Suomi ja pohjoinen ulottuvuus ULKOASIAINMINISTERIÖ UTRIKESMINISTERIET
SUOMI JA POHJOINEN ULOTTUVUUS
ISBN 978-951-724-620-0 EDITA PRIMA OY HELSINKI 2007
SISÄLTÖ 1. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN MÄÄRITELMÄ...5 Maantieteellinen alue...6 2. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN KEHITYS TIIVISTETYSTI... 7 3. VASTAKKAINASETTELUSTA ALUEELLISEEN JA RAJAT YLITTÄVÄÄN YHTEISTYÖHÖN...9 Suomessa syntyy uusi käsite...9 Pohjoisen ulottuvuuden tie EU:n asialistalle... 11 Uudistunut pohjoinen ulottuvuus...14 EU:n ja Venäjän neljä yhteistä aluetta...15 4. EUROOPPA-NEUVOSTON PÄÄTELMÄT...16 5. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN KORKEAN TASON KOKOUKSET...19 Ensimmäinen ministerikokous - Helsinki (11.-12.11.1999)...19 Toinen ministerikokous - Luxemburg (9.4.2001)...20 Kolmas ministerikokous - Luxemburg (21.10.2002)...21 Neljäs ministerikokous - Bryssel (21.11.2005)...21 Huippukokous - Helsinki (24.11.2006)...22 6. SISÄLTÖ MUOTOUTUU SEMINAAREISSA JA FOORUMEISSA...22 7. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN KÄYTÄNNÖN YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUDET...24 Rahoitusinstrumentit...25 8. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN YMPÄRISTÖKUMPPANUUS (NDEP)...26 Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo...27 Muita esimerkkejä ympäristöhankkeista...28 Ydinturvahankkeet...29 Ympäristökumppanuuden rahoittajamaat...31 Ympäristökumppanuuden yleisen ympäristöikkunan hankkeet...32 9. SOSIAALI- JA TERVEYSKUMPPANUUS (NDPHS)...33 10. MUITA YHTEISTYÖSEKTOREITA...33 Energia...34 Liikenne...35 11. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN ALUEEN ALUEELLISET NEUVOSTOT...36 12. LIITTEET...38 Internet - linkkejä...38 Pohjoisen ulottuvuuden perusasiakirjat 2006...40
5 1. Pohjoisen ulottuvuuden määritelmä Ylätaso: poliittinen konsepti EU:n huomion kiinnittämiseksi Pohjois-Eurooppaan ja yhteistyön kehittämiseksi etenkin Luoteis-Venäjän kanssa. Käytännön taso: kumppanuudet sekä EU-projektitoiminta ja yksittäisten maiden, maaryhmien, komission, järjestöjen, maakuntien, paikallisten toimijoiden jne. toiminta PU-alueella Pohjoinen ulottuvuus on yhteistyötä EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Yhdysvallat ja Kanada ovat tarkkailijamaita. Tavoitteena on tukea kestävää kehitystä, vakautta, hyvinvointia ja turvallisuutta pohjoisilla alueilla. Pohjoisella ulottuvuudella vahvistetaan Venäjän ja Euroopan unionin välistä myönteistä keskinäisriippuvuutta ja estetään jakolinjojen syntyminen. Pohjoinen ulottuvuus toimii eri sektoreilla mm. ympäristön, ydinturvallisuuden, terveydenhuollon, energian, liikenteen, kaupan ja investointien edistämisen, oikeus- ja sisäasioiden, koulutuksen sekä tutkimuksen ja kulttuurin aloilla. Pohjoisen ulottuvuuden periaatteena on yhteisrahoitus. Rahoitusta tulee useista eri lähteistä (yksittäiset maat, EU:n instrumentit, kansainväliset rahoituslaitokset, yksityinen sektori). Ympäristökumppanuus sekä sosiaali- ja terveyskumppanuus ovat pohjoisen ulottuvuuden tärkeimpiä ja konkreettisimpia saavutuksia. Kaikki osallistujamaat ovat niissä tasavertaisia kumppaneita ja osallistuvat myös rahoitukseen.
6 Maantieteellinen alue Maantieteellisen alueen suhteen PU on joustava konsepti. Baltian maiden ja Puolan liityttyä EU:hun PU-toiminta keskittyy yhteistyöhön Luoteis-Venäjällä, Kaliningradin alueella, Itämerellä sekä arktisilla alueilla ml. Barentsin alue. Asian hahmottamiseksi voidaan piirtää Barentsin mereltä Pohjois-Saksaan ulottuva avoin ympyrä. Ympyrän avoimuudella korostetaan Islannin, Yhdysvaltojen ja Kanadan sekä toisaalta myös Pohjois-Venäjän kaukaisempien arktisten alueiden kuulumista mukaan.
7 2. Pohjoisen ulottuvuuden kehitys tiivistetysti 1994 Pohjoisen ulottuvuuden (PU) ja pohjoismaisen ulottuvuuden käsitteet tulevat suomalaiseen keskusteluun, kun Suomi, Ruotsi ja Norja valmistautuvat kansanäänestyksiin Euroopan unioniin (EU) liittymisestä. 1995 Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyvät EU:hun. 1997 Syyskuu: Pääministeri Paavo Lipposen puheessa Barentsin euroarktisen neuvoston kokouksessa Rovaniemellä lanseerataan pohjoisen ulottuvuuden politiikan käsite. Joulukuu: Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa todetaan Suomen tehneen aloitteen pohjoisen ulottuvuuden politiikasta ja pyydetään komissiota esittämään asiasta väliraportti vuoden 1998 Eurooppa-neuvostolle 1998 Kesäkuu: Cardiffin Eurooppa-neuvostossa toistetaan voimakkaammin komissiolle Luxemburgissa asetettu velvoite. Joulukuu: Wienin Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat pohjoisen ulottuvuuden politiikalle. 1999 Kesäkuu: Kölnin Eurooppa-neuvosto vahvistaa ministerineuvoston hyväksymät suuntaviivat ja katsoo, että vuoden loppupuolella pitää selvittää mahdollisuus laatia toimintasuunnitelma. Marraskuu: Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella järjestetään Helsingissä PU-ulkoministerikokous, jossa hahmotellaan konkreettisia ideoita pohjoisen ulottuvuuden sisällöksi toimintasuunnitelmaa varten. Joulukuu: Helsingin Eurooppa-neuvosto velvoittaa komission valmistelemaan PU:n toiminta-suunnitelman. 2000 Kesäkuu: Feiran Eurooppa-neuvostossa hyväksytään PU:n toimintasuunnitelma vuosille 2000 2003.
8 2001 Maaliskuu: Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus perustetaan Helsingissä. Huhtikuu: EU-puheenjohtajamaa Ruotsi järjestää Luxemburgissa toisen PU:n ministerikokouksen. Kesäkuu: Göteborgin Eurooppa-neuvostossa hyväksytään puheenjohtajamaan ja komission selitykseen sisältyvät ohjeet ja todetaan ympäristökumppanuuden tärkeys. 2002 Maaliskuu: Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vedotaan osapuoliin ratkaisujen löytämiseksi rahoituksen taloudellisiin ja teknisiin ongelmiin. Elokuu: Grönlannin Ilulissatin ministeritasoisessa PU-seminaarissa keskustellaan mahdollisesta toisesta toimintasuunnitelmasta ja arktisesta ikkunasta. Lokakuu: Luxemburgissa järjestetyssä kolmannessa PU-ulkoministerikokouksessa hyväksytään suuntaviivat toista toimintasuunnitelmaa varten. 2003 Lokakuu: Brysselin Eurooppa-neuvostossa hyväksytään PU:n toinen toimintasuunnitelma vuosille 2004 2006. 2004 Toukokuu: Kymmenen uutta jäsentä liittyy EU:hun. Lokakuu: Ensimmäinen toiseen toimintasuunnitelmaan pohjautuva PU: n virkamiestason kokous Brysselissä. Keskustellaan kehityksestä ja tulevista toimenpiteistä. 2005 Marraskuu: Neljännessä ministerikokouksessa Brysselissä päätetään suuntaviivoista toisen toimintaohjelman jälkeiselle kaudelle. 2006 Marraskuu: Pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä hyväksytään pohjoisen ulottuvuuden uudet pysyväluonteiset perusasiakirjat (poliittinen julistus ja kehysasiakirja).
