Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus

Transkriptio

1 Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus Teppo Häyhä & Heli Jutila Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi JÄRKI-hanke

2 Kannen kuvat vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Joensuun lahti, Liesjärvi. Teppo Häyhä Pajulahti, Äimäjärvi. Teppo Häyhä Hiiliniemi, Liesjärvi. Lentokuva Vallas Taljalanlahden kasvillisuusvyöhykkeet, Äimäjärvi. Lentokuva Vallas Lähdeviite. Häyhä, T. & Jutila, H. 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 77 s + 8 liitettä. ISBN ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 TIIVISTELMÄ 2 2 ABSTRACT 4 3 JOHDANTO 6 4 TUTKIMUSALUEET Liesjärvi Äimäjärvi 7 5 MENETELMÄT Kasvillisuuskartoitus Kasvillisuuslinjat 9 6 TULOKSET LIESJÄRVEN KASVILLISUUS 10 A Soukkajärvi 10 B Honkalahti Paskanta 14 C Matolahti 17 D Soukonsalmi Hiiliniemi 21 E Lehtiniemi Talaankärki 26 F Taipaleenlahti Talaankärjenlahti ÄIMÄJÄRVEN KASVILLISUUS 33 A Taljalanlahti 33 B Saviniemi Könnölänlahti 37 C Kyhkysenniemi Kutila: siltojen välinen alue 41 D Kutinen Ylikartano 45 E Kontuniemi Pajulahti 52 F Ukuranlahti Kuoresaari 57 G Savijoenlahti 61 H Rastinselän eteläosa 65 7 TULOSTEN TARKASTELU LIESJÄRVI Kasvillisuuskuviot Taksonikoostumus Runsaussuhteiden muutokset ÄIMÄJÄRVI Kasvillisuuskuviot Taksonikoostumus Runsaussuhteiden muutokset HARVINAISET JA UHANALAISET KASVIT YHTEENVETO 75 8 KIITOKSET 75 9 KIRJALLISUUS 76

4 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liesjärven kasvillisuuslinjat Äimäjärven kasvillisuuslinjat Harvinaisten kasvien esiintymät Liesjärvellä Harvinaisten kasvien esiintymät Äimäjärvellä Lies- ja Äimäjärven taksoniluettelo Liesjärven rantojen arvokkaat luontotyyppikohteet Äimäjärven rantojen arvokkaat luontotyyppikohteet Järven ekologista tilaa koskevat VPD:n määritelmät vesimakrofyyttien ja fytobentoksen (pohjalevät) mukaan 1. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

5 1 TIIVISTELMÄ Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuuskartoituksessa selvitettiin kohdejärvien vesi- ja rantakasvillisuus, kasvisto (sekä putkilo- että sammalkasvisto) ja arvokkaat luontotyypit. Lajiston ja kuvioiden kartoitus tehtiin heinä-elokuussa 2004 soudelleen ja haraten järven rantoja myöden. Elokuussa 2003 lennettyjä ilmakuvia käytettiin pohja-aineistona. Äimäjärvellä tutkittiin koko järvi, Liesjärvellä muut paitsi kansallispuistoon kuuluvat rannat ja vesialueet. Järvien kasvillisuustyypit eli kasvustot paikannettiin, nimettiin valtalajin tai -lajien mukaan ja rajattiin kartalle. Lisäksi kaikkien lajien runsaus kuviolla arvioitiin asteikolla 1-9. Kasvustojen rajaaminen tehtiin lajiston ja fysiognomian perusteella, siten että kasvustojen rajat noudattavat syvyyden mukaisia elomuotovyöhykkeitä. Kuvioilta merkittiin ylös syvyys, pohjan laatu, rannan kaltevuus ja havainnot kasvillisuuden niitosta. Lisäksi kummallekin järvelle laadittiin kymmenen päävyöhykelinjaa. Rehevyytensä takia Äimäjärvellä on laajemmat ilmaversoiskasvustot kuin karulla Liesjärvellä, kun taas kirkkaampaa vettä vaativat pohjaruusukkeiset kasvit ovat Liesjärvellä Äimäjärveä runsaampia. Havainnointia haittasi normaalia korkeampi vedenpinnan taso. Liesjärvellä kuvattiin 64 kasvillisuuskuviota kuudella osa-alueella. Kaikkiaan havaittiin 52 vesimakrofyyttitaksonia, joista 36 on varsinaisia vesikasveja, 9 ilmaversoisia ja 7 usein vedessä kasvavia rantakasveja. Näistä Toivosen (1981) mukaan 16 on karujen vesien, viisi keskiravinteisten vesien ja 16 ravinteisten vesien ilmentäjää. Loput ovat ekologisesti laaja-alaisia ja luokittelemattomia. Viimeisinä vuosikymmeninä Liesjärveen levinneitä lajeja ovat vesirutto (Elodea canadensis), pikkulimaska (Lemna minor), tylppälehtivita (Potamogeton obtusifolius), pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia), oikovesirikko (Elatine orthosperma), hiussirppisammal (Drepanocladus longifolius) ja kelluhankasammal (Riccia fluitans). Lies- ja Äimäjärveltä ei löydetty vuoden 2004 tutkimuksessa yhtään uhanalaista kasvia tai luontodirektiivin liitteiden 2 tai 4 lajia. Liesjärven vesikasvistoon kuuluu silmälläpidettävä suvantonäkinsammal (Fontinalis dichelymoides). Suomen kansainvälisistä vastuulajeista Liesjärven kasvistoon kuuluvat nuottaruoho (Lobelia dortmanna), oikovesirikko, vaalea- ja tummalahnaruoho (Isoëtes lacustris, I. echinospora) sekä äimäruoho (Subularia aquatica). Botaanisessa järviluokituksessa (Maristo 1941) Liesjärvi on oletettavasti ollut luonnontilassa kohtalaisen humuspitoinen, karu tai karu-keskiravinteinen korte-ruoko -tyypin vesistö. Liesjärven vesikasvillisuus on runsastunut ja kasvien runsaussuhteissa on tapahtunut kohtalaisia muutoksia. Vesipuitedirektiivin määritelmien mukaan Liesjärven tila on vesikasvillisuuden perusteella heikentynyt hyvän ja tyydyttävän välille. Rehevöityminen näkyy Liesjärvellä selvimmin matalissa mutapohjaisissa lahdissa, joihin tulee ravinteikkaita ojavesiä. Rehevöitymisestä ovat hyötyneet ilmaversoiset ja kelluslehtiset. Soukkajärven etelä- ja keskiosissa on laajoja vesisammalkasvustoja: lettolierosammalta (Scorpidium scorpioides) ja upossirppisammalta (Drepanocladus sordidus). Soukkajärven pohjoisosa on järvikortteen (Equisetum fluviatile) ja kelluslehtisten valtaamaa. Tiheää kelluslehtistä ja ilmaversoista kasvillisuutta on Joensuunlahden Mustijokisuussa. Kauttaaltaan matalan ja pehmeäpohjaisen Taipaleenlahden rannoilla on tiheitä järvikorte- ja ruokokasvustoja (Phragmites australis) ja keskiosat ovat ulpukka- ja uistinvitakasvustojen (Nuphar lutea, Persicaria amphibia) valtaamia. Äimäjärvellä kuvattiin 137 kasvillisuuskuviota kahdeksalla osa-alueella. Kaikkiaan havaittiin 65 vesimakrofyyttitaksonia, joista 36 on varsinaisia vesikasveja, 16 ilmaversoista ja 13 usein vedessä kasvavia rantakasveja. Näistä Toivosen (1981) mukaan 11 on karujen vesien, viisi keskiravinteisten vesien ja 30 ravinteisten vesien ilmentäjää. Loput ovat ekologisesti laaja-alaisia ja luokittelemattomia. Ennen ihmistoiminnan voimakasta vaikutusta Äimäjärvi on ilmeisesti vastannut osmankäämisarpiojärven luonnontilaista muotoa. Kirkkaan veden takia kasvillisuudessa lienee ollut myös vitajärvien piirteitä. Äimäjärvessä tapahtuneet kasvien runsaussuhteiden muutokset ovat oletettavasti suuria kaikissa vesikasvillisuusvyöhykkeissä. Myös taksonikoostumuksessa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Näkyvin muutos on viime vuosina tapahtunut vesiruton voimakas levittäytyminen ja runsastuminen. Vesiruton ja karvalehden (Ceratophyllum demersum) yhtenäiset massakasvustot peittävät järven keski- ja pohjoisosissa laajoja alueita etenkin 1-2,5 metrin syvyydellä, mutta yleisesti myös matalammalla. Rehevöitymisestä ovat hyötyneet ilmaversoiset, etenkin Äimäjärvellä runsaimpina kasvavat järviruoko, järvikorte ja leveäosmankäämi (Typha latifolia). Kasvustot ovat suojaisilla ja niittämättömillä paikoilla laajoja, tiheäkasvuisia ja korkeita. Äimäjärvellä on voimakkaasti rehevöityneille vesistöille tyypilliseen Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 2

6 tapaan runsaita irtokelluvien ja -keijujien kasvustoja, pikkulimaskaa (Lemna minor), kilpukkaa (Hydrocharis morsus-ranae), isovesihernettä (Utricularia vulgaris) ja sahalehteä (Stratiotes aloides). Pohjalehtiset vesikasvit ovat lähes hävinneet; yleisin hapsiluikkakin (Eleocharis acicularis) on harvinainen, äimäruohoa ja vaalealahnaruohoa on ainoastaan Rastinselän etelärannalla parissa avovesiaukossa. Äimäjärveltä on saattanut hävitä myös ilmaversoisvyöhykkeessä ja vesirajan tuntumassa kasvavia pienikokoisia vesi- ja rantakasveja. Todennäköisimmin hävinneitä kasveja ovat muutamat karujen vesien pohja- ja uposlehtiset, kuten ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), järvisätkin (Ranunculus peltatus), nuottaruoho ja tummalahnaruoho. Äimäjärven vesikasvistoon kuuluu muutama maakunnallinen harvinaisuus. Harvinaisella vesinenätillä (Rorippa amphibia) on kahdeksan esiintymää eri puolilla Äimäjärven rantoja. Sahalehti on koko järven alueella yleinen ja runsas. Kasvia on Äimäjärven 137:stä kasvillisuuskuviosta vähintään 77:llä (56,2 %). Lisäksi yhdellä kasvillisuuskuviolla tavattiin viime vuosina elinaluettaan laajentanut, mutta yhä Etelä-Suomessa harvinainen isolimaska (Spirodela polyrhiza). Äimäjärvellä kasvavia haarapalpakoita (Sparganium erectum) ei määritetty alalajitasolle, mutta ne saattavat kuulua silmälläpidettäväksi luokiteltuun taksoniin, etelänhaarapalpakko (S. erectum ssp. erectum). Suomen kansainvälisistä vastuulajeista Äimäjärven kasvistoon kuuluvat kasvavat vaalealahnaruoho ja äimäruoho. Äimäjärvellä rehevöitymisen ja järvenlaskun aiheuttama vesikasvillisuuden runsastuminen aiheuttaa laajalti erilaisia haittoja kalastukselle, virkistyskäytölle ja veneellä liikkumiselle. Haittoja on eniten Äimäjärven matalassa keski- ja pohjoisosassa. Vesipuitedirektiivin määritelmien mukaan Äimäjärven tila on vesikasvillisuuden perusteella heikentynyt välttäväksi. 3. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

7 2 ABSTRACT The aquatic vegetation survey of Lake Liesjärvi in Tammela and Lake Äimäjärvi in Kalvola studied the shore and aquatic vegetation, flora (both vascular plant species and mosses) and valuable nature types. The mapping of flora and patterns was done in July and August 2004 by rowing and harrowing around the lake following the shores. Aerial photographs taken on August 2003 were used as a background material. In Lake Äimäjärvi the whole lake was studied, in Lake Liesjärvi everything else ecept the shores and waters belonging to the National Park was studied. The vegetation types of lakes were located, named according to the dominant species and drawn on the maps. The abundance of all species in each vegetation pattern was estimated on a scale 1-9. The boarders of vegetation patterns were decided based on species composition and physiognomy, so that the boarders of patterns follow life form zones based on depth. In each pattern the depth, type of bottom, inclination of the shore and observations on mowing were marked. In addition, ten main zone transects were studied in both lakes. Due to more eutrophic condition in the Lake Äimäjärvi the helophyte areas were larger than on the more oligotrophic Lake Liesjärvi, while the isoetids demanding more clear water were more abundant in Lake Liesjärvi than in Lake Äimäjärvi. The study was hampered by higher than normal water level. In Lake Liesjärvi 64 vegetation patterns were described in si areas. In total were detected 52 aquatic macrophyte taa, of which 36 were proper aquatic plants, 9 helophytes and 7 shore plants often grown in water. Of these according to Toivonen (1981) 16 were species indicating oligotrophy, five mesotrophy and 16 eutrophy. The rest were ecologically broad (indifferent) and unclassified. Among the species dispersed to the Lake Liesjärvi during the last decades are Canadian waterweed (Elodea canadensis), common duckweed (Lemna minor), blunt-leaved pondweed (Potamogeton obtusifolius), arrowhead (Sagittaria sagittifolia), Elatine orthosperma, Drepanocladus longifolius and Riccia fluitans. No threatened species or species listed in the habitat directive s appendices 2 or 4 were found in Lakes Lies- and Äimäjärvi in year s 2004 study. Near threatened Fontinalis dichelymoides belongs to the flora of Lake Liesjärvi. Water lobelia (Lobelia dortmanna), Elatine orthosperma, quillworth and spring quillworth (Isoëtes lacustris, I. echinospora) and awlworth (Subularia aquatica) are among the Finland s international responsibility species belonging to the flora of Lake Liesjärvi. In a botanical lake classification (Maristo 1941) Lake Liesjärvi has probably been naturally fairly humus influenced, oligotrophic or oligotrophic-mesotrophic Equisteum Phragmites type of lake. The vegetation of Lake Liesjärvi has become more abundant and there has occurred moderate changes in the abundances of plant species. According to the water framework directive s definition the state of Lake Liesjärvi has deteriorated based on vegetation as somewhere between satisfactory and good. Eutrophication shows most clearly in Lake Liesjärvi in the shallow sludge bottom bays, to which nutrient rich ditches run. Eutrophication has benefited particularly helophytes and nympheids. In the southern and middle parts of Soukkajärvi there are large aquatic moss stands: Scorpidium scorpioides and Drepanocladus sordidus. The northern part of Soukkajärvi is covered with water horsetail (Equisetum fluviatile) and nympheids. Dense nympheid and helophyte vegetation is also in the Bay of Joensuu in the mouth of River Mustijoki. Throughout shallow and soft bottomed Bay Taipaleenlahti s shores there are dense water horse tail and common reed stands (Phragmites australis) and the middle parts are covered by yellow waterlily (Nuphar lutea) and amphibious bistort (Persicaria amphibia). In the Lake Äimäjärvi 137 vegetation patterns were described in eight areas. In total, 65 aquatic macrophyte taa, of which 36 were proper aquatic plants, 16 helophytes and 13 shore plants adapted to water. Of these according to Toivonen (1981) 11 indicated oligotrophy, five mesotrophy and 30 eutrophy. The rest were ecologically broad (indifferent) and unclassified. Before human influence Lake Äimäjärvi has probably been Typha Alisma type of lake. Due to the clear water it has also had features of the Potamogeton lake type. The changes in the abundances of plant species have been greater in all vegetation zones. Also in the taa composition has occurred major changes. The most visible change during the last years has been the rapid dispersal and increase of abundance of the Canadian waterweed. Homogenous stands of Canadian waterweed and rigid hornwort (Ceratophyllum demersum) cover large areas in the middle and northern parts of the Lake Äimäjärvi, particularly at m depth, but commonly also at shallower areas. Eutrophication has benefited helophytes, in Lake Äimäjärvi particularly the most abundant common reed, water horsetail and bulrush (Typha latifolia). The stands, located in sheltered and unmown sites, are dense and tall. Typically for a strongly eutrophicated lake, in Lake Äimäjärvi there are abundant lemnids and ceratophyllids e.g. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 4

8 common duckweed (Lemna minor), frogbit (Hydrocharis morsus-ranae), greater bladderwort (Utricularia vulgaris) and water-soldier (Stratiotes aloides). Isoetids have almost completely disappeared. Even the most common species needle spike-rush (Lecheries acicular is) is rare. Awlworth and spring quillworth are only found in the southern shore of Rastinselkä in a couple of open water spots. Some small aquatic and shore plants growing in the helophyte zone and near water line may have disappeared from the Lake Äimäjärvi. Most likely etinct are some oligotrophic isoetids and elodeids, such as alternate water-milfoil (Myriophyllum alterniflorum), pond water-crowfoot (Ranunculus peltatus), water lobelia and quillworth. Some provincial rarities are included in the aquatic flora of Lake Äimäjärvi. The rare great yellowcress (Rorippa amphibia) has eight occurrences in different sites on the shores of Lake Äimäjärvi. Watersoldier is common and abundant in the whole lake. This species was found in 77 of the 137 patterns in the Lake Äimäjärvi (56.2 %). Greater duckweed (Spirodela polyrhiza), which is still rare in Southern Finland even though it has broadened its distribution during the last years, was found in one site. Branched burreeds (Sparganium erectum) growing in the Lake Äimäjärvi have not been identified to subspecies level, but they may belong to near threatened taon S. erectum ssp. erectum. Spring quillworth and awlworth are among the Finland s international responsibility species belonging to the flora of Lake Äimäjärvi. Increase in the abundance of aquatic vegetation due to eutrophication and lowering of water level causes various disadvantages to fishing, recreational use and boating. Nuisance occurs particularly in the shallow northern and middle parts of the lake Äimäjärvi. According to the water framework directive s definition the state of Lake Liesjärvi has deteriorated based on vegetation as passable. 5. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

9 3 JOHDANTO Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen hanke on ajanjaksolle (jatkoaika asti) sijoittuva Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston hallinnoima projekti, jossa on mukana kahdeksan järviensuojeluyhdistystä, seitsemän kuntaa ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Projektin rahoittajat ovat Hämeen ympäristökeskus ja Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). JÄRKI-hankkeen tavoitteena on kohdejärvien veden laadun parantaminen ja säilyttäminen hyvänä toteuttamalla monipuolisesti erilaisia vesistönsuojelutoimia. Järviin tulevan ravinnekuormituksen pienentämiseksi parannetaan jäte- ja valumavesien käsittelyä. Valumavesien kiintoaine- ja ravinnepitoisuutta pyritään vähentämään muun muassa laskeutusaltaita ja kosteikkoja rakentamalla sekä perustamalla vesistöjen rannoille suojavyöhykkeitä. Keskeisenä tavoitteena on myös asukkaiden ympäristötietoisuuden lisääminen. Tähän liittyen kerrotaan asukkaille ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännöstä, arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia järvien tilaan ja tehdään kehitystyötä vesistöjen biologiseen seurantaan liittyen. Hanke on suunnitteluvaiheesta lähtien edistänyt järvien suojeluyhdistysten sekä muiden toimijatahojen välistä yhteistyötä. Vuoden 2000 joulukuussa voimaan tulleen Euroopan yhteisön vesipuitedirektiivin (VPD) tavoitteena on parantaa ihmistoiminnan vaikutuksesta pilaantuneiden pohja- ja pintavesien tilaa siten, että vesistön eliöstön kannalta hyvä ekologinen tila saavutetaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 2015 mennessä. Jäsenmaiden tulee vesistöjen tilan arvioinnissa ja seurannassa käyttää biologisia muuttujia: vesikasvillisuutta, kasviplanktonia, pohjaeläimistöä ja kalastoa (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY). Direktiivi muuttaa siten ympäristöviranomaisten toteuttamaa vesistöjen tilan seurantaa, joka on aiemmin perustunut etupäässä veden fysikaaliseen ja kemialliseen laatuun. Tässä tutkimuksessa on selvitetty kahden JÄRKI-projektin kohdejärven, Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuutta. Tuloksia käytetään järvien ekologisen tilan arvioinnissa sekä hoito- ja kunnostustoimien suunnittelussa ja seurannassa. Selvityksen yhteydessä paikannetaan myös rantojen arvokkaat luontotyyppikohteet ja harvinaisten kasvien esiintymät, jotta nämä voidaan ottaa huomioon hoitotoimien toteutuksessa. 4 TUTKIMUSALUEET 4.1 Liesjärvi Tammelan Liesjärvi on Loimijoen vesistöalueen suurin latvajärvi (vesipinta-ala 885 hehtaaria) ja Turpoonjoen vesistöalueen keskusjärvi. Järven tilavuus on 26,7 miljoonaa kuutiometriä, rantaviivan pituus noin 40 kilometriä ja suurin syvyys noin 12 metriä (Jutila ym. 2005, Närhi & Jutila 2005). Liesjärven suurin selkä on noin 400 hehtaarin laajuinen Hiilenniemenselkä. Tämän pohjoispuolella, Hiilenniemen erottamana, on vajaan 300 hehtaarin laajuinen Juuriniemenselkä, jonka pohjoisosasta aukeaa kolmen kilometrin pituinen metriä leveä lahti, Soukkajärvi. Järven laskujoki, Turpoonjoki alkaa Soukkajärven pohjoispäästä (Jutila ym. 2005, Närhi & Jutila 2005). Liesjärven kansallispuistoon kuuluvat järven länsiosan rannat ovat mutkittelevia, pienten niemien ja matalien karikkoisten lahtien vuorottelua. Liesjärven suurin saari on järven länsipäässä sijaitseva Isosaari. Hiilenniemenselän länsiosassa on neljästä saaresta, pikkuluodoista ja karikoista koostuva saariryhmä (Jutila ym. 2005, Närhi & Jutila 2005) Liesjärven rannoista suurin osa (80 %) on kaltevasti viettäviä, kovapohjaisia moreenirantoja. Turverantaisten ja mutapohjaisten lahtien osuus on alle 15 % rantaviivasta. Laajin pehmeäpohjainen ja - rantainen vesialue on järven eteläpäässä sijaitseva Taipaleenlahti. Juuriniemenselän ja Hiilenniemenselän erottavan Hiilenniemen pohjois- ja eteläpuolella on laajoja matalia ja hiekkapohjaisia vesialueita. Liesjärven veden laatu määräytyy vesistöalueen latvajärvien eli Ruostejärven, Tapolanjärven, Salkolanjärven, Levonniemenjärven, Lintumaajärven, Herttuanjärven, Kanteluslammen ja Karkauslammen laskuvesien vedenlaadun mukaan. Lisäksi vaikuttavina tekijöinä ovat järven lähivalumaalue ja sillä suoritettava toiminta. Veden laadusta on tietoja 1960-luvun loppupuolelta lähtien, mutta Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 6

10 seuranta ei ole ollut kovin säännöllistä. Tulosten perusteella järvi voidaan luokitella veden laadultaan hyvään laatuluokkaan kuuluvaksi. Järvi on lievästi rehevä ja hieman hapan. Puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Lisää tietoa Liesjärven veden laadusta löytyy julkaisusta Liesjärven tila ja kuormitus (Närhi & Jutila 2005). Liesjärvellä kalastuskunta ja osakaskunta ovat tehneet ruoppausta ja niittoa Turpoonselällä ja Salkolanjärvellä. JÄRKI-hankkeessa vesikasveja on niitetty vuosina Soukkajärvellä, Pillistönnokassa, Matolahdella, Irjalanlahdella ja Talaankärjen itäpuolisella lahdella. JÄRKI-hankkeen toimet Liesjärvellä v Veden laadun tutkimukset järvi- ja ojapisteillä Liesjärvellä, Herttuanjärvellä, Kantelus- ja Karkauslammilla Liesjärveen kohdistuvan kuormituksen selvittäminen Kysely kiinteistöille jätevesien käsittelystä ja vesistön tilasta Julkaisu Liesjärven veden laadusta ja kuormituksesta Järvisedimenttitutkimukset talvella 2003 (julkaisu) Ojasedimenttitutkimukset Niitto ja rantakasvillisuuden perkaaminen neljänä vuonna sekä niittokysely Ruoppauskohteiden sedimenttitutkimukset, ranta-asukkaiden ruoppauskysely, ruoppausilmoitus ja ruoppaus Karjunsillan läheisyydessä Kalastoselvitys koekalastuksen avulla kesällä 2003 (julkaisu) Hoitokalastus Vege-katiskoin kesällä 2003 Ilmakuvaus ja vesikasvillisuuskartoitus kesällä 2004 Valumavesien käsittelymahdollisuuksien ja -kohteiden selvittäminen Laskeutusallas-kosteikkojen suunnittelu ja kahden altaan rakentaminen Joensuun alueelle tavella 2005 Tiedotus hankkeesta, tehdyistä toimista ja suunnitelmista Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen syksyllä 2005 Liesjärven suojeluoppaan julkaiseminen syksyllä 2005 Tiedotustaulu järvestä järven läheisyyteen syksyllä Äimäjärvi Oikolanjoen vesistöalueeseen kuuluva Äimäjärvi on kahdeksan ja puolen neliökilometrin vesipintaalallaan Vanajaveden jälkeen toiseksi suurin järvi Kalvolassa. Järven vesitilavuus on 21,8 miljoonaa kuutiometriä ja rantaviivan pituus noin 31 kilometriä. Järven suurin selkä on eteläosassa sijaitseva yli 500 hehtaarin laajuinen Rastinselkä. Koko Äimäjärven kuuden kilometrin pituinen pohjoisosa on metriä leveää luode-kaakkosuuntaista kapeikkoa. Vedensyvyys luoteisosassa on pääosin alle kolme metriä. Teoreettinen keskiviipymä on Rastinselällä 18 kuukautta ja järven pohjoisosassa kolme kuukautta (Jutila & Harju 2004). Äimäjärven rannoilla on laajoja savimaita ja järvenlaskussa paljastuneita liejukoita. Savimaat on suurimmaksi osaksi raivattu pelloiksi. Vesirajan molemmin puolin loivasti viettävät savikkorannat ovat vallitsevia järven pohjoisosassa ja Rastinselän länsirannoilla. Kaltevien kovapohjaisten rantojen osuus on järven pohjoisosassa noin 20 % ja eteläosassa noin 40 %. Kovapohjaiset rannat ovat vallitsevia Kontuniemessä, Rastinselän itärannalla ja Savijoenlahdella. Äimäjärven tila kokonaisuutena on jo pitkään ollut varsin huono ja veden laatu on luokiteltu välttäväksi. Rehevöitymistä aiheuttavat voimakas hajakuormitus, luonnonhuuhtouma ja pohjasedimentistä vapautuvat ravinteet. Hajakuormitusta tulee paitsi suoraan rannoilta, erityisesti järveen laskevista pelto-ojista. Äimäjärven tilaa on viime vuosina tutkittu JÄRKI-projektin lisäksi NUTRIBA- ja HOKA-hankkeissa. Vuosina järvellä toteutettiin velvoitetarkkailua liittyen jäteveden järveen johtamiseen, mutta jo pitkään puhdistetut jätevedet on johdettu Oikolanjokeen. Vedenlaadusta on kattavia tietoja vuodesta 1978 lähtien. 7. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

11 Äimäjärvellä tavataan sinileväkukintoja vuosittain. Valtakunnallisen sinileväseurannan mukaan vuosi 2002 oli sinileväesiintymien huippuvuosi. Yhdellätoista havaintokerralla kolmestatoista vedessä oli sinilevää, ei kuitenkaan kertaakaan erittäin runsaasti. Äimäjärvellä esiintyneitä sinilevälajeja ovat muun muassa Anabaena spiroides, Gleotrichia echinulata ja Microcystis aeruginosa. Myös rihmalevähaittoja on esiintynyt, varsinkin vuonna Talvella 2003 Äimäjärven pohjoisosa oli täysin hapeton ja runsaasti kaloja kuoli. Rastinselällä osa kaloista selvisi hätäilmastuksen ansiosta. Äimäjärven pohjasedimentti sisältää ravinteita keskimäärin 1000-kertaisesti yläpuoliseen veteen verrattuna. Pohjasedimentin hapenkulutus on suuri ja siksi ravinteita vapautuu alusveteen varsinkin talvisin, jolloin jatkuvaa happitäydennystä ei tule. Kuormituksen loppuessakin pohjasedimentteihin varastoituneet ravinteet ylläpitävät korkeaa tuotantotasoa pitkään (Nikander 1995). Äimäjärven pohjaeläimistöä on selvitetty vuosina 1982, 1983 ja 1985 sekä HOKA-hankkeessa 1990-luvun lopulla. Jo usean vuoden ajan toteutetussa Äimäjärven vesikasvillisuuden poistossa on keskitytty Kutilan kahden maantiesillan väliselle alueelle. Viimeisten kolmen vuoden aikana niitettävien rantojen alue on laajentunut JÄRKI-hankkeen niittosuunnitelmien mukaisesti (esim. Jutila 2004 a). JÄRKI-hankkeen toimet Äimäjärvellä v Veden laadun tutkimukset järvi- ja ojapisteillä Hätäilmastussuunnitelma ja hätäilmastus Hoitoilmastusselvitys Hoitokalastus: syysnuottaus 2002, talvinuottaus ja haaviminen ilmastusavannoista 2003,ja kevärysäpyynti 2005 Niitto ja rantakasvillisuuden perkaaminen kolmena vuonna Ilmakuvaus ja vesikasvillisuuskartoitus kesällä 2004 Valumavesien käsittelymahdollisuuksien ja -kohteiden selvittäminen Laskeutusallas-kosteikkojen suunnittelu, allasyleissuunnitelma, kuuden allaskohteen yksityiskohtainen suunnittelu ja kolmen altaan rakentaminen Kutilaan sekä yhden Kankaisiin Rakennettujen allas-kosteikoiden toimivuuden seuraaminen ojavesinäyttein Julkaisu Äimäjärven valumavesien ravinne- ja kiintoainepitoisuuden vähentämisestä Tiedotus hankkeesta, tehdyistä toimista ja suunnitelmista Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen syksy 2005 kevät 2006 Tiedotustaulu järvestä järven läheisyyteen syksyllä MENETELMÄT 5.1 Kasvillisuuskartoitus Kohdejärvien vesikasvillisuus kartoitettiin heinä-elokuussa 2004 kiertämällä soutuveneellä matalien ja keskisyvien osien kasvillisuusalueet. Äimäjärvellä tutkittiin koko järvi, Liesjärvellä muut paitsi kansallispuistoon kuuluvat rannat ja vesialueet. Järvien kasvillisuustyypit eli kasvustot paikannettiin ja rajattiin maastossa 1: mittakaavaiselle kartalle. Kasvustojen rajaaminen tehtiin lajiston ja fysiognomian perusteella, siten että kasvustojen rajat noudattavat syvyyden mukaisia elomuotovyöhykkeitä. Vyöhykejaon perustana on vesikasvillisuuden perinteinen jaottelu elomuotoihin: ilmaversoiset, kelluslehtiset, uposlehtiset, pohjalehtiset, irtokellujat, irtokeijujat, vesisammalet ja näkinpartaiset (esim. Toivonen 1981). Kartoituksista vastasi Tmi Teppo Häyhä. Projektipäällikkö Heli Jutila osallistui osaan maastokartoituksista, hankki ilmakuva-aineistot (elokuussa 2003 lennetty ilmakuvausaineisto, Vallas Oy) sekä niiden oikaisut sekä tausta-materiaalia. Kasvillisuuden kuvaamista varten kultakin kasvustolta (kuviolta) merkittiin ylös havaitut kasvit eroteltuna valta- ja seuralaislajeihin. Kasvustot nimettiin valtalajin tai -lajien mukaan. Kunkin lajin runsaus kuviolla arvioitiin asteikolla 1-9. Alueet tutkittiin veneestä käsin ja matalassa vedessä myös Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 8

12 kahlaamalla. Havainnoinnissa käytettiin apuna tavallista lehtiharavaa ja Äimäjärven luoteispään syvissä (3-4 metriä) osissa jatkovarrellista haravaa. Kuvioilta merkittiin ylös syvyys matalimmassa ja syvimmässä kohdassa, pohjan laatu ja sen vaihtelut, rannan kaltevuus ja havainnot kasvillisuuden niitosta. Syvyys mitattiin työntämällä veneen airo pohjaan ja mittaamalla airosta upoksiin menneen osan pituus 0,1 metrin tarkkuudella. Rannan kaltevuus arvioitiin silmämääräisesti luokittelemalla kuviot kolmeen luokkaan: loivat (0-5 % kaltevuus), kaltevat (5-15 % kaltevuus) ja jyrkät rannat (yli 15 % kaltevuus). Havainnointia haittasi normaalia korkeampi vedenpinnan taso. Sekä Liesjärven että Äimäjärven vedenpinnat olivat heinäkuun alussa (2004) senttimetriä ja elokuun puolivälissä (2004) noin 40 senttimetriä keskimääräistä korkeammalla. Lisäksi kesän runsaiden sateiden aiheuttamien pintavalumien takia näkösyvyys oli etenkin Liesjärvellä normaalia alhaisempi, mikä haittasi upos- ja pohjalehtisen kasvien havainnointia. Kohdejärvien kasvillisuuskartat tehtiin vuonna 2003 viistokuvatun 1: mittakaavaisen ilmakuva-aineiston avulla. Aineisto oikaistiin peruskarttakoordinaatistoon Maanmittauslaitoksen digitaalisen peruskartan avulla. 5.2 Kasvillisuuslinjat Kasvillisuuden seurantaa varten kummallekin järvelle perustettiin kymmenen kasvillisuuslinjaa soveltaen Venetvaaran (esim. Venetvaara ym. 1993) kehittämää menetelmää. Kukin viisi metriä leveä linja koostui peräkkäisistä 5 5 näytealoista. Linjan alkupää sijoitettiin keskimääräisen vedenpinnan korkeuden tasolle eli vesi- ja rantakasvillisuuden rajalle. Alkupiste (ensimmäisen näytealan sisäsivun keskikohta) paikannettiin GPS-paikantimella (liitteet 1 ja 2). Linja suunnattiin kohtisuoraan rantaviivasta ulapalle. Linja ja näytealat rajattiin kahdella linjanarulla, joiden alku- ja loppupää sijoitettiin viiden metrin päähän toisistaan. Linjanaruihin viiden metrin välein sijoitetut kohot toimivat näytealojen kulmina. Linjojen pituus määräytyi rannan kaltevuuden perusteella siten, että viimeinen näyteala sijoittui joko kahden metrin syvyyteen tai kasvillisuusvyöhykkeiden ulkoreunaan. TAULUKKO 1 Peittävyysarvoja vastaavat prosenttiarvot. peittävyysarvo peittävyysprosentti % % % % % % % % % Liesjärvellä alle puolen metrin syvyydellä sijaitsevat näytealat tutkittiin kahlaamalla ja syvemmällä sijaitsevat pintasukeltamalla. Äimäjärvellä näytealat tutkittiin havainnoimalla näytealojen kasvillisuutta pinnalta käsin ja haravaa apuna käyttäen. Kultakin näytealalta merkittiin ylös havaitut lajit peittävyyksineen 1-9 asteikolla (taulukko 1). Putkilokasvit ja vesisammalet määritettiin lajitasolle, lukuun ottamatta joitakin hankalasti määritettäviä lajeja tai yksilöitä, kuten kukinnottomia palpakoita (Sparganium ssp.). Taksonien nimeäminen perustui Retkeilykasvioon (Hämet-Ahti ym. 1998) ja Suomen sammalet julkaisuun (Ulvinen ym. 2000). Liesjärven kasvillisuuslinja-aineisto on esitetty liitteessä 1 ja Äimäjärven liitteessä Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

13 6 TULOKSET 6.1 LIESJÄRVEN KASVILLISUUS A Soukkajärvi Yleiskuvaus Soukkajärvi on Juuriniemenselän koilliskulmasta aukeava kolme kilometriä pitkä ja metriä leveä lahti, jonka kautta Liesjärven vedet virtaavat järven lasku-uomaan eli Turpoonjokeen. Lahti on enimmäkseen 1-2 metriä syvä. Soukkajärven länsirannat ovat kovapohjaisia moreenirantoja. Itärannalla Karjusillan ja Karkauslammin eteläpuolella on harjualue. Itäranta on pääosin hietapohjaa. Karkauslamminojan kohdalla on turvetta. Pieniä mutapohjaisia ja turverantaisia poukamia on paikoitellen muuallakin. Soukkajärven keskiosan vesikasvillisuutta luonnehtivat runsaat ja laajat vesisammalkasvustot ja pohjoispäätä runsas ilmaversois- ja kelluslehtikasvillisuus. Soukkajärven keskisyvissä (1,5-2,0 metriä) osissa vesisammalten massakasvustot peittävät pohjan laajalla alueella kokonaan. Sammalkasvustot koostuvat pääasiassa upossirppisammaleesta (Drepanocladus sordidus) ja lettolierosammaleesta (Scorpidium scorpioides). Rantamatalan ja vesialueen keskiosien väliin jäävässä vaihettumisvyöhykkeessä, missä vesisammalkasvustojen tiheys on hieman pienempi, runsaan vesikasvillisuuden pääosakkaita ovat pohjalehtiset, kelluslehtiset ja uposlehtiset vesikasvit. Runsaimpia kasveja ovat hapsiluikka (Eleocharis acicularis), nuottaruoho (Lobelia dortmanna), ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), isoulpukka (Nuphar lutea) ja lumme (Nymphaea alba). Ilmaversoiset ovat niukkoja, koska rantatörmä on vesirajan alapuolella jyrkähkö, jolloin matalan (alle 1,0 metriä) veden vyöhyke jää kapeaksi. Soukkajärven matalassa pohjoispäässä kasvillisuus on yhä runsasta, mutta valta-asema siirtyy vesisammalilta kelluslehtisille ja ilmaversoisille. Lumpeen ja järvikortteen (Equisetum fluviatile) kasvustot ovat vallanneet matalat liettyneet pohjat laajoilta alueilta. Karjusillan lahden pohjukassa on tehty vesikasvillisuuden niittoa vuonna 2003, minkä seurauksena kortteikkojen ala on tilapäisesti supistunut. KUVA 1 Soukkajärven pohjoispään (osa-alue 2) järvikortevaltaista ilmaversoiskasvillisuutta. Tämä nk. ylälampi ruopattiin osin syksyllä Kuva Teppo Häyhä. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 10

14 Kasvillisuuskuviot 1. Nymphaea Potamogeton. Runsasta kelluslehtisvaltaista kasvillisuutta matalan (0,3-1,5 metriä) veden ohuelti liettyneellä hiekkamoreenipohjalla. Valtalajeina kasvavat lumme ja uistinvita (Potamogeton natans). Muista kelluslehtisistä kuviolla kasvavat isoulpukka ja palpakko (Sparganium sp.). Ilmaversoiskasvillisuus on niiton takia niukkaa. Uposlehtisistä pieniä kasvustoja muodostavat ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) ja ruskoärviä. Vesisammalista isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica) kasvaa virtapaikoissa kiviin kiinnittyneenä. Kapeassa rantamatalan vyöhykkeessä niukkoina kasvavat järvikorte, ratamosarpio (Alisma plantabo-aquatica), pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) ja rantapalpakko (Sparganium emersum). KARTTA 1 Soukkajärven (osa-alue A) kasvillisuuskuviot. 11. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

15 2. Equisetum Nymphaea. Kuten kuvio 1, mutta vesialuetta on niitetty vain vähän. Järvikortteen yhtenäiset harvahkot kasvustot peittävät noin puolet vesialueesta. Toisena valtalajina kasvaa lumme. 3. Nuphar Potamogeton. Runsasta kelluslehtisvaltaista kasvillisuutta matalan (0,3-1,5 metriä) veden liettyneellä hiekkamoreenipohjalla. Valtalajit lumme, uistinvita ja isoulpukka ovat levittäytyneet runsaina koko vesialueelle. Muista kelluslehtisistä palpakkoa kasvaa kohtalaisen runsaasti. Matalan (0-0,8 metriä) veden ilmaversoisvyöhyke jää rannan kaltevuuden takia kapeaksi. Lisäksi ilmaversoisia on vähentänyt useana vuonna (viimeksi vuosina ) tehty vesikasvillisuuden niitto. Rantamatalaan paikoittain pieniä kasvustolaikkuja muodostavat järvikorte, ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja pullosara (Care rostrata). Pohja- ja uposlehtiset ovat niukkoja. Ruskoärviällä on muutamia laikkukasvustoja syvimmissä osissa. 4. Nymphaea Potamogeton. Runsasta kelluslehtisten, vesisammalten ja ilmaversoisten muodostamaa kasvillisuutta matalalla (alle 1,5 metriä) mutapohjalla. Kelluslehtisistä runsaina kasvavat lumme, isoulpukka, uistinvita ja palpakko. Rantamatalassa 0-10 metrin etäisyydellä rannasta on laikuittaisia ilmaversoiskasvustoja, jotka koostuvat järvikortteesta, viiltosarasta (Care acuta) ja kovapohjaisilla paikoilla rantaluikasta (Eleocharis palustris). Karkauslamminojan suulla kapea turvepohjainen rantaluhta. Ilmaversoisten seassa ja syvemmälläkin kasvaa yleisesti vaalealahnaruohoa (Isoëtes echinospora). Uposlehtisistä kuviolla niukkoina kasvavat ahvenvita, ruskoärviä ja pikkupalpakko (Sparganium natans). Lettolierosammaleen ja upossirppisammaleen muodostamat vesisammalkasvustot ovat runsaita yli metrin syvyydellä. 5. Care Ranunculus. Runsaudeltaan vaihtelevaa rantamatalan (0-0,7 metriä) ilmaversoisvaltaista kasvillisuutta enimmäkseen hiekka- ja hietamoreenipohjalla. Suojaisissa pienissä poukamissa on mutapohjaisia osia. Rantamatalan kasvillisuusvyöhyke ulottuu yleisimmin 10 metrin ja enimmillään 20 metrin päähän rannasta. Kasvillisuus on vakiintumatonta kesämökkirantojen niiton ja jääeroosion takia. Runsain ilmaversoiskasvi on pullosara. Järvikortetta ja rantaluikkaa kasvaa harvakseltaan, ja järviruo olla (Phragmites australis) on useita laikkukasvustoja. Pohjalehtisistä rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) kasvaa runsaasti koko kuvion alueella, mutta muu uposkasvillisuus samoin kuin vesisammaleet ovat niukkoja. 6. Phragmites. Kuten kuvio 5, mutta valtalajina kasvaa järviruoko. Ruovikko on enimmäkseen sen verran tiheää (30-50 versoa neliömetrillä), että upos- ja pohjalehtisten kasvustot jäävät niukoiksi. 7. Eleocharis Scorpidium. Rantamatalan ja keskisyvän veden väliin jäävällä osalla (0,7-1,5 metriä) on melko runsasta eri elomuodoista koostuvaa kasvillisuutta. Vesisammalet ja pohjalehtiset ovat vallitsevia. Pohjalehtisistä hapsiluikka, nuottaruoho ja äimäruoho (Subularia aquatica) kasvavat runsaina. Vesisammalista lettolierosammal ja upossirppisammal muodostavat laajoja löyhiä peitteitä pohjan yläpuolelle. Niukempina kasvavat järvikuirisammal (Calliergon megalophyllum), hiussirppisammal (Drepanocladus longifolius), isonäkinsammal ja suvantonäkinsammal (Fontinalis dichelymoides). Harvahkot kelluslehtiskasvustot koostuvat isoulpukasta, lumpeesta, uistinvidasta ja palpakosta. Uposlehtisistä ruskoärviä on kohtalaisen runsas, ahvenvita niukka. 8. Drepanocladus Scorpidium. Soukkajärven keskisyvissä (1,5-2,0 metriä) osissa pohjan päällä on vesisammalmassoja lähes yhtenäisenä peitteenä. Valtalajeina kasvavat upposirppisammal ja lettolierosammal. Seuralaislajisto on niukkaa. Muiden vesisammalten (kuvio 7) lisäksi paikoitellen kasvaa järvisilopartaa (Nitella fleilis) ja kelluslehtistä palpakkoa. 9. Phragmites. Matalan veden (0-1,0 metriä) ilmaversoisvaltaista kasvillisuutta osaksi mutapohjaiseksi liettyneellä kivikkoisella hiekkamoreenipohjalla. Valtalajina kasvavan järviruo on kasvustot ovat harvahkoja, mutta versotiheys kasvaa jonkin verran matalimmissa osissa. Ruovikko korvautuu paikoin järvikortteella ja pullosaralla, joilla kummallakin on useita suppeita laikkukasvustoja. Harvahkot kelluslehtiskasvustot koostuvat lumpeesta, isoulpukasta ja uistinvidasta. Pohjalehtisistä kuviolla kasvavat hapsiluikka, rantaleinikki, vaalealahnaruoho ja nuottaruoho. Näistä rantaleinikki on runsain. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 12

16 TAULUKKO 2 Osa-alueen A vesikasvit kuvioittain Alisma plantago-aquatica Care acuta Care lasiocarpa Care rostrata Eleocharis acicularis Eleocharis palustris Elodea canadensis Equisetum fluviatile Glyceria fluitans Iris pseudacorus Isoëtes echinospora Isoëtes lacustris Juncus supinus Lobelia dortmanna Myriophyllum alterniflorum Nuphar lutea Nymphaea alba Phragmites australis Potamogeton natans Potamogeton perfoliatus Potentilla palustris Ranunculus reptans Sagittaria sagittifolia Schoenoplectus lacustris Sparganium emersum Sparganium natans Sparganium sp. Subularia aquatica Typha latifolia Calliergon megalophyllum Drepanocladus longifolius Drepanocladus sordidus Fontinalis antipyretica Fontinalis dichelymoides Scorpidium scorpioides Nitella fleilis KUVA 2 Soukkajärvessä Karjusillan yläpuolella (osa-alue 3) on kelluslehtisten luonnehtima lahdelma, jota ruopattiin syksyllä Heli Jutila Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

17 B Honkalahti Paskanta Yleiskuvaus Osa-alueen pohjoisosassa Honkalahden rannoilla on yli sadan metrin leveydeltä matalaa hietapohjaa. Vastaavanlainen hietapohjainen matalikko on osa-alueen eteläpäässä, Paskakannan niemen pohjoispuolella. Hietapohjilla on enimmäkseen niukkaa pohjalehtisten luonnehtimaa kasvillisuutta. Matalissa osissa on paikoittasia rantaluikan (Eleocharis palustris), järvikortteen (Equisetum fluviatile) tai pullosaran (Care rostrata) muodostamia ilmaversoiskasvustoja. Kellus- ja uposlehtinen kasvillisuus on niukkaa. Vanajassuonlahti on matala, rantojen läheltä pehmeäpohjaiseksi liettynyt lahti. Rantamatalan ilmaversoiskasvustot koostuvat järvikortteesta ja järviruo osta (Phragmites australis). Kasvustoja halkoo kaksi venerannan avovesiväylää. Vesisammalista upossirppisammaleen (Drepanocladus sordidus) ja lettolierosammaleen (Scorpidium scorpioides) kasvustot ovat runsaita 0,7-1,5 metrin syvyydellä. Ilmaversoisvyöhykkeen ulkopuolella, 1,0-2,0 metrin syvyydellä on harvahkoja uposlehtiskasvustoja, kelluslehtisistä laikuittain isoulpukkaa (Nuphar lutea) sekä kohtalaisen runsaasti pohjalehtisiä kuten äimäruoho (Subularia aquatica), nuottaruoho (Lobelia dortmanna), rantaleinikki (Ranunculus reptans), vaalealahnaruoho (Isoëtes echinospora) ja hapsiluikka (Eleocharis acicularis). Osa-alueen eteläosassa sekä Vanajassuonlahden niemessä vallitsevat kaltevat kovapohjaiset moreenirannat. Aallokkoisilla paikoilla vesiraja ja rantarinne ovat huuhtoutuneet kivikkoisiksi ja lohkareisiksi. Kasvillisuus on hyvin niukkaa ja täysin kasvittomat alueet laajoja. Niukkaa pohja-, upos- tai kelluslehtistä kasvillisuutta on paikoin jääeroosiovyöhykkeen alapuolella eli yli 0,7 metrin syvyydessä, missä pieniä kasvustoja muodostavat ahvenvita (Potamogeton perfoliatus), hapsiluikka ja isoulpukka. Rantamatalan suppealla osalla on laikuittain pieniä ilmaversoiskasvustoja. Paikoittaisina vesirajassa kasvavat rantaluikka, rantaleinikki, pullosara, jouhisara (Care lasiocarpa) ja viiltosara (C. acuta). Kasvillisuuskuviot 10. Ranunculus Eleocharis. Melko runsasta matalan (0-0,8 metriä) veden pohjalehtistä ja ilmaversoista kasvillisuutta hietapohjalla. Pohjalehtisistä valtalajina kasvaa rantaleinikki. Enimmäkseen niukkoina kasvavien hapsiluikan, nuottaruohon, vaalealahnaruohon ja äimäruohon runsaus lisääntyy hieman kuvion syvimmissä osissa. Ilmaversoisista rantaluikkaa kasvaa laajalti ja paikoin runsaastikin koko kuvion alueella. Alle puolen metrin syvyydellä on myös järvikortteen ja ojasorsimon (Glyceria fluitans) laikkukasvustoja. Vesisammalista lettolierosammalta kasvaa runsaanpuoleisesti puolen metrin syvyydeltä alkaen. 11. Eleocharis Potamogeton. Niukkaa pohja- ja uposlehtistä kasvillisuutta matalan ja keskisyvän (0,8-2,0) veden hietapohjalla. Runsaimpina kasvavat pienet pohjalehtiset hapsiluikka, rantaleinikki ja äimäruoho. Uposlehtisistä ahvenvitaa on paikoitellen ja ruskoärviää (Myriophyllum alterniflorum) niukasti. Lettolierosammalta kasvaa pohjan päällä laajalti yksittäisinä versoina ja pieninä versoryhminä. 12. Equisetum Eleocharis. Kuten kuviot 10 ja 11, mutta valtalajina kasvaa järvikorte, jonka kasvustot ulottuvat vesirajasta 1,8 metrin syvyyteen. Järvikortteen tiheys on yli metrin syvyydellä versoa neliömetrillä ja vesirajan tuntumassa enimmillään noin 50 versoa neliömetrillä. Runsaimmat seuralaiset ovat lettolierosammal, rantaleinikki, hapsiluikka, ja vaalealahnaruoho. Lettolierosammalen kasvustot ovat runsaimmillaan 0,5-1,5 metrin syvyydellä. Tavallisimpien pohjalehtisten lisäksi kuviolla kasvaa harvakseltaan oikovesirikkoa (Elatine orthosperma). 13. Equisetum - Scorpidium. Melko runsasta matalan (0-1,5 metriä) veden ilmaversoiskasvillisuutta osaksi liettyneellä hietamoreenipohjalla. Valtalajina kasvavan järvikortteen tiheys (10-50 versoa neliömetrillä) on suurimmillaan vesirajassa. Toinen valtalaji on lettolierosammal, jota kasvaa erityisen runsaasti 0,5-1,5 metrin syvyydellä. Osa sammalmassoista on upossirppisammalta (Drepanocladus sordidus). Pohjalehtisistä nuottaruoho ja rantaleinikki kasvavat kohtalaisen runsaina, Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 14

18 vaalealahnaruoho niukkana. Uposlehtisistä yli metrin syvyydellä kasvavat niukkoina ahvenvita ja ruskoärviä. Vesirajassa järvikortteen seuralaisia ovat jouhisara, ratamosarpio (Alisma plantagoaquatica) ja kurjenjalka (Potentilla palustris). 14. Phragmites - Scorpidium. Runsasta matalan (0-0,8 metriä) veden ilmaversois- ja vesisammalkasvillisuutta ohuelti mutapohjaiseksi liettyneellä hietapohjalla. Valtalajeja ovat järviruoko ja lettolierosammal. Pohjalehtisten ja muiden seuralaisten kasvustot ovat runsaimpia ruovikkovyöhykettä halkovissa kahdessa avovesiaukossa, joissa kasvavat hiussirppisammal (Drepanocladus longifolius), oikovesirikko, uistinvita (Potamogeton natans), ahvenvita, rantaleinikki, hapsiluikka ja rantaluikka. KARTTA 2 Osa-alueen B (Honkalahti - Paskakanta) kasvillisuuskuviot. 15. Scorpidium Nuphar. Kohtalaisen runsasta vesisammalten vallitsemaa kasvillisuutta ohuelti liettyneessä lahdessa matalassa ja keskisyvässä (0,8-2,2 metriä) vedessä. Runsaat vesisammalkasvustot koostuvat lettolierosammaleesta ja upossirppisammaleesta lettolierosammaleen ollessa vallitsevampi. Pohjalehtisistä kuviolla kasvavat kohtalaisen runsaina äimäruoho, nuottaruoho, rantaleinikki, vaalealahnaruoho ja hapsiluikka. Kelluslehtisistä palpakko (Sparganium sp.) ja varsinkin isoulpukka runsastuvat vallitseviksi lahden eteläosan mutapohjaisissa osissa. Paikoittaiset ahvenvidan ja ruskoärviän uposlehtiskasvustot sijoittuvat 1,0-2,2 metrin syvyyteen. 16. Eleocharis Nuphar. Niukkaa eri elomuodoista koostuvaa kasvillisuutta kaltevan ja kovapohjaisen lahden matalissa ja keskisyvissä (0-2,2 metriä) osissa. Rantamatalan (alle 1,0 metriä) alue on rannan kaltevuuden takia kapea, joten vesirajan tuntumaan keskittyvä ilmaversoiskasvillisuus on niukkaa. Paikoittain pieniä kasvustoja muodostavat rantaluikka, järvikorte, järviruoko, jouhisara ja pullosara. Pohjalehtisten, joista rantaleinikki on runsain, kasvustot sijoittuvat 0-1,5 metrin syvyyteen. Keskisyvässä vedessä on muutamia kelluslehtisten laikkukasvustoja. Nämä koostuvat enimmäkseen 15. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6

19 isoulpukasta ja vähäisemmässä määrin uistinvidasta ja palpakosta. Uposlehtisistä niukkoina kasvavat ahvenvita ja ruskoärviä. 17. Potamogeton. Keskisyvän ja matalan veden (1,0-2,5 metriä) kohtalaisen runsasta uposlehtiskasvillisuutta hiekkamoreenpohjalla. Valtalaji on ahvenvita. 18. Eleocharis Equisetum. Melko niukkaa pohjalehtisten ja ilmaversoisten luonnehtimaa kasvillisuutta hiekkamoreenipohjalla matalassa ja keskisyvässä (0,3-2,5 metriä) vedessä. Valtalajeina kasvavat järvikorte, hapsiluikka ja rantaleinikki. Pohjalehtisistä kuviolla kasvavat lisäksi vaalealahnaruoho, nuottaruoho ja äimäruoho. Yli metrin syvyisessä vedessä on paikoitellen ahvenvidan ja ruskoärviän muodostamia uposlehtiskasvustoja. Kelluslehtisistä isoulpukka on niukka. 19. Equisetum. Matalan (0-0,5 metriä) veden ilmaversoiskasvillisuutta ohuelti liettyneellä hiekkapohjalla. Valtalajina kasvavan järvikortteen tiheys on versoa neliömetrillä. Seuralaislajisto koostuu pohjalehtisistä, joista kuviolla kasvavat hapsiluikka ja rantaleinikki. Rantaviivan tuntumassa kasvavat myös pullosara ja rantakukka (Lythrum salicaria). Syvimmissä osissa kasvaa niukasti isoulpukkaa. 20. Potamogeton Eleocharis. Hyvin niukkaa ja laikuittaista kaltevan kovapohjaisen moreenirannan (Tukkilahden pohjoisrannalla myös kalliota) kasvillisuutta matalassa ja keskisyvässä (0-2,5 metriä) vedessä. Täysin kasvittomat alueet ovat laajoja. Niukkaa pohja-, upos- tai kelluslehtistä kasvillisuutta on paikoin jääeroosiovyöhykkeen alapuolella eli yli 0,7 metrin syvyydessä, missä pieniä kasvustoja muodostavat ahvenvita, hapsiluikka ja isoulpukka. Vesirajassa kasvavat paikoittain niukkoina rantaluikka, rantaleinikki, pullosara, jouhisara ja viiltosara. TAULUKKO 3 Osa-alueen B kasvit kuvioittain Alisma plantago-aquatica Care acuta Care lasiocarpa Care rostrata Elatine orthosperma Eleocharis acicularis Eleocharis palustris Equisetum fluviatile Glyceria fluitans Isoëtes echinospora Lobelia dortmanna Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Myriophyllum alterniflorum Nuphar lutea Phragmites australis Potamogeton natans Potamogeton perfoliatus Potentilla palustris Ranunculus reptans Sparganium emersum gramineum Sparganium sp. Subularia aquatica Typha latifolia Calliergon megalophyllum Drepanocladus sordidus Scorpidium scorpioides Nitella fleilis Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. 16

20 KUVA 3 Vanajassuonlahti, Palonnokka ja Honkalahden eteläosa (kasvillisuuskuviot 10, 11, 13, 14, 15 ja 20). Kelluslehtisistä palpakko (Sparganium sp.) ja varsinkin isoulpukka muodostavat ulapan puolella näkyvät laajahkot kasvillisuuskuviot. C Matolahti Yleiskuvaus Juuriniemen ja Hiiliniemen väliin jäävä Matolahti on laajalti matala, enimmäkseen hiekka- ja hietapohjainen. Juuriniemen rannat ovat hiekkaa, Hiiliniemen moreenia ja lahdelman pääosin hietaa. Mutapohjaisiksi liettyneitä kohtia on vain vähän. Matolahden vesikasvillisuudessa voidaan erottaa kolme syvyyden mukaista vyöhykettä. Sisimmässä, enimmäkseen vain kymmenen metriä leveässä, ja jonkin verran liettyneessä, vyöhykkeessä on runsaanpuoleista järvikortteen (Equisetum fluviatile) tai järviruo on (Phragmites australis) muodostamaa ilmaversoiskasvillisuutta, johon kuuluu muutamia rantavyöhykkeen kasveja kuten pullosara (Care rostrata), ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) ja rantaleinikki (Ranunculus reptans). Pohjalehtisten runsaus luonnehtii lahden kasvillisuutta puolen metrin syvyydeltä alkaen. Runsaimpina kasvavat hapsiluikka (Eleocharis acicularis), nuottaruoho (Lobelia dortmanna), vaalealahnaruoho (Isoëtes echinospora) ja äimäruoho (Subularia aquatica). Pohjalehtisten vallitsema laaja alue jakautuu matalampaan (0,5-1,3 metriä) ja syvempään (1,0-2,0 metriä) osaan. Matalammalla osalla järvikortteen ja -ruo on kasvustot ovat tiheähköjä, kun taas syvemmällä osalla on ilmaversoisten sijasta enemmän uposlehtisiä. Kasvillisuuskuviot 21. Nuphar Sparganium. Hiiliniemen melko niukkaa matalan (0-1,5 metriä) veden kelluslehtisvaltaista kasvillisuutta kaltevasti viettävällä hiekkamoreenipohjalla. Valtalajina kuvion itäosassa kasvaa isoulpukka (Nuphar lutea) ja länsiosassa siimapalpakko (Sparganium gramineum). Pohjalehtisistä nuottaruohoa ja vaalealahnaruohoa kasvaa harvakseltaan. Alle puolen metrin syvyydessä on harvakseltaan järvikortetta ja heinävitaa (Potamogeton gramineum). 17. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6