Pekka, VP, Matikainen 040-5101042

Pekka, VP, Matikainen 040-5101042

Eduskunta haluaa roskakalat ruuaksi Helsingin sanomat: Liisa Takala 25.1.2011 Särki mielletään usein roskakalaksi. Vesistöistä poistettavat roskakalat tulisi jalostaa ruuaksi, katsoo eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta. Valiokunta huomauttaa mietinnössään hallituksen ruokaselonteosta, että esimerkiksi runsastuneita särkikalakantoja on hyödynnetty ravinnoksi huonosti. Valiokunnan mielestä kuljetuksia tulisi kohentaa sekä valmis- ja einestuotantoon kehitellä uusia tuotteita. Laajalla poistokalastuksella Suomenlahdesta, Saaristomerestä ja paikoin sisävesiltäkin voitaisiin pyytää vuosittain yli 10 miljoonaa kiloa vajaasti hyödynnettyä kalaa vaarantamatta kalakantoja. Valiokunta valittelee sitäkin, että perinteisten kotimaisten ruokakalojen käyttö on vähentynyt. Koko 82 miljoonan kilon silakka- ja kilohailisaalista meni viime vuonna rehuksi 55 prosenttia, vientiin 40 prosenttia ja kotimaahan ihmisravinnoksi vain 5 prosenttia.

Särki on hyvä ruokakala Helsingin sanomat: Laura Kaapro, 22.6.2011 Kesälomalaisen kannattaa kalastaa ahkerasti kesämökillä, kehottavat kala-asiantuntijat. Vesistöjä rehevöittävien särkikalojen pyynti on ekoteko, jolla voi vaikuttaa oman mökkirannan kuntoon. "Särkeä ja lahnaa on liikaa varsinkin eteläsuomalaisissa matalissa järvissä", sanoo tutkija Pentti Valkeajärvi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Valkeajärvi kehottaa tehopyytämään särkeä ja lahnaa mahdollisimman paljon. "Ei ole pelkoa, että mökkikalastaja pystyisi vahingoittamaan kantoja. Särkikalan raivaaminen pois vesistöstä tekee tilaa arvostetuille lajeille, esimerkiksi kuhalle. "Lahna löytää ravintoa helposti, mutta monilla alueilla laji on silti kääpiöitynyt. Ravintoa ei riitä, kun kaloja on liikaa", sanoo Esko Taanila Etelä-Suomen kalatalousohjelmasta. "Jos lahnakin jää 500 800-grammaiseksi, ei arvokalakaan kasva." Lahnan ja särjen pyyntiä puoltaa Taanilan mielestä sekin, että ne ovat erittäin hyvänmakuisia kaloja. Vain ruodot tuottavat suomalaiselle ongelmia.

"Etsimme parhaillaan särkikaloille markkinoita Venäjältä, Baltiasta ja muista Itä-Euroopan maista. Siellä niitä arvostetaan esimerkiksi savukalana." Parasta olisi, jos kesämökkiläinen opettelisi käsittelemään ja syömään nekin kalat, jotka eivät ole varsinaisia toivesaaliita. "Särkikalat eivät kuulu kompostiin tai kissan kuppiin. Ainakaan niitä ei saa kalareissulla päästää takaisin vapaaksi", sanoo tiedottaja Jaana Vetikko Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöstä. Etenkin lasten kanssa kalastaessa on hyvä muistaa arvostava asenne kaikkia kaloja kohtaan. "Lapselle ei ole väliä, mitä kalaa tulee. On myös tärkeää, että saalis syödään." Kala tulee käsitellä oikein heti pyyntihetkestä lähtien: ensin tainnutus, sitten verestys ja perkaus. On hyödyllistä opetella fileoimaan kaikenlaiset kalat lähes ruodottomiksi. Muutamat jäljellejäävät ruodot on helppo nyppiä pois kypsästä kalasta. "Esimerkiksi särkifileet voi kierittää maustetussa jauhoseoksessa ja paistaa muurikkapannulla", Vetikko vihjaa.

Lisää lahnaa Helsingin Sanomat: Juha-Pekka Laakio, 6.5.2011 10:06 Voi teitä lahnan vieroksujat, mistä kaikesta jäättekään paitsi. Turha selittää lahnan käsittelyn hankaluudesta, sillä siitä ei näy merkkiäkään, kun Kuukausiliitteen kokit Peppi Aralehto ja Ari Ruoho pyöräyttävät jäntevistä kaloista toukokuun ruokalajinsa. Ovathan ruodot siellä, toki, ja ovathan ne haarautuvia ja teräviä, mutta kokeille ne eivät näytä tuottavan vaikeuksia. Eikä lahnan käsittelyyn todellakaan tarvita ylimaallisia taitoja tai muita merkillisyyksiä, vain järkeä ja vähän viitseliäisyyttä. Tuossa Aralehto vetää uunista ulos suolapedillä kypsyneen vonkaleen. Hän irrottaa nahan ja irrottelee helposti kypsän lahnanlihan kalanrangasta. Tuossa taas Ruoho avaa savulahnaa, josta liha irtoaa yhtä helposti. Hän painelee massan vielä siivilän läpi eikä mousseen päädy ruodon ruotoa. Viimeistään maisteluvaiheessa kaikki ovat vakuuttuneita, että lahnakriittisyys on seurausta vääristä käsityksistä ja ennakkoluuloista.

Täytyy tunnustaa, etten itsekään muistanut, että lahna on näin hyvää, Aralehto ilmoittaa. Sen sijaan se on totta, että lahnan hankkiminen ei ole aina aivan yksinkertaista, jos ei kalasta itse. Vanhan kansan suosikkikalalle on ajan riennoissa käynyt niin ohraisesti, että siitä on tullut roskakala, joka on vieläpä pantu syytettyjen penkille Itämeren rehevöittämisestä. Puhutaan lahnan poistokalastuksesta ja mietitään, mitä lahnoilla voisi tehdä. Ne pitää syödä, Ruoho vastaa. Tämähän on mahtavaa, aivan omansa makuista! Koska lahna on joutunut pois muodista, kukaan ei ole ryhtynyt jatkojalostamaan sitä. Tai toisinpäin: koska lahnaa ei ole saatavilla helpossa muodossa, ihmiset eivät rohkene ostaa sitä. Tiskeiltä löytyy vain kokonaisia lahnoja, jos niitäkään. Jopa ikiaikaista perisuomalaista herkkua, savulahnaa, on vaikea saada. Eikä sitäkään ole tuotteistettu tai kehitetty eteenpäin. Otetaanpa esimerkki. Kun Ruoho soitteli helsinkiläisille kalasavustamoille, ei lahnaa tahtonut löytyä mistään. Yksi iso savustamo ilmoitti jopa, ettei heidän sortimenttiinsa kuulu yhtään suomalaista kalaa.

Onhan tämä surullista. Täällä opitaan kyllä käyttämään maapallon toiselta puolelta rahdattuja oudonnimisiä kaloja, mutta menetetään taito käyttää meidän omia perinteisiä kalojamme, kuten lahnaa, Ruoho sanoo. Juuri nyt sitä on tarjolla. Rysät suorastaan pullistelevat herkullista kevätlahnaa. Aralehto rouskuttelee yhtä sellaista, moussen muodossa itse tehdyn perunalastun päällä. Näitä voisi syödä miten paljon vain. Loistava suomalainen tapas! Ari Ruoho kehuu vaimonsa uunilahnan ja kasviskeiton kepeyttä ja raikasta makua. Sitten hän keksii idean. Nyt kun kouluihin on saatu se kasvisruokapäivä, niin seuraavaksi pitäisi alkaa ajaa lahnapäivää. Itämeriongelma ratkeaisi sillä.

WWF neuvoo: Näin katat joulun kalapöydän vastuullisesti Julkaistu 21.12.2012 Kalaherkut kruunaavat joulupöydän, mutta maailman kalakantojen kestävyyden kannalta ei ole samantekevää, mitä lajeja katamme tarjolle. Hyvän joulumielen tuo ympäristöystävällisesti koottu kalamenu, joka sisältää esimerkiksi silakkaa, savusärkeä ja haukea. Uhanalaiset lajit ja syvänmerenkalat taas kannattaa jättää ostoslistan ulkopuolelle. Silakka ja silli kuuluvat joulun tuttuihin kalaherkkuihin ja ovat myös WWF:n Kuluttajan kalaoppaan vihreällä eli suosittavien lajien listalla. Niiden rinnalle kylmään alkupalapöytään voi nostaa vaikkapa savusärjen, jota saa säilykkeenä jo lähes kaupasta kuin kaupasta. Pienikokoinen, kotimainen ja kestävästi pyydetty kala on varma valinta myös joulupöytään. Silakan syöntiä me suomalaiset voisimme lisätä tuntuvasti sen sijaan, että se käytetään minkin rehuksi.särkikaloja syömällä taas voimme tehdä ympäristöteon siinäkin mielessä, että niiden poistokalastus helpottaa rehevöityneiden vesien tilannetta. Ja savusärki on uskomattoman herkullista! kertoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska. Jouluhauki on perinteinen rannikko- ja saaristoalueiden herkku, joka tunnetaan myös presidentinlinnassa: korppoolaiset kalastajat ovat lahjoittaneet tasavallan presidentille jouluhauen jo Kekkosen ajoista lähtien.

Hauki on yleistynyt kiitettävästi kalatiskeillä. Kylmän veden aikaan pyydetty hauki on hieno ruokakala vaikkapa WWF:lle jouluhauen reseptin laatineen Markus Maulavirran tapaan valmistettuna, Ovaska sanoo. Lohi on monelle tärkeä joulukala, mutta sen kohdalla on hyvä muistaa, että monet villit lohikannat eivät kestä nykyistä pyyntiä. Ympäristöystävällinen vaihtoehto on kasvatettu luomulohi, joka syö ekologisesti tuotettua rehua ja jolla on myös enemmän tilaa uida kasvatusaltaissa. Myös kotimainen kasvatettu kirjolohi on aiempaa ympäristöystävällisempää, sillä kaloille syötettävän rehun käyttöä on tehostettu, ja kasvatus rehevöittää vesistöjä noin viidenneksen vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, Ovaska toteaa. Hyvän joulumielen takaamiseksi menusta kannattaa pudottaa pois uhanalaiset kalalajit, kuten villi meritaimen. Lipeäkalan ystävien kannattaa muistaa, että nykyisin tämä jouluinen perinneruoka tehdäänmolvasta, joka on kaupallisesti tärkeä syvänmeren laji. Sen syömistä pitäisi harkita, koska molvaa kalastetaan pohjatroolia käyttäen. Tämä vahingoittaa merenpohjaa ja tuottaa suuria määriä sivusaalista. Parempi vaihtoehto lipeäkalaksi on esimerkiksi Itämeren turska. Lisää tietoa ympäristöystävällisistä kalavalinnoista on WWF:n Kuluttajan kalaoppaassa.