Käytännön markkina-analyysi ennen kilpailuttamista Lauri Rinta-Kanto Paikallisliikenneliitto ry Vuosikokous 14.3.2013 Helsinki
Kuopion, Joensuun ja Pohjois-Savon ELY:n toimivalta-alueiden kilpailutuksen taustaselvitys PÄÄKONSULTTI WSP FINLAND OY ALIKONSULTTI LAURIN LINJA KY
Haastatellut yritykset: Kuopion Liikenne Oy / Koiviston Auto Oy Savonlinja Oy / Linja-Karjala Oy / Autolinjat Oy Pohjolan Matka Lehtosen Liikenne Oy Oy Pohjolan Liikenne Ab Veolia Transport Finland Oy Nobina Finland Oy Jääskeläisen Auto Oy Savo-Karjalan Linja Oy Lauri Möttö Ky / Onnibus Oy
Edessä ovat historialliset ajat: Linja-autoliikenne vapautuu yli 80 vuotta kestäneestä liikennelupasidonnaisuudesta. Linjaliikennelupien yksinoikeuksiin perustuvat siirtymäajan liikennöintisopimukset lakkaavat asteittain vuodesta 2014 alkaen. Linja-autoliikenne joko - kilpailutetaan tilaajan (kaupunkiseutujen tai ELY:jen toimivaltaiset joukkoliikenneviranomaiset) määrittelemien kilpailukohteiden mukaisesti tai - hoidetaan reittiliikennelupien mukaisesti markkinaehtoisesti ilman yhteiskunnan subventioita.
Suurten kaupunkialueiden ulkopuolella linja-autoyritykset ovat perinteisesti vastanneet suunnittelusta ja liikennepalvelujen tuottamisesta viranomaisen hyväksymien lupaehtojen mukaisesti. Kilpailuttamisen myötä nyt suunnitteluvastuuta siirtyy kaupunkiseutujen ja valtion joukkoliikenneviranomaisille.
Tämä avaa mahdollisuuksia Tilaajille: Palvelutason mukaisen liikennepalvelun järjestäminen ilman yritysten eturistiriitoja Asiakkaiden kuljetustarpeet etusijalla ilman yritysten vanhoja aikataulu- ja reittirajoituksia Lippujen hintojen sääntely ja sen luoma ohjausvaikutus joukkoliikenteen suosioon Kilpailutus tuo mahdollisesti o säästöjä kustannuksiin o parannuksia palvelujen laatuun o parannuksia kaluston laatuun
Mahdollisuudet linja-autoyrityksille: tappiolliset ja kannattamattomat linjat voidaan lakkauttaa laajentumismahdollisuudet, yrityksen kasvumahdollisuudet kun yritysten liikennealueiden rajat poistuvat markkinaehtoisesti voi kehittää omia, muista erottuvia palveluja oman erityisosaamisen kehittäminen voi tuoda menestystä yritysten yhteenliittymillä voidaan tarjota laajempiakin liikennekokonaisuuksia
Uhkakuvat Tilaajalle 1: Tarjouksia joihinkin kohteisiin tulee vähän tai ei ollenkaan Markkinaehtoista liikennetarjontaa syntyy liian vähän palvelutason ylläpitämiseksi tai syntyy uusia alueita, jonne ei muodostu palveluita lainkaan Kustannukset voivat nousta merkittävästi tuotannon synergioiden poistuessa, jos tarjouspyyntöjen aikataulut ja autokierrot eivät perustu käytännön realiteetteihin
Uhkakuvat Tilaajalle 2: Bussiyritykset passivoituvat ja liikenteen kehittämisvastuu siirtyy yksin tilaajalle. Yrityksistä tulee vain palveluntuottajia sääntöjen puitteissa. Epäonnistumisen riski, jos tilaajalle ei anneta riittäviä resursseja asiantuntevaan suunnitteluun ja kilpailuttamiseen Pienten yritysten lukumäärä romahtaa, terveen kehityksen alkaminen markkinoilla estyy ja ala keskittyy voimakkaasti suurien operaattoreiden haltuun. Kustannustaso seuraavilla kilpailukierroksilla nousee merkittävästi
Uhkat linja-autoyritykselle 1: tarjousehdot ovat yritykselle kohtuuttomat liikenteenharjoittajalta puuttuu ammattitaito ja rohkeus kohdata tulevat muutokset nykyinen kalusto ei täytä tilaajan uusia ehtoja ja sen jälleenmyyntiarvo romahtaa tarjousten ehdot edellyttävät investointeja, joihin yrityksellä ei ole mahdollisuuksia
Uhkat linja-autoyritykselle 2: liikennesopimusten kustannusmuutosten korvauksen mekaniikka ei toimi, indeksiehto ei seuraa todellisia kustannuksia liikennetuotannon maantieteellinen kokonaisuus sirpaloituu liikenteen tuotannon synergiaedut menetetään ja kustannukset nousevat yrityksen tulevaisuuden suunnittelu vaikeutuu
Liikennepalvelujen tilaajat, ja sen kautta asiakkaat, tarvitsevat toimivan, monipuolisen ja tehokkaan markkinan tuottamaan tarvittavia palveluita. Eli riittävästi hyviä ja tehokkaita linja-autoyrityksiä.
