VIHDIN KUNTA TERVALAMMEN OSAYLEISKAAVA LINNUSTOSELVITYS

VIHDIN KUNTA TERVALAMMEN OSAYLEISKAAVA LINNUSTOSELVITYS Tutkimusraportti 105 2011

Päiväys 28.12.2011 Yhteystiedot Luonto-osuuskunta Aapa Y-tunnus: 1895565-7 p. +358 45 650 3501 www.aapa.fi

Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 SELVITYSALUEEN KUVAUS...3 3 LASKENTAMENETELMÄT... 4 3.1 Vesilintulaskennat...4 3.2 Yölaulajalaskennat... 5 3.3 Kartoituslaskennat... 5 4 SUOJELU- JA LAJIRYHMÄLUOKITUKSET... 5 5 TULOKSET... 7 5.1 Linnuston yleiskuvaus...7 5.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit...9 5.2.1 Metsäindikaattorit...12 5.3 Muut havainnot... 13 5.4 Linnustollisesti merkittävät kohteet... 15 Myllyoja ja Elimäenlahti, kohteet 1.1 ja 1.2... 15 Huhdan metsäalue, kohde 2...16 Linnalahti, kohde 3...17 Linnalahden lounaispuolen metsäalue. kohde 4...18 Rajaportinmäen korpi, kohde 5... 18 Siuntionjoen luhta, kohde 6...18 Siuntionjokivarsi, kohde 7...19 Tervalampi kaakko, kohde 8...19 Lemmoon haavikko, kohde 9... 19 Lemmoonkallion alue, kohde 10... 20 Kerlammen metsäalue, kohde 11... 20 Iso-Parikkaan vanhan metsän alue, kohde 12... 21 Perkoon metsäalue, kohde 13...22 Lemmoon metsäalue, kohde 14...23 Haukilampi, kohde 15... 24 - paikallisesti arvokas kohde... 25 - pikkutikan elinympäristöä; sopii lajin pesimäympäristöksi...25 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 26 7 VIITTEET...27

Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Osayleiskaava-alueen rajaus Vesilintulaskentojen laskentareitit Yölaulajalaskentojen laskentapisteiden sijainti Kartoituslaskenta-alojen sijainti - pohjoisosa Kartoituslaskenta-alojen sijainti - eteläosa Suojelullisesti merkittävien lajien esiintyminen Suojelullisesti merkittävien lajien esiintyminen Indikaattorilajien esiintyminen - eteläosa Indikaattorilajien esiintyminen - pohjoisosa Linnustollisesti merkittävien kohteiden sijainti Linnustollisesti merkittävien kohteiden sijainti Linnustolaskentojen yhteistulokset - pohjoisosa - eteläosa - pohjoisosa - eteläosa

1 JOHDANTO Tässä raportissa esitetään Tervalammen osayleiskaava-alueella toteutetun linnustoselvityksen menetelmät ja tulokset. Linnustoselvitys tehtiin touko- ja kesäkuussa 2011. Selvityksen tilaajana oli Vihdin kunta. Selvityksen tarkoituksena oli saada kattava käsitys alueen pesimälinnustosta, jotta kaavoituksessa voidaan huomioida myös alueen linnustollisesti merkittävät alueet. Selvityksessä ei tutkittu kaavoitusalueen kevät- tai syysmuutonaikaista linnustoa. Selvityksessä on käytetty useampaa laskentamenetelmää. Laskentojen tulokset on selkeyden vuoksi esitetty kokonaistuloksina. Tuloksissa esitetään alueella havaittu lajisto havaittuine parimäärineen. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien, Suomen erityisvastuulajien, kansallisesti uhanalaisten lajien ja alueellisesti uhanalaisten lajien kohdalla havaitut reviirit on esitetty erillisessä karttaliitteessä. Tuloksissa on esitelty lyhyesti linnustoltaan merkittävimmiksi katsotut alueet, alueilla havaitut merkittävimmät lajit parimäärineen sekä muut perusteet alueen arvosta. 2 SELVITYSALUEEN KUVAUS Osayleiskaava-alueen linnustolaskennat kohdennettiin asutusalueiden ulkopuolisille maille sekä alueen vesistöille. Metsäalueista laskentojen ulkopuolella jäivät muutamat hyvin tiheät taimikot sekä osa tuoreista hakkuualueista. Myös osa tiiviimmän asutuksen seassa olleista pienistä metsäkuvioista jätettiin laskentojen ulkopuolelle. Samoin peltoalueet jätettiin varsinaisten laskentojen ulkopuolelle, yölaulajalaskentoja lukuunottamatta. Hakkuilla ja peltoalueilla on kuitenkin muun laskennan ohessa tehty havainnointia, mutta ei samalla tarkkuudella kuin metsämaiden kartoituslaskennoissa. Tervalammen osa-yleiskaava-alueen rajaus on esitetty liitteessä 1. Vesilintulaskennat kohdennettiin Tervalammelle ja Poikkipuoliaiselle. Tiivis rantarakentaminen Poikkipuoliaisella esti koko rantaviivan vesilinnuston selvittämisen. Poikkipuoliaisen vesilintualaskennat kattavat suurimman osan järven potentiaalisimmista vesi- ja rantalinnustolle tärkeistä kohteista (rehevämmät rannat ja poukamat). Vesilintulaskentojen laskenta-alueet on esitetty liitteessä 2. Yölaulajakuuntelut kohdennettiin selvitysalueen peltoalueille sekä reheville kosteikoille ja jokivarsille. Yölaulajalaskentojen laskentapisteet on esitetty liitteessä 3. Kartoituslaskenta-alueet on esitetty liitteissä 4 ja 5.

3 LASKENTAMENETELMÄT Tervalammen selvitysalueen pesimälinnustoa selvitettiin kolmella eri laskentamenetelmällä: vesilintu-, yölaulaja- ja kartoituslaskennalla. Laskennat pyrittiin suorittamaan kahteen kertaan, jotta alueen linnustosta saisi tarkemman käsityksen. Laskennat suoritettiin 15.5.-1.7.2011 välisenä aikana ja laskentavuorokausia oli yhteensä 32. Laskennat suoritettiin laskentaan soveltuvassa säässä. Laskentoja ei siten tehty sateessa tai liian tuulisella säällä. Kartoituslaskennoissa pienen tihkusateen ei kuitenkaan katsottu haittaavaan laskentaa. Eri laskentamenetelmiä käytettäessä on kuitenkin laskentojen perusohjeista poiketen kirjattu ylös muita linturyhmiä koskevat havainnot. Esimerkiksi vesilintulaskennoissa on merkitty ylös vesialueita ympäröivien metsien linnustoa koskevat havainnot. Kartoituslaskennoissa ei merkitty ylös pajulintua ja peippoa koskevia havaintoja. Toimintatapa katsottiin perustelluksi, koska kyseessä on kaksi Suomen yleisintä lintulajia, eikä lajeilla ole kaavoituksen kannalta oleellista merkitystä. Pääsyy lajien huomiotta jättämiselle on sekä maastolaskennan että tulosten tulkinnan tehostaminen. Pajulintu ja peippo saattavat yhdessä muodostaa jopa yli 50% tutkittavan alueen kaikista lintupareista. 3.1 Vesilintulaskennat Vesilintulaskennat suoritettiin kiertolaskennan sovelluksella. Kiertolaskennan tarkoituksena on kulkea jalkaisin vesistöjen rantoja ja havainnoida alueella pesiviä vesilintuja. Valtaosa vesilinnuista tavoitetaan rehevämmiltä rannoilta ja järvien lahdilta. Avovesilajien havainnoimiseksi tulee lisäksi kiikaroida avovesialueita sopivalta tähystyspaikalta. Laskenta suoritetaan aamuvarhaisesta aina puoleenpäivään asti. Laskennoissa merkitään ylös kaikki vesilinnuista tehdyt havainnot. Havaintojen tulkitseminen pesiviksi pareiksi vaihtelee lajiryhmittäin. Esimerkiksi sotkilla pariksi tulkitaan vain havaitut naaraat, kun taas kuikka- ja uikkulinnuilla pariksi tulkitaan sekä yksinäinen lintu että havaittu pari. Tervalammen selvitysalueen vesilintulaskennoissa noudatettiin vesilintujen laskentaohjeita (Helsingin yliopisto, 4/2011). Poikkipuoliaisen ja Tervalammen vesilintulaskentoja suoritettiin jalkaisin kiertolaskentana siellä missä se oli mahdollista. Pihojen (loma-asutus ja pysyvä asutus) läpi ei kuitenkaan kuljettu, joten laskennan lintupareista suuri osa on havaittu yksittäisistä tarkkailupisteistä. Vesilintulaskentoja tehtiin Poikkipuoliaisen ja Tervalammen vesistöjen alueella. Laskennat suoritettiin 23.5, 25.-26.5, 1.-3.6.2011, klo 5 13 välisenä aikana. Poikkipuoliaisen ja Tervalammen lisäksi selvitysalueen vesistöihin kuuluu Haukilampi sekä osin Iso-Parikas ja Huhmarjärvi. Lisäksi selvitysalueeseen kuuluu pieni rantakaistale Palojärven pohjoisosasta. Näillä vesistöillä ei suoritettu erillisiä vesilintulaskentoja, mutta muiden kartoituslaskentojen ohessa on havainnoitu myös näiden kohteiden vesija rantalinnustoa. Näiden kohteiden osalta vesilintuja koskevat havainnot on sisällytetty selvitysalueen kokonaistuloksiin.

3.2 Yölaulajalaskennat Yölaulajalaskennoilla pyritään tavoittamaan yöaikaan laulavia lajeja, joita ei esimerkiksi pelkällä kartoituslaskennalla tavoiteta kattavasti. Näihin kuuluvat mm. satakieli, sirkkalinnut ja ruisrääkkä. Yölaulajalaskennat suoritettiin pistelaskentoina yöaikaan, 23 04 välisenä aikana. Laskennat pyrittiin kohdentamaan yölaulajien kannalta potentiaalisimmille paikoille. Kohteisiin kuului pääasiassa järvien ja lampien rehevät rannat ja poukamat, ojien ja jokien varret sekä osa peltoalueista. Pistelaskennassa pysähdytään kuuntelemaan 5 minuutiksi ennalta valittuun paikkaan, josta on hyvä kuuluvuus ympäristöön. Selvityksen yölaulajalaskennat on tehty 26.5, 1.-2.6., 12.-13.6 sekä 16.6.2011. 3.3 Kartoituslaskennat Kartoituslaskennan periaatteena on kartoittaa tutkittavan alueen lintujen reviirit. Menetelmänä se on tarkempi kuin esim. linjalaskenta, mutta työläämpi. Kartoituslaskennassa tutkimusalue kuljetaan läpi verkkaisesti siten, ettei mikään paikka tutkittavalla alueella jää 50 metriä kauemmas kartoittajasta. Laskennan aikana merkitään kartalle havaitut linnut sekä havaintojen tyyppi, joiden pohjalta voidaan muodostaa kokonaiskäsitys alueen lajikohtaisista parimääristä (menetelmästä tarkemmin: Koskimies & Väisänen 1988). Kartoituslaskennan tuloksena saadaan selville tutkittavan alueen linnuston todelliset parimäärät. Kartoituksella ei kuitenkaan kyetä havaitsemaan kaikkia alueen lintupareja tai edes välttämättä kaikkia lajejakaan. Kartoituslaskennalla tavoitetaan hyvin kuuluvia/näkyviä lajeja, mutta huonommin harvinaisia ja piilottelevia lajeja. Lintujen havaitseminen selvitysalueella tulee kuitenkin todennäköisemmäksi laskentakertojen kasvaessa. Tervalammen kartoituslaskenta-alue käsitti pääasiassa metsäisiä ympäristöjä sekä osan avoimista ympäristöistä. Metsien kohdalla jätettiin läpikäymättä sellaisia alueita, joiden linnuston voidaan olettaa olevan vähämerkityksellinen. Näihin lukeutui osa hyvin nuorista ja tiheistä taimikoista sekä osa avohakkuualoista. Selvitysalueen asutusten pihojen linnustoa ei tutkittu. Kartoituslaskennan kulkureitit pyrittiin valitsemaan siten, että reitti ei kulje 50 m lähempänä pihoja. Niin ikään selvitysalueen peltoalueita ei ole kartoituslaskettu. Peltojen lajistoa on kuitenkin kiikaroitu kartoituslaskentojen yhteydessä ja peltoalueilla on suoritettu yölaulajalaskentoja. Kartoituslaskennat suoritettiin 15.5-1.7.2011. 4 SUOJELU- JA LAJIRYHMÄLUOKITUKSET Tuloksien tulostaulukoissa on merkitty lyhentein suojeluluokitukset ja metsäindikaattorit. EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. EU:n tärkeinä pitämät luonnonvaraiset lintulajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000-verkosto). Suomessa yhteensä 62 lajia. UH = kansallisen uhanalaisluokituksen mukaiset lajit. Luokitus kuvaa lajin sukupuuttoriskiä Suomessa tietyllä aikavälillä. Varsinaisesti uhanalaisia lajeja ovat vaarantuneet (VU), erittäin uhanalaiset (EN), äärimmäisen uhanalaiset (CR)

ja hävinneet (RE) lajit. NT = silmälläpidettävä, laji ei varsinaisesti uhanalainen, mutta on todennäköistä, että uhanalaisuuden ehdot täyttyvät tuleivaisuudessa. VU = vaarantunut, lajilla korkea häviämisen riski. EN = erittäin uhanalainen, lajilla hyvin korkea häviämisriski CR = äärimmäisen uhanalainen, lajilla erittäin korkea häviämisriski RE = alueellisesti (Suomi) hävinnyt laji. EVA = Suomen erityisvastuulajit. Merkittävä osuus lajin Euroopan kannasta (vähintään 15-20 %) pesii Suomessa. Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. AU = alueellisesti uhanalainen laji. Vaikka laji ei olisi valtakunnallisesti uhanalainen, voi se alueellisesti olla luokiteltu uhanalaiseksi. Esimerkkinä taivaanvuohi; laji on valtakunnallisesti elinvoimainen (LC), mutta eteläisessä Suomessa taantunut laji ja siten luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Vihti kuuluu hemiboreaaliseen, lounaisen rannikkomaan vyöhykkeeseen, 1b (Ympäristöhallinto, 14.1.2004). IND = luonnontilaisemman metsän indikaattorilaji = metsäindikaattorilaji. Määritelmä sisältää vanhan metsän lajeiksi luokitellut lintulajit (Väisänen, ym. 1998 mukaan) sekä sellaisia lajeja, jotka väljemmin suosivat luonnontilaisia metsiä. Vanhan metsän lajit suosivat normaalia talousmetsiä selvästi vanhempia ja rakenteeltaan monipuolisempia metsiä. Syynä vanhempien metsien suosimiseen saattaa olla esimerkiksi pesäpaikkojen tai ravinnon parempi saatavuus. Vanhan metsän lajeista esimerkiksi pohjantikka on riippuvainen runsaslahopuisista kuusikoista, jotka tarjoavat lajille sekä pesäpaikkoja että ravintoa. Muut metsäindikaattorilajit eivät ole tiukasti määritelty lajiryhmä. Muut metsäindikaattorilajit eivät ole suoranaisesti riippuvaisia vanhasta metsästä, mutta lajit suosivat luonnontilaisemman metsän rakennepiirteitä (esim. puuston monilajisuus, puuston ikäluokkarakenne, lahopuun määrä, yms.). Muista lajeista esimerkiksi hömötiainen viihtyy myös talousmetsissä, joissa lajin runsautta säätelee kuitenkin sopivien pesäpaikkojen puute. Laji kaivaa itse pesäkolonsa lahoihin lehtipuihin. Vanhan metsän lajien ja muiden metsäindikaattorilajien laji- ja parimäärä indikoivat metsäalueen luonnontilaisuutta. Metsäindikaattorilajit tuloksissa Laskentatulosten karttaliitteissä on esitetty erikseen suojeluaseman omaavien lajien reviirien sijainnit sekä metsäindikaattorilajien reviirien sijainnit selvitysalueella. Moni metsäindikaattorilaji omaa kuitenkin myös suojelullisen aseman. Metsäindikaattorilajien kohdalla on päädytty esittämään karttaliitteissä (liitteet 8 ja 9) vain sellaisten lajien

reviirit, joilla ei ole suojelullista asemaa. Näihin lajeihin kuuluvat: - kulorastas peukaloinen idänuunilintu töyhtötiainen kuusitiainen hömötiainen puukiipijä Näin ollen suojelullisen aseman omaavien metsäindikaattorilajien havaitut reviirit on esitetty suojelullisesti merkittävien lajien esiintymiskartoissa (liitteet 6 ja 7). Tervalammen selvitysalueella havaitut suojelullisesti merkittävät metsäindikaattorilajit: - 5 pyy (EU) metso (EU, NT, EVA, AU) palokärki (EU) pikkutikka (AU) leppälintu (EVA) sirittäjä (NT) tiltaltti (AU) pikkusieppo (EU, AU) TULOKSET 5.1 Linnuston yleiskuvaus Tervalammen osayleiskaava-alueen linnustoselvityksen maastotöissä havaittiin yhteensä 91 (ei sis. pajulintua ja peippoa) alueella varmasti tai todennäköisesti pesivää lajia, joista 26 on suojelullisen aseman omaavia lajeja (liite 12). Lisäksi laskennoissa havaittiin 14 sellaista lajia, jotka eivät joko pesi selvitysalueella tai kuuluvat alueen pihapiirien lajistoon. Valtaosa havaituista lintupareista edustaa metsien yleislajeja ja havumetsälajeja. Suojelullisesti merkittävien lajien havainnot keskittyvät selvitysalueen reheville järvien lahdille ja laajemmille metsäalueille, joilla linnusto ei monesti kuitenkaan muodosta selvää, muusta alueesta erottuvaa kokonaisuutta. Selvitysalueen vesilinnustoon kuuluu laulujoutsen, tavi, haapana, sinisorsa, telkkä ja kuikka. Alueella havaittiin myös punasotka ja tukkasotka, joiden pesintä alueen järvillä on kuitenkin epätodennäköistä. Tervalammen alueella pesiviä kahlaajalajeja ovat taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, metsäviklo, liro ja rantasipi. Näistä runsaimpia ovat rantasipi (10 reviiriä) ja metsäviklo (20 reviiriä). Petolinnuista alueella havaittiin varpushaukka, nuolihaukka ja kalasääski. Näistä kaksi ensimmäistä pesii todennäköisesti tai varmasti alueella. Pöllölajeista alueella havaittiin ainoastaan lehtopöllö, jonka poikue havaittiin yölaulajalaskentojen yhteydessä Tervalammen koululla. Selvitysalueella havaittuja vaateliaampia kosteikkolajeja edustavat mm. Siuntiojokivarren pensasluhdan ruisrääkkä, liro sekä Linnalahden pensassirkkalintu, nokikana ja kurki. Lisäksi Siuntionjoen varrella havaittiin viitasirkkalintu ja luhtakerttunen. Muita alueen harvinaisempia lajeja ovat mm. turkinkyyhky, metso, pikkusieppo, idänuunilintu, pikkutikka ja harmaapäätikka.

Eteläosa (Kurjoo - Palojärvi) Selvitysalueen asutuksen rikkoman eteläosan linnusto koostuu pääasiassa metsien yleislajeista, havumetsälajeista ja pihojen linnuista. Eteläosa käsittää tässä Huhmarjärven, Siuntionjoen ja Tervalammen eteläpuoliset osat. Alueella yleisiä lajeja ovat räkätti-, laulu- ja punakylkirastas, talitiainen, kirjosieppo, talitiainen, vihervarpunen ja sinitiainen. Alueen harvoja suojelullisesti merkittäviä lajeja ovat mm. Palojärven rannalla havaittu rantasipi (NT, EVA), Honkasuon alueen käenpiika (NT, AU) ja palokärki (EU) sekä Haukilammen tuntumassa havaittu pikkutikka (AU). Harmaapäätikalla (EU) oli reviiri Tervalammen eteläosan ranta-alueilla. Sirittäjää (NT) havaittiin kohtuullisen runsaana Vanhan Turuntien pohjoispuolisilla osilla. Metsäkanalinnuista alueella esiintyy pyytä (EU), mutta ilmeisesti harvalukuisena vain Nuuksion metsäalueen tuntumassa. Metsien indikaattorilajeista alueella havaittiin edellä mainittujen pyyn, palokärjen ja pikkutikan lisäksi kuusitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen ja peukaloinen. Indikaattorilajien tiheys on melko alhainen, verrattuna muuhun selvitysalueeseen. Länsiosa (Lemmoon alue - Perkoo) Selvitysalueen länsiosien laajempien metsäalueiden, Lemmoon ja Perkoon metsien linnustosta suurempi osa edustaa havumetsä- ja indikaattorilajeja. Alueen yleisimpiä lajeja ovat punakylki-, laulu- ja räkättirastas ja punarinta. Havumetsälajeista runsaita ovat pyy (EU), vihervarpunen, hippiäinen ja töyhtötiainen. Myös kuusitiainen, närhi ja punatulkku ovat alueella melko runsaita. Lemmoon ja Perkoon alueiden suojelullisesti merkittäviä lajeja ovat mm. alueella yleinen sirittäjä (NT), tiltaltti (AU), pyy (NT), palokärki (EU), harmaapäätikka (EU), käenpiika (NT, AU), teeri (EU, NT, EVA), metso (EU, NT, EVA, AU) ja leppälintu (EVA). Kosteikkolajistoltaan (vesilinnut, kahlaajat ja yölaulajat) edustavinta osaa on Siuntionjokivarsi, jonka Tervalammen puoleisella osalla havaittiin mm. telkkä (EVA), rantasipi (NT, EVA), viitasirkkalintu ja luhtakerttunen. Huhmarjärven suistoalueen kosteikkolajeihin kuuluu puolestaan tavi (EVA), rantasipi (NT, EVA), metsäviklo ja satakieli. Pohjoisosa (Kerlammen ja Huhdan alueet) Selvitysalueen pohjoisosien laajan metsäalueen, Kerlammen alueen metsien runsaita lajeja ovat räkätti- ja punakylkirastas, vihervarpunen ja talitiainen. Alueen nuorten lehtipuuvaltaisten taimikoiden ja lehtomaisten metsien runsaus näkyy lehtokerttujen, mustapääkerttujen ja mustarastaiden yleisyydessä. Suojeluaseman omaavista lajeista runsaimpia alueella ovat pyy (EU), sirittäjä (NT) ja tiltaltti (AU). Muita koko pohjoisosan alueen suojelullisesti merkittäviä lajeja ovat mm. pikkulepinkäinen (EU, AU), metso (EU, NT, EVA, AU), teeri (EU, NT, EVA), laulujoutsen (EU, EVA), taivaanvuohi (AU), rantasipi (NT, EU), telkkä (EVA), haapana (EVA), tavi (EVA), harmaapäätikka (EU), palokärki (EU), käenpiika (NT, AU) ja pikkusieppo (EU, AU). Indikaattorilajeja ja/tai suojelullisesti merkittäviä lajeja havaittiin muuta runsaammin pohjoisrajan vesikaivannolla (useita vesilintupoikueita), Huhdan metsäalueella, Myllyojan tuntumassa sekä Linnalahdella. Alueen metsäkanalintukanta on alueellisesti melko vahva. Etenkin pyykanta vaikuttaa olevan runsas metsäalueen keskiosien mäntyvaltaisissa nuorissa metsissä. Itäosa (Järventaus - Iso-Parikkaan alue) Järventauksen alue jakautuu Poikkipuoliaisen puoleiseen haja-asutusalueeseen ja IsoParikkaan puoleiseen, yhtenäiseen metsäalueeseen. Iso-Parikkaan metsät ovat pääasiassa joko vanhoja, kuusivaltaisia metsiä tai varttuneita kuusi- ja mäntyvaltaisia metsiä. Iso-Parikkaan alueen runsaita lajeja ovat sepelkyyhky, laulurastas, punakylkirastas, hippiäinen, talitiainen ja vihervarpunen. Indikaattorilajeista mm. töyhtötiainen, puukiipijä ja peukaloinen ovat alueella kohtuullisen runsaita. Iso-Parikkaan alueen merkittävimpiä havaintoja olivat mm. Iso-Parikkaalla havaittu kuikkapari (EU),

rantasipi (NT, EVA), idänuunilinnut (tiukasti vanhan metsän laji), alueellisesti runsaat puukiipijä ja peukaloinen, leppälintu (EVA) ja pyy (EU). Asutetun Poikkipuoliaisen puoleisen osan merkittävämpiä havaintoja olivat mm. pienellä alueella havaitut 2-3 paria pikkulepinkäisiä (EU, AU), kultarinta, sekä Järventauksen alueella havaittu turkinkyyhky (VU, AU). Osa-yleiskaava-alueen vesistöjen linnusto on keskittynyt rehevämpiin järvenpoukamiin ja jokisuistoihin. Ranta-alueiden runsain laji on ruokokerttunen. Muita yleisiä, mutta harvalukuisia ranta-alueiden lajeja ovat mm. sinisorsa, tavi (EVA), telkkä (EVA), rantasipi (NT, EVA) ja pajusirkku. Harvinaisempaa lajistoa edustavat laulujoutsen (EU, EVA), haapana (EVA), nokikana, metsäviklo, kurki (EU) ja kalatiira (EU, EVA). Vaateliaammista ja harvalukuisista kosteikkojen varpuslinnuista havaittiin pensassirkkalintu, viitasirkkalintu, luhtakerttunen ja rytikerttunen. Kuikalla (EU) oli reviirit sekä Poikkipuoliaisella että Iso-Parikkaalla. Vesi- ja rantalinnustoltaan runsaimpia kohteita laskennoissa olivat Linnalahti, Siuntionjoen pensasluhta, Siuntionjokivarsi, Huhmarjärven suisto ja Tervalammen kaakkoisosa. Selvitysalueen peltoalueiden lajistoon kuuluu kiuru, töyhtöhyyppä, kivitasku (VU), pensastasku ja pensaskerttu. Töyhtöhyyppä ei ole peltoalueiden määrään nähden kovin runsas - selvitysalueella havaittiin yhteensä seitsemän reviiriä. Samoin kivitasku (VU) oli alueella harvalukuinen, yhteensä lajin reviireitä löydettiin kolme. Hieman muita peltoalueita runsaslajisempi alue sijaitsee Tervalammen koulun länsipuolisilta pelloilta, jossa esiintyy kesantopeltoa ja pensoittuneita ojien varsia. Alueella havaittiin mm. 3 paria pensastaskuja, useita pareja pensaskerttuja, ruokokerttunen, kivitasku (VU) ja töyhtöhyyppä. Alueella havaittiin myös teeren soidinta (EU, NT, EVA). 5.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit Alueella pesiväksi tulkittujen suojelullisesti huomattavien lajien esiintyminen selvitysalueella on esitetty lajikarttoineen liitteissä 6 ja 7 Laulujoutsen (Cygnus cygnus), EU, EVA Nopeasti runsastunut laji. Pesii rehevillä järvien ja merenlahdilla sekä rimpisoilla. Laskennoissa havaittiin 3-4 eri paria joista 2 pesii varmasti tai todennäköisesti; Poikkipuoliaisen Elimäenlahti ja Linnalahti. Näiden lisäksi Tervalammen eteläosissa ja Tervalammen pohjoispuolisilla pelloilla havaittiin yksi pari. Havainnot koskenevat samaa, alueella oleskellutta kihlaparia. Haapana (Anas penelope), EVA Taantunut, mutta edelleen melko runsas sorsalaji. Selvitysalueella vähälukuinen. Havaintoja ainoastaan seitsemästä parista; Linnalahti 2 paria, Poikkipuoliaisen itäosa 2 paria, Hulttilan alueen kaivanto ja Siuntionjoen luhdan vesialue. Tavi (Anas crecca), EVA Melko runsas; havaintoja kertyi yhteensä 17 parista. Lajin saattoi löytää vesistöjen lisäksi leveämpien ojien varrelta. Ainoa pesälöytö Järventaustan alueella. Telkkä (Bucephala clangula), EVA Melko runsaslukuinen selvitysalueella. Havaintoja kaikilta vesistöiltä, Palojärveä lukuunottamatta. Naaraita ja poikueita tavattiin myös Siuntionjoen varrelta sekä selvitysalueen pohjoisosien metsäojilta. Osa havainnoista koskee pesimättömiä tai pesinnässään epäonnistuneita naaraita. Useita varmistettuja pesintöjä: mm. Hulttilan

alueen pienellä kaivannolla kaksi poikuetta. Pyy (Bonasa bonasia), EU Metsäindikaattorilaji, joka suosii suojaisia koivua ja leppää kasvavia kuusisekametsiä. Etelä-Suomen runsain metsäkanalintulaji. Paikoin melko runsas selvitysalueen länsi- ja pohjoisosien laajemmilla metsäalueilla sekä Järventauksen ja Iso-Parikkaan alueilla. Yhteensä 39 reviiriä. Useita poikuehavaintoja. Laji ilmeisesti puuttuu selvitysalueen eteläosasta. Teeri (Tetrao tetrix), NT, EVA Etelä-Suomessa taantunut laji. Suosii soiden ja/tai peltojen rikkomia metsäalueita. Harvalukuinen laji selvitysalueella. Laskennoissa havaittiin ainoastaan yksi naaraslintu Linnalahden tuntumassa. Muut havainnot koskevat pääasiassa soidintavia koiraita toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella. Teeren soitimia löydettiin Tervalammen koulun länsipuolisilta pelloilta sekä Rajaportinmäen tuntumasta pellolta sekä Hulttilan pelloilta ja Kerlammen ympäristöstä. Soitimet ilmeisesti muutaman linnun ryhmiä (peltojen aamusumussa koiraita ei kyetty näkemään/linnut pakenivat). Paikallisten asukkaiden havaintojen mukaan alueen kanta pienentynyt selvästi. Kannan pienenemisen syynä lienee pienpetokantojen kasvu ja mahdollisesti aikaisempi metsästys. Metso (Tetrao urogallus),nt, EVA, AU Etelä-Suomessa voimakkaasti taantunut vanhan metsän laji, joka suosii laajoja metsämaita, joissa esiintyy ainakin kohtuullisesti varttunutta/vanhaa metsää. Hyvin vahvasti paikkalintu - isosta koostaan huolimatta. Kannan säilymisen elinehtona lajin elinympäristövaatimusten huomioiminen alueen metsienkäsittelyssä. Havaittiin yhden kerran, Kerlammen alueella. Jätöksiä ja hakomispuita löydettiin sekä selvitysalueen keski- että pohjoisosista; Linnalahden koillispuoliselta metsäalueelta sekä Perkkoonkallion alueella. Alueen asukkaat ilmoittivat lajista havaintoja mm. Myllymäen ja Huhdan alueilta. Myllymäen havainto koskee 2000-luvun puolivälissä havaittua "hullua" metsoa. Havainto viittaa soidinpaikkojen häviämiseen ja/tai hyvin harvaan kantaan. Kuikka (Gavia arctica), EU Karujen, suurempien sisävesien laji, jonka kanta pysynyt melko vakaana. Pesimäreviirit Poikkipuoliaisella ja Iso-Parikkaalla. Tarkat pesäpaikat epäselviä. Lisäksi yksi pari havaittiin toukokuussa useasti Tervalammella. Kyseessä mahdollisesti joko Poikkipuoliaisen pari tai pesinnässään epäonnistunut pari. Ruisrääkkä (Crex crex), EVA Pelto- ja kosteikkolaji. Kanta vaihtelee vuosittain huomattavasti. Yksi havainto yölaulajalaskennoissa; Siuntionjokivarren rantaluhta. Selvitysalueen ulkopuolella yksi reviiri; Hulttilan peltoalueet (ei sis. tuloksiin). Kurki, (Grus grus), EU Suolaji, joka pesii myös rehevillimmillä järvien ja merenlahdilla. Selvästi runsastunut. Alueella kaksi paria; Linnalahti ja Tervalammen alue. Linnalahden pesintä epävarma, kuitenkin useita havaintoja alueelta. Tervalammen pari lienee pesimätön. Ilmeisesti samasta parista tehtiin havaintoja myös Poikkipuoliaisen itärannalta. Laji kuultiin myös Palojärvellä, selvitysalueen ulkopuolella. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago), AU Kosteiden rantaluhtien, soiden ja myös pienien kosteikkojen laji. Vähälukuinen laji alueella. Havaintoja Siuntiojokivarren rantaluhdalta (2 paria), Linnalahdelta sekä

pohjoisosan kostealta kesantopellolta. Rantasipi (Actitis hypoleucos), NT, EVA Pääasiassa karumpien vesistöjen ja jokivarsien laji. Viime vuosina kanta taantunut. Kuuluu Haukilampea lukuunottamatta kaikkien vesistöjen pesimälajistoon. Myös Siuntionjokivarrella useampi pari. Yhteensä 10 paria. Liro (Tringa glareola), EU, EVA, AU Pääasiassa suolaji. Etelä-Suomessa harvinainen ja pesimäympäristönsä suhteen vaatelias. Yksi, pesintään viittaava havainto; Siuntionjoen pensasluhta. Varoitteleva lintu alueen vesilammikolla. Kalatiira (Sterna hirundo), EU, EVA Melko yleinen sisävesien ja rannikon laji. Havaittiin yhteensä 4 paria. Poikkipuoliaisella mahdollisesti hieman runsaampikin. Reviirejä ainakin Linnalahdella, Poikkipuoliaisen eteläpäässä sekä Tervalammen eteläosissa. Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto), VU Harvinainen kulttuurilaji, joka pesii tyypillisesti asutuksen piirissä. Kanta painottunut rannikkoseuduille. Lajista havaintoja ainoastaan yhtenä laskenta-aamuna kahdesti; Järventaustan alue. Havaintopaikka ei ole tyypillistä lajin pesimisympäristöä, saattaa kuitenkin pesiä Järventaustan asutus-alueella. Käenpiika (Jynx torquilla), NT Harvalukuinen laji, joka suosii valoisia sekametsiä rikkonaisessa metsämaisemassa. Vähälukuinen: kolme reviiriä selvitysalueella. Yksi reviireistä Lemmoon ja Tervalammen koulun välisellä metsäalueella, yksi Hulttilan alueen pellonreunametsästä ja yksi eteläisen haja-asutusalueen tuntumasta. Kolopesijä. Harmaapäätikka (Picus canus), EU Esiintyy pääasiassa Etelä-Suomessa. Lehtojen, haavikoiden ja rantametsien laji. Lajin kanta elinvoimainen, hieman runsastunut. Selvitysalueella melko runsas. Havaintoja yhteensä kuudesta reviiristä, joista kaksi todennäköisesti pääosin selvitysalueen ulkopuolella. Selvitysalueella havaittuja reviirejä; Tervalammen eteläranta, Poikkipuoliaisen eteläosan rannat, Huhdan niemi, Poikkipuoliaisen pohjoisosan ranta. Muut reviirit Rajaportinmäen alueella ja Torholan alueella. Näiden reviirien painopiste on ilmeisesti kaava-alueen ulkopuolella. Pesinee pääasiassa alueen järeämpipuustoissa rantametsissä. Hyviä pesimäympäristöjä mm. Poikkipuoliaisen eteläosan rannat, Linnalahden alue, sekä Tervalammen etelä- ja itäosien tervaleppävaltaiset rantametsät. Kolopesijä. Palokärki (Dryocopus martius), EU Vanhan metsän laji. Suosii mäntyvaltaisia ja varttuneita sekametsiä. 5-8 reviiriä. Laji puuttuu selvitysalueen eteläosista, jossa ainut havainto oli selvitysalueen ulkopuolelta, Honkasuon itäpuolelta. Havainnot pääasiassa laajemmilta metsäalueilta. Reviirien painopiste selvitysalueella ainakin Poikkipuoliaisen eteläosissa, Järventauksen alueella ja Kerlammen alueella. Järeistä pesäpuista riippuvainen kolopesijä. Pikkutikka (Dendrocopos minor), AU Metsäindikaattorilaji. Lehtomaisten ja rehevien lehti- ja rantametsien laji. Vaatii lehtilahopuuta elinympäristöltään. Kolopesijä. Ainoastaan yksi havainto; Haukilammen lehtimetsä. Alue on lajille sopiva pesimäympäristöä, mutta pesintä alueella epävarma.

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus), EVA Metsäindikaattorilaji. Harvalukuinen, valoisien mäntymetsien ja pihojenkin laji. Yllättävän vähälukuinen selvitysalueella. Havaintoja ainoastaan kolmesta reviiristä: pihan liepeiltä Nuuksion rajalla, Iso-Parikkaan Korpinkallion alueelta sekä Lemmoonkalliolla. Kivitasku (Oenanthe oenanthe), VU Etelä-Suomessa taantunut laji. Pesii pääasiassa peltoalueilla. Lajin taantuminen johtuu todennäköisesti tehomaataloudesta ja mm. laidun- ja hakamaiden katoamisesta. Vähälukuinen laji selvitysalueella: 3 reviiriä Tervalammen alueen pelloilta. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), NT Metsäindikaattorilaji. Viimeisen 20 vuoden aikana voimakkaasti taantunut laji, joskin edelleen Etelä-Suomessa melko yleinen. Esiintyy pääasiassa lehtomaisissa sekametsissä. Alueen selkeästi runsain suojelullisen aseman omaava laji. Reviirejä melko runsaasti koko selvitysalueella. Yhteensä 50 reviiriä. Tiltaltti ( (Phylloscopus collybita), AU Metsäindikaattorilaji. 2000-luvulla runsastunut laji, joka edelleen alueellisesti uhanalainen. Kuusivaltaisten metsien ja sekametsien laji. Harvalukuinen laji alueen laajemmilla metsäalueilla. Esiintyy selvitysalueella melko tasaisesti. Pikkusieppo (Ficedula parva), EU, AU Vanhan metsän laji, joka suosii kosteapohjaisia korpinotkoja ja puronvarsia. Esiintyy tyypillisesti vanhoissa kuusi- ja kuusisekametsiä. Yksi havainto Huhdan metsäalueen korpiselta juotilta laulavasta koiraasta. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio), AU Taantunut laji, joka suosii puoliavoimia pensaikkoja, laidunmaita, yms. Myös pensoittuneilla hakkuilla. Havaintoja tehtiin 4-5 parista; Linnalahti, Järventaustan alue (2-3 paria) ja Poikkipuoliaisen pohjoispuolisen metsäalueen avohakkuualue. Koska peltoalueita ei kartoitettu, laji lienee todellisuudessa hieman runsaampi selvitysalueella. Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus), EVA Männyn siemeniin erikoistunut laji, joka suosii mäntyvaltaisia metsiä. Kanta melko vakaa, joskin vuosittaiset kannanvaihtelut melko suuria. Lintulaskennoissa hankala laji: pesii keskellä talvea, jonka johdosta laskennoissa havaitut linnut ovat saattaneet pesiä kaukanakin havaintopaikasta. Lisäksi suurin osa käpylinnuista tulee määritetyksi ainoastaan käpylintulajiksi (Loxia sp.). Havaintoja neljästä parista/parvesta. 5.2.1 Metsäindikaattorit Vanhan metsän lajit Selvitysalueella havaittiin kuusi vanhan metsän lajia: Metso (Tetrao urogallus), 1 havainto, syönnösjälkiä ja jätöksiä Palokärki (Dryocopus martius), 6-8 reviiriä selvitysalueella ja sen tuntumassa. Kulorastas (Turdus viscivorus) 12 reviiriä, laajemmila metsäalueilla. Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides), 2 reviiriä Iso-Parikkaan alueella. Pikkusieppo (Ficedula parva), yksi havainto Huhdan metsäalueella. Puukiipijä (Certhia familiaris), 27 reviiriä. Vanhan metsän lajien havaitut parimäärät ovat palokärjen, kulorastaan, idänuunilinnun ja

pikkusiepon kohdalla melko luotettavia. Sitä vastoin metson ja puukiipijän kohdalla havaitut parimäärät ovat todennäköisesti todellista alhaisempia. Syönnösjälkien, jätösten ja alueen asukkaiden havaintojen perusteella metsoa esiintyy lähes koko selvitysalueella, eteläosia lukuunottamatta. Lajin kanta on kuitenkin alueella hyvin harva ja laji tulee todennäköisesti ajan mittaan häviämään alueelta metsien rakenteen muutoksen ja alueen vahvan pienpetokannan johdosta. Puukiipijän kohdalla todellista alhaisemmat parimäärät johtuvat lajin vaikeammasta havaittavuudesta. Selvitysalueella tehtiin havaintoja seuraavista, muista metsäindikaattorilajeista: Pyy (Bonasa bonasia), 39 reviiriä. Pikkutikka (Dendrocopos minor), 1 havainto Haukilammen tuntumassa. Peukaloinen (Troglodytes troglodytes), 22 Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus), 3 Sirittäjä (Phyloscopus sibilatrix), 50 Tiltaltti (Phylloscopus collybita), 26 Töyhtötiainen (Parus cristatus), 45 Hömötiainen (Parus montanus), 36 Kuusitiainen (Parus ater), 22 5.3 Muut havainnot Muut havainnot koskevat selvitysalueella ruokaileviksi, muuttaviksi tai kierteleviksi tulkittuja lintuja. Lisäksi muihin havaintoihin sisältyy alueen pihapiireissä pesiviä lajeja, joita laskenta-alueilla ei havaittu pesivänä. Punasotka (Aythya ferina), VU Havaittiin toukokuussa kerran, Tervalammen kaakkoisosan rehevällä lahdella. Ei todennäköisesti pesi alueella. Havainto koskee koiraslintua. Tukkasotka (Aythya fuligula), VU, EVA Havaittiin kerran kaksi koirasta Linnalahdella kesäkuussa. Pesintä epävarma. Kaakkuri (Gavia stellata), EU, NT Havaittiin melko usein alueella ylilentävänä. Havainnot koskenevat Nuuksion ja Luukin alueilla pesiviä pareja, jotka lentosuunnasta päätellen ruokailevat Enäjärvellä ja/tai Lohjanjärvellä. Kalasääski (Pandion haliaetus), NT Ainoastaan yksi havainto Iso-Parikkaalta saalistavasta linnusta. Lajin pesintä selvitysalueella epätodennäköistä. Pikkulokki (Larus minutus), EVA Ei kuulu alueen pesimälinnustoon. Havaittiin mm. Poikkipuoliaisen ja Tervalammen alueilla. Kuuluu alueella ruokaileviin lajeihin. Naurulokki (Larus ridibundus), NT Kuten edellinen laji. Ei kuulu alueen pesimälinnustoon. Havaittiin mm. Poikkipuoliaisen ja Tervalammen alueilla. Kuuluu alueella ruokaileviin lajeihin. Sopivaa pesimäympäristöä lähinnä Linnalahdella ja Siuntionjoen pensasluhdan vesialueella. Kalalokki (Larus canus) Lajin pesintä alueella epävarmaa. Havaittiin sekä Poikkipuoliaisella että Tervalammella

useasti muutaman parin voimin, mutta pesintä alueella epäselvä. Poikkipuoliaisella on lajille sopivia pesimäkareja/-luotoja. Alueen pelloilla runsaslukuinen vierailija: esim. Tervalammen kartanon pelloilla 54 linnun ruokaileva parvi. Tervapääsky (Apus apus) Laji havaittiin pikkuparvissa mm. Hulttilan peltoalueilla sekä Tervalammen kartanon liepeillä. Pesintään viittaavia havaintoja ei luonnonkoloista metsäalueilla. Haarapääsky (Hirundo rustica) Harvalukuinen pihapiirien laji. Räystäspääsky (Delichon urbica) Harvalukuinen pihapiirien laji. Keltavästäräkki (Motacilla fava), VU, AU Ainoastaan yksi havainto, joka todennäköisesti koskee muuttanutta lintua. Havainto IsoParikkaan rannalla ylilentävästä linnusta. Paikka ei ole lajille sopivaa elinympäristöä. Lajille sopivia elinympäristöjä löytyy kuitenkin mm. Linnalahdella ja Siuntiojokivarren luhta-alueella. Pikkuvarpunen (Passer montanus) Pesii harvalukuisena selvitysalueen pihapiireissä. Havaintoja mm. Hulttilan peltoalueiden pihoilta, Järventaus, Kurjoo ja Tervalammen kartano. Varpunen (Passer domesticus) Esiintyminen kuten edellisellä lajilla, mutta hieman runsaampi. Naakka (Corvus monedula) Esiintyy sekä pesivänä että ruokailuvieraana selvitysalueella. Havaittiin pääasiassa alueen pelloilla. Pesii ainakin Tervalammen kartanon ja hevostallien alueella, Hulttilan kartanon alueella. Selvitysalueen eteläisimpien osien pelloilla ruokailleet linnut pesinevät Palojärven kartanon alueella. Havaintoja lisäksi myös Järventauksen alueen pelloilta. Lisäksi alueen asukkailta kysyttiin kohdatessa lintuhavaintoja. Luotettavimpiin havaintoihin voidaan laskea ns. hullu metso Myllymäen alueella 2000-luvun puolivälissä (pyynnöstä anonyymi asukas). Samoin metsoja on havaittu Huhdan metsäalueella lähivuosina (valokuvattu pihapiirissä, Kemppainen 25.5.2011). Harmaahaikara lienee alueella pesivä laji. Alueen asukkaat ilmoittivat useamman havainnon lajista keväältä 2011.

5.4 Linnustollisesti merkittävät kohteet Selvitysalueen linnustoltaan muuta aluetta tärkeimpiä alueita valitessa pääpaino on ollut suojelullisesti merkittävien lajien sekä vanhan metsän lajien ja luonnontilaisempien metsien lajien esiintyvyydellä ja linnuston yleisellä lajirunsaudella. Kohteiden valinnassa ei ole kuitenkaan käytetty erillisiä linnuston arvopisteytyksiä tai muita suoria mittareita. Myös alueiden potentiaalia muiden kuin alueella havaittujen lajien pesimisympäristöinä on pyritty ottamaan huomioon. Näin on toimittu mm. siksi, että tiedossa on lähialueilla pesiviä suojelullisesti merkittäviä lajeja, joiden potentiaaliset pesimäpaikat vähenevät esimerkiksi hakkuiden myötä (esimerkkinä pohjantikka). Selvitysalueen kosteikkojen ja järvenpoukamien kohdalla osa kohteista nousee linnustoltaan selkeästi muita ranta-alueita arvokkaammaksi ja kohteiden rajaus on melko helppoa - jo alueiden luontaisten rajojen vuoksi. Metsäisten alueiden kohdalla linnustoltaan merkittävien alueiden rajaaminen on siinä mielessä hankalampaa, että monestikaan alueen pesimälajisto ei ole keskittynyt yhteen selkeään, pienialaiseen kohteeseen, vaan pesimälajisto edustaa laajemman metsäalueen lajistoa. Linnustoltaan merkittävien kohteiden sijainti rajauksineen on esitetty liitteissä 10 ja 11. Myllyoja ja Elimäenlahti, kohteet 1.1 ja 1.2 Kohteet sijaitsevat selvitysalueen pohjoisimmassa osassa. Käsittää Poikkipuoliaisen pohjoispäähän laskevan Myllyojan varren sekä Elimäenlahden rantaluhta-alueen. Myllyojan varsi on paikoin lehtomaista ja melko monipuolista niin puustoltaan kuin kasvillisuudeltaankin. Paikoin puronuoma on melko jyrkkäreunaista. Vanhaa, hyvin järeäpuista kuusimetsää esiintyy puron laskuosalla. Rantaviivan metsät ovat tyypiltään tiheäpensaikkoisia ja aluskasvillisuudeltaan runsaita ja rantaviiva on osin kapealti ruovikkoa ja luhtaa. Kuva 1: Osa Myllyojan varren järeäpuustoisen kuusikon lahopuista oli pinottu laskentakauden aikana.

Myllyoja on metsälinnustoltaan melko tärkeä kohde. - monipuolinen metsälajisto, myös lehtolajeja - metsäindikaattorilajisto melko runsas: alueella pesii pyy (2 reviiriä, EU), peukaloinen (3 reviiriä), kulorastas, sirittäjä (3 reviiriä), tiltaltti ja hömötiainen. - rantametsät ja rannan läheisen vanhan kuusimetsän linnusto runsas lajistoltaan ja parimääriltään. - rannan läheinen kuusimetsä koko alueen järeimpiä, potentiaalinen pesimäympäristö pikkusiepolle (EU, AU), idänuunilinnulle, pohjantikalle (EU, EVA, AU) - lahopuuta esiintyy kohtuullisen runsaasti puron varrella - alueen metsät paikoin luokiteltavissa luokan I runsaslahopuustoisiksi kangasmetsiksi Elimäenlahti on vesi- ja rantalinnustoltaan melko tärkeä kohde. - suojelulajien määrä kohtuullinen alueen kokoon nähden: laulujoutsen (EU, EVA), tavi (EVA), telkkä (EVA) ja rantasipi (NT, EVA). - alueen itäosa paikallisesti kohtalaisen tärkeä vesilintujen poikasajan ruokailupaikka - potentiaalinen pesimäympäristö vesilinnuille Huhdan metsäalue, kohde 2 Sijoittuu Linnalahden itäpuolelle. Metsäalueet käsittävät Linnalahdelle laskevan ojan itäpuoliset, lehtipuuvaltaiset rantametsät sekä teiden rajaaman metsäalueen. Osa alueen edustavimmista havumetsistä oli ilmoitettu hakattavaksi kesän 2011 aikana. Kuva 2: Pikkusiepon reviiriä Huhdan metsäalueella.

- linnustoltaan paikallisesti merkittävä kohde - hyvin monipuolinen linnusto; havumetsälajeja, lehtolajeja, metsien yleislajeja, vanhan metsän lajeja. - alueella pesii/elää useita suojelu- ja indikaattorilajeja: pyy (EU), metso (EU, NT, EVA, AU), palokärki (ei pesi, EU), harmaapäätikka (EU), peukaloinen (2 reviiriä), sirittäjä (5 reviiriä, NT), tiltaltti (AU), pikkusieppo (EU, AU), hömötiainen (3 reviiriä), töyhtötiainen (2 reviiriä), kuusitiainen ja puukiipijä. - alue varpushaukan reviiriä, pesii alueen välittömässä läheisyydessä. - mahdollisesti harmaahaikaran pesimäympäristöä - havaittu alueella. - pohjoisosan varttunut kalliomännikkö sopivaa pesimäympäristöä kehrääjälle - Linnalahden rantametsät sopivaa pesimäympäristöä pikkutikalle (AU) - Muodostaa Linnalahden alueen ja läheisten peltoalueiden kanssa linnustoltaan hyvin monipuolisen kokonaisuuden. Linnalahti, kohde 3 Kasvillisuudeltaan rehevä järvenlahti Poikkipuoliaisen länsirannalla. Alue osin pensasluhtaa ja osin peittävää ruovikkoa. Rajautuu alueen melko yhtenäisinä säilyneisiin rantametsiin ja peltoalueeseen. Linnalahdelle laskee Enäjärvestä puro, jonka uoma lahdella on ruopattu. Linnusto hyvin runsas ja monipuolinen. Alueen pesimälinnustoon kuuluu kosteikkolajeista mm. laulujoutsen, nokikana, silkkiuikku, tavi, haapana, kalatiira, rytikerttunen, pensassirkkalintu, taivaanvuohi, rantasipi ja metsäviklo. Muita alueen pesimälajeja ovat mm. pikkulepinkäinen, pensaskerttu, satakieli ja pensastasku. Alueella pesiviin lajeihin kuuluu lisäksi todennäköisesti kurki. Alueella ruokailevana / kiertelevänä tavattiin lisäksi kanadanhanhi. Linnalahden linnustollista arvoa nostaa läheisten metsäalueiden runsas ja monipuolinen linnusto. Yhdessä Linnalahden kanssa metsäalueet muodostavat linnustoltaan merkittävän kokonaisuuden. Linnalahtea ympäröivät metsäalueet on edellä esitelty erikseen. - suojelulajien määrä huomattava; laulujoutseen (EU, EVA), haapana (EVA), tavi (EVA), kalatiira (EVA), taivaanvuohi (AU), rantasipi (NT, EVA), pikkulepinkäinen (EU, AU) - monipuolinen linnusto - vaateliampaa lajistoa edustavat mm. kurki, nokikana, pensassirkkalintu - harmaapäätikan reviiriä (pesinee Huhdan alueella) - alue on potentiaalinen vaateliaiden kosteikkolajien esiintymisalue - potentiaalinen pikkutikan esiintymisalue

Linnalahden lounaispuolen metsäalue. kohde 4 Linnalahden länsi- ja eteläpuoliset metsäalueet käsittävät lahden eteläpuolisen, kallioisen, Linnakallion niemen sekä osia alueen rantametsistä sekä muista läheisistä metsäalueista. Alue koostuu lehtomaisista juoteista, runsaspuustoisista rantametsistä ja toisaalta sekapuustoisista ja havupuuvaltaisista talousmetsistä. Alueella on sekä lomaasutusta että ympärivuotista asutusta. Paikoin rantametsissä ja asutuksen viereisissä kuusivaltaisissa metsissä melko runsaasti lahopuuta. Pesimälajistoon kuuluu mm. pyy, hömötiainen, kuusitiainen, useita pareja sirittäjiä ja mustapääkerttuja, puukiipijä ja närhi. - pienelle alueelle monipuolinen ja runsas lajisto - lajisto valtaosin metsien yleisiä lajeja - metsäindikaattorilajeja; puukiipijä, hömötiainen, pyy - lehtolajeja: 2 mustapääkertun, 3 lehtokertun, 2 mustarastaan reviiriä - metsäkanalinnuista alueella elää teeri ja useampi pari pyitä Rajaportinmäen korpi, kohde 5 Pieni kostea sekapuustoinen korpipainanne ympäröivine lähialueineen, jossa paikoin lahopuutakin. Puusto ei kuitenkaan vanhaa. Aluetta reunustaa hakkuut, pelto ja Rajaportinmäen kallioalue. - paikallisesti arvokas kohde; pienellä alueella melko monipuolinen lintulajisto - metsäindikaattorilajeja; hömötiainen, peukaloinen, puukiipijä - kuuluu pyyn ja teeren elinympäristöihin - saattaa kuulua harmaapäätikan reviiriin Siuntionjoen luhta, kohde 6 Kohde sijaitsee Poikkipuoliaisen eteläisimmän lahden kaakkoispuolella, Siuntionjoen varrella. Alue on valtaosin pensasluhtaa, joka on ojituksista päätellen mahdollisesti vanhaa peltoa. Pensasluhta-alue on säilynyt puoliavoimena, eikä alue ole metsittymässä. Luhta-alueen pohjoispäässä on vaikeakulkuinen vesi-alue, jossa vallitsee rehevä kosteikkokasvillisuus. Kohde rajautuu Siuntionjokeen sekä läheisiin peltoihin, talousmetsiin sekä osin asutettuun alueeseen. Luhdan pesimälinnusto on monipuolinen ja koostuu pitkälti pensaikko- ja kosteikkolajeista. Kahlaajistoltaan monipuolisin kohde. Alueen vaateliampaan lajistoon kuuluu ruisrääkkä, töyhtöhyyppä ja taivaanvuohi. Pohjoisosan vesialueella havaittiin mm. haapana, tavi ja telkkä. Vesialue on koko selvitysalueen harvoja matalia vesialueita, jotka toimivat tärkeinä poikasajan ruokailualueina vesilinnuille. Vesialueen ehkä merkittävin havainto oli varoitteleva liro (tn. pesivä), jota ei muualla selvitysalueella havaittu. Muita alueella pesiviä lajeja ovat mm. runsaat pensaskerttu ja pajusirkku, satakieli, punavarpunen, metsäviklo, rytikerttunen ja ruokokerttunen. - paikallisesti hyvin linnustoltaan arvokas kohde - erityisvastuulajeja huomattava määrä - tärkeä poikasajan ympäristö vesilinnuille ja kahlaajille - vaateliaammista lajeista alueella havaittiin liro, ruisrääkkä ja rytikerttunen

- satakieliä alueella 3-4 (huippujakso) - potentiaalia vaateliaille kosteikkolajeille - muodostaa Tervalammen kartanon alueen kanssa linnustoltaan monipuolisen kohteen Siuntionjokivarsi, kohde 7 Kohde käsittää Tervalammen ja Huhmarjärven välisen osan Siuntionjoen jokivarresta. Ojakkalantien pohjoispuolella Siuntionjokivarsi rajautuu pääasiassa peltoihin ja asutukseen. Jokipenkat ovat pääasiassa kapeita lehtipuutiheikköjä ja pensaikkoja. Tien etelä-/lounaispuolinen osa on harvapensaista ja kasvillisuudeltaan rehevää jokivartta, jota rajaavat asutus, järeäpuustoinen rantametsä sekä peltoalue. Pesimälinnustoon kuuluu mm. telkkä, sinisorsa, tavi, metsäviklo, rantasipi, satakieli, ruokokerttunen, pensaskerttu, lehtokerttu ja pensastasku. Vaateliaista, harvinaisemmista yölaulajista jokivarrella havaittiin luhtakerttunen ja viitasirkkalintu. - linnusto jokivarrella melko monipuolinen; pensaikkolajeja, lehtolajeja, kosteikkolajeja - paikallisesti arvokas kohde - vaateliaista kosteikkolajeista viitasirkkalintu ja luhtakerttunen - harvalukuisille kahlaajille ja vesilinnuille melko tärkeä - Tervalammen pohjoispuolisella osalla paikoin pikkutikalle sopivia elinympäristöjä Tervalampi kaakko, kohde 8 Pieni, rehevä järvenlahti Tervalammen kaakkoisosassa. Rantametsät paikoin järeäkasvuista, joskin harvaa. Lajistossa tavi, sinisorsa, laulujoutsen (ilm. kihlapari), ruokokerttunen, pajusirkku. Harmaapäätikalla reviiri Tervalammen eteläosissa. Havaittu lisäksi toukokuussa punasotkakoiras, pesintä epävarma. - linnustoltaan paikallisesti arvokas kohde - alueella suojelullisesti merkittäviä lajeja; laulujoutsen (EU, EVA), tavi (EVA) - kuuluu harmaapäätikan reviiriin - sopivaa pesimäympäristöä harmaapäätikalle Lemmoon haavikko, kohde 9 Pieni alainen kohde Lemmoon metsäalueella. Alueen "ydin" on järeähköä haapaa kasvavaa kuusisekametsää, jossa kohtalaisesti lahopuuta. Muu alue pääasiassa vartuneita kuusimetsiä sekä varttuneita kuusisekametsiä, jotka paikoin melko luonnontilaisia. Haapaa runsaammin kasvavalla osalla pienellä alueella kolopuita kohtuullisesti - myös isompia luonnonkoloja. - paikallisesti hyvin arvokas kohde - monipuolinen metsälintulajisto pienellä alueella - useita metsäindikaattorilajeja; peukaloinen 2 reviiriä, sirittäjä, hömötiainen 2 reviiriä, töyhtötiainen 3 reviiriä, tiltaltti, puukiipijä - potentiaalinen pesimäympäristö kolopesijöille, myös mm. helmipöllö

- osa vanhemmista kuusikoista soveltuu mm. kanahaukan pesimäympäristöksi - muita alueen lajeja; mm. sepelkyyhky, närhi, punatulkku, rautiainen, hippiäinen. Kuva 3: Lemmoon haavikkoa. Lemmoonkallion alue, kohde 10 Alue käsittää Lemmoonkallion itäpuolisen osan sekä itäpuolisen korpijuotin lähimetsineen. Korpi ja sen läheiset metsäalueet ovat säilyneet hyvin luonnontilaisina. Lahopuuta esiintyy kohtalaisen runsaasti, joskin pääosa lahopuusta on pientä. Metsät ovat pääasiassa varttunutta sekametsää sekä paikoin tiheämpää, nuorta lehtipuuta kasvavaa. Pieni kohde, jolla esiintyy useampi metsäindikaattorilaji. Tärkeä metsäkanalintujen poikueympäristö - paikallisesti hyvin arvokas kohde - erittäin tärkeä poikasajan ympäristö metsäkanalinnuille; havaittiin 2 pyypoikuetta - suojelullisen aseman lajeista alueella elää em. pyy (EU), leppälintu (EVA), sirittäjä (NT) ja tiltaltti (AU) - potentiaalinen pesimäympäristö esim. tikoille, peukaloiselle, jopa pikkusiepolle Kerlammen metsäalue, kohde 11 Kerlammen alueen metsillä tarkoitetaan tässä yhtenäistä metsäaluetta, joka ulottuu Hulttilan eteläpuolelta aina selvitysalueen pohjoisimpiin osiin asti. Kerlampi sijaitsee kuta kuinkin alueen keskiosissa. Alue on hyvin laaja, eikä tarkkaa rajausta katsottu mielekkääksi. Kerlammen metsien lajistoon kuuluu kuitenkin useita suojeluaseman ja/tai indikaattorilajin aseman omaavia lintulajeja. Lajisto ei ole keskittynyt tiettyihin osiin aluetta vaan merkittävien lajien osalta havainnot jakautuivat melko tasaisesti. - alueellisesti linnustoltaan hyvin arvokas kohde - runsas pyy kanta, etenkin keskiosissa

- teeren ja metson esiintymisaluetta - useita metsäindikaattorilajeja; palokärki (EU), kulorastas, peukaloinen (2). - hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen, tiltaltti ja sirittäjä kohtuullisen runsaita - monipuolinen lintulajisto; muiden metsälajien ohella lehtolajeja; sirittäjä, mustapääkerttu (3), mustarastas, kultarinta - myös puoliavoimen maan lajeja; pensastasku ja pikkulepinkäinen (EU, AU) - alueen itäosa kuuluu nuolihaukan reviiriin ja länsiosassa oli varpushaukan reviiri Pikkulepinkäisen reviiri sijaitsi avohakkuun ja pensoittuneen voimalinjan kulkureitin kohdilla. Alue ei todennäköisesti tulevaisuudessa ole lajille sopiva elinympäristö. Varpushaukan pesäreviiri sijaitsi hyvin tiheässä, nuoressa männikkössä. Alue tyypillistä talousmetsää. Iso-Parikkaan vanhan metsän alue, kohde 12 Kohde on metsäalueena jatkumoa Nuuksion Natura-alueelle. Iso-Parikkaan läheisyydessä olevat metsät ovat pääasiassa vanhoja ja varttuneita, havupuuvaltaisia metsiä, joissa esiintyy jyrkkiä kallioalueita, purouomia sekä pieniä, valtaosin ojitettuja pienkorpia. Alueen länsiosissa, lähellä asutusta, vallitsee nuoremmat talousmetsät ja taimikot. Kuva 4: Korpinkallion alueen vanhaa metsää. Alueen pesimälinnustoon kuuluu useita suojelullisesti merkittäviä lajeja, vanhan metsän lajeja ja luonnontilaisemman metsän lajeja; pyy, leppälintu, peukaloinen, kulorastas, hömö-, töyhtö-, kuusitiainen, puukiipijä, tiltaltti, idänuunilintu ja palokärki. Alueen länsireunan pesimälajeihin kuuluu mahdollisesti myös turkinkyyhky, joskaan metsäalue ei ole lajille tyypillistä pesimäbiotooppia. Laji pesiikin todennäköisemmin läheisillä kulttuurialueilla, asutuksen lähellä. Iso-Parikkaan pesimälinnustoon kuuluu tavi, rantasipi