SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2324 KANNUS KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT - BY K. J. NEUVONEN OTANIEMI 1971

S1S~,LLYS - CONTENTS Alkusanat 4 Tutkimusvaiheet Kallioperan vleispiirteet ja alueen morfologia 6 Pintakivilajit Kiilleliuskeet ja kiillegneissit amfiboliitit 12 Kalkkikivet, karret ja pyrokseenigneissit 12 Kvartsiitit ja arkoosigneissit 14 Svvikivet 15 Ultraemaksiset svvakivet 15 Dioriitti 16 Granodioriitit 17 Graniittiset svvakivilajit 19 Tektoniikka ja stratigrafia 30 Malmiaiheet ja teollisuuskivilajit 22 Summary : Explanation to the map of rocks 24 Introduction 2 4 Supracrustal rocks 24 Plutonic rocks 25 Tectonics and stratigraphy 26 Kirjallisuutta - References 28

ALKULAUSE Kasilla oleva karttalehtiseiostus on kymmeiien vuotta my6hassa. Sell ilmestvminen naytti jo kokolailla kyseenalaiselta. mutta Geologisen tutkiinuslaitoksen julkaisu- ja kirjallisuuspalvelu sai allekirjoittaneen kaivamaan esille vuosien takaisen konseptin. jokes nyt ilmestyv painosta vain hieman siistittyna. Selostus on varsin puutteellinen ja kaipaisi perusteellisen muokkauksen, mutta koska siihen ryhtyminen olisi varmasti merkinnyt ilrnestymisen uutta pitkaaikaista lvkkaantymista. on siita luovuttu. Toivottavasti selostuksesta kay ilmi tekijan henkilokohtainen nakemys alueen kallioperan kehityksen paapiirteista. Sen esiintuominen on nimittain ainoa syy, jonka perusteella selostuksen ilmestymista voidaan perustella. Itse kartan kayttoa, tanian kaltainen selostus tuskin auttaa. Fil.lis. Toini Mikkola ja rouvat Elsa Jarvimaki ja Lea Torssonen ovat auttaneet piirrosten saattamisessa painokuntoon. Siita heille erityinen kiitos. Turussa. maaliskuun 19 paivana 1971 K. J. Neuvonen

TUTKIMUSV'AIHEET Kannuksen kallioperakartta kasittaa Maanmittaushallituksen kan.takartaston 1 : 100 000-mittakaavaisen lehden 2324. Alueeseen kuuluu osia Alavetelin, Himangan, Kaarelan, Kannuksen. Kalvian. Lohtajan ja Ullavan pitajista. Alueen kallioperdh ovat aikaisemmin kuvanneet Ma.kinen (1916), Saksela (1932, 1933 ja 1935), Vayrynen (1923 ja 1936) ja Hietanen (1938). Geologinen tutkimuslaitos aloitti alueen kallioperakartoituksen uudelleen kesalla 1954. Kartoitus suoritettiin 1 : 20 000-mittakaav aisille Maanmittaushallituksen peruskartoille tai naiden puuttuessa samakaavaisille ilmakuvakartoille. Ylioppilaat Lauri Konttinen ja T. A. Heikkila avustivat allekirjoittanutta kartoitustyossa kesalla 1954. Heikkila osallistui kartoitukseen myos kesa11i1 1955. Konttinen suoritti kartoitusta karttalehden koillis-osissa ja Heikkila avusti tekijaa erityisesti lehden etela- ja kaakkoisosissa, mutta myos muualla. Molemmille haluan tassa esittaa kiitokseni. Revisiotutkimuksia oleo alueella suorittanut lisaksi kesina 1956 ja 1957. Karttakuva perustuu etupaassa kalliopaljastuinahavaintoihin. Koska paljastumatiheys alueella kuitenkin on varsin vaihteleva ja yleensa harva, on kivilajien valisia rajoja pyritty selvittamaan muillakin keinoilla. Aeromagneettiset ja sahkoiset anomaliakartat ovat tassa suhteessa olleet suurena apuna. Niistd on myos saatu viitteita alueen kallioperan tektonisessa tulkiiinassa. Mazrdttiiessa kiillegneissin ja graniittisten svviikivien v iilisia kontaktirajoja ei anomaliakartoista kuitenkaan ole ollut suurta apua. Paljastumattomalla alueella on sen vuoksi jouduttu turvauturnaan moreenista suoritettuihiii kivilaskuihin ja lohkarehavaintoihin. Myos ilmakuvia, kriittisissa kohdin stereopeitteena, on kaytetty geologista karttakuvaa luotaessa ja alueen rakennetta selvitettaessa. Kaikista vritvksista huolimatta on karttalehden antama kuva alueen kallioperasta sangen puutteellinen ja paikoin suorastaan vaara. Tekija uskoo kuitenkin, etta suoritettu harvojen kallioperahavaintojen interpolointi ja yhteenveto on luonut alueen kallioperasta kuvan, joka on paapiirteissaan oikeaan osunut, vaikka virheita ei vksitviskohdissa olekaan voitu valttaa.

6 KALLIOPERAN Y LEISPHRTEET JA ALUEEK MORFOLOUIA Karttalehtialueen selviist,i yleisin kivilaji on kiillegneissi, joka kallioperakarttaan on merkitty sinisella. Kivilajissa tavataan melkoista koostumusv aihtelua, mutta sites ei ole voitu karttakuvaan merkita. Tahan, ilmeisesti sedimenttisyntyiseen kivilajimuodostumaan liittyy joukko muita suprakrustisia kivilajeja. Tallaisia ovat vain siella taalli paljastuneina todetut kvartsiitti, kalkkikivi, mustaliuske ja amfiboliitti. Kaikki names kivilajit ovat luonteeltaan sedimentt.isiii. Amfiboliittien joukossa saattaa olla m,yos vulkaanisperaisia. Selvia vulkaanisteii pintakivien reliktirakenteita omaavia irtokivilohkareita on tavattu alueella kivilaskujen yhteydessa, paikoin runsaastikin, mutta missaan ei niita ole tavattu kalliopaljastumissa. Suurin osa misty lohkareista Hence kotoisin karttalehden ulkopuolelta. Karttalehden etelaosassa esiintyy varsin laaja graniittialue, johon liittyy pegmatiitteja. Pegmatiittisia juonia tavataan leikkaavina mvos koko karttalehden alueella. Lehden pohjois- ja itiireunaan keskittyvat koostumukseltaan granodioriittiset svvakivet. divan karttalehden kaakkoiskulmaan on merkitty dioriittiluokan syvakivialue. Kivilaji on taalla kuitenkin nimenomaan reunoiltaan voimakkaasti graniittiutunut. Karttalehden alue on morfologisesti varsin tasaista. Mataloita moreenimakia ja hiekkaharjuja kohoaa pitkalle soistuneesta pohjasta. Pitkat, keskenaan yhdensuuntaiset jokilaaksot jakavat alueen luoteissuuntaisiin lohkoihin. Kokonaisuudessaan maasto kohoaa tasaisesti Perameren rannikolta sisamaahan pain niin, ettii korkeimmat kukkulat karttalehden kaakkoiskulmassa ovat hieman vli 100 metrin korkuisia. Toisaalta osoittavat kalliopaljastumien keskinaiset korkeussuhteet, etta ne muodostavat yhtenaisen mereen pain viettavan talon, joka ilmeisesti kuvastaa alueen prekvartaarisen peneplaanin nykyistd kaltevuutta (Kuva 1). Kvartsiittinen Kalvian Hopeakallio edustanee ymparistoiian hieman korkea,mmalle kohoavaa huippua (Okko, 1949). Vanhan peneplaanin kalteva asento taytvnee olettaa suurelta osalta mannerjaatikon painosta johtuvaksi. Maan kohoamisnopeuden johdosta ei irtomaapeite ole huuhtoutunut pois moreenikumpareiden laelta. minka vuoksi tally alueella ovat kalliopaljasturnat moirin paikoin harvalukuisia. Okon (1949) makaan moreeni on laajasta levinneisyydestaan huolimatta harvoin 4---5 m paksumpi. Kallioperakartoituksen yhteydessa on kuitenkin todettu, etth alueen kaivoissa on vain harvoin paasty kallioon saakka, joten moreenin taytyv olla sisamaassa laajoilla alueilla vii 10 metrin paksuista. Moreenin lisaksi hietikot.,,not ja jokikerrostumat verhoavat kallioperaii. Alueen morfologiset piirteet ovat sen vuoksi vain sangen vahiiisilta osin kallioperiin maaraamiii.

7 r )- m - 0 -.er ev,nnar ;., 0 Ho,,,Pera / a rsy1c R, 1 5cc-nH C, ~. 50m1, //ORiippa OJolkka e ncka O ii ' ^~SKbcCKc 0,opeaka!.0 1O Km 20krn 30 Km eta~syys - annikcctrliuva 1. horkeimpien niakien lakikorkeudet kartta-alueella. 1lusta pal lo, kalliomaki ; valkoinen pallo, irtomaan muodostama tai peittaina maki. Fig. 1. Highest hill tops in the map area. Black circle, bedrock hills : white circles, hills formed or covered by Quaternary deposits. PIN'TAKI VI LAJIT KI1LLEL1LSKEET JA KIILLEGNEISSIT Vleisin kivilaji karttaleliden alueella on harmaa kiillegneissi. Sen paamineraaleina ovat kvartsi, oligoklaasinen plagioklaasi ja biotiitti. Paikoin kivessa on myds muutama prosentti kalimaasalpaa. Kivesta on sen vuoksi varsin oikeutetusti kaytetty nimitysta biotiittiplagioklaasigneissi (esim. Saksela, 1933), joka pituutensa vuoksi on kuitenkin hankala vleiseen kavttoon. Kivi on paikoin erittain hvvin sailynvtta. Tallaisissa kohdissa on kivessa nakvvissa selvd kerroksellinen rakenne ja muita reliktipiirteita, jotka kiistattomasti osoittavat sen olevan sedimenttista alkuperaa. Kivilajien raekoko ja mineraalikoostumus vailitelee runsaasti. Laajimmin on levinnyt muunnos, jossa karkearakeiset (n. 1 mm), plagioklaasirikkaat kerrokset vaihtuvat hienorakeisemmiksi ja hiotiittirikkaiksi (graded bedding). Kerrosten paksuus tallaisessa kivilajissa vaihtelee yleensa 0,2-3 m. Karkearakeisissa kerrosten osissa voidaan mikroskooppisessa tarkastelussa todeta pienia fylliittisia murskaleita. Kivilajia on pidettava alkuperaltaan grauvakkana. Taulukossa 1 esittavat analvvsit 1 ja 2 grauvakkagneissin keskikarkean osan mineraalikoostumusta.

s Taulukko 1. Kannuksen karttalehden pintakivion mineraalikoostumus. Table 1. Mineral composition of the supracrustal rocks of the map sheet. Kvartsi - Qaar C... 30 44.6 41,5 39,4 57,1 34,8 42,6 59,7 Plagioklaasi Plagioclase 44 32,3 37 1 22,0 9,8 ~ 17,0 46,4 22,6 25,1 (.fin) (20) (24) (25) (25) (45) ('10) 20) ( :34) (36) llikrokliini -- Microcline 0,5 3,5 10,0 7,6 7,6 1,2 Biotiitti --- Biotite.. 19 21,2 19,3 28,7 6,5 10,4 lluskoviitti - 11nscor-ile Sarvivalke -- hornblende lliopsiidi Kloriitti - diopside - Chlorite Titaniitti-Sphene. Klinozoisiitti - Clin.ozoisite Kalsiitti -- Calcite.. Opaakkeja -- Cpaques 3luut - Accessories t 2 3 4 6 7 H 9 (1,5 4,2 8,2 8,3 46,6 28,0 5,8 (),5 i1, :3 4,6 1,1 1,3 1. Biotiittiplagioklaasigneissi -- Biotite-p(agi.oclase-gneiss, anal. Eoro Nlakinen (Saksela, 1933). 2. Koskikarkea kerros grauvakkagneississa -- Coarse-,grained bed in grayuracke gneiss. 11,'KK)54, Pirskari, Kalvia. :3. Biotiittignoissiosa suonigneississii --- Biotite gneiss fromm veined gneiss, 153 LK, 54. Jvlha, Kannus. 4. Kerroksellinen kiilleliuske - -Stratified mica schist, 791TH, 54, Korpilahti, Kaarela. 5. Diopsiidi-arnfiboliittI --Diopside amphibolite, 1901A,,L{i54, Kuurankallio, Kaa nns. 6..rkoosikvartsiitti --A rkose quartzite, 244iTHI55, Selkamaa, Lohtaja. 7. Arkoosigneissi - - rirlcose gneiss, 238'THt55, Alaneva, Koskenrnaa, Kannus. 8. Kvartsiitti Quartzite, 1-lopiavuori, lsalvia (Anna Hietanen. 1938). 9. Kvartsiitti - Quartzite, 5!TH!54, Nierni, Vahajar%vi, ltnotsalo. Kalviii. 9,2 14,7 6,6 3,8 1 1,9 1,1 2,2 0,6 (1,7 0,5 0,6 0,6 Paikoin kivilaji on normaalia hienorakeisempaa, kvartsirikkaampaa kiilleliusketta, jolloin kerrokset ovat huomattavasti (10--0,5 sm) ohuempia. Myos tames kiilleliuske on alkuperaltaan sedimenttinen. Se edustaa savisempaa osaa kerrostumapatj assa. Hyvin hienorakeista ja ohutkerroksista kiillegneissia tavataan Kalvian kirkolta lounaaseen Suonperassa ja Kotkassa (Kuva 2). Kivi on rapautumispinnassa vaalean punertavaa. Sen paamineraaleja ovat kvartsi ja alhiittinen plagioklaasi. Lisaksi on kivessa hieman mikrokliinia ja femisena mineraalina kloriittia. Kivi saattaa, olla alkuperaltaan tuffiittia. Kemiallinen analyysi kivesta on esitetty taulukossa 3, no 4. Samankaltaista kivilajia tavataan karttalehden koilliskulmassa -.N'larskvlassa ja Kannuksesta Ullavalle johtavan maantien varrella Mantysaaren talon kohdalla. Siella on kivessa amfiboliittisia vi likerroksia.

9 Tynva 2. Tyerroksellinen hapan tuffiitti. Fiq. -2. b"tratificd acid luffite. Kalimaasalvan maara on karttalehden kiillegneisseissi yleensa varsin alliainen. Poikkeuksellisesti saattaa sen maara nousta muutamaan prosenttiin. Liekkifotometrisesti on joukosta kiillegneissinaytteita maaratty K/Nasuhde tarkoituksena selvittaa kaliumrikkaitten muunnosten alueellinen jakautuminen (Taulukko 2). Mitaan selvaa saannonmukaisuutta ei kuitenkaan ole voitu todeta. Kaliumin selvaa rikastumista ei mvoskaan voida osoittaa suonigneissimaisesti esiintyvnn kiillegneissin paleosomisissa osissa. Tnllaista migmatiittista kivila,jia tavataan mm. Peitsossa, llarinkaisissa ja Jokisalon Vahtikalliossa (Kuva 3). Migmatiiteissa on turmaliinin ja myos apatiitin ninnra norinaalia kiillegneissin korkeampi. llonessa paikassa tavataan kiillegneississa porfvroblasteja sisi ltavia inuunnoksia. Yleisin porfyroblasti lienee almandiini, mutta andalusiitti ja kordieriittipitoisia muumloksia esiintyy myos. Porfyroblastit ovat naissa useimmiten serisiittivtyneet. Konkreetioita (Saksela, 1933) tavataan alueen grauvakkagneisseissa saannollisesti. Ne seuraavat kerroksellisuutta ja varsin yleisesti voi nahda, etta ne ovat alkuaan muodostaneet vhtenaisen kalsiumrikkaan kerroksen, joka poimuttumisen yhteydessa on katkeillut kappaleiksi. Kerrosten alkuper lienee merkeli. Taulukossa 1 on esitetty kiillegneissin eri tyyppien mineraalikoostumuksia, taulukossa 3 kaksi kiillegneissista tehtya, kemiallista analyysia. Alueen aeromagneettisessa kartassa nakyvat hairiojaksot aiheutuvat suurimmaksi osaksi kiillegneissikompleksiin laheisesti kuuluvista grafiitv- ja kiisumineraalipitoisista mustista liuskeista. Kivilaji on kuitenkin varsin hei- 2 12055 71

