VESISTÖTARKKAILU 2015 16X290125 29.8.2016 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella
2
Vapo Oy, Varsinais-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2015 3 Sisältö 1 JOHDANTO... 6 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 6 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 6 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 8 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 11 3.1 Lämpötila... 11 3.2 Sadanta... 12 3.3 Lumitilanne... 13 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS.. 14 4.1 Yleistä... 14 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 14 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 15 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2015... 16 5.1 Turvetuotantoalueet... 16 5.3 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 17 6.1 Yleistä... 17 6.2 Kokonaiskuormitus... 18 7 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2015... 19 7.1 Yleistä... 19 7.2 Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2015... 19 8 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36... 20 8.1 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue 36.02... 24 8.1.1 Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää)... 24 8.2 Honkajoen alue 36.03... 28 8.2.1 Satama- ja Lakkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää)... 28 8.2.2 Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki)... 31 8.3 Karvianjoen yläosan alue 36.04... 33 8.3.1 Hormaneva (Kauhajoki/Karvia)... 33 8.3.2 Alkkia (Parkano/Karvia) ja Mustakeidas (Karvia)... 35 8.4 Tuorijoen valuma-alue 36.05... 37 8.4.1 Heitonneva (Merikarvia)... 37 8.5 Otamonjoen valuma-alue 36.06... 40 8.5.1 Huidankeidas (Honkajoki)... 40 8.5.2 Leppisuot 1 (Siikainen)... 40 8.5.3 Leppisuot 2 (Siikainen)... 42 8.6 Nummijoen valuma-alue 36.07... 44 8.6.1 Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki)... 44
4 8.6.2 Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki)... 46 8.7 Suomijoen valuma-alue 36.08... 49 8.7.1 Suomikeidas, Mustakeidas, Loukaskeidas ja Haitikeidas (Karvia)... 49 8.7.2 Pohjoisneva (Parkano)... 52 9 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 53 9.1 Kokemäenjoen alue 35.1... 55 9.1.1 Lammisuo (Köyliö)... 55 9.1.2 Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen)... 56 9.1.3 Hakasuo (Huittinen)... 58 9.2 Ikaalisten reitin valuma-alue 35.5... 59 9.2.1 Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Jämijärvi)... 59 9.2.2 Viheräperä (Kankaanpää/Jämijärvi)... 63 9.2.3 Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen)... 64 9.3 Loimijoen valuma-alue 35.9... 67 9.3.1 Matkussuo (Köyliö/Huittinen)... 67 9.3.2 Haaroistensuo (Oripää)... 70 9.3.3 Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun)... 72 10 PAIMIONJOEN VESISTÖALUE 27... 74 10.1 Paimionjoen keskiosan alue 27.02... 75 10.1.1 Juvanrahka (Tarvasjoki)... 75 10.2 Painion valuma-alue 27.04... 76 10.2.1 Koivansuo (Tammela)... 76 11 AURAJOEN VESISTÖALUE 28... 78 11.1 Kaulajoen valuma-alue 28.008... 79 11.1.1 Harmantinsuo (Loimaa)... 79 12 LAPINJOEN VESISTÖALUE 33... 80 12.1 Hinnerjoen valuma-alue 33.004... 81 12.1.1 Joutsuo (Eura)... 81 13 SELKÄMEREN RANNIKKOALUEEN VESISTÖALUE 83... 82 13.1 Kasalanjoen valuma-alue 83.073... 83 13.1.1 Iso-Rydistönkeidas (Merikarvia)... 83 13.1.2 Kotoneva (Merikarvia)... 87 13.2 Trolssinojan valuma-alue 83.069... 88 13.2.1 Kirinneva (Merikarvia)... 88 14 VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO... 89 15 VIITTEET... 90 Liitteet Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2015 Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella Liite 2 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2015
Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot Paristotie 15, 67900 Kokkola sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 (Jorma Keränen) www.poyry.fi 5
6 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2015 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2015 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Vuonna 2015 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 31 tuotantoalueella 66 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2015 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan myös kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.
Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15 25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25 100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400 600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600 1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 7
Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 8 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta.
Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lietteenpidätin Sarkaojaan asennettava säleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. 9
Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). Virtaamansäätöpato Yleensä kokoojaojiin asennettu virtaamia tasaava patolaite 10
Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA-prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 11 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Niinisalo ja Kaarina sijaitsevat painopistealueella, ja turvetuotannon sääolosuhteita hydrologisena vuonna 2015 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. 3.1 Lämpötila Vuoden 2015 keskilämpötila oli Niinisalossa 6,0 o C ja Kaarinassa 7,0 o C, mitkä olivat 1,6 1,9 astetta vertailukauden 1981 2010 keskilämpötiloja korkeampia. Vuosi 2015 oli Niinisalossa 0,3 astetta ja Kaarinassa 0,2 astetta edellistä vuotta lämpimämpi (kuvat 1 2). Talven 2014 2015 keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella vain tammi-helmikuun ajan Niinisalossa ja tammikuun ajan Kaarinassa. Alkuvuosi 2015 oli tavanomaista lämpimämpi. Kesäkuu oli keskimääräistä hieman viileämpi, mutta loppukesä taas keskimääristä lämpimämpi. Syksy 2015 oli vertailujaksoa 1981 2010 hieman lämpimämpi ja marras- ja joulukuu selvästi lämpimämpiä. Vuonna 2015 terminen kasvukausi alkoi Varsinais-Suomessa 8.4. eli noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin vuosina 1981 2010 keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi 4.10. eli noin kaksi viikkoa tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2015). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vuorokautta peräkkäin +5 asteen alapuolella.
12 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Niinisalossa vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010. Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Kaarinassa vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010. 3.2 Sadanta Vuonna 2015 Niinisalossa saatiin sateita saman verran (683 mm) kuin vertailujaksolla 1981 2010 (681 mm). Kaarinassa satoi vähemmän, sillä koko vuoden sadesumma oli 654 mm (vertailuarvo 679 mm). Vuoden 2015 sateisin kuukausi oli heinäkuu Niinisalossa, mutta Kaarinassa se oli tammikuu (kuvat 3 4). Elo-lokakuun jakso oli molemmilla mittausasemilla tavanomaista vähäsateisempi.
13 Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Niinisalossa vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksolla 1981 2010. Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Kaarinassa vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksolla 1981 2010. 3.3 Lumitilanne Lounais-Suomessa lunta oli talvella 2014 2015 selvästi keskimääräistä vähemmän. Enimmillään lunta Niinisalossa oli helmikuussa (38 cm) ja Kaarinassa helmikuussa (14 cm) (kuva 5). Huhtikuussa lumet olivat sulaneet kokonaan Lounais-Suomesta. Terminen talvi alkoi 21.12.2014 ja päättyi 18.2.2015. Talvi alkoi noin kuukausi tavanomaista myöhemmin ja päättyi puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin. Kestoltaan talvi oli 59 vrk (keskimäärin 1981 2010 120-130 vrk).
14 Kuva 5. Lumen syvyys Niinisalossa ja Kaarinassa talvella 2014 2015 ja vertailuajanjaksolla vuosina 1981 2010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. 1.11. 31.1.2015 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy. 1.2.2015 alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 225 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 446 havaintopaikalta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana neljä järvihavaintopistettä ja 62 virtavesipistettä (taulukko 1).
Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2015. 15 ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme 20 10 30 Keski-Suomi 84 58 142 Varsinais-Suomi 62 4 66 Etelä-Pohjanmaa 106 39 145 Pirkanmaa 41 22 63 Yhteensä 313 133 446 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.- 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5. 31.10.)
