47 Lassinvuori - Vehnävuori MÄNTYHARJU KAO060017 Karttalehti: 3114 09 Alueen pinta-ala: 45 ha Korkeus: 125 mpy Suhteellinen korkeus: 48 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 17 km lounaaseen, Nurmaan kylän itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Lassinvuoren ja Vehnävuoren muodostama kallioalue rajautuu pohjoisessa ja idässä loivapiirteiseen metsämaastoon. Länsireunalla kallioalue rajautuu suorantaiseen Nurmaanjokeen ja etelä lounaispuolella Nurmaanjärven avarahkoihin rantapeltoihin. Melko yhtenäinen kallioalue hahmottuu parhaiten lounaasta ja lännestä Nurmaan kylän suunnasta tai pohjoisesta Hietasen -järven suunnasta katsottaessa. Ympäröiviä vesistöjä ja viljelymaita selvästi korkeampi, metsäinen ja hieman kupumaisesti kohoavan alueen kallioset rinteet näkyvät maisemassa kuitenkin vasta kohtalaisen läheltä katsottaessa maaston lievän kumpuilun ja metsäisyyden takia. Lassinvuoren etelärinteen avoimet jyrkännepinnat erottuvat selvästi lähimaisemaan eteläpuoleiselle maantielle suurelta osin alarinteiden hakkuiden takia. Lassinvuoren ja Vehnävuoren lakialueilta avautuu edustavia pienten järvien ja niiden viljeltyjen rantaalueiden kirjomia kumpuilevia metsävaltaisia maisemia etelän, lännen ja luoteen suuntiin. Ympäristöön avautuvat maisemat ovat kuitenkin monin kohdin avartuneet laki- ja rinnepuuston hakkuiden seurauksena. Lakialueet ovat rauhallisesti kumpuilevaa ja pienten jyrkänteiden sävyttämää kalliomaastoa, jonka puusto vaihtelee kohtalaisen luonnontilaisista tiheisiin taimikoihin ja aukeisiin. Puustoltaan luonnontilaisimmissa kohdissa alueen tavanomaista rehevämpi kasvillisuus tuntuu myös sulkevan melko tehokkaasti näköaloja läheiseen maastoon. Jyrkänteinen pienmaisema Lassinvuoren etelärinteessä on alueen edustavinta osaa. Kohtalaisen loivapiirteisesti lakiosistaan kumpuileva Lassinvuoren ja Vehnävuoren kalliomaasto on melko hyvin paljastunutta aluetta. Lakiosat ja rinteet ovat siellä täällä osittain ohuen moreenin peitossa, mutta jyrkillä rinteillä esiintyy melko laaja-alaisia kalliopaljastumia. Suhteelliset korkeuserot alueella ovat 10 15 metriä. Silokalliot ovat alueella tavanomaisia matalia selänteitä. Rinteillä esiintyy porrasmaisia matalia jyrkännepintoja. Lassinvuoren korkeimman huipun eteläpuolella oleva lähes pysty kallioseinämä on noin 10 metriä korkea, heikosti porrasmainen ja runsaasti kuutiorakoillut. Yhtenäiset pystypinnat jyrkänteisillä kohdilla ovat 2 5 metriä. Kallioalue on kivilajistoltaan vaihteleva ja monipuolinen sijaiten vanhemman ja laajemman svekokarjalaisen mikrokliinigraniittialueen ja nuoremman Ahveniston rapakivimassiivin rajalla. Vanhempaa svekokarjalaisen kallioperän keskirakeista granodioriittia on paljastuneena Lassinvuoren itärinteellä ja sen lounais-koillissuuntainen kontakti nuorempaan sarvivälkepitoiseen rapakivigraniittiin sijaitsee Lassinvuoren laella. Lassivuoren eteläjyrkänteen alueella on sarvivälkepitoinen rapakivigraniitti punaista, keskirakeista kiveä, jolla on selvä kuutiorakoilu. Pohjoisempana Vehnävuoren länsiosassa on vallitsevana kivilajina taas keskirakeinen gabroanortosiitti, jonka kontakti punaiseen sarvivälkepitoiseen rapakivigraniittiin sijaitsee Vehnävuoren laella. Ympäristön kallioperässä sarvivälkepitoista rapakivigraniittia esiintyy Ahveniston massiivin kaakkois- ja eteläreunan alueella kapeana ja pitkänä juonimuodostumana ja se leikkaa massiiviin kuuluvia, iältään hieman vanhempia gabroanortosiittikompleksin kiviä. Alueen edustavin kalliojyrkänne sijaitsee Lassinvuorella. Sen länsi eteläjyrkänne on paisteinen osin jyrkänteen edustan hakkuiden takia ja sillä viihtyy useita meso-eutrofisia ja kallioketokasveja. Terasseilla harvakseltaan kasvavat männyt ja katajat eivät kovin paljon luonnostaaan varjosta kalliopintoja ja lajisto on sen takia osin "kärsivän" näköistä. Kallionraoissa ja valuvesipinnoilla on runsaasti sammalia ja vaateliainta sammallajistoa edustavat ketopartasammal, kivikutrisammal, siloriippusammal, suikalesammmal, tummauurnasammal ja sanikkaisista haurasloikko ja tummaraunioinen. Tavanomaisempaa lajistoa edustavat mm. harmosammal, kalliopalmikkosammal, nuokkuvarstasammal ja jäkälistä kallioisokarve. Terassit tai hyllyt ovat alempaa kuivan lehtomaisia muuttuen ylempää ketomaiseksi ja laelta tavanomaiseksi. Alaterasseilla tai tyvellä kasvaa mm. kevätlinnunhernettä, nuokkuhelmikkää, taikinamarjaa ja mäkihorsmaa; ylempänä ahomansikkaa, harjuhietaorvokkia, hopeahanhikkia, isomaksaruohoa, kalliokieloa, lituruohoa, mäkiminttua, pikkutervakkoa ja ukontulikukkaa. Ylimmällä terassilla on jonkin verran sianpuolalaikkuja, ahosuolaheinää, huopakeltanoa, kalliokohokkia ja rohtotädykettä. Otsalla ja yleisesti kallioalueen lakipaljastumissa on poronjäkälä-, kalliotierasammal- ja kanervalaikkuista kalliomännikköä. Alueen kalliomännyt ovat korkeintaan 25 cm paksuja, mutta kelot ja maapuut puuttuvat. Lassinvuoren pohjoisrinteellä ja Vehnävuorella on laaja avohakkuualue ja taimikoita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 110