i 10 Canlukko 2. Alkalimaarityksia Kannuksen karttalohden kivilajeista. Liekkifotometrisesti rnaarannyt Rolf Lappalainen. Table.'_'. Sodium and potassium in rocks from the map sheet area. Determined with a flame photometer by Rolf Lappalainen. Kz o wt sa g o wt '5, K,o -t Na,0 wt q K/ Na Tonaliitti - Tonalile, liollanti, Valikannus,! Kannus ' 0,83 4,19 0,20 0,13 Tonahitti -Tonalile, Viiliviirre, Kannus 1,66 5,41 0,31 0,20 kvartsr iornitti Quartz diorite, Karhukangas,' Toholampi 1,52 4,15 0,37 0,34 Kvartsidioriitti - Quartz diorite, Salkoneva,' Norppa, Kalvia ' 2,34 3,28 0,71 0.46 Kvartsidioriitti -- Quartz diorite, Norpanjarvi, Gllava 2,81 3,01 0,93 0,60 ( ;raniitti-g'raiute, Koutosenmiiki, Kannus... 3,38 3,78 0,89 (),58 (iranodioriitti--granodiorite, Ypyanoja, Kannus 2,23 4,00 0 156 0,36 Granodioriitti - Granodiorite, lsokallio, Passoja, Kalvia 1,77 5,07 0,35 0,23 Profvvrinen granodioriitti- Porp)hyritie grano diorite, Sauimaljarvi, Ilonkipera, Kalvia, 1,61 4,17 0,39 0,25 l Graniitti -- Granite, Pilitineva, Ilonkipera, Kalvia 2,23 3,86 0,58 0,38 Graniitti - Granite, Valikyla, ilonkala, Kklvia.. 4,72 3,52 1,34 0,87 Graniitti-Granite, Totusjarvesta E, Valikyla,, Kalvia ', 4,85 2,96 1,64 1,06 Graniitti-Granite, Yliojanniittv, Kiimakaari,' Valikyla, Kalvia 4,94 2,91 1.70 1,10 Graniitti-Granite, Ilerronen, Kalvia 5,99 2,66 2,26 1,46 Biotiittiplagioklaasigneissi -- Riotite-plagioclaseJ gneiss, ltyllykangas, Ilonkipera, Kklvia 1,65 3,41 0,48 0,31 Biotiitti plaaioklaasigneissi - Riotite-plagioclasegneiss, Aliekoja, Kalvia 2,12 2,67 0,79 0,51 Kiilleliuske - Mica schist, ililjuukangas, Yli-` viirre. Kannus '. 3,19 2,60 1,23 0,80 Biotiittigneissi - Riotite gneiss, Rita, Kalvia.. 2,99 2,28 1,31 0,85 Grauvakkagneissi-Graywacke gneiss, Rautaparanneva, Kalvia 3,81 2,81 1,36 0,88 Biotiittigneissi - Riotite gneiss, Kiilviiinjoki, Ruotsalo, hiilvia 3,11 2,15 1,45 0,94 Fvlliitti-Phyllite, lliirskvla. Kannus 3,06 1,87 1,64 1,06 Fvlliitti-Phyllite, Kokkoharju, Lohtaja 2,99 1,711 1,76 1.14 kosti paijastuneena. Alonin paikoin vain ruosteinen lohkareisto paljastaa magneettisen hiiirion aiheuttajan. Kivilaji on parhaiten paljastuneena Kannuksen pitiijan Koskenmaan Aijanriimeess,, jossa sita on joskus koemielessa hieman louhittu magneettikiisun vuoksi. Kiisu on kuitenkin nikkelipitoisuudeltaan varsin alhainen. Liuskeessa vuorottelevat siella tremoliittiset ja kiillepitoiset kerrokset.

1 l I n a 3. Siionirnei>oizi. -Fir). )ii?ss. Portkari, Kalvia ''Caulukko 3. Kerniallisia analyvseja karttalehtialueen 1 ivista. Analyysit I---(1 on tehnyt Rolf Lappalainen rontgenfluoresscnsimenetelrnalla. Table 3. Chemical analyses of rocks in the map sheet area. Analyses 1--6 by Rolf Lappalainen. using X-ray fluorescence rneth.od. 1 2 i 4 6 7 pain" sat `.o pain" wt o pain" "t ` pail( wt ` pain" ~vt `.o pa iuo pct,. pain( ss't % SiO, 60,50 73,15 70,30 71,30 64,75 67,25 68,84 Ti02 0,41 0,30 0,70 0, 70 0,61 0,81 0,40 A1 203 20,50 13,10 12,90 12,20 12,60 13,45 13,28 Fe2 2,10 1,79 1,55 1,40 1,90 2,18 1,33 0 3 Fe( 1,38 0,89 '-3, 75 3,30 3,30 2,49 1,19 111(0 0,05 11,04 0.06 (1,08 (1,09 0,05 0,25 11g0 1,30 0,53 2,40 2,20 3,49 1,65 0,59 CaO :3,97 2,25 1,40 1,(36 5,71 2,70 4,79 Na 20 5.45 4,32 2,2 5 3,(10 4,2(1 3,25 1,99 10) 3,43 2,22 3,15 1,62 1,56 3,13 1,28 kb 20 11,01 0.01 (1,02 (),01 0,() 1 0,01 FeS 2 2,55 SrO 0,09 0,04 0,02 (1,03 0,09 (),O3 FeS 2,61 BaO (1,01 0,03 0,(14 0,03 0,04 0,02 TANS 0,01 Z r 0 2 0,05 0,04 0.03 (1,03 11,1)4 0,04 CtiS 0,02.............. P2U3 0,40 0,24 (1,13 (1,15 0.51 0,30 11,0 4 1,24 H 2 0* 1.06 (),95 1.31 2.27 1,18 2,10 11 20-0,24 1011.71 99,95 1 100,01 99,98 100.05 99,46 1(10,66 (*) maaratty hehkutustappiosta--de)e nii, ted. u s 3)0 iii on Loa,:. 1. Tonaliitti-Tonalite. 8,i LK,'54, NTaliviirre, Sarvingin kallio, Kannus. 2. ()ranodioriitti - Gra.nodioritc, 254 ;TH, 55, Ypy'injarv i, Lobtaja. 3. (1rauvakkagneissi --- Grayrcacke gneiss, 45 KN 54, kangas, Kahvia. 4. Tuffiittiliuske --- Tuff ite schist, 102 ; TH 54, Klapurinlarvi, Suonpera, Kalvit 5. Plagioklaasiporfyrinen reunamuunnos, grauodioriit :ti -- Plagioclase porphyritic border zone, granodi,orite, 19 LKj54, Runsaankallio, Hnnanka. 6. Biotiittigneissi - Biotite gneiss, 22611 H/'55, llautala, KalviS. 7. Klinozoisiitti-kvartsiitti - CI inozoisite-quartzite, Hopiavnori, Kalvia. Analysoinut, analyst Elsa Stahlborg, Hiotanen (19 :38).

12 AM FIBOLIITIT Amfiboliitteja on karttalehden alueella vain niukasti. Kannuksen kirkonkylan lounaispuolella on amfiboliittijakso ndkyvissn Kuuronkalliolla. Kivi on hyvin tummaa, keskirakeista ja rapautumispinnassa selvasti juovaista. Kiven paamineraalit ovat sarvivalke ja diopsidi. Plagioklaasia (An,,) ja kalsiittia on kivessa noin 10 %, mutta niiden rnaara vaihtelee eri juovissa inelkoisesti. Aksessorisina on kivessa magnetiittia ja titaniittia. Taulukossa 1 on esitetty kiven mineraalikoostumus mitattuna kohtalaisen tasalaatuisesta naytteesta. Kivilajien pyrokseenipitoisuus on niin korkea, etta siitd on yleensdd kaytettava diopsidi-amfiboliitin nimitysta. Lukuisat irtolohkareet todistavat kuitenkin, etta vvohykkeeseen kuuluu myos diopsidittomia tyyppeja. Kuuronkalliossa on kivessa paikoin nakyvissa breksiamaista kivea, joka on luonteeltaan agglomeraattinen. Samankaltaista rakennetta tavataan vvohykkeen pohjoisosissa karttalehden reunalla. Salli (1961) on tavannut samara amfiboliittijakson jatkeella tyynylaavarakennetta. Kuuronkallion etela- ja kaakkoispuolella tavataan kiillegneississa ohuita amfibolipitoisia valikerroksia, ja vahainen amfibolipitoisuus on tvvpillista koko tamnn alueen kiillegneissille. Tames lienee selitettavissn kalsiumkarbonaatista, jota lienee sedimentaation aikana jonkin verran sekoittunut klast.isen aineksen joukkoon. Aerogeofysikaalisten karttojen mukaan sattuu amfiboliitti hairiojakson viereen. Sama hairio jatkuu pitkana ja kapeana vyohykkeena karttalehden itareunalla keskelln kiillegneissialuetta. Edella inainittu tyynylaavarakenne Himangan karttalehdella sijaitsee taman sainan hairiojakson reunassa. Amfiboliittien on katsottu stratigrafisesti kuuluvan lahelle situ mustaliuskehorisonttia, joka hnirion aiheuttaa. Kartalle on taman vuoksi merkitt 'v amfiboliitteja muutamaksi kapeaksi XT yohvkkeeksi hairiojakson viereen siella missy maastossa on kivilajia tavattu lohkareina, vaikka kalliopaljastumia ei olekaan todettu. Diopsidipitoinen amfiboliitti Kuuronkalliolla on kasitettavn alkuperdltaan sedimenttiseksi. Litologisesti varsin samankaltaista diopsidigneissia on tavattu epapuhtaan kalkkikiven yhteydessd Ruotsalossa ja Karhissa karttalehden luoteisosassa. Lolikareisto ja karttalehden ulkopuolella tavatut reliktiset piirteet todistavat kuitenkin kiistattomasti, etta amfiboliittijaksoon liittyy myos effusiivista alkuperaa olevia kivilajeja. Nama adustanevat korkeinta kerrostumahorisonttia lehden pohjois- ja itdosissa. KALKKIKIVET. K ARRET JA 1'YROKSFEK1GNE1**IT Vahajarven koillispuolella Kalvian Ruotsalossa esiintyy epapuhdasta kalkkikiven kapeina valikerroksina kiillegneissin ja kvartsiitin kontaktissa

13 Ruva 4. lialkkignei - Fiq. 4. Calcareous (lueiss. \ali5,jarvi, Ruotsalo, Kiilvia (Kuva 4). Kalkkikivea on yritetty hieman louhia maanviljelyskalkiksi, mutta kerrosten kapeus on ollut tyossa suurena haittana. Kerroksisuus nakvy louhoksessa heikosti. Lahiseudun paljastumissa tavattavassa diopsidigneississa sen sijaan on kivilajien kerroksisuus selvasti todettavissa. Kalsiittikerroksia sisaltavaa diopsidigneissia on useassa paikassa Hopeavuoren kvartsiitin ymparilla. Erikoisen kauniina on vaakakerroksinen diopsidigneissi nakyvissa valtamaantien leikkauksessa Pirskarin niemen etelaosassa lahella Rvtikarin kalasataman tienhaaraa (Kuva 5). Karsiutuneen kalkkikiven ja epapuhtaan, maasalpapitoisen kvartsiitin vuorokerroksia on myos Karhin kylassa Lohtajalla. Kivilaji on taa1la hyvin paljon Ruotsalon diopsidigneissin kaltaista, mutta se on voimakkaammin ruhjoutunutta ja varsin epahomogeenista. Breksioituneet kvartsiittimurskaleet syvalle rapautuneessa kalkkikivessa antavat kivilajille konglomeraattimaisen ulkoasun. Kalkkikiven paamineraalina on kalsiitti. Karsiutuneissa kohdissa esiintyy sen rinnalla diopsidia, paikoin sarvivalketta, An-rikasta plagioklaasia ja kvartsia. Aksessorisesti tavataan diopsidirikkaissa kalkkigneisseissa usein magneettikiisua. Ohuina valikerroksina esiintyy mustaa liusketta. Kerroksellinen rakenne todistaa alueen kalkkikivien ja diopsidigneissien olevan alkuperaltaan sedimenttisia. Primaarirakenne on voimakkaiden Iii-

14 liuva 5. Vaaka-keroksinen diopsidignei~-i. I5q. :i. HorizoIi.tulltt bedded diol ide g3uias. Rvtikari, Niilviu kuntojen vaikutuksesta kuitenkin paikoin kokonaan havinnyt. Kalkkikivien esiinty minen biotiittigneissin ja kvartsiitin valissa osoittaa niiden sedimentoituneen aikana, jolloin merivaihe oli muuttumassa litoraaliseksi. KVARTSIITIT JA ARKOOSIUNEISSIT Kalvian pitajan Ruotsalossa on laajahko alue kvartsiittia, jonka reunaosissa tavataan kalkkirikkaita valikerroksia (s. 12). Kivi on variltaan soke. rinvalkeaa ja vaikuttaa makroskooppisesti kvartsirikkaalta ja klastiselta- Mikroskooppinen tarkastelu osoittaa kuitenkin kiven olevan voimakkaasti uudelleenkiteytynytta. Kiven mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 1, sarake 8 ja 9. Kivessa paikoin runsaasti esiintyvan klinozoisiitin on Anna Hietanen (1938) tutkinut. Mineraalin optiikka ja kemiallinen analyysi on esitetty taulukossa 4. Anna Hietasen (1938) tutkimuksessa on myos esitetty kemiallinen kokonaisanalvvsi kvartsiitista, josta klinozoisiitti on tutkittu. Tiima analyysi on esitetty taulukossa 3. Kuten taulukon 1 analyysituloksista ilmenee on kvartsiitin mineraalikoostumus varsin vaihteleva. Kiven kvartsi-plagioklaasisuhde vaihtelee var-

. I 2 Taulukko 4. Klinozoisiitti. Kvartsiitti. Hopiavuori, Kalvid. SiO 2 40,36 wt o Analysoinut Elsa Stahlberg (Anna H6e- Ti0 2....I 0,09 7,oisiitti 91,3 mol -() tanen, 1938). :1.Fe2O3 2 0 3.. 30,6 7, Pistasiitti 8,7 mol,... 0,01 Sp.,r. - 3,230-3,213 Table 4. Clinozoisite. Quartzite, Hopia- FeO 1,77 U = 1,070 vuori, Iialvui. 11g0.... 0,74 13 = 1,074-1,681 (from 4o-na Hietanen, 1938). Ca 0.... 22,62 v = 1,691 11 20... 3,G i y -a =- noin 0,013 11 2 0-2V = 31-5 :~ 100,36 sin valjissa rajoissa. Alyos kivilajien kiillepitoisuus vaihtelee. Valikerroksina on biotiittirikkaita, lahes biotiittigneissimaisia muunnoksia. Loiva-asentoisen kerroksisuuden rinnalla on kivessa jyrkkakaateinen rakoilu, jonka suunnassa esiintyy myos runsaasti kvartsi-, pegmatiitti ja graniitti j uonia. Lohtajan Karhin kylassa on kvartsiittia, joka paikoin on hyvin samanlaista kuin Ruotsalossa. Kivilajeissa esiintvv runsaasti karsiutuneita kalkkikivivalikerroksia sainalla lailla kuin Ruotsalossa. Kerrostuma on Karhin alueella voimakkaasti ruhjoutunut ja kvartsiittikerrokset ovat venymisen yhteydessa katkeilleet. Kerrostumajaksossa on kauttaaltaan hieman magneettikiisua. Karttalehden kaakkoiskulmaan, Lohtajan, Toholainmin ja Kannuksen pitajien nurkkaukseen on merkitty kvartsi-iiaasalpaliuskejakso. Tama kivilaji poikkeaa mekoisesti Ruotsalon ja Karhin kvartsiiteista, ja kuuluu tekijan kasityksen mukaisesti stratigrafisesti taysin eri asemaan kuin ne. Petrografisesti se poikkeaa varsin vahan eraista biotiittigneissityypeista, kuten ilmenee taulukossa 1 (sarakkeet 8 ja 9) esitetyista aualyyseista. Rakenteeltaau kivilaji on ruhjeinen ja voimakkaasti uudelleenkiteytynyt. Reliktirakenteita ei ole niikvvissa, mutta kivilajien juovaisuus saattaa olla primaarikerroksisuuden suuntainen. Liuskeiset osat kivilajia muistuttavat biotiittigneisseja ja voitaisiin laskea niihin geneettisesti kuuluviksi, mutta tasarakeiset niuunnokset sen sijaan ovat alueen eraiden syvakivien kaltaisia. Varsiukin Valikannuksen granodioriitin reunarnuunnokset muistuttavat Selkamaan arkoosigneisseja. Naiden kivilajien alkuperan selvittely ei liene kiistattomasti ratkaistavissa. Tekija on taipuvainen pitamaan niita alkuperaltaan sin situ)) rapautumiua. SYVAKIVET ULT14AEMAKSISET SVVAKIVET Kannuksen pitajan Koskenmaan kylassa, noin 1 km lounaaseen vahaisesta Viirilammesta, on pieni kalliopaljastuma sarvivalkeperidotiittia. Kivi- 15

(22) 16 laji on kohtalaisen karkearakeista (n. 1,5 sm). Sarvivalkkeen rinnalla on kivessa hieman plagioklaasia An,,, kummingtoniittia ja magnetiittia. Kivilajien kontaktit eivat ole nakyvissa. ll1oh,1itt1 harttalehden kaakkoiskulmassa, Norpanjarven ymparilla on muutamissa kalliopaljastunlissa tasarakeista syviikivea, joka on luettava dioriittiluokkaan kuuluvaksi. Paamineraaleina ovat plagioklaasi, kvartsi, sarvivalke ja biotiitti (Taulukko 5, no 8). A'arsin yleisesti on kivessa tapahtunut sekunddiarisia muutoksia, joiden vaikutuksesta biotiitin ja kvartsin maarii on noussut ja kiveen on tullut in yos kalimaasalpaa. Parhaiten sailyncissa kohdissa on kivilajissa sarvivalkkeen sisalla ntkyvissa augiittirelikteja. Rakenne on hypidiomorfinen ja aksessoreina esiintyv melkoisesti t1taniittia ja myos zirkonia. Suuntautuneisuus on vahaista. Taulukko 5. Svvdkivien mineraalikoostumus. Table 5. Mineral composition of the platonic rocks of the map sheet area. 1 2 3 4 fi Kvartsi - Quartz 17,5 27,2 38,6 41,3 34,5 29,4 1 33,4 22,3 Plagioklaasi Plagioclase. i 46,9 67,2 34,4 38,4 21,0 40,7 40,0 40,0 1 An) (28) (17) (25) ( ) (15) (20) (24) 1likrokliini - llicrocline. 1,3 j 7,7 12,5 38,1 21,7 25,5 13,8 Biotiitti -- Biotile 10,7 4,6 7,9 5,6 2,2 5,7 0,3 11,7 111uskoviitti - Muscovite.. 41' 0,1 Sarv ivalke -- Hornblende.. 20,8 0,7 11,9 Kloriitti - Chlorite 0,9 0,5 'i, -- U,7 lluut - Accessories * I 1,9 0,3 2,4 1,7 01 18 i 06 I 03 * (oksideja, apatiittia, zirkonia ja muuttunlistuloksia) * (oxides, apatit), zircon and secondary minerals) 1. Kvartsidioriitti -- Quartz diorite, 37/KN/54, Konttilannokka, Karhi, Lohtaja. 2. Tonaliitti -- Tonalite, 11/LK/ 54, Hollanti, Vi likannus, Kannus. 3. Granodioriitti - Granodiorite, 254/TH/55, Ypyanoja, Kannus. 4. Granodioriitti - Granodiorite, 156/LK/ 54, Laitaneva, Ypyiinoja, Kannus. 5. Graniitti - Granite, 150/ KN/54, Herronen, Kalvid. 6. Graniitti - Granite, 201,ITH/55, Pihtineva, Honkiperd, Kalvid. 7. Graniitti - Granite, 116/LK/54, Ohteenneva, Luikku, Lohtaja. 8. Kvartsidioriitti -.- Quartz diorite, 2741TH/55, Norpanjarvi, Ullava. Ndytteen 3 ketniallinon analyysi on annettu Taulukossa 3 ja ndyttoiden 2, 3, 5 ja 6 alkalisuhde on esitetty Taulukossa 2. The chemical analysis of sample No. 3 is given in Table 3, and the alkali determinations of samples 2, 3, 5 and 6 are listed in Table 2.

1 7 ( ;It_ANOIIORIITt'1' karttalehden alneeila tavataan Mme erillista granodioriittista s,yvaikivialuetta. Periimeren rannasta Karhin kvhin kautta sisamaahan ulottuu laaja granodioriittinnassiivi, joka Luikussa muuttuu koostumukseltaan graniittiseksi. A'alikannuksen vmparistossa on toineai laajaw koostumuksnltaangtanodioriittinen kivilajikompleksi. Karttaleliden itareunalla on WHOM osia laajasta svvakivialueesta. jonka paaosat kuitenkin ovat lehden ulkopuolella. too alueiden kivilajit eroavat jossakin niaarin toisistaan. j1(trhln gjranodi.oriitti Karhin alueen granodioriitti on varsin tumtnaa, to arakeista (2-3 mm) )a vleensa suuntautunutta kivlla.lia. 31"snvin liinsiosissa on vuvaus %arsiu set vii ja vallitseva suuntautuneisuuden muoto. LAnsiosassa on hi vila,ji koostumukseltaan liihinna kvartsidioriittinen ('1'aulukko 5, no 1), mutta kalimaasdlvhn mamad kasvaa sisiimaalian pain. '1'ekijiin kasitvksen mukaan Karhin a.lueeu kvartsi- is nranodioriitti, vaihtuu vahiteilen Luikussa tavattavaksi mikrokliinigraniitiksi (Taulukko 5, no ). livsvmy ksessii ei Mw magmaattisen differeutiaation aiheuttama xoo,tun.uksen muutos, vaan vai itiuniseu lieneviit aiheuttaueet samat rnvohiismagulaattiset liuokset. joista ovat saaneet alkunsa Vuolteessa ja Koskenkvlassa tavattavat pegmatiittiesiintvrnat. l'astaavanlaista graniittiutumista ja siihen liittvvaa pegmatiittieii kitevtyrnista esiintvv alueen kaikkien svvi.kivien vhtevdessa. Ki -vilajin kontaktit vrnparoivien liuskeiden kanssa eivat ole missaan kuhdin mrkvvissa. Liuskemurskaleita ei mvoskaan We tavattu. asen si,laan esnntvv kivessii hvvin paljastuneilla rantakallioilla juovaisuutta, joka saattaa olla tieraisin assimiloituneista liuskeista. Lisaksi esiintvv kivessii diopsidia ja kalsiittil sisalt'ivia, vaaleita li iskki. Ke nakvviit rantakallioissa svvinii, yiil>v - mina ja saattavat olla peraisia kalsiumrikkaista sedimenteistii. YJ)iJiinojan yranodioriitti Karttalehden itareunalla tavataan granodioriittia, jonka varsinainen levinniiisvvsalue on karttalehden ulkopuolella. Kivi on karttalehden alueella suuntautumatonta tai vain hvvin heikosti pilsteista. Kvartsin melkoinen maara ja kalimaasalpa ovat luonteenomaisia tulle kivelle. Kiven mineraalikoostumusta edustavat analvvsit no :3 ja 4, taulukossa 5. Paikoin on kivessii tummana mineraalina sarviviilketta hiotiitin ohella. Kemiallineii analvvsi on taulukossa 3. sarake '. 12055

Is Kannn/.vfri tona,liitti Kannuksen pohjoispuoleisen alueen syvakivi on koostumukseltaaii tona- Iiittia. Kivilaji on paljastuncena nahtavissa ainoastaan levinneisyysalueensa Iansi- ja luoteisosissa. Siella, kivi oil varsin homogeenista ja tasarakeista (12 mm). Oligoklaasinen plagioklaasi on kiven paamineraali ja tummana mineraa]ina esiintvv ennenkaikkea biotiitti (Taulukko 5, no 2). Biotiittisuomujen luonnehtima tasosuuntaus on erittain selva ja lahes kauttaaltaan loivasti aaltoilevilla poimuilla. Kivessa esiintvv monin paikoin juovamaista epahomogeenisuutta liuskeisuuden suunnassa kvartsin ja biotiitin maaran vaihdellessa (Kuva 6). Rakenteensa puolesta kivilali vaikuttaa voixnakkaasti uudelleen kite vtvneelta paragneissilta. Runsaankalliossa, granodioriittialueen koillis-reunalla, oil kivilaji normaalia hienorakeisempaa. ja plagioklaasi esiintvv siina n. 5 x : 5 mm :n suuruisina hajarakeina. Samanlainen porf'vvrinen rakenne on kivessa moos Nikkarinkoskella. Paikoin on kivessa pienia almandiinirakeita. Taulukossa 3, sarake 5 on esitetty kiven kemiallinen analvvsi..\nalvsoidussa naivtteessa on hienian granaattia. Kuva V ;. Raitainen tonaliitti. Fi44. 6. fimad(d touahitc. Niska. I.estiioki. hannus

1 9 (,'HANIIT! tslt,) - vakivet.y.lueen svviikivien vhtevdessa on kaikkialla gianiittisia osueita. (aranodioriittien reunaosissa oil kapeita apliittigraniitti- ja pegmatiittijuonia ja alueellista kvartsin ja kalimaasalviin hs ivstii on nahtavissa varsinkin lahefa kontaktivvohvketta. A'aihettununen tapalituu asteittain ja karttalehtialueen, yraniiteille on tyypillista, etta vanha granodioriittinen palcosomincn poh,ja on iiilssa selvi sti snuntautuneeua ndkvv issa. (Naniittien vhteydcssa esiintvv toisaalta saannoliiscsti peguratnttisca osuc+ita. 1'arkkaa levi nleisvvsra.laa ei naiden kaliden kivilajin viiliin ole karttaaii voitu merkita. Mulukossa 5 csitetty mini vysi no 5 edustan, tasarakeista gianiittitvvppiit Flew isesta. karttaleliden etelareunalta.. Kiven paamincraaleja ovat mikrokliini, kvartsi ja oligoklaasi. Riven tummina mineraaleina on biotiittia ja hieman muskoviittia. Rakenne on hvpidioni:mnen. Aksessorisina miner aaleina ovat zirkoni ja apatiitti. hi vi on makroskooppisesti suuntautuinaton. Valikvlan Yihtinevalla on graniitissa ('Taulukko :1 no (i) selva suuntaus. Plagioklaasin MAN on hieman suurempi ja sell anortiittipitoisuus korkeampi kuin Herrosen tgraniitissa,. Varsin samankaltaista on graniitti Oliteennevalla. Luikku Jiiaska maantien varrella (Tanlukko 5. no 7). Kivilaji on siella viola vonnakkaammin sunntautunut. f'c'/oiatiittt llueen graniittien vlhteydessii on siiannollisesti pegmatiittisia 1 SU^ita ilman selvaa rajaa. inama crottuvat graniittisesta kivestii vain karkeainman raekokonsa puolesta. 1lineraaleina ntissii esiintvv kvartsi, mikrolcliini ja alhiittinen plagioklaasi. l isiiksi tavataan kivessa saaiiuollisesti mustaa turinaliinia ja muskoviittia, joka usein esiintvv viuhkamalsina kite vtvmina. Laajimman vhtenaisen esiintvman pegmatiittinen hivilaji inuodostaa Vuolteessa, Kalvialla. Siella on hi vi to todettu iuvos hieman hervlliii. Varsin laajoja pegniatiittipaljastuniia on moos Lolitajan pitiij5ssa, Koskenktilissa seka Seinakalliossa Keron ja Viiliviirteen vilills. EE:della kuvatun kaltaista mikrokliinirikasta peginatiittia on kapeina juouirta kautta koko alucen, varsiukin graniittisten svvakivien vhtevdessa. Leikkaavina juoniua Whit vv karttaieliden MAN rows vle issavvltaan harniaata oligoklaasi-pegmatiittia, jossa mikrokliinin osuus on lruomattavasti pieneinpi kuin punaisissa peguiatiiteissa. L isiiaincksitia, on niiisss juonissa apatiittia, turunaliinia. lnotiittia ja aaanaattia, hootaktisnhteet osoittavat inikrokiiiriipegmatiitiii olevan harmaata oligoklaasilxegniatiittianuoremmau. Sakselan (1933) Lcuvaania deformuituneus ;uts on varsin vieistii liarniaissa pegmatiitti j uon i ssa.

20 TEKTONIIKKA JA STKATIURAFIA Liuskeiden ja gneissicn primaarinen kerroksisuus on karttalehden alueella varsin selvasti nahtavissa. Parhaiten sailyneissa osissa on biotiittiplagioklaasigneississii niihtaviss~i rnvos kerroksisuudeii polijan suunta. Alueen tektoniikkaa, on niiin ollcu voitu melkoisesti selvittdd paljasturnien harvalukuisuudesta huolirnatta. Kerroksisuuden asento on alueella yleensa varsin loiva. Suprakrustisen muodostuman poimuttuneisuus lehden Iiins osissa on matalaa ja poimut loivia. Poimuakseli on slella nryos loiva, noin 20 suunnassa 300 Taipumat ovat hvvin vleisia. Akseiitaso kallistuu lakes kaikissa initatuissa poimuissa koilliseen. Pintatarkka projektio alueen rakenne-elementeista on esitetty kuvassa 7. Karttaleliden itii- ja keskiosan tektoninen rakenne on huornattavasti erilainen kuin sen lansiosan. Etenkin lehden itaosassa on liuskemuodostuman poimuttuminen erittain jyrkkakaateista, ja liuskejaksot koostunevat siella isokliinisista synkliinimuodostumista, jotka ovat puristautuneina svvakivimassiivien valiin (vert. Salli, 1964 ja 1966). Svviikivimassiivit saavat nain kupolin luonteen (Kuva 8). Hvvin selvii kupoli on Kannuksen granodioriitti, joka kuitenkin on hieman kallellaan Iantta, kohti. Etelaosan kaksihaarainen graniitti on myos kupolimainen. vaikka se esiintyykin reunaosiltaan taysin leikkaavasti. Liuskemuodostuman tektoninen rakenne karttalehden keskiosissa voidaan ymmartaa alkuperaisen luoteis-kaakko-suuntaisen poimuttumisen ja myohemmin, kupolien noususta johtuvan suuntautuneisuuden yhteisvaikutuksesta syntyneeksi. Tekijan kasityksen mukaan karttalehtialueen suprakrustinen muodostuma on varsin Ant, vaikka biotiittiplagioklaasigneissin laajan alueellisen levinneisyyden perusteella voitaisiin helposti tulla siihen kasitykseen, ettal sen taytyy olla hyvinkin paksu. Sakselan (1933) esittaman profiilin perusteella voitaisiin muodostuman paksuudeksi arvioida useita kymmenia kilometreja. Nain ei kuitenkaan liene, vaan kerrostuman paksuus on tuskin 3-4 kin suurempi. Alueellinen levinneisyys selittyy loivasta poimuttumisakselista ja sita vastaan kohtisuorista siirroksista ja taipumista, jotka palauttavat samat kerrostumahorisontit aina uudestaan kulutustasoon. Siellh missy liuskemuodostuma on jyrkk iasentoinen, se ei ole muutamaa kilometric, leveampi. Tektonisen kokonaiskuvan valossa voidaan alueen kerrosjarjestys paapiirteissaan selvittaa. Biotiittiplagioklaasigneissimuodostuman sisainen kerrosjarjestys on vaikeasti tulkittavissa, silly fasiesvaihtelu eri alueille tekee

2\ VII T. f6,nv-a!n=!xu,"rxo m k nm+j,' mwntit y,bmidh^!iumtadu,o ynj,!ni'mm. lk[*"-ak,m,i.\m mo..jostamxo v,ob,kk~o s i h/ ' riti i^uu'ku,* aa,(in u, ` - ' - " ` ' ` 40 - / / ' ~ ' 'vz."~. '- ' x_/ ^ ~-'`'``'-''`/~~~` ' / um, 7 Ko,«u. 'r, xxonxkoeu v^rt^+x!o,m kvxi"v,riv mkm,eeum. B~. S. Yh,vxth^/^,,irJm,,/^w^n"/th~»"/wck to Kmx^,/m"/,v"w/mvy/c.

