Luonnon monimuotoisuuden tila ja tulevaisuus Suomessa () Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskus
Luonto ja siihen vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset Talouden ja yhteiskuntarakenteen muutos Luonnonvarojen käyttö tehostuu > heikentää lajiston tilaa Ilmastonmuutos on jo nyt todellista niin Suomessa kuin maailmalla Uusia tulokas- ja vieraslajeja satelee Lajistomme vähitellen uhanalaistuu ja muuttuu eteläisemmäksi Suojelulla sekä talousmetsien ja perinnemaisemien hoidolla voidaan hidastaa lajistomme uhanlaistumista Lahopuu, säästöpuut jne. lisäävät talousmetsien monimuotoisuutta > metsien uhanalaistumisvauhti on saatu pysähtymään, mutta ei loppumaan Suojelualueet eivät riitä monimuotoisuuden turvaamiseen > avuksi tarvitaan hoitoa, ennallistamista, Metsoa jne.
Suomen lajien uhanalaisuus 2010 - Arvioitujen 21 398 lajin jakautuminen luokkiin Uhanalaisia lajeja 2 247 10,5 % Punaisen listan lajeja 4 960 23,2 % RE = Hävinneet CR = Äärimmäisen uhanalaiset EN = Erittäin uhanalaiset VU = Vaarantuneet NT = Silmälläpidettävät DD = Puutteellisesti tunnetut LC = Elinvoimaiset Vuoden 2000 arvioinnissa uhanalaisia lajeja oli 1 505, 10,0 % arvioiduista Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.), 1.12.2010, SYKE, YM 1.12.2010
Yleisimmät uhanalaisuuden syyt ja uhanalaisten lajien uhkatekijät Metsien käyttöön liittyvät tekijät Avoimien alueiden sulkeutuminen Satunnaistekijät Rakentaminen + 17 muuta ensisijaista syytä Metsien käyttöön liittyvät tekijät Avoimien alueiden sulkeutuminen Satunnaistekijät Rakentaminen + 15 muuta ensisijaista uhkaa 138 196 239 6,1 % 8,7 % 578 562 693 25,7 % 30,8 % 882 806 Ensisijainen syy Yksi syistä 0 200 400 600 800 1000 Lajimäärä 194 249 8,6 % 11,1 % 597 676 26,6 % 587 677 30,1 % 869 820 Ensisijainen uhka Yksi uhkista 0 200 400 600 800 1000 Lajimäärä 71 % 76 % Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.), 1.12.2010, SYKE, YM 1.12.2010
Yleisimmät lajien häviämisen syyt Suomesta on hävinnyt 332 lajia Syy tuntematon 107 32,2 % 111 Metsien käyttöön liittyvät tekijät 59 17,8 % 65 Avoimien alueiden sulkeutuminen Satunnaistekijät 35 10,5 % 41 50 15,1 % 79 90 % Peltomaiden muutokset 27 8,1 % 41 Rakentaminen 22 6,6 % 48 Ensisijainen syy Yksi syistä + 10 muuta ensisijaista syytä 0 20 40 60 80 100 120 Lajimäärä Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.), 1.12.2010, SYKE, YM 1.12.2010
Punaisen listan lajien esiintymisalueet: uhanalaiset ja vaarantuneet lajit 4d 4c 4b 4a Uhanalaiset (CR, EN VU) Silmälläpidettävät (NT) Puutteellisesti tunnetut (DD) Hävinneet (RE) 3c 3b 3a 2b 2a 1b 1a 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.), 1.12.2010, SYKE, YM 1.12.2010
Suomen lajisto uhanalaistuu ja alkuperäisiä lajeja häviää Joka kymmenes laji on uhanalainen Lähes joka neljäs on punaisella listalla Uhanalaisuuden syinä ja lajien uhkatekijöinä ovat metsäelinympäristöjen muutokset ja avoimien alueiden sulkeutuminen Suurin osa uhanalaisista ja punaisen listan lajeista esiintyy tai on esiintynyt hemi- ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä Esko Hyvärinen Metsänemä - vaarantunut (VU) Suomen lajien uhanalaisuus 2010, Esko Hyvärinen, Metsähallitus 1.12.2010
Suomen ympäristökeskus (SYKE) Poiminta Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviosta 2008 Kuva: Juha Jantunen
Metsät Arvioitu 73 luontotyyppiä, joista 51 uhanalaista. Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Harjumetsien valorinteet (VU) Kuva: Anne Raunio Nuoret kuivahkot kankaat (VU) Kuva: Seppo Tuominen Sisämaan tulvametsät (EN) Kuva: Arto Saikkonen Vuorijalavalehdot (CR) Kuva: Terhi Ryttäri
Metsät Haasteina lahopuun vähyys ja lehtojen uhanalaisuus Luonnontilaisia nuoria metsiä ei juuri lainkaan Karukkokankaat ja harjumetsät rehevöityneet Lähes kaikki lehtoluontotyypit uhanalaisia, erityisesti jalopuustoiset Tilannetta voidaan parantaa Luonnontilaisten metsien alueelliseen kytkeytyneisyyteen tulee kiinnittää huomiota Luontaista puulajikoostumusta voidaan tavoitella lisäämällä lehtipuita Karujen metsien rehevöitymistä voidaan hoitaa kulotuksilla Lehdot ja harjumetsät kaipaavat hoitoa - Lehtojen kuusettumista ja harjumetsien kasvillisuuden umpeutumista pitää ehkäistä
Perinnebiotoopit Arvioitu 40 luontotyyppiä, joista 37 uhanalaista. Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Tuoreet heinäniityt (EN) Kuva: Katja Raatikainen Lehtipuuhaat (CR) Kuva: Aulikki Alanen Tulvaniityt (EN) Kuva: Marika Niemelä Pienruoho-varpunummet (CR) Kuva: Mikael von Numers
Perinnebiotoopit Selvästi uhanalaisin luontotyyppiryhmä Ei yhtään säilyväksi arvioitua luontotyyppiä Useimpien määrä vähentynyt yli 90 % 1950-luvulta Kaikki ketojen, kosteiden niittyjen, lehtoniittyjen ja hakamaiden luontotyypit äärimmäisen uhanalaisia Uhanalaistumisen pääsyynä maatalouden muutokset Säilyminen edellyttää oikeanlaista ja jatkuvaa hoitoa Maatalouden tukijärjestelmä avainasemassa, nyt erityistuella hoidetaan lähes 28 000 ha perinnebiotooppeja Niittyjen häviäminen ja peltoalan kasvu 1880 luvulta alkaen maataloustilastojen ja Soinisen (1974) mukaan
Luontotyyppien uhanalaistumisen syyt Yleisimpiä uhanalaistumisen syitä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus, vesien rehevöityminen ja likaantuminen sekä vesirakentaminen - Metsien uudistamis- ja hoitotoimet uhanalaistumisen syynä luonnollisesti metsäluontotyypeillä, mutta myös metsäisillä suoluontotyypeillä sekä monilla metsäympäristöissä sijaitsevilla pienialaisilla luontotyypeillä (esim. pienvedet) - Ojituksen merkitys suurin soilla sekä muissa kosteiden ja tuoreiden kasvupaikkojen ympäristöissä (esim. kosteat lehdot ja niityt) - Pellonraivaus tärkeä uhanalaistumisen syy rehevillä suoluontotyypeillä, lehtoluontotyypeillä sekä perinnebiotoopeilla - Vesien rehevöityminen ja likaantuminen sekä vesirakentaminen ovat keskeisimpiä uhanalaistumisen syitä Itämeren ja sisävesien luontotyypeillä sekä monilla rantaluontotyypeillä Tulevaisuuden uhkatekijät Tulevaisuuden uhkatekijöissä toistuvat yleensä samat tekijät kuin uhanalaistumisen syissä Selvimmät erot uhanalaistumisen syihin ovat pellonraivauksen merkityksen väheneminen sekä ilmastonmuutoksen merkityksen kasvu
Suomeen leviää uusia lajeja etelästä ja kaakosta Suomeen leviää uusia tulokaslajeja ja edellisinä vuosina tänne levinneiden lajien kannat vahvistuvat 2000-luvulla Suomeen on saapunut jopa 1 000 uutta lajia, pääosin hyönteisiä Kesän kuumat kaakkoistuulet tuovat maahamme näyttäviä sudenkorentoja, perhosia ja kulkusirkkoja Lämpiminä kesinä 2010 ja 2011 maahamme saapui omin siivin ja jaloin monia tulokaslajeja Vyösyyskorento on tavattu kahdesti Suomessa; ensimmäinen havainto vuonna 2010. Kuva Petri Ahlroth.
Ilmastonmuutos on jo lounaistanut Suomen yöperhoslajikoostumuksen Yöperhosten lajimäärä on kasvanut > muutos nopein maan eteläosissa Eteläiset yöperhoslajit ovat runsastuneet voimakkaasti, samalla pohjoiset lajit ovat vähentyneet lajisto on muuttunut Yöperhosten monisukupolvisuus eli useamman kuin yhden sukupolven esiintyminen kesässä on yleistynyt Suomessa Lähde: Juha Pöyry SYKE
Biodiversity is being lost worldwide, but some areas are particularly badly affected The Projecting Responses of Ecological Diversity In Changing Terrestrial Systems database, 21 December 2016
Luontomme vuonna 2067 Eri maankäyttöpaineet kohdistuvat rakentaminen, maanviljelys, metsätalous jne. kohdistuvat eteläiseen Suomeen, jossa on vähiten suojelualueita (alle 3 %) sekä eniten uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä ja ihmisiä > suomalaiset lajit ja luontotyypit uhanalaistuvat entisestään, häviävät ja korvautuvat eteläisillä lajeilla Suomen luonto tulee olemaan omanlaisensa sekoitus pohjoista havumetsä- ja eteläistä lehtimetsävyöhykettä > lajisto ja luontotyypit ovat jatkuvassa muutoksessa Luonnon taloudellinen käyttö on tulevaisuudessa nykyistä voimaperäisempää > kiihdyttää Suomen alkuperäisten lajien uhanalaistumista ja häviämistä Luonnon arvostus kasvaa ja sen merkitys ihmisten hyvinvoinnin perustana ymmärretään laajasti, joka lisää vaatimuksia luontoarvojen huomioon ottamiseksi kaikessa taloudellisessa toiminnassa > ympäristövastuullisuus voimakkaassa kasvussa
Kiitos mielenkiinnosta Bidiversiteetti- ja viestintäasiantuntia Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskus