GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen aluetoimisto Timo Ahtola Olli Sarapää 02.10.2000 Raportti M89/2000/2 RAPORTTITIEDOSTO N:O 4577 SUOMENSELÄN TEOLLISUUSMINERAALIPROJEKTI 1999-2000 KAUDEN 2000 VÄLIRAPORTTI, KESKI-SUOMI PMI-Kehitys Oy:n tilaustutkimus
1. Johdanto Keski-Suomen jatkotutkimuskohteiden maastotutkimukset tehtiin vuoden 2000 toimintasuunnitelman mukaisesti 4.6. - 28.9. 2000. Maastotutkimuksista vastasi geologi Timo Ahtola. Mukana tutkimuksissa olivat PMI-kehityksen palkkaama opiskelija Petri Saarela sekä tutkimusassistentit Pekka Karimerto, Jukka Kaunismäki ja Kalevi Karttunen GTK:sta. Kohteiden geofysikaaliset mittaukset ja kairaukset tehtiin myös GTK:n toimesta. Kohteet olivat kauden 1999 loppuraportissa esiteltyjä kohteita. Mäntymäen anortosiitti Pihtiputaan, Mäntymäellä on PMI-kehityksen valtaus. Alueella on tehty kevään 2000 aikana geofysikaalisia maastomittauksia 1 km 2 (magneettinen, slingram reaali- ja imaginaarikomponentti). Kesän aikana on alueella tehty kartoitusta ja näytteenottoa ampumalla (21 kpl), sahaamalla (40 m) sekä kairaamalla (300 m). Suunnitelmat tehtiin yhteistyössä SP Mineralsin kanssa (liite 1). Pintanäytteenoton perusteella Mäntymäen kivi on suurimmaksi osaksi homogeenista. Sarvivälkerikkaammat osat ovat pienialaisia. Kemiallisten analyysien perusteella kriittiset Na 2 O-pitoisuudet ylittävät harvoin 2 % ja ovat alueellisesti pistemäisiä. Syväkairausten perusteella Mäntymäki koostuu +155 metriin asti anortosiitista, jonka alla on 12-18 metrinen, lähes vaakasuora gabroanortosiittikerros. Tämän alapuolella on taas anortosiittia ainakin +135 m asti (liite 2). Kairasydämistä tehtyjen analyysien perusteella (liite 3) anortosiittiset osat ovat myös kemiallisesti homogeenisia. A1 2 O 3 -pitoisuudet ovat 25-28 % ja Na 2 O-pitoisuus jää alle 2 %:n. Kemiallisten analyysien lisäksi näytteistä tehdään rikastuskokeita SP-Mineralsin laboratoriossa. Prosessi on kesken, mutta tulokset ovat lupaavia. Kinnulan kunnan alueelta on löydetty anortosiittinen gabrointruusio Matti Huuskosen avustuksella. Alustavien kemiallisten analyysien perusteella se voi olla taloudellisesti kiinnostava. Kohteessa tehdään lisätutkimuksia vielä tämän syksyn kuluessa. Hoikankylän karbonaattikiviaihe Saarijärven Hoikankylässä tehtiin tutkimuksia yhteistyössä Oy Partek Nordkalk Ab:n kanssa. Alueella on tehty kevään 2000 aikana geofysikaalisia maastomittauksia 2,2 km 2 (magneettinen, slingram reaali- ja imaginaarikomponentti). Alkukesällä on alueella tehty paljastuma- ja lohkarekartoitusta kun suurin osa kalankasvatusaltaista oli vielä kuivana. Alueen pääkivilaji on graniitti, joka reunustaa molemmin puolin laaksoa, josta suurin osa lohkareista on löytynyt (liite 4). Loppukesästä kaivettiin kaivurilla 11 tutkimuskaivantoa tarkoituksena tavoittaa kallion pinta ja löytää uusia lohkareita, sekä selvittää mannerjäätikön kuljetussuunta. Kallion pinta tavoitettiin. montuissa 5 ja 8. Se oli graniittia. Yksi uusi kalkkikivilohkare löytyi montusta 2. Jäätikön kuljetussuunta on alueella lähes itä-läntinen. Syksyllä kairattiin alueelle 5 syväkairareikää yhteensä 420 m tarkoituksena tavoittaa kalsiittikivilohkareiden isäntäkallio. Kairauksissa ei löytynyt karbonaattikiveä. Laakson pohjaa peittää 10-20 metriä paksu moreenikerros, jonka alla on kairausten mukaan graniittia sekä kiillegneissiä ja -liusketta, jotka vuorottelevat epäsäännöllisesti.
Luksanmäen ja Rokkaniemen karbonaattikiviaihe Pylkönmäen, Luksanmäen-Rokkaniemen alueella tehtiin tutkimuksia yhteistyössä Oy Partek Nordkalk Ab:n kanssa. Alueella on tehty paljastuma- ja lohkarekartoitusta kesällä 2000. Alueen kalliopaljastumat ovat granodioriittia (liite 5). Kalkkikivi- ja karsikivilohkareita löytyi alueelta useita kymmeniä, mutta ne ovat laadultaan huonoja karbonaattipitoisuuden jäädessä alhaiseksi. Rokkaniemen lohkareen kaltaisia hyvälaatuisia kalsiittikivilohkareita ei alueelta löytynyt. Lähes kaikki lohkareet on löytynyt peltoja ympäröivistä kivikasoista ja teiden varsilta. Silmämääräisesti parhaiden lohkareiden karbonaattipitoisuus varmistetaan kemiallisilla analyyseillä. Kanamäen kalimaasälpä ja juonikvartsipaljastuma Saarijärven Kanamäellä karttalehdellä 2244 02 sijaitseva graniittipegmatiittipaljastuma ja sen kvartsijuonet osoittautuivat kesän 2000 kartoituksessa liian pienialaiseksi taloudellista hyödyntämistä ajatellen (liite 6). Alueen pääkivilajina on porfyyrinen graniitti. Liitonjoen ilmeniittipitoiset peridotiittilohkareet Alueella suoritettiin kesän 2000 aikana lohkarekartoitusta uusien metsäautoteiden, hakkuuaukeiden ja ojien varsilla. Lohkareiden kivilajina on usein gabro, mutta niissä ei havaittu merkittäviä määriä ilmeniittiä. Alueen magneettiset anomaliat eivät ole paljastuneina. Keski-Suomen kaoliinipotentiaaliset kohteet Keski-Suomen kaoliinipotentiaalisilla kohteilla tehtiin kevään 2000 aikana geofysikaalisia maastomittauksia yhteensä 13 linjakilometriä (sähköinen, magneettinen ja gravimetrinen). Tulosten perusteella Viitasaaren Kuorekoskella (liite 7) ja Pihtiputaan Liitonmällä (liite 8) suoritettiin näytteenotto kairaamalla (yhteensä 280 m). Kuorekoskella anomalian aiheutti 50 m paksu kalliorapauma jossa kaoliinipitoiset kerrokset vuorottelevat rapautumattoman kiillegneissin ja pegmatiittigraniitin kanssa. Liitonmäellä anomalian aiheutti paksut maapeitteet (n. 20 m) jonka alapuolella oleva graniittinen kallio oli tervettä. Tutkimuskohteissa tehdään vielä joitakin maastotutkimuksia. Syväkairanäytteiden raportointi, mineralogiset tutkimukset, kemialliset analyysit ja aineiston käsittely ovat käynnissä. Loppuraportti laaditaan suunnitelman mukaisesti vuoden loppuun mennessä.
Liite 5