Talvivaara Projekti Oy

Transkriptio

1 9M Kolmisoppi/Sauvola Talvivaara Projekti Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Osa IV b Vesikasvillisuuskartoitus

2 9M Talvivaaran vesikasvillisuuskartoitus 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUALUEIDEN KUVAUS 1 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 2 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Kolmisoppi Kalliojärvi Kivijärvi Talvilahti 7 5 YHTEENVETO 8 6 KIRJALLISUUS 9 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Järvien sijainti Kasvillisuuslinjojen sijainti Kolmisopen kasvillisuuslinjojen tulokset Kalliojärven kasvillisuuslinjojen tulokset Kivijärven kasvillisuuslinjojen tulokset Talvilahden kasvillisuuslinjojen tulokset Kolmisopen linjojen valokuvat Kalliojärven linjojen valokuvat Kivijärven linjojen valokuvat Talvilahden linjojen valokuvat Kooste ilmakuvista Pöyry Environment Oy Tiina Sauvola Hanna Sivén Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh. (08) sähköposti [email protected]

3 9M JOHDANTO Vesikasvillisuuden tarkkailu neljässä järvessä: Kolmisoppi, Kalliojärvi, Kivijärvi ja Jormasjärvi, liittyy Talvivaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuun. Talvivaaran kaivoksella louhitaan biokasaliuotuksella rikastettavaa malmia. Kaivos tuottaa kuparisulfidia, sinkkisulfidia ja nikkeli-kobolttisulfidia (Pöyry Environment Oy 2007, täydennetty 2008). Vesikasvillisuuden tilaa selvitettiin ilmakuvausten ja maastossa tehtävien kasvillisuuden linjalaskentojen avulla ensimmäisen kerran vuoden 2008 syyskuun alussa. Järvien sijainnit on esitetty liitteen 1 kartalla ja vesikasvillisuuslinjat liitteen 2 kartalla. Järvistä yksi: Kolmisoppi, sijaitsee Talvivaaran kaivospiirin alueella. Muut kolme järveä sijaitsevat kaivospiirin läheisyydessä. Linjojen koordinaattipisteet merkittiin muistiin. Linjoilta määritettiin vesisyvyys, yleispiirteiset kasvillisuusvyöhykkeet ja niiden etäisyys rannasta sekä yleisimmät kasvilajit peittävyysarvioineen. Kartoituksen apuna käytettiin valokuvausta. Kasvillisuuskartoitus kuuluu olennaisena osana vesistöjen perusselvityksiin ja sen avulla voidaan havaita pidemmällä aikavälillä vesiympäristössä tapahtuvia muutoksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2000/60/EY) mukaisesti järvien vesikasvillisuutta tulisi tarkastella kasvillisuuden koostumuksen ja runsaussuhteiden perusteella. Myös tämän vesikasvillisuustarkkailun tavoitteena on kiinnittää huomiota vesikasvien lajikoostumukseen ja runsauteen. Tässä raportissa esitetään lähtötilanteen (v. 2008) vesikasvillisuuden ilmakuvausten ja maastossa tehtyjen kartoitusten tulokset. Tarkkailua jatketaan maastossa tehtävillä linjalaskennoilla seuraavan kerran v. 2010, minkä jälkeen seuranta toteutetaan viiden vuoden välein. Ilmakuvaukset tehdään kymmenen vuoden välein (seuraavan kerran v. 2018). 2 TARKKAILUALUEIDEN KUVAUS Talvivaaran kaivosalue sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km² (Pöyry Environment Oy 2007). Talvivaaran alue sijaitsee Kainuun vaarajakson alueella, jolle on tyypillistä metsien, soiden, lampien ja järvien vuorottelu (Eurola 1999). Vaaroilla kasvaa kuusi- ja mäntymetsää. Vaarajaksojen välissä olevilla alavilla mailla on soita ja lampia. Talvivaaran alue sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueiden vedenjakaja-alueella. Osa vesistöistä sijaitsee Oulujoen vesistöalueella (59) olevalla Jormasjärven valuma-alueella (59.88). Loput vesistöistä sijaitsevat Vuoksen vesistöalueella (4) olevalla Nurmijoen vesistöalueella (4.64, Ekholm 1993). Talvivaaran alue kuuluu karjalaiseen liuskevyöhykkeeseen (Kainuun liuskekivijakso, Kalliola 1973), jossa vallitsevana kivilajina ovat kvartsiitti, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Talvivaaran mustaliuskealueen vesistöjen vesi on humuspitoista ja hapanta (Lapin vesitutkimus Oy 2005). Kolmisoppi sijaitsee Sotkamon kunnan alueella Oulujoen vesistöalueen (59) eteläreunalla. Se on suurin kaivosalueella sekä Tuhkajoen valuma-alueella (59.885) sijaitsevista järvistä. Tuhkajoen valuma-alue kuuluu Jormasjärven valuma-alueeseen (59.88). Komisopesta vedet laskevat Tuhkajoen kautta Jormasjärven Talvilahteen (Ekholm 1993). Järven suurin pituus on noin 2970 m ja sen pinta-ala on 200 ha (Valtion ympäristöhallinto 2008). Kalliojärvi sijaitsee myös Sotkamon kunnan alueella, Oulujoen vesistöalueen (59) eteläreunalla. Se on pieni järvi Tuhkajoen valuma-alueella (59.885). Kalliojärvi sijaitsee kaivosalueen läheisyydessä ja sen vedet laskevat Kalliojokena Kolmisoppeen (Ekholm 1993). Kalliojärvi on pohjois-eteläsuuntaisesti pituudeltaan noin m ja sen pinta-ala on 27 ha (Valtion ympäristöhallinto 2008).

4 9M Kivijärvi sijaitsee Kajaanin kunnassa Vuoksen vesistöalueen (4) pohjoisreunalla. Se kuuluu Nurmijoen alueeseen (4.64) ja on suurin Kivijoen valuma-alueen (4.645) järvistä. Kivijärvestä vedet laskevat Kivijokea pitkin Kivijärven eteläpuolella sijaitsevaan isoon Laakajärveen (Ekholm 1993). Kivijärven suurin pituus on m ja se on pinta-alaltaan 188 ha (Valtion ympäristöhallinto 2008). Jormasjärvestä vesikasvillisuustarkkailun alueeksi oli rajattu järven eteläinen Talvilahti. Jormasjärvi sijaitsee kokonaisuudessaan Sotkamon kunnan alueella ja kuuluu Oulujoen vesistöalueeseen (59). Jormasjärvellä on oma valuma-alueensa (59.88). Jormasjärvestä vedet laskevat edelleen Nuasjärveen (Ekholm 1993). Järvi on suuri, sen suurin pituus on noin 10 km ja leveys 4,3 km. Jormasjärven pinta-ala on yli ha ja sen keskisyvyys on 5,82 m. Talvilahden alue on pituudeltaan noin 2,8 km ja leveydeltään 1,2 km (Valtion ympäristöhallinto 2008). Tutkittujen järvien nykyiset vesistökuormittajat ovat Jormasjärven ja Laakajärven valumaalueilla sijaitsevat turvetuotantoalueet. Raiskiosuon turvetuotantoalueen vedet valuvat Lumijoen kautta Kivijärveen ja sieltä edelleen Laakajärveen. Jormasjärven Talvilahteen puolestaan valuvat Naurissuo-Veneheitto turvetuotantoalueen vedet. Vesistöihin tulee myös hajakuormitusta harvasta asutuksesta, vähäisestä maataloudesta ja metsätaloudesta sekä lomaasutuksesta (Lapin vesitutkimus Oy 2005). 2 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Talvivaaran vesikasvillisuuden ilmakuvaus tehtiin vuonna 2008 syyskuun alussa, jolloin vesikasvit ovat parhaiten määritettävissä. Ilmakuvausten tarkoituksena on luoda yleiskuva vesikasvillisuudesta sekä antaa tietoa kasvustojen sijoittumisesta ja määrästä. Ilmakuvaus tapahtui lentokoneesta 200 metrin korkeudesta. Järvistä otetut ilmakuvat ovat viistoilmakuvia. Vuonna 2008 ilmakuvauksen avulla määritettiin lähtötilanne ja alustavat paikat kasvillisuuslinjoille ennen maastossa suoritettua linjalaskentaa. Tarkempi vesikasvillisuuden määritys suoritettiin linjalaskentojen avulla heti ilmakuvausten jälkeen. Linjalaskennoilla kerätään tietoa kasvillisuusvyöhykkeistä, kasvilajistosta, lajien yleisyydestä ja runsaudesta sekä kasvusyvyyksistä. Jokaiselle järvelle perustettiin viisi linjaa, jotka pyrittiin sijoittamaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Alkuperäisellä kartalla linjojen sijainti oli määritetty karkealle tasolle ja tarkka sijoitus päätettiin maastossa ilmakuvien ja maastohavaintojen mukaan. Linjalaskentojen työryhmään kuului kaksi henkilöä Tiina Sauvola ja Pipsa Maikkula. Toinen teki kasvillisuuden lajimääritykset ja kirjasi tulokset. Molemmat tekivät yleisyys- ja peittävyysarvioinnit. Usein toinen henkilöistä toimi soutajana tai kahlaajana, toisen kirjatessa muistiinpanoja. Kasvillisuuslinjat perustettiin rannasta kohtisuoraan avoveteen. Linjojen sijoituskohdat merkittiin punaisella spraymaalilla rannassa olevaan puuhun tai kiveen. Linjojen alku- ja loppupäät määritettiin GPS-paikantimella ja lisäksi linjan suunta määritettiin rannasta kompassilla. Kasvillisuuslinja valokuvattiin rannasta linjan suuntaisesti sekä avovedestä rantaan päin. Linja alkoi ylävesirajasta, joka sijaitsi usein rantatörmän alapuolella, metsä- ja rantakasvillisuuden vaihettumisalueella. Linjat ulottuivat rannasta niin syvälle, kuin vesikasveja esiintyi. Linjan leveys oli 5 m. Linjan pituutta ja leveyttä mitattiin 100 m mittanauhalla. Tutkimuslinjojen vyöhykejako määritettiin valtalajin mukaan. Vyöhykkeiden osa-alueilta selvitettiin lajisto, jonka yleisyys ja peittävyys arvioitiin, myös pohjan laatu määritettiin. Vyöhykkeiden pituus mitattiin mittanauhan avulla ja vyöhykkeiden rajakohdista mitattiin kasvusyvyydet veneen airojen avulla. Jokaiselta kasvillisuuslinjalta määritettiin myös rantakasvillisuus vesirajasta. Vyöhykkeiden osa-alueista rannanpuoleiset käytiin läpi kahlaten kahluuhousut jalassa. Syvemmälle mentäessä osa-alueet käytiin läpi veneellä soutaen.

5 9M Uposkasvillisuus pyrittiin tarkastamaan vesikiikarin avulla. Jos näkösyvyys oli huono, apuna käytettiin haravaa, jolla irrotettiin pohjakasvillisuutta. Pohjan laatua kuvaavia luokkia olivat: kivi, hiekka, savi ja muta. Kasvillisuuden yleisyyttä ja peittävyyttä arvioitiin prosenttiasteikolla: 0.5, 1, 3, 5, 7, 10, 15, 20, 30, 40,, 100 %. Uposkasvillisuuden osalta peittävyysarviot jouduttiin tekemään sen mukaan, kuinka paljon kasveja nousi haravalla pohjasta. Näin toimittiin siksi, ettei linjalla ollut näkösyvyyttä pohjaan asti tai näkyvyys oli hyvin heikko. Uposkasveista otettiin näytteitä lajimääritystä varten. Vesikasvien yleisyys- ja runsausmääritykset sekä kasvupaikkavaatimukset perustuvat Suomen ympäristökeskuksen tekemään julkaisuun: Leka J., Toivonen H., Leikola N. ja Hellsten S. (2008). Vesikasvit suomen järvien tilan ilmentäjinä. Ekologisen tilaluokittelun kehittäminen. 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Talvivaaran mustaliuskealueen vesistöjen vesi on alueelle tyypillisesti humuspitoista ja hapanta. Humuspitoisuudeltaan korkeimmat tutkituista järvistä ovat Kolmisoppi ja Kalliojärvi. Jormasjärven humuspitoisuus on vain hieman yli puolet Kolmisopen arvoista. Myös Kivijärvi on runsashumuksinen. Kolmisoppi on myös muita tutkittuja järviä rehevämpi. Erityisesti klorofyllipitoisuuksien mukaan se voidaan luokitella runsastuottoiseksi järveksi. Vesistöjen laatuluokituksen mukaan Kolmisoppi luokitellaan tyydyttäväksi. Jormasjärvi ja Kivijärvi kuuluvat laatuluokkaan hyvä (Lapin vesitutkimus Oy 2005). Laatuluokituksen mukaiset arvot näkyivät myös järvien vesikasvillisuudessa. Tarkkailujärvien kasvillisuuslinjoilla havaitut vesikasvilajit on esitetty taulukossa 1. Kolmisoppi oli tutkituista järvistä rehevin. Sen lahdet ja rannat olivat itärantaa lukuun ottamatta kasvillisuudeltaan runsaita. Kolmisopella myös havaittiin eniten vesikasvilajeja. Vähiten kasvilajeja havaittiin Kivijärven vesikasvillisuuslinjoilla. Kivijärven linjat olivat keskimäärin muiden järvien linjoja lyhyempiä ja niillä havaittiin vain muutamia vesikasvilajeja. Jormasjärven linjoilta löydettiin niukkaravinteisia kasvupaikkoja suosivia lajeja. Kalliojärvi oli poikkeava muihin tutkittuihin järviin verrattuna. Se on tutkituista järvistä pienin ja tyypiltään erilainen. Kalliojärven rannat olivat suomaiset ja pohja mutaa, silti kasvillisuuslinjat jäivät melko lyhyiksi. Linjoilla havaittiin noin kuusi vesikasvilajia per linja. Taulukko 1 Tarkkailujärvien kasvillisuuslinjoilla havaitut vesikasvilajit. Kolmisoppi Kalliojärvi Kivijärvi Talvilahti järvikorte ulpukka järvikorte järvikorte järviruoko pullosara ulpukka järviruoko rantaluikka terttualpi pullosara ulpukka luhtasara palpakko vesisara pullosara jokapaikansara kurjenjalka järvikaisla vesisara vesisara järvikorte terttualpi jouhivihvilä ulpukka raate kurjenjalka terttualpi jouhivihvilä korpikastikka jouhivihvilä kurjenjalka terttualpi suoputki isonäkinsammal hapsiluikka siimapalpakko kiiltopaju nuottaruoho uistinvita hapsiluikka kurjenjalka lampisirppisammal rentukka hapsiluikka karvalehti lampisirppisammal ärviä 17 kpl 12 kpl 9 kpl 10 kpl

6 9M Kolmisoppi Kolmisoppi on mustaliuskealueelle tyypillinen humuspitoinen ja hapan järvi. Kolmisoppi on myös runsasravinteinen ja erityisesti klorofyllipitoisuuden mukaan runsastuottoinen (vuonna 2005 klorofylli-a pitoisuus oli 11,5 µg/l, Lapin vesitutkimus Oy 2005). Ilmakuvatulkinnan perusteella vesikasvillisuutta havaittiin Kalliojoen suulla, molemmin puolin Kuusiniemeä, Aittolahdessa sekä Niskalanlahden molemmin puolin. Kaikkein rehevintä vesikasvillisuus oli Kalliojoen suulla, jonka läheisyydessä sijaitsi ilmakuvilta havaittu työmaaalue. Myös Niskalanlahdessa sijaitsi työmaa-alue. Maastossa suoritetun havainnoinnin perusteella Kolmisopen länsiranta oli huomattavasti rehevämpi kuin itäranta. Itäranta oli jyrkkä ja siellä oli vähemmän vesikasvillisuutta. Myös Kolmisopen lahdet, erityisesti tutkimusalueelle rajatut Aittolahti ja Niskalanlahti ja järven keskellä oleva Kuusiniemi olivat reheviä. Aittolahdessa kasvaa erilaisia vesikasveja (rannoilla järviruokoa ja keskellä palpakkoa). Niskalanlahden pohjoisranta oli rehevää, mutta etelärannalla ei ollut juurikaan vesikasvillisuutta. Kolmisopen kasvillisuuslinjojen tulokset sisältäen linjoilla havaitut vesikasvilajit peittävyyksineen, vesikasvilajien muodostamat vyöhykkeet, linjan pituus ja syvyydet jokaisen vyöhykkeen lopusta, on koottu lomakkeelle liitteeseen 3. Myös rantakasvillisuus ja pohjanlaatu kirjattiin samalle lomakkeelle. Valokuvat Kolmisopelle perustetuista linjoista ovat liitteessä 7. Kolmisopen rannat ovat moreenipohjaisia kangasmetsiä, joiden kasvillisuus koostuu havupuista ja erilaisista varvuista. Varsinainen rantavyöhyke on kapea, noin metrin levyinen, jonka jälkeen alkaa kangasmetsä. Varsinaisen rantavyöhykkeen tyyppilajistoa ovat kurjenjalka (Potentilla palustris), korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja siniheinä (Molinia caerulea). Kolmisopelle perustettiin viisi vesikasvillisuuslinjaa, joilta havainnoitiin yhteensä 17 vesikasvilajia. Kolmisopessa on piirteitä korte-ruokotyypin (Equisetum-Phragmites-t.) järvistä (Eurola 1999). Valtalajeja ovat järvikorte (Equisetum fluviatile), järviruoko (Phragmites australis) ja rantaluikka (Eleocharis palustris), joiden muodostamien kasvustojen tiheys vaihtelee järven eri osissa. Lisäksi linjoilla esiintyi saroja (Carex sp.), hieman ulpukkaa (Nuphar lutea), jouhivihvilää (Juncus filiformis), terttualpia (Lysimachia thyrsiflora), siimapalpakkoa (Sparganium gramineum), uistinvitaa (Potamogeton natans), kurjenjalkaa (Potentilla palustris) ja vähän rentukkaa (Caltha palustris). Uposlehtisistä esiintyi ärviää (Myriophyllum sp.) linjalla viisi. Pohjaversoisia ja irtokeijujia esiintyi muutamalla linjalla, lajeina olivat mm. hapsiluikka (Eleocharis acicularis) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Kolmisopen linjalla 2 havaittiin myös yksi vesisammal, niukkaravinteisia kasvupaikkoja suosiva lampisirppisammal (Warnstorfia trichophylla). Kolmisopen linjat olivat joko hyvin pitkiä (yli 40 metriä) tai erittäin lyhyitä (alle 10 metriä) linjan sijainnista riippuen. Linjat 1 ja 5 sijaitsivat kasvillisuudeltaan karummissa, nopeasti syvenevissä kohdissa, mikä näkyi linjojen kasvillisuudessa ja pituudessa. Linja 1 sijaitsee Kolmisopen itärannalla, jossa järven ranta sivuaa Sopenvaaraa. Linja oli kasvillisuudeltaan niukkaa (5 vesikasvilajia) ja pituudeltaan lyhin järven linjoista, vain 6,5 metriä. Rantaviivaa lähinnä sijaitsi noin puoli metriä pitkä saravyöhyke (CAREX vyöhyke), joka muuttui selvärajaisesti kuusi metriä pitkäksi kortevyöhykkeeksi (EQUISETUM vyöhyke). Kortevyöhyke oli harva. Linja 5 sijaitsee Niskalahden etelärannalla, linja 1:sen kanssa samaisen Sopenvaaran länsipuolella. Linjan 5 kasvillisuus muistuttaa hieman linjan 1 kasvillisuutta, mutta rantaviivaa lähinnä olevalla vyöhykkeellä ei esiinny saroja vaan terttualpia. Terttualpivyöhyke (LYSIMACHIA vyöhyke) on noin metrin pituinen, jonka jälkeen tulee seitsemän metriä pitkä harva kortevyöhyke.

7 9M Linjat 2, 3 ja 4 olivat yli 45 metriä pitkiä ja vesikasvillisuudeltaan reheviä. Linja 2 sijaitsee Kolmisopen länsirannalla, Kuusiniemen ja Hovinlahteen tulevan patolinjan välissä. Linjalla 2 havaittiin yhteensä kuusi vesikasvilajia ja se oli pisin (54 m) järvelle perustetuista linjoista. Linja 2 muodostui kolmesta vesikasvillisuusvyöhykkeestä, joista vallitsevin oli 45 m pitkä ruokovyöhyke (PHRAGMITES vyöhyke), jolla järviruo on esiintyminen oli hyvin runsasta. Linja 3 sijaitsee Kolmisopen pohjoisosassa olevan Aittolahden itärannalla ja on hyvin rehevä. Linjalla 3 havaittiin neljä eri vesikasvivyöhykettä, joiden pituudet olivat 5-15 m. Linjan 3 rantaviivan läheisyydessä olevat luikka- (ELEOCHARIS ) ja ruoko- (PHRAGMITES ) vyöhykkeet ovat tiheämpiä kuin kauempana olevat korte-ruoko- (EQUISETUM PHRAGMITES) ja kortevyöhykkeet (EQUISETUM vyöhyke). Yhteensä linjalla 3 havaittiin 5 vesikasvilajia. Linjalla 4 havaittiin eniten vesikasvilajeja, niitä oli yhteensä kymmenen. Linja oli pituudeltaan 53 m ja se muodostui viidestä eri vesikasvillisuusvyöhykkeestä. Rannan puoleisissa kasvillisuusvyöhykkeissä vallitsevana lajina oli järvikorte, jonka runsaus vaihteli 40 %:sta 80 %:iin. Kortevyöhykkeiden (EQUISETUM vyöhyke) jälkeen linjalla 4 oli 10 m pitkä vitavyöhyke (POTAMOGETON vyöhyke), jossa kasvoi 80 % peittävyydeltä uistinvitaa. Vitavyöhykkeen jälkeen linjan kasvillisuus harveni ja avovedessä havaittiin muutamia palpakkoja. Linjalla 4 havaittiin myös yksi irtokeijuja (keratofyllidi) karvalehti, joka suosii runsasravinteisia kasvupaikkoja. Kurimo (1970) on luokitellut karvalehden voimakkaasti likaantuneen veden ilmentäjäksi, joka hyötyy erittäin paljon järven rehevöitymisestä. 4.2 Kalliojärvi Kalliojärvi on Kolmisopen tavoin humuspitoinen, hapan ja rehevä (Lapin vesitutkimus Oy 2005). Ilmakuvatulkinnan perusteella vesikasvillisuutta havaittiin Kalliojärven eteläisessä lahdessa sekä järven keskiosassa. Erityisesti Salmisesta laskevan joen suulla havaittiin vesikasvillisuutta. Ilmakuvien perusteella vesikasvillisuutta ei havaittu järven pohjoisosassa. Maastossa tehtyjen havaintojen perusteella Kalliojärven itäranta on kaakkoisosia lukuun ottamatta kallioinen ja kasvillisuudeltaan niukka. Järven eteläinen lahti on länsirannan tavoin rehevä. Ilmakuvatulkinnoista poiketen vesikasvillisuutta havaittiin myös Kalliojärven pohjoisosassa. Näkösyvyys on huono järven veden ollessa tummaa ja järvi on rannoilta mutapohjainen. Kalliojärven kasvillisuuslinjojen tulokset sisältäen linjoilla havaitut vesikasvilajit peittävyyksineen, vesikasvilajien muodostamat vyöhykkeet, linjan pituus ja syvyydet jokaisen vyöhykkeen lopusta on koottu lomakkeelle liitteeseen 4. Myös rantakasvillisuus ja pohjanlaatu ovat nähtävissä samalla lomakkeella. Valokuvat Kalliojärven linjoista ovat liitteessä 8. Kalliojärven rannat ovat luhtaisia ja paikoitellen hyllyvää suorantaa (lampireunusneva). Rantavyöhykkeen pituus vaihtelee metristä kymmeneen metriin ja sen tyyppilajistoon kuuluvat kurjenjalka (Potentilla palustris), korpikastikka (Calamagrostis purpurea), kiiltopaju (Salix phylicifolia) ja raate (Menyanthes trifoliata). Kalliojärven viidellä vesikasvillisuuslinjalla havaittiin yhteensä 12 vesikasvilajia. Kalliojärvi voidaan määrittää ulpukkatyypin (Nuphar t.) järveksi, jota luonnehtivat suorannan ulkoreunalla saravyöhyke ja vedessä kelluslehtivyöhyke. Veden alla voidaan havaita lampisirppi- (Warnstorfia trichophylla) ja rahkasammalia (Sphagnum sp., Eurola 1999). Järven valtalajeja ovat ulpukka (Nuphar lutea) ja pullosara (Carex rostrata). Lisäksi linjoilla esiintyi terttualpia (Lysimachia thyrsiflora), palpakkoa (Sparganium sp.), kurjenjalkaa (Potentilla palustris), järvikortetta (Equisetum fluviatile), raatetta (Menyanthes trifoliata), korpikastikkaa (Calamagrostis purpurea), suoputkea (Peucedanum palustre) sekä kiiltopajua (Salix phylicifolia). Pohjaversoisia ja vesisammalia esiintyi muutamalla linjalla, lajeina olivat niukkaja keskiravinteisissa kasvupaikoissa viihtyvät hapsiluikka (Eleocharis acicularis) ja lampisirppisammal (Warnstorfia trichophylla).

8 9M Kalliojärven linjat olivat keskenään hyvin samanlaisia. Linjat olivat pituudeltaan melko lyhyitä 7,5 metristä 16,5 metriin. Kaikissa linjoissa ulommaisena oli harva ulpukkavyöhyke (NUPHAR vyöhyke) ja rannanpuoleisin vyöhyke oli saravyöhyke (CAREX vyöhyke) lukuun ottamatta linjaa 5, joka muodostui ainoastaan ulpukkavyöhykkeestä. Ulpukkavyöhyke oli yleensä saravyöhykettä pidempi, mutta peittävyydeltään alhaisempi. Ulpukan peittävyydet jäivät alle 10 %, sarojen vallitessa vyöhykettään jopa 95 % peittävyydellä. Kalliojärven eteläpäässä sijaitsivat järven pisin ja lyhin linja: linja 1 (16,5 m) ja linja 2 (7,5 m). Linja 2:sen lyhyys johtui rannan nopeasta syvenemisestä. Linjoilla 1, 3 ja 4 havaittiin yhteensä kuusi vesikasvilajia, linjalla 5 lajeja havaittiin vain neljä ja linjalla 2 yhteensä kahdeksan vesikasvilajia. 4.3 Kivijärvi Kivijärvi on hapan ja lähialueen soilta laskevien vesien johdosta järvi luokitellaan runsaan humuksen järviin (Lapin vesitutkimus Oy 2005). Ilmakuvatulkinnan perusteella Kivijärvessä on vähän vesikasvillisuutta. Vesikasvillisuutta havaittiin vain järven pohjoisosassa, järveltä pois laskevan Lumijoen suulla sekä Rikkosenlahdessa. Suurimmat vesikasvillisuuden peittävyydet havaittiin Tankkilahdessa, lähellä leirintäaluetta. Kivijärvi on nimensä mukaisesti hyvin kivinen, järven syvyysvaihtelut ovat suuria ja isoja kiviä sijaitsee myös järven keskiosissa. Kivien lisäksi järvellä on paljon saaria. Kivijärven kasvillisuuslinjojen tulokset sisältäen linjoilla havaitut vesikasvilajit peittävyyksineen, vesikasvilajien muodostamat vyöhykkeet, linjan pituus ja syvyydet jokaisen vyöhykkeen lopusta on koottu lomakkeelle liitteeseen 5. Myös rantakasvillisuus ja pohjanlaatu ovat nähtävissä samalla lomakkeella. Valokuvat Kalliojärven linjoista ovat liitteessä 9. Kivijärven rannat ovat jyrkkiä ja kallioisia. Vesikasvivyöhykkeet ovat lyhyitä rantojen syventyessä nopeasti. Rannat rajautuvat tyypillisesti kangasmetsiin, tyypillisiä lajeja ovat mänty (Pinus sylvestris) ja erilaiset varvut. Kivijärven vesikasvillisuuslinjoilla havaittiin yhteensä yhdeksän vesikasvilajia. Kivijärvi voidaan luokitella järvikortetyypin (Equisetum- t.) järveksi. Järvikortetyypille ominaista on havumetsäranta ja rantavyöhykkeen selvärajaisuus. Kasvien vyöhykkeisyys on selvää, rannalla sijaitsee saravyöhyke (Carex sp.), sitten on järvikortetta (Equisetum fluviatile), jota seuraavat kelluslehtiset, kuten ulpukka (Nuphar lutea, Eurola 1999). Järven lajeista mikään ei vaikuttanut olevan valtalaji, vaan monet lajit esiintyivät pieninä tiheyksinä monilla paikoilla. Suurimmat peittävyydet olivat pullosaralla (Carex rostrata) ja vesisaralla (Carex aquatilis) saravyöhykkeen ollessa usein kapea (1-5 m). Paikoitellen järvellä esiintyi tiheitä järvikaislakasvustoja (Schoenoplectus lacustris). Järvityypin ominaista lajia järvikortetta esiintyi yhdessä terttualven (Lysimachia thyrsiflora) kanssa. Niiden kasvustot olivat harvoja (peittävyydet vaihtelivat 1-20 % välillä). Ulpukkaa (Nuphar lutea) esiintyi myös monilla paikoilla. Lisäksi linjoilla esiintyi kurjenjalkaa (Potentilla palustris) ja jouhivihvilää (Juncus filiformis). Vesisammalista linjoilla esiintyi niukka- ja keskiravinteisia kasvupaikkoja suosiva isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica). Kivijärven vesikasvillisuuslinjat olivat melko lyhyitä. Linjat 1-4 olivat alle 15 m pitkiä ja kasvillisuudeltaan samankaltaisia. Linjalla 1 ja 4 havaittiin vain kolme vesikasvilajia, kun linjalla 2 niitä havaittiin jopa seitsemän. Linjalla 3 vesikasvilajeja havaittiin viisi. Rantaviivaa lähinnä sijaitsi yleensä saravyöhyke (CAREX vyöhyke), linjalla 3 saravyöhyke kuitenkin puuttui ja sen tilalla oli terttualpivyöhyke (LYSIMACHIA vyöhyke). Myös linjoilla 2 ja 4 esiintyi terttualpia. Linjoilla 2, 3 ja 4 uloimman vesikasvillisuusvyöhykkeen muodosti ulpukkavyöhyke (NUPHAR vyöhyke). Saravyöhykkeitä lukuun ottamatta vesikasvillisuusvyöhykkeet olivat harvoja. Linjat 1, 2 ja 3 sijaitsevat Kivijärven länsirannalla. Linja 1 sijaitsee lähellä Kivijärven saarta Iso- Myhkyriä, linja 2 on Rikkosenlahden vieressä ja linja 3 vastapäätä Kivijärven suurinta saarta, Ahosaarta. Linjat 4 ja 5 sijaitsivat Kivijärven itärannalla, linja 4 järven eteläisessä osassa lähellä

9 9M Lumijoen suuta ja linja 5 järven pohjoisosassa, lähellä rehevöitynyttä Tankkilahtea. Linja 5 oli poikkeustapaus verrattuna saaren muihin linjoihin. Se oli pituudeltaan 35 m ja sen valtalajina esiintyi järvikaisla. Järvikaisla-kasvustot olivat tiheitä ja dominoivat linjan muuta kasvillisuutta. Linjalla havaittiin yhteensä viisi vesikasvilajia. Linjaa 4 lukuun ottamatta kaikilta linjoilta havaittiin pohjakasvina isonäkinsammalta, joka suosii niukka- ja keskiravinteisia kasvupaikkoja. 4.4 Talvilahti Jormasjärven vedenlaatu on hyvä, suuren pinta-alansa johdosta se ei ole yhtä hapan kuin muut tutkitut järvet. Myös sen humuspitoisuus on matalampi, esimerkiksi vain vähän yli puolet Kolmisopen arvoista. Talvilahteen, jossa vesikasvillisuuslinjat sijaitsevat, laskee kaksi humuspitoista jokea: Tuhkajoki Kolmisopesta ja Talvijoki turvetuotantoalueiden vaikutusalueelta (Lapin vesitutkimus Oy 2005). Tämä saattaa vaikuttaa Talvilahden vesikasvillisuuteen, minkä vuoksi Talvilahden perukkaan (Talvijoen laskukohta) ei perustettu yhtään vesikasvillisuuslinjaa. Talvilahti on syvä, paikoitellen jopa 19 metrin syvyinen. Ilmakuvatulkinnan perusteella vesikasvillisuutta havaittiin Talvilahden perukassa sekä Talvilahteen laskevan Tuhkajoen suulla ja sen pohjoispuolella. Lisäksi vesikasvillisuutta havaittiin ilmakuvien perusteella Talvilahden koillisosassa sijaitsevan Salkoniemen pienessä lahdessa. Suurimmat vesikasvillisuuden peittävyydet olivat Tuhkajoen suulla. Talvilahden kasvillisuuslinjojen tulokset sisältäen linjoilla havaitut vesikasvilajit peittävyyksineen, vesikasvilajien muodostamat vyöhykkeet, linjan pituus ja syvyydet jokaisen vyöhykkeen lopusta on koottu lomakkeelle liitteeseen 6. Myös rantakasvillisuus ja pohjanlaatu ovat nähtävissä samalla lomakkeella. Valokuvat Kalliojärven linjoista ovat liitteessä 10. Talvilahden itäranta on kallioinen ja se syvenee nopeasti, toisin kuin lahden länsiranta, jonka alueelle oli helpompi perustaa vesikasvillisuuslinjoja. Vesikasvillisuus sijaitsi lahden poukamissa ja lähellä asutusta. Tuhkajoen suulla oli myös paljon kasvillisuutta. Talvilahden rannat ovat jyrkkiä ja usein ranta muodostuu noin puoli metriä korkeasta törmästä. Rannat rajautuvat kangasmetsiin. Rantojen tyypillisiä lajeja ovat erilaiset varvut (puolukka, Vaccinium vitis-idaea ja juolukka, Vaccinium uliginosum) ja pensaikot (kiiltopaju, Salix phylicifolia ja harmaaleppä, Alnus incana). Talvilahden vesikasvillisuuslinjoilla havaittiin yhteensä kymmenen vesikasvilajia. Jormasjärven Talvilahti on kasvillisuudeltaan niukka, joten sitä on vaikea määritellä tiettyyn järvityyppiin vesikasvillisuuden perusteella. Perustetut linjat ovat asutuksen tai suon vaikutuksen alaisena, mutta vaihtoehtoisia paikkoja linjoille ei kasvillisuuden vähyyden vuoksi ollut. Linjojen perusteella Talvilahdessa on järvikortetyypin (Equisetum-t.) ja korte-ruokotyypin (Equisetum- Phragmites-t.) piirteitä. Molemmille tyypeille ominaista on rantavyöhykkeen selvärajaisuus. Rannalla sijaitsee saravyöhyke (Carex sp.) ja ilmaversoisten leimalajeja ovat järvikorte (Equisetum fluviatile) ja järviruoko (Phragmites australis). Ilmaversoisia seuraavat kelluslehtiset, kuten ulpukka (Nuphar lutea). Korte-ruokotyypissä järvikorte ja järviruoko ovat laajentaneet rantavyöhykkeisyyttä sarojen ja kelluslehtisten kustannuksella (Eurola 1999). Vallitsevina lajeina linjoilla havaittiin järvikortteen ja järviruo on ohella vesi- (Carex aquatilis) ja pullosaraa (Carex rostrata), jotka olivat hyvin runsaita (70 90 %) lyhyillä vyöhykkeillä (1-4,5 m). Lisäksi linjoilla esiintyi jouhivihvilää (Juncus filiformis), terttualpia (Lysimachia thyrsiflora) ja kurjenjalkaa (Potentilla palustris). Pohjaversoisia esiintyi muutamalla linjalla, lajeina olivat hapsiluikka (Eleocharis acicularis) ja nuottaruoho (Lobelia dortmanna). Talvilahden vesikasvillisuuslinjat olivat yli 20 m pitkiä. Pituuden selittävät linjojen sijaintipaikat järveen tulevien ravinnekuormituslähteiden läheisyydessä. Linjoilla 1, 2 ja 5 havaittiin yhteensä viisi vesikasvilajia ja linjalla 3 yhteensä neljä vesikasvilajia. Linjalla 4 havaittiin vain kaksi vesikasvilajia, vaikka linja 4 oli pisin (69 m) Talvilahdelle perustetuista linjoista. Se sijaitsee Salkoniemen pohjoisosassa olevassa suojaisassa lahdenpoukamassa. Linja 4 oli poikkeuksellinen myös siinä suhteessa, että siltä puuttui kokonaan muilla linjoilla havaittu

10 9M rannanpuoleinen saravyöhyke (CAREX vyöhyke), joka oli korvautunut avoimella rannanpuoleisella vyöhykkeellä. Linja 4 koostui ainoastaan kahdesta kortevyöhykkeestä (EQUISETUM vyöhyke), joista rannanpuoleisemmalla kasvoi myös ulpukkaa. Linja 1 oli Talvilahteen muodostetuista linjoista lyhin (pituudeltaan 20,5 m) ja se sijaitsee linjoista ainoana selvästi Talvilahden itärannalla, Kosinniemessä. Rantaviivaa lähinnä oli saravyöhyke, jota seurasi harva kortevyöhyke. Kortevyöhykkeen jälkeen linja muodostui seitsemän metriä pitkästä avoimesta vyöhykkeestä, jonka jälkeen tuli ulpukkavyöhyke (NUPHAR vyöhyke). Poiketen muista Talvilahdelle perustetuista linjoista ulpukka oli hyvin runsasta (peittävyys 60 %) tällä vyöhykkeellä. Linja 2 sijaitsee Talvilahden länsirannalla lähellä Tuhkajoen suuta. Linjan rannanpuoleinen vyöhyke on hyvin runsas saravyöhyke, jonka jälkeen järvikorte yleistyi. Saravyöhykkeen vallitsevana lajina oli vesisara (Carex aquatilis), joka luokitellaan keski- ja runsasravinteisten kasvupaikkojen lajiksi. Pohjalla havaittiin niukka- ja keskiravinteisilla paikoilla kasvavaa hapsiluikkaa (Eleocharis acicularis). Linjat 3 ja 5 sijaitsevat myös Talvilahden länsirannalla ja vaikuttavat melko samanlaisilta kasvillisuuden suhteen. Linjat ovat lähes yhtä pitkiä (noin 40 m). Molemmilla linjoilla rannanpuoleisimpana havaittiin saravyöhyke, jonka jälkeen järvikortteen ja järviruo on määrät runsastuivat muodostaen korte-ruokovyöhykkeen (EQUISETUM PHRAGMITES vyöhyke). Järvikortteen ja järviruo on tiheydet olivat paikoitellen hyvin runsaita (jopa 80 %). Linja 5 poikkesi linjasta 3 avoveden puolelle muodostuneen ulpukkavyöhykkeen johdosta. Linjalla 5 havaittiin myös linjoilta ainoana niukkaravinteisille kasvupaikoille ominaista nuottaruohoa. Kurimo (1970) on luokitellut nuottaruohon puhtaan veden ilmentäjäksi, joka kärsii erityisen paljon likaantuneesta vedestä. 5 YHTEENVETO Neljässä Kainuussa sijaitsevassa järvessä: Kolmisoppi, Kalliojärvi, Kivijärvi ja Jormasjärvi tarkkailtiin vesikasvillisuutta ilmakuvausten ja maastossa tehtyjen linjalaskentojen avulla. Tutkitut järvet sijaitsevat Talvivaaran kaivosalueella tai sen läheisyydessä. Järvistä Kolmisoppi, Kalliojärvi ja Jormasjärvi sijaitsevat Oulujoen vesistöalueella (59), Kivijärvi sijaitsee muista tutkituista järvistä poiketen Vuoksen vesistöalueella (4, Ekholm 1993). Vesikasvillisuuden tilaa selvitettiin osana Talvivaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua. Ilmakuvaus ja maastossa tehdyt kasvillisuuden linjalaskennat tehtiin vuoden 2008 syyskuun alussa. Vesikasvillisuuden ilmakuvaus tapahtuu samoilla järvillä kymmenen vuoden välein, seuraavan kerran vuonna Ilmakuvauksen tarkoituksena on luoda yleiskuva vesikasvillisuudesta sekä antaa tietoja kasvustojen sijoittumisesta ja määrästä. Tarkempi vesikasvillisuuden määritys tapahtuu linjalaskentojen avulla. Maastossa tehdyillä linjalaskennoilla kerättiin tietoa kasvillisuusvyöhykkeistä, kasvilajistosta, lajien yleisyydestä ja runsaudesta sekä kasvusyvyyksistä. Kasvillisuuskartoitus kuuluu olennaisena osana vesistöjen perusselvityksiin ja sen avulla voidaan havaita pidemmällä aikavälillä vesiympäristössä tapahtuvia muutoksia. Vesikasvillisuuslinjat perustettiin heti ilmakuvausten jälkeen syyskuun alussa Seuraavan kerran vesikasvillisuuden linjalaskenta tehdään v. 2010, minkä jälkeen seuranta toteutetaan viiden vuoden välein. Kolmisoppi oli tutkituista järvistä rehevin. Sen viidellä vesikasvilinjalla havaittiin yhteensä 16 vesikasvilajia, mikä oli eniten tutkituiden järvien lajihavainnoista. Kolmisoppi voidaan luokitella korte-ruokotyypin (Equisetum-Phragmites-t.) järveksi (Eurola 1999). Valtalajeja olivat järvikorte ja järviruoko, jotka voivat kasvaa ravinteisuudeltaan hyvin erilaisissa paikoissa. Kolmisopelta havaittiin kuitenkin myös selvästi runsasravinteisten ja keskiravinteisten kasvupaikkojen lajeja, kuten karvalehteä, ärviää, siimapalpakkoa ja luhtasaraa. Kalliojärvi oli tutkituista järvistä pienin ja poikkesi tyypiltään muista järvistä. Sen rannat ovat luhtaisia ja paikoitellen hyllyvää suorantaa. Kalliojärvi voidaan määrittää ulpukkatyypin (Nuphar t.) järveksi (Eurola 1999). Kalliojärven viidellä vesikasvillisuuslinjalla havaittiin yhteensä 12 vesikasvilajia, joista valtalajeja olivat ulpukka ja pullosara. Suurin osa järven

11 9M linjoilla tavatuista kasveista kasvaa ravinteisuudeltaan hyvin erilaisissa paikoissa, mutta osa kasveista suosii niukka- ja keskiravinteisia kasvupaikkoja. Tällaisia lajeja ovat uposkasveista havaitut hapsiluikka ja lampisirppisammal, joka on ulpukkatyypin järvelle ominainen laji. Vähiten vesikasvilajeja havaittiin Kivijärven vesikasvillisuuslinjoilla (yhteensä yhdeksän lajia). Kivijärvi luokitellaan järvikortetyypin (Equisetum- t.) järveksi, jolloin kasvien vyöhykkeisyys on selvää (Eurola 1999). Järvellä ei ollut valtalajeja, vaan monet lajit esiintyivät pieninä tiheyksinä monilla paikoilla. Suurimmat peittävyydet olivat pullosaralla ja vesisaralla saravyöhykkeen jäädessä kapeaksi (1-5 m). Suurin osa linjoilla havaituista lajeista suosi ravinteisuudeltaan hyvin erilaisia paikkoja, mutta uposkasveista havaittiin isonäkinsammalta, joka suosii niukka- ja keskiravinteisia kasvupaikkoja. Jormasjärvessä sijaitsevan Talvilahden vesikasvillisuuslinjoilta havaittiin yhteensä kymmenen vesikasvilajia. Talvilahti on järvikortetyypin (Equisetum-t.) ja korte-ruokotyypin (Equisetum- Phragmites-t.) järvi. Molemmille tyypeille on ominaista rantavyöhykkeen selvärajaisuus (Eurola 1999). Vallitsevina lajeina linjoilla havaittiin ravinteisuudeltaan erilaisissa paikoissa kasvavien järvikortteen ja järviruo on ohella vesi- ja pullosaraa. Uposkasveista Talvilahden linjoilla havaittiin niukka- ja keskiravinteisia kasvupaikkoja suosivat hapsiluikka ja nuottaruoho. 6 KIRJALLISUUS Ekholm, M. 1993: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. 163 s. Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka Reports 22. Oulun yliopistopaino. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY. Annettu , yhteisön vesipolitiikan puitteista. Euroopan yhteisön virallinen lehti L 327/1. 72 s. Pöyry Environment Oy 2007, täydennetty Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. Talvivaara Projekti Oy. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. Kurimo, U. 1970: Effect of pollution on the aquatic macroflora of the Varkaus area, Finnish Lake District. Ann. Bot. Fenn. 7: Lapin vesitutkimus Oy Talvivaaran kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus. Talvivaara Projekti Oy. Valtion ympäristöhallinto Internet-sivut osoitteessa ja Hertta-tietokanta osoitteessa:

12 Liite 1 Järvien sijainti TALVILAHTI KOLMISOPPI KALLIOJÄRVI KIVIJÄRVI Mittakaava 1: Koordinaattijärjestelmä: KKJ-yk Nurkkapisteen koordinaatit: : : km

13 Liite 2.1 Kalliojärven ja Kolmisopen kasvillisuuslinjat Linja 3 Linja 4 KOLMISOPPI Linja 5 Linja 1 Linja 2 Linja 5 Linja 4 Linja 3 KALLIOJÄRVI Linja 1 Linja metri

14 Liite 2.2 Kivijärven kasvillisuuslinjat Linja 5 Linja 1 Linja 2 KIVIJÄRVI Linja 4 Linja metri

15 Liite 2.3 Talvilahden kasvillisuuslinjat Linja 4 Linja 5 Linja 3 TALVILAHTI Linja 2 Linja metri 700

16 Liite 3.1 KOLMISOPPI Etäsisyys rannasta m LINJA 1 10 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 6,5 m/syv. 0,85 m 5 Equisetum fluviatile 5 % kiviä Nuphar lutea 1 % 0 CAREX - vyöhyke* POHJA kiviä Et. 0,5 m/syv. 0,15 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,1 m Molinia caerulea, Calamagrostis purpurea, Juniperus communis Alnus incana, Sorbus aucuparia, Equisetum fluviatile Vaccinium uliginosum, Deschampsia flexuosa, Juncus filiformis *CAREX - vyöhyke Carex aquatilis 70 % Lysimachia thyrsiflora 5 % Equisetum fluviatile 1 % Etäisyys rannasta m LINJA 2 55 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) PHRAGMITES - vyöhyke POHJA Et. 54 m/syv. 0,85 m 50 Phragmites australis 50 % kivinen Equisetum fluviatile 3 % Warnstorfia trichophylla 45 Nuphar lutea 1 % HARVA EQUISETUM - vyöhyke Et. 9 m/syv. 0,45 m 5 Equisetum fluviatile 40 % Phragmites australis 10 % ELEOCHARIS - vyöhyke Et. 5 m/syv. 0,35 m 0 Eleocharis palustris 60 % Juncus filiformis 3 % Equisetum fluviatile 1 % RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,15 m Vaccinium vitis-idaea, Vaccinium uliginosum, Molinia caerulea Calamagrostis purpurea

17 Liite 3.2 KOLMISOPPI Etäisyys rannasta m LINJA 3 50 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 45,5 m/syv. 2 m Equisetum fluviatile 15 % muta HARVA EQUISETUM - PHRAGMITES - vyöhyke POHJA Et. 30,5 m/syv. 0,8 m Equisetum fluviatile 30 % Eleocharis acicularis 90 % 25 Phragmites australis 20 % PHRAGMITES - vyöhyke POHJA Et. 15,5 m/syv. 0,5 m Phragmites australis 70 % muta 10 Eleocharis palustris 20 % Eleocharis acicularis 20 % Equisetum fluviatile 10 % 5 0 ELEOCHARIS - vyöhyke* POHJA Et. 5 m/syv. 0,35 m hiekka + kivi RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,2 m Kuivahko kangas: Pinus sylvestris, Picea abies, Vaccinium vitis-idaea Vaccinium uliginosum, Alnus incana, Potentilla palustris Juniperus communis, Betula pubescens *ELEOCHARIS - vyöhyke Eleocharis palustris 80 % Potentilla palustris 3 % Phragmites australis 5 %

18 Liite 3.3 KOLMISOPPI Etäisyys rannasta m LINJA 4 55 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) SPARGANIUM - vyöhyke 50 Sparganium gramineum 5 % Et. 53 m/syv. 1,7 m 45 POTAMOGETON - vyöhyke POHJA Et. 47 m/syv. 1,6 m Potamogeton natans 80 % Nuphar lutea 5 % Ceratophyllum demersum 3 % 40 Sparganium gramineum 10 % 35 EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 37 m/syv. 1,4 m Equisetum fluviatile 50 % muta 30 Nuphar lutea 5 % Ceratophyllum demersum 50 % Potamogeton natans 0,5 % TIHEÄ EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 20 m/syv. 0,9 m 15 Equisetum fluviatile 80 % savi Ceratophyllum demersum 10 % EQUISETUM - CAREX - vyöhyke* POHJA karike Et. 3 m/syv. 0,45 m RANTA Et. 0 m/syv. 0,1 m koivulehtoa: Betula pubescens, Calamagrostis purpurea, Potentilla palustris Viola sp., Peucedanum palustre, Salix phylicifolia, Equisetum pratense Climacium dendroides *EQUISETUM - CAREX - vyöhyke Equisetum fluviatile 40 % Phragmites australis 5 % Potentilla palustris 1 % Carex vesicaria 40 % Lysimachia thyrsiflora 3 % Carex nigra 0,5 % Etäisyys rannasta m LINJA 5 10 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 8 m/syv. 1,3 m 5 Equisetum fluviatile 20 % kiviä Myriophyllum sp. 0 LYSIMACHIA - vyöhyke* POHJA kiviä Et. 1 m/syv. 0,25 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,1 m kivinen, hakkuun vieressä: Vaccinium uliginosum, Vaccinium myrtillus, Calluna vulgaris, Molinia caerulea, Alnus incana, Juniperus communis, Cornus suecica, Juncus filiformis *LYSIMACHIA - vyöhyke Lysimachia thyrsiflora 90 % Caltha palustris 0,5 % Potentilla palustris 0,5 %

19 Liite 4.1 KALLIOJÄRVI Etäisyys rannasta m LINJA 1 20 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) 15 HARVA NUPHAR - vyöhyke Et. 16,5 m/syv. 1,1 m Nuphar lutea 7 % 10 Sparganium sp. 0,5 % 5 0 CAREX - vyöhyke * Et. 3 m/syv. 0,6 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,3 m Menyanthes trifoliata, Betula nana, Potentilla palustris, Peucedanum palustre, Calamagrostis purpurea, Salix phylicifolia, Lysimachia thyrsiflora, Carex rostrata, Equisetum fluviatile, Juncus filiformis, Sphagnum squarrosum * CAREX - vyöhyke: Carex rostrata 90 % Lysimachia thyrsiflora 0,5 % Nuphar lutea 3 % Potentilla palustris 0,5 % Equisetum fluviatile 1 % Etäisyys rannasta m LINJA 2 10 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) 5 HARVA NUPHAR - vyöhyke Et. 7,5 m/syv. 1,65 m Nuphar lutea 3 % 0 CAREX - vyöhyke ** Et. 0,5 m/syv. 0,6 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,25 m Potentilla palustris, Calamagrostis purpurea, Equisetum fluviatile, Menyanthes trifoliata, Vaccinium oxycoccos, Juncus filiformis, Sphagnum squarrosum ** CAREX - vyöhyke Carex rostrata 90 % Lysimachia thyrsiflora 1 % Calamagrostis purpurea 1 % Equisetum fluviatile 1% Menyanthes trifoliata 1 % Potentilla palustris 1 % Peucedanum palustre 1 %

20 Liite 4.2 KALLIOJÄRVI Etäisyys rannasta m LINJA 3 12 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 9 m/syv. 0,85 m 6 Nuphar lutea 7 % Eleocharis acicularis 90 % CAREX - vyöhyke Et. 6 m/syv. 0,7 m Carex rostrata 90 % Salix phylicifolia 1 % POHJA Lysimachia thyrsiflora 1 % Equisetum fluviatile 0,5 % Eleocharis acicularis 0 Nuphar lutea 1 % 90 % RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,2 m Potentilla palustris, Salix phyliciolia, Juncus filiformis, Molinia caerulea, Alnus incana Törmän jälkeen kuivahko kangas Etäisyys rannasta m LINJA 4 12 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 8 m/syv. 1,15 m 6 Nuphar lutea 7 % Eleocharis acicularis 90 % 0 CAREX - vyöhyke* POHJA ** Et. 1 m/syv. 0,7 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,1 m Potentilla palustris, Calamagrostis purpurea, Andromeda polifolia Betula pubescens, Eriophorum vaginatum * CAREX - vyöhyke **POHJA Carex rostrata 90 % Lysimachia thyrsiflora 1 % Eleocharis acicularis Potentilla palustris 5 % Calamagrostis purpurea 3 % Etäisyys rannasta m LINJA 5 12 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 10 m/syv. 1,2 m 6 Nuphar lutea 10 % yksittäisiä Menyanthes trifoliata 3 % Warnstorfia trichophylla Sparganium sp. 3 % 0 RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,6 m Carex lasiocarpa, Vaccinium oxycoccos, Equisetum fluviatile, Menyanthes trifoliata, Salix phylicifolia, Potentilla palustris, Molinia caerulea, Sphagnum sp.

21 Liite 5.1 KIVIJÄRVI Etäisyys rannasta m LINJA 1 9 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 9 m/syv. 0,7 m 5 Equisetum fluviatile 10 % Fontinalis antipyretica HARVA CAREX - vyöhyke POHJA Et. 5 m/syv. 0,6 m Carex rostrata 20 % sora, kiviä 0 Equisetum fluviatile 5 % Fontinalis antipyretica RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,3 m kangas metsä: Pinus sylvestris, Vaccinium vitis-idaea, Vaccinium uliginosum, Vaccinium myrtillus, Empetrum nigrum, Ledum palustre, Calamagrostis purpurea, Salix phylicifolia, Alnus incana, Sphagnum sp., Hylocomium splendens Etäisyys rannasta m LINJA 2 15 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 13,5 m/syv. 2 m Nuphar lutea 10 % muta 10 AVOIN vyöhyke POHJA Et. 12 m/syv. 1,6 m ei sammalta HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 8 m/syv. 0,9 m 5 Equisetum fluviatile 3 % Fontinalis antipyretica LYSIMACHIA - vyöhyke* POHJA Et. 4 m/syv. 0,7 m Fontinalis antipyretica 0 CAREX - vyöhyke** POHJA Fontinalis antipyretica Et. 1 m/syv. 0,9 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,3 m mänty kangas: Pinus sylvestris, Ledum palustre, Vaccinium vitis-idaea, Trientalis europea, Vaccinium uliginosum, Alnus incana, Betula pubescens, Calamagrostis purpurea, Salix phylicifolia, Potentilla palustris, Molinia caerulea *LYSIMACHIA - vyöhyke Lysimachia thyrsiflora 10 % Equisetum fluviatile 5 % Carex aquatilis 3 % **CAREX - vyöhyke Carex aquatilis 60 % Potentilla palustris 3 % Equisetum fluviatile 1 % Lysimachia thyrsiflora 7 % Juncus filiformis 3 % Etäisyys rannasta m LINJA 3 15 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 14 m/syv. 1,8 m Nuphar lutea 10 % harava ei yllä 10 HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 9 m/syv. 1 m Equisetum fluviatile 5 % Fontinalis antipyretica 5 Nuphar lutea 1 % HARVA LYSIMACHIA - vyöhyke Et. 5 m/syv. 0,7 m Lysimachia thyrsiflora 10 % Potentilla palustris 3 % POHJA 0 Equisetum fluviatile 3 % Nuphar lutea 1 % Fontinalis antipyretica RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,3 m tuore kangasmetsä: Pinus sylvestris, Betula pubescens, Ledum palustre, Vaccinium uliginosum, Chamaedaphne calyculata, Calamagrostis purpurea, Alnus incana, Salix phylicifolia, Sorbus aucuparia, Potentilla palustris

22 Liite 5.2 KIVIJÄRVI Etäisyys rannasta m LINJA 4 10 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 8,5 m/syv. 1,65 m Nuphar lutea 15 % harava ei yllä AVOIN vyöhyke POHJA Et. 6,5 m/syv. 1,35 m 5 ei kasv. HARVA LYSIMACHIA - vyöhyke* POHJA kivinen Et. 3,5 m/syv. 0,65 m CAREX - vyöhyke POHJA Et. 3 m/syv. 0,6 m Carex rostrata 80 % kivinen 0 Lysimachia thyrsiflora 5 % RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,25 m kuiva kangas: Pinus sylvestris, Empetrum nigrum, Ledum palustre, Vaccinium myrtillus, Vaccinium vitis-idaea, Calluna vulgaris, Cladina rangiferina, Cladina arbuscula *HARVA LYSIMACHIA - vyöhyke Lysimachia thyrsiflora 20 % Etäisyys rannasta m LINJA 5 40 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) SCHOENOPLECTUS - vyöhyke POHJA Et. 35 m/syv. 1,7 m Schoenoplectus lacustris 80 % ei näkyvyyttä, harava ei yltänyt NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 19 m/syv. 1,4 m Nuphar lutea 10 % ei näkyvyyttä, harava ei yltänyt 15 Schoenoplectus lacustris 1 % SCHOENOPLECTUS - vyöhyke POHJA Et. 13 m/syv. 1,3 m 10 Schoenoplectus lacustris 90 % ei kasv. Carex rostrata 5 % 5 SCHOENOPLECTUS - CAREX - vyöhyke* POHJA Et. 2 m/syv. 0,5 m 0 Fontinalis antibyretica RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,3 m kuivahko kangas: Pinus sylvestris, Empetrum nigrum, Vaccinium vitis-idaea, Calluna vulgaris, Ledum palustre, Alnus incana, Cladina rangiferina *SCHOENOPLECTUS - CAREX - vyöhyke Carex rostrata 30 % Lysimachia thyrsiflora 1 % Schoenoplectus lacustris 15 %

23 Liite 6.1 TALVILAHTI Etäisyys rannasta m LINJA 1 25 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) 20 NUPHAR - vyöhyke POHJA Et. 20,5 m/syv.1,95 m Nuphar lutea 60 % ei näkyvyyttä, harava ei yltänyt 15 AVOIN vyöhyke POHJA Et. 13,5 m/syv.1,5 m 10 kivinen HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 6,5 m/syv. 0,95 m 5 Equisetum fluviatile 3 % kivinen CAREX - vyöhyke Et. 3,5 m/syv. 0,5 m Carex rostrata 70 % Potentilla palustris 5 % Lysimachia thyrsiflora 5 % 0 Nuphar lutea 0,5 % Equisetum fluviatile 1 % RANTA Et. 0 m/syv. 0,15 m Calamagrostis purpurea, Potentilla palustris, Alnus incana, Salix lapponum, Frangula alnus Etäisyys rannasta m LINJA 2 25 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 25 m/syv. 1,25 m Equisetum fluviatile 3 % Eleocharis acicularis 1 % EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 10 m/syv. 0,7 m Equisetum fluviatile 50 % Eleocharis acicularis 1 % 5 HARVA LYSIMACHIA - EQUISETUM - vyöhyke * Et. 6 m/syv. 0,5 m CAREX - vyöhyke Et. 4,5 m/syv. 0,4 m Carex aquatilis 80 % Equisetum fluviatile 5 % 0 Juncus filiformis 10 % RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,1 m Juniperus communis, Potentilla palustris, Juncus filiformis, Salix phylicifolia, Alnus incana, Carex aquatilis *HARVA LYSIMACHIA - EQUISETUM - vyöhyke Lysimachia thyrsiflora 15 % Equisetum fluviatile 5 % POHJA kiviä ja hiekkaa

24 Liite 6.2 TALVILAHTI Etäisyys rannasta m LINJA 3 40 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke Et. 36,5 m/syv. 1,85 m Equisetum fluviatile 3 % 30 EQUISETUM - PHRAGMITES - vyöhyke POHJA Et. 33,5 m/syv. 1,4 m Phragmites australis 60 % karike Equisetum fluviatile 40 % EQUISETUM - vyöhyke Equisetum fluviatile 80 % Phragmites australis 15 % CAREX - vyöhyke* Et.8,5 m/syv. 0,4 m Et. 3,5 m/syv. 0,2 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/ syv. 0,1 m Salix phylicifolia, Juncus filiformis, Carex aquatilis, Betula pubescens * CAREX - vyöhyke Carex aquatilis 60 % Equisetum fluviatile 15 % Phragmites australis 15 % Lysimachia thyrsiflora 3 % Etäisyys rannasta m LINJA 4 70 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA EQUISETUM - vyöhyke Et. 69 m/syv. 1,6 m Equisetum fluviatile 3 % EQUISETUM - vyöhyke POHJA Et. 54 m/syv. 0,85 m Equisetum fluviatile 80 % hiekka Nuphar lutea 1 % 35 0 AVOIN - vyöhyke Et. 4 m/syv. 0,4 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,3 m Vaccinium uliginosum, Betula pubescens

25 Liite 6.3 TALVILAHTI Etäisyys rannasta m LINJA 5 45 AVOVESI linjan loppupiste ( : ) HARVA NUPHAR - vyöhyke Et. 41 m/syv. 1,6 m 40 Nuphar lutea 5 % Equisetum fluviatile 0,5 % HARVA EQUISETUM - vyöhyke Et. 40 m/syv. 1,55 m Equisetum fluviatile 2 % 35 EQUISETUM - PHRAGMITES - vyöhyke Et. 38 m/syv. 1,2 m Equisetum fluviatile 50 % Phragmites australis 50 % 30 POHJA hiekka 25 Lobelia dortmanna 3 % CAREX - vyöhyke Carex aquatilis 90 % Et. 1 m/syv. 0,3 m RANTA linjan alkupiste ( : ) Et. 0 m/syv. 0,1 m Vaccinium uliginosum, Vaccinium vitis-idea, Juniperus communis, Ledum palustre, Potentilla palustris, Carex aquatilis

26 Liite 7.1 Valokuvia Kolmisopen linjoista 1-3 Linja 1 rannasta. Linja 1 avovedestä. Linja 2 rannasta. Linja 2 avovedestä. Linja 3 rannasta. Linja 3 avovedestä.

27 Liite 7.2 Valokuvia Kolmisopen linjoista 4-5 Linja 4 rannasta. Linja 4 avovedestä. Linja 5 rannasta. Linja 5 avovedestä.

28 Liite 8.1 Valokuvia Kalliojärven linjoista 1-3 Linja 1 rannasta. Linja 1 avovedestä. Linja 2 rannasta. Linja 2 avovedestä. Linja 3 rannasta. Linja 3 avovedestä.

29 Liite 8.2 Valokuvia Kalliojärven linjoista 4-5 Linja 4 rannasta. Linja 4 avovedestä. Linja 5 rannasta. Linja 5 avovedestä.

30 Liite 9.1 Valokuvia Kivijärven linjoista 1-3 Linja 1 rannasta. Linja 1 avovedestä. Linja 2 rannasta. Linja 2 avovedestä. Linja 3 rannasta. Linja 3 avovedestä.

31 Liite 9.2 Valokuvia Kivijärven linjoista 4-5 Linja 4 rannasta. Linja 4 avovedestä. Linja 5 rannasta. Linja 5 avovedestä.

32 Liite 10.1 Valokuvia Talvilahden linjoista 1-3 Linja 1 rannasta. Linja 1 avovedestä. Linja 2 rannasta. Linja 2 avovedestä. Linja 3 rannasta. Linja 3 avovedestä.

33 Liite 10.2 Valokuvia Talvilahden linjoista 4-5 Linja 4 rannasta. Linja 4 avovedestä. Linja 5 rannasta. Linja 5 avovedestä.

34 LLiite 11.1

35 LLiite 11.2

36 Talvivaara Projekti Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Osa IVc Sedimentin laatu Geologian tutkimuskeskus

37 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS RAPORTTI Itä-Suomen yksikkö Dnro K583/42/2008 Kuopio Hanke Markku Tenhola Talvivaara Projekti Oy Heikki Kovalainen Lahnasjärventie Tuhkakylä TALVIVAARAN JÄRVISEDIMENTTINÄYTTEIDEN OTTAMINEN JA NIIDEN LAADUN SELVITTÄMINEN Viite Tarjouspyyntö sekä neuvottelu Talvivaarassa Heikki Kovalaisen (Talvivaara Projekti Oy) ja Markku Tenholan (Geologian tutkimuskeskus) kesken. Aineisto Alueen neljästä järvestä otettiin yhteensä 35 järvisedimenttinäytettä. Näytteet otettiin profiilinäytteinä seitsemästä profiilista. Näytteistä tehtiin kemialliset analyysit, ph-määritykset ja hapetuspelkistyspotentiaalimittaukset. Kemialliset analyysit käsittivät kuivatusta näytteestä tehdyt kokonaisanalyysit (typpihappoliukoinen) sekä osittaisliuotukseen (ammoniumasetaattiliukoinen) perustuvat analyysit. Metallianalyysien lisäksi näytteistä määritettiin hiili, typpi, kuiva-aineen määrä ja hehkutushäviö %. Taustaa Talvivaara Oy:lle on myönnetty kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa. Luvassa edellytetään, että kaivostoiminnan vaikutuksia järvisedimentteihin tarkkaillaan Kalliojärvessä, Kolmisopessa, Jormasjärvessä ja Kivijärvessä. Sedimenteistä määritetään vähintään joka viides vuosi metallipitoisuudet, kuiva-ainepitoisuudet, hehkutushäviö ja ph. Talvivaara Oy:n toimeksiannosta Geologian tutkimuskeskus (GTK) otti järvisedimenttinäytteitä edellä mainituista neljästä järvestä (kuva 1). Aikaisemmat GTK:n tekemät järvisedimenttitutkimukset Talvivaarassa käsittävät Härkälammen, Kaivoslammen, Hakosen, Salmisen, Kuusilammen ja Raatelammen (Uutela ym., 1995, Loukola- Ruskeeniemi ym., 1996, Loukola-Ruskeeniemi ym., 1998). Lisäksi Nuasjärven, Jormasjärven ja Kolmisopen alueella on tehty järvisedimenttejä käsittelevä tutkimus (Mäkinen ja Kauppila, 2006). GTK:n tekemistä geokemiallista tutkimuksista vuosina on valmistumassa raportti (Tenhola ym., 2008). Edellä mainittuja tutkimuksia käytetään hyväksi tulkittaessa kesän 2008 tuloksia.

38 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 2 Järvien kuvaus ja näytteenotto Jormasjärvi ja Kolmisoppi sijaitsevat Talvivaaran liuskejaksossa, jossa vallitsevat kivilajit ovat kiilleliuskeet, mustaliuskeet ja kvartsiitit. Kuusilammen ja Kolmisopen Ni-Cu-Zn -mineralisaatiot sijaitsevat mineralisoituneessa mustaliuskeessa. Kivijärvi ja Kalliojärvi sijaitsevat graniittigneissialueella edustaen kallioperän suhteen ns. taustapitoisuuksien alueita. Osa Jormasjärven valuma-aluetta on maatalousaluetta, mutta suurin osa talousmetsää ja suota. Järveen ei tule kuormitusta Lahnaslammen kaivosalueelta (Mäkinen ja Kauppila, 2006). Jormasjärvi sijaitsee kiilleliuskejaksossa, jossa välikerroksina on kapeita mustaliuskekerroksia. Näytteet otettiin järven pohjoisosasta, jossa veden syvyys oli 9,2 m ja eteläosan syvänteestä (syvyys 21,3 m, kuva 1). Kolmisopen valuma-alue on lähinnä talousmetsää ja suota. Järvi sijaitsee kiilleliuske- ja mustaliuskejaksossa sekä koillisosalta kvartsiitin päällä. Näytteet otettiin järven pohjois- ja luoteisosista, missä veden syvyydet olivat 11,5 ja 13,8 m (kuva 1). Kivijärvi on matala, karikkoinen ja karu järvi, jonka valuma-alue on osittain lajittunutta maalajia. Asutusta järven rannoilla ei ole. Kivijärvestä näytteet otettiin syvyyksiltä 6,3 m (eteläosa) ja 10,4 m (pohjoisosa). Kalliojärvestä otettiin vain yksi profiili keskeltä järveä (syvyys 5,6 m). Myös Kalliojärvi on karu ja asumaton järvi (yksi kesämökki). Kivijärvi ja kalliojärvi sijaitsevat pääosin graniittigneissejä käsittävällä kallioperäalueella. Kivijärvi ja Kalliojärvi ovat laajojen ojitettujen suoalueiden ympäröimiä. Kuva 1. Näytteenottopisteiden sijainnit Talvivaaran ympäristössä.

39 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 3 Mäkisen ja Kauppilan (2006) mukaan sedimentaationopeus on Jormasjärvessä n. 0,4 cm vuodessa. Näin ollen syvyys 9-10 cm vastaa noin vuotta Kolmisopessa sedimentaationopeus on hieman pienempi, 0,3 cm vuodessa. Ikämääritykset on tehty 210 Pb ajoitusmenetelmällä. Viidessä vuodessa (mahdollinen seurantajakso) sedimenttiä kertyy 1,5-2 cm. Sedimentaationopeus vaihtelee kuitenkin eri osissa järviallasta. Järvisedimenttiprofiileita otettiin Jormasjärvestä (2 kpl), Kolmisopesta (2 kpl), Kalliojärvestä (1 kpl) ja Kivijärvestä (2 kpl, kuva 1). Jokainen profiili muodostui viidestä osanäytettä, joten kokonaisnäytemäärä oli 35. Pintanäyte otettiin 0-2 cm:n syvyydeltä. Tämä, hyvin vesipitoinen näyte, kerättiin kolmesta samalta kohdin otetusta osanäytteestä. Tällä tavoin lisättiin näytteen edustavuutta sekä saatiin analyyseihin riittävä määrä ainesta. Näytteet yhdistettiin näytteenottopaikalla ottamalla ne samaan näytepussiin. Muut näytteet otettiin yksittäisinä näytteinä syvyyksiltä 2-4 cm, 4-6 cm, 6-10 ja cm. Näytteet otettiin LIMNOS-näytteenottimella, jolla oli mahdollista ottaa häiriintymätön näyte sedimentin pinnasta sekä jakaa näyte 1 cm:n siivuihin (kuva 2). Sedimenttinäytteiden lisäksi otettiin vesinäyte välittömästi sedimentin yläpuolelta. Näytteestä tehtiin geofysikaaliset mittaukset, mutta vesinäytettä ei analysoitu. Sedimenttiprofiilit pyrittiin ottamaa järvien syvännekohdista. Näytteet pidettiin pakastettuina niiden analysointiin asti. Näytteet otettiin välisenä aikana. Kuva 2. Limnos-tyyppinen näytteenotin (vasen kuva) ja redox- ja ph arvojen mittaus sedimentistä (oikea kuva). Hapetus-pelkistyspotentiaali (redox) ja ph mitattiin paikan päällä sedimentistä. Mittaus tapahtui työntämällä mittaelektrodeja sedimentin pinnasta alaspäin häiriintymättömään sedimenttiin (kuva

40 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 4 2). Mittaukset tehtiin kaikista osanäytteistä sekä myös välittömästi sedimentin päällä olevasta vedestä. ph- ja redox määritykset tehtiin Mettler Toledo tyyppisellä mittauslaitteistolla. Mittaustulokset on esitetty taulukossa 3. Näytteiden analysointi Laboratoriossa näytteet kylmäkuivattiin ennen analyysejä. Alkuainemääritykset tehtiin ICP-OES laitteistolla typpihappouutoksesta (EPA Method 3051). Myös ammoniumasetaattiuuttoon (ph 4,5) perustuvat määritykset tehtiin ICP-OES laitteistolla. Uraanipitoisuudet analysoitiin ICP-MS laitteistolla sekä elohopea Hg-analysaattorilla. Näytteistä analysoitiin seuraavat alkuaineet, joiden pitoisuudet ylittivät määritysrajat: Al, As, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, S, Sr, Ti, V, Zn, U ja kokonaisrikki (Leco). Hiili- ja typpipitoisuudet määritettiin C-N-analysaattorilla ja kokonaisrikki Leco-analysaattorilla. Lisäksi näytteistä määritettiin hehkutushäviö % sekä kuiva-aineen määrä. Näytteet analysoitiin FINAS-akreditoidussa LABTIUM geolaboratoriossa Kuopiossa. Analyysitulokset on esitetty keskeisten alkuaineiden osalta taulukoissa 1-7 sekä kaikkien analysoitujen alkuaineiden osalta liitteessä 1. Väkevä typpihappouutto hajottaa kiilteet, savimineraalit, saostumamineraalit (esim. rauta-mangaanisaostumat) sekä sulfidimineraalit. Lisäksi uutossa hajoavat orgaaniset yhdisteet. Sen sijaan kestävät mineraalit kuten kvartsi, maasälvät, amfibolit ja pyroksenit eivät hajoa typpihappouutossa. Voidaan katsoa, että happoliukoiset alkuainepitoisuudet edustavat riittävän hyvin järvisedimenttien kokonaispitoisuuksia. Ammoniumasetaattiuutto (kemiallinen adsorptio) liuottaa vaihtokykyiset kationit, jotka ovat sitoutuneet (adsorboituneet) mineraaliaineksen tai orgaanisen aineksen pintakomplekseihin, sekä hajottaa myös karbonaatit sekä hydroksisaostumat. Tulokset Fysikaaliset ominaisuudet Järvisedimenttien hehkutushäviöprosentti vaihtelee välillä % ja orgaanisen hiilen määrä välillä %, mikä osoittaa että näytteet sisältävät runsaasti orgaanista ainesta (taulukot 1 ja 2). Keskimääräinen hehkutushäviöprosentin määrä Suomen järvissä on 40 % (järven pituus m) ja 21,3 % (järven pituus yli 1000 m, Tenhola, 1988). Vesipitoisuus ylimmässä näytteessä oli yleensä % ja alemmissa näytteissä noin %. Järvisedimentti oli kaikissa järvissä tummanruskeata liejua, jossa voitiin havaita n. 1-2 cm:n punaruskea pintakerros (taulukko 3). Hapettunutta kerrosta ei ollut Kalliojärvestä otetussa profiilissa. Kolmisopen keskiosan näytteissä todettiin sulfidiraitoja välillä 2-6 cm. Jormasjärven eteläosan syvänteestä (21,3 m) otettujen näytteiden ph-arvot (6,76-7,17) ovat selvästi suuremmat kuin pohjoisosan (9,2 m) näytteissä (6,37-6,70, taulukko 1). Sen sijaan välittömästi sedimentin yläpuolella olevan veden ph (7,02) on suurempi pohjoisosassa kuin eteläosan

41 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 5 Taulukko 1. Jormasjärven ja Kolmisopen järvisedimenttien kosteus %, kuiva-aine %, hehkutushäviö % (LOI) ja hiilen sekä typen määrät (%). Kosteus % Kuiva-aine % LOI % C % N % Jormasjärven pohjoisosa JOP 0-2 cm 93,0 7,00 25,6 11,3 1,00 JOP 2-4 cm 87,2 12,8 19,7 10,2 0,85 JOP 4-6 cm 86,1 13,9 20,7 11,6 0,89 JOP 6-10 cm 88,8 11,2 21,4 11,7 0,96 JOP cm 87,2 12,8 19,3 10,4 0,90 Jormasjärven eteläosa JOE 0-2 cm 93,7 6,30 24,6 13,1 1,07 JOE 2-4 cm 93,8 6,20 26,9 14,3 1,13 JOE 4-6 cm 91,8 8,20 22,8 12,3 1,01 JOE 6-10 cm 88,6 11,4 19,7 10,5 0,84 JOE cm 88,4 11,6 22,5 12,1 0,94 Kolmisopen koillisosa KOP 0-2 cm 95,1 4,90 30,7 15,9 1,25 KOP 2-4 cm 88,4 11,6 23,0 12,3 0,96 KOP 4-6 cm 84,5 15,5 20,6 11,3 0,85 KOP 6-10 cm 89,0 11,0 26,0 14,6 1,06 KOP cm 87,3 12,7 30,4 17,0 1,26 Kolmisopen pohjoisosa KOE 0-2 cm 90,8 9,20 29,8 16,1 1,10 KOE 2-4 cm 84,6 15,4 21,1 11,4 0,76 KOE 4-6 cm 82,5 17,5 20,4 11,5 0,73 KOE 6-10 cm 84,8 15,2 23,4 13,1 0,84 KOE cm 86,9 13,1 30,5 16,9 1,14 Taulukko 2. Kivijärven ja Kalliojärven järvisedimenttien kosteus %, kuiva-aine %, hehkutushäviö % (LOI) ja hiilen sekä typen määrät (%). Kosteus % Kuiva-aine % LOI % C % N % Kivijärven pohjoisosa KIP 0-2 cm 94,9 5,10 40,7 22,5 1,88 KIP 2-4 cm 90,2 9,80 39,1 22,0 1,83 KIP 4-6 cm 89,8 10,2 38,5 21,7 1,79 KIP 6-10 cm 91,5 8,50 40,9 23,2 1,85 KIP cm 90,7 9,30 36,9 21,0 1,70 Kivijärven eteläosa KIE 0-2 cm 95,7 4,30 41,3 23,0 2,11 KIE 2-4 cm 89,1 10,9 41,1 22,7 2,11 KIE 4-6 cm 89,7 10,3 38,7 21,4 1,91 KIE 6-10 cm 92,0 8,00 40,3 22,9 2,03 KIE cm 90,2 9,80 32,0 18,3 1,55 Kalliojärven keskiosa KA 0-2 cm 93,9 6,10 32,2 17,8 1,42 KA 2-4 cm 90,8 9,20 41,4 22,8 1,76 KA 4-6 cm 90,3 9,70 44,0 24,2 1,77 KA 6-10 cm 92,0 8,00 45,7 25,5 1,97 KA cm 91,7 8,30 47,2 26,5 2,08

42 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 6 Taulukko 3. Järvisedimenttien ph, redox, järven syvyys, havainnot sedimentistä ja näytteenottopisteiden koordinaatit Talvivaaran alueella. Tunnus ph Redox Järven Havainnot mv syvyys m Sedimentistä ja koordinaatit Jormasjärven pohjoisosa Vesinäyte 7, ,2 x: y: JOP 0-2 cm 6,70 50,0 Hapettunut pintaosa, punaruskea JOP 2-4 cm 6,56 15,5 Ruskea, normaali JOP 4-6 cm 6,54 36,8 Ruskea, normaali JOP 6-10 cm 6,51 30,6 Ruskea, normaali JOP cm 6,37 20,0 Ruskea, normaali Jormasjärven eteläosa Vesinäyte 6, ,3 x: y: JOE 0-2 cm 7,15-39,0 Hyvin tumman ruskea, ei juurikaan hapettumista JOE 2-4 cm 7, Hyvin tumman ruskea JOE 4-6 cm 6,89-80,0 Mustan ruskea JOE 6-10 cm 6,92-61,3 Mustan ruskea JOE cm 6,76-52,5 Tumman ruskea Kolmisopen koillisosa Vesinäyte 5,69 85,4 11,5 x: y: KOP 0-2 cm 6, Hapettunut pintaosa, punaruskea KOP 2-4 cm 6,55 98,1 Ruskea, normaali KOP 4-6 cm 6,56 54,1 Ruskea, normaali KOP 6-10 cm 6,54 51,4 Ruskea, normaali KOP cm 6,38 47,1 Ruskea, normaali Kolmisopen pohjoisosa Vesinäyte 5,68 x: y: KOE 0-2 cm 6,48-40,2 13,8 Hapettunut pintaosa, punaruskea KOE 2-4 cm 6,48 Ruskea, normaali, paikoin sulfidiraitoja KOE 4-6 cm 6,45-46,0 Ruskea, normaali, paikoin sulfidiraitoja KOE 6-10 cm 6,53-24,4 Ruskea, normaali KOE cm 6,46-24,1 Ruskea, normaali Kivijärven pohjoisosa Vesinäyte 5, ,4 x: y: KIP 0-2 cm 6,20 59,0 Hapettunut pintaosa, punaruskea KIP 2-4 cm 6,20 46,0 Ruskea, normaali KIP 4-6 cm 5,95 38,0 Ruskea, normaali KIP 6-10 cm 5,97 45,0 Ruskea, normaali KIP cm 6,27 34,6 Ruskea, normaali Kivijärven eteläosa Vesinäyte, eteläpää 5, ,3 x: y: KIE 0-2 cm 5, Hapettunut pintaosa, punaruskea KIE 2-4 cm 5,90 43,1 Ruskea, normaali KIE 4-6 cm 5,93 20,3 Ruskea, normaali KIE 6-10 cm 5,82 24,8 Ruskea, normaali KIE cm 6,11 40,0 Ruskea, normaali Kalliojärven keskiosa Vesinäyte 6, ,6 x: y: cm 6,45 92,0 Ruskea, normaali 2-4 cm 6,28 38,0 Ruskea, normaali 4-6 cm 6,44 52,9 Ruskea, normaali 6-10 cm 6,50 32,6 Ruskea, normaali cm 6,45 20,6 Ruskea, normaali

43 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 7 syvänteessä (6,09). Kolmisopen koillisosassa ph vaihtelee välillä 6,38-6,72 ja pohjoisosassa välillä 6,45-6,53. Arvot ovat lähellä Jormasjärven koillisosan ph-arvoja. Vesinäytteiden ph-arvot ovat Kolmisopessa alhaiset 5,68 ja 5,69. Kalliojärvessä vesinäytteen ph on 6,03 ja sedimenttien 6,28-6,50. Kivijärvessä sedimentin ph-arvot ovat keskimäärin alhaisemmat kuin muissa järvissä, etenkin eteläpäässä, jossa ph-arvot vaihtelevat välillä 5,88-6,11 (taulukko 3). Hapetus-pelkistyspotentiaalin (redox) arvot ovat yleensä suurimmat sedimentin pintaosassa (0-2 cm), josta ne laskevat syvyyssuuntaan (taulukko 3). Negatiiviset redox-arvot osoittavat sedimentissä olevan pelkistävät olosuhteet Jormasjärven eteläosan syvänteessä (-39, mv) sekä Kolmisopen pohjoisosan näytteissä (-24, mv). Kolmisopen pohjoisosan pelkistäviä olosuhteita indikoivat myös sulfidiraidat. Suurin redox-arvo (189 mv) mitattiin Kalliojärven sedimentin yläpuolella olevasta vedestä. Yleensä sedimentin redox -arvot vaihtelevat muutaman kymmenen ja noin 100 mv:n välillä (taulukko 3). Alkuainepitoisuudet Järvisedimenttien As-, Cd-, Co-, Cu-, Ni-, Fe-, Mn-, Zn-, Pb-, U-, Hg- ja S -pitoisuudet on esitetty taulukoissa 4-7 sekä kaikkien analysoitujen alkuaineiden osalta liitteessä 1. Jormasjärvi Raskasmetallipitoisuudet ovat hyvin lähellä toisiaan molemmissa Jormasjärven profiileissa (taulukko 4). Pohjoisen profiilin pintaosan (0-10 cm) keskimääräinen happoliukoinen nikkelipitoisuus on 75 mg/kg ja eteläisen profiilin vastaava pitoisuus on 90 mg/kg. Pintaosan nikkelipitoisuudet ovat selvästi suuremmat kuin syvyydeltä cm otettujen taustanäytteiden pitoisuudet, vastaavasti 67 ja 57 mg/kg. Suurimmat happoliukoiset nikkelipitoisuudet 105 mg/kg ja 98 mg/kg ovat pintanäytteissä, ja pitoisuudet pienenevät lähes tasaisesti (etenkin eteläsyvänteen profiilissa) siirryttäessä syvemmälle sedimenttiin (taulukko 4, kuva 2). Etenkin Jormasjärven pohjoisosassa syvyysvälillä 10 cm-pinta pitoisuudet kasvavat jyrkästi sedimentin pintaa kohti. Myös Co-, Mn-, Fe- ja Hg -pitoisuudet lisääntyvät pintaa kohti. Pitoisuuksien kasvu voi liittyä valuma-alueen metsien ja soiden ojituksen lisääntymiseen 1970-luvulta lähtien. Tällöin runsaasti orgaanista ainesta kuten myös rautaa ja mangaania kulkeutuu järveen. Sedimentin hapettunut pintaosa tulee näkyviin molemmissa profiileissa suurina rauta- ja mangaanipitoisuuksina. Tämä näkyy myös selvästi heikkouutokseen perustuvissa Fe- ja Mn -pitoisuuksissa. Myös pääalkuaineiden (esim. K, Na, Ca) pitoisuudet kasvavat pintaa kohti indikoiden orgaanisen aineksen lisäksi myös minerogeenisen aineksen kulkeutumista järvialtaaseen (liite 1). Myös Jormasjärven aikaisemmissa tutkimuksissa raskasmetalli- ja rikkipitoisuuksien on todettu olevan suuremmat sedimentin pinnassa kuin syvemmällä sedimentissä (Mäkinen ja Kauppila, 2006). Heidän mukaansa pitoisuudet kasvavat lähes tasaisesti noin 30 cm:n syvyydeltä pintaa

44 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 8 kohti, mutta aivan pintaosassa pitoisuudet pienenevät jyrkästi. Syynä tähän voi olla ylimmän sedimentin sekoittuminen (aallokko, virtaukset) ja sitä kautta alkuaineiden liukenevuuden kasvu sedimentistä veteen. Taulukko 4. Alkuainepitoisuudet Jormasjärven järvisedimenttiprofiileissa. Pitoisuudet perustuvat typpihappouuttoon (kokonaispitoisuus) sekä ammoniumasetaattiuuttoon (kemiallinen adsorptio). Keskiarvopitoisuudet on laskettu syvyysvälillä 0-10 cm. Vertailuaineistona esitetään Jormasjärven pohjoisosan keskiarvopitoisuudet syvyyksiltä 0-8 cm ja 8-20 cm vuonna 2005 (Mäkinen ja Kauppila, 2006). As Cd Co Cu Ni Fe Mn Zn Pb U Hg S Jormasjärven pohjoisosa Kokonaispitoisuudet, mg/kg JOP 0-2 cm 9,26 2,24 31,9 35, ,0 2,14 0, JOP 2-4 cm 9,64 2,16 23,1 38,8 83, ,5 2,44 0, JOP 4-6 cm 5,93 2,23 12,8 32,5 56, ,7 2,44 0, JOP 6-10 cm 5,92 2,32 11,2 38,5 55, ,0 2,63 0, Keskiarvo 0-10 cm 7,69 2,24 19,8 36,4 75, ,3 2,41 0, JOP cm 5,81 2,25 10,8 41,9 66, ,31 3,06 0, Keskiarvo 0-8 cm, ,00 0,10 29,0 32,0 73, Keskiarvo 8-20 cm, ,00 0,10 32,0 27,0 60, Jormasjärven eteläosa JOE 0-2 cm 9,51 2,05 34,7 40,6 97, ,4 2,14 0, JOE 2-4 cm 9,32 1,88 32,0 39,5 95, ,8 2,09 0, JOE 4-6 cm 7,06 2,05 35,6 41,5 93, ,2 2,22 0, JOE 6-10 cm 9,29 1,28 35,4 37,0 71, ,9 2,14 0, Keskiarvo 0-10 cm 8,80 1,82 34,4 39,7 89, ,8 2,15 0, JOE cm 7,11 0,88 26,1 29,4 56, ,5 1,87 0, Jormasjärven pohjoisosa Kemiallinen adsorptio, mg/kg JOP 0-2 cm <0,5 0,84 5,51 0,56 19, , JOP 2-4 cm 0,60 0,39 4,76 0,22 12, ,2 10,2 70,1 JOP 4-6 cm 1,04 0,19 1,96 <0,1 5, ,7 11,3 46,3 JOP 6-10 cm 1,13 0,08 1,24 <0,1 3, ,0 5,81 40,8 Keskiarvo 0-10 cm 0,92 0,38 3,37 0,39 10, ,7 7,89 63,8 JOP cm 1,04 <0,05 0,99 <0,1 3, ,8 1,39 41,6 Jormasjärven eteläosa JOE 0-2 cm 0,71 0,05 14,5 <0,1 26, ,7 9, JOE 2-4 cm <0,5 0,08 12,3 <0,1 23, ,2 6, JOE 4-6 cm 0,86 <0,05 15,4 <0,1 25, ,4 10,9 560 JOE 6-10 cm 1,22 0,06 11,6 <0,1 13, ,4 19,4 331 Keskiarvo 0-10 cm 0,93 0,06 13,5 22, ,4 11,5 423 JOE cm <0,5 <0,05 5,71 0,12 6, ,5 5,30 87,9 Keskiarvo 0-8 cm, ,00 0,10 9,00 0,10 16, ,0 444 Keskiarvo 8-20 cm, ,00 0,10 9,00 0,10 10, ,0 238 Kokonaisrikkipitoisuudet ovat keskimäärin 2-3 kertaa suuremmat pohjoisessa profiilissa kuin eteläprofiilissa eikä niissä ei voida todeta pitoisuuksien nousua pintaa kohti (taulukko 4). Kuitenkin, päinvastoin kuin kokonaisrikin kohdalla, liukoisen rikin (sulfaattisen rikin) määrät ovat moninkertaisesti suuremmat eteläprofiilissa kuin pohjoisprofiilissa. Molemmissa profiileissa helppo-

45 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 9 liukoisen rikin pitoisuudet ovat huomattavan suuret pintanäytteessä (0-2 cm). Jormasjärvessä luontainen taustapitoisuus (syvyys cm) on nikkelillä mg/kg, kuparilla mg/kg ja sinkillä mg/kg. Jormasjärvessä useimmat happouuttoon ja heikkouuttoon perustuvat raskasmetallipitoisuudet, kuten myös rikkipitoisuudet, ovat lähellä vuonna 2005 todettuja arvoja (taulukko 4). Pitoisuuksien vertailu on kuitenkin vaikeata, koska vuoden 2008 näytteet on otettu eri kohdista kuin vuonna 2005, joskin samasta osasta järveä. Vertailua vaikeuttaa myös se, että vuonna 2005 näytteet otettiin talvella ja vuonna 2008 kesällä. Metallit ovat pääosin niukkaliukoisessa muodossa, joko Fe-Mn-oksihydraateissa ja/tai sulfideina. Osa metalleista on kemiallisesti adsorboituneena orgaaniseen ainekseen, jota sedimentissä on runsaasti. Jormasjärven eteläprofiilin pintaosassa suurin osa (yli 70 %) mangaanista on sitoutunut löyhästi adsorptiofraktioon (taulukko 4), mistä johtuen se reagoi helposti mm. vuodenaikojen vaihteluun hapetus-pelkistys -olosuhteiden muuttuessa järven pohjalla. Syvyys cm Jormasjärvi, pohjoisosa Ni mg/kg Syvyys cm Jormasjärvi, eteläsyvänne Ni mg/kg Kuva 2. Järvisedimenttiprofiilien nikkelipitoisuudet Jormasjärven pohjoisosassa ja eteläsyvänteessä. Kolmisoppi Raskasmetallipitoisuuksissa ei ole suurtakaan eroa Kolmisopen koillisosan ja pohjoisosan välillä (taulukko 5). Happoliukoiset nikkelipitoisuudet koillisosan profiilissa vaihtelevat välillä 33,4-104 mg/kg ja pohjoisessa välillä 44,2-174 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet (104 ja 174 mg/kg) todettiin pintanäytteissä. Koillisosan profiilissa (syvyys 0-10 cm) happoliukoiset nikkelipitoisuudet kasvavat lähes tasaisesti pintaa kohti tausta-arvosta 33 mg/kg arvoon 104 mg/kg ja pohjoisosassa arvosta 44 mg/kg arvoon 174 mg/kg (taulukko 5, kuva 3). Jyrkintä kasvu on syvyysvälillä 5 cm pinta. Nikkelin ohella kadmiumin, kuparin, raudan ja sinkin, uraanin ja rikin happoliukoiset ja heikkoliukoiset pitoisuudet nousevat pintaa kohti. Hapettunut sedimentin pintaosa tulee esiin kohonneina rautapitoisuuksina sekä happo- että heikkouutosmenetelmissä. Jormasjärvestä poiketen Kolmisopen mangaanipitoisuudet eivät ole muuta sedimenttiä suuremmat sedimentin pinnassa. Raudan ja mangaanin muodostamien oksihydraattien metalleja adsorboiva vaikutus näkyy selvimmin kohonneina arseeni- ja sinkkipitoisuuksina.

46 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 10 Molempiin uuttomenetelmiin perustuvat raskasmetallipitoisuudet ovat lähellä vastaavia pitoisuuksia Jormasjärvessä ja kuvastavat mustaliuskeita sisältävää kallioperää. Kolmisopen pohjoisen profiilin rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat huomattavasti suuremmat vuosina 1993 ja 2005 kuin vuonna Erot voivat johtua siitä, että näytteet on otettu eri vuosina eri kohdista, jolloin sedimentaatio-olosuhteet voivat olla erilaiset järvialtaan rakenteen sekä veden virtauksen myötä. Taulukko 5. Alkuainepitoisuudet Kolmisopen järvisedimenttiprofiileissa. Pitoisuudet perustuvat typpihappouuttoon (kokonaispitoisuus) sekä ammoniumasetaattiuuttoon (kemiallinen adsorptio). Keskiarvopitoisuudet on laskettu syvyysvälillä 0-10 cm. Vertailupitoisuuksina esitetään Kolmisopen keskiosan pitoisuudet syvyyksiltä 0-8 ja 8-20 cm vuonna 2005 Mäkisen ja Kauppilan (2006) mukaan sekä syvyyksiltä 0-9 cm ja cm vuonna 1993 Uutela ym. (2006) mukaan. As Cd Co Cu Ni Fe Mn Zn Pb U Hg S Kolmisopen koillisosa Kokonaispitoisuudet mg/kg KOP 0-2 cm <5 1,19 14,3 41, ,4 2,46 0, KOP 2-4 cm <5 0,90 21,6 34,3 88, ,8 2,23 0, KOP 4-6 cm <5 0,93 20,5 31,7 65, ,1 2,21 0, KOP 6-10 cm 5,65 1,50 25,9 28,9 50, ,6 2,19 0, Keskiarvo 0-10 cm 1,13 20,6 34,2 77, ,7 2,27 0, KOP cm <5 0,59 18,1 24,9 33, ,2 2,18 0, Kolmisopen pohjoisosa KOE 0-2 cm <5 1,45 23,3 62, ,7 2,93 0, KOE 2-4 cm <5 0,58 19,3 30,9 66, ,8 2,04 0, KOE 4-6 cm <5 <0,5 22,7 29,5 51, ,6 2,36 0, KOE 6-10 cm <5 1,01 28,5 27,1 44, ,5 1,99 0, Keskiarvo ,01 23,5 37,6 84, ,2 2,33 0, KOE cm <5 0,94 30,1 25,7 44, ,4 2,07 0, Keskiarvo 0-8 cm, ,00 1,00 46,0 27,0 55, Keskiarvo 8-20 cm, ,00 1,00 64,0 26,0 49, Keskiarvo 0-9 cm, ,25 2,15 33,9 27,0 61, ,5 0,12 Keskiarvo cm, ,39 2,10 85,8 29, ,65 0,09 Kolmisopen koillisosa Kemiallinen adsorptio, mg/kg KOP 0-2 cm <0,5 0,51 3,89 0,73 21, ,85 2, KOP 2-4 cm 0,55 0,17 6,74 0,23 17, ,6 10,0 2, KOP 4-6 cm 0,76 0,27 5,13 0,37 9, ,3 14,1 2,21 83,6 KOP 6-10 cm 0,93 0,08 3,77 0,18 3, ,3 11,8 2,19 49,7 Keskiarvo 0-10 cm 0,74 0,26 4,88 0,38 13, ,3 11,2 2, KOP cm <0,5 0,06 3,38 0,15 2, ,2 5,03 2,18 34,6 Kolmisopen pohjoisosa KOE 0-2 cm <0,5 0,13 6,67 0,25 42, , KOE 2-4 cm 0,63 0,15 4,64 0,23 11, ,5 10,5 128 KOE 4-6 cm 0,70 0,06 5,57 0,10 7, ,9 12,1 133 KOE 6-10 cm 0,95 0,06 4,60 0,10 4, ,2 12,2 86,4 Keskiarvo 0-10 cm 0,76 0,09 5,11 0,17 13, ,6 9, KOE cm <0,5 0,07 4,06 0,14 2, ,3 5,65 45,4 Keskiarvo 0-8 cm, ,00 0,10 19,0 1,00 14, ,0 262 Keskiarvo 8-20 cm, ,00 0,10 26,0 1,00 10, ,0 135

47 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 11 Syvyys cm Kolmisoppi, koillisosa Ni mg/kg Syvyys cm Kolmisoppi, pohjoisosa Ni mg/kg Kuva 3. Järvisedimenttiprofiilien nikkelipitoisuudet Kolmisopen koillis- ja pohjoisosassa. Kivijärvi Kivijärvi sijaitsee n. 15 km Talvivaaran liuskejakson länsipuolella, jossa valuma-alueen kivilaji on graniittigneissiä. Näin ollen järvi edustaa ns. taustapitoisuus järveä. Järvi on laajojen ojitettujen suoalueiden ympäröimä (mm. Iso- ja Pieni Juurikkasuo). Tällöin runsaasti orgaanista ainesta kulkeutuu järveen, mikä näkyy mm. orgaanisen hiilen selvästi suurempina määrinä kuin Jormasjärvessä ja Kolmisopessa (taulukot 1 ja 2). Orgaanisen aineksen vaikutus näkyy mm. kohonneina Hgpitoisuuksina, koska elohopea adsorboituu voimakkaasti humukseen. Kivijärven raskasmetallipitoisuudet ovat erittäin alhaiset (taulukko 6). Esimerkiksi pohjoisosan nikkelipitoisuuksien keskiarvo syvyysvälillä 0-10 cm on 22 mg/kg, kun se Jormasjärvessä on 75 mg/kg ja Kolmisopessa 77 mg/kg. Sama voidaan nähdä myös kobolttipitoisuuksissa, jotka ovat Kivijärvessä noin kolme kertaa pienemmät kuin Jormasjärvessä ja Kolmisopessa. Erot selittyvät sillä, että Kivijärvi sijaitsee graniittigneissialueella, kun taas Jormasjärvi ja Kolmisoppi sijaitsevat kiilleliuskeita ja mustaliuskeita käsittävällä alueella. Kuparipitoisuuksissa ei ole mainittavaa eroa eri järvien kesken. Kuten Jormasjärvessä ja Kolmisopessa myös Kivijärvessä eräät alkuainepitoisuudet (Cd, Co, Cu, Ni, Fe, Zn) nousevat lähes tasaisesti pintaa kohti. Kuvassa 4 on esitetty nikkelipitoisuudet Kivijärven sedimentin yläosassa. Mangaanipitoisuudet ovat Kivijärvessä erittäin alhaiset. Tämä johtuu alueen kallioperän alhaisista mangaanipitoisuuksista, mutta mahdollisesti myös verrattain alhaisista ph-arvoista (5,82-6,11), mikä puolestaan edesauttaa mangaanin liukenemista sedimentistä veteen. Orgaanisen aineksen osuus on selvästi suurempi Kivijärven sedimentissä kuin Jormasjärvessä ja Kolmisopessa. Myös Kivijärvessä sedimenttien rautapitoisuudet ovat selvästi suuremmat hapettuneessa ja vesipitoisessa pintaosassa kuin muualla sedimentissä (taulukko 6).

48 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 12 Syvyys cm Kivijärvi, pohjoisosa Ni mg/kg Syvyys cm Kivijärvi, eteläosa Ni mg/kg Kuva 4. Järvisedimenttiprofiilien nikkelipitoisuudet Kivijärven pohjois- ja eteläosassa. Taulukko 6. Alkuainepitoisuudet Kivijärven järvisedimenttiprofiileissa. Pitoisuudet perustuvat typpihappouuttoon (kokonaispitoisuus) sekä ammoniumasetaattiuuttoon (kemiallinen adsorptio). Keskiarvopitoisuudet on laskettu syvyysvälillä 0-10 cm. As Cd Co Cu Ni Fe Mn Zn Pb U Hg S Kivijärven pohjoisosa Kokonaispitoisuudet, mg/kg KIP 0-2 cm < KIP 2-4 cm KIP 4-6 cm KIP 6-10 cm < Keskiarvo 0-10 cm KIP cm < Kivijärven eteläosa KIE 0-2 cm KIE 2-4 cm KIE 4-6 cm KIE 6-10 cm < Keskiarvo 0-10 cm KIE cm <5 < < Kivijärven pohjoisosa Kemiallinen adsorptio, mg/kg KIP 0-2 cm KIP 2-4 cm < KIP 4-6 cm KIP 6-10 cm <0.5 < < Keskiarvo 0-10 cm KIP cm <0.5 < < Kivijärven eteläosa KIE 0-2 cm < KIE 2-4 cm < KIE 4-6 cm < KIE 6-10 cm < < Keskiarvo 0-10 cm KIE cm <0.5 < < <

49 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 13 Kalliojärvi Kalliojärvi sijaitsee Kolmisopen länsipuolella noin 1 km:n päässä liuskejakson länsikontaktista. Ympäristön kivilaji on graniittigneissiä. Järvi on karu, oligotrofinen järvi, jossa ranta-asutusta ei juuri ole. Järvisedimentti on normaalin ruskeata liejua, jossa muista järvistä poiketen ei todettu hapettunutta sedimentin yläosaa (ks. taulukko 3). Kuten Kivijärvessä myös Kalliojärven ympäristössä on runsaasti ojitettuja suoalueita, joista orgaanista ainesta kulkeutuu runsaasti järveen. Kalliojärven orgaanisen hiilen määrät ja LOI-arvot ovat vielä hieman suuremmat kuin Kivijärvessä (taulukko 2). Kalliojärven raskasmetallipitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin Kivijärvessä (taulukko 7). Pintaosan nikkelipitoisuuksien keskiarvo on 17 mg/kg, kun se Kivijärvessä oli 22 mg/kg. Jormasjärvessä nikkelipitoisuuksien keskiarvot olivat mg/kg ja Kolmisopessa mg/kg. Kivijärven tavoin mangaanipitoisuudet ovat erittäin alhaiset Kalliojärvessä. Myös Kalliojärvessä nikkelipitoisuudet kasvavat sedimentin pintaa kohti (kuva 5). Vertailujärvenä on esitetty Salminen, joka sijaitsee noin 500 m Kalliojärven eteläpuolella. Näytteet tästä järvestä otettiin GTK:n toimesta vuonna 1993 (Uutela ym., 1995). Alkuainepitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa molemmissa järvissä, joskin pintaosan keskimääräiset As-, Co, Ni-, Fe-, Mn- ja Zn pitoisuudet ovat noin kaksi kertaa suuremmat Kalliojärvessä kuin Salmisessa. Taulukko 7. Alkuainepitoisuudet Kalliojärven järvisedimenttiprofiilissa. Pitoisuudet perustuvat typpihappouuttoon (kokonaispitoisuus) sekä ammoniumasetaattiuuttoon (kemiallinen adsorptio). Keskiarvopitoisuudet on laskettu syvyysvälillä 0-10 cm. Vertailujärvenä esitetään Salminen, joka sijaitsee noin 500 m Kalliojärven eteläpuolella (Uutela ym., 1995). Salmisen keskiarvopitoisuudet on laskettu syvyysväleillä 0-9 cm ja 9-23 cm. As Cd Co Cu Ni Fe Mn Zn Pb U Hg S Kalliojärven keskiosa Kokonaispitoisuudet, mg/kg KA 0-2 cm 6.20 < KA 2-4 cm KA 4-6 cm KA 6-10 cm Keskiarvo 0-10 cm KA cm <5 < Keskiarvo 0-9 cm, cm, Salminen (1993) Kemiallinen adsorptio, mg/kg KA 0-2 cm 0.53 < KA 2-4 cm 1.16 < KA 4-6 cm 0.91 < < KA 6-10 cm <0.5 < < Keskiarvo 0-10 cm, KA cm <0.5 < <

50 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 14 Syvyys cm Kalliojärvi, keskiosa Ni mg/kg Kuva 5. Kalliojärven järvisedimenttiprofiilin nikkelipitoisuudet. Tulosten tarkastelua ja suositukset Järvisedimenttinäytteet pyrittiin ottamaan järvien syvännekohdista, koska tällöin sedimentaatioolosuhteet ovat rauhalliset ja alkuaineiden pysyvyys sedimentissä on suurempaa kuin matalan veden alueilla. Myös syvänteiden usein pelkistävät olosuhteet edesauttavat metallien sitoutumista sedimenttiin. Rantavyöhykkeissä tai matalissa järvissä esim. tuulen pintasedimenttiä sekoittava vaikutus voi olla merkittävää, mikä vaikeuttaa pitoisuusvaihtelujen seurantaa. Edustavan näytteen saamiseksi pintasedimentti (0-2 cm) yhdistettiin kolmesta osanäytteestä. Tarkat koordinaatit tekevät mahdolliseksi uusintanäytteenoton tekemisen samoista pisteistä. Järvisedimenttien ph-arvot vaihtelivat jonkun verran eri järvien kesken, mutta saman profiilin näytteiden ph-arvot olivat yleensä hyvin lähellä toisiaan. Suurimmat arvot (ph 7,2) mitattiin Jormasjärven eteläsyvänteen pintaosassa ja pienimmät arvot (5,8-6,1) Kivijärven eteläosan sedimentissä. Pelkistävät olosuhteet todettiin Jormasjärven eteläsyvänteessä (redox välillä -39 mv ja -112 mv) sekä Kolmisopen pohjoisosan profiilissa (välillä -24 m ja -46 mv). Kallioperän kivilajit heijastuvat järvisedimenttien kemiallisessa koostumuksessa. Jormasjärvi ja Kolmisoppi sijaitsevat kiilleliusketta ja mustaliuskeita käsittävällä kivilajialueella, jossa metallipitoisuudet (esim. Ni, Cd, Co, Zn) ovat moninkertaiset verrattuna graniittigneissialueella sijaitseviin Kivijärveen ja Kalliojärveen. Keskimääräiset happoliukoiset nikkelipitoisuudet vaihtelivat eri osissa Jormasjärveä välillä mg/kg ja Kolmisopessa välillä mg/kg, kun taas Kivijärvessä pitoisuudet olivat mg/kg ja Kalliojärvessä 17 mg/kg. Jormasjärven ja Kolmisopen happoliukoiset nikkelipitoisuudet vastaavat lähes Talvivaaran alueen kiilleliuske- ja mustaliuskejaksossa sijaitsevien järvisedimenttien taustapitoisuuksia esim. Kolmisopessa (85 mg/kg), Kaivoslammessa (124 mg/kg) ja Raatelammessa (72 mg/kg, Tenhola ym., 2008).. Yleensä raskasmetallipitoisuudet olivat suurimmat vesipitoisessa pintanäytteessä, jossa myös orgaanisen aineksen määrät olivat suuremmat kuin muualla sedimentissä. Punertavan ruskeaa pintasedimenttiä luonnehtivat myös suuremmat rautapitoisuudet sekä usein myös suuremmat mangaanipitoisuudet kuin alempana sedimentissä.

51 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 15 Yhtenä selvänä tuloksena oli alkuainepitoisuuksien, etenkin nikkelipitoisuuksien, voimakas kasvu pintaa kohti. Kasvu alkaa yleensä jo cm:n syvyydeltä, mutta on voimakkainta välillä 10 cm ja pinta. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää suo- ja metsäalueiden ojituksen sekä yleensä maankäytön lisääntymistä valuma-alueella. Tällöin myös minerogeenista materiaalia kulkeutuu runsaasti järveen, mikä näkyy mm. kohonneina Na, K ja Ca pitoisuuksina. Metallipitoisuuksien kasvu kohti sedimentin pintaa on todettu myös aikaisemmissa tutkimuksissa Jormasjärvessä ja Kolmisopessa (Mäkinen ja Kauppila, 2006), joskin heidän mukaansa pitoisuudet laskevat aivan ylimmissä näytteissä. Eri vuosina otettujen järvisedimenttinäytteiden pintaosan raskasmetallipitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja. Kuitenkin rauta- ja mangaanipitoisuudet Jormasjärvessä ja Kolmisopessa olivat huomattavasti suuremmat talvella vuosina 2003 ja 2005 kuin kesällä vuonna Erot voivat johtua alusveden ja sedimentin erilaisista hapetus-pelkistysolosuhteista talvi- ja kesänäytteenotossa. Myös se, että näytteitä ei ole otettu täysin samoista paikoista eri vuosina aiheuttaa tuloksiin erilaisuutta. Jatkossa seurantatutkimukset tulisi kohdistaa ennen kaikkea sedimentin yläosaan (0-2 cm), missä voidaan todeta mahdolliset ihmisen toiminnasta aiheutuvat muutokset. Tämä myös sen vuoksi, että sedimentaationopeus on järvisedimenteissä alhainen (Jormasjärvessä ja Kolmisopessa 0,3-0,4 cm vuodessa). Kuitenkin syvemmältä otettuja näytteitä tarvitaan vertailunäytteinä. Jotta seurantanäytteet olisivat vertailukelpoisia, tulisi ne ottaa kesällä ja mahdollisimman samoista kohdin kuin vuonna Kuopiossa Markku Tenhola geologi Kirjallisuus: Loukola-Ruskeeniemi, K., Tenhola, M., Paukola, T., Uutela, A., (1996). Mustaliuskeiden vaikutus vesistöihin Sotkamon Talvivaarassa. English summary: Environmental impact of black shales on watercourses at Talvivaara, Sotkamo, eastern Finland. Vuoriteollisuus 54. vuosikerta. Vuorimiesyhdistys, Loukola-Ruskeeniemi, K., Uutela, A., Tenhola, M., Paukola, T., Environmental impact of metalliferous black shales at Talvivaara in Finland, with indication of lake acidification 9000 years ago. J. of Geochem. Explor. 64,

52 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö 16 Mäkinen, J., Kauppila, T., Nuasjärven, Jormasjärven ja Kolmisopen geokemialliset ja paleolimnologiset tutkimukset. Raportti no. S 41/3433/2006/1. Geologian tutkimuskeskus, 59 s. Tenhola, M., Alueellinen geokemiallinen järvisedimenttikartoitus Itä-Suomessa. English summary: Regional geochemical mapping based on lake sediments in eastern Finland. Report of Investigation 78. Geological Survey of Finland, 42 s. Tenhola, M., Loukola-Ruskeeniemi, K., Einsalo, K., Environmental impact of the Talvivaara Ni-Cu-Zn deposit during , eastern Finland. Käsikirjoitus. Uutela, A., Tenhola, M., Loukola-Ruskeeniemi, K., Diatom flora and chemical composition of lake sediments in the vicinity of the Talvivaara Ni-Cu-Zn deposit, Finland: evidence for acidification 9000 years ago. Current Research (toim. S. Autio), Special Paper 20. Geological Survey of Finland,

53 GTK ISY Maankäyttö ja ympäristö VA :06:59 Kuopio Tenhola Markku PL Kuopio FINLAND ANALYYSITULOKSIA TILAUSNUMERO: VIITE: va402Tenhola Markku PROJEKTI/HANKE: VASTUUALUE: 402 NÄYTETYYPPI: Järvisedimentti NÄYTTEITÄ: 35 MENETELMÄKOODI NÄYTTEITÄ P M P L G G L L Labtium Oy Lea Hämäläinen Laboratoriopäällikkö Labtium Oy Labtium Oy PL 57 PL ESPOO KUOPIO Puh Puh Fax Fax Kansilehti /9

54 Labtium Oy MENETELMÄKUVAUKSET JA HUOMAUTUKSET Tilausnumero: Raportointipäivä: :06:59 TULOS PÄTEE VAIN TESTATUILLE NÄYTTEILLE. TESTAUSSELOSTEEN SAA KOPIOIDA VAIN KOKONAAN. TULOKSET VALMISTUNEET: VAIN NE TESTIMENETELMÄT, JOISSA TÄSSÄ SELOSTEESSA ON MERKINTÄ + MENETELMÄKOODIN EDESSÄ, KUULUVAT AKKREDITOINNIN PIIRIIN. 13 Näytteen kuivaus kylmäkuivaustekniikalla M ammoniumasetaattiuutto, ph Mineraalisen näytteen seulonta <2mm fraktioon 503 Typpihappoliuotus mikroaaltouunissa, EPA Erillinen punnitus 94 Märkäpunnitus + 503M Monialkuainemääritys ICP-MS-tekniikalla 201P Monialkuainemääritys ICP-AES-tekniikalla + 503P Monialkuainemääritys ICP-AES-tekniikalla + 810L S:n määritys rikkianalysaattorilla 814G 818G Kosteuden tai kuiva-aineen määritys gravimetrisesti Hehkutushäviön määritys gravimetrisesti (550 C) + 820L C- ja N-määritys hiili-typpianalysaattorilla + 822L Hg:n määritys pyrolyyttisesti Info /9

55 Labtium Oy Laboratorion Tilaajan Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe K Mg Mn Mo Na Ni P näytetunnus näytetunnus mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P L JOP ,0 <0.5 <0.5 83,1 0, ,84 5,5 1,1 0, <0.2 64,8 19,6 27 L JOP ,0 0,6 <0.5 81,9 0, ,39 4,8 1,1 0, <0.2 37,6 12,1 30 L JOP ,0 1,0 <0.5 69,4 0, ,19 2,0 1,5 < <0.2 30,8 5,5 43 L JOP ,0 1,1 <0.5 71,7 0, ,08 1,2 1,7 < <0.2 36,0 3,8 71 L JOP ,0 1,0 <0.5 89,6 0, <0.05 1,0 1,6 < <0.2 42,2 3,9 86 L JOE ,0 0,7 <0.5 80,7 0, ,05 14,5 2,2 < <0.2 51,4 26,2 85 L JOE ,0 <0.5 <0.5 76,7 0, ,08 12,3 2,1 < <0.2 43,6 23,4 88 L JOE ,0 0,9 <0.5 85,8 0, < ,4 2,6 < <0.2 40,5 25,8 94 L JOE ,0 1,2 <0.5 74,2 0, ,06 11,6 1,9 < <0.2 29,9 13,3 62 L JOE ,0 <0.5 <0.5 70,9 0, <0.05 5,7 1,7 0, <0.2 30,4 6,4 54 L KOP ,0 <0.5 <0.5 42,0 0, ,51 3,9 1,4 0, <0.2 50,7 21,5 93 L KOP ,0 0,6 <0.5 52,8 0, ,17 6,7 1,5 0, <0.2 29,3 17,5 62 L KOP ,0 0,8 <0.5 55,7 0, ,27 5,1 1,8 0, <0.2 26,8 9,9 54 L KOP ,0 0,9 <0.5 50,5 0, ,08 3,8 0,8 0, <0.2 35,6 3,6 52 L KOP ,0 <0.5 <0.5 53,3 0, ,06 3,4 0,8 0, <0.2 56,6 2,3 57 L KOE ,0 <0.5 <0.5 48,1 0, ,13 6,7 1,4 0, <0.2 29,8 42,3 94 L KOE ,0 0,6 <0.5 47,6 0, ,15 4,6 0,9 0, <0.2 24,3 11,5 63 L KOE ,0 0,7 <0.5 41,9 0, ,06 5,6 0,8 0, <0.2 22,5 7,5 53 L KOE ,0 1,0 <0.5 39,1 0, ,06 4,6 0,8 0, <0.2 28,6 4,1 44 L KOE ,0 <0.5 <0.5 44,2 0, ,07 4,1 0,8 0, <0.2 52,3 2,6 51 L KIP ,0 0,5 <0.5 88,1 0, ,19 2,0 1,4 0, <0.2 62,6 3,2 79 L U KIP ,0 <0.5 <0.5 86,1 0, ,15 1,9 1,1 0, <0.2 59,3 3,1 72 L KIP ,0 <0.5 <0.5 73,7 0, ,12 1,5 0,9 0, <0.2 44,2 1,8 54 L KIP ,0 0,5 <0.5 63,9 0, ,12 1,3 0,8 0, <0.2 44,2 1,3 46 L KIP ,0 <0.5 <0.5 56,9 0, <0.05 1,0 0,8 < <0.2 47,2 0,6 48 L KIP ,0 <0.5 <0.5 44,9 0, <0.05 0,9 0,6 < <0.2 54,0 0,3 56 L KIE ,0 <0.5 <0.5 71,0 0, ,25 2,4 1,0 0, <0.2 61,8 7,1 62 L KIE ,0 <0.5 <0.5 72,3 0, ,09 1,8 0,9 0, <0.2 38,3 4,9 52 L KIE ,0 <0.5 <0.5 56,2 0, ,12 1,2 0,7 0, <0.2 37,2 1,9 34 L KIE ,0 <0.5 <0.5 46,3 0, ,09 1,0 0,7 < <0.2 39,1 0,9 35 L KIE ,0 <0.5 <0.5 35,9 0, <0.05 0,8 0,6 < <0.2 31,9 0,4 51 L KA ,0 0,5 <0.5 54,4 0, <0.05 0,9 0,6 0, <0.2 49,7 0,5 52 L KA ,0 1,2 <0.5 61,3 0, <0.05 1,7 1,2 0, <0.2 48,3 1,3 66 L KA ,0 0,9 <0.5 55,8 0, <0.05 1,5 0,6 < <0.2 48,2 0,7 62 L KA ,0 <0.5 <0.5 46,3 0, <0.05 0,8 0,5 < <0.2 61,2 0,3 49 L KA ,0 <0.5 <0.5 47,0 0, <0.05 0,6 0,5 < <0.2 76,3 0,3 61 Tulokset /9

56 Labtium Oy Laboratorion Tilaajan näytetunnus näytetunnus L JOP L JOP L JOP L JOP L JOP L JOE L JOE L JOE L JOE L JOE L KOP L KOP L KOP L KOP L KOP L KOE L KOE L KOE L KOE L KOE L KIP L U KIP L KIP L KIP L KIP L KIP L KIE0-2 L KIE2-4 L KIE4-6 L KIE6-10 L KIE18-22 L KA0-2 L KA2-4 L KA4-6 L KA6-10 L KA18-22 Pb S Sb Sr Ti V Zn U Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 201P 201P 201P 201P 201P 201P 201P + 503M + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P 4,2 120,0 <2 15,70 0,59 0,5 111,00 2, <5 219,0 1, ,2 31,9 55,2 35,7 10,2 70,1 <2 13,40 0,58 4,2 82,20 2, <5 203,0 1, ,2 23,1 59,2 38,8 11,3 46,3 <2 12,30 0,62 6,0 29,70 2, <5 154,0 0, ,2 12,8 47,9 32,5 5,8 40,8 <2 12,70 0,80 7,5 24,00 2, <5 178,0 1, ,3 11,2 54,5 38,5 1,4 41,6 <2 12,70 0,53 7,8 21,80 3, <5 184,0 1, ,3 10,8 60,1 41,9 9,3 479,0 <2 14,30 2,43 11,9 62,70 2, <5 205,0 1, ,1 34,7 55,5 40,6 6,3 322,0 <2 14,00 2,29 10,5 78,20 2, <5 204,0 1, ,9 32,0 52,7 39,5 10,9 560,0 <2 13,60 2,82 14,1 56,40 2, <5 209,0 1, ,1 35,6 59,4 41,5 19,4 331,0 <2 10,50 2,00 11,7 36,40 2, <5 199,0 1, ,3 35,4 60,2 37,0 5,3 87,9 <2 9,17 1,53 7,8 37,50 1, <5 194,0 1, ,9 26,1 48,3 29,4 8,9 301,0 <2 12,00 3,27 8,5 106,00 2, <5 <5 172,0 0, ,2 14,3 47,6 41,7 10,0 158,0 <2 10,80 2,62 9,8 66,60 2, < ,0 0, ,9 21,6 48,3 34,3 14,1 83,6 <2 9,67 2,24 8,7 71,30 2, <5 <5 162,0 0, ,9 20,5 48,8 31,7 11,8 49,7 <2 10,30 1,64 7,3 37,30 2, <5 149,0 0, ,5 25,9 40,7 28,9 5,0 34,6 <2 10,80 1,67 7,6 22,20 2, <5 <5 146,0 0, ,6 18,1 34,6 24,9 8,7 247,0 <2 11,10 3,79 10,8 119,00 2, <5 <5 164,0 0, ,5 23,3 43,0 62,7 10,5 128,0 <2 9,68 2,59 9,6 54,50 2, <5 <5 136,0 0, ,6 19,3 39,8 30,9 12,1 133,0 <2 8,26 2,17 8,6 28,90 2, <5 <5 133,0 0, <0.5 22,7 42,7 29,5 12,2 86,4 <2 8,51 1,67 7,1 31,20 1, <5 <5 121,0 0, ,0 28,5 38,2 27,1 5,7 45,4 <2 9,72 1,72 7,7 24,30 2, <5 <5 129,0 0, ,9 30,1 30,2 25,7 18,2 136,0 <2 21,90 2,79 9,7 26,30 3, <5 <5 234,0 0, ,9 8,1 40,8 40,4 17,2 132,0 <2 21,40 2,64 9,2 24,30 3, <5 233,0 0, <0.5 8,0 40,9 40,4 21,3 85,6 <2 23,30 2,33 9,1 22,10 2, <5 169,0 0, ,6 6,2 29,4 30,2 23,4 64,9 <2 21,60 2,17 8,7 15,90 2, ,0 0, ,9 6,7 29,0 27,5 16,6 40,5 <2 21,20 2,21 9,4 6,07 2, <5 <5 149,0 0, ,7 4,9 27,0 21,7 0,9 25,1 <2 16,80 1,34 7,6 3,52 1, <5 <5 124,0 0, ,5 4,5 23,5 15,2 16,2 163,0 <2 22,60 2,11 7,9 51,30 2, <5 190,0 0, ,1 8,9 37,3 43,4 14,4 88,1 <2 21,90 1,70 7,0 25,30 2, <5 175,0 0, ,8 6,7 32,8 38,2 22,8 54,0 <2 18,70 1,72 6,6 14,50 1, <5 132,0 0, ,1 5,0 28,1 28,3 11,9 28,5 <2 16,70 1,87 7,2 4,43 1, <5 <5 105,0 0, ,7 4,0 27,4 24,4 <0.5 16,7 <2 11,80 1,26 7,1 1,04 1, <5 <5 84,1 0, <0.5 3,9 24,1 15,5 11,5 52,2 <2 16,60 1,73 7,1 6,46 3, <5 150,0 0, <0.5 5,0 32,8 27,7 19,0 80,1 <2 20,50 1,95 10,2 11,00 3, <5 172,0 0, ,7 9,9 25,1 28,0 19,3 70,3 <2 19,20 1,55 7,8 8,98 3, <5 155,0 0, ,8 11,1 24,3 25,1 14,1 43,9 <2 18,70 1,47 6,6 3,35 3, <5 127,0 0, ,0 4,9 19,5 22,8 3,7 30,3 <2 18,00 1,23 5,9 0,79 3, <5 <5 135,0 0, <0.5 3,1 20,3 23,7 Tulokset /9

57 Labtium Oy Laboratorion Tilaajan näytetunnus näytetunnus L JOP L JOP L JOP L JOP L JOP L JOE L JOE L JOE L JOE L JOE L KOP L KOP L KOP L KOP L KOP L KOE L KOE L KOE L KOE L KOE L KIP L U KIP L KIP L KIP L KIP L KIP L KIE0-2 L KIE2-4 L KIE4-6 L KIE6-10 L KIE18-22 L KA0-2 L KA2-4 L KA4-6 L KA6-10 L KA18-22 Fe K Mg Mn Mo Na Ni P Pb S Sb Sr Ti V Zn S Kosteus mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg % % + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 503P + 810L 814G , , , <10 33, ,6 422,0 0,16 93, , , , <10 32, ,5 447,0 0,16 87, , , , <10 25, ,1 326,0 0,28 86, , , , <10 27, ,9 461,0 0,26 88, , , , <10 24, ,3 514,0 0,17 87, , , , <10 31, ,9 378,0 0,55 93, , , , <10 30, ,4 360,0 0,44 93, , , , <10 31, ,6 363,0 0,61 91, , , , <10 29, ,4 313,0 0,50 88, , , , <10 24, ,1 271,0 0,28 88, , , , <10 33, ,8 258,0 0,28 95, , , , <10 32, ,4 234,0 0,29 88, , , , <10 31, ,3 231,0 0,31 84, , , , <10 27, ,1 295,0 0,44 89, , , , <10 25, ,0 189,0 0,27 87, , , , <10 27, ,6 403,0 0,44 90, , , , <10 23, ,4 191,0 0,28 84, , , , <10 23, ,7 174,0 0,39 82, , , , <10 22, ,2 213,0 0,35 84, , , , <10 20, ,7 209,0 0,35 86, , , , <10 36, ,0 102,0 0,36 94, , , , <10 36, ,8 106,0 0, , , , <10 36, ,6 103,0 0,34 90, , , , <10 35, ,6 110,0 0,33 89, , , , <10 35, ,0 102,0 0,32 91, , , , <10 29, ,1 76,3 0,23 90, , , , <10 37, ,0 160,0 0,35 95, , , , <10 35, ,4 124,0 0,33 89, , , , <10 30, ,2 119,0 0,27 89, , , , <10 25, ,9 55,0 0,25 92, ,3 86 8, < <10 18, ,0 35,0 0,18 90, , , , <10 33, ,0 57,5 0,25 93, , , , <10 36, ,6 91,3 0,36 90, , , , <10 33, ,3 99,3 0,36 90, , , , <10 30, ,2 86,4 0,30 92, , , , <10 30, ,6 43,5 0,28 91,70 Tulokset /9

58 Labtium Oy Laboratorion Tilaajan näytetunnus näytetunnus L JOP L JOP L JOP L JOP L JOP L JOE L JOE L JOE L JOE L JOE L KOP L KOP L KOP L KOP L KOP L KOE L KOE L KOE L KOE L KOE L KIP L U KIP L KIP L KIP L KIP L KIP L KIE0-2 L KIE2-4 L KIE4-6 L KIE6-10 L KIE18-22 L KA0-2 L KA2-4 L KA4-6 L KA6-10 L KA18-22 Kuiva-aine LOI C N Hg % % % % mg/kg 814G 818G + 820L + 820L + 822L 7,00 25,60 11,30 1,00 0,189 12,80 19,70 10,20 0,85 0,182 13,90 20,70 11,60 0,89 0,158 11,20 21,40 11,70 0,96 0,138 12,80 19,30 10,40 0,90 0,107 6,30 24,60 13,10 1,07 0,204 6,20 26,90 14,30 1,13 0,196 8,20 22,80 12,30 1,01 0,193 11,40 19,70 10,50 0,84 0,176 11,60 22,50 12,10 0,94 0,122 4,90 30,70 15,90 1,25 0,167 11,60 23,00 12,30 0,96 0,163 15,50 20,60 11,30 0,85 0,174 11,00 26,00 14,60 1,06 0,188 12,70 30,40 17,00 1,26 0,137 9,20 29,80 16,10 1,10 0,154 15,40 21,10 11,40 0,76 0,138 17,50 20,40 11,50 0,73 0,134 15,20 23,40 13,10 0,84 0,148 13,10 30,50 16,90 1,14 0,159 5,10 40,70 22,50 1,88 0,247 22,60 1,88 0,235 9,80 39,10 22,00 1,83 0,234 10,20 38,50 21,70 1,79 0,239 8,50 40,90 23,20 1,85 0,187 9,30 36,90 21,00 1,70 0,111 4,30 41,30 23,00 2,11 0,209 10,90 41,10 22,70 2,11 0,215 10,30 38,70 21,40 1,91 0,234 8,00 40,30 22,90 2,03 0,162 9,80 32,00 18,30 1,55 0,085 6,10 32,20 17,80 1,42 0,152 9,20 41,40 22,80 1,76 0,200 9,70 44,00 24,20 1,77 0,226 8,00 45,70 25,50 1,97 0,228 8,30 47,20 26,50 2,08 0,135 Tulokset /9

59 Labtium Oy Laadunvalvonta- Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe K Mg Mn Mo Na Ni P Pb näytteen mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg tunnus Filler 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K QC309C QC309C QCSOKEA QCSOKEA QCWQB QCGS QCGS QCGS QCGS QCSOKEA QCWQB QCSOKEA <1 <0.5 <0.5 0,195 <0.05 6,67 <0.05 <0.1 0,1 <0.1 3,73 <10 2,11 0,52 <0.2 3,91 0,11 <2 <0.5 QCSRHUMUS-B 521 <0.5 <0.5 14,6 < ,261 0,184 0,322 < ,9 <0.2 32,2 0,419 63,8 16,8 Laadunvalvontatulokset /9

60 Labtium Oy Laadunvalvontanäytteen tunnus Filler QC309C QC309C QCSOKEA QCSOKEA QCWQB1 QCGS307-6 QCGS905-2 QCGS905-2 QCGS905-2 QCSOKEA QCWQB1 QCSOKEA QCSRHUMUS-B S Sb Sr Ti V Zn U Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe K mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 201P-K 503M-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K < , ,8 <10 <5 <1 <0.5 <50 <0.5 <1 <1 <1 <50 < ,4 12, , ,56 16,6 47,4 75, <2 <2 0,15 0,115 0,105 0, <2 7,38 1,71 0,409 9, Laadunvalvontatulokset /9

61 Labtium Oy Laadunvalvontanäytteen tunnus Filler QC309C QC309C QCSOKEA QCSOKEA QCWQB1 QCGS307-6 QCGS905-2 QCGS905-2 QCGS905-2 QCSOKEA QCWQB1 QCSOKEA QCSRHUMUS-B Mg Mn Mo Na Ni P Pb S Sb Si Sr Ti V Zn S C N mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg % % % 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 503P-K 810L-K 820L-K 820L-K ,1 0, ,1 0, <0.06 < , , , , <10 <1 <3 <50 <2 <50 <5 <50 <15 <10 <1 <2 <1 1, < , , < , , Laadunvalvontatulokset /9

62 9M Talvivaara Projekti Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Osa IV d Pohjavedet

63 9M Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2008, Osa IV d Pohjavedet 1 Sisältö 1 JOHDANTO Alueen hydrogeologiset olosuhteet Tarkkailutoimenpiteet 2 2 TULOKSET Fysikaalis-kemiallinen laatu Alkuaineet Vesipinnat 7 3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 7 4 VIITTEET 8 Liitteet Liite 1 Liite 2 Analyysitulosten yhteenvetotaulukot Tarkkailupistekartta Pöyry Environment Oy Pekka Keränen, FM maaperägeologi Tapio Leppänen, FM ympäristögeologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti [email protected]

64 9M JOHDANTO 1.1 Alueen hydrogeologiset olosuhteet Alueen geologisilla olosuhteilla on vaikutusta alueen pohjaveden laatuun joten siitä lyhyesti seuraavassa (mm. ympäristölupa Nro 33/07/1, ). Talvivaaran alue sijoittuu Kainuun liuskejaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, jossa vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Mustaliuskeen päämineraaleina ovat hienorakeinen kvartsi, vaalea biotiitti, hyvin hienorakeinen grafiitti sekä rikki- ja magneettikiisu. Kiisujen kokonaismäärä on noin 8 20 %. Talvivaaran sulfidinen nikkelimalmi on mustaliusketta jossa nikkeliä on noin 0,25 0,27 %, kuparia 0,13 0,15 %, sinkkiä 0,52 0,56 % ja kobolttia 0,02 %. Malmin keskimääräinen rikkipitoisuus on 9,1 %. Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymissä sivukivilajit ovat mustaliuske, metakarbonaattikivi, kiilleliuske ja kvartsiitti. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisemman nikkeli-, kupari-, sinkki- ja kobolttipitoisuuden perusteella. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Hankealueella pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt. Vuonna 2005 mitattiin louhosten alueella olevista malmikairausten rei istä pohjavedenkorkeuksia kahdessa vaiheessa. Eroa talven ja kevään mittausten välillä oli 0 49 cm eli suhteellisen vähän. Pohjavesi oli joissakin putkissa maanpinnan tasolla ja syvimmillään noin 8 m:n syvyydessä. Rinnealueilla pohjavesi virtaa kallion ja maan rajapinnassa. Kuusilammen ja Kolmisopen louhosten kuivatusvaikutuksen alue on arvion mukaan noin metriä louhosten ympäristössä. Kuusilammen louhoksen kohdalla vaikutusalue on suhteellisen suljettu, sillä pohjavesien valumisalue rajautuu louhoksen itä- ja länsipuolella vain noin metrin päähän louhoksen reunasta. Kallioperän isot ruhjevyöhykkeet ovat malmivyöhykkeen suuntaiset eivätkä ne johda kalliopohjavettä laajemmalta alueelta idästä tai lännestä. Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen alueen moreenin ja pohjaveden laatuun. Malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä malmion metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaation kohdalla metallipitoista ja käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautumisessa liukenee ympäristöön metalleja ja hapanta vettä. Ne voivat happamoittaa ympäristön pinta- ja pohjavesiä ja maaperää. Talvivaaran mustaliuskealueella kohonneita metallipitoisuuksia on pohja- ja purovesissä sekä puro- ja järvisedimenteissä. Nämä pitoisuudet ovat paikoin korkeampia kuin koko maan mediaanipitoisuudet. Pitoisuudet ovat alhaisempia ympäristön graniittisen ja kvartsiittisen kallioperän alueilla verrattuna mustaliuskealueisiin. Puolet tarkkailukaivoista on porakaivoja (taulukko 1) joten kallioperän laadulla on vaikutusta veden laatuominaisuuksiin etenkin mustaliuskealueilla. Kallioperän mineraali- ja kivilajikoostumus kuvastuu myös maaperään ja sitä kautta myös pohjaveteen, mutta usein maaperän raekoko ja rakenneominaisuudet vaikuttavat enemmän pohjaveden laatuun kuin kivilaji- ja mineraalikoostumus.

65 9M Tarkkailutoimenpiteet 2 Kaivoksen toiminnan vaikutuksien seurantaa maapohjaveden korkeuteen ja laatuun rakennettavien kohteiden ympäristössä ei voida tehdä ohuen kalliota verhoavan maapeitteen vuoksi. Rakennettavien kohteiden pohjaveden seuranta toteutetaan kallioporakaivoista, joiden määrä ja paikka on sovittu Kainuun ympäristökeskuksen kanssa. Näytteenottopisteet on esitetty taulukossa 1 sekä kartalla liitteessä 2 ja analysoitavat aineet taulukossa 2. Kaivoista otetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa, helmi-maaliskuussa ja heinä-elokuussa. Kaivojen vedenkorkeus mitataan mahdollisuuksien mukaan näytteenoton yhteydessä. Taulukko 1 Kaivotarkkailun näytepisteet. Paikka Kallioperä Kaivotyyppi Koordinaatit Taattola kvartsiitti porakaivo Paavola mustaliuske kuilukaivo Malmiranta mustaliuske kuilukaivo Pirttimäki mustaliuske kuilukaivo Sorsala kiilleliuske kuilukaivo Lampila kiilleliuske kuilukaivo Myllyniemi kiilleliuske hetekaivo Tehdasalue P1 arkeeinen porakaivo Valkealampi P4 arkeeinen porakaivo Pappila arkeeinen hetekaivo Hakoranta mustaliuske porakaivo Eimi Härkönen mustaliuske porakaivo Lahnasjärven mets.maja arkeeinen porakaivo Puoliväli arkeeinen porakaivo Taulukko 2 Kaivonäytteistä tehtävät määritykset O 2 Fe Se NO 3 Mn Sb NO 2 Cu Cr NH 4 Na Ca KMnO 4 Pb K sähkönjohtavuus Ni Mg sameus Cd Zn ph Hg V kovuus As Co CO 2 alkaliniteetti väri haju 2 TULOKSET 2.1 Fysikaalis-kemiallinen laatu Analyysitulokset on toimitettu eri osapuolille tarkkailusuunnitelman mukaisesti heti niiden valmistuttua, joten niitä ei enää tässä raportissa esitetä. Kaikki tulokset on kuitenkin esitetty kootusti liitteenä 1 olevissa taulukoissa, osa myös kuvina tekstin yhteydessä.

66 9M Happipitoisuuksissa (<0,2-13 mg/l, keskiarvo 6,6) oli vaihtelua eri pisteiden ja myös kevään ja syksyn kierrosten välillä (kevään kierroksella lievästi suuremmat). Yhdessä tarkkailupisteessä (Eimi Härkönen) vesi oli hapetonta molemmilla näytteenottokierroksilla. Happipitoisuuksilla on vaikutusta myös veden muihin laatuominaisuuksiin. Kun pohjavesi on hapetonta, esiintyy typpi pääosin ammoniumtyppenä ja pohjaveden happitilanteen ollessa hyvä typpi esiintyy pääosin nitraattityppenä. Hapettomissa olosuhteissa rautaa ja mangaania liukenee maa-aineksesta veteen. Happipitoisuuteen vaikuttavat puolestaan hydrogeologiset olosuhteet (maaperän rakenne ja raekoostumus) sekä pohjaveteen liuenneiden aineiden koostumus (happea kuluttavat aineet, esim. orgaaninen aines, 2-arvoinen rauta). Em. perusteella happipitoisuuksissa on luonnonoloissakin suuria vaihteluita. Veden ph-arvot vaihtelivat välillä 4,6-7,7 (keskiarvo 6,3). Alhaisimmat ph-arvot olivat pääosin mustaliuskealueen kaivoissa (Pirttimäki, Paavola). Luonnontilaisen pohjaveden ph-arvo on yleensä lievästi hapan (ph 6-7). Pohjaveden happamuuden arvot riippuvat suuresti geologista tekijöistä. Suomessa ph:n mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 6,2, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,2 ja porakaivoissa 7,2 (Backman ym. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukainen ph-arvo tulisi olla välillä 6,5-9,5. Sähkönjohtavuuden arvot olivat välillä 2,6-27 ms/m (keskiarvo 12 ms/m), kuva 1. Arvot eivät ole korkeita eikä niissä ollut merkittävää eroa eri kivilajialueella sijaitsevien kaivojen kesken. Suomessa sähkönjohtavuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 7 ms/m, moreenialueiden kuilukaivoissa 16,8 ms/m ja kallioporakivoissa 28 ms/m (Backman ym. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukaan sähkönjohtavuuden arvo saa olla enintään 250 ms/m. Siihen verrattuna arvot ovat kuitenkin pieniä. Sähkönjohtavuuden arvo kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää. Veden sähkönjohtavuuden arvon kohoaminen voi johtua ihmistoiminnasta tai luonnonolosuhteista (reliktiset meriveden suolat). Tiealueen läheisyydessä sijaitsevissa havaintokohteissa on huomioitava myös tiesuolauksen vaikutus. Sähkönjohtavuus ms/m Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 1. Sähkönjohtavuuden arvot tarkkailukaivoissa. Alkaliteetin arvot vaihtelivat välillä <0,02-2,4 mmol/l (keskiarvo 0,64 mmol/l). Suurin arvo oli Lampilan kuilukaivossa. Talousveden alkaliteetille ei ole asetettu raja-arvoa. Suomessa alkaliteetin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,3 mmol/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 0,76 mmol/l ja porakaivoissa 1,7 mmol/l (Backman ym. 1999). Liian matala alkaliteetin arvo eli

67 9M alle 0,6 mmol/l johtaa metallisten materiaalien syöpymiseen (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2001). Alkaliteetti kuvaa veden puskurikykyä hapon lisäystä vastaan. Alkaliteetin arvot riippuvat suuresti maa- ja kallioperän laadusta, esim. kalkkiköyhillä alueilla on alkaliteetti alhainen. Väriluvun arvot olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<10 mg/l Pt). Analyysitarkkuusrajan ylittäneitä pitoisuuksia havaittiin vain neljässä tarkkailupisteessä (10-60 mg/l Pt). Veden väri johtuu yleisesti värillisistä orgaanisista yhdisteistä kuten humushapoista. Myös metallit, kuten rauta ja mangaani, aiheuttavat veden väriluvun kasvua. Monet raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet esiintyvät humushappoihin sitoutuneena. Väriluvulla ei ole suoraa yhteyttä talousveden terveydellisiin vaikutuksiin. Sameusarvot vaihtelivat välillä <0, (FTU). Suurin arvo oli Eimi Härkösen tarkkailupisteessä. Sameusarvolla ei sinänsä ole mitään terveydellisiä haittavaikutuksia. Veden sameus liittyy talousveden laatusuuosituksiin ja sen edellytetään olevan käyttäjien hyväksymä. Esimerkiksi aikaisemman talousvesiasetuksen (STM 74/1994) mukainen vaatimustaso sameudelle oli < 4 (FTU). Sameus johtuu usein savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä. Veden kovuusarvot vaihtelivat välillä 0,11-1,24 mmol/l (keskiarvo 0,48 mmol/l). Veden kovuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Suomessa kokonaiskovuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,2 mmol/l eli vesi on yleensä hyvin pehmeää (Backman ym. 1999).Veden kovuus aiheutuu siihen liuenneista lähinnä kalsium- ja magnesiumsuoloista. Siten kovuuden arvot korreloivat kalsium- ja magnesiumpitoisuuksien kanssa ja riippuvat suuresti maa- ja kallioperän laadusta. Ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat pääosin välillä <7-110 µg/ lukuun ottamatta Lampilan kaivoa, jossa pitoisuus oli huhtikuussa 2000 µg/l ja elokuussa 1300 µg/l. Pitoisuudet ylittävät Lampilan kaivossa talousvedelle asetetun tavoitteellisen enimmäispitoisuuden raja-arvon 500 µg/l (STM 461/2000). Nitriittityppipitoisuudet olivat pääsääntöisesti alle analyysitarkkuusrajan (<7 µg/l) lukuun ottamatta pisteen Valkealampi P4 pitoisuutta huhtikuussa (250 µg/l) sekä Lampilan ja Puolivälin hyvin lievästi analyysitarkkuusrajan ylittäneitä pitoisuuksia (26 µg/l, 16µg/l). Talousvesinormi nitriittitypelle on 150 µg/l. Nitraattityppipitoisuudet olivat monissa tarkkailupisteissä koholla, kuva 2. Suurin pitoisuus havaittiin tehdasalueen pisteessä P1, jossa pitoisuus oli huhtikuussa 8000 µg/l ja elokuussa µg/l. Myös muissa pisteissä pitoisuudet olivat koholla. Kohonneet typpipitoisuudet tehdasalueella johtunevat rakennusaineena käytetystä louheesta, jossa on typpeä räjähdysainejäämänä. Kiinteistöjen kaivojen kohonneet pitoisuudet eivät voi olla peräsin kaivostoiminnasta, vaan kohoaminen johtuu paikallisista tekijöistä. Talousvesinormi nitraattitypelle on µg/l joten se ylittyy pisteessä P1. KMnO4-luvun arvot vaihtelivat välillä <4-39 mg/l. Suurin arvo oli pisteessä Valkealampi P4. Pääosin arvot olivat analyysitarkkuusrajan alittavia (<4 mg/l). Talousveden COD Mn -luvun tulisi olla < 5 mg/l. Hapettuvuus (COD Mn ) saadaan jakamalla permanganaatin kulutus luvulla 3,95. Siten raja-arvo ylittyy vain pisteen Valkealampi P4 osalta elokuun kierroksella. Suomessa KMnO4-luvun mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 3,6 mg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,6 mg/l ja kallioporakivoissa 3,2 mg/l (Backman ym. 1999). Kemiallinen hapenkulutus (KMnO 4 -luku, COD Mn ) kuvaa orgaanisten ja muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää vedessä (esim. humusaineet ja 2-arvoinen rauta).

68 9M Nitraatti µg/l Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 2. Nitraattityppipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Hiilidioksidipitoisuudet vaihtelivat 3-43 mg/l välillä (keskiarvo 21 mg/l). Suomessa hiilidioksidin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 20 mg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 40 mg/l ja kallioporakivoissa 15 mg/l (Backman ym. 1999). Hiilidioksidia tulee pohjaveteen biologisissa prosesseissa (orgaanisen aineksen hajoaminen, kasvien juuristohengitys) ja myös sadeveden mukana. 2.2 Alkuaineet Nikkelipitoisuudet olivat paikoin lievästi koholla, kuva 3. Suurin nikkelipitoisuus (101 µg/l) havaittiin Pirttimäen kaivossa (mustaliuske) elokuun kierroksella. Myös Paavolan kaivossa (mustaliuske) ja Myllyniemen kaivossa (kiilleliuske) sekä Hakorannan kaivossa (mustaliuske) syksyn kierroksella pitoisuus oli koholla. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat <5-12 µg/l välillä. Pohjaveden nikkelipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 2 µg/l ja maksimipitoisuus 890 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa nikkelin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,5 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 1,4 µg/l ja porakaivoissa 0,4 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden nikkelipitoisuus saa olla enintään 20 µg/l (STM 461/2000), joten esimerkiksi siihen verrattuna osa pitoisuuksista on koholla. Kohonneet pitoisuudet aiheutuvat alueen kallioperän laadusta. Pohjaveden sinkkipitoisuus vaihteli välillä < µg/l, kuva 4. Suurin pitoisuus oli Hakorannan kaivossa, myös Pirttimäen, Myllyniemen ja Paavolan kaivoissa oli kohonneita pitoisuuksia. Pohjaveden sinkkipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 20 µg/l ja maksimipitoisuus µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa sinkin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 4,8 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 19,2 µg/l ja porakaivoissa 18,7 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden sinkkipitoisuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Aikaisemman asetuksen (STM74/1994) mukainen raja-arvo sinkille oli 2000 µg/l (STM 461/2000), joten siihen verrattuna korkein havaittu pitoisuuskaan ei ole korkea.

69 9M Nikkeli µg/l Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 3. Nikkelipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Osa pitoisuuksista on alle analyysitarkkuusrajan (<5 µg/l), joten pitoisuudet eivät näy taulukossa. Sinkki µg/l Ta Pa Ma La My Pi So Ha Ei Pu P1 Pap P4 Lah Kuva 4. Sinkkipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Suurin kuparipitoisuus oli Myllyniemen kaivossa µg/l. Taattolan kaivossa pitoisuus oli enimmillään 224 µg/l, Hakorannan kaivossa 166 µg/l ja Pirttimäen kaivossa 115 µg/l. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat pieniä (<10-54 µg/l). Pohjaveden kuparipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 4 µg/l ja maksimipitoisuus 850 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa kuparin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,82 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 3,3 µg/l ja porakaivoissa 4,7 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden kuparipitoisuus saa olla enintään 2000 µg/l (STM 461/2000) joten siihen verrattuna korkein havaittu pitoisuus (628 µg/l) on vielä alhainen.

70 9M Koboltin pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<3 µg/l). Enimmillään pitoisuus oli 8 µg/l (Myllyniemi, kiilleliuske). Kadmiumia havaittiin Pirttimäen kaivossa huhtikuun kierroksella 3,5 µg/l ja elokuun kierroksella 5,1 µg/l. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<2 µg/l). Rautapitoisuudet olivat osassa pisteissä koholla. Suurin pitoisuus µg/l havaittiin Eimi Härkösen kaivossa (mustaliuske) elokuun kierroksella. Kaivo ei ole talousvesikäytössä. Myös muissa kaivoissa havaittiin kohonneita pitoisuuksia. Talousveden rautapitoisuus saa olla enintään 200 µg/l, joten siihen verrattaessa kuudessa pisteessä normi ei täyttynyt. Mangaanipitoisuudet vaihtelivat <5-299 µg/l välillä. suurin pitoisuus oli Lampilan kaivossa (kiilleliuske). Talousveden mangaanipitoisuus saa olla enintään 50 µg/l joten siihen verrattaessa kevään kierroksella kolmessa pisteessä ja elokuun kierroksella kuudessa pisteessä normi ei täyttynyt. Pohjaveden kalsiumpitoisuus vaihteli µg/l, magnesiumpitoisuus µg/l, kaliumpitoisuus µg/l ja natriumpitoisuus µg/l välillä. Pitoisuudet ovat osaksi korkeampia kuin Suomen pohjaveden mediaanipitoisuudet (liite 1). Talousveden kalsium, magnesium ja kaliumpitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja, natriumpitoisuuden enimmäisraja-arvo on µg/l. Em. aineet ovat elintoiminnoille tärkeitä kivennäisaineita. Antimonin, arseenin, elohopean, kromin, lyijyn, seleenin ja vanadiinin pitoisuudet olivat analyysitarkkuusrajat alittavia. 2.3 Vesipinnat Vesipintoja ei ole voitu mitata näytteenoton yhteydessä kuin vain kahdesta kaivosta elokuussa, koska kaivot ovat pääosin porakaivoja tai se on muuten ollut mahdotonta. Vesinäytteet on otettu pääosin hanoista. Vesipinta oli mittausajankohtana ( ) Paavolan kaivossa 1,82 m syvyydellä kaivon yläreunasta ja Malmirannan kaivossa 1,45 m syvyydellä kaivon kannesta. 3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteenvetona vuoden 2008 tarkkailutuloksista voidaan todeta, että vesinäytteissä ei havaittu merkittävästi kohonneita pitoisuuksia. Paikoin havaitut kohonneet pitoisuudet johtuvat kuitenkin geologista tekijöistä tai muista paikallisista tekijöistä. Fysikaalis-kemiallisista parametreista kohonneita pitoisuuksia havaittiin lähinnä typen osalta. Tehdasalueen kohonneet nitraattipitoisuudet (max µg/l) ovat todennäköisesti peräisin rakentamisessa käytetyn kiviaineksen nitraattijäämistä (räjähdysaine). Muiden seurantapisteiden kohonneet pitoisuudet johtuvat muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Metallien osalta oli havaittavissa kohonneita pitoisuuksia etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta. Pitoisuuksien kohoaminen johtuu kuitenkin geologista tekijöistä, ei kaivostoiminnasta. Verrattaessa pitoisuuksia esimerkiksi talousvedelle (STM 461/2000) annettuihin laatunormeihin havaitaan että ammoniumtypen osalta talousvesinormi (500 µg/l) ylittyy yhdessä pisteessä, nitriittitypen (150 µg/l) ja nitraattitypen ( µg/l) osalta yksittäisissä pisteessä. Talousvesinormin mukainen ph-arvo (6,5 9,5) ei täyty kuudessa pisteessä. Metallien osalta pitoisuuksien ylitykset olivat suurimmat raudan ja mangaani osalta (kuudessa pisteessä), nikkelin osalta pitoisuudet ylittivät talousvesinormin (20 µg/l) neljässä pisteessä ja kadmiumin (5 µg/l) yhdessä pisteessä. Pohjavesitarkkailua tulee jatkaa nykyisen ohjelman mukaisesti.

71 9M VIITTEET Backman, B. Lahermo, P., Väisänen, U., Paukola, T., Juntunen, R., Karhu, J., Pullinen, A., Rainio, H. ja Tanskanen, H Geologian ja ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen. Seurantatutkimuksen tulokset vuosilta Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Johansson, P. & Kujansuu, R (toim.). Pohjois-Suomen maaperä. Maaperäkarttojen 1: selitys. Geologian tutkimuskeskus. Lahermo, P., Väänänen, P., Tarvainen, T. & Salminen, R Suomen Geokemian Atlas, osa 3: Ympäristögeokemia purovedet ja sedimentit. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys Soveltamisopas talousvesiasetukseen 461/2000. Suomen kuntaliitto.

72 Talvivaaran kaivos Pohjavesitarkkailu 2008 Analyysitulokset Nab Labs Oy Kallioperän Kaivo- Happi ph Sähkönj. Alkaliteetti Väri Sameus Kovuus NH4-N NO2-N NO3-N KMnO4-luku CO2 Näytetunnus: laatu tyyppi µg/l ms/m mmol/l mg/l Pt FTU mmol/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l STM 461/2000 6, (19,75) Lähteet ja lähdekaivot* 6,4 7 0,3 <5 1, ,6 20 Moreeni, kuilukaivot* 6,5 16,8 0, , ,6 40 Porakaivot* 7,6 7,8 1,7 <5 4, , Taattola Kvartsiitti porakaivo 9,3 6,8 11,5 0,77 <10 0,29 0,56 <7 < , Paavola Mustaliuske kuilukaivo 13 5,4 6,2 0,07 <10 1,6 0,26 <7 < < Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 7,8 5,9 5,5 0,25 <10 0,2 0,28 <7 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 6,7 6,6 14 0,9 <10 3,5 0, < Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo 3,5 6,3 18,4 0,6 15 2,1 0,75 <7 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 10,4 4,8 10,1 <0, ,3 <7 <7 35 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo 4,5 7,7 18,5 1,5 <10 0,15 0,84 <7 < < Hakoranta Mustaliuske porakaivo 3,7 7 20,8 0, ,78 23 <7 73 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <0,2 6,6 17 0, ,63 30 <7 <22 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo 8,8 6,5 13,8 0,55 <10 0,16 0,47 <7 < < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo 7,4 6,3 4,5 0,12 <10 6,1 0,24 62 < < Pappila Arkeeinen hetekaivo 10 5,9 4,3 0,19 <10 <0,05 0,2 32 < < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 1,6 6,5 14,3 0,71 <10 0,38 0, < Taattola Kvartsiitti porakaivo 8,3 7 15,6 1,1 <10 <0,05 0,7 42 < < Paavola Mustaliuske kuilukaivo 9,3 5,9 8,2 0,18 <10 0,76 0,37 80 < , Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 3,9 6 8,1 0,43 <10 0,2 0,35 10 <7 79 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 5,8 6,8 27 2,4 20 2,4 1, , Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo 2,6 6,3 20 0, ,7 0,82 9 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 9,1 4,6 12 <0,02 < ,28 25 <7 50 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo 4,5 7,5 18 1,5 <10 0,07 0,75 19 < < Hakoranta Mustaliuske porakaivo 1,8 6,2 11,1 0,28 <10 4,4 0,42 24 <7 60 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <0,2 6,7 16,2 0, ,57 65 <7 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo 7,8 6,4 13,7 0,55 <10 <0,05 0, < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo 4,6 6,2 5,5 0,12 <10 2,8 0, < < Pappila Arkeeinen hetekaivo 7,8 6 4,6 0,21 <10 0,09 0,11 57 < < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 6,3 6,4 2,6 0, ,8 0, < Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo 7,3 6,6 7,1 0,31 <10 0,05 0,17 9 < <4 9 *) Backman ym Liite 1.1

73 Talvivaaran kaivos Pohjavesitarkkailu 2008 Analyysitulokset Nab Labs Oy Kallioperän Kaivo- Sb As Hg Cd K Ca Co Cr Cu Pb Mg Mn Na Ni Fe Se Zn V Näytetunnus: laatu tyyppi µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l STM 461/ Lähteet ja lähdekaivot* 0,03 0,13 0, ,09 0,3 0, , ,5 <30 <0,5 4,8 0,2 Moreeni, kuilukaivot* 0,05 0,26 0, ,18 0,33 3,3 0, , ,4 60 <0,5 19,2 0,31 Porakaivot* 0,03 0,79 <0, ,05 <0,02 4,7 0, , ,4 50 <0,5 18,7 0, Taattola Kvartsiitti porakaivo <15 <10 <10 < <3 < < < <8 85 < Paavola Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <10 <10 < <8 158 < Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 13 < , <8 28 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 10 < <8 38 < Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo <15 <10 <10 < < < <8 386 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 3, <10 69 < <8 439 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < , <5 <15 <8 25 < Hakoranta Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 32 < <8 239 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <8 29 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 54 < < <5 15 <8 33 < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < <8 37 < Pappila Arkeeinen hetekaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < , <5 141 <8 27 < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < <5 31 <8 26 < Taattola Kvartsiitti porakaivo <15 <10 <10 < <3 < < < <15 <8 125 < Paavola Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <10 <10 < <8 172 < Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 16 < <8 37 < Lampila Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 19 < <8 28 < Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo <15 <10 <10 < < < <8 345 < Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 5, < < <8 579 < Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <5 30 <8 <10 < Hakoranta Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 < < <8 663 < Eimi Härkönen Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <8 11 < Puoliväli Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 54 < < <5 33 <8 57 < Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < <8 <10 < Pappila Arkeeinen hetekaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <5 15 <8 <10 < Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < , <5 928 <8 19 < Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 < <3 <10 <10 < < <5 22 <8 <10 <6 *) Backman ym Liite 1.2

74 Eimi Härkönen iirin osp Kaiv raja ja lin to Pa Malmiranta Kolmisopen avolouhos Sivukiven läjityslue 2. vaiheen liuotusalue ( Kolmisoppi ) Sorsala Lampila Myllyniemi Taattola Hakoranta Paavola Pohjoinen jälkikäsittely-yksikkö 2. vaiheen liuotusalue ( Kuusilampi ) Kipsisakka-altaat Pappila Puoliväli Tehdasalue Tehdasalue Puhtaiden valumavesien käsittely-yksikkö Kuusilammen avolouhos Sivukiven läjitysalue i Valkealampi Pirttimäki 1. vaiheen liuotusalue Sivukiven läjitysalue i Lahnasjärvi in iir sp ivo Ka Eteläinen jälkikäsittely-yksikkö ja ra Tarkkailtava kaivo Liite 2 1:50 000