Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 6013 Viitosenmäen ympäristön suot ja metsät, Sonkajärvi, Pohjois-Savo
Sijainti Kaksiosainen kohde sijaitsee noin 13 km kaakkoon Sonkajärven keskustasta. Pinta-ala Kohteen kokonaispinta-ala on 270 hehtaaria Maanomistus Tornator Yleiskuvaus Kyseessä on kaksiosainen alue (Teerisuo-Talaslampi, Kivisuo-Päijänne), joka sisältää huomattavan keskittymän pääosin ojittamattomana säilyneitä soita, luonteeltaan vaihtelevia metsiä, kaksi puroa sekä useamman lammen. Teerisuo-Talaslammen osa-alue Osa-alue sisältää Teerisuon yhtenäisen suomuodostuman, siihen tien erottamina etelä- ja itäpuolelta liittyvät pienet suovaltaiset alueet sekä Talaslammen etelä- ja länsipuolet suo- ja metsäalueet. Teerisuo on edustava, vesitaloudeltaan hyvin säilynyt keskiboreaalinen välipintainen aapasuo (EN). Suon keskellä on maisemallisesti kaunista lyhytkorsinevaa. Nevaa kiertävät lyhytkorsi-, sara-, tupasvilla- ja korpirämeet, pohjoisosassa on myös rahkarämettä. Suon laidoilla on vaihtelevan levyisiä korpia, laajimmat sen etelä- ja itäpuolella. Korpityypeistä alueelta tavataan mustikka-, metsäkorte-, muurain- ja mustikkakangaskorpia, kaksi ensiksi mainittua ovat korpityypeistä vallitsevia. Ainakin suon kaakkoisosassa korvet levittäytyvät kartalla kangasmaaksi merkitylle kankaalle. Korpien puusto on pääosin melko vanhaa, luonnontilaisen kaltaista ja korvissa on myös näkyvästi lahopuuta. Suon eteläosan korvista osa on avohakattu 2000-luvulla ja ne kasvavat nykyisin nuorta taimikkoa. Tien itäpuolinen osa sisältää vanhaa kuusivaltaista metsäkortekorpea, varttunutta sekapuustoa kasvavaa korpimuuttumaa, varttunutta muurainkorpea sekä idempänä korpi-, isovarpu- ja tupasvillarämettä. Tien eteläpuolella, Viitosenlammen pohjoispuolella, on osin säilyneitä, osin hieman kuivahtaneita isovarpu- ja korpirämeitä oligotrofista saranevaa (lammen ranta) sekä yhdellä ojalla kuivatettua korpea. Osa-alueeseen kuuluu myös Talaslammen rakentamaton eteläranta (pääosin nuorta ja varttunutta sekametsää) sekä lammen itä- ja luoteispuolisia soita. Lammen lounaisosan soilla on ainakin mesotrofisia sarakorpia ja -rämeitä, muurainkorpea, ruoho- ja heinäkorpea sekä pienialaisesti metsäkortekorpea. Lounaispuolisen puron luoteispuolella on varttunutta sekapuustoa kasvavaa entistä niittyä, joka on voimakkaasti vettymässä. Lammen lounais- ja luoteispään purot ovat molemmat voimakkaan majavavaikutuksen kohteena, mikä näkyy lahopuun runsautena (etenkin lounaisen puron varsi ja osin myös Talaslammen ranta). Lammen länsi- ja luoteispuolen soiden luonnetta ei tarkasteltu maastossa.
Kivisuo-Päijänteen osa-alue Osa-alue sisältää Kivisuon, Hetesuon, Pienen Varislammen-Peiponlammen suovaltaisen alueen, Hiekkapuron varren, Hyttikankaan piensuokeskittymän sekä Päijänne-lammen kaakkoispuoliset suot. Kivisuo on hyvin luonnontilansa säilyttänyt monipuolinen suoalue, jonka metsäautotie jakaa kahteen osaan. Tien länsipuoliselta alueelta löytyy ainakin oligotrofisia ja mesotrofisia saranevoja ja sararämeitä, mesotrofista lyhytkorsirämettä, korpirämettä, muurain-, kangas- ja metsäkortekorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Suoalueen reunoilla on myös luonnontilaisen kaltaisia vanhahkoja METSO I ja IIluokan kriteerit täyttäviä kangasmetsiä sekä puustoltaan monipuolisia, soistuneita kangasmetsiä. Varsinaisen Kivisuon alueelta metsäautotien itäpuolelta löytyy ainakin oligotrofisia lyhytkorsi- ja saranevoja sekä vastaavan ravinteisuustason sara- ja lyhytkorsirämeitä, mesotrofista kalvakkanevaa, luhtanevaa, isovarpu-, korpi- ja pallosararämettä sekä mesotrofista sarakorpea. Osa-alueen metsäluonto tunnetaan puutteellisesti, mutta 20134 maastokäynnillä alueelta paikallistettiin useita varttunutta luonnontilaisen kaltaista puustoa kasvavia METSO II ja III-luokan kangasmetsäkuvioita (osa mäntyvaltaisia, osa sekapuustoisia). Hetesuo on pääosin tupasvilla-, lyhytkorsi- ja sararämettä. Näiden laidoilla on varttunutta puustoa kasvavia yksittäisillä ojilla ojitettuja mustikka- ja mustikkakangaskorpia sekä isovarpu- ja tupasvillarämeistä, joista osa on muuttuma- ja turvekangastasolla. Suon keskiosan umpeen kasvanut pieni lampi on nykyisin luhtanevaa. Sen lähellä on suolle nimensä antaneita lähdevaikutteisia pienialaisia pajuluhtalampareita, joiden ympärillä on mesoeutrofeja sara- ja lyhytkorsinevalaikkuja, joissa kasvaa vaateliaammista lajeista mm. villapääluikkaa sekä kultasirppisammalta. Uusimman ilmakuvan mukaan Hetesuon poikki on vedetty äskettäin ajoura. Peiponlampi-Varislammen alueen poikki virtaa luonnontilainen puro, jonka ympärillä on monipuolisia korpi- ja rämesoita. Alueen eteläosassa vallitsevat karut sara-, lyhytkorsi- ja tupasvillarämeet, lisäksi alueelta löytyy ainakin oligo- ja mesotrofista sarakorpea, kangaskorpea, ruoho- ja heinäkorpea, mesotrofista sararämettä, pallosararämettä sekä keidasrämettä. Peiponlammen pohjoispuolelta löytyy monipuolista muurain-, mustikka-, metsäkorte- ja mustikkakangaskorpien sekä eriasteisesti soistuneiden kangasmetsien mosaiikkia. Aluekokonaisuuden rehevimmät korvet sijaitsevat Peiponlammen ja Varislammen välisen puron varsilla, jossa on mm. mesotrofisia sarakorpia sekä ruoho- ja heinäkorpia. Alueelta löytyy myös ainakin yksi lettokorpikuvio. Lettokorven lajistoon kuuluvat ainakin rimpi- ja kultasirppisammal, heterahkasammal, villapääluikka, karhunputki, mähkä ja mesiangervo. Lisäksi etäämmällä purosta on ainakin korpirämeitä. Osassa Peiponlammen ympäristön korvista on merkittävästi lahopuuta. Lisäksi alueella on tehdyistä hakkuista huolimatta säilynyt jonkin verran puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia varttuneita ja vanhahkoja kangasmetsiä (METSO II ja III). Hiekkapuron varsi on osin uomaltaan luonnontilaisen kaltainen, osin hiekoittunut tien takia. Sen ympärillä kasvava metsä on ainakin osin varttunutta, puustoltaan monipuolista sekametsää. Päijänteen lounaispuolella on hieno rinnesuotyyppinen suoalue, joka sisältää mesotrofista lyhytkorsirämettä, ruoho- ja heinäkorpea sekä muurainkorpea.
Hyttikankaan piensuokeskittymä sisältää useita erillisiä ojittamattomia pieniä suoalueita ja näiden välisiä kangasmetsiä. Soista pääosa on isovarpu- ja korpirämeitä, mutta merkittäviä määriä on myös muurain-, mustikka- ja kangaskorpia sekä vähäisemmässä määrin pallosararämeitä, metsäkortekorpia sekä oligo- ja mesotrofisia sara- ja lyhytkorsirämeitä. Osa alueen metsistä on rakenteeltaan melko monipuolisia (osin luonnontilaisen kaltaisia) varttuneita ja vanhahkoja metsiä, osa nuoria ja varttuneita hoitometsiä. Päijänne-lammen itä- ja kaakkoispuolella on säilynyt vanha- ja lahopuustoista metsäkortekorpea, vanhapuustoista korpirämettä, mesotrofista sararämettä ja -korpea sekä jonkin verran METSO Iluokan kriteerit täyttäviä vanha- ja lahopuustoisia kuusivaltaisia kangasmetsiä. Lammelta alkavan ja pitkälle kaakkoon ulottuvan ojittamattoman suojuotteen kaakkoisosassa on osin säilyneitä, osin lähialueiden hakkuista kärsineitä runsaspuustoisia rämevaltaisia soita. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Aluerajauksesta pääosan (arviolta noin 70-75 %) muodostavat luokkien I, II ja III kriteerit täyttävät korvet, rämeet tai kangasmetsät. Myös Teerisuota voi pitää METSO-kelpoisena johtuen sen reunametsien ja -korpien määrästä. Alueella on METSO-arvoa myös pienvesiin liittyvien monipuolisten kangasmetsien ja puustoisten suojelun takia. Alueen suot on todettu valtakunnallisesti merkittäviksi ja merkitystä (alueellista) on myös alueen säilyneellä puro- ja lampiluonnolla, jota majava on entisestään monipuolistanut. Lajisto Alueen lajistollista merkitystä ei ole tarkemmin selvitetty. Teerisuon reunakorvista on muutamia havaintoja raidankeuhkojäkälästä (NT), Kivisuon länsipuolisesta metsästä on havaittu kesällä 2013 esiintymä siperiankääpää (vanhan metsän indikaattorilaji) ja Päijänteen kaakkoispuolisesta vanhasta metsästä riukukääpää (vanhan metsän indikaattorilaji). Vuodelta 2013 on myös havainto varoittelevasta lirosta (NT) Peiponlammen rantanevalta sekä rimpivihvilästä Kivisuon länsipuoliselta nevalta. Yhteenveto suojeluarvoista Yksin aluekokonaisuuden suoarvot ovat valtakunnallisesti merkittävät ja valtakunnallinen arvo on todettu myös soidensuojelun täydennysohjelmatyössä 2013-2015. Lisäksi kohteella on huomattavaa merkitystä METSO-ohjelman suojelutavoitteiden kannalta. Etenkin korpien määrä ja monipuolisuus alueella on huomattava, lisäksi alueella on merkittävä määrä METSO I, II ja III-luokkien rämeitä. Alueen kangasmetsien suojeluarvot tunnetaan hyvin huonosti, mutta eri puolilta aluetta on merkittävä määrä havaintoja lähinnä METSO II ja III-luokkien kangasmetsistä. Lisäksi alueen pienvesillä on alueellista suojeluarvoa, varsinkin Peiponlammen, Pienen Varislammen ja näiden kahden lammen välinen luonnontilainen korpipuro on arvokas. Muuta Alueen metsien luonto- ja lajistoarvot tulisi kattavasti selvittää.
Kohde sisältyy hieman suppeammalla rajauksella Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton Tornatorille vuonna 2008 tekemään suojeluesitykseen. Tietolähteet Päätietolähteenä on toiminut alueen soilla 1999 tehty Keijo Savolan maastoselvitys. Sen tietoja on täydennetty 11.7.2013 maastokäynnin (Keijo Savola & Jarmo Yli-Luoma) havainnoilla, uusimman ilmakuvan (2015) informaatiolla sekä VMI-aineistoihin sisältyvillä tiedoilla metsien ja soiden kasvupaikoista sekä metsiköiden ikäluokista. Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: suomaa@sll.fi verkkosivut: www.sll.fi/suomaa