47 Lassinvuori - Vehnävuori, MÄNTYHARJU Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 111 1:15000 P
48 Pääskysvuori - Mansikkamäki MÄNTYHARJU KAO060090 Karttalehti: 3123 01 Alueen pinta-ala: 513 ha Korkeus: 135 mpy Suhteellinen korkeus: 53 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 28 km länsilounaaseen, Paason kylän itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Ylä-Rievelin Anteruksenselän etelärannalla sijaitsevaa laajaa Pääskysvuori-Mansikkamäen kallioaluetta luonnehtivat jyrkänteiset kallioselänteet ja -harjanteet sekä notkelmien pienet suolaikut ja metsälammet. Kallioalue rajautuu pohjoisessa Ylä-Rievelin vesistöön ja muilla suunnilla vaihtelevaan metsämaastoon. Kallioalueen itäreunalla, Korppisaarta vastapäätä oleva jylhä noin 600 metriä pitkä rantajyrkänne erottuu avokallioisena Anteruksenselälle halliten läheistä vesialuetta. Jylhimmät ja edustavimmat maisemat ympäristöön avautuvat myös saman jyrkänteen päältä, josta avautuu hyvin edustava, melko luonnontilainen järvimaisema itään yli Korppisaaren ja Nuutinsaaren. Alueen jyrkänteiden, pienten suopainanteiden ja lampien elävöittämä kallioinen metsäluonto on pienmaisemallisesti myös vaihtelevaa. Suhteelliset korkeuserot vaihtelevat alueella 20 40 metriä. Mannerjäätikön kulutus ja hiova toiminta näkyvät alueella parhaiten yksittäisten selänteiden pohjoissivujen kuperina viistojyrkänteisinä muotoina, jotka yhdessä suorantaisten lampien kanssa muodostavat paikoin edustavia ja kohtalaisen luonnontilaisia maisemallisia yksityiskohtia. Monin kohdin jää kalliomaiseman piirteet kuitenkin tiheiden taimikoiden sulkemiksi. Kallioaluetta lohkoo useat kallioperän murtumalinjat. Kohtalaisen runsaasti rakoilleen kivilaadun takia jyrkänteisten seinämien ja lakikallioiden yksittäiset silokalliot ovat kooltaan kuitenkin melko tavanomaisia. Matalahkot jyrkänteet ovat 5 15 metrin korkuisia, viistoja ja heikosti porrasmaisia seinämiä. Alueen itäreunalla Korppisaarta vastapäätä olevan jyrkänteisen rinteen kokonaiskorkeus on 40 metriä. Rinteen alaosa kohoaa 10 15 metriä korkeana, viiistojyrkkänä, jäätikön hiomana seinämänä suoraan järvestä ja sen yläpuolella jatkuu kalliorinne 20 25 metriä korkeana ja epämääräisen porrasmaisena kohti lakea. Geologialtaan vaihteleva kallioalue sijaitsee vanhemman peruskallion granodioriitin ja iältään nuoremman Ahveniston gabroanortosiitti- ja rapakivimassiivin rajalla. Pääskyvuorelta lounaaseen Mansikkamäelle ulottuvan linjan länsipuolella on kallioperä porfyyrista granodioriittia, kun taas linjan itäpuolella vaihtelevat kivilajit harmaasta gabroanortosiitista punertavaan rapakivigraniittiin. Gabro-anortosiitti on karkearakeista, rakenteeltaan ofiittista kiveä, jonka pääaines plagioklaasi esiintyy kivessä yleensä alle 2 cm pitkinä liistakkeina. Paikoin plagioklaasikiteiden koko voi olla kuitenkin useita kymmeniä senttimetrejä (Simonen, A. 1982). Alueen koillisosasta, Humalalahden pohjukasta lounaaseen olevalla kapeahkolla vyöhykkeellä esiintyy hieno-keskirakeista rapakivigraniittia juonimaisena muodostumana gabroanortosiitin sisällä. Rapakivigraniitti on gabroanortosiittia nuorempi kivilaji ja sisältää kookkaita gabroanortosiittimurskaleita, joita esiintyy Humalalammen alueen kallioperässä. Peruskallion tektonisia rakenteita jyrkästi leikkaava Ahveniston massiivi kuuluu postsvekokarjalaiseen kallioperään, joka ei ole ottanut osaa svekokarelidiseen poimuttumiseen. Massivin kivilajien ikä on 1600 1640 miljoonaan vuotta (Vaasjoki, M. 1977). Kallioalueen itäosassa, Humalalammen itäpuolella on vanha pienialainen rakennuskivilouhos, josta on louhittu punertavaa rapakivigraniittia ja gabroanortosiittia. Suurin osa kallioalueen jyrkänteistä on karuja, mutta parilta kalliolta löytyy meso-eutrofista kasvillisuutta. Humallahden koilliseen avautuvalla rantajyrkänteen raoissa on paikon ravinteisia kohtia ja niissä sinnittelevät kalkkikarvasammal, kalkkikiertosammal, tummauurnasammal ja kosteimmissa kohdissa hohtovarstasammal, kilpilehväsammal ja rantasiipisammal. Muuten kasvillisuus on karua ja tavanomaista lajistoa edustavat mm. harmosammal, kalliokarstasammal, kalliomenasammal, kalliopalmikkosammal, kimpputierasammal, kivisammalet, kiviturkkisammal, laakasammalet ja nuokkuvarstasammal kuten useimmilla muillakin alueen jyrkänteillä. Viistoimmat pinnat ovat jo metsäsammalten peittämiä ja paikoin on rahkasammalrinteitä ja suopursu- sekä variksemarjakasvustoja. Rinteen yläosan viisto- ja lakipinoilla on poronjäkäläkasvustoja. Ylärinteen terasseilla kasvaa joitakin kalliomäntyjä. Kortelammin länteen ja itään avutuvilla jyrkänteillä on myös meso-eutrofista lajistoa. Länsijyrkänne on edustavampi, paisteisempi ja sillä viihtyvät kalkkikiertosammal, paakku-uurnasammal, rantasiipisammal ja tummauurnasammal, jota tapaa myös itäjyrkänteeltä. Metsät ovat lähinnä tuoreita (MT) ja osin lehtomaisia (OMaT) kankaita. Paikon alueella on laajoja hakkuuaukioita ja tiheitä taimikoita. Suot ovat osin ojittamattomia ja paikon erämaisia kuten Suolammen ympäristössä. Kortelammen ranta on hieman soistunut ja rannalla kasvaa tervaleppää. Paikoin notkelmissa on hiirenporrasvaltaisia saniaiskorpi- ja lehtokorpinotkelmia. Piikkilammen ympäristössä, taimikossa kasvaa joitakin puumaisia lehmuksia. Hattulammen länsipuolella on useita havaintoja liitooravista (VU) ja Jyrkänpään läheltä on löydetty salokääpä (NT/RT) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 112
48 Pääskysvuori - Mansikkamäki, MÄNTYHARJU Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 113 1:30000 P
49 Huhkainvuori - Siperianvuori MÄNTYHARJU KAO060091 Karttalehti: 3123 04, 07 Alueen pinta-ala: 606 ha Korkeus: 125 mpy Suhteellinen korkeus: 44 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 14 km länsilounaaseen, Pankajärven pohjoisrannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueeseen rajoittuva Kurkilampi on valtakunnallisesti arvokas pienvesi. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue on pinnanmuodoiltaan ja maisemallisesti vaihteleva. Laajaa kalliomaastoa kirjovat useat pienet lammet ja kapeat järvialtaat. Kallioalue rajautuu suhteellisen luontevasti etelästä Pankajärveen, Siikanen -järveen ja pohjoisesta Pitkäjärven kapeisiin lahtiin. Osittain rajautuminen on epämääräistä samankaltaisiin jatkuviin ja pinnanmuodoiltaan vaihteleviin kalliometsiin. Vesistöjen rantakallioilta avautuu monin paikoin edustavia, luonnontilaisia ja avaria järvimaisemia. Esimerkiksi Huhkainvuoren länsirinteen päältä avautuu kaunis ja hieman puuston rajoittama maisema Pankajärvelle. Useat alueen pienistä lammista ja kapeista järvialtaista rajautuvat suoraan viistoihin silokallioihin tai hieman korkeampiin rakoilun lohkomiin kalliojyrkänteisiin ja muodostavat hyvin edustavia maisemallisia yksityiskohtia. Näitä on nähtävissä etenkin Pitkäjärven ja Vuorilammen ympäristössä. Myös kallioiden pienmuodot ovat paikoin erikoisia kuten alueen eteläosassa, Kalliolammen kaakkoispuolen kallioseinämien muodostama rotkomainen notkelma. Metsäinen kalliomaasto on luode-kaakkosuuntaisten murroslinjojen halkomaa aluetta, joka näkyy maisemassa pitkinä, kapeina, kalliorantaisina lampina ja järvinä sekä suojuotteina. Suhteelliset korkeuserot ovat alueella 10 40 metriä. Mannerjäätikön hiomat selänteiden kallioiset lakiosat ja rinteet ovat hyvin paljastunutta harvapuustoista kalliomännikköä, kun taas alarinteet ja notkemat ovat moreeni- tai hiekkakangasmaastoa. Kallioselänteet ovat monin paikoin pitkänomaisina harjanteina, joiden rinteet ovat jyrkänteiset. Jyrkänteiden muodot vaihtelevat kuutiorakoilleesta porrasjyrkänteestä mataliin pystyseinämiin tai viistojyrkänteisiin seinämäpintoihin. Porrasmaisten jyrkänteiden korkeus on parhaimmillaan noin 25 metriä, kun taas yksittäisten pystyseinämien korkeus on parhaimmillaan noin 10 metriä. Alueen hieman erikoisemmista luonnonmuodostumista ovat maininnan arvoisia Huhkainvuoren Pankajärveen rajoittuvan länsijyrkänteen tyven vaakarakoilun ja rapautumisen synnyttämä noin kolme metriä syvä kalliolippa ja Pitkäjärven itärannan kalliojyrkänteen kvartsidiabaasissa oleva noin metrin levyinen ja 5 6 metriä syvä halkeama. Alueen kivilaji on suurelta osin keski- ja karkearakeista, harmaata gabroanortosiittia, jossa esiintyy vähemmässä määrin kvartsidiabaasia ja rapakivigraniittia. Nämä kaikki kivilajit kuuluvat geologisesti yhteen ja samaan kokonaisuuteen, Ahveniston massiiviin, joka on peruskallion rakenteita jyrkästi leikkaava subjotuninen muodostuma. Massiivin pääkivilajien ikäjärjestys vanhimmasta nuorimpaan on gabro-anortosiitti, diabaasi ja rapakivi. Ahveniston massiivin ikä on 1600 1640 miljoonaa vuotta (Vaasjoki 1977). Hieno-keskirakeista kvartsidiabaasia esiintyy gabroanortosiitin keskellä suurempana yhtenäisenä esiintymänä alueen pohjoisosassa, Pitkäjärven eteläosan ympäristössä. Se on suurin kvartsidiabaasiesiintymä seudun kallioperässä (Simonen 1982). Hieno-keskirakeista punertavaa rapakivigraniittia esiintyy eri puolella kallioaluetta gabroanortosiittia ja kvartsidiabaasia leikkaavina kapeahkoina juonina.rapakivigraniittijuonia on nähtävissä mm. Huhkainvuoren länsirinteellä, Pitkäjärven itärannalla ja pienen Kurkilammen länsirannan kallioissa. Paikoin rapakivigraniittijuonissa esiintyy myös karkearakeisia pegmatiittisia osia. Kallioalueen edustavimmat mesotrofiset jyrkänteet ulottuvat Huhkainvuorelta Sammallisenlahdelle. Länsirinteen rantajyrkänteiden pysty- ja ylikaltevissa seinämissä on monin kohdin runsaasti tummauurnasammalkasvustoja ja kivikutrisammalta. Sanikkaisista seinämillä viihtyvät tummaraunioinen, haurasloikko ja vähemmän vaateliaat karvakiviyrtti ja kallioimarre. Paikoin kasvaa edellisten mesotrofisten sammalten lisäksi nuorasammalta, paasisammalta, pohjantakkusammalta, siloriippusammalta ja viuhkasammalta. Eräällä kohtaa kasvaa uhanalaista kalliokeuhkojäkälää (VU). Paikoin jyrkänteen tyvellä on pieniä haavikoita, lehmuspensaita ja mm. mustakonnamarjaa ja kivikkoalvejuurta. Pitkäjärven rantajyrkänteet ovat myös paikoin lievästi mesotrofisia. Jyrkänteillä kasvaa kivikutrisammalta. Muuten jyrkänteiden lajisto on karua ja tavanomaista lajistoa edustavat mm. harmosammal, kallio-omenasammal, kalliopalmikkosammal, kiviturkkisammal, kyhmytorasammal ja nuokkuvarstasammal. Yläosastaan useimammat jyrkänteet ovat karuja, paisteisia ja rupijäkälien ja kalliokarstasammalen kirjomia. Lakiosiissa on poronjäkäläistä ja kanervaista kalliomännikköä ja paikoin kasvaa muutama isomaksaruoho, kalliokielo ja muita yleisempiä ruohoja. Alueen metsät ovat lähinnä tuoreita ja kallioiden tyvellä paikoin lehtomaisia kankaita. Kallioselänteiden lakiosissa ja rinteillä on monin kohdin harvapuustoista ja avaraa kalliomännikköä. Alueella on tehty jonkin verran hakkuita. Jyrkänteet, niiden alustat, järvien rantametsät ja suot ovat muuta maastoa luonnontilaisempia. Hepolammen rantasuolla kasvaa suovalkkua ja lammella pesii kaakkuri (NT). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 114
49 Huhkainvuori - Siperianvuori, MÄNTYHARJU Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 115 1:20000 P
50 Sarkaveden Haukkavuori MÄNTYHARJU KAO060092 Karttalehti: 3123 07 Alueen pinta-ala: 36 ha Korkeus: 132 mpy Suhteellinen korkeus: 52 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 10 km lounaaseen, Sarkaveden rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Jäniskylän tuntumassa sijaitseva ja kapeaa Sarkavettä molemmilta rannoilta reunustava, jyrkänteinen kallioselännejakso on maisemallisesti hyvin merkittävä kohde. Alueen korkeat, jyrkänteiset rantakalliot rajautuvat suurimmaksi osaksi suoraan Sarkaveteen ja erottuvat pitkin vesistöaluetta sekä luoteeseen ja kaakkoon. Kallioselänteet rajautuvat myös mantereen suunnalta kohtalaisen selvärajaisesti ympäristöstään. Maisemallisesti ja geomorfologisesti edustavin kohta on Sarkaveden itärannalla sijaitseva Haukkavuori, jonka massiiviset länsiseinämät ja sen tyvellä oleva louhikko hallitsevat Sarkavettä jyhkeänä ja silmiinpistävimpänä yksittäisenä maisemaelementtinä. Alueen Sarkaveden itärannan puoleisia kallioita luonnehtivat pystysuorat ja rikkonaiset, maisemallisesti näyttävät kallioseinämät, kun taas Sarkaveden länsirannan kallioseinämät ovat viistojyrkkiä ja voimakkaammin mannerjäätikön hiomia. Haukkavuoren laelta avautuu avara maisema vastarannan jyrkänteisille kalliorinteille sekä luoteeseen ja kaakkoon pitkin kapeaa ja kalliorantaista Sarkaveden selkää. Järven länsirannalla olevien kallioselänteiden lakiosissa ja ylärinteillä rajoittaa taas runsas puusto paikoin näköaloja Sarkavedelle. Haukkavuori on Etelä-Savossa tunnettu maakunnallinen luonnon- ja kulttuurihistoriallinen nähtävyys, jonka länsiseinämillä on useita esihistoriallisia kalliomaalauksia. Sen länsijyrkänteen tyvelle, rantaan on rakennettu veneilijöitä varten laituri, nuotiopaikka ym. Sarkaveden länsirannalla on kesämökkiasustusta. Sarkaveden Haukkavuoren kallioselännejakso sijaitsee aluueellisesti merkittävässä luode-kaakkosuuntaisessa ruhjevyöhykkeessä, joka jatkuu Sarkavettä pitkin luoteeseen ainakin Juolasvedelle saakka. Haukkavuoren 400 metriä pitkä länsijyrkänne kohoaa avokallioisina, pystysuorina ja osin ylikaltevina, 10 25 metriä korkeina kallioseinäminä kohti lakea. Pohjoispäässä on 10 15 metriä korkeita pystyseinämiä, jotka rajautuvat suoraan veteen. Maininnanarvoinen on länsijyrkänteen eteläpään tyvellä oleva vaakarakoilun synnyttämä kalliokieleke ja sen alle muodostunut noin viisi metriä syvä lippaluola. Luola on syntynyt osittain rapautuneeseen kallioperän vaakarakoiluvyöhykkeeseen. Luolan lattia on kalliota ja rapautumissoraa. Kallioseinämien alla on runsaasti suurilohkareista taluslouhikkoa, jossa lohkareaineksen koko on keskimäärin 0,5 1 metriä, mutta seassa on paikoin pienen talon kokoisia yksittäisiä järkäleitä. Sarkaveden länsirannan kalliorinteet kohoavat viistoina 10 15 metriä korkeina mannerjäätikön silottamina seinäminä suoraan järvestä. Silokalliot ovat alueella kuitenkin yleensä runsaan rakoilun lohkomia ja suhteellisen pienialaisia. Alueen kallioperässä esiintyy runsaimpana kivilajina keskirakeista, vaaleanpunaista graniittia ja jossain määrin migmatiittista kiillegneissiä. Rakenteeltaan hieman suuntautunut graniitti on vallitsevana kivilajina alueen eteläosassa ja Sarkaveden itärannan kallioissa, jossa se sisältää monin paikoin pieninä terävärajaisina kiillegneissifragmentteja. Niitä on hyvin nähtävissä etenkin järven itärannan pienmaisemallisesti jylhillä kallioseinämillä. Paikoin esiintyy graniitissa myös keskirakeista, vaaleanharmaata granodioriittia pieninä sulkeutumina. Graniittiaineksen migmatisoimaa kiillegneissiä esiintyy runsaasti kallioalueen luoteisosan kalliossa järven länsirannalla. Haukkavuoren lounaaseen avautuva jyrkänne on puuton ja lähes kasviton. Raoissa kasvaa niukasti sammalia ja osa niistä ilmentää mesotrofiaa kuten ketopartasammal, kivikutrisammal ja tummauurnasammal. Karummasta lajistosta jyrkänteelllä kasvaa mm. pohjantakkusammalta ja sanikkaista haurasloikkoa, karvakiviyrttiä ja kallioimarretta. Jyrkänteen viistommalla yläosalla kasvaa karuja rupijäkäliä ja kalliokarstasammalta. Lakiosan harvassa kalliomännikössä on poronjäkälälaikkuja ja painateissa kanervikkoa. Paikoin on myös sianpuolakasvustoja, yksittäin isomaksaruohoa, kalliokohokkia, kissankäpälää ja nurmihärkkiä. Osin lakiosan kasvillisuus on kulunutta näköalapaikan vuoksi. Sarkaveden länsipuoliset, koilliseen avautuvat jyrkänteet ovat varjoisempia ja siten myös sammaleisempia. Lajisto on kuitenkin tavanomaista. Alueen puustoa on hakattu ja harvennettu. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 2 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 2 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 116
50 Sarkaveden Haukkavuori, MÄNTYHARJU Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 117 1:15000 P
51 Härkävuori MÄNTYHARJU KAO060125 Karttalehti: 3132 03 Alueen pinta-ala: 22 ha Korkeus: 140 mpy Suhteellinen korkeus: 45 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 20 km eteläkaakkoon, Korpijärven luoteisrannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Härkävuoren kallioalue muodostuu molemmilta sivuiltaan jyrkänteisenä kohoavasta korkeasta pohjois-eteläsuuntaisesta Härkävuoren harjanteesta ja sen jatkeena olevista matalammista jyrkänteisistä kallioselänteistä. Härkävuori erottuu ympäröivästä maisemasta lähes pohjois-eteläsuuntaisena harjanteena, jonka jyrkät länsi- ja itärinteet näkyvät lähimaisemassa. Kallioalueeseen kuuluvat lisäksi pohjoisosan kallionotkelma ja eteläosan laakeahko kallioalue. Aluetta ympäröivät osittain ojitetut suot, pienialaiset lammet ja taimikkoiset metsämaat. Härkävuoren länsi- ja itäjyrkänteen päältä maisemat ovat suhteellisen samankaltaiset ja lievästi puuston peittämät. Metsämaisemaa länsipuolella kirjoo pari järvenpintaa ja itäpuolella Koivulampi ja sitä ympäröivä karu suo. Härkävuoren lakipuusto on varttunutta männikköä. Sekapuuna kasvaa koivua ja jokunen kuusi. Koivuista osa on jo lahonneita pökkelöitä ja rinteelle on jätetty yksittäisiä mäntykeloja. Härkävuoren kapean harjanteen lakiosa, 140 metriä mpy, on hyvin paljastunutta, veden huuhtomaa maastoa ja se on sijainnut alueella, joka mannerjäätikön vetäytyessä on ollut hetken aikaa jään patoamana jääjärvenä. Kallioalueen länsija luoteispuolella oleva korkein ranta on sijainnut hieman yli 100 metriä mpy. Massiivisimmat jyrkännepinnat ovat Härkävuoren länsisivulla. Länsijyrkänteen keskiosassa on puolipallon muotoisia 6 10 metriä korkeita silokallioseinämiä, joissa jäätikön uurresuunnat ovat vielä selvästi nähtävissä. Näiden muodoiltaan erikoisten, punaisten graniittiseinämien rapautuneempi ja hieman laattarakoillut alaosa on kiillegneissiä. Länsijyrkänne kohoaa eteläpäästään 25 metriä korkeana viistojyrkänteisenä silokalliopintaisena seinämänä, jonka keskiosassa on kapeita porrasmaisuutta aiheuttavia kalliohyllyjä. Silokalliopinnat ovat seinämän alueella parhaimmillaan 40 x 20 metrin laajuisia. Härkävuoren itäsivulla ovat jyrkänteet myös jäätikön hiomia, mutta selvästi rikkonaisempia ja porrasmaisempia. Itäjyrkänteen eteläpäässä on eräällä kohdalla noin 15 metriä korkea lähes pystyjyrkänteinen seinämän osa. Muiden jyrkänteisten selänteiden silokalliot ja pystyseinämät ovat myös edustavia, mutta Härkävuoren kallioseinämiä matalampia. Alueen kallioperä on vaaleanharmaata, hieno-keskirakeista granaattipitoista graniittia. Kiven raekoko vaihtelee jonkin verran ja siinä esiintyy karkeampia pegmatiittigraniittisia osia. Graniitissa olevat kookkaat kiillegneissisulkeumat näkyvät parhaiten Härkävuoren länsijyrkänteiden kalliopinnoissa. Kiillegneissisulkeumat ovat liuskeisuuden suhteen pohjoiseteläsuuntaisia ja niiden vinokaateinen, melko loiva liuskeisuus kaatuu 30 asteen kulmassa länteen. Alueen kivilaji kuuluu myöhäisorogeenisiin, 1840-1830 miljoonan vuoden ikäisiin graniitteihin, joita luonnehtii suprakrustisten syväkivien migmatiittiiutuminen (Nironen 1998). Jyrkänteiden otsilla kasvaa mosaiikkimainen sammal- ja poronjäkäläpeite. Jyrkännepinnat ovat pääosin karuja ja jäätikön hiomat pinnat ovat lähes kasvittomia. Näillä pinnoilla kasvaa paisteisuutta sietäviä lajeja kuten kalliokarstasammalta ja harmosammalta. Länsijyrkänteen ylikaltevalla pinnalta löytyy kuitenkin hieman vaateliasta tummauurnasammalta, kalliokutrisammalta ja haurasloikkoa. Haurasloikkoa kasvaa myös itäjyrkänteellä. Saman jyrkänteen tyvellä kasvaa runsaasti kivikkoalvejuurta. Tyven puusto on muusta maisemasta poiketen varttunutta kuusikkoa (MT, OMT). Seassa kasvaa joitakin 40 cm paksuisia haapoja. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 118
51 Härkävuori, MÄNTYHARJU Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 119 1:15000 P
52 Läpisyöstön kalliot MÄNTYHARJU KAO060128 Karttalehti: 3132 03 Alueen pinta-ala: 260 ha Korkeus: 147 mpy Suhteellinen korkeus: 45 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 19 km kaakkoon, Nuija -järven itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Rossinlammen itäpuolella on yksityinen luonnonsuojelualue ja Natura 2000 - verkoston alue. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Pitkää ja kapeaa Läpisyöstönjärveä reunustava, jyrkänteisten kallioselänteiden jakso koostuu etelä-pohjoissuuntaisista kallioselänteistä ja niiden välisistä soistuneista metsänotkelmista. Läpisyöstönjärveen rajautuvat rantakalliot näkyvät hyvin järvelle. Muuten kallioalue rajautuu ja erottuu ympäröivästä metsämaisemasta epäselvästi. Parhaimmat näköalat aukeavat Läpisyöstön itärannan korkeimman selänteen laelta, josta avautuu hyvin edustava ja avoin maisema järvelle ja sen takaiseen metsämaastoon. Vastarannan avokallioisten jyrkänteiden takaa kohoaa lievästi kumpuileva metsämaisema ja kauempaa lännessä häämöttää Nuijajärven Taikianlahti. Lounaisosassa, Pirsalampien alueella olevien selänteiden päältä avautuu avaria osin hakkuiden muuttamia metsämaisemia ympäristöön. Jyrkänteiden hallitsemat pienmaisemat ovat alueella monin paikoin hyvin edustavia. Lounaisosassa, kalliojyrkännemaisemia monipuolistavat niihin liittyvät suorantaiset, luonnontilaiset lammet. Selänteiden lakiosissa ja notkelmissa ovat näköalat usein kuitenkin taimikkojen sulkemia tai hakkuiden muuttamia. Lounaisosassa, soistuneisiin notkelmiin rajautuvat jyrkänteiset kallioharjanteet erottuvat metsämaisemassa puuston lomitse osittain luontaisesti. Myös alueella tehdyt hakkuut ovat edesauttaneet avoimien jyrkännepintojen erottumista lähimaisemaa kauemmaksi. Kallioalue on kokonaisuudessaan korkeimman rannan yläpuolista, vedenkoskematonta maastoa. Korkein ranta alueella on sijainnut noin 100 metriä mpy. Selänteiden melko tasaiset lakialueet ovat pääasiassa ohuen moreenin peittämää metsämaastoa, jossa kalliota esiintyy pieninä paljastumalaikkuina. Jyrkänteiset rinteet sen sijaan ovat hyvin paljastuneet. Alueen pohjoisosassa, Rossinlammen itärannan korkein selänne kohoaa lammen pinnasta yli 40 metriä. Sen länsijyrkänteen edustavimmalla kohdalla kohoaa heikosti porrasmainen, viistopintainen, jäätikön hioma ja noin 35 metriä korkea seinämä. Jyrkänteen yläosassa on viistojyrkkiä ja -jyrkänteisiä, kuperia ja melko laajoja silokalliopintoja. Jyrkänteen alaosassa olevat pystyseinämäpinnat ovat 4 10 metrin korkuisia ja paikoin edustavasti jäätikön silottamia. Läpisyöstön länsirannan pohjoispäässä olevan selänteen itäseinämä on parhaimmillaan lähes 20 metriä korkea ja pystyasentoinen, ja se rajautuu suoraa järveen. Läpisyöstön keskiosassa, etelärannalla olevat jyrkänteet ovat taas jäätikön hiomia ja 5 10 metrin korkuisia pintoja. Alueen lounaisosassa, Pirsalampien ympäristön jyrkänteet ovat parhaimmillaan noin 20 metriä korkeita, hieman viistojyrkänteisiä ja silokallioisia graniittiseinämiä. Eteläisemmän metsälammen itärannalla kohoavan korkean selänteen viistojyrkänteinen ja kupera pohjoisrinteen silokallioprofiili erottuu myös kauempaa maisemasta katsottaessa. Alueen kivilaji on vaaleanpunertavaa, keskirakeista graniittia. Kivilaji on raekooltaan kohtalaisen tasalaatuista ja melko harvarakoista. Graniitissa esiintyy jonkin verran karkeampia pegmatiittigraniittisia osia sekä terävärajaisia hieno-keskirakeisia kiillegneissisulkeumia. Alueen graniitti kuuluu myöhäisorogeenisiin, 1840 1830 miljoonan vuoden ikäisiin graniitteihin, joita luonnehtii lisäksi suprakrustisten syväkivien migmatiittiiutuminen (Nironen 1998). Kasvillisuudelta edustavimmat kalliot sijaitsevat Läpisyöstön itärannan pohjoisosassa. Porrasmaisen jyrkänteen tyvellä on lievästi ylikalteva seinämä ja pienialainen valuvesipinta. Näiltä pinnoilta löytyy tummauurnasammalta, kalliokutrisammalta ja rantasiipisammalta. Tyven varttuneessa kuusikossa (MT) on lisäksi muutamia riukumaisia lehmuksia. Muuten kalliojyrkänteet ovat karuja ja tavanomaisia. Kallioalueen puustoa on laajalti käsitelty. Läpisyöstöä reunustaa noin 100 m leveä varttuneen puuston suojavyöhyke. Myös Pirsanlammen itärinteen tyvellä on varttunutta kuusikkoa (MT). Muu alueen puusto on lähinnä vanhempaa mäntytaimikkoa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 4 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 120
52 Läpisyöstön kalliot, MÄNTYHARJU 6796 000 6797 000 6798 000 3505 000 3506 000 3507 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000 121
53 Turunvuori - Rantasuonvuoret MÄNTYHARJU KAO060123 Karttalehti: 3132 03, 3141 01 Alueen pinta-ala: 180 ha Korkeus: 149 mpy Suhteellinen korkeus: 62 m Kallioalueen sijainti: Mäntyharjulta 16 km kaakkoon, Kokkosenkylän länsipuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueeseen rajoittuva Niirlampi on valtakunnallisesti arvokas pienvesi. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Lähes kolme kilometriä pitkä Turunvuorelta Rantasuonvuorille ulottuva kallioselännejakso rajautuu eteläosastaan Nuijajärven rantaalueisiin. Pohjoisosassa Turunvuoren massiivinen länsiseinämä erottuu metsäisyydestä huolimatta noin kilometrin päästä länsipuolelta syvää metsänotkelmaa reunustavana pahtana. Kalliopinnat erottuvat osittain puuston latvusten yli ja osittain puiden lomitse maisemassa. Myös eteläosassa Rantasuonvuorten selänteet erottuvat Nuijajärven selälle maisemassa kohoavana korkeampana profiilina. Lähimaisemassa erottuu rantakallioiden jyrkänteisiä pintoja rinnepuuston lomitse järvelle. Turunvuoren laelta aukeaa lähes avoimet ja luontaiset maisemat pohjoisesta lännen kautta etelään. Lähimaisemassa jyrkänteen alla erottuu Turunlammen pinta ja ranta-alue. Lampea ympäröi paikoin 50 100 metrin levyinen hakkaamaton suojavyöhyke. Maisema lännessä on lievästi kumpuilevaa metsämaata. Puustolaikut vaihtelevat varttuneista metsistä pienialaisiin aukkohakkuisiin. Jyrkänteen tyvellä on myös avohakkuita ja taimikoita sekä varttunutta metsää. Horisontti sulkeutuu noin 2 3 km päässä. Jyrkänteen päällä on varttunutta maisemiltaan kohtalaisen avaraa männikköä. Alueen keskiosassa oleva Mustavuoren massiivinen ja muodoltaan erikoinen jyrkänne erottuu metsäisyyden takia ainoastaan notkelman alueella lähimaisemassa. Mustavuoren ja Turunvuoren massiiviset jyrkännemuodot ovat lähimaisemassa hienoja nähtävyyksiä. Turunvuoren länsijyrkänteen erikoispiirteenä on jäätikönsulamisvesien syövyttämät muodot kallioseinämässä. Eteläosassa Rantasuonvuorten alueella maisemat ovat monin paikoin tiheiden taimikoiden sulkemat. Turunvuori on paikallinen retkeily- ja kalliokiipeilykohde, jossa on kuitenkin suhteellisen vähän kulumisen jälkiä syrjäisestä sijainnista johtuen. Kallioselännejakso on pohjoisluode-eteläkaakkosuuntaisen merkittävän kallioperämurroksen rajaama ja halkoma alue, jossa on geomorfologisesti hyvin edustavia kalliomuotoja. Korkeimpien selänteiden lakialueet ja ylärinteet ovat osittain ohuen moreenin peitossa ja ne ovat sijainneet korkeimman rannan (noin 100 metriä mpy) yläpuolella, vedenkoskemattomalla alueella. Korkeuserot alueella ovat suuret, 15 45 metriä. Turunvuoren länsijyrkänne on 500 metriä pitkä ja sen korkeus on parhaimmillaan 40 metriä. Porrasmainen massiivinen seinämä kohoaa kohti lakea kohtalaisen kapeina hyllyinä ja yksittäisten pystyseinämäpintojen korkeus on 5 20 metriä. Pohjoispäässä, Turunlammen rannalla oleva jyrkänteen osa on punaista graniittiseinämää, jossa esiintyy pysty- ja vaakarakoilun lohkomia kalliokielekkeitä. Seinämän alla on massiivinen 10 15 metriä korkea louhikkorinne, jossa lohkareiden läpimitta on keskimäärin 1 5 metriä. Jyrkänteen keskiosassa olevat kalliolipat ovat usein syntyneet kookkaan vaaka-asentoisen kiillegneissisulkeuman kohdalle, ja jyrkänteen eteläpäässä on 20 metriä korkea ulospäin pullistunut pystyasentoinen silokallioseinämä, jossa yhtenäisen seinämäpinnan laajuus on luokkaa 30 x 40 metriä. Siitä etelään, kohdalla jossa länsiseinämä kaartuu lounaan suuntaiseksi on noin 15 metriä korkeassa, hieman ylikaltevassa seinämässä näyttävä jäätikönsulamisvesien synnyttämä 1/4 osa hiidenkirnu. Kirnun korkeus on 12 metriä ja se on muodoltaan alaspäin levenevä kartio. Alaosassa on kirnun halkaisija noin viisi metriä ja yläosassa noin kolmen metriä. Kirnun yläreuna sijaitsee seinämässä noin 115 metriä mpy. Mustavuoren länteen ja lounaaseen suuntautunut jyrkänne on keskiosastaan 30 metriä korkea ja muodostaa alaosalle suuren kalliokatoksen. Seinämän alaosa on kalliopinnoiltaan ylikalteva ja kaartuu noin 7 8 metrin korkeudella 5 metriä ulkonevaksi rapautumaonkalon kalliokatoksi. Rapaumaonkalo on syntynyt graniittiseinämän kookkaaseen kiillegneissisulkeumaan, jossa kiillegneissi rapautumisherkempänä ja pehmeämpänä kivilajina on kulunut seinämässä selvästi syvemmälle. Pohjois-eteläsuunnassa katsottaessa on seinämän keski- ja yläosa puolipallon muotoinen ja kohoaa noin 15 metriä korkeana, kuperana pystyseinämänä kohti lakea. Yläosassa kaartuvat viistot, jäätikön hiomat kalliopinnat kohti korkeinta huippua. Alueen länsiosassa, Nuijajärven Häälahden pohjukasta pohjoiseen, Häälampea vastapäätä olevan pienen kallioharjanteen länsisivulla on 14 16 metriä korkea vaakarakoilun lohkoma ja jäätikön hioma pystyseinämä, jonka yläosassa on silokallioinen ja pinnoiltaan pyöristynyt kieleke. Seinämä on tyveltä lievästi ylikalteva. Kallioalueen kivilaji on punaista keskirakeista, heikosti suuntautunutta graniittia, jossa esiintyy satunnaisesti karkeita pegmatiittigraniittisia osia ja terävärajaisia, vaihtelevan kokoisia kiillegneissisulkeumia. Kookkaampien sulkeumien kohdalla muodostaa kiillegneissi ja graniittiaines poimuttunutta migmatiittista suonigneissiä. Kallioalueen jyrkänteet ovat pääosin karuja. Ylikaltevilla pinnoilla ja kiillegneissisissä juoteissa kasvaa niukasti lievää ravinteisuutta ilmentävää tummauurnasammalta, haurasloikkoa ja tavanomaisista sammalista runsaasti kallio-omenasammalta sekä kalliopalmikkosammalta. Tällaisia pintoja on Turunvuoren ja Mustavuoren länsijyrkänteellä sekä Häälammen länsijyrkänteellä. Kalliopahdat ja ylikaltevat pinnat ovat suhteellisen kasvittomia. Jyrkänteiden otsilla on kapealti sammalten ja poronjäkälän muodostamaa mosaiikkikasvustoa. Alueen puusto on suurimmaksi osaksi mäntytaimikkoa. Turunvuoren tyvellä, vuoren pohjoisosassa ja Mustavuoren notkelmassa on varttunutta kuusikkoa (MT, OMT). Erityisen edustava on Mustavuoren notkelma, jossa kuusikon sekapuuna kasvaa järeää haapaa ja koivua. Maassa makaa myös muutamia järeitä liekopuita. Notkelman pohjalla on sanikkaisjuotti. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 2 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 4 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 122
