GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHDET - SHEETS 2432-2434 PYHAJOKI-VIHANTI KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYS EXPLANATION TO THE MAPS OF ROCKS KIRJOITTANUT-BY ILMARI SALLI OTANIEMI 1965

SISALLYS - CONTENTS Sivu TUTKIMUSVAIHEET 5 MORFOLOGIA JA PALJASTUMISSUHTEET 7 KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET 8 SUPRAKRUSTISET ELI PINTAKIVILAJIT 11 MERIJARVEN LIUSKEET 11 PYHAJOEN LIUSKEET 15 HANHIKIVEN LIUSKEVYOHYKE 15 LIMINKAJARVEN LIUSKEVYOHYKE 16 LUOHUAN LIUSKEET 19 ALPUAN LIUSKEET 19 LU MIJARVEN LIUSKEET 20 INFRAKRUSTISET ELI SYVAKIVILAJIT 22 OULAISTEN-VIHANNIN ALUE 22 KALAJOEN-PYHAJOEN ALUE 26 VASANKARIN ALUE 27 GRANIITIT JA MIGMATIITTIUTUMINEN 33 BREKSIAT 36 JUONIKIVET 37 RAKENNE JA STRATIGRAFIA 38 KAIVOKSET, MALMIAIHEET JA KIVITEOLLISUUDEN RAAKA-AINEET 41 SUMMARY : EXPLANATION TO THE MAPS OF ROCKS 44 INTRODUCTION 44 SUPRACRUSTAL ROCKS 44 SEDIMENTOGENEOUS SCHISTS 44 VOLCANOGENEOUS SCHISTS 45 INFRACRUSTAL ROCKS 45 STRUCTURE AND STRATIGRAPHY 49 KIVILAJIEN TIHEYKSIA -DENSITY OF ROCKS 51 KIRJALLISUUTTA - REFERENCES 52

TUTKIMUSVAIHEET Seuraavat selitettavat kallioperakarttalehdet kasittavat Maanmittaushallituksen 1 : 100 000-kaavaisten topografisten karttalehtien Pyhajoki (2432) ja Vihanti (2434) alueet. Lisaksi liittyy Pyhajoen kallioperakarttalehteen osa karttalehdesta 2414 10 (Vasankarin alue). Naihin karttalehtiin sisaltyy Vihannin ja Pyhajoen pitajien lisa.ksi osia Kalajoen, Saloisten, Paavolan, Rantsilan, Haapaveden, Oulaisten, Merijarven ja Alavieskan pitajista. Kenttatyot Pyhajoen ja Vihannin karttalehtien alueella aloitettiin v. 1951, ja niita jatkettiin vuoteen 1955. Kartoitustoita ovat tehneet : 1951 tohtori Olavi Kouvo ja maisteri Osmo Nykanen, vv. 1951-1954 tutkimusassistentti Erkki Halme, v. 1952 maisteri Ilkka Laitakari ja v. 1955 maisteri Pentti Vahasarja. Paaasiassa kesina 1950-52 maisteri Eero Pehkonen kartoitti malminetsintojen yhteydessa Polusjarven ympariston Pyhajoen kartalehden alueella. Etupaassa hanen kenttatyohonsa perustuen on kartta silty alueelta laadittu. Eri tutkijain kenttatyoosuudet kayvat selville oheisesta karttaluonnoksesta (Kuva 1). Taman kirjoittaja on suorittanut taydennystutkimuksia koko alueella paaasiassa vuosina 1952-1958, laatinut kallioperakartat ja kirjoittanut taman selityksen mainittujen tutkijain pai- 0 5 10 km N O.Ny -04. KI E ; +PYHAJO O.Ny O.Ny ~+ ER O:Na "' NQ r ~ E.H. ' ~.L. MERIJARVII/ ONa,PV ~ 1 J +. Kuva 1. Eri tutkijain kartoittamat osuudet Pyhajoen-Vihannin karttalehtien alueella. I S = Ilmari Salli, JKn = Juhani Koskinen, EH = Erkki Halme, IL = Ilkka Laitakari, OK = Olavi Kouvo, ONy = Osmo Nykanen, OM = Ossi Naykki, EP = Eero Pehkonen, PV = Pent ti Vahasarja. Fig. 1. Areas mapped by different persons.

() vakirjaniuistiinpanojen- omien lisahavaintojensa sekii lalioratonotutkiinitten perusteella. Mvos aikaisemmat tutkimukset EeroMakisen (H)16), Alartti Sakselan (1932, 1933) ja 1N'. W. Wilkmanin (1929, 1930, 1931) ovat osaltaan auttaneet tekijaa nykyisen geologisen kuvan saamisessa. Kentiilla koottu aineisto on tutkittu geologisessa tutkimuslaitoksessa vuosina 1956--1960. Mineraaleja koskevia optisia mliaiaaksia, on suorittanut maisteri Toini Mikkola. Kalliopera- ja rakoilukartat on piirtiinyt huhtaaksi neiti Thvra Aberg.

1JORFOLOGIA JA i'aljas'it,1iisst'ii7'h:h.'1' Kummankin iivt selitettcvcn karttalehden aloe on by vin tasaista ja matalaa maastoa. Suhteelliset korkeuserot ovat ainoastaan muutamia metre,jii. Vihannin karttalehden alueella on Vihannin kirkolta Lumijarven suuntaan tasaisia hiekkakankaita, joissa ei ole kalliopaljastumia. Karttalehtialueen pohjoisosassa kartalle merkitty suonigneissi sijaitsee moreenimaaston moreenipeitteen alla ja tulee nakyviin ainoastaan parissa paikassa. Alueen etela- ja lounaiskulma. vaikka onkin melkoisen tasaista. on hvvin paljastuuutta. Etenkin Oulaisista koilliseen 1'iipsjarven seutu ja Kilpuan pvsakin seutu ovat hvvin paljastuneita. Kaakkoiskulmassa ~S'uojarven seudussa on taws varsin valian paljastumia. Karttalehden piirtaminen on paljastumien epatasaisern jakaantuniisen vuoksi tuottanut vaikeuksia. (,eolosrisen tutkimuslaitoksen julkaisemien aerogeof ;vsikaalisten. rtitnenomaau aeromagneettisten karttojen turvin on voitu saada joltisenkin luotettava karttakuva. Pvhiij en karttalehden alue, varsinkin Merijarven seutu. on hvvin palja,stunutta. Suhteelliset korkeuserot eivat siellakaan ole monta metric. Pvhajoen jokiuoma on nailla seuduin hvvin kallioisessa maastossa. ja kalliohavainto,jen teko on siita ollut helppoa. Sensijaan karttalehtialueen ita- ja koilhskulma ovat heikosti paljastuneet. Sen pohjoispuolen keskiosa, johon kuulon Liminkajcrven liuskevvohvke, on suhteellisen hvvin pal,jastunutta, mutta tasaista niaastoa. Siellakin on osassa hiekkakankaita, joissa ei ole paljastumia. Alueen lansiosa ja meren rannikko ovat tasaista maastoa, mutta hvvin paljastuneet, varsinkin nieren rannikon kallioista on havainto,jenteko helppoa. Pal,ja,,tumattomat alueet sattuvat joko hiekkakankaisiin tai soille. Varsinkin 1'ihannin karttalehden alueella on soita hvvin paljon. Yleisesti ottaen Pvhiijoen karttalehden alue on paremmin paijastunutta kuin Vihannin karttalehden alue ja sen kartta onkin luotettava. 1Vlutta on siellckin paikoin jouduttu turvautumaan aeromagneettisen kartto hairioihin, joiden perusteella varsinkin gabroalueet on voitu rajoittaa.

KALLIOPERai\ YLEISPIIRTEET Pyhajoen karttalehden alueella on kalliopera hyvin vaihteleva. Siella on rnonentyyppisia seka syva- etta pintakivilajeja. Kallioperakartalta n<ihdiian niiden olevan yleensii pienehkoina esiintymina. Vihannin karttalehden alue on seka kivilajiensa runsauden ettii niiden vaihtelun suhteen vksitoikkoisempi. Osaksi se johtuu myos siita, etta etenkin alueen itaosissa on kailiopaljastumia kovin niukalti. Talloin ei karttakuvasta saa esille mahdollista pienipiirteista vaihtelua. Pyhajoen kartta-alueen laajin liuskevyohyke on Merijarvella. Se on etelapuolisen, (Ylivieskan) karttalehden alueella esiintyvan liuskekompieksin jatketta. Sita onkin jo kuvattu Ylivieskan karttalehden selityksessii (Salli, 1961). Siihen kuuluu etupaassd sedimenttisia grauvakkamaisia liuskeita, joihin liittyy konglomeraattivalipatjoja seka porfyroblastisia kiilleliuskeita. Sen sijaan Ylivieskan lehden puolella yleisia vulkaanisia liuskeita on niukalti. Niitii on tosin konglomeraattien mukuloina. Toinen Pvliajoen kartta-alueen suurehko liuskevyohyke on Pyhajoen Liminkojan kylan liiheisyydessii. Se on pohjoispuoliselta (Raahen i karttalehden alueelta jatkuvan liuskekoinpleksin etelapiia. Se kasittaa nlonilnrolisern rvhmiin seka sedimeuttisiii ettd vulkaanisia liuskeita. Sen eteliireuuassa on grauvakkamaista ja arkoosista liusketta, joissa on ohuita konglonwraattivalipatjoja. Pohjoisosassa tans on erilaisia emilksisiii vulkaanisia liuskeita, joista on suuri osa plagioklaasi- ja,arvivalkeha.jarakerta sisalt<ivini riittejii, mutta nlyos on Iavattu agglomeraattirakerrteisia tuffiitteja. H:rillisen i esiintvmana oil nieren rannikolla sijaitseva Hanhikiv - c u liuske. Siella on paakivilajina konglomeraattiliusketta. joka sisaltan miltei vksinomaan vulkaanisia mukuloita (3lelcher, 19a3). Konglomeraatti ()n rliin tneissimaistii, ettii sen i,kokaerr aikuperaa ()it vaikea ti nrristaa. mutta ainakin suurimmaksi osaksi se lienee rapautunutta ainesta. knnglonreraattiesiirntyman pohjoisreuuassa on tavattu arkoosimaista 1<vartsi-maasalluiliusketta. Edellisten lisiiksi on Pvhiijoen kartta-alueelta pienehkoj :i >ulkrurnan tapaisia pintakiviesiintymia. Ne ovat yleen,ii nun < ncissivtvu it i. et 't alkuperaisen aineksen tunnistaminen on vaikeaa. V'ihannin karttalehden alueen pohjoisreunan tavttaa laajn..uru e lta osaltaan suoni neis,ivtvnvt liuskevvuhvke. tic on Paavolau kartta-ti iia'lla,

