Mikko Kohonen Kasvavan yrityksen varastoprosessien kehittäminen Metropolia Ammattikorkeakoulu Insinööri (AMK) Tuotantotalouden koulutusohjelma Insinöörityö 12.5.2016
Tiivistelmä Tekijä Otsikko Sivumäärä Aika Mikko Kohonen Kasvavan yrityksen varastoprosessien kehittäminen 44 sivua + 1 liite 12.5.2016 Tutkinto Insinööri (AMK) Koulutusohjelma Tuotantotalous Suuntautumisvaihtoehto Tilaus-toimitusketjun hallinta ja liiketoiminta Ohjaajat Kohdeyrityksen hankintajohtaja Yliopettaja Antero Putkiranta Insinöörityön tavoitteena oli laatia kasvavalle yritykselle opastusmateriaali, jonka avulla pyritään yhtenäistämään yrityksen eri toimipisteiden varastoprosesseja samanlaisiksi kuin kohdeyrityksen keskusvaraston. Opastusmateriaalia voidaan myös käyttää, jos yrityksen varastoprosesseja halutaan esitellä ulkopuolisille tahoille. Insinöörityön toimeksianto saatiin kohdeyrityksen hankintajohtajalta. Työn aikana havaittuja varaston kehityskohtia kirjattiin ja niille luotiin parannusehdotuksia. Työssä ei tutkittu, onko opastusmateriaali onnistunut yhtenäistämään muiden toimipisteiden varastoprosesseja samanlaisiksi kuin keskusvaraston. Parannusehdotuksia olivat esimerkiksi varastoitavien nimikkeiden ABC-analyysi ja varastohankintojen VMI-toimintamalli. Kohdeyrityksen keskusvarastossa on neljä erilaista varastoprosessia: myyntitilaus, sisäinen siirtotilaus, projekti ja huoltotilaus. Myyntitilaukset ovat tavarakauppaa yrityksen ja asiakkaan välillä, sisäisen siirtotilauksen tarkoituksena on lähettää varastoitavia nimikkeitä yksiköstä toiseen, projektit ovat asiakastilauksia, joihin sisältyy palvelua ja nimikkeitä, ja huoltotilaukset ovat myyntitapahtumia, jotka sisältävät nimikkeiden lisäksi myös palvelua. Kohdeyrityksen keskusvarastossa on varsinaisen varaston lisäksi kolme eri varastoa: huolto-, takuu- ja projektivarasto. Keskusvarasto hallinnoi lisäksi useita pääkaupunkiseudulla toimivia autovarastoja. Insinöörityön lopputuloksena luotiin kymmenen dian esitysgrafiikka, jossa tutustutaan kohdeyrityksen keskusvarastoajatteluun ja esitellään eri varastoprosessit. Laadittua diaesitystä käytetään varastoprosessien esittelyssä ulkopuolisille, ja se on nähtävillä yrityksen sisäisessä tietoverkossa. Avainsanat ABC-analyysi, varastoiminen, varastonohjaus, VMI, varastoprosessit
Abstract Author Title Number of Pages Date Mikko Kohonen Developing the warehouse processes of a growing company 44 pages + 1 appendix 12 May 2016 Degree Bachelor of Engineering Degree Programme Industrial Management and Engineering Specialisation option Supply Chain Management and Business Instructors Chief Purchasing Officer Antero Putkiranta, Principal Lecturer The purpose of this thesis was to create an instructional material kit for a growing company. The material was needed to unify the warehouse processes in other units so they would work like the central warehouse. The material can also be used as a presentation for visitors from other companies. The assignment for the thesis was given by the compan hief Purchasing Officer. Improvement suggestions have been made to some problem points but the thesis does not include study of whether the instructional material kit has made other units work like the central warehouse. Suggestions include ABC analysis for the items and a Vendor Managed Inventory operating model. The company has four different warehouse processes in its central warehouse: sales order, internal transfer order, project and maintenance order. A sales order is business between the company and its customers. The purpose of a transfer order is to move items s to another. Projects are large customer orders which include services, installation and different items. A service order is business which includes items and services. The company has three different warehouse types in the same building as the central warehouse: a maintenance warehouse, a warranty warehouse and a project warehouse. The central warehouse also manages local car warehouses. As a result a slideshow presentation was created processes and systems. The presentation has been used to demonstrate the warehouse to visitors from other companies and its been placed on Keywords warehousing, inventory management, VMI, warehouse processes, ABC analysis
Sisällys 1 Johdanto 1 2 Varastoiminen 2 2.1 Varaston määritelmä ja varastojen syntyminen 2 2.2 Varastoinnin riskit 4 2.3 Varastotyypit 4 2.4 Varastomuodot 6 2.5 Varastomallit 10 2.6 Varaston mittarit ja tunnusluvut 11 3 Varastonohjaus 13 4 Yhteenveto 19 Lähteet 21
1 1 Johdanto Insinöörityön tavoitteena on perehtyä kohdeyrityksen yleisimpiin varastoprosesseihin ja laatia niistä opastusmateriaali. Varastoprosesseihin kuuluvat projektikeräykset, sisäiset siirtotilaukset, myynti- ja huoltotilaukset. Opastusmateriaalin tarkoituksena on yhtenäistää maakunnissa sijaitsevien kohdeyrityksen toimipisteiden varastoprosesseja osittain samanlaisiksi kuin keskusvaraston. Materiaalin avulla voidaan myös opastaa uusia työntekijöitä varastoprosesseihin ja sitä voidaan käyttää, kun kohdeyrityksen varastoprosesseja halutaan esitellä ulkopuolisille. Insinöörityössä selvitetään myös varastoprosesseissa havaittuja ongelmakohtia ja laaditaan niille toimenpide-ehdotuksia. Kohdeyrityksellä on useita eri toimipisteitä ympäri Suomea. Toimipisteet on hankittu muun muassa yritysfuusioiden avulla, eli kohdeyritys on ostanut toisen yrityksen omistukseensa. Toimipisteet ovat aiemmin olleet itsenäisiä yrityksiä