PAPERI PERI PAPERILIITTO R.Y. JÄSENLEHTI 25.8.2008 NO 6 LIITTO Voikkaalaisen paperikoneenhoitaja Raimo Löytyn uusi ura kivimiehenä Voikkaalla ei annettu periksi sivut 8-11 Oululaiset isäntinä motoristien kokoontumisajossa sivu 20 Heinolassa sairauspoissaoloja vähennetään yhteistyöllä sivu 16
PÄÄKIRJOITUS Voikkaa toipuu? 6/ELOKUU 2008 PAPERILIITTO PAPERILIITTO Paperiliiton järjestölehti. Julkaisija: Paperiliitto ry V.t.päätoimittaja: Jukka Riksman puh. (09) 7089 296 Paperiliitto on suomalaisten paperityöntekijöiden edunvalvoja Päätoimittaja: ja ammattiliitto, joka on perustettu 1906. Liitto on Suomen Jukka Vesterinen puh. (09) 7089 291 Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n jäsenliitto. Paperiliittossa on 70 amaattiosastoa ja lähes 50 000 jäsentä. Jukka Riksman puh. (09) 7089 296 Toimittajat: Heikki Lauronen puh. (09) 7089 270 etunimi.sukunimi@paperiliitto.fi Turun ja Tampereen yliopistojen sosiologian laitokset ovat ottaneet Voikkaan ja voikkaalaiset tutkimuskohteeksi, mikä on erityisen myönteinen asia. Tutkimusta on tehty vuoden 2006 joulukuusta lähtien. UPM:n päätös sulkea paperitehdas yllätti voikkaalaiset maaliskuun alussa 2006. Isku oli todella kova, koska tehtaan työntekijät olivat tehneet isoja uhrauksia ja tehostaneet tuotantoa yhteistyössä tehtaan johdon kanssa. Myös lupaus tuotannon varmasta jatkumisesta oli saatu. Koneetkin olivat iskukunnossa. Professori Harri Melinin johdolla tehtävän tutkimuksen ensimmäiset tulokset ovat nyt valmistuneet. Tutkimuksen mukaan Voikkaa ja voikkaalaiset eivät taipuneet, antaneet periksi, vaikka elämän tärkein peruspilari työpaikka katosi sadoissa voikkaalaisperheissä. Valitettavasti myös vahingoniloisia kommentteja ja ilkkumista riitti Voikkaan tehtaan lopettamisen jälkeen. Monilla tahoilla ennustettiin Voikkaalle kaikkea muuta kuin hyvää tulevaisuutta, mutta nyt näyttää käyneen toisin. Tämä on voikkaalaisten omaa ansiota, sitä maankuulua voikkaalaista sisua. Oma merkittävä roolinsa Voikkaan toipumisprosessissa on ollut tehtaan nyt jo lakkautetulla ammattiosastolla. Osasto kykeni tarjoamaan neuvoja, mutta myös merkittävää henkistä tukea jäsenilleen. Voikkaan osaston viimeinen puheenjohtaja Jukka Suortanen toteaa tässä lehdessä, että vielä ei kuitenkaan kannata tuulettaa: Pahin on ehkä ohi, mutta lopullisen arvion tekeminen voidaan tehdä vasta joidenkin vuosien kuluttua. Toimituksen sihteeri: Eija Valkonen puh. (09) 7089 227 Toimituksen osoite: Paperiliitto ry, Paasivuorenkatu 4-6 A PL 326, 00531 HELSINKI Puhelin (09) 708 91 Faksi (09) 7012 279 info@paperiliitto.fi www.paperiliitto.fi Ilmoitusmarkkinointi: MikaMainos Oy Iso-Heikkiläntie 8 20200 TURKU puh. (02) 2351 371 info@mikamainos.fi Suomen biotavoite karkaa sellutehtaiden lopettaessa Tilaukset: Lehti lähetetään ilmaiseksi kaikille Paperiliiton jäsenille. Paperiliitto-lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Lehden voi tilata myös jäsenkuntaan kuulumaton 8,50 euron vuosi-kertahintaan. 4Yhteisöllisyys on vahva tuki Voikkaalla, uskoo Jukka Suortanen. Leila Hietanen pyörittää pitopalvelua. Jukka Mäkelä löysi uuden 8 mielenkiintoisen työn. Paperiliitto palveluksessanne. Esittelyssä talousosasto. Vasemmalta Minna Koskinen, Sari Nikkilä, Seija Minervuo ja Ulla Tantere. dkvjnvjnfvf 28 Osoitteen muutos: Kun teet virallisen muuttoilmoituksen, sinun ei tarvitse ilmoittaa uutta osoitettasi Paperiliittoon. Osoitteenmuutos tulee voimaan noin 4 viikossa. 20 Parisataa Paperin motoristia kokoontui Ouluun. Timo Mäenpää matkasi Ouluun Pietarsaaren osasto 52:sta. Miehen mittainen työmaa pääluottamusmies Mika Savolainen Pyroll Oy Jyväskylä Varhaisen puuttumisen malli Mikä on EWC? Kymen ja Saimaan perhepäivä Tykkimäellä Varamies: Isänmaan asialla Pitkin paperia 14 16 22 23 25 26 Seuraava lehti ilmestyy 22.9.2008. Aineistot tulee olla toimituksessa 5.9.2008 mennessä. Painopaikka: Kehitys Oy/Allatum Oy, Pori Ulkoasu: Tuulikki Poutanen Kannen kuva: Jukka Riksman
Wahlroos tyrmää UPM:n ja Stora Enson fuusiohuhut Julkisuudessa on jo pitkään vihjailtu UPM:n ja Stora Enson mahdollisesta fuusiosta. Nyt UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos tyrmää huhut. Hänen mukaansa mitään tällaista ei ole suunnitteilla. Wahlroosin lausunnoista saa sen käsityksen, ettei yhdistyminen olisikaan mahdollista, koska Euroopan unioni on hyvin tiukasti säädellyt yritysten markkina-asemaa. Tämä tarkoittaa, että yhdelle yritykselle ei anneta niin suurta markkina-asemaa, joka mahdollisesti rajoittaisi muiden saman alan yritysten kilpailumahdollisuuksia. Wahlroos on todennut myös, että UPM:n ja Stora Enson kulttuurit eivät kohtaa. Kulttuuriero liittyy hänen mielestään omistusrakenteeseen ja hallintoon. UPM: n tausta on pitkälti suomalainen, mutta Stora Enson taustalla langat ovat vahvasti ruotsalaisen Wallenbergien suvun käsissä. TEKSTI: JUKKA RIKSMAN Kemijärveläiset eivät valita kielteisestä suojelupäätöksestä Paperiliiton Kemijärven osas- to 84 on päättänyt olla valittamatta Lapin ympäristökeskuksen sellutehtaan rakennussuojelua koskevasta kielteisestä päätöksestä. Tehtaan rakennusten ja laitteiden suojelua ei tarvita, totesi Lapin ympäristökeskus heinäkuun alussa. Osaston puheenjohtaja Erkki Sivosuo kertoo, että osaston toimikunnan päätöksen taustalla on se, että sellutehtaan toiminnan korvaavia työpaikkoja tehdasalueelle suunnitellut Arctos Oy on joutunut osittain Stora Enson sijaiskärsijäksi. Koska omistajat, etenkin Suomen valtio, eivät ole halunneet puuttua Stora Enson täysin järjenvastaisiin päätöksiin, niin kemijärveläiset paperityöntekijät on asetettu mahdottoman tilanteen eteen. Tulevaisuus näyttää, mikä taho on toiminut oikein ja mikä väärin. TEKSTI: JUKKA RIKSMAN TEKSTI: UP/MIKA PELTONEN KUVA: JUKKA RIKSMAN JA LEHTIKUVA JOS SUOMALAISEN METSÄTEOLLISUUDEN TUOTANTO KAVENTUU JATKOSSA, NIIN SUO- SUOMEN MI JOUTUU MAHDOTTOMAN ETEEN EU:N UUSIUTUVAN ENERGIAN TAVOITTEEN SAA- VUTTAMISESSA. SUURI OSA LISÄYKSESTÄ PITÄISI TEHDÄ TUULIVOIMALLA, MIKÄ EI KÄY- TÄNNÖSSÄ OLE MAHDOLLISTA. BIOTAVOITE KARKAA Euroopan unioni pyrkii lisäämään biopolttoaineen käyttöä osana ilmasto- ja energiatavoitteitaan. Suomessa kerättiin uusiutuvista biopolttoaineista 43 prosenttia metsäteollisuuden jäteliemistä eli sellunkeitosta vuonna 2006. Jos mukaan lasketaan myös muut jätteet, esimerkiksi sahoilta tulevat, kaksi kolmannesta uusituvasta energiasta tulee metsäteollisuudesta. Sellutehtaita on kuitenkin lopetettu vastikään ja suuret metsäyhtiöt ovat jo uhkailleet tuotannon kaventamisella edelleen. Tuotannon kehitys keskeistä Työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastajan Pekka Tervon mu- kaan metsäteollisuuden leikkaukset eivät vielä ole näkyneet teollisuuden tuottaman bioenergian määrässä. Esimerkiksi Voikkaan sulkemisen myötä UPM lisäsi tuotantoaan muilla tehtaillaan. Tervon mielestä on keskeistä, miten suomalaisen metsäteollisuuden tuotanto kehittyy jatkossa. Jos tuotanto ei kasva tai se peräti vähenee, meidän pitää saada jostakin muualta jumalattomasti lisää bioenergiaa. Tarvitaan tuulivoimaa, metsähaketta ja liikenteen biopolttoaineitakin pitää lisätä tosissaan. Suurista metsäyhtiöistä Stora Enso ja UPM ovat jo ennustaneet uusia tuotannon rajoituksia loppuvuodelle. Metsäteollisuuden tuotanto saattaa pudota, jos Venäjä korottaa puutulleja moninkertaisesti. SELLUTEHTAIDEN LOPETTAESSA Tullit eivät välttämättä vaikuta suoraan, jos tuontia pystytään korvaamaan kotimaisella puulla. Mutta jos sellutehtaita menee itärajalla kiinni, se vaikuttaa selvästi bioenergian tuotantoon, Tervo sanoo. Hän muistuttaa, että kotimaisesta puusta myös metsätähteet jäävät Suomeen ja niitäkin voidaan käyttää bioenergian tuottamiseen. Veronkevennys ei välttämättä vaikuta Hallitus on jo luvannut parantaa suomalaisen puun kauppaa muun muassa keventämällä puun myyntiverotusta. Tervo kuitenkin epäilee, että puun myyjät eivät välttämättä tartu hallituksen tarjoamaan porkkanaan. Paljon riippuu tietysti siitä, miten metsänomistajat reagoivat tähän. Jotkut saattavat tarttua täkyyn, mutta en usko tämän olevan kovan jutun. Tervo suhtautuu epäillen myös tuulivoimaan teollisuuden jäteliemien korvaajana. Periaatteessa se olisi mahdollista, mutta erittäin voimakkaat houkuttimet pitäisi olla, jotta yhtiöt rupeavat investoimaan tuulivoimaan tosissaan. Kemijärvellä katosi melkein miljardi Tervon mukaan esimerkiksi Kemijärven sellutehtaan lopettaminen ei näkynyt juuri lainkaan bioenergian määrässä. Teknillisen korkeakoulun professori Olli Dahl kuitenkin laski viime keväänä, että Kemijärven sellutehtaan lopettaminen maksaa Suomelle lähes miljardi euroa. Dahlin mukaan Kemijärven tuottaman bioenergian korvaaminen tuulivoimalla edellyttäisi 742 yhden megawatin voimalan rakentamista. Bioenergian tuotannon ongelmana on nimenomaan sellunkeiton mahdollinen väheneminen, ei paperikoneiden sulkeminen. Paperikone on energiaa kuluttava laite, sellutehdas taas tuottaa energiaa. Jos paperikone suljetaan, energian käyttö vähenee ja se tekee tasetta positiiviseksi. Jo yksittäisen sellutehtaan kiinnilaittaminen vaikuttaa dramaattisesti, Dahl sanoo. EU:n tavoite voi karata Dahlin mukaan jokainen selluteh- taan sulkeminen vie Suomea kauemmas EU:n uusiutuvan energian tavoitteesta. EU:n komission Suomelle asettamaa tavoitetta nostaa uusiutuvan energian osuus nykyisestä 28,5 prosentista 38,0 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on pidetty muutenkin lähes mahdottomana. Elinkeinoelämän keskusliitto piti sitä alkuvuodesta ainakin järkyttävän kalliina. Suuri osa lisäyksestä pitäisi tehdä tuulivoimalla, kun muut keinot, kuten vesi- ja biovoima, on käytetty loppuun. EK:n arvion mukaan prosenttiyksikön lisääminen tuulivoimalla uusiutuvaan energiaan maksaisi 2,5 3,0 miljardia euroa. Voikkaan paperikoneita ei myydä kokonaisina koneina Voikkaan paperitehtaalla sei- sovat koneet myydään osina. Muun muassa korkealaatuista erikoisaikakauslehtipaperia valmistavia koneita ei myydä yhtenä tuotantoyksikkönä, vaan koneiden osat halutaan myydä voimapaperin valmistukseen. Tämä tarkoittaa, ettei esimerkiksi päällystysyksiköitä ole mahdollisille ostajille tarjolla. UPM ei halua, että koneilla tehtäisiin muualla vastaavia laatuja kuin aikaisemmin. Koneita kauppaa suomalainen Varaoke International niminen yritys. Myyntiajat tällaisissa tapauksissa ovat normaalisti useammankin vuoden pituiset. Vielä on arvausten varassa, missä päin maailmaa Voikkaan koneilla tehdään seuraavaksi tuotantoa. TEKSTI: JUKKA RIKSMAN,,JOKAINEN SELLUTEHTAAN SULKEMINEN VIE SUOMEA DRA- MAATTISESTI KAUEMMAS EU:N UUSIUTUVAN ENERGIAN TAVOITTEESTA. TEKNILLISEN KORKEAKOULUN PROFESSORI OLLI DAHL 4 PAPERILIITTO 6/2008 PAPERILIITTO 6/20085
UPM:n ja Stora Enson välirikko antoi vauhtia puutulleille Stora Enson entinen metsä- päällikkö Voitto Pölkki paljastaa omakustannekirjassaan Venäjän puu, kuinka kahden suuren metsäjätin keskinäinen kartellitorailu vuonna 2004 vaikutti Venäjän päätökseen määrätä vientipuulle korkeat tullimaksut. Pölkki toimi Stora Enson metsäpäällikkönä vuosina 1992 2003. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Pölkki viittaa kirjassaan vuoden 2004 tapahtumiin yhtiöiden kartellijupakassa. UPM kanteli tuolloin kilpailuvirastolle metsäyhtiöiden harrastaneen kiellettyä yhteistyötä mm. puun hankintahinnoista sekä keskustelleen niiden keinoista rajoittaa keskinäistä hintakilpailua raakapuun hankinnassa. Myöhemmin ilmianto osoittautui pääosin aiheettomaksi. Voitto Pölkin kirjan mukaan tuontipuuhun on aina liittynyt erilaisia neuvotteluja, maksuja, veroja ja tulleja. Suomen metsäjättien kartellijupakka vuonna 2004 osui huonoon aikaan. Puunhintaneuvottelut lopetettiin, eikä ollut enää yhteistahoa, millä olisi voitu vaikuttaa Venäjän korkeimpaan hallintoon. Puukauppatoiminnasta katosi Venäjän kannalta katsottuna kauan toiminut uskottava neuvotteluosapuoli, sanoo Pölkki kirjassaan. Kartellikantelu lopetti vanhan käytännön suomalaisten metsäyhtiöiden yhteisestä esiintymisestä hintaneuvotteluissa. Sen sijaan puutulleja ajavien lobbareiden työ jatkui ja johti lopulta heidän asettamaan tavoitteeseen. TEKSTI: KEIJO MARTIKAINEN PAPERILLE PAINETTUA... Oman edun tavoittelu on härskiä, läpinäkyvää ja jopa hyväksyttyä ja tavoiteltavaa Poliittisesta vallasta on tullut pääoman valtaa. TEATTERIOHJAAJA KRISTIAN SMEDS SUOMEN KUVALEHDESSÄ 27.7.2008?? 1. Minkä ikäinen on USA:n Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama? 2. Millä toisella nimellä tunnetaan poron rykimäaika? 3. Kuka toimi Suomen pääministerinä vuosina 1995-2003? 4. Kuka valittiin metalliliiton puheenjohtajaksi kesällä 2008? 5. Mitä seuraa Euroopan mestari Tarmo Uusivirta edusti aktiiviaikanaan? 6. Millä toisella nimellä tunnetaan varjoaine? 7. Kuka toimii Paperiliiton nykyisenä sihteerinä? 8. Minkä yhtiön sellutehdas sauhuaa Kaskisten kaupungissa? 9. Missä kotimaan kaupungissa voit tutustua Hiekkalinna nähtävyyteen? 10. Millä oikealla nimellä tunnetaan muusikko Michael Monroe? Kirkniemessä kaivataan lisäjuttuja toimikunnilta Nykyään Raimo Ikola pystyy hoitamaan sivujen päivityksen jopa kännykästään tai mokkulan avulla vaikka kotoaan. MITÄS TIEDÄT www.paperiliitto.fi/paperiliitto/suomeksi/os87/ Kirkniemen osasto 87 oli ensimmäisten Paperiliiton osastojen joukossa, joilla oli oma verkkosivu. Lohjalaiset aloittivat puhtaalta pöydältä jo vuonna 1998, jolloin liitto ei vielä tarjonnut osastoille omaa sivupohjaa ja päivitystyökalua. Sivut tehtiin ihan tyhjästä. Ala-Turkian Tero koodasi sivut, ja minä niitä päivittelin. Oppihan siinä vähän koodaamistakin, kertoo verkkosivujen nykyinen vastaava Raimo Ikola. Hän työskentelee sylinterimiehenä pk 2:lla ja on ollut töissä M- Realilla Kirkniemessä jo 28 vuotta. Tietotekniikasta Ikola on ollut kiinnostunut aina, 1980-luvun alussa ostettu Commodore-tietokone toimii vieläkin. Sen lisäksi hänellä on 2 pöytäkonetta, 1 palvelin ja 2 kannettavaa tietokonetta kotonaan. Alussa osasto 87:n verkkosivujen teossa ja päivittämisessä oli mukana 3-4 ihmistä, nykyään Raimo Ikola hoitaa sivuston yksinään. Nykyään hän pystyy hoitamaan sivujen päivityksen jopa kännykästään tai mokkulan (langattoman modeemin) avulla kotoaan. Päivitystyökalu on kaikkine kankeuksineen kuitenkin niin toimiva, että ajattelin monen kokin tuottavan vain huonon sopan, sanoo Ikola. Hän toivoo lisää juttuja jaostoilta, esimerkiksi Kulttuuri- ja vapaa-ajanjaosto ja Starttijaosto (entinen nuorisojaosto) voisivat laittaa tulemaan lyhyitä matkakertomuksia, valokuvia ja kuvatekstejä. Olen sanonut, että kaiken laitan mielelläni verkkoon, mutta asioita en lähde erikseen kaivamaan, linjaa Raimo Ikola. TEKSTI JA KUVA: JAAKKO TAKALAINEN LIITTOSIHTEERILTÄ Edunvalvontajärjestöt yhteisen pöydän ääreen puuhuollon turvaamiseksi Kesä kääntyy taas kohti syksyä ja on aika palata lomilta töihin. Toivon, että olette kaikki viettäneet rentouttavan loman ja jaksatte ahertaa työn sekä järjestötoiminnan parissa. Itselläni kesä meni juniorifutiksen parissa ja sadetta pidellessä, niin ja tietenkin moottoripyörän selässä. Harmittaa vain se, että en ehtinyt Ouluun kokoontumisajoon, mutta sitten kesän 2009 tapahtumassa olen mukana. Ne muuten ovat Keuruulla ja Mäntän osasto 5 vastaa järjestelyistä. * * * Järjestötoiminta ottaa aina uuden vaihteen syksyn saapuessa. Syksyllä valitaan taas luottamushenkilöt tekemään arvokasta työtään. Toivon, että jokaiseen tehtävään löytyy halukas ja osaava henkilö. Liiton toiminnan runko nojaa pitkälti näihin ihmisiin. Toimikunnat ja jaostot kokoontuvat tekemään päätöksiä ja pohtimaan tulevaa, pohdittavaa riittääkin. Teollisuuden yllä leijuu taas kerran pilviä, jotka näyttävät synkiltä. Tulosten julkistamisen yhteydessä yhtiöt ilmoittivat mahdollisista tulevista toimenpiteistä. Jokainen paperiliittolainen tietää mitä nämä toimenpiteet pahimmillaan voivat olla. * * * Maan hallitus teki omalta osaltaan ratkaisuja, joiden toivotaan auttavan metsäteollisuutta. Hallitus suunnittelee puun myyntitulojen verotuksen keventämistä takautuvasti 1.4.2008-31.12.2009. Tällä ajalla tehtyjen puukauppojen myyntitulosta 50 prosenttia on verovapaata tuloa ja 1.1.2010-31.12.2010 on myyntitulosta verovapaata 25 prosenttia. Puun myyntitulo on pääomatuloa, jonka veroprosentti on 28. Talouselämä-lehden tekemän laskennan mukaan käytännössä puun pystykaupasta veroprosentti kulujen jälkeen on noin 18 prosenttia. Tämä siis puolittuisi noin 9,5 prosenttiin. Muutoksen yksityiskohdat ovat tarkalla tasolla vielä auki. Toivottavasti nämä päätökset sitten alentavat puunhintaa sekä vilkastuttavat puukauppaa. Ainakaan veroprosentista se ei nyt voi olla kiinni. * * * Viime vuonna puukauppaa leimasi ennätyskorkeat hinnat. Se olikin kaikkien aikojen puukauppavuosi, joten onko nyt sitten enää tarvetta myydä. Viimeiset tilastot näyttävät kuitenkin, että puukauppa vilkastuisi. En syytä metsäomistajia siitä, että saa omaisuudestaan hyvän hinnan. Mielestäni valtion pitäisi luoda metsänomistajien ja metsäteollisuuden keskuuteen luottamusta puuntuotannon tulevaisuudesta. Puuhuoltosuunnitelma pitää ulottaa paljon pitemmälle kuin kyseinen veropäätös, ongelman ratkaisu ei ainakaan ole kiinni maamme puuvaroista. Tuoreen selvityksen mukaan hakkuumäärä on 14 miljoonaa kuutiota enemmän kuin tällä hetkellä toteutuneet hakkuut. * * * Voisiko olla niin, että edunvalvontajärjestöistä MTK, Metsäteollisuus ry, Paperiliitto ja muut liitot, joiden jäsenet elävät metsästä, istuisivat yhdessä alas ja katsoisivat, miten tämän vihreänkullan tulevaisuus voidaan turvata. Pitää muistaa, että metsäteollisuus työllistää kuitenkin noin 200 000 ihmistä, kun katsotaan koko alan klusteria. Saisimmeko aikaiseksi yhteisen tavoitteen, jota lähtisimme viemään eteenpäin? Mielestäni tämäkin mahdollisuus pitää katsoa, sillä koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeästä asiasta on kysymys. * * * Paperiliiton 20. liittokokous lähestyy. Myös siellä tullaan pohtimaan, mitä liitto omalta osaltaan voi tehdä alan ongelmien ja jäsenten eteen. Nyt olisi hyvä, että ammattiosastot alkavat miettiä liittokokousaloitteita, joilla on tulevaisuuden kannalta merkitystä. Tämä liittokokous tulee määrittelemään jäsenten järjestöllistä ja tietysti samalla myös keskeistä edunvalvonnallista tulevaisuutta ainakin neljäksi vuodeksi eteenpäin. Liittokokouspäätösten ongelmana on kuitenkin se, että katsominen neljän vuoden päähän on tämän päivän maailmassa mahdotonta. Uskon, että liiton hallinto joutuu tulevaisuudessa tekemään niitä päätöksiä, mitkä ennen tehtiin liittokokouksessa. Niin nopeaa on muutoksen tahti, jonka olemme varmasti kaikki havainneet. Hyvää syksyä teille kaikille ja voimia, niin työ-, järjestö- kuin siviilielämässä! PS: Jalkapalloilijoille tiedoksi: seuraava liiton mestaruus ratkaistaan 29. päivänä tulevaa marraskuuta Lahden suurhallissa eli joukkueiden kasaaminen on syytä aloittaa. Järjestelyistä vastaa Lahden ammattiosasto 86. 6 PAPERILIITTO 6/2008 PAPERILIITTO 6/20087
OIKKAA SOSIOLOGIAN PROFESSORI HARRI MELININ MIELESTÄ VOIKKAALLA ON SELVITTY HYVIN TEKSTI JA KUVA: ARTO JOKELA PAPERITAUSTAINEN SOSIOLOGI Inkeroisista kotoisin olevan Harri Melinin molemmat isoisät työskentelivät Tampellan Inkeroisten tehtaalla, toinen holanterimiehenä, toinen työnjohtajana. Molemmat olivat aktiiveja myös ammattija työväenyhdistyksissä, toinen toimi Inkeroisten ja toinen Anjalan työväenyhdistyksen sihteerinä. Myös monet muut suvun jäsenet ovat saaneet leipänsä paperitehtaalta. Isoisien poliittisen aktiivisuuden vuoksi Melinin oma isä ei päässyt aikoinaan tehtaalle töihin. Nuorena miehenä Melin oli itsekin parina kesänä Tampellan töissä. VOIKKAA TAANTUMUKSEN Turun ja Tampereen yliopiston sosiologit ovat seuranneet professori Harri Melinin johdolla Voikkaan ja voikkaalaisten elämää joulukuusta 2006. Hiljattain raporttinsa jättänyt projekti käynnistyi samoihin aikoihin kuin jo toimintansa lopettaneelta paperitehtaalta maksettiin viimeiset tilit. UPM:n päätös tehtaan lopettamisesta jätti työttömäksi noin seitsemänsataa henkilöä, mikä kerrannaisvaikutusten kanssa iski pahasti koko Kuusankosken kaupunkiin. Tehtaan lopettaminen oli katastrofi monella tasolla. Ihmisiltä meni työn ja toimeentulon lisäksi monen sukupolven aikana syntynyt ammattiidentiteetti. Voikkaa on aina ollut vahva yhteisö ja erikoisasemassa koko paperiteollisuudessa. Paperiliitossa se on kuulunut kovaan ytimeen. Tehtaan toiminnan loppuessa keväällä 2006 tunnelmat olivat synkät. Pian tämän jälkeen lamaannus kuitenkin hellitti, ja Voikkaalla herättiin taistelemaan. Tilanteen selventämiseksi Melin piirtää kuvion, jossa ensin sukelletaan syvälle, mutta lähdetään pian jyrkästi ylös. Yli puolet saanut töitä Irtisanotuista työllistyi jo ennen tehtaan toiminnan loppumista vajaat sata henkilöä ensisijassa UPM:n muihin yksiköihin. He olivat pääasiassa toimihenkilöitä ja erilaisissa avaintehtävissä työskennelleitä. Myös moni muu löysi töitä nopeasti niin, että syksyllä 2007 työvoimatoimiston rekisteriin alun perin ilmoittautuneesta 585 henkilöstä töitä oli saanut tai eläkkeelle siirtynyt 192. Näiden lisäksi määräaikaisissa tai muuten epävakaissa työsuhteissa oli 175 ja koulutuksessa noin 70 henkilöä. Koulutus kiinnosti ensisijassa naisia ja nuorempia miehiä. Keväällä 2008 työttömänä oli noin 150 henkilöä. Heistä noin 70 oli ikänsä paperiammateissa työskennelleitä yli viisikymppisiä miehiä. Heidän työllistymisensä on vaikeinta. Melin ymmärtää, ettei uudelleenkoulutus heitä välttämättä kovin paljon kiinnosta. Viisikymmentäkolmevuotiaalle paperimiehelle tarjottiin mahdollisuutta lähteä perushoitajakoulutukseen. Jotenkin sen ymmärtää, ettei hän siitä kamalan paljon innostunut. Keväällä noin 65 prosenttia tehtaalla työskennelleistä oli saanut töitä tai siirtynyt eläkkeel-,, VOIKKAAN SELVIYTYMINEN ON PERUSTUNUT KOLMEEN TEKIJÄÄN: AJATUKSEEN, ETTEI ANNETA PERIKSI, YHTEISÖLLISYYTEEN JA HYVÄÄN TALOUDELLISEEN TILANTEESEEN. PROFESSORI HARRI MELIN selätti le. Koulutuksessa oli lisäksi joka kymmenes entinen tehtaalainen. Melinin mukaan tämä on hyvin. Parhaiten ovat työllistyneet henkilöt, joilla on paperialan ammatin lisäksi myös jonkin toisen alan koulutus sekä ne, jotka työskentelivät tehtaalla muissa kuin tuotannon paperiammateissa. Vaikka Voikkaa näyttää selvinneen hyvin, riittää haastetta ja sopeutumisen vaikeutta edelleen. Suuri osa työllistyneistä entisistä paperitehtaalaisista on määräaikaisissa työsuhteissa. Lisäksi palkat ovat laskeneet ja työmatkat pidentyneet. Paperitehtaan aikaan työmatkat olivat muutaman kilometrin mittaisia, nykyinen työssäkäyntialue ulottuu noin 80 kilometriin, Lappeenrannasta Kotkaan ja Lahteen. Melinin mukaan kukaan tutkimuksessa haastatelluista ei kuitenkaan puhunut rahasta. Raha kohtalaiset työttömyyskorvaukset ei myöskään ole ollut työllistymisen este. Sen sijaan ikä ja paperiin sidottu ammattiosaaminen ovat vaikeuttaneet työllistymistä. Näytön paikka Melin uskoo, että Voikkaalla herättiin pahimman järkytyksen mentyä ohi taistelemaan sekä oman itsensä että yhteisön puolesta. Tämän vuoksi kauhuskenaariot eivät käyneet toteen: väki ei turhautunut, ei alkoholisoitunut eikä Voikkaa kuollut. Pelättiin, että irtisanomiset heijastuvat paikallisiin yrityksiin asioimisen vähentymisenä. Toisin kuitenkin kävi ja asiointi Voikkaalla kääntyi nousuun. Myöskään alkoholisoitumista, poismuuttoa tai muuta periksi antamista ei ole havaittavissa. Esimerkiksi irtisanotuista Voikkaalta on pysyvästi muualle muuttanut ainoastaan kymmenkunta henkilöä. Melin korostaakin, että yksi selviytymisen peruspilari on vahva yhteisöllisyys. Toinen on hyvä taloudellinen tilanne, joka helpotti työmarkkinoille sijoittumista, ja kolmas yksilötasolla koettu näyttämisen paikka. Ei haluttu antaa periksi. Melin nostaa tärkeäksi myös muutosturvan, joka avasi mahdollisuuksia koulutukseen ja yksilöllisesti räätälöityihin ratkaisuihin työllistymisen helpottamiseksi. Voikkaalla muutosturva joutui ensimmäisen kerran todelliseen testiin. Siitä se selvisi hyvin. Tutkimus jatkuu Melin sanoo, että tietyllä tapaa tehtaan toiminnan loppuminen saattoi olla hyväksi Kuusankoskelle. Vaikka siitä seurasi paljon ongelmia, pakotti se kuntaa ponnistelemaan elinkeinorakenteensa monipuolistamiseksi. Kunnan kannalta hyvä asia on myös ensi vuoden alussa tapahtuva kuntaliitos Kouvolan, Anjalankosken, Elimäen ja Valkealan kanssa, sillä yksinään Kuusankoski olisi ollut ongelmissa verotulojen laskettua melkoisesti. Melinin mukaan vielä nyt on mahdotonta sanoa, miten Voikkaalle lopulta käy. Joka tapauksessa tilanne näyttää paremmalta kuin kahdeksankymmenluvun Isossa Britanniassa, missä Margaret Tatcherin johdolla lopetettiin hiilikaivoksia. Siellä kylät näivettyivät ja kaivosmiehet hävisivät työmarkkinoilta. Yleensä viisi vuotta on sellainen aika, jonka kuluessa nähdään, miten käy. Tulemme takaisin Voikkaalle vuonna 2011 ja katsomme, miten Voikkaa voi, lupaa Melin. AMMATTIOSASTON HISTORIA TARJOAA OSASELITYKSEN VOIKKAAN HENGELLE. 8 PAPERILIITTO 6/2008 PAPERILIITTO 6/20089 TEKSTI: JUKKA RIKSMAN KUVA: PEKKA SIPOLA Kyllä Voikkaalla on aina vallinnut vahva yh- teisöllisyys. Mielestäni Voikkaan viimeinen pääluottamusmies Kari Haaraoja kiteyttää osaston historiateoksessa asian hyvin: Menet minne vaan, et mistään löydä tällaista jengiä, toteaa osaston viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja Jukka Suortanen. Suortanen työskentelee tehtaalla niin sanotussa jälkihoitoryhmässä. Parinkymmenen hengen ryhmä koostuu lähes kokonaan entisistä voikkaalaisista. Suortasen mukaan se, että jälkihoitoryhmällä on edelleen töitä kuvastaa hyvin, miten suuresta operaatiosta tehtaan lopettamisessa on kyse. Tehtaan tappopäätöksestä kerrottiin työntekijöille 8.3.2006. Olen Voikkaata koskevan sosiologisen tutkimuksen tulosten kanssa pitkälti samaa mieltä. Ihmisten ammatti-identiteetti romahti tehtaan lopettamisen myötä, mutta töiden päättyminen ei kuitenkaan nujertanut ihmisiä. Tavallaan ihmiset jaksoivat kaikista ongelmista huolimatta henkisesti kasata itsensä. Tämän taustalla varmasti on vaikuttanut tuo Voikkaalle ominainen ja omaperäinen henki. Suortanen uskoo, että tehtaan ammattiosaston historiasta löytyy osittain selitys vahvalle yhteisöllisyydelle. Osasto on aina ollut paikkakunnalla aktiivinen toimija. Toiminta ei rajoittunut vain ay-asioihin. Osaston jäsenet olivat aktiiveja myös urheilussa, virkistystoiminnassa ja kaiken kaikkiaan kulttuuririennoissa. Tilaisuuksia ja harrastuksia oli tarjolla laidasta laitaan. Yhteishenki oli vahva. Silläkin on ollut merkitystä, että periaatteessa useimpien osaston jäsenten kotipihasta näkyi tehtaan piippu. Oli helppo osallistua toimintaan, Suortanen jatkaa. Jukka Suortanen uskoo, että Voikkaalla on nyt ehkä pahin ohitse, mutta lopullisen arvion tekeminen voidaan tehdä vasta myöhemmin joidenkin vuosien kuluttua. YHTEISÖLLISYYS on vahva tuki Laiva upposi, ihmiset päättivät selviytyä Suortasen mukaan ihmisten vahvalla uskolla itseensä ja perheidensä selviytymiseen myös tulevaisuudessa on ollut ja on edelleen suuri merkitys. Laiva upposi, mutta ihmiset päättivät selviytyä. Porukka ikään kuin heräsi taistelemaan. Oma merkityksensä voikkaalaisten selviytymistarinassa on ollut myös työvoimaviranomaisten tuella. Tilanne otettiin hyvin haltuun, mistä on annettava tunnustusta. Nyt Paperiliiton työehtosopimukseen on saatu kirjattua monitaitoisuus. Suortasen mielestä mahdollisimman laaja osaaminen parantaa työllistymismahdollisuuksia, mikäli työpaikka lähtee alta. Hän uskoo myös, että monitaitoisuuden kasvattaminen lisää työn mielekkyyttä. Kovimman paikan edessä ovat olleet prosessia työskennelleet voikkaalaiset. Ongelmalliseksi tilanteen on tehnyt paperiteollisuuden alamäki. Vastaavia työpaikkoja ei juuri ole voikkaalaisille ollut tarjolla muissa paperitehtaissa. Suortanen pitää hyvänä, että Voikkaan selviytymistä tutkitaan. Hän toivoo, että voikkaalaisten kokemuksista olisi hyötyä muilla rakennemuutospaikkakunnilla. Tietysti se on myös niin, että paikalliset olosuhteet ympäristössä vaikuttavat. Talousalueen vireys ja talouden noususuhdanne veivät Voikkaata eteenpäin. Pahin on ehkä nyt takana, mutta pitemmällä aikavälillä saamme vasta nähdä lopputuloksen. Tulee myös muistaa, että edelleen meistä voikkaalaisista paperintekijöistä on lomituskauden loputtua työttömänä varsin suuri joukko ja kaikki muutkaan eivät työskentele vakituisissa työsuhteissa. Arjen historiaa kootaan Työväenopistossa Voikkaan osaston historiateosta on kehuttu syystä. Kirja valmistui tehtaan lopettamisen jälkeen ja sai myös laajempaa huomiota. Historiaa kootaan edelleen talteen. Työväenopistossa alkaa nyt syksyllä Voikkaan tehtaan perinnepiiri. Kokoamme arjen historiaa, keskustelemme myös menneistä vuosista. Kyse on osaston historiankirjoittamisen jälkihankkeesta, Suortanen sanoo, ja toivoo, että ihmiset lähtisivät mukaan piirin toimintaan. 9
OIKKAA TEKSTI: JUKKA RIKSMAN KUVAT: PEKKA SIPOLA Raimo Löytty löysi uuden työuran oman kiviveistämön kautta. Hautakiviä veistävä Raimo Löytty löytyy edelleen Voikkaa paperitehtaalta. Työpaikka on vaihtunut kiviveistämöksi, jonka tilat Löytty on vuokrannut UPM: ltä. Mies ehti tehdä Voikkaan paperitehtaalla kolmekymmenvuotisen uran. Paperikoneenhoitaja Löytty irtisanottiin muiden voikkaalaisten kanssa. Löytty sai lähteä kilometritehtaalle 1990-luvun lopussa ajanmukaistetun ja kovaa laatua Raimo Löytyn kiviveistämön tilat on vuokrattu UPM:ltä. Työt jatkuvat paperitehtaan tiloissa, mutta täysin uudenlaisessa ammatissa. tehneen koneen ääreltä. Järkytys oli tietysti kova, kun tieto tehtaan lopettamisesta tuli, mutta en enää Koneenhoitajasta kivimieheksi muistele menneitä. On katsottava tulevaisuuteen, hän toteaa. Löytty oli harrastemielessä tehnyt kivitöitä jo ennen tehtaan lopettamispäätöstä. Myös remonttija saneeraushommat olivat mieluista vastapainoa kolmivuorotyölle. Ilman tuntumaa kivihommiin en olisi omaa yritystä perustanut. Myös paikallinen kiviveistämö oli lopettamassa, mikä tietysti vaikutti päätökseeni. Löytty perusti ystävänsä kanssa Kymen kivipojat & Saneeraus Oy: n. Pikkuhiljaa toiminta sai tuulta alleen. Asiakkaat tulevat pääosin Kouvolan talousalueelta. Toista elämää tässä eletään Toista elämää tässä eletään. Kaikki alkoi ikään kuin tyhjästä ja yhden miehen tämä firma elättää, Löytty sanoo kivimiehen työstään. Hän on myös onnellinen kavereiden puolesta, joista useimmat ovat löytäneet töitä. Löytyn oma työ on käsityötä, hautakivien valmistusta suurin osa vuotta, mutta talvisin enemmän saneeraushommia. Asenteeni on ollut se, että ei pidä jäädä murehtimaan. Aika nopeasti ryhdyin puuhaamaan kiviveistämöä tehtaan lopettamispäätöksen tultua julki. Investoinnit laitteisiin ja työkaluihin oli tehtävä. Oli myös hankittava kuorma-auto nostolaitteineen muuten työstä ei olisi tullut mitään raskaiden hautakivien kanssa. Tein heti myös päätöksen siitä, että kotipaikkaa en vaihda, vaikka tehdas lopetetaan. Asenne on tärkeä ja nimenomaan sen on oltava positiivinen. Löytty kurssitti itsensä alan töihin Loimaalla. Hänen mukaansa se oli välttämätöntä. Harrastepohjalla tehdyt kaiverrustyöt eivät olleet riittäviä kokemukseksi. Nyt on todistuskin siitä, että osaan ammattini. Entä Raimo Löytyn lomat. Pääseekö yhden miehen firmasta joskus myös vapaalle? Mies tunnetaan kotipaikkakunnalla kovana urheilukalastajana. Totta kai harrastuksille jää nyt vähemmän aikaa. Kaikesta huolimatta olen päättänyt lähteä Inariin kalaan. Onpa sieltä takavuosina noussut seitsenkiloinen taimenkin. Matka pitää ajoittaa syksyyn, koska kesä on parasta työaikaa. Maneerit ja tavat pitkälti samanlaisia kolmivuorotyössä riippumatta työpaikasta. Prosessin valvontatyö jatkuu Kilpilahdessa Jukka Mäkelä, entinen Voikkaan osaston aktiivi, matkaa autollaan töihin Kuusankoskelta Neste Oilin jalostamolle Kilpilahteen Porvoon kupeeseen. Lähtöjä työvuoroihin miehelle tulee vuosittain 133. Itse asiassa ei elämä kovin suuresti muuttunut, kun nyt ajattelee asioita jälkikäteen. Olin onnekas, sillä uusi työpaikka on mielenkiintoinen ja se löytyi myös varsin helposti, kenttäoperaattorina Neste Oililla työskentelevä Mäkelä sanoo. Mäkelän mukaan päänvaivaa työnhaussa yllättäen aiheutti ansioluettelon eli CV:n laatiminen. Kun sellaista ei ollut joutunut koskaan edes miettimäänkään, niin eihän sitä ollut helppo koota ja kirjoittaa. Työpaikka Voikkaan tehtaalla oli tuntunut ikuiselta ja tulevaisuus turvatulta. Lokakuus- Leila Hietanen pyörittää pitopalvelua reilusti yli kahdenkymmenen paperitehtaalla tehdyn työvuoden jälkeen. sa 2006 kuitenkin jo aloitin Kilpalahden jalostamolla eli aika nopeasti sain uutta työtä. Mäkelä toimi tehtaan lopettamisvaiheessa painehiomossa massamiehenä. Prosessityö jatkuu nyt Neste Oililla. Kolmivuorotyössä olen edelleen. Vuorot ovat 12 tunnin mittaisia. Seema juoksee siten, että ensin on kaksi aamuvuoroa, sitten kaksi yötä ja tämän jälkeen tulee neljä tai kuusi tai 10 vapaapäivää. Noin kahden kuukauden välein on tuo 10 vapaapäivää. Mäkelä ei pidä työmatkoja rasitteena. Ennen työmatkan pituus oli 16 kilometriä ja nyt 104 per siivu. Jalostamo sijaitsee moottoritien varressa. Yövuorosta lähdettyä käyn matkan varrella kahvilla. Eihän siinä vaiheessa ole enää kiire. Mäkelän perhe ei ole miettinyt vakavasti muuttoa Kuusankoskelta, ainakaan se ei ole ajankohtaista. Hän pitää itseään edelleen voikkaalaisena, sillä Voikkaan puolella hän ehti asua kolmisenkymmentä vuotta ennen muuttoa Kuusankosken Mäyräkorven kaupunginosaan. Hän sanoo, että perheen nuorimmaisen koulun aloittaminen tietää järjestelyjä, mutta ei ongelmaksi asti. Kolmivuorotyö viehättää samantyyppisiä ihmisiä Mäkelä kertoo, että nykyisessä työporukassa sai havaita, että maneerit ja tavat ovat aika paljon samanlaisia, tehdään kolmivuorotyötä sitten öljyjalostamolla tai paperitehtaassa. Hauska havainto, mutta näin Jukka Mäkelä löysi uuden mielenkiintoisen työn Neste Oilin jalostamolta Kilpilahdesta. Voikkaalla Mäkelä ehti asua lähes 30 vuotta ennen muuttoa Kuusankosken Mäyräkorven kaupunginosaan. Kuorimolta pitopalveluyrittäjäksi Leila Hietasen nykyinen työ ei ole yhtä juhlaa, vaikka hän niitä työkseen järjestääkin. Hietanen pyörittää pitopalvelua reilusti yli 20 vuoden paperitehtaalla tehdyn työuran jälkeen. Vuodesta 1984 tein töitä UPM:lle ja kuorimolla olin tehtaan lopettamisvaiheessa. Pitopalvelun eli Koulutus- ja juhlatila Voikkarin perustin UPM-Kiinteistöltä vuokrattuun tilaan tehtaan viereen. Hietasen asiakaskunta on laaja: firmoista ay-liikkeeseen ja yksityisiin ihmisiin. Voikkarissa järjestyy niin koulutukset isommallekin porukalle kuin hääjuhlat. Suurin juhlatilaisuus on ollut 120 hengen pikkujoulu. Häitä ja merkkipäivien viettäjiä on ollut myös useita. Kuitenkin koulutustilaisuuksia on periaatteessa eniten. Minulla on tarjota nykyaikaiset tilat kaikkine av-tekniikoineen erilaisten koulutusten järjestämiseen aamiaisia ja ruokailuja myöten. Hietanen tekee tilauksesta myös ruokia ja leivonnaisia, joita ihmiset haluavat kotona pidettäviin juhliin. Idean tähän sain jo aika pian sen jälkeen, kun tehtaan lopettaminen oli varmaa. Olen aikoinani hoitanut vastaavanlaista työtä vuosia sitten, joten en aivan vieraaseen maailmaan astunut. Yrittäjäkurssilta vetoapua Hietanen kertoo, että mikään ei kuitenkaan ole käynyt kättä kääntämällä. Hän on kurssittanut itseään ja käyttänyt se vaan on. Kyllä kolmivuorotyö jotenkin vaikuttaa ihmiseen, mutta ei välttämättä kielteisesti. Huumorikin on samantapaista nykyisessä työporukassa kuin paperitehtaalla. Tietysti voi olla myös niin, että määrätynlaiset ihmiset viihtyvät vuorotyössä. satoja tunteja itseopiskeluun, jotta yrityksen pyörittäminen on ollut mahdollista. Yrittäjäkurssin kävin Kouvolassa. Kyllä siitä hyötyä on ollut, sillä valtavasti on byrokratiaa, jonka kanssa yksin kamppaillessa on välillä erityisen tuskastunut olo. Ihan käytännön esimerkkinä on pitopalvelun jätehuollon järjestäminen. Viittä erilaista roska-astiaa pitää olla käytössä. EU-direktiivit säätelevät asian. Tietysti ymmärrän tässä työssä, että jätehuollon on pelattava mahdollisimman hyvin, mutta mikä ihme panee Suomen virkamiehet noudattamaan EU-direktiivejä kuin ne olisivat jumalan sanaa. Samaan aikaan Etelä-Euroopan EU-maissa mafia voi hoitaa jätehuollon kokonaisissa kaupungeissa ja vielä kasata jätevuoret kaduille, Hietanen jatkaa. Hietasen mukaan pitopalvelun pyörittäminen on ollut varsinaista euron venyttämistä. Työnteosta olen aina pitänyt ja sitä tässä kyllä riittää. Rikastumaan en tule, mutta ihminen on niin rakennettu, että toimettomana en voisi olla. Pelkkää ruoan laittamista tämä ei suinkaan ole. Yhteyksiä on pidettävä asiakkaisiin, tavaran tilaukset on tultava ajallaan, pyykkihommien on hoiduttava ajoissa, Hietanen luettelee. Hän on tarvinnut suurimpien tilaisuuksien järjestelyihin apuavoimia, mutta pääosin Hietanen on pärjännyt omin voimin. 10 PAPERILIITTO 6/2008 PAPERILIITTO 6/200811