Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 4336 VAPO OY KUOPION ENERGIA YLÄ-SAVON TURVE OY TURVERUUKKI OY JYRKÄN ENERGIATURVE OY HANNU JA JORMA PIIPPO OY HEINÄSUON TURVE OY KONNUN TURVE AY IMUTURVE OY MIKA TAPANINEN KY ASKO KARHUNEN ESKO KÄMÄRÄINEN JUHA REMES ERKKI KÄRKKÄINEN EERO HEIKKINEN T:MI TIMO NIIRANEN ELINKEINOYHTYMÄ TIKKANEN J & R POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2014 TARKKAILUTULOKSET o KUORMITUSASEMAT o IISALMEN REITIN TUOTANTOALUEIDEN VIRTAVESITARKKAILU o JÄRVITARKKAILU Lauri Heitto Miika Sarpakunnas 24.11.2015 1
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 7 2. SÄÄ 2014... 8 Säätila... 8 Virtaamat ja vesivarat... 10 3. KUORMITUSASEMAT... 12 Kuormituslaskennan käsitteet ja laskentamenetelmät... 12 Sijainti... 14 AHMONSUO... 15 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 15 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 15 Virtaama mittapadolla... 15 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 15 Kuormitus... 16 Pintavalutuskentän teho... 18 AITTOSUO... 19 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 19 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 19 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 19 Virtaama mittapadolla... 19 Kuormitus... 20 Pintavalutuskentän teho... 22 HEIKINSUO... 23 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 23 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 23 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 23 Virtaama mittapadolla... 23 Kuormitus... 24 Pintavalutuskentän teho... 27 ISO-RIISTASUO... 28 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 28 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 28 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 28 Virtaama mittapadolla... 28 Kuormitus... 29 Pintavalutuskentän teho... 32 KAIKONSUO Kosteikko 3... 33 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 kosteikolla 3... 33 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 (koko Kaikonsuo)... 33 Virtaama mittapadolla... 33 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 33 Kuormitus... 34 Kosteikon teho... 37 KEVATUSSUO... 38 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 38 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 38 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 38 2
Virtaama mittapadolla... 38 Kuormitus... 39 KOIVUSUO... 43 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 43 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 43 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 43 Virtaama mittapadolla... 43 Kuormitus... 44 Pintavalutuskentän teho... 47 KONNUNSUO PVK1... 48 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 48 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 48 Virtaama mittapadolla... 48 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 48 Kuormitus... 50 Pintavalutuskentän teho... 52 KONTTIMÄENALUSSUO... 53 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 53 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 53 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 53 Virtaama mittapadolla... 54 Kuormitus... 54 KORHOLANSUO... 57 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 57 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 57 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 57 Virtaama mittapadolla... 57 Kuormitus... 58 Pintavalutuskentän teho... 61 KUIVASTENSUO... 62 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 62 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 62 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 62 Virtaama mittapadolla... 63 Kuormitus... 63 Pintavalutuskentän teho... 66 MULTAHARJUNSUO... 68 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 68 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 68 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 68 Virtaama mittapadolla... 68 Kuormitus... 69 Pintavalutuskentän teho... 72 OITTILANSUO... 73 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 73 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 73 Virtaama mittapadolla... 73 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 73 Pintavalutuskentän teho... 77 3
RIKKASUO... 78 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 78 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 78 Virtaama mittapadolla... 78 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 78 Kuormitus... 79 Pintavalutuskentän teho... 82 RUOKOSUO... 83 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 83 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 83 Virtaama mittapadolla... 83 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 83 Kuormitus... 84 Pintavalutuskentän teho... 87 VILPONSUO... 88 Kuormitustarkkailun toimivuus 2014... 88 Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014... 88 Vesienkäsittelyjärjestelmä... 88 Virtaama mittapadolla... 88 Kuormitus... 89 Pintavalutuskentän teho... 92 Koko vuoden kuormitus (brutto, kg/v) tarkkailuohjelmaan kuuluneilla soilla 2014... 93 4. PINTAVALUTUSKENTTIEN TEHON TARKKAILU 2014... 97 Heinäsuo Vapo PVK... 97 Härkäsuo PVK... 98 Isoneva PVK... 98 Kaikonsuo kosteikko 1... 99 Kaikonsuo kosteikko 2... 100 Kiertosuo PVK... 101 Lantonsuo PVK... 101 Konnunsuo PVK2 uusi purku... 102 Konnunsuo PVK2 vanha purku mittapadon kautta... 103 Kurkisuo... 104 Lappamäensuo PVK... 105 Leppisuo PVK... 105 Liittosuo PVK... 106 Pappilansuo kemiallinen käsittely (alkoi toukokuussa 2014)... 107 Pihlajasuo /1... 107 Pihlajasuo /2... 108 Pillisuo kosteikko 1... 109 Pillisuo kosteikko 2... 110 Pitkäsuo PVK... 111 Päsmärinsuo PVK3... 112 Rastunsuo L16 PVK... 113 Tammasuo... 113 Teerisuo... 114 Tiirinsuo kasvillisuuskenttä... 114 Vehkasuo... 115 Veteläsuo... 116 4
5. VIRTAVESITARKKAILU IISALMEN REITILLÄ 2014... 117 POUKAMANSUO... 118 Sijainti... 118 Tuotantopinta-ala sekä vesien johtaminen... 118 Virtaama ja näytteenoton edustavuus... 118 Veden laatu... 119 KOKKOSUO, HEINÄSUO... 121 Sijainti... 121 Hanhisuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 123 Kokkosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 123 Heinäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 123 Liittosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 124 Virtaama ja näytteenoton edustavuus... 124 Veden laatu... 125 LUUPUVEDEN ALUE... 134 Sijainti... 134 Pitkälehdonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 137 Kaijansuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 137 Pieni-Jokisuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 137 Kaikonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 137 Valkeissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 138 Pohjoissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 138 Härkäsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 138 Peräsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen... 139 Virtaama ja näytteenoton edustavuus... 139 Veden laatu: Suojoen-Välijoen valuma-alue... 140 Veden laatu: Luupuveden alue... 153 KOHISEVANSUO... 160 Sijainti... 160 Kohisevansuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 162 Virtaama ja näytteenoton edustavuus... 162 Kohisevansuo ja Jutkulanjoki: Veden laatu... 163 Tenetinjoki: Veden laatu... 168 PALOSUO, TEERISUO, PIHLAJASUO, TURVESUO... 171 Sijainti... 171 Palosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 173 Teerisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 173 Pihlajasuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 173 Turvesuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 174 Virtaama ja näytteenoton edustavuus 2014... 174 Kukkopuron valuma-alue: Veden laatu... 175 Pihlajapuron valuma-alue: Veden laatu... 180 Raudanjoki: Veden laatu... 185 HIRSISUO, RUOKOSUO, PITKÄSUO, PAPPILANSUO... 190 Sijainti... 190 Hirsisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 192 Ruokosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 192 Pappilansuo: Tuotanopinta-alat ja vesien johtaminen... 192 Pitkäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 193 Virtaama ja näytteenoton edustavuus... 193 5
Pyöreenjoen valuma-alue: Veden laatu... 194 Talasjoen valuma-alue: Veden laatu... 199 HUKKAVIIDANSUO... 206 Sijainti... 206 Hukkaviidansuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen... 208 Virtaama ja näytteenoton edustavuus... 208 Veden laatu... 209 6. JÄRVITARKKAILUN LAUSUNNOT RAUTALAMMINREITIN, IISALMEN REITIN, NILSIÄN REITIN JA HAUKUVEDEN-KALLAVEDEN ALUEEN TARKKAILUJÄRVILTÄ 214 6
1. JOHDANTO Vuonna 2003 Vapo Oy:n ja Kuopion Energian Pohjois-Savon turvetuotannon kuormitusja vesistötarkkailut yhdistettiin yhdeksi yhtenäiseksi ohjelmaksi. Vapo Oy:n ja Kuopion Energian lisäksi mukana oli Ylä-Savon Turve Oy. Vuonna 2004 ohjelmaan liittyi Turveruukki Oy, vuonna 2005 Jyrkän Energiaturve Oy ja vuonna 2006 Konnun Turve Ay sekä Hannu ja Jorma Piippo Oy. Lisäksi ohjelmaan liittyi vuoden 2007 aikana pientuottajia Imuturve Oy, Asko Karhunen, Esko Kämäräinen, Juha Remes sekä Mika Tapaninen Ky, vuonna 2008 Eero Heikkinen sekä Erkki Kärkkäinen ja vuonna 2010 Elinkeinoyhtymä Tikkanen J & R. Tarkkailuohjelmien yhdistämisen tavoitteena oli yhtenäistää sisältöjä. Yhteisohjelman avulla on myös mahdollista keskittää tutkimusresursseja siten, että Pohjois-Savon turvetuotannon vesistövaikutuksista saadaan entistä luotettavampi käsitys. Tarkkailuohjelman uudistaminen käsiteltiin osapuolten ja ympäristöviranomaisen yhteisessä palaverissa 21.3.2002 ja alustavaa tarkkailuohjelma hyväksyttiin 22.4.2002 Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa (Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys 6.5.2002) Palavereissa päätettiin, että uusi ohjelma käynnistyy vuonna 2003. Tarkkailuohjelma koostuu kolmesta osasta: kuormitustarkkailu, virtavesitarkkailu ja järvitarkkailu. Ohjelma painottuu eri vuosina eri vesistöalueille (Rautalammin reitti, Iisalmen reitti ja Nilsiän reitti sekä Haukiveden-Kallaveden alue) kolmen vuoden jaksoina. Vuonna 2013 aloitettiin neljäs kierros Rautalammin reitiltä. Vuosittaisen tarkkailuohjelman sisältö on päätetty mukana olevien tuottajien, Pohjois- Savon ELY-keskuksen, kuntien ympäristöviranomaisten ja tarkkailua suorittavan konsultin yhteisessä palaverissa kevättalvella. Vuoden 2014 ohjelman sisällöstä sovittiin 3.4.2014 pidetyssä palaverissa (muistio Ossi Tukiainen/Pohjois-Savon ELY-keskus 4.4.2014). Vuoden 2014 vedenlaatutulokset ovat liitteessä 1. Vuoden 2014 ohjelmaan kuului tiivis voimakkaan rankkasateen aikana tehty tarkkailujakso Rikkajoen valuma-alueella sekä Vieremän Heinäsuolla. Sopivia olosuhteita ei vähäsateisen keskikesän-alkusyksyn aikana löytynyt, minkä takia nämä tarkkailut siirrettiin vuoteen 2015. Loppukesän näytteenotossa tapahtui kirjausvirhe, minkä johdosta Isonevan alapuolisen Suojärven ja Virmasveden näytteenotto jäi elokuussa toteutumatta. Kesä 2014 oli vähäsateinen, minkä takia Isonevan vaikutus näillä järville ei ole ollut elokuussa poikkeuksellinen. Leppisuon tarkkailuun kuuluvan Suojoen aseman 1 näytteet otettiin väärästä kohdasta, minkä takia ne on jätetty pois raportista. Tarkkailuohjelmaan kuuluneet kasviplanktonin biomassanäytteiden analysointi viivästyi kirjausvirheen takia, minkä takia ne toimitetaan jälkikäteen niiden valmistuttua alkuvuodesta 2016. 7
2. SÄÄ 2014 Säätila Loppuvuoden 2013 sekä tarkkailuvuoden 2014 sääoloja Pohjois-Savossa on arvioitu Kuopiossa havaittujen ilman lämpötilan ja sademäärien perusteella. Toukokuu oli huomattavasti keskiarvoja sateisempi, kun taas loppuvuosi 2014 oli pääosin tavanomaista kuivempi. Tiedot ovat Pohjois-Savon ELY-keskuksen sekä Suomen Ympäristökeskuksen vesikatsauksista ja Ilmatieteenlaitoksen ilmastokatsauksista. Kuopion kuukausittainen keskilämpötila 2013-2014 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Kuopion kuukausittainen sademäärä 2013-2014 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. 8
Tammikuu alkoi lauhassa säässä, mutta kuukauden edetessä sää alkoi pakastua. Helmikuun keskilämpötila oli pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna selvästi korkeampi ja sateet tulivat alkukuusta lähinnä räntänä. Lunta tuli tavallista vähemmän. Lumipeite alkoi maaliskuussa jo kadota, sää oli hyvin vaihtelevaa. Pakkasia ei juuri ollut ja sateet tulivat lähinnä vetenä. Huhtikuussa keskilämpötila oli Pohjois-Savossa pitkän ajan keskiarvoa hieman korkeampi. Vuotovesien suhteen kuukausi oli helppo, sillä lunta ei juurikaan enää ollut ja sateita tuli vain vähän. Lumien esiintyminen tammi-huhtikuussa 2014 on esitetty kuvassa 3. Toukokuussa lämpötila nousi tyypilliseen tapaan. 13. 14.5. satoi Itä-Suomessa paikallisesti jopa normaalin toukokuun sateet vuorokauden aikana ja tulvat olivat yleisiä eri puolilla Itä-Suomea. Loppukuu vietettiin vaihtelevissa sääoloissa. Kuukauden sademäärä oli kolminkertainen pitkän ajan keskiarvoon nähden. Lumen esiintyminen tammi-huhtikuussa 2014. Kesäkuun ensimmäinen viikko oli Itä-Suomessa hyvin lämmin ja muutamana päivänä rikottiin helleraja. Ensimmäisen viikon jälkeen sää kuitenkin kylmeni ja oli normaalia viileämpää aina kuun loppuun saakka. Sateita tuli vaihtelevasti ja paikallisesti ne saattoivat olla rankkojakin. Heinäkuu oli helteinen ja paikoin esiintyi ukkoskuuroja, joiden aikana saattoi esiintyä hetkellisiä rankkasateita. Elokuu alkoi heinäkuun kaltaisena, loppukuuta kohti sää viileni. Syyskuun ensimmäiset päivät olivat elokuun lopun tapaan hieman viileitä kunnes pian lämpötilat jälleen nousivat, paikoin jopa keskiarvoa korkeammiksi. Sateita tuli melko vähän. Syyskuun puolivälin jälkeen oli hyvin kylmää ja monin paikoin maahan satoi ensilumi, joka kuitenkin suli pois melko nopeasti. Lokakuun sateet tulivat vielä vetenä ja sää pysytteli muutamia yöpakkasia lukuun ottamatta plussan puolella. Marraskuu oli pilvinen ja harmaa. Sää jatkui melko lailla lokakuun kaltaisena. Joulukuu alkoi samanlaisessa säässä, jota oli ollut koko marraskuun. Kuun puolessa välissä saatiin pysyvä lumi maahan ja paikoin kunnon pakkasiakin. 9
Lumen esiintyminen marras-joulukuussa 2014. Virtaamat ja vesivarat Tammikuussa useimpien suurten järvien vedenpinnat olivat ajankohtaan nähden korkealla. Vähälumisen talven vuoksi suurta tulvahuippua ei nähty, mutta toukokuun loppupuolen runsaat sateet pitivät pinnat korkealla. Kuuma ja kuiva elokuu käänsi pinnat laskuun, kunnes loppuvuodesta tapahtui jälleen pientä nousua. Lunta oli alkuvuonna Pohjois-Savossa poikkeuksellisen vähän. Loppuvuodesta lunta kävi maassa muutamaan otteeseen loka-marraskuussa, mutta pysyvät lumet tulivat joulukuun puolen välin paikkeilla. Kallaveden vedenpinta oli tammi-helmikuussa 40-60 cm pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Huhti-toukokuussa vedenkorkeustilanne oli erikoinen, koska ajankohtaan nähden oltiin poikkeuksellisen korkealla, mutta vedenkorkeusennuste oli laskeva koko keväälle. Toukokuun lopun runsaat sateet kuitenkin nostivat hieman veden pintoja ja ennustetta. Kesän aikana palailtiin jälleen pitkän ajan keskiarvojen tasolle. Alkusyksystä hätyyteltiin jo Kallaveden laivareittien nimellissyvyyden alavertailutasoa. Loppusyksystä veden pinnat jälleen tyypilliseen tapaan nousivat. Onki- ja Porovedellä vedenpinnat olivat alkuvuonna korkealla ja juoksutukset runsaita. Huhti-toukokuussa juoksutuksia vähennettiin, kunnes toukokuun runsaat sateet jälleen nostivat niiden tarvetta. Kesän ja alkusyksyn kuivuus näkyivät myös Onki- Porovedellä. Haukiveden pinnankorkeus oli alkuvuonna korkealla. Tyypillistä kevätnousua ei tullut, mutta vedenpinta ei juurikaan päässyt laskemaankaan. Pinta pääsi alenemaan vasta elokuussa ja lasku jatkui aina marraskuulle saakka, jolloin tilanne tasaantui. Nilsiän reitillä tilanne oli samankaltainen kuin muillakin vesistöillä. Rautalammin reitillä vedenpinnat olivat alkuvuonna korkealla. Veden pinnat laskivat toukokuulle saakka, jolloin runsaat sateet käänsivät ne hetkellisesti nousuun. Kesäaika mentiin lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja ja laskusuuntaisena aina loka-marraskuulle saakka. Pohjavesien pinnat olivat alkuvuonna korkealla. Kesällä pinnat olivat korkeammalla kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan. Elokuun kuumuus ja kuivuus tekivät 10
tehtävänsä ja syyskuussa pinnat painuivat alle keskiarvokorkeuksien. Pinnat kääntyivät jälleen nousuun vastaan marraskuun paikkeilla. Pohjois-Savon järvien jäät olivat alkuvuoden normaaleissa paksuuksissa. Jäät sulivat monin paikoin huhtikuulla. Jäänlähdön ajankohta oli poikkeuksellisen aikainen. Loppuvuonna Pohjois-Savon järvet jäätyivät pysyvästi joulukuussa. 11
3. KUORMITUSASEMAT Kuormituslaskennan käsitteet ja laskentamenetelmät Kunkin kuormitusaseman alla on kuormitustaulukot, joissa on esitetty viikkokuormituksia, tuotantokauden kuormituksia ja vuosikuormituksia. Ne on laskettu alla esitetyillä tavoilla. Viikkokuormitus brutto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = C*q*0,86 (kiintoaine ja COD Mn ), C*q*0,00086 (ravinteet ja rauta). C = aineen pitoisuus ko. viikolle ajoittuneessa näytteessä (kiintoaine ja COD Mn mg/l, ravinteet ja rauta µg/l). Mikäli ko viikolla ei ole otettu näytettä, käytetään edellisen viikon näytteen pitoisuutta. Mikäli ko. viikolla on otettu kaksi tai useampia näytteitä (mm. tulvanäytteet), käytetään ainepitoisuuksien virtaamapainotteista keskiarvoa. ((Q 1 *C 1 )+(Q 2 *C 2 ))/(Q 1 +Q 2 ). Q 1,2 = näytteenottoajankohtien 1 ja 2 virtaama (l/s), C 1,2 = näytteenottoajankohtien 1 ja 2 ainepitoisuus (mg/l tai µg/l). q = ko. viikon keskivaluma (l/s*km 2 ) = Q/(A*0,01). Q = viikon keskivirtaama (l/s), joka on viikon kaikkien virtaamahavaintojen keskiarvo. A = kuormitusaseman valuma-alueen pinta-ala (ha). Koska näytteenottoväli on kesä-lokakuussa kaksi viikkoa, edustaa yksi näyte tätä ajanjaksoa. Riippuen näytteenottohetken virtaamaolosuhteista suhteessa koko kahden viikon laskentajaksoon, sisältää tämä laskentatapa suuren virhelähteen. Jos näytteenottohetkellä on tulvatilanne ja muu jakso on kuivaa, yliarvioi saatu ainemäärä kahden viikon kuormitusta. Toisaalta, jos näyte otetaan kuivana ajankohtana ja loppujakso on sateinen, tulee kuormitus aliarvioitua. Molemmissa tapauksissa virhettä pienentää kuitenkin se, että virtaamatieto perustuu todelliseen tilanteeseen eli se huomioi koko kahden viikon jakson tulva- tai kuivakaudet. Tuotantokausi brutto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = n Brutto ominaiskuormitus viikottaisten brutto-ominaiskuormitusten keskiarvo= i, missä bruttoominaiskuormitus i = viikon i brutto-ominaiskuormitus ja n=viikkojen n i 1 kokonaislukumäärä. Pohjois-Savon kuormitustarkkailuasemilla tuotannonaikaista kuormitustarkkailua tehtiin Ahmonsuolla (viikot 20-45),, Hirsisuolla (viikot 18-50), Kevatussuolla (viikot 32-50), Kuivastensuolla (18-52), Rikkasuolla (32-50) ja Ruokosuolla (viikot 17-48). tausta ominaiskuormitus= (g/ha*vrk) = C*q*0,86 (kiintoaine), C*q*0,00086 (kokonaistyppi ja fosfori). C kiintoaine = 1 mg/l, C kokonaistyppi = 500 µg/l, C kokonaisfosfori = 20 µg/l, q = kuormitusaseman toukolokakuun (viikot 18-43) keskivaluma (l/s*km 2 ). netto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = Brutto-ominaiskuormitus tausta ominaiskuormitus. 12
Koko vuoden kuormitus brutto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = 1. Kuormitustarkkailujakson osuus koko vuoden kuormituksesta edellä mainituilla tuotannonaikaisen kuormitustarkkailun piirissä olleilla soilla arvioitiin vuonna 2014 Pohjois-Savossa Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten kuormitusasemien avulla. 2. n Brutto ominaiskuormitus i i 1 n, missä brutto-ominaiskuormitus i on kuormitustarkkailuviikkojen Brutto ominaiskuormitus j j 1 ominaiskuormitusten summa ja brutto-ominaiskuormitus j on viikkojen 1-52 (koko vuosi) ominaiskuormitusten summa. Osuudet eri tuotantosoille on alla olevassa taulukossa. Pintavalutuskenttä Viikot kiintoaine cod totn totp Ahmonsuo 20-45 49 61 56 53 Heikinsuo 34-52 28 39 43 30 Iso-Riistasuo 37-52 23 33 38 25 Kaikonsuo 3, Konnunsuo 1 28-52 33 43 46 35 Kevatussuo 1-43 83 75 70 82 Oittilansuo, Ruokosuo 33-52 29 41 44 32 Pappilansuo 31-52 32 42 45 34 Rikkasuo 26-46 33 41 41 34 3. Brutto-ominaiskuormitus koko vuosi = brutto ominaiskuormitus touko lokakuu 183 * touko lokakuun osuus kokovuoden kuormituksesta 365 Brutto-ominaiskuormitus touko-lokakuu = Touko-lokakuun (viikot 18-43) brutto-ominaiskuormitus, touko-lokakuun osuus koko vuoden kuormituksesta = yllä olevan taulukon osuudet, 183 = viikot 18-43, 365 = koko vuosi. Kaikki jaksot laskettiin vastaavalla tavalla. tausta ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = taustaominaiskuormitus touko lokakuu 183 * touko lokakuun osuus kokovuoden kuormituks estasta 365 Taustaominaiskuormituksen kaava touko-lokakuulle on esitetty edellisellä sivulla ja touko-lokakuun kuormituksen osuus koko vuoden kuormituksesta ylempänä tällä sivulla. netto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = Brutto-ominaiskuormitus tausta ominaiskuormitus 13
Sijainti Pohjois-Savo Ympärivuotiset kuormitusasemat on merkitty punaisella ympyrällä, tuotannonaikaiset kuormitusasemat sinisellä neliöllä sekä pintavalutuskentän tehon tarkkailussa olevat suot ruskealla kolmiolla. 14
AHMONSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.564 Rikkajoen va (198 km 2 ) Kunta: Pyhäntä Peruskarttalehti: 3324 09 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: 85 ha Kuormitustarkkailu: 85 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Ahmonsuon kuivatusvedet johdettiin roudattomana kautena pintavalutuskentän kautta ja talvella laskeutusaltaan kautta Rikkajokeen 15
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 12.5.-29.10.14 keskivirtaama 10,9 l/s keskivaluma 12,8 l/s*km 2 Pumppaus kentälle aloitettiin kevätvalunnan huipun jälkeen. Kuormitusnäytteenotto tavoitti kohtalaisesti kevään ja syksyn virtaamahuippuja, kesällä virtaamat olivat pieniä. Ero mittapadon ja paineanturin mittausten välillä pysyi melko vakiona koko mittausjakson. Mittapato cm Telog cm Havainto Ero cm 13.5.2014 14,5 11,0 Skyt -3,5 27.5.2014 26,0 24,3 Skyt -1,7 12.6.2014 9,0 6,8 Skyt -2,2 25.6.2014 6,0 3,9 Skyt -2,1 10.7.2014 5,0 2,6 Skyt -2,4 22.7.2014 3,0 0,6 Skyt -2,4 7.8.2014 4,5 2,6 Skyt -1,9 19.8.2014 8,5 6,9 Skyt -1,6 3.9.2014 10,0 7,8 Skyt -2,2 17.9.2014 5,0 3,8 Skyt -1,2 29.9.2014 15,3 14,1 Skyt -1,2 16.10.2014 12,0 10,4 Skyt -1,6 29.10.2014 24,0 22,1 Skyt -1,9 l/s l/s*km 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu 19,3 19,3 Kesäkuu 6,6 6,6 Heinäkuu 3,0 3,0 Elokuu 7,2 7,2 Syyskuu 9,4 9,4 Lokakuu 22,1 22,1 Marraskuu Joulukuu 16 viikot l/s l/s*km 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 18,3 21,5 21 7,9 9,3 22 31,5 37,1 23 16,7 19,7 24 6,2 7,3 25 3,0 3,5 26 2,2 2,6 27 5,2 6,1 28 1,9 2,2 29 0,8 1,0 30 3,5 4,1 31 5,0 5,9 32 1,9 2,2 33 2,4 2,8 34 5,2 6,1 35 18,0 21,1 36 6,7 7,9 37 2,3 2,7 38 1,2 1,4 39 19,7 23,2 40 16,3 19,2 41 20,9 24,5 42 13,8 16,3 43 8,0 9,4 44 51,3 60,3 45 16,5 19,4 46 47 48 49 50 51 52
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21,5 87 446 33 0,67 21 9,3 38 192 14 0,29 22 37,1 93 1025 64 16 12 0,70 0,08 30 23 19,7 49 545 34 8,7 6,1 0,37 0,04 16 24 7,3 3,2 260 7,0 0,07 25 3,5 1,5 124 3,3 0,03 26 2,6 1,1 62 1,5 0,02 27 6,1 2,6 147 3,6 0,05 28 2,2 0,97 77 2,3 0,02 29 1,0 0,42 34 1,0 0,01 30 4,1 110 334 9,3 0,16 31 5,9 157 476 13 0,23 32 2,2 17 100 2,6 0,04 33 2,8 22 129 3,4 0,05 34 6,1 10 184 5,2 0,06 35 21,1 35 639 18 0,20 36 7,9 8,9 232 10,9 0,09 37 2,7 3,0 79 3,7 0,03 38 1,4 1,6 35 1,2 0,01 39 23,2 28 602 20 0,24 40 19,2 40 580 71 31 25 0,30 0,04 16 41 24,5 51 742 91 40 32 0,38 0,05 20 42 16,3 14 478 70 0,25 43 9,4 8,1 276 41 0,15 44 60,3 229 1198 177 52 68 1,5 0,13 42 45 19,4 74 385 57 17 22 0,49 0,04 13 46 47 48 49 50 51 52 17
Tarkkailukauden viikkojen 20-45 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 20-45 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 49, COD Mn :n osalta 61, kokonaistypen osalta 56 ja kokonaisfosforin osalta 53. Ahmonsuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 20-45 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 13,0 42 361 29 28 27 0,25 0,06 23 tausta 13,0 11 5,6 0,22 netto 31 24 0,02 koko vuosi g/ha*vrk brutto 178 360 38 0,56 tausta 168 32 0,35 netto 12,1 10,5 5,2 0,21 kg/ha*v brutto 65 131 14 0,20 tausta 3,8 1,9 0,08 netto 61 12 0,13 Pintavalutuskentän teho Ahmonsuon pintavalutuskenttä vähensi tehokkaasti kaikkia mitattuja ainepitoisuuksia, ainoastaan nitraattitypen pitoisuus lisääntyi kentällä ammoniumtypen hapettuessa nitraatiksi. Pintavalutuskentillä kemiallinen hapenkulutus tavallisesti kasvaa hieman, Ahmonsuolla se väheni keskimäärin neljänneksen. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 82 23 54-10 64 78 49 69 pit.red 1) 82 24 54-12 64 79 65 75 13.5.2014 71 23 22 49 27.5.2014 76 53 64-13 87 72 69 64 12.6.2014 98 27 68 88 25.6.2014 98 28 64 89 10.7.2014 98 15 65 89 22.7.2014 0-68 21 65 7.8.2014 77 31 77 86 19.8.2014 93 49 79 89 3.9.2014 93 24 68 83 17.9.2014 93 6 70 83 29.9.2014 95 31 39-27 58 81 77 84 16.10.2014 82 17 19 61 29.10.2014 90 57 51 9 46 74 0 60 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 18
AITTOSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 14.731 Nilakan lähialue (2157 km 2 ) Kunta: Keitele Peruskarttalehti: 3314 01 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: josta tuotannossa 67,4 ha 63,1 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan laskuojaa pitkin Patajokeen. Patajoen vedet laskevat Vuonamonlahteen 19
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 1.1.-31.12.14 keskivirtaama 12,3 l/s keskivaluma 18,3 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti kattavasti eri virtaamahuippuja. Ero mittapadon ja paineanturin mittausten välillä pysyi melko vakiona koko mittausjakson. Mittapato cm Luode cm Havainto Ero cm 16.1.2014 5,5 4,5 Skyt -1,0 19.2.2014 2,0 0,7 Skyt -1,3 13.3.2014 24,0 24,0 Skyt 0,0 1.4.2014 12,5 11,1 Skyt -1,4 9.4.2014 11,0 10,7 Skyt -0,3 15.4.2014 22,0 20,9 Skyt -1,1 23.4.2014 11,0 10 Skyt -1,0 28.4.2014 9,0 7,8 Skyt -1,2 12.5.2014 13,0 11,8 Skyt -1,2 27.5.2014 28,0 29,4 Skyt 1,4 9.6.2014 18,5 17,4 Skyt -1,1 24.6.2014 13,0 11,4 Skyt -1,6 10.7.2014 8,5 10,1 Skyt 1,6 21.7.2014 7,5 5,8 Skyt -1,7 4.8.2014 7,5 5,2 Skyt -2,3 18.8.2014 6,0 4,7 Skyt -1,3 2.9.2014 10,5 9,3 Skyt -1,2 15.9.2014 7,5 5,9 Skyt -1,6 30.9.2014 8,0 6,7 Skyt -1,3 13.10.2014 15,3 13,9 Skyt -1,4 28.10.2014 17,0 15,4 Skyt -1,6 11.11.2014 28,0 28,9 Skyt 0,9 25.11.2014 10,0 9,2 Skyt -0,8 8.12.2014 20,0 4,5 Skyt -1,0 l/s l/s*km 2 Tammikuu 9,3 13,8 Helmikuu 0,2 0,4 Maaliskuu 19,6 29,1 Huhtikuu 12,9 19,2 Toukokuu 23,3 34,6 Kesäkuu 12,3 18,3 Heinäkuu 3,7 5,5 Elokuu 5,5 8,1 Syyskuu 4,9 7,3 Lokakuu 15,2 22,6 Marraskuu 30,6 45,5 Joulukuu 7,4 11,0 20 viikot l/s l/s*km 2 1 47,9 71,0 2 11,4 16,9 3 1,5 2,3 4 0,5 0,7 5 0,3 0,4 6 0,2 0,3 7 0,2 0,3 8 0,2 0,3 9 0,3 0,4 10 3,8 5,7 11 45,7 67,8 12 16,8 25,0 13 18,7 27,8 14 9,0 13,3 15 8,9 13,2 16 25,4 37,6 17 10,2 15,1 18 7,1 10,6 19 7,4 10,9 20 25,5 37,8 21 13,5 20,0 22 61,4 91,0 23 18,7 27,8 24 13,3 19,7 25 8,0 11,9 26 4,4 6,5 27 7,2 10,7 28 2,0 2,9 29 2,9 4,3 30 2,9 4,2 31 4,8 7,2 32 2,6 3,9 33 2,9 4,2 34 3,8 5,7 35 11,9 17,7 36 5,3 7,9 37 3,5 5,2 38 3,2 4,8 39 7,1 10,5 40 4,9 7,3 41 15,2 22,6 42 12,9 19,1 43 14,6 21,6 44 25,5 37,8 45 68,2 101,1 46 40,7 60,4 47 9,2 13,6 48 9,5 14,0 49 8,7 12,9 50 13,1 19,4 51 6,1 9,1 52 3,7 5,4
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 71,0 67 1963 98 4,0 2 16,9 16 466 23 0,96 3 2,3 2,0 63 3,2 0,13 4 0,7 0,59 19 0,95 0,04 5 0,4 0,37 12 0,60 0,02 6 0,3 0,29 9,2 0,46 0,02 7 0,3 0,24 7,6 0,38 0,02 8 0,3 0,88 15 0,46 0,02 9 0,4 1,2 20 0,61 0,03 10 5,7 26 74 8,3 2,3 3,0 0,19 0,05 5,9 11 67,8 305 879 100 27 36 2,3 0,59 70 12 25,0 112 324 37 9,9 13 0,84 0,22 26 13 27,8 125 360 41 11 15 0,94 0,24 29 14 13,3 29 300 15 13,2 37 309 18 3,5 6,5 0,7 0,35 34 16 37,6 358 1008 17 15,1 53 391 26 6,1 6,1 0,61 0,18 29 18 10,6 18 275 18 0,43 19 10,9 19 283 19 0,44 20 37,8 88 1078 42 1,4 21 20,0 47 571 23 0,74 22 91,0 488 4169 228 45 34 4,9 0,63 126 23 27,8 149 1272,1 70 14 10,32 1,5 0,19 38 24 19,7 51 1091 31 1,4 1,9 0,82 0,17 43 25 11,9 31 657 18 0,83 1,1 0,49 0,10 26 26 6,5 16 262 6,7 0,22 27 10,7 26 433 11 0,36 28 2,9 12 176 4,6 0,11 29 4,3 17 255 6,7 0,17 30 4,2 51 285 7,7 0,25 31 7,2 87 484 13 0,43 32 3,9 34 257 6,4 0,19 33 4,2 37 278 7,0 0,20 34 5,7 26 241 6,4 0,22 35 17,7 81 749 20 0,67 36 7,9 23 348 10 0,22 37 5,2 15 230 6,3 0,14 38 4,8 42 199 6,2 0,24 39 10,5 91 436 14 0,52 40 7,3 22 227 6,9 0,18 41 22,6 68 702 21 0,55 42 19,1 56 611 43 16 5,4 0,63 0,15 26 43 21,6 64 692 49 18 6,2 0,71 0,17 30 44 37,8 111 1078 78 29 18 1,1 0,08 39 45 101,1 297 2884 210 78 48 3,0 0,22 105 46 60,4 490 2138 177 63 57 2,4 0,57 73 47 13,6 111 483 40 14 13 0,54 0,13 16 48 14,0 16 424 23 0,35 49 12,9 14 390 21 0,32 50 19,4 44 503 32 13 5,9 0,75 0,35 39 51 9,1 20 235 15 6,1 2,7 0,35 0,16 18 52 5,4 12 141 8,9 3,7 1,6 0,21 0,10 11 21
Tarkkailukauden viikkojen 1-52 brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Aittosuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe koko vuosi g/ha*vrk brutto 18,6 75 591,5 33 0,73 tausta 16 8,0 0,32 netto 59 25 0,41 kg/ha*v brutto 27 216 12 0,27 tausta 5,9 2,9 0,12 netto 22 9,2 0,15 Pintavalutuskentän teho Aittosuon pintavalutuskentällä kiintoaineen, ammoniumtypen sekä kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli pääsääntöisesti hyvä. Myös typen ja raudan pitoisuusreduktio oli kohtalaisen hyvä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 69 0 38-162 60 53 5 37 pit.red 1) 74 1 42-27 62 59 13 40 2.1.2014 83 3 16.1.2014 76-3 19.2.2014 91-89 47 56 13.3.2014 39 6 11 4 26 19 0 14 1.4.2014 60-4 9.4.2014 51-8 11-675 43 30 23 43 15.4.2014 62 21 23.4.2014 73 9 13-571 57 53-27 41 28.4.2014 83 3 12.5.2014 82 6 28 51 27.5.2014 66 18 36 8 73 44-60 24 9.6.2014 88 2 40 26 85 56-11 46 24.6.2014 80-7 29 52 10.7.2014 71-19 55 65 21.7.2014 22-28 66 64 4.8.2014 44-23 34 71 18.8.2014 77 14 57 81 1.9.2014 82 11 56 77 15.9.2014 60 23 63 59 30.9.2014 77 12 65 67 13.10.2014 69 16 46 14 82 42 10 38 28.10.2014 65 13 41 1 68 40 77 36 11.11.2014 89 21 26-29 35 62 15 62 25.11.2014 63 0 14 43 8.12.2014 81-7 24-239 75 27 16 28 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 22
HEIKINSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 20.8.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.663 Tiilikanjoen yläosan alue (79 km 2 ) Kunta: Rautavaara Peruskarttalehti: 3343 05 Valmistelu alkoi: 1985 Tuotanto alkoi: 1992 Kuormittava ala: 38,6 ha, josta tuotannossa 28,4 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet johdetaan pintavalutuskentälle. Pintavalutuskentältä vesi johdetaan laskuojaa pitkin Tiilikanjokeen, jota pitkin vedet jatkavat Älänteelle. 23
Virtaama mittapadolla Heikinsuon mittausjakso oli 20.8.- 31.12.14 keskivirtaama 11,6 l/s keskivaluma 30,2 l/s*km 2 Kuormitustarkkailu tavoitti muutamia virtaamapiikkejä sekä loppukesällä että syksyllä. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm 27.8.2014 20,0 20,9 Skyt 0,9 10.9.2014 9,0 10,8 Skyt 1,8 23.9.2014 2,5 4,4 Skyt 1,9 6.10.2014 8,0 9,9 Skyt 1,9 22.10.2014 8,0 9,6 Skyt 1,6 6.11.2014 24,0 26,8 Skyt 2,8 20.11.2014 5,0 7,6 Skyt 2,6 3.12.2014 23,0 26,0 Skyt 3,0 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu 4,1 10,6 Lokakuu 15,5 40,6 Marraskuu 17,7 46,2 Joulukuu 7,8 20,3 viikot l/s l/s*km2 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 14,8 38,6 35 13,5 35,3 36 5,3 13,8 37 3,8 9,9 38 1,4 3,7 39 0,5 1,2 40 17,8 46,6 41 16,5 43,1 42 6,9 18,2 43 10,7 28,1 44 25,5 66,7 45 43,1 112,8 46 23,8 62,3 47 4,9 12,9 48 1,6 4,1 49 11,0 28,7 50 10,7 27,9 51 6,7 17,5 24
Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Heikinsuolla tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 38,6 1400 2234 80 4,3 35 35,3 122 884 43 3,4 17 0,94 0,18 97 36 13,8 48 347 17 1,3 6,7 0,37 0,07 38 37 9,9 49 247 9,4 0,25 38 3,7 19 94 3,6 0,09 39 1,2 4,6 29 0,92 0,03 40 46,6 173 1088 35 1,3 41 43,1 108 670 52 0,86 42 18,2 46 282 22 0,36 43 28,1 65 461 46 0,63 44 66,7 156 1095 110 1,5 45 112,8 331 3216 273 78 117 2,3 0,24 80 46 62,3 183 1775 151 43 65 1,3 0,13 44 47 12,9 25 200 20 0,31 48 4,1 7,8 64 6,4 0,10 49 28,7 347 396 50 3,2 32 1,2 0,55 154 50 27,9 338 386 48 3,1 31 1,2 0,53 150 51 17,5 211 241 30 2,0 20 0,72 0,33 93 52 11,7 141 162 20 1,3 13 0,48 0,22 63 25
Tarkkailukauden viikkojen 34-52 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 34-52 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 28, COD Mn :n osalta 39, kokonaistypen osalta 43 ja kokonaisfosforin osalta 30. Heikinsuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 34-52 l/s*km2 g/ha*vrk brutto 30,7 199 730,0 53 17 38 0,96 0,28 90 tausta 30,7 27 13 0,53 netto 172 40 0,43 koko vuosi g/ha*vrk brutto 304 771 48 1,3 tausta 278 35 0,82 netto 30,3 26 13 0,52 kg/ha*v brutto 111 281 17 0,49 tausta 9,6 4,8 0,19 netto 101 13 0,30 26