9 3. Vastakkainasettelusta alueelliseen ja rajat ylittävään yhteistyöhön Viimeiset 15 vuotta ovat olleet historiallisia Pohjois-Euroopassa. Pohjoiseurooppalainen rajat ylittävä yhteistyö tuli mahdolliseksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Baltian maat saivat itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991. Uusia yhteistyön muotoja kehiteltiin poliitikkojen ja tutkijoiden suunnitelmien pohjalta. Perustettiin alueellisia neuvostoja ja suorat yhteydet tulivat mahdollisiksi. Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin vuonna 1995. EU:n piirissä hyväksyttiin ensimmäinen pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelma vuonna 1999. Viro, Latvia, Liettua ja Puola liittyivät EU:hun vuonna 2004. Koko kylmän sodan ajan Euroopan pohjoisosissa vallitsi tiukka idän ja lännen vastakkainasettelu. Alueella oli suuri määrä ydinaseita, joista merkittävä määrä ydinsukellusveneissä. Arktisilla alueilla sijaitsevan sotilasteknologian määrä oli niin suuri, että jopa Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov piti mahdollisena, että ydinsota voi alkaa vahingossa tällä alueella. Kylmästä sodasta huolimatta ainakin kanadalaiset tutkijat esittivät jo 1970-luvulla visioita arktisesta yhteistyöstä ja varhaisia hahmotelmia arktisesta neuvostosta. Nykyinen monialainen yhteistyö alkoi hahmottua Neuvostoliiton viimeisimpinä vuosina. Eräänlaisena alkusysäyksenä yhteistyölle Pohjois-Euroopassa voidaan pitää Mihail Gorbatshovin Murmanskin puhetta vuonna 1987. Tässä puheessa Gorbatshov ehdotti monenkeskistä yhteistyötä mm. turvallisuus- ja ympäristöpolitiikassa. Kanadan silloinen pääministeri Brian Mulroney tarttui Gorbatshovin tarjoukseen ja ehdotti seuraavana vuonna Arktisen neuvoston perustamista koordinoimaan tätä yhteistyötä. Arktinen yhteistyö alkoi ympäristöyhteistyönä, ns. Rovaniemi-prosessissa. Muotoiltiin Arktinen ympäristönsuojelustrategia (AEPS), jonka korvaajaksi perustettiin vuonna 1996 Arktinen neuvosto. Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS) perustettiin vuonna 1992. Seuraavana vuonna perustettiin Barentsin euroarktinen neuvosto. Suomessa syntyy uusi käsite Euroopan unionin pohjoisesta ulottuvuudesta ryhdyttiin keskustelemaan kun Suomi, Ruotsi ja Norja vuonna 1994 valmistautuivat kansanäänestyksiinsä Euroopan unioniin liittymisestä. Käsitteet pohjoismainen ja pohjoinen ulottuvuus kulkivat rinnakkain ja tarkoittivat kysymyksiä, joihin tulevat EU:n jäsenmaat, Suomi ja Ruotsi, haluavat kiinnittää EU:ssa huomiota johtuen niiden pohjoismaisista arvoista, talouden kehittyneisyydestä ja maantieteellisestä sijainnista.
10 Ulkoasiainministeri Heikki Haavisto käytti ilmaisua pohjoinen ulottuvuus, ilmeisesti ensimmäistä kertaa, helmikuussa 1994. Esitellessään Suomen ulkopolitiikan näkemyksiä eurooppalaisille toimittajille hän muotoili asian näin: Uudet pohjoismaiset jäsenet, jos ja kun heistä tulee jäseniä, tuovat mukanaan kokonaan uuden pohjoismaisen ulottuvuuden Euroopan unioniin. Meillä on laajat harvaan asutut maa-alueet. Itämeri ja arktiset alueet ovat tärkeitä käsitteitä. Pohjoisen ulottuvuuden vaikutukset ja merkitys Euroopan unionille ollaan vähitellen tunnustamassa Brysselissä ja EU-pääkaupungeissa. Syksyllä 1994 pohjoiseen ulottuvuuteen viitataan säännöllisesti. Seuraavassa esimerkkejä: Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren puheesta Washingtonissa 7.11.1994: Jäsenenä Suomi haluaa tuoda Euroopan unionin työhön pohjoisen ulottuvuuden. Toimimme tasa-arvon, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, demokratian, ympäristön kunnioittamisen ja vapaakaupan edistämisen pohjalta. Näistä tavoitteista kaikki pohjoismaat ovat yhtä mieltä. Yksi tämän pohjoisen ulottuvuuden merkittävä osa on Suomen 1300 kilometrin pituinen maaraja Venäjän kanssa. Kun maamme on EU:n jäsen, unioni ja Venäjä kohtaavat tällä rajalla. Aiomme käyttää tämän mahdollisuuden hyväksi ja saada aikaan uusia aloitteita ja hankkia resursseja taloudellisen toimeliaisuuden edistämiseksi rajan molemmin puolin. Toivomme, että näitä mahdollisuuksia käytetään esimerkiksi energiahuollon, ympäristönsuojelun ja ydinturvallisuuden alueilla. Ulkoasiainministeri Haaviston puheenvuorosta Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Tromssassa 15.11.1994: EU antaa arvoa pohjoismaiden asiantuntemukselle erilaisissa keskeisissä kysymyksissä kuten Baltia, Itämeren alue ja Venäjä. Pohjoismaiset arvot mm. ympäristö-, sosiaali- ja aluepolitiikassa, tasa-arvokysymyksissä sekä demokratian, läheisyysperiaatteen ja avoimuuden kehittämisessä vaikuttavat EU: ssa tehtäviin ratkaisuihin. EU hyötyy pohjoisesta ulottuvuudestaan. Lähdemme siitä, että unioni ottaa huomioon alueemme pohjoiset olot. Pääministeri Ahon puheesta Brysselissä 30.11.1994: Tiivistäisin seuraavasti ne edut, jotka uudet pohjoismaiset jäsenet tuovat mukanaan unioniin: 1. maantieteellinen laajentuminen pohjoiseen; 2. toimivat hyvinvointiyhteiskunnat, jotka pohjautuvat syvään juurtuneeseen demokraattiseen perinteeseen;
11 3. vahvat taloudet, jotka ovat sopeutuneet epäsuotuisiin olosuhteisiin ja jotka ovat omaksuneet ekologisesti kestävän kehityksen; 4. kurottautuminen itään ja koilliseen, maantieteellinen läheisyys ja perinteiset suhteet Venäjän ja Baltian maiden kanssa... Pohjoisen ulottuvuuden tie EU:n asialistalle Suomen ja Ruotsin liityttyä vuonna 1995 unioni laajeni pohjoisen napapiirin yli, ja samalla EU:lle syntyi 1300 km pitkä raja Venäjän kanssa. EU: lle tuli tarve kartoittaa pohjoisen aluetta ja politiikkaa. Tämä antoi puhtia Saksan ja Tanskan pyrkimyksille tuoda Itämeren alue aiempaa vahvemmin esille EU:n alueellista kehitystä koskevien kysymysten yhteydessä. Näitä pyrkimyksiä tukien Suomi halusi korostaa Itämeren ja arktisten alueiden sekä Venäjän ja EU:n keskinäisriippuvuutta. Pääministeri Esko Aho kytki pohjoisen ulottuvuuden EU:n politiikkaan ja luonnehti Suomea idän ja lännen rajamaaksi. Vuonna 1995 hallitus vaihtui ja uudeksi pääministeriksi nimitettiin Paavo Lipponen. Uusi hallitusohjelma ei kuitenkaan vielä sisältänyt tavoitetta Suomen pohjoisen ulottuvuuden politiikasta. Hallitus ja presidentti totesivat unionin saaneen Ruotsin ja Suomen myötä pohjoisen ulottuvuuden. Oppositiojohtaja Aho syytti hallitusta valtavirran seuraamisesta ja pohjoisen ulottuvuuden pyrkimysten unohtamisesta. Lipponen torjui syytökset. Virallisesti Pohjoisen ulottuvuuden aloite esitettiin 15. syyskuuta 1997 pääministeri Paavo Lipposen puheessa kansainvälisessä Barentsin aluetta käsittelevässä konferenssissa Rovaniemellä: Suomen ja Ruotsin liittymisen jälkeen Euroopan unioni ulottuu nyt Välimereltä muutaman kilometrin päähän Barentsin merestä. Näin EU on saanut luonnollisen pohjoisen ulottuvuuden. Keskeinen väitteeni tänä aamuna on: tarvitsemme myös politiikan tälle ulottuvuudelle. Puheessaan Lipponen liitti aloitteen EU:n ulkosuhdepolitiikkaan. Samalla hän totesi, että sillä on yhteyksiä unionin sisäisiin politiikkoihin, kuten infrastruktuuri ja energia. Tavoitteena oli saada pohjoinen ulottuvuus kiinteäksi osaksi EU:n suhteita Venäjään ja muihin alueen maihin. Taustalla oli vakauden lisääminen Pohjois-Euroopassa ja siten koko unionin turvallisuus. Baltian maiden lähentäminen EU:hun oli yksi keskeinen tavoite, joka palveli myös Suomen turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Suomi korosti EU:n rajanaapuruutta Venäjän kanssa yhteistyömahdollisuuksia luovana tekijänä ja halusi EU:n voimavaroja hankkeisiin, joilla on vaikutusta rajan molemmin puolin, kuten energia, liikenneyhteyksien kohentaminen, ympäristönsuojelu ja ydinturvallisuus.
12 Suomi kiinnitti unionin jäsenmaiden sekä komission huomion yhtäältä Pohjois-Euroopan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toisaalta erilaisiin haasteisiin. Kehittämällä kohdealueella laajentuvan unionin ja Venäjän välistä yhteistyötä haluttiin edistää vakautta ja kestävää kehitystä sekä myönteistä keskinäisriippuvuutta. Vertailukohtana pidettiin unionin eteläistä ulottuvuutta, Välimeri-yhteistyötä. Pohjoinen ulottuvuus oli ensimmäisen kerran EU-laajuisesti esillä Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1997. Vuoden 1998 joulukuussa Wienin Eurooppa-neuvosto hyväksyi tiedonannon EU:n politiikkojen pohjoisesta ulottuvuudesta. Saksan puheenjohtajuuskaudella hyväksyttiin Kölnin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 1999 EU:n pohjoiselle ulottuvuudelle yleiset poliittiset suuntaviivat. Pohjoisesta ulottuvuudesta tuli näin osa EU:n ulkosuhde- ja rajat ylittävää politiikkaa. Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudella 1999 marraskuussa pidettiin Helsingissä ensimmäinen pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikokous, jossa hahmoteltiin pohjoisen ulottuvuuden konkreettista sisältöä. Joulukuussa Helsingin Eurooppa-neuvostossa annettiin komissiolle tehtävä valmistella pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelma. Portugalin puheenjohtajuuskaudella Feiran Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2000 hyväksyttiin komission ehdotus EU:n pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelmaksi. Feiran huippukokouksen päätelmät korostivat toimintasuunnitelman toteutuksessa neljää aluetta: ympäristöongelmien hoitamista, ydinturvallisuutta, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja Kaliningradia. Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimintasuunnitelma koostui eri sektoreista (energia, kuljetus, telekommunikaatio, ympäristö ja luonnonvarat, ydinturvallisuus, terveys, kauppa ja investoinnit, inhimilliset voimavarat ja tutkimus, oikeus- ja sisäasiat, rajatylittävä yhteistyö). Toimintasuunnitelma määritteli näiden sektoreiden tavoitteet ja toimet vuosiksi 2000 2003. Ruotsi toimi aktiivisesti EU:n puheenjohtajuuskaudellaan keväällä 2001 tavoitteenaan edistää pohjoista ulottuvuutta. Venäjä-suhteet ja pohjoinen ulottuvuus kuuluivat puheenjohtajuuskauden prioriteetteihin. Ruotsi järjesti yhdessä komission kanssa pohjoisen ulottuvuuden toisen ulkoministerikonferenssin huhtikuussa 2001 Luxemburgissa. Kumppanuusmaat ja kansainvälisten rahoituslaitosten edustajat kutsuttiin myös mukaan. Göteborgin Eurooppa-neuvosto hyväksyi pohjoisen ulottuvuuden kokonaisselvityksen; toimintasuunnitelman linjaukset ja seurantamenetelmät.
13 Pohjoisen ulottuvuuden toinen toimintasuunnitelma vuosille 2004 2006 hyväksyttiin Brysselin Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2003. Uuden toimintasuunnitelman valmistelutyötä tehtiin jäsenmaiden lisäksi alueellisten neuvostojen piirissä. Toimintasuunnitelma oli laaja-alainen ja monisektorinen. Siinä määriteltiin pohjoisen ulottuvuuden viideksi prioriteettisektoriksi talous, inhimilliset voimavarat, ympäristö, rajatylittävä yhteistyö ja oikeus- ja sisäasiat. Lisäksi määriteltiin sektorikohtaiset painopisteet. Erityishuomiota vaativina maantieteellisinä alueina toimintasuunnitelmaan tuli Kaliningradin lisäksi arktiset alueet. Ohjelmaan lisättiin määräykset säännöllisestä monitorointi- ja tarkastelumekanismista (ministeri- ja virkamieskokoukset). Uutta ohjelmassa olivat myös kumppanuudet pohjoisen ulottuvuuden yhteistyömuotoina. Ympäristökumppanuus perustettiin vuonna 2001, sosiaali- ja terveyskumppanuus vuonna 2003. Suomi ryhtyi EU:n puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006 hyvissä ajoin selvittämään pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuutta. PU:n toisen toimintaohjelman oli määrä päättyä vuoden 2006 lopulla. Selvitystyön taustalla oli Venäjän tyytymättömyys PU:n toiseen toimintaohjelmaan, joka oli Venäjän mielestä EU-asiakirja eikä ottanut riittävästi huomioon Venäjän näkemyksiä. Komission, EU:n jäsenmaiden, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä käytyjen neuvottelujen tuloksena hyväksyttiin Britannian puheenjohtajuuskaudella Brysselissä 21.11.2005 pidetyssä pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksessa pohjoisen ulottuvuuden tulevat suuntaviivat. Tämä oli samalla päätös ryhtyä neuvottelemaan EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä uusista PU:n perusasiakirjoista, joilla korvattaisiin syksyllä 2006 umpeutuva toinen toimintaohjelma. Neuvottelut käytiin vuoden 2006 aikana komission, Venäjän, Norjan ja Islannin kesken. Imatralla syyskuussa 2006 pidettyyn PU:n virkamieskokoukseen mennessä saavutettiin virkamiestasolla yhteisymmärrys pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirjan sisällöstä. Poliittista julistusta koskevia neuvotteluja jatkettiin marraskuulle asti. Uudet yhteiset PU-asiakirjat - kehysasiakirja ja poliittinen julistus - hyväksyttiin korkealla poliittisella tasolla Helsingissä 24.11.2006 EU-venäjä-huippukokouksen jälkeen pidetyssä pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa. Uudet toistaiseksi voimassaolevat PU-asiakirjat astuivat voimaan vuoden 2007 alusta. Kehysasiakirjassa päätettiin uuden PU-elimen, asiantuntijatasolla keskimäärin kolme kertaa vuodessa kokoontuvan PU:n ohjausryhmän perustamisesta. Ohjausryhmän tarkoituksena on varmistaa yhteisen politiikan toiminnan jatkuvuus vuorovuosittain kokoontuvien ministeri- ja virkamieskokousten välisinä aikoina.
14 Uudistunut pohjoinen ulottuvuus Marraskuussa 2006 hyväksyttyjen uusien PU-asiakirjojen myötä pohjoisesta ulottuvuudesta tuli EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteistä politiikkaa, jossa tavoitteet ja toimintaperiaatteet on määritelty yhdessä. Pohjoinen ulottuvuus kytkettiin osaksi EU:n ja Venäjän välillä sovittujen neljän yhteisen alueen toimeenpanoa unohtamatta muita alueen erityiskysymyksiä. Pohjoisen ulottuvuuden yhteistyön toimintasektoreita ovat: taloudellinen yhteistyö vapaus, turvallisuus ja oikeus. ulkoinen turvallisuus pelastuspalvelun osalta tutkimus, koulutus ja kulttuuri ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat sosiaali- ja terveyskysymykset Näistä toimintasektoreista neljä ensimmäistä on EU:n ja Venäjän välillä sovittujen neljän yhteisen alueen sektoreita ja kaksi viimeistä ovat pohjoisen ulottuvuuden tosiasialliset painopistealat viime vuosilta.
15 EU:n ja Venäjän neljä yhteistä aluetta EU:n ja Venäjän sopivat Pietarin huippukokouksessa 31. toukokuuta 2003 yhteistyöstä neljällä yhteisellä alueella. Nämä alueet ovat yhteinen 1) talousalue, 2) vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, 3) ulkoisen turvallisuuden alue sekä 4) tutkimuksen ja koulutuksen alue, johon kuuluvat myös kulttuuriasiat. Alueiden sisällöistä ja tavoitteista, ns. tiekartoista, sovittiin Moskovan huippukokouksessa 2005. Yhteisen talousalueen tavoitteena on poistaa kaupan ja investoinnin esteet sekä edesauttaa uudistusten syntyä ja kilpailukykyä. Perusajatuksena on syrjimättömyys, toiminnan läpinäkyvyys ja hyvä hallinto. Tavoitteena on avoimet ja yhtenevät markkinat. EU:n ja Venäjän tulisi käydä säännöllistä keskustelua teollisuustuotteista sekä syventää investointeihin, kilpailuun ja rahoituspalveluihin liittyvää yhteistyötä. Tarkoituksena on myös lisätä telekommunikaatio-, liikenne- ja energiasekä ympäristöyhteistyötä erityisesti ilmastonmuutoskysymyksissä. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue perustuu yhteisiin arvoihin kuten demokratiaan, oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, vapaan ja itsenäisen median sekä oikeuslaitoksen toimintaan. Viisumihelpotukset ja takaisinottosopimukset lisäävät EU:n ja Venäjän kansalaisten yhteyksiä sekä helpottavat myös kaupankäyntiä ja virkamatkailua. Säännölliset neuvotttelut ihmisoikeuksista sekä yhteistyö terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumiseksi on käynnistetty onnistuneesti EU:n ja Venäjän välillä. Ulkoisen turvallisuuden alueen tarkoituksena on syventää EU:n ja Venäjän yhteistyötä ja vuoropuhelua turvallisuuskysymyksissä ja kriisinhallinnassa. Pyrkimyksenä on keskittyä globaaleihin ja alueellisiin haasteisiin, joita ovat terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen sekä jo olemassa olevat että potentiaaliset alueelliset ja paikalliset uhat. Pelastuspalveluyhteistyö on myös osa tätä yhteistä aluetta. Koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin alue pyrkii EU:n ja Venäjän tutkimusyhteisöjen sekä kulttuuristen ja henkisten pääomien hyödyntämiseen, taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Yhteistyö vahvistaa yhteyksiä tutkimuksen ja innovaation välillä, kannustaa tiiviiseen yhteistyöhön koulutuksen saralla - mm. yhtenäistävillä kurssiformaatteilla ja -kelpoisuuksilla - sekä edistää kulttuurin ja kielen monimuotoisuutta. Lisäinformaatiota: http://ec.europa.eu/external_relations/russia/summit/_05_05/index.htm
16 4. Eurooppa-neuvoston päätelmät Eurooppa-neuvoston muodostavat EU:n jäsenvaltioiden tai hallitusten päämiehet ja komission puheenjohtaja. Se määrittää Euroopan unionin yleisen poliittisen ohjeistuksen. Eurooppa-neuvoston kokouksissa tehdyt päätökset ovat merkittäviä Euroopan unionin yleisen poliittisen ohjeistuksen määrityksessä. Tässä kappaleessa on poimittu kaikki pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvät kohdat Eurooppa-neuvoston päätelmistä. Numerointi viittaa päätelmän käsittelykohtaan. Luxemburg (12.-13.12. 1997) 67. Alueellisella yhteistyöllä on erittäin suuri merkitys Euroopan vakaudelle ja vauraudelle. Eurooppa-neuvosto on saanut komission Dublinin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti tekemät selvitykset alueellisesta yhteistyöstä erityisesti Mustallamerellä sekä Keski- ja Kaakkois- Euroopassa. Se panee merkille Itämerellä (Itämeren valtioiden neuvosto) sekä Barentsinmeren arktisella alueella tapahtuneen myönteisen kehityksen. Eurooppa-neuvosto kehottaa neuvostoa tarkastelemaan mainittuja selvityksiä. 68. Eurooppa-neuvosto totesi, että Suomi on tehnyt ehdotuksen unionin politiikkojen pohjoisesta ulottuvuudesta, ja pyytää komissiota esittämään asiasta väliraportin vuonna 1998 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle. Cardiff (15.-16.6. 1998) 79. Eurooppa-neuvosto palauttaa mieleen Luxemburgissa annetut päätelmät ja toteaa, että Suomen esittämä ehdotus pohjoisesta ulottuvuudesta unionin politiikoissa on huomionarvoinen ja panee merkille komission aikomuksen laatia selvitys, jota tarkastellaan seuraavassa Eurooppaneuvoston kokouksessa Wienissä. Se toteaa jälleen, että EU on sitoutunut tukemaan Venäjän pyrkimyksiä ratkaista käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteiden muodostama ongelma Luoteis-Venäjällä, ja panee merkille, että kyseistä työtä voitaisiin viedä eteenpäin ehdotetun pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä. Wien (11.-12.12. 1998) 109. Eurooppa-neuvosto oli tyytyväinen komission toimittamaan Euroopan unionin politiikkojen pohjoista ulottuvuutta koskevaan väliraporttiin. Se korosti asian merkitystä sekä unionin sisäpolitiikalle että ulkosuhteille, erityisesti suhteille Venäjään ja Itämeren alueen maihin. Eurooppa-neuvosto korosti, että keskustelua on jatkettava kaikkien niiden maiden kans-
17 sa, joita pohjoisen ulottuvuuden käsitteen kehittäminen koskee, ja kehotti neuvostoa määrittämään komission väliraportin perusteella toiminnan suuntaviivat asiaan liittyvillä aloilla. Se toteaa tyytyväisenä, että Suomi on tehnyt aloitteen asiaa koskevan konferenssin järjestämisestä vuoden 1999 loppupuoliskolla yhteistyössä Euroopan komission kanssa. 110. Luoteis-Venäjällä olevan käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen aiheuttaman ongelman osalta Eurooppa-neuvosto pani merkille EU:n ja Venäjän Wienissä pidetyn huippukokouksen tulokset. Se suhtautui myönteisesti yhteisymmärrykseen siitä, että joitakin ratkaisematta olevia kysymyksiä on käsiteltävä tehostamalla pyrkimyksiä tämän mittavan ympäristöongelman ratkaisemiseksi. Köln (3.-4.6. 1999) 92. Eurooppa-neuvosto katsoo neuvoston vahvistamien Euroopan unionin politiikan pohjoista ulottuvuutta koskevien suuntaviivojen olevan sopiva perusta Euroopan unionin painoarvon lisäämiseksi alueella. Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille tulevan puheenjohtajavaltion aikomuksen järjestää 11. ja 12. marraskuuta 1999 pohjoista ulottuvuutta käsittelevä ministerikonferenssi. Pohjoisen ulottuvuuden käsitteen tavoitteena on lisätä hyvinvointia, vahvistaa turvallisuutta sekä torjua päättäväisesti ympäristön saastumisen, ydinriskien ja rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden vaarat yhdessä alueen maiden kanssa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Eurooppa-neuvosto katsoo, että marraskuussa järjestettävän konferenssin jälkeen olisi tarkasteltava mahdollisuutta laatia toimintasuunnitelma. Koska suuntaviivat on vahvistettu, olisi nyt sopiva ajankohta ottaa asianomaiset hakijamaat, Venäjän federaatio sekä Norja ja Islanti tiiviimmin mukaan asian tulevaan valmisteluun. Helsinki (10.-11.12. 1999) 62. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen Helsingissä 11. ja 12. marraskuuta 1999 pidetyn pohjoista ulottuvuutta käsitelleen ulkoministerikonferenssin päätelmiin ja tulevan puheenjohtajavaltion Ruotsin aikomukseen järjestää asiasta korkean tason seurantakokous. Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota laatimaan yhteistyössä neuvoston kanssa ja kumppanuusmaita kuullen Euroopan unionin ulkoisten ja rajat ylittävien politiikkojen pohjoista ulottuvuutta koskevan toimintasuunnitelman, joka annetaan Feiran Eurooppa-neuvostolle hyväksyttäväksi kesäkuussa 2000. Feira (19.-20.6. 2000) 76. Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan unionin ulkoisten ja rajat ylittävien politiikkojen pohjoista ulottuvuutta koskevan toimintasuunnitelman
18 vuosiksi 2000 2003. Ohjelma on tärkeä askel Kölnissä hyväksyttyjen suuntaviivojen toteuttamiseksi. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota omaksumaan keskeisen aseman toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ja esittämään asianmukaisia jatkoehdotuksia muun muassa ympäristöstä ja ydinturvallisuudesta, kansainvälisen rikollisuuden torjunnasta ja Kaliningradista. Se suhtautuu myönteisesti tulevan puheenjohtajavaltion Ruotsin aikomukseen valmistella yhdessä komission kanssa neuvostolle yksityiskohtainen raportti pohjoista ulottuvuutta koskevista politiikoista kesäkuussa 2001 Göteborgissa pidettävän Eurooppa-neuvoston valmistelemiseksi. Göteborg (15. 16.6. 2001) 64. Eurooppa-neuvosto hyväksyi pohjoista ulottuvuutta koskevista politiikoista tehtyyn kokonaisselvitykseen sisältyvät poliittiset ohjeet ja seurantamenettelyt. Puheenjohtajavaltio ja komissio olivat laatineet kokonaisselvityksen Luxemburgissa 9. huhtikuuta 2001 pidetyn ulkoministerikonferenssin pohjalta. Feiran toimintasuunnitelman toteuttamista on jatkettava tiiviissä yhteistyössä kumppanimaiden kanssa kaikilla aloilla. Tässä yhteydessä komission tärkeimpänä tehtävänä on jatkuvuuden varmistaminen. Kansainvälisten rahoituslaitosten ja komission käynnistämä pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus auttaa mobilisoimaan tukea ympäristö- ja ydinturvallisuushankkeille, muun muassa vuoden loppuun mennessä järjestettävän rahoituskonferenssin avulla. Puheenjohtajavaltio Tanska aikoo järjestää korkean tason kokouksen kartoittamaan vuoden 2003 jälkeen toteutettavia hankkeita. Barcelona (15.-16.3. 2002) 53. Eurooppa-neuvosto kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan investointi-pankkia toimimaan yhdessä niin, että löydettäisiin nopeasti ratkaisuja nykyisiin rahoituksellisiin ja teknisiin ongelmiin, jotka estävät pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuutta koskevien Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmien täyden täytäntöönpanon. Bryssel (16.-17.10. 2003) 43. Eurooppa-neuvosto antaa hyväksyntänsä toiselle pohjoista ulottuvuutta koskevalle toimintasuunnitelmalle (2004 2006), jotta pohjoista ulottuvuutta koskevia politiikkoja voidaan jatkaa vuoden 2003 jälkeen. Se korostaa, että pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa EU:n laajentuessa ja sillä tullaan edistämään merkittävästi unionin uutta naapuruuspolitiikkaa koko alueella.
19 5. Pohjoisen ulottuvuuden korkean tason kokoukset Ensimmäinen ministerikokous - Helsinki (11.-12.11. 1999) Suomen puheenjohtajuuskaudella Helsingissä järjestetty pohjoisen ulottuvuuden ministerikokous toimi EU-jäsenmaiden, PU-kumppanimaiden ja tarkkailijoiden yhteisenä foorumina. Maat näkivät pohjoisen ulottuvuuden konseptin hyödylliseksi Euroopan turvallisuuden, vakauden, demokraattisten reformien ja kestävän kehityksen kannalta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi keskeisiä seikkoja ovat myönteinen taloudellinen keskinäisriippuvuus, laillisuusperiaate ja ihmisoikeudet. Koko konseptista keskusteltiin yleisellä tasolla, mutta haluttiin myös konkreettisia esityksiä eteenpäin vietäviksi. Kokouksessa todettiin, että EU:n tuleva laajentuminen tekee pohjoisen ulottuvuuden politiikasta erittäin tärkeää. Kaliningradin todettiin tarvitsevan erityisen maantieteellisen asemansa johdosta erityishuomion. Kokous toivotti tervetulleeksi laajenemista ja Kaliningradia koskevan työn Venäjän ja EU:n välisen PCA-sopimuksen (Kumppanuus- ja yhteistyösopimus, Partnership and Co-operation Agreement) työryhmissä. Kokous oli myös tyytyväinen yksityissektorin sekä kansainvälisten rahoituslaitosten lisääntyneeseen mielenkiintoon rahoittaa pohjoista ulottuvuutta. Kokouksessa sovittiin yhteisistä prioriteeteista, joiden pohjalta pohjoista ulottuvuutta kehitetään. Mahdollisen tulevan toimintasuunnitelman valmisteluun kaivattiin laajaa osallistumista sekä jäsen- että kumppanivaltioilta. Ministerikokouksessa päätettiin, että sähkömarkkinoiden integraatiota on edistettävä askel askeleelta. Kestävä ja ympäristöystävällinen luonnonvarojen käyttö on tärkeää. Pohjoiseurooppalaiset metsät ovat globaalisti tärkeitä ilmastopolitiikan näkökulmasta, mutta myös metsäteollisuudelle. Kestävä kalastus, kaivostoiminnan kansainvälinen yhteistyö ja arktisten alkuperäiskansojen oikeudet nostettiin esille. Liikenne- ja kuljetuspalveluita tulisi myös kehittää kilpailukykyisemmiksi tulevissa jäsenmaissa. Pan-eurooppalaiset kuljetuskäytävät ja Barentsin euroarktinen liikennealue ovat tärkeitä elementtejä tässä. Rajanylityksiä pitää helpottaa, turvallisuutta on kohennettava ja liikennelainsäädäntöä tulee harmonisoida. Kaksoiskaupunkihankkeet todettiin hyödyllisiksi ja nuorten vaihto-ohjelmat tärkeiksi. Tutkimusyhteistyötä arktisten yliopistojen verkostoa hyödyntäen tulisi laajentaa, totesivat ministerit.
20 Pohjoisen ulottuvuuden ympäristöyhteistyön keskeisiksi alueiksi määriteltiin jäte- ja juomaveden käsittely, jätehuolto, ilman ja vedensaasteiden vähentäminen, biologisen diversiteetin suojelu ja kestävä metsänhoito. Saastuttamiseen on puututtava riippumatta siitä kuka saastuttaa. Ympäristölainsäädäntöä tulisi harmonisoida, ja ympäristönäkökulma pitäisi sisällyttää kaikkiin sektoripolitiikkoihin. Energiatehokkuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Ydinvoimaloiden merkittävää säteilyuhkaa on vähennettävä operationaalista turvallisuutta parantamalla. Ministereiden mukaan järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen taistelun perusta on Itämeren maiden neuvoston puitteissa syntynyt työryhmä. Sosiaali- ja terveysongelmiin, esimerkiksi HIV ja tuberkuloosi, voidaan puuttua tietojen vaihtamisella ja ponnisteluilla kansainvälisellä, kansallisella ja alueellisella tasolla. Ministerikokous painotti alueellisten järjestöjen merkitystä pohjoisen ulottuvuuden prioriteettien implementoinnissa. Arktisella alueella tärkeät yhteystyöalueet ovat ympäristönsuojelu, kestävä kehitys ja arktinen tutkimus. Arktinen ikkuna tiivistää EU:n ja arktisten alueiden yhteistyötä ja tuo pohjoiseen ulottuvuuteen alkuperäiskansojen asiat. Pohjoisen ulottuvuuden tavoitteet ovat samankaltaisia kuin Yhdysvaltojen ja Kanadan pohjoisissa ohjelmissa. Kokouksessa huomioitiin tästä syntyvä synergia. Toinen ministerikokous - Luxemburg (9.4. 2001) Jäsenvaltiot, komissio, kumppanimaat ja EU:n pääsihteeri/yutp:n (yhteinen ulko- ja turvalli- suuspolitiikka) korkea edustaja kokoontuivat Ruotsin puheenjohtajuuskaudella Luxemburgissa arvioidakseen PU:n toimintasuunnitelman toteutumista ja tarjotakseen ohjeistusta aloitteen jatkokehitykselle. Feirassa sovittua toimintasuunnitelmaa ja kehitystä kolmella sen sektoreista (ympäristö, järjestäytynyt rikollisuus ja Kaliningrad) kiiteltiin. Vaadittiin myös muiden toimintasuunnitelman sektorien toimeenpanoa. Ehdotus pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuudesta otettiin hyvin vastaan. Komissiota ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia kannustettiin keskustelemaan kiinnostuneiden kumppaneiden kanssa ja valmistelemaan ehdotuksen kumppanuudesta. Myös Itämeren maiden neuvostossa syntynyttä pohjoisen e-ulottuvuuden toimintasuunnitelmaa (Ne- DAP, Northern edimension Action Plan) kehuttiin lupaavaksi uudeksi kehitykseksi.
21 Komissiota kannustettiin sen suunnitelmissa aloittaa suora keskustelu liike-elämän edustajien kanssa. EU:n rahoitusinstrumentteja haluttiin yksinkertaisemmiksi, jotta pystyttäisiin kehittämään yhteistä rahoitusta unionin, kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden toimijoiden kesken. Komissio velvoitettiin raportoimaan vuosittain PU:n kehityksestä Eurooppa-neuvostolle. Päätettiin vuosittaisten pohjoisen ulottuvuuden kokousten järjestämisestä. Joka toinen vuosi kokoonnutaan ministeritasolla ja välivuosina virkamiestasolla. Päätettiin myös säännöllisen PU-foorumin järjestämisestä. Tässä foorumissa olisi laaja osallistuminen elinkeinoelämästä ja kansalaisyhteiskunnasta. Kolmas ministerikokous - Luxemburg (21.10. 2002) Tanska EU:n puheenjohtajamaana järjesti 21.10.2002 kolmannen pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksen. Kaikki jäsenmaat, Euroopan komissio, Baltian maat, Puola sekä Norja ja Islanti osallistuivat Luxemburgissa järjestettyyn kokoukseen. Myös Venäjän edustaja osallistui, mutta totesi olevansa tarkkailija. Kokous hyväksyi uuden pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelman suuntaviivat. Tämä dokumentti kattaa vuodet 2004 2006 ja puheenjohtajamaa Tanska sai tehtäväkseen valmistella sitä läheisessä yhteistyössä komission kanssa. Uuden toimintasuunnitelman sovittiin astuvan voimaan vuoden 2004 alusta. Kokouksessa sovittiin, että seuraavina vuosina pohjoisen ulottuvuuden täytyy tukea EU:n laajentumisprosessia sekä auttaa tiiviimmän EU:n ja Venäjän välisen suhteen luomisessa. Uuden toimintasuunnitelman pitäisi painottaa sellaisia sektoreita kuten liike-elämän yhteistyö, rajatylittävä yhteistyö, ympäristö ja ydinturvallisuus, energia, liikenne sekä viestintä. Neljäs ministerikokous - Bryssel (21.11.2005) Pohjoisen ulottuvuuden neljäs ministerikokous 21.11.2005 antoi poliittisen tason siunauksen PU:n uudistamiseksi EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteiseksi politiikaksi. Kokouksessa hyväksyttiin yhteisesti valmisteltu PU:n suuntaviivat-asiakirja, joka toimi pohjana pohjoisen ulottuvuuden julistuksesta ja poliittiselle kehysasiakirjasta käytäville neuvotteluille. Neljäs ministerikokous oli käännekohta, jossa kaikki osapuolet antoivat poliittisen siunauksensa PU:n uudistamiselle. Venäjän ulkoministerin osallistuminen ja rakentava puheenvuoro oli tärkeä signaali Venäjän sitoutumisesta PU:n kehittämiseen.
22 Huippukokous - Helsinki (24.11.2006) Pohjoisen ulottuvuuden historian tähän mennessä ainoa huippukokous pidettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Helsingissä 24.11.2006 heti EU-Venäjä -huippukokouksen jälkeen. Kokouksessa hyväksyttiin PU:n poliittinen julistus ja kehysasiakirja. Uusien asiakirjojen myötä pohjoisesta ulottuvuudesta tuli EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteistä politiikkaa. Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, Islannin pääministeri Geir H. Haarde, Suomen presidentti Tarja Halonen, Venäjän presidentti Vladimir Putin, Suomen pääministeri Matti Vanhanen ja Norjan pääministeri Jens Stoltenberg tapasivat marraskuussa 2006 pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä. 6. Sisältö muotoutuu seminaareissa ja foorumeissa Pohjoisen ulottuvuuden sisältöä on kehitetty sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla seminaareissa ja foorumeissa. Kansallisen tason valmistelusta Suomessa vastasi pitkään pääministerin asettama kansallinen foorumi. Pohjoisen ulottuvuuden Suomen kansallinen foorumi oli pääministeri Paavo Lipposen syksyllä 2000 asettama monialainen taustaryhmä. Sen jäseninä oli virkamieskunnan, elinkeinoelämän, yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Puheenjohtajana toimi Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula. Foorumin työskentely ja sen organisoimat PU-foorumit ovat olleet merkittäviä toiminnan edistäjiä. Foorumi toimi aktiivisesti vuoden 2003 loppuun asti, jonka jälkeen kansallista valmistelutyötä on jatkettu ulkoasiainministeriön johdolla. Foorumien aineistot löytyvät osoitteesta: http://arcticcentre.ulapland.fi/pohjoinen_ulottuvuus/nd.asp. Ensimmäisen kerran foorumi kokoontui tammikuussa 2001 Oulussa, jolloin esillä olivat kaikki toimintasektorit. Saman vuoden lokakuussa Lappeenrannassa järjestettiin kansainvälinen foorumi, jossa sektoreista olivat esillä elinkeinoelämä, informaatio- ja kommunikaatioteknologia, ympäris-
23 tö ja energia sekä metsä. Sisältöpuolella pohjoinen e-ulottuvuus ja ympäristökumppanuuden kehittäminen olivat keskeisellä sijalla. Pääministeri Lipposen puheessa tuotiin ensimmäisen kerran esille sosiaali- ja terveyssektoria koskevan kumppanuusohjelman kehittäminen. Pietarin pohjoisen ulottuvuuden seminaarissa (20.-21.11.2001) teemana oli EU:n rahoitusohjelmien parempi yhteensovittaminen. Huhtikuussa 2002 Turun kansallisen foorumin aihe oli tutkimuksen rooli PU:n toimintasektoreiden tukijana. Kesäkuussa Kajaanin kansainvälisessä foorumissa käsiteltiin arktista teknologiaa ja rajat ylittävää kauppaa. Grönlannin Ilulissatissa (28.8.2002) järjestetyssä ministeritasoisessa seminaarissa keskusteltiin mahdollisesta toisesta toimintasuunnitelmasta ja arktisesta ikkunasta. Syyskuussa Joensuussa kansainvälisellä tasolla aiheena oli kansanterveys ja hyvinvointi. PU:n sosiaali- ja terveysalan kumppanuus otti askeleen eteenpäin. Marraskuussa 2002 järjestettiin kansainvälinen foorumi informaatio- ja kommunikaatioteknologian sektorilta. Sisältö keskittyi pohjoiseen e-ulottuvuuteen. Vuoden 2003 helmikuussa Helsingissä järjestetyssä kansainvälisessä foorumissa aiheena oli työmarkkinat. Saman vuoden lokakuussa Kotkassa käsiteltiin niin ikään kansainvälisellä tasolla logistiikkaan liittyviä kysymyksiä. Vuoden 2005 alusta asti kansallinen valmistelu on pääasiallisesti tapahtunut ulkoasiainministeriön koolle kutsumissa pohjoisen ulottuvuuden aivoriihessä ja virkamiestason taustaryhmässä. Epävirallisen monialaisen aivoriihen tehtävä on ollut antaa impulsseja pohjoisen ulottuvuuden uudistamisessa. Eri ministeriöiden edustajista koostuva virkamiestason taustaryhmä puolestaan keskittyy sektorikohtaisiin päätavoitteisiin ja niiden toteutukseen. Lappeenrannassa lokakuussa 2005 ulkoasiainministeriön ja Lappeenrannan Teknilliseen yliopistoon kuuluvan Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskuksen (NORDI) yhdessä järjestämässä seminaarissa The Future of the Northern Dimension Successful Partnerships, Cooperation and Business Opportunities aiheina olivat muun muassa pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet, logistiikka ja liike-elämä. Osallistujina olivat mm. ulkoministerit Erkki Tuomioja ja Laila Freivalds (Ruotsi). Lappeenrannassa NORDIn ja ulkoministeriön yhteistyönä järjestettiin myös uudistuneen pohjoisen ulottuvuuden politiikan toimeenpanoa pohtinut seminaari The Renewed Northern Dimension Policy and the Next Steps (31.5.-1.6.2007). Tämän seminaarin pääpaino oli liikenneja energiayhteistyön vahvistamisessa pohjoisen ulottuvuuden alueella ja siinä esiintyivät mm. Pohjoismaiden ministerineuvoston, EU:n komis-
24 sion ja Venäjän edustajat. Seminaarin pääpuhujana oli ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen pohjoisen ulottuvuuden semi- naarissa Lappeenrannassa 31.5.2007 vieressään Pohjoisen ulottuvuuden tutkimus-keskuksen johtaja professori Tauno Tiusanen ja Lappeenrannan kaupungin johtoa. Kuva: Timo Mikkola, LUT 7. Pohjoisen ulottuvuuden käytännön yhteistyö ja kumppanuudet Pohjoisen ulottuvuuden toisen toimintaohjelman yhteydessä uudeksi yhteistyömuodoksi vakiintuivat kumppanuudet. Näitä ovat ympäristökumppanuus sekä sosiaali- ja terveyskumppanuus. Ensimmäisenä aloitettiin yhteistyö ympäristökumppanuuden puitteissa vuonna 2001. Sen keskeinen idea on yhdistää EU:n, sen jäsenmaiden, muiden maiden ja rahoituslaitosten voimavarat yhteisesti sovittuihin hankkeisiin. Toisaalta tärkeää on yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö. Puhutaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta eli PPP-mallista (Public Private Partnership). Ympäristökumppanuudelle perustettiin myös rahasto, jossa on kaksi osaa: yleinen ympäristöikkuna ja ydinturvaikkuna. Hyvin edistyneen ympäristökumppanuuden ensimmäinen konkreettinen hanke, Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, valmistui syyskuussa 2005. Useiden muiden hankkeiden toimeenpano on alkanut. Nevan kokoomaviemäri on seuraava suurenluokan hanke. Sosiaali- ja terveyskumppanuus perustettiin vuonna 2003, mutta sille ei ole toistaiseksi perustettu rahastoa, vaan hankkeet on määrä rahoittaa projektikohtaisesti. Sosiaali- ja terveyskumppanuuden työssä keskeisessä asemassa on asiantuntijatyöryhmissä tapahtuva tiedonvaihto ja hankesuunnittelu. Suomi tukee uusien kumppanuuksien perustamista. Mahdollinen uusi kumppanuusala on kuljetus- ja logistiikka.
25 Rahoitusinstrumentit Pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirjan mukaan pohjoisen ulottuvuuden rahoituksen pääperiaatteena on yhteisrahoitus, johon osallistuvat pohjoisen ulottuvuuden kumppanit, kansainväliset ja yksityiset rahoituslaitokset. Yleensä suurten hankkeiden rahoituksesta valtaosa on lainamuotoista ja paikallista rahaa ja pieni osa voi olla niin sanottua lahjarahaa. Lainanottajia ovat yleensä venäläiset yritykset tai kunnat. Suomen valtio rahoittaa pohjoisen ulottuvuuden hankkeita lähialueyhteistyömäärärahoista ja EU:n yhteisen budjetin kautta. Suomen rahoittamat kahdenväliset lähialueyhteistyöhankkeet erityisesti ympäristö-, sosiaalija terveysaloilla edistävät pohjoisen ulottuvuuden tavoitteita. Euroopan unionissa pohjoisella ulottuvuudella ei ole omaa budjettilinjaa, vaan hankkeet rahoitetaan pääsääntöisesti EU:n olemassa olevien rahoitusinstrumenttien ja ohjelmien puitteissa. Vuoteen 2006 asti tärkeimmät PU-instrumentit olivat Interreg ja Tacis (Technical Assistance to the Commonwealth of Independent States.) Nämä rahoitusinstrumentit uudistuivat vuoden 2007 alusta, kun eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI, European Neighbourhood and Partnership Instrument) otettiin käyttöön. Tämä instrumentti kattaa pääosan pohjoisen ulottuvuuden alueelle tulevasta Euroopan unionin rahoituksesta. EU:n ja Venäjän väliset raja-alueyhteistyöohjelmat ja osittain myös Itämeren alueellinen ohjelma saavat rahoituksensa ENPI:stä. Muut EU-rahoituksen kanavat, kuten esim. kansalliset ohjelmat, terveysohjelmat ja tutkimusbudjetti, ovat tärkeitä myös rahoitusinstrumenttien uudistuksen jälkeen. Lisäksi keskeisiä rahoituslähteitä ovat yhä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan investointipankki (EIB), Pohjoismaiden investointipankki (NIB) ja Maailmanpankki (World Bank). Pohjoinen ulottuvuus toimii poliittisena perustana Euroopan unionille rahoituspäätöksiä ja projekteja valmisteltaessa. Kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituspäätökset perustuvat niiden omiin linjauksiin ja yleisiin investointiedellytyksiin.