ja niiden toimintatavat ovat eronneet toisistaan. Insinöörityön aihe tuli kohdeyrityksen hankintajohtajalta, ja työssä laaditaan maakunnissa sijaitseville toimipisteille opastusmateriaali (liite 1), jonka avulla muiden toimipisteiden varastoprosesseja pyritään yhtenäistämään samanlaisiksi kuin keskusvaraston. Opastusmateriaali on PowerPoint-muodossa, jotta se voidaan esittää videoprojektorilla tarvittaessa. Opastusmateriaalin tarkoituksena on myös havainnollistaa ja esittää uudelle omistajalle, minkälaisia eri varastoprosesseja yrityksellä on ja kuinka ne toimivat. Näin uusi omistajakin saa paremman käsityksen kohdeyrityksen varastoprosesseista. Toimeksiantajan kanssa käytyjen keskustelujen perusteellä päätettiin, että opastusmateriaalin informaation tulee olla suurpiirteistä eikä pieniä yksityiskohtia esitellä kovin tarkasti. Opastusmateriaalissa ei esimerkiksi neuvota sanasta sanaan, mitä toimenpiteitä on tehtävä, jos työntekijä haluaa toimittaa tai vastaanottaa siirron yrityksen sisällä. Sen sijaan materiaalissa kerrotaan, minkälainen kohdeyrityksen keskusvarastoajattelu on ja minkälaisia eri toimenpiteitä varastotyöntekijän täytyy huomioida työssään. Insinöörityön tekeminen alkoi syksyllä 2015, kun kohdeyritykseltä saatiin aihe. Työn aihe ja otsikko muuttuivat ajan kuluessa, mutta nykyiseen muotoon se muovautui lokakuussa 2015. Työssä ei tarkastella, kuinka laadittu opastusmateriaali muuttaa muiden yksiköiden toimintaprosesseja, koska työhön varattu aika ei ole riittävän pitkä konkreettisten havaintojen tarkastelua varten. Muutosten havaitsemiseksi tulisi olla puolen vuoden tai
2 vuoden tarkastelujakso, joka ei insinöörityön aikataulun puitteissa ollut mahdollista. Insinöörityön taustaosuus on rajattu varastointiin eikä esimerkiksi tilaus-toimitusketjun hallintaa käsitellä lainkaan. Insinöörityöraportissa käydään läpi syitä varastoimiseen, erilaisia varastointimuotoja, varaston mittareita ja tunnuslukuja sekä varastonohjausta. Aiheet on valittu siten, että ne pohjustavat havaittuja ongelmakohtia ja toimenpide-ehdotuksia. Insinöörityö laaditaan kirjallisuuslähteiden, yrityksen työntekijöiden haastatteluiden sekä insinöörityöntekijän oman osaamisen avulla. Kirjallisina lähteinä käytetään logistiikkaalan kirjallisuutta ja erilaisia verkkodokumentteja. Työssä haastatellaan kohdeyrityksen hankintajohtajaa sekä varastossa työskentelevää varastonhoitajaa. Insinöörityöntekijä työskentelee myös itse kohdeyrityksessä varastonhoitajana. 2 Varastoiminen 2.1 Varaston määritelmä ja varastojen syntyminen Varastoiminen ymmärretään usein jonkin hyödykkeen säilyttämisenä sille määrätyssä fyysisessä tilassa. Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna varastot ovatkin juuri tällaisia tiloja, mutta taloudellisessa kielenkäytössä varastoilla tarkoitetaan yrityksen kaikkea vaihto-omaisuuden materiaaliosuutta. Varastot ovat nimikkeiden tai materiaalien lopullisia tai väliaikaisia sijoituspaikkoja ja niiden avulla pyritään saavuttamaan kilpailuetu muista yrityksistä. Väliaikainen varasto voi olla esimerkiksi kaupan hylly tai jakeluterminaali. Lopulliset varastot ovat paikkoja, joista nimikkeet tai materiaalit eivät enää vaihda paikkaa, esimerkiksi autoromuttamo tai kaatopaikka. (Hokkanen & Karhunen 2014: 125; Sakki 2014: 72.) Nykyaikaisen ajatusmallin mukaan varastojen tulisi olla mahdollisimman pieniä, koska varastoihin on sitoutunut valtavasti yrityksen pääomaa. Tätä pääomaa olisi järkevämpää käyttää johonkin muuhun yrityksen osa-alueeseen (Varastointi 2016). Yrityksen liiketoiminnan kannalta olisi järkevää, jos yrityksellä ei olisi varastoja ollenkaan tai ne olisivat nimikemääriltään hyvin pieniä. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu, koska varastojen avulla pyritään varmistamaan yrityksen toimituskyky asiakkaille ja varastojen avulla
3 kytketään eri tuotantoprosessien vaiheet yhteen. Varastot siis mahdollistavat tuotteen nopean toimituksen asiakkaalle. (Haverila ym. 2009: 445 446; Sakki 2014: 71 73.) Varastointia on usein käytettävä, kun toimitusketjun kahden eri organisaation väliset materiaalivirrat eivät ole tasapainossa, eli tavarantoimittaja toimittaa enemmän tavaraa kuin vastaanottaja tarvitsisi. Näin ollen vastaanottajan on luotava varasto, jossa se säilyttää ylimääräistä tavaraa. Toinen suuri syy varastojen syntymiseen on epävarmuus. Toimitusketjun eri organisaatiot tilaavat varastoihinsa tavaraa varmuuden vuoksi, jos menekin ja toimitusajankohdan ennustaminen on haastavaa. Yritykset joutuvat usein varastoimaan tuotteittaan, koska niiden valmistuserät ovat suuremmat kuin tuotteen menekki. Tuotetta valmistetaan suuret määrät, koska se on valmistajan kannalta taloudellisempaa kuin pienen kysynnän mukaisten eräkokojen valmistaminen. (Haverila ym. 2009: 447; Hokkanen & Karhunen 2012: 164.) Varastotilan hankkiminen tai tilan vuokrakustannukset aiheuttavat suuria kuluja yritykselle. Varastoitavien nimikkeiden käsittely aiheuttaa myös kustannuksia (Haverila ym. 2009: 445). Kuten kuva 1 osoittaa, varastojen ylivoimaisesti suurin kuluerä muodostuu henkilöstökuluista. Rakennus ja tontti muodostavat toiseksi suurimman kuluerän ja loput kuluerät muodostuvat atk-laitteista, ohjelmistoista, koneista ja muista laitteista sekä varastokalusteista. 1,7 % 3,2 % 5,2 % 4,6 % 28,7 % 56,6 % Henkilöstö Koneet ja laitteet Atk- laitteet ja ohjelmistot Rakennus ja tontti Varastokalusteet Muut Kuva 1. Varastojen kuluerät (Hokkanen & Karhunen 2012).
