Q 0UTOK:UMPU OY 0 K VIHANNIN KAIVOS TUTKIMUSRAPORTTI RANTSILA, Pelkoperä 2434 08 Sijainti 1:400 000
9 OUTOKUMPU OY 0 K VIHANNIM KAIVOS Pelkoperari tutkfnii~ skol.iiie ori osa Iri 7inj.nko-:j dksoa. (liite 3). Kohteessa suorj 2:etuii kai.7-aukcen ta-rkoj -- t.uksvn.a oli. naytteideri hari.kkimirieii \rilnrinko--jo_k.c-oriiln~inko--jzksor~ malmi.kri.-i ttisyyderi luokl tt:el un pohjaksi Nas~l2.nparan ja Rankisen v2.liselta alueelta.. Kzirailsprof ill in valintaan. vaikuttivat maasto-..ol.osileit.eet, vanha geofysiikka, geofys. prof i i l j tarki stukser (CJ.,+magn) sek2 karsi.dcl.omiittien es%j.nt:ynii.nen kohteen SE-pii01 en lohkareictossa. Lähimpiin pal j asturniin on 1natka.a. 11. 3 km, maasto ori nioreenipohjajsta nevaa, ran~etta ja korpea, Suoritetut tutkimukset ennen vuot-ta 1.978 Geologinen kuvaus Tutkimuskohde sisältyy v. 1960 tehtyyn AREM-lento-. mittaukseen (liite 3). Maastomittaukset on tehty samoihin aikoihin (liitteet 4-6). Vuonna 1964 kairattijn n. 5 km etelämpänä, Nasalänperan Honkisalossa kaksi reikää Vilminko-jakson johteisiin ja naista rei'ista toinen (R 478) lävisti ta1 kkiutiinei ta, paikoin turmaliinipitoisia (ruskea) karsia seka muskoviittigneissiä, joissa esiintyy rautakiisujen lisäksi aksessorisesti sinkkivalketta (max pitoisuus 0,19 % Zn/3,60 m). Vuonna 1976 on alueen soista tehty rehevyysluokittelu (065/2434-/PLA/77) seka haettu ojanvarsj.l.ta ja kuivilta mailta satelevia U+P tyypin lohkareita (ei löytynyt). Normaalia. lohkare-etsintää on Näsalaripera-Pelkoperä- Savaloja vyöhykkeellä. tehty useaan otteeseen vuosina 1955-1978. Geologisen tutkimuslaitoksen geokemian osaston 2434- karttalehtityön näytteenotto hipaisee Pelkoperän länsireunaa. Tuloksissa on heikkoa Ca-- ja Fe-anomaalisuutta. Reiassä 1713 on karsikvnrtsiittien ja happamien tuffiiltien kehyskivena pienirakeirlen, rikkondlnen, epahorriogeeninen, liuskeinen ja paikoin gneisslnäinen graniittijuonten lävistämä btsvgn, jossa on heikkoa hematiittipirotetta ja ruhjekohdissa FektSK. Reiän 171'2 loppupuolella esiintyvä pienirakeinen,alkuperiiitaan mahdollisesti tuffkittinen svbtgn on kijsutonta ja homogeenisempaa kuin em. btsvgn sekasisältaävalikerroksina ja epamäaraisinz osueina keskikarkeaa kiillegneissia (btgn), joka osin on porfyroblastista.
OUTOKUMPU OY OtK VIHANNIN KAIVQS Happamat liuskeet (kvnrsl, kl.á.rk) ovat hieno-- ja pienirakeisia tuffii t,tej a, usein rail:ai.sia ja kunkin yksikön i.a jo-j en sisa.113. inakroskooppi.c,es"ci honiogeenisia.. PäZrriint.raa1 ej 122 on va i.litelevj ssa. su-hteissa kv, olg, ini. ja ht, yl.eisinimiit aksessoriset ovat mu, Sk ja Fek. Ki.isilpitoi.suus on hyvin. vahä,ista lukuunottarnat'ca 11 1712 alkupuol-ta, jossa mastal i.uskeen j a, ka.rc ikiveli v~l.issa on 11. 1 5 ni paksussa, 1.i evä.stj krd-,, ja akt-pitoi.sessa happamassa -- interrnedia2riss2 kivessä 2-5 % rikkipitoisuus. R 171J:n 1oppupuolePla. ja R 1.712: ssa val.itt.6masti karsiyksikön j al.keen on valkeaa, ti.heä.an rai taista (kp 0.5 -, 5 mm) ja cl.iert-niai.seii tij.vi.sta ki.i.siitonl:a. kv-rikasta t.uffi ittis. R 1712 lävisti n. 4G iiretrjn vahvui sen djka-yksikön, jossa on valikerrsksina runsaasti kakvt- j a dokaainesta. Yksikon 'W- reunassa on ri. 10 metrin matkalla Fek-pitoisuuden ansiosta rikin määrä lahes 10 %, yksikön E-osassa on rikkiä vain n. 1 %. R 1713:n lavkstaman happaman liuskepaketin keskellä on kapeita dika--kerroksia. Kairatuilla rei'illa lavistettiin kaksi kapeaa grfrikasta mustaliusketta. Taustasta erottuvia metallipitoisuuksia esiintyy vain karsiyksikön Fek-rikkaassa W-reunassa, mutta ko. pitoisuudet ovat Vilminko-jakson kiisuuntuneille karsille tyypillisiä. Kairauksen tuottaman tiedon pohjalta voidaan Vilminko- j akson malmikriittisyys (Zn) tutki tussa kohteessa luokitella varsin vaatimattomaksi. Arvj ointi perustuu karsien ja dol-omiittien suhteellisen pieneen osuuteen, alhaisiinmetallipitoisuuksiin, rikin vähyyteen ja happamien kivien muuttumisilmiöiden lähes täydelliseen puuttumiseen. Valtaustoimet Alueella ollut varaus on rauennut 25.1.1979. Jatkotoimet Vilminko-jaksoa on vuoden 1979 alkuun mennessä tutkittu nayttenoto.lla ja ri2.ytemateri;ialin k3sitte.lyl:a kohizeissa Vilminko, Nasal5npera, Pelkoperä ja Rankinen. Jakson pohjoisosasta viililts Rankinen-Pe:Lkopera ei ole havaittu malmia indikoivia piirteitä; sen sijaan Näsalänpera-Vilminko v)löhykkeesca esi-intyvat yleisi.na kaikki ne tunnusmerkit, j otka Vihannin alueella on totuttu 1uokittelernaa.n malmikriittisiksi. Vilminkojakson tutkimukset onkin jatkossa aiheellista suunnata alueen eteläosan selvittelyyn.
9 OUTOKUMPU OY 0 i( VIHANNIN KAIVOS LI ITTEET 1. Aeroma.gneettinen 1cartt;i. 1 : 100 000. 2. Geolaginen kartta 3, Aercsahköinen kartta (AI3EM) 1 : 1.00 000. 4. Magneettinen rnaanpirit.arnii:t:auc, 1. : 20 000. 5. 'Tura.in-mittaus, red. keilt'c:av., suhteet, 1 : 20 000 6, Turam-mittaus, vaihe-erot, 1: 20 000..7. Geofys.psofl-i.li x == 47.60, 1.:4 000. 8. Kairausprofiili x = 47,60, 1.: 1 000.
1 LANFINSAARI TYPE RCCKS -FELSIC VOLCANICS -DOLOMITE, SKARN MICA GNEISS PAFIC VOLCANICS AAMPhIBOLITES GRANITE 0 GRANODIORITE '\. GABBRO SYNTECTONIC VIHANTI MINE ROAD \ RAILROAD 0 RA NTSI LA, Pelkoperä
FI I LIHARTTA
. Samo-orvokoyra Kelavali 40 rn Jaksoluku 660 Hz - - -Fvrroubprqf#/t' --- -- -- - -- -- Y - --- Malminetsinta Red. kenttav. suh'-
Malmin etsinta iihicöinen kort ta ie -erot -Y 1 0 000 1-