26 8. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (NDEP) Ympäristöä ja ydinturvaa koskevien projektien toteuttamiseksi perustettiin vuonna 2001 pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (NDEP, Northern Dimension Environmental Partnership). Kumppanuusrahasto perustettiin Brysselissä heinäkuussa 2002. Rahaston ensimmäinen yleiskokous pidettiin saman vuoden marraskuussa. (Ks. taulukko 1 rahastoon tulleista kontribuutioista). Pohjoisen ulottuvuuden alue, erityisesti Itämeri, Barentsin meri ja arktiset alueet, on ympäristöltään haavoittuvainen. Päästöt ilmaan ja vesistöjen saasteet leviävät valtiorajoista riippumatta. Kioton ilmastosopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi on ponnisteltava kansainvälisin toimenpitein. Ydinvoimaloiden nykyinen turvallisuustaso ja puutteet radioaktiivisen jätteen käsittelyssä ja varastoinnissa muodostavat terveys- ja ympäristöuhan. Ympäristökumppanuutta hallinnoivat johtoryhmä (Steering Group) ja yleiskokous (Assembly). Johtoryhmä koostuu keskeisten kansainvälisten rahoituslaitosten, komission ja Venäjän edustajista. Se arvioi rahoituslaitosten valmistelemat hanke-ehdotukset ja ehdottaa yleiskokoukselle rahoituskohteet. Yleiskokous määrittelee strategiset linjaukset, päättää hankerahoituksista ja sen jäseninä ovat täyden rahasto-osuuden ( 10 miljoonaa) maksaneet maat sekä komissio. Keskeiset kansainväliset rahoituslaitokset ympäristökumppanuuden edistämisessä ovat Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ohella Euroopan investointipankki ja Pohjoismaiden investointipankki. Ympäristökumppanuutta tukemaan perustettiin vuonna 2002 Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoima rahasto, jonka suuruus on n. 242 miljoonaa euroa (kevät 2007), josta ydinturvahankkeisiin on sidottu kaksi kolmasosaa ja loput muihin ympäristöhankkeisiin. Kun summaan lisätään pääsääntöisesti venäläisosapuolen ottama lainarahoitus ja paikallisrahoitus, nousee suunniteltujen ja toteutettavien ympäristökumppanuushankkeiden kokonaisarvo yli kahteen miljardiin euroon. Suomi on sitonut kaksi miljoonaa euroa ydinjäte- ja kuusitoista miljoonaa euroa muihin ympäristöhankkeisiin. Ydinturvahankkeiden rahoitusta on tarkoitus käyttää pääasiassa Muurmanskin alueella olevien ydinjätteiden saamiseksi turvallisempaan säilöön. Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo on toteutunut ensimmäisenä ympäristökumppanuuden hankkeena syksyllä 2005. Tämän lisäksi rahaston ohjausryhmä on arvioinut 15 hanketta, joista yleiskokous on vahvistanut avustusosuuden kymmenelle hankkeelle (Ks. taulukko 2 hankkeiden rahoituksesta). Avustusosuus muodostaa yleensä <1-20 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Pääosa rahoituksesta on lainaa ja paikallista osuutta.
27 Ympäristökumppanuuden ensimmäisen vaiheen hankkeet: Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo (valmistui 2005), Pietarin tulvapatohanke, Pietarin pohjoisen jätevesipuhdistamon lietteenpolttolaitos (valmistui 2007), Leningradin alueen ympäristö- investointiohjelma, Arkangelin, Komin ja Novgorodin kunnallispalvelujen parantamis- hankkeet, Kaliningradin ja Murmanskin keskuslämmitysjärjestelmien parantamishankkeet, Kaliningradin jätehuoltoprojekti, Neva-jokeen johdettavien jätevesien käsittely, Laatokan ympäristöohjelma, Kaliningradin vesi- ja ympäristöpalvelut, Vologdan vesihuoltohanke. Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo Pietarin lounaisen jäteveden puhdistamon (vasen kuva) avajaisissa presidentti Vladimir Putin (vas.), Pietarin kuvernööri Valentina Matvienko, presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Göran Persson. Ympäristökumppanuuden toistaiseksi merkittävin hanke, Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, vihittiin käyttöön 22.9.2005. Puhdistamon kapasiteetti on mitoitettu käsittelemään 715 000 hengen jätevedet. Pietarissa asuu Suomen kokoinen väestö, jonka jätevesistä puhdistamon valmistumisen jälkeen käsitellään noin 85 prosenttia. Laitos täyttää Itämeren tilaa valvovan Helsinki-komission eli HELCOM:in suositukset. Työn tilasi projektiyhtiö LCC Nordvod, jonka muodostavat rakennuskonsortio (NCC, Skanska, YIT), Pietarin vesilaitos ja NEFCO (Nordic Environment Financing Corporation). Kokonaiskustannukset olivat 189 milj. euroa. Rahoitus koostui omarahoitusosuudesta, rahoitustuesta ja lainoista. Suurimman osan (107,8 milj. euroa) kattoi kansainvälisten pankkien (NIB, EBRD, EIB) ja kehitysrahoitusyhtiöiden (Finnfund, Swedfund) osuus, jossa lainanottajana on Nordvod. Suomen, Ruotsin, EUn ja Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuusrahaston tuki oli yhteensä yli 50 miljoonaa euroa. Tämä käytettiin kokonaisuudessaan Suomesta, Ruotsista ja muista NDEP-maista tapahtuviin laitehankintoihin. Suomen suoralla rahoitustuella rahoitettujen hankintojen lisäksi suomalaisyritykset saivat tilauksia yli 30 miljoonan euron arvosta. Yhteensä hankkeen
28 rahoittajia oli 14 ja rakentajia aliurakoitsijoineen 856 Suomesta, Ruotsista, Saksasta ja Venäjältä. Muita esimerkkejä ympäristöhankkeista Pietarin pohjoisen jätevedenpuhdistamon lietteenpolttolaitos ratkaisee pohjoisen puhdistamon vaikean lieteongelman. Nykyisin kaatopaikalle vietävän lietteen määrä 250 000 m3/v pienenee 12 000 m3/v tuhkamääräksi, joka voidaan pääasiassa käyttää täyttöaineksena maarakennuskohteissa. Yli 90 miljoonaa euroa maksavaan hankkeeseen ympäristökumppanuudesta on myönnetty 6,35 miljoonaa euroa avustusta. Kuvassa näkyy NDEP-varoin uudistettua hiekanerotuslaitteistoa. Hankkeen on määrä valmistua syksyllä 2007. Leningradin alueen ympäristöinvestointiohjelma auttaa neljän kaupungin (Gatchina, Kirovsk, Tikhvin, ja Pikalevo) vesihuoltoa. 23,3 miljoonan euron hankkeeseen on myönnetty 4 miljoonaa euroa avustusta ympäristö-kumppanuuden rahastosta. Arkangelin ja Komin tasavallassa Syktyvkarin kunnallispalvelujen parantamishankkeet (kuva) vähentävät puhdistamattomia jätevesimääriä verkoston kunnostuksen ansiosta ja mm parantavat Vienajoen äärellä sijaitsevan Arkangelin kaupungin ympäristön tilaa. Myös juomaveden laatu paranee. Yhteensä 57,1 miljoonaa maksaviin hankkeisiin ympäristö- kumppanuudesta on myönnetty 14,1 miljoonaa euroa avustusta. Vasemmalla on kuva Arkangelista Pohjoisen Vienajoen ääreltä. Kaliningradin lämpöjärjestelmän parantamishanke tehostaa energian käyttöä, auttaa tuottoisuuden parantamisessa ja turvaa alueen ympäristön. 21,8 miljoonaa euroa maksavaan hankkeeseen ympäristökumppanuus on myöntänyt 8,2 miljoonan avustuksen. Neva-hanke; Neva-jokeen suoraan johdettavien jätevesien käsittely on Pietarin jätevesien puhdistuksen viimeinen mittava vaihe. Hankkeen toteutussuunnitelma valmistui vuoden 2006 lopulla ja