sijaitsevan suonigneissin jatketta. Liuskevyohykkeessa on nun niukasti paljastumia, etta karttakuva vain yleispiirtein on luotettava. Kuitenkin on harvojen paljastumien lisaksi saatu lohkarehavainnoista tukea. Niiden perusteella ndyttaa alkuperaismateriaali paaosaltaan sedimenttiseltd. Siina on seka happamia grauvakka- ja arkoosimaisia liuskeita etta porfyroblastisia kiilleliuskeita. Vyohykkeen etelareunassa sijaitsee mvos osittain suonigneissiytynyt amfiboliittiesiintyma. Siina on tavattu emdksistd porfyyrista liusketta seka juovikasta tuffiittimaista amfiboliittia. Vyohykkeen etelareunassa on hyvin sailynytta kvartsi-maasalpaliusketta. Vihannin Alpuassa sijaitsee kaaren muotoinen liuskevyohyke, johon kuuluu seka hapanta grauvakkamaista liusketta etta granaatti-kordieriittikivea. Lisaksi on siella kvartsiittia. N- -,-61i ykkeess i on myds huomattava kiisuesiintyma, jossa sijaitsee Lampinsaaren kaivos (ss. 41-43). Lumijarvesta koilliseen on mvos liuske-esiintvma. Se kdsittda paaasiassa kvartsi-maasalpaliusketta. Siinakin on tavattu kiisuja. Syvakivilajeista yleisin on granodioriitti. Se muodostaa ikadn kuin taustan muille kivilajeille, jotka ovat kauttaaltaan sen vmphr6imid. Granodio riitin pohjavarilhi on vdritetty kallioperdkarttaan ntyos porfyyrigraniitit, joiden kaliampitoisuuseivastaa kaligraniitin koostumusta. vaan kalimaas dpaii on etupaiissii hajarakeina. Sellaisia kivia on piiiiasiassa kahtena esiintvmana. Toinen niista sijaitsee Kalajoen Mehtiikylan vmparistossii ja on Ylivieskan karttalehden alueella olevan porfvvrigraniittitiiassiivin jatkoa. Ylivieskan karttalehdessii sen nimena on mikrokliiuipurtti- roblastinen granodioriitti. 'I'oinen samantapaiuen porfvvri,raniitti sijaitsee Oulaisteu ja lveskylan valilla Vihannin karttalehden alueella. (,ranodioriittien ahieeseen kuuluu kv - <trtsidioriitteja. joita ei ole erotettu grauodioriiteista cri merkeillii. Gabroja ja dioriitteja on varsinkin karttalehtialueiden rajalla Oulaisista pohjoiseen. Ne navttiivat vailttuvan kvartsia granodiorlitelks] useimmiten nun v - iihittiiisesti. etta rajah vetaminen on vaikeaa. Gabro-dioriitit ovat uscin sari iv - alkevaltaisia. Al viis pyrokseenia on tavattu uscasta niivtteest i. ja utonet varsinhin alneen pohjoisosan gabrnesiintvmat ovat noriitteja. Kalianagraatiitteja oil useina esiint~ mina. ~'ihaunin I :artta-liaieeu eteliilaidas a sijaitseva grauiitti on Haapavedeit kartta-ahueen sutireii graniittimassiivin latkoa. Se ()it paik nil porfvvristii. mutta enimmiikseen tasarakeista. Piijejiirven itiipuolella olevasta pienehkostii graniittiesiint. - - ntiista on louhittu kiveii tierakcnnusten 1arpeisiin. Siinii graniitti onkin erittiiiii tasalaatuista. Oulaisteii luoteispuolella,ijaitseva lnmainen gratniitti on enimmakseen porfvvrista. Pvhajocll i mitt rannikon lahella sijaitsevat oraniitit paaasiassa tasarakeisia. Sen sijaan \lerijiirven husker-v6hy-kkeen pohjoispaiait laheisvv(less a on useissa paikoin pegnuttiittigraniittia. Vihanuin- Pvhiijoen tnaantieii varressa on utigntatiittista mrraniittiai jossa on runsaasti

1u erilaisten pintasyntyisten kivien sulkeumia. Siellei on pegmatiitista tavattu nu m aliinia. Eri kivilajien ikasuliteet (vanhinnnasta nuorimpaan), sikali kuin niita un voitu kontakteista seurata. ovat : liuskeet, emaksiset syvakivet. ha~)pamet svviil:ivet. Liuskeiden keskin iisista ikzisuhteista ei voi kenttdhavainnoin saada selviii, mutta koska liuskeiden luonne navttaa samanlaiselta sieliii kuin etelaisemmilla naapurilehdilla. oii oletettava niiden olevan samnassa keskinaisessii ikhsuhteessa ('alli. 1b)G1. 1964).

SC'1'RA6l:CST.fSET 1 :LI PINTAKIVIL\J1T Ml RIJ R~ L;A LICSKEE'l' Suprakrustisia hivilajeja kasittiivaa. 11erijarven seudulla sijaitsevaa v\-6 livketta nimitetiian t issii \1erijarven liuskeiksi. Ylivieskan karttaalueelta pohjoiseen jatkuvat \lavieskan ja Oulaisten--Kankaan liusketi-vohvkkeet yhtvv it J1erijiirven kirkon etelapuolella vli Ill ktn :n levyiseksi pohjois-etelasuuntaiseksi monihaaraiseksi vvohvkkeeksi. joka \Ierijiirven pohjoispuolella suuntaututt ineren rannikkoa kohti. liivilajeiltaan llerijiirven liuskevyohvke on vielakin monipuolisempi kuin sen etelapuoliset jatkeet. Sum-in kivilajirvhmii kasittaa siina grauvakkamaisia liuskeita, joita on kuvattu Ylivieskan karttaleliden selitvksessii (Salli, 1961). Niiden koosturnus ja rakenteet vailitelevat. Paikoin kiwi on hyvin h apanta. s e lahenee miltei arkoosin koostunutsta. Tat loin on karttaan merkitty valikerroksiksi k\artsi-maasiilpiiliusketta. ( ;rauvakkamaiset liuskeet on kuten etelapuolisissa naapurikarttalehdissiikin merkitty kahdella piiiiilemerkiniialliii joista, grauvakkaniainen liuske tarkoittaa karkeampaa_ kivilajiniurskaleita sisalthvaa kivea. tnaasalpapitoineii kiilleliuske taas pieturakeista kivea, joka sis iltiiii paaasiassa mineraalitnurskaleita. llolempien kemiallinen koosturnus on samaailainen. Analvvsi s (Taulukko 1) on tehty llerijarven grauvakkaliuskeesta. Se liuskevy6hvkkeen osa. joka kartta-alueen etelareunasta kihtien haarautuu 1lerijiirvellii kahtia. kasittaii erilaisia happamia liuskeita. Karttaan on merkitty niv6s hreksiaa. Vviihyke sisaltaa arkoosi-, grauvakka- ja kiilleliusketta. (.rauvakkaliuskeita on useita patjoja. Niiden viileissii on arkoosia taikka ki'll leliusketta. Joskus on myds sarvivalkeo - neissi tai amtiboliittiviilikerroksia. Varsinaista jatkuvaa kerrossysteemia tuskin onkaan. vaan erikokoiset liuskelohkot ovat granodioriittisen aineksen breksioitnia. Uranaattipitoisuutta on tavattu kiilleliuskeissa joskus breksioivassa granodioriittisessa massassakin samalla tavalla kuin Ylivieskan kartta-alueella (Sa11i. 1961). Uranaadeja on tavattu rnv6s sarviviilkegneississii. Joskus on murskaleina enliiksistit svviikivea tai porf.vriittiii (mviis ss. 36- -3 74 Se liuskevviihvkkeen osa. joka jaii llerijiirven kirkon ja mustalla inerkittv,jen kvartsiittilinssien valiin. sisiiltaa grauyakkainaisten osueiden ohessa useita pienelikiijii linssejii emiiksistii vulkaanista kiveii. Karttakuvan perus-