5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2015 16 5.1 Turvetuotantoalueet Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2015 tuotantopinta-alaa 19 357 ha. Levossa oli 3 100 ha ja valmistelussa 755 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 775 ha (taulukko 2). Taulukko 2. Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pintaalat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2015. Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Yhteensä Häme 601 71 49 720 Pirkanmaa 2 078 151 55 677 2 961 Varsinais-Suomi 3 473 9 81 640 4 203 Keski-Suomi 3 038 1 155 264 461 4 918 Etelä-Pohjanmaa 10 081 1 800 355 1 949 14 185 Yhteensä 2015 19 270 3 186 755 3 775 26 987 Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella ja 17 eri vesistöalueella (taulukko 3). Vuonna 2015 Kokemäenjoen vesistöalueella tuotannossa olevan alan osuus (4 806 ha) oli Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta 24,8 %. Kyrönjoen vesistöalueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 354 ha) edusti 22,5 % Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, ja Kymijoen vesistöalueella vastaava osuus oli 15,6 %. Karvianjoen vesistöalueella oli 12,6 % Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 25,5 %. Taulukko 3. Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2015. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa ValmistelussaTuotannosta Yhteensä poistunut 14 Kymijoen vesistöalue 3 025 1 124 264 452 4 865 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 27 27 Paimionjoen vesistöalue 66 0,7 67 28 Aurajoen vesistöalue 68 68 33 Lapinjoen vesistöalue 77 1,0 78 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4 720 676 124 1 041 6 561 36 Karvianjoen vesistöalue 2 437 2,1 37 358 2 835 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 285 53 107 444 38 Teuvanjoen vesistöalue 138 0,8 139 39 Närpiönjoen vesistöalue 255 22 277 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 354 128 68 989 5 538 44 Lapuanjoen vesistöalue 804 529 390 1 723 46 Purmonjoen vesistöalue 145 96 242 47 Ähtävänjoen vesistöalue 776 109 0,7 164 1 049 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 618 329 44 37 1 028 49 Perhonjoen vesistöalue 972 288 68 208 1 536 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 504 7,2 511 Yhteensä 2015 19 270 3 186 755 3 775 26 987 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 2015 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa.
17 Vuonna 2015 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannossa oli 61 ominaiskuormitussuota. Niiden mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 935 ha, mikä on 26 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (26 987 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat ja alle 5 vuotta sitten tuotannosta poistuneet alueet. Vuonna 2015 ominaiskuormitussoista 44 suolla oli käytössä pintavalutus, 2 suolla kasvillisuuskenttä, 12 suolla kosteikko ja 3 suolla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. Ominaiskuormitussoista tuotannossa tai levossa oli 59 ja valmistelussa 2. 5.3 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2015 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi vuosien 2014 ja 2015 kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2015 mittaustuloksia niiltä 61 ympärivuotiselta tarkkailuasemalta, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2015. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 72 g/ha/d, kokonaistypen 17,2 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,52 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 455 g O 2 /ha/d (taulukko 4). Vuoden 2015 brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuoden tasoa. Ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen nettokuormitukset olivat edellisvuotta pienempiä. Taulukko 4. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005 2015. Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2015 (n = 61) 72 17,2 0,52 455 59 10,9 0,26 49 ka 2014 (n = 57) 69 16,9 0,56 447 58 11,4 0,34 96 ka 2013 (n=42) 117 14,4 0,48 346 107 9,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) 113 26,5 0,84 773 77 * 17,2 0,48 152 ka 2011 (n=25) 87 18,9 0,56 489 57 * 11,3 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19,2 0,57 43 * 13,7 0,35 ka 2009 (n=25) 95 20,5 0,79 69 * 14,0 0,53 ka 2008 (n=24) 123 27,7 0,85 81 * 17,2 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23,2 0,75 68 * 18,0 0,54 Ka 2006 (n=24) 126 28,4 0,95 93 * 20,1 0,61 Ka 2005 (n=24) 142 25,1 0,90 117 * 19,0 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2015 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.
18 Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2015 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuuluvat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat lähelle Varsinais-Suomen eteläosia ja pohjoisimmat suot Keski-Suomen pohjoisosiin. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 5). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELYkeskuksittain verrattaessa. Taulukko 5. Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELYkeskuksittain vuosina 2007-2015. Vapo Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kok-N Kok-P COD Mn Häme 29 5,1 0,14 114 3,5 0,073 10 Pirkanmaa 107 17 0,60 549 9,3 0,31 81 Varsinais-Suomi 139 29 0,98 701 19 0,57 55 Keski-Suomi 125 29 0,82 723 18 0,37 11 Etelä-Pohjanmaa 403 88 2,6 2 495 56 1,3 463 Yhteensä 2015 803 168 5,1 4 582 106 2,6 620 Yhteensä 2014 797 157 4,6 4 174 109 2,7 1 092 Yhteensä 2013 1 160 156 5,8 4 110 105 3,7 693 Yhteensä 2012 1 355 294 9,7 8 713 193 5,7 1 723 Yhteensä 2011 973 204 6,2 5 301 123 2,9 Yhteensä 2010 732 208 6,3 148 3,9 Yhteensä 2009 1 040 222 8,7 150 5,8 Yhteensä 2008 1 369 301 9,4 191 5,1 Yhteensä 2007 975 251 8,1 194 5,8 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta suurimmat bruttokuormitukset tulivat Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 6). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Taulukko 6. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuonna 2015. Vesistöalue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 14 Kymijoen vesistöalue 125 29 0,80 727 103 17 0,36 18 18 Porvoonjoen vesistöalue 1,7 0,16 0,003 4,9 1,6 0,11 0,001 1,3 27 Paimionjoen vesistöalue 1,27 0,25 0,007 14,1 0,97 0,10 0,001 4,6 28 Aurajoen vesistöalue 3,35 0,56 0,017 23 3,1 0,41 0,011 13 33 Lapinjoen vesistöalue 4,1 0,63 0,015 11,4 3,8 0,49 0,009 2,7 35 Kokemäenjoen vesistöalue 203 40 1,4 1136 172 24 0,76 151 36 Karvianjoen vesistöalue 86 20 0,67 443 71 12 0,37-38 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 6,7 2,1 0,07 73 4,5 1,0 0,02 0,2 38 Teuvanjoen vesistöalue 3,2 0,84 0,03 21 2,6 0,56 0,016 3,0 39 Närpiönjoen vesistöalue 3,3 1,6 0,08 64 2,1 1,06 0,05 26 42 Kyrönjoen vesistöalue 210 35 0,96 990 186 23 0,48 228 44 Lapuanjoen vesistöalue 38 8,5 0,30 258 31 5,2 0,17 48 46 Purmonjoen vesistöalue 3,8 2,0 0,04 60 2,8 1,5 0,02 27 47 Ähtävänjoen vesistöalue 26 6,4 0,20 182 21 3,9 0,11 26 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 38 8,0 0,23 235 33 5,5 0,13 76 49 Perhonjoen vesistöalue 32 10,3 0,25 250 24 6,4 0,10 3 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 18 3,4 0,08 90 16 2,4 0,04 29 Yhteensä 2015 803 168 5,1 4582 679 106 2,6 620
7 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2015 19 7.1 Yleistä Vuoden 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2015 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkoi 1.11.2014 ja päättyi 31.10.2015. Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesinäytteenottoa ei vesistöistä tehdä marrasjoulukuussa. Päästötarkkailutuloksien perusteella tehtyihin vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin voidaan muutoksen seurauksena käyttää suoraan saatuja päästötarkkailutuloksia. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2015 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen 1.11.2014 31.10.2015 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vastaavan ajan keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1. 3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2015 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteessä 2. 7.1.1 Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2015 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2015 (taulukko 7). Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella, mutta koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelle, niin ne ovat mukana tässä Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueen Vapon tarkkailussa.
20 Taulukko 7. Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta mukana olevat tuotantoalueet vuonna 2015. Suo Kunta Suo Kunta Joutsuo Eura Horma-Säkkineva Kauhajoki/Karvia Huidankeidas Honkajoki Lupikistonneva Kauhajoki Kotkankeidas Honkajoki Koihnanneva Kauhajoki Marjakeidas Honkajoki Viitalanneva/Kampinkeidas Kauhajoki Satamakeidas Honkajoki Lammisuo Köyliö Hakasuo Huittinen Matkussuo Köyliö / Huittinen Nanhiansuo Huittinen Pohjoisneva Parkano Vittassuo Huittinen Harmantinsuo Loimaa Lauttaneva/Haukkaneva Ikaalinen Arkkuinsuo Punkalaidun Vuorenpäännevan/Vatilähteeneva Ikaalinen Isosuo Punkalaidun Saarikeidas Jämijärvi Juvanrahka Tarvasjoki Hirvikeidas Kankaanpää Heitonneva Merikarvia Jämiänkeidas Kankaanpää Iso-Rydistönkeidas Merikarvia Kurkikeidas Kankaanpää / Honkajoki Kirinneva Merikarvia Viheräperä Kankaanpää Kotoneva Merikarvia Alkkia Karvia / Parkano Haaroistensuo Oripää Haitikeidