Irja Idman TEEMA: PALLIATIIVINEN HOITO NÄIN HOIDAN Syöpäpotilaan psyykkisten oireiden hoito palliatiivisessa vaiheessa Psyykkisten oireiden hoito on osa syöpäpotilaan palliatiivista kokonaishoitoa. Kysymykset psyykkisestä voinnista kuuluvat hoitorutiiniin somaattisten tutkimusten rinnalle hoidon kaikissa vaiheissa. Tavallisimpia oireita ovat ahdistus, masennus ja unihäiriöt. Jokaisen palliatiivisessa vaiheessa olevia syöpäpotilaita hoitavan lääkärin tulisi osata tunnistaa ja hoitaa nämä yleisimmät psyykkiset oireet. Hoito perustuu psykoterapeuttisia aineksia sisältäviin keskusteluihin ja lääkehoitoihin. Syöpäsairaita hoitava lääkäri kohtaa usein potilaiden psyykkisiä oireita. Tutkimusten mukaan noin kolmasosa potilaista kärsii sairautensa aikana testatuilla mittareilla tunnistettavista psyykkisistä oireista. Tyypillisin oirekuva on sekamuotoinen ahdistuksena ja masennuksena ilmenevä oireisto, johon liittyy vireystilan muutoksia (väsymystä, ylivirittyneisyyttä) ja unihäiriöitä. Hiljattain julkaistun haastattelututkimuksista tehdyn laajan metaanalyysin mukaan jokin DSM- tai ICD- kriteerit täyttävä mielialahäiriö on todettavissa noin 30 40 %:lla sairaalahoidossa olevista syöpäpotilaista (Mitchell ym. 2011). Esiintyvyydessä ei juuri ollut eroa palliatiivisessa tai onkologisessa hoidossa olevien välillä. Mielialahäiriöihin luettiin meta-analyysissä kaikki masennusdiagnoosit, ahdistuneisuushäiriöt ja sopeutumishäiriötasoiset mielialaongelmat. Palliatiivinen hoito tarkoittaa henkeä uhkaavan sairauden oirehoitoa joko itse tautiprosessia hidastavien hoitojen rinnalla tai tilanteissa, joissa taudin etenemistä jarruttavia hoitoja ei enää ole. Yleensä kyse on somaattisesti monioireisista potilaista, joiden olemista säätelevät esimerkiksi fyysisten voimien väheneminen, kivulloisuus, toimintakyvyn rajoitteet ja huonovointisuus. Somaattinen monioireisuus vaikuttaa myös mielen toimintoihin ja vireystilaan. Lisäksi se rajoittaa psykologisen mielen autonomiaa. Jos olo on somaattisesti hankala ja oireiden hallinta on vaikeaa, energiaa tai kiinnostusta muuhun ei juuri ole. Elämänpiiri pienentyy, ja ruumiillinen oleminen täyttää mielen. Somaattisten oireiden hyvä hoito, oireiden hallinta ja hoitoluottamus luovat perustan myös potilaan psyykkiselle jaksamiselle. Tavoitteena on, että potilas pystyisi elämään somaattisen voinnin mahdollistamalla tavalla. Jos potilas vetäytyy normaalin elämänsä rooleista tai aktiviteeteista enemmän kuin fyysiset toimintakyvyn rajoitteet edellyttävät, on mietittävä psyykkisiä toimintarajoitteita. Henkeä uhkaava sairaus vaatii mieleltä kykyä sopeutua sairauden aiheuttamiin kehollisten toimintojen muutoksiin ja tautitietoisuuden tuomiin uhkakuviin. Psyykkistä oiremuodostusta voidaan jäsentää mielen ja kehon kehityksellisiä ja toiminnallisia yhteyksiä kuvaavien neurobiologisten mallien avulla. Niissä pyritään hahmottamaan informaation työstämistä mielen ja kehon sisäisinä tapahtumina sekä vuorovaikutuksellisina prosesseina. Psyykkisten häiriöiden terapeuttiset ja keskusteluhoidot perustuvat pitkälti siihen, että mielen sisäiset prosessit tuodaan vuorovaikutuksen piiriin sanallisen hahmottamisen kautta, siis puhuen ja kuunnellen (Damasio 2003, Ogden ym. 2009, Lehtonen 2011). Säilyttääkseen psyykkisen tasapainonsa potilas tarvitsee ammattilaisen ohjausta ja 403 Duodecim 2013;129:403 9
PALLIATIIVINEN HOITO 404 perehdytystä omaan hoitoonsa ja oireidensa hallintaan. Palliatiivisessa hoidossa korostuukin vuorovaikutuksen, kuuntelun ja ohjauksen merkitys. Syöpäpotilaiden palliatiivisessa hoidossa ei tavallisissa tilanteissa edellytetä erityisiä psykoterapeuttisia valmiuksia vaan hyvään vuorovaikutukseen ja potilaan ohjaukseen perustuvaa toimintaa. Vaikeissa tapauksissa on syytä konsultoida psykiatrian erikoislääkäriä. Potilaan ja hoivaavan omaisen tulisi myös ymmärtää hoitoprosessia ja oirehoidon keinoja niin, että he säilyttävät hallinnan tunteen ja luottamuksen. Artikkelin tavoitteena on antaa ohjeet, joiden avulla lääkäri pystyy käsittelemään palliatiivisen hoidon piirissä olevien syöpäpotilaiden tavallisimpia psyykkisiä oireita. Pelko kehossa ja mielessä Syöpäpotilaan psyykkisen oireilun ytimessä on pelko. Artikkelin havainnollistavaksi lähtökohdaksi on otettu Iiris Hovatan (2011) esittämä pelkoreaktion neurobiologinen malli (KUVA). Kuvassa on esitetty kaavamaisesti pelkoreaktion merkitys niin somaattisen oiremuodostuksen kuin pelon psyykkisen neutraloinnin kannalta. Mallissa pelon muotoutumista ja säätelyä kuvaavat mekanismit yhdistyvät mielestäni käytännön lääkäriä hyödyttävällä tavalla. Pelkoreaktion neurobiologisessa mallissa toisiinsa kytkeytyvät biologisen stressin ja merkityksenannon psykologiset prosessit, joiden avulla paineisten tunnetilojen ja stressin neutraloivan säätelyn voidaan olettaa tapahtuvan. Näin kyetään myös hahmottamaan vuorovaikutuksen ja keskustelutuen merkitys psyykkisessä oirehoidossa. Sopeutuminen sairauteen ohjautuu näiden mekanismien mukaan, ja niitä tulisi psyykkisen oireilun hoidossa kyetä ymmärtämään ja käyttämään hyväksi. Pelko ja uhka ovat sidoksissa toisiinsa. Voidaan ajatella, että oireet herättävät pelkoa synnyttämällä epämiellyttäviä tautiaistimuksia ja että tautitietoisuus toimii kognitiivisena porttina ahdistukselle. Pelko on mielen läpäisevä voimakas aistimus, joka koetaan epämääräisenä paineena jo ennen kognitiivista Hidas reitti Etuaivokuori Kognitiivinen käsittely Talamus Hippokampus Kontekstiin liittyvä käsittely Kuva 1. Pelon neurobiologia. Aistiärsykkeiden vastaanotto Nopea reitti Mantelitumake Hypotalamus Aivolisäke Lisämunuaisen kuorikerros Kortisoli tunnistamista. Uhkakuviin liittyvä ahdistus ja käsittämättömiin oireisiin kytkeytyvät pelot synnyttävät tunnepaineisen olon, joka voi purkautua somaattisina oireina tai motorisena toimintana. Se saattaa myös tavoittaa mielikuva-ajattelun kautta tunne-elämän ja käyttäytymisen kognitiiviset säätelykerrokset. Sairausprosessien kognitiivista työstämistä etuaivokuoressa pyritään tukemaan keskustelutuen avulla kytkemällä sanallisten ilmaisujen välityksellä nykyhetken kokemukset ja aiemmat muistielementit (yksilön aiempi relevantti kokemushistoria) sairauden aiheuttamaan kriisi- tai kuormitustilaan (niin suojaavat ja elävöittävät kuin traumaattisetkin muistot). Tunteiden ja käyttäytymisen tietoinen säätely sekä pelkojen ja uhkakuvien rauhoittava neutralointi mielessä tulee näin mahdolliseksi. Keskustelutuen tehtävänä on vahvistaa potilaan omia keinoja mielensä rauhoittamiseksi, niin että hän pystyisi tyynnyttämään sairauteen ja sen etenemiseen liittyviä pelkoja. Lisäksi potilaalle annetaan tietoa oireiden lievittämisestä. Muistin varastoista olisi hyvä houkutella esiin hyvää oloa ja olemassaolon tunnetta ruokkivia elävöittäviä muistoja, jotka kannustavat ja auttavat arvostamaan niin elettyä kuin edelleen elettävää elämää. I. Idman
Jos pelkoreaktio on niin voimakas, että potilas ei tunnekuohultaan pysty hoitokontaktissakaan käsittelemään tilannetta tiedollisesti, voi tilapäinen rauhoittaminen anksiolyyttisellä lääkkeellä (esim. oksatsepaami 15 mg x 1 3) ja yöunen turvaaminen nukahtamis- tai unilääkkeellä olla tarpeen. Psyykkisen kriisin ja siihen liittyvien emotionaalisten reaktioiden työstäminen mielen tasolla tapahtuu merkityksenannon kautta. Hoitavan ammattilaisen tehtävänä on auttaa tietopohjaisilla hahmotuksillaan ja tilapäisenä ahdistuksen jakajana potilasta tavoittamaan mielen tasapaino. Lisäksi hän vahvistaa potilaan hallinnan tunnetta ja omavoimaisuutta. Mielialalääkitykset voivat olla tarpeen sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen kuormittuneisuuden hoidossa silloin, kun potilaalle on päässyt kehittymään diagnosoitavissa oleva häiriötasoinen ahdistus- tai masennusoireisto. Psyykkisen oirehoidon perusperiaatteet YDINASIAT 88Psyykkisten oireiden hoito on osa syöpäpotilaan palliatiivista kokonaishoitoa. 88Kysymykset psyykkisestä voinnista kuuluvat hoitorutiiniin somaattisten tutkimusten rinnalle hoidon kaikissa vaiheissa. 88Tavallisimpien psyykkisten oireiden eli ahdistuksen, masennuksen ja unihäiriöiden hoito perustuu psykoterapeuttisia aineksia sisältäviin keskusteluihin ja lääkehoitoon. 88Keskusteluissa voidaan lähteä liikkeelle potilaan yksilöllisistä syöpäkokemuksista sekä sairauteen ja hoitoihin liittyvistä pelkoa ja tunnepainetta aiheuttavista mielikuvista. Terapiaote on supportiivinen. 88Lääkehoidossa on tärkeä ottaa huomioon hoidolla saatavan vasteen ajankohta ja kesto suhteutettuna potilaan somaattiseen tilaan ja elinajan ennusteeseen. Psyykkisten oireiden hoito on osa palliatiivista kokonaishoitoa. Kysymykset psyykkisestä voinnista kuuluvat hoitorutiiniin somaattisten tutkimusten rinnalle hoidon kaikissa vaiheissa. Kysymykset merkityksellisistä läheisistä ja itselle tärkeiden sosiaalisten roolien säilymisestä sekä arkipäivän selviytymisestä aktivoivat potilaan mielessä oman sosiaalisen tukiverkoston merkitystä. Näiden kysymysten tulisi olla osa tutkimus- ja hoitorutiinia. Kysymyksillään lääkäri osoittaa arvostustaan potilaan elämän tukirakenteita kohtaan ja nostaa niitä samalla esiin. Tämä auttaa potilasta ylläpitämään merkityksellisyyden tunnetta ja kiinnostusta elämään (Fann ym. 2012). Psyykkisen oirehoidon kulmakiviä ovat ehkäisy, oireiden varhainen tunnistaminen ja niiden vaikeuden arviointi sekä todettujen oireiden asianmukainen hoito. Kansainvälisen suosituksen mukaan myös psyykkinen oirehoito kuuluu palliatiivisen tiimin osaamisalueelle ja vastuulle. Tämä asettaa haasteita koulutuksen kaikille tasoille. Psyykkisen oireilun ehkäisyssä keskeistä on aktiiviseen kuunteluun perustuva vuorovaikutus sekä sairauteen ja hoitoon perehdyttävä potilasohjaus syöpähoidon kaikissa vaiheissa. Psyykkisten oireiden hoidon lähtökohtana on potilaan yksilöllinen somaattinen tilanne ja fyysinen kunto. Hyvä somaattinen oirehoito ja oireiden hallinta luovat perustan hoitoturvalle ja psyykkistä jaksamista tukevalle luottamukselle. Palliatiivisessa vaiheessa olevien syöpäpotilaiden psyykkisten oireiden lääkehoidossa on tärkeä ottaa huomioon kokonaislääkekuorma, lääkkeiden yhteensopivuus ja hoidon vaihe sekä hoidolla saatavan vasteen ajankohta ja kesto suhteutettuna potilaan somaattiseen tilaan ja elinajan ennusteeseen. Saattohoidossa olevalle potilaalle ei esimerkiksi ole aiheellista aloittaa sellaista masennuslääkitystä, jonka vasteen voidaan odottaa tulevan vasta 4 6 viikon kuluttua. Sen sijaan oirehoitona mielialalääkkeitä voidaan käyttää vaikkapa unettomuudessa. 405 Syöpäpotilaan psyykkisten oireiden hoito palliatiivisessa vaiheessa
PALLIATIIVINEN HOITO Taulukko 1. Masennuksen ja surun erot. Masennus Hylätty ja yksinäinen olo Oireet ovat pysyviä Katuvaisuus, peruuttamattomien virheiden hautominen Korostunut itsensä vähättely, itseinho Jatkuva alakulo Potilaalla ei ole tulevaisuuteen kohdistuvia toiveita tai mielenkiintoa tulevaan Potilaan elämässä on vain harvoja nautintoa tuottavia asioita Potilaalla on itsetuhoisia ajatuksia tai hän on vahingoittanut itseään Suru Kyky tuntea läheisyyttä säilyy Oireet menevät ohi Kyky nauttia onnellisista muistoista säilyy Omanarvontunto säilyy Jaksoittainen alakulo Potilas kokee, että tulevaisuudella on vielä annettavaa Potilas kykenee tuntemaan mielihyvää Potilaan elämänhalu säilyy 406 Masennuksen tunnistaminen ja hoito Keskeistä on erottaa masennus syövän aiheuttamasta väsymyksestä ja huonovointisuudesta sekä tehdä ero masennuksen ja surun välillä (TAULUKKO 1). Kansainvälisen suosituksen mukaan masennuksen tunnistaminen tapahtuu kliinisen päätöksenteon osalta riittävän luotettavasti noudattamalla kaavaa, jossa tehdään ensin kartoittavat peruskysymykset ja sitten tarkempi diagnostinen ja vaikeusasteen arvio. Nämä on esitetty TAULUKOISSA 2 ja 3. Mikäli vastaus TAULUKON 2 kysymyksiin on myöntävä, tehdään diagnostinen vaikeusasteen arvio. Jos vastaus TAULUKON 2 B-osion anhedoniaa kartoittavaan kakkoskysymykseen on myönteinen, viittaa tilanne vaikeusasteeltaan keskivaikeaan masennukseen, joka saattaa edellyttää keskustelutuen lisäksi lääkehoitoa. Tarkempi diagnostinen ja vaikeusasteen arvio voidaan tehdä TAULUKOSSA 3 esitettyjen mittareiden avulla. Monimutkaisemmissa tai epäselvissä tapauksissa tulisi arvio tehdä masennuksen Käypä hoito suosituksen mukaisesti. Lievissä masennustiloissa hoidon painopiste on terapeuttisissa keskusteluissa; lääkehoitoa on syytä harkita keskivaikeissa ja vaikeissa masennustiloissa. Tavallisimpien psyykkisten oireiden eli masennuksen, ahdistuksen ja unihäiriöiden hoito perustuu psykoterapeuttisia aineksia sisältäviin keskusteluihin ja lääkehoitoon. Keskusteluissa voidaan lähteä liikkeelle potilaan yksilöllisistä syöpäkokemuksista sekä sairauteen ja hoitoihin liittyvistä tunnepaineita aiheuttavista mielikuvista. Terapiaote on potilasta tukeva, ja kukin lääkäri käyttää työssään terapeuttisia aineksia osaamisensa mukaan luontevaksi kokemallaan tavalla. Eurooppalaisessa suosituksessa mainitaan terapeuttisista lähestymistavoista kognitiivis-behavioraaliset ja ratkaisukeskeiset tekniikat (Rayner ym. 2011). Sosiaalista tukea vahvistavan perhekeskeisen työskentelyn tulisi olla läpäisevänä periaatteena kaikessa syöpäpotilaan palliatiivisessa hoidossa. Masennuksen hoitolinja valitaan masennuksen tason mukaan (TAULUKOT 4 6). Psykoterapeuttiset ja keskusteluhoidot ovat ensisijalla lievissä masennustiloissa, ja lääkehoidon merkitys on suurempi keskivaikeissa ja vaikeissa masennustiloissa. Paras tulos saadaan yhdistettäessä lääkehoito psykoterapiaan. Taulukko 2. Masennuksen tunnistavat peruskysymykset. A) Oletteko masentunut? ja/tai B) Oletteko viimeksi kuluneen kuukauden aikana tuntenut olonne alakuloiseksi, masentuneeksi tai toivottomaksi? Oletteko kuluneen kuukauden aikana kokenut, että elämässä on tavallista vähemmän iloa tai kiinnostavia asioita? I. Idman
Taulukko 3. Masennuksen diagnostinen arviointi ja vaikeusasteen määritys. Lyhyt DEPS-seula (potilaan itsearvio, 10 kysymystä) Lääkärin kliininen arvio MASENNUSTILOJEN (F32 33) OIREKRITEERIT Yli kahden viikon ajan esiintynyt A) Vähintään kaksi seuraavista Masentunut mieliala Kiinnostuksen ja mielihyvän menetys Väsymys tai väsyvyys B) Lisäksi muita oireita siten, että oireita esiintyy yhteensä 4/10 Itseluottamuksen ja omanarvontunteen väheneminen Perusteettomat ja kohtuuttomat itsesyytökset Kuolemanajatukset tai itsetuhoisuus Keskittymisvaikeus, jahkailu Psykomotoriikan muutos Unihäiriöt Ruokahalun ja painon muutos Mikäli lääkärin arviossa täyttyvät seuraavat kriteerit, on syytä tehdä hoitopäätös 4 5 oiretta: lieväasteinen masennus 6 7 oiretta: keskivaikea masennus 8 10 oiretta: vaikea masennus BDI-seula (21-osioinen kyselylomake) auttaa lisäksi tarkentamaan ja arvioimaan masennuksen vaikeusastetta BDI-asteikon tulkinta: 1 9 = ei masennusta 10 18 = lievä masennus 19 29 = keskivaikea masennus 30 63 = vaikea masennus Taulukko 4. Masennuksen lääkehoidon perusperiaatteet. Masennuslääkkeiden välillä ei merkittäviä tehoeroja Lääkkeen valinnassa keskeisiä tekijöitä Oirekuva, monihäiriöisyys ja syöpäoireet (esim. kipu) Haittavaikutukset Aiempi kokemus hyvästä lääkevasteesta Lääkeinteraktiot Lääkkeitä käytetään annoksin, joiden teho on osoitettu Vastetta arvioidaan 6 8 viikon kuluttua Tavoitteena oireettomuus, jonka jälkeen lääkitystä jatketaan vasteen tuottavalla annoksella 4 6 kk Ylläpitohoidon harkinta Annoksen määritys hoitoa aloitettaessa tai lopetettaessa Taulukko 5. Syöpäpotilaan palliatiivisen mielialalääkityksen perusvalikoima. Essitalopraami 5 20 mg/vrk: masennus, ahdistus, paniikki Duloksetiini 30 60 mg/vrk: masennus, neuropaattinen kipu, yleistynyt ahdistuneisuus Sertraliini 50 mg/vrk: masennus, ahdistuneisuus, pedantti vaativuus tai pakko-oireiset piirteet Mirtatsapiini 7,5 45 mg/vrk: masennus, unettomuus, ruokahaluttomuus, ahdistus Venlafaksiini 75 225 mg/vrk: masennus, hormonaaliset kuumat aallot Taulukko 6. Masennustilan erityispiirteiden vaikutus mielialalääkkeen valintaan. Unihäiriöt Mirtatsapiini Aloitusannos 7,5 15 mg illalla Pieni annos väsyttävämpi kuin suuri Annosta suurennetaan 4 7 vrk:n kuluttua ylläpitoannokseen 30 45 mg illalla Ahdistuneisuus Essitalopraami 5 10 15 mg/vrk Sertraliini 50 mg/vrk Mirtatsapiini 15 30 45 mg illalla Duloksetiini 30 60 mg/vrk Pahoinvointi, ruokahaluttomuus Mirtatsapiini 15 45 mg/vrk Kipu Kipukynnystä nostavat vanhemmat mielialalääkkeet Nortriptyliini 25 75 mg/vrk Amitriptyliini 25 50 75 mg illalla lievittää kipua ja parantaa yöunta, hoitoannos masennuksessa 150 300 mg Muita mahdollisesti soveltuvia lääkeaineita Duloksetiini, venlafaksiini, mirtatsapiini Pregabaliini 75 150 300 600 mg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, huom. rinnakkaiskäyttöaihe yleistynyt ahdistuneisuus Taulukko 7. Ahdistuneisuuden ja univaikeuksien arviointiehdotus. Peruskysymykset Onko teillä univaikeuksia? Koetteko olevanne ahdistunut? Onko teillä pelkoja, joista haluaisitte puhua? Tarkempi arvio GAD 7 seula 407 Syöpäpotilaan psyykkisten oireiden hoito palliatiivisessa vaiheessa
PALLIATIIVINEN HOITO Taulukko 8. Lääkehoidolliset vaihtoehdot. Unettomuus Tsolpideemi 10 mg Tsopikloni 7,5 mg Oksatsepaami 15 30 mg Tematsepaami 10 20 mg Mirtatsapiini 7,5 15 mg Levomepromatsiini 5 50 mg Päiväahdistuneisuus Loratsepaami 0,5 1 mg x 1 4 (ahdistuskohtaukset ja ehdollistunut pahoinvointi) Oksatsepaami 15 mg x 1 3 Psykomotorinen levottomuus Haloperidoli 0,5 mg + loratsepaami 0,5 mg x 3 Psykoottiset oireet ja delirium (Laurila 2012) Haloperidoli 0,5 100 mg/vrk p.o., 5 60 mg/vrk i.m. Psykorelaksanttina 0,5 mg x 2 3 yksin tai yhdessä loratsepaamin kanssa Hyperaktiivinen delirium: agitaatio, sekavuus, harhaisuus Hypoaktiivinen delirium: jähmettyneisyys, sekavuus, harhaisuus Ketiapiini 25 100 mg, ylivirittyneisyys (kortikosteroidi) Olantsapiini 5 10 mg illalla, sekavuus, harhaisuus (väsyttävä) Mielialalääkkeiden käyttötarkoitukset ovat masennus, mielihyvän tuntemusten katoaminen ja mielialan lasku tai ahdistuneisuus, toistuva kohtauksellinen oireilu, spesifinen häiriö (yleistynyt ahdistuneisuus, paniikkihäiriö), neuropaattinen kipu tai unettomuus (TAULU- KOT 5 9). Ahdistuksen, unettomuuden ja muiden psyykkisten häiriöiden tunnistamisessa ja hoidossa voidaan kokemukseni mukaan edetä TAULUKOISSA 7 ja 8 esitetyllä tavalla. Taulukko 9. Palliatiivisen vaiheen psyykenlääkityksen perusvalikoima. Anksiolyytit Oksatsepaami, loratsepaami Nukahtamislääkkeet Tsolpideemi, tsopikloni Unilääkkeet Oksatsepaami, tematsepaami Mielialalääkkeet Essitalopraami, mirtatsapiini, duloksetiini, venlafaksiini, sertraliini Psykoosilääkkeet Haloperidoli, ketiapiini, risperidoni, olantsapiini Lopuksi Psyyken oireita hoidetaan kysymällä, kuuntelemalla ja keskustelemalla potilaan kanssa. Kysymyksillään lääkäri osoittaa mielenkiintonsa ja nostaa esiin mieltä vaivaavia tai elävöittäviä asioita, joista keskustelemalla ehkäistään ja hoidetaan potilaan psyykkistä kärsimystä. Hyvään vuorovaikutukseen perustuvaa hoitoa voidaan tarvittaessa täydentää soveltuvilla lääkehoidoilla. Tavallisesti syöpäpotilaita hoitava lääkäri selviytyy TAULUKOSSA 9 kuvatulla lääkevalikoimalla. On tärkeää oppia tuntemaan peruslääkkeet, niiden vaikutusmekanismit ja haittavaikutukset. Erityisongelmissa konsultoidaan psykiatrian erikoislääkäriä. IRJA IDMAN, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys HYKS, syöpätautien klinikka, psykososiaalinen yksikkö sidonnaisuudet Ei sidonnaisuuksia Summary Treatment of psychic symptoms of a cancer patient in palliative care Approximately a third of cancer patients suffer from psychic symptoms recognizable by tested indicators during their illness. The most typical symptom picture is a mixed one consisting of anxiety and depression associated with changes in activity level (fatigue, over-alertness) and sleeping disturbances. According to a recent meta-analysis, some mood disorder fulfilling the DSM or ICD criteria can be diagnosed in approx. 30 to 40% of hospitalized cancer patients. The interpretation as mood disorder included all diagnoses of depression, anxiety disorders as well as mood problems of the adjustment disorder level. 408 I. Idman
KIRJALLISUUTTA Damasio A. Spinozaa etsimässä. Helsinki: Terra Cognita 2003. Fann JR, Ell K, Sharpe M. Integrating psychosocial care into cancer services. J Clin Oncol 2012;30:1178 86. Hovatta I. Ahdistuneisuuden biologia. Suom Lääkäril 2011;66:2585 90. Laurila J. Delirium. Duodecim 2012; 128:642 7. Lehtonen J. Tietoisuuden ruumiillisuus. Mieli, aivot ja olemassaolon tunne. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2011. Mitchell AJ, Chan M, Bhatti H, ym. Prevalence of depression, anxiety, and adjustment disorder in oncological, haematological, and palliative-care settings: a meta-analysis of: 94 interview-based studies. Lancet Oncol 2011; 12:160 74. Ogden P, Minton K, Pain C. Trauma ja keho: Sensorimotorinen psykoterapia. Oulu: Traumaterapiakeskus 2009. Rayner L, Price A, Hotopf M, Higginson IJ. The development of evidence-based European guidelines on the management of depression in palliative cancer care. Eur J Cancer 2011;47:702 12.