9Z keskinaisen korrelaation mahdottomaksi. J aaosan kerrostuniasta muodostaa grauvakkamainen sedinienttisarja, jossa kerrallinen rakenne on paikoitellen viola nii ivvissa. Svnkliinirakeiiteiden kohdalla esiintvv l.tiotiittigueissin vlimmiss'i osissa ainfiboliittisia ja diopsidianifiholiittisia ti likerroksia sek1 liarttalehden itaosissa etta pohjoisreufassa. Aamii lienevat alkuperi ltiiein kalkkikivi- ja merkelikerroksia. Iiuotsalon kvartsiitti esiintyyr tekijiin ka itvk :>en muliaan laaja1t maljamaisen svnkliiititi keskustassa ja edustaa kaikkein vlinta kerrosta alueen stratigrafiassa. Sita vmparbivat kalkkikivi- la karsikerrokset. jotka siis vastaisivat alueen itaosan diopsidiamf'iholiitteja. Karttaleiiden itaosissa Iiittvv amfiboliitteihin mv-i>s Vulkaanista aill- ul ra ;i olevia agglomeraatteja ja karttalehdeii ulkopuoiella tvvnvlaavoja. Ae ovat siella liaikkeiii vlirnpinii (Sa11i, 19611). 13iotiittiplagioklaa,t neissin ja a nitiboliit.i n viilissii tavataan lehdeir itaosassa niagi.ecttisia h tiriuita aiheuttavia sapropeliliuskeita. Niiden esiiritvnuneii lallsi-osassa lehtea on vahaisenrpaa ja epiasaaanu6ilisempaii, mutta karsikerrosteri vhtevdessa esiintv~- kvlla ohuita, grafiittija kiisurikkaita f.vlliittikerroksia. 13iotiittiplagioklaasigneissiii pohjan laatu on jaii,ityt kartoitustvon vhtevdess i epaselvaksi. h teliiiseti graniittimassiivin kohdalla eivat sen kupoliluonteesta huolimatta tule sarjan alimmat kerrokset niikvviin, vain kontaktit ovat aina selvasti intrusiiviset. Kannukseii granodioriitin kohdalla kontaktivvohvk(, on heikosti paljastuneena. Kupolin koillisreunalla esiintvv at vastakkain andalusiitt1porhvroblast inen, varsiii liieii iakeinen kiillegneissi ja granodioriitin puolella plagioklaasiporfvriit.timiiineii reunainuunnos (vrt. s. 1S), joka voitaisiin laskea suprakrustiseenkin muodostuniaan kuuluvaksi. Kuten aikaisemmin on selostettu, Kannuksen granodioriitti vaikuttaa kokonaisuudessaan uudelleenkitevtvueelta ortogneissilta, jossa paikka paikoin on tavattavissa epam raraista kerroksellisuutta ja» in situ» rapautumisen arpeutuiieita piirteita. Tutkija ei sen vuoksi voi viiltt< ii ajatukselta. ettii taniii granodioriitti saattaisi mahdollisesti edustaa sitii alustaa. jolle biotiittiplagioklaasigneissin kerrostuininen on tapahtunut. Karttalehden itareunassa, Selkiimaalla, tavattavat kvartsimaasalp liuskeet muistuttavat Kannuksen granodioriitin rennamuunnoksia ja saattavat nekin siis olla jiidnniiksia kerrossarjan alirninista osista. NIALMIAlHI?ET JA TEOLLISUIISKIV!LAJIT Alagneettisia hairioafueita on karttalelidella runsaasti, mutta ne aiheutuvat suurimmaksi osaksi mustista liuskeista, joissa alueella aina on runsaasti magneettikiisua. Aijanrameella Kannuksessa on tallaista kiisuesiintvmaa

23 koemielessa louhittu. 11agneettikiistu on taalla kuiteukin nikkelikovhziii. Laheisen sarvivalkeperidotiitin vhtevde ssa ei ole todettu kiisuunttunia, mutta jos namii kaki kivilajia valimaastossa tulevat kontaktiin keskenaan, saattaa sulfidimineraalien nikkelipitoisuus niuodostua lmomatt :avaksi (vrt. Hzikli. 1963). Ruotsalon V'ziUjzirven pohjoisreunalla on suoritetto timanttikairausta. mutta etsittvi kuparimalmia ei hivt vnvt. Niama etsinnat licne vat saaneet alkunsa jarven etelapuolelta lovdetvista kuparikiisulohkareista. Kuparikiisupitoisia kiilleliuskelohkareita on tekija kenttatutkimusten vlhteydessa ta.vannut halvian Vahk`lassa. Kuparihohdetta on rnvos tavattii muntamissa hnotiittiplagioklaasilohkareissa karttalehden luoteisosassa. Itunsaankailiolla, liarnnuksessa. on todettu vihiiisen arseenikiisujuou : n vhtevdessa jalometallipitoisuutta. Ruotsalon V"ah`ijarvella on vritetty louhia kalkkikivea. mutta kvautsiittivilikerrokset ja silikaattiset epapuhtaudet tekevat louhinnan kannattamattomaksi. Alucen pegmatiittikallioissa on paikoin iivinkin karkeaa kirjomaas<ilpiia. joten taloudellisesti kannattava louhinta saattaisi AN mahdollista.

,Summary : EXPLANATION TO THE 1'LAP OF ROCKS lvtr0l)uc't'lon Morphologically the area of sheet '?3'24 is flat country with a gentle N\V' dil), in which some till-mantled or rocky hills rise a few meters above the surrounding terrain. The glacial deposits are thick and the underlying Precambrian bedrock is exposed only as occasional small outcrops, scantily and unevenly spread. The interpretation of the Precambrian geology of the area is, consequently, based not only on the information given by the exposed bedrock but the geophysical data obtained from the acromagnetic and airborne electrical measurements are also used. Aerial photographs were studied and the composition of the glacial till was applied to draw the geological map. The Precambrian bedrock consists of two main components in the area. The supracrustal paragneiss-mica schist complex is the oldest rock observed in the region. It is cut and penetrated by plutonic rocks mainly of granodioritic and granitic composition. These rocks belong to the main large rock formation of Sveeofennidesc which are spread over southern Finland and central Sweden. The age of the folded complex is about l.soo mega-years. St, PRA( '1Ht'ST.al. RO('KS Bwtitc ign.ei,s, The main rock of the area is a recrystallized biotite-gneiss which occasionally shows a well-preserved, graded bedding and is, accordingly, of sedimentary origin. The most usual type of this rock is a fairly even-grained biotite-plagioclase gneiss of medium grain size (I inin). 'File principal minerals are plagioclase (An 2(I --to), quartz and biotite. Alicrocline occurs but never in large amounts. In places it contains cordierite, andalusite or garnet porphyrohlasts. In highly metamorphosed parts, it forms migmatitic, veined gneiss. Lime-rich intercalations, which are often cut into small rounded parts and consequently described as concretions (Saksela 1933), are frequent and plainly observable also in the most metamorphic parts of the complex.