Pintavalutuskentän teho Heikinsuon pintavalutuskentällä heinä-elokuussa oli jakso, jolloin kenttä toimi huonosti, mikä näkyi myös heikkona puhdistustuloksena koko vuoden osalta. Muina havaintokertoina kiintoaineen ja kokonaisravinteiden reduktio oli kohtalaine tai hyvä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo -47-36 -5-44 27-8 21 17 pit.red 1) -16-32 4-2 30-15 24 29 2.1.2014 76 0 7 0 20 37 75 26 21.1.2014 94 10 11 67 17.2.2014 69 6 11 27 18.3.2014 78-71 14 45 1.4.2014 37 27 28 6 14.4.2014 32 6 0 0 9 8 0 10 24.4.2014 64 13 20-33 19 18 0-4 5.5.2014 36 8 13-70 27 30 0 20 19.5.2014 70-5 12-33 18 33 0 13 2.6.2014 56-7 33-338 80 20 38 47 16.6.2014 43-71 -10 4 30.6.2014-27 -127-52 -20 15.7.2014-254 -176-60 -64 29.7.2014-919 -143-191 -419 12.8.2014-855 -179-118 -136 27.8.2014 29 26 53 68 67 3 14 16 10.9.2014 24-45 27 31 23.9.2014 31-69 34 11 6.10.2014 47-13 26 23 22.10.2014 51-19 10 19 6.11.2014 45 8 0 6 0 31 64-14 20.11.2014 73-20 10 42 3.12.2014 26 16 5 7 7 9 0 37 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 27
ISO-RIISTASUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 9.9.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 14.748 Petäjäjoen valuma-alue (168 km 2 ) Kunta: Pielavesi Peruskarttalehti: 3313 09, 12 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: 35,8 ha, josta tuotannossa 33,5 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet johdetaan pintavalutuskentälle, sen jälkeen ne johdetaan laskuojan kautta n. 2 km:n päähän Pahankalapuroon. Pahakalanpurosta vedet laskevat Soidinpuron ja Molkanpuron kautta Molkanjärveen, joka sijaitsee noin 3 km:n päässä Iso-Riistasuolta. 28
Virtaama mittapadolla Iso-Riistasuon mittausjakso oli 9.9.- 31.12.14 keskivirtaama 7,3 l/s keskivaluma 20,4 l/s*km 2 Syksyllä alkaneen virtaamamittauksen perusteella näytteenotto ei tavoittanut suurimpia virtaamahuippuja. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm 18.9.2014 5,0 3,5 Skyt -1,5 1.10.2014 5,0 4,5 Skyt -0,5 15.10.2014 9,5 7,9 Skyt -1,6 30.10.2014 13,5 11,6 Skyt -1,9 10.11.2014 11,0 10,1 Skyt -0,9 24.11.2014 17,0 14,2 Skyt -2,8 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu 1,9 5,3 Lokakuu 6,4 17,8 Marraskuu 12,2 34,2 Joulukuu 7,4 20,7 viikot l/s l/s*km2 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 2,3 6,4 38 1,8 5,0 39 3,4 9,6 40 2,0 5,6 41 6,0 16,6 42 5,0 14,0 43 3,8 10,8 44 14,0 39,0 45 23,5 65,7 46 16,7 46,8 47 4,4 12,4 48 5,8 16,3 49 6,6 18,4 50 10,5 29,4 51 4,7 13,0 52 1,7 4,7 29
Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Iso-Riistasuolla tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 6,4 20 290 6,7 0,14 38 5,0 12 206 3,7 0,08 39 9,6 24 396 7,2 0,16 40 5,6 5,4 161 3,6 0,09 41 16,6 16 474 11 0,26 42 14,0 24 460 16 0,42 43 10,8 19 353 12 0,33 44 39,0 111 1450 74 1,7 45 65,7 187 2440 125 2,8 46 46,8 129 2102 117 2,5 47 12,4 34 557 31 0,65 48 16,3 46 634 31 6,1 11 1,3 0,73 52 49 18,4 52 715 35 6,8 13 1,5 0,83 59 50 29,4 137 839 43 18 8,9 1,5 0,84 58 51 13,0 61 371 19 7,8 3,9 0,67 0,37 26 52 4,7 22 135 6,9 2,8 1,4 0,25 0,13 9,4 30
Tarkkailukauden viikkojen 37-52 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 37-52 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 23, COD Mn :n osalta 33, kokonaistypen osalta 38 ja kokonaisfosforin osalta 25. Iso- Riistasuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 37-52 l/s*km2 g/ha*vrk brutto 19,6 56 724 34 8,2 7,6 0,90 0,58 41 tausta 19,6 17 8,5 0,34 netto 39 25 0,56 koko vuosi g/ha*vrk brutto 74 711 25 0,79 tausta 57 16 0,47 netto 18,8 16 8,1 0,32 kg/ha*v brutto 27 260 9,0 0,29 tausta 5,9 3,0 0,12 netto 21 6,0 0,17 31
Pintavalutuskentän teho Iso-Riistasuon pintavalutuskenttä vähensi tehokkaasti kiintoainetta, kokonaisravinteita, ammoniumtyppeä sekä rautaa. Myös kemiallinen hapenkulutus väheni hieman pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 84 16 54-110 56 72-16 62 pit.red 1) 86 13 53-55 45 75 8 53 15.1.2014 83-2 66 86 27.2.2014 85 24 26 3 25 50-84 49 24.3.2014 83 49 72 63 14.5.2014 97 36 59 74 26.5.2014 93-2 52 81 10.6.2014 83 17 57 68 23.6.2014 98 27 65 88 7.7.2014 84 16 61 87 24.7.2014 89-16 57 91 5.8.2014 73-18 48 83 20.8.2014 85 29 70 76 4.9.2014 67 12 63 81 18.9.2014 78-2 60 86 1.10.2014 92 31 73 85 15.10.2014 83 28 59 71 30.10.2014 75 19 41 49 10.11.2014 71 15 22 49 24.11.2014 83 10 33-187 61 45 32 58 11.12.2014 93 23 48-146 82 63 6 77 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 32
KAIKONSUO Kosteikko 3 Kaikonsuolla on kolme kosteikkoa, joista kosteikoilla 1 ja 3 on ollut jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Kosteikolla 1 on ongelmia padotuksen kanssa virtaaman noustessa, minkä takia virtaamamittaus ei onnistunut siellä vuonna 2014. Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 kosteikolla 3 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 10.7.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 (koko Kaikonsuo) Vesistöalue: 4.573 Välijoen-Suojoen valuma-alue (157 km 2 ) Kunta: Kiuruvesi Peruskarttalehti: 3323 09, 3324 07, 08 Valmistelu alkoi: 1975 Tuotanto alkoi: 1977 Kuormittava ala: 205,5 ha, josta tuotannossa 164,6 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikonsuon (ml. Pieni-Jokisuo,) kuivatusvedet käsitellään kolmella kosteikolla. Kuivatusvedet johdetaan kosteikoilta Suojokeen, jota pitkin ne kulkeutuvat noin 8 km päähän Luupuveteen. 33
Virtaama mittapadolla Kaikonsuon kosteikon 3 mittausjakso oli 10.7.-31.12.14 keskivirtaama 16,9 l/s keskivaluma 9,5 l/s*km 2 Kaikonsuon kosteikon 3 näytteenotto kattoi hyvin mittausjakson virtaamahuiput. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm 23.7.2014 11 9,5 Skyt -1,5 6.8.2014 12 10,5 Skyt -1,5 21.8.2014 7,5 6,6 Skyt -0,9 3.9.2014 13,5 12,6 Skyt -0,9 16.9.2014 7,0 6,3 Skyt -0,7 30.9.2014 10,0 9,8 Skyt -0,2 14.10.2014 19,0 18,4 Skyt -0,6 27.10.2014 23,0 24,1 Skyt 1,1 13.11.2014 28,0 29,3 Skyt 1,3 24.11.2014 14,0 14,9 Skyt 0,9 9.12.2014 20,0 20,8 Skyt 0,8 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu 8,0 4,5 Elokuu 8,0 4,5 Syyskuu 5,3 3,0 Lokakuu 19,4 10,9 Marraskuu 43,8 24,6 Joulukuu 13,1 7,3 viikot l/s l/s*km2 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 19,5 10,9 29 2,1 1,2 30 7,7 4,3 31 19,4 10,8 32 8,5 4,8 33 4,9 2,8 34 3,2 1,8 35 10,5 5,9 36 10,6 5,9 37 4,5 2,5 38 2,5 1,4 39 3,5 2,0 40 5,9 3,3 41 10,4 5,8 42 18,3 10,2 43 12,4 7,0 44 58,9 33,0 45 71,2 39,9 46 60,6 34,0 47 26,1 14,6 48 11,4 6,4 49 9,7 5,4 50 24,2 13,6 51 12,2 6,8 52 8,7 4,9 34
Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Kaikonsuolla kosteikolla 3 tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 10,9 255 538 25 1,4 29 1,2 27 57 2,6 0,15 30 4,3 27 195 8,2 0,28 31 10,8 68 487 21 0,70 32 4,8 38 215 8,3 0,30 33 2,8 22 124 4,8 0,17 34 1,8 5,2 69 2,5 0,07 35 5,9 17 224 8,1 0,23 36 5,9 7,2 205 7,7 0,15 37 2,5 3,1 88 3,3 0,07 38 1,4 3,5 47 1,8 0,04 39 2,0 4,9 65 2,6 0,05 40 3,3 12 101 4,0 0,09 41 5,8 21 177 7,1 0,16 42 10,2 41 310 13 0,08 0,02 0,55 0,02 8,8 43 7,0 28 211 9,0 0,05 0,02 0,37 0,02 6,0 44 33,0 282 1083 37 0,29 0,07 1,5 0,17 74 45 39,9 341 1311 45 0,34 0,09 1,8 0,21 90 46 34,0 126 940 62 14 19 0,94 0,21 35 47 14,6 54 405 27 6,2 8,1 0,40 0,09 15 48 6,4 39 194 10 0,21 49 5,4 33 164 8,4 0,18 50 13,6 176 539 26 0,22 6,9 0,73 0,13 129 51 6,8 89 272 13 0,11 3,5 0,37 0,07 65 52 4,9 63 194 9,3 0,08 2,5 0,26 0,05 46 35
Tarkkailukauden viikkojen 28-52 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 28-52 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 33, COD Mn :n osalta 43, kokonaistypen osalta 46 ja kokonaisfosforin osalta 35. Kaikonsuo 3 Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 28-52 l/s*km2 g/ha*vrk brutto 9,6 71 329 15 2,4 4,4 0,45 0,11 52 tausta 9,6 8,3 4,1 0,17 netto 63 10,5 0,28 koko vuosi g/ha*vrk brutto 110 365 17 0,63 tausta 101 13 0,43 netto 11,5 10 5,0 0,20 kg/ha*v brutto 40 133 6,4 0,23 tausta 3,6 1,8 0,07 netto 37 4,6 0,16 36
Kosteikon teho Kaikonsuon kosteikko 3 vähensi kohtalaisen tehokkaasti kiintoainetta ja typen yhdisteitä, mutta fosforin osalta reduktio oli heikompi ja rautapitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus lisääntyivät kosteikolla. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 49-30 18 54 53 9 3-67 pit.red 1) 57-10 27 80 64 24 42-9 14.1.2014 37-41 27 61 25.2.2014 0-339 -57-375 17.3.2014-6 25 6 35 7-40 0-22 2.4.2014 11 0 22 34 44 41 72 56 10.4.2014 56 6 39 53 15.4.2014 25 25 38-31 66 14-19 -5 23.4.2014 75 16-13 -21 28.4.2014 65 0 7 7 15.5.2014 82 51 44 17 26.5.2014 77 5 26 0 11.6.2014 70-20 5 8 26.6.2014 67-85 -46 41 8.7.2014-108 -54-4 -15 23.7.2014 88 4 39 53 6.8.2014 60 4 43 54 21.8.2014 76-33 20 62 3.9.2014 81-25 29 61 16.9.2014 74-73 6 72 30.9.2014 86-35 42 76 14.10.2014 88 49 75 99 100 38 83 80 27.10.2014 57-19 59 99 100-16 -140-86 13.11.2014 64 11 30 46 32 24 13 20 24.11.2014 67-59 5 62 9.12.2014-15 -142-22 96 20-59 15-511 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 37
KEVATUSSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Kevatussuolla ongelmana padotus ylivirtaamatilanteissa. Keväällä ja kesällä ylivirtaamatilanteita oli vähän, mutta lokakuun lopusta alkaen padotus esti luotettavan virtaamamittauksen ja mittaukset lopetettiin. Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.541 Salahmijärven lähialue (54 km 2 ) Kunta: Vieremä Peruskarttalehti: 3324 11 Valmistelu alkoi: 2005 Tuotanto alkoi: 2007 Tuotannossa 2014: 85,2 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet on vuoteen 2013 asti johdettu roudattomana kautena pintavalutuskentän kautta laskuojaa pitkin Salahmijärveen. Talvesta 2013-2014 lähtien pintavalutuskenttä otettiin ympärivuotiseen käyttöön. 38
Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli 1.1.-26.10.14. keskivirtaama 15,0 l/s keskivaluma 15,0 l/s*km 2 Kevatussuon näytteenotto ei tavoittanut keskitalven lyhytaikaisia virtaamapiikkejä, mutta kevättulvan näytteenotto kattoi hyvin. Kevatussuon Telog toimi melko vakaasti pääosan koko mittausjaksosta. Mittapato Telog Havainto Ero cm cm cm 24.2.2014 3,5 44,4 Skyt 40,9 31.3.2014 17 56,4 Skyt 39,4 9.4.2014 9,5 49,8 Skyt 40,3 14.4.2014 31 68,5 Skyt 37,5 24.4.2014 14 54,9 Skyt 40,9 29.4.2014 11,0 51,3 Skyt 40,3 13.5.2014 11,0 51,1 Skyt 40,1 27.5.2014 24,0 62,6 Skyt 38,6 12.6.2014 9,5 50,3 Skyt 40,8 25.6.2014 5,5 47,0 Skyt 41,5 10.7.2014 4,0 45,8 Skyt 41,8 22.7.2014 5,0 46,5 Skyt 41,5 7.8.2014 2,5 44,7 Skyt 42,2 19.8.2014 4,5 46,2 Skyt 41,7 3.9.2014 12,0 52,2 Skyt 40,2 17.9.2014 3,0 45,2 Skyt 42,2 29.9.2014 14,5 54,8 Skyt 40,3 16.10.2014 15,0 54,8 Skyt 39,8 l/s l/s*km 2 Tammikuu 9,4 9,4 Helmikuu 15,1 15,1 Maaliskuu 46,5 46,5 Huhtikuu 23,3 23,3 Toukokuu 17,5 17,5 Kesäkuu 9,4 9,4 Heinäkuu 1,5 1,5 Elokuu 7,7 7,7 Syyskuu 4,5 4,5 Lokakuu 14,7 14,7 39 viikot l/s l/s*km2 1 33,1 33,1 2 16,4 16,4 3 2,1 2,1 4 0,5 0,5 5 0,3 0,3 6 0,2 0,2 7 0,2 0,2 8 0,3 0,3 9 67,1 67,1 10 21,5 21,5 11 131,5 131,5 12 5,2 5,2 13 37,5 37,5 14 11,0 11,0 15 15,3 15,3 16 59,1 59,1 17 14,5 14,5 18 5,7 5,7 19 3,2 3,2 20 16,6 16,6 21 9,7 9,7 22 54,4 54,4 23 21,6 21,6 24 5,7 5,7 25 2,5 2,5 26 1,3 1,3 27 2,4 2,4 28 0,9 0,9 29 1,4 1,4 30 0,8 0,8 31 3,3 3,3 32 0,5 0,5 33 0,3 0,3 34 2,8 2,8 35 28,1 28,1 36 7,4 7,4 37 1,8 1,8 38 0,6 0,6 39 5,9 5,9 40 8,2 8,2 41 16,6 16,6 42 14,3 14,3 43 18,7 18,7
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 33,1 74 1086 40 1,9 2 16,4 37 540 20 0,94 3 2,1 5,6 50 2,9 0,14 4 0,5 1,5 13 0,75 0,04 5 0,3 0,83 7,5 0,43 0,02 6 0,2 0,66 6,0 0,34 0,02 7 0,2 0,65 5,9 0,33 0,02 8 0,3 0,69 6,2 0,35 0,02 9 67,1 180 1623 93 4,3 10 21,5 58 520 30 1,4 11 131,5 352 3182 182 8,5 12 5,2 14 126 7,2 0,34 13 37,5 101 908 52 2,4 14 11,0 4,7 218 8,2 0,80 0,9 0,39 0,13 6,0 15 15,3 17 369 11 0,80 16 59,1 158 1020 29 0,82 0,97 3,1 0,77 45 17 14,5 60 288 13 0,71 18 5,7 20 122 4,7 0,26 19 3,2 11 69 2,7 0,15 20 16,6 31 444 16 0,79 21 9,7 18 260 9,2 0,46 22 54,4 160 2070 61 0,38 3,1 3,3 1,1 47 23 21,6 64 822 24 0,15 1,2 1,3 0,43 19 24 5,7 6,4 277 7,4 0,33 25 2,5 2,8 122 3,3 0,14 26 1,3 1,7 56 1,6 0,07 27 2,4 3,2 105 2,9 0,13 28 0,9 3,2 49 1,5 0,07 29 1,4 5,0 79 2,3 0,12 30 0,8 3,6 53 1,4 0,07 31 3,3 16 229 6,2 0,31 32 0,5 4,4 41 1,2 0,06 33 0,3 2,7 25 0,72 0,04 34 2,8 10,4 186 5,1 0,24 35 28,1 104 1868 51 2,4 36 7,4 20 319 10,9 0,36 37 1,8 4,9 77 2,6 0,09 38 0,6 2,2 27 0,95 0,04 39 5,9 21 264 9,1 0,36 40 8,2 37 349 11 0,55 41 16,6 75 704 23 1,1 42 14,3 76 469 23 3,2 1,4 0,85 0,16 10,0 43 18,7 100 615 31 4,2 1,8 1,1 0,21 13 44 45 46 47 48 49 50 51 52 40
Tarkkailukauden viikkojen 1-43 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 1-43 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 83, COD Mn :n osalta 75, kokonaistypen osalta 70 ja kokonaisfosforin osalta 82. Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 1-43 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 15,1 43 457 19 1,6 1,6 0,93 0,46 23 tausta 15,1 13 6,5 0,26 netto 30 12 0,67 koko vuosi g/ha*vrk brutto 43 481 21 0,89 tausta 29 14 0,61 netto 16,3 14 7,0 0,28 kg/ha*v brutto 16 175 7,7 0,32 tausta 5,1 2,6 0,10 netto 11 5,2 0,22 41
Pintavalutuskentän teho Kevatussuon pintavalutuskentällä pitoisuusreduktio toimi erittäin hyvin kiintoaineen ja hyvin typpiyhdisteiden sekä raudan osalta. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli kohtalaisen hyvä ja fosfaattifosforin pitoisuus kasvoi selvästi pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 86-15 34 78 82 37-162 55 pit.red 1) 81-7 33 48 67 50-51 46 28.1.2014 94 47 46 73 24.2.2014 78-133 -7-7 31.3.2014 96-28 42 53 82 27-75 58 9.4.2014 83-47 38 2 14.4.2014 84 5 65 85 96 22-50 60 24.4.2014 85 12 47 43 29.4.2014 80 17 44 52 13.5.2014 83-3 15 38 27.5.2014 85-22 41 97 69 29-360 47 12.6.2014 91-2 29 49 25.6.2014 88-4 26 61 10.7.2014 80-16 21 52 22.7.2014 84-35 15 54 7.8.2014 83-36 24 71 19.8.2014 61-54 13 64 3.9.2014 82 6 53 56 17.9.2014 79-4 28 56 29.9.2014 74-9 47 23 16.10.2014 48 17 53 76 89 27-44 46 29.10.2014 76 12 5 9-547 22-111 18 12.11.2014 62 11 30 29 49 31 30 22 25.11.2014 82 25 33 51 10.12.2014 61-20 18-7 57 4-21 42 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 42
KOIVUSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 14.734 Sulkavanjoen va (175 km 2 ) Kunta: Pielavesi Peruskarttalehti: 3314 03 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Tuotanto: 39,6 ha Kuormittava ala: 45,3 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan Kolunpuron kautta Korpiseen. 43
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 1.1.-31.12.14 keskivirtaama 5,7 l/s keskivaluma 12,3 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti hyvin keskitalven, kevätvalunnan sekä myös syystulvien huippuja. Ero mittapadon lukemien ja anturimittausten välillä oli melko tasainen koko vuoden. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm 16.1.2014 3 2,4 Skyt -0,6 19.2.2014 1 0,6 Skyt -0,4 13.3.2014 25 25,4 Skyt 0,4 1.4.2014 10 10,1 Skyt 0,1 9.4.2014 7 6,4 Skyt -0,6 15.4.2014 17 17,1 Skyt 0,1 23.4.2014 9 7,9 Skyt -1,1 28.4.2014 5,5 6,6 Skyt 1,1 12.5.2014 11,0 10,6 Skyt -0,4 27.5.2014 23,0 24,9 Skyt 1,9 9.6.2014 7,5 7,4 Skyt -0,1 24.6.2014 6,0 5,4 Skyt -0,6 10.7.2014 5,3 4,9 Skyt -0,4 21.7.2014 0,5 1,2 Skyt 0,7 4.8.2014 2,0 1,4 Skyt -0,6 18.8.2014 0,0-1,2 Skyt -1,2 2.9.2014 6,5 6,4 Skyt -0,1 15.9.2014 3,0 2,7 Skyt -0,3 30.9.2014 5,0 5,0 Skyt 0,0 13.10.2014 5,5 4,9 Skyt -0,6 28.10.2014 5,5 5,2 Skyt -0,3 11.11.2014 23,0 23,3 Skyt 0,3 25.11.2014 8,0 7,3 Skyt -0,7 8.12.2014 18,0 18,2 Skyt 0,2 l/s l/s*km 2 Tammikuu 3,2 7,0 Helmikuu 0,6 1,4 Maaliskuu 13,0 27,9 Huhtikuu 7,1 15,4 Toukokuu 13,3 28,5 Kesäkuu 5,2 11,2 Heinäkuu 0,8 1,7 Elokuu 0,2 0,5 Syyskuu 1,3 2,8 Lokakuu 5,3 11,4 Marraskuu 14,8 31,8 Joulukuu 3,5 7,5 44 viikot l/s l/s*km 2 1 6,7 14,5 2 7,1 15,2 3 0,5 1,0 4 0,2 0,4 5 0,1 0,2 6 0,1 0,2 7 0,1 0,2 8 0,1 0,2 9 2,3 5,0 10 0,7 1,4 11 36,8 79,2 12 6,3 13,5 13 12,7 27,4 14 5,5 11,8 15 6,8 14,6 16 14,8 31,7 17 3,9 8,4 18 1,5 3,2 19 3,5 7,4 20 21,7 46,7 21 13,5 28,9 22 24,9 53,5 23 9,5 20,5 24 3,0 6,5 25 2,4 5,2 26 1,5 3,2 27 2,6 5,7 28 0,7 1,6 29 0,2 0,5 30 0,1 0,2 31 0,3 0,7 32 0,1 0,3 33 0,1 0,1 34 0,3 0,7 35 0,3 0,7 36 2,1 4,5 37 0,7 1,5 38 0,5 1,0 39 1,8 3,9 40 2,9 6,1 41 2,2 4,6 42 1,9 4,2 43 6,2 13,3 44 12,3 26,4 45 31,6 68,0 46 22,6 48,6 47 3,5 7,4 48 4,1 8,8 49 3,2 6,9 50 9,6 20,6 51 2,3 5,0 52 0,2 0,5
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 14,5 20 563 18 1,0 2 15,2 21 590 18 1,1 3 1,0 1,4 38 1,2 0,07 4 0,4 0,52 15 0,46 0,03 5 0,2 0,30 8,3 0,00 1,00 2,0 3,0 4,0 4,0 6 0,2 0,25 7,0 0,22 0,01 7 0,2 0,30 11 0,37 0,05 8 0,2 0,29 11 0,37 0,05 9 5,0 8,7 314 11 1,6 10 1,4 2,4 87 3,0 0,44 11 79,2 246 1506 89 8,9 36 3,2 1,0 52 12 13,5 42 257 15 1,5 6,2 0,55 0,18 8,9 13 27,4 85 520 31 3,1 13 1,1 0,35 18 14 11,8 22 378 20 0,65 15 14,6 36 478 25 0,78 14 0,84 0,38 29 16 31,7 255 932 49 2,1 21 2,0 0,44 49 17 8,4 28 263 15 2,3 5,5 0,54 0,16 16 18 3,2 11 112 5,3 0,17 19 7,4 24 257 12 0,40 20 46,7 93 1857 85 19 19 2,7 0,89 73 21 28,9 57 1150 52 12 12 1,6 0,55 45 22 53,5 134 2773 92 12 18 3,2 1,2 79 23 20,5 51 1062 35 4,6 7,1 1,2 0,48 30 24 6,5 19 504 12 0,78 25 5,2 15 406 9,5 0,63 26 3,2 10 171 4,2 0,26 27 5,7 18 300 7,4 0,46 28 1,6 12 107 2,8 0,26 29 0,5 3,7 32 0,82 0,08 30 0,2 4,1 12 0,56 0,03 31 0,7 16 48 2,2 0,12 32 0,3 2,5 19 0,57 0,05 33 0,1 1,1 8 0,25 0,02 34 0,7 10 46 1,4 0,16 35 0,7 11 49 1,4 0,16 36 4,5 37 250 8,6 0,39 37 1,5 13 85 2,9 0,13 38 1,0 4,0 62 1,6 0,09 39 3,9 15 231 6,1 0,34 40 6,1 15 265 8,0 0,27 41 4,6 12 200 6,0 0,20 42 4,2 8 137 6,5 0,21 43 13,3 26 437 21 0,67 44 26,4 34 1255 41 6,6 9,4 1,3 0,64 46 45 68,0 88 3230 106 17 24 3,2 1,6 117 46 48,6 218 1807 105 36 30 2,2 0,84 55 47 7,4 33 277 16 5,5 4,6 0,34 0,13 8,4 48 8,8 8,4 344 16 0,31 49 6,9 6,6 270 13 0,24 50 18,5 40 560 32 14 5,3 0,61 0,29 22 51 3,8 8,3 116 6,6 2,8 1,1 0,13 0,06 4,6 52 0,3 0,56 7,8 0,44 0,19 0,07 0,01 0,004 0,31 45
Tarkkailuvuoden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset Koivusuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 18-43 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 9,3 24 438 16 10,9 13 0,59 0,76 54 tausta 9,3 8,0 4,0 0,16 netto 16 12 0,43 koko vuosi g/ha*vrk brutto 12,3 35 470 20 0,75 tausta 11 5,3 0,21 netto 25 14 0,54 kg/ha*v brutto 13 171 7,2 0,27 tausta 3,9 1,9 0,08 netto 9,0 5,2 0,20 46
Pintavalutuskentän teho Koivusuon pintavalutuskentällä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli hyvä, kokonais- ja ammoniumtypen ja raudan kohtalainen. Fosforiyhdisteiden pitoisuus ja humuspitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus sen sijaan kasvoivat pintavalutuskentällä. Nitraattitypen pitoisuusnousu johtuu ammoniumtypen hapettumisesta nitraatiksi pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 64-3 33-154 44-6 -245 20 pit.red 1) 79 2 39-68 49-2 -92 24 16.1.2014 99 44 61 61 19.2.2014 83-76 34-200 13.3.2014 8 15 13 0 13-4 -67 24 1.4.2014 73 34 5 2 9.4.2014 44-9 9-182 15-5 -11 23 15.4.2014 90 8 22-7 23 35-60 55 23.4.2014 43 10 16-508 42 11 4 0 28.4.2014 51 5 21-51 12.5.2014 79 6 22-336 66-8 -83 18 27.5.2014 95 29 38-86 41 31-200 26 9.6.2014 83-7 43-17 24.6.2014 67-7 38-16 10.7.2014 63-5 57-58 21.7.2014-42 9-23 38 4.8.2014 35 1 49-57 18.8.2014 41 1 53-18 1.9.2014 85 7 54 33 15.9.2014 71-45 49 0 30.9.2014 65-14 57 9 13.10.2014 69 28 67-5 28.10.2014 92-34 56 56 78 7-1020 0 11.11.2014 91 9 36-54 58 44-150 38 25.11.2014 72 0 19 15 8.12.2014 89-75 -11-270 60 7-620 -8 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 47
KONNUNSUO PVK1 Konnunsuolla on kaksi pintavalutuskenttää. Kentällä 2 on kaksi ulostuloa, joiden virtaamamittaus ei ollut riittävän kattava kuormituslaskentaa varten, joten kuormitus on laskettu vain kentältä 1. Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 9.7.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.564 Rikkajoen va (198 km 2 ) Kunta: Pyhäntä Peruskarttalehti: 3324 06 Valmistelu alkoi: 1978 Tuotanto alkoi: 1982 Kuormittava ala: 243,5 ha Tuotannossa: 236,8 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet johdetaan Lamujärveen laskevaa pohjoisinta lohkoa lukuun ottamatta laskeutusaltaiden ja kahden pumpun kautta kahdelle pintavalutuskentälle. Lamujärveen laskevalla lohkolla vedet kulkevat laskeutusaltaan kautta. 48
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 9.7.-31.12.14 keskivirtaama 30,6 l/s keskivaluma 16,4 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti hyvin loppusyksyn virtaama huippuja. Ero mittapadon lukemien ja anturimittausten välillä oli loka-marraskuun vaihdetta lukuun ottamatta melko tasainen. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm 10.7.2014 8,0 8,0 Skyt 0,0 22.7.2014 10,0 10,2 Skyt 0,2 7.8.2014 6,5 6,8 Skyt 0,3 19.8.2014 8,0 7,6 Skyt -0,4 3.9.2014 14,0 14,7 Skyt 0,7 17.9.2014 4,5 5,8 Skyt 1,3 29.9.2014 23,3 24,3 Skyt 1,0 16.10.2014 16,0 17,6 Skyt 1,6 29.10.2014 48,0 52,8 Skyt 4,8 12.11.2014 38,0 50,1 Skyt 12,1 25.11.2014 15,0 15,9 Skyt 0,9 l/s l/s*km 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu 4,6 2,4 Elokuu 20,3 10,9 Syyskuu 12,2 6,5 Lokakuu 51,8 27,7 Marraskuu 66,2 35,4 Joulukuu 20,7 11,1 49 viikot l/s l/s*km 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 4,2 2,2 29 4,0 2,1 30 4,1 2,2 31 17,8 9,5 32 3,5 1,9 33 1,6 0,9 34 16,2 8,7 35 58,9 31,5 36 10,6 5,7 37 2,4 1,3 38 1,3 0,7 39 27,9 14,9 40 19,1 10,2 41 45,1 24,1 42 25,1 13,4 43 27,8 14,9 44 147,9 79,1 45 108,5 58,0 46 113,6 60,8 47 15,7 8,4 48 20,6 11,0 49 17,7 9,5 50 44,0 23,5 51 19,5 10,4 52 8,8 4,7
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 2,2 9,4 77 2,5 0,11 29 2,1 9,0 73 2,4 0,11 30 2,2 8,5 77 2,3 0,12 31 9,5 37 337 9,9 0,52 32 1,9 13 86 2,8 0,15 33 0,9 5,7 39 1,3 0,07 34 8,7 31 285 8,2 0,47 35 31,5 114 1033 30 1,7 36 5,7 22 113 4,3 0,26 37 1,3 4,9 26 0,99 0,06 38 0,7 3,1 13 0,50 0,03 39 14,9 68 284 11 0,74 40 10,2 54 186 11 3,0 0,12 0,57 0,06 20 41 24,1 127 438 25 7,1 0,29 1,3 0,15 48 42 13,4 39 174 12 4,9 0,03 0,46 0,13 17 43 14,9 44 193 13 5,4 0,03 0,51 0,14 19 44 79,1 1572 1298 123 58 11 5,3 1,2 150 45 58,0 1153 952 90 43 8,0 3,9 0,85 110 46 60,8 467 998 84 44 6,3 2,2 0,63 63 47 8,4 65 138 12 6,1 0,87 0,30 0,09 8,7 48 11,0 23 181 7,6 2,5 0,02 0,43 0,18 14 49 9,5 20 155 6,5 2,1 0,02 0,37 0,16 12 50 23,5 77 325 15 6,5 0,05 1,00 0,45 32 51 10,4 34 144 6,8 2,9 0,02 0,44 0,20 14 52 4,7 15 65 3,0 1,3 0,01 0,20 0,09 6,5 50
Tarkkailukauden viikkojen 28-52 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 28-52 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 33, COD Mn :n osalta 43, kokonaistypen osalta 46 ja kokonaisfosforin osalta 35. Konnunsuo PVK1 NO 23 - N NH 4 - N kok.p PO 4 -P Fe Valuma kiintoaine COD Mn kok.n viikot 28-52 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 16,4 161 308 19 14 2,1 0,86 0,33 40 tausta 16,4 14 7,1 0,28 netto 146 12 0,57 koko vuosi g/ha*vrk brutto 121 343 18 0,87 tausta 104 10,0 0,53 netto 19,6 17 8,5 0,34 kg/ha*v brutto 44 125 6,7 0,32 tausta 6,2 3,1 0,12 netto 38 3,6 0,19 51
Pintavalutuskentän teho Konnunsuon pintavalutuskentällä 1 kentälle tuleva näyte otetaan pumppausaltaasta, jonka jälkeen on laskeutusallas ja sen jälkeen pintavalutuskenttä. Laskettu pitoisuusreduktio sisältää siis molempien vesiensuojelujärjestelmien aikaansaamat reduktiot summana. Pitoisuusreduktio oli hyvä kiintoaineen, kokonaisravinteiden, ammoniumtypen ja raudan osalta. Kemiallinen hapenkulutus väheni hieman kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 82 4 43-14 69 60 17 48 pit.red 1) 92 5 47 14 68 69 25 54 28.1.2014 99 0 76 92 26.2.2014 76-21 27 5 70 40-15 14 31.3.2014 97-6 30 9 22 69 17 9.4.2014 88-26 15 50 13 44 22 48 14.4.2014 95 31 40 28 20 83-32 74 24.4.2014 86 17 29-75 93 61 50 50 29.4.2014 91 11 67-8 99 70 51 69 13.5.2014 90 18 57-326 78 61-4 48 27.5.2014 89 9 58 40 78 62 0 63 12.6.2014 62-20 22 35 58 50 36 15 25.6.2014 95 4 53 79 10.7.2014 79-11 50 69 22.7.2014 85 11 64 70 7.8.2014 95-6 51 77 19.8.2014 77 5 61 70 3.9.2014 80 15 56 63 17.9.2014 82 39 63 75 29.9.2014 84-17 29 28 96 36 61 41 16.10.2014 81 21 47 35 99 53 50 63 29.10.2014 69-6 28 29 58 29-89 51 12.11.2014 36 10 11 11 50 22 14 20 25.11.2014 78 5 38-37 100 53 51 63 10.12.2014 76 0 24-33 99 51 46 56 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 52
KONTTIMÄENALUSSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Padottamisen vuoksi virtaama jouduttu arvioimaan 14.-15.4. Mittapadon maksimikorkeudeksi asetettiin näinä päivinä 50 cm. Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.614 Ventojoen va ( 92 km 2 ) Kunta: Nilsiä Peruskarttalehti: 3334 01 Valmistelu alkoi: 1999 Tuotanto alkoi: 2000 Kuormittava ala: 73 ha Tuotannossa: 58 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Vesiensuojelurakenteina on sarkaojaaltaat varustettuna sihtiputkilla, kokoojaojissa virtaaman hidastusrakenteet, laskeutusallas sekä ennen Kotajärveä vesien jako maatumalle Kotajärven rannalla. 53
Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli 1.1.-31.12.2014 keskivirtaama 15,7 l/s keskivaluma 21,4 l/s*km 2 Näytteenotto tavoitti hyvin keskitalven virtaamahuipun sekä kevätvalunnan, ja myös kesän ja loppusyksyn virtaamahuippuja. Mittapato cm Telog cm Havainto Ero cm 25.2.2014 28,0 40,0 Skyt 12,0 20.3.2014 7,0 18,6 Skyt 11,6 25.3.2014 13,3 25,6 Skyt 12,3 3.4.2014 7,5 19,7 Skyt 12,2 10.4.2014 5,7 16,9 Skyt 11,2 16.4.2014 12,0 27,7 Skyt 15,7 22.4.2014 13,0 23,8 Skyt 10,8 8.5.2014 7,3 14,5 Skyt 7,2 14.5.2014 88,6 Skyt 21.5.2014 13,0 27,4 Skyt 14,4 4.6.2014 14,5 23,2 Skyt 8,7 17.6.2014 7,5 20,8 Skyt 13,3 30.6.2014 3,5 17,7 Skyt 14,2 8.7.2014 9,5 21,8 Skyt 12,3 15.7.2014 6,0 13,9 Skyt 7,9 28.7.2014 5,3 16,5 Skyt 11,2 13.8.2014 26,5 41,2 Skyt 14,7 25.8.2014 9,0 20,3 Skyt 11,3 11.9.2014 5,5 16,5 Skyt 11,0 22.9.2014 8,0 21,8 Skyt 13,8 8.10.2014 7,0 18,6 Skyt 11,6 21.10.2014 10,0 22,3 Skyt 12,3 4.11.2014 32,0 47,1 Skyt 15,1 19.11.2014 10,0 21,8 Skyt 11,8 2.12.2014 6,0 17,9 Skyt 11,9 l/s l/s*km 2 Tammikuu 8,2 11,2 Helmikuu 6,0 8,2 Maaliskuu 18,6 25,5 Huhtikuu 9,7 13,4 Toukokuu 47,7 65,3 Kesäkuu 8,4 11,5 Heinäkuu 7,8 10,6 Elokuu 19,1 26,1 Syyskuu 5,5 7,5 Lokakuu 17,7 24,3 Marraskuu 28,7 39,3 Joulukuu 8,3 11,4 54 viikot l/s l/s*km 2 1 41,0 56,1 2 8,7 11,9 3 2,2 3,0 4 1,2 1,7 5 0,7 0,9 6 0,5 0,7 7 1,1 1,6 8 1,5 2,0 9 21,5 29,4 10 15,7 21,5 11 49,9 68,3 12 5,5 7,5 13 10,1 13,8 14 3,2 4,4 15 7,9 10,8 16 16,3 22,3 17 10,2 13,9 18 10,8 14,8 19 10,0 13,7 20 104,6 143,3 21 8,3 11,3 22 90,0 123,3 23 20,6 28,2 24 5,0 6,9 25 1,8 2,5 26 0,8 1,1 27 14,0 19,2 28 5,0 6,9 29 8,3 11,3 30 4,1 5,7 31 5,3 7,2 32 0,9 1,3 33 21,4 29,3 34 12,0 16,4 35 47,9 65,6 36 6,4 8,8 37 3,9 5,4 38 1,1 1,5 39 9,6 13,1 40 6,0 8,2 41 27,6 37,8 42 8,2 11,2 43 8,5 11,7 44 31,5 43,2 45 88,7 121,6 46 20,7 28,3 47 5,7 7,7 48 7,2 9,8 49 4,5 6,2 50 17,0 23,3 51 8,3 11,4 52 5,3 7,3
Kuormitus Konttimäenalussuon koko vuoden kuormitus on laskettu viikoittaisten kuormitusarvojen perusteella. Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 56,1 2085 873 97 4,4 2 11,9 442 185 21 0,92 3 3,0 111 47 5,2 0,23 4 1,7 63 26 2,9 0,13 5 0,9 35 15 1,6 0,07 6 0,7 25 10 1,2 0,05 7 1,6 58 24 2,7 0,12 8 2,0 76 32 3,5 0,16 9 29,4 1473 185 36 12 12 1,5 0,06 20 10 21,5 1076 135 26 9,1 9,1 1,1 0,05 15 11 68,3 3425 431 83 29 29 3,6 0,15 47 12 7,5 413 116 11 0,71 13 13,8 1309 250 20 3,0 7,7 1,9 0,12 104 14 4,4 280 61 6,1 0,46 15 10,8 932 149 13 0,44 8,1 1,2 0,11 93 16 22,3 5002 442 38 4,4 17 13,9 1927 253 20 2,3 18 14,8 2045 268 22 2,4 19 13,7 985 285 18 1,5 20 143,3 40872 7679 372 79 43 32 0,31 533 21 11,3 528 313 22 0,87 22 123,3 5752 3409 234 9,5 23 28,2 1046 827 49 1,8 24 6,9 255 201 12 0,44 25 2,5 32 54 2,8 0,13 26 1,1 15 24 1,3 0,06 27 19,2 166 364 18 0,78 28 6,9 59 131 6,5 0,28 29 11,3 95 254 17 0,46 30 5,7 48 127 8,3 0,23 31 7,2 60 162 11 0,29 32 1,3 11 29 1,9 0,05 33 29,3 2783 1518 119 18 22 4,0 0,06 48 34 16,4 1562 852 67 9,9 12 2,3 0,04 27 35 65,6 1077 1871 108 4,4 36 8,8 144 251 14 0,59 37 5,4 46 134 8,3 0,25 38 1,5 13 36 2,3 0,07 39 13,1 159 272 17 0,83 40 8,2 99 169 11 0,52 41 37,8 242 751 46 1,2 42 11,2 72 223 14 0,36 43 11,7 131 282 19 0,46 44 43,2 485 1044 71 1,7 45 121,6 12605 3571 263 76 56 16 0,53 620 46 28,3 2938 832 61 18 13 3,7 0,12 144 47 7,7 120 201 13 0,45 48 9,8 153 254 17 0,57 49 6,2 156 150 10 0,45 50 23,3 584 564 38 1,7 51 11,4 285 275 19 0,82 52 7,3 182 176 12 0,53 55
Tarkkailukauden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset Konttimäenalussuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe touko-lokakuu l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 24,0 2177 797 48 36 26 2,5 0,14 203 tausta 24,0 21 10,4 0,42 netto 2156 37 2,1 koko vuosi g/ha*vrk brutto 21,8 1818 592 41 2,2 tausta 19 9,4 0,38 netto 1799 31 1,8 kg/ha*v brutto 664 216 15 0,81 tausta 6,9 3,4 0,14 netto 657 11 0,67 Konttimäenalussuon ympärivuotinen asema on ollut toiminnassa vuodesta 2004 alkaen. Vuonna 2004 aseman toiminnassa oli vähäisiä ongelmia, jotka johtivat ylivirtaamatilanteen ohituksiin. Vuoden 2010 virtaama perustuu syksyn osalta laskennalliseen arvioon. Alla olevassa taulukossa näkyvät brutto-ominaiskuormitukset touko-lokakuussa 2004-2013. Vuonna 2014 kiintoaineen, kokonaisfosforin sekä raudan kuormitukset olivat korkeimmat mitatut. Konttimäenalussuon kuivatusvedessä saviaineksen määrä on lisääntynyt, mikä näkyy sekä kiintoaineen että kokonaisfosforin kasvaneina kuormina. Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe toukolokakuu l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 2014 24,0 2177 797 48 36 26 2,5 0,14 203 2013 17,1 387 404 26 7,3 12 0,94 0,16 85 2012 33,4 1008 1197 68 14 24 2,1 0,32 113 2011 18,5 192 520 35 19 20 0,70 0,30 61 2010 11,7 454 276 20 6,7 7 0,62 0,10 39 2009 13,4 514 334 23 9,4 15 0,8 0,18 75 2008 21,4 320 715 51 9,5 17 1,1 0,17 66 2007 24,4 504 770 46 2,7 9,8 1,4 0,10 52 2006 14,6 283 541 37 1,1 5,5 0,86 0,05 20 2005 9,8 105 295 19 2,0 9,5 0,47 0,09 32 2004 26,0 416 1065 64 8,0 27 1,5 0,16 81 56
KORHOLANSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.286 Liesjoen va (35 km 2 ) Kunta: Maanina Peruskarttalehti: 3331 02 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Tuotanto: 34,4 ha Kuormittava ala: 40,6 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan Manninpuron kautta Liesjärveen. 57
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 1.1.-31.12.14 keskivirtaama 9,8 l/s keskivaluma 24,0 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti melko hyvin talven ja kevään tulvahuiput, mutta loppukesän- ja syksyn virtaamahuiput jäivät näytteenoton ulkopuolelle. Ero kentällä mitattujen mittapadon korkeuslukemien ja paineanturin lukemien välillä oli enimmäkseen tasainen. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm 15.1.2014 7,0 5,8 Skyt -1,2 27.2.2014 18,5 17,4 Skyt -1,1 24.3.2014 13,0 11,8 Skyt -1,2 3.4.2014 10,0 9,6 Skyt -0,4 8.4.2014 8,0 7,8 Skyt -0,2 16.4.2014 13,0 12,1 Skyt -0,9 22.4.2014 11,5 10,8 Skyt -0,7 29.4.2014 8,0 8,1 Skyt 0,1 14.5.2014 26,0 25,7 Skyt -0,3 27.5.2014 25,0 24,0 Skyt -1,0 10.6.2014 10,5 9,0 Skyt -1,5 23.6.2014 9,5 7,7 Skyt -1,8 7.7.2014 9,0 7,3 Skyt -1,7 24.7.2014 7,5 5,6 Skyt -1,9 5.8.2014 6,5 4,6 Skyt -1,9 15.8.2014 10,5 8,8 Skyt -1,7 4.9.2014 10,0 9,0 Skyt -1,0 18.9.2014 7,5 6,1 Skyt -1,4 1.10.2014 9,5 8,6 Skyt -0,9 15.10.2014 12,0 11,5 Skyt -0,5 30.10.2014 18,0 17,4 Skyt -0,6 10.11.2014 18,0 17,7 Skyt -0,3 24.11.2014 10,0 10,0 Skyt 0,0 l/s l/s*km 2 Tammikuu 9,0 21,8 Helmikuu 4,5 10,9 Maaliskuu 12,5 30,5 Huhtikuu 8,5 20,8 Toukokuu 18,3 44,5 Kesäkuu 10,6 25,7 Heinäkuu 4,5 10,9 Elokuu 9,7 23,7 Syyskuu 5,4 13,2 Lokakuu 11,3 27,6 Marraskuu 15,1 36,8 Joulukuu 6,1 14,8 58 viikot l/s l/s*km 2 1 46,4 113,0 2 10,1 24,6 3 2,2 5,2 4 0,5 1,3 5 0,3 0,8 6 0,5 1,3 7 1,3 3,1 8 2,2 5,4 9 17,8 43,2 10 13,8 33,5 11 29,4 71,5 12 6,0 14,5 13 2,1 5,0 14 9,9 24,1 15 6,6 16,0 16 13,2 32,2 17 5,7 13,8 18 3,5 8,5 19 4,2 10,1 20 36,3 88,3 21 6,4 15,5 22 40,1 97,5 23 17,2 41,9 24 8,2 19,9 25 7,3 17,7 26 4,1 9,9 27 8,8 21,4 28 3,6 8,7 29 2,8 6,7 30 2,2 5,4 31 5,5 13,4 32 2,1 5,0 33 6,3 15,4 34 14,3 34,9 35 18,1 44,0 36 6,0 14,5 37 3,9 9,4 38 3,2 7,8 39 8,1 19,7 40 5,5 13,3 41 13,9 33,8 42 8,9 21,6 43 8,0 19,4 44 20,1 49,0 45 23,3 56,6 46 19,1 46,5 47 11,0 26,8 48 7,4 18,1 49 5,5 13,5 50 11,8 28,7 51 5,4 13,2 52 4,0 9,7
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 113,0 156 5468 107 5,1 2 24,6 34 936 23 1,1 3 5,2 7,3 199 5,0 0,24 4 1,3 1,7 48 1,2 0,06 5 0,8 1,1 30 0,7 0,04 6 1,3 26 26 1,5 0,05 7 3,1 64 64 3,7 0,13 8 5,4 112 112 6,5 0,22 9 43,2 896 896 52 13 14 1,8 0,71 41 10 33,5 696 696 41 1,4 11 71,5 1484 1484 87 2,9 12 14,5 301 301 18 0,59 13 5,0 4,8 134 5,6 0,25 14 24,1 46 563 27 1,2 15 16,0 25 305 15 0,69 16 32,2 83 1000 50 7,2 13 1,7 0,44 36 17 13,8 25 346 17 0,61 18 8,5 14 295 6,4 0,38 19 10,1 17 350 7,6 0,45 20 88,3 297 3126 92 10,7 6,3 5,2 1,8 92 21 15,5 52 548 16 1,9 1,1 0,91 0,31 16 22 97,5 261 5224 143 6,4 23 41,9 112 2242 61 2,7 24 19,9 60 1241 26 1,6 25 17,7 53 1099 23 1,4 26 9,9 22 443 9,4 0,60 27 21,4 48 962 20 1,3 28 8,7 51 465 12 0,98 29 6,7 40 361 9,3 0,76 30 5,4 33 318 4,7 0,56 31 13,4 82 788 12 1,4 32 5,0 34 335 7,4 0,43 33 15,4 102 1022 23 1,3 34 34,9 102 1988 42 2,0 35 44,0 129 2507 53 2,6 36 14,5 46 804 16 0,58 37 9,4 30 521 10,6 0,37 38 7,8 16 349 6,7 0,26 39 19,7 41 885 17 0,65 40 13,3 24 505 11 0,37 41 33,8 61 1284 28 0,93 42 21,6 32 988 22 0,62 43 19,4 28 887 20 0,55 44 49,0 68 2159 76 24 12 1,6 0,51 55 45 56,6 78 2496 88 28 14 1,9 0,59 64 46 46,5 76 2212 76 20 20 1,8 0,97 60 47 26,8 44 1274 44 11 12 1,1 0,56 35 48 18,1 30 733 22 0,66 49 13,5 22 547 16 0,49 50 28,7 32 992 27 0,72 51 13,2 15 455 13 0,33 52 9,7 11 336 9,2 0,24 59
Tarkkailukauden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset. Korholansuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 18-43 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 24,2 69 1174 29 12 6,6 1,4 0,86 54 tausta 24,2 21 10,4 0,42 netto 48 18 0,95 koko vuosi g/ha*vrk brutto 24,5 118 1026 29 1,2 tausta 21 11 0,42 netto 97 19 0,77 kg/ha*v brutto 43 374 11 0,44 tausta 7,7 3,9 0,15 netto 35 6,9 0,28 60
Pintavalutuskentän teho Korholansuon pintavalutuskentällä ammoniumtypen pitoisuusreduktio oli hyvä. Kiintoaineen, kokonaisravinteiden ja raudan pitoisuus laskivat keskimäärin hieman pintavalutuskentällä, mutta humuspitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus sen sijaan kasvoi pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo -4-22 4 10 51 11 4 21 pit.red 1) 37-19 12 20 52 12 12 29 15.1.2014 88-42 0 37 27.2.2014-823 -50-8 18 21-27 -27 8 24.3.2014 71 3 13 17 3.4.2014 76 0 7 26 8.4.2014 45-16 8 21 16.4.2014 54 0 14-63 38 20 27 28 22.4.2014 60 3 13 29 29.4.2014 69-33 12 29 14.5.2014 85 34 56 69 84 51 39 43 27.5.2014 46 6 29 15 10.6.2014 41-53 -25-11 23.6.2014 30-49 -36-69 7.7.2014-15 -44-33 -18 24.7.2014-15 -70 17-29 5.8.2014 1-79 -70-7 15.8.2014 31-57 -41 4 4.9.2014 47-14 13 21 18.9.2014 48-53 -23 25 1.10.2014 48-7 32 27 15.10.2014 60 4 45 27 30.10.2014 72 7 31 7 70 17 0 10.11.2014 24-2 17 21 40 0-20 6 24.11.2014-280 -21 13 19 11.12.2014 35 0 21 36 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 61
KUIVASTENSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaaman mittaus ja näytteenotto toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti. Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 14.746 Lampaanjoen a (134 km 2 ) Kunta: Pielavesi Peruskarttalehti: 3314 08, 09, 11, 12 Valmistelu alkoi: 1984 Tuotanto alkoi: 1986 Kuormittava ala: 71,5 ha Tuotannossa: 45,9 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet on johdettu vuoteen 2013 asti laskeutusaltaiden ja pumpun kautta roudattomana aikana pintavalutuskentällä. Keväästä 2013 alkaen pintavalutuskenttä toimii ympärivuotisesti. 62
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 1.1.-31.12.14 keskivirtaama 15,7 l/s keskivaluma 18,7 l/s*km 2 Näytteenotto kattoi hyvin vuoden suurimmat virtaamahuiput. Ero kentällä mitattujen mittapadon korkeuslukemien ja paineanturin lukemien välillä oli enimmäkseen hyvin tasainen. Mittapato cm Telog cm Havainto Ero cm 15.1.2014 11,0 8,8 Skyt -2,2 27.2.2014 24,0 21,3 Skyt -2,7 24.3.2014 5,0 3,5 Skyt -1,5 3.4.2014 7,0 6,6 Skyt -0,4 8.4.2014 3,0 1,7 Skyt -1,3 16.4.2014 28,0 25,5 Skyt -2,5 22.4.2014 11,5 9,9 Skyt -1,6 29.4.2014 5,0 4,8 Skyt -0,2 14.5.2014 25,0 24,3 Skyt -0,7 26.5.2014 26,5 23,0 Skyt -3,5 10.6.2014 24,5 22,8 Skyt -1,7 23.6.2014 10,5 8,8 Skyt -1,7 7.7.2014 11,0 8,8 Skyt -2,2 24.7.2014 5,5 3,4 Skyt -2,1 5.8.2014 5,0 3,2 Skyt -1,8 20.8.2014 5,5 4,1 Skyt -1,4 4.9.2014 7,5 6,1 Skyt -1,4 18.9.2014 5,5 4,3 Skyt -1,2 1.10.2014 7,5 6,3 Skyt -1,2 15.10.2014 13,0 11,5 Skyt -1,5 30.10.2014 22,0 20,5 Skyt -1,5 10.11.2014 25,0 24,6 Skyt -0,4 24.11.2014 7,0 9,3 Skyt 2,3 l/s l/s*km 2 Tammikuu 26,0 30,9 Helmikuu 4,5 5,4 Maaliskuu 16,3 19,4 Huhtikuu 16,5 19,7 Toukokuu 37,1 44,2 Kesäkuu 27,1 32,2 Heinäkuu 4,8 5,7 Elokuu 2,4 2,9 Syyskuu 3,1 3,7 Lokakuu 14,6 17,4 Marraskuu 29,2 34,8 Joulukuu 4,2 5,0 63 viikot l/s l/s*km 2 1 60,3 71,8 2 58,2 69,3 3 13,0 15,4 4 0,5 0,6 5 0,3 0,4 6 0,2 0,3 7 0,2 0,3 8 0,2 0,3 9 18,2 21,7 10 1,1 1,3 11 0,9 1,1 12 29,9 35,6 13 32,3 38,4 14 14,6 17,4 15 0,7 0,8 16 49,1 58,5 17 12,8 15,3 18 1,0 1,2 19 13,4 16,0 20 41,5 49,4 21 56,1 66,8 22 61,4 73,1 23 54,0 64,2 24 41,4 49,2 25 6,7 8,0 26 5,0 6,0 27 12,8 15,3 28 4,0 4,8 29 3,0 3,6 30 1,7 2,0 31 1,1 1,3 32 1,0 1,2 33 1,1 1,4 34 1,6 1,9 35 6,4 7,6 36 3,4 4,0 37 2,1 2,6 38 1,6 1,9 39 4,9 5,8 40 3,6 4,3 41 19,3 23,0 42 9,4 11,2 43 8,5 10,1 44 28,6 34,1 45 49,4 58,8 46 48,5 57,7 47 19,7 23,5 48 4,4 5,2 49 3,0 3,6 50 9,8 11,7 51 4,2 5,0 52 1,3 1,5
Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 71,8 124 3472 68 2,5 2 69,3 120 1617 66 2,5 3 15,4 27 360 15 0,55 4 0,6 1,0 14 0,55 0,02 5 0,4 0,6 8,7 0,35 0,01 6 0,3 4,1 2,4 0,27 0,01 0,75 7 0,3 4,0 2,4 0,26 0,01 0,74 8 0,3 4,2 2,5 0,27 0,01 0,77 9 21,7 319 188 21 7,1 6,2 0,77 0,13 58 10 1,3 19 11 1,2 0,42 0,36 0,05 0,01 3,4 11 1,1 16 9,4 1,03 0,36 0,31 0,04 0,01 2,9 12 35,6 522 307 34 12 10,1 1,3 0,22 95 13 38,4 1825 1692 0,00 14 17,4 497 301 17 0,98 15 0,8 4,2 17 0,81 0,02 16 58,5 490 1213 61 1,8 17 15,3 117 304 18 1,7 3,3 0,8 0,15 49 18 1,2 3,3 28 1,4 0,06 19 16,0 46 386 19 0,80 20 49,4 307 939 32 5,1 0,8 1,7 0,47 98 21 66,8 416 1270 43 6,9 1,0 2,3 0,63 133 22 73,1 126 2589 54 0,69 0,38 1,3 0,16 69 23 64,2 111 2275 47 0,61 0,33 1,1 0,14 61 24 49,2 89 1744 40 0,51 0,11 0,89 0,21 68 25 8,0 15 284 6,6 0,08 0,02 0,15 0,03 11 26 6,0 9,3 171 4,9 0,10 27 15,3 24 436 12 0,25 28 4,8 4,9 119 3,0 0,05 29 3,6 3,7 90 2,3 0,04 30 2,0 12 86 2,7 0,07 31 1,3 7,7 54 1,7 0,04 32 1,2 5,3 52 1,6 0,04 33 1,4 6,0 59 1,8 0,04 34 1,9 5,7 70 1,7 0,04 35 7,6 22 275 6,5 0,17 36 4,0 9,0 83 2,6 0,05 37 2,6 5,7 53 1,6 0,03 38 1,9 4,5 37 1,1 0,02 39 5,8 14 110 3,4 0,06 40 4,3 4,8 60 2,1 0,06 41 23,0 26 318 11 0,32 42 11,2 16 194 14 0,22 43 10,1 15 175 12 0,20 44 34,1 118 648 50 27 2,5 0,82 0,24 38 45 58,8 203 1118 86 46 4,3 1,4 0,41 66 46 57,7 204 2194 90 43 2,9 1,6 0,30 60 47 23,5 83 892 36 17 1,2 0,65 0,12 24 48 5,2 8,6 117 5,9 0,18 49 3,6 5,9 81 4,0 0,12 50 11,7 14 212 10 0,26 51 5,0 6,1 91 4,3 0,11 52 1,5 1,8 28 1,3 0,03 64
Tarkkailuvuoden touko-lokakuun (viikot 18-44) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset. Kuivastensuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 18-44 l/s*km2 g/ha*vrk brutto 17,4 53 467 14 5,8 0,73 0,40 0,27 68 tausta 17,4 15 7,5 0,30 netto 38 6,5 0,10 koko vuosi g/ha*vrk brutto 18,9 116 516 18 0,51 tausta 16 8,2 0,33 netto 100 9,9 0,18 kg/ha*v brutto 42 189 6,6 0,19 tausta 6,0 3,0 0,12 netto 36 3,6 0,07 65
Pintavalutuskentän teho Kuivastensuolla kentälle tuleva näyte otetaan pumppausaltaasta, jonka yläpuolella sijaitsee vielä laskeutusallas. Laskettu pitoisuusreduktio on siis summareduktio laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän aikaansaamista reduktioista. Kuivastensuon vesiensuojelujärjestelmät vähensivät tehokkaasti kiintoaineen, ammoniumtypen ja kokonaisfosforin pitoisuuksia. Kokonaistypen ja raudan pitoisuusreduktio oli melko hyvä. Veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyi hieman kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 63-9 24 14 70 63-19 33 pit.red 1) 62-6 24 14 61 65 28 38 2.1.2014 81 4 15.1.2014 89 0 27.2.2014 55 33 21-12 41 53 56 56 24.3.2014-112 -183 3.4.2014-18 9 27 35 8.4.2014 52-32 14 57 16.4.2014 31 14 22.4.2014 66-15 0-60 31 28 42 24 29.4.2014 92 0 14.5.2014 91 44 61 68 93 61-340 28 26.5.2014 83 13 39 52 94 63 0 42 10.6.2014 75 9 37 33 98 66 38 6 23.6.2014 92-10 45 84 7.7.2014 95 19 51 87 24.7.2014 56-52 -7 69 5.8.2014 22-67 -25 67 20.8.2014 82-68 9 78 4.9.2014 81-14 26 83 18.9.2014 88 0 39 89 1.10.2014 89 16 43 80 15.10.2014 80 20 18 59 30.10.2014 71 19 26 17 73 42 33 48 10.11.2014 56-2 18 0 63 38 40 29 24.11.2014 81-4 13 54 11.12.2014 86 19 17 64 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 66
Vuosi Kiintoaine Kok.N Kok.P 2014 62 24 65 2013 84 39 69 2012 34 26 48 2011 60 26 50 2010 59 28 69 2009 66 41 63 2008 53 26 47 2007 69 24 54 2006 65 37 58 2005 73 33 58 2004 62 32 56 2003 73 41 65 2002 82 38 67 2001 75 52 68 2000 79 43 69 67
MULTAHARJUNSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Näytteenotto ja virtaamamittaus toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 14.712 Hankaveden a (155 km 2 ) 14.713 Koskeloveden a ( 90 km 2 ) 14.717 Korpipuron va ( 42 km 2 ) Kunta: Rautalampi Peruskarttalehti: 3224 07 Valmistelu alkoi: 1995 Tuotanto alkoi: 1996 Kuormittava ala: 48,1 ha Tuotannossa: 44 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Multaharjunsuolle tehtiin vuoden 2011 aikana pintavalutuskenttä, jonne kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti. Sieltä kuivatusvedet johdetaan laskuojassa länsipuolella sijaitsevan Rastunsuon poikki kulkevissa ojissa ja edelleen kuivattujen Suojärven ja Rastunjärven alueille kaivetuissa kuivatuskanavissa kaivettuun Rastunjokeen, joka alempana muuttuu Lonkariin laskevaksi Lonkarinjoeksi. 68
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 1.1.-31.12.14 keskivirtaama 6,0 l/s keskivaluma 12,6 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti hyvin erilaisia virtaamahuippuja sekä keväällä, kesällä että syksyllä. Keskikesän valuntahuippu jäi kuitenkin tavoittamatta. Ero kentällä mitattujen mittapadon korkeuslukemien ja paineanturin lukemien välillä oli hyvin tasainen. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm 22.1.2014 3,5 3,5 Skyt 0,0 20.2.2014 3,0 3,5 Skyt 0,5 20.3.2014 6,0 6,8 Skyt 0,8 1.4.2014 3,5 4,1 Skyt 0,6 7.4.2014 4,0 4,7 Skyt 0,7 14.4.2014 16,0 16,6 Skyt 0,6 24.4.2014 5,0 5,3 Skyt 0,3 8.5.2014 14,5 15,6 Skyt 1,1 15.5.2014 21,0 21,3 Skyt 0,3 20.5.2014 20,5 20,3 Skyt -0,2 3.6.2014 6,5 6,8 Skyt 0,3 16.6.2014 8,0 9,5 Skyt 1,5 3.7.2014 10,0 9,6 Skyt -0,4 17.7.2014 3,0 4,1 Skyt 1,1 28.7.2014 1,0 2,1 Skyt 1,1 11.8.2014 5,0 2,1 Skyt -2,9 26.8.2014 18,5 19,0 Skyt 0,5 8.9.2014 4,5 5,2 Skyt 0,7 25.9.2014 15,0 16,1 Skyt 1,1 7.10.2014 5,5 6,3 Skyt 0,8 20.10.2014 14,0 14,5 Skyt 0,5 5.11.2014 21,0 21,7 Skyt 0,7 18.11.2014 5,0 6,6 Skyt 1,6 4.12.2014 11,0 12,1 Skyt 1,1 l/s l/s*km 2 Tammikuu 7,5 15,6 Helmikuu 4,2 8,6 Maaliskuu 6,7 13,9 Huhtikuu 3,1 6,5 Toukokuu 13,0 26,9 Kesäkuu 3,9 8,1 Heinäkuu 1,2 2,5 Elokuu 7,9 16,3 Syyskuu 2,2 4,6 Lokakuu 7,6 15,7 Marraskuu 10,8 22,5 Joulukuu 3,1 6,4 69 viikot l/s l/s*km 2 1 34,0 70,6 2 7,4 15,4 3 1,0 2,1 4 0,5 1,1 5 0,3 0,5 6 0,2 0,4 7 0,4 0,8 8 0,5 1,1 9 16,6 34,5 10 11,4 23,6 11 11,3 23,4 12 2,4 4,9 13 3,5 7,3 14 1,9 3,8 15 2,7 5,6 16 5,7 11,9 17 2,0 4,1 18 1,6 3,3 19 2,2 4,6 20 27,8 57,7 21 12,7 26,3 22 15,2 31,6 23 8,5 17,7 24 4,3 9,0 25 2,1 4,3 26 0,6 1,3 27 3,7 7,7 28 0,6 1,3 29 0,6 1,2 30 0,2 0,5 31 1,2 2,4 32 1,0 2,1 33 11,0 22,9 34 14,4 29,8 35 7,8 16,3 36 2,2 4,5 37 1,0 2,1 38 0,8 1,6 39 4,9 10,2 40 1,7 3,5 41 8,0 16,6 42 4,9 10,3 43 8,5 17,6 44 12,7 26,3 45 18,7 38,7 46 20,5 42,5 47 2,4 5,0 48 3,2 6,6 49 2,3 4,7 50 6,1 12,7 51 3,6 7,5 52 1,3 2,7
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 70,6 574 5981 250 6,1 2 15,4 125 1305 55 1,3 3 2,1 17 177 7,4 0,18 4 1,1 8,7 91 3,8 0,09 5 0,5 4,4 46 1,9 0,05 6 0,4 3,4 36 1,5 0,04 7 0,8 6,5 68 2,8 0,07 8 1,1 7,6 65 4,0 0,13 9 34,5 247 2114 131 4,2 10 23,6 169 1449 90 2,9 11 23,4 168 1435 89 2,8 12 4,9 40 228 14 0,26 13 7,3 59 341 21 0,39 14 3,8 24 123 11 0,20 15 5,6 23 169 13 0,27 16 11,9 97 319 23 0,41 15 0,67 0,15 55 17 4,1 34 215 13 0,34 18 3,3 28 176 10 0,28 19 4,6 67 224 13 0,31 20 57,7 299 2942 170 9,0 75 3,3 0,50 100 21 26,3 84 1864 68 1,0 34 1,3 0,27 59 22 31,6 101 2240 82 1,2 41 1,5 0,33 71 23 17,7 47 1221 43 0,99 24 9,0 24 619 22 0,50 25 4,3 28 310 9,0 0,28 26 1,3 8,6 97 2,8 0,09 27 7,7 167 435 27 0,49 28 1,3 28 72 4,5 0,08 29 1,2 26 92 4,4 0,17 30 0,5 12 41 2,0 0,08 31 2,4 29 268 12 0,85 32 2,1 25 236 10,2 0,74 33 22,9 198 2377 87 3,8 34 29,8 257 3088 113 4,9 35 16,3 89 1110 31 0,72 8,9 0,72 0,10 63 36 4,5 24 305 8,5 0,20 2,4 0,20 0,03 17 37 2,1 9,5 162 3,9 0,07 38 1,6 7,3 124 3,0 0,06 39 10,2 83 495 19 0,97 6,0 0,41 0,06 43 40 3,5 28 168 6,6 0,33 2,0 0,14 0,02 15 41 16,6 60 774 29 0,42 42 10,3 37 478 18 0,26 43 17,6 47 945 37 0,44 44 26,3 70 1407 54 0,66 45 38,7 60 2410 107 13 60 1,1 0,27 80 46 42,5 66 2643 117 14 66 1,2 0,29 88 47 5,0 5,2 295 14 0,12 48 6,6 6,8 386 18 0,16 49 4,7 19 229 14 0,14 50 12,7 51 613 37 0,38 51 7,5 30 363 22 0,23 52 2,7 11 132 8,0 0,08 70
Tarkkailukauden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset Multaharjunsuo Valunta kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe touko-lokakuu l/s*km2 g/ha*vrk brutto 12,3 70 825 33 1,9 24 0,85 0,19 53 tausta 12,3 11 5,3 0,21 netto 59 28 0,64 koko vuosi g/ha*vrk brutto 12,8 72 837 38 0,89 tausta 11 5,5 0,22 netto 61 32 0,67 kg/ha*v brutto 26 305 14 0,33 tausta 4,0 2,0 0,08 netto 22 12 0,24 71
Pintavalutuskentän teho Multaharjunsuon pintavalutuskentällä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli hyvä ja kokonaistypen, ammoniumtypen sekä raudan kohtalainen. Fosforiyhdisteiden pitoisuudet ja kemiallinen hapenkulutus nousivat kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 50-36 15-7 34-41 -39 22 pit.red 1) 64-20 21-15 44-47 -18 33 22.1.2014 53-38 37 0 20.2.2014 79-294 2-43 20.3.2014 70-50 24-11 7.4.2014 75-23 9-36 1.4.2014 60-40 -4-24 14.4.2014 41 0 21 7 12-59 -50 24 24.4.2014 52-45 -13-70 8.5.2014 19-27 3-42 15.5.2014 22 17 6-50 17-12 -67 5 20.5.2014 72-4 19 23 29-8 -100 40 3.6.2014 85-3 24-33 16.6.2014 83 1 40-12 3.7.2014-194 2-105 19 17.7.2014 66-40 15-98 28.7.2014 53-160 -44-462 11.8.2014 58-161 -13-188 26.8.2014 58 9 50 12 78 2 36 52 8.9.2014 88-32 58 18 25.9.2014 41 5 45 8 7.10.2014 86 0 63 29 20.10.2014 46 18 44 26 5.11.2014 38 26 30-27 33 24-14 -9 18.11.2014 88 11 33 28 4.12.2014 86 0 33 27 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 72
OITTILANSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 12.8.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 14.782 Suontienselän-Paasiveden alue (230 km 2 ) Kunta: Suonenjoki Peruskarttalehti: 3241 02 Valmistelu alkoi: 2013 Tuotanto alkoi: 2015 Kuormittava ala: 41 ha, josta tuotannossa 38,5 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Oittlansuon kuivatusvedet johdetaan ympärivuotiselle pintavalutuskentälle, jonka jälkeen vedet kulkeutuvat laskuojassa noin 1,4 km:n päässä virtaavaan Kansanjokeen. Kansanjoki laskee pienten Pohjalammen ja Niittylammen kautta Suurijärven pohjoisosaan noin 3,4 km:n päässä Oittilansuon pintavalutuskentästä. 73
Virtaama mittapadolla Oittilansuon mittausjakso oli 12.8.- 31.12.14 keskivirtaama 5,6 l/s keskivaluma 13,6 l/s*km 2 Kuormitustarkkailu tavoitti muutamia virtaamapiikkejä syksyllä. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm 26.8.2014 13,0 24,8 Skyt 11,8 8.9.2014 9,0 20,9 Skyt 11,9 25.9.2014 17,0 29,9 Skyt 12,9 7.10.2014 3,0 15,1 Skyt 12,1 20.10.2014 8,0 20,5 Skyt 12,5 5.11.2014 23,0 37,1 Skyt 14,1 18.11.2014 3,0 16,3 Skyt 13,3 4.12.2014 3,0 15,5 Skyt 12,5 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu 6,2 15,2 Lokakuu 7,1 17,2 Marraskuu 5,9 14,4 Joulukuu 3,0 7,4 viikot l/s l/s*km2 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 1,0 2,5 34 12,0 29,4 35 3,1 7,6 36 14,0 34,2 37 1,2 2,9 38 0,2 0,5 39 11,0 26,9 40 2,4 6,0 41 12,8 31,1 42 5,9 14,4 43 4,2 10,1 44 6,5 15,8 45 12,0 29,2 46 8,1 19,9 47 2,2 5,3 48 2,7 6,5 49 2,0 4,8 50 5,7 13,8 51 2,5 6,0 52 1,6 4,0 74
Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Oittilansuolla tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 29,4 84 2158 41 1,8 35 7,6 22 558 10,5 0,12 0,02 0,45 0,11 18 36 34,2 98 2512 47 0,53 0,07 2,0 0,50 83 37 2,9 7,0 227 4,5 0,15 38 0,5 1,2 39 0,77 0,03 39 26,9 77 1763 46 4,6 4,9 1,2 0,21 46 40 6,0 17 391 10 1,0 1,1 0,27 0,05 10 41 31,1 97 1614 35 1,9 42 14,4 45 746 16 0,86 43 10,1 14 586 12 0,33 44 15,8 22 912 19 0,52 45 29,2 48 1718 58 13 18 1,1 0,33 43 46 19,9 33 1167 39 8,6 12 0,72 0,22 29 47 5,3 10 257 7,4 0,20 48 6,5 12 316 9,0 0,25 49 4,8 12 201 5,0 0,21 50 13,8 35 573 14 0,61 51 6,0 15 248 6,2 0,26 52 4,0 10,0 166 4,2 0,18 75
Tarkkailukauden viikkojen 33-52 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 33-52 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 29, COD Mn :n osalta 41, kokonaistypen osalta 44 ja kokonaisfosforin osalta 32. Oittilansuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 33-52 l/s*km2 g/ha*vrk brutto 13,5 33 808 19 4,6 6,0 0,65 0,24 38 tausta 13,5 12 5,9 0,23 netto 21 13 0,41 koko vuosi g/ha*vrk brutto 38 786 19 0,78 tausta 26 13 0,54 netto 13,7 12 5,9 0,24 kg/ha*v brutto 14 287 7,0 0,28 tausta 4,3 2,2 0,09 netto 9,4 4,8 0,20 76
Pintavalutuskentän teho Oittilansuon pintavalutuskenttä vähensi tehokkaasti kiintoaineen, ammoniumtypen ja kokonaistypen pitoisuuksia. Kokonaisfosforin ja raudan pitoisuusreduktiot olivat kohtalaisia. Fosfaattifosforin pitoisuus ja veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyivät hieman kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 41-10 21-17 70 11-46 15 pit.red 1) 56-2 29-10 70 19-2 21 22.1.2014-239 6 20-9 20.2.2014 89-6 4-69 20.3.2014 40-17 14-5 1.4.2014 59-22 8-150 41 9 4 35 7.4.2014 60-55 -17-20 14.4.2014 72-18 14 20 24.4.2014 78 0-13 18 8.5.2014 33-33 -40-10 15.5.2014 65 16 28-28 67 32 36 7 20.5.2014 81-3 48 53 3.6.2014 72 0 35 31 16.6.2014 89-5 30 41 3.7.2014 53-2 28 19 17.7.2014 13-60 12 37 26.8.2014 58-23 33 74 100 22-21 24 8.9.2014 70-6 45 46 25.9.2014 45 10 44 39 85 15-260 5 7.10.2014-16 6 46-47 20.10.2014 45 7 50 17 5.11.2014 46 11 34-22 58 21 13 6 18.11.2014 9 28 56 36 4.12.2014 24 6 52 14 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 77
RIKKASUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 25.6.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.564 Rikkajoen va (198 km 2 ) Kunta: Pyhäntä Peruskarttalehti: 3324 05 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: 115 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet johdetaan avovesiaikaan pintavalutuskentälle, josta vedet kulkeutuvat laskuojaa pitkin Kivipuroon ja sieltä edelleen Rikkajokeen. Talvella veden johdetaan laskeutusaltaiden kautta. 78
Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli 25.6.-11.11.2014 keskivirtaama 18,7 l/s keskivaluma 16,3 l/s*km 2 Rikkasuolla virtaama oli vähäinen keskikesällä. Näytteenotto tavoitti yhden syksyn virtaamahuipuista. Rikkasuon Telogin lukemien ja mittapadolta mitattujen lukemien ero vaihteli jonkin verran tarkkailujaksolla. Mittapato Telog Havainto Ero cm cm cm 10.7.2014 8,0 17,0 Skyt 9,0 22.7.2014 7,0 17,5 Skyt 10,5 7.8.2014 7,5 15,8 Skyt 8,3 19.8.2014 13,0 21,2 Skyt 8,2 3.9.2014 14,0 23,3 Skyt 9,3 17.9.2014 8,5 16,6 Skyt 8,1 29.9.2014 15,0 23,4 Skyt 8,4 16.10.2014 13,0 21,0 Skyt 8,0 29.10.2014 36,5 44,4 Skyt 7,9 12.11.2014 65,0 74,6 Skyt 9,6 l/s l/s*km 2 toukokuu kesäkuu heinäkuu 6,7 5,8 elokuu 11,6 10,1 syyskuu 9,0 7,9 lokakuu 40,0 34,8 marraskuu 52,1 45,3 viikot l/s l/s*km2 26 3,7 3,2 27 13,5 11,7 28 3,6 3,2 29 4,7 4,1 30 2,1 1,8 31 12,9 11,3 32 3,3 2,8 33 10,1 8,8 34 9,8 8,5 35 23,1 20,1 36 9,2 8,0 37 5,9 5,1 38 5,4 4,7 39 15,0 13,0 40 9,4 8,2 41 21,4 18,6 42 17,3 15,1 43 34,2 29,8 44 106,3 92,4 45 101,3 88,1 46 196,2 170,6 79
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 26 3,2 164 119 4,4 0,20 27 11,7 597 435 16 0,74 28 3,2 10,1 93 3,0 0,10 29 4,1 13 119 3,9 0,13 30 1,8 9,9 79 2,5 0,05 31 11,3 62 496 16 0,34 32 2,8 7,6 103 3,4 0,08 33 8,8 23 318 11 0,24 34 8,5 14 228 7,4 0,15 35 20,1 33 537 17 0,35 36 8,0 10,4 132 5,0 0,12 37 5,1 6,6 84 3,2 0,07 38 4,7 6,9 77 2,9 0,09 39 13,0 19 214 8,1 0,25 40 8,2 14 113 7,8 3,3 0,02 0,15 0,04 5,0 41 18,6 32 257 18 7,4 0,04 0,34 0,10 11 42 15,1 18 195 30 0,35 43 29,8 36 386 59 0,69 44 92,4 447 1437 319 192 54 4,0 0,56 60 45 88,1 426 1370 304 183 52 3,8 0,53 57 46 170,6 870 2801 398 221 84 5,6 0,37 75 80
Tarkkailukauden viikkojen 26-46 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 26-46 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 33, COD Mn :n osalta 41, kokonaistypen osalta 41 ja kokonaisfosforin osalta 34.. Rikkasuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 26-46 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 25,2 134 457 59 121 38 0,85 0,32 42 tausta 25,2 22 10,9 0,44 netto 113 48 0,41 koko vuosi g/ha*vrk brutto 305 404 50 1,3 tausta 287 41 0,89 netto 21,7 19 9,4 0,38 kg/ha*v brutto 111 147 18 0,46 tausta 6,9 3,4 0,14 netto 105 15 0,32 81
Pintavalutuskentän teho Rikkasuon pintavalutuskenttä toimii hyvin. Kiintoaineen, ammoniumtypen, fosforin ja raudan pitoisuusreduktiot olivat erittäin hyviä ja myös kokonaistypen reduktio oli hyvä. Kemiallinen hapenkulutus väheni hieman kentällä. Kahtena havaintokertana pitoisuudet lisääntyivät kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 49 3 34-57 77 63 47 69 pit.red 1) 54 5 38-6 74 65 53 75 29.4.2014-94 -57-47 -46 13.5.2014 86 5 15 55 27.5.2014 94 23 62 63 100 75 40 75 12.6.2014 96 9 39 76 25.6.2014-293 -54-23 39 10.7.2014 72 6 50 71 22.7.2014 68-6 48 83 7.8.2014 86 19 64 86 19.8.2014 87 16 69 87 3.9.2014 85-6 62 86 17.9.2014 90-6 58 80 29.9.2014 85 24 56 41 100 79 79 80 16.10.2014 86 17 26 73 29.10.2014 87 31 20-4 43 50 13 69 12.11.2014 63 27 23-7 43 42 58 42 25.11.2014 85 0 17-376 98 68 46 79 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 82
RUOKOSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta 14.8.15. Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.586 Talasjoen va (95 km 2 ) Kunta: Sonkajärvi Peruskarttalehti: 3342 06 Valmistelu alkoi: 2011 Tuotanto alkoi: 2012 Kuormittava ala: 53,3 ha Tuotannossa: 50,1 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle, josta vedet kulkeutuvat laskuojaa pitkin Pyöreenjokeen ja siitä edelleen Talasjoen kautta Sukevanjärveen. 83
Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli 14.8.-31.12.2014 keskivirtaama 11,3 l/s keskivaluma 21,3 l/s*km 2 Ruokosuon kuormitustarkkailu ajoittui hyvin muutamiin loppukesän ja syksyn virtaamahuippuihin. Ruokosuon Telogin lukemien ja mittapadolta mitattujen lukemien ero vaihteli jonkin verran tarkkailujaksolla. Mittapato Paineanturi Havainto Ero cm cm cm 14.8.2014 8,5 10,5 Skyt 2,0 27.8.2014 29,0 29,3 Skyt 0,3 9.9.2014 9,0 11,5 Skyt 2,5 24.9.2014 10,0 13,0 Skyt 3,0 9.10.2014 14,0 16,4 Skyt 2,4 23.10.2014 5,0 7,6 Skyt 2,6 19.11.2014 9,0 11,7 Skyt 2,7 3.12.2014 6,0 4,9 Skyt -1,1 l/s l/s*km 2 toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu 5,2 9,7 lokakuu 12,8 24,0 marraskuu 18,4 34,5 joulukuu 2,8 5,2 viikot l/s l/s*km2 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 4,0 7,4 34 17,2 32,3 35 35,8 67,1 36 4,9 9,1 37 2,7 5,0 38 1,8 3,3 39 10,3 19,3 40 6,0 11,3 41 14,8 27,7 42 6,2 11,7 43 9,7 18,2 44 23,3 43,7 45 25,2 47,2 46 38,8 72,9 47 6,1 11,4 48 8,0 15,0 49 2,2 4,2 50 8,0 15,1 51 1,1 2,1 52 0,8 1,4 84
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 7,4 39 399 8,4 0,47 34 32,3 168 1732 36 2,0 35 67,1 481 2725 99 11 7,0 3,4 0,46 122 36 9,1 65 370 13 1,5 0,95 0,46 0,06 17 37 5,0 17 274 6,1 0,26 38 3,3 11 180 4,0 0,17 39 19,3 85 950 20 1,3 40 11,3 50 555 12 0,77 41 27,7 67 622 19 0,89 42 11,7 28 263 8,0 0,37 43 18,2 44 424 13 0,47 44 43,7 1358 981 68 20 9,8 2,9 0,23 128 45 47,2 110 1021 69 1,3 46 72,9 170 1574 107 2,0 47 11,4 27 245 17 0,30 48 15,0 35 323 22 0,40 49 4,2 9,3 79 3,6 0,11 50 15,1 34 287 13 0,40 51 2,1 4,7 40 1,8 0,06 52 1,4 3,2 27 1,2 0,04 85
Tarkkailukauden viikkojen 33-52 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 33-52 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 29, COD Mn :n osalta 41, kokonaistypen osalta 44 ja kokonaisfosforin osalta 32. Ruokosuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 33-52 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 21,3 140 654 27 10,7 5,9 0,90 0,25 89 tausta 21,3 18 9,2 0,37 netto 122 18 0,53 koko vuosi g/ha*vrk brutto 293 718 25 1,2 tausta 274 16 0,88 netto 21,4 19 9,3 0,37 kg/ha*v brutto 107 262 9,3 0,46 tausta 6,8 3,4 0,14 netto 100 5,9 0,32 86
Pintavalutuskentän teho Ruokosuon pintavalutuskentällä kiintoaineen ja ammoniumin pitoisuusreduktiot olivat erittäin hyviä. Myös raudan ja kokonaisravinteiden reduktio oli kohtalaisen hyvä. Fosfaattifosforin pitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus lisääntyivät kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 85-53 27 34 64 44-149 54 pit.red 1) 86-40 40 53 72 46-79 55 15.4.2014 75 18 28 0 47 42-17 41 22.4.2014 85-16 5-30 26 46 10 54 5.5.2014 89-100 -49 61 21.5.2014 93-6 40 76 73 52-380 76 5.6.2014 94-2 56 57 18.6.2014 95-59 20 47 1.7.2014 78-239 -18 18 14.7.2014 8-184 -25 31.7.2014 95-27 39 59 14.8.2014 93-38 43 44 27.8.2014 86 20 70 83 94 55-220 43 9.9.2014 95-54 56 34 24.9.2014 92-200 -45 12 9.10.2014 92-8 67 35 23.10.2014 91-29 51 73 29.10.2014 93 24 55 41 80 70-140 19.11.2014 94-14 0 61 3.12.2014 83-47 38 50 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 87
VILPONSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v. 2014 Vesistöalue: 4.672 Keyritynjoen keskiosan a (512 km 2 ) Kunta: Kuopio Peruskarttalehti: 3334 08 Valmistelu alkoi: 2011 Tuotanto alkoi: 2013 Kuormittava ala: 79,9 ha Tuotannossa: 0 ha (suo valmistelussa) Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet menevät laskuojaa myöden Saunapuroon ja sieltä edelleen Keyritynjokeen, Karinjokeen ja Ala- Siikajärveen. 88
Virtaama mittapadolla Mittausjakso: 1.1.-31.12.14 keskivirtaama 15,3 l/s keskivaluma 18,2 l/s*km 2 Näytteenotto tavoitti melko hyvin erilaisia virtaamatilanteita. Ero kenttämittausten ja paineanturin välillä oli pääosin melko muuttumaton havaintokertojen välillä. Anturin asennusta siirrettiin heinäkuun alkupuolella. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm 25.2.2014 17,0 17,3 Skyt 0,3 20.3.2014 7,5 6,1 Skyt -1,4 3.4.2014 10,5 10,6 Skyt 0,1 10.4.2014 7,5 7,8 Skyt 0,3 16.4.2014 20,0 21,6 Skyt 1,6 22.4.2014 16,0 16,4 Skyt 0,4 8.5.2014 8,5 8,9 Skyt 0,4 14.5.2014 27,0 28,0 Skyt 1,0 21.5.2014 13,0 13,3 Skyt 0,3 4.6.2014 16,0 16,1 Skyt 0,1 17.6.2014 9,0 9,4 Skyt 0,4 2.7.2014 19,0 19,6 Skyt 0,6 15.7.2014 6,0 16,0 Skyt 10,0 30.7.2014 12,0 21,1 Skyt 9,1 13.8.2014 13,0 22,4 Skyt 9,4 25.8.2014 18,5 27,5 Skyt 9,0 11.9.2014 9,5 18,9 Skyt 9,4 22.9.2014 12,5 20,6 Skyt 8,1 8.10.2014 10,5 20,0 Skyt 9,5 23.10.2014 8,0 17,3 Skyt 9,3 3.11.2014 23,0 32,2 Skyt 9,2 17.11.2014 13,0 22,8 Skyt 9,8 1.12.2014 12,0 21,2 Skyt 9,2 l/s l/s*km 2 Tammikuu 12,4 14,7 Helmikuu 4,7 5,6 Maaliskuu 25,0 29,7 Huhtikuu 21,2 25,2 Toukokuu 20,5 24,5 Kesäkuu 7,6 9,0 Heinäkuu 6,0 7,2 Elokuu 13,9 16,5 Syyskuu 10,9 13,0 Lokakuu 23,6 28,1 Marraskuu 24,3 28,9 Joulukuu 10,3 12,2 89 viikot l/s l/s*km 2 1 55,7 66,3 2 15,0 17,9 3 5,3 6,4 4 1,4 1,7 5 0,7 0,9 6 0,6 0,7 7 1,1 1,3 8 1,9 2,3 9 18,4 21,9 10 15,4 18,3 11 66,5 79,2 12 5,1 6,1 13 18,5 22,0 14 9,6 11,5 15 25,0 29,8 16 41,6 49,5 17 13,4 15,9 18 6,6 7,8 19 5,5 6,6 20 49,0 58,3 21 10,7 12,7 22 26,4 31,5 23 13,8 16,4 24 5,6 6,7 25 5,3 6,3 26 3,2 3,8 27 12,8 15,3 28 3,9 4,7 29 3,1 3,6 30 2,3 2,8 31 9,5 11,3 32 3,4 4,0 33 7,1 8,5 34 21,6 25,8 35 24,8 29,5 36 9,4 11,2 37 5,9 7,1 38 5,7 6,8 39 20,0 23,8 40 14,8 17,6 41 22,3 26,6 42 16,6 19,8 43 9,2 11,0 44 54,9 65,4 45 41,5 49,4 46 36,2 43,1 47 9,3 11,1 48 9,6 11,4 49 7,3 8,7 50 20,8 24,7 51 9,2 11,0 52 6,0 7,1
Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 66,3 201 4929 206 3,8 2 17,9 54 1330 56 1,0 3 6,4 19 473 20 0,37 4 1,7 5,0 123 5,2 0,10 5 0,9 1,6 36 1,8 0,03 0,01 2,5 6 0,7 1,2 27 1,3 0,02 0,01 1,9 7 1,3 2,4 53 2,6 0,21 1,2 0,04 0,01 3,7 8 2,3 4,2 94 4,6 0,38 2,2 0,07 0,02 6,6 9 21,9 40 888 43 3,6 21 0,62 0,17 62 10 18,3 33 743 36 3,0 17 0,52 0,14 52 11 79,2 144 3215 157 13 75 2,3 0,62 226 12 6,1 2,6 201 6,3 0,15 13 22,0 9,5 724 23 0,53 14 11,5 5,0 327 15 0,26 7,5 0,22 0,08 14 15 29,8 82 848 39 0,44 22 0,64 0,18 41 16 49,5 128 1284 81 2,6 36 1,5 0,11 39 17 15,9 52 358 22 0,61 9,9 0,45 0,03 21 18 7,8 26 176 11 0,30 4,9 0,22 0,02 10 19 6,6 11 222 9,1 0,14 20 58,3 181 1764 76 5,0 28 1,7 0,13 81 21 12,7 20 705 26 0,39 22 31,5 49 1741 65 0,95 23 16,4 23 824 31 0,65 11 0,43 0,04 28 24 6,7 9,3 337 13 0,27 4,6 0,17 0,01 12 25 6,3 15 354 12 0,23 26 3,8 9,1 211 7,1 0,14 27 15,3 92 607 21 0,42 1,5 0,70 0,03 30 28 4,7 28 185 6,4 0,13 0,44 0,21 0,01 9,3 29 3,6 54 274 9,4 0,27 30 2,8 41 210 7,2 0,21 31 11,3 137 783 26 0,67 32 4,0 49 280 9,4 0,24 33 8,5 41 506 16 0,36 34 25,8 125 1536 49 1,1 35 29,5 46 1809 56 1,0 20 0,69 0,06 59 36 11,2 17 688 21 0,40 7,6 0,26 0,02 22 37 7,1 17 495 14 0,16 38 6,8 16 474 13 0,15 39 23,8 43 1234 37 0,47 40 17,6 32 912 27 0,35 41 26,6 53 1424 55 0,44 42 19,8 39 1060 41 0,32 43 11,0 18 691 35 0,24 44 65,4 107 4125 209 1,4 45 49,4 60 2476 171 37 90 1,3 0,11 90 46 43,1 52 2162 149 32 78 1,2 0,09 78 47 11,1 12 573 38 0,22 48 11,4 13 591 39 0,23 49 8,7 8,3 376 25 0,14 50 24,7 23 1068 70 0,41 51 11,0 10,4 474 31 0,18 52 7,1 6,7 306 20 0,12 90
Tarkkailukauden viikkojen 18-43 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Vilponsuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe touko-lokakuu l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 16,5 48 875 34 1,0 9,7 0,47 0,04 31 tausta 16,5 14 7,1 0,28 netto 34 26 0,18 koko vuosi g/ha*vrk brutto 18,5 44 910 42 0,55 tausta 16 8,0 0,32 netto 28 34 0,23 kg/ha*v brutto 16 332 15 0,20 tausta 5,8 2,9 0,12 netto 10 12 0,09 91
Pintavalutuskentän teho Vilponsuon pintavalutuskenttä vähensi vuoden 2014 havaintokerroilla tehokkaasti kiintoainetta ja kohtalaisesti mitattuja typen ja fosforin yhdisteitä sekä rautaa. Veden kemiallinen hapenkulutus nousi kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo 72-38 19 32 33 17-12 31 pit.red 1) 72-15 24 21 41 24 18 46 30.1.2014 78-115 -71-49 25.2.2014 54-562 -92 59-100 -230-260 -94 20.3.2014 88-46 29 24 3.4.2014 92-27 35 49 46 39 50 80 10.4.2014 62-10 25 65 34 32 36 70 16.4.2014 58 9 21 16 31 36 0 46 22.4.2014 53 4 27 17 35 30 0 48 8.5.2014 86-22 24 26 14.5.2014 74 36 46 10 58 40 0 11 21.5.2014 85-2 27 36 4.6.2014 87 2 31 26 51 41 0 52 17.6.2014 90-48 19 31 2.7.2014 63-2 27 32 87 7 0 48 15.7.2014 61-45 14 11 30.7.2014 67-8 40 31 13.8.2014 72-11 45 28 25.8.2014 67 22 56 84 73 36 0 38 11.9.2014 78-23 36 37 22.9.2014 78-28 33 28 8.10.2014 63 10 44 37 23.10.2014 63-14 23 31 3.11.2014 62-4 2-34 13 18 58 9 17.11.2014 71-9 9 41 1.12.2014 73-11 13 39 + = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 92
Koko vuoden kuormitus (brutto, kg/v) tarkkailuohjelmaan kuuluneilla soilla 2014 Päästötarkkailuun kuuluvilla kahdeksalla tuotanotalueella kuormitus laskettiin omalla aineistolla lukuun ottamatta Tiirinsuota. Tiirinsuolla vesienkäsittely muuttui vuoden 2014 aikana laskeutusaltaasta kasvillisuuskentäksi, minkä takia virtaamamittaussarjat jäivät lyhyeksi. Koska Tiirinsuon ominaiskuormitus on ollut samaa tasoa kuin laskeutusaltaan varassa olevalla Konttimäenalussuolla, laskettiin Tiirinsuon kuormitus Konttimäenalussuon ominaiskuormituksilla huomioiden loppuvuodesta uudella kasvillisuuskentällä toteutuneet pitoisuusreduktiot. Kuormituslaskenta perustui omaan vedenlaatuaineistoon myös 12 muulla tuotantoalueella, jotka olivat intensiivisessä tarkkailussa vuonna 2014 (Aittosuo, Ahmonsuo, Heikinsuo, Iso-Riistasuo, Kaikonsuo (PVK3), Koivusuo, Korholansuo, Oittilansuo, Pappilansuo, Rahkasuo, Rikkasuo ja Vilponsuo). Neljällä tuotantoalueella virtaamamittaus oli ympärivuotista, muilla asemilla vain osavuotista, joten kuormituslaskennassa hyödynnettiin ympärivuotisten asemien eri viikkojen kuormitusosuuksia koko vuoden kuormituksesta edellä esitettyjen laskentaperiaatteiden mukaisesti. Niillä tuotantoalueilla, joilla oli tehon tarkkailu, mutta joilta ei voitu laskea kuormituksia puutteellisten virtaamatietojen takia, kuormituksen laskennassa käytettiin hyväksi pintavalutuskentällä todettuja pitoisuusreduktioita (ks luku 4). Reduktiot huomioitiin laskeutusaltaallisten soiden ominaiskuormista sen jakson osalta, jolloin pintavalutus oli käynnissä (koko vuosi/tuotannonaikainen). Muilla tuotantoalueilla kuormitukset on laskettu kuormitustarkkailusoiden ominaiskuormitusten keskiarvon avulla siten, että laskeutusaltaallisten tuotantosoiden kuormituslaskennassa on käytetty paitsi laskeutusaltaallisia kuormitusasemia myös pintavalutuskentällisten kuormitusasemien tulevan veden kuormitusarvioita. Laskeutusaltaallisten kuormituslaskennassa on käytetty Pohjois-Savon virallisia asemia Kevatussuota, Konnunsuota (PVK1), Kuivastensuota, Kurkisuota ja Multaharjunsuota. Laskeutusaltaallisten kuormituslaskentaan ei käytetty Konttimäenalussuota, Tiirinsuota, eikä Ruokosuota. Konttimäenalussuolla kuormitus on ollut poikkeuksellisen suurta suuren mineraaliaineksen takia, minkä johdosta sen kuormitusta on käytetty vain omalla kohdalla ja Tiirinsuon kuormituksen arvioinnissa. Tiirinsuolta ei ollut virtaamadataa ja myös Ruokosuon osalta virtaama-aikasarja oli liian lyhyt. Pohjois-Savosta laskeutusaltaiden kuormituslaskennassa oli lisäksi ympärivuotisessa tarkkailussa olleet Ahmonsuo, Aittosuo, Heikinsuo, Kaikonsuo (PVK3), Koivusuo, Korholansuo, Oittilansuo, Pappilansuo, Rikkasuo ja Vilponsuo. Koska mitattua kuormitusdataa on jo usealta asemalta Pohjois-Savon puolelta, vuonna 2014 ei käytetty kuormituslaskennassa enää Pohjois-Karjalan kuormitustuloksia, kuten aiempina vuosina. Pintavalutuskenttien ominaiskuorma laskennassa käytettiin Pohjois-Savosta virallisista kuormitusasemista Kevatussuota, Konnunsuota (PVK1), Kuivastensuota sekä Multaharjunsuota. Pintavalutuskentällisten soiden kuormituslaskennassa käytettiin lisäksi em. intensiivisessä tarkkailussa olleita tuotantoalueita lukuun ottamatta Pappilansuota, jossa kuivatusvesiä alettiin käsitellä kemiallisesti vuonna 2014. 93
Kiintoaine Kok.N Kok.P COD Mn Tuotantoalue ha kg/v kg/v kg/v kg/v Ahmonsuo 85 5538 1167 17 11154 Aitosuo 25 2971 351 11 5119 Aittosuo KE 45 3554 549 17 9215 Aittosuo Vapo 67,4 1848 815 18 14552 Akkosuo 40,3 1503 414 12 9421 Alussuo 8,1 302 83 2 1857 Eteläsuo/Erkki Kärkkäinen 14 1664 197 6,1 2867 Hanhisuo 9,9 1177 139 4 2027 Heikinsuo 38,6 4279 675 19 10860 Heinsuo 24,5 2912 344 11 5017 Heinäsuo/Heinäsuon Turve Oy 132 9339 1642 81 37447 Heinäsuo/Vapo 76,7 2448 1086 36 26072 Hirsisuo 61,3 21714 1480 47 38428 Hukkaviiidansuo 27,5 2980 404 13 6582 Härkäsuo 61 6015 834 29 12849 Ilkonsuo 27,7 3002 407 13 6630 Isoneva 119 6239 1594 40 34211 Iso-Riistasuo 35,8 1435 326 7 9854 Jalkalansuo 33 3576 485 16 7899 Kaija, Iso-Pajunen 39 361 175 5 4624 Kaija, Kaija 39 1358 211 6 5044 Kaijansuo 42,1 5004 592 18 8621 Kaikonsuo 205,5 9491 1467 45 33377 Kevatussuo 85,2 1344 658 28 14943 Kiertosuo 132,2 8194 1549 42 35867 Kiukoonsuo-Veteläsuo 45 5167 642 23 10492 Kohisevansuo 32,2 3827 453 14 6594 Koivusuo 45,3 583 324 12 7766 Kokkosuo 30,9 3673 434 14 6327 Konnun Turve 50 2910 565 11,8 13308 Konnunsuo 262,5 8400 1854 68 33721 Konttimäki 68 45122 1007 55 14697 Korholansuo 40,6 1746 437 18 15203 Kortesuo/Elinkeinoyhtymä Tikkanen 19 2258 267 8,3 3891 Kuivastensuo 71,5 3035 462 13 13479 Kukkosuo 128 12091 1759 48 26211 Kulvesuo 160,5 19076 2256 70 32866 Kuohunsuo 20 746 205 6 4586 Kurkisuo 84,9 10276 659 27 17785 Laidinsuo 36 4279 506 16 7372 Lamminneva 64,5 7666 907 28 13208 Lantonsuo 114 6514 1167 29 29145 Lappamäensuo 23,7 2219 434 10 10146 Letkunsuo 31 3684 436 14 6348 Lietesuo/Asko Karhunen 32 3023 440 12,0 5769 94
Liittosuo 71 1154 793 55 23622 Lotakonsuo 40,2 4778 565 18 8232 Lummesuo/Eero Heikkinen 10 1189 141 4,4 2048 Lummesuo 36,2 4302 509 16 7413 Matosuo 9 336 92 3 2063 Multaharjunsuo 48,1 1264 661 16 14688 Nuutilansuo 33,3 3958 468 15 6819 Oittilansuo 41 561 286 12 11764 Pahkasuo/Esko Kämäräinen 10 1189 141 4,4 2048 Pahkasuo/Juha Remes 10 1189 141 4,4 2048 Palosuo 46 5467 647 20 9419 Pappilansuo 49,8 8452 470 12 4535 Pattosuo 18,6 2211 261 8 3809 Peräsuo 4.575 77,6 9223 1091 34 15890 Pieni-Jokisuo 23,6 833 234 5 5208 Pihkasuo 56 2089 575 16 12839 Pihlajasuo 129,5 8917 1469 44 32310 Pihlajasuo/Imuturve 29 3447 408 13 5938 Pillisuo 59 2556 705 14 11404 Pilvisuo 32,8 3898 461 14 6717 Pitkälehdonsuo 98 3655 1006 29 22909 Pitkäsuo 24,1 1328 198 6 4885 Pohjoissuo 28 3328 394 12 5734 Poukamansuo/Mika Tapaninen 30 3566 422 13,1 6143 Päsmärinsuo 117 1998 1177 62 34182 Rahkasuo 41,2 985 192 4 3869 Rastunsuo 14.712 109,5 11099 1450 45 23106 Rastunsuo 14.713 5,7 682 81 3 1174 Rastunsuo 14.717 22,1 2621 310 10 4516 Rikkasuo 115 12819 2098 53 16949 Ruokosuo 53,3 5691 493 24 13976 Ruuskansuo 64 7607 900 28 13105 Rytisuo 45,8 1960 657 20 14443 Soidinsuo 45,4 5396 638 20 9297 Suojärvensuo 93 3469 954 27 21740 Tammasuo 85 9038 1143 35 17377 Teerisuo 23 1440 344 8 6913 Tiirinsuo 53,4 31606 727 41 10765 Turvesuo 24,8 2948 349 11 5078 Valkeissuo 27,1 3221 381 12 5549 Vehkasuo 53,9 3927 701 20 12801 Vesalansuo/T:mi Timo Niiranen 17 2020 239 7,4 3481 Viitaselänsuo 30,1 3577 423 13 6164 Vilponsuo 79,9 1274 1217 16 26529 95
Koko vuoden 2014 tuotantosoilta tuleva bruttokuormitus (kg) eri valuma-alueilla Valumaalue Pinta-ala ha Kiintoaine kg Kok.N kg Kok.P kg COD Mn kg 14.712 109,5 11099 1450 45 23106 14.713 5,7 682 81 3 1174 14.717 86,8 10311 1220 38 17765 14.721 48,1 1264 661 16 14688 14.728 160 6800 1880 51 45975 14.729 32 3023 440 12,0 5769 14.731 31 3684 436 14 6348 14.732 53,9 3927 701 20 12801 14.734 122,4 34408 1485 63 28677 14.735 67,4 1848 815 18 14552 14.736 52,7 5973 759 24 11750 14.738 46,2 5491 650 20 9460 14.743 150,8 10405 1810 50 39676 14.746 175 10757 1809 50 35375 14.747 36 4279 506 16 7372 14.748 126,2 10385 1514 43 28366 14.771 93 3469 954 27 21740 14.782 33,3 3958 468 15 6819 4.265 84,9 10276 659 27 17785 4.267 30,1 3577 423 13 6164 4.286 40,6 1746 437 18 15203 4.523 30 3566 422 13,1 6143 4.535 132 9339 1642 81 37447 4.541 232 15693 2684 84 45044 4.557 20 2377 281 8,7 4095 4.562 64 7607 900 28 13105 4.563 17 2020 239 7,4 3481 4.564 577 37333 6591 178 88339 4.565 188,5 8451 2453 109 58049 4.572 89 9343 1228 41 18582 4.573 204,8 14377 2410 70 45154 4.574 205,5 9491 1467 45 33377 4.575 100,6 10663 1435 42 22803 4.584 32,2 3827 453 14 6594 4.585 229,3 20779 2872 88 52746 4.586 188,5 37184 2642 90 61823 4.595 114 6514 1167 29 29145 4.614 107 45483 1182 60 19321 4.615 39 1358 211 6 5044 4.634 27,5 2980 404 13 6582 4.642 126 2334 1270 64 36245 4.643 60,9 4946 750 23 13159 4.648 160,5 19076 2256 70 32866 4.649 101,8 4048 1232 36 27282 4.663 38,6 4279 675 19 10860 4.671 41,2 985 192 4 3869 4.672 79,9 1274 1217 16 26529 4.678 40,3 1503 414 12 9421 4.682 118 12614 1628 51 25276 Yhteensä 4951 446806 59472 1884 1112948 96
4. PINTAVALUTUSKENTTIEN TEHON TARKKAILU 2014 Tässä kappaleessa on laskettu vesiensuojelujärjestelmän teho () eri ainepitoisuuksien vähentämisessä vuonna 2014 tehon tarkkailussa olleille tuotantoalueille. Mikäli teho on merkkinen, on ainepitoisuus noussut vesienkäsittelyjärjestelmässä ja mikäli teho on +-merkkinen, on ainepitoisuus vähentynyt. Taulukon lopussa on tehon kaikkien havaintokertojen keskiarvo (= havainto ka) sekä kaikkien havaintokertojen tulevan ja lähtevän veden pitoisuuskeskiarvosta laskettu ainepitoisuuden muutos (= pitoisuus ka). Heinäsuo Vapo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 23.1.2014 38-40 46 18 18.3.2014-604 11-31 -36 2.4.2014 60-9 6 30 10.4.2014 75-20 21 37 15.4.2014 85 26 29 15 31 54-10 49 23.4.2014 79 8-8 -242 59 22 13 25 28.4.2014 76-9 6 21 15.5.2014 85 9 14-33 98 35 0 40 26.5.2014 97-4 47 96 89 67-56 11.6.2014 41-34 6-18 26.6.2014 82-3 25 32 8.7.2014 74 2 40 42 23.7.2014 73-5 41 33 6.8.2014 68-31 31 33 21.8.2014 0-36 19-27 4.9.2014 80-29 45 95 99 35-47 25 16.9.2014 10-130 -7-33 30.9.2014 70-31 45 0 14.10.2014 59-19 18-17 86 2 18 37 27.10.2014 98 65 63 56 60 87-63 91 13.11.2014 47 0 14 7 18 21 18 19 24.11.2014 87-8 0 37 havainto ka 35-13 21-3 68 22-16 41 pitoisuus ka 87-7 29 25 65 36-11 60 97
Härkäsuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 21.8.2014 68 27 27 34 3.9.2014-31 -10 12-32 16.9.2014 70 8 25 20 30.9.2014 95-26 29 65 14.10.2014 75 0 33 8 27.10.2014 91 5 47 69 64 70 0 86 13.11.2014 0 23 30 33 73-1 38-17 24.11.2014 66 26 36 29 9.12.2014 52-45 -14 22 havainto ka 54 7 30 51 68 24 19 35 pitoisuus ka 79 3 27 53 70 36 29 68 Isoneva PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 22.1.2014-94 -29 43 70 20.2.2014 78 4 38 55 27.3.2014 74-20 32-390 36 44 42 54 1.4.2014 65-19 11-456 31 39 26 48 7.4.2014 65-23 15 34 14.4.2014 56-4 16-490 36 33 21 34 24.4.2014 62 3 11-829 37 40 29 52 8.5.2014 86-9 19 68 15.5.2014 57 24 35-76 64 22-140 -64 20.5.2014 70 3 33 14 47 42 0-27 3.6.2014 80-13 13-97 38 51 54 16.6.2014 77-31 9 31 3.7.2014 60 19 47 49 78 28-36 22 17.7.2014 30-32 20 14 28.7.2014 58-22 15 48 11.8.2014 50-16 -12 23 26.8.2014 65 10 39 35 64 0-21 -13 8.9.2014 37-83 -27 12 25.9.2014 12 21 55 30 78-37 -58-73 7.10.2014 78-26 10 57 20.10.2014 40 11 31-124 62 13-4 -5 5.11.2014 40 15 31-90 59 33 0 8 18.11.2014 73 0 0 54 4.12.2014 69 0 19 51 havainto ka 54-9 21-202 53 34-7 3 pitoisuus ka 61-7 24-79 57 38 17 23 98
Kaikonsuo kosteikko 1 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 14.1.2014 60-112 7 77 25.2.2014 16-91 21 31-29 -41 9-32 17.3.2014 95 17 41 93 2.4.2014 62 0 31 84 51 63 60 55 10.4.2014 18-13 34 65 15.4.2014 81 47 45 55 47 53-106 55 23.4.2014 75 26 31 63 58 50 66 59 28.4.2014 71-5 28 62 15.5.2014-22 -31 27-23 90 51 84 70 26.5.2014 61-79 -23 71 65 48 49 38 11.6.2014-53 -81 7 57 26.6.2014 70-44 42 76 8.7.2014-22 -110 13 62 23.7.2014 32-90 22 64 6.8.2014-13 -77 0 65 21.8.2014 45-75 9 71 3.9.2014 40-67 21 60 16.9.2014 52-71 24 78 30.9.2014 85-40 42 77 14.10.2014 47 42 65 94 86 71 86 78 27.10.2014 58 41 50 72 56 38 47 55 13.11.2014-124 -12 46 63 92 10 54 22 24.11.2014 75-5 54 83 9.12.2014 51 0 40 71 74 50 56 74 havainto ka 36-35 28 58 59 58 40 48 pitoisuus ka 51 0 40 71 74 50 56 74 99
Kaikonsuo kosteikko 2 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 14.1.2014 86 48 72 76 25.2.2014-36 -67-25 33-81 -112-59 -62 17.3.2014 54 7 21 21 2.4.2014 77-29 48 67 10.4.2014 76 12 61 66 15.4.2014 76 53 42 64 52 46-180 45 23.4.2014 29 17 17 80 94 20 43 17 28.4.2014 43 3 6-4 15.5.2014 45 24 40 91 99 24 45 21 26.5.2014 49 11 15 86 98 37 89 31 11.6.2014 67-18 8 64 26.6.2014 77-97 -21 63 8.7.2014 22-86 -40 29 23.7.2014 62-55 -21 31 6.8.2014 31-16 14 49 21.8.2014 82-2 26 70 3.9.2014 31 14 29-4 16.9.2014 89-153 28 85 30.9.2014 94 4 60 84 14.10.2014 30 19 44 42 27.10.2014 46 23 66 79 78 18 32 21 13.11.2014-6 11 29 32 60-20 -50-129 24.11.2014-208 5 0 45 9.12.2014-39 -9 38-97 havainto ka 36-12 23 66 57 29-11 -8 pitoisuus ka 69-5 29 63 45 49 18 17 100
Kiertosuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 9.4.2014 78-206 14 89 51-3 -29-28 15.4.2014 24 0 0-10 23 9-140 10 23.4.2014 91-71 11 32 28.4.2014 93-43 65 60 12.5.2014 0-27 0-15 26.5.2014 56-4 34 35 83 38 0 39 9.6.2014 89-38 33 60 24.6.2014 78-5 39 36 10.7.2014 77-70 40 13 21.7.2014 46-94 12 6 4.8.2014-123 37-9 9 18.8.2014 68-71 0 19 2.9.2014 56-55 32 28 15.9.2014 78-127 -7 12 30.9.2014 86-86 15 50 13.10.2014 67-32 26 10 70 33 13 44 28.10.2014 71-82 30 71 73 33 0 41 11.11.2014 74 29 27 0 38 56-29 59 25.11.2014 59-36 32 21 havainto ka 55-57 20 39 60 25-31 21 pitoisuus ka 67-38 22 24 56 31-18 37 Lantonsuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 8.5.2014 97-68 32-347 98 81 72 89 14.5.2014 87 22 28 21 92 69-8 50 21.5.2014 88 10 57 21 86 61 32 52 4.6.2014 82 7 31-124 99 23 0 61 17.6.2014 96-84 -1 73 30.6.2014 73-59 31 65 15.7.2014 77-100 0 58 30.7.2014 87-60 11 68 13.8.2014 41-36 31 73 25.8.2014 72-45 45 53 22.9.2014 97-40 70 88 8.10.2014 93 11 55 70 21.10.2014 97-79 52 78 4.11.2014 86-8 41-11 91 62 55 66 19.11.2014 99-123 49 90 havainto ka 85-44 35-88 93 67 30 63 pitoisuus ka 88-35 40-20 93 70 27 72 101
Konnunsuo PVK2 uusi purku Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 23.1.2014 77-6 59 68 26.2.2014 95 15 18 14 30 63 30 32 31.3.2014 81 32 36 15 61 57 35 9.4.2014 88 10 20-22 58 35 19 36 14.4.2014 96 41 53 50 69 70-8 51 24.4.2014 86 15 11-71 84 39-7 26 29.4.2014 83 9 38-312 91 47 33 56 13.5.2014 75 21 19-256 89 42 26 46 27.5.2014 95 19 33 21 90 74 8 68 12.6.2014 82 4 42-72 95 58 35 58 25.6.2014 42 5 22 37 10.7.2014 8 8 23 41 7.8.2014 69 23 25 52 19.8.2014 33 14 29 35 3.9.2014 68-6 35 55 17.9.2014 77 5 32 64 29.9.2014 79 0 35 4 90 54 48 62 16.10.2014 73 6 35 60 29.10.2014 99 91 81 48 84 91-220 90 12.11.2014 86 31 0-76 36 59 55 58 25.11.2014 90 12 38 56 10.12.2014 96 13 38-141 90 71 45 76 havainto ka 72 12 32-63 76 53 22 48 pitoisuus ka 92 36 45 2 81 63 27 59 102
Konnunsuo PVK2 vanha purku mittapadon kautta Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 23.1.2014 81-47 55 54 26.2.2014 96-20 36 41 96 65 39 37 31.3.2014 98 32 47 29 75 71 32 9.4.2014 93 5 39 32 77 45 23 14.4.2014 97 44 13 56 85 76 12 24.4.2014 96 19 27 61 92 61 33 29.4.2014 89-9 58 75 97 61 37 74 13.5.2014 75 4 43 62 94 11 26 68 27.5.2014 99 19 57 90 98 88 46 86 12.6.2014 78-25 52 83 91 33-12 58 25.6.2014 11-29 9-18 10.7.2014-67 -32-8 7 22.7.2014 6-3 26 61 7.8.2014-76 -13 0 43 19.8.2014-293 -9-8 -15 3.9.2014 44-150 17-9 17.9.2014 39-79 9 0 29.9.2014 86-121 48 97 99 53 45 73 16.10.2014 78-112 59 49 29.10.2014 100 89 87 70 99 94 0 92 12.11.2014 96 41 9-52 97 73 73 79 25.11.2014 89-47 63 56 10.12.2014 98-60 63 87 99 78 55 85 havainto ka 48-22 35 56 92 45 32 72 pitoisuus ka 88 10 46 57 94 52 33 68 103
Kurkisuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 3.1.2014-4 3 0 0 4 0 4-7 10.1.2014 7 0 0 0 3 3 9 0 22.1.2014 14 7 6 10 20.2.2014 52-9 -5 11-9 13 10 8 27.3.2014-13 -7 9 0-3 -11 0-41 1.4.2014 13 4 0-9 -6 3 0-18 7.4.2014-127 6-18 2-43 -40-13 -30 14.4.2014-559 -82-95 -23-875 -119-67 -221 24.4.2014 32-7 5-13 -76 21-33 -68 8.5.2014-11 9 14 20-36 15.5.2014-50 -8 5-7 -10-4 -5-39 20.5.2014 54 4 24-13 0 65 0 0 3.6.2014 37 17 38-25 -5 64-140 12 16.6.2014 39-29 9 21 8 3.7.2014 62-27 8 38-94 17.7.2014 19 15 14 15 20 28.7.2014 69 10 6 41-5 11.8.2014-63 -8-4 23-46 26.8.2014 62-9 0 25 4 5-180 -113 28.8.2014 0 13 23 45 37 27 30-29 8.9.2014 69 34 31 46 73 25.9.2014-169 -65-5 54 7-21 0 7.10.2014 38 11 5 15 20.10.2014 87-22 9-39 6 49 17 41 5.11.2014 1-10 -5 8 40 18.11.2014-150 11 0-9 2-2 33 46 4.12.2014-131 13 5-14 0-7 5 47 havainto ka -23-5 3-1 -57 10-19 -19 pitoisuus ka 18 0 7 9-8 20 1-11 104
Lappamäensuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 9.6.2014 54-117 -32-7 24.6.2014 67-300 -100 35 10.7.2014 47-275 -122-35 21.7.2014 64-442 -171 0 4.8.2014-31 -515-238 -72 18.8.2014 37-543 -168-63 1.9.2014 52-305 -74-56 15.9.2014 83-355 -65 31 30.9.2014 30-88 -22 20 13.10.2014 72-27 26 56 28.10.2014 21-59 -11-13 11.11.2014 48 16 16 1 13 23-18 20 25.11.2014 14-11 -4 6 8.12.2014 63-25 -4-9 havainto ka 44-217 -69 1 13-6 -18 20 pitoisuus ka 48-212 -62 1 13 1-18 20 Leppisuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 7.8.2014 77-90 -20-49 19.8.2014 74-73 -4 9 3.9.2014 38-29 15 67 86 29 40 44 17.9.2014 95-38 21 35 90 77 44 60 29.9.2014 84-25 25 42 16.10.2014 74-22 8 35 28.10.2014 69 6 10-46 24 33 36 38 12.11.2014 48 5 10-31 14 37 48 19 25.11.2014 32-38 -14-224 -8 30 28 35 10.12.2014 35-17 -10 33 havainto ka 63-32 4-40 41 28 39 39 pitoisuus ka 81-36 4-31 35 32 38 43 105
Liittosuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 26.2.2014 99 39 32-9 60 28-600 98 18.3.2014 78-58 -5-56 2.4.2014 80-106 0-59 10.4.2014 83-16 0 13 15.4.2014 91 33 16-20 7 49-33 54 23.4.2014 86-41 -14 9 28.4.2014 78-62 -13 0 15.5.2014 95-4 32 25 26.5.2014 98 13 56 59 73 60-180 85 11.6.2014 78-40 42-37 26.6.2014 68-45 42-67 8.7.2014 51-56 -3-150 23.7.2014 85-52 40-46 6.8.2014 80-54 50-46 21.8.2014 68-53 53-14 3.9.2014 78-28 55 20 16.9.2014 57-47 58 7 30.9.2014 70-12 62 21 14.10.2014 95 33 58-7 84 55-9 72 27.10.2014 64 18 41 35 51 6-420 46 13.11.2014 82 14 50 0 87 35-78 58 24.11.2014 90-4 18 42 havainto ka 80-29 30 6 56-10 -206 77 pitoisuus ka 88-24 36 16 64 3-208 79 106
Pappilansuo kemiallinen käsittely (alkoi toukokuussa 2014) Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 11.3.2014-1244 -1140-294 -104 50-1050 -220-158 22.4.2014 53 21-10 -46-233 36-140 12 21.5.2014 93 92 41-146 -112 89 42 5.6.2014 89 88 53 79 1.7.2014-112 44 27 47 14.7.2014 76 92 49 90 31.7.2014-37 35 22 19 14.8.2014-200 39 33 53 27.8.2014 59 76 26-8 0 84 58-195 9.9.2014 66 81 0 82 24.9.2014-42 25 9 35 9.10.2014 71 83 58 85 23.10.2014 56 75 11 82 29.10.2014 32 70 25-1 -4 87 0-400 19.11.2014 82 80 13-77 3 83 43 8 3.12.2014 91 82 19 87 havainto ka 23 69 28-58 -28 72 36-196 pitoisuus ka 40 67 28-16 -11 67 42-46 Vapo Oy:n Sonkajärven Pihlajasuon kasvillisuuskentältä kuivatusvedet johdetaan eteenpäin kahden mittapatokaivon kautta. Pihlajasuo /1 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 15.4.2014 94 19 34 5 57 54-17 56 22.4.2014 65 9 10-47 49 3 14 29 7.5.2014 80-10 -8-242 98 32 33 74 22.5.2014 76-9 2-87 0 24-57 52 5.6.2014 72-6 13 32 94 28 58 52 18.6.2014 13-86 -64 15 14.7.2014-1222 -157-162 vähäinen virtaama -25 28.8.2014 70 6 46 73 99 21 0 25 9.9.2014 55-33 29 77 99 27 38 50 24.9.2014 69-33 67 92 99 26 25 56 9.10.2014 18-7 16 19 96 0 25 39 23.10.2014 76-10 37 37 29.10.2014 45-23 7-22 54 3 0 7 19.11.2014 88-9 18 15 3.12.2014 89 5 32 39 havainto ka -45-27 2-9 77 20 13 48 pitoisuus ka -6-23 11 45 88 23 26 55 107
Pihlajasuo /2 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 15.4.2014 91 15 38 15 72 54-17 59 22.4.2014 53 13 21 0 53 13 14 29 7.5.2014 81-14 10-53 98 32 25 65 22.5.2014 80-9 16 33 0 35-43 57 5.6.2014 72-3 28 65 94 42 17 61 18.6.2014 90-67 -15 41 1.7.2014 52-43 0 34 14.7.2014-32 -96 0 11 31.7.2014-35 -63 0-25 14.8.2014 65-140 -7-33 28.8.2014 39 0 41 60 93 13-100 19 9.9.2014 23-92 8 59 99-15 31 43 24.9.2014 63-106 56 94 94-24 -8 37 9.10.2014 97-7 26 43 99 20 33 52 23.10.2014 78-43 40 26 29.10.2014 60-5 27 0 81 13-140 3 19.11.2014 88-17 31 26 3.12.2014 61-30 37 21 havainto ka 48-42 12 26 73 17-10 47 pitoisuus ka 52-42 22 59 90 10 1 43 108
Pillisuo kosteikko 1 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 27.2.2014 64 31 0-45 -5 36 50 29 24.3.2014 93 47 28 77 3.4.2014 88 50 48 79 8.4.2014 91 36 44 80 16.4.2014 74 29 19 41 22.4.2014 85-21 0 53 29.4.2014 86-33 13 58 14.5.2014 94 39 56 57 70 64-67 61 26.5.2014 70-56 -19 25 10.6.2014 70-36 8 24 7.7.2014 68-16 12 25 5.8.2014 63-3 31 30 20.8.2014 81 11 13 45 4.9.2014 48 8 38 57 18.9.2014 86 0 35 70 1.10.2014 69 11 55 48 15.10.2014 32 35 16 54 30.10.2014 5 27 34 22 10.11.2014 79 2 24 50 24.11.2014 85 16 16 60 11.12.2014 65 17 19 46 havainto ka 71 9 23 6 33 50-8 45 pitoisuus ka 81 8 23 25 40 50 29 50 109
Pillisuo kosteikko 2 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 27.2.2014 28 3-6 13-10 16 18 19 24.3.2014-50 3 0-10 45 37 52 52 3.4.2014 42 4 28 39 8.4.2014 66 14 15 39 16.4.2014 43 4 35 21 22.4.2014 60-26 8 44 29.4.2014 47-28 -29 35 14.5.2014 44 23 24 31 54 29 50 15 26.5.2014 38 5 13 29 10.6.2014-70 -7-31 -32 23.6.2014-35 -25-46 16 7.7.2014-338 -9-36 -10 24.7.2014-268 -52-93 -63 5.8.2014-210 -52-62 -15 20.8.2014 17-2 -8 29 4.9.2014 9 5 0 35 18.9.2014 12 13 13 31 1.10.2014 48 6 12 43 15.10.2014 42 15 25 23 30.10.2014 37 3 15 29 10.11.2014 36 22 11 28 24.11.2014 44-4 0 32 11.12.2014 32 5 9 16 havainto ka -14-4 -4 11 30 20 40 28 pitoisuus ka 4-3 -5 13 18 23 37 29 110
Pitkäsuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 5.5.2014 81 0 35 56 21.5.2014 92 18 61 35 100 69 77 75 5.6.2014 90 15 67 72 18.6.2014 95-26 51 72 1.7.2014 84-13 34 68 14.7.2014 83 0 51 66 31.7.2014 84-14 48 57 14.8.2014 77-74 33 39 27.8.2014 71 17 65 57 90 44 0 49 9.9.2014 89-6 62 69 24.9.2014 94 31 79 83 9.10.2014 77 15 57 52 29.10.2014 96 53 79 61 99 86 0 87 havainto ka 86 1 56 51 96 64 26 70 pitoisuus ka 88 5 61 56 95 67 53 73 111
Päsmärinsuo PVK3 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 2.1.2014 32-10 15 9 52-18 -260 38 21.1.2014 92-17 35-9 17.2.2014 98-83 33 17 18.3.2014 78 6 23-61 64 47-40 62 1.4.2014 73-4 13-95 54 18-89 56 8.4.2014 82-30 24-98 69 29-78 58 14.4.2014 58 12 14 6 30 25-220 41 24.4.2014 96-4 28-117 85 74-57 80 5.5.2014 48-22 31 8 19.5.2014 92 3 43 15 98 38 13 78 2.6.2014 74-10 46 82 98 7 44 17.6.2014 93-67 27 17 30.6.2014 91-61 41-26 15.7.2014 48-84 9-449 29.7.2014 65-100 6-243 12.8.2014-42 -150-39 -900 27.8.2014 93-3 55 63 89 48-367 74 9.9.2014 67-65 41-121 23.9.2014 84-116 38-121 6.10.2014-120 -53 56-45 22.10.2014 85-29 49-4 6.11.2014 74 22 20-10 58 25-340 50 20.11.2014 97-10 18 9 3.12.2014 86-11 28-20 havainto ka 61-42 28-22 71-76 -117 61 pitoisuus ka 85-39 28 2 75-30 -92 63 112
Rastunsuo L16 PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 1.4.2014 12-39 18 13 14.4.2014 44-68 -38 6 24.4.2014 70-44 -4 7 15.5.2014 39 21 33 45 53 21 4 11 20.5.2014 53 11 47 23 3.6.2014 63 17 41-24 16.6.2014 84-6 43 24 26.8.2014 59 0 39 26 8.9.2014 41 0 42-24 20.10.2014 52 0 34 16 5.11.2014 51 14 31 33 havainto ka 52-12 25 45 53 8 4 11 pitoisuus ka 49-7 22 45 53 15 4 11 Tammasuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 16.4.2014-5 37-8 61 22.4.2014 33 3 7 7 8.5.2014 75 19 32 50 14.5.2014 64 32 30-114 54 27-140 11 21.5.2014 64 13 29 26 4.6.2014 66 5 27 33 17.6.2014 68-9 20 15 2.7.2014 50 7 43 20 15.7.2014 5-29 5-36 30.7.2014 8-17 13-30 13.8.2014 48 6 43 20 25.8.2014 36-11 20-2 11.9.2014 58-4 7-9 22.9.2014 23 2 5 9 8.10.2014 31-16 9 10 21.10.2014 51 0 9 20 3.11.2014 89 18 24 40 17.11.2014 56 5 6 31 1.12.2014 60 6 6 29 havainto ka 46 4 17-114 54 17-140 11 pitoisuus ka 48 4 19-114 54 19-140 11 113
Teerisuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 27.1.2014 57-222 -138 23 24.2.2014 78-283 15-48 19.3.2014 54-48 -41 28 2.4.2014 74-4 15 34 9 54 47 60 10.4.2014 2-18 0 8 15.4.2014-48 -20 8 44 17-47 -180-88 22.4.2014 41-5 7 25 19 19 0 16 7.5.2014 84-18 6 60 22.5.2014 79-24 -17 34-1140 34 0 57 5.6.2014 68 0 18 24 18.6.2014 75-71 -35 39 1.7.2014-8 -157-100 -43 14.7.2014-58 -118-92 -98 31.7.2014 26-83 -83-62 14.8.2014 60-23 33-21 28.8.2014 73 21 52 89 82 37 64 27 9.9.2014 60-67 -46 15 24.9.2014 94-24 2 67 9.10.2014 74-18 29 51 23.10.2014 67-13 29 55 29.10.2014 29-25 7 17 25-17 -140-38 19.11.2014 75-16 -30 44 3.12.2014 85-5 0 67 havainto ka 48-56 -16 40-165 10-35 6 pitoisuus ka 45-43 -7 46 35 18 13 15 Tiirinsuo kasvillisuuskenttä Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 28.10.2014 64 0 45 30 11.11.2014 19 38 16 6 13 29 15 43 25.11.2014 52 9-4 23 havainto ka 45 16 19 6 13 27 15 43 pitoisuus ka 50 22 22 6 13 26 15 43 114
Vehkasuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 16.1.2014 48-24 7 15 19.2.2014 30 16-6 2 13.3.2014 31 0 6-13 2 10 30 22 1.4.2014 46 6 6 25 9.4.2014 52 11 11-69 16 39 32 33 15.4.2014 18 8 8 15 9 7 10 12 23.4.2014 53 8 11-35 4 25 15 12 28.4.2014 46-28 -25-102 -8 2 12 13 12.5.2014 65 8 20 16 27.5.2014 52 2 20 39 34 8-13 3 9.6.2014 28-14 19 59 34 6 20-2 24.6.2014-47 -67-13 -32 10.7.2014 27-26 19 2 21.7.2014 24-39 4-32 4.8.2014 4-22 -47-9 18.8.2014 24-52 0-48 1.9.2014-17 -36 8-15 15.9.2014 31-52 0 13 30.9.2014 52 3 29 27 13.10.2014 29-3 17 13 25 8 54 28 28.10.2014 4 7 12 9 8 5 0 3 11.11.2014 43 12 6-10 14 15-220 -11 25.11.2014 61 14 0 43 8.12.2014 67-29 -12-9 0 4-117 0 havainto ka 29-13 5-9 14 4-6 11 pitoisuus ka 36-13 7 4 14 7 10 14 115
Veteläsuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe 22.4.2014-106 -31-18 -158 21-9 0 49 29.4.2014 5-31 3 14.5.2014 57 63 70 26 86 50-340 5 27.5.2014 13-12 14 0 10.6.2014 9-63 -22-36 55-42 19 23 23.6.2014 5-55 -8 0 7.7.2014 15-85 -7-47 24.7.2014 30-67 -52-90 5.8.2014 0-83 -47-93 20.8.2014 24-60 -9-42 4.9.2014-15 -95-52 -61 18.9.2014 18-49 -11-13 1.10.2014 25-41 -14 0 15.10.2014-292 -15-11 -114 30.10.2014 95-82 -124-218 -146-48 25 48 10.11.2014 23 0 10-21 18 8-9 30 24.11.2014 6-8 -3 16 havainto ka -5-42 -18-81 7-28 -61 31 pitoisuus ka 5-18 -2-47 30-21 -9 34 116
5. VIRTAVESITARKKAILU IISALMEN REITILLÄ 2014 117
POUKAMANSUO Sijainti Poukamansuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma-alueen Poroveden alueella ja siellä Kiuruveden alueella (vesistöalue 4.523, peruskartta 3323 09). Poukamansuo on Kiuruvedellä. Kiuruveden alueen koko on 115 km 2 ja järvisyys 11,0 (Ekholm 1993). Koko yläpuolisen valuma-alueen koko on 1730 km 2 ja järvisyys 4,7. Poukamansuon tarkkailuun kuului vuonna 2014 näytteenotto laskeutusaltaasta lähtevästä vedestä sekä Lähdepurosta aivan laskeutusaltaan yläpuolelta asemalta 1 sekä aivan laskeutusaltaan alapuolelta asemalta 2. Tuotantopinta-ala sekä vesien johtaminen Tuotanto alkoi 1998 Kuormittava ala 2014 30 ha Kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan kautta Lähdepuroon, joka laskee Kotajokeen noin 1,5 km:n päässä. Kotajoki laskee Kiuruveden Kotalahteen, joka sijaitsee noin 4,5 km:n päässä Poukamansuosta. Virtaama ja näytteenoton edustavuus Poukamansuon virtavesitarkkailusta sovittiin vasta kesällä tarkkailuohjelman hyväksymisen jälkeen, mikä takia siellä tehtiin yksi näytteenottokierros vähemmän kuin muilla kohteilla. Poukamansuon näytteet otettiin samassa yhteydessä kuin Luupuveden alueen vesistönäytteet. Siellä tehtyjen virtaamamittausten perusteella syyskuun 2014 havaintokerta ajoittui selkeään alivirtaamatilanteeseen, lokakuun näytteenotto ylivirtaaman aikaa ja toukokuun 2015 näytteenotto kevätvalunnan jälkipuoliskolle jonkinlaiseen ylivirtaamatilanteeseen. Poukamansuon näytteenotto ajoittui siis hyvin erilaisiin virtaamatilanteisiin. 118
Veden laatu Syyskuun alivirtaamatilanteessa Poukamansuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli melko suuri (20 mg/l). Muina havaintokertoina pitoisuus oli alle 10 mg/l. Syyskuussa ja lokakuussa puolet kiintoaineesta oli mineraaliainesta, toukokuussa 2015 vain neljännes. Lähdepuron ylemmällä asemalla 1 kiintoainepitoisuus oli kaikkina havaintokertoina alle 10 mg/l (4,8-9,6 mg/l). Lokakuun ylivirtaamatilanteessa kiintoainepitoisuus oli suurin. Syyskuussa alivirtaaman aikaan kiintoaineesta mineraaliainesta oli 26, loka- ja toukokuussa suuremman virtaaman aikaan keskimäärin 60 kiintoaineesta oli mineraaliainesta. Lähdepuron alemmalla asemalla 2 veden kiintoainepitoisuus oli syyskuussa hieman pienempi kuin asemalla 1, vaikka asemien väliin laskevassa Poukamansuon laskuojassa kiintoainepitoisuus oli selvästi suurempi. Asemien välillä on purouomassa pienehkö allas, mikä ilmeisesti alivirtaaman aikaan pidättää osan Poukamansuolta tulevasta kiintoainekuormituksesta. Tilanne oli päinvastainen lokakuun havaintokerralla. Tällöin Lähdepuron kiintoainepitoisuus nousi selvästi asemien 1 ja 2 119
välillä, vaikka Poukamansuon kuivatusveden kiintoainepitoisuus oli pienempi kuin Lähdepurossa asemalla 1. Tulos viittaa selvään uomaeroosioon ylivirtaamatilanteessa. Kiintoainetta on todennäköisesti lähtenyt liikkeelle pienestä montusta Poukamansuon edustalta, myös Lähdepuron penkoilta, jotka ovat Poukamansuon kohdalla savisia. Pääosa aseman 2 kiintoaineesta oli tuolloin mineraaliainesta. Toukokuussa 2015 muutos Lähdepuron veden kiintoainepitoisuudessa asemien välillä oli vähäinen. Syyskuun ja toukokuun havaintokertoina veden kemiallinen hapenkulutus oli sama sekä Poukamansuon kuivatusvedessä että Lähdepuron molemmilla asemilla. Lokakuussa ylivirtaaman aikaan Lähdepuron vedessä kemiallinen hapenkulutus oli kaksinkertainen Poukamansuon kuivatusveteen verrattuna eikä asemien 1 ja 2 välillä ollut todettavissa muutosta. Poukamansuon kuivatusveden happamuus oli lähellä neutraalia syyskuussa alivirtaaman aikaan (ph 6,9). Loka- ja toukokuussa suuremman virtaaman aikaan vesi oli hieman happamampaa johtuen suuremmasta humuspitoisuudesta, mutta edelleen lievästi hapanta (ph 6,5-6,6). Lähdepurossa veden happamuuden muutokset asemien 1 ja 2 välillä olivat vähäisiä. Purovesi oli lokakuussa (ph 6,1) ylivirtaaman aikaan selvästi happamampaa kuin muina havaintokertoina (ph 6,8-7,0). Poukamansuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus oli 990-1200 µg/l, suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa ylivirtaaman aikaan. Lokakuun näytteessä mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli 38, josta pääosa oli nitraattityppeä. Muina havaintokertoina mineraalitypen pitoisuudet olivat pieniä. Lähdepuron asemalla 1 kokonaistypen vaihtelu (670-2000 µg/l) oli suurempaa kuin Poukamansuolla ja lokakuussa pitoisuus oli suurempi kuin Poukamansuolla. Lokakuussa ylivirtaaman aikaan mineraalitypen osuus (pääosin nitraattia) kokonaistypestä oli 52, muina havaintokertoina noin 20. Kolmen havaintokerran kokonaistypen keskipitoisuus oli sama Lähdepuron asemilla 1 ja 2, mutta pieniä eroja havaintoajankohdittain oli todettavissa. Alivirtaaman aikaa syyskuussa ja keväällä kokonaistypen pitoisuus nousi 100 µg/l Poukamansuon kohdalla, mutta ylivirtaamatilanteessa Poukamansuon vesi laimensi hieman Lähdepuron typpipitoisuutta. Nitraattitypen pitoisuus väheni jokaisella havaintokerralla asemien välillä, ammoniumtypen pitoisuuksissa muutokset olivat vähäisiä. Poukamansuolta lähtevä vesi oli kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna erittäin rehevää kaikkina havaintokertoina (71-99 µg/l). Syyskuussa alivirtaaman aikaan pitoisuus oli hieman muita havaintokertoja suurempi. Kokonaisfosforista keskimäärin 13 oli fosfaattifosforia. Lähdepurossa asemalla 1 rehevyystaso oli hieman pienempi (kokonaisfosforipitoisuus 52-66 µg/l), mutta vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 25. Lähdepuron rehevyystaso nousi jokaisena havaintokertana asemien 1 ja 2 välillä. Kokonaisfosforipitoisuus nousi keskimäärin 16 µg/l, enimmillään 29 µg/l syyskuussa alivirtaaman aikaan. Lokakuussa ylivirtaaman aikaan Poukamansuolta tulevassa vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin lähdepurossa, joten pääsyynä pitoisuustason nousu lieni uomaeroosi, mikä näkyi myös veden kiintoainepitoisuudessa. 120
KOKKOSUO, HEINÄSUO Sijainti Kokkosuo ja Heinäsuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Koskenjoen valuma-alueella ja siellä Korpijoen valuma-alueella (vesistöalue 4.565, peruskartat 3323 03, 3324 01). Samalla valuma-alueella sijaitsevat myös Hanhisuo ja Liittosuo, jotka eivät olleet tarkkailussa vuonna 2014. Hanhisuo poistui turvetuotantokäytöstä vuonna 2014. Kokkosuo, Heinäsuo ja Hanhisuo sijaitsevat Kiuruvedellä, kunnostusvaiheessa oleva Liittosuo Pyhäjärvellä. Korpijoen valuma-alueen koko on 149 km 2 ja järvisyys 0,2 (Ekholm 1993). Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. Korpijoen asemat -2 ja -1 eivät olleet tarkkailussa vuonna 2014. 121
Vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2000 Suomen aineistoon. 122
Hanhisuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1976 Tuotanto alkoi 1977 Arvioitu kesto 2014 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 2014 30 ha 0 ha 9,6 ha Kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 1,4 km:n päässä Korpijokeen. Joki laskee noin 6,6 km:n päässä laskuojasta Osmanginjärveen. Hanhisuo ei ole enää vuonna 2015 turvetuotantoalue. Kokkosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1986 Tuotanto alkoi 1987 Arvioitu kesto 2020 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 2014 87 ha 26,3 ha 30,9 ha Kuivatusvedet johdetaan viiden laskeutusaltaan kautta Kokkosuon kanavaan, joka laskee noin 3,1 km:n päässä Pihkapuroon. Pihkapuro laskee noin 2,3 km:n päässä Korpijokeen, joka laskee noin 1,0 km:n päässä Pihkapurosta Osmanginjärveen. Heinäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 2009 Tuotanto alkoi 2010 Arvioitu kesto 2036 Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 2014 67,6 ha 76,8 ha Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Pihkapuroon. Pihkapuro laskee noin 5 km:n päässä Korpijokeen, joka laskee noin 1,0 km:n päässä Pihkapuron laskukohdasta Osmanginjärveen. 123
Liittosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 2010 Arvioitu kesto 2035 Tuotannossa 2014 71 ha Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta laskuojaan, joka laskee Korpijokeen noin 700 m:n päästä. Laskuojan suulta Osmanginjärveen pitkin Korpijokea on noin 11 km. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella kesäkuun ja syyskuun näytteet 2014 otettiin alivirtaaman ja lokakuun keskivirtaaman aikaan. Vähäsateisesta syksystä johtuen vuoden viimeinen näyte siirrettiin vuoden 2015 toukokuuhun, jolloin näyte otettiin hydrologisen mallin perusteella hieman kevättulvan jälkeen keskivirtaamatilanteessa. Näytteenoton yhteydessä tehtiin virtaamamittauksia kentällä paitsi Heinäsuon ja Kokkosuon kuormitusasemilla, myös Kokkosuonkanavan asemilla 1 ja 2 sekä Pihkapuron asemalla 1. Näiden mittaustulosten perusteella kesä- ja syyskuun havaintokerrat ajoittuivat alivirtaaman aikaan, mutta lokakuun havaintokerta oli selkeä ylivirtaamatilanne ja toukokuussa virtaama oli myös jonkin verran keskivirtaamaa suurempi. Heinäsuo Pihkapuro 1 Kokkosuo Kokkosuon kanava 1 Kokkosuon kanava 2 SYKE:n hydrologinen malli Pvm l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 26.6.2014 4,6 1,7 0,2 3,5 3,6 6,9 4.9.2014 3,5 0,2 1,8 1,5 27.10.2014 90,2 33,2 48,2 50,1 46,7 9,8 21.5.2015 24,5 20,0 18,0 18,7 6,9 124
Veden laatu Kiintoaine Heinäsuon kunnostus aloitettiin vuonna 2009, joten näytteitä on vain tästä vuodesta eteenpäin. Kaikki Heinäsuon kuormitusnäytteet on otettu pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä. Toukokuussa 2011 mitattiin suurin pintavalutuskentältä lähtevän veden kiintoainepitoisuus vesistöhavaintokertoina, 62 mg/l. Tuolloin mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli 64. Muina vesistöhavaintokertoina lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut 3,6-12 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin 35. Heinäsuo on ollut myös intensiivisessä kuormitustarkkailussa vuosina 2009-2014. Vuonna 2014 pintavalutuskentältä otettiin 23 näytettä. Kiintoaineen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 87 ja lähtevän veden kiintoainepitoisuus 3-21 mg/l (keskiarvo 8 mg/l). Kokkosuon kuivatusvesiä on johdettu laskeutusaltaiden kautta Kokkosuon kanavaan kaikkina vesistötarkkailuvuosina 2004, 2007, 2011 sekä 2014. Vuoden 2014 aikana Kokkosuolle on valmisteltu kosteikkoa, jonka kautta kuivatusvedet johdetaan vuodesta 2015 alkaen. Kokkosuon kuormitusnäytteet otettiin vuosina 2004-2011 tuotantoalueen lounaisnurkan altaalta. Vuonna 2014-15 näytteenotto siirrettiin kaakkoisnurkalle tulevan kosteikon alapuolelle. Kokkosuon kuivatusvedessä kiintoainepitoisuus on ollut ajoittain hyvin suuri (vaihteluväli 4-140 mg/l, keskiarvo 37 mg/l). Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut myös suuri, keskimäärin kaksi kolmasosaa kiintoaineesta on ollut mineraaliainesta. Suurimmat kiintoaineen pitoisuudet mitattiin vuoden 2004 havaintokertoina, huomattavan korkeita pitoisuuksia on mitattu myös muina havaintovuosina, esim. 27.10.2014 88 mg/l. Pihkapuron asema 1 sijaitsee Heinäsuon pintavalutuskentän alapuolella noin kilometrin päässä. Puro kulkee peltovaltaisen alueen halki asemien välillä. Puroveden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Heinäsuon pintavalutuskentältä 125
lähtevässä vedessä, ero on ollut keskimäärin 18 mg/l. Suurimmillaan ero oli 27.10.2014 ylivirtaamatilanteessa, jolloin Heinäsuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 9,1 mg/l ja Pihkapurossa 120 mg/l, mikä viittaa valuma alueella olevien maatalousmaiden vaikutuksiin. Pihkapuron aseman 1 kiintoaineesta keskimäärin noin 70 on ollut mineraaliainesta. Kokkosuonkanava saa nimensä mukaisesti alkunsa Kokkosuolta. Asema 1 sijaitsee noin 400 m:n päässä Kokkosuon eteläosista ja asemalle 2 on matkaa noin 2,1 km. Valuma-alueella on paljon peltoja, josta ainakin osa on salaojitettu. Vuosien 2001 ja 2014-15 havaintokertoina Kokkosuonkanavan asemalla 1 kiintoainepitoisuus oli pääsääntöisesti suurempi kuin Kokkosuon kuormitusasemalla, ero oli keskimäärin 36 mg/l. Keskiarvojen ero nosti erityisesti ylivirtaamanäyte 27.10.2014, jolloin Kokkosuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 88 mg/l ja Kokkosuonkanavan asemalla 1 380 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli molemmilla asemilla keskimäärin lähes sama. Kiintoainepitoisuuden nousu Kokkosuolta kanavan asemalla 1 viittaa valuma-alueen maatalousalueisiin, mutta osa on voinut tulla myös Kokkosuon muilta laskeutusaltailta, joita ei tarkkailtu. Pihkapuron asemalle 2A tulevat sekä Heinäsuon että Kokkosuon kuivatusvedet. Veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut Pihkapuron aseman 1 ja Kokkosuonkanavan 2 lailla erittäin paljon havaintokertojen välillä. Pienin pitoisuus on ollut 6 mg/l ja suurin 170 mg/l, keskimäärin pitoisuus on ollut 33 mg/l. Kiintoaineen suuren mineraaliaineksen osuuden (keskimäärin 71 ) perusteella valuma-alueen maatalousalueilla on merkittävä osa Pihkapuron veden kiintoainepitoisuudessa. Muutokset Kokkosuonkanavan veden kiintoainepitoisuudessa ovat olleet kokonaisuudessaan melko vähäisiä. Asemalla 2 veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin noin 10 mg/l suurempi, mutta useana ajankohtana pitoisuus on myös laskenut asemien välillä. Todennäköisesti pienemmän virtaaman aikaan osa mineraalipitoisesta kiintoaineesta laskeutuu uoman pohjalle, kun taas ylivirtaamatilanteessa pitoisuus nousee joko pohjalta uudelleen veteen joutuvan kiintoaineen takia ja/tai valuma-alueen maatalousalueiden vaikutuksesta. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa mitattiin asemalla 2 erittäin suuri kiintoainepitoisuus 540 mg/l. Korpijoen asema 3 sijaitsee Pihkapuron laskukohdan yläpuolella, joten Pihkapuron veden laatu ei vaikuta aseman 3 veden laatuun. Hanhisuon ja Liittosuon turvetuotantoalueet ovat aseman 3 yläpuolella. Veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut hyvin paljon (3-140 mg/l, keskiarvo 30 mg/l). Kiintoaineesta keskimäärin 62 on ollut mineraaliainesta. Koska pääosa Korpijoen turvetuotantoalueen kuormituksesta tulee Korpijoen aseman 3 alapuolelle, kertoo veden kohonnut kiintoainepitoisuus valuma-alueen maatalousalueiden vaikutuksesta. Tämä näkyy erityisesti ylivirtaamatilanteissa. 27.10.2014 mitattiin jokivedestä erittäin suuri kiintoainepitoisuus 140 mg/l, josta 86 oli mineraaliainesta. Tuolloin Liittosuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli vain 5 mg/l. 126
Humus Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut virtavesihavaintokertoina pääosin voimakkaan humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus 27-56 O 2 mg/l, keskiarvo 43 O 2 mg/l). Suurin kemiallinen hapenkulutus 56 O 2 mg/l mitattiin heinäkuussa 2011 ylivirtaaman aikaan, mutta loppusyksyllä 2014 ylivirtaaman aikaan kemiallinen hapenkulutus oli selvästi pienempi (27 O 2 mg/l). Kemiallinen hapenkulutus on suurimmillaan tavallisesti keskikesällä lämpimään aikaan. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina (23 kpl) Heinäsuon kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 38 O 2 mg/l ja se nousi hieman (keskimäärin 7 ) pintavalutuskentällä. Kokkosuon laskeutusaltaiden vesi oli myös voimakkaan humuspitoista pääosan havaintokerroista. Vuosina 2004-2011 veden kemiallinen hapenkulutus oli 42-110 O 2 mg/l 127
(keskiarvo 63 O 2 mg/l). Vuonna 2014-2015 näytteet otettiin tulevan kosteikon alapuolelta ja siellä kemiallinen hapenkulutus oli hieman pienempi (21-32 O 2 mg/l). Pihkapuron asemalla 1 veden kemiallinen hapenkulutus oli joko lähes sama kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä tai hieman pienempi (28-46 O2 mg/l, keskiarvo 38 O 2 mg/l). Vesi oli voimakkaan humuspitoista. Heinäsuon tavoin suurin kemiallinen hapenkulutus mitattiin heinäkuussa 2011. Veden väriluku on ollut 220-400 Pt mg/l, keskimäärin 316 Pt mg/l. Kokkosuonkanavan ylemmällä asemalla 1 veden kemiallinen hapenkulutus on ollut pääsääntöisesti pienempi kuin Kokkosuon mitatussa kuivatusvedessä. Ero on ollut keskimäärin 13 O 2 mg/l ja keskimäärin aseman 1 vesi oli humuspitoista, mutta vaihtelut ovat olleet melko suuria. Veden väriluku on vaihdellut 240-490 Pt mg/l (keskiarvo (336 Pt mg/l). Veden kemiallisen hapenkulutuksen muutos Kokkosuonkanavassa asemien 1 ja 2 välillä on ollut kaikkina havaintokertoina vähäinen. Asemalla 2 kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin 2 O 2 mg/l suurempi, mutta useina havaintokertoina se on olut myös hieman pienempi. Veden väriluku sen sijaan pieneni hieman kaikkina havaintokertoina lokakuun 2014 ylivirtaamatilannetta lukuun ottamatta asemien välillä. Ero on ollut keskimäärin noin 40 Pt mg/l. Lokakuussa 2014 mitattiin suurin väriluvun arvo asemalla 2, 550 Pt mg/l. Vuoden 2011 muutamana havaintokertana Pihkapuron aseman 2A veden kemiallinen hapenkulutus oli jonkin verran suurempi kuin asemalla 1 ja Kokkosuonkanavan vedessä, mutta muuten se on ollut lähellä näiden kahden aseman keskiarvoa. Vuosien 2004, 2007 ja 2011 havaintokertoina vesi on ollut Pihkapuron asemalla 2A voimakkaan humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus 31-54 O 2 mg/l), vuoden 2014-2015 havaintokertoina humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus 24-30 O 2 mg/l). Veden väriluku oli tarkkailuvuosina 2001 ja 2014-15 keskimäärin sama Pihkapuron molemmilla tarkkailuasemilla sekä Kokkosuonkanavan alemmalla asemalla 2. Korpijoen asemalla 3 veden kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin sama kuin Pihkapuron asemalla 2A, joten Pihkapuron vaikutus Korpijoen humuspitoisuuteen on ollut havaintoajankohtina vähäinen. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa Korpijoen veden kemiallinen hapenkulutus oli 9 O2 mg/l suurempi kuin Pihkapuron. Veden väriluku sen sijaan oli samassa ylivirtaamatilanteessa 90 Pt mg/l pienempi Korpijoessa Pihkapuroon verrattuna. Keskimäärin myös veden väriluku on ollut havaintokertoina lähes sama Pihkapurossa asemalla 2A ja Korpijoessa asemalla 3. 128
Happamuus Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut virtahavaintokertoina lievästi hapanta (ph 6,1-6,4). Kokkosuon laskeutusaltailta lähtenyt vesi on ollut pääosin hapanta (ph 5,1-5,9). Syyskuussa 2004 vesi oli lievästi hapanta (ph 6,2), heinäkuussa 2007 erittäin hapanta (ph 4,7). Veden happamuus väheni Heinäsuon laskeutusaltaan ja Pihkapuron aseman 1 välillä keskimäärin 0,4 ph yksikköä. Pihkapuron asemalla 1 vesi edelleen pääosin lievästi hapanta, muutamana havaintokertana neutraalia tai lievästi emäksistä (ph 7-7,1). Kokosuonkanavan asemalla 1 vesi on ollut kaikkina havaintokertoina lievästi hapanta (ph 6-8,8). Veden happamuus on ollut keskimäärin 0,6 ph-yksikköä pienempää kuin Kokosuon kuivatusvedessä. Kokkosuonkanavan asemalla 2 vesi on ollut lievästi hapanta-lievästi emäksistä (ph 6,3-7,6). Veden happamuus väheni kaikkina havaintokertoina asemien 1 ja 2 välillä, keskimäärin 0,5 ph-yksikköä. Pihkapuron asemalla 2A vesi on ollut pääsääntöisesti lievästi hapanta, muutamana havaintokerralla lievästi emäksistä (ph 7,1-7,5). Vuosien 2011 ja 2014-15 havaintokertoina veden happamuus on ollut lähellä Pihkapuron aseman 1 ja Kokkosuonkanavan aseman 2 keskiarvoa. Korpijoen asemalla 3 vesi on ollut hapanta-lievästi emäksistä (ph 5,8-7,1). Suurin happamuus mitattiin kevätnäytteessä 2004. Veden happamuus on pääsääntöisesti hieman suurempi kuin Pihkapuron asemalla 2, ero on ollut havaintokertoina keskimäärin 0,2 phyksikköä. Tulosten perusteella Pihkapuron kautta Korpijokeen tuleva Heinäsuon ja Kokkosuon kuormitus ei lisää Korpijoen happamuutta. 129
Typpiyhdisteet Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut virtahavaintokertoina 1100-3200 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin ylivirtaaman aikaan heinäkuussa 2011, myös lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa pitoisuus oli jonkin verran keskimääräistä suurempi. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on olut keskimäärin 33. Vuoden 2011 havaintokertoina ammoniumtypen pitoisuus oli selvästi suurempi kuin nitraattitypen, mutta vuoden 2014 havaintokertoina tilanne oli päinvastainen. Ammoniumin hapettuminen nitraatiksi oli siis käynnistynyt pintavalutuskentällä havaintovuosien välillä. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina (23 kpl) kokonaistypen pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä li keskimäärin 29, ammoniumtypen 65 ja nitraattitypen 25. Kokkosuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevää vettä jonkin verran suurempi. Pitoisuus on vaihdellut paljon, 1100-13000 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuussa 2004. Tarkkailuvuosina 2011 ja 2014, jolloin myös Heinäsuo on ollut tarkkailussa, kokonaistypen pitoisuus on ollut Kokkosuolla keskimäärin 1350 µg/l suurempi. Kokonaistypestä keskimäärin 39 on ollut mineraalityppeä. Mineraalitypestä ammoniumtypen osuus on ollut keskimäärin kaksi kolmasosaa. Pihkapuron asemalla 1 Heinäsuon alapuolella veden kokonaistyppipitoisuus on keskimäärin 100 µg/l pienempi kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä. Vaihtelut ovat kuitenkin melko suuria ja muutamana havaintokertana, kuten lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa kokonaistypen pitoisuus on ollut asemalla 1 selvästi suurempi kuin Heinäsuon kuivatusvedessä. Pihkapurossa mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 40, mikä on hieman suurempi kuin Heinäsuon kuivatusvedessä. Mineraalitypen keskipitoisuus oli kuitenkin lähes sama. Heinäpurossa ammoniumtypen pitoisuus oli noin 350 µg/l suurempi kuin Pihkapurossa, nitraattitypen osalta tilanne oli päinvastainen eli osa ammoniumtypestä oli hapettunut nitraatiksi. Nitraattityppeä on lisäksi tullut myös valumaalueen peltoalueilta. Kokkosuonkanavan asemalla 1 veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 600-5400 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuun ylivirtaamatilanteessa vuonna 2011, jolloin myös 130
Kokkosuon kuivatusveden kokonaistyppipitoisuus oli poikkeuksellisen suuri. Kokonaistypen keskipitoisuus oli vuosien 2011 ja 2014 havaintokertoina keskimäärin 1300 µg/l pienempi kuin Kokkosuon kuivatusvedessä. Kokkosuonkanavan asemalla 1 mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 45, josta keskimäärin 65 on ollut nitraattityppeä. Kokonaistypen pitoisuus on noussut lähes jokaisena havaintokertana Kokkosuonkanavan asemien 1 ja 2 välillä. Nousu on ollut keskimäärin noin 190 µg/l. Nitraattitypen keskipitoisuus on noussut noin 200 µg/l ja ammoniumtypen vähentynyt noin 100 µg/l, joten puroveteen on tullut lisää nitraattityppeä asemien väliseltä valuma-alueelta. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli asemalla 2 keskimäärin lähes puolet. Pihkapuron alemmalla asemalla 2A veden kokonaistyppipitoisuus on ollut 1000-3600 µg/l. Tarkkailuvuosina 2001 ja 2014 kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 200 µg/l pienempi kuin Kokkosuonkanavan vedessä ja noin 100 µg/l suurempi kuin Pihkapuron asemalla 1. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli asemalla 2A keskimäärin noin kolmannes. Sekä nitraattitypen että ammoniumtypen keskipitoisuudet olivat hyvin lähellä Pihkapuron aseman 1 ja Kokkosuonkanavan aseman 2 keskiarvoja, joten suuria muutoksia mineraalitypen pitoisuuksissa ei Pihkapurossa ole havaintoajankohtina tapahtunut. Mikäli ainevirtaamien laskentaperusteena käytetään kentällä mitattuja virtaamia Pihkapuron asemalla 1 ja Kokkosuonkanavassa asemalla 2, oli Kokkosuon ja Heinäsuon yhteen laskettu kokonaistyppikuormitus keskimäärin 11 (9-14 ) Pihkapuron aseman 2A kokonaistyppimäärästä vuosien 2014 ja 2015 havaintokertoina. Korpijoen asemalla 3 veden kokonaistyppipitoisuus on ollut havaintoajankohtina 900-2900 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin ylivirtaaman aikaan heinäkuussa vuonna 2011. Jokiveden kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 600 µg/l pienempi kuin Pihkapurossa, joten Pihkapuro lisää jonkin verran Korpijoen kokonaistyppipitoisuutta. Korpijoessa mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin neljännes, ja yli 90 mineraalitypestä on ollut nitraattityppeä. Verrattuna Pihkapuroon, Korpijoen veden nitraattitypen keskipitoisuus on ollut noin 280 µg/l ja ammoniumtypen 70 µg/l pienempi. 131
Fosforiyhdisteet Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut vuosien 2001 ja 2014 vesistöhavaintokertoina 46-270 µg/l ja keskipitoisuuden 116 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa ylireheväksi. Vuosien 2011 ja 2014 välillä on kuitenkin todettavissa selvä ero. Vuonna 2011 pitoisuus oli 91-270 µg/l ja vuonna 2014 46-98 µg/l, joten pintavalutuskentän toimivuus näyttäisi parantuneen havaintovuosien välillä. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina (23 kpl) kokonaisfosforin keskipitoisuus kentältä lähtevässä vedessä oli 78 µg/l (41-140 µg/l) ja vuonna 2011 (19 kpl) 142 µg/l (61-270 µg/l), joten pitoisuusreduktion paraneminen on nähtävissä myös kuormitustarkkailuaineistossa. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut virtavesihavaintoajankohtina keskimäärin 28. Vuoden 2014 kuormitusaineistossa kokonaisfosforin pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä on ollut keskimäärin 36 ja fosfaattifosforin pitoisuus lisääntyi 11. Kokkosuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut pääsääntöisesti yli 100 µg/l eli vesi on luokiteltavissa ylireheväksi. Yksittäiset havainnot ovat kuitenkin poikenneet huomattavasti keskimääräisestä. Heinäkuussa 2004 pitoisuus oli peräti 4000 µg/l (kiintoainetta 140 mg/l) ja toukokuussa 2015 pitoisuus oli 51 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 41. Pihkapuron asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä, ero on ollut keskimäärin 40 µg/l. Heinäkuussa 2011 ylivirtaaman aikaan pitoisuus laski hieman asemien välillä, mutta ylivirtaaman aikaan lokakuussa 2014 pitoisuus oli Pihkapurossa noin 150 µg/l suurempi. Samansuuntaiset erot näkyivät myös kiintoainepitoisuudessa, mikä viittaa eroosion lisääntymiseen maatalousalueilta ylivirtaamatilanteissa. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut Pihkapurossa keskimäärin 13 µg/l suurempi kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä, ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin noin kolmannes. Kokkosuonkanavan asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin lähes kaksinkertainen Kokkosuon kuivatusveteen verrattuna (150-380 µg/l) ja vesi on luokiteltavissa selvästi ylireheväksi. Suureen pitoisuuseroon on alueen maatalousalueilla vaikutusta. Kokonaisfosforista keskimäärin noin kolmannes on ollut fosfaattifosforia. 132
Veden kokonaisfosforipitoisuus Kokkosuonkanavassa on laskenut hieman asemien 1 ja 2 välillä useimpina havaintokertoina, keskimäärin 35 µg/l. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa pitoisuus kuitenkin nousi selvästi ja oli asemalla 2 erittäin korkea (510 µg/l). Lisääntynyt pintavalunta ja mahdollinen uomaeroosio asemien 1 ja 2 välillä selittänevät ylivirtaamatilanteen korkeita pitoisuuksia. Kokkosuonkanavan asemalla 2 vesi oli edelleen kaikkina havaintokertoina luokiteltavissa ylireheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on myös laskenut hieman asemien välillä, keskimäärin 8 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista pysyi samana molemmilla asemilla. Pihkapuron asemalla 2A veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut yläpuolisten asemien tavoin ylirehevälle vedelle ominaisella tasolla (89-360 µg/l, keskiarvo 159 µg/l). Keskipitoisuus oli vuosien 2011 ja 2014-15 havaintokerroilla samaa tasoa kuin Pihkapuron asemalla 1 ja jonkin verran pienempi kuin Kokkosuonkanavassa. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut samaa tasoa kuin molemmilla yläpuolisilla virta-asemilla, joten fosfaattifosfori näyttää menevän Pihkapuron valuma-alueella melko suoraan läpi Korpijokeen. Ainevirtaamalaskelmien perusteella Kokkosuon ja Heinäsuon osuus Pihkapuron kokonaisfosforimäärästä oli vuosien 2014-15 havaintokertoina keskimäärin 8 (4-10 ). Korpijoen asemalla 3 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut erittäin rehevän ja ylirehevän veden raja-alueella (keskipitoisuus 98 µg/l, vaihteluväli 47-200 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa, mikä osoittaa valuma-alueen herkkyyttä pintavaluntoihin ja mahdollisesti myös uomaeroosioon. Pihkapurossa kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut keskimäärin noin 60 µg/l suurempi kuin Korpijoessa, joten Pihkapuron vesi lisää Korpijoen rehevyyttä jonkin verran. Korpijoessa fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin noin puolet Pihkapuroon verrattuna. 133
LUUPUVEDEN ALUE Sijainti Kaikonsuo (ml. lohko 6, joka vuoden 2004 raportissa oli Lampisuon nimellä), Kaijansuo, Pieni- Jokisuo, Pitkälehdonsuo ja Valkeissuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Luupujoen valumaalueella ja siellä Välijoen-Suojoen valuma-alueella (vesistöalue 4.573, peruskartat 3323 09, 3324 07, 08). Kaikonsuon tuotantoalasta osa on Välijärven-Yläjärven alueella (vesistöalue 4.574). Kaikki suot sijaitsevat Kiuruvedellä. Vuonna 2013 vesistöalueella aloitettiin Leppisuon kunnostus tuotantokäyttöön. Välijoen-Suojoen valuma-alueen koko on 157 km 2 ja järvisyys 1 (Ekholm 1993). Pohjoissuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma-alueen Luupujoen valuma-alueella ja siellä Luupuveden alueella yläosassa (vesistöalue 4.572, peruskartat 3323 09 12, 3324 07). Härkäsuon tuotantoalasta osa on Luupujoen alaosan alueella (vesistöalue 4.571), mutta kuivatusvedet johdetaan Luupuveden alueella alaosaan. Molemmat suot sijaitsevat Kiuruvedellä. Luupuveden alueen koko on 33 km 2 ja järvisyys 18 (Ekholm 1993). Luupuveden alueelle tulee vesiä myös Välijoen-Suojoen valumaalueelta (vesistöalue 4.573), Suojoen valuma-alueelta (4.575) ja Välijärven-Yläjärven alueelta (4.574). Valuma-alueen koko Luupuveden alueen alarajalla on kokonaisuudessaan 243 km 2 ja järvisyys 4,6. Peräsuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma- alueen Luupujoen valuma-alueella. Pääosa suon kuivatusvesistä laskee Suojoen valuma-alueelle (vesistöalue 4.575, peruskartta 3323 12). Pieni osa kuivatusvesistä laskee Saarispuron valuma-alueelle (vesistöalue 4.576). Peräsuo on Kiuruvedellä. Suojoen valuma-alueen koko on 25 km 2 ja järvisyys 0,1 (Ekholm 1993). Saarispuron valumaalueen koko on 16 km 2 ja järvisyys 5,8. 134
Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneet asemat. 135
Yllä olevassa kuvassa on vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=turvemaat/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 136
Pitkälehdonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Tuotanto alkoi 2005 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 98 ha 91,2 ha Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Pihlajapuroon. Pihlajapuro laskee Suojoen yläosaan noin 4,3 kilometrin päässä Pitkälehdonsuon laskuojasta. Sieltä on matkaa Luupuveteen noin 22 km. Kaijansuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1975 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 42,1 ha 30,7 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan kautta Suojokeen. Pääosan (41 ha) kuivatusvedet johdetaan Katajapuroa pitkin noin 2 km:n matkan Suojokeen, jota pitkin ne kulkeutuvat noin 15 km päässä sijaitsevaan Luupuveteen. Lopun 22,5 ha:n kuivatusvedet johdetaan noin 1 km:n matka Kaijanpuroa myöten Suojokeen. Kaijanpuron laskukohdasta on matkaa Luupuveteen noin 20 km. Pieni-Jokisuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1975 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 23,6 ha 13,7 ha Kuivatusvedet johdettiin vuoteen 2012 asti laskuojan kautta Suojokeen. Vuonna 2012 aloitettiin kuivatusvesien johtaminen Kaikonsuon kosteikolle 2, joka sijaitsee Pieni-Jokisuolla. Suojokea pitkin kuivatusvedet kulkeutuvat noin 13 km päässä sijaitsevaan Luupuveteen. Kaikonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1975 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 205,5 ha 164,6 ha 137
Kuivatusvedet johdettiin vuoteen 2012 asti kahden laskuojan kautta vesistöön. Pääosan kuivatusvesistä on johdettu Suojokeen, jota pitkin ne kulkeutuvat noin 8 km päähän Luupuveteen. Noin osa kuivatusvesistä on johdettu laskuojan kautta Kaikonpuroon, josta vesi laskee noin 2 km:n päässä Yläjärveen. Yläjärvestä on matkaa Luupuvedelle noin 3 km. Vuodesta 2012 lähtien Kaikonsuon vedet on käsitelty kahdella kosteikolla. Kosteikko 1 on vanhan Lampisuon aluetta ja kosteikko 3 varsinaisen Kaikonsuon aluetta. Valkeissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1985 Tuotanto alkoi 1986 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 27,1 ha 25,1 ha Kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta noin 2,5 km:n päässä kulkevaan Heinäpuroon. Heinäpuro kuljettaa vedet noin 2,6 km:n päähän Kaislaseen ja sieltä vesi kulkee Välijoen (Suojoen alaosa Kaislasen jälkeen) mukana noin 3,2 km:n päähän Luupuveteen. Kokonaismatka Valkeissuolta Luupuveteen on noin 8,5 km. Pohjoissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1986 Tuotanto alkoi 1987 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 42,5 ha 8,5 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 1,5 km:n päässä Luupuveteen. Luupuvedestä lähtevä Luupujoki laskee Kiurujokeen noin 13 km:n päästä Luupuveden luusuasta. Luupujoen laskukohdasta noin 6,5 km:n päässä Kiurujoki laskee Haapajärveen. Matkaa Pohjoissuolta Haapajärveen on yhteensä noin 27 km. Härkäsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1976 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa ja kunnostuksessa 48,7 ha 37,1 ha 8,1 ha Kuivatusvedet on johdettu vuoteen 2012 asti kahden laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 800 m:n päässä Luupujokeen. Vuodesta 2012 lähtien kuivatusvedet on johdettu kosteikolle. Luupujoki laskee Kiurujokeen noin 11 km:n päästä Härkäsuon laskuojan suulta. Luupujoen laskukohdasta noin 6,5 km:n päässä Kiurujoki laskee Haapajärveen. Matka Härkäsuolta Haapajärveen on noin 18,5 km. 138
Peräsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1976 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 77,6 ha 65 ha Pääosa kuivatusvesistä johdetaan 9 laskeutusaltaan kautta Suojokeen, joka laskee noin 7 km:n päässä Yläjärveen. Yläjärvestä vesi menee Välijärven kautta Luupuveteen ja siletä edelleen Luupujokeen. Matka Peräsuolta Luupuveden luusuaan Luupujokeen on noin 16 km. Pieneltä osalta kuivatusvedet on johdettu kahden laskeutusaltaan kautta Kylmäpuroon, joka laskee noin kilometrin päässä Saarisjärveen. Saarisjärvestä vesi virtaa Saarispuroa myöten n. 2,7 km:n mittaisen matkan Luupujokeen. Laskukohta Luupujokeen on n. 2,3 km Luupujoen aseman 19 alapuolelle. Luupujoki laskee Saarispuron liittymäkohdasta noin 10 km:n päässä Kiurujokeen ja sieltä edelleen noin 7 km:n päässä Haapajärveen. Matka Peräsuolta Haapajärveen on Saarisjärven kautta noin 22 km. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella toukokuun 2014 lopun näyte otettiin kevätvalunnan aikaan, syys- ja lokakuun näytteet alivirtaaman aikaan ja toukokuun 2015 näyte kevätvalunnan loppupuolella. Pihlajapurossa ja Sikapurossa tehtyjen virtaamamittausten perusteella lokakuun näyte otettiin selkeämmässä ylivirtaamatilanteessa kuin mallin kuvaamana. Myös toukokuussa 2014 virtaamat olivat jonkin verran mallin laskemia suurempia. Syyskuussa 2014 ja toukokuussa 2015 tehdyt virtaaman kenttämittaukset tukivat hydrologisen mallin antamaa kuvaa virtaamaolosuhteista. SYKE:n hydrologinen malli l/s*km2 Pihlajapuro 1 l/s*km2 Pihlajapuro 2 l/s*km2 Sikapuro l/s*km2 27.5.14 13,3 47,6 38,7 3.9.14 3,5 2,3 2,1 2,3 28.10.14 16,2 30,2 41,5 22,0 20.5.15 25,1 18,3 11,1 16,3 139
Veden laatu: Suojoen-Välijoen valuma-alue Pitkälehdonsuo Kiintoaine Pitkälehdonsuon pintavalutuskenttä otettiin käyttöön 2004 ja ensimmäiset vesinäytteet kentältä vuonna 2005. Pintavalutuskentän alapäässä on ollut pieni kokoojaoja, josta kentältä lähtevä näyte on otettu. Vuonna 2015 kentän alapäähän asennettiin mittapatokaivo. Pitkälehdonsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut vuosien 2007, 2001 ja 2014-15 virtahavaintoajankohtina 3-50 mg/l, keskipitoisuuden ollessa 12 mg/l. Kiintoaineesta keskimäärin noin kolmannes on ollut mineraaliainesta. Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2007 havaintokertoina. Pihlajapuron asemalla 1 Pitkälehdonsuon yläpuolella veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 6 mg/l (2-17 mg/l). Suurimmat pitoisuudet ajoittuvat syyskuuhun 2007 ja heinäkuuhun 2011. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin neljännes, mutta vaihtelu on ollut suurta. Esimerkiksi syyskuussa 2007 lähes puolet kiintoaineesta oli mineraaliainesta, mutta heinäkuussa 2011 vain 14. Muutos Pihlajapuron veden kiintoainepitoisuudessa asemien 1 ja 2 välillä on ollut pääsääntöisesti vähäinen. Suurin pitoisuusnousu 5,6 mg/l todettiin ylivirtaaman aikaan lokakuussa 2014. Tuolloin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli jonkin verran kohonnut (12 mg/l). Mikäli käytetään mitattuja ainepitoisuuksia ja kentällä mitattuja virtaamia, selittää Pitkälehdonsuon kiintoainekuorma 12 tapahtuneesta Pihlajapuron pitoisuusnoususta. Mineraaliaineksen määrä on ollut asemalla 2 jonkin verran suurempi asemaan 1 verrattuna, keskimäärin 37 kiintoaineesta oli mineraaliainesta. 140
Humus Pitkälehdonsuolta lähteneessä kuivatusvedessä kemiallinen hapenkulutus on ollut pääosin välillä 18-43 O 2 mg/l, elokuussa 2007 rankkasateiden jälkeen arvo oli 100 O 2 mg/l. Vesi on ollut humuspitoista ja ajoittain voimakkaan humuspitoista. Pihlajapuron asemalla 1 vesi on ollut pääosin voimakkaan humuspitoista (väriluku 280-470 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 29-70 O 2 mg/l). Humuspitoisuus on ollut siis pääsääntöisesti suurempi kuin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä. Pihlajapuron veden humuspitoisuus on laskenut hieman tai pysynyt samana jokaisena havaintokertana. Väriluvussa ero on ollut keskimäärin 33 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 5 O 2 mg/l. 141
Happamuus Pitkälehdonsuolta lähtevä vesi oli hapanta-erittäin hapanta (ph 4,6.5,1) elo-, syys- ja marraskuun havaintokertoina. Myös toukokuussa 2015 vesi oli hapanta (ph 5,6), muina havaintokertoina vain lievästi hapanta tai neutraalia (ph 6,3-7). Veden happamuus oli suurin elokuussa 2014 rankkasateen jälkeen, jolloin myös veden kemiallinen hapenkulutus oli erittäin suuri. Pihlajapuron asemalla 1 veden happamuus on ollut keskimäärin lähes sama kuin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä, mutta useana havaintokertana erot ovat olleet aika suuria. Joinain havaintokertoina puroveden happamuus on ollut yhden ph-yksikön verran suurempi, joinain taas toisinpäin. Humuspitoisuuden lievä väheneminen Pihlajapurossa asemien 1 ja 2 välillä näkyy myös lievänä happamuuden vähenemisenä. Asemalla 2 happamuus on pääsääntöisesti pienempi tai sama kuin asemalla 1, ero on ollut keskimäärin 0,2 ph-yksikköä. Typen yhdisteet 142
Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut pääsääntöisesti alle 2000 µg/l. Kesäkuun alussa 2007 mitattiin suurin pitoisuus 3100 µg/l ja heinäkuussa 2007 myös hieman kohonnut pitoisuus 2300 µg/l. Kokonaistypen keskipitoisuus on ollut virtavesihavaintokertoina noin 1400 µg/l. Kokonaistypestä mineraalitypen osuus on ollut keskimäärin 25, mutta vaihtelut ovat olleet suuria (1-59 ). Pihlajapuron asemalla 1 veden kokonaistyppipitoisuus on ollut 930-1400 µg/l. Keskipitoisuus on ollut noin 1100 µg/l, joten Pitkälehdonsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut keskimäärin noin 300 µg/l suurempi. Nitraattitypen pitoisuus on Pihlajapuron aseman 1 vedessä samaa tasoa kuin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä, mutta ammoniumtypen keskipitoisuus on Pitkälehdonsuon kuivatusvedessä noin kaksi kertaa suurempi. Kokonaistypen pitoisuus on noussut keskimäärin noin 60 µg/l Pihlajapuron asemien 1 ja 2 välillä vuosien 2007, 2011 ja 2014-15 havaintokertoina. Suurin pitoisuusnousu 320 µg/l todettiin kesäkuussa 2007. Ammoniumtypen pitoisuus laskee samalla välillä keskimäärin noin 10 µg/l ja nitraattitypen keskipitoisuus nousee noin 20 µg/l. Fosforiyhdisteet Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli kesäkuussa ja elokuussa 2004 ylirehevällä tasolla (120 µg/l). Muina havaintokertoina kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 26-82 µg/l ja vesi on ollut rehevää-erittäin rehevää. Rehevyystaso oli pienin vuoden 2014-15 virtahavaintokertoina. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 20. Pihlajapuron asemalla 1 veden rehevyystaso on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Pitkälehdonsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut välillä 34-140 µg/l ja keskipitoisuuden 74 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi. Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2007 havaintokertoina. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Pihlajapurossa kaksinkertainen Pitkälehdonsuohon verrattuna. 143
Pihlajapuron veden kokonaisfosforipitoisuus on pääsääntöisesti laskenut asemien 1 ja 2 välillä, keskimäärin 9 µg/l. Muutamana havaintokertana pitoisuus on noussut asemien välillä, suurimmillaan 6 µg/l kesäkuun alussa 2007, jolloin Pitkälehdonsuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli suuri (120 µg/l). Kokonaisfosforin keskipitoisuuden 65 µg/l perusteella asema 2 oli edelleen luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus laski keskimäärin 4 µg/l asemien 1 ja 2 välillä. Leppisuo Leppisuota kunnostettiin vuonna 2014 turvetuotantoon. Vesien johtaminen pintavalutuskentälle aloitettiin myös vuonna 2014. Näytteet otettiin kentälle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä sekä Sikapurosta aivan Leppisuon alapuolelta. Leppisuon tarkkailuun kuului vuonna 2014 myös Suojoen aseman 1 tarkkailu, mutta näytteet on otettu väärästä paikasta ja ne on hylätty vuoden 2014 osalta. Leppisuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on vaihdellut virtavesihavaintokertoina melko paljon (5,6-17 mg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan. 144
Leppisuolta otettiin vuonna 2014 elo-joulukuun välillä yhteensä kymmenen näytettä. Lähtevän veden kiintoaineen keskipitoisuus oli 9 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä keskimäärin erittäin hyvä, 81. Sikapurossa kiintoainepitoisuus noudatteli melko tarkasti Leppisuon pitoisuuksia, syys- ja lokakuussa puroveden kiintoainepitoisuus oli hieman Leppisuon kuivatusveden pitoisuutta suurempi. Leppisuon kuivatusvesi oli voimakkaan humuspitoista kaikkina havaintokertoina (kemiallinen hapenkulutus 47-88 O 2 mg/l). Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 72 O 2 mg/l. Kemiallinen hapenkulutus kasvoi keskimäärin 36 pintavalutuskentällä. Veden kemiallinen hapenkulutus oli samaa tasoa Sikapurossa kuin Leppisuon kuivatusvedessä. Leppisuolta lähtevä vesi oli syyskuun virtahavaintokerralla erittäin hapanta (ph 4,9), lokakuussa ja toukokuussa 2015 lievästi hapanta (ph 6,0). Syyskuun näytteen suurempi humuspitoisuus näkyi siis selvästi myös suurempana happamuutena. Sikapurossa vesi oli toukokuussa 2014 erittäin hapanta (ph 4,9), muina havaintokertoina hapanta (ph 5,3-5,6). Leppisuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus oli jonkin verran kohonnut virtahavaintokertoina (1800-2800 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuun ylivirtaamanäytteestä. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli tuossa lokakuun näytteessä 42 ja pääosa siitä oli ammoniumtyppeä. Muina vesistöhavaintokertoina mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli selvästi pienempi. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kentältä lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus oli noin 2500 µg/l. Ammoniumtypen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 35, nitraattitypen pitoisuus lisääntyi keskimäärin saman verran ja kokonaistypen osalta pitoisuusreduktio oli vähäinen, 4. Sikapurossa veden kokonaistyppipitoisuus oli keskimäärin 600 µg/l pienempi kuin Leppisuon kentältä lähtevässä vedessä. Leppisuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli jokaisena havaintokertana ylirehevälle vedelle ominaisella tasolla (120-170 µg/l). Myös vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa Leppisuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin suuri (180 µg/l), vaikka pitoisuusreduktio oli kohtalainen, keskimäärin 32. Sikapurossa kokonaisfosforin pitoisuustaso oli hieman pienempi ja keskipitoisuuden 91 µg/l perusteella Sikapuron vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. 145
Kaikonsuo, Valkeissuo Kiintoaine Kaikonsuon tuotantoalueiden kuivatusvedet on käsitelty vuodesta 2012 lähtien kolmella kosteikolla. Kosteikko 1 sijaitsee Lampisuon alueella, kosteikko 2 Pieni-Jokisuon alueella ja kosteikko 3 varsinaisella Kaikonsuolla. Ennen vuotta 2012 kuivatusvedet johdettiin laskeutusaltaiden kautta. Lampisuon alueella laskuojaan johdetun veden kiintoainepitoisuus on ollut virtavesihavaintokertoina vuosina 2004, 2007 ja 2014-15 pääosin alle 10 mg/l. Muutamana vuoden 2004 havaintokertana ja myös toukokuussa 2014 lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran kohonnut (13-19 mg/l). Lampisuon näytteissä vuosilta 2004 ja 2007 mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli keskimäärin noin kolmannes, kosteikolta 1 lähtevässä vedessä vuoden 2014-15 virtavesiajankohtaan otetuissa näytteissä vain 14. Kaikonsuon kosteikolta 1 otettiin vuoden 2014 aikana 24 kuormitusnäytettä. Näissä näytteissä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli keskimäärin 57 ja lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 12 mg/l. Pieni-Jokisuolta vesistöön lähtevässä kuivatusvedessä kiintoainepitoisuus on ollut hyvin samanlainen kuin Lampisuon alueelta lähtevässä vedessä virtavesiajankohtina 2004, 2007 ja 2014-15. Laskeutusaltaasta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut 4-19 mg/l ja kosteikolta 2 lähtevässä vedessä 3,1-5,6 mg/l. Kosteikolta 2 otettiin myös 24 kuormitustarkkailunäytettä vuoden 2014 aikana. Näissä näytteissä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli keskimäärin 69 ja kosteikolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus 7 mg/l, joten lähtevän veden pitoisuustaso oli hieman pienempi kuin kosteikolla 1. Varsinaiselta Kaikonsuolta lähtevässä kuivatusvedessä kiintoainepitoisuuden taso on ollut hieman pienempi kuin Pieni-Jokisuolla ja Lampisuolla. Pitoisuus on vaihdellut vuosien 2004, 2007 ja 2014-15 virtavesihavaintokertoina alle 1-13 mg/l ja kosteikolta 3 lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli lähtevässä vedessä vuosien 2014-15 havaintokertoina alle 10 mg/l. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä pitoisuustaso oli kuitenkin keskimäärin hieman suurempi. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli keskimäärin 16 mg/l, mikä johtui kohonneista pitoisuuksista alkuvuonna ja keväällä (12-76 mg/l). Kesä-marraskuussa lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli alle 10 mg/l. Veden kiintoaineen pitoisuusreduktio kosteikolla 3 oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä keskimäärin 57. 146
Valkeissuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut samaa tasoa vuoden 2004, 2007 ja 2014-15 virtahavaintokertoina kuin Kaikonsuon kuormitusasemilla. Pitoisuus on vaihdellut välillä 5-21 mg/l, keskipitoisuus on ollut 9 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut Kaikonsuon kuormitusasemia suurempi, keskimäärin 42. Suojoen asema 4 sijaitsee Pihlajapuron laskukohdan alapuolella, joten asemalla vaikuttavat jo Pitkälehdonsuon kuivatusvedet. Jokiveden kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 4,1-15 mg/l, keskipitoisuus vuosien 2004, 2007 ja 2014-15 havaintokertoina on ollut 9 mg/l. Kiintoaineesta keskimäärin 40 on ollut mineraaliainesta, mutta esimerkiksi suurimman pitoisuuden ajankohtana toukokuussa 2014 80 kiintoaineesta oli mineraaliainesta. Tuolloin Pihlajapurossa asemalla 2 veden kiintoainepitoisuus oli vain 4 mg/l, joten Suojoen kiintoainemäärä tuli pääosin jostain muualta valuma-alueelta. Elokuussa 2007, jolloin Suojoen asemalla 4 veden kiintoainepitoisuus oli 14 mg/l, Pihlajapurossa pitoisuus oli 15 mg/l, joten tuolloin selkeää kiintoainekuormaa tuli myös Pihlajapuron kautta. Välijoessa asemalla 10 veden kiintoainepitoisuus on ollut tarkkailuvuosina 2004, 2007 ja 2014-15 pääosin hieman pienempi tai sama kuin ylemmällä asemalla 4. Merkittävän poikkeuksen tekevät kuitenkin syyskuun näyte vuodelta 2014 alivirtaama-aikaan, jolloin kiintoainepitoisuus nousi lähes 13 mg/l asemien välillä ja lokakuun näyte samalta vuodelta ylivirtaaman aikaan, jolloin pitoisuus nousi 9 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli syyskuun näytteessä 50, lokakuussa 73. Kummallakin havaintokerralla Kaikonsuon kosteikoilta sekä Valkeissuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli alle 10 mg/l eli selvästi pienempi kuin Välijoen asemalla 10. Leppisuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa kuin Välijoessa lokakuun ylivirtaamatilanteessa, mutta pienen valuma-alueen takia Sikapuron ainemäärä on selvästi pienempi kuin Välijoen. Täten on ilmeistä, että molempina havaintokertoina pääosa kiintoainepitoisuuden noususta johtuu muusta maankäytöstä ja erityisesti lokakuun ylivirtaaman aikaan Välijoen kiintoaineen korkea mineraaliaineksen osuus viittaa maatalousalueiden kuormitukseen. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Välijoen asemalla 10 kiintoainetta meni vuoden aikana 505 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon ja Valkeissuon arvioitu kiintoaineen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 22,2 t, mikä on 4 VEMALA:n laskemasta Välijoen kiintoainemäärästä. Humus 147
Lampisuon laskeutusaltaalta lähtevä vesi vuosilta 2004 ja 2007 oli voimakkaan humuspitoista (väriluku 300-800 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 49-120 O 2 mg/l). Kosteikolta 1 lähtevä vesi oli myös touko- ja syyskuun 2014 havaintokertoina voimakkaan humuspitoista, mutta lokakuussa ylivirtaaman aikaan ja kevättulvan aikaan 2015 veden kemiallinen hapenkulutus oli selvästi pienempi (19-23 O 2 mg/l) ja vesi oli luokiteltavissa humuspitoiseksi. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevä veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 29 O 2 mg/l ja se lisääntyi keskimäärin 30 kosteikolla. Pieni-Jokisuon laskeutusaltaalta lähteneessä vedessä humuspitoisuus oli tarkkailuvuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina selvästi pienempi (väriluku 250-470 Pt mg/l. kemiallinen hapenkulutus 43-65 O 2 mg/l) kuin Lampisuolla, mutta vesi oli Lampisuon tavoin luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Kosteikon 2 käynnistymisen myötä kemiallisen hapenkulutuksen määrä on jonkin pienentynyt. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevässä vedessä kemiallisen hapenkulutuksen määrä oli keskimäärin 36 O 2 mg/l eli hieman enemmän kuin kosteikolla 1. Kemiallinen hapenkulutus nousi keskimäärin vain 5 kosteikolla 2. Varsinaisella Kaikonsuolla veden humuspitoisuus oli vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina jonkin verran suurempaa kuin lampisuolla (väriluku 500-1000 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 62-120 O 2 mg/l), joten vesi oli luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi kaikkina havaintokertoina. Kosteikolta 3 lähtevässä vedessä kemiallinen hapenkulutus on ollut selvästi pienempää, vaikkakin vesi on ollut edelleen voimakkaan humuspitoista. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin lähes sama kuin kosteikolla 2 (35 O 2 mg/l). Kemiallinen hapenkulutus on lisääntynyt keskimäärin 10 kosteikolla 3 vuoden 2014 havaintokertoina. Myös Valkeissuon kuivatusvesi on ollut vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku 250-400 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 39-55 O 2 mg/l). Vuoden 2014-15 havaintokertoina veden kemiallinen hapenkulutus oli toukokuun 2014 havaintokertaa lukuun ottamatta hieman pienempi (20-34 O 2 mg/l). Pienin arvo mitattiin syyskuun alivirtaaman aikaan. Suojoen asemalla 4 veden väriluku on vaihdellut välillä 200-500 Pt mg/l (keskiarvo 335 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus 28-56 O2 mg/l (keskiarvo 39 O 2 mg/l), joten vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi kaikkina tarkkailukertoina vuosina 2004, 2007 ja 2014-15. Suurimmat arvot mitattiin syyskuussa 2004. Veden humuspitoisuuden muutos Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 välillä on vaihdellut paljon eri havaintokertoina. Suurin pitoisuusnousu väriluvussa (70 Pt mg/l) ja 148
Happamuus kemiallisessa hapenkulutuksessa (12 O 2 mg/l) todettiin toukokuussa 2004. Elokuussa 2007 väriluku väheni 200 Pt mg/l asemien välillä ja marraskuussa 2007 veden kemiallinen hapenkulutus oli Välijoen asemalla 10 14 O 2 mg/l pienempi kuin Suojoen asemalla 4. Lokakuun 2014 ylivirtaaman aikaan sekä veden väriluku että kemiallinen hapenkulutus olivat molemmilla asemilla samoja, mikä kuvaa myös keskimääräistä tilannetta asemien välillä eli muutos veden humuspitoisuudessa on ollut Suojoki-Välijoessa keskimäärin vähäinen. Lampisuolta lähtenyt kuivatusvesi oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina erittäin hapanta-hapanta (ph 4,3-5,9). Kosteikolta 1 lähtevä vesi on ollut vain lievästi hapanta. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä lähtevän kosteikolta veden happamuus on ollut keskimäärin ph 6,0. Koska kemiallinen hapenkulutus nousi keskimäärin 30 kosteikolla, lisääntyi myös veden happamuus keskimäärin 0,3 ph-yksikköä. Pieni-Jokisuolla laskeutusaltaalta lähtenyt vesi oli vain kerran erittäin hapanta (ph 4,6) vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina, muina havaintokertoina ph 5,6-6,2. Veden humuspitoisuus oli jonkin verran pienempi kuin Lampisuolla, mikä selittää hieman pienemmän happamuuden. Lampisuon tavoin, kosteikolta lähtenyt vesi oli vuoden 2014-15 havaintokertoina vain lievästi hapanta. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta 2 lähtevän veden happamuus oli keskimäärin ph 6,2 ja happamuus väheni keskimäärin 0,1 ph-yksikköä kosteikolla. Varsinaisella Kaikonsuolla suuri humuspitoisuus näkyi vuoden 2004 ja 2007 näytteissä Lampisuon tavoin veden happamuutena, kuivatusvesi oli erittäin hapanta-hapanta (ph 4,3-5,9). Kosteikkojen 1 ja 2 tavoin myös kosteikolta 3 lähtenyt vesi on ollut vain lievästi hapanta. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevän veden ph oli keskimäärin 6,2. Happamuus lisääntyi keskimäärin 0,4 ph-yksikköä kosteikolla. Valkeissuon kuivatusvesi on ollut virtahavaintokertoina hapanta-lievästi hapanta (ph 5,2-6,6). Suurin happamuus mitattiin marraskuussa 2007, jolloin humuspitoisuus oli suuri, pienin alivirtaaman aikaan syyskuussa 2014. Suojoen asemalla 4 veden happamuus on ollut välillä ph 5,6-6,6, pääosin vesi on ollut lievästi hapanta. Suurin happamuus mitattiin marraskuussa 2007, jolloin myös 149
humuspitoisuus oli tavanomaista suurempi. Tuolloin myös Pihlajapuron veden happamuus oli havaintoajankohtien suurin (ph 5,1). Jokiveden humuspitoisuuden muutos Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 välillä on ollut keskimäärin vähäinen, mikä näkyy myös keskimäärin vähäisenä happamuuden muutoksena. Yksittäisinä havaintokertoina muutos on ollut kuitenkin melko suuri, esimerkiksi toukokuussa 2004 happamuus lisääntyi lähes yhden ph yksikön asemien välillä. Suurin happamuuden väheneminen todettiin marraskuussa 2007, jolloin happamuus väheni lähes yhden ph yksikön asemien välillä. Tuolloin mitattiin suurin happamuus asemalla 4. Typpiyhdisteet Lampisuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuudet olivat suuria vuoden 2004 havaintokertoina (2700-5000 µg/l). Vuoden 2007 havaintokertoina pitoisuustaso oli selvästi pienempi (1300-2300 µg/l). Kosteikon käyttöönoton myötä pitoisuustaso on edelleen laskenut. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus oli 1080 µg/l ja kokonaistypen pitoisuusreduktio kosteikolla keskimäärin 30. Vuoden 2004 havaintokertoina keskimäärin 43 kokonaistypestä oli mineraalityppeä ja mineraalitypestä valtaosa ammoniumtyppeä. Ammoniumtypen pitoisuus oli vuoden 2007 näytteissä selvästi pienentynyt ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä keskimäärin 17. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä nitraattitypen pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 63 ja ammoniumtypen 59. Pieni-Jokisuolla lähtevän kuivatusveden kokonaistypen pitoisuusmuutokset ovat vaihdelleet selvästi vähäisemmin kuin Lampisuolla. Vuosina 2004 ja 2007 lähtevässä vedessä oli kokonaistyppeä 1300-2000 µg/l. Vuonna 2014 kosteikolta 2 lähtevässä vedessä kokonaistypen keskipitoisuus (1240 µg/l) on ollut hieman pienempi kuin aiempina tarkkailuvuosina. Kokonaistypen pitoisuusreduktio oli kosteikolla 2 vuonna 2014 keskimäärin 29. Ammoniumtypen pitoisuus on ollut Pieni-Jokisuolla pienempi kuin Lampisuolla ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli vuosina 2004 ja 2007 keskimäärin 16. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina nitraattitypen pitoisuusreduktio oli kosteikolla 2 keskimäärin 63 ja ammoniumtypen 45. Varsinaisella Kaikonsuolla kokonaistypen pitoisuus lähtevässä kuivatusvedessä oli selvästi koholla sekä vuoden 2004 että 2007 havaintokertoina (1800-5000 µg/l). Kosteikon 150
käyttöönoton myötä pitoisuustaso on laskenut. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina kosteikolta 3 lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus oli 1670 µg/l. Kokonaistypen pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 27 eli samaa tasoa kuin muilla kosteikoilla. Vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina ammoniumtypen pitoisuudet olivat tavallisesti melko suuria, ja keskimäärin lähes 40 kokonaistypestä oli mineraalityppeä. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina nitraattitypen pitoisuusreduktio kosteikolla 3 oli keskimäärin 80 ja ammoniumtypen 64. Valkeissuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut melko tasainen kaikkina havaintokertoina. Poikkeuksen tekevät ylivirtaamatilanteet marraskuussa 2007 ja lokakuussa 2014, jolloin pitoisuustaso (2200-2900 µg/l) oli jonkin verran tavanomaista suurempi. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin noin kolmannes, mutta esimerkiksi lokakuun 2014 tilanteessa ammoniumtypen pitoisuus oli suuri ja sen myötä mineraalitypen osuus kokonaistypestä 70. Suojoen asemalla 4 veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 680-1300 µg/l. Suurimmat pitoisuudet on mitattu ylivirtaamien aikaan. Näinä ajankohtina Pihlajapurosta tulevassa vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut hyvin samaa tasoa. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 16, ja pääosa mineraalitypestä on ollut nitraattityppeä. Jokiveden kokonaistypen pitoisuus on noussut yhtä havaintokertaa lukuun ottamatta Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 välillä. Pitoisuusnousu on ollut keskimäärin 210 µg/l, suurimmillaan 530 µg/l toukokuussa 2014. Tuolloin lähes puolet pitoisuusnoususta johtui nitraattitypen pitoisuusnoususta, mutta keskimäärin sekä nitraattitypen että ammoniumtypen pitoisuusnousut jokiasemien välillä ovat olleet vähäisiä. Marraskuun 2007 ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli molemmilla asemilla sama, lokakuussa 2014 vastaavassa tilanteessa kokonaistypen pitoisuus nousi 200 µg/l asemien välillä. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Välijoen asemalla 10 kokonaistyppeä meni vuoden aikana 75 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon ja Valkeissuon arvioitu kokonaistypen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 3,7 t, mikä on 5 VEMALA:n laskemasta Välijoen kokonaistyppimäärästä. Fosforiyhdisteet 151
Lampisuon kuivatusvedessä veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut paljon. Vuosien 2004 ja 2007 virtavesihavaintokertoina pitoisuus oli 25-160 µg/l ja keskiarvon 96 µg/l perusteella vesi oli luokiteltavissa keskimäärin erittäin reheväksi. Suuri kokonaisfosforin pitoisuus liittyi usein kohonneeseen kiintoainepitoisuuteen, mutta esimerkiksi 14.8.2007 kokonaisfosforipitoisuus oli 160 µg/l, vaikka kiintoainetta oli vain 5 mg/l. Tuolloin fosfaattifosforin pitoisuus oli 35 µg/l, keskimäärin fosfaattifosforin pitoisuus vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina oli 22 µg/l ja sen osuus kokonaisfosforista neljännes. Kosteikolta 1 lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä 80 µg/l, joten vaikka kokonaisfosforin keskipitoisuus on hieman pienentynyt, on vesi edelleen luokiteltavissa erittäin reheväksi. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kosteikolla 1 oli vuonna 2014 keskimäärin 68 ja fosfaattifosforin 48. Pieni-Jokisuon laskeutusaltaan vedessä vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina kokonaisfosforin pitoisuusvaihtelu (40-160 µg/l) oli samaa tasoa kuin Lampisuolla, mutta keskipitoisuus 78 µg/l oli hieman pienempi. Vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus 14 µg/l oli hieman pienempi Pieni-Jokisuolla, ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 20. Kosteikolta 2 lähtevässä vedessä kokonaisfosforin keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä sama 78 µg/l kuin virtavesinäytteissä 2004 ja 2007. Kosteikolle tulevassa vedessä pitoisuus oli kuitenkin selvästi suurempi, ja kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli keskimäärin 49. Fosfaattifosforilla pitoisuusreduktio oli jonkin pienempi, keskimäärin 18. Varsinaisella Kaikonsuolla lähtevässä vedessä vuoden 2004 ja 2007 näytteissä vaihtelu oli samaa tasoa kuin Lampisuolla ja Pieni-Jokisuolla, mutta syyskuussa 2004 mitattiin muita asemia jonkin verran suurempi maksimipitoisuus 230 µg/l. Kokonaisfosforin keskipitoisuus oli lähellä erittäin rehevän ja ylirehevän veden raja-arvoa 100 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat keskimäärin suurempia kuin Lampisuolla ja Pieni-Jokisuolla, keskimäärin 43 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli lähes kolmannes. Kaikonsuon kosteikolla 3 lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä 89 µg/l, eli hieman suurempi kuin kosteikoilla 1 ja 2. Vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 24, fosfaattifosforin 42. Myös Valkeissuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut paljon eri havaintokertoina (43-120 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin syyskuun 2014 alivirtaaman aikaan ja lokakuussa ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli selvästi pienempi (43 µg/l). Keskipitoisuuden 62 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa muiden kuormitusasemien tavoin erittäin reheväksi, vaikka rehevyystaso on Valkeissuolla ollut muita hieman pienempi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut melko vakaa eri havaintokerroilla. Keskipitoisuus on ollut 16 µg/l ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 27. Suojoen asemalla 4 veden kokonaisfosforipitoisuus (31-130 µg/l) on ollut hyvin samaa tasoa kuin Kaikonsuon ja Valkeissuon kuormitusasemilla. Keskipitoisuuden 74 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi. Pitoisuustaso on myös hyvin samanlainen kuin Pihlajapurossa jokaisena havaintokertana. Esimerkiksi 14.8.2007 mitattiin Suojoen asemalla 4 korkea pitoisuus 120 µg/l ja samana päivänä Pihlajapurossa pitoisuus oli 130 µg/l. Joinain havaintokertoina pitoisuus on myös noussut asemien välillä, esimerkiksi lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan Pihlajapuron asemalla veden kokonaisfosforipitoisuus oli 43 µg/l ja Suojoen asemalla 4 61 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli Suojoen asemalla 4 keskimäärin 31. Ero Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 kokonaisfosforipitoisuudessa on vaihdellut paljon havaintokertojen välillä. Esimerkiksi alivirtaaman aikaan syyskuussa 2014 kokonaisfosforin pitoisuus nousi 43 µg/l asemien välillä ja ylivirtaaman aikaan lokakuussa 2014 nousu oli 28 µg/l. Tuolloin lokakuussa kaikilla kuormitusasemilla lähtevän veden 152
kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin kummallakaan virta-asemalla, joten pitoisuusnousu johtui muista maankäyttömuodoista. Keskimäärin jokiveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut Välijoen asemalla 10 82 µg/l ja vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 17 µg/l ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 22. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Välijoen asemalla 10 kokonaisfosforimäärä oli vuonna 2014 4,2 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon ja Valkeissuon arvioitu kokonaisfosforin bruttokuormitus vuonna 2014 oli 109 kg, mikä on 3 VEMALA:n laskemasta Välijoen kokonaisfosforimäärästä. Veden laatu: Luupuveden alue Pohjoissuo, Härkäsuo, Peräsuo Kiintoaine Pohjoissuon laskeutusaltaasta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut ajoittain melko suuri (6-58 mg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan. Tuolloin mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli peräti 81. Mineraaliaineksen osuus on ollut Pohjoissuolla melko suuri kaikkina havaintokertoina, keskimäärin noin puolet kiintoaineesta on ollut mineraaliainesta. Härkäsuolla kuivatusvesiä alettiin johtaa kosteikolle vuonna 2012. Tarkkailuvuosina 2004 ja 2007 kuivatusveden kiintoainepitoisuus oli 5-31 mg/l, keskiarvo 14 mg/l. Kiintoaineesta mineraaliaineksen osuus oli näinä tarkkailukertoina keskimäärin 41. Vuonna 2014 Härkäsuon kosteikolta otettiin 24 kuormitusnäytettä. Elokuun puoliväliin asti näytettä ei saatu kosteikolta lähtevästä vedestä virtaaman puuttumisen vuoksi. Loppuvuonna näyte saatiin sekä kosteikolle tulevasta että sieltä lähtevästä vedestä. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli 20 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 79. Lähtevässä vedessä kiintoaineen pitoisuustaso oli siis samaa luokkaa kuin laskeutusaltaan vedessä vuoden 2004 ja 207 havaintokertoina. Peräsuolla näyte otettiin kahdesta altaasta. Tämän raportin kuvissa Peräsuo 1 tarkoittaa allasta, joka purki vetensä pohjoiseen Suojoen suuntaan ja Peräsuo 2 allasta, jonka vedet 153
johdettiin Saarisjärven kautta Luupujokeen. Peräsuon asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut vuosien 2004, 2007 ja 2014-15 havaintokertoina 4-31 mg/l ja asemalla 2 2-34 mg/l. Keskipitoisuus molemmilla asemilla on lähellä 10 mg/l. Asemalla 1 mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin 54 ja asemalla 2 selvästi pienempi, keskimäärin 28. Luupujoen asemalla 18 veden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti 4-9 mg/l, toukokuussa 2014 mitattiin suurin pitoisuus 12 mg/l. Tuolloin mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli 53, keskimäärin osuus on ollut 42. Lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan Luupujoen veden kiintoainepitoisuus oli 7,8 mg/l, mikä on lähellä tarkkailukertojen keskipitoisuutta. Luupuvesi näyttäisi tasaavan Luupujoen veden kiintoainepitoisuutta ylivirtaaman aikaan. Luupujoen asemalla 19 veden kiintoainepitoisuus oli enimmillään 4,2 mg/l suurempi kuin asemalla 18, keskimäärin pitoisuus nousi 1 mg/l. Suurin pitoisuusnousu todettiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa, jolloin nousu johtui lähes kokonaan mineraaliaineksen määrän lisääntymisestä. Luupujoen asemien 18 ja 19 väliin laskee Härkäsuon laskuoja ainoana turvetuotantoalueista. Härkäsuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli tuolloin lokakuussa 2014 myös jonkin verran kohonnut (26 mg/l). Mikäli laskentaperusteena käytetään Härkäsuon osalta mitattua virtaamaa ja Luupujoen osalta Pihlajapuron asemalta 2 mitattua valumaa sekä molemmilta asemilta mitattujen kiintoaineen pitoisuuksia, silittää Härkäsuon kuormitus noin 3 tapahtuneesta kiintoainepitoisuuden noususta lokakuussa 2014. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Luupujoen asemalla 18 kiintoainetta meni vuoden aikana 711 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon, Valkeissuon, Pohjoissuon, Peräsuon sekä Härkäsuon arvioitu kokonaistypen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 36 t, mikä on 5 VEMALA:n laskemasta Luupujoen kiintoainemäärästä. Humus 154
Pohjoissuon laskeutusaltaalta lähtevä vesi oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku 200-470 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 33-66 O 2 mg/l). Suurin kemiallisen hapenkulutuksen määrä mitattiin lokakuussa 2004. Vuoden 2014-15 havaintokertoina humuspitoisuus oli jonkin verran pienempi (väriluku 240-320 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 22-43 O 2 mg/l). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen määrä mitattiin alivirtaaman aikaan syyskuussa. Härkäsuon laskeutusaltaalla vesi oli voimakkaan humuspitoista vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina (väriluku 250-700 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 41-86 O 2 mg/l). Humuspitoisuus oli keskimäärin suurempi kuin Pohjoissuolla. Veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat suurimmat syyskuussa 2004. Vuoden 2014 havaintokertoina humuspitoisuus on ollut hieman keskimäärin pienempi, mutta vesi on edelleen luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Härkäsuon kuormitusnäytteissä 2014 kentältä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 45 O 2 mg/l. Muutos kemiallisessa hapenkulutuksessa oli kosteikolla vähäinen. Peräsuon asemalla 1 vesi on ollut kaikkina havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku 200-450 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 30-61 O 2 mg/l). Peräsuon asemalla 2 humuspitoisuus on ollut keskimäärin hieman suurempi (väriluku 250-500 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 43-69 O 2 mg/l). Luupuveden asemalla 18 veden väriluku on vaihdellut välillä 170-350 Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus 22-48 O 2 mg/l, joten keskimäärin vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Humuspitoisuus oli keskimäärin pienempi kuin tuotantoalueiden kuivatusvedessä. Vuoden 2014-2015 havaintokertoina humuspitoisuus oli hieman pienempi kuin vuosina 2004 ja 2007, ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vesi oli luokiteltavissa tuolloin humuspitoiseksi. Muutos Luupujoen veden väriluvussa sekä kemiallisessa hapenkulutuksessa olivat pääosin vähäisiä. Keskimäärin väriluku lisääntyi 13 Pt mg/l asemien 18 ja 19 välillä ja kemiallinen hapenkulutus 1 O 2 mg/l. Suurin väriluvun (100 Pt mg/l) ja kemiallisen hapenkulutuksen (6 O 2 mg/l) todettiin lokakuun 2004 havaintokerralla. 155
Happamuus Pohjoissuon kuivatusvesi on ollut yhtä havaintokertaa lukuun ottamatta lievästi hapanta (ph 6,1-6,9). Marraskuussa 2007, jolloin veden väriluku oli havaintoajankohtien suurin ja kemiallinen hapenkulutus myös korkea, vesi oli hapanta (ph 5,8). Härkäsuon laskeutusaltaalta lähtenyt vesi oli tarkkailuvuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina pääosin hapanta (ph 5,5-5,9) ja muutamana kertana lievästi hapanta (ph 6,1). Kosteikolta lähtevä vesi oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä keskimäärin hapanta (ph 5,9), joten kuivatusveden happamuudessa ei ole todettavissa suuria eroja vuosien välillä. Härkäsuon kuivatusveden happamuus lisääntyi keskimäärin 0,4 ph yksikköä kosteikolla vuoden 2014 havaintokertoina. Peräsuon asemalla 1 vesi on ollut pääosin lievästi hapanta, mutta muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,7-5,9) ja kesäkuussa 2007 neutraalia (ph 7,0). Kuivatusveden happamuus on ollut hyvin samankaltainen kaikkina tarkkailuvuosina. Peräsuon asemalla 2 vesi on ollut muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,6-5,8), muina havaintokertoina lievästi hapanta (ph 6,1-6,1). Aseman 1 lailla kuivatusveden happamuus on ollut hyvin samankaltainen kaikkina tarkkailuvuosina. Luupujoen asemalla 18 veden happamuuden vaihtelut havaintokertoina ovat olleet vähäisiä. Vesi on ollut lievästi hapanta kaikkina havaintokertoina (ph 6,2-6,7). Veden happamuuden muutokset Luupujoessa asemien 18 ja 19 välillä ovat olleet vähäisiä. Asemalla 19 ph on ollut välillä 6,2-6,6. 156
Typpiyhdisteet Pohjoissuon laskeutusaltaan vedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut melko paljon (1200-3800 µg/l, keskipitoisuus 2500 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin elokuussa 2007 ja pienin syyskuussa 2014 alivirtaaman aikaan. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 40, ja pääosa mineraalitypestä on useimpina havaintokertoina ollut nitraattityppeä. Härkäsuon laskeutusaltaalla veden kokonaistyppipitoisuus oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina 2000-3300 µg/l (keskipitoisuus 2500 µg/l). Mineraalitypen osuus kokonaistypestä (keskimäärin 20 ) oli pienempi kuin Pohjoissuolla. Pohjoissuon tavoin useimpina havaintokertoina nitraattitypen pitoisuus oli ammoniumtyppeä suurempi. Härkäsuon kosteikolta lähtevässä vedessä kokonaistypen keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä noin 2100 µg/l, joten pitoisuustaso oli hieman pienempi kuin tarkkailuvuosina 2004 ja 2007. Kokonaistypen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 29, nitraattitypen 53 ja ammoniumtypen 70. Peräsuon asemalla 1 kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä 1100-3900 µg/l. Keskipitoisuus 1900 µg/l on ollut jonkin verran pienempi kuin Pohjoissuolla ja Härkäsuolla ennen kosteikkoa. Muita ajankohtia suuremmat pitoisuudet mitattiin toukokuussa (3900 µg/l) ja lokakuussa (3200 µg/l) 2014. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 21, ja pääosa mineraalitypestä on ollut ammoniumtyppeä. Peräsuon asemalla 2 kuivatusveden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 1100-2800 µg/l (keskipitoisuus 2000 µg/l), joten pitoisuustaso on ollut hyvin lähellä aseman 1 veden laatua. Nitraatti- ja ammoniumtypen keskipitoisuudet ovat olleet lähes samoja molemmilla Peräsuon altailla. Luupujoen asemalla 18 veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 790-1300 µg/l. Pitoisuustaso oli vuoden 2004 havaintokertoina hieman havaintovuosia 2007 ja 2011 suurempi. Tarkkailuvuotta 2004 lukuun ottamatta toukokuun näytteissä kokonaistypen pitoisuus on ollut muita havaintokertoja pienempi. Luupujoessa asemalla 18 mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 12 ja pääosa mineraalitypestä on olut nitraattityppeä. 157
Luupujoen veden kokonaistypen pitoisuusmuutokset asemien 18 ja 19 välillä ovat olleet vähäisiä. Suurin pitoisuusnousu 200 µg/l todettiin syyskuun 2004 havaintokertana. Myös jokiveden mineraalitypen pitoisuusmuutokset ovat olleet asemien välillä vähäisiä. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Luupujoen asemalla 18 kokonaistyppeä meni vuoden 2014 aikana 120 tt. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon, Valkeissuon, Pohjoissuon, Peräsuon sekä Härkäsuon arvioitu kokonaistypen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 5,7 t, mikä on 5 VEMALA:n laskemasta Luupujoen kokonaistyppimäärästä. Fosforiyhdisteet Pohjoissuolla kuivatusveden kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä 62-200 µg/l ja keskipitoisuuden 103 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi-ylireheväksi. Suurimpien kokonaisfosforipitoisuuksien aikaan myös kiintoainepitoisuus on ollut koholla. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 21. Härkäsuon laskeutusaltaalla veden kokonaisfosforipitoisuus oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina 57-120 µg/l ja keskipitoisuuden 78 µg/l perusteella vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut pieni ja jäänyt usein alle määritysrajan 5 µg/l. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina kosteikolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 84 µg/l eli samaa tasoa kuin vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kosteikolla oli vuonna 2014 keskimäärin 36 ja fosfaattifosforin 29. Peräsuon asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus (34-110 µg/l, keskiarvo 64 µg/l) on ollut hieman pienempi kuin Härkäsuolla ja Pohjoissuolla, mutta useimpina havaintokertoina vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 21. Peräsuon asemalla 2 veden rehevyystaso on selvästi suurempi kuin asemalla 1 sekä Härkäsuolla ja Pohjoissuolla. Kokonaisfosforin pitoisuus on vaihdellut välillä 81-250 µg/l ja keskipitoisuuden 137 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa ylireheväksi. Suurin pitoisuus mitattiin syyskuussa 2014 alivirtaaman aikaan. Myös fosfaattifosforin pitoisuus on ollut suurempi kuin muilla asemilla ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin noin kolmannes. Luupujoen asemalla 18 vesi on ollut luokiteltavissa erittäin reheväksi. Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 43-100 µg7l, keskipitoisuus 75 µg/l. Suurin 158
