhetoimijoiden välillä. Kolmantena tavoitteena oli se, että lapsiperhe saa apua kolmen päivän sisällä avun tarpeen havaitsemisen jälkeen. 2.3. MENETELMÄT Hankkeeseen nimettiin moniammatillinen työryhmä, johon kuului neljä työntekijää. Minna Asplund vastasi päivähoidon, Kaisa Humaljoki neuvolan sekä seurakunnan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Pirjo Kotkamo sekä Sirpa Kumpuniemi vastasivat hankkeen koulutuksista ja lastensuojelun sekä erikoissairaanhoidon kanssa tehdystä yhteistyöstä. Hanke nimettiin Otso -työksi. Sivu 9
Työmenetelminä olivat asiakastyö sekä vanhemmille suunnattu vertaisryhmätoiminta ja alustukset eri tilaisuuksissa. Lapsen kehitysympäristöön jalkautuneet hanketyöntekijät tapasivat vanhempia ja lapsia neuvolassa, päiväkodeissa sekä seurakunnan lapsikerhoissa. Tarpeen mukaan asiakastapaamisia toteutettiin myös yhdessä työntekijöiden kanssa. Tapaamisissa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämää Lapset puheeksi ja neuvonpito työmenetelmää (Solantaus 2011). Tarvittaessa vanhempia ohjattiin muiden palveluiden piiriin. Vertaisryhmätoiminta hankkeessa toteutui Ruuhkataidot -vanhempainvalmennusryhmien muodossa. Ryhmien tavoite on edistää positiivista vuorovaikutusta perheessä, helpottaa vanhempien omaa jaksamista ja antaa heille valmiuksia tukea lapsiaan. Ryhmän viitekehys pohjautuu tutkittuun tietoon kognitiivisesta teoriasta, positiivisesta psykologiasta sekä ratkaisukeskeisestä valmennuksesta. Ryhmä kokoontui viisi kertaa puolentoista tunnin ajan. www.skillshelsinki.fi Päivähoidosta esille tulleen tarpeen vuoksi alueella järjestettiin lasten toiminnallinen tunneryhmä. Ryhmä kokoontui Kartanonkosken päiväkodissa. Lapset ohjautuivat ryhmään vanhempien yhteydenotolla. Ryhmän tavoitteena oli tarjota lapsille keinoja omien tunteiden tunnistamiseen sekä nimeämiseen. Lisäksi tavoitteena oli lasten itsetunnon tukeminen pienessä vertaisryhmässä. Menetelminä tapaamisissa oli lasten tunnetyöskentely luovia menetelmiä hyödyntäen, teemoina sadut ja lasten omat tarinat. Tapaamisten päätteeksi järjestettiin lasten töiden näyttely sekä palautekeskustelu vanhemmille tapaamiskertojen sisällöistä. Tunneryhmästä saatu vanhempien palaute oli myönteistä. Työntekijöille annettiin mielenterveys- ja päihdekoulutusta sekä heillä oli mahdollisuus konsultoida hanketyöntekijöitä perheisiin liittyvissä asioissa. Koulutusten asiasisällöt olivat lapsen kokemus vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmista, huolen puheeksi ottaminen sekä yleisimmät psyykkiset häiriöt. Hankkeessa on tehnyt yhteistyötä eri lapsiperhetoimijoiden sekä Vantaalla toimivien muiden lapsiperhehankkeiden kanssa. Ohjausryhmä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmä ohjasivat hanketyötä. 2.4. TULOKSET Mielenterveys- ja päihdekoulutuksilla vastattiin työntekijöiden koulutustarpeeseen, joka kartoitettiin hankkeen alussa koulutustarvekyselyllä. Hankkeen tarjoamilla koulutuksilla lisättiin peruspalveluiden työntekijöiden mielenterveys- ja päihdeosaamista. Kouluttajina toimivat hanketyöntekijät sekä ulkopuoliset eri alojen asiantuntija. Koulutuksia järjestettiin kattavasti eri ammattiryhmille. Räätälöidyt, tarpeenmukaiset ja työyksiköissä pienryhmissä toteutetut koulutukset mahdollistivat dialogisen ja käytännönläheisen toteutustavan. Sivu 10
Asiakastapaamiset toteutuivat asetetun tavoitteen mukaisesti kolmen päivän sisällä yhteydenotosta. Hankkeen aikana työntekijöillä oli yhteensä 127 asiakasperhettä. Asiakastyö sisälsi myös kaksi Ruuhkataidot - vanhempainvalmennusryhmää, joihin osallistui 16 perhettä. Asiakaspalautteita kerättiin palautekyselyn avulla työskentelyn päätyttyä. Tulosten mukaan vanhemmat olivat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä saamaansa apuun ja kokivat hyötyvänsä saamastaan avusta. Tapaamisissa he kokivat tulleensa hyvin usein kuulluksi. Palautteen mukaan asiakkaat olivat saaneet riittävästi ohjausta muihin palveluihin sekä tietoa jatkohoitomahdollisuuksista. Kokemuksensa mukaan asiakkaat suosittelisivat työmenetelmää apua tarvitsevalle omaiselle tai tuttaville. Avoimissa kysymyksissä asiakkaiden mielipiteet tulivat esille muun muassa seuraavasti: "Ryhmätapaamisten aihepiirit olivat akuutteja, vertaistuki oli meille hyväksi", Avun nopea ja helppo saatavuus myös kotiin oli hyvä, " Tapaamiset loppuivat liian nopeasti, hanke päättymässä! ja "Moniammatillinen osaaminen huippua!". Hankkeen tavoitteena oli juurruttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämää Lapset puheeksi ja neuvonpito- työmenetelmä osaksi Vantaan kaupungin palveluita. Alle kouluikäisten lasten palveluiden koordinointiryhmä piti työmenetelmää hyvänä, mutta he katsoivat, että Vantaalla ei ole tällä hetkellä tarvetta uuden työmallin koulutukseen ja käyttöönottoon. Työnohjauksellisia yksilö sekä ryhmäkonsultaatioita annettiin työntekijöiden tarpeiden mukaan koko hankeajan. Konsultaatioita annettiin hankkeen aikana yhteensä 672 kertaa. Työntekijät konsultoivat hanketyöntekijöitä pääosin seuraavissa asioissa: huolen puheeksi ottoon keinot, vanhemman jaksamattomuus ja masennus, vanhempien jatkohoito sekä tukipalvelut, haasteellisten vanhempien kohtaaminen sekä heidän lasten kasvatuskysymykset. Hankkeessa pyrittiin vaikuttamaan ja aikaansaamaan asennemuutosta mielenterveys- ja päihdeongelmia kohtaan. Hankkeen alussa työntekijöille tehtiin asennekysely mielenterveys- ja päihdeasioista. Kysely tullaan uusimaan ennen hankkeen päättymistä samalle kohderyhmälle ja raportoidaan hankkeen internet-sivuilla. Yhteistyötä tiivistettiin eri toimijoiden välillä yhteisillä koulutustilaisuuksilla, suunnittelukokouksilla sekä verkostotapaamisilla. Yhteistyötä tiivistämällä alle kouluikäisten lapsiperheiden vanhempien varhainen tuki ja palveluohjaus tehostuivat. Lastensuojelun kanssa tehty yhteistyö on kuvattu tarkemmin Psykiatrisen osaamisen lisääminen lastensuojelussa -kappaleessa. Sivu 11
2.4.1 Päivähoidossa tehdyn työn tulokset Päivähoidosta tarjottu tuki oli ennaltaehkäisevää, kynnyksetöntä perheiden kokonaisvaltaista auttamista eri elämäntilanteissa. Hankkeeseen osallistuneiden perheiden tuen tarpeet vaihtelivat jossakin määrin. Vanhemman uupumus, jaksamattomuus, masennus sekä parisuhdekriisit olivat yleisimpiä yhteydenoton syitä. Yhteydenottoja oli myös lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvissä asioissa. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä vanhempia oli ainoastaan muutama. Suurin osa vanhemmista otti yhteyttä päivähoidon työntekijän kehotuksesta. Osa vanhemmista oli suoraan yhteydessä hanketyöntekijään. Tapaamisaikoja sovittiin joustavasti vanhempien toiveiden mukaan, useimmiten lapsen päivähoitopaikkaan. Pääosin tapaamisissa oli läsnä vanhempi tai vanhemmat yhdessä, useimmiten kuitenkin perheen äiti. Asiakasperheitä tavattiin keskimäärin kahdesta kolmeen kertaan. Asiakkaita ohjattiin perheneuvolan, lääkärin, depressiohoitajan sekä lastensuojelun työn piiriin. Hanketyöntekijän työ päivähoidossa koostui lähinnä asiakastapaamisista, lapsiryhmäkäynneistä, työntekijöiden yksilö- tai ryhmäkonsultoinneista, yhteydenotoista eri yhteistyötahoihin sekä vanhempainilloista. Päivähoidon työntekijät kaipasivat tukea huolen puheeksi ottoon, haastavien vanhempien kohtaamiseen, perhetilanteiden jäsentämiseen, perheiden jaksamisen tukemiseen sekä palveluohjaukseen liittyvissä asioissa. Työntekijöiden antama palaute oli kannustavaa. He olivat kokeneet hyväksi, että hanketyöntekijä on ollut päiväkodeissa ja hyvin tavoitettavissa, niin asiakasperheille kuin työntekijöille. He pitivät tärkeänä, että yhdyshenkilöltä sai tarvittaessa tietoa kuntalaisille suunnatuista sosiaali- ja terveyspalveluista. Lisäksi he kokivat saaneensa hanketyöntekijältä tukea työhönsä konsultaatioiden myötä. Työntekijöiden palautteen mukaan vanhemmat puolestaan olivat saaneet tukea lasten kasvatukseen, vanhemmuuteen sekä omaan jaksamiseen. Päivähoidon työntekijät kommentoivat hanketta muuan muassa näin:" Nopea konsultointi- mahdollisuus hyvä asia, hanketyöntekijä jalkautunut päiväkotiin!", "Puheeksi otto on varmasti lisääntynyt sekä työntekijöiden kesken, että suhteessa vanhempiin", " Apu perheille oikeanlaisen avun etsimisessä", " Työntekijän tuki henkilökunnalle tilanteiden kohtaamiseen ja niihin liittyvien tunteiden käsittelyyn" sekä " Nopeita interventioita perheiden tilanteisiin matalalla kynnyksellä, ennen kuin ongelmat ovat paisuneet kauhean isoiksi". Sivu 12
2.4.2 Neuvolassa tehdyn työn tulokset Hanketyö neuvolassa koostui asiakastapaamisista, työntekijöiden konsultoinnista sekä koulutuksesta. Suurin osa asiakkaista ohjautui hanketyön piiriin työntekijän ohjaamana. Yleisimmät asiakkaiden ensisijaiset tulosyyt olivat vanhempien parisuhdekriisit ja erot sekä vanhemman tai vanhempien uupumus tai masennus. Ensisijaisesti vanhempien päihdeongelman vuoksi ei perheitä asiakkaiksi tullut. Monikulttuuriset perheet olivat pieni vähemmistö asiakasperheistä. Asiakastapaamiset toteutuivat sekä neuvolassa että asiakkaiden kotona. Pääosin asiakastapaamisessa oli läsnä vanhempi tai vanhemmat sekä lapsi tai lapset. Osa tapaamisista toteutettiin yhdessä neuvolan työntekijän kanssa. Asiakastapaamisia oli keskimäärin neljä asiakasperhettä kohden. Noin kolmannes asiakkaista ohjautui jatkohoitoon lääkärin, depressiohoitajan, perheasiain neuvottelukeskuksen tai perheneuvolan vastaanotolle. Työntekijöiden asiakaskonsultaatiot koskivat pääosin vanhempien mielenterveysongelmia, vanhempien mielenterveysongelmien jatkohoitoa sekä työntekijöiden valmiuksia työskennellä asiakasperheiden kanssa. Työntekijät konsultoivat neljä kertaa vanhempien päihdeongelmien vuoksi Otso työntekijöitä. Neuvolan työntekijöiltä saadun palautteen mukaan hankkeen työ koettiin joustavana, nopeana ja tarpeellisena. Työntekijöiden mukaan hankkeen asiakastapaamisista hyötyivät erityisesti vauvaperheiden vanhemmat sekä perheet, joissa vanhemmilla oli parisuhdeongelmia. Konsultointimahdollisuus koettiin myös tärkeäksi ja hyödylliseksi. Hankeaika koettiin liian lyhyeksi, koska hankkeen loppuvaiheessa hanketyön tarpeellisuus kävi ilmeiseksi. Asiakkaiden yhteydenottojen määrä kasvoi hankkeen tuttuuden myötä. Neuvolan työntekijät kommentoivat hanketta muun muassa näin: Asiakkaat ovat antaneet positiivista palautetta Otso työstä, On hyvä, että asiakkaat saivat olla myös suoraan yhteydessä Otso työntekijään, Keltanokkatyöntekijälle oli iso apu, kun sai konsultoida Otso työntekijää sekä Nyt hankkeen loputtua asiakkaat osaavat hakeutua enemmän avun piiriin, se tulee jatkossa näkymään neuvolatyössä. 2.4.3 Seurakunnan kanssa tehdyn työn tulokset Otso työntekijä teki yhteistyötä Tikkurilan seurakunnan lapsityönohjaajan kanssa, koulutti ja konsultoi seurakunnan lapsityöntekijöitä, tapasi lasten vanhempia erilaisissa ryhmissä alustaen keskustelua eri teemoilla sekä vieraili lapsikerhoissa. Työ seurakunnan kanssa painottui enemmän yhteistyöhön henkilökunnan kanssa kuin asiakastyöhön. Asiakasperheitä seurakunnan toiminnan kautta tuli muutamia. Yleisimmät tulosyyt olivat äidin väsymys tai masennus sekä parisuhdeongelmat. Vanhempien päihdeongelmien vuoksi asiakkuuksia tai konsultointeja ei tullut. Sivu 13
Seurakunnan työntekijöiltä saadun palautteen mukaan hanketyö on ollut tarpeellista ja mielekästä työtä seurakunnan lapsityön piirissä. Koulutuksen aiheena olleet mielenterveys- ja päihdeongelmat koettiin tärkeiksi teemoiksi. Henkilökunta on kokenut keskustelut hanketyöntekijän kanssa informatiiviseksi sekä työnohjaukselliseksi. 2.5. JOHTOPÄÄTÖKSET Merkittävää hankkeen aikana oli asiakasperheiden suuri määrä. Työskentely lapsen kehitysympäristössä mahdollisti vanhemmille nopean ja asiakaslähtöisen avun. Hanketyöntekijöiden moniammatillinen koulutustausta mahdollisti laaja-alaisen tuen ja konsultaation. Tarvittaessa hanketyöntekijät tapasivat perheitä työparina. Perheitä kuormittivat vanhempien parisuhdeongelmat ja erot sekä vanhempien uupumus ja masennus. Niitä perheitä, joissa vanhemmalla oli päihdeongelma, ei tavoitettu. Konsultaatioiden erittäin suuri määrä kertoo työntekijöiden ammattitaidosta tunnistaa perheiden avun tarve, mutta he tarvitsevat lisätietoa ja tukea perheiden kanssa työskentelyyn. Hanketyöntekijöiden antamat yksilö- sekä ryhmäkonsultaatiot ovat sisältäneet työnohjauksellista tukea, joka on edesauttanut työssä jaksamista. Koulutukset ovat muodostaneet merkittävän osan hanketyöstä. Pilottialueelle kohdennettua koulutusta on laajennettu kysynnän mukaan koko Vantaalle. Osallistuminen Seurakunnan valtakunnallisille lapsityönohjaajien neuvottelupäiville sekä Valtakunnallisille lastensuojelun kesäpäiville herättivät kiinnostusta myös laajemmin. Yhteistyön tiivistyminen näkyi yhteisissä koulutuksissa ja kokouksissa tapahtuneissa dialogeissa. Asiakasrajapinnassa työntekijöiden välistä dialogia on hyvä vielä vahvistaa. Päivähoidon ja neuvolan henkilökunta toivoo tiiviimpää yhteistyötä jatkohoidosta vastaavien työntekijöiden kanssa. Asiakaspalautteen ja työntekijöiltä saadun kannustavan palautteen mukaan hankkeen tarjoama varhainen, nopea ja kynnyksetön apu lapsen kehitysympäristössä on koettu hyvin tärkeäksi ja tarpeelliseksi tukimuodoksi perheille. Sivu 14
2.6. JATKOSUOSITUKSET Hanketyö osoitti konsultaatioiden suuren tarpeen peruspalveluissa. Konsultaatiotoiminnan vakinaistaminen mahdollistaisi nopean reagoinnin, tukisi työntekijöiden työssä jaksamista ja vahvistaisi ammatillista osaamista. Tiedonkulkua olemassa olevista konsultaatiomahdollisuuksista tulisi tehostaa sekä rakentaa uusia konsultaatiokäytäntöjä. Yhteistyötä on syytä tehostaa myös kaupungin omien palveluiden sisällä. Terveyden ja hyvin voinnin laitoksen kehittämä Lapset puheeksi ja neuvonpito -työmenetelmän sisälle on rakennettu tehokkaaksi todettu malli yhteistyökäytännöistä. Tutkimustiedon ja hanketyön kokemuksen välillä on ristiriita runsaasti päihteitä käyttävien vanhempien esiintyvyydessä. Lapsen terveen kehityksen kannalta vanhemman päihteiden väärinkäyttö on erityisen vahingollista (Erkolahti ym. 2000). Hanketyön aikana jäi epäselväksi syyt, miksi hanketyön piiriin ei juurikaan ohjautunut perheitä, joissa on päihdeongelma. Säännöllisten mielenterveys- ja päihdekoulutusten turvaaminen on merkityksellistä peruspalveluiden henkilökunnan tietotaidon turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Vanhemmille suunnattuja vertaisryhmiä tulisi suunnata myös uudelleensynnyttäjille, uusperheiden sekä leikki-ikäisten lasten vanhemmille. Lapsille suunnattuja tunne-elämää vahvistavia ryhmiä tulisi olla tarjolla varhaiskasvatuksessa. Asiakasperheiden yleisimmät tulosyyt hanketyön piiriin olivat vanhempien uupumus ja masennus sekä parisuhdekriisit ja erot. Näitä vanhempien ongelmia tulisikin ennaltaehkäistä sekä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen kasvu- ja kehitysympäristöissä. Nämä kriisit vievät vanhemmuudelta voimavaroja, siksi onkin erityisen merkityksellistä vanhempien saada varhain apua, jotta koko perhe voisi hyvin. Lasten kehitysympäristöissä on mahdollisuus tunnistaa riskiperheet, joille tulisi tarjota ennaltaehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä. Perheiden varhaista tukea olisi vahvistettava palkkaamalla varhaiskasvatukseen mielenterveys- ja päihdeasioihin koulutettuja perhetyöntekijöitä. Vanhempien preventiivistä mielenterveystyötä kehittämään tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia, jotka neuvoloihin sijoitettuina palvelisivat myös päivähoidon henkilökuntaa. Sivu 15
2.7. LÄHTEET Crnic, K., Gaze, C. & Hoffman, C. Cumulative Parenting Stress Across the Preschool Period: Relations to Maternal Parenting and Child Behaviour at Age 5, Infant and Child Development (2005): 14, 117-132. Erkolahti, R., Manelius, P., Salminen T. Lapsi ja psyykkisesti sairas vanhempi kuka kuuntelee lasta? Suomalainen lääkärilehti 2000;55:4861 4864. Hulkko, L. Lasten vanhemmat ja työ. Teoksessa Suomalainen lapsi 2007. Väestö 2007. Toim. Kartovaara L. Helsinki: Tilastokeskus.2007, 245-267. Maybery D, Reupert A, Patrick K, Goodyear M, Crase L. VicHealth Research Report on Children at Risk in Families affected by Parental Mental Illness. Viktorian Health Promotion Foundation: Melbourne 2005. Rönkä, A., Malinen K & Lämsä T. (toim.) Perhe -elämän paletti- vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. PS - kustannus. 2009. Solantaus, T., Niemelä, M., Huilaja, T. & Räsänen, S. Mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä sosiaalisen syrjäytymisen ylisukupolvisen siirtymisen ehkäisy. Toimiva lapsi & perhe THL:n kärkihankkeena. Julkaisussa Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015, 158-162. Toimeenpanosta käytäntöön 2010. Toim. Moring, J., Martins, A., Partanen, A., Bergman, V., Nordling, E. & Nevalainen, V. THL Raportti 6/2011. Juvenes Print Tampere 2011 www.skillshelsinki.fi Sivu 16
3. SYNNYTYKSEN JÄLKEISEN MASENNUKSEN HOITO NEUVOLASSA Sirpa Kumpuniemi 3.1. TAUSTA Sosiaali- ja terveysministeriön Mieli 2009 -ohjelman mukaisesti hankkeessa korostettiin ennaltaehkäisyä, joka on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Valikoitu eli selektiivinen ehkäisy kohdistuu yksilöihin tai väestöryhmään, joiden riski sairastua mielenterveyden häiriöön on suurentunut (Laajasalo & Pirkola 2012). Sekä raskaudenaikaisen että synnytyksen jälkeisen masentuneisuuden on eri tutkimuksissa arveltu olevan 10-15 prosentin välillä (Chatillon & Even 2010, Tammentie 2009). Synnytyksen jälkeinen masennus vaikuttaa laaja-alaisesti paitsi äidin, myös isän ja koko perheen hyvinvointiin (Goodman 2004, Horowitz & Goodman 2005). Se altistaa äidin uusille masennusjaksoille ja uusiutuessaan on yhteydessä lapsen nuoruusiän masennukseen (Halligan ym. 2007). Vantaan Sateenvarjo-projektissa vuosina 2005-2009 luotiin neuvoloihin käytäntö, jossa pyrittiin tunnistamaan synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet ja ennaltaehkäisemään masennusta tarjoamalla tukea ja vuorovaikutuksen malleja uuden perheenjäsenen kanssa (Kumpuniemi ym. 2009, Kuosmanen ym. 2010;; Vuorilehto ym. 2010). Käytäntöjen kehittämisestä vastasi psykiatrinen sairaanhoitaja psykiatria konsultoiden. Hankkeen yhteydessä toteutetut, neuvolan terveydenhoitajien ja perhetyöntekijöiden ohjaamat Iloa Varhain - ryhmät perustuvat Depressiokoulu- ryhmämalliin (Koffert & Kuusi 2002). Sisältöä muokattiin lisäämällä äidin ja vauvan keskinäiseen vuorovaikutukseen, vanhemmuuteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen liittyviä teemoja. Ryhmistä hyötyivät eniten äidit, joilla oli kohonnut depressioon sairastumisen riski, epävarmuutta vanhemmuudessa tai huono tukiverkosto. Valtaosa masennusriskissä olevista äideistä hyötyi joko ryhmän tuesta tai muutamasta tapaamisesta neuvolan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. (Kumpuniemi ym. 2009, Kuosmanen ym. 2010; Vuorilehto ym. 2010) Sivu 17
3.2. TAVOITE Hankkeessa pyrittiin ylläpitämään ja juurruttamaan Sateenvarjo-projektissa käyttöönotettuja käytäntöjä neuvoloissa äitien masennuksen tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Masentuneiden äitien hoitoketjun päivitys oli myös yksi tavoite. Neuvoloita velvoitettiin uudistetun neuvola-asetuksen (380/2009) myötä tarjoamaan laajoja terveystarkastuksia kerran raskauden aikana ja lapsen ollessa 4 kk, 18 kk ja 4 v. Käynnille kutsutaan koko perhe ja käynnin fokus on vanhemmuudessa ja parisuhteessa painottaen molempien vanhempien roolia ja vastuuta. Terveystarkastuksessa kartoitetaan perheen tilannetta laajasti, kuitenkin ongelmien ilmetessä esimerkiksi vanhempien jatkohoitoon ohjaaminen on epäselvää. Toinen tai molemmat vanhemmat voivat tarvita psyykkistä arviota ja tukea. Tähän tehtävään pyrittiin hankkeessa antamaan neuvolan työntekijöille tietoa ja tukea eri tavoin. 3.3. MENETELMÄT Hankkeesta annettiin neuvolan työntekijöille pyydettäessä asiakaskonsultaatioita sekä työnohjausta. Hankkeen työntekijät tapasivat pyydettäessä vauvaperheitä neuvoloissa, kun neuvolan työntekijät tarvitsivat psykiatrista arviota vanhemman voinnista ja mahdollisesta vanhemman jatkohoitoon ohjaamisesta. Neuvoloihin nimettiin kuusi mielenterveysasiantuntijatyöntekijää. He toimivat hankesuunnittelijan yhdyshenkilöinä mielenterveysasioissa. Masentuneiden äitien hoitoketjun päivitykseen hanketyöntekijä kutsui hoitoketjuun liittyviä vantaalaisia asiantuntijoita. Henkilökuntaa koulutettiin tunnistamaan erilaisia mielenterveysongelmia, ottamaan ne puheeksi ja ohjaamaan vanhemmat sopivan hoidon tai tuen piiriin. Kaikille neuvolan työntekijöille järjestettiin koulutusiltapäivä, jossa aiheena oli päivitetyn masentuneiden äitien hoitoketjun sekä varhaisen vuorovaikutuksen hoidon ja tuen esittely. Koulutuspäivän yhteydessä kuultiin uudistetun HUS:in pienten lasten psykiatrisen vastaanottotoiminnan esittely. Lisäksi Laurean opiskelijat esittelivät opinnäytetyönsä, jonka nimenä on "Työkaluja, tietoa ja uudenlaista näkökulmaa": Raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien kokemuksia Iloa Varhain ryhmistä (Kapanen & Koskeli 2011). Hankkeen aikana neuvoloiden työntekijät saivat mahdollisuuden osallistua työntekijöiden omiin Depressiokoulu -ryhmiin sekä Iloa Varhain - ohjaajakoulutukseen. Iloa Varhain ryhmien ohjaajille järjestettiin erillinen kehittämisiltapäivä yhdessä Tuusulan, Porvoon ja Nurmijärven Iloa Varhain -ryhmien ohjaajien kanssa. Sivu 18
3.4. TULOKSET Neuvolan työntekijöiden palaute annetusta konsultaatiosta ja työnohjauksesta on ollut erittäin positiivista. Konsultaatioita oli reilut parisataa ja ne koskivat vanhempien psyykkistä oireilua ja jatkohoitoon ohjaamista. Vanhemmat ohjattiin tarvittaessa sopivan hoidon tai tuen piiriin. Työnohjausta on annettu hankkeesta säännöllisesti neljään neuvolaan. Työntekijät kokivat tietonsa mielenterveysasioissa lisääntyneen hanketyöntekijöiden jalkautumisen, konsultaatioiden, koulutuksen ja työnohjausten kautta. Asiakkaiden palaute on ollut pelkästään positiivista, koska he saivat nopeasti psykiatrista asiantuntemusta ja ohjauksen sopivaan hoitopaikkaan omassa neuvolassaan. Hanketyöntekijät tapasivat kaksisataa perhettä, joskus odottavaa äitiä yksin tai yhdessä vauvan ja puolison kanssa yhdestä viiteen kertaa. Hanketyöntekijää pyydettiin asiantuntijaksi Vantaan raskaana olevien riskiäitien hoitoketjun työryhmään sekä Varhaisen tuen työryhmään. Vantaan neuvoloiden masennuksen tunnistamisen ja hoidon käytännöistä sekä Iloa Varhain ryhmistä oltiin kiinnostuneita valtakunnallisesti ja niitä esiteltiin myös muualla Suomessa eri tilaisuuksissa ja ulkomailla. 3.5. JOHTOPÄÄTÖKSET Psykiatriset konsultaatio- ja työnohjauskäytännöt neuvolan työntekijöille ovat osoittautuneet toimiviksi. Ennaltaehkäisevä työote ja varhainen puuttuminen vanhempien mielialaongelmiin ja asianmukainen hoito omassa neuvolassa auttaa perheitä ajoissa ja oikea-aikaisesti ja estää lasten huonovointisuutta myöhemmin. 3.6. JATKOSUOSITUKSET Psyykkisten oireiden ennaltaehkäisyä sekä preventiivistä mielenterveystyötä olisi lisättävä tarjoamalla psykiatrista apua perheiden omiin ympäristöihin, tässä tapauksessa neuvoloihin. Aikuispsykiatri sekä kolme alueellista psykiatrian erikoissairaanhoitajaa voisivat tarjota konsultaatio-, koulutus- ja työnohjauspalveluita niin lastensuojelun kuin varhaiskasvatuksen, koulun kuin ennaltaehkäisevän terveydenhuollon toimialoille. Sivu 19
3.7. LÄHTEET Chatillon, O. & Even, C. (2010). Ante partum depression: Prevalence, diagnosis and treatment. Encephale, 36: 443-51. Goodman, J. H. (2004). Paternal postpartum depression, its relationship to maternal depression, and implications for family health. Journal of advanced Nursing, 45: 26-35. Horowitz, J. & Goodman, J. (2004). Identifying and treating postpartum depression. Journal of obstetric, Gynelogical and Neonatal Nursing, 34: 264-73. Halligan, S., Murray, L., Martins, C. & Cooper, P. (2007). Maternal depression and psychiatric outcomes in adolescent off-spring: a 13- year longitudinal study. Journal of Affective Disorders, 97: 145-54. Kapanen, N. & Koskeli, R. 2011. "Työkaluja, tietoa ja uudenlaista näkökulmaa": Raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien kokemuksia Iloa Varhain -ryhmistä. http://urn.fi/urn:nbn:h:amk-201104204554 Koffert, T. & Kuusi, K. (2002). Depressiokoulu: Opi masennuksen ehkäisy- ja hoitotaitoja. Mielenterveyden koulutuskeskus / Suomen Mielenterveysseura. Vantaa: Dark oy. Kuosmanen, L., Vuorilehto, M., Kumpuniemi, S. & Melartin, T. (2010). Post -natal depression screening and treatment in maternity and child health clinics, Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing, 554-557. Kumpuniemi, S., Kuosmanen, L. & Vuorilehto, M.: Masennuksen tunnistamisen ja hoidon kehittämishanke Vantaan neuvoloissa, Sateenvarjo- projekti 2005 2009, Vantaan kaupunki 9/2009. Laajasalo T. & Pirkola, S. Mitä on preventio ja promootio? Ennen kuin on liian myöhäistä- ehkäisevän mielenterveystyön toimivia käytäntöjä palvelujärjestelmän kehittäjille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 47/2012. Mielenterveys - ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, 3. 2009. Tammentie, T. (2009). Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen vaikutus perheeseen ja perheen vuorovaikutussuhde lastenneuvolan terveydenhoitajan kanssa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Sivu 20
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2009). Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009/20. Helsinki Vuorilehto, M., Kuosmanen, L. & Kumpuniemi, S. Psykiatrisen sairaanhoitajan työnkuva neuvolassa. Innovaatioita terveyden edistämiseen mielenterveys- ja päihdetyössä kokemuksia Pohjanmaa- hankkeesta, Sateenvarjo- projektista ja Lapin mielenterveys- ja päihdetyön hankkeesta 2005-2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2010. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/f8cb23c3-edb6-4fc6-8fdcc26650a8108d Sivu 21
4. MASENTUNUT ISÄ NEUVOLAN ASIAKKAANA Pirjo Kotkamo 4.1. TAUSTA Äitien raskauden aikainen ja synnytyksen jälkeinen masennus on tunnettu ja tutkittu ilmiö, mutta isien masennus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Isien roolina on pidetty pitkään taloudellisen ja sosiaalisen tuen tarjoamista äideille eikä isien ja lasten suhteen merkitystä ole tunnettu riittävästi. Kahden viime vuosikymmenen aikana kansainvälinen tutkimus on lisääntynyt (Ramchandani ym. 2005; Ramchandani ym., 2009; Paulson & Bazemore, 2010), mutta keskittynyt enemmän isien lapsensa syntymän jälkeen puhkeavaan masennukseen kuin odotusaikana ilmeneviin oireisiin. Kansallista tutkimusta isien perheellistymiseen liittyvään masennukseen on tehty vähän. Isien sekä kumppanin raskauden aikaisen että lapsen syntymän jälkeisen masennuksen esiintyvyyden keskiarvo oli meta-analyysitutkimuksen (Paulson & Bazemore, 2010) mukaan noin 10 %. Lisäksi äidin masennus lisäsi isän riskiä sairastua sekä ennen että jälkeen synnytystä (Condon ym. 2004). Tutkimuksissa on myös todettu, että raskauden aikaisen masennuksen jatkuminen synnytyksen jälkeen on tavallista molemmilla vanhemmilla (Perren 2005). Isien sairastaminen lisää käytös- ja uhmakkuushäiriöiden sekä sosiaalisten ongelmien esiintyvyyttä erityisesti pojilla 3 1/2 vuoden iässä sekä psykiatrisen diagnoosin todennäköisyyttä 7 vuoden iässä. (Ramanchandani 2008). Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, joista noin 40 % syntyy ensisynnyttäjille (THL, 2011). Raskauden aikainen masennus koskettaa vuositasolla arviolta 6000:ta isää perheineen. Kysymyksessä on siis merkittävä ylisukupolvinen terveysongelma. Äitiys- ja lastenneuvoloiden palveluja käyttävät lähes kaikki ensisynnyttäjät. Äitiysneuvolan tehtävänä on edistää raskaana olevan naisen, sikiön ja vastasyntyneen lapsen ja koko lasta odottavan perheen terveyttä ja hyvinvointia. Neuvolan tuki on suunnattu koko perheelle. Huomiota kiinnitetään parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Olennaisena osana tähän kuuluu isän rooli ja vastuu vanhempana. Neuvola tukee vanhempia valmistautumaan vanhemmuuteen sekä lapsen tuomiin muutoksiin perheessä ja edistää terveellisiä elintapoja. Neuvolatoimintaa säätelevän asetuksen mukaan (380/2009) odotusaikana järjestetään yksi laaja terveystarkastus, jossa arvioidaan molempien vanhempien hyvinvointia ja tuen tarpeita. Koko perhettä kutsutaan neuvolakäynnille myös lapsen ollessa 4 kk, 18 kk ja 4 v. (STM, 2009). Sivu 22
Neuvolatyössä on kiinnitetty jo pitkään huomiota vanhemmuuden tukemiseen. Isien osuus on kuitenkin jäänyt vähemmälle tarkastelulle ja osa isistä on kokenut itsensä neuvolassa enemmän sivustaseuraajaksi kuin aktiiviseksi osallistujaksi. Osa neuvolan henkilökunnasta on pitänyt miesten kohtaamista neuvolassa haasteellisena ja toivonut lisää koulutusta kohdatakseen isät miehinä ja erillisinä vanhempina. Miesten sitoutumista entistä enemmän lapseen ja vanhemmuuteen osoittaa isien lisääntyneet käynnit lapsen kanssa neuvolassa. (STM, 2008.) 4.2. TAVOITTEET Tavoitteena oli lisätä vantaalaisten isien hyvinvointia tehostamalla mielenterveys- ja päihde-ongelmien ennaltaehkäisyä, puheeksi ottamista ja hoitoon ohjausta äitiys- ja lastenneuvoloissa, kotipalvelussa, sosiaalitoimessa sekä päivähoidossa. Lisäksi tavoitteena oli tukea neuvoloiden henkilökuntaa uudistetun perhevalmennuksen sekä laajojen terveystarkastusten toteuttamisessa sekä kehittää isien masennuksen hoitomalli äitiys- ja lastenneuvolaan. Tärkeänä tavoitteena oli myös lisätä tietoutta isien masennuksen yleisyydestä ja hoitomahdollisuuksista paikallisesti ja valtakunnallisesti. 4.3. MENETELMÄT Neuvoloiden, kotipalvelun, päivähoidon sekä sosiaalitoimiston työntekijöille tarjottiin koulutusta isien masennuksen tunnistamiseksi ja puheeksi ottamiseksi, konsultaatioita kohtaamiseen, hoitoon ja jatkohoitoohjaukseen liittyen sekä työnohjausta. Lisäksi isätyöntekijä tutki pro gradu -tutkielmassaan isien kokemuksia masennuksestaan perheen odottaessa lasta. Hankkeen työntekijöiden ohjaamana Laurean terveydenhoitajaopiskelijat tekivät opinnäytetyön: Sivustaseuraajasta osallistujaksi Kirjallisuuskatsaus miesten isyyskokemuksista ja tuen tarpeesta sekä terveydenhoitajan tukemiskeinoista (Martikainen ym. 2012). Itäisen neuvola-alueen isillä oli mahdollisuus varata oma keskusteluaika ilman lähetettä, seulontaa tai erityistä syytä isätyöntekijältä (psykiatrinen sairaanhoitaja). Toiminnasta tiedotettiin perhevalmennuksissa ja asiakastapaamisissa. Lisäksi tietoa oli saatavilla päiväkotien ja neuvoloiden ilmoitustauluilta. Arviointikäynnin jälkeen isille tarjottiin tarpeen mukaan 1-6 kertaa kognitiivis- ja lyhytterapiapainotteisia yksilö-, pari-, perhetai verkostotapaamisia, joihin sisältyi hoidon tarpeen diagnostinen arvio, supportiiviset keskustelut, tarvittaessa sähköisesti toteutettava mielenterveys- ja päihdeongelmia kartoittava kysely ja tarpeen mukainen jatkohoitoon ohjaus. Tutkimustiedon, jalkautuneen isätyön sekä tiiviin neuvoloiden henkilökunnan ja esimiesten kanssa tehdyn yhteistyön pohjalta prosessoitiin Masentuneiden isien hoitoketju ja tuki Vantaalla. Isien masennuksen yleisyydestä ja hoitomahdollisuuksista luennoitiin sekä paikallisesti että valtakunnallisesti seminaareissa ja koulutuspäivillä. Masentuneen isä neuvolan asiakkaana -malli taltioitiin Innokylään hyvänä hoitokäytäntönä. Sivu 23
4.4. TULOKSET Masentuneiden isien hoitoketju ja tuki Vantaalla -hoitomalli valmistui ja esitettiin isä-seminaarissa 4.9.2012. Samassa tilaisuudessa vastavalmistuneet terveydenhoitajat esittelivät opinnäytetyönsä Sivustaseuraajasta osallistujaksi Kirjallisuuskatsaus miesten isyyskokemuksista ja tuen tarpeesta sekä terveydenhoitajan tukemiskeinoista sekä opinnäytetyön pohjalta tehdyn esitteen Sivustaseuraajasta osallistujaksi työvälineitä isyyden tukemiseen (Martikainen ym. 2012). Kentälle jalkautunut isätyöntekijä tapasi 40 isää yhteensä 116 kertaa ja soitti 36 sovittua hoidon seurantapuhelua. Yleisin yhteydenoton syy oli parisuhdeongelma. Muita syitä olivat etävanhemmuuden haasteet, väkivallan uhka, vaikea raskaus ja masennusoireet. Suurin osa isistä ei sairastanut kliinistä masennusta eikä tarvinnut jatkohoitoa. Viiden perheen asioita hoidettiin vain puhelimitse. Muutaman asiakkaan kanssa keskusteltiin myös anonyymisti. Isä-hankkeen kynnyksetön ja joustava toimintatapa koettiin hyväksi niin henkilökunnan kuin perheitten taholta. Työntekijälle oli helpottavaa, kun oli tarjota konkreettista apua. Isille oli merkityksellistä keskustella luottamuksellisesti ja kiireettömästi. Työntekijän sukupuolella ei ollut väliä. Vanhemmat toivoivat isille omaa käyntiä terveydenhoitajalle. Erityisesti tarvetta oli, mikäli vanhemmilla oli tulehtuneet välit ja eroprosessi kesken. 4.5. JOHTOPÄÄTÖKSET Neuvolan henkilökunta tunnistaa hyvin isän tuen tarpeita. Henkilökunnan huolestuneisuus lisääntyy, mikäli jatkohoitoa on vaikea järjestää tai jonot ovat pitkiä. Isien perheellistymiseen liittyvä masennus on edelleen vähemmän tunnettua. On tärkeää jatkaa tiedottamista ja isien masennuksen tutkimista. Isät tarvitsevat tukea stressaavassa elämäntilanteessa. Apua on tärkeää saada nopeasti ja helposti. Kuuntelemalla isän tarina tuetaan isyyttä ja isän jaksamista. Isätyöntekijä on koettu tärkeäksi, sillä terveydenhoitaja mielletään usein enemmän äidin ja sikiön/vauvan työntekijäksi. Psykiatrisen sairaanhoitajan työ neuvoloissa on joustavaa ja painottuu ennaltaehkäisyyn, mutta mahdollistaa myös lievien mielenterveysongelmien hoidon osana neuvoloiden tarjoamaa palvelua. Perhe voi saada apua ennen kuin lapset oireilevat ja vanhempien ongelmat vaikeutuvat. Sivu 24