25 Fine-grained and albite-rich varieties occur as intercalations. They are interpreted as metamorphic tuffite beds among the sedimentary layers. Yhyllitic schists also belong to the biotite gneiss formation. They are usually rich in graphite and pyrrhotite and. consequently. clearly observable on aeromagnetic maps. The mineral compositions of the sedimentary gneisses are given in 'fable 1. Table 2 lists the K 20 and Na.,() contents of sonic of the usual gneiss types. Table 3 gives the chemical analyses made of a graywacke gneiss and a tuffite schist. Limestone, c/uar t Zite, diopside r/neiss and am.plzibolite. Limestone beds are met with on the NW-shore of (Lake) \'iihajarvi, Ruotsalo, Kalvia commune. The CaCO 3-limestone is quite impure and contains narrow quartzite and skarn beds. A similar limestone exposure occurs in the NW-corner of the map sheet at Karhi, Lohtaja commune. This limestone has been cut into small pieces by tectonic movements, and the rock resembles a quartzite conglomerate with a calcite matrix. In both places, the limestone is associated with a diopside gneiss composed of plagioclase, diopside and quartz. It is followed by a quartzite deposit. which at Ruotsalo forms the highest hill in the area, Hopeavuori. Table 1 gives the mineral composition of the quartzite. A chemical analysis made of abundant clinozoisite from the Hopeavuori quartzite is given in Table 4. The quartzite in the area is evidently of sedimentary origin although the clastic texture has been thoroughly disrupted by the metamorphism. A diopside-bearing amphibolite is met w ith. in association with the limestone-quartzite-complex and together with the graphite phyllite. It is mainly sedimentary. In the eastern part of the area, however, amphibolites are met with that according to the preserved agglomeratic texture, must be considered volcanic. PLUTOICIC ROCKS Subsilicic plutonics. A small outcrop of peridotite is located I km SIN' of Viirilampi in Kannus. The rock contains hornblende with slight amounts of bytownite, cummingtonite and magnetite. In the southeast corner of the map sheet, an area of dioritie rock is shown. The rock evidently crystallized originally as gabbro or diorite, but the amount of secondary quartz and microcline is so high that the rock now has to be considered as quartz diorite or granodiorite. Table 2 gives the alkali content of the rock and Table 5 its mineral composition.

26 Granodiorite,s. Granodiorites are abundant and several different types are met with in the area. A massif extending from the cape of honkolannokka to the village of Luikku is composed of a quartz diorite (Table 5, column 1) in the west and of a microcline- oligoclase granite in the east (Table 5, column 7 ). This rock has mainly a granodioritic composition and contains large amounts of hornblende, and it exhibits a very well-formed, strong lineation. North of Kannus, there occurs a fairly large, round massif of tonalite (Table 5, co lumn 2). It contains biotite in 01 subparallel wrinkled stripes, which give the rock a clear curly foliation. Plagioclase (An.,,,) and quartz are the main minerals. Fear the contacts, the rock is composed of porphyritie plagioclase and quartz, which form large phenocrvsts in the finegrained matrix. The chemical composition of the rock is seen in Table 3. Minor areas of granodioritic rocks are met with at the eastern boundary of the map sheet. The mineral composition of this rock type is given in Table ) column 3. Grartite<s and h(y1natr:dc5. Granites and pegmatite dikes are common all over the map sheet area. They occur in the gneiss complex as well as in the platonic areas. In the southern part of the area, there is a larger region in which granite and granite pegmatite are the predominant rock types, and, consequently, it is marked on the map in red. In many places, however, the presence of the older rock can still be suspected and seen. Occasional schist and gneiss inclusions are met with, and the main composition varies between granodioritee and typical granite. See Table 5, columns 5, 6, and 7. Regionally, the eastern part of the massif is more granodioritic in composition than the western part. It is evident that at least this part was formed by younger,ranitization of an old granodiorite. MIicrocline pegmatitcs occur as large bodies or as narrow dikes. The rock consists of course-grained microcline and quartz with small amounts of oligoclase, biotite and schorl tourmaline. Pegmatites of this type cut older pegmatite dikes, which are less abundant and contain oligoclase, quartz, biotite and almanite garnet. Pegmatites of this type are found to ('ontain spodumene outside the map sheet area. TE(."I'ONIC S AND STI{ATIGitAPHY The bedding plain and the schistosity are in many places subparallel and gently dipping in the map sheet area. The strata as a whole are intensively folded and faulted. 7'h(' type of deformation, however, varies in different parts of the region.

2 7 In the western half of the sheet area, the folds are gentle shallow (Figs. 7 and 8). The strike of the fold axis is about 300', and it plunges 20. In the eastern parts, the whole supracrustal formation is compressed into a few narrow isoclinal and vertical synclines between uplifted plutonic domes. The fold axis runs around the domes and is generally steep. The sequence of the supracrustal series can be observed in the reconstructed folds. According to the interpretations made, the stratum starts with the biotite gneiss formation, followed by the amphiholite intercalatlolls in the top part of the series. These are overlain by a thin, graphite-bearing phyllite layer. The calcite-rich sediments, limestone and diopside-amphibolite are situated above the graphite-black schists. The top of the stratum occurring in the area is formed by the quartzite met with in only two places in the area included in the map sheet. 'I'll(, base of the hiotite-gneiss complex is not known with certainly. Arkose gneiss rich in quartz and plagioclase met with in Selkamaa, Kannus commune. might belong to the lowest parts of the formation and represent sonic kind of highly weathered plutonic rock complex. The rock near the contacts of the Kannus granodiorit.e can also be interpreted as a part of the massif weathered in situ, which consequently would form the basis upon which the sedimentation of the hiotite-gneiss and other sedi mentarv rocks in the area occurred.

KIYJ ALLISUUTT A --- REFERENCES...lI tt'ra-n.ann x (19310 On tho petrology of the Finnish (Iuou'tzites. Iitill. (_'ornu7. gi"ol. Fiulaude 122. IIARLI, A1'L1s (1963) Distrihutiolt of 11(1-al hotlvcen till' siliuat(, anti sulphide phases ill sonic, hzrsic intrusion>. ill Finland. Bull. COMM. gi'ol. Firilande 209. 91xKLNEN, EE1:o (191(i) Oversikt nv de prekambriska bildniugar i inellersta Osterhotton : i Fiulaurl (1vith an EE:uglish surnutarv). Boll. Comm. g'-ol. Finlaude 47. Utct.o, A'aiaaco (1949) 9laalajikartart selitys B 4, Kokkola. Explanation it) tin' reap of surficial deposits B 4, hokkola. Soomeu gcologirwu ~l.iskartia, I : 400 004). SAssi.o,. MARTT1 (1932) Tektorasehe uud stratigraphisoin' 5)0 11en till millieroll Ostbothnien, rnit einigert Fergleichspmlkten ails ancli ren (l1 H'tc n. Bull. Cornet. geol. Finlande 97. pp. 16- - 39. (1933) Kivilrlikartan selitvs B 4. hokkola, (with an English sunnuary). Suornen geologinen yleiskartta -- The general geological nrap of Finland, I : 400 000. (19 :315) (her cleft geologischen Bin SiId-U.stbothnien :-. 13ttii. ('0111(11. gt"ol. Finland' 110 Sa1.rt, lr,irnat (1901) hallioptrukarttojen schtys 2413----2431 2433, Kalajoki--Ylivieska -Haapavesi. 'Still unrry : Explanation to the maps of tocl:s. Stiotnetl geologiuen l :artta, I : 100 000. (1904) The structure and stratigraphy of' the Ylivesk;t Himauka schist axeei. Bull. (bruin. pool. Finlande 211. (196(1) Kallioperiikarttojelt selitvs 2342--2344, Sievi -Nivaia. Surntnarv : Explanation to the reaps of rocks. Suoulen geologiuen k<ntta, 1 : 100 000. \ a5'r:~'~ex, HF:riot (1923) Petrolog'isohe Lnterstchnnael d(-r graatodioritischetl (d' teino Siid-Ostbothidens. Bull. Comm. goof. Finlaudc 57 (19 :36) L-ber die Altcrsv - erhaltnisse der Granite volt Siid-Fimilmid unit Pohjannum. Bull. Cornnl. ac, ok. Finlande 115, pp. 251--260.