Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Muistutus Katariinantori 6 ESAVI/48/04.08/2013 53900 Lappeenranta p. 050 9117162 saimaa@sll.fi 15.11.2013 Aluehallintovirasto Etelä-Suomi PL 150 13101 Hämeenlinna ymparistoluvat.etela@avi.fi Asia Dnro Muistutus koskien Juhansuon turvetuotantoalueen ympäristölupaa. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri esittää, että Juha Näpin turvetuotantoalueelle,juhansuolle ei myönnetä ympäristölupaa. ESAVI/48/04.08/2013 Perustelut Yleistä 1. Juhansuolla on tehty avohakkuut ja maanmuokkaus joten koko suoluonto nykyisellään hävitetty. Juhansuolla on kuitenkin toistaiseksi säilynyt Kukkuranlampi liki luonnontilaisena, jonka hävittäminen pienvetenä on vesilain vastaista, turvetuotanto tulisi vaarantamaan lammen hydrologisen ja ekologisen tilan säilymisen. 2. Juhansuo sijaitsee Urpalanjoen vesistöalueella. Turvetuotantoalueen päästöt lisäisivät entisestään huonossa ja välttävässä tilassa olevan Kirkkojoen ja koko Urpalanjoen välttävässä ja tyydyttävässä tilassa olevan veden kuormitusta ja estäisivät veden laadun parantumisen.vesilaki edellyttää vesien hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2015 mennessä EU:n vesipuitedirektiivissä ja vesienhoitolaissa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Suunnitellut vesiensuojelurakenteet eivät ole riittäviä ja niiden riittävä toimivuus ei ole ennakoitavissa. 3. Turvetuotanto alueella uhkaa kalataloushankkeita. Urpalanjokialueella on toiminut Urpalanjokialue Lohijoeksi ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää urpalanjokialueen hoitoa kunnostusta ja suojelua, kasvattaa sen virkistysarvoa sekä edistää ja vaalia joen säilyttämistä merilohijokena. Hankkeen toteuttaja on Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry. Tämä hanke on tehnyt loppuraportin, jonka merkittävistä tuloksista tarkemmin alla. Juhansuon turvetuotantohanke osaltaan mitätöisi tuon hankkeen saavutuksia lisäämällä Kirkkojoen ja koko Urpalanjoen kuormitusta. 4. Luontoselvitystä ei käytännöllisesti katsoen ole. Tehty selvitys ei kerro mitään lammen eliöstön tilasta. Luontoselvitys olisi tehtävä kokonaan uudestaan. 5. Juhansuo sijaitsee laajalla Reijokankaansuo, Niittyniemensuo ja Rautamullansuon muodostamalla suoallasalueella. Tuotantoalueen kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Reijokankaansuon läpi kulkevaa laskuojaa pitkin Urpalanjokeen, joka sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä Juhansuosta.
Laskuojan vietto Juhansuon puhdistamolta Urpalanjoen purkukohtaan on maanpinnan vähäisestä korkeuserosta johtuen erittäin pieni, karttatietojen mukaan noin 0,5 m. Tästä johtuen virtaussuunta laskuojassa kääntyy Urpalanjoen virtaamahuippujen aikana, joelta kohti Juhansuota. Paikallisten asukkaiden kertoman mukaan yläjuoksun peltoalueilla esiintyy tulvia useita kertoja vuodessa. Ojan purkukohtaan on aikoinaan rakennettu pumppaamo virtauksen tehostamiseksi. Kyseinen pumppu ei nykyään ole käytössä. Ottaen huomioon alueen hydrologiset olosuhteet on tulva-aikojen lisääntyminen laskuojan ympäristössä turpeenkaivuun aloittamisen takia erittäin oletettavaa, koska veden nopea purkautuminen laajalta turvekentältä on paljon nopeampaa kuin nykyiseltä Juhansuon hakkuuaukiolta, joka on aikoinaan suoritetun metsälannoituksen takia pintakasvillissudeltaan erittäin rehevää. Aiotun kaivuualueen länsipuolella sijaitsee paikallisen maanviljelijän peltoalue, joka rajoittuisi hankesuunnitelman mukaan turvekenttään. Peltojen käyttö vaarantuisi lisääntyneen tulvimisen ja turvepölyn vaikutuksen takia. Pelloilla harjoitetaan luomuviljelyä. Viljakasvien jyväsadon likaantuminen turvepölystä saattaisi estää niiden markkinoinnin elintarvikekelpoisena luomutuotteena. Vaikutukset Urpalanjoen vesistöön. Urpalanjoki virtaa harvaan asutun maaseudun peltoviljelysten läpi. Urpalanjoen rehevöityminen ja likaantuminen ovat varsinkin joen yläjuoksulla laskeneet vedenlaadun välttäväksi ja paikoin huonoksi. Valuma-alueen veden laatu on hälyttävä. Syynä on voimakas hajakuormitus: maatalous, haja-asutus ja ojitettujen soiden aiheuttama kuormitus sekä Taavetin taajaman jäsevesien aiheuttama pistekuormitus. Jokeen laskee vedet usealta turvetuotantoalueelta. Suunniteltu Juhansuon turvetuotantoalue laskisi vedet ojituksen kautta Kirkkojokeen, joka on Urpalanjoen yläjuoksua. Suon alueella tehdyt avohakkuut ja alueen ympäristön metsäojitukset sekä ravinnepäästöt pelloilta laskevat ojien kautta ravinnepitoisia kuivatusvesiä Kirkkojokeen Kuva 52. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksen vedenlaatuindeksi kolmella eri näytepisteellä.
Urpalanjokialue Lohijoeksi ry:n projektisihteeri Manu Vihtonen toteaa: Vaikka Urpalanjoen kunto on nyt parempi kuin 60- ja 70-luvulla, kehitystä parempaan ei ole näkynyt aikoihin. Urpalanjoen vesistöä kuormittavat mm. alueella olevat turvesuot. Vihtosen mielestä turvetuotantohankkeita ei pitäisi nykyisestään lisätä. ( Etelä-Saimaa, 20.4. 2012) Urpalanjoen valuma-alueella olevan Näpinsuon turvetuotantohakemuksesta Vaasan hallinto-oikeus on todennut: Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Vapon turvetuotantoon myönnetyn ympäristöluvan Luumäen Näpinsuolla. Hallinto-oikeus perustelee päätöstään mm. sillä, että Urpalanjoki on jo nyt voimakkaasti kuormitettu. Lisäksi päätöksessä todetaan, että Vuoksen vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on parantaa joen ekologista tilaa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää ravinnekuormituksen vähentämistä. Hallinto-oikeus piti myös turvetuotantoalueen kuormituslaskelmia epävarmoina. Urpalanjokialueen hankkeen loppuraportissa todetaan: Vesiensuojelun ja -hoidon yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Urpalanjoen vedenlaadussa ei ole kuitenkaan tapahtunut pidemmällä aikavälillä, eikä hankkeen aikana kaikesta huolimatta juurikaan muutoksia suuntaan tai toiseen. Vesihoitolaki ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi määrittävät vesiensuojelun ja -hoidon yleiseksi tavoitteeksi, että jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila tulee saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Suomi on EU-päätöksin ja kansallisella lainsäädännöllä sitoutunut nostamaan vesistöjensä tilan hyvälle ekologiselle tasolle. Laki vesienhoidosta tarkoittaa, että vesistöissä, joiden tila heikkenisi lisäpäästön myötä, ei minkäänlaisia lisäpäästöjä voida sallia. Samoin tilanteessa, jossa lisäpäästö estäisi vesistön tilan paranemisen hyväksi, ei lisäpäästöä voida hyväksyä. Urpalanjoen vesistöalue ei kestä lisäkuormitusta eikä Juhansuon turvetuotantohakemukselle tule myöntää lupaa. Vaikutukset Urpalanjoen vesistöalueen kalatalouteen Seuraavat tiedot ovat Urpalanjokialueen kehittämishankkeen Loppuraportista (Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry, 2013). Urpalanjoen alueelle perustettiin (vuonna 2008) paikallisten toimesta Urpalanjokialue Lohijoeksi ry. Sen tarkoituksena on edistää urpalanjokialueen hoitoa kunnostusta ja suojelua, kasvattaa sen virkistysarvoa sekä edistää ja vaalia joen säilyttämistä merilohijokena. Myöhemmin tehtyjen aloitteiden pohjalta saatiin aikaan Urpalanjokialueen kehittämishanke, jonka toteuttaja on ollut Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry.. Kalatalouskeskuksen toiminnan visiona ovat tuottavat kalavedet Etelä-Karjalassa. Hankkeen tarkoituksena on edistää urpalanjokialueen maisemanhoitoa, suojelua, kasvattaa vesistöjen virkistyskäyttöarvoa ja vedenlaatua. Tarkoitus on myös edistää joen säilyttämistä meritaimenjokena ja suojella uhanalaisia vaelluskalalajeja ja vaalia luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Urpalanjoki on ollut kauan sitten meritaimenjoen maineessa. Suomen puolella esteet vaelluskalojen esiintymiselle ovat padot sekä joen perkauksen yhteydessä hävitetyt kutu- ja poikastuotantoalueet. Luumäeltä alkunsa saava joki virtaa lopulta Venäjän puolelle. Venäjän puolella on vielä säilynyt joen alkuperäinen ja uhanalainen meritaimen. Tavoitteena hankkeessa on ollut kalatalouden, metsästyksen, maiseman, virkistyskäytön, vesien-ympäristön- ja tulvasuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Toimenpiteet kohdistuvat käytännössä maatalouteen, turvetuotantoon, luonnonhuuhtoumaan, pistekuormitukseen ja uhanalaisiin vaelluskaloihin.
Hankkeen tarkoituksena on: edistää Urpalanjokialueen maisemanhoitoa, suojelua, kasvattaa vesistöjen virkistyskäyttöarvoa ja ennen kaikkea vedenlaatua säilyttää joki meritaimenjokena ja suojella uhanalaisia vaelluskalalajeja vaalia luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä Urpalanjoen taimenkanta ja joen kunnostustoimenpiteet Kirkkojoessa elää paikallinen taimenkanta. Alajuoksulla on todistetusti alkuperäinen meritaimenkanta. Urpalanjoen taimenista on määritetty DNA (Helsingin yliopisto, Jarmo Koskiniemi), jotka vahvistavat alkuperäisen geeniperimän säilyneen ja kalat ovat varmuudella Viipurinlahden meritaimenia (kuva 22). Urpalanjoen geneettisesti alkuperäinen taimenkanta on heikko, mutta pientä toivoakin on, sillä Urpalanjokialueen kehittämishankkeen aikana kesällä 2012 löytyi ensimmäiset meritaimenen luonnonpoikaset koko tutkimushistorian aikana. Myös mätirasia-istutus lohia löytyi useilta kohteilta Hankkeen tulokset näkyvät parhaiten käytännön kunnostustyö kohteilla eri puolilla Urpalanjokialuetta. Kohteita oli Urpalanjoen pääuomassa, Kirkkojoessa, Kanojalla ja Ihakselanjoessa ja sen latvoilla Saarensuunpurolla. Toteutuneiden toimenpiteitä suoritettiin vuosina 2011 2013 kaikkiaan 21:llä eri kohteella. Kunnostamalla saatiin luotua virtavesilajeille uutta pinta-alaa koko valuma-alueella noin 15 000 neliömetriä. Virta-alueiden kunnostusten alustavia tuloksia ehdittiin saamaan ainoastaan Luumäen Kirkkojoelta. Kirkkojoelta tuloksia saatiin nopeasti, koska alueella on kaloja eikä siellä kalasteta. Kirkkojoen Kirkon maantiesillan kosken soraistaminen tuotti heti seuraavana kesänä taimenen (0+) tiheyden 23 kpl/100 m2. Myös harjus oli mitä ilmeisimmin hyötynyt soraistuksesta, sillä kesän vanhoja poikasia löytyi myös. Kirkkojoen neljästä kunnostetusta alueesta, kolmelta löytyi heti seuraavana kesänä taimenen luonnontuotantoa. Yksi näistä oli sellainen, jossa ei aiemmin ollut tavattu pienpoikasia. Turvetuotanto lisää aina alapuolisen vesistön veden tummuutta ja rehevyyttä sekä pohjan liettymistä. Se lisää vesien fosforipitoisuutta huomattavasti. Turvetuotannon aiheuttama virtaamisolosuhteiden muuttuminen sekä kiintoaineksen ja raudan huuhtoutuminen haittaavat kalakantaa. Kutualueet liettyvät ja pohjassa oleva mäti tukehtuu sekä vaikutukset pohjaeläimistöön ovat huomattavat. Vesistökuormitus vaikuttaa kalojen elohopeapitoisuuteen. Kalojen ja veden elohopeapitoisuus tulee määritellä. Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia esiintyy vesienhoitoalueella runsaasti humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä, koska elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen ainekseen. Humuksen huuhtoutumista aiheuttavien tekijöiden on arvioitu toimivan elohopeakuormituksen lisääjinä. (Kaakkois-Suomen hyvän vesien tilan saavuttaminen) Urpalanjoen kalataloushankkeiden toteutumisen keskeisenä edellytyksenä on myös vedenlaadun paraneminen. Turvetuotannon vesistövaikutukset syövät merkittävien kunnostustöiden saavutukset. On selvää, että turvetuotantoa lisäämällä heikennettäisiin luontaisten meritaimenten palauttamista Urpalanjoella. Vesienkäsittelymenetelmät eivät ole riittävät Hakijan esittämät vesienkäsittelymenetelmät ovat virtaamansäätöpadot, laskeutusallas ja kemikalointi. Hakemuksessa todetaan, että järjestelmän läpi pääseva kiintoaine on niin hienojakoista, ettei se laskeudu myöskään Urpalanjoen jalojen kutualueelle.
Kevytkemikalointi turvetuotantoalueiden jätevesien puhdistusmenetelmänä on kokeiluasteella. Kyseisen puhdistusmenetelmän toimivuudesta Suomen talviolosuhteissa ei ole kattavaa käyttökokemustietoa. Luonnolle vieraiden kemikaalien käyttöönotto Urpalanjoen vesistöalueella voisi aiheuttaa arvokkaille vaelluskalakannoille ennalta-arvaamattomia haittoja. Turpeennoston vesistövaikutuksia arvioidaan yleensä ns. ominaiskuormitusluvuilla. Ominaiskuormitusta käytetään kertomaan suolta turpeennostoaikana irtoavan ja vesistöön huuhtoutuvan typen, fosforin ja kiintoaineen keskiarvomäärät. Näihin laskelmiin perustuvat lupapäätösten arviot turpeenkaivuun alapuolisissa vesistöissä aiheuttavista haitoista. Nämä kuormitusluvut eivät kuitenkaan vastaa turpeennoston aiheuttamaa todellista suo- ja turvekerroskohtaista ravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoumaa, sillä erot soiden ja suokerrosten välillä voivat olla 20-kertaisia. Suoalueen ominaisuudet vaikuttavat veden puhdistumiseen. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 todetaan, miten turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä sijainnin mukaan. Suurten valuntojen ja rankkasateiden aikana vesistöön tuleva kuormitus voi olla huomattavaa. Myös talvella huuhtoutuu sekä ravinteita että kiintoainetta. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä on suurta vaihtelua sekä veden että turpeen laadusta ja valunnasta johtuen. Vaikutusten pysyvyys ja merkittävyys riippuu vesistön herkkyydestä ja muun muassa virtausolosuhteista. Toiminta tapahtuu tyypillisesti pitkän aikaa samassa paikassa, jolloin vesistövaikutuksetkin voivat kertyä pitkän ajan kuluessa. Kuormituksella on paikoin suuri paikallinen merkitys vastaanottavissa vesistöissä. Humuspäästöjen mittausta ja tarkkailua toteutetaan kiintoainemittauksilla, mutta orgaanisen aineksen päästöistä 90 prosenttia menee ohi näiden mittausten. Lupakäsittelyssä kiintoaineeksi lasketaan vain karkeammat turvepartikkelit, jotka tarttuvat näytevedestä suodattimeen. Kuitenkin vesiasiantuntijoiden mukaan suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pienempiä partikkeleja ja liukoista ns. humusta. Koska humusta ja hienojakoisinta ainesta ei päästöjä ja haittoja arvioitaessa lasketa kiintoaineeksi, lupapäätöksen ominaiskuormitusluku kertoo vain alle kymmenen prosenttia todellisesta kokonaishuuhtoumasta. Vesistöön turpeennosto- ja suometsäojitusalueilta kulkeutuva ja pohjaan kertyvä orgaaninen aines aiheuttaa hajotuksen kiihtymistä. Hajotuksessa mikrobit kuluttavat happea ja vapauttavat ilmaan hiilidioksidia tai hapen loputtua metaania. Kun happi loppuu, alkaa pohjasta vapautua sinne aikojen saatossa kertynyttä, mm. maataloudesta peräisin olevaa fosforia. Juhansuon luontoarvoista on jäljellä Kukkuranlampi ympäristöineen, jonka heikentäminen pienvetenä vesilain mukaan on kielletty. Luontoselvityksessä todetaan Kukkuranlammesta: Suon keskellä oleva Kukkuralampi näyttää säilyneen lähes luonnontilaisena, koska lammen ympärille on jätetty ojittamaton suojavyöhyke. Mitään mainittavia luontoarvoja ei löytynyt hakkuualueelta. Sammakoita ei tavattu eikä perhosia, johon vaikutti myös sateinen ilma, mitään mainittavia lintuja ei myöskään tavattu. Turvetuotannon pölyvaikutuksista todetaan: Suunnitelmassa on jätetty min. 40 m suojavyöhyke, jolla kasvaa puustoa. Suomen sadanta on noin kaksinkertainen valumaan verrattuna, joten pelkoa Kuukkuranlammen pinnan laskusta ei ole. Turvetuotannosta aiheutuu ajoittain pölyä veteen, pöly kyllä näkyy selvästi veden pinnalla, mutta sillä ei ole vaikutusta lammen mataloitutumiseen.
Ko. suojavyöhyke ei estä lammen muuttumista ja likaantumista. Sadanta ei turvaa turvetuotannon aiheuttamien pohjavesivaikutuksia lammen vedenpintaan. Turvetuotannon vaikutukset eivät ole ajoittaisia turvetuotantoalueen keskellä olevan lammen vedenpintaan. Vaikutuksia eliöstöön ei ole arvioitu, koska myöskään luontoselvitystä niistä ei ole. Lammen pinnankorkeuden aleneminen olisi todennäköista suoalueen hydrologisen tilan muuttuessa kuivatustoimenpiteiden seurauksena. Ympäristöluvan hakija ei lupahakemuksessaan esitä mitään tutkimukseen perustuvaa tietoa, jolla pois suljettaisiin turpeen kaivun aiheuttama lammen vedenpinnan tason lasku, ekologisen tilan heikkeneminen tai lammen kuivuminen. Juhansuon turvetuotantohanke tulisi pilaamaan veden laatua pölyvaikutuksen ja vedenpinnan laskun vuoksi, eläimistöön vaikuttavan meluhäirinnän vuoksi ja heikentäen ranta-alueen luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä. Lammet ovat arvokkaita pienvesiä, joiden heikentäminen on kielletty vesilaissa. Kaikki eteläisemmän Suomen lampiluontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi (lukuun ottamatta kalliolampia). Pienvesien suojaamisessa on ensisijaisesti kysymys luonnon monimuotoisuuden ja biologisen tuottokyvyn säilyttämisestä. Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä on vesilain 1 luvun 15 a :n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että lampien ja pienten järvien merkitys biodiversiteetin turvaamisessa on suuri. Ne luovat etenkin metsäympäristössä tärkeätä ekosysteemin vaihtelua sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä reuna- ja vaihettumisvyöhykkeitä. Niiden merkitys useiden eläinlajien biologisen tuottokyvyn kannalta on huomattava. Usein ne ovat myös linnuille tärkeitä. Tehdyt selvitykset osoittavat, että pienvesien määrä on veden pinnan laskemisen johdosta ja muista syistä viime vuosina vähentynyt. Vaikutukset lähiasutukseen Lähin vakituisesti asuttu talo n. 470 metrin etäisyydellä tuotantoaluueen reunasta. Keräys- ja aumaustyövaiheen aikana syntyy merkittäviä pölypäästöjä jotka voivat kulkeutua asumisviihtyvyyshaittaa aiheuttaen jopa 700 metrin etäisyydelle tuotantoalueesta. Meluhaitat ja turvepöly voivat yhdessä aiheuttaa naapuruussuhdelaissa tarkoitetun 17 :n 1.mom mukaista kohtuutonta haittaa. Turve on uusiutumaton luonnonvara. Turvetuotanto voimistaa ilmastonmuutosta Suomalainen tiedeakatemia on ottanut kantaa turpeen käyttöön energiantuotannossa. Turpeen käyttö energiantuotannossa on kestämätöntä, ilmastonäkökohtien ja luontoarvojen kannalta. (Timo Vesala, meteorologian professori, HY). Turvesoissa on Suomen suurin hiilivarasto. Siihen on varastoitunut jopa 2/3 Suomen kaikesta hiilestä. Suohon kertyneen turpeen polttaminen johtaa moniin erittäin vakaviin ympäristöhaittoihin. Turpeenotto ja muut suon vesitaloutta muuttavat toimet voimistavat ilmastonmuutosta. Turve aiheuttaa polttoaineista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti. Turvemaiden käytöstä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa, mikä on noin neljäsosa kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Suomi saa turpeenpoltosta 7 % energiasta, mistä seurauksena syntyy 20 % Suomen energiatuotannon hiilipäästöistä.
Turvetuotannon lisääminen ei ole sopusoinnussa ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa, joka on keskeisin kansainvälisistä ja sen myötä Suomen ympäristönsuojelun tehtävistä. Yhteenveto Juhansuolle ei tule myöntää ympäristölupaa. Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa 1) terveyshaittaa 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa 3) maaperän tai pohjaveden pilaantumista 4) erityisesti luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Turpeen kaivuu aiheuttaisi YSL:n 42.1 :n kaikkien kohtien 1-5 mukaista erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista. Lappeenrannassa 15.11.2013 Juha Juuti puheenjohtaja Timo Tikka sihteeri