pitoisuus mitattiin syyskuun alussa 2004 ja pienin toukokuussa 2015. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 10 µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 13. Jokiveden kokonaisfosforipitoisuuden muutokset asemien 18 ja 19 välillä ovat olleet pääsääntöisesti pieniä. Suurin pitoisuusnousu 6 µg/l todettiin lokakuun 2014 näytteessä. Myös fosfaattifosforin pitoisuusmuutokset asemien välillä ovat olleet pieniä. 159
KOHISEVANSUO Sijainti Kohisevansuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma-alueen Sonkajärven reitin valuma-alueella ja siellä Sukevanjärven alueella (vesistöalue 4.584, peruskartta 3342 05). Kohisevansuo on Sonkajärvellä. Sukevanjärven alueen koko on 63 km 2 ja järvisyys 7 (Ekholm 1993). Valuma-alueelle tulevat lisäksi vedet Talasjoen, Raudanjoen ja Akonjoen valuma-alueilta. Koko yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala Sukevanjärven alueen alarajalla on 705 km 2 ja järvisyys 4,1. Kuvassa musta viiva on Sukevanjärven alueen vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. Kuvassa näkyy myös Pappilansuon turvetuotantoalue, jonka kuivatusvedet laskevat yläpuoliseen Talasjokeen. 160
Yllä olevassa kuvassa on Kohisevanpuron vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 161
Kohisevansuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1981 Tuotanto alkoi 1986 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 75 ha 26,8 ha 32,2 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 300 metrin päässä Kohisevanpuroon. Puro laskee noin 5 km:n päässä laskuojasta Sukevanjärveen. Vuonna 2015 alettiin kuivatusvesiä johtaa pintavalutuskentälle. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella elokuun näyte otettiin alivirtaaman aikaan ja muut ylivirtaamatilanteessa. Kentällä tehtyjen virtaamamittausten perusteella toukokuun ja elokuun näytteenotot otettiin lähellä keskivirtaamaa olevissa tilanteissa, ja lokakuun sekä toukokuun 2015 näytteet ylivirtaaman aikaan. Elokuun näyte ei siis ollut alivirtaaman aikaan. Kohisevanpurossa elokuun havaintokerran virtaamamittausta häiritsi majavan tekemä pato Kohisevanpuroon. Pvm Kohisevapuro 1 Kohisevapuro 2 Jutkulanjoki 1 SYKE:n malli l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 21.05.14 14,2 18,4 25,3 27.08.14 27,0 14,5 3,2 30.10.14 26,8 23,8 12.05.15 30,6 52,5 162
Kohisevansuo ja Jutkulanjoki: Veden laatu Kiintoaine Kohisevansuon kuivatusvedet on käsitelty parialtailla, joihin vesi on johdettu jakokaivolla. Veden laadun pitäisi olla siten hyvin samanlainen molemmilla altailla. Vuonna 2014 Kohisevansuolle rakennettiin pintavalutuskenttä, jonka kautta vesiä alettiin johtaa vuoden 2015 aikana. Altailla 1 ja 2 suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin keväällä ja heinäkuussa 2004, jolloin kiintoaineesta lähes 90 oli mineraaliainesta. Veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran kohonnut myös muina havaintokertoina. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut koko aineistossa 2004-2014 keskimäärin 60. Toukokuussa 2015 lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli myös suuri, 69 mg7l. Tämä oli ensimmäinen näyte pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä. Kentälle tulevan veden kiintoainepitoisuus oli tuolloin suuri (140 mg/l), joten vaikka reduktio kentällä oli kohtalaisen hyvä (51 ), lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli edelleen suuri. Kiintoaineesta 86 oli mineraaliainesta. Kohisevanpuron ylemmällä asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti melko pieni (1-3 mg/l), mutta joinain havaintokertoina selvästi kohonnut. Esimerkiksi lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan mitattiin suurin pitoisuus 16 mg/l. Tuolloin 81 kiintoaineesta oli mineraaliainesta, joten mineraaliainesta liikkuu ylivirtaamatilanteissa Kohisevanpuron metsävaltaisella valuma-alueella. Kohisevanpuron veden kiintoainepitoisuus nousi pääsääntöisesti asemien 1 ja 2 välillä. Muutos oli keskimäärin 5,3 mg/l ja suurimmillaan 17 mg/l elokuussa 2014, jolloin virtaamatilanne oli kohtalainen. Kiintoaineen lisääntyminen näkyi ennen kaikkea mineraaliaineksen määrässä, jonka pitoisuus lisääntyi keskimäärin 4,8 mg/l. Kohisevansuolta on tullut mineraaliainesta, mikä osaltaan selittää pitoisuusnousun, mutta etenkin ylivirtaamatilanteissa mineraaliainesta näyttää tulevan myös muualta valumaalueelta. Esimerkiksi elokuussa 2014, jolloin jokiveden kiintoainepitoisuus nousi Kohisevanpurossa asemien 1 ja 2 välillä arvosta 11 mg/l arvoon 28 mg/l, Kohisevansuon altailla veden kiintoainepitoisuus oli 7-8 mg/l. 163
Humus Jutkulanjoki on tarkkailuohjelmassa mukana vertailuasemana. Jutkulanjoen valuma-alue on hyvin samankokoinen kuin Kohisevanpuron ja maankäyttö on myös isossa mittakaavassa sama: metsävaltainen valuma-alue, jossa jonkin verran turvemaita ja vähän maatalousalueita aivan valuma-alueen alaosalla. Jutkulanjoen veden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin samaa tasoa kuin Kohisevanpuron asemalla 1. Kohisevanpuron asemalla 2 kiintoaineen keskipitoisuus oli keskimäärin 4 mg/l suurempi Jutkulanjokeen verrattuna. Ero oli pienempi alivirtaama-aikoina ja kasvoi ylivirtaaman aikaan. Esimerkiksi lokakuussa 2014 Kohisevanpuron veden kiintoainepitoisuus oli 10 mg/l suurempi kuin Jutkulanjoessa. Jutkulanjoen kiintoaineesta keskimäärin 57 oli mineraaliainesta, mikä on samaa tasoa kuin Kohisevanpurossa. Kohisevansuon kuivatusvesi on ollut kaikkina havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku keskimäärin 290 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 38 O 2 mg/l) ja vaihtelu havaintokertojen välillä on ollut melko vähäistä muutamia alivirtaamakauden poikkeuksia lukuun ottamatta. 164
Kohisevanpuron asemalla 1 vesi on ollut myös jokaisena havaintokertana voimakkaan humuspitoista. Veden väriluku on ollut keskimäärin sama kuin Kohisevansuon kuivatusvedessä eli 290 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus hieman suurempi, keskimäärin 45 O 2 mg/l. Muutokset Kohisevanpuron veden väriluvussa sekä kemiallisessa hapenkulutuksessa asemien 1 ja 2 välillä ovat olleet pääsääntöisesti vähäisiä. Veden väriluku on laskenut keskimäärin 6 Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus keskimäärin 3 O 2 mg/l. Kohisevanpuron asemalla 2 veden väriluku sekä kemiallinen hapenkulutus olivat keskimäärin samat kuin Jutkulanjoen asemalla 1. Tämä kertoo hyvin valuma-alueiden samankaltaisuudesta. Happamuus Kohisevansuon laskeutusaltaiden kuivatusvesi on ollut happamuudeltaan lievästi hapantaneutraalia, muutaman kerran jopa lievästi emäksistä. Ylivirtaamatilanteissa, jolloin humuspitoisuus on lisääntynyt, veden ph on ollut lähellä 6. Kohisevanpurossa vesi on ylemmällä asemalla 1 ollut hapanta-erittäin hapanta (ph 4,8-5,5), joten keskimäärin veden happamuus on ollut yli yhden ph-yksikön happamampaa kuin Kohisevansuon kuivatusvedessä. Kohisevanpuron happamuus väheni kaikkina havaintokertoina asemien 1 ja 2 välillä, ero on ollut keskimäärin 0,3 ph-yksikköä. Asemalla 2 vesi on ollut luokiteltavissa happamaksi (ph 5,0-5,9, kerran 6,4). Jutkulanjoen vertailuasemalla 1 vesi oli havaintokertoina erittäin hapanta-hapanta (ph 4,6-5,5). Happamuus oli samaa tasoa kuin Kohisevanpuron ylemmällä asemalla 1 ja keskimäärin 0,4 ph yksikköä suurempi kuin Kohisevanpuron asemalla 2. 165
Typen yhdisteet Kohisevansuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä 800-2800 µg/l, keskipitoisuus on ollut tarkkailuvuosina 1550 µg/l. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut turvetuotantovesille epätyypillisesti melko matala (keskimäärin 25 ) ja mineraalitypestä vajaa kaksi kolmasosaa on ollut nitraattityppeä. Kohisevanpuron asemalla 1 veden kokonaistypen vaihteluväli on ollut 610-1300 µg/l ja keskipitoisuus on ollut hieman yli puolet Kohisevansuon kuivatusveden keskipitoisuudesta. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pieniä ja keskimäärin vain 11 kokonaistypestä on ollut mineraalityppeä. Kokonaistypen pitoisuus on noussut Kohisevanpuron vedessä asemien 1 ja 2 välillä useina havaintokertoina 30-100 µg/l, mutta joinain havaintokertoina asemalla 2 kokonaistypen pitoisuus on ollut pienempi. Vaikka keskipitoisuus ei tarkkailuaineistossa ole juurikaan muuttunut, on Kohisevansuon kuivatusvesien vaikutus todettavissa lievänä kokonaistypen pitoisuusnousuna. useimpina havaintokertoina. Ylivirtaamatilanteet eivät aiheuta mitään poikkeusta eli pitoisuusmuutokset ovat tuolloinkin lieviä. Muutokset mineraalitypen pitoisuuksissa asemien 1 ja 2 välillä ovat olleet myös vähäisiä. Nitraattitypen keskipitoisuus on asemalla 2 noin 20 µg/l suurempi kuin asemalla 1, ammoniumtypen keskipitoisuudet ovat lähes samat. Jutkulanjoen vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut jonkin verran pienempi kuin Kohisevanpurossa. Ylempään asemaan 1 verrattuna ero on ollut keskimäärin noin 200 µg/l, alempaan asemaan 2 noin 170 µg/l. Jutkulanjoessa mineraalitypen keskipitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin kummallakaan Kohisevanpuron asemalla, mutta pienemmästä kokonaistypen pitoisuudesta johtuen mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut Jutkulanjoessa keskimäärin hieman suurempi. 166
Fosforin yhdisteet Havaintokertoina, jolloin kiintoainepitoisuus on ollut suuri Kohisevansuon kuivatusvedessä, on myös kokonaisfosforipitoisuus ollut lähellä ylirehevän veden raja-arvoa 100 µg/l. Alivirtaamatilanteissa veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 30-40 µg/l. Kokonaisfosforin keskipitoisuuden 51 µg/l perusteella Kohisevansuon kuivatusvesi on ollut luokiteltavissa reheväksi-erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut pääosin melko pieni ja useana havaintokertana se on jäänyt alle määritysrajan 5 µg/l. Kohisevanpuron asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut havaintokertoina välillä 15-44 µg/l ja keskipitoisuuden 27 µg/l vesi on ollut luokiteltavissa lievästi reheväksireheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin noin kolmannes. Kohisevanpuron rehevyystaso on noussut pääsääntöisesti asemien 1 ja 2 välillä, kokonaisfosforipitoisuudessa ero on ollut keskimäärin 11 µg/l. Aseman 2 on luokiteltavissa reheväksi. Suurin pitoisuusnousu 19 µg/l mitattiin elokuun 2014 havaintokerralla, Suuri osa pitoisuusnoususta aiheutuu kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin lisääntymisestä purovedessä, fosfaattifosforin pitoisuusnousu asemien välillä on keskimäärin vain 2 µg/l. Jutkulanjoen vesi on ollut kokonaisfosforipitoisuuden perusteella pääosin lievästi rehevää. Kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut samalla tasolla kuin Kohisevanpuron asemalla 1 ja keskimäärin 10 µg/l pienempi kuin Kohisevanpuron alemmalla asemalla 2. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Jutkulanjoessa hieman pienempi kuin kummallakaan Kohisevanpuron asemalla. 167
Tenetinjoki: Veden laatu Kiintoaine Sukevanjärvestä vesi jatkaa matkaansa Tenetinjoen kautta. Sukevanjärvi tasaa jokivesien kautta tulevia kiintoainemääriä, mikä näkyy Tenetinjoessa vähentyneenä kiintoainepitoisuuden vaihteluna. Tenetinjoessa veden kiintoainepitoisuus on ollut elokuun 2004 havaintokertaa lukuun ottamatta alle 10 mg/l ja keskipitoisuus on ollut samaa tasoa vertailualueen Jutkulanjoen kanssa. Humus 168
Sukevanjärvi vähentää myös hieman valuma-alueelta tulevaa humuskuormaa, mikä näkyy Tenetinjoessa hieman pienempänä väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoina. Tenetinjoessa väriluvun keskiarvo oli lähes sama kuin suurimmassa tulojoessa eli Raudanjoessa. Happamuus Sukevanjärveen laskevista virtavesistä happamimmat ovat Jutkulanjoki, Kohisevanpuro sekä Talasjoki. Raudanjoessa veden happamuus oli keskimäärin lähes sama kuin järvestä lähtevässä Tenetinjoessa. 169
Kokonaistyppi Tenetinjoessa kokonaistypen keskipitoisuus on hieman pienempi kuin Raudanjoessa, Talasjoessa ja Kohisevanpurossa. Erot ovat kuitenkin isompiin jokiin verrattuna pieniä, joten merkittävää kokonaistypen pidättymistä Sukevanjärveen ei ole todettavissa. Tenetinjoen kokonaistypen keskipitoisuus on samaa tasoa kuin vertailualueella Jutkulanjoessa. Kokonaisfosfori Tenetinjoen kokonaisfosforin keskipitoisuus on samaa tasoa Raudanjoessa, Talasjoessa, Kohisevanpurossa sekä Tenetinjoessa, joten fosforin pidättyminen Sukevanjärveen on vähäistä. Vertailualueella Jutkulanjoessa rehevyystaso on jonkin verran pienempi. 170
PALOSUO, TEERISUO, PIHLAJASUO, TURVESUO Sijainti Palosuo, Teerisuo, Pihlajasuo ja Turvesuo sekä Imuturve Oy:n Pihlajasuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Sonkajärven reitin valuma-alueella ja siellä Raudanjoen valuma-alueella (vesistöalue 4.585, peruskartat 3342 08, 09). Palosuo sijaitsee Kajaanissa, muut tuotantoalueet Sonkajärvellä. Raudanjoen valuma-alueen koko on 410 km 2 ja järvisyys 4 (Ekholm 1993). Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. 171
Yllä olevassa kuvassa on vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, oranssi=kosteikko, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 172
Kukkopuron valuma-alueen tuotantosuot Palosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Tuotanto alkoi 1977 Suurin tuotantopinta-ala Kuormittava ala 2014 50,5 ha 46 ha Kuivatusvedet johdetaan yhden laskeutusaltaan kautta laskuojaa pitkin Kukkopuroon, joka laskee 13,4 km:n päässä Raudanjokeen. Raudanjoki laskee Sukevanjärveen noin 4 km:n päässä Kukkopuron laskukohdasta. Teerisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1979 Tuotanto alkoi 1984 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 44,0 ha 20,3 ha 23,0 ha Kuivatusvedet johdetaan yhden laskeutusaltaan kautta laskuojaa pitkin Kukkopuroon, joka laskee noin 8 km:n päässä Raudanjokeen. Raudanjoki laskee Sukevanjärveen noin 4 km:n päässä Kukkopuron laskukohdasta. Pihlajapuron valuma-alueen tuotantosuot Pihlajasuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1978 Tuotanto alkoi 1981 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 250 ha 54,4 ha 129,5 ha Kuivatusvedet johdetaan roudattomana kautena haihdutus-imeytyskentälle, josta vesi johdetaan laskuojan kautta Pihlajapuroon. Talvella kuivatusvedet menevät kahden laskeutusaltaan kautta. Pihlajapuron laskukohdasta vesi virtaa Raudanjoessa noin 10,5 km:n matkan Sukevanjärveen. 173
Turvesuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1977 Tuotanto alkoi 1980 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 64,5 ha 21,3 ha 24,8 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta laskuojaan, joka laskee noin 1,7 km:n päässä Pihlajapuroon. Pihlajapurossa vesi kulkee noin 2,5 km. Pihlajapuron laskukohdasta vesi virtaa Raudanjoessa noin 10,5 km:n matkan Sukevanjärveen. Virtaama ja näytteenoton edustavuus 2014 SYKEn ylläpitämän hydrologisen mallin perusteella elokuun näyte otettiin alivirtaamatilanteessa, lokakuun näyte lähellä keskivirtaamaa olleessa tilanteessa ja molemmat toukokuun näytteet kevätvalunnan aikaan. Teerisuon pintavalutuskentällä ja Pihlajasuon haihdutus-imeytyskentällä on käytössä mittakaivot, joista saadaan mitattua lähtevän veden virtaama. Pihlajasuolla lähteviä kaivoja on kaksi. Näiden lisäksi virtaama mitattiin Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 ja Pihlajapuron asemalla 2A siivikkomittauksin. Teerisuo l/s*km 2 Pihlajasuo l/s*km 2 Kukkopuro 1 l/s*km 2 Pihlajapuro 2A l/s*km 2 SYKE:n malli l/s*km 2 22.5.14 5,9 10,5 10,1 7,6 20,2 28.8.14 11,6 33,8 12,7 24,2 4,9 29.10.14 91,8 42,1 27,3 13,3 12.5.15 3,5 28,4 47,0 36,7 49,6 Kukkopuron ja Pihlajapuron mittausten perusteella toukokuun näyte vuodelta 2014 on otettu jo kevätvalunnan jälkeen ja virtaama oli tuolloin lähellä keskivirtaamaa. Elokuun lopulla kenttämittausten perusteella oltiin lähempänä keskivirtaamaa kuin alivirtaamaa ja lokakuun lopulla näytteet otettiin ylivirtaamatilanteesta. Toukokuussa 2015 kevätvalunta ei ollut vielä ohitse ja näytteet otettiin myös kenttämittausten perusteella ylivirtaamatilanteessa. 174
Kukkopuron valuma-alue: Veden laatu Palosuo ja Teerisuo Kiintoaine Palosuon laskeutusaltaalta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli erittäin suuri kesäkuussa ja syyskuussa 2004 (230 ja 86 mg/l). Myös muina vuoden 2004 havaintokertoina pitoisuus oli selvästi kohonnut (11-24 mg/l). Muina tarkkailuvuosina havaintoajankohtien kiintoainepitoisuudet ovat olleet alle 10 mg/l (4-8,2 mg/l). Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on vaihdellut paljon (6-88 ), keskimäärin mineraaliaineksen märän on ollut noin kolmannes. Teerisuon laskeutusaltaalta lähtevässä vedessä suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin vuosina 2004 (3-27 mg/l) ja 2007 (10-17 mg/l) havaintokertoina. Vuoden 2011 havaintokertoina kiintoainepitoisuus lähtevässä vedessä oli alle 10 mg/l. Vuonna 2014 vesienkäsittely oli muuttunut pintavalutuskentälle ja vesistöhavaintokertoina kiintoainetta lähtevässä vedessä oli 3,3-6 mg/l. Teerisuon pintavalutuskentältä otettiin vuoden 2014 aikana 23 näytettä ympäri vuoden. Huhtikuussa kevättulvan aikaan lähtevän veden kiintoainepitoisuudet olivat korkeita (16-86 mg/l), avovesiaikaan touko-joulukuussa pitoisuus oli 1,2-19 mg/l, keskiarvo oli 6,6 mg/l. Huhtikuun näytteissä mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli korkea (keskimäärin 69 ), mikä viittasi kunnostustöihin kentällä. Muina havaintokertoina mineraaliaineksen osuus oli selvästi pienempi, keskimäärin 19. Kiintoaineen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 45. Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus on ollut pieni kaikkina havaintokertoina (alle 1-3 mg/l). Kukkopuron veden kiintoainepitoisuus on ollut alemmalla asemalla 5 5-26 mg/l, keskimäärin 10 mg/l. Suurin pitoisuus mitattiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa. Tuolloin Palosuolta ja Teerisuolta lähtevässä kuivatusvedessä kiintoainepitoisuus oli selvästi pienempi, joten kiintoainekuormitusta on tullut runsaasti muualta valuma-alueelta. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut Kukkopuron asemalla 5 keskimäärin puolet, lokakuussa 2014 mineraaliaineksen osuus oli 77. 175
Humus Palosuon laskeutusaltaan vedessä väriluku on vaihdellut välillä 140-340 Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus 12-56 O 2 mg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen keskiarvon 27 O 2 mg/l perusteella vesi on luokiteltavissa humuspitoiseksi. Suurimmat kemiallisen hapenkulutuksen määrät mitattiin vuoden 2004 havaintokertoina. Teerisuon tuotantoalueelta lähtevä vesi on ollut selvästi humuspitoisempaa. Veden väriluku on ollut 270-520 Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus 20-79 O 2 mg/l (keskiarvo 48 O 2 mg/l). Vesi on ollut lokakuun 2014 näytettä lukuun ottamatta voimakkaan humuspitoista. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun näytteissä veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyi keskimäärin 9 O 2 mg/l Teerisuon pintavalutuskentällä. Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 vesi on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta voimakkaan humuspitoista. Veden väriluku on ollut 80-490 Pt mg/l (keskiarvo 320 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus 15-65 O 2 mg/l (keskiarvo 44 O 2 mg/l). Humuspitoisuus on ollut siis keskimäärin samaa tasoa kuin Teerisuon kuivatusvedessä ja jonkin verran suurempi kuin Palosuolta lähtevässä vedessä. Kukkopuron veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus ovat pääsääntöisesti Kukkopuron asemalla 5 hieman pienempiä kuin asemalla 1. Ero väriluvussa on ollut keskimäärin noin 30 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 6 O 2 mg/l. Vuoden 2007 havaintokertoina humuspitoisuus kuitenkin nousi jonkin verran asemien välillä. 176
Happamuus Palosuon laskeutusaltaan vesi on ollut pääsääntöisesti lievästi hapanta (ph 6-6,9), muutamana havaintokertana lievästi emäksistä (ph 7,1-7,3). Vesi oli happaminta lokakuun 2014 näytteessä. Teerisuon kuivatusveden suurempi humuspitoisuus verrattuna Palosuohon näkyy myös veden suurempana happamuutena. Yli puolilla havaintokerroista vesi on ollut hapanta tai erittäin hapanta (ph 4,6-5,9), kuutena havaintokertana lievästi hapanta (ph 6-6,6). Happaminta vesi oli syyskuun näytteessä 2004, jolloin myös kemiallinen hapenkulutus oli suurin. Kukkopuron asemalla 1 vesi on ollut pääosin erittäin hapanta (ph 4,3-4,9), muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,3-5,5). Kukkopuron veden happamuus vähenee keskimäärin lähes yhden ph yksikön asemien 1 ja 5 välillä. Syyskuussa 2004 veden happamuus oli havaintokertojen suurin (ph 4,8), muina havaintokertoina vesi on ollut hapanta-lievästi hapanta (ph 5,1-6,5). 177
Typen yhdisteet Kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut Palosuon laskeutusaltaan vedessä pääosin välillä 630-1800 µg/l, mutta vuoden 2004 havaintokertoina todettiin myös selvästi suurempia pitoisuuksia (2500-4400 µg/l). Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 39. Vuoden 2004 havaintokertoina ammoniumtypen pitoisuudet olivat nitraattitypen pitoisuuksia suurempia, mutta vuoden 2014 havaintokertoina tuotannon vähenemisen seurauksena nitraattitypen pitoisuus ollut suurempi. Teerisuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuusvaihtelu (860-1900 µg/l) on ollut pienempää kuin Palosuolla. Tuotantoalueelta lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus on ollut Teerisuolla keskimäärin 200 µg/l Palosuota pienempi. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pääasiassa Teerisuolla Palosuota pienempi, mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin vain 12. Ajoittain Teerisuoltakin on mitattu kohonneita mineraalitypen pitoisuuksia, esimerkiksi lokakuussa 2014 nitraattitypen pitoisuus kentältä lähtevässä vedessä oli 400 µg/l ja ammoniumtypen 300 µg/l. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina nitraattitypen pitoisuusreduktio Teerisuon pintavalutuskentällä oli keskimäärin 46, ammoniumtypen 35, mutta kokonaistypen pitoisuus lisääntyi keskimäärin 7. Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut melko paljon (310-1200 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin syyskuussa 2004. Keskipitoisuus 700 µg/l on noin puolet pienempi verrattuna Palosuon ja Teerisuonkokonaistypen keskipitoisuuksiin. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pieniä ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä keskimäärin vain 4. Kokonaistypen pitoisuus on pääsääntöisesti noussut Kukkopurossa asemien 1 ja 5 välillä, ero on ollut keskimäärin 100 µg/l. Pääosan noususta selittää nitraattityppi, jonka pitoisuus on noussut keskimäärin noin 60 µg/l asemien välillä. Muutokset puroveden ammoniumtypen pitoisuudessa ovat olleet vähäisiä. 178
Fosforin yhdisteet Palosuon kuivatusvedessä kokonaisfosforin pitoisuudet olivat vuoden 2004 havaintokertoina suuria (46-83 µg/l) ja vesi oli tuolloin luokiteltavissa erittäin reheväksi. Suuret kokonaisfosforin pitoisuudet liittyivät korkeisiin kiintoainepitoisuuksiin, joka näki myös selvästi kohonneina kokonaisfosforin pitoisuuksina. Muina tarkkailuvuosina kiintoainepitoisuudet ovat olleet havaintokertoina selvästi pienempiä ja kokonaisfosforin pitoisuus välillä 24-43 µg/l. Vesi on ollut luokiteltavissa lievästi reheväksi-reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin kolmannes. Teerisuon kuivatusvedessä rehevyystaso on jonkin verran Palosuota suurempi. Jos jätetään huomioimatta vuoden 2004 havaintokertojen tulokset, on Teerisuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus ollut 26-81 µg/l (keskipitoisuus 47 µg/l) ja vesi on luokiteltavissa reheväksi-erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Teerisuolta lähtevässä vedessä keskimäärin 4 µg/l suurempi kuin Palosuolla. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina kokonaisfosforin pitoisuusreduktio Teerisuon pintavalutuskentällä oli keskimäärin 18 ja fosfaattifosforin 13. Kukkopuron asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 12-27 µg/l ja vesi on ollut kaikkina havaintokertoina ollut luokiteltavissa lievästi reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 9 µg/l, joten keskimäärin noin puolet kokonaisfosforista on ollut fosfaattifosforia. Kukkopuron veden rehevyystaso nousee selvästi asemien 1 ja 5 välillä. Kokonaisfosforin keskipitoisuus kaksinkertaistuu ja asemalla 5 vesi on rehevää, muutaman havaintokertana jopa erittäin rehevää. Suurin kokonaisfosforin pitoisuus 88 µg/l Kukkopuron asemalla 5 todettiin syyskuussa 2014 ylivirtaaman aikaan. Tuolloin Palosuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli 25 µg/l ja Teerisuolta lähtevässä vedessä 35 µg/l, joten valumaalueelta on tullut muualta kuin tuotantosoilta melko suurta fosforikuormitusta. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on noussut keskimäärin vain 4 µg/l Kukkopurossa asemien 1 ja 5 välillä, joten pääosa fosforipitoisuuden noususta liittynee kiintoaineeseen sitoutuneeseen kokonaisfosforiin. 179
Pihlajapuron valuma-alue: Veden laatu Pihlajasuo ja Turvesuo Kiintoaine Pihlajasuon kuivatusvedet johdetaan roudattomana aikana haihdutus-imeytyskentälle, josta vesi johdetaan Pihlajapuroon laskevaan ojaan kahden mittapatokaivon kautta. Näytteen kentältä on otettu molemmista kaivoista ja tässä yhteenvedossa käsitellään kahden kaivon keskiarvoja. Näytteenotto haihdutusimeytyskentältä alkoi vuonna 2011.Pihlasuon laskeutusaltaan vedessä kiintoainepitoisuus oli vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina 5-17 mg/l. Suurin lähtevän veden kiintoainepitoisuus pitoisuus (keskiarvona 22 mg/l) vesistöhavaintokertoina mitattiin toukokuussa 2011. Muina havaintokertoina haihdutusimeytyskentällä kiintoainepitoisuus on ollut 1,3-6,5 mg/l. Vuoden 2014 aikana Pihlajasuolta otettiin roudattomana kautena yhteensä 18 kuormitusnäytettä. Näissä näytteissä lähtevän veden kiintoaineen keskipitoisuus oli keskimäärin noin 4 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio haihdutus-imeytyskentällä keskimäärin 59. Turvesuon kuivatusvedet johdetaan laskuojaan kahden laskeutusaltaan kautta. Tässä tarkastelussa käsitellään näiden kahden altaan vedenlaadun keskiarvoa. Turvesuon altailla suurimmat veden kiintoainepitoisuudet mitattiin vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina (10-140 mg/l, keskiarvo 34 mg/l). Vuosien 2011 ja 2014 havaintokertoina mitatut kiintoainepitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä (3-11 mg/l). Turvesuon kuivatusvedessä mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin puolet ja suurimman pitoisuuden aikana vuonna 2004 93. Pihlajapuron asemalla 2A, joka sijaitsee turvetuotantoalueiden alapuolella, veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 3-28 mg/l, keskiarvo 10 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut noin puolet. Suurin pitoisuus mitattiin toukokuussa 2011, jolloin turvetuotantoalueiden kuivatusvesissä kiintoainepitoisuudet olivat myös kohonneet (18-22 mg/l), mutta eivät yhtä suuria kuin Pihlajapurossa. Valuma-alueella on maatalousalueita, joilta tulee myös kiintoainekuormitusta ylivirtaamatilanteissa. Esimerkiksi lokakuun 2014 ylivirtaaman aikaan turvetuotantoalueilla lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli 4-5 mg/l ja Pihlajapurossa pitoisuus oli 12 mg/l. 180
Humus Pihlajasuon turvetuotantoalueelta lähtevä vesi on ollut pääsääntöisesti voimakkaan humuspitoista (väriluku 200-470 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 25-49 O 2 mg/l). Suurin humuspitoisuus mitattiin heinäkuu 2007 näytteessä. Veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyi keskimäärin 8 O 2 mg/l haihdutus-imeytyskentällä vuoden 2014 kuormitustarkkailunäytteissä. Turvesuon kuivatusvedessä humuspitoisuus on ollut kaikkina havaintokertoina hieman pienempi kuin Pihlajasuon. Ero on ollut väriluvussa keskimäärin noin 100 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 8 O 2 mg/l. Turvesuon vesi on ollut pääsääntöisesti humuspitoista, heinäkuussa 2007 vesi oli voimakkaan humuspitoista. Pihlajapurossa sekä veden väriluku että kemiallinen hapenkulutus olivat pääsääntöisesti hieman suurempia kuin Pihlajasuon ja Turvesuon kuivatusvesissä. Väriluku oli välillä 180-800 Pt mg/l (keskiarvo 340 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus 26-72 O 2 mg/l (keskiarvo 39 O 2 mg/l). Vesi oli luokiteltavissa selkeästi voimakkaan humuspitoiseksi. 181
Happamuus Pihlajasuolta lähtevä vesi on ollut pääsääntöisesti lievästi hapanta (ph 6,1-6,8). Muutamana havaintokertana vesi on ollut joko hapanta tai lievästi emäksistä. Turvesuolla lähtevä kuivatusvesi on ollut hieman happamampaa kuin Pihlajasuolla, ero on ollut keskimäärin 0,3 ph yksikköä. Vesi on ollut muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,1-5,9), muina lievästi hapanta (ph 6-6,8). Eri Pihlajasuohon on sikäli mielenkiintoinen, että Pihlajasuolla veden kemiallinen hapenkulutus on ollut suurempi, mikä usein näkyy suurempana happamuutena. Pihlajapurossa tuotantosoiden vesiä suurempi humuspitoisuus on näkynyt myös hieman suurempana happamuutena. Pihlajapurossa vesi on ollut erittäin hapanta-lievästi hapanta (ph 4,9-6,9), keskimäärin happamuus on ollut ph 6,0.Suurin happamuus mitattiin syyskuussa 2004 kaikilla asemilla. 182
Typen yhdisteet Pihlajasuolta lähtevän veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 645-2600 µg/l, keskipitoisuus on ollut vesistöhavaintokertoina noin 1300 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuussa 2007. Ammoniumtypen pitoisuudet ovat olleet melko suuria ennen haihdutusimeytyskentän käyttöä ( maks. 500 µg/l), kentältä lähtevässä vedessä vuosina 2011 ja 2014 selvästi pienempiä (maks 78 µg/l). Nitraattitypen pitoisuus on ollut eri tarkkailuvuosina melko tasainen, keskimäärin noin 200 µg/l. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä ammoniumtypen pitoisuusreduktio oli keskimäärin 89, nitraattitypen 52 ja kokonaistypen 16. Turvesuon laskeutusaltaalta mitattiin syyskuussa 2004 selvästi suurin kokonaistypen pitoisuus 5400 µg/l, muina havaintokertoina se on ollut pääsääntöisesti alle 1000 µg/l. Kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 100 µg/l pienempi kuin Pihlajasuolta lähtevässä vedessä. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut Turvesuolla keskimärin 22, ja mineraalitypestä noin kaksi kolmasosaa on ollut nitraattityppeä. Pihlajapuron asemalla 2A veden kokonaistypen pitoisuus on ollut välillä 610-1800 µg/l. Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2004 havaintokertoina. Kokonaistypen keskipitoisuus on ollut hieman pienempi kuin turvetuotantoalueiden vedessä, mutta useana havaintokertana hyvin samaa tasoa. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 16 ja 71 mineraalitypestä on ollut nitraattityppeä. 183
Fosforin yhdisteet Pihlajasuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut 21-64 µg/l ja keskipitoisuuden 37 µg/l perusteella vesi on ollut luokiteltavissa reheväksi. Pitoisuuksissa on havaittavissa pieneneminen haihdutus-imeytyskentän käynnistymisen jälkeen ja useina havaintokertoina vesi on ollut lievästi rehevää. Vuoden 2014 kuormitusaineistossa kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli keskimäärin 17 ja lähtevä vesi keskimäärin rehevää. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 26 ja pitoisuusreduktio kuormitustarkkailuaineistossa 14. Turvesuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuudet olivat kohonneiden kiintoainepitoisuuksien myötä suurempia tarkkailuvuosina 2004 ja 2007 (25-150 µg/l) kuin vuosina 2011 ja 2014 (16-31 µg/l). Viimeisinä tarkkailuvuosina vesi on ollut luokiteltavissa pääosin vain lievästi reheväksi, kun se aiemmin oli erittäin rehevää. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut samalla tasolla kuin Pihlajasuolta lähtevässä vedessä ja osuus kokonaisfosforista noin kolmannes. Pihlajapurossa veden kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin suuri kesäkuussa 2004 (160 µg/l), muina havaintokertoina 22-52 µg/l. Keskimäärin vesi on ollut rehevää. Rehevyystaso on tarkkailuvuosina 2011 ja 2014 ollut hieman suurempi kuin Pihlajasuolta ja Turvesuolta lähtevässä vedessä. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 5 µg/l suurempi kuin turvetuotantoaluilta lähtevässä vedessä. 184
Raudanjoki: Veden laatu Kiintoaine Raudanjoen asemalla 4B, joka sijaitsee Pihlajapuron ja Kukkopuron yläpuolella, veden kiintoainepitoisuus on ollut kaikkina havaintokertoina pieni (2-4 mg/l). Raudanjoen asemalla 5C, joka sijaitsee Raudanjoen laskukohdassa Sukevanjärveen, veden kiintoainepitoisuus on ollut jokaisena havaintokertana suurempi kuin asemalla 4B. Ero on ollut keskimäärin 4 mg/l, suurimmillaan kesäkuussa 2004 16 mg/l. Havaintoajankohtina, jolloin pitoisuus on kohonnut Raudanjoessa, on kohoaminen todettavissa myös Raudanjokeen laskevissa Pihlajapurossa ja Kukkopurossa. Poikkeuksen muodostaa vain syyskuun näyte 2004, jolloin Raudanjoessa todettiin suurin pitoisuusmuutos, mutta sivupuroissa kiintoainepitoisuus oli pieni. Mikäli verrataan SYKE:n VEMALA mallin arviota Raudanjoen aseman 5C kiintoainemäärästä vuonna 2014 (noin 800 t) Raudanjoen valuma-alueen tuotantosoiden kuormitusarvioon (kuormitustaulukko luvussa 3), oli Raudanjoen tuotantoalueiden kiintoainekuormitus noin 2 aseman 5C kiintoainemäärästä. 185
Humus Raudanjoen asemalla 4B veden väriluku on ollut havaintokertoina 100-300 Pt mg/l (keskiarvo 210 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus 19-41 O 2 mg/l (keskiarvo 27 O 2 mg/l). Useimpina havaintokertoina vesi on ollut luokiteltavissa humuspitoiseksi. Vuoden 2004 sadekesänä jokiveden humuspitoisuus oli tavanomaista suurempi ja tuolloin vesi oli luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Raudanjoen veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus ovat lisääntyneet kaikkina havaintokertoina asemien 4B ja 5C välillä. Usein muutos ei ole ollut kovin suuri (väriluvussa keskimäärin 30 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 5 O 2 mg/l), mutta muutamina havaintokertoina muutos on ollut kohtalaisen suuri. Esimerkiksi elokuussa 2011 veden kemiallinen hapenkulutus nousi 15 O 2 mg/l. Usein humuspitoisuuden nousu liittyy valuman kasvuun Raudanjoen alaosalla, mutta tuolloin oltiin Jutkulanjoessa tehtyjen virtaamamittausten perusteella lähellä keskivirtaamatilannetta. 186
Happamuus Raudanjoen asemalla 4B veden happamuuden muutokset ovat olleet tarkkailuajankohtina melko vähäisiä. Syyskuussa 2004 vesi oli happaminta (ph 5,2), muina havaintokertoina ph on ollut välillä 5,5-6,4 eli vesi on hapanta-lievästi hapanta. Jokiveden happamuus lisääntyy humuspitoisuuden lisääntyessä ylivirtaamatilanteissa sekä lumien sulamisvesien myötä keväällä. Veden happamuuden muutos Raudanjoessa asemien 4B ja 5C välillä on ollut enimmäkseen vähäistä. Asemalla 5C humuspitoisuus on hieman suurempi, minkä takia veden happamuus on ollut keskimäärin 0,1 ph-yksikköä suurempi. Suurimmillaan happamuus on lisääntynyt 0,5 ph-yksikköä esimerkiksi toukokuussa 2011. Syyskuussa 2007 Kukkopuron vesi oli lähellä neutraalia ja Pihlajapuron lievästi hapanta, ja tällöin veden happamuus laski 0,3 phyksikköä Raudanjoen asemien välillä. 187
Typen yhdisteet Veden kokonaistyppipitoisuus on ollut Raudanjoen asemalla 4B välillä 430-860 µg/l (keskiarvo 575 µg/l). Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti pieniä ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 7. Suurin nitraatitypen pitoisuus 66 µg/l mitattiin lokakuussa 2014 ja suurin ammoniumtypen pitoisuus 39 µg/l syyskuussa 2004. Raudanjoen veden kokonaistyppipitoisuus on noussut pääsääntöisesti asemien 4B ja 5C välillä, ero on ollut keskimäärin 170 µg/l. Suurin pitoisuusnousu todettiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa, jolloin asemalla 5B kokonaistypen pitoisuus oli 720 µg/l suurempi kuin asemalla 4C. Tuolloin Pihlajapuron ja Kukkopuron veden kokonaistyppipitoisuus oli samaa tasoa kuin asemalla 5B. Pääosa pitoisuusnoususta (400 µg/l) johtui nitraattitypestä. Keskimäärin nitraattitypen pitoisuus on ollut asemalla 5C noin 50 µg/l suurempi. Ammoniumtypessä pitoisuusmuutokset ovat olleet vähäisiä. SYKE:n VEMALA mallin antama arvio Raudanjoen aseman 5C kokonaistyppimäärästä vuonna 2014 on 111 t. Turvetuotannon yhteenlaskettu kokonaistyppikuormitus on vuonna arvioitu olevan noin 3 t (luku 3), joten turvetuotannon osuus aseman 5C kokonaistyppiainemäärästä on näiden laskelmien perusteella noin 3. 188
Fosforin yhdisteet Veden kokonaisfosforipitoisuus Raudanjoen asemalla 2B on ollut 20-51 µg/l. Keskipitoisuuden 30 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa pääsoin lievästi reheväksi, ajoittain reheväksi. Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2011. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut usein alle määritysrajan 5 µg/l, muina havaintokertoina 6-11 µg/l. Raudanjoen veden rehevyystaso nousi pääsääntöisesti asemien 4B ja 5C välillä. Pitoisuusnousu oli keskimäärin 7 µg/l ja sen perusteella Raudanjoki on laskukohdassaan Sukevanjärveen luokiteltavissa reheväksi. Muutamana ajankohtana pitoisuusnousu on ollut selvästi suurempi, esimerkiksi elokuussa ja lokakuussa 2014. Näinä ajankohtina fosforipitoisuus on kaksinkertaistunut asemien välillä ja asema 5C on ollut luokiteltavissa erittäin reheväksi. Elokuussa Kukkopuron ja Pihlajapuron kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin Raudanjoen asemalla 4B, lokakuussa Kukkopurossa kokonaisfosforipitoisuus oli suurempi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus oli asemalla 5C noin 4 µg/l suurempi. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Raudanjoen asemalla 5C kokonaisfosforin ainevirtaama oli vuonna 2014 noin 5,5 t. Turvetuotannon kokonaisfosforikuormitus on laskelmien perusteella arvioitu olleen 83 kg eli noin 1 Raudanjoen fosforimäärästä. 189
HIRSISUO, RUOKOSUO, PITKÄSUO, PAPPILANSUO Sijainti Hirsisuo, Ruokosuo, Pitkäsuo ja Pappilansuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Sonkajärven reitin valuma-alueella ja siellä Talasjoen valuma-alueella (vesistöalue 4.586, peruskartat 3342 06, 3431 04). Hirsisuo sijaitsee Kajaanissa ja Ruokosuo, Pitkäsuo sekä Pappilansuo Sonkajärvellä. Talasjoen valuma-alueen koko on 95 km 2 ja järvisyys 3 (Ekholm 1993). Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. 190
Yllä olevassa kuvassa on vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 191
Pyöreenjoen valuma-alue Hirsisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 80,8 ha 61,3 ha Kuivatusvedet johdetaan kahteen laskeutusaltaaseen. Eteläinen laskeutusallas 1 laskee laskuojaa myöten noin 2 km:n päässä olevaan Ahveroiseen. Pohjoisella laskeutusaltaalla on sama matka Ahveroiseen Hirsipuroa myöten. Ahveroisesta vesi kulkeutuu noin kilometrin päässä olevaan Lika- Pyöreeseen ja sieltä noin 8,5 km:n päässä kulkevaan Talasjokeen. Pöyreenjoen laskukohdasta noin 0,6 km:n päässä Talasjoki laskee Sukevanjärveen. Matka Hirsisuolta Sukevanjärveen on kokonaisuudessaan noin 12,5 km. Vuonna 2015 aloitettiin Hirsisuon kuivatusvesien johtaminen pintavalutuskentälle. Ruokosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Uudelleenkunnostus aloitettiin 2010 Tuotanto aloitettiin 2011 Tuotannossa 2014 56 ha Ruokosuolla on aiemmin tuotettu turvetta 35 ha:n alueella. Turvetuotanto loppui vuonna 1997. Vapo Oy sai luvan turvetuotannon uudelleen aloittamiseen vuonna 2008 ja samalla turvetuotantoon tuli lisäalueita. Ruokosuon kuivatusvedet käsitellään pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan laskuojan kautta Pyöreenjokeen, josta edelleen Talasjoen kautta Sukevanjärveen. Matkaa Ruokosuon pintavalutuskentältä Sukevanjärveen Pyöreenjokea pitkin on noin 4 km. Talasjoen valuma-alue Pappilansuo: Tuotanopinta-alat ja vesien johtaminen Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 46,5 ha 49,8 ha Kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaaseen, jossa on tuotantoaikaan ollut käytössä vesien kemiallinen käsittely. Kemiallinen käsittely aloitettiin uudestaan toukokuussa 2015. Laskeutusaltaasta vedet johdetaan Pappilanpuroon, joka laskee noin 2,7 km:n päässä Talasjokeen. Valuma-aluekarttojen mukaan Pappilansuo kuuluisi Sukevanjärven alueeseen (4.584), mutta vedet kulkeutuvat Talasjoen valuma-alueelle. Pappilanpuron laskukohdasta vesi kulkeutuu Talasjoen mukana noin 700 m:n matkan Sukevanjärveen. 192
Pitkäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 2005 Tuotanto alkoi 2007 Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 24,1 ha 24,1 ha Kuivatusvedet johdetaan roudattomana kautena pintavalutuskentälle. Sieltä vedet kulkeutuvat laskuojaa myöden Talasjokeen ja edelleen Sukevanjärveen. Matkaa pintavalutuskentältä Sukevanjärveen on Talasjokea pitkin hieman vajaa 7 km. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella elokuun näyte otettiin alivirtaaman aikaan, mutta muut näytteet ylivirtaaman aikaan. Osalla virta-asemista mitattiin virtaamia siivikoimalla. Hirsipuron asema 1 sijaitsee aivan valuma-alueen latvalla, joten se ei ole hyvä vertailukohta koko vesistöaluetta ajatellen. Muilla asemilla tehdyt virtaamamittaukset antoivat samansuuntaisen kuvan havaintoajankohtien virtaamista kuin SYKE:n hydrologinen malli. Hirsipuro l/s*km 2 Pyöreenjoki 1 l/s*km 2 Talasjoki 0 l/s*km 2 Jutkulanjoki 1 l/s*km 2 Kohisevanp 2 l/s*km 2 SYKE l/s*km 2 21.5.14 6,4 25,3 16,2 18,4 22,0 27.8.14 0,4 7,9 5,4 14,5 4,9 30.10.14 3,0 24,9 25,7 12.5.15 15,1 30,6 41,8 193
Pyöreenjoen valuma-alue: Veden laatu Hirsisuo ja Ruokosuo Kiintoaine Hirsisuon eteläisemmällä laskeutusaltaalla veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut melko paljon (5-33 mg/l, keskiarvo 10 mg/l). Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2014 havaintokertoina, ja myös elokuun 2011 havaintokertana kiintoaineen pitoisuus oli jonkin verran kohonnut. Kiintoaineesta keskimäärin 27 on ollut mineraaliainesta. Hirsisuon laskeutusallas toimi vuoteen 2013 asti Pohjois-Savon tarkkailuohjelmassa päästötarkkailuasemana, jossa oli intensiivinen näytteenotto, mutta vuonna 2014 tarkkailu siirrettiin Ruokosuolle. Ruokosuon päästötarkkailu aloitettiin vuonna 2011. Pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli muutamana havaintokertana melko suuri (elokuu 2011 19 mg/l ja lokakuu 2014 38 mg/l), muina virtavesihavaintokertoina pitoisuus on ollut alle 10 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin 25. Ruokosuon pintavalutuskentältä otettiin vuoden 2014 aikana 20 näytettä. Pintavalutuskentälle tulevassa vedessä kiintoainepitoisuus oli suuri (32-530 mg/l, keskiarvo 154 mg/l). Kenttä pidätti kiintoainetta tehokkaasti (pitoisuusreduktio keskimäärin 86 ), mutta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus etenkin keväällä oli suuri (maks 130 mg/l, keskiarvo 19 mg/l). Kesällä ja alkusyksyllä lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli alle 10 mg/l. Hirsipurossa Hirsisuon yläpuolella veden kiintoainepitoisuus on ollut kaikkina havaintokertoina pieni (alle 1-6 mg/l). Aseman valuma-alue on alle 1 km 2, joten vesimäärät ovat olleet pääsääntöisesti vähäisiä. Pyöreenjoen asema 0 sijaitsee Ruokosuon laskuojan yläpuolella. Aseman yläpuolella on Hirsisuon tuotantoalue, mutta sen vaikutusta Pyöreenjokeen vähentää kaksi järviallasta Hirsisuon alapuolella. Veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran koholla (4,6-13 mg/l, keskiarvo 7,8 mg/l). Korkeimmat kiintoainepitoisuudet on mitattu tilanteissa, jolloin Hirsisuon laskeutusaltaan veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran pienempi viitaten siihen, että kohtalaista kiintoainekuormitusta tulee myös muualta valuma-alueelta. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin kolmasosa. 194
Pyöreenjoen asema 1 sijaitsee heti Ruokosuon laskuojan alapuolella. Useimpina havaintokertoina kiintoainepitoisuuden muutos asemien 0 ja 1 välillä oli vähäinen, sillä Ruokosuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa kuin Pyöreenjoen asemalla 0. Poikkeuksen teki lokakuun 2014 havaintokerta ylivirtaaman aikaan, jolloin Ruokosuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 36 mg/l ja Pyöreenjoessa veden kiintoainepitoisuus nousi 5 mg/l. Pyöareenjoen asema 2 sijaitsee lähellä jokiuoman yhtymistä Talasjokeen. Asemien 1 ja 2 välillä maatalousmaan osuus lisääntyy, mikä selittänee kiintoaineen lievän pitoisuuden nousun. Kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 3 mg/l ja suurimmillaan 5 mg/l suurempi asemalla 2. Mineraaliaineksen määrä kiintoaineesta kasvaa myös asemien välillä, ja se on ollut noin puolet asemalla 2. Humus Hirsisuon kuivatusveden kemiallinen hapenkulutus on vaihdellut jonkin verran havaintoajankohtien välillä (17-58 O 2 mg/l). Keskiarvo 31 O 2 mg/l perusteella vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Ruokosuolta lähtevässä vedessä veden kemiallinen hapenkulutus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Hirsisuon kuivatusvedessä. Ero on ollut vuoden 2011 ja 2014-15 virtahavaintokertoina keskimäärin 27 O 2 mg/l. Pitoisuuseroa näiden kahden tuotantoalueen välillä nostaa erityisesti erittäin suuret kemiallisen hapenkulutuksen määrät vuoden 2011 195
toukokuun ja elokuun havaintokertoina (110-130 O 2 mg/l). Koko vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa Ruokosuolta lähtevä vesi oli myös keskimäärin voimakkaan humuspitoista ja veden kemiallinen hapenkulutus nousi keskimäärin 40 pintavalutuskentällä. Hirsipuron vesi asemalla 1 oli jokaisena havaintokertana voimakkaan humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus 34-67 O 2 mg/l). Veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin noin 20 O 2 mg/l suurempi kuin Hirsisuon kuormitusaseman vedessä. Veden väriluku oli keskimäärin noin 360 Pt mg/l. Pyöreenjoen asemalla 0 veden väriluku oli lähes 100 Pt mg/l pienempi kuin Hirsipurossa ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta ero oli keskimäärin 21 O 2 mg/l. Asemalla 0 vesi on ollut edelleen kuitenkin pääsääntöisesti voimakkaan humuspitoista, ajoittain humuspitoista. Pyöreenjoen veden humuspitoisuus kasvaa hieman Ruokosuon laskuojan kohdalla. Väriluku nousee vain hieman, keskimäärin 10 Pt mg/l ja enimmillään 30 Pt mg/l asemien 0 ja 1 välillä. Kemiallisessa hapenkulutuksessa nousu on ollut keskimäärin 3 O 2 mg/l, enimmillään 7 O 2 mg/l elokuun havaintokertana 2014. Jokiveden väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen muutokset ovat olleet vähäisiä Pyöreenjoessa asemien 1 ja 2 välillä. Happamuus Hirsisuon kuivatusvesi on ollut hapanta-lievästi hapanta (ph 5,6-6,5). Veden happamuus on noudatellut veden humuspitoisuutta, suurimpien humuspitoisuuksien aikana veden happamuus on ollut alle ph 6,0. Ruokosuo pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut happamampaa kuin Hirsisuolta lähtevä vesi (ph 4,6-5,7). Humuspitoisuuden lisääntyminen pintavalutuskentällä on lisännyt myös veden happamuutta. Hirsipuron vesi on ollut erittäin hapanta-hapanta (ph 4,3-5,4).Kuormitusasemien tavoin humuspitoisuuden kasvu Hirsipurossa on aina lisännyt veden happamuutta. Pyöreenjoen asemalla 0 veden happamuus on jonkin verran pienempi kuin Hirsipurossa johtuen jonkin verran pienemmästä humuspitoisuudesta. Vesi on ollut kaikkina havaintokertoina hapanta (ph 5,3-5,9). Pöyreenjoen veden happamuus lisääntyy hyvin lievästi asemien 0 ja 1 välillä, ero on ollut pääsääntöisesti 0,1 ph-yksikköä. Tämä johtuu pääosin Ruokosuon asemaa 0 happamammasta kuivatusvedestä, joka tulee asemien 0 ja 1 väliin. 196
Pyöreenjoen veden happamuus on vähentynyt hieman asemien 1 ja 2 välillä. Ero on ollut keskimäärin 0,2 ph-yksikköä. Vesi on edelleen ollut luokiteltavissa asemalla 2 happamaksi (ph 5,4-6,0). Typen yhdisteet Hirsisuon laskeutusaltaan vedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä 550-2500 µg/l, keskipitoisuus on ollut noin 1500 µg/l. Suurimmat pitoisuudet on mitattu ylivirtaaman aikaan. Kokonaistypestä keskimäärin 40 on ollut mineraalityppeä, josta pääosa ammoniumtyppeä. Ruokosuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä 840-2400 µg/l vuosien 2011 ja 2014 virtavesihavaintokertoina. Keskipitoisuus noin 1500 µg/l on hieman suurempi kuin Hirsisuon kuivatusvedessä vastaavina havaintoajankohtina. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on vain 13 ja nitraattitypen osuus mineraalitypestä on suurempi kuin ammoniumtypen. Vuoden 2014 päästötarkkailuaineistossa kokonaistypen pitoisuusreduktio oli keskimäärin hyvä, 40 ja nitraattitypen 53 sekä ammoniumtypen 72. Hirsipuron vedessä kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 500-600 µg/l pienempi kuin Hirsisuon ja Ruokosuon kuivatusvedessä. Kokonaistypen pitoisuus on ollut välillä 570-1200 µg/l. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet erittäin pieniä. Järvialtaat vaikuttavat vähentävän jonkin verran Pyöreenjoen veden typpipitoisuuksia. Asemalla 0 veden kokonaistypen pitoisuus on ollut vuosien 2011 ja 2014 havaintokertoina 470-800 µg/l, mikä on noin 350 µg/l pienempi kuin Hirsipurossa. Mineraaliravinteiden pitoisuudet ovat pieniä, mutta hieman suurempia kuin Hiripurossa. Ruokosuon vaikutus Pyöreenjoessa on näkynyt lievänä kokonaistypen pitoisuusnousuna asemien 0 ja 1 välillä. Ero on ollut keskimäärin 70 µg/l. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa nitraattitypen pitoisuus nousi 45 µg/l ja ammoniumtypen noin 30 µg/l asemien välillä, muina havaintokertoina muutokset ovat olleet hyvin pieniä. Pyöreenjoen veden kokonaistypen pitoisuus on noussut hieman myös asemien 1 ja 2 välillä vuosien 2011 ja 2014 virtahavaintokertoina, Pitoisuusmuutos on ollut keskimäärin 50 µg/l. Lokakuun havaintokerralla mineraalitypen pitoisuudet nousivat muutamia kymmeniä µg/l asemien välillä, mutta muuten pitoisuusmuutokset ovat olleet vähäisiä. 197
Fosforin yhdisteet Hirsisuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut kiintoainepitoisuuden mukaan. Kun kiintoainepitoisuus on ollut alle 10 mg/l, on kokonaisfosforipitoisuus ollut alle 30 µg/l, mikä on tyypillistä lievästi rehevälle vedelle. Kiintoainepitoisuuden noustua yli 10 mg/l on kokonaisfosforipitoisuus noussut, suurin pitoisuus 69 µg/l mitattiin elokuussa 2011, jolloin kiintoainetta oli 15 mg/l. Kokonaisfosforista keskimäärin kolmannes on ollut fosfaattifosforia. Ruokosuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin suuri (110-280 µg/l) toukokuussa ja elokuussa 2011. Muina virtavesihavaintokertoina veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 31-84 µg/l ja vesi on luokiteltavissa keskimäärin erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 28. Vuoden 2014 päästötarkkailussa Ruokosuolta lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut 80 µg/l. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä oli keskimäärin 46. Kentälle tulevassa vedessä fosfaattifosforin pitoisuus oli useana havaintokertana alle määritysrajan 5 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuus nousi hieman kentällä, lähtevässä vedessä keskipitoisuus oli 8 µg/l. Hirsipuron vedessä kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut melko paljon (24-79 µg/l). Suurimmat pitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti sateisena kesänä 2004. Pitoisuustaso on ollut pääsääntöisesti hieman suurempi kuin Hirsisuon kuivatusvedessä, mutta selvästi pienempi kuin Ruokosuolta lähtevässä vedessä. Kokonaisfosforista keskimäärin noin puolet on ollut fosfaattifosforia eli fosfaattifosforipitoisuus on Hirsipurossa selvästi suurempi kuin Hirsisuolta lähtevässä vedessä ja samaa tasoa kuin Ruokosuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä. Pyöreenjoen asemalla 0 veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli vuoden 2011 ja 2014-15 havaintokertoina välillä 23-46 µg/l. Kokonaisfosforin keskipitoisuus oli sama kuin Hirsipurossa vastaavina havaintokertoina, vaikka vaihtelu oli melko suurta ja asemalla 0 pitoisuus oli välillä selvästi suurempi ja välillä pienempi kuin Hirsipurossa. Keskipitoisuuden perusteella vesi on luokiteltavissa reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut asemalla 0 useana havaintokertana alle määritysrajan 5 µg/l ja suurin pitoisuus vain 9 µg/l. Pyöreenjoen veden kokonaisfosforipitoisuuden muutos asemien 0 ja 1 välillä on ollut vähäinen huolimatta siitä, että Ruokosuon lähtevässä vedessä kokonaisfosforin 198
keskipitoisuus on lähes kolminkertainen. Suurin pitoisuusnousu 4 µg/l todettiin lokakuun 2014 ylivirtaaman aikaan. Muutos fosfaattifosforin pitoisuudessa on ollut myös vähäinen. Pyöreenjoen asemien 1 ja 2 välillä tapahtuu sen sijaan selvä rehevyystason muutos. Joinain havaintokertoina, kuten lokakuussa 2011 ja toukokuussa 2015 kokonaisfosforipitoisuus on molemmilla asemilla lähes sama, mutta ylivirtaamatilanteissa kuten elokuussa ja lokakuussa 2014 pitoisuus nousee selvästi asemien välillä. Keskimäärin pitoisuusnousu on ollut 17 µg/l. Asema 2 on useimmiten ollut luokiteltavissa aseman 1 tavoin reheväksi. Myös fosfaattifosforin pitoisuus on noussut hieman Pyöreenjoessa asemien 1 ja 2 välillä, keskimäärin 5 µg/l. Talasjoen valuma-alue: Veden laatu Pappilansuo ja Pitkäsuo Kiintoaine Pitkäsuon kuormitustarkkailu alkoi vuonna 2007. Suurimmat kiintoainepitoisuudet pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä virtahavaintokertoina (11 mg/l ja 18 mg/l) mitattiin toukokuussa ja heinäkuussa 2007 ja myös toukokuussa 2015 kiintoainepitoisuus oli 11 mg/l. Muina havaintokertoina kiintoaineen pitoisuus on ollut lähtevässä vedessä alle 10 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin puolet. Vuonna 2014 Pitkäsuolta otettiin roudattomana kautena touko-lokakuussa yhteensä 13 kuormitusnäytettä. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli 3 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 88. Talvella ja huhtikuussa kevättulvan aikaan vesi ei mennyt pintavalutuskentälle, ja silloin kiintoainepitoisuus Pitkäsuolta lähtevässä vedessä oli selvästi suurempi (11-66 mg/l). Pappilansuon vesienkäsittelymenetelmänä on ollut kemiallinen käsittely, mutta sen teho on ollut varsin heikko tarkkailuvuosina 2004, 2007 ja 2011. Järjestelmä uusittiin vuonna 2014, jolloin puhdistusteho parani. Kiintoaineen pitoisuusreduktio touko-joulukuussa oli 15 kuormitusnäytteessä keskimäärin 40. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli em. ajanjaksolla 13 mg/l. Alkuvuonna ja kevättulvan aikaan, jolloin vesienkäsittelyjärjestelmää rakennettiin, Pappilansuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli selvästi suurempi (9,7-860 mg/l). Suurin pitoisuus mitattiin maaliskuussa rakennustöiden 199
aikaan, jolloin virtaama ei ollut kovin suuri (3,5 l/s). Virtahavaintoajankohtina Pappilansuon veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut paljon (2,1-180 mg/l). Vuoden 2014-15 havaintokertoina pitoisuustaso oli käynnistyneen kemikaloinnin ansiosta pienentynyt selvästi aiempiin tarkkailuvuosiin verrattuna, joskin lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan lähtevässä vedessä kiintoaineen pitoisuus oli selvästi kohonnut (23 mg/l). Pappilansuon kuivatusvedessä mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin puolet, suurten kiintoainepitoisuuksien yhteydessä yli 80. Talasjoen ylempi asema oli vuoden 2004 tarkkailussa asema 1, joka sijaitsee Pappilansuon laskuojan yläpuolella, mutta Pitkäsuon laskuojan alapuolella. Vuonna 2007, jolloin Pitkäsuon tuotanto aloitettiin, yläpuolinen vertailuasema siirrettiin Pitkäsuon laskuojan yläpuolelle asemalle 0. Asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus oli heinäkuussa 2004 11 mg/l ja asemalla 0 elokuussa 2014 15 mg/l, muina havaintokertoina pitoisuus on ollut alle 10 mg/l. Molemmilla Talasjoen yläpuolisilla asemilla mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin lähes 40. Talasjoen asemalla 3, johon vaikuttaa myös Pyöreenjoen vedet, veden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin asemalla 1/0. Ero on ollut keskimäärin 3 mg/l, suurimmillaan 9-10 mg/l mm. toukokuussa 2011 ja lokakuussa 2014. Toukokuussa 2011 Pappilansuon kiintoainepitoisuus oli nelinkertainen Talasjoen asemaan verrattuna ja Pyöreenjoessa kaksinkertainen, joten kiintoainekuormaa on tullut tasaisesti koko valumaalueelta. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa veden kiintoainepitoisuus oli Pyöreenjoen asemalla 2 ja Talasjoen asemalla 3 samoja, Pappilansuon lähtevässä vedessä hieman suurempi. Mineraaliaineksen määrä kiintoaineessa on Talasjoen laskukohdassa Sukevanjärveen suurempi kuin Talasjoen asemalla 1/0 ja samaa tasoa kuin Pyöreenjoen asemalla 2. SYKE:n VEMALA-mallin perusteella arvioituna Talasjoen kiintoainevirtaama oli vuonna 2014 noin 207 t. Pappilansuon, Pitkäsuon, Hirsisuon ja Ruokosuon yhteenlaskettu arvioitu kiintoainekuormitus (taulukko luvussa 3) oli noin 23 t, mikä on 11 Talasjoen kiintoainemäärästä. Humus 200
Pitkäsuolta lähtevässä vedessä kemiallinen hapenkulutus on ollut virtavesihavaintokertoina pääosin 34-58 O 2 mg/l, jonka perusteella vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Lokakuussa 2014 ja toukokuussa 2015 määrä oli jonkin verran pienempi (13-18 O 2 mg/l). Vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa kentältä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin 35 O 2 mg/l ja muutokset kemiallisessa hapenkulutuksessa pintavalutuskentällä ovat olleet vähäisiä. Pappilansuolta lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli vuosien 2004, 2007 ja 2011 virtahavaintokertoina 23-53 O 2 mg/l, ja keskipitoisuuden 38 O 2 mg/l perusteella vesi oli luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Vuonna 2014 alkanut kuivatusveden kemiallinen käsittely laski selvästi kemiallista hapenkulutusta ja vuoden 2014 virtahavaintokertoina pappilansuolta lähtevä vesi oli vain humusleimaista, ajoittain jopa kirkasta (2,5-9,9 O 2 mg/l). Koko vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 10 O 2 mg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen reduktio kemiallisessa käsittelyssä keskimäärin 67. Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 veden kemiallinen hapenkulutus on vaihdellut välillä 21-45 O 2 mg/l. Keskipitoisuus 33 O 2 mg/l on hieman pienempi kuin Pitkäsuolta lähtevässä vedessä ja Pappilansuolta vuoteen 2011 asti, mutta vesi oli pääosin luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Veden väriluku on ollut 160-310 Pt mg/l (keskiarvo 230 Pt mg/l). Talasjoen asemalla 3 veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus eivät poikkea merkittävästi verrattaessa keskiarvoja Talasjoen asemaan 1/0 tai Pyöreenjoen asemaan 2. Väriluku nousee keskimäärin 30 Pt mg/l asemien 1/0 ja 3 välillä, mutta kemiallinen hapenkulutus vain 1 O 2 mg/l. Pyöreenjoen asemalla sekä väriluku että kemiallinen hapenkulutus olivat keskimäärin lähes samoja. 201
Happamuus Pitkäsuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut hapanta-lievästi hapanta (ph 5-6,6). Vuoden 2014 kuormitustarkkailunäytteissä veden happamuus ei juuri muuttunut pintavalutuskentällä. Pappilansuolta lähtevän veden happamuus oli vuoteen 2014 asti pääsääntöisesti lievästi hapanta (ph 6,1-6,7), elokuussa 2004 suuremman humuspitoisuuden aikaan vesi oli hapanta (ph 5,7). Kemikaalikäsittelyn myötä lähtevän veden happamuus on lisääntynyt selvästi, vuoden 2014 havaintokertoina vesi oli erittäin hapanta (ph 3,4-3,7). Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 vesi on ollut havaintokertoina pääosin hapanta. Muutamina havaintokertoina suuremman humuskuorman myötä vesi on ollut erittäin hapanta (ph 4,8-4,9) ja kerran elokuussa 2014 vain lievästi hapanta (ph 6,3). Talasjoen asemalla 3 veden happamuus on ollut pääsääntöisesti hieman pienempi kuin asemalla 1/0, ero on ollut kuitenkin keskimäärin vain 0,1 ph yksikköä. Vuoden 2014 havaintokertoina ei ole todettavissa selvästi poikkeavaa muutossuuntaa, vaikka Pappilansuolta lähtevä vesi on ollut kemiallisen käsittelyn käynnistämisen jälkeen huomattavasti aiempaa happamampaa. Pyöreenjoessa asemalla 2 veden happamuus on ollut keskimäärin 0,2 ph-yksikköä vähemmän hapanta kuin Talasjoen asemalla 3. 202
Typen yhdisteet Pitkäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut virtavesihavaintokertoina 410-3500 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2011. Lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli selvästi pienempi, 720 µg/l. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin noin kolmannes ja nitraattitypen keskipitoisuus hieman suurempi ammoniumtypen pitoisuuteen verrattuna. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina lähtevässä vedessä kokonaistypen keskipitoisuus oli noin 900 µg/l ja pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä keskimäärin 61. Ammoniumtypen pitoisuus väheni kentällä peräti 95 ja nitraattitypen 56. Pappilansuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut virtahavaintokertoina 950-3200 µg/l, keskipitoisuus on ollut noin 300 µg/l suurempi kuin Pitkäsuolta lähtevässä vedessä. Pappilansuolla mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin noin puolet ja kaksi kolmasosaa mineraalitypestä on ollut ammoniumtyppeä. Vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa Pappilansuolta lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus on ollut 1330 µg/l ja pitoisuusreduktio kemiallisessa käsittelyssä keskimäärin 28. Sekä ammoniumtypen että nitraattitypen pitoisuudet ovat keskimäärin hieman lisääntyneet kemiallisessa käsittelyssä. Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 veden kokonaistypen pitoisuus on ollut 310-970 µg/ (keskipitoisuus 465 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2004 ja myös lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli selvästi keskipitoisuutta suurempi. Mineraalitypen pitoisuudet ovat kaikkina havaintokertoina olleet pieniä. Talasjoen asemalla 3 veden kokonaistyppipitoisuus on pääsääntöisesti suurempi kuin Talasjoen asemalla 1/0 ja pienempi kuin Pyöreenjoen asemalla 2. Ero asemaan 1/0 on keskimäärin 200 µg/l ja asemaan 2 Pyöreenjoessa 70 µg/l. Talasjoessa kokonaistyppipitoisuus on siis Pyöreenjoessa jonkin verran suurempi kuin Talasjoessa ennen Pyöreenjokea. Koska valuma-alueet ovat melko samankokoisia näillä kahdella jokihaaralla, tulee Pyöreenjoen kautta hieman suurempi kokonaistyppikuormitus. Mineraalitypen pitoisuusmuutokset Talasjoessa asemalla 3 verrattuna asemaan 1/0 ja Pyöreenjoen asemaan 2 ovat olleet keskimäärin vähäisiä. Nitraattitypen pitoisuus on lisääntynyt noin 30 µg/l asemalta 1/0 asemalle 3. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut asemalla 3 keskimäärin 10. 203
SYKE:n VEMALA-mallin laskennan perusteella Talasjoen kokonaistyppiainemäärä oli vuonna 2014 33 tonnia. Turvetuotannon arvioitu kuormitus oli noin 2 tonnia eli noin 6 kokonaistyppimäärästä. Fosforin yhdisteet Pitkäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut virtahavaintokertoina 17-49 µg/l. Suurimmat pitoisuudet mitattiin touko- ja heinäkuussa 2007. Vuosina 2011 ja 2014 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut pääsääntöisesti alle 30 µg/l ja vesi on luokiteltavissa tällöin lievästi reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 26. Vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa pintavalutuskentältä lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut 21 µg/l ja pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä keskimäärin 67. Fosfaattifosforin pitoisuusreduktio on ollut keskimäärin 54. Pappilansuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforin pitoisuus oli virtavesihavaintokertoina vuosina 2004, 2007 ja 2011 39-180 µg/l ja vesi oli pääsääntöisesti erittäin rehevää. Kemikaalikäsittelyn uudistaminen muutti tilanteen täysin, vuoden 2014 havaintokertoina lähtevässä vedessä kokonaisfosforin pitoisuus oli 6-8 µg/l eli vesi oli luokiteltavissa niukkaravinteiseksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 26, mutta varsinkin vuonna 2014 pitoisuus jäi kaikkina havaintokertoina alle määritysrajan 5 µg/l. Pappilansuon kuormitustarkkailuaineistossa vuonna 2014 lähtevässä vedessä kokonaisfosforin pitoisuustaso oli hieman vesistöhavaintokertoja suurempi, keskipitoisuus oli 20 µg/l. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kemiallisessa käsittelyssä oli keskimäärin 67, fosfaattifosforin osalta 42. Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 vesi on ollut kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna pääosin lievästi rehevää (10-31 µg/l). Ainoastaan lokakuussa 2004 pitoisuustaso oli selvästi suurempi, 60 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin noin 40. Talasjoen rehevyystaso nousee asemien 1/0 ja 3 välillä selvästi. Kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut asemalla 3 15 µg/l suurempi ja asema on luokiteltavissa pääosin reheväksi. Talasjoen rehevyystasoa nostaa erityisesti Pyöreenjoki, jossa kokonaisfosforin keskipitoisuus oli asemalla 2 yli kaksinkertainen Talasjoen asemaan 1/0 verrattuna. Talasjoessa suurin kokonaisfosforipitoisuus (64 µg/l) mitattiin elokuussa 2014. Tällöin 204
Pappilansuolla ja Pitkäsuolla lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli samalla tasolla kuin Talasjoen asemalla 1/0 (noin 30 µg/l), mutta Pyöreenjen asemalla 2 se oli 90 µg/l. Myös fosfaattifosforin keskipitoisuus nousee hieman asemalta 1/0 asemalla 3, 4 µg/l. Pyöreenjoessa keskipitoisuus on hieman suurempi kuin Talasjoen asemalla 3. SYKE:n VEMALA-mallin laskelman perusteella Talasjoen valuma-alueen kokonaisfosforikuorma Sukevanjärveen oli vuonna 2014 noin 1,5 tonnia. Turvetuotannon arvioitu fosforikuorma 70 kg on tästä määrästä 4. 205
HUKKAVIIDANSUO Sijainti Hukkaviidansuo sijaitsee Nilsiän reitin valuma-alueen Syvärin alueella ja siellä Urimojoen valumaalueella (vesistöalue 4.634, peruskartta 3332 11). Hukkaviidansuo on Varpaisjärvellä. Urimojoen valuma-alueen koko on 90 km 2 ja järvisyys 3,2 (Ekholm 1993). Nilsiän reitti olisi tarkkailuvuorossa vasta vuonna 2015, mutta koska Hukkaviidansuo on jäämässä pois turvetuotannosta vuonna 2015, tarkkailua aikaistettiin vuodella. Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneet asemat. 206
Vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö,, ruskea=turvemaa/- turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 207