NRO 425 SEURANTATUTKIMUS SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSISTA OULUJÄRVEN RANTA- JA VESIKASVILLISUUTEEN. Pasi Tolonen

NRO 425 SEURANTATUTKIMUS SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSISTA OULUJÄRVEN RANTA JA VESIKASVILLISUUTEEN Pasi Tolonen

VESI JA YMPÄRISTÖHALLITUKSEN MONISTESARJÄ NRO 425 SEURANTATUTKIMUS SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSISTA OULUJÄRVEN RANTA JA VESIKASVILLISUUTEEN Pasi Tolonen Vesi ja ympäristöhallitus Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Helsinki 992

2 Tekijä on vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota vesi ja ympäristöhallituksen virallisena kannan ottona. Julkaisua saa Kainuun vesi ja ympäristöpiiristä. ISBN 95476409 9 ISNN 07833288 Painopaikka: Vesi ja ympäristöhallituksen monistamo, HELSINKI 992.

3 KUVÄILULEHTI Julkaisija Julkaisun pöivämäärä Vesi ja ympäristöhallitus/ Kainuun vesi ja ympäristöpiiri 30.9.992 Tekijäft) ftoimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Pasi Tolonen Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Seurantatutkimus säännöstelyn vaikutuksista Oulujärven ranta ja vesikasvillisuuteen. Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm Selvitys Julkaisun osat * Tiivistelmä Seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulujärven ranta ja vesikasvilisuudessa tapahtuneita muutoksia. Vertailupohjana olivat 980 perustetuilla ja 985 seuratuilla koealoilla tehdyt tulokset. Tutkimuksen aineisto kerättiin 8.7,8.8,990 kaikkiaan 24 linjalta, joilla oli 49 näytealaa. Kunkin linjan horisontaalivyöhykkeltä arvioitiin vyöhykettä luonnehtivien lajien frekvenssi käyttäen asteikkona arvoja 7. Lajiston peittävyys arvioitiin näytealoista. Uutena toimenpiteenä arvioitiin kortekasvustojen tiheys sekä mitat tiin näytealojen veden svysyys. Tutkimusalueiden rantavesien laatu tutkittiin 27.7. ja 30,7. otetuista vesinäytteistä. Edellisiin tutkimuksiin verrattuna kasvillisuudessa oli havaittavissa yleisimpien pohjalehtisten ja rehevöitymistä indikoivien lajien vähene minen. Järvikortekasvustot olivat jatkaneet leviämistään vähäkasvus toisilla alueilla rannan alaosissa. Rannan yläosissa varsinaiselta vesi kasvillisuudelta alaa olivat vallanneet rantakasvillisuuteen kuuluvat lajit (useat seuralajit). Edellisissä tutkimuksissa havaittu vyöhyke järjestys oli edelleen pääpiirteissään nähtävissä. Rantojen soistumis kehitys oli hidastunut ja luhtalajien määrät pysyneet entisellään. Äsiasanat (avainsanat) Säännöstely, rantakasvillisuus, vesikasvillisuus. Muut * tiedot Sarjan nimi ja numero ISEN ISSN Vesi ja ympäristöhallituksen monistesarja 425 954764099 07833288 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellimuus * Suomi Julkinen Jakaja Kustantaja Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Vesi ja ympäristöhallitus Puh, (986) 63, PL 750 PL 5, 870 Kajaani 000 HELSINKI

4 SISÄLLYS sivu JOHDÄNTO 5 2 OULUJÄRVI 5 2. Tutkimusalueen luonnehdinta 5 2.2 Vedenkorkeuden vaihtelut 5 2.3 Jätevesikuormitus 7 3 KATSAUS EDELLISIIN TUTKIMUKSIIN 8 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 9 5 TULOKSET 0 5, Rantavesien laatu 0 5.2 Kasvilajien esiintyminen tutkimusalueilla 5.2. Satunnaislajit 5.2.2 Supralitoraalin eli maarannan lajisto 9 5.2.3 Eulitoraalin eli kosteikkorannan lajisto 20 5.2.4 Sublitoraalin eli vesirannan lajisto 2 5.3 Näytealaruutujen lajisto ja niiden peittävyydet 22 6 TULOSTEN TARKASTELUA 23 6. Yleistä 23 6.2 Vedenkorkeusvaihteluiden ja kilpailun merkitys 24 6.3 Rehevöityminen 26 6.4 Jään vaikutus 28 6.5 Soistuminen 28 6.6 Rantojen kunnostamisesta 29 7 YHTEENVETO 29 KIRJALLISUUS 3 LIITTEET 34 Vesianalyysien tulokset tutkimusalueilla vuonna 990 2 Itäisen Paltaselän, Ärjänselän ja Niskanselän veden typpi ja fosforipitoisuus elokuussa vuosina 979989

5 JOHDÄNTO Vesistön luonne määräytyy alueelle ominaisten luonnonolosuhteiden ja ihmisen toiminnan mukaan. Ihmisen toimista säännöstelyllä on ehkä kaikkein suurin vaikutus vesieko systeemeihin: veden laatuun, rantoihin, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Tämä tutkimus on osa Kainuun vesi ja ympäristöpiirissä vuonna 980 aloitettua seurantatutkimusta, jonka tarkoituk sena on selvittää Oulujärven säännöstelyn vaikutuksia järven makrofyyttikasvillisuuteen: sen laj istoon, etenemi seen ja kehityssuuntaan etenkin loivilla, alhaisen vedenkorkeuden paljastamilla rannoilla ja eräissä matalissa lahdissa. Tutkimushanke käynnistyi pitkälti rantaasukkai den ja kalastajien toivomuksesta; ranta ja vesikasvilli suuden lisääntyminen on heikentänyt huomattavasti rantojen käyttömahdollisuuksia ja muuttanut ranta ja järvimaisemaa (ÄnttonenHeikkilä 983). Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mahdolliset muutok set Oulujärven ranta ja vesikasvillisuudessa 980luvulla. Vertailupohjana toimivat ÄnttonenHeikkilän (983) vuonna 980 ja Tolosen (986) vuonna 985 saamat tulokset samoilta koealueilta sekä vuonna 988 Kajaanin läheisiltä koealueilta saadut tulokset. 2 OULUJÄRVI 2. TUTKIMUSÄLUEEN LUONNEHDINTÄ Oulujärvi on vesistöalueen keskusallas. Järven pintaala on 928 km2 mitattuna keskiveden korkeudelta (22.70 m m.p.y.) ja keskisyvyys 7,6 m. Rantaviivan pituus on ilman saaria 590 km, saaret mukaan lukien yli 900 km. Yli aarin kokoisia saaria Oulujärvessä on kaikkiaan 499 kpl (Vesihallitus 977). Oulujärvellä on kolme suurta avonaista selkää: itäosan Paltaselkä sekä Manamansalon erottamat Ärjänselkä ja Niskanselkä (kuva ). Paltaselkä ottaa vastaan suurimman osan Oulujärveen purkautuvasta vedestä. Ärjänselän kautta vedet virtaavat edelleen Niskanselälle, josta ne laskevat Oulujokeen ja sitä kautta Perämereen. 2.2 VEDENKORKEUDEN VAIHTELUT Oulujärven säännöstely aloitettiin v. 95. Säännöstely on negatiivista eli vedenpinnan korkeutta laskettiin luonnon tilaisesta 5000 cm. Keskiveden korkeuden vaihtelu kasvoi noin 00 cm:stä 35 cm:iin ja tulvahuiput alenivat noin 60 cm viivästyen samalla kuukaudella. Oulujärven alin sallittu vedenkorkeus on 20,50 NN+ ja ylin sallittu 23,30 NN+ (NN+= tarkkavaaitustason mukainen korkeus meren pinnasta, Reuna 977). Vedenkorkeutta säädellään muutta malla virtaamaa 0700 m3/s (Keränen 980).

6? Mk 300(0tJ C: 0 8 22 20 Sokojor XAJAAN Otanrkj Nro Tutkiifiusalue Tutkiniuslinjan alkupiste Hannusranta, Lehtopuron ranta 3 73527 53577 2 Paltaniemi, Sutelan ranta 3 73333 5327 3 Sokajärvi, Mantereen lahti 3 7292 52844 4 Koutaniemi, Nurkkala 3 73243 52706 5 Koutaniemi, Pyykkölä 3 7320 52446 6 Myllylahti, Pikkuluhta 3 72423 5690 7 Ounaslahti 3 72208 5522 8 Manainansalo, Ahvenkaarre 3 7388 49946 9 Manamansalo, Rytölahti 3 73726 504 0 Säräisnieffli, Olkkolankaarre 3 74755 49282 Säräisniei, Hautakangas 3 75206 48952 2 Iso Häeenlahti 3 75880 4928 3 Itäranta, Hoikanniemi 3 75835 504 4 Itäranta, Hoikanniemi 2 3 75832 5084 5 Koutaniei, Kattilanoja 3 72948 52807 6 Itäranta, Kokonojanlahti 3 75709 5085 7 Viparinsalmi 3 72935 5296 8 Koikeronlahti 3 74550 5357 9 Vuoreslahti, Pikkulahti 3 72638 52343 20 Vuoreslahti, Vuoresjokisuu 3 72467 5235 2 Melalahti, Melajokisuu 3 74502 53092 22 Mieslahti, Pitkänperänlahti 3 73924 54986 23 Paltaniei, Mäntylä 3 72880 5356 Kuva. Tutkimusalueet ja niiden sijainti Oulujärvellä.

.,,.. 7 NN+ 23,0 22,5 22,0 rn. / SänöeIynyIäiaja %% \ 989, /... /,>< \ 7, \ \ 7 / n99o X 2,5 2,0.ka962 983 )J E.. d. %J ji Saimöcyn al3raja 20,5 In IV v VI VII VIII Kuukaudet x XII Kuva 2. Oulujärven havaitut vedenkorkeudet vuosina 988 990 ja keskimääräinen vedenkorkeus v. 962983 (Tolonen 986 mukaan). Kesällä 98$ vedenpinta vastasi säännöstelyn aikaista keskiarvoa, mutta syksyllä se kohosi yli normaalin (ku va 2). Vuonna 989 vedenpinta kohosi nopeasti huhtikuulla lähelle säännöstelyn ylärajaa ja pysyi suhteellisen korkealla vuoden loppuun saakka. Seurantatutkimuksen aikana kesällä 990 vedenkorkeus oli alkukesällä alle pitkäaikaisen keskiarvon ja vasta heinä kuun lopulla se saavutti normaalin tason. 2.3 JÄTEVESIKUORMITUS Säännöstelyn lisäksi Oulujärvi on valumaalueensa taajamien ja teollisuuden jätevesien kuormittama, Tästä johtuen on mahdotonta väittää ranta ja vesikasvillisuudessa tapahtu neiden muutosten aiheutuneen pelkästään säännöstelyn tuloksena. Vesien likaantuminen peittää säännöstelyn vaikutuksia ja siten monet järven tilassa tapahtuneet muutokset ovat osaksi jätevesien aiheuttamia (Granberg & Hakkari 980). Jätevesikuormitus on ollut suurimmillaan 960luvulla, jonka jälkeen päästöjen määrät ovat vähentyneet selvästi. Ravinnekuormituksen väheneminen on johtunut Oulujärven suurimman yksittäisen kuormittajan, Yhtyneet Paperitehtaat OY:n Kajaanin tehtaan päästöjen vähenemisestä (lulujärven

$ yhteistarkkailu 989). Esimerkiksi typen ja fosforin osalta sen aiheuttama ravinnekuormitus on vähentynyt noin neljän nekseen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 3). Kok. N 3000 300 Kok. P (kgjd) (kg/d) 2500. «0 65 67 69 7 73 75 77 79 8 83 85 $7 Kuva 3. Kajaani OY:n typpi ja fosforikuormituksen kehitys v. 965987 (Oulujoen yhteistarkkailu 989). 3 KATSAUS EDELLISIIN TUTKIMUKSIIN Edellisten tutkimusten mukaan rantavyöhykkeillä tavataan suuren biomassan tuotannon takia primääristä soistumista ja lahdissa pohjanmyötäistä umpeenkasvua. Matalan kesäveden aikana on muodostunut laajoja korteikko ja saraikkokasvus toja, jotka leviävät vähitellen maarannalle ja tihenevät, Useimmilla tutkimusalueilla on nähtävissä luhtaisuutta ilmentävää lajistoa (Anttonen Heikkilä 983, Tolonen 986). Tolosen (986) mukaan vesikasvillisuuden määrä kokonaisuu dessaan oli pysynyt ennallaan 980luvun alkupuoliskolla, mutta paikkakohtaiset muutokset olivat huomattavia, Joidenkin kelluslehtisten määrä oli vähentynyt, ja eräiden hiekkapohjaisten näytealojen kasvillisuus oli kokonaan kadonnut. Luhtalajien määrä oli lisääntynyt ja ne olivat valloittaneet uusia kasvupaikkoja. Yhtyneet Paperitehtaat OY:n Kajaanin tehtaiden jätevesipäästöjen väheneminen ei ollut vaikuttanut vielä kasvillisuuteen. Vuonna 988 Kajaanin läheisillä tutkimusalueilla suorite tussa tutkimuksessa havaittiin, että rehevyyttä ilmaisevat lajit olivat lisääntyneet jonkin verran ja ne olivat levinneet uusille kasvupaikoille. Muutoin muutokset olivat hyvin vähäisiä vuoden 985 tutkimukseen verrattuna (Oulujoen yhteistarkkailu 989).

9 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Maastotyöt tehtiin 8.7,8.8.990 samoilla rantaalueilla kuin edellisessäkin tutkimuksessa (kuva ). Tutkimuslinjat oli sijoitettu kussakin kohteessa luonteenomaiseen ja yhtenäiseen kasvillisuuteen säännöstelyä edeltäneestä rantatörmästä (tasolla 23,00 NN+) kohtisuoraan vuoden 980 tutkimusajankohdan aikaiseen vesirajaan (22,00 NN ) ja siitä edelleen vesikasvillisuuden läpi tarvittaessa. Tutkimusalueiden tarkempaa kuvausta varten katso Änttonen Heikkilä (983). Kaikkiaan tutkittiin 24 linjaa ja niiltä 49 näytealaa. Linjojen alkupäät oli merkitty maastoon metallipaaluin, joista käsin näytealat löytyivät kompassia ja mittanauhaa apuna käyttäen. Mäntylän (tutkimusalue 23) paalu oli kadonnut, mutta linjan sijainti pystyttiin määrittämään edellisen tutkimuksen tarkan kuvauksen perusteella. Lisäksi Sutelan (2) tutkimusalueella oli ensimmäisen näyteruudun kohta kynnetty nurin, joten ruutu jätettiin huomiotta tuloksia tarkasteltaessa. Rantakasvillisuuden kuvauksen päähuomio kiinnitettiin mahdolliseen vyöhykkeisyyteen ja valtalajeihin. Kultakin linjan horisontaalivyöhykkeeltä arvioitiin vyöhykettä luonnehtivien lajien yleisyys eli frekvenssi. Ästeikkona käytettiin arvoja 7, jossa = hyvin harvinainen ( % vyöhykkeen kokonaisesiintymisestä tutkimusalueella), 2 = harvinainen (3 %), 3 = suhteellisen harvinainen (3 6 %), 4 = satunnainen (62 %), 5 = suhteellisen yleinen (225 %), 6 = yleinen (2550 %) ja 7 = hyvin yleinen (50 00 %) (ks. Meriläinen & Toivonen 979). Lajiston peittävyys arvioitiin linjoille sijoitetuista näytealoista, joiden koko oli 5 x 5 m. Edellisten tutki musten tapaan asteikkona käytettiin arvoja 7, jossa = hyvin niukka (< %), 2 = niukka (3 %), 3 = suhteel lisen niukka (36 %), 4 = paikoitellen (62 %), 5 suhteellisen peittävä (225 %), 6 = peittävä (2550 %) ja 7 = hyvin peittävä (5000 %) (ks. Meriläinen & Toivonen 979). Näyteruutujen perusteella laskettiin myös toinen yleisyysarvo, joka ilmaisee niiden näytealojen osuuden (%) kaikista näytealoista, joissa lajia tai ryhmää esiintyi. Uutena toimenpiteenä oli kortekasvustojen tiheyden (versoja kpl/m2) määrittäminen sekä vesinäytealoilta veden syvyyden mittaaminen. Myöhempiä tutkimuksia varten paalut maalattiin uudestaan ja tutkimusalueet valokuvattiin 23.8.990. Kasvien määrityksessä käytin apuna teoksia: HämetÄhti ym. (986): Retkeilykasvio, Uotila (979): Vesiemme putkilo kasvit, Koponen (986): Lehtisammalten määritysopas ja Eurola ym. (990): Suokasviopas. Sammaleista ottamani näytteet tarkistutin Kainuun vesi ja ympäristöpiirissä.

0 Tutkimusalueiden rantavesien laatu tutkittiin 27.7. ja 30,7. otetuista vesinäytteistä. Näytteet otettiin Ruttner noutimella 0,3 m:n syvyydeltä ja ne määritettiin Kainuun vesi ja ympäristöpiirin vesilaboratoriossa Erkonmaa & Mäkinen (979) mukaisesti. 5 TULOKSET 5, RANTÄVESIEN LÄATU Tutkimusalueiden rantavesien analyysitulokset on esitetty liitteessä. ph: Happamuus vaikuttaa kasvien ravinteiden saatavuuteen ja määrää usein sekä kasvillisuuden lajimäärän että peittävyy den (Linkola 932), Rantavesien ph vaihteli välillä 5,8 7,5. Korkein ph mitattiin edellisten tutkimusten tapaan Melalahdessa (2) ja Pitkänperänlahdessa (22), ja pienin arvo Vuoreslahdella (20). Yleensä ottaen happamuusarvot olivat hieman alhaisempia kuin edellisissä tutkimuksissa, Väri: Veden väri oli ensijaisesti uposkasvien esiintymis syvyyttä määräävä tekijä. Väriarvot vaihtelivat välillä 4O 350 mg Pt/l, Tumminta vesi oli edellisten tutkimusten tapaan Vuoreslahdella (20) ja kirkkainta järven länsiosan Olkkolankaarteessa (0) ja Hautakaarteessa (). Kaiken kaikkiaan väriarvot ovat kohonneet 80luvulla. Voimakkainta väriarvon kasvu on ollut Pikkulahdella (20) ja Pitkänperän lahdella (22), jotka kaikki ovat pieniä suojaisia lahtia. Kokonaistyppi: Vesistöissä typpi käyttäytyy lannoitteiden tavoin aiheuttaen rehevöitymistä, varsinkin jos fosforia on läsnä. Typpipitoisuus vaihteli välillä 30770 pg/l, Suurimmat arvot mitattiin Koikeronlahdella (8) ja pienim mät Olkkolankaarteessa (0). Yleensä ottaen typpiarvot vastasivat edellisen tutkimuskesän 985 arvoja, mutta paikkakohtaiset muutokset olivat huomattavia. Voimakkainta typpipitoisuuksien kasvu on ollut Vuoreslahdella (20) ja Pitkänperänlahdella (22), NO2N: Nitraattitypen pitoisuudet vaihtelivat välillä 03 pg/l. Kohonneita arvoja tavattiin Mantereenlahdella ja Pitkänperänlahdella (22). NH4N: Ämmoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat välillä 242 pg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat Mantereenlahden (3), Pitkänperänlahden (22) ja Kajaaninjoen Hövelön (24) ranta vesissä, pienimmät Myllylahdella (6). Kokonaisfosfori: Vesistöissä fosfori on yleensä minimi tekijä, joten pienetkin fosforimäärät saavat aikaan perus tuotannon kasvua. Fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 450 pg/. Kokonojanlahden (6) ja Kajaaninjoen Hövelön

(24) tutkimusalueilta mitattiin huomattavan korkeat pitoi suudet (40 ja 50 pg/l). Älhaisin arvo mitattiin Hauta kaarteen rantavedestä (). Fosforipitoisuudet olivat korkeammat kuin vuosina 980 ja 985, mutta ne eivät silti saavuttaneet sadekesän 98 tasoa. Voimakkainta fosfori pitoisuuden kasvu on ollut Kokonojanlahdella (6) ja Kajaaninjoen varren Hövelössä (24). P04P: Fosfaattifosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 3 2 pg/. Suurin arvo mitattiin Vuoreslahdella (20) ja pienimmät arvot Hautakaarteessa () ja Iso Hämeenlahdella (2). Pitoisuudet olivat yleensä ottaen korkeammat kuin edellisellä tutkimuskerralla. Klorofylli: Klorofylliarvot vaihtelivat välillä,78,7 mg/l. Suurimmat arvot mitattiin Mantereenlahden (3) ja Vuoreslahden (20) tutkimusalueilta. Klorofyllipitoisuudet olivat jonkin verran edelliskertoja korkeammat. 5.2 KÄSVILÄJIEN ESIINTYMINEN TUTKIMUSÄLUEILLÄ Tavatut kasvilajit ja ryhmät on esitetty taulukossa. Lajien ryhmittely on samanlainen kuin edellisessä tutkimuk sessa (Tolonen 986) ja perustuu Toivosen (98) käyttämään ryhmittelyyn:. puuvartiset 2. ruohot 3. heinät 4. kortteet, vihvilät, sarat 5. ilmaversoiset eli helofyytit 6. kelluslehtiset eli nymfeidit 7. uposlehtiset eli elodeidit 8. pohjalehtiset eli isoetidit 9. irtokellujat eli lemnidit 0. irtokeijujat eli keratofyllidit. näkinpartaiset eli charidit 2. sammalet Ryhmittelyssä kasvit on esitetty lajeittain vuoden io yleisyysj ärj estyksessä. Kaikkiaan tutkimuksessa määritet tim lajilleen 20 kasvia. Ryhmätasolle tunnistettiin lisäksi 20 kasviryhmää, joista suurin osa (0) oli samma lia. 5.2. Satunnaislajit Satunnaisia kasvilajeja tavattiin rannan yläosassa suunnil leen samanverran kuin Tolosen (986) vuonna 985 tekemässä tutkimuksessa. Suurin osa uusista lajeista oli niinsanottu ja yhdenpaikan lajeja. Ensimmäistä kertaa tutkimusalueilla tavatuista, maakasveihin luettavista lajeista yleisimpänä esiintyi rönsyrölli (Ägrostis capillaris), jota tavattiin kuudella tutkimusalueella. Muita satunnaislajeja olivat mm. niittyleinikki (Ranunculus acris), siniheinä (Molinisia caerulea), kylänurmikka (Poa annua) ja pohjantähtimö

Taulukko. Kasvilajit ja niiden yleisyys tutkimusalueifla vuosina 980 (vasemmalla), 985 fkeskellä)ja harvinainen, 990 (oikealla). Asteikko: ei tavattu, hyvin 2 = harvinainen, 3 = suht. harvinainen, 4 = paikoiteflen, 5 suht. yleinen, 6 = yleinen ja 7 = hyvin yleinen (Meriläinen & Toivonen 979). Vuoden 980 peittävyysarvot AnttonenHeikkilän t983) mukaan ja vuoden 985 arvot Tolosen (986) (vasen) mukaan. Tutkimusalueilla ja 23 ja 24 vain vuosien 985 990 (oikea) peittävyysarvot. = Tutkimusalue 2 3 4 5 6 7 8 9 0 2 3 4 5 6 7 8 9 20 2 22 23 24, Puut, pensaat ja varvut Salixspp. 6 5 2 4 7 6 4 3 42 3 3 5 3 3 4 6 2 6 Salix phylicifolia 67 76 26 33 66 77 44 33 52 34 33 22 56 33 24 24 56 22 46 7 6 55 Alnusincana 633 645 423 334 622 73 222 432 5 52 3 32 44 33 633 25 33 Betulapubescens 5 324 2 424 522 222 333 22 33 2 33 624 432 246 24 436 33 322 426 Salix lapponum juv. 2 Sorbus aucuparia 2 2 Pinus sylvestris juv. 3 2 32 3 Frangula Alnus 22 3 35 Empetrumsp, Rubusidaeus 2 Ribesnigrum 2. Ruohot Galium palustre 433 354 434 2 22 22 2 2 333 43 455 32 2 22 2 2 333 23 23 2 Potentilla palustris 334 444 2 422 32 33 4 2 244 3 234 233 42 2 33 34 32 3 33 24 Bidens tripartita 543 33 2 54 53 653 46 652 4 7 3 37 5 Caltha palustris 3 23 2 22 22 22 22 33 33 46 23 2 Cicuta virosa 555 463 53 2 422 22 733 322 643 3 223 5 3 32 53 54 34 4 32 52 32 2 3 2 22 2 2 2 33 2 Myosotis laxa subs. cespitosa 3 22 3 33 3 32 42 2 33 2 32 23 2 Rhinanthus minor 4 3 4 4 Ranunculus repens 3 Melampyrum pratense 4 6 22 342 Violapalustris 233 24 4222 33 Pedicularis palustris 2 223 22 3 2 33 2 3 3 2 Hieraciumsp. 2 44 i 2 2 Epilobiumangustifolium 5 22 3 2 2 24 Polygonum lapathifolium 6 3 2 Cardamine pratensis 3 2 Rumex acetosa 32 22 22 Achillea millefolium Trientalis europaea Lythrum salicaria 2 2 2 2 2 2 42 2 2 22 2 Stellaria palustris 2

TutkmusaIue 2 2 3 4 5 6 7 8 9 0 2 3 4 5 6 7 8 9 20 2 22 23 24 Luzula multifiora subs. frigida ii 3 Rorippa palustris 2 2 i 3 2 4 Filipendula ulmaria 33 2 2 2 23 2 Circium palustre 44 3 23 2 2 Gnaphalium uliginosum 3 5 4 4 3 3 2 Leontodon autumnalis 2 Vicia cracca 2 2 Rumex acetosella 22 23 32 32 Peucedanum palustre 3 2 2 3 Taraxacum sp. Rubusarcticus 22 4 Cerastium fontanum Achifleaptarmica 3 2 Polygonumsp. 4 3 Scutellariagalericulata Angelicasyhiestris Galeopsissp. 3 3 Oxalisacetosella 22 Solidagovirgaurea Pyrolasp. 2 Lysimachiavulgaris Trifolium repens Mentha arvensis Lathyrus paiustris 2 3 Violacanina Saginaprocumbens Melampyrum sylvaticum 6 5 2 Drosera rotundifoha 3 Luzulapilosa 3 Euphrasiastricta Spergulaarvensis 4 Geranium sylvaticum 2 Ranunculus acris 2 Potentilla norvegica Menyanthes trifoliata Luzua pahescens Veronicasp. Epilobium montanum

Tutkimusalue 2 6 8 3 0 3 4 5 6 7 8 9 20 2 22 23 24 Stellana meda Chamaedaphne caiycuata 2 Andromeda polifolia Gymnocarpium dryopteris Chenopodium aibum Ribes spicatum Tussilago farfara Potentilla erecta Epilobium hornemannii Trifolium pratense Hypericum maculatum Vaccinium oxycoccos Barbarea vu!garis 2 2 ;. i Caamagrostis purpurea 455 535 22 4 33 522 4 22 22 2 2 22 45 34 2 255 34 44 4 44 56 Caamagrosis stricta 52 447 4 35 644 344 45 44 24 5 4 53 4 52 22 225 234 64 35 3 4 54 22 Calamagrostiscanescens 34 44 22 2 32 2 Calamagrostis epigejos 3 43 3 5 2 Deschampsia cespitosa 3 2 3 32 34 2 3 3 32 43 32 3 4 2 423 534 3 344 325 2 Deschampsiaflexuosa 2 Agrostis canina 2 32 2 5 55 2 3 2 2 2 2 5 33 432 2 Agrostis gigantea 2 2 2 32 44 2 2 43 4 4 32 j Agrostis stolonifera 2 2 Agrostis capillaris 2 3 3 Poa palustris 4 2 2 Poa pratensis 3 7 Poa annua 2 Phleum pratense Phleum aipnum Festucarubra 22 22 3 Festuca pratensis Festucaovina 4 2 3 Phalaris arundinacea 53 4 322 Dactyiisglomerata 2 2 3 3 Elymus repens HierochIohirta 23 Anthoxanthurnodoratum I 3 2 3 54

Tutkimus&ue 2 3 4 5 6 7 8 9 0 2 3 4 5 6 7 8 9 20 2 22 23 24 Molinia caeru)ea 4. Kortteet, vihvilät, sarat Carex acuta 635 47 437 34 656 34 2 422 22 43 34 334 34 334 3 432 343 424 6 435 36 457 46 36 Carex vesicaria 322 3 22 32 2 2 333 44 233 433 544 445 5 545 446 35 5 Carexcanescens 326 34 3 223 425 3 3 44 42 23 42 323 22 2 3 2 Carex elata subsp. oms 445 3 4 3 65 523 534 742 545 2 633 65 Carex rostrata 232 554 4 776 56 23 23 22 46 55 667 23 33 35 36 33 2 32 4 4 22 2 2 3 2 22 Carex nigra 2 33 23 Carex aquatilis 3 36 2 Carex asiocarpa 2 3 Carex leporina 2 Carex cespitosa Carex paflescens Equisetumarvense 2 34 2 2 3 22 3 5 2 3 Carexecbinata Equsetumsyvaticum 4 32 2 Equisetum paustre 2 ui Equisetum hyemale Juncus fwformis 32 2 25 45 443 547 466 644 22 24 334 22 443 344 3 334 42 24 437 34 222 236 2 56 Juncus alpinoarticulatus 4 524 3 245 44 764 2 76 546 654 424 22 2 Juncusbufonius 2 32 4 42 54 43 44 5 2 4 3 6 2 Erfophorum angustifolium 32 222 2 22 553 5 2 2 4 223 2 Scirpus sylvaticus 5. Hmaverso3set 423 345 332 247 22 567 567 657 257 444 757 445 34 47 Equisetum fiuviatile 777 677 444 323 777 434 56 42 Eleocharis palustris 522 422 334 243 423 433 454 4 2 3 655 76 652 22 42 523 43 52 22 42 32 3 35 34 63 23 Alisma plantagoaquatica 722 222 232 23 433 2 424 55 2 3 22 644 33 2 763 732 232 542 533 3 45 45 5 Polygonumarnphibium(maamuDto) 46 22 23 3 2 23 4 4 43 322 3 323 3 4 33 2 45 Lysimachia thyrsiflora 33 32 23 22 32 33 33 2 2 23 33 32 22 42 25 2 333 24 36 Phragmites australis 2 534 33 666 42 22 7 754 667 656 2 4 344 2 Schoenoplectus Iacustris 544 5 664 Sparganiumemersum 6 3 5 5 4 3 4 54 3 54 65 544 4 54 226 53 6 Rumexaquaticus 3 Ins pseudacorus Eleocharismamiflata 2 3

ehtset Tutkimusalue Alopecurus aequalis Sagittaria spp. Polygonum amphibium (vesimuoto) Sparganium spp. Potamogeton natans Nymphaea candida Nuphar lutea Nuphar purnfla Glyceria fluitans 7. Uposlehtiset Callitriche palustris Catlitriche cophocarpa Potamogeton perfohatus Potamogeton gramineus Potamogeton berchtodii Potamogeton alpinus Myriophyllum verticiflatum MyriophyHum exabenscens Myriophyflum spicatum Ranuncuus p&tatus Hippuris vugaris 8. Pohjalehtiset Ranunculus reptans Eleocharis acicularis Crassula aquatica Subularia aquatica Isoetes echinospora Isoetes acustris Elatine triandra Elatine spp. Elatine orthosperma Elatine hydropiper Lobelia dortmanna 5 53 2 2 2 2 532 232 72 532 32 542 43 3 3 442 22 3 664 734 422 24 343 57 46 33 24 2 24 3 53 566 42 63 24 3 4 5 7 8 9 0 2 3 4 5 6 7 8 9 20 2 22 23 24 2 53 56 454 4 23 46 22 33 2 42 223 22 24 2 4 533 25 42 2 556 2 3 33 656 47 34 33 436 33 26 54 524 632 232 46 366 444 42 65 22 444 42 23 52 62 42 523 456 2 33 532 66 732 377 2 54 57 2 34 22 2 22 24 424 46 5 42 4 32 23 657 2 234 2 45 34 34 344 42 4 222 3 2 4 3 22 33 3 3 24 3 24 433 44 625 44 3 334 455 254 4 55 553 5; 2 2 2 245 22 2 3 2 3 23 33 3 4 434 536 522 52 32 452 2 465 467 433 3 43 5 274 565 233 36? 45 56 544 77 66 44 357 5 2 5 3 2 22 2 5 25 2 54 2 3 56 656 2 32 25 22 3 23 42 2 2 2 2 4 2 33 5 2 2 234 3 2 44 24 2 3 5 334 22 462 4 42 5 4 22 43 43 2 22 5 44 55 4 3 545 443 56 3 6 2 455 44 66 66 33 344 333 44 55 2 4 32 2 2 57 45 36 56 22

TutkmusaIue 2345 6 9 02 3 4 56 789 20222 23 24 rtokeitujat Lemnaminor 2 2 2 0, rtokeijujat Utrcuaria vuigaris 2 2 3 4 22 22 2 2 43 32 42 44 23 2 236 464 32 2 Utrcuaria minor 3 22 22 2 244 32.j3 UtJcuaria nterrneda, Näknpartaiset Mteflasp, 2 2 2 2, Sammalet Warnstorfia trchophyiia 5 3 36 3 3 4 54 4 42 7 454 4 5 66 47 257 277 565 567 43 67 55 5 54 2 3 24 33 4 4 56 7 3 34 3 2 3 2 25 Warnstorfia exannuata 64 466 Warnstorflaprocera 6 5 3 43 3 37 Warnstorfia heinrchschuize 6 2 2 4 Warnstorfiaf!uitans 3 3 4 4 2 2 Drepanoctadusaduncus 63 52 3 53 43 7 7 47 6 5 3 3 Dreanocadustenuinervis 4 55.3 Drepanocadus sp. 5 Sphagnumsp 43 36 44 346 3 66 443 3 3 4 4 2 5 4 4 Sphagnumsquarrosum 22 3 33 24 2 SphaqriumangusUfolium 7 2 Sphagnumriparium 3 3 CaIIiegon cordifohurn 72 3 6 4 4 2 32 3 3 32 4 6 6 4 5 4 322 Cafliergon stramineum 5 2 4 3 5 4 4 2 5 C&Iergon megabphyflum 2 3 2 323 3 436 3 423 7 3 23 PhHcnots sp. 53 33 35 234 5 2 666 435 23 64 444 234 2 45 2 3 33 44 32 2 37 2 2 452 356 5 32 4 2 24 423 4 2 2 Poyrchum sp. Povtrichumjensenit PoytrchumswartzU 3 3 6 2 2 Cmacium dendroides 4 3 2 3 24 23 33 64 33 Bryum sp. 2 42 2 3 2 3 3 Scorodiumvernicosus 435 2 2 2obhaso 4 44 3 2 32 33 2 ccrcdurnscorpoides 2

Tutkimusaue 2 3 4 5 6 7 8 9 0 2 3 4 5 6 7 8 9 20 2 Aulacomnium paustre 22 Hypnum lindbergii 2 3 2 Ceratodon purpureus 4 2 4 Calliergonefla cuspidata 3 2 Scapania sp. Pogonatum urnigerum 4 2 3 Strichum tenellum 2 Biasia pusflla Pellia sp. 4 2 4 Rhytidiadelphus subtomentosum Schistidium apocarpum Sanionia uncinata 3 Pleurozium schreberi 2 Umprictia intermedia 3 2 Brachythecium saebrosum 2 Brachythecium rivulare 2 Brachythecium piumosum 2 Brachythecium reflexum 3 Campylium polyganum Campylium stellatum 2 Cratoneuron sp. 2 Hylocomium splendens Ptilidium cihare 2 Cinclidium subrotundum Racomitrium canescens Racomitrium herostichum Dicranum fragilifolium Plagiomnium elflpticum Brachythecium sp. Plagiomnkirn sp. Fontinalis antipyretica Fontinalis sp. Rhizonium punctatum 2 22 23 24 3 2 2

9 (Phleurn alpinum). Pensaista tavattiin uusina vattu (Rubus idaeus) ja mustaherukka (Riber nigrum), Löytymättä jäivät ruohoista mm. aikaisemmin tavatut peltotähtimö (Spergula arvensis) ja luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata). Sarojen lajimäärä oli huomattavasti pienempi kuin edelli sissä tutkimuksissa. Nyt jäivät löytymättä mm. mätässara (Carex cespitosa), kalvassara (C, pallescens) ja jouhisara (C. lasiocarpa), Mudansekaiselle pohjalle tyypillistä mutaluikkaa (Eleocharis mamillata) löytyi enää Kattilan ojalta (5), kun aikaisemmin sitä tavattiin myös kahdella muulla tutkimusalueella, Puhtaan veden tyyppilajia järvi sätkintä (Ranunculus peltatus) ja tulvarannoille tyypil listä vesikuusta (Hippuris vulgaris) löydettiin enää yhdeltä näytealalta Niskanselältä. Nuottaruohoa (Lobelia dortmanna) tavattiin vain Iso Hämeenlahdella (2), jossa sitä esiintyi paikoittain. Sen sijaan Ounaslahdelta (7) tätä oligotorofiaa suosivaa lajia ei enää löydetty. Vesirikkoja (Elatine spp.) ei tavattu tällä kertaa lainkaan. Likaantuneen veden indikaattoria pikkulimaskaa (Lemna minor) löydettiin viideltä tutkimusalueelta. Ensimmäistä kertaa lajia tavattiin nyt Kajaaninjoen varren Hövelössä (24) ja Niskanselän Kokonojanlahdella (6). Näkinpartaisten (Nitella sp.) määrissä ei ollut tapahtunut huomattavia muutoksia. 5.2.2 Supralitoraalin eli maarannan lajisto Sublitoraalilla tarkoitetaan keskivedenkorkeuden (Ouluj är vellä 22,60 NN+) yläpuolella olevaa, harvemmin tai vain lyhyitä ajanjaksoja veden alla olevaa rannan osaa. Sille on tyypillistä maakasvillisuuden yleisyys, pensaikon runsaus ja pohjakerroksen yhtenäisyys. Maarannat ovat pitkälle maatuneita ja niiden kasvilajisto on vahvasti terrestinen, Yleisimmät pensaat ovat kiiltopaju (Salis phylicifolia), harmaaleppä (Älnus incana) ja hieskoivu (BeLula pubescens). Näistä tulvaa hyvin sietävä kiiltopaju oli jatkanut leviämistään yhä pitemmälle paljastuneella rantaalueella. Ruohojen määrä oli pysynyt suurin piirtein entisellään 80 luvun loppupuolella. Yleisimmät lajit olivat rantamatara (Galium palustre), kurjenjalka (Potentilla palustris), rentukka (Caltha palustris) ja suoorvokki (Viola palust ris). Näistä kurjenjalka oli yleistynyt, kun taas muiden määrät olivat säilyneet lähes ennallaan. Muista ruohovarti sista rantalemmikki (Myosotis laxa subsp. caespitosa), suohorsma (Epilobium palustre) ja luhtakuusio (Pedicularis palustris) olivat vähentyneet jonkin verran. Heinien määrä oli pysynyt entisellään rantojen yläosissa. Yleisimpiä olivat edelleen korpikastikka (Calamagrostis purpurea), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), viitakastik ka (C, canescens) ja luhtakastikka (C, stricta), Näistä

20 korpikastikka oli yleistynyt edellisistä tutkimuskerroista Muiden määrät olivat kokonaisuudessaan säilyneet entise lään, vaikka paikkakohtaiset muutokset olivat suuria Eniten taantuneisiin heiniin kuului ruokohelpi (?halaris arundinacea), jota tavattiin enää kahdella tutkimusalueel la, Koiranheinää (Dactylis giomerata) ei tavattu lainkaan tänä vuonna Rannan yläosissa tavattiin saralajeista vain harmaasaraa (Carex canescens) ja jokapaikansaraa (C. nigra), jotka molemmat olivat yleistyneet ja levinneet uusille kasvupai koille Luhtavillan (Eriophorum angustifolium) määrä oli pysynyt entisellään, Sammalista palmusammal (Climacium dendroides) oli yleistynyt edelleen ja karhunsammaleet (Polytrichum sp.) sekä huopasammal (Aulaconmium palustre) vähentyneet. Rahkasammaleiden (Sphagnum spp) määrissä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia. 5,23 Eulitoraalin eli kosteikko rannan laj isto Eulitoraalilla tarkoitetaan varsinaista vedenkorkeusvaihte luiden luonnehtimaa rannan osaa (Oulujärvellä 22,0 22,60 NN+). Tälle alueelle on tyypillistä amfidit kasvi lajit sekä pohjakerroksen epäyhtenäisyys Useimmilla tutkimusalueilla eulitoraalin yläosan muodostaa yhtenäinen saraikkovyöhyke, jossa tosin esiintyy myös muita vedenkorkeuden vaihteluita kestäviä amfibia lajeja. Osalla tutkimusalueista tämän vyöhykkeen kasvillisuus on vakiintu maton ja laikkuinen, mikä johtuu kevättalvisesta jään ja roudan aiheuttamasta eroosiosta. Eulitoraalin alaosaa dominoi järvikorte (Equisetum fiuviale), joka on jatkanut yleistymistään 80luvun loppupuolella etenkin rannan alaosissa. Saroista yleisimpiä olivat edelleen viiltosara (Carex acuta), luhtasara (C. vesicaria), pullosara (C. rostrata) ja idänpiukkasara (C. elata subsp. omskiana). Näistä viiltosara ja pullosara olivat yleistyneet edelleen, kun taas idänpiukkasara oli taantunut, Muista lajeista tavat tim eniten tummarusokkia (Bidens tripartita), myrkkykeisoa (Cicuta v±rosa), terttualpia (Lys±machia thyrsiflora) ja vesitatarin maamuotoa (Polygonum amphibium). Tummarusokki ja vesitatar olivat kadonneet osalta tutkimusalueista, kun taas muiden yleisyydessä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia, Vesirajan lajeista rantaluikka (Eleocharis palustris) ja rantapalpakko (Sparganium emersum) olivat taantuneet edellisestä tutkimuskerrasta. Rantaluikka oli kadonnut kokonaan neljältä, rantapalpakko kahdeksalta tutkimus alueelta. Rantapuntarpään (Alopecurus aequalis) ja rata mosarpion (Älisma plantagoaquatica) esiintymisessä ei ollut tapahtunut muutoksia

2 Pohjakerroksen valtalajeja olivat rantaleinikki (Ranunculus reptans), hapsiluikka (Eleocharis acicularis) ja paunikko (Crassula aquatica). Niiden yleisyydessä oli tapahtunut vain pieniä paikkakohtaisia muutoksia. Sammalista dominoi vat vyöhykettä sirppisammalet (Drepanocladus sp.) ja lähdesammalet (Philonotis sp.). 5.2.4 Subiitoraalin eli vesirannan lajisto Sublitoraalilla tarkoitetaan aina veden alla olevaa amfibien kasvilajien asuttamaa rannan osaa (Oulujärvellä alle 22,0 NN+), Vesirannan näkyvintä kasvillisuutta edustavat järviruoko (Phragmites australis) ja kelluslehtiset, Järviruokokasvil lisuuden kehityksestä ei käytetyt menetelmät anna riittävän selkeää kuvaa. Kelluslehtisistä dominoivat edellisen tutkimuksen tapaan keiholehdet (Sagittaria spp.). Näistä palpakot olivat yleistyneet, keiholehdet taantuneet, Kun taas muiden määrät olivat pysyneet suurinpiirtein ennal laan. 80luvun alussa melko yleisenä tavattua ojasorsimoa (Glyceria fluitans) löydettiin enää kahdella tutkimusalueella, Mantereenlahdelta (3) ja Hoikanniemestä (3). Uposlehtisistä Oulujärvellä vallitsevat taantunut pikku vesitähti (CalliLriche palustris) ja ehkä hivenen yleisty nyt ahvenvita (Potamogeton perfoliatus). Ärviöiden (Myrio phyllum sp.) määrät olivat vähentyneet edelleen ja niitä tavattiin enää Koikeronlahden (8) ja Vuoreslahden (20) tutkimusalueilla, Yleisimpien pohjalehtisten määrät olivat laskeneet edelli sestä tutkimuksesta. Näin oli tapahtunut erityisesti dominoivien rantaleinikin (Ranunculus reptans), hapsiluikan (Eleocharis acicularis), paunikon (Crassula aquatica) ja äimäruohon (Subularia aquatica) kohdalla. Vesiherneiden (Utricularia sp.) määrissä oli tapahtunut huomattavia paikkakohtaisia muutoksia, mutta kokonaisuudessaan niitä esiintyi yhtä runsaana kuin aiemminkin. Lahnaruohot (Isoetes sp.) olivat säilyneet entisellään 80 luvun loppupuolella. Vaalealahnaruohosta (Isoetes echinos pora) tavattiin uusi laaja esiintymä Ounaslahdella (7), mutta muutoin ei ollut tapahtunut selviä muutoksia. Tällä kertaa löydettiin myös tummalahnaruohoa (Isoetes lacustris) kahdelta alueelta, Pyykkölästä (5) ja Kokonojanlahdelta (6). Vesisammaleita tavattiin yhtä runsaasti kuin edellisilläkin tutkimuskerroilla, mutta lajien yleisyydessä oli tapahtunut jyrkkiä muutoksia paikallisesti. Dominoivat lajit olivat lampisirppisammal (Warnstorfia trichophylla), hetesirppi sammal (W. exannulata), aapasirppisammal (W, procera), luhtasirppisammal (Drepanocladus aduncus) ja järvikuiri sammal (Calliergon megalophyllum). Yhtenäisiä lampisirppi sammallauttoja tavattiin mm, Kokonojanlahdella (6).

22 5.3 NÄYTEÄLARUUTUJEN LÄJISTO JA NIIDEN PEITTÄVYYDET Tutkimuslinj oilla sij aitsevilta näytealoilta tavatut kasvilajit ja niiden peittävyys (%) on esitetty taulukos sa. Lajit on kuvattu kerroksittain seuraavasti: pensas kerros, kenttäkerros ja pohjakerros sekä vesikasvit. Ryhmittelyssä on haluttu korostaa kasvillisuuden jakautu mista vedenkorkeuden mukaan ja siksi joitakin varsinaisiin vesikasveihin kuuluvia lajeja on sijoitettu kenttä ja pohjakerrokseen kuuluviksi. Näytealat on järjestetty alkaen lähimpänä maarantaa olevasta näytealasta. Taulukon oikeassa reunassa on ilmoitettu kunkin lajin tai ryhmän yleisyys arvo, joka ilmoittaa niiden näytealojen osuuden (%) kaikista näytealoista, joissa lajia tai ryhmää esiintyi. Pensaskerroksen lajisto kasvoi kahdella uudella lajilla, jotka olivat Mantereenlahdella (3) tavatut vattu (Rubus idaeus) ja mustaherukka (Ribes nigrum). Kaikkia lajeja tavattiin useammalta koealalta kuin edellisellä kerralla, ja peittävyydet olivat kasvaneet etenkin kiiltolehväpajun ja harmaalepän kohdalla. Poikkeuksena oli Pikkulahti ja sen rannan yläosan koeala, josta oli kadonnut kokonaan aikai semmin suhteellisen peittävänä esiintynyt harmaaleppä. Kenttäkerroksen lajien runsaussuhteissa oli tapahtunut suuria muutoksia. Yleisimpänä esiintyi edellisten tutkimus ten tapaan järvikorte (Equisetum fiuviale), joka oli levinnyt edelleen uusille alueille. Yleistymisestään huolimatta lähimpänä maarantaa olevilla näytealoilla järvikortteen peittävyydet olivat pienentyneet huomattavas ti. Samoin oli käynät rantaluikan (Eleocharis palustris) ja suursarojen (Carex sp.) peittävyyksien. Edellisiltä kasvutilaa olivat valloittaneet mm. kastikat (Calamagrostis sp.), harmaasara (C. canescens) sekä monet muut kuivemman paikan lajit. Taantumista oli tapahtunut myös rantavihvilän (Polygonwn alpinoarticulatus), konnanvihvilän (Juncus bufonius) ja luhtakuusion (Pedicularis palustris) esiintymisessä. Vesitattaren (Polygonum amfibiurn) maamuotoa tavattiin enää vain yhdellä näytealalla Koikerolahdella. Vuonna 980 niitä kasvoi kuudellatoista ja vuonna 985 vielä neljällä ruudulla. Vesimuodon esiintymisfrekvenssin kehitys on ollut päinvastainen, joten muutokset johtunevat suurimmaksi osaksi vedenpinnan korkeuseroista eri tutkimusvuosina. Näytealaruutujen pohjakerroksen yleisimpiä lajeja olivat edelleen hapsiluikka (Eleocharis acicularis), äimäruoho (Subularia aquatica), rantaleinikki (Ranunculus reptans) ja paunikko (Crassula aquatica). Näiden kaikkien peittävyydet olivat pienentyneet edellisestä tutkimuskerrasta. Esimer kiksi Pyykkölän rannassa (5) oli kadonnut näytealalta nro 3 edellisellä kerralla erittäin peittävänä tavatut pohjakerroksen lajit kokonaan. Yleisesti ottaen eniten olivat taantuneet hapsiluikka ja äimäruoho. Lajien esiintymis frekvenssissä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia; ainoastaan rantaleinikki oli vähentynyt hieman. Edellisiä

23 paremmin eroosiota kestävää vaalealahnaruohoa (Isoetes echinospora) tavattiin useammalta näytealalta kuin aikai semmin, vaikka peittävyyksissä ei ollut tapahtunut muutok sia, Lampisirppisammal (Warnstorfia trichofylla) ja ratamosarpio (Älisma plantagoquatica) olivat edelleen näytealojen yleisimmät vesikasveihin luettavat lajit. Näistä lampi sirppisammal oli kokonaisuudessaan runsastunut huomattavas ti, vaikka näytealoittain tarkasteltuna oli tapahtunut myös vastakkaista kehitystä. Vesisammalia tavattiin nyt ensim mäisen kerran viidellä näytealaruudulla, ja kahdella niistä (Kokonojanlahti: näyteruutu 2 ja Pikkulahti: 2) lampi sirppisammal kasvoi erittäin peittävänä (yli 50 %). Kokon ojanlahdella kyseinen laji esiintyi mattomaisena lauttana, Uusille näytealoille levinneitä lajeja olivat erityisesti rantapalpakko (Sparganium emersum) ja vaalealahnaruoho (Isoetes echinospora), ja taantuneita mm. pohjanlumme (Nyrnphaea candida) ja ärviät (Myriophyllwn spj. Yleensä ottaen yleisimpien vesikasvien peittävyydet olivat pienen tyneet edellisestä tutkimuksesta lukuunottamatta lampisirp pisammalta. Esimerkiksi Mäntylän rannassa (23) aikaisemmin erittäin peittävänä esiintynyt rantapalpakko oli kadonnut tyystin ruudulta. Muutokset näytealojen lajistossa, niiden esiintymisfrek venssissä ja peittävyyksissä ovat pitkälti samansuuntaiset tutkimusalueiden kasvillisuuden yleisyydessä tapahtuneiden muutosten kanssa. Runsastuneita lajeja ovat mm. kiilto lehväpaju (Salix phyllcifolia), kastikat (Calamagrostis spj, harmaasara (C. canescens) ja lampisirppisammal (W. trichophylla). Taantuneita puolestaan olivat mm. ranta leinikki (Eleochris acicularis), tummarusokki (Bidens tripartita) ja idänpiukkasaraka (C. elata subsp. ornskiana). Järvikorte oli yleistynyt edelleen, mutta peittävyyksissä oli tapahtunut muutoksia; yläosissa peittävyys oli pienen tynyt, alaosissa sen sijaan pysynyt entisellään. Tiheimmil lään järvikortekasvustot olivat Lehtopuron () tutkimusalueella ($80 kpl/m2). 6 TULOSTEN TARKASTELUA 6. YLEISTÄ Kasvillisuustutkimuksia käytetään yleensä vesistöj en rehevöitymisen, j ätevesivaikutusten ja pitkäaikaisten muutosten osoittamiseen. Eri elomuotoja ja kasvumuotoja edustavat lajit reagoivat vesistössä tapahtuviin muutoksiin eri tavoin ja vaihtele valla nopeudella. Lyhyen aikavälin muutoksia ilmentävät parhaiten irtokeijujat, irtokellujat sekä monet vesisamma let ja uposlehtiset, jotka reagoivat nopeasti kasvupaikan ravinteisuuden ja suojaisuuden muutoksiin. Sen sijaan kookkaat, monivuotiset pohjasta ravinteensa ottavat helofyytit reagoivat huomattavasti hitaammin, yleensä

24 useiden vuosien viiveellä. Vielä tätäkin hitaammin tapahtu vat kasvillisuuden suuret muutokset, kuten vyöhykkeiden syntyminen (Toivonen 984). Säännöstelyvaikutusten voimakkuus riippuu monista tekijöis tä. Näitä ovat mm. altaan koko, muoto, hydrologia ja syvyyssuhteet, pohjan luonne, rannan ekspositio sekä ilmastolliset tekijät. Kaikki nämä vaikuttavat vedenkor keusvaihteluiden suuruuteen ja rantaprosessien voimakkuu teen (tuuli, aalto, routa ja jääeroosio), jotka pitkälti määräävät kasvillisuuden luonteen. Myös veden laatu (väri ja ravinteisuus) ja siinä tapahtuvat muutokset antavat oman leimansa vesikasvillisuuteen (Tolonen 986; Toivonen 984). Oulujärvellä keskivedenpinnan alentaminen on vaikuttanut rantaprosesseihin heikentävästi, Vanhat vyörymät ovat suurimmalta osin stabiloituneet, eikä niistä enää purkaudu uutta hiekkaa rantaalueelle (Hentilä 989), Kasvillisuu teen vedenpinnan lasku vaikuttaa yleensä positiivisesti, lasku puolestaan negatiivisesti (Helisten 983). Rantavoimien taantuminen on mahdollistanut orgaanisen aineksen kertymisen rannoille ja sitä kautta myös kasvilli suuden voimakkaan leviämisen (Keränen 980). Oilingin (982) mukaan esimerkiksi Kajaanin puoleisilla hiekkaran noilla on kasvillisuus lisääntynyt 80 % säännöstelyn aloittamisen jälkeen. 6.2 VEDENKORKEUSVÄIHTELUIDEN JA KILPAILUN MERKITYS Kesävedenpinnan korkeus on tärkeä järven luonteeseen vaikuttava tekijä. Siinä tapahtuvat muutokset heijastuvat rantakasvillisuuteen, joka muotoutuu pitkälti eri lajien vedenkorkeusvaihteluiden siedon mukaan, Kasvukausien vedenkorkeusvaihtelut johtavat tavallisesti vaihteluita kestävien lajien lisääntymiseen ja siitä kärsivien vähene miseen (Tolonen 986). Rannan kasvillisuuden vertikaalinen vyöhykkeisyys määräytyy vedenkorkeuden ja sen vaihteluiden mukaan (Kalliola 973). ÄnttonenHeikkilän (983) ja Tolosen (986) mukaan Oulujärven kasvillisuusvyöhykkeet ovat epämääräiset, koska eri kasvukausien suuret vedenkorkeusvaihtelut murtavat jo muodostuneita vyöhykkeitä. Tällaista tapahtui mm. kesällä 98, jolloin vyöhykkeisyys rikkoontui pitkäaikaisten tulvien vuoksi (ÄnttonenHeikkilä 983). Selvimmin vyöhyke järjestys pitää paikkansa suojaisilla sara ja korte kasvillisuuden valtaamilla rannoilla. Kainuussa on järvisäännöstelyn vaikutuksia kasvillisuuteen tutkittu mm. Ontojärvellä (Juola 974, 975), Kiantajärvel lä (Juola 975) ja Vuokkijärvellä (Granberg & Hakkari 980). Ontojärven kasvillisuus on suuren säännöstelyvälin (4,4 m) takia merkittävästi harvempaa kuin luonnontilaisil la vertailujärvillä. Syyksi tähän Juola (975) arvelee pitkälle kasvukauteen jatkuvan vedenpinnan nousun. Vähemmin säännöstellyllä Kiantajärvellä (2,5 m) ei kasvillisuudessa

25 sen sijaan ole tapahtunut muutosta. Vuokkijärvellä (6,0 m) ei ole havaittu säännöstelyn aiheuttamaa kasvillisuuden vähenemistä, mutta kylläkin lajistollisia muutoksia. Esimerkiksi lahnaruohot (Isoetes sp.) ja äimäruoho (Subula ria aquatica) ovat vähentyneet merkittävästi. Tolosen (986) mukaan järvikortekasvustot tihenivät ja levisivät saraikon joukkoon maarannalle ja kokonaan uusille kasvupaikoille 80luvun alkupuoliskolla. Syynä tähän olivat hänen mukaansa korkeat keväiset vedenkorkeudet vuosina 982983, jotka paransivat kortteen kasvuedellytyksiä sarojen kustannuksella (ks. Äario 933). Uusien kasvupaik kojen muodostumisen on mahdollistanut kasvukausien alhainen vedenkorkeus ja kuituaineksen pehmentämä pohja (ks. Mäkirinta 976). 980luvun loppupuolella j ärvikortekasvustot olivat jatkaneet leviämistään uusille aisemmin vähäkasvistoisille kasvupaikoille. Hulkkosen (946) mukaan pohjaaineksen liikehtiminen hidastaa tehokkaasti järvikortteen leviämis tä. Kun liikehtiminen vähenee tai lakkaa esimerkiksi pohjakasvillisuuden tihetessä, korte leviää nopeasti. Vaikka useat sarat (esim. C, acuta) ovat kortetta biootti sesti voimakkaampia matalassa vedessä, kasvullisesti lisääntyvä kortteikko valtaa nopeasti alaa (Äario 933). Tämä lienee osasyynä kortteikon leviämiseen rannan alaosissa suojaisilla Mylly ja Itälahdilla (6 ja 7) ja Itärannalla (6), Rannan yläosissa järvikorteen leviäminen oli pysähtynyt ja sen peittävyydet olivat pienentyneet. Kuivemman paikan lajien kuten kastikoiden (Calamagrostis sp.) ja harmaasaran (C. canescens) peittävyydet olivat sen sijaan kasvaneet. Tolosen (986) mukaan useat korkeavetiset kesät 80luvun alussa aiheuttivat tulvanarkojen maakasvien taantumisen rannoilla. 80luvun loppupuolella vedenkorkeudet eivät poikenneet kasvukautena paljoa normaalista, joten maaran nalla korteikko on joutunut väistymään kuivemman paikan lajien tieltä. Kosteikkorannalla kortteikolta on alaa vallanneet puolestaan edellisestä tutkimuksesta yleistyneet pullosara (C. rostrata) ja viiltosara (C. acuta). Saroista oli yleisin edelleen viiltosara. Hulkkosen (946) mukaan viiltosara on bioottisesti hyvin vahva kilpailija, joka vallitsevaksi päästyään ei enää luovuta paikkaansa kortteelle. Se kestää rantavoimien vaikutuksia muita saroja paremmin ja kykenee sen takia valtaamaan ensimmäisenä luhdittuvat rannat (mm. Vaarama 938). Syvässä vedessä viiltosaran vegetatiivinen kasvu on hidasta, joten järvikorte kykenee pitämään valtaamansa alat. Mataloituneessakin vedessä kortteikko pystyy usein säilyttämään asemansa pitkään, jos korteikko on tiheä ja laaja. Siten laajempien kortteikkojen keskiosat säilyvät pitkään puhtaina korte kasvustoina (Hulkkonen 946). Parhaiten kortteen väistyminen viiltosaran tieltä näkyy Paltaniemen luhtarannoilla ( ja 2). Rannan yläosien

26 näytealoilla tavasti, kun ovat kortteikon pienentyneet huomat on alkanut viedä viiltosara tiheydet siltä kasvutilaa. Ämfibien vedenkorkeusvaihteluita osuus tutkimusten tapaan Pajun taimien (Salix määrä hivenen 80luvun Monet muut amfibit kuten (Ranunculus tummarusokki (Bidens (Polygonum amfibium), (Eleocharis ratamosarpio (Alisma plantagoaquatica) kuitenkin Tähän syynä sen vähäinen kasvukausien vedenkorkeuksissa 80 luvun loppupuolella, mikä on antanut etulyöntiaseman vahvemmille mutta heikommin vedenkorkeuden eli oli edellisten puolella. vesitatar sp.) palustris) ja olivat bioottisesti reptans), oli lisääntynyt taantuneet. vaihtelu vaihteluja sietäville lajeille. lajit sietävien lajien suuri. rantaluikka lienee loppu rantaleinikki tripartita), suhteelli Tulvanarkojen maakasvien osuus kasvanut rannan sa peräkkäisten kasvukausien vedenkorkeusvaih teluiden pienentyessä. Lisääntyneitä mm, (C. sekä aiemmin mainitut harmaasara (Carex canescens) korpikastikka (Calamagrostis purpurea). stricta) ja oli lajeja olivat yläosis hietakastikka puoliskolla ja järvikortetta riittävän eivät käytetyt oli entisellään järviruo on Järviruokokasvillisuudessa (Phragmites neesta kehityksestä tutkimusmenetelmät anna mielestäni selkeää kuvaa. Tolosen (986) mukaan ruovikoiden määrä pysynyt 80luvun kaiken kaikkiaan esiintyminen on vähäisempää. Maristo (94) on Oulujärven kuuluvaksi järviruoko Phragmitestyyppiin. eli australis) tapahtu alku luokitellut 6.3 REHEVÖITYMINEN Rehevöityminen on perustuotannon kasvua Sen ennen kaikkea pääsy vesistöön. Rehevöitymisen seurauksena voi sen osien umpeenkasvu, muutokset, veden käyttökelpoisuuden aleneminen, limoittuminen happikato. aiheuttaa kasviravinteiden, lajistolliset vesistössä. fosforin olla vesistön tai lisäävät sijaitsevat Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden eroosioherkkyyttä vesipohjan Tästä syystä veden humus ravinnepitoisuudet kohoavat säännöstelyn alkuvaiheessa saaden aikaan rehevöitymistä (mm. Hinneri 965; Quennerstedt 958). Vesistöjen rehevöitymistä myös joiden vaikutus näkyy selvimmin purkupaikan Oulujärven suurimmat järven Kajaanin puoleisessa päässä rantojen rehevöitymiskehitys on myös voimakkainta. ja entisen jätevedet, lähistöllä. alueella. tai vaihtelu lisää kuormittajat ja siellä Lievä rehevöityminen vesikasvien määrää. Voimakkaasti jätevesikuormituksen vaivaamissa alkaa määrä kuitenkin pienetä ajan myötä. heikot vahvojen olosuhteiden, lähinnä ph:n ravinteisuuden muutokset Veden samentuessa taantuvat ensimmäisinä pohjaruusukekasvit valon saannin heikentyessä (Suominen lajit karsiutuvat karsivat lajeja. lisää ja järvissä lajiluku Bioottisesti kilpailijoiden tieltä ja

27 968, Toivonen 979). Oulujärven vesi on tummunut koko 80 luvun ajan, mikä lienee osasyynä pohjalehtisten taantumi seen Taisin (984) mukaan Kajaani Oy:n kuormituksen väheneminen vuosien 98 ja 983 välisenä aikana (kuva 3) on parantanut selvästi Kajaaninjoen alajuoksun ja Paltaselän tilaa bakteeriaktiivisuuden ja levätoiminnan suhteen. Rantavesien laatuun ja kasvillisuuteen se ei sen sijaan ollut vaikutta nut vuoteen 985 mennessä (Tolonen 986). Tutkimusalueilta tavatuista kasvilajeista on jätevesistä jollain tapaa hyötyviä kymmenen lajia. Ravinnekuormitukses ta eniten hyötyviä ja niihin nopeimmin reagoivia irtokellu jia ja keijujia olivat pikkulimasta (Lerana minor) ja vesiherneet (Urticularia sp.) (ks. Kurimo 970). Koko naisuudessaan niiden määrissä ei ollut tapahtunut muutok sia. Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) ja lumme (Nymphaea candida) hyötyvät jätevesien lisäksi pohjan pehmenemisestä ja ne sietävät happamiakin olosuhteita (Kurimo 975). Ne molemmat olivat taantuneet hiukan. Samoin jätevesistä hyötyvien paunikon (Crassula aquatica) ja pystykeiholehden (Sagittaria sp.) määrät olivat laskeneet. Eutrofisissa vesissä viihtyviä lajeja tavattiin saman verran kuin edellisissä tutkimuksissa. Niistä mm. pehmeää pohjaa suosiva mutaluikan (Eleocharis mamillata) ja vesirikkojen (Elatine sp.) määrät olivat vähentyneet, ja uistinvidan (Potamogeton natans) määrät säilyneet entisel lään. Varsinaisesti jätevesistä kärsivistä lajeista tutkimuksessa tavattiin mm. nuottaruoho (Lobelia dortznanna), järvisätkin (Ranunculus peltatus) ja tummalahnaruoho (Isoetes lacust ris) (Toivonen 979). Näitä kaikkia tavattiin vain suppeal la alueella Niskanselän länsiosassa, jossa vesi on puhtain ta. Edellä kuvatut kasvillisuustulokset osoittavat, ettei rehevöitymisessä ole tapahtunut suuria muutoksia 80lvun loppupuolella. Vesianalyysitulokset sen sijaan osoittavat ravinnelisäystä useilla tutkimusalueilla (liite ). Kokonojanlahden (6) ja Kajaaninjoen Hövelön (24) rantavesissä fosforipitoisuudet olivat huomattavan korkeat. Typpi ja fosforimäärien suhde oli hyvin pieni, mikä on merkki jätevesivaikutuksesta. Muita vahvasti rehevöityneitä alueita olivat Vuoreslahti (20), Pikkulahti (9), Ähvenkaarre (8), Hoikanniemi (3 ja 4) ja Sokajärvi (3, 5 ja 7). Vesikasvillisuuden laji koostumus näyttää siis riippuvan enemmän alustan koostumuk sesta, sedimentaatiosta ja lajien välisestä kilpailusta kuin veden kemiallisesta koostumuksesta (ks, Seddon 972).

28 6.4 JÄÄN VAIKUTUS Talvella matalanveden aikainen pohjan jäätyminen ja jäiden liikkeet vahingoittavat pohjaan kiinnittyneitä vesikasveja (Andersson 97), Tällöin suurikokoiset ilmaversoiset (mm, Phragmites australis ja Scirpus lacustris) ja eroosiota heikosti kestävät pohjaversoiset (mm. Lobelia dortmanna ja Isoetes lacustris) vähenevät ja tilalle tulee nopeasti leviäviä heikompia lajeja (Hellsten 983), Yleisimpien pohjalehtisten (mm. Ranunculus reptans ja Eleocharis acicularis) määrät olivat vähentyneet 80luvun loppupuolella. Eroosiota paremmin kestävä vaalealahnaruoho (Isoetes echinospora) oli sen sijaan yleistynyt jonkin verran. Tämä voi olla seurausta alhaisista kevättalvisista vedenkorkeuksista vuosina 988 ja 989, jolloin heikot isoetidit ovat voineet vähetä jään vaikutuspiiriin joutues saan. 6.5 SOISTUMINEN Kasvukauden aikainen vedenpinnan aleneminen ja kevättulvien poistuminen on todettu aiheuttavan soistumista altaiden rantaalueilla (Tolonen 980). Oulujärvellä tämä on johtanut luhtarantojen syntymiseen sekä lahtien pohjan myötäiseen umpeenkasvuun (Oilinki 982, AnttonenHeikkilä 983 ja Tolonen 986). Parhaiten soistumiskehitys on näkyvissä Paltaniemen runsaskasvustoisilla rannoilla, jotka aikaisemmin ovat olleet hiekkapeitteisiä. Tolosen (986) mukaan luhtalajien määrä oli lisääntynyt ja ne olivat levinneet uusille kasvupaikoilla 80luvun alku puoliskolla. Tässä tutkimuksessa luhtalajien määrä oli edelleen suhteellisen suuri. Tärkeimpiä niistä olivat pajut (Sal±x spp.), kastikat (Calamagrostis spp.), myrkky keiso (Cicuta virosa), suohorsma (Epilobium palustre), rantamatara (Galium palustre), jouhivihvilä (Juncus filiformis), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja suoputki (Peucedanum palustre). Luhtaisuutta ilmentävistä sammalista olivat yleisimmät palmusammal (C±maciurn mm. dendroides) ja järvikuirisammal (Calliergon megalophyllum). Kaiken kaikkiaan luhtalajien määrä oli pysynyt entisellään. Runsastumista oli tapahtunut kastikoiden, suoputken ja hiukan myös sammalten kohdalla, kun taas myrkkykeison, jouhivihvilän ja rantamataran määrissä oli tapahtunut hienoista vähenemistä. Tämä osoittaa, ettei soistumista ollut tapahtunut ainakaan suuressa mittakaavassa 80luvun loppupuolella. Laajaalaisimmat luhdat olivat edelleen Oulujärven Kajaanin puoleisessa päässä. Näistä laajimmat ovat Lehtopuron (), Sutelan (2) ja Pyykkölän (5) rannoilla; pienempiä Myllylahden (6), Vimparinsalmen (7) ja Pikkulahden (9) rannoilla. Myös mm. Kajaaninjoen alajuoksun rannoilla on havaittavissa selvää pienialaista luhtaisuutta.

29 Pohjamyötäinen umpeenkasvu on voimakkainta Pikkulahdessa (9), jossa vesisammal leviää pohjaa pitkin mattomaisena patjana. Myrkkykeison, jouhivihvilän, palmusammaleen ja rahkasammaleiden lisääntyminen sen maarannalla osoittaa alueen rantojen soistumiskehityksen olevan myös voimakasta. 66 RANTOJEN KUNNOSTÄMISESTÄ Edellisissä tutkimuksissa todettiin mahdollisia rantojen kunnostustoimenpiteitä olevan kasvukauden aikainen vedenpinnan nosto ja paikallisesti kasvillisuuden niitto, Vedenpinnan nostolla voitaisiin estää kortteikkojen leviämistä, mutta samalla vaarana olisi ravinteiden huuhtoutuminen ja sen aiheuttama rantavesien rehevöityminen (ÄnttonenHeikkilä 983; Tolonen 986). Ilmaversoiset kasvit kuten järvikorte ja järviruoko voidaan hävittää paikallisesti niittämällä. Niittämisen tehokkuus tosi vaihtelee järven ja kasvillisuuden mukaan (Nybom 983), joten toimenpiteen kannattavuus tulisi tutkia etukäteen niittokokeilla. Saraikon kasvua voidaan hillitä paikallisesti maan muokkauksella. Myös sen tehokkuus riippuu paikallisista olosuhteista ja siksi edeltävä koetoiminta on tarpeen. Oulujoen vesistöalueen alueella on menossa laaja säännöstelyn vaikutuksiin keskittyvä tutki mus, jossa pyritään selvittämään mm. maanmuokkauksen käyttömahdollisuus Ouluj ärven kunnostamisessa. Kainuun vesi ja ympäristöpiirissä selvitetään lisäksi vesikasvien niiton soveltuvuutta rantojen kunnostusmenetelmäksi. 7 YHTEENVETO Seurantatutkimus säännöstelyn vaikutuksista Ouluj ärven ranta ja vesikasvillisuuteen tehtiin kesällä 990. Vertailupohjana toimivat ÄnttonenHeikkilän (983) vuonna 980, Tolosen (986) vuonna 985 ja osittain myös Markku Nykäsen vuonna 988 (Oulujoen yhteistarkkailu 989) tekemät tutkimukset. Tutkimusvuonna vedenpinta oli alkukeväällä ja kesällä alle pitkäaikaisen keskiarvon ja vasta heinäkuun lopulla se saavutti normaalin tason. Tutkimuslinjat ja näytealat olivat samat kuin edellisessä tutkimuksessa. Kultakin tutkimus linj an horisontaalivyöhyk keeltä arvioitiin vyöhykettä luonnehtivien lajien yleisyys, ja niiden näytealoilta arvioitiin lajiston peittävyys, laskettiin kortteikon tiheys ja mitattiin veden syvyys. Rantavesien laatu selvitettiin vesianalyysein. Rantavesien pharvot vaihtelivat välillä 5,8 7,5 ja olivat hieman aihaisempia kuin edellisillä tutkimus kerroilla. Rantavedet olivat edelleen tummentuneet 80 luvun loppupuolella. Kirkkainta vesi on läntisellä Niskan selällä. Rantaveden ravinteiden määrä oli kasvanut useilla

30 tutkimusalueilla, eniten Kokonojanlahdella ja Kajaaninjoen varren Hövelössä. Edellisissä tutkimuksissa havaittu vyöhykejärjestys oli pääpiirteittäin nähtävissä. Kasvilajeja tavattiin aikai sempaa enemmän (20), Kasvillisuuden kokonaismäärä cli kuitenkin säilynyt ennallaan ja vain eräissä suojaisissa lahdelmissa (mm, Pikkulahti) oli havaittavissa selvää kasvillisuuden lisäystä Järvikortekasvustot olivat jatkaneet leviämistään vähä kasvustoisilla alueilla rannan alaosissa. Rannan yläosissa sen sijaan kortteen leviäminen oli pysähtynyt ja sen peittävyydet olivat pienentyneet. Tähän voi olla syynä kasvukausien pienet vedenkorkeuden vaihtelut 8Oluvun loppupuolella, mikä on edistänyt bioottisesti vahvempien mutta vedenkorkeuden vaihteluja heikommin sietävien lajien leviämistä. Maarannalla kortteikolta olivat alaa vallaneet kastikat (Calamagrostis sp.) ja harmaasara (Carex canes tens), kosteikkorannalla puolestaan pullosara (C. rostrata) ja viiltosara (C. acuta), Näistä viiltosara oli lisääntynyt eniten edellisestä tutkimuksesta. Rehevöitymistä indikoivien lajien määrissä oli tapahtunut hienoista vähenemistä. Ainoastaan jätevesistä eniten hyötyvät pikkulimaska (Lemna minor) ja vesiherneet (Utricu laria sp.) olivat säilyttäneet asemansa. Yleisimpien pohjalehtisten (mm. Ranunculus reptans ja Eleocharis acicularis) määrät olivat vähentyneet. Eroosiota hyvin kestävä vaalealahnaruoho (Isoetes echinospora) oli sen sijaan yleistynyt. Tämä on voinut olla seurausta alhaisista kevättalvisista vedenkorkeuksista ja rantaalueen pohjan jäätymisestä, mitkä karsivat heikkojen isoetidien määriä. Rantojen soistumiskehitys oli hidastunut ja luhtalajien määrät pysyneet entisellään. Poikkeuksen muodosti Pikku lahti, jonka soistumiskehitys ja pohjanmyötäinen umpeen kasvu oli voimistunut edelleen. Myös Kajaaninjoen ala juoksun rannoilla oli havaittavissa selvää pienialaista luhtaisuutta.

3 KIRJALLISUUS Äario, L. 933: Vegetation und Postglaziale Gesichte des Nurmi järvisees. Änn. Bot. Soc. Vanamo 3:32. Andersson, L. 97: Den littorala vegetationen vid sjön Mjörn i västra västergötland. Svensk Bot. 65:323350. ÄnttonenHeikkilä, K. 983: Säännöstelyn vaikutuksia Oulujärven ranta ja vesikasvillisuuteen. Vesihallitus, Tiedotus 23:89. Erkomaa, K. & Mäkinen,. 975: Vesihallituksen vesitutkimuksissaan käyttämät analyysimenetelmät. Vesihallitus, Tiedotus 85:4. Eurola, S, Bendiksen, K. & Rönkä, Oulanka reports 9:00. Ä. 990: Suokasviopas. Granberg, Granberg, Haapala, K. & Ruohonen, K. 985: Saimaan vesikasvit ja sedimentit. Teoksessa: Saimaan ekologinen tutkimus vuosina 980983. Vesihallitus, Tiedotus 255:380. K. & Hakkari, L. 980: Säännöstelyn vaikutuksia eräiden Kainuun järvien limnologiaan. Vesihallitus, Tiedotus 87: 95. Ä. & Keränen, R. Nordia tiedonantoja. Sarja 983: Oulujärven niitty ja luhtarannat. Ä, No. 2:5. HämetÄhti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 986: Retkeilykasvio. 598 s. Helsinki. & Vuokko, 5. Hellsten, S. 983: Järvisäännöstelyn vaikutukset. Vesihallituksen Hentilä, monistesarja 983:88. R. 72 s. 989: Kasvillisuus Oulujärven rantatörmien kehityksen kuvastajana. Pro gradututkielma. Maantieteen laitos, s. Oulun yliopisto. 62 Hinneri, 5. 965: Tutkimuksia Sääksmäen Saarioisjärven umpeen kasvusta. Luonnon Tutkija 69:6473. Hulkkonen, 0. 946: Kasvilajien keskinäisistä suhteista ja tämän vaikutuksesta kasvillisuuden muotoutumiseen eräissä Laatokan maatuvissa lahdekkeissa. 2 (4): 76. Änn. Bot. Soc. Vanamo Juola, Juola, M. 974: Rantakasvillisuudesta ja pohjaeläimistöstä eräissä Kainuun säännöstellyissä ja säänöstelemättömissä järvissä. Pro gradututkielma. Eläintieteen laitos, Oulun yliopisto 98 M. s. 975: Eräiden Kainuun järvien säännöstelystä ja sen aiheuttamista muutoksista litoraalin kasvillisuudessa ja pohjaeläimistössä. Ympäristö ja terveys 6:276283.

32 Kalliola, R. 973: Suomen kasvimaantiede. 308 s. Porvoo Keränen, R. 980: Säännöstelyn vaikutuksia Oulujärven rantoihin. Nordia tiedonantoja 5:55. Koponen, T. 986: Lehtisammalten määritysopas. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 97:8. Kurimo, U. 970: Effect of pollution on the aquatic macroflora in the Varkaus area, Finnish Lake District. Änn. Bot. Fennici 7:23254. Kurimo, U. 975: Vesikasvit kertovat vesiemme tilasta. Suomen Luonto 5:268:273. Linkola, K. 932: Alueellista lajitilastoa vesiemme putkilo kasveista. Luonnon Ystävä. Vol. 36, 3:860. Mäkirinta, U. 976: Vedenpinnan tulevan säännöstelyn vaikutus Perhojoen järviryhmän vesikasvillisuuteen. Vesihallitus, Tiedotus 5:89. Maristo, L. 94: Die Seetypen Finnlands aut floristischer und vegetationsphysignomischer Grunlage. Änn. Bot. Soc. Vanamo 5 (5):l 34. Meriläinen, J. & Toivonen, H. 979: Lake Keskimmäinen, Dynamics of vegetation in a small shallow lake. Änn. Bot. Fennici 6:2339. Oilinki, P. 982: Säännöstelyn vaikutus Oulujärven Kajaanin rantaalueen luontoon, Oulujärvitutkimuksia, Raportti 6:03. PohjoisSuomen vesitutkimustoimisto 990: Oulujoen yhteistarkkailu 98?: Oulujärven ympäristö, osa II. Quennerstedt, N. 958: Vttenvegetation och sjöregleringar. Sverige Natur. Ärsbok 958:7989. Reuna, M. 979: Vedenkorkeuden kymmenvuotiskeskiarvoja ja ääri arvoja. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 2:23. Seddon, 3. 972: Äquatic macrophytes 88 limnological indicator. Freshwater Biology 2:0730. Suominen, J. 968: Changes in the aquatic macroflora of the polluted Lake Rautavesi, SW Finnland. Änn. Bot. Fennici 5:65 8. Talsi, T. 984: Kajaani Oy:n paperitehtaan jätevesien vaikutukset vastaanottavan vesistön bakteeritoimintaan. Tutkimusraport ti vuodelta 984. 6 s. Toivonen, H. 979: Runsaskasvustoisen järven syntyyn vaikuttavat tekijät ja eutrofiaa ilmentävät kasvilajit ja kasvustot. Alustus vesihallituksen koulutuspäivillä 4.6.9.979.

33 Toivonen, H. 98: Sisävesien suurkasvillisuus. Teoksessa: Suomen Luonto 4: Vedet s. 79208. Kirjayhtymä. Helsinki. Toivonen, H. 984: Makrofyyttien käyttökelpoisuus vesien tilan seurannassa. Luonnon tutkija. Vol. 88, 3:9295. Tolonen, K. 980: Soistumistavat. Teoksessa: Suomen Luonto 3: Suot. ss. 722. Kirjayhtymä. Helsinki. Tolonen, E. 986: Seurantatutkimus säännöstelyn vaikutuksista Oulujärven ranta ja vesikasvillisuuteen. Vesihallitus, Tiedotus 49: 40. Uotila, P. 979: Vesien putkilokasvit. 2. painos. Helsingin yli opiston kasvitieteen laitoksen monisteita 55:82. Vaarama, Ä. 938: Wasservegetationsstudien am Grossee. Änn. Bot. Soc. Vanamo 3 (): 38. Vesihallitus 977: Oulujoen vesistön vesien käytön kokonaissuunni telma. suunnittelualue ja vesivarat. Vesihallituksen tiedotuksia 25: 02.

LIITE 34 Liite. Vesianalyysien tulokset tutkimusalueilla vuonna 990. Näytteenottosyvyys 0,3 0,6 m. Näytteet tutkimusalueilta 26.7.990, lopuilta 30.7.990. m ja kokonaissyvyys 0,4 8 4 ja 8 otettu t ph väri Kok N N03N NH4N Kok P PO4PKIorofyi: TUTKIMUS ALUE mg4 ugji u/l u/.lehtopuro 5,7 6,$ 90 520 5 33 3 5, 2. Sutela 6,8 6,9 70 340 0 5 23 7 4,6 3. Mantereenlahti 6,8 6,7 $0 640 0 42 4 3 8,7 4. Nurkkala 6,$ 6,9 60 390 0 4 29 5 3,9 5. Pyykkölä 6,$ 6,7 60 340 0 3 20 4 2,7 6. Myllylahti 7,0 7, 50 340 0 2 7 4 54 7. Ounaslahti 7,6 7,3 60 380 0 3 8 5 2,7 8.Ahvenkaarre 7,2 6,9 00 570 4 9 57 7,9 9. Rytölahti 6.6 7,0 50 350 0 7 20 4 7,4 0. Olldcolankaarre 8,6 7,0 40 30 6 7 6 4,6. Hautakaarre 9,3 7, 40 330 6 4 3 2,9 2, Iso Hämecnlahti 20, 7,0 50 470 2 6 6 3,7 3. Hoikanniemi 9,9 7, 00 430 2 8 29 6 0,7 4. Hoikanniemi 2 20,0 7,2 00 450 0 38 4 4,4 5. Kattilanoja 7, 6,5 70 400 0 6 26 8 3,3 6. Kokonojanlahti 9,$ 6,4 50 470 4 9 40 9 5,3 7.Vimparinsalmi 7,0 6,7 $0 580 0 7 79 8 6,2 8.Koikerolahti 20,5 7,3 20 770 0 5 3 5 6,0 9. Pikkulahti 7 6,4 40 660 4 54 0 6,2 20. Vuoreslahti 6,8 5,$ 350 670 2 7 54 2 6, 2. Melalahti 6,$ 7,5 $0 500 0 5 8 4 4,6 22. Pitkänperänlahti 3,8 7,5 60 620 3 29 45 7 2,2 23. Märtylä 6,3 6,6 60 350 2 6 3 3,8 24. HöveRj 6,3 6,6 70 620 4 34 50 8 3,

., LIITE 2 Liite 2. Itäisen Paltaselän, Ärjänselän ja Niskanselän veden typpi ja fosforipitoisuus elokuussa vuosina 979 989. Näytteenottosyvyys m. 600 kok,n PaItasekä Arjänselkä 79 80 8... 82 83 84 85 86 87 88 89 jig/i kok.p 79 80 8 82 83 84 85 86 87 88 89

O 4 O