53 Turunvuori - Rantasuonvuoret, MÄNTYHARJU Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 123 1:15000 P
54 Haukkavuori - Pölhönmäki MÄNTYHARJU, RISTIINA KAO060030 Karttalehti: 3141 02 Alueen pinta-ala: 481 ha Korkeus: 137 mpy Suhteellinen korkeus: 56 m Kallioalueen sijainti: Ristiinasta 7 km lounaaseen, Kallaveden rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kuomiokosken kylän lounaispuolella sijaitseva laaja kapeiden järvialtaiden ympäröimä kallioalue, jonka eri osista avautuu hyvin vaihtelevia vesistöisiä metsämaisemia ympäröivään maastoon. Upeimmat maisemat näkyvät Pukkivuorelta, Haukkavuoren lounaisosan jyrkänteeltä, Uunilahden rannasta sekä Pönniön -järven kaakkoisosan rantajyrkänteeltä. Pukkivuoren jylhältä jyrkänteeltä näkyvät mainiosti edessä oleva salmi, sekä vastarannan viistokalliot ja mökit. Uunilahden Haukkavuoren rantajyrkänteen päältä avautuu puolestaan lähes erämainen järvimaisema. Ympäröivästä läheisestä maisemasta katsottuna erottuu yksittäisten selänteiden jyrkänteinen, massiivinen profiili monin paikoin selvästi. Pukkivuori, Pynnönlahden etelärannan kalliot ja Haukkavuoren lounaisosan jyrkänteet hallitsevat oman alueensa maisemakuvaa voimakkaasti osin paljailla jyrkänteisillä avokalliopinnoilla. Maisemakuva kallioalueella on vaihtevasta topografiasta johtuen melko monipuolinen: kallioaluetta elävöittävät useat pienialaiset jyrkänteet, suojuotit sekä lammet. Lammista mainittakoon etenkin korkeiden kallioseinämien ympäröimä Ylä- Hiirilampi. Viinavuoren luolaston alueella on useita nuotiopaikkoja ja luolastoa on käytetty myös yöpymiseen ja aikoinaan viinankeittoon. Kallioalueen korkeimpien selänteiden laet ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta, osittain ohuen moreenin peittämää kalliomaastoa. Laajan kallioalueen jyrkänteet ovat muodoltaan viisto- tai porrasmaisia. Komeimmat jyrkänteet sijaitsevat alueen itäpäässä Pukkivuorella, Pynnönlahden etelärannalla ja länsiosassa Pönniön kaakkoisrannalla. Pukkivuorella heikosti porrasmaisen viistojyrkänteen korkeus on parhaimmillaan noin 35 metriä; portaiden väleissä on 5 10 metriä korkeita pystyseinämäpintoja. Pynnönlahden etelärannan kallioiden pohjoisjyrkänteiden kokonaiskorkeus on 30 35 metriä. Alueen muiden selänteiden jyrkänteet ovat korkeudeltaan 8 15 metriä ja muodoltaan viisto- tai porrasmaisia. Useissa kohdissa seinämäpinnat ovat selkeän vaaka-, pysty- ja sekarakoilun lohkomia. Keskiosassa, suorantaisen Ylä-Hiirilammen itäpuoleinen, voimakkaasti louhikkoinen ja rikkonainen pystyjyrkänne on 10 12 metriä korkea. Lakiosistaan ja ylärinteiltään laakeiden selänteiden alueella on usein hieman tavanomaista laaja-alaisempia silokallioita. Ne ovat parhaimmillaan 25 x 30 metrin laajuisia. Geomorfologinen erityispiirre on alueen länsiosassa olevan Viinavuoren länsijyrkänteen paikallisesti merkittävät rakoiluluolat, jotka ovat kolmen lähekkäisen luolan ryhmä porfyyrigraniittikalliossa. Suurin luola on syntynyt kuutiomaisen kallioblokin romahtaessa seinämästä. Se sijaitsee 9 x 8 m suuruisen kalliolipan alla. Luolaan kuuluu lipan alla oleva terassimainen lippaluola ja sen alle muodostuneet huoneet ja käytävät, jotka ovat syntyneet pystyrakojen laajetessa (Kejonen ja muut 2006). Alueen kivilaji, keskirakeinen porfyyrinen granodioriitti kuuluu Ristiinan karttalehtialueen länsiosassa esiintyvään laajempaan Kuomiokosken porfyyriseen granodioriittiesiintymään (Tyrväinen 1991). Porfyyrisen granodioriitin maasälpähajarakeet näkyvät kallion rapautumispinnalla selkeästi. Ne ovat muodoltaan laatikkomaisia, kidemuotoisia ja kooltaan 2 3 cm. Porfyyrisessa granodioriitissa on toisinaan pieniä ja linssimäisiä, emäksisiä kivilajisulkeumia. Paikoin esiintyy kalliossa graniittisia osueita. Alueen kalliokasvillisuus on pääasiassa karua ja tavanomaista. Jyrkännepinnoilla kasvaa tyypillisiä lajeja kuten kallio-omenasammalja kivilaakasammalkasvustoja. Viinavuorella on matalia tihkupintaisia kallioseinämiä, ja niiden läheisessä luolastossa on mm. kalliopalmikkosammal-, kiviturkkisammal- ja hiirenhäntäsammalpintoja. Paikoin kallioiden viistoisia silokalliopintoja peittää melko laajat ja yhtenäiset poronjäkäläkasvustot. Alueen metsät ovat pääasiassa tuoreita kankaita. Kallioiden lakiosissa esiintyy karuja, jäkäläisiä männiköitä. Paikoitellen lakiosien painanteissa on suopursun ja rahkasammalten luonnehtimia soistumia. Myös kalliorinteille on kasvanut juolukkaisia rahkasammalpatjoja. Alueella on laajahkoja hakkuuaukkoja sekä nuoria yksitoikkoisia kasvatusmetsiä. Haukkavuoren länsirinteellä on vanhaa mäntyvaltaista sekametsää ja Pynnönlahden perukassa on vanhaa, rehevää sekametsää. Jälkimmäisen metsikön eräällä haavalla on uhanalaisen haapariippusammalen (VU) kasvusto. Alueeseen sisältyy useita pieniä lampia ja notkelmiin muodostuneita suojuotteja. Alueen metsäautotie- ja polkuverkosto on kattava ja mökkejä on eri puolilla aluetta. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 124
54 Haukkavuori - Pölhönmäki, MÄNTYHARJU, RISTIINA Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 125 1:30000 P