4 Vaikka varastot mielletään usein vain fyysisiksi varastoiksi, voivat varastot olla myös tietovarastoja, joissa ei välttämättä ole mitään fyysistä materiaalia. Yrityksillä on usein käytössä jonkinlainen tietokanta, johon on esimerkiksi tallennettu myytävien nimikkeiden tuotetietoja. Myös nämä tietokannat ovat eräänlaisia varastoja, mutta niihin on varastoitu materian sijaista tietoa. (Chen ym. 2006.) 2.2 Varastoinnin riskit Varastoitavat tuotteet voivat usein vanhentua, jolloin tuotteen arvo laskee vähentäen samalla myös varaston arvoa. Varastoitavat elintarvikkeet vanhentuvat usein hyvin nopeasti, jolloin pahimmassa tapauksessa niiden jälleenmyyntiarvo tippua merkittävästi. Varastoitava elektroniikka voi myös vanhentua ja laskea jälleenmyyntiarvoa merkittävästi. Eräät varastoitavat tuotteet, kuten viinit ja juustot, taas kasvattavat arvoaan varastoissa. (Haverila ym. 2009: 446.) Varastoitavien tuotteiden vanhenemisen lisäksi toinen suuri riski varastoimiselle on vahinkokustannukset. Koska varastoihin on sitoutunut suuri määrä pääomaa, ovat erilaiset odottamattomat onnettomuudet, joissa varastoitavia nimikkeitä vaurioituu, erittäin kalliita. Vahinkokustannuksia voi muodostua myös varastohenkilökunnan tai erilaisten koneiden käytön huolimattomuudesta. Esimerkiksi huolimaton työntekijä voi vahingossa vaurioittaa trukilla varastoitavaa nimikettä, jolloin sen arvo laskee. (Varastoinnin riskikustannukset 2016.) Varastohävikki pitää sisällään varastosta kadonneet tuotteet. Tuotteet ovat saattaneet kadota varkauden, toimitusvirheiden tai huolimattomuuden johdosta. Kadonnut nimike vähentää varaston arvoa ja samalla yrityksen pääomaa. (Varastohävikki 2016.) 2.3 Varastotyypit Erilaisia varastotyyppejä on useita ja jokaisella niistä on oma käyttötarkoituksensa ja syntymekanisminsa. Varastot voidaan jaotella varastotyypin, niiden toiminnan tai varastoissa käytettävän tekniikan mukaan. (Varastotyypit ja -tekniikka 2016.) Seuraavassa jäsennyksessä esitellään toiminnan mukaan jaoteltuja varastoja:
5 Perus- eli käyttövarasto Perusvarastolla tarkoitetaan varastoa, jolla on tarkoitus vastata asiakkaiden kysyntään. Perusvaraston nimikkeet vaihtuvat kulutuksen ja täydennysrytmin mukaisesti ja perusvaraston suuruus perustuu kysyntäennusteisiin tai edellisvuosien myyntitietoihin. (Varastotyypit ja -tekniikka 2016) Varmuus- eli puskurivarasto Asiakkaan toimitusaikavaatimus on usein lyhempi kuin tuotannon läpäisyaika, joten yritysten on turvauduttava varmuus- eli puskurivarastoihin. Varmuusvarastolla pyritään vastaamaan äkilliseen kysynnän kasvuun ja täten toimittamaan tilaukset asiakkaalle luvatun toimitusajan mukaisesti. Näin toimitusvarmuus asiakkaalle saadaan säilytettyä. Varmuusvarastojen suuruus voidaan arvioida aiempien vuosien myyntitietojen tai erilaisten laskukaavojen avulla. Varmuusvarastojen suuruuteen voidaan vaikuttaa lyhemmillä toimitusajoilla, parantamalla toimitusvarmuutta, tihentämällä tilaus- ja saapumisrytmiä sekä parantamalla yritysten välistä kommunikaatiota. (Haverila ym. 2009: 446; Inkiläinen ym. 2011: 80 81; Sakki 2014: 83 84.) Varmuusvaraston heikkous ilmenee, jos asiakas haluaa räätälöidä omaa tilaustaan. Varmuusvarastossa olevat tuotteet ovat kaikki samanlaisia, joten räätälöitävä tuote on valmistettava asiakkaalle erikseen. (Haverila ym. 2009: 446; Inkiläinen ym. 2011: 80 81; Sakki 2014: 83 84.) Väli- eli prosessivarasto Välivarastolla tarkoitetaan eri tuotantovaiheiden, jakelun tai kuljetusten välillä muodostuvaa varastoa. Tuotantovaiheiden kesto on usein yksilöllinen, minkä takia keskeneräisiä tuotteita on pakko varastoida tuotantovaiheiden välillä. Välivaraston suuruus voidaan määrittää, kun tiedetään tuotantovaiheen läpimenoaika ja tuotantonopeus. Jos läpimenoaika on viisi päivää ja tuotantonopeus on 15 kappaletta päivässä, saadaan prosessivaraston suuruudeksi 75 kappaletta. Mitä enemmän tuotannossa on eri vaiheita, sitä suuremmat ovat välivarastot. Välivarastoihin on sitoutunut merkittävä määrä yrityksen pääomaa ja välivarastot hidastavat valmistuksen läpimenoaikaa. Tästä syystä turhista välivarastoista tulisi päästä eroon. (Haverila ym. 2009: 446 447; Inkiläinen ym. 2011: 81; Varastotyypit ja -tekniikka 2016.)
6 Kausivarasto Kausivarastoiden avulla nimikkeiden tuotanto pyritään pitämään tasaisena ja niiden avulla hallitaan kausivaihteluita. Nimikkeiden varastokustannusten tulee olla alhaiset, jotta niiden säilyttäminen varastossa seuraavaa sesonkia varten olisi kannattavaa. Kausivarastoiden avulla voidaan vastata kausittaisiin kysyntäpiikkeihin, koska nimikkeitä on tuotettu varastoihin ympäri vuoden. Koska nimikkeitä on valmistettu kausivarastoihin tasaiseen tahtiin, vältytään tuotannon kapasiteetin ylittymiseltä kun tuotteen sesonkiaika koittaa. (Haverila ym. 2009: 446; Inkiläinen ym. 2011: 81; Varastotyypit ja -tekniikka 2016.) Kuljetusvarasto Varastoitavien tavaroiden siirrot ja kuljetukset synnyttävät varastoja. Varastot syntyvät, koska tavaroiden pakkaus, lastaus ja purku vievät aikaa. Lisäksi sopivan suuruisen kuljetuserän muodostaminen vie aikaa. (Haverila ym. 2009: 447.) Kuljetusvarasto voi olla myös väliaikainen varasto, jossa kuljetettavia tavaroita säilytetään lähettämisen ja vastaanoton välissä. Jos ulkoinen kuljetusyhtiö noutaa lähetyksen ja toimittaa sen vastaanottajalle, kuljetusvarastona toimii kuljetusyhtiö. Tavarat siirtyvät kuljetusvarastoon, kun kuljetusyhtiö noutaa ne, ja ne poistuvat, kun tavarat on toimitettu ja vastaanotettu. (Hankintajohtaja 2016.) 2.4 Varastomuodot Varastot voidaan jakaa valmistukseen tai jakeluun liittyviksi varastoiksi. Valmistukseen liittyvät varastot on sijoitettu usein lähelle teollisuuslaitoksia, jotta kuljetuskustannukset saadaan minimoitua. Valmistukseen liittyvät varastot voidaan jaotella karkeasti kolmeen eri ryhmään: raaka-ainevarasto puolivalmistevarasto valmiste- eli lopputuotevarasto. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127.)
7 Tuotannossa eri työvaiheiden komponentit tilataan usein ulkopuolisilta tavarantoimittajilta kuvan 2 mukaisesti. Yritykset pyrkivät minimoimaan varastonsa, joten ne tilaavat vain tarvittavan määrän komponentteja lopputuotteen valmistamiseksi. Ulkopuoliset palveluntarjoajat ovat keskittyneet omaan ydinosaamiseensa ja ovat sen takia kustannustehokkaita (Ulkoistaminen 2016). Ulkoistamisella pyritään saavuttamaan yritykselle kustannusetuja (Ulkoistaminen 2016). Esimerkiksi autoteollisuudessa raaka-aineen toimittajat ovat usein ulkopuolisia tavarantoimittajia, koska autotehtaat keskittyvät mieluummin omaan ydinosaamiseensa eli raaka-aineiden jalostamiseen lopputuotteiksi. Kuva 2. Tuotantoprosessien tavarantoimitukset (Ulkoistaminen 2016). Raaka-ainevarastoilla tarkoitetaan varastoja, joissa säilytetään valmistettavan tuotteen alkutuotantoon tarvittavia raaka-aineita. Autoteollisuudesta esimerkkinä raaka-ainevarastosta voidaan pitää varastoa, jossa säilytetään nahkaa tai eri metalleja. Kyseisistä raaka-aineista jalostetaan tuotannon edetessä auton istuimia ja metalliosia. Raaka-ainevarastoille on tyypillistä, että säilytettävien nimikkeiden lukumäärät ja tuloerät ovat suuria ja niiden yksikköhinta on melko pieni. Tuotantoketjun edetessä varastoitavista nimikkeistä jalostetaan puolivalmisteita tai valmisteita, jolloin myös nimikkeiden yksikköhinta nousee. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127.) Puolivalmistevarastoissa säilytetään raaka-aineista jalostettuja nimikkeitä. Autoteollisuudessa puolivalmistevarastona pidetään tiloja, joissa säilytetään esimerkiksi auton ovia, ikkunoita, istuimia ja muita auton kokoamiseen vaadittavia komponentteja. Puolivalmistevarastoille on ominaista nimikkeiden korkeampi yksikköhinta raaka-ainevarastoihin verrattuna. Puolivalmistevarastojen tulo- ja menoerät ovat suuruudeltaan ja taajuudel-
8 taan yhteneviä. Eri puolivalmisteiden yhteneväisyys on lopputuotteen kokoamisen kannalta kriittistä. Tästä syystä puolivalmistevarastoissa voidaan suorittaa mittauksia, joilla varmistetaan puolivalmisteiden yhteneväisyys. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127.) Lopputuotevarastot ovat varastoarvoltaan suurimmat, koska nimikkeet ovat täysin jalostettuja raaka-aineista ja puolivalmisteista. Autoteollisuudessa lopputuotevarastona pidetään tilaa, jossa valmiita tuotteita eli autoja säilytetään. Lopputuotevarastoille on ominaista pieni nimikemäärä, mutta korkea varastoarvo. Muita ominaisuuksia ovat nimikkeiden suuret yksikköhinnat ja pienet tuloerät, mutta suuret menoerät. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127.) Muita varastomuotoja ovat tarvike- ja työvälinevarastot. Näissä varastoissa säilytetään työvälineitä ja tarvikkeita, joita tarvitaan lopputuotteen valmistamista varten. Karkeana esimerkkinä voidaan pitää tarvikevarastossa säilytettäviä ruuveja ja työvälinevarastossa säilytettävää ruuvimeisseliä, joilla auton ovet saadaan kiinnitettyä auton runkoon. Tuotantoketjun toiminnan kannalta nämä varastot ovat välttämättömiä. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127 128.) Jakeluvarastoja käyttävät tavaranvalmistajat, kauppiaat ja kuljettajat. Jakeluvarastoissa säilytetään nimikkeitä, jotka odottavat välitystä asiakkaalle. Jakeluun liittyvät varastot jaotellaan kolmeen eri ryhmään: 1. tukkuvarasto 2. myyntivarasto 3. terminaalivarasto. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127 128.) Tukkuvarastoja hyödynnetään tuotanto- ja myyntilaitosten välissä, jolloin tukkuvarasto on järkevää sijoittaa kyseisten laitosten väliin tai mahdollisimman lähelle. Tukkuvarastoihin saapuu tavaraa suuria määriä kerrallaan, mutta saapumistaajuus on harva. Tavaraa taas lähtee usein, mutta lähtöerät ovat usein pieniä. Tukkuvarastojen suurten tavaramäärien ja tiheiden lähtöerien vuoksi toimitusajat ovat lyhyitä. Tukkuvarastojen kokonaistavaramäärään vaikuttavat kysyntä ja toimitusajat. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127.)
9 Myyntivarastot sijaitsevat samassa paikassa kuin myyntipiste. Esimerkiksi ruokakaupan hyllyt ovat myyntivarastoja, joista asiakas valitsee haluamansa tuotteet ja siirtyy maksamaan ne kassalle. Myyntivarastojen tuloerien koko ja saapumistiheys voivat vaihdella melko paljon, mutta lähtöerät ovat melko pieniä ja tavaraa lähtee tiheään tahtiin. Useille myyntivarastoille on ominaista, että asiakas kerää itse omat nimikkeensä vähentäen näin varastohenkilökunnan työmäärää. (Hokkanen & Karhunen 2014: 127 128.) Terminaalivarastot sijaitsevat tavaratoimitusten alku-, väli- tai loppupisteenä. Terminaalit ovat kuljetusten solmukohtia, jotka vastaanottavat ja lähettävät eteenpäin tavaratoimituksia. Terminaalivarastojen tavaraerät voivat olla hyvin erilaisia keskenään, mutta varastointiajat ovat hyvin lyhyitä ja tavaraerät pyritään lähettämään nopeasti haluttuun paikkaan. (Hokkanen & Karhunen 2014: 128.) Kun yksityishenkilö haluaa lähettää Helsingistä paketin Ouluun, viedään paketti ensimmäiseksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan terminaaliin. Tästä terminaalista paketti lähetetään Oulun lähellä sijaitsevaan terminaaliin, josta se lopulta toimitetaan vastaanottajalle kuvan 3 mukaisesti. Kuva 3. Terminaalivarastojen materiaalivirrat (Hokkanen & Karhunen 2014: 128).
10 2.5 Varastomallit Varastojen layout eli tilasuunnittelu voidaan toteuttaa usealla eri tavalla, mutta kuva 4 esittelee yleisimmät varastomallit. Kuva 4. Erilaisia varastomalleja (Hokkanen & Karhunen 2014: 129). Kuvan 4 mukainen pinovarasto toimii lifo-periaatteella ja mallia käytetään kestävien joukkotavaroiden, kuten puutavaran ja suurten putkien varastoimiseen. (Hokkanen & Karhunen 2014: 129.) Pengervarastoa (kuva 4) käytetään suurten raaka-ainemäärien, kuten kivihiilen tai malmien varastoimiseen. Varastoksi kelpaa tasainen ja laaja alue, johon raaka-aineet voidaan kuormata säilytystä varten. Varastomalli toimii lifo-periaatteella, koska pengervarastoa täydennetään ja tyhjennetään yleensä vain yhdestä suunnasta. Täydennystä ja tyhjennystä varten käytetään varaston koosta riippuen lapioita tai kauhakuormaajia. (Hokkanen & Karhunen 2014: 129.) Rivivarasto (kuva 4) on yleisin kappaletavaran varastoimiseen käytetty varastomalli. Muun muassa ruokakaupat käyttävät rivivarastoja, joissa asiakas pääsee kulkemaan rivien välissä ja valitsemaan haluamansa tuotteet. Varaston tilankäytön tehokkuuden kannalta rivivarasto ei ole tehokas, koska rivien välissä kulkevat käytävät vievät paljon varastotilaa. Käytävät ovat kuitenkin toiminnan kannalta välttämättömät, koska jokaisen varastorivin luokse on päästävä. Rivivarastot voivat toimia lifo- tai fifo-periaatteella varastoitavasta tavarasta riippuen. (Hokkanen & Karhunen 2014: 129.)
11 Säiliöt ja siilot (kuva 4) ovat toimintaperiaatteiltaan melko samanlaisia, vaikkakin säilytettävät materiaalit voivat hyvin erilaisia. Siiloissa varastoidaan yleensä rakeisia tai jauhemaisia materiaaleja, kuten vehnänjyviä tai hiekkaa, kun taas säiliöissä varastoidaan nestemäisiä tai kaasumaisia materiaaleja. Säiliöiden toimintaperiaatetta on vaikea määritellä, koska säilytettävät materiaalit menevät varastoja täytettäessä tai tyhjennettäessä helposti sekaisin. Yleensä siiloissa säilytettävät materiaalit kuitenkin toimivat fifo-periaatteella. (Hokkanen & Karhunen 2014; 129.) 2.6 Varaston mittarit ja tunnusluvut Varaston kiertonopeus Varaston kiertonopeus kertoo, kuinka monta kertaa varaston nimikkeet vaihtuvat valitun aikavälin aikana. Yleensä mitattava aikaväli on yksi vuosi. Aikaväli voi olla myös lyhempi, mutta sen on oltava tarpeeksi pitkä, jotta kiertonopeus ei vääristyisi kysynnän satunnaisvaihtelun vuoksi. Korkea varastonkiertonopeus kertoo, että varastoidut nimikkeet vaihtuvat usein eli ne käyvät kaupaksi hyvin. Esimerkiksi jos kiertonopeus on neljä, varaston nimikkeet vaihtuvat vuoden aikana neljä kertaa. Pienempi arvo taas kertoo vaihtuvuuden olevan vähäistä. Varaston kiertonopeus voidaan laskea seuraavalla kaavalla: (Hokkanen & Karhunen 2014: 204; Inventory Turnover 2016; Olhager & Rapp 1991.) Varaston kiertonopeus kertoo, kuinka usein tavara vaihtuu varastosta, mutta se kertoo myös, kuinka paljon varastoon on sitoutunut pääomaa. Korkea kiertonopeus tarkoittaa, että varastoon on sitoutunut vain vähän pääomaa, koska tavara vaihtuu usein. Alhainen kiertonopeus taas tarkoittaa, että varastoon on sitoutunut paljon pääomaa. Kuva 5 havainnollistaa, kuinka varaston kierto vaikuttaa varastoon sitoutuneeseen pääomaan. Kuvasta havaitaan, että pienikin varaston kiertonopeuden kasvaminen vähentää sitoutunutta pääomaa merkittävästi. (Hokkanen & Karhunen 2014: 205.)
12 Kuva 5. Varaston kiertonopeuden vaikutus varaston kustannuksiin (Hokkanen & Karhunen 2014: 205). Varaston riitto Kun varaston kiertonopeus on selvitetty, on helppoa laskea varaston riitto. Se kertoo, kuinka moneksi päiväksi varastoitavia nimikkeitä riittää ennen kuin varastot ovat tyhjiä. Varaston riitto saadaan laskettua seuraavalla kaavalla: Jos varaston kiertonopeus on esimerkiksi neljä, saadaan varaston riitoksi noin 91 päivää (365 / 4 = 91,25). (Hokkanen & Karhunen 2014: 205.) Palvelutaso Palvelutasolla tarkoitetaan prosentuaalista osuutta kysynnästä, joka saadaan toimitettua asiakkaalle välittömästi. Jos asiakas haluaa ostaa kaupasta 100 maitopurkkia, mutta kaupassa on vain 90 maitopurkkia, on palvelutaso 90 % (90 / 100 x 100 % = 90 %). Palvelutaso määritellään aina organisaatiokohtaisesti eikä sen tarvitse olla kaikille asiakkaille samanarvoinen. Mikäli jonkin asiakkaan tiedetään maksavan enemmän kuin toisen, kannattaa palvelutaso pitää parempana sille, joka maksaa enemmän. (Sakki 2014: 58.) Jos yritys haluaa parantaa omaa palvelutasoaan, nousevat yleensä myös kustannukset. Jos asiakkaille halutaan toimittaa nopeammin tavaraa ja näin parantaa palvelutasoa, on
13 varastotasoja nostettava, jolloin myös varastointikustannukset kasvavat. Yrityksen haasteena on löytää oikea palvelutaso, jolloin asiakkaat ovat tyytyväisiä ja kustannukset mahdollisimman alhaiset. Palvelutason ylläpitäminen edellyttää hyviä suhteita asiakkaisiin. Esimerkiksi hyvin käsitelty reklamaatio voi nostaa palvelutasoa ilman, että kustannukset nousevat merkittävästi. Asiakaspalautteen avulla onnistutaan löytämään asiakkaille sopiva palvelutaso. (Palvelutason määrittäminen 2016.) Palvelutasoa mitataan asiakaspalautteen ja tyytyväisyystutkimusten mukaan. Niiden avulla pyritään löytämään asiakkaille sopiva palvelutaso ja selvittämään asiakkaiden tyytyväisyys muun muassa seuraavista asioista: kilpailukyky valikoiman vastaavuus toimitusvarmuus toimitustiheys ja eräkoko helppous, vaivattomuus ja palvelualttius toiminnan ja tuotteiden laatu. (Sakki 2014: 59.) 3 Varastonohjaus Varastonohjaus koostuu kolmesta tekijästä: kustannukset, toimitusvarmuus ja toiminnan laatu. Kun nämä tekijät saadaan tasapainotettua keskenään, tuottaa varastonohjaus lisäarvoa sekä yritykselle että asiakkaalle. Varastonohjauksen tarkoituksena on hallita varastoon sitoutunutta pääomaa ja materiaaleja ja pitää kustannustasot mahdollisimman alhaisina. (Hokkanen & Virtanen 2012: 72 73.) Varastonohjauksella pyritään vähentämään tarpeetonta varastointia, koska tarpeeton varastointi ei tuota minkäänlaista lisäarvoa tuotteelle, yritykselle tai asiakkaalle. Onnistunut varastonohjaus tuo taas laadullista lisäarvoa näille kolmelle parantamalla jokaista osa-aluetta (kuva 6). Varastonohjauksessa täytyy myös huomioida, missä vaiheessa tuotetta varastoidaan. Mitä valmiimpi tuote on, sitä arvokkaampi se on ja sitä enemmän
14 siihen on sitoutunut pääomaa. (Hokkanen & Karhunen 2014: 200 201; Varastonohjaus 2016.) Kuva 6. Varastonohjauksen tuomat lisäarvot (Hokkanen & Karhunen 2014: 201). Työntöohjaus ja imuohjaus Työntö- ja imuohjaus ovat kaksi erilaista tuotannon ohjausperiaatetta. Työntöohjauksessa asiakkaan tarve ei vaikuta tuotannon materiaalivirtoihin, vaan tuotannon toiminnot perustuvat ennalta suunniteltuihin valmistusaikatauluihin ja materiaalitoimituksiin (kuva 7). Tuote ikään kuin työnnetään tuotannon läpi markkinoille antamatta kysynnän vaikuttaa siihen. Työntöohjaus edellyttää ennakointia ja sen yhteydessä käytetään usein tarvelaskentaa. Kun tuotteen valmistusmäärä on päätetty ja tuotanto on aloitettu, valmistusmäärään ei voida enää vaikuttaa, vaikka markkinoilla tapahtuisi suuria muutoksia. Työntöohjauksella valmistettavia tuotteita ovat yleensä bulkkitavaraa, jota voidaan valmistaa suuria määriä ilman räätälöintiä. Työntöohjauksella valmistettavien tuotteiden varastomäärät ovat usein suuria. (Inkiläinen ym. 2011: 57 58; JIT ja imuohjaus 2016.) Kuva 7. Työntöohjaus ja imuohjaus (Kanban Pull System 2008).
15 Imuohjauksen tarkoituksena on minimoida varastot ja valmistaa tuotetta mahdollisimman nopeasti (kuva 7). Imuohjaus noudattaa Lean-ajattelua, jossa pyritään karsimaan kaikki turha pois, mikä ei tuota lisäarvoa tuotteelle. Imuohjauksen toiminta perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja tuotantomäärät laaditaan kysynnän mukaan. Jotta valmis- ja välivarastot saadaan minimoitua, tuote liikkuu tuotantoketjussa eteenpäin vasta, kun seuraava vaihe edellyttää sitä eli tuotteelle muodostuu kysyntää. Imuohjaus on vaikea toteuttaa, mikäli tuotteen kysyntä vaihtelee suuresti. (Inkiläinen ym. 2011: 57 58; JIT ja imuohjaus 2016.) Valinta työntö- ja imuohjauksen välillä on aina tehtävä tapauskohtaisesti. Valmistettava tuote ja asiakkaat vaikuttavat lopulliseen valintaan suuresti. Työntöohjausta voidaan käyttää, jos materiaaleja tai kapasiteettia on käytössä rajoitetusti. Imuohjausta taas voidaan hyödyntää, jos materiaaleja tai kapasiteettia on käytössä runsaasti. Toimitusketjussa on harvoin käytössä vain pelkkä imu- tai työntöohjaus, vaan näitä ohjasperiaatteita yhdistellään myös toimitusketjun sisällä. Esimerkiksi lopputuote voidaan valmistaa työntöohjauksella, mutta tuotteeseen tulevat komponentit voidaan valmistaa imuohjauksella. (Inkiläinen ym. 2011: 57 58; JIT ja imuohjaus 2016.) Kaksilaatikkomenetelmä Kaksilaatikkomenetelmä on määräperusteinen varastonohjausmenetelmä hallita varastoihin sitoutunutta pääomaa sekä materiaalivirtoja. Ohjausmenetelmä perustuu siihen, että jokaista varastoitavaa nimikettä on kahdessa eri laatikossa. Kun toinen laatikoista tyhjenee, nimikettä tilataan lisää. Kaksilaatikkomenetelmän tavoitteena on, etteivät molemmat laatikot ole yhtä aikaa tyhjinä. (Inkiläinen ym. 2011: 87 88.) Jotta kaksilaatikkomenetelmä toimisi, täytyy varaston olla hyvässä järjestyksessä. Laatikkoihin voidaan tarvittaessa asentaa RFID-tunniste, jonka avulla laatikoiden nimikemäärää on helppo seurata. Tunniste lähettää automaattisesti tiedon tietojärjestelmään, kun laatikko on tyhjä tai lähes tyhjillään. Näin yrityksen ostoista vastaavat henkilöt saavat automaattisesti tiedon, milloin laatikkoihin on tilattava lisää nimikkeitä. Tunniste voi myös lähettää tiedon suoraan tavarantoimittajille, jolloin yrityksen ostajien ei tarvitse suorittaa tilausta, vaan tavarantoimittaja hoitaa sen itse. (Inkiläinen ym. 2011: 87 88.)
16 Tilauspistejärjestelmä Tilauspistejärjestelmä on määräperusteinen varastonohjausmenetelmä, jossa varastoitaville nimikkeille on ennalta määritetty alaraja. Alarajaa kutsutaan tilauspisteeksi tai hälytysrajaksi ja se on määritelty nimikkeiden menekkiennustusten avulla (Inkiläinen ym. 2011: 88). Kun tilauspiste alittuu, tuotetta tilataan lisää. Tilauspistejärjestelmässä tilauksia tehdään epäsäännöllisin aikavälein, koska tavaraa tilataan lisää vasta, kun se on vähissä. Järjestelmän avulla pyritään pitämään tuotetta aina varastossa, sillä tilauspisteen tullessa vastaan, tavaraa ennätetään tilata lisää ennen kuin se loppuu. Jos tuotteen menekki on ennakoitua suurempi, voi tuote loppua varastosta, ennen kuin uudet tuotteet ovat saapuneet. Kuva 8 havainnollistaa tilauspistejärjestelmän toimintaa. (Sakki 2014: 84 85.) Kuva 8. Tilauspistejärjestelmän toiminta (Inkiläinen ym. 2011: 88). Tilausväliin perustuva menetelmä Tilausväliin perustuva menetelmä on aikaperusteinen varastonohjauskeino, jossa nimikkeille on määritelty tilausväli. Etukäteen on esimerkiksi sovittu, että tuotteita tilataan aina kuukauden välein. Koska tilausväli on vakio, tilausmäärät vaihtelevat. Jos nimike on loppunut tilausvälin aikana varaston hyllyltä, sitä joudutaan tilaamaan suurempi määrä kuin, jos sen menekki olisi ollut hyvin vähäistä. Koska tilattava määrä vaihtelee, ohjauskeinon avulla voidaan yhdistellä eri nimikkeiden tilauksia ja hyötyä mahdollisista alennuksista tavarantoimittajilta. Menetelmän heikkoutena voidaan pitää varmuusvarastoa, jonka avulla pyritään vastaamaan sekä täydennysajan että tilausvälin aikaiseen kysyntään. Kuva 9 havainnollistaa tilausväliin perustuvaa menetelmää. (Inkiläinen ym. 2011: 89.)
17 Kuva 9. Tilausväliin perustuvan menetelmän toiminta (Inkiläinen ym. 2011: 89). Last in first out Last in first out (lifo) on varastonohjausmenetelmä, jossa viimeiseksi saapuneet nimikkeet käytetään ensimmäisenä (kuva 10). Esimerkiksi virvoitusjuomien jakelurekat käyttävät lifo-menetelmää. Jakelurekkojen kuormatila täytetään siten, että ensimmäiseksi lastatut juomat ovat kuormatilan perällä. Kun auto jakaa juomia kauppoihin, viimeisenä lastatut juomat jaetaan ensimmäisenä ja ensimmäisenä lastatut juomat jaetaan viimeiseksi. (Haverila ym. 2009: 175.) First in first out First in first out (fifo) on varastonohjausmenetelmä, jossa nimikkeet käytetään saapumisjärjestyksessä eli ensimmäisenä saapunut nimike käytetään ensimmäisenä (kuva 10). Fifo-menetelmää käytetään esimerkiksi kauppojen maitohyllyissä. Hyllyt täytetään takaapäin, jolloin maitopurkit ovat aina asiakkaan saatavilla niiden täyttöjärjestyksessä. (Haverila ym. 2009: 175.) Kuva 10. Lifo- ja Fifo- varastonohjausmenetelmät (Haverila ym. 2009: 175).
18 20/80-sääntö 20/80-sääntö tunnetaan myös Pareton sääntönä ja sen mukaan eri asiat voidaan jakaa suhteessa 20/80. Varastoinnissa esimerkkinä 20/80-säännöstä voidaan esittää seuraava: säännön mukaan 20 % varaston nimikkeistä tuottaa 80 % liikevoitosta. Toisaalta 80 % nimikkeistä tuottaa 20 % liikevoitosta. Sääntöä voidaan soveltaa muihinkin tarkoituksiin kuin varastointiin tai varastonohjaukseen. Esimerkiksi huippu-urheilijan arjessa 20 % hänen ajastaan kuluttaa 80 % hänen energiavaroistaan tai taloa rakennettaessa 20 % rakennusmateriaaleista kuluttaa 80 % budjetista. (Haverila ym. 2009: 458; Sakki 2014: 62.) ABC-analyysi ABC-analyysi on laajempi malli 20/80-säännöstä. Analyysia voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin, mutta usein sillä viitataan materiaalivarastojen analysointiin. ABC-analyysilla varastoitavat nimikkeet jaetaan yleensä kolmeen eri ryhmään. A-luokkaan kuuluvat nimikkeet ovat merkittävimpiä, jolloin niiden varastonvalvonnassa käytetään tarkkoja menetelmiä. C-luokan nimikkeet taas ovat merkitykseltään vähäisempiä, minkä vuoksi niiden varastonvalvonnassa voidaan käyttää karkeampia menetelmiä. Yritystoiminnassa ylimääräisiä resursseja ei ole käytettävissä, joten vähemmän merkittäviin tuotteisiin ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää yhtä paljon aikaa kuin merkittäviin tuotteisiin. B-luokan nimikkeet taas sijoittuvat kahden edellä mainitun ryhmän väliin. (Haverila ym. 2009: 457; Hokkanen & Karhunen 2014: 205 206.) A-luokkaan kuuluvien nimikkeiden varaston kierron tulee olla nopea. Mitä nopeampi varaston kierto on, sitä useammin nimikkeitä saadaan myytyä asiakkaille. Muihin luokkiin kuuluvien nimikkeiden kierron ei tarvitse olla yhtä nopea kuin A-luokan nimikkeiden. Kierto ei saa kuitenkaan olla liian hidas, koska varastoihin sitoutunutta pääomaa on vältettävä. (Varastonohjaus 2016.) Vaikka A-luokkaan kuuluvat nimikkeet tuottavat suurimman osan myynnistä, on niiden prosentuaalinen osuus varaston nimikemäärästä melko pieni. C-luokan nimikkeiden osuus myynnistä taas on huomattavasti pienempi kuin A-luokkaan kuuluvien nimikkeiden, mutta ne muodostavat suurimman osan varaston nimikkeistä. B-luokkaan kuuluvien nimikkeiden osuus myynnistä ja varastoiden nimikemäärästä on A- ja C-luokan välissä.
19 Kuva 11 esittää jokaisen luokan prosentuaalista osuutta varaston nimikkeistä ja myynnistä. ABC-analyysissä luokkamäärät voivat vaihdella: joissain analyyseissa nimikkeet voidaan jaotella vain kahteen luokkaan, kun taas jossain luokkia voi olla neljä tai jopa viisi. (Haverila ym. 2009: 457 458.) Kuva 11. ABC-analyysi varastoitavien nimikkeiden osuudesta varastosta ja myynnistä (Varastonohjaus 2016). 4 Yhteenveto Insinöörityön tavoitteena oli laatia opastusmateriaali, jonka avulla kohdeyrityksen muiden yksiköiden varastoprosesseja saadaan yhtenäistettyä samanlaisiksi kuin keskusvaraston. Varastoprosesseihin kuuluvat myyntitilaukset, sisäiset siirtotilaukset, huoltotilaukset ja projektit. Yhtenäistämisen tarkoituksena on sujuvoittaa varastoprosessien etenemistä, auttaa maakuntien yksiköitä ymmärtämään, kuinka varastoprosessit toimivat, ja parantaa kohdeyrityksen palvelutasoa. Työn tarkoituksena oli tuoda myös ilmi havaittuja ongelmakohtia keskusvaraston toiminnassa ja laatia niille parannusehdotuksia. Insinöörityön raporttiosuudessa esitellään myös kattavasti kohdeyrityksen eri varastoprosessit ja varastotyypit. Opastusmateriaalia varten päätettiin, että siinä esitellään kohdeyrityksen keskusvarastoajattelua, ja kuinka yrityksen varastoprosessien pitäisi toimia. Varastoprosessien toimintaa kuvataan selkeästi ja opastusmateriaalin tarkoituksena oli opettaa muille yksiköille pääpiirteisesti, kuinka varastoprosessit toimivat. Opastusmateriaalissa ei käydä vaihekohtaisesti läpi, kuinka kukin varastoprosessi etenee.
20 Muiden yksiköiden henkilökunnalla ei ole riittävää ymmärrystä siitä, kuinka heidän halutaan toimivat, ja tätä ongelmaa opastusmateriaali pyrkii ratkoa. Insinöörityössä ei tarkastella, onnistuuko opastusmateriaali tässä, koska työn aikaväli oli tarkastelua varten liian suppea. Insinöörityön loppuvaiheilla opastusmateriaali oli laitettu kohdeyrityksen sisäiseen tietoverkkoon, josta yrityksen työntekijät pääsevät tarkastelemaan sitä. Osaan keskusvaraston toiminnasta havaittuihin ongelmakohtiin on puututtu. Esimerkiksi insinöörityötä varten laadituista parannusehdotuksista ABC-analyysi on jo pitkään ollut kohdeyrityksellä työn alla, mutta analyysia ei ole ennätetty toteuttaa. VMI-toimintamallin käyttöönotto sai työn toimeksiantajalta positiivisen vastaanoton, mutta on liian aikaista sanoa, ottaako kohdeyritys toimintamallia käyttöön. Osaa parannusehdotuksista kohdeyritys piti hyödyllisinä ja ne saatetaan ottaa käyttöön.
21 Lähteet Aghezzaf, El-Houssaine & Rahim, Mohd. 2015. Effectiveness of Vendor Managed Inventory Approach in a Two-Stage Supply Chain when Demand Rates are Static. Verkkodokumentti. AIP Conference Proceedings. <web.a.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?sid=023e06fc-55e9-4300-a602-8588c7c38d0a%40sessionmgr4002&vid=6&hid=4109>. Luettu 4.4.2016. Chen, K; Chen, M & Liu, W. 2006. Designing data warehouses for equipment management system with genetic algorithms. Verkkodokumentti. International Journal of Production Research. <web.a.ebscohost.com.ezproxy.metropo- lia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=6&sid=74bb9700-b008-4af9-b208- f9df19580771%40sessionmgr4001&hid=4109>. Luettu 11.4.2016. Strategies for re- Christopher, Martin. 1998. Logistics and supply chain management ducing cost and improving service. Prentice Hall. Haverila, Matti; Kouri, Ilkka; Miettinen, Asko & Uusi-Rauva Erkki. 2009. Teollisuustalous. Tampere: Infacs Oy. Hokkanen, Simo & Karhunen, Jouni. 2014. Johdatuslogistiseen ajatteluun. Kangasniemi: Sho Business Development. Hokkanen, Simo & Virtanen, Seppo. 2012. Varastonhoitajan käsikirja. Tallinna: Sho Business Development. Inkiläinen, Aimo; Ritvanen, Virpi; von Bell, Anders & Santala, Jouko. 2011. Logistiikan ja toimitusketjun hallinnan perusteet. Saarijärvi: Reijo Rautauoman säätiö. Inventory Turnover. Verkkodokumentti. Investopedia. <www.investopedia.com/terms/i/inventoryturnover.asp>. Luettu 3.3.2016. JIT ja imuohjaus. 2016. Verkkodokumentti. Logistiikan maailma. <www.logistiikanmaailma.fi/wiki/ty%c3%b6nt%c3%b6ohjaus_ja_imuohjaus>. Luettu 28.3.2016. Kanban Pull System. 2008. Verkkodokumentti. Slideshare. <www.slideshare.net/dgrossu/kanban-pull-system-presentation>. Luettu 2.3.2016. Kohdeyrityksen esittely. 2016. Verkkodokumentti. Luettu 6.4.2016. Kohdeyrityksen hankintajohtaja. 2016. Keskustelu 16.12.2015, 16.2.2016 & 7.4.2016. Kohdeyrityksen liikevaihto. Verkkodokumentti. Fonecta Finder. Luettu 6.4.2016. Kohdeyrityksen varastonhoitaja. 2016. Keskustelu 17.3.2016.
22 Kohdeyrityksen yritysesittely. 2015. Powerpoint-diat saatu kohdeyritykseltä 9.11.2015. Olhager, Jan & Rapp, Birger. 1991. Set-up reduction and inventory turnover rate. Verkkodokumentti. International Journal of Production Research. <http://web.a.ebsco- host.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=5&sid=2f0cf0bc-99ec- 4f1b-9464-faa54beba5ae%40sessionmgr4004&hid=4207>. Luettu 3.3.2016. Palvelutason määrittäminen. 2016. Verkkodokumentti. Logistiikan maailma. <www.logistiikanmaailma.fi/wiki/palvelutaso_tilaus-toimitusketjussa>. Luettu 2.5.2016. Sakki, Jouni. 2014. Tilaus-toimitusketjun hallinta. Digitalisoitumisen haasteet. Vantaa: Jouni Sakki Oy. Paperboard Packaging. Ulkoistaminen. 2016. Verkkodokumentti. Logistiikan maailma. <www.logistiikanmaailma.fi/wiki/toimitusketjun_kehitt%c3%a4minen>. Luettu 27.4.2016. Varastohävikki. 2016. Verkkodokumentti. Kuljetusopas. <www.kuljetusopas.com/varastointi/kustannukset/>. Luettu 27.4.2016. Varastoinnin riskikustannukset. 2016. Verkkodokumentti. Kuljetusopas. <www.kuljetusopas.com/varastointi/kustannukset/>. Luettu 27.4.2016. Varastointi. 2016. Verkkodokumentti. Logistiikan maailma. <www.logistiikanmaailma.fi/wiki/varastointi>. Luettu 27.4.2016. Varaston inventointi. 2016. Verkkodokumentti. Taloushallintoliitto. <https://taloushallintoliitto.fi/kirjanpidon-abc-mita-jokaisen-tulisi-tietaa-kirjanpidosta/tilikausi-ja-tilinpaatos/varaston>. Luettu 27.4.2016. Varastonohjaus. 2016. Verkkodokumentti. Logistiikan maailma. <www.logistiikanmaailma.fi/wiki/varastonohjaus>. Luettu 28.3.2016. Varastotyypit ja -tekniikka. 2016. Verkkodokumentti. Logistiikan maailma. <www.logistiikanmaailma.fi/wiki/varastonohjaus>. Luettu 20.4.2016.