Myös liikenteen tilaajalla on markkinoiden toimivuudessa oma intressi ja osa vastuusta. Tilaajan tulee tuntea ja tunnistaa ne keinot, joilla se vaikuttaa markkinoiden kehittymiseen. Tarjouspyynnön ehdot tulee laatia siten, että riittävän monet yhtiöt pystyvät tekemään tarjouksia tulevaisuudessakin.
Esimerkki: Kalustovaatimukset auton kapasiteetti, paikkaluku minimi vs. maksimi lattian korkeus, 350 mm vs. 375 mm pakokaasupäästöjen taso, Euro 2 3 4 5 - EEV 6 Jokin yksittäinen kohta edellä mainituista voi rajata suuren osan yrityksen kalustosta käyttökelvottomaksi ja sen vaikutus yhtiön talouteen ja tulevaisuuteen voi olla merkittävä. Tilaaja voi tarjousehdoilla pakottaa suuriin investointeihin heti tai ohjata investointeihin hallitun kehityksen myötä.
Tilaajan tulee tarjousehtojen asiallisella määrittelyllä antaa yrityksille riittävä siirtymäaika investointeihin ja toiminnan kehittämiseen sopimusliikennemallin mukaiseen toimintaan. On syytä harkita vieläkin mahdollisuuksia porrastaa tarjousmenettelyjen aloittaminen 6 kuukauden sykleihin tekemällä jatkosopimuksia siirtymäajan sopimuksiin.
20 80 sääntö. Suurin osa yrityksistä on edelleen perinteisten toimintamallien pihdeissä. yhtiön toimintatapa on yhä suvun perinteen mukaista toiminta on keskittynyt vain omien linjojen hoitoon ilman kustannusseurantaa suuri osa yrityksen pääomasta on sidottu kalustoon ja varikkokiinteistöihin sopeutuminen muutoksiin on kankeaa
Toimiva tilaaja-tuottaja-malli edellyttää yrityksiltä nopeaa joustavuutta ja kykyä muuttua tarjousehtojen mukaisesti kustannusseurannan ja tarjouslaskennan osaamista ja jatkuvaa kehittämistä vain vähän pääomia kiinni linja-autokalustoon, joka voi tilaajan ehtojen muuttuessa olla epäkelpoa jo muutaman vuoden kuluttua kykyä jakaa toimintoja maantieteellisesti ja kustannustehokkaasti tarjousmenestysten mukaisesti
Tilaajan tulee ennen kilpailuttamista analysoida ja taustoittaa yritystoimintaa ja markkinoiden toiminnan ehtoja, josta se itsekin on riippuvainen. Tilaajan tulee tuntea linja-autoyritysten markkinat, joiden toimintaan tarjouspyyntöjen ehdoilla on suorat ja jyrkät vaikutukset.
On myös tilaajan vastuulla, keskittyykö liikennepalvelujen tuotanto samalla tavalla kuin kaupan markkinoille on tapahtunut. Onko tulevaisuudessa edelleen runsaasti linjaliikennettä tarjoavia yrityksiä, vai onko vain A-, B- ja C-konsernit?
Kiitos!