TOIMINTAA PÄIVÄÄN. Palvelukodissa asuvien kehitysvammaisten päivätoiminnan järjestäminen Kuopion Särkiniemessä

TOIMINTAA PÄIVÄÄN Palvelukodissa asuvien kehitysvammaisten päivätoiminnan järjestäminen Kuopion Särkiniemessä Tuija Soini- Minna Tuomi Opinnäytetyö,kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + Diakonin virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Soini, Tuija & Tuomi, Minna. Toimintaa päivään Palvelukodissa asuvien kehitysvammaisten päivätoiminnan järjestäminen Kuopion Särkiniemessä. Pieksämäki 2006, 55s. 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen sosiaalityö, Sosionomi (AMK), Diakoni. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa päivätoimintaan liittyviä seikkoja ja sitä kautta luoda valmiuksia sen aloitukseen Kuopion Särkiniemen palvelukodissa. Lisäksi tavoitteena oli tehdä päivätoiminnalle puolen vuoden toimintasuunnitelma käyttäen kehitysvammatyöhön soveltuvia toiminnallisia menetelmiä. Aiheen valintaan vaikutti tutkijoiden henkilökohtainen kiinnostus ja selkeä tarve toiminnan suunnitteluun. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, ja aineisto kerättiin avoimella lomakehaastattelulla päivätoiminnan työntekijöiltä. Lomaketta täydennettiin henkilökohtaisella puhelinsoitolla. Toisena aineiston keruumenetelmänä oli Särkiniemen palvelukodin asukkaille suoritettu teemahaastattelu. Luvat tutkimukseen ja haastatteluihin anottiin kirjallisesti. Tutkimukseen osallistuneet asukkaat ovat tällä hetkellä mukana päivätoiminnassa, joka järjestetään toisentyyppisesti kuin tuleva päivätoiminta tullaan järjestämään. Tässä nykyisessä päivätoiminnassa osana olevat seurakunnan toimintamuodot koetaan riittäväksi ja hyviksi. Tutkimuksen tuloksista saadaan selville asioita, jotka voivat heikentää tai edesauttaa päivätoiminnan käynnistämistä. Lisäksi tuloksissa esitellään toimintamuodot, joita asukkaat toivoisivat olevan mukana tulevassa päivätoiminnassa. Tutkimustulokset ja liitteenä oleva puolen vuoden toimintasuunnitelma on tarkoitus antaa Särkiniemen palvelukodin henkilökunnan käyttöön. Asiasanat: Kehitysvammaisuus, kehitysvammaisten päivätoiminta, seurakunnan kehitysvammatyö, kvalitatiivinen tutkimus. Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikön kirjasto.

ABSTRACT Soini, Tuija & Tuomi, Minna, Activity For the Day organizing day time activity for mentally handicapped persons who are living in service home in Kuopio, Särkiniemi, Pieksämäki 2006, 55 pages. 6 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Social Welfare. Diaconial social work. Bachelor of Social Services; Deacon The purpose of this research was to study topics connected to day time activity for mentally handicapped persons, and thereby create readiness to start activity in Kuopio Särkiniemi service home. Another objective was to make a 6-month action plan using functional methods to be suited for service work of mentally handicapped persons. The reason for choosing this topic was reseachers personal interest and clear demand for this kind of planning. The research had qualitative approach and the material was collected from day time activity center personnel by open questionary forms. The forms were completed by personal phone calls. Another method to collect information was theme interviews of Särkiniemi service home residents. Permissions for questionaries and interviews were asked in written form. The residents, who participated in the research, are engaged to day time activity at the moment, but it is organized in an other way than in the future. Present church functions are experienced sufficient and good. The research shows topics which are either harming or helping the starting of new day time activity. On the other hand it highlights things which are wished to be with in future activities. The results and attached six month action plan are going to be released for utilization for Särkiniemi service home personnel. Keywords: Mental Disability, Day Time Activities for Handicapped, Parochial Work with Handicapped, Qualitative Approach. Desposited at: Diaconia University of Applied sciences, Pieksämäki Unit library

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 KEHITYSVAMMAISUUS...8 3 TYÖ KEHITYSVAMMAISTEN PARISSA...11 3.1. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta...11 3.2. Kehitysvammaisten työ- ja päivätoiminta...13 3.3. Kuntoutuksellisuus ja tavoitteellisuus päivätoiminnassa...15 3.4. Seurakuntatyö kehitysvammaisten parissa ennen ja nyt...15 3.5. Toiminnalliset menetelmät kehitysvammaisten päivätoiminnassa...17 4 KOHTI PÄIVÄTOIMINTAA SÄRKINIEMESSÄ...18 4.1. Savon Vammaisasuntosäätiön esittely ja Särkiniemen palvelukodin esittely...19 4.2 Särkiniemen asukkaiden esittely- kehitysvammat ja kommunikaatio menetelmät...20 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...22 5.1 Tutkimustehtävät...23 5.2 Tutkimusmenetelmät...24 5.3 Tutkimuksen vaiheet ja aineiston keruu...24 5.4 Aineiston käsittely ja analysointi...25 5.5 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus...25 6 TUTKIMUSTULOKSET...26 6.1. Päivätoiminnan työntekijöiden haastattelu...27 6.1.1. Tarve käynnistää päivätoiminta...27 6.1.2. Tarvittavat resurssit...27 6.1.3. Onko käytössä päivä-/ viikko-ohjelmaa? Millainen?...28 6.1.4. Yhteistyökumppanit ja ulkopuolinen toiminta...29 6.1.5. Toiminnan ongelmia ja saatu apu...29

6.1.6. Mikä toimii hyvin?...30 6.2. Päivätoiminnan työntekijöiden kokemuksia päivätoiminnan aloittamisesta...30 6.3. Särkiniemen palvelukodin asukkaiden teemahaastattelu...31 6.3.1. Toiveita päivätoiminnalle...32 6.3.2. Missä tilassa, kuinka useasti ja kauan?...32 6.3.3. Yhteinen toiminta toisten päivätoiminta ryhmien kanssa...33 6.3.4. Halukkuutta seurakunnan järjestämään toimintaan...33 6.4. Särkiniemen palvelukodin asukkaiden toivomuksia haastattelun pohjalta...34 6.5. Yhteenveto toimintasuunnitelmaa varten...35 7 PÄIVÄTOIMINNAN TOIMINTASUUNNITELMA SYYSKAU- DELLE 2006...36 8 POHDINTA...37 LÄHTEET...40 LIITTEET Liite 1 Yksilöllinen hoitosuunnitelma...44 Liite 2 Tutkimuslupa-anomus...45 Liite 3 Haastattelulupa-anomus...46 Liite 4 Haastattelulomake päivätoiminnan työntekijöille...47 Liite 5 Teemahaastattelu runko...49 Liite 6 Särkiniemen palvelukodin päivätoimintaryhmän toimintasuunnitelma syksylle 2006...50

1 JOHDANTO Työn aihepiiriksi on valittu kehitysvammaisten palvelukodin päivätoiminnan kehittäminen Kuopiossa. Palvelukoti on Savon Vammaisasuntosäätiön (SAVAS) ylläpitämä yksikkö, joita Kuopiossa sijaitsee kolme. Tutkimuksemme sijoittuu Särkiniemen kaupunginosassa toimivaan palvelukotiin, joka on aloittanut toimintansa v.1998. Kuopion kaupunki on järjestänyt sosiaalihuoltolain perusteella palvelukodeissa asuville kehitysvammaisille kodin ulkopuolista päivätoimintaa vähintään kahtena päivänä viikossa. Kuopion kaupunki on kilpailuttanut kaikki palvelukodit ja edellyttää palvelukodit järjestämään asukkailleen päivätoimintaa. Tästä syystä koemme tutkimuksemme ajankohtaiseksi ja tarpeelliseksi. Särkiniemen yksikkö on tällä hetkellä ainoa SAVAS:n Kuopion yksiköistä, jossaa palvelukoti ei järjestä päivätoimintaa. Tutkimuksen aikana kartoitamme muista yksiköistä tietoa päivätoiminnan aloituksesta ja toteutuksesta. Näistä tiedoista haemme tukea Särkiniemen päivätoiminnan aloitukseen. Molemmat opinnäytetyön tekijät ovat aikaisemmissa opinnoissaan perehtyneet jossain määrin aiheeseen ja asiakasryhmään harjoittelun ja opinnäytetöiden kautta. Toinen opinnäytetyöntekijöistä työskentelee Särkiniemen toimintakeskuksessa, joka toimii palvelukodin pihapiirissä. Hänen kauttaan olemme saaneet tilauksen tutkimukseemme. Toinen opinnäytetyötekijöistä pätevöityy diakonin ammattiin, tästä syytä haemme työhömme myös kirkollista näkökulmaa. Tutkimuksessa pyritään sitoutuneeseen ja toista kunnioittavaan sekä eriävät mielipiteet huomioivaan työotteeseen. Käsitteiden näkökulmaan vaikuttaa tutkimukseen valittu ihmiskäsitys, joka on tasa-arvoinen ja kunnioittava kristillinen näkemys (Ruokanen 1990, 31). Tutkimuksessa käsitellään kehitysvammaisten asioita ja suunnitellaan heille suunnattua palvelua. Vammaispalvelujen suunnitteluun ja käytännön toteutukseen vaikuttaa se, millainen ihmiskäsitys meillä on vammaisista ihmisistä.

7 Ihmiskäsityksessä on olemassa kaksi ääripäätä, toinen korostaa vammaisten erilaisuutta ei-vammaisista. Toinen ihmiskäsityksen ääripää korostaa, että vammainen on tarpeiltaan samanlainen kuin ei-vammainen, tasa-arvoinen ja itsenäinen Jumalan luoma. (Virtanen 2004.) Liittyen tutkimuksemme toteutukseen haluamme osoittaa kiitokset Särkiniemen palvelukodille yhteistyöstä, Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikölle mahdollisuudesta oppia uutta ja aviopuolisoillemme kannustuksesta. Erityis kiitoksen haluamme esittää opinnäytetyömme ohjaajalle Arto Mikkolalle hyvistä vinkeistä ja kannustuksesta, sekä Saara Nurmelle, uskomme nykyisin siihen, että opinnäytetöillä ja muistitikuilla on omat suojelusenkelit. Kiitos siitä! Lisäksi kiitoksemme tietokoneen delete- ja kumoa-toiminnoille väsymättömästä korjaustyöstä tutkimuksemme edetessä.

8 2 KEHITYSVAMMAISUUS Kehitysvammaisuus on erityisesti ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella ilmenevä vamma. Kehitysvammaisen henkilön on muita vaikeampi oppia uusia asioita ja käyttää aikaisemmin oppimaansa hyväksi uusissa tilanteissa. Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee vaikeasta vammasta hyvin lievään oppimisvaikeuteen. Vammaisuusasteeseen vaikuttavat myös lisävammojen määrä ja laatu sekä yksilön kasvu- että elinympäristön antamat mahdollisuudet sosiaalisiin, psyykkisiin ja motorisiin kokemuksiin. (Kaski, Manninen, Mölsä & Pihko 2001; Teittinen & Toivola, 2001.) Lievästi kehitysvammainen henkilö on melko itsenäinen, mutta hän on helposti toisten johdateltavissa. Koulussa hän voi selviytyä tukitoimenpitein normaaliluokassa, mutta tarvitsee yleensä lisäksi erityisopetusta. Päivittäisistä toiminnoista hän selviytyy itsenäisesti ja pystyy asumaan yksin tai hieman tuettuna. (Kaski ym. 2001, 25.) Keskitasoisesti kehitysvammainen henkilö on sosiaalisesti melko sopeutuva. Hän tarvitsee erityisopetusta. Asumisessa hän tarvitsee valvontaa ja päivittäiset toiminnat sujuvat osalla itsenäisesti sekä osa tarvitsee hieman apua. (Kaski ym. 2001, 25.) Vaikeasti kehitysvammainen ihminen tarvitsee paljon tukea ja ohjausta. Hänet voidaan kuntouttaa miltei itsenäisiksi päivittäisissä taidoissaan. Koulunkäynti ja asuminen vaativat jatkuvaa toisen ihmisen tukea. (Kaski ym. 2001, 26.) Syvästi kehitysvammainen henkilö on täysin autettava ja riippuvainen toisten avusta. Opetus ja kuntoutus suunnataan päivittäisten elämäntilanteiden harjaannuttamiseen. Kuntoutuksella voidaan saavuttaa omatoimisuutta pienissä määrin, kuten syömisessä ja yksinkertaisissa työtehtävissä. (Kaski ym. 2001, 26.)

9 Kehitysvammaisilla on normaalit perustarpeet: tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi sekä selviytyä tilanteista itsenäisesti. Myönteinen palaute on tärkeää kehitysvammaisen sosiaalisen kehityksen tukemiseksi. Kehitysvammainen voi tuntea voivansa vaikuttaa ympäristöönsä ja muihin ihmisiin ja oppii tuntemaan vastuuta myös omasta käyttäytymisestään. (Kaski ym.2001.) Kehitysvammaisuus ei ole tauti eikä sairaus, vaikka se kuuluu voimassa olevaan lääkintöhallituksen tautiluokitukseen. Luokituksen mukaan älyllisesti kehitysvammainen on henkilö, jonka älyllinen suorituskyky eli älykkyysosamäärä (ÄO) on testien mukaan alle 70 ja iänmukainen sopeutumiskäyttäytyminen on puutteellinen tai häiriintynyt. Kehitysvammaisuus ilmenee ennen 18 vuoden ikää. (Kaski ym. 2001, 20,21.) American Association on Mental Retardion (AAMR) määrittelee kehitysvammaisuuden näin: Kehitysvammaisuus tarkoittaa tämänhetkisen toimintakyvyn huomattavaa rajoitusta. Sille on ominaista merkittävästi keskimääräistä heikompi älyllinen toimintakyky, johon samanaikaisesti liittyy rajoituksia kahdessa tai useammassa seuraavista adaptiivisten taitojen yksilöllisesti sovellettavista osa-alueista: kommunikaatio, itsestä huolehtiminen, kotona asuminen, sosiaaliset taidot, yhteisössä toimiminen, itsehallinta, terveys ja turvallisuus, toiminnallinen oppimiskyky, vapaa-aika ja työ. Kehitysvammaisuus tulee ilmi ennen 18 vuoden ikää. (Kaski ym.2001,21). Tähän määritelmään voidaan nähdä vaikuttavan seuraavanlaiset taustaoletukset: 1. Toimintakyvyn rajoituksia pitää tarkastella sellaisen yhteiskunnallisen ympäristön kontekstissa, joka on tyypillinen henkilön ikäryhmälle ja kulttuurille. 2. Pätevä arviointi ottaa huomioon kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden sekä erot kommunikaatiossa, aisteissa, motoriikassa ja käyttäytymisessä. 3. Henkilöllä on rajoitusten ohella usein myös vahvuuksia. 4. Rajoituksien kuvaaminen on tärkeää henkilön tarvitsemien tukimuotojen profiilin muodostamiseksi.

10 5. Tarkoituksenmukaisten, pitkäaikaisten ja yksilöllisten tukitoimien avulla kehitysvammaisen henkilön toimintakyky yleensä paranee ( Matikka 2002). Kehitysvammaisuuden määrittelyyn vaikuttaa lähtökohta, jonka mukaan asiaa tarkastellaan. Kliinisen eli biologisen ajattelutavan mukaan älykkyys on ominaisuus, johon ympäristön kulttuuri ei vaikuta. Kehitysvammaisuus mitataan erilaisilla standardoiduilla psykologisilla ja lääketieteellisillä menetelmillä. Sosiaalinen näkökulma tarkastelee älykkyyttä suhteellisena, yksilön suorituskyvyn ja ympäristön odotusten vuorovaikutuksena. Kehitysvammainen ei selviä ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista. (Lindstedt 1991, 147.) Henkilön itsenäisen elämän taidot arvioidaan siinä sosiaalisessa ympäristössä, joka on tyypillinen samanikäisille tovereille. Sopeutumispuutteiden rinnalla on huomioitava yksilön vahvat ominaisuudet. Kehitysvammaisen kykyjä ja mahdollisuuksia tulee kehittää, tukea ja kannustaa. Henkilön vahvuudet ja heikkoudet määritellään neljällä ulottuvuudella: 1. Älyllinen toiminta ja sopeutumistaidot 2. Psykologiset ja emotionaaliset tekijät 3. Fyysinen ja terveydellinen tila sekä etiologia (kehitysvammaisuuden tausta) 4. Henkilön nykyisen ympäristön olosuhteet, sekä paras mahdollinen kasvatuksellinen ja kehityksellinen ympäristö (Vuento 1993,3).

11 3 TYÖ KEHITYSVAMMAISTEN PARISSA Tässä kappaleessa esittelemme palvelukodissa asuvien kehitysvammaisten kanssa tehtävää päivätoimintaa huomioiden seurakunnan osuus mahdollisena toiminnan järjestäjänä. Erityishuoltolaki ohjaa ja turvaa kehitysvammatyötä, josta esittelemme keskeiset kohdat. Työskentelymenetelmistä esittelemme toiminnalliset menetelmät, koska ne pitävät sisällään päivätoimintaan kuuluvia työmuotoja. Henkilökohtaiset suunnitelmat, kuntoutuksellisuus ja tavoitteellisuus ovat taustamääreitä, jotka sisältyvät esiteltäviin aiheisiin. 3.1. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut keväällä 2004 selvityshenkilön ja hänen tuekseen ohjausryhmän valmistelemaan kehitysvamma- ja vammaispalvelulain yhteensovittamista. Valmistelun lähtökohtana on säilyttää vammaisten henkilöiden oikeudet palvelujen saatavuuteen vähintään nykyisellä tasolla. Kehitysvammapalveluiden käyttäjien ja viranomaisten mielestä nykyinen kehitysvammalaki on rakenteellisesti ja kielellisesti vanhentunut. Viime vuosien aikana on tapahtunut muutoksia kehitysvammahuollon hallinto- ja rahoitusjärjestelmissä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006.) Tutkimuksemme teoria pohjautuu voimassa olevaan lakiin, sillä uusi lakiesitys ei ole vielä valmis. Uudistuksen, jossa em. lait on yhdistetty kokonaisuudeksi, on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuonna 2009. Kehitysvammalaki on ollut voimassa vuodesta 1978 alkaen. Kehitysvammalakia lisää vastaava asetus ja laki on luonteeltaan toissijainen. Kehitysvammalaki on puitelaki, joka määrittelee kehitysvammahuollon organisaation, mutta antaa hyvän mahdollisuuden toiminnalle ja kehitykselle. Kehitysvammalain nojalla järjestetään toimintoja, jotka edellyttävät perehtyneisyyttä kehitysvammaisuuteen. (Kaski ym. 2001, 322.)

12 Laki kehitysvammaisten erityishuollosta määrittelee kehitysvammaiseksi henkilön, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehityksessä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja.(kehitysvammalaki 1977.) Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumista yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa opetus, hoito ja muu huolenpito. (Kehitysvammalaki 1977.) Lain yleisissä säädöksissä luetellaan erityishuoltoon kuuluvia palveluja, määrätään lain toteutumisen valvonnasta ja ohjauksesta sekä kuntien velvollisuudesta huolehtia siitä, että kehitysvammaiset saavat tarvitsemansa erityishuollon. (Kehitysvammalaki 1977.) Laissa määritellään useita erityishuollon palveluita, siitä poimimme tutkimuksemme kannalta merkittävimmät kohdat. Joita ovat tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus, työtoiminnan ja asumisen järjestäminen sekä muu vastaava yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta, yksilöllinen hoito ja muu huolenpito sekä tiedotustoiminnan harjoittaminen erityishuoltopalveluksista.(kehitysvammalaki 1977.) Laissa on säädöksiä mm. erityishuollon maksuista, koulutus- ja tutkimustoiminnasta, henkilökunnan vaitiolovelvollisuudesta ja valitusoikeudesta. Kehitysvammalainsäädäntöä on vaadittu ajanmukaistettavaksi jo pitkään. Vaatimuksissa on toivottu kehitysvammaisten oikeuksien kohentamista. (Kehitysvammalaki 1977.)

13 3.2. Kehitysvammaisten työ- ja päivätoiminta Aikuisilla ihmisillä vuorokausi jaksottuu tavallisesti työn, vapaa-ajan sekä levon muodostamana mielekkäänä, monipuolisena ja vaihtelevana kokonaisuutena. Kuitenkaan kaikille mielekkyys, monipuolisuus ja vaihtelevuus eivät ole itsestään selviä, koska osa aikuisikäistä tarvitsee muita enemmän tukea päivärutiineista selviytymiseen ja päivän toiminnan järjestämiseen. (Rajalahti 2004, 6.) Päivätoiminta on yhtenä tekijänä laajempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on mahdollistaa myös vammaiselle henkilölle hyvä, monipuolinen ja rikas elämä. Hyvä elämä ja hyvä päivätoiminta ovat subjektiivisia kokemuksia; eri ihmiset kokevat samat asiat eri tavoin, se mikä on yhdelle mukavaa ja mielekästä, ei välttämättä ole sitä muille. (Rajalahti 2004, 7.) Kehitysvammaisen asuminen omassa kodissa, sijaisperheessä tai erityishuollon asumisyksikössä edellyttää päivähoidon, koululaisen iltapäivähoidon ja toiminnallisen valmennuksen järjestämistä päivätoimintana. (Kaski(toim.)ym. 2001, 358.) Päivätoimintakeskukset järjestävät nuorille ja aikuisille kehitysvammaisille päivähoitoa, itsenäistämisharjoittelua, mielekästä päivätoimintaa ja työtä. Päivätoimintakeskuksessa työskentelevät ensisijaisesti sellaiset henkilöt, jotka vammansa vuoksi eivät selviydy työkeskuksessa. Päivätoimintakeskukset tarjoavat kuntouttavaa ja valmentavaa toimintaa, jolla on myös huomattava osuus kehitysvammaisten sosiaalisten taitojen ja työvalmiuksien kehittymisessä. (Kaski ym. 2001, 358-359.) Nuoren ja aikuisen kehitysvammaisen elämässä työ- ja päivätoiminta tarkoittaa usein kaikkea päivässä tapahtuvaa toimintaa. Lievemmin kehitysvammaisella päivittäinen työssäkäynti merkitsee hyvin paljon, se tuo elämään sisältöä. Vaikeimmin vammaiselle päivätoimintaan löytyy sisältöä vapaa-ajan toiminnoista ja asumiseen liittyvistä toiminnoista. (Kaski ym. 2001, 248-249.)

14 Kehitysvammaisten päivätoiminnalla voi olla selkeät, esimerkiksi itsenäiseen elämään valmentavia ja aikuisuutta tukevia taitoja, pedagogiset tavoitteet ja toiminta itsessään voi olla mukavaa taitojen ohjattua harjoittelua. Aikuisuuden tukeminen ja kunnioittaminen tarkoittaa aikuiselle ominaista toimintaa ja aikuiselle ominaisten valintojen tukemista ja ohjausta. Päivätoiminnan sisältö voi rakentua opetuksellisen, kuntouttavan ja haasteellisenkin tekemisen ympärille. Erilaiset kokemukset, elämykset ja uusien asioiden kokeileminen tuovat elämään sisältöä. (Rajalahti 2004, 7.) Työ- ja päivätoimintaan voi löytyä sisältöä myös tietyistä vapaa-aikaan ja asumiseen liittyvistä toiminnoista. Vaikeavammaisten henkilöiden päivätoiminnalla voidaan tarkoittaa myös kädentaidollisten töiden tekemistä, esim. kankaan painantaa tai savitöitä. Tämän lisäksi päivätoiminta voi koostua erilaisista muista tehtävistä, joissa oleellista ei ole tuotos vaan tekeminen sinänsä. Päivätoiminnan merkitys on ennen kaikkea osallistumisessa, yhteisessä tekemisessä ja sen kautta toteutuvassa vuorovaikutuksessa, oppimisessa ja kasvussa. Yksi päivätoiminnan tärkeä merkitys on myös, että säännöllisesti järjestettynä päivätoiminta luo kehitysvammaisille henkilöille elämään rytmiä. (Lehtinen & Pirttimaa 1993, 67.) Kaikessa työ- ja päivätoiminnan suunnittelussa lähdetään liikkeelle asiakkaan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja tarpeista. Valitun työ- tai päivätoiminnan tulee olla mielekästä, siten että se tarjoaa haasteita fyysisten-, psyykkisten- ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Työtoimintaan, esim. tuettu työ ja suojatyö kykenevät pääasiassa hyvin omatoimiset ja lievästi kehitysvammaiset henkilöt, joilla on hyvää työtaitoa, motivaatiota ja kestävyyttä. Päivätoimintaan ohjautuvat pääsääntöisesti keskitasoisesti, vaikeasti ja syvästi vammaiset asiakkaat, jotka tarvitsevat runsaasti tukea toiminnoissaan. (Kaski ym. 2001, 360.)

15 3.3. Kuntoutuksellisuus ja tavoitteellisuus päivätoiminnassa Jokaiselle asiakkaalle on tehty yksilöllinen suunnitelma, jossa määritellään tavoitteet päivätoiminnalle. Tavoitteita on asetettu lyhyelle ja pitkälle aikavälille, lisäksi on määritelty asiakkaan henkilökohtaisia voimavaroja ja tarpeita (Liite 1). Näiden suunnitelmien pohjalta päivätoimintaa rakennetaan mahdollisimman monipuoliseksi, jotta asiakkaille asetetut tavoitteet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Kuntoutuksellisuus toteutuu arjen toiminnoissa tapahtuvana ja asiakkaasta lähtevänä toimintona. Pyritään säilyttämään asiakkaan senhetkinen toimintakyky ja vireystila. Tämä tapahtuu esimerkiksi kävelylenkeillä, kädentaidoilla ja ryhmän jäsenenä toimimisella. Tällöin tuetaan motorisia, kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja. 3.4. Seurakuntatyö kehitysvammaisten parissa ennen ja nyt Kirkon kehitysvammatyön perusta on kristillinen ihmiskäsitys. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja jokainen yksilö on ainutkertainen. Ihmisen arvo ei perustu hänen tekoihinsa tai saavutuksiin, asemaan tai ominaisuuksiin, vaan hän on arvokas koska on olemassa (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2006). Kirkon kehitysvammatyön juuret ovat diakonissalaitosten alunpitäen aloittamassa työssä vanhusten, sairaiden ja vähäosaisten parissa, josta se siirtyi laitosten yhteiskunnallistamisen myötä seurakuntiin ja palvelukeskuksiin. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2006.) Kehitysvammatyötä varten seurakunnissa on päätoimisia pappeja, lehtoreita ja diakoniatyöntekijöitä, lisäksi kehitysvammatyö on yleensä nimetty jonkin seurakunnan diakoniatyöntekijän työalaan. Papit ja lehtori toimivat pääsääntöisesti erityishuoltopiireissä ja niiden keskuslaitoksissa tai palvelukeskuksissa. Dia-

16 koniatyöntekijät toimivat seurakuntayhtymissä tai seurakunnissa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2006.) Kirkon kehitysvammatyöntekijöiden työhön kuuluu etsiä sellaisia keinoja, joilla pystytään mahdollistamaan kehitysvammaiselle kristillinen kasvatus ja elävä seurakuntayhteys. Ihmisten sielunhoito ja käytännön palvelu ovat osa diakoniaa. Kukaan ei saa jäädä erilaisuutensa takia osattomaksi yhteisestä jumalanpalveluksesta tai syrjään seurakunnan muusta elämästä. Vammaiset henkilöt ovat tasa-arvoisia seurakunnan toimivia jäseniä. He ovat tuen kohteena vain siltä osin, mitä vammaisuus erityisesti edellyttää. (Suomen evankelisluterilainen kirkko 2006.) Seurakunnissa on pyritty huomioimaan ihmisten tarpeet ja kyky toimia: Kirkot ja seurakunnalliset tilat ovat kaikille vaivattomia päästä ja liikkua. Kuulemista auttaa induktio. Valaistus ja värikontrastit helpottavat näkemistä. Kirkolla on valmius viittomakielisiin palveluihin. Selkokielisiä kirjoja on tarjolla esimerkiksi rippikouluun. Mielenterveyskuntoutujat ja pienten vammaisryhmien jäsenet ovat diakoniatyön piirissä. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2006.) Kirkon kehitysvammatyössä tehdään yhteistyötä eri viranomaisten, erityisesti vammaisalan järjestöjen kuten Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Kehitysvammaliiton kanssa, jotta kehitysvammaisten arjesta omaehtoista selviämistä ja elinolosuhteita voitaisiin parantaa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2006.) Kirkkohallituksessa KDYK:ssa (kirkon diakonia ja yhteiskunnallisentyön keskus) on työn koordinoimista varten vammaistyön sihteeri ja yhteydet ovat tiiviit sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnalliseen vammaisneuvostoon. KDYK on mukana Abilis-säätiössä, joka on perustettu auttamaan kehitysvammaisten koulutusta ja muissa vammaisten kehitysyhteistyöhankkeissa, kuten kirkkojen välinen vammaisten sielunhoidon kehittäminen.

17 Kehitysvammatyöntekijät seurakunnissa järjestävät erityistoimintaa, kuten ryhmiä, leirejä ja retkiä niin kehitysvammaisille kuin heidän läheisilleen. Vuosittain järjestettävä valtakunnallinen kehitysvammaisten kirkkopyhä kokoaa runsaasti ihmisiä jumalanpalvelukseen. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2006.) Kuopiossa kehitysvammatyötä tekee pääasiassa diakoniakeskus, joka järjestää tutkimuksemme kohderyhmälle seuraavanlaista toimintaa: Iloisen mielen kuppila kehitysvammaisille ja heidän ystävilleen kerran kuukaudessa ja Varttuneiden kehitysvammaisten päiväryhmä yli 50-vuotiaille joka toinen keskiviikko. Näitä toimintoja ohjaa diakoni Anna-Sofia Olkkola. (Kuopion seurakunnat 2006) 3.5. Toiminnalliset menetelmät kehitysvammaisten päivätoiminnassa Toiminnalliset menetelmät ovat nimensä mukaan työskentelytapoja, joihin sisältyy enemmän toimintaa ja vähemmän sanoja. Sanoja tarvitaan oikeastaan vain työskentelyn purkuun ja kokemusten jakoon toisten kanssa. (Heiskanen & Hiisijärvi, i.a.) Toiminnallisiin menetelmiin luetellaan kuuluvaksi kuvataide, musiikki, liike, tanssi, elokuva, luova kirjoittaminen, kirjallisuus ja tarinallisuus. Ne ovat toiminnallisimmillaan silloin kun henkilö itse luo jotakin; musisoi, laulaa, maalaa, piirtää, työstää savea, tanssii, kirjoittaa tai näyttelee. Toiminnalliseksi menetelmäksi ryhmissä voidaan sanoa myös valmiita tuotoksia: elokuva-, musiikki-, kirjallisuus-, tanssi- tai kuvataidetta.(heiskanen&hiisijärvi,i.a.) Borg ja Bruce ovat luoneet ryhmäjatkumon, jossa ääripäinä ovat psykoterapiaryhmä ja perinteinen toimintaryhmä, väliin sijoittuu terapeuttien toimintaryhmä. Malleja voidaan käyttää soveltaen johtuen juuri jatkumon moniulotteisuudesta. Perinteisessä toimintaryhmässä voi olla myös terapeuttinen työote riippuen työtekijän koulutuksesta. Ryhmän systeemimallin mukaan toimintaa käyte-

18 tään tavoitteen saavuttamiksi tai erityisen ryhmän tehtävän toteuttamiseksi. Toiminnallisen ryhmän toiminnassa painottuu tuloksen saavuttaminen. Tulokset voivat olla fyysisiä esim. kankaanpainantamenetelmällä valmistettu t-paita tai kognitiivisia esim. tietokoneen käsittely taidot, terapian ei tarvitse olla tavoite. Toimintavälineenä on tehtävä/toiminta. Yhteistyötä ryhmässä painotetaan. Jossain määrin ryhmän jäsenet sivuutetaan ryhmän yhteisen tavoitteen hyväksi. Jossain tilanteessa esim. ryhmän kassassa pitäminen on tärkeintä. Ryhmän jäsenet voivat olla ohjaajan valitsemia tai ei. (Borg & Bruce 1991,8.) Edellä esitelty toiminnallisen ryhmän systeemimalli on jatkumon ääripää. Tutkimuksessamme pyrimme suunnittelemaan päivätoiminnan suunnitelman asiakasryhmälle, joka sijoittuu todellisuudessa jatkumon puolivälin ja toiminnallisen ryhmän välimaastoon. Tämä perustellaan sillä, että kehitysvammaisten päivätoimintaryhmä ei painotu pelkästään tuloksen saavuttamiseen. Kehitysvammaisten päivätoiminnassa tavoitteellisuus voi olla myös yksilöllistä eikä pelkästään ryhmän yhteistä. Tavoitteiden tulee olla mahdollisimman realistisia, jotta motivaatio säilyy ja asiakas kokee onnistumisen iloa ja osallisuutta. 4 KOHTI PÄIVÄTOIMINTAA SÄRKINIEMESSÄ Tutkimuksen tavoitteena on hankkia Särkiniemen palvelukodille ideoita päivätoiminnan käynnistämistä varten ja laatia puolen vuoden toimintasuunnitelma, jossa on käytetty toiminnallisia menetelmiä päivätoiminnan tueksi. Päivätoiminnan on tarkoitus alkaa suunnitellussa muodossa syksyllä 2006 toimintasuunnitelman puitteissa. Jo kuluvan vuoden alusta lähtien palvelukodissa on järjestetty päivätoimintaa toisen päivätoimintaryhmän ohjaajan organisoimana.

19 4.1. Savon Vammaisasuntosäätiön ja Särkiniemen palvelukodin esittely Savon vammaisasuntosäätiö (SAVAS) on perustettu vuonna 1989 turvaamaan Savon alueella asuvien kehitysvammaisten asuminen ja päivätoiminta. SAVAS:n yksiköitä on laaja-alaisesti ympäri Savoa yhteensä 14 palvelukotia. SAVAS:n palvelutoiminnassa korostuvat asiakkaan oikeudet ja hänen henkilökohtaisiensa vahvuuksien kunnioittaminen ja hyödyntäminen sekä asiakkaan oma vastuu valinnoistaan. Kaiken toiminnan perus ajatuksena on asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja mahdollisuudet. Muita SAVAS:n toiminnan peruspilareita ovat henkilöstön korkea ammattitaito, palvelutoiminnan laadunhallintaa ja kehittämistä tukeva toiminnan suunnittelu- ja arviointijärjestelmä, sekä palvelutoiminnan joustavuus. (Savon vammaisasuntosäätiö 2006.) Särkiniemen palvelukoti sijaitsee Kuopiossa Särkiniemen kaupunginosassa. Palvelukoti on aloittanut toimintansa joulukuussa 1998. Palvelukoti on yksi Savon Vammaisasuntosäätiön (SAVAS) 14. palvelukodista. Kuopiossa toimii kolme palvelukotia, niistä kahdessa sijaitsee toimintakeskus samalla tontilla. Palvelukodin asukkaina on 15 vakituisesti asuvaa kehitysvammaista, intervallipaikasta luovuttiin vuonna 2003 paikan vähäisen käyttöasteen vuoksi. Intervallipaikka muutettiin yhdeksi vakituiseksi asuinpaikaksi. Palvelukoti muodostuu päärakennuksesta, jossa asuu kymmenen asukasta kahdessa viiden hengen ryhmäasunnossa. Jokaisella asukkaalla on oma huone wc/kylpyhuone ja yhteisessä käytössä oleva tupakeittiö. Viereisessä erillisessä asuinrakennuksessa ns. pikkutalossa, asuu viisi asukasta. Heillä jokaisella on oma yksiö ja yhteiset tupakeittiö, sauna- ja kodinhoitotilat. Särkiniemen palvelukodin henkilökuntaa on yhdeksän kokoaikaista. Yhden toimintakeskuksen työntekijän työpanoksesta 25% ohjautuu palvelukodille. Henkilöstöllä on sosiaali- tai terveysalan koulu- tai opistoasteen tutkinto. Kaikilla vakituisilla työntekijöillä on toimeen vaadittu koulutus ja pitkä työkokemus kehitysvamma-alalta. Sijaisuustilanteissakin toiminnan asianmukaisuus ja turvallisuus

20 on varmistettu siten, että ainakin toisella työvuorossa olevalla työntekijällä on tehtävään vaadittava koulutus. 4.2. Särkiniemen asukkaiden esittely kehitysvammat ja kommunikaatio- menetelmät Särkiniemen palvelukodissa asuu yhteensä 15 kehitysvammaista aikuista. Jokaisella asukkaalla on diagnosoitu kehitysvamma. Särkiniemen palvelukodin asukkaiden kehitysvammaisuudet vaihtelevat lievästä kehitysvammaisuudesta syvään kehitysvammaisuuteen. Asukkaiden diagnooseista löytyy myös fragiili X-oireyhtymä, joka on yleisin yhden geenin virheestä johtuva ja epätyypillisesti periytyvä kehitysviivästymää aiheuttava sairaus. Klassinen fragiili X-oireyhtymä ilmenee pojilla, oireyhtymään liittyy lievä tai keskiasteinen kehitysvamma. (Kaski ym.2001, 72.) Muutamalla palvelukodin asukkailla on diagnostisoitu downin oireyhtymä. Downin oireyhtymän aiheuttaa yleisemmin kromosomin 21-trisomia. Aikuiset joilla on downin oireyhtymä, ovat keskivaikeasti tai vaikeasti vammaisia. (Kaski ym. 2001, 81.) Parilla asukkaalla on diagnosoitu myös ADHD-oireyhtymää, josta on aikaisemmin puhuttu lievänä aivotoiminnan häiriönä eli MBD-oireyhtymänä (minimal brain dysfunction). Diagnoosia käytettiin lapsista, joilla todettiin eriasteisia oppimis- ja käyttäytymishäiriöitä sekä vähäisiä neurologisia poikkeavuuksia, kuten hienomotorista kömpelyyttä ja havaintotoimintojen vaikeutta. Nykyisin on tapana eritellä lapsen erityisvaikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus, luku-, lasku- ja kirjoitushäiriöt. (Kaski ym. 2001, 122.) Muutamilla asukkailla kehitysvammaisuuteen liittyy lisävammoja. Lisävammoilla on usein kehitysvammaisuuden kanssa sama syy. Lisävammojen samanaikainen olemassaolo ja vaikeusaste vaihtelevat henkilöstä toiseen. Lievään kehitysvammaisuuteen ei liity juuri lainkaan lisävammoja tai ne ovat lieviä. Keskivai-

21 kean, vaikean ja syvän kehitysvammaisuuden yhteydessä niitä on enemmän. (Kaski ym. 2001, 121.) Särkiniemen palvelukodin asukkailla on lisävammoina CP-oireyhtymä, joka tulee ilmi asukkaan lihasjänteyden vaihteluna kaikissa raajoissa. Tätä CPoireyhtymän muotoa kutsutaan ekstrapyramidiaalioireyhtymäksi. (Kaski ym. 2001, 150.) Lisävammoina on myös dysartriaa eli sanojen tai kirjainten ääntämisen tai puherytmin häiriötä. (Kaski ym. 2001, 164.) Epilepsia on usealla asukkaalla oleva lisävamma. Sille ovat ominaisia aivoperäiset tajunnan, liikesuoritusten, tuntoaistimusten, tahdosta riippumattoman hermoston tai käyttäytymisen kohtaukselliset häiriöt, joihin liittyy aivosähkötoiminnan muutoksia. Kohtaukset luokitetaan kahteen pääluokkaan: paikallisalkuisiin ja yleistyviin. Osassa kohtauksista luokitus on epäselvä. (Palo & Soinila 2003.) Hydrokefalia eli aivo- selkäydinnesteen kiertohäiriö, jonka seurauksena henkilöllä on tavallista suurempi määrä nestettä päässä, on yhdellä asukkaalla. (Kaski ym. 2001, 98.) Mielenterveydellistä oirehdintaa ilmenee muutamalla asukkaalla. Asukkaista pääosa käyttää puhetta kommunikointimenetelmänä. Yksi asukas käyttää kommunikointiin PCS-kommunikointikuvia (Picture Communication Symbols). Kuvat ovat Yhdysvalloissa kehitetty järjestelmä, joka koostuu noin 1800 merkistä. Kuvat ovat yksinkertaisia ääriviivapiirroksia, niiden ylä- tai alapuolelle on kirjoitettu merkitysvastine. PCS on nykyisin ehkä kaikkein laajimmin käytetty kommunikaatiojärjestelmä. PCS-kuvia on myös mukava katsoa, koska ne ovat värillisiä ja ilmeikkäitä. (Kaapeli 2006.) Yksi asukkaista käyttää tietokonetta ja siinä bliss-symbolikirjoitusohjelmaa. Bliss-kieli on kansainvälinen puhetta tukeva ja korvaava kommunikointikeino, jossa sanat korvataan graafisilla symboleilla. Charles Bliss loi bliss-symbolit 1940-luvulla kaikkiin kieliin sovellettavissa olevaksi kansainväliseksi symbolikieleksi. Bliss-kielellä kommunikoidaan esimerkiksi osoittamalla bliss-symboleja kommunikointitaulusta tai tietokoneeseen asennetun kommunikointiohjelman avulla. Bliss-symbolien merkitysvastineet on yleensä kirjoitettu symbolien ylä-

22 puolelle. Vastaanottajan pitää siis tuntea bliss-symbolit tai osata lukea, jotta pystyy tulkitsemaan viestin. Monet puhevammaiset ihmiset ovat saaneet Blisskielestä avun kommunikointiongelmiinsa. (Huuhtanen 2001.) Yksi asukkaista ei kommunikoi puheella, eikä hänellä ole käytössä vaihtoehtoista kommunikaatiomenetelmää. Kontaktia häneen saa puheella, hän ymmärtää puheen, mutta hän itse ei saa viestitettyä mielipidettään toisille. Yhdellä asukkaalla on kehitysvammaan liittyen on PCS-kuvilla rakennettu päiväohjelma, struktuuri, joka auttaa häntä hahmottamaan päivän tapahtumat helpommin. Joillakin asukkailla on kehitysvammaan liittyen puheen tai joidenkin sanojen toistoa, joka voi vaikeuttaa viestin ymmärtämistä vastaanottajan puolella. 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksella pyrimme kartoittamaan päivätoiminnan järjestämiseen liittyviä seikkoja ja selvittää asiakkaille mieluisia toimintamuotoja. Käytännössä tutkimustehtävien tarkoitus on tuottaa Särkiniemen yksikölle työvälineitä ja tietoa päivätoiminnan järjestämiseksi. Tutkimustulosten pohjalta valmistetaan puolen vuoden ideapaketti päivätoimintaryhmälle.

23 5.1 Tutkimustehtävät Tutkimuksen kohderyhmänä ovat palvelukodissa asuvat kehitysvammaiset asukkaat, joille palvelukoti ei tällä hetkellä järjestä. päivätoimintaa. Tutkimuksemme on rajattu tutkimuskysymyksillä, joilla saavutetaan tutkimuksemme toteuttamisen kannalta tarpeellinen ja aiheeseen sitoutunut tieto. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaiset asiat vaikuttavat päivätoiminnan käynnistämiseen ja toiminnan suunnitteluun: - Millaisia tila-, henkilöstö- ja materiaaliresursseja päivätoiminta vaatii - Millaista toimintaa asukkaat toivovat järjestettävän - Millaisia odotuksia asukkailla on seurakunnan osallistumisesta päivä toiminnan järjestämiseen 5.2 Tutkimusmenetelmät Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmä, koska tutkimuksen luotettavuus tuli tässä menetelmässä parhaiten täytetyksi. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkijan ja tutkittavan suhde on läheinen, joka sopii kyseessä olevan tutkimuksen luonteeseen, koska tutkimusaineisto hankitaan ihmisiltä kasvoista kasvoihin, jolloin tulkinnan varaa ei jää. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2003,124.) Tutkimus suoritettiin teemahaastattelulla ja avoimella lomakehaastattelulla. Teemahaastattelu auttoi tutkijoita pysymään kiinni tutkimuksen aihealueessa. Laadullisessa tutkimuksessa suositaan ihmistä tiedonkerääjänä mieluummin kuin kirjallista testiä. Apuna kylläkin voidaan käyttää lomakkeita. Laadullisen tutkimuksen tyypillisiin piirteisiin liittyy, että aineisto kerätään tutkittavien näkökulma ja ääni esiintuoden, luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa (Hirsjärvi ym.

24 2003, 155). Tutkimuksemme tiedon keruussa käytetyt teemahaastattelu ja avoin haastattelulomake ovat luonteeltaan tällaisia. 5.3 Tutkimuksen vaiheet ja aineiston keruu Aineisto kerättiin Kuopion kaupungin alueella toimivista Savon vammaisasuntosäätiön (SAVAS) toimintayksiköistä työntekijän näkökulmasta ja Särkiniemen palvelukodin asukkailta kevättalvella 2006. Särkiniemen palvelukodissa asuu viisitoista asukasta, joista viisi käy palvelukodin ulkopuolella tuetussa tai avotyössä Aineisto kerättiin teemahaastatteluin kymmeneltä asukkaalta, jotka tulevat osallistumaan palvelukodin sisällä järjestettävään päivätoimintaan. Lisäksi kolmelta työntekijältä haastattelulomakkeen avulla, jota täydensimme tarvittaessa henkilökohtaisella yhteydenotolla. Tutkimusta varten tarvittiin tutkimuslupa SAVAS:n johtajalta (Liite 2). Haastattelupa tarvittiin asukkaiden lisäksi myös heidän omaisiltaan (Liite 3). Särkiniemen palvelukoti sijaitsee Kuopion Alavan seurakunnan alueella. Seurakunnalta saatiin lupa kartoittaa seurakuntalaisten toivomuksia seurakunnan toimintaa koskevalla kysymyksellä. Tutkimustehtävästämme johtuen kohdensimme haastattelut tarkoituksenmukaisesti Särkiniemen palvelukodin asukkaille ja muille SAVAS päivätoiminnan työntekijöille Kuopiossa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytetään tarkoituksenmukaista kohdejoukkoa, ei satunnaisotoksen menetelmää. (Hirsjärvi ym. 2003, 155.)

25 5.4 Aineiston käsittely ja analysointi Käsittelimme valmista haastatteluaineistoa siten, että heti seuraavana päivänä luimme ne useaan kertaan lävitse. Tässä vaiheessa täydensimme päivätoimintayksiköiden vastauksia puhelinhaastattelulla. Tämän jälkeen kävimme työntekijöiden haastattelulomakkeiden ja asukkaiden teemahaastattelun vastaukset läpi yksi kerrallaan ja kokosimme vastaukset kysymysten alle. Lopuksi kokosimme molemmista haastatteluista erilliset yhteenvedot. Aineistonanalyysia on laadullisessa tutkimuksessa suoritettu koko tutkimusprosessin ajan, tällöin aineistoa on voitu täydentää ja selventää helposti. (Hirsjärvi ym. 2003, 208 209.) 5.5 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Asiakasryhmän muodostuessa kehitysvammaisista, koimme haastattelun olevan luotettavin menetelmä kerätä tietoa. Kyselykaavakkeen täyttöön asukkaat tarvitsisivat ulkopuolista apua, sillloin luotettavuus kärsisi. Haastattelussa saatiin mahdollisuus aitoihin vastuksiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Haastattelut toteutettiin haastateltavien kodeissa. Asukkaita oli valmisteltu haastattelua varten edellisellä viikolla, tuolloin heille oli kerrottu meidän tulemisestamme. Tutkimuksen luotettavuutta tukee haastateltavien vapaaehtoisuus ja halu olla haastateltavana. Haastattelun alussa kerroimme heille haastattelun tarkoituksen ja selvitimme saatavien tietojen luottamuksellisuuden. Tärkeää on myös saada haastateltavien suostumus ja saada heidät luottamaan tutkijaan. Haastattelun aikana varmistimme useasti, että haastateltava ymmärtää asian sekä luottamuksellisuuden tietojen antamiseen. Vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä käytettävien kohdalla varmistimme tutkimuksen luotettavuutta kysymysten toistamisilla ja muotoilemalla kysymyksiä. Tutkimuksentekijöistä toinen on työskennellyt haastateltavien kanssa usean vuoden, joten hänellä oli kokemusta tulkita vastaukset. Haastattelut suoritettiin kahdestaan, joten tulkinta ei jäänyt yhden tutkijan varaan. (Hirsjärvi ym. 2003, 213 215.)

26 Heti haastattelujen jälkeen tutkijat totesivat, että seitsemän kysymystä oli ehkä hieman liikaa. Tämä näkyi keskittymisen vaikeutena ja jännityksenä uudesta tilanteesta, vaikkakin heille oli kerrottu haastattelusta. Neljän haastateltavan kohdalla haastattelu keskeytettiin, koska heidän kehitysvammastaan johtuen vastausten tulkinta oli erittäin haasteellista ilman johdattelua. Tämän vuoksi tutkijat katsoivat keskeytyksen aiheelliseksi, jottei tutkimuksen luotettavuus kärsisi. Heistä yksi ei tuota puhetta ja hänellä ei ole käytössään vaihtoehtoista kommunikointimenetelmää. Erään asukkaan kohdalla keskeytimme, koska hän ei halunnut enää jatkaa. Yhdelle asukkaista piti haastattelun kysymykset asetella kyllä / ei muotoon, koska hän ei tuota puhetta. Hän käyttää kommunikaatiokuvia itsensä ilmaisuun. Teemahaastattelussa useat keskeytykset ja erilaisen kommunikointimenetelmät vaikuttavat tutkimustulosten luotettavuuteen. Tutkijat kokevat kuitenkin asukkaiden haastattelujen antaneen riittävän tiedon tutkimusongelman selvittämiseksi. 6 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimuksen kuluessa suoritimme lomakehaastattelun kahden palvelukodin työntekijöille, joissa toimii päivätoimintaryhmät. Lisäksi haastattelimme Särkiniemen palvelukodin asukkaita, heidän toiveistaan ja odotuksistaan päivätoimintaa kohtaan. Tässä luvussa esittelemme haastattelujen pohjalta esiin tulleet tulokset ja tutkijoiden johtopäätökset.

27 6.1. Päivätoiminnan työntekijöiden haastattelu (Liite 4) Haastattelu suoritettiin kahteen eri palvelukotiin ja siihen vastasi kolme päivätoiminnan työntekijää. 6.1.1. Tarve käynnistää päivätoiminta Palvelukotien työntekijöiltä kysyttiin mistä tarpeista päivätoiminta käynnistyi. Tähän kysymykseen työntekijät ovat vastanneet samansuuntaisesti. Toinen määrittelee syyksi kaupungin palvelukodissa asuvien päivätoimintapaikkojen vähentämisen. Toinen kaupungin päätöksen siitä, että palvelukotien tehtävä on järjestää omille asukkailleen päivä-/viriketoimintaa. 6.1.2. Tarvittavat resurssit Kysyttäessä millaiset tila- henkilöstö- ja materiaaliresurssit ovat käytössä? Ovatko resurssit riittävät ja onko budjetissa päivätoiminnalle oma kohta? Saimme seuraavanlaisia vastauksia. Toisessa palvelukodissa yksi ns. opetusasunto on otettu päivätoiminnan käyttöön. Toisessa palvelukodissa askartelutila ja keittiö ovat päivätoiminnan käytössä, näiden tilojen ei koeta vastaavan tarkoitusta ja tästä syystä järjestetään mahdollisimman paljon ulkopuolista toimintaa. Toisen palvelukodin järjestämässä päivätoiminnassa on mukana yksi vastuuohjaaja, joka saa avukseen ohjaajia tai avustajia listajärjestelyiden mukaan. Toisessa palvelukodissa ohjaajia on kaksi ja puoli sekä yksi avustaja.

28 Materiaali hankitaan työtehtävän ja tarpeen mukaan, mutta resurssit materiaalin hankintaan koetaan pieneksi ja liian vähäiseksi. Kummallakaan päivätoiminta pisteellä ei ole omaa budjetti osuutta, mutta toinen ilmoittaa, että askartelu- ja kuljetusrahat ovat yhteiset palvelukodin kanssa. 6.1.3. Käytössä päivä- / viikko-ohjelmat Päivätoiminnan työntekijöiltä kysyttiin onko käytössä ollut päivä-/ viikkoohjelmaa ja millaista. Toisen palvelukodin päivätoiminnassa on käytössä sekä päivä- että viikko- ohjelma. Tässä asukkaat on jaettu aamu- ja iltapäiväryhmiin. Siellä järjestetään myös keilaus- ja vapaa-aikatalopäiviä, jolloin kaikki päivätoimintaan kuuluvat asukkaat ovat mukana. Toisessa palvelukodissa päivätoiminnalla on käytössä vain viikko-ohjelma, jossa näkyvät harrastetoiminnot. Päivätoiminnassa kiinteänä osana on vain ruuanlaitto, muutoin ohjelmaa sovelletaan tilanteiden mukaan. Tähän vaikuttavat asukkaiden eri työtehtävät ja heidän avotyössä käynti. Tätä kysymystä täydensimme puhelimitse kysymällä päivittäistä toiminta-aikaa ja viikoittaisia kokoontumiskertoja. Saimme vastauksen, että päivätoiminta, joka rakentui sekä päivä- että viikko-ohjelma mukaisesti, kokoontuu 2,5 tuntia aamu ja iltapäiväryhmissä, neljä kertaa viikossa. Toisessa paikassa päivätoiminta toimii 4-6 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, siellä asiakkaat osallistuvat toimintaan oman päiväohjelman mukaisesti.

29 6.1.4. Yhteistyökumppanit ja ulkopuolinen toiminta Päivätoiminnan työntekijöiltä kysyttiin yhteistyökumppaneista ja heidän kanssaan tehtävästä yhteistyöstä. Yhteistyökumppanikseen toinen päivätoiminta mainitsee toiset palvelukodit ja toimintaryhmät, oman toimintakeskuksen henkilöstön. Toinen lisää yhteistyökumppaneiksi vielä kauppahallin, keilahallin, Kuopion tila-auto Oy:n ja asukkaiden omaiset. Yhteistyön on koettu toimivan moitteettomasti sekä hyvänä voimavaroja antavana tekijänä, jossa tapaa toisia työntekijöitä ja voi vaihtaa ideoita puolin ja toisin. Ulkopuolisesta toiminnasta kysyttäessä (esim. vierailu käynnit). Molemmat päivätoimintaryhmät ilmoittavat käyneensä uimahallissa, keilaamassa ja kaupunkireissuilla. Lisäksi toinen nimeää vielä kauppahallin avotyön, retket, kisamatkat ja muut tapahtumat sekä erilaiset projektit. Toinen taas lisää listaan Petosen vapaa-ajan keskuksen sekä vieraillut toisiin palvelukoteihin (toimintakeskuksiin). 6.1.5. Toiminnan ongelmia ja saatu apu Kysyimme onko toiminnassa ja sen järjestämisessä ollut ongelmia, millaisia? Saimme vastaukseksi, että kuljetukset ovat meinanneet olla alkuun ongelmana. Vanhemmat ovat kieltäneet edullisempien MYK-matkojen (Matkojen yhdistelykeskuksen kautta järjestetyt kuljetukset) käytön. Nyt on sopimus Kuopion tilaauton kanssa (hinta sovittu), mutta kyytiin on saatava vähintään viisi asukasta, ettei matka tule liian kalliiksi. Lisäksi ohjaajalla, joka on yksin vastuussa ryhmästä, on joskus raskasta. Pienet tilat ja oman budjetin puute koetaan myös ongelmaksi toisessa päivätoiminnassa. Toisen päivätoimintaryhmän työntekijät koke-

30 vat ajoittain ongelmalliseksi suuren ryhmän ja siinä hyvin eritasoiset asukkaat, sekä rahan puutteen, joka rajoittaa liikkumista ja tarvikehankintoja. Kysyimme myös millaista apua päivätoiminta on saanut ja mitä tarvittaisiin lisää? Kuljetuksiin on saatu avustuksia molemmissa ryhmissä. Toisessa päivätoimintaryhmässä on ollut vakituinen avustaja yhden toimintakauden. Toinen ryhmä toivoisi lisää toiminta- ja säilytystiloja, toinen käsiä eli henkilöstöä. Seurakunnalle ei ole esitetty toivomuksia toiminnan järjestämiseen liittyen. 6.1.6. Mikä toimii hyvin? Toinen paikka nimeää hyväksi vastuuohjaajan, joka pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan päivätoiminnan. Toinen taas nimeää ulkopuolisen toiminnan, sekä vapauden suunnitella ohjelmaa, johtuen lukkoon lyömättömästä päiväohjelmasta. Hyväksi koetaan myös ryhmän sisällä tapahtuva vertaistuki eli apu toinen toiselle. 6.2 Päivätoiminnan työntekijöiden kokemuksia päivätoiminnan aloittamisesta Haastattelun pohjalta voimme todeta, että päivätoiminta on alkanut samasta syystä kuin se tulee alkamaan myös Särkiniemessä eli kaupungin velvoitteesta. Tila-, henkilöstö- ja materiaaliresursseissa saadut tulokset kertoivat, että päivätoimintaryhmällä olisi hyvä olla käytössään omat tilat, jotka olisivat ryhmän kokoon ja toimintaan nähden riittävät. Vastuullisia ohjaajia olisi hyvä ryhmää kohti olla enemmän kuin yksi, ettei työ kävisi liian raskaaksi. Päivätoimintaa käynnistettäessä olisi hyvä varata oma eriytetty budjettiosuus palvelukodin toiminnasta. Tällä pystyttäisiin kattamaan toimintakuluja, esim. materiaali ja kuljetuskuluja.

31 Haastattelun vastauksista nousee esille, että päivätoimintaryhmälle on hyvä laatia viikko-ohjelma, jossa näkyvät kunkin viikon teema ja toiminnat. Jokainen asukas osallistuu toimintaan oman yksilöllisen suunnitelman mukaisesti siten, että saavutetaan parhaat tulokset asetettuihin tavoitteisiin nähden. Kun ohjelmaa ei ole suunniteltu liian tarkasti, ohjaajalle jää mahdollisuus suunnitella toimintaa vapaammin, mikä on koettu hyvin toimivaksi haastattelujen pohjalta. Ajallisesti ja määrällisesti päivätoimintaa järjestetään toimintayksikön resurssien mukaan. Toiminnassa on ollut mukana yhteistyökumppaneita, joiden on todettu olevan hyödyksi ja voimavaraksi. Päivätoimintaa aloitettaessa on hyvä muistaa, että yhteistyö on rikkaus. Särkiniemessä on helppo lähteä yhteistyöhön mukaan, koska valmiudet ovat jo olemassa toisten toimintakeskusten ansiosta. Ulkopuolinen toiminta voi rikastuttaa päivätoimintaa tuomalla monipuolisuutta toimintaan ja sosiaalisia kontakteja. Ongelmat, joihin saatetaan törmätä, ovat taloudellisissa seikoissa, liittyen kuljetuksiin ja materiaalikuluihin. Ryhmän koko ja heterogeenisuus aiheuttavat mahdollisesti myös ongelmia. Materiaalinsäilytys ja toimintatilojen suunnitteluun olisi hyvä kiinnittää huomiota jo toiminnan aloittamisvaiheessa. Henkilöstön riittämättömyys voi muodostua ongelmaksi, jos ei pystytä hankkimaan vakituisia avustajia ryhmään. 6.3. Särkiniemen palvelukodin asukkaiden teemahaastattelu (Liite 5) Haastatteluun osallistui kymmenen Särkiniemen palvelukodin asukasta. Tekstissä olevien sulkeiden sisällä on niiden haastateltujen lukumäärä, joiden haastattelussa kyseinen toiminta tuli esille.

32 6.3.1. Toiveita päivätoiminnalle Särkiniemen palvelukodin asukkailta kysyttiin, Mitä haluaisit tehdä päivätoiminnassa?. Kaikki haastateltavat toivoivat päivätoimintaan käsitöitä kanavatöitä, vohvelikankaan kirjontaa, kankaanpainantaa, maton kudontaa, ompelua ja neulomista. Askartelua leikkaamista, liimaamista ja korttien tekoa sekä piirtämistä ja maalausta toivottiin myös paljon (6). Myös ulkoilua, lenkkeilyä ja jumppaa toivoivat puolet haastatelluista (5). Lisäksi toivottuja olivat kaupassa käynnit (1), lehtityöt esim. kuvien leikkaaminen lehdistä (2). kotityöt esim. astioiden järjestely (1), leipominen (3), savi- ja muovailutyöt (3), musiikin kuuntelu (3), laulaminen (2), koritehtävät (2), puutyöt (1) ja piha- sekä puutarhatyöt (1). Kysyttiin myös, Haluaisitko lähteä päivätoimintaryhmän kanssa kodin ulkopuolelle? Minne? (esim. keilaus, uinti, kirjasto, museo). Moni asukas toivoi kaupunkiretkeä ja uimahallireissua (7). Myös keilaus, kirjasto ja museo sekä ravintolakäyntiä toivoi useampi (5). Yksittäisiä toiveita olivat kävelylenkki, hevostallivierailu, jumppa, tennis ja sulkapallo, konsertti tai teatterikäynti. 6.3.2. Missä tilassa, kuinka useasti ja kauan? Suurin osa asukkaista tuntui olevan avoimia ajatukselle, että toiminta järjestettäisiin palvelutalon (päätalo) omissa tiloissa. Aula ja tupa tuntuivat olevan hyviä paikkoja (7), joissa voi pelata ja touhuta eikä haitannut sekään, että ei pääse pois kodin läheltä. Palvelutalon pihapiirissä sijaitseva pikkutalo sai myös kannatusta (4). Kadun toisella puolella sijaitsevaa seurakuntataloa toivottiin myös koska siellä on kuulemma hyvä leipoa (2). Yksi asiakkaista toivoi päivätoiminnan olevan jossain muualla Särkiniemessä.