12 Taulukko I. Pyhajoen-Vihannin karttalehtialueen kivien 1 2 3 4 5 7 8 Si0 2.... 47.66 49.77 55.24 55.93 59.86 60.43 63.69 65.53 Ti0 2.... 0.97 3.76 2.18 2.70 0.78 0.58 0.63 0.56 A1 2 0 3... 15.01 15.27 15.29 14.42 19.52 18.60 14.53 13.74 Fe 203... 2.41 0.63 1.39 0.74 1.11 1.34 1.71 1.77 FeO.... 9.66 9.76 7.50 8.11 3.88 3.15 4.so 4.70 {n0.... 0.23 0.15 0.14 0.16 0.09 0.04 0.11 0.07 4g0.... 6.46 4.55 3.82 3.02 0.91 0.72 2.86 3.59 CaO.... 9.09 8.32 5.78 6.31 2.78 1.61 4.58 2.91 1Na 20... 2.77 2.32 3.20 2.50 3.92 3.50 3.90 2.86 K 2O.... 1.30 1.76 2.79 2.84 6.05 8.43 1.86 2.43 P 205.... 0.39 2.03 0.61 1.33 0.20 0.17 0.26 0.18 C0 2.... 2.01 0.20 0.53 0.21 0.26-0.68 R IO +.. 1.68 1.24 1.21 1.14 0.67 0.92 0.68 1.17 H 2O -.. 0.12 0.10 0.11 0.09 0.05 0.07 0.10 0.14....... - 0.10-0.08 - - - - 99.76 99.96 99.79 99.58 99.82 99.82 99.71 j 99.73 1. Uraliittiporfyriitti. Uralite porphyrite. Merijarvi, Anal. P. Ojanpera. 2. Gabro. Gabbro. Mehtakyla, Kalajoki. Anal. A. Heikkinen. 3. Diabaasijuoni. Diabase dike. Vasankari, Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 4. Dioriitti. Diorite. Kalajoki. Anal. A. Heikkinen. 5. Graniitti. Granite. Merijarvi. Anal. A. Heikkinen. 6. Graniitti. Granite. Merijarvi. Anal. P. Ojanpera. 7. Kvartsidioriitti. Quartz-diorite. Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 8. Grauvakkaliuske. Graywacke schist. Merijarvi. Anal. P. Ojanpera. teella saa sen kasityksen, etteivat nama emaksiset linssit ole liuskevvohvkkeen kivien kanssa konkordantteja, vaan nayttavat leikkaavan niita. Kenttahavaintojen perusreella kuitenkin tuntuu, etta ne voivat olla konkordantteja, koska liuskeiden kulut ovat hyvin mutkittelevia. Ne nayttavat kuuluvan siihen Ylivieskan kartta-alueelta jatkuvien vulkaanisten liuskeiden horisonttiin, joka pienipiirteisen tektonisen toiminnan takia on jakaantunut useaan osaan. Niista vulkaanisista kivista osa on hyvin sailyneita uraliittiporfyriitteja, (Anal. 1, Taulukko I), joita aivan hyvin voidaan verrata mm. Kankaan aseman lahistolla oleviin uraliittiporfyriitteihin. Muutamat emaksiset suikaleet taas ovat amfiboliittia. Mutta koska ne ovat kerrosrakenteisia, ne lienevat vulkaanista tuhkasedimenttia. Kuten karttaan on merkitty, tuo vyohykkeen osa sisaltaa myos granaattipitoista liusketta. Kivi on gneissiytynytta ja graniittisuonien lapitunkemaa, mutta se lienee alkuperaltaan sedimenttista. Siina liuskevyohykkeen osassa, joka on Merijarvelta kaakkoon suuntautuvan maantien molemmin puolin, on pienirakeisessa gneississa plagioklaasin (An25 3o), kvartsin ja biotiitin ohessa monissa naytteissa pyrokseenia. Seka hypersteenia etta diopsidia on tavattu. Tallaisten gneissien rapautunut pinta on luonteenomaisesti kellahtavan ruskea.

13 kemiallisia koostumuksia.- Table I. Chemical composition of rocks 9 10 11 12 13 14 15 16 66.71 1.08 14.50 67.15 0.77 14.30 67.67 0.73 14.95 67.83 0.40 15.26 70.30 0.39 Moo 71.51 0.46 13.83 73.9s 0.22 13.37 74.50 0.16 13.34 0.86 2.61 0.74 1.33 0.86 0.59 0.97 1.04 3.71 3.02 3.71 2.59 2.12 1.96 0.62 0.36 0.04 0.14 0.04 0.06 0.05 0.04 0.02 0.02 1.40 1.20 1.04 1.65 0.81 0.54 0.45 0.34 2.70 2.10 1.75 2.91 1.76 1.60 0.77 1.00 3.11 2.60 3.11 4.52 4.1o 3.33 3.02 3.32 4.17 4.09 4.91 2.40 3.50 5.20 5.89 5.37 0.18 0.22 0.12 0.06 0.12 0.20 0.14 0.06 0.18 0.05 0.00 0.00 0.05 - - 0.97 1.28 0.86 0.73 0.74 0.49 0.43 0.38 0.10 0.20 0.07 0.11 0.05 0.04 0.03 0.03 99.71 99.73 1 99.70 1 99.85 I 99.85 I 99.79 99.91 99.92 9. Graniittijuoni granodioriitissa. Granite vein in granodiorite. Vasankari, Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 10. Porfyyrigraniitti. Porphyritic granite. Kalajoki. Anal. A. Heikkinen. 11. Porfyyrigraniitti. Porphyritic granite. Vasankari, Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 12. Granodioriitti (ortogneissi). Granodiorite (orthogneiss). Vasankari, Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 13. Harmaa graniitti. Grey granite. Merijarvi Anal. A. Heikkinen. 14. Porfyyrigraniitti. Porphyritic granite. Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 15. Pienirakeine n graniitti. Fine grained granite. Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. 16. Apliittigraniitti. Aplite granite. Kalajoki. Anal. P. Ojanpera. Se vyohykkeen osa, mika jaa kvartsiittilinssien koillispuolelle, sisdltdd pienirakeisia happamia liuskeita, joista osa on grauvakkamaisia ja (ndiden valikerroksina) osa kvartsimaasdlpaliusketta. Joka tapauksessa molemmantyyppiset kivet ovat pienirakeisia ja niissa on kiillettd vdhdn. Sen sijaan niissa ei huomata juuri nimeksikaan graniitin migmatiittiuttavaa vaikutusta, mika kvartsiittilinssien luoteispuolella olevissa liuskeissa on tavallista, samoin kuin Merijarvelta etelddn olevissa liuskeissakin. Liuskevyohykkeen ldnsilaitaan ulottuu Ylivieskan kartan alueelta ofiittinen plagioklaasiporfyriitti. Sitd on kuvattu Ylivieskan karttalehden selityksessa (Salli, 1961). Siellakin se liittyy toiselta puolen gabro-dioriittisiin syvdkiviin, toiselta plagioklaasiporfyriitteihin. Kivien vaihtuminen toisikseen on vdhittdistd. Vyohykkeen pohjoisosassa on useana esiintymdnd tavattu konglomeraatteja. Ne esiintyvat grauvakkamaisten liuskepatjojen valikerroksina (kuva 2). Esiintymistavaltaan ja koostumukseltaan niitd on pidettdvd samanlaisina kuin Ylivieskan Niemeldn kyldn seudulla olevaa konglomeraattiesiintymdii (Salli, 1961). Palloina on siind kvartsia, kvartsi-maasdlpaliusketta ja maasdlpaporfyriittia. Ylivieskan kallioperakartan selityksessa on pallolasku vastaavanlaisesta konglomeraatista (Salli 1961, s. 26). Konglomeraatin iskos on

14 Kuva 2. Grauvakkamaisia valikerroksia konglomeraatissa. Virtakerroksista voidaan maarata kerrostumispohjan suunta. 1 : 4. Merijarvi. Valok. E. llalme. Fig. 2. Graywacke-like intercalation with cross-bedding in conglomerate. 1 :4, Merijarvi. Photo F. Halme. grauvakkamaista. Siina on kvartsin ja plagioklaasin ohessa huomattavasti sarvivalketta ja biotiittia. Mineraalirakeet (kvartsi ja maasalvat) nayttavat murskalemaisilta, vaikka massa onkin liuskeutunutta. Merijarven liuskevyohykkeeseen kuuluu kahtena pienena linssina, esiintyvaa karbonaattipitoista kvartsiittia. Sita on hyvin paljastuneena Manniston kylan koillispuolella kansakoulun luona. Siella kivi on karbonaattipitoista diopsidikvartsikivea. Karbonaattipitoisuus on ollut hyvin runsasta, koskapa kerroksen ylapuolessa kvartsia enaa tuskin tapaakaan. Kerroksisuus on selvaa. Kerrokset ovat 1 5 cm paksuja. Niiden alaosassa on vapaana kvartsiakin, mutta ylaosa on paaasiassa karbonaattipitoista diopsidikivea. Karbonaatti on kalsiittia (rontgenografinen maarays, Hytonen 1962). Alkuperaismateriaali tassa on kalkkikerroksia sisaltava hiekka. Joen luoteispuolella on tavattu toinen samantapainen kvartsiittilinssi. Tassa on kuitenkin kvartsin osuus suurempi kuin edellh kuvatussa. Kerrosvahvuudet ovat myos suuremmat (1-10 cm :iin.) Diopsidipitoisuutta on tavattu, mutta vapaata karbonaattia ei tassa ole todettu. Kiven rakenne on nyt granoblastinen, ja kvatsi nayttaa uudelleenkiteytyneelta.

1 5 PYHAJOEN LIUSKEET HANHIKIVEN LIUSKEVYOHYKE Hanhikiven liuskevyohyke sijaitsee Pyhajoen kartta-alueen luoteiskulmassa Hanhikiven niemessa. Maan puolelta liuskeet rajoittuvat gabrodioriittiin, rannikolla ne jatkuvat meren alle. Hanhikiven liuskevyohyke kasittaa paaasiassa konglomeraattia. Ainoastaan niemen pohjoisreunassa ja koillistyvessa on tavattu hapanta kvartsimaasalpaliusketta. Kvartsi-maasalpaliuske siella muistuttaa jo etelaisemmilta kartta-alueilta tunnettua kvartsia, oligoklaasia ja biotiittia sisaltavda pienirakeista kvartsi-maasalpaliusketta, jota on kuvattu Ylivieskan karttalehden selityksessa (Salli 1961). Variltaan se on rapautuneessa pinnassa Kuva 3. Hanhikiven konglomeraattivyohykkeen detaljikartta. Osittain G. Melcherin mukaan. 1. Konglomeraatti. 2. Kvartsi-maasalpaliuske. 3. Dioriitti. 4-9. Havaintopisteita. 10. Pallomittauksia. 11. Pohja n suunnan maarityksia. Fig. 3. Detail map o f the Hanhikivi conglomerate zone. Partly after G. Melcher. 1. Conglomerate. 2. Quartz-feldspar schist. 3. Diorite. 4-9. Observation points. 10. Pebble measurements. 11. Measurements of the base direction.

16 punertavan harmaata, tuoreessa murtopinnassa, joka lohkeaa k upuraisesti. se tavallisesti on tummanharmaata. Tumman varin antaa liuskeelle sen sisiiltama malmipigmentti. Raekooltaan liuske on (0-0.05 mm) yhta pienirakeista kuin esim. Alavieskan liuskevyohykkeen pienirakeiset kvartsirnaasalpaliuskeet. Rakenne on taysin granoblastinen. Mikroskoopissa ei huomaa ininkaiinlaista epatasaisuutta, mutta paijain silmin kalliossa voi nahdi hyvin hamaraa kerrosrakennetta, mika on sitakin vaikeampi huomata, kun kerrokset siella ovat likipitaen vaakasuorassa asennossa. Paikoin voi havaita jopa heikkoa virtakerroksisuutta. Hanhikiven konglomeraatti on yhtenainen, n. 5 kni laajuinen esiintyma. Sita on helppo seurata runsaista rantakallioista, jotka tarjoavat ma,hdollisimman hyvia havaintokohteita. Konglomeraatti on suurelta osaltaan voirnakkaasti liuskeutunutta ja varsin mutkitteleva transverssiliuskeisuus on hairinnvt sen alkuperaistii kerrosrakennetta. Kerroksisuus on etenkin vyohykkeen pohjoisreunassa hyvin havaittavissa. Siella on myos todettavissa kerrostumispohjan suunta (kuva 3) ja se osoittaa, etta konglomeraatti niemen koillis- ja pohjoisosassa sijaitsee kvartsi-maasalpaliuskeen plalla. Konglomeraattivyohykkeen suuri paksuus, vaikka otettaisiin huomioon melkoisen loivat paikalliset kerrosasennot, on harvinaista verrattuna alueen muihin konglomeraattiesiintymiin. On kuitenkin mahdollista, etta vyohykkeen paksuus on vain niiennaista ja etta loivan, n. 10 lanteen kaatuvan poimuakselin ympiiri on tapahtunut poimuuntumista, joka on paksuntanut konglomeraattiesiintymaa. 'ratii poimuuntumista ei kuitenkaan ole voitu tarkalleen konstruoida, koska pohjan suuntien maaraaminen konglomeraatin etela- ja keskiosissa tuottaa vaikeuksia sen voimakkaan tektonisoitumisen vuoksi. Konglomeraatti sisalti i paaasiassa vulkaanisia ja subvulkaanisia palloja. Selvasti syvakiveksi tunnistettavia palloja ei konglomeraatista ole tavattu. Eriiiistii pallosta voitaisiin piiatella sen olleen joko granofyyri tai hapan karkea porfyyri. llelcher (19 :53) on tullut mv6s silken tulokseen etta pallot ovat paaasiassa vulkaanisia. LIMINKAJAHVEN LIGSKEVY6HYKE Pyhajoen kartta-alueen pohjoisosassa Liminkajiirvesta pohjoisluoteiseen ijaitsevaa. lakes 100 km 2- :n laajuista crilaisia liuskekivilajeja kiisittiivaa vyohyketta nimitetaan tassa Liminkajarven liuskeiksi. Vyohyke ulottuu pohjoispaastaan R.aahen kallioperi kartan alueelle ja jakaantuu kolmeeii kivilajien puolesta toisistaan eroavaan csiintynliian. Etela- ja lounaisosassa on vallalla useanlaisista sedimenttisyntyisista kivista koostunut kivila,jirvlinra. itaosan tavttiiii paaasiassa vulkaanisia kiviii sisaltavii vvt liyke.

17 Kuva 4. Virtakerroksellista grauvakkaliusketta. Liminkoja, Pyhajoki. Valok. 0. Kouvo. Fig. 4. Graywacke-schist with cross-bedding. Photo 0. Kouvo. Molempien edellamainittujen esiintymien kivilajit ovat sailyttaneet hyvin alkuperaiset rakennepiirteensa, ja ne ovat jokaisessa tapauksessa tunnistettavissa. Sen sijaan vyohykkeen pohjoisosassa sijaitseva, paaasiassa sedimenttisia kivilajeja kasittava vyohyke on suurelta osaltaan gneissiytynytta, vaikkakin kivissa on viela useissa paikoin alkuperaisia rakenteita. Sedimenttisen kivilajiryhman paaasiallisimpana jasenena on pienirakeinen grauvakkamainen liuske, johon liittyy valikerroksina konglomeraattipatjoja. Grauvakkaliuske on petrografisesti rinnastettavissa Merijarven liuskevyohykkeesta kuvattuun grauvakkaliuskeeseen. Selvapiirteinen virtakerroksisuus useassa paikassa on tehnyt mahdolliseksi varmojen pohjansuuntahavaintojen tekemisen (kuva 4). Niita onkin siella tehty n. 20 kpl. Konglomeraatin mukuloiden jarjestymisesta karkeusasteen mukaan on myos usein nahtavissa pohjansuunta (kuva 5). Konglomeraatin mukuloina on arkoosimaista kvartsimaasalpaliusketta, kvartsia seka plagioklaasiporfyriittia. Konglomeraatin iskos on tavallisesti grauvakkaliusketta. Sen sijaan on lantisimman konglomeraatin etelapaa erilaista. Siina mukulat ovat sarmikkaita kvartsi-maasalpa- ja grauvakkaliuskemaisia ja iskos on happamempaa kuin muissa konglomeraateissa, niin etta sen koostumus lahenee arkoosigneissia. Edella kuvatun sedimenttikerrostuman alla on valittomasti tavattu arkoosimainen kvartsi-maasalpaliuske, joka kaikissa suhteissa muistuttaa esim. Haapaveden kartta-alueella tavattavia arkoosimaisia kvartsi-maasalpa- 3 184-65

1 8 A 4 Kuva 5. Grauvakkaliusketta, jossa kvartsi-maasalpaliuskepalloja. Liminkoja, Pyhajoki. Valok. 0. Kouvo Fig. 5. Graywacke-schist with pebbles of quartz-feldspar schist. Photo 0. Kouvo. liuskeita. Se on pienirakeista (0-0.05), rapautumispinnaltaan vaaleaa tai punervaa. Murtopinta on tummanharmaa. Mineraaleina on kvartsia, oligoklaasia ja vahan kiilletta (paaasiassa biotiittia). Kivi on selvasti kerroksista. Sedimenttiliuskeiden koillispuolella sijaitsee laaja kentta vaihtelevia vulkaanisia liuskeita. Niihin kuuluu seka tuffi- etta laavasyntyisia kivia. Varsinkin esiintymakentan lounais- ja etelalaidassa on tavattu agglomeraatteja ja vulkaanisia konglomeraatteja. Kaikkien naiden koostumus on joko emaksinen tai intermediaarinen. Joskus on agglomeraatin heitteleina plagioklaasiporfyriittia tai uraliittiporfyriittia, joita liittaa yhteen pienirakeinen emaksinen tuffiitti. Heitteleet voivat olla myos sarmikkaita, jolloin agglomeraatti nayttaa breksioituneen. Emaksisessa agglomeraatissa on tavattu paikoin epidoottipitoisia»moykkyja». Laavakivista ovat uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitit vallalla. Etenkin kentan keski- ja kaakkoisosissa niita on tavattu. Ne ovat taysin rinnastettavissa esim. Ylivieskan alueelta Kankaan-Oulaisten vyohykkeesta kuvattuihin porfyriitteihin (Salli, 1961). Kentan eri osissa, varsinkin sen pohjoislaidalla ja itareunan laheisyydessa, on tavattu amfiboliitteja, joiden alkuperan toteaminen relikteista on vaikeaa. Ne lienevi t kumminkin, ottaen huomioon niiden suuren sarvivalkemaaran, joko tuffiitteja tai laavoja, jotka ovat metamorfoosissa muuttuneet amfiboliiteiksi. Ne on kallioperakarttaankin merkitty emaksinen vulkaniitin varilla. Vyohykkeen pohjoisosissa sijaitsee varsin laaja sedimenttikivien alue. Sen kivilajit ovat paaasiassa grauvakkamaista liuskeita. Niissa on tapahtunut gneissiytymista suuremmassa maarin kuin etelapuolen sedimenttiosassa. Lansipaassa on kuitenkin sailynyt alkuperaisia piirteita paremmin. Eraista paljastumista on tehty pohjansuuntamaarayksia.

19 LUOII.UAN LIUSKEEF Vihannin kartta-alueen pohjoisreunassa oil n. 100 km 2 :rr laajuinen liuskevyohvke, joka ulottuu pohjoisessa y1i kartta-alueen rajah. Suurin osa tata vvtihykettii sijaitseekin naapurilehtien alueella. Sekd sielll (Nvkaneii, 1959), ettd Vihannin lehden puolella on nun vahdn paijastumia, etta karttakuva lienee vain suurin piirtein oikea. Paaosa Luohuan v y6hykkeestii on muodostunut suonigneisseiksi, joissa alkuperaisaineksena on kiilleliuske. Seka plagioklaasi- ettii kalimaasalpavaltaisia suonia ja juonia on siina tavattu. Cneissi on kaikkialla hyvin»kiharaista,> ja ylt'yleensa suonien hivistdmdd. Silti on viehi alkuperainert aines tunnistettavissa. Seuraamalla lohkareistoa on voitu todeta. etta mvos emiiksisia liuskeita on tassd vv6hykkeessii gneissiytynyt. Ne ovat olleet luultavasti valikerroksina kiilleliuskeessa ja nun joutuneet sainaan gneissiytytnisprosessiin mnkaan. Alumiinimineraalien porfyrohlasteja tav ataan hyvin harvoin. Granaattia on todettu lolikareesta ja kordieriittia kalliosta. Todenndkiiisesti on kiilleliuskentateriaali tii Ihi ollut koostunnnkseltaan lahenipana maasalpiipitoista, grauvakkamaista liusketta kuin runsasalurniinisia porfyroblastisia liuskeita (vrt. nivi s Xykanen 1959). Luohuan liusl.evyohykkeen etelareunassa sijaitsee useiden nelidkilometrien laajuinen emaksinen liuske-esiintytna. Paljastumien viihiilukuisuudetr vuoksi oil situ paasty nakernddn vain muutarnasta kolrdin. Nyt amfiboliittina pidettavii kivilaji Hence alkuaan vulkaniitti. Sell keskiosissa on pall astumissa yield relikteja rntn. porfyyrisesta, rakenteesta. \'oisipa eriiitii kohtia uinrittdu uraliittiporfvriitiksi. Kerrosrakenteita on tavattu melkein kaikista paljastumista. Kivessii on paljon sarviviilketta ja se vastaa koostumukseltaan basalttia tai andesiittia. Verrattuna edella kuvattuun biotiittipitoiseen suonigneissiin tiima amfiboliitti on Saastynyt paljon paremmin gneissiytymiseltii. Siinia on vain harvoissa paikoissa ndhtavissii snortigneissinidisyytta. Luohuan vv6hykkeen etelareunassa on pienehkii, kartalle keltaisella pohjalla merkitty liuske-esiintymd. Se on sulyn',t gueissivtymiselti kohtalaisen hyvin ja on saman tyyppista kvartsi-ntaasalpdliusketta kuin esim. Alavieskan vydhykkeessd tavattu (Salli, 1961). Siini kin on sarviviilketta sisdltiiviii paikkoja. Liuske on tosin ruhjeista, mutta sunk nayttaa olevan prirnaarista epahornogeenisuutta. Synnyltddn se onkin ehkii pikemmin tuhkaseditnentti kuin arkoosi. ALPUA\ LIUSKEE'I' Viliannin alpuassa sijaitsee usean neliokilometrin laajuinen liuskevvohyke. Se on kuperan linssin poikkileikkauksen muotoinen, kupera puoli

2 0 etelaain pain. Liuskevyohyke on heikonlaisesti paljastunutta, mutta harvojen paljastumien tueksi on saatu sen kuperaan etelareunaan useita syvakairausreikia. joten naiden seka aeromagneettisten indikaatioiden turvin hahmoteltu ulottuvuus hence lahella todellisuutta. Kivilajeiltaan liuskevyohyke on paaasiassa sedimenttinen. Vahaisia amfiboliittivalikerrostumia on havaittu sen etelaosassa. Paljastutnahavaintojeii perusteella kuuluvat sedimenttikivilajit paaasiassa grauvakka-, kvartsirnaasalpaa ja kiilleliuskeryhmiin. Grauvakkamainen liuske on sailyttanyt klastista rakennettaan ja on hyvin tunuettavissa. Se on rinnastettavissa esim. Merijarven liuskevyohykkeessa tavattavaan grauvakkamaiseen liuskeeseen. Kvartsi-niaasalpaliusketta. jolly on arkoosin koostumus. on tavattu vdhemmassa maarin. Kiilleliusketta on myos tavattu. Se esiintyy paljastumissa valikerrosmaisesti toisten sedimenttikivien kanssa. Siina on porfyroblasteina granaattia, stauroliittia ja kordieriittia. Lampinsaaren kaivoksesta ja syvakairausrei'ista on tavattu dolomiittikerroksia sedimenttikivissa. Lisaksi on kvartsiittisten liuskepatjojen havaittu vaihtuvan kiilleliuskemaisiksi grafiittiliuskeiksi. Vulkaanisia kivia. jotka ovat metamorfoituneet amfiboliiteiksi, on myos kaivoksessa tavattu. Niissa nahdaan paikoin viela agglomeraatin ym. reliktisia rakennepiirteita (Mikkola, 1963). Sedimenttisiin kiviin kuuluu myos puhtaita kvartsiitteja. Toisaalta on huomattava (Markkanen, 1961), ettd sedimenttikivien kompleksi, vaikka siina on mukana kvartsiitteja, sisaltaa sittenkin valtaosaltaan grauvakkoja, arkooseja ja kiilleliuskeita. Miltei kaikissa kvartsiiteissa on huomattavana komponenttina maasidpiii enimmakseen oligoklaasia - ja ne kunhivat lahinna arkoosien luokkaan. Karbonaattien esiintyminen kvartsiittivyohykkeessa on luonteenomaista. Tall6in on syntynyt rn,vos karsia, joihin liittyvista malineista tulee puke asianomaisessa luvussa myohemmin (ss. 41- -43). LIUMIJAHVE LIUSKEET Vihannin kartta-alueen itaosassa Lumije rven pohjoispuolella sijaitsee kaareva liuskevyohyke. Harvan paljastumaverkkonsa takia on vyohykkeen mttodon ja alan maaraamisessa kaytetty- apuna aerogeofysikaalisia indikaatioita. Petrografisesti Lumijarven liuske on kvartsi-maasalpiiliusketta. Kv artsin ja olio;oklaasin ohessa se sip iltaii pienia tnaariii kalimaasialpi ii vaaleana aineksena. Padasiallinen tumma nines on biotiitti. Keskimaarainen raekoko on 0 = 0.05 mm. Emaksisemmissa paikoissa, missy alkuaan on ollut sarvivalketta, on nyt kloriittia ja epidoottia. Sarvivalkettakin on viela joissain

2 1 paikoin nahtavissa. Kiven murtopinta on melkein niusta, vaikka rapautumispinta on harmaa tai punertavan harmaa. Usein runsas kiisupigmentti on svvnii tummaan viiriin. Kiisua on mvos pirotteena monessa paikassa. jolloin rapautumispinta on ruosteinen. Kivi on useissa paikoin voimakkaasti ruhjoutunutta. Kerroksisuus, inikiili sita on havaittavissa, on heikkoa. Siinii suliteessa kivi muistuttaa _Alavieskan kvartsi-maasalpaliusketta, johon se lienee lahinna verrattavissa (Salli. 1955, 1961). Ei liene rnahdotonta. ettii vaikka Lumijarven liuskeen koostumus Iahiniiii on arkoosin, siina on v ulkaanista ainesta joukossa. kuten on luultavasti alavieskan liuskeessakin. Onkin mahdollista. etta niima molemmat kuuluvat samaan stratigrafiseen horisonttiin.

INFR:AKRUSTISET ELI,YVAKlV11,_kJlT OUL_AISTEN -VIII \NNI ALt 1 : Oulaisten -V'ihanrnin seviikiviaheeeksi niniitetniiin tassa 1'v ltiijoen karttalehden alueen itiiosan ja V'ilhanttin karttalehden alueen svva.kivia. I=leisin ja leimaa-antav in kivilaji siellii ou l :vartsi- ja ~granodioriitti. Se flay ttiiii ynipiiroivan muita syvakiviesiintymizi samoin kuin hienehkiijii liuskevviihvkkeita. tie esiintvv n onina erilaisina nneunuoksiua, jotka viiltittain vailiettuvat toisikseen. Aavttaa olevan ntahdollista. etta kvartsi- la granodioriitti on koko alueella sainan kivilajin erilaisia paikallisesti vailitelevia muurn oksia. vaikka.kaau situ ei aina vui todistaa kontaktihavainnoin. Entziksisemuuit svvakivilajit esiintyviit alueella usein pyoreahkoinii pahkuina tai 1.>itkulaisina. epainuotoisina suikaleina. Vihannin kirkosta etelaan sijaitsee n. 2.i km 2 :ie laajuinen emiiksinen syvakivipahku. '-,en paljastumat tosin keskittvv-at melko pienelle alalle. niutta aeromagneettisten kartto. jen turvin on palikun rajat Volta likimazirin hahmotella. 1ivi on 1wrokseenipitoista sarvivalkegabroa. Se sisiiltaa anvils huomattavasti biot.iittia. Pyrokseeni on pvcreahkoinzi rakeina. joita sarvivalke ja biotiitti ytnp eroivat. Plagioklaasi (' \.1l 4 ) on lnstakkeista, ja kiven rakenne osittain ofiittinen. Plagioklaasirakeiden lapimitta vaihtelee f.; mm :n molemmite puolin. 1Vilkman nimittaakin tiillaisia gabroja diabaaseiksi (1Vilkmau 1931). Ofiittisten nnu mosten ja massamaisen gabeon vaihettuminen toisikseen kay kuitenkin vahitt iisesti eika rajah vetamiuen niiden valillii ole mahdollista. Sen takia tassii esitvksessa kavtetahnkia vksinomaan nimitysta gabro. Sama.nlaisia ofiittisia gabroinuunnoksia kuvataan viola tuonnempana. Alpuan kvlan itapuolella sijaitsee kulmistaan pvoristyneen kolntion mnotoinen a -ahro-dioriittipahku. Samoin kuin edella kiivatun pahkun. tamankin rajojen maaraamisessa on paljastumien lisiiksi kiiti - tetty apen1aa aeromagneettista karttaa. Karttakuva lienee likiniain oikea. Ohuthieessii tamii gabro muistuttaa suuresti Viliannin gabroa. Sc on vleensa pyrokseenipitoista j t sisaltaii plagioklaasia (An } Seka ofiittisrakenteisia etta massamaisia muunnoksia on tavattu, Itareunasta gal -)- ro on on tunkeutunut graniittista vaikutusta. Talloin on varsinaisten ainesten jo ukkoon tullut kalimaasiilpaa ja pyrokseeni on nniuttunut sarvivalkkeeksi.

23 F.)ulaisteu Polusjarven gabro-dioriittivvohvke, jolla tarkoitetaan Piipsjarveltii Oulaisten kautta Polusjarvelle ulottuvaa kaarenmuotoista emaksisten kivien veohekettd, on Piipsjarven puoleisessa reunassaan jokseenkin hvvin siiilti-nvttii noriittista gabroa. Se on ofiittisrakenteista ja sisizltaa diohsidia. hvpersteenia. viihan biotiittia. ilnieniittimagnetiittia seka hiukan apatiittia ja kiisuakin. Vaaleana aineksena on plagioklaasia (Anso Go) joka ()n liistakkeina (O - 2 mm). Pyrokseeni on ohuthieessa varitonta. Se )n rombista : pleokroismi a punerta' - a y harmahtavan tiihertii< ii, Yiipsjarveltzi itiiiin, vvohvkkeen kaakkoisreunassa. on pvrokseenigabro tnuuttunut sarviviilketta sisaltiiviksi. Niellii ni ttaa graniittinen vitikunis olevau ihneineni. A"aikka gabrossa ei juuri tavata Lalinrtasalpaa. on _, raniitti ja pegmatiittijuonia nahti issii. Likalanjiirven seudulla gabrovv6ltvkktessii on harvassa paljastumia. An rajojen rnhhriiiimiseeu onkin kaytctty apuna aeromagueettisia karttoja. Kivilaji on milloin sarviealkegalnea, milloin sarvivalkedioriittia. ja graniittinen vaikutus on usein halaitta~ issa. Sarviviilkegiabro siell i sisaltiiiikits sekundiiaristii kalinntasai,lpiia. % htevde-ssa on syyta selostaa muutamaila sanalla plentii Likalan- :.. liin - a lyaliiiisii.lpiilia,jaraki ita (Iiuriitissa "IlrtIIaaj,irvi. (ulainell. 1 :.) i,t. l'ln- mr.a., a JnIt,lar jrlds i ii +o 'liorily. Ortlnitn-o. I. Hi.

24 Kuva 7. Porfyyrigraiiiittijuoni dioriitissa. Tuulasjarvi, Oulainen. Fig. 7. Vein o/ porphyritic granite in diorite. Tuulasjdrrvi, Oulainen. 1 : 10. jarven etelapuolella, alueen etelarajalla olevaa gabroesiintymaa. Siella gabro on karkeaa ofiittista noriittia. Aineksina on plagioklaasia An,,, hypersteenia, diopsidia, vahan biotiittia ja sarvivalketta seka apatiittia ja magnetiittia. Tuulasjarven itapuolella dioriittinen kivi on monipuolisen graniittisen vaikutuksen johdosta muuttunut kalimaasalpahajarakeita sisaltavaksi dioriitiksi (kuva 6). Lisaksi lukuisat graniittijuonet lavistavat kivea (kuva 7). Ohuehko graniittisuikale katkaisee gabro-dioriittivyohykkeen, joka jatkuu Pelkosenjarven-Polusjarven ymparistoon. Polusjarven lahettyvilla gabro on oliviinipitoista. Sen aineksina on plagioklaasia An so, oliviinia, hiukan hypersteenia, biotiittia ja sarvivalketta. Lisaksi on sarvivalkkeen ja biotiitin sisassa magnetiittirakeita. Hypersteenia on oliviinikiteiden reunuksilla. Yleensa Polusjarvella on tavattu seka ofiittisia etta massamaisia gabromuunnoksia. Muutamissa paikoin on gabropegmatiittia (Pehkonen 1953). Vihannista lanteen, kartta-alueen pohjoisrajan laheisyydessa. sijaitsee useita pitkulaisia gabro-dioriittivyohykkeita. Niista ita- ja etelapuolisissa on hyvin harvassa paljastumia, jonka vuoksi useimmat rajat on vedetty aeromagneettisten karttojen avulla. Sen sijaan pohjoisemmissa vyohykkeissa on paljastumia runsaammin. Yleensa ne ovat diopsidipitoisia sarvi-

valkegabroja, joskin myos dioriittisia muunnoksia on tavattu. Plagioklaasin koostumus on tavallisesti An50-60.' mutta dioriittityypeissa An30-50. Plagioklaasi on yleensa vyohykkeista. Lantisessa gabrovyohykkeessa on tavattu anortosiittista oliviinigabroa. Alueen granodioriitti on koostumukseltaan ja rakenteeltaan sangen vaihteleva. Piipsjarven-Oulaisten paikkeilla on hyvin tavallinen Kalajoen tyyppinen kalimaasalpahajarakeita sisaltava granodioriitti. Se onkin kallioperakarttaan merkitty samalla merkinnalla kuin Kalajoen (Mehtakylan) granodioriitti. Graniittinen vaikutus on ilmeinen silly alueella. Plagioklaasi on useimmiten noin An 15 ja kalimaasalpa nayttaa syovyttaneen sita. Alueen itaosan granodioriitti niissa harvoissa paljastumissa, jotka on tavattu, on jonkin verran puhtaampaa graniittisesta vaikutuksesta. Alueen etelareunassa ja suuren graniittimassiivin laheisyydessa se on graniitin muokkaamaa sekd juoniston etta yleisen kaliuminvaasion johdosta. Alueen koillisosassa on taas vallalla Kalajoen-tyyppinen kalimaasalpahajarakeita sisaltava granodioriitti. Siella sarvivalkepitoisuus nayttaa olevan nun suuri, etta kivi on paikoin kvartsidioriittia. Hyvin sailynytta kvartsidioriittia on tavattu alueen pohjoisreunan laheisyydessa Pyhajoen ja Vihannin kartta-alueiden rajan molemmin puolin. Siella kivi on homogeenista, keskirakeista sarvivalkekvartsidioriittia j a 2 5 Taulukko II. Polusjarven alueen syvakivien koostumuksia E. Pehkosen tekemien I-poytamaaritysten mukaan. Table II. Mineralogical composition of infracrustal rocks in the Polusjarvi area. Determined on an integration stage by E. Pehkonen. 1 2 3 4 5 6 plagioklaasi - plagioclase.. K-maasalpa - potash feldspar kvartsi - quartz sarvivalke - hornblende biotiitti - biotite aksessoreja - accessories.... 1. Kvartsidioriitti, Pyhajoki, Polusjarvesta 3 km NW. - Quartz diorite, Pyhajoki,, 3 km from Polusjarvi NW. 2. Kvartsidioriitti, Pyhajoki, Polusjarvesta 4 km NNW. -Quartz diorite, Pyhdjoki, 4 km NNW from Polusjarvi. 3. Porfyyrinen mikrokliini-kvartsidioriitti, Pyhajoki, Liminkoja. - Porphyritic microcline-quartz diorite, Pyhajoki, Liminkoja. 4. Kvartsidioriitti, Pyhajoki, Polusjarvesta n. 2 km ENE --Quartz diorite, Pyhdjoki, ca. 2 km EXE from Polusjarvi. 5. Porfyyrinen mikrokliinidioriitti, Pyhajoki, Polusjarvesta 1,5 km NE - Porphyritic microcline diorite, Pyhajoki, 1,5 km NE from Polusjarvi. 6. Porfyyrinen mikrokliinidioriitti, Pyhajoki, Polusjarvesta n. 2,5 km NE - Porphyritic microcline diorite, Pyhajoki, ca. 2,5 km NE from Polusjarvi. 4 184-65 54.7 An35 47.1 An, 39.1 54.8 An32 57.5 An, 43.s 3.5 2.8 16.3 9.6 22.7 An n 23.2 14.8 29.2 11.7 6.6 9.0 17.6 16.3 5.7 16.2 24.7 22.8 18.4 8.9 14.8 1.0 0.6 0.9 2.8 1.5 1.7

navttaii paikoin vaihettuvan granodioriittiseksi uiuunnokseksi. Lieneekin kvseessa gabrosta granodioriittiin asti ulottuva differentiaatiosarja. haikkakaan ilmiota ei sikalaisista paljastumista pvstvtii aivan aukottomasti seukaainaan, se vaikuttaa kuitenkin todennakoiselta. Pehkonen (1953) on tehnvt Polusjarven alueelta 1-poytamiiaritvksia vvakivistii (Tanlukko 11). lliiiiritvs :3 on tehty kvartsidioriitista, jossa kvartsia on vain viihan ja kaliniaasalpai jrnuttuu kokonaan. Happamempaa kvartsidioriitirn III ntnnosta edustavat maaritvkset I ja '?. 1laaritvksessa 4 on porl;vvrinen kalnnaasiilpii.hajarakeita sisaltava kvartsidioriitti. Se vastannee hihinnii nivos Piipsjarven seudulla esiintvvia. kalimaa iilpiihajarakeita sisaltaviii kvartsidiorntteja. 11aiu i tvkset u ja 6 on telity kalimaasiilpahajarakeita sisaltavistii kivista. joiden koostumus muuten muistuttaa dioriittia. vaikka plagioklaasin anortiittipitoisnus b2.5 onkin liian alha,inen dioriitille. \iivtti akin ihneiseltii. etta liihella sijaitseva kaliumgraniitti on saanut aikaan dioriiteissa sekundiuirisiii niuutoksiaa jotka ihneneviit kalimaasii.iviin eiiintpmisenii hajarakeina ja juonissa. K.U.AJOLN Pl'N.1.JO1 i.a[.l- E Se svvakiviv viihvke. joka jatktni X Iivieskan kartta-alueelta etekissa I vhiijoen karton alueelle ja ulottuu Pvhzijoen kirkonkvlan pohjoispuolelle. jakaantuu luontevasti kahteen osaan. Kalajoen Mehtakvlan vmparistossa mi pullistuman tapainen granodioriitti. Toinen likimain samanniuotoinen _ranodioriitti sijaitsee I"pparin ja Pvhajoen kirkonkvlan valilla. Edellinen. jota tiissa mmitetaiin.liehtakvlan granodioriitiksi, on eteliilniolisen. Vlivieskan kartta-alueelta sijaitsevan granodioriitin suoranaista jatkoa. Siella situ on nimitetty Kalajoen granodioriitiksi. Kivilajeiltaan Jlehtiikvlan granodioriitti on ode]lista vaihtelevampi. Sen keskiosassa on useita pienehkojii gahrolinsseja. Niiiden erikoisuutena on verraten suuri P > O ;-pitoisuus (Taulukko I, anal. 2 ja 4). Se johtuu apatiitista, jota lie hieiden perusteella sis i.ltiivat runsaasti..labrojen pvrokseenipitoisuus on vahaista. Sarvivalketta on enemman kaiii pvrokseenia. Plagioklaasin anortiittipitoisuus ei jnuri vlitii 45,. llassiivin keskiosissa on useita runsaasti kaliumia,isaltavih graniittiesiintvmia ja graniittinen vaikutus on granodioriitissa pal on vohnakkaampi kuin Kalajoen granodioriitissa. (,ranodioriitin pohjoisreunan laheisvvdessa on useita erilaisia liuskesulkeumia. I'aikoissa. joissa karttaan on merkitty pienia punaisia suorakaiteita on vallalla samanlainen porfvvrinen kalimaasalpahajarakeita sisa]tava i ranodioriitti kuin Kalajoella (Salli 1961). Perusaines on kvartsidioriittista tai i ranodioriittista. joka paikallisesti vaihtelee. Kalimaasalpahajarakeita (() 2 (-m) on milloin tiheammassa milloin harvemmassa. llvos kalium-

valtaisia pegmatiittijuonia on monin paikoin runsaasti. Tasalaatuisiakin kvartsi- ja granodioriittiosueita kuuluu Mehtakylan granodioriittimassiiviin. Niista useimmat ovat sarvivalkepitoisia. Etenkin kvartsidioriittiset muunnokset sisaltavat biotiitin ohessa sarvivalketta. Sellaisesta kvartsidioriitista tehty analyysi (Taulukko I, anal. 7) osoittaa, ettei siina ole apatiittia kuin aksessorisesti, vaikka sitd emaksisemmissii dioriittisissa muunnoksissa on huomattavan paljon. Pyhajoen granodioriitti rajoittuu pohjois- ja itapuolelta graniittiin, etelassa liuskeisiin ja lannessa se ulottuu meren rantaan. Sen pahkumainen muoto muistuttaa Mehtakylan granodioriittipahkua. Kivilaji eroaa kuitenkin Mehtakylan granodioriitista siina, etta graniitin vaikutus on vahaisempaa. Pyhajoen granodioriitti on enimmakseen biotiittigranodioriittia. Se on voimakkaasti yhdensuuntaisrakenteista, paikoin liuskeistakin. Etenkin rannikon laheisyydessa ja Ypparin rantakallioissa on liuskeinen granodioriittityyppi yleista. Kiven tummat ainekset biotiitti ja sarvivalke ovat liuskettumisessa jarjestyneet yhdensuuntaisiksi juoviksi, joiden valeja tiiyttaa kvartsi ja plagioklaasi. Seka kvartsi ettu plagioklaasirakeet ovat liuskeisuuden suunnassa pitkanomaisia. Murtumista on havaittavissa. Sarvivalketta runs asti sisultavia tummia sulkeumia, jotka yleensa ovat ominaisia granodioriitille, on siellakin tavattu. Ne ovat hyvin ohuiksi suikaleiksi venyneitu ja nayttavat osittain sekoittuneen granodioriittiin. Granodioriittisesta muunnoksesta on vahittuistii vaihettumista kvartsidioriittiin. Paikoin on tavattu melkein dioriittistakin liuskeista kivea. Sarvivalkepitoisuus liuskeisissa muunnoksissa on yleensa pieni. Kiven tummana aineiksena on miltei yksinomaan biotiitti. Pyhajoen kirkon seudulla on tavattu gabro-dioriittia, joka nayttau breksiamaiselta. Siina kaksi gabro-dioriittista kivea nayttavat breksioivan toisiaan. Kuitenkaan eivat liene kyseessa kovin suuret ikaerot niiden valilla, vaan ilmio lienee paikallisluontoinen (vrt. Salli 1961). Graniittinen vaikutus on etenkin lansiosassa varsin huomattava. Siitu enemman ao. luvussa (ss. 33-36). 2 7 VASANKARIN ALUE Pyhajoen kallioperakarttaan sisaltyy ranta-alue, joka kuuluu karttalehteen 2414. Situ nimitetuan tassu Vasankarin alueeksi. Siella on hyvin paljastuneita rantakallioita, joista kallioperuhavaintojen teko on mita ihanteellisinta. Tahan lukuun liittyvasta nimistokartasta voidaan seurata rantapaljastumien paikkoja, joista havainnot on tehty (kuva 8). Paakivilajina on granodioriittimainen, hyvin liuskettunut kivi (ortogneissi), joka sisaltaa granodioriitille ominaisia emaksisiu sulkeumia. Situ kivilajia on nahtavissa

2 8 Kuva 8. Peruskartan mukainen paikannimisto Vasankarista. Fig. 8. Place names at Vasankari according to the base map. varsinkin niemessa, joka sijaitsee Lipin ja Pollanniemen valilla. Sen kemiallinen koostumus on granodioriitin (Taulukko I, anal. 12). Kivessii on rnyos liuskettumattomia osueita, j oiden raja liuskettuneeseen muotoon on vahittainen. Massamaista granodioriittia nakyyy kauempana rannasta, varsinkin maantien leikkauksissa. Liuskettunut granodioriitti sisaltaa tummana aineksenaan miltei yksinomaan biotiittia. Sen sijaan tasalaatuinen, liuskettumaton granodioriitti sisaltaa myos sarvivalketta. Mm. Manninkarin niemessa nakee tasalaatuisen granodioriitin vaihettuvan vahitellen porfyyriseksi muunnokseksi, jossa hajarakeina on kalimaasalpaa. Tama porfyyrinen muunnos leikkaa paikoin granodioriittia. Mainitussa paikassa on syvakivien sulkemina suonigneissia. Ne ovat muodostuneet joistain pienirakeisista sedimentti-

2 9 Kuva 9. Vauhempaa diabaasijuonta granodioriitissa (ortogneissi). Lippi, Vasankari. Valok. E. Halme. Fig. 9. Older diabase vein in granodiorite (orthogneiss). Lippi, Vasankari. Photo E. Halme kivista. Suonina on paaasiassa kalimaasalpapitoista ainesta. Varsinkin alueen etelaosissa, Puskannokan tienoilla ja siita etelaan, on vallalla emaksinen syvakivi. Se on tavallisesti dioriittista ja paaaines on sarvivalketta ja plagioklaasia. Dioriittisen kiven ei ole nahty missaan paikassa leikkaavan happamempia kivilajeja. Siella taalla varsinkin suonigneissin vi leissa nakee ultraemaksisia suikaleita, jotka ovat usein monen metrin pituisia ja vahemman kuin metrin paksuisia. Ne lienevat suonigneissiytymisvaiheessa liuskekiven valeihin tunkeutuneita ultraemaksisia erkaumia. Muutamin paikoin on granodioriittisessa kivessa, pitkanomaisia sulkeumantapaisia emiiksisia muodostumia. Ne nayttavat diabaasijuonilta (kuva 9 ; Taulukko I, anal. 3), jotka ovat tektonisissa liikunnoissa katkeilleet. Graniitteja on Vasankarin rannikolla monen ikavaiheen tuotteena. Yksi niista nayttaa olevan melko lahella porfyyrisen granodioriitin syntyvaihetta. Monesti on vaikeata erottaa granodioriitin vaihtumista graniitiksi, mutta tavallisesti graniitti leikkaa jyrkasti muita kivilajeja. Myos paksuja apliittigraniittijuonia, joiden paaaineksena on kalimaasalpa ja kvartsi, on alueella tavattu. Nama kalirikkaat graniittijuonet ovat syyna monessa paikassa tavattaviin migmatiitteihin, silly sulkeumantapaisesti esiintyvat suonigneissit ovat mita kirjavinta migmatiittia. Sisamaasta rannikolle pain pistava pienehko graniittiesiintyma on paaasiassa porfyyrisea graniittia (Taulukko I, anal 11). Lipissa on levea

3 0 Kuva 10. Breksiamaista juonta granodioriitissa. llanninkari, Vasankari. Valok. E. llalme. Fig. 10. Brecciated vein in granodiorite. Manninkari, Vasankari. Photo E. Halme juoni, joka leikkaa granodioriittia (Taulukko I, anal. 9) (kuvat 10 ja 11). Juonessa on emaksisempi osa, joka leikkaa jyrkasti happamempaa osaa. Se on gabromaista, pienirakeista kivea, jossa nakee ofiittista rakennetta. Happamempi osa on granodioriittista, pienirakeista kivea, jossa on kalimaasalpaa hajarakeina (Salli 1956). Hajarakeita, joiden lapimitta on n. 0.5 cm 1.5 cm, on harvassa. Juoni leikkaa kaikkia suonigneisseja, granodioriitteja ja porfyyrigranodioriitteja. Sen sijaan sen ei havaitse leikkaavan graniittia. Se ei naissa kohdissa tule kosketukseen graniitin kanssa. Apliittiset ja graniittiset juonet sen sijaan leikkaavat sita. Juoni liittyy leikkaamiinsa kivilajeihin paaasiassa intrusiivikontaktein. On kuitenkin otettava huomioon, etta likikaan kaikki kivilajikontaktit Vasankarin rantakaistalla eivat ole intrusiivisia. Kaikki kivilajit ovat olleet osallisena tektonisessa murtumisessa. Vasankarin Pollanniemessa on tavattu intrusiivibreksian tapainen kivi (kuva 12), joka muistuttaa jonkin verran Lipinniemessa tavattua nuorempaa juonta. Tama breksia on syntynyt ilmeisesti jonkin dioriitti- tai gabromaisen

3 1 kiven murskaantuessa tektonisesti. Siina nahdaan tummempien, n. nyrkin kokoisten murskaleiden olevan hiukan vaaleamman kiven ymparoimana. Vaaleampi kivi on kalimaasalparikkaiden juonien lavistamaa. Tama breksia nayttaa leikkaavan selvasti liuskeista granodioriittia (ortogneissin). Breksiaa taas leikkaa Lipissa tavatunlainen juoni, joka luonnollisesti lavistaa myos granodioriittia (ortogneissin). Kaikkia edellnmainittuja kivilajeja leikkaavat viela kalimaasalparikkaat juonet. Vasankarin syvakivien ikajarjestys vanhimmasta nuorimpaan on seuraava : 1) Ortogneissi, jossa on amfiboliittisulkeumia. Ne ovat ehka olleet juonia, mutta poimuuntuneet ortogneissin poimuksessa ; 2) breksiat ; 3) porfyyrinen graniitti (kalimaasalpahajarakeet) ; 4) Lipissa tavattu juoni, jossa on toisistaan teravasti erottuvat kalimaasalpahajarakeinen osa ja tumma osa ; ja lopuksi 5) nuorimpana apliitti- ja pegmatiittijuonet. Naiden rannikolla tavattujen kivilajien merkitys on varsin arvoituksellinen. Nuorimpien juonien voi ajatella syntyneen samaan tapaan kuin esimerkiksi diabaasijuonien, joita on tavattu sisamaassa pain. Mutta kuvattu breksia, joka on selvasti nuorempi ortogneissin, on sittenkin arvoituksellinen. Saattaa ajatella, ettn tamakin olisi jonkinmoinen juonimuodostuma, silly sita on nahtavissn ainoastaan meren rannalla hyvin suppealla Kuva 11. Piirros Manninkarin rantakalliosta. V asankari, Kalajoki. E. Halmeen mukaan. 1. Porfyyrinen granodioriitti. 2. Suonigneissi. 3. Nuorempi juoni. dioriittimainen. 4. Apliittijuonia. 5. Ultraemaksisia murskaleita. 1. Porphyritic granodiorite. 2. Veined gneiss. 3. Diorite vein. 4. Aplite veins. 5. Ultrabasic fragments. Fig. 11. Drawing of shore rock at Manninkari. Vasankari, Kalajoki. Alter E. Halme.

3 2 Kuva 12. Piirros Lipinniemen rantakalliosta. Vasankari, Kalajoki. E. Halmeen mukaan. 1. Porfyyrinen granodioriitti. 2. Liuskeinen granodioriitti (ortogneissi). 3. Kvartsidioriittinen porfyyrinen kivi. 4. Emaksista breksiaa. 5. Pegmatiittijuonia. 6. Apliittijuonia. Fig. 12. Drawing of shore rock at Lipinniemi. Vasankari, Kalajoki. Alter E. Halme. 1. Porphyritic granodiorite. 2. Schistose granodiorite (orthogneiss). 3. Quartz-diorite porphyritic rock. 4. Basic breccia. 5. Pegmatite veins. 6. Aplite veins. alueella. Asennoltaan se nayttaa pystylta. Porfyyrigraniitti, joka selvasti leikkaa tata breksiaa, on samantyyppista kuin sisamaahan pain mentaessa tavattava porfyyrinen granodioriitti. Vasankarin muodostumat ovat aivan erikoislaatuiset verrattuna sisamaassa tavattaviin kiviin. Siella ei ole tamantapaisia juonia, mutta seka intrusiivi- etta hankausbreksioita kylla on. Voisimme ajatella naiden breksioiden ja juonien syntyneen ainoastaan rannikkovyohykkeessa, jossa on mosaiikkimaista murtumista. Talloin o h- sivat nuoremmat juonimuodostumat hakeutuneet murtuneeseen kallioperaan.

33 GRANIITIT JA MIGMATIITTIUTUMINEN Oulaisten kirkolta luoteeseen sijaitsee granodioriitin ja gabro-dioriitin valissa, useiden kymmenien neliokilometrien laajuinen, pitkulainen porfyyrigraniittiesiintyma. Etelareunastaan tama graniitti on jot3nkin tasaista, melko karkearakeista (0-0.5 cm). Hajarakeita on tasaisesti ja kohtalaisen tiheassa. Niiden lapimitta on 1 2 cm. Likalanjarvesta pohjoiseen sijaitsevan gabro-dioriittisuikaleen rajoilla porfyyrigraniitti kay epatasaiseksi. Se on muodostanut emaksiseen kiveen kalimaasalpahajarakeita epatasaisin valimatkoin tai esiintyy juonina ja suonina siina. Talloin ovat intrusiivibreksiamaiset muunnokset tavallisia. Niita on nahtavissa myos Oulaisissa RIM merkityssa paikassa. Paikoin dioriittiseen kiveen on harvakseltaan syntynyt pitkanomaisia kalimaasalpahajarakeita. Varsinkin porfyyrigraniittijuonissa tavataan pyoreahkojen kalimaasalpahajarakeiden ymparilla joskus jopa 2 mm :n paksuinen plagioklaasikeha. Rapautuneessa kallion pinnassa se eroittuu selvasti vaaleampana kuin kalimaasalpakeskus. Tallaisia ovoideja tavataan etenkin siina osassa graniitin ja dioriitin rajaa, joka on Tuulasjarvesta suoraan itaan. Hieissa on todettu kahden tyyppisia, kehia. Toinen tyyppi on plagioklaasia (An,-, O ). joka on hiukan samentunutta, mutta hyvin tunnettavissa ja kauniisti kaksostunutta. Se nayttaa olevan paaasiassa yhta yksiloa. Kuvassa 13 nakyy tallainen rengas. Kalimaasalpahajarae on hyvin 5 154-65 Kuva 13. Plagioklaasirengas kalimaasalpahajarakeen ymparilla porfyyrigraniitissa. Oulainen. 1 :5 ; Nik.+. Valok. E. Halme. Fig. 13. Plagioclase ring around potash-feldspar phenoeryst in porphyritic granite. Oulainen. 1 :5 ; Nic.+. Photo E. Halme.

3 4 Kuva 14. Pienista plagioklaasirakeista muodostunut rengas kalimaasalpa hajarakeen ymparilla porfyyrigraniitissa. Oulainen. Valok. E. Halme. Fig. 14. Ring formed of small plagioclase grains around potash-feldspar phenoeryst in porphyritic granite. Oulainen. Photo E. Halme. pertiittista. Kuva 14 esittai, toisentyyppista kehaa. Siina on kalimaasalpahajarae, jota ymparoi pienista plagioklaasikiteista muodostunut repaleinen vaippa. Plagioklaasikiteet nayttavat olevan siina sikin sokin. Ne sisaltava kvartsia myrmekiitin tapaan. Tassakin vaipassa on hapanta plagioklaasia, ehka An lo, mikes on todettu kvartsiin vertaamalla. Isoissa kalimaasalpahajarakeissa nakee samanlaista plagioklaasin muodostusta myos osittain hajarakeen sisassa. Kalimaasalpahajarakeiden muodostus on ollut varsin voimakasta yleensa koko silly alueella, joka kasittaa grano- ja kvartsidioriitteja seka gabro-dioriitteja ja ulottuu Oulaisista 10-15 km luoteeseen ja koilliseen. Perusainekseksi»porfyyrigraniitille» on kelvannut melkeinpa mikes syvakivi hyvansa gabrosta granodioriittiin. Ne taas puolestaan ovat jo aikaisemmin migmatisoineet ja assimiloineet vanhempia vulkaanisia ja sedimenttisia kivia. Granodioriittiset kivet nayttavat kuitenkin koko silly alueella tasaisimmin ottaneen vastaan kalimaasalpahajarakeet. Vihannin karttalehden alueella etelareunan keskivaiheilla sijaitseva laaja graniittiesiintyma, joka etelareunastaan ulottuu kartta-alueen ulkopuolelle ja jatkuu Haapaveden karttalehden alueella, on etupaassa tasarakeista kalivaltaista graniittia. Paljastumien niukkuuden takia ei kartta ole joka paikasta kontrolloitavissa, mutta missy kallio on paljaana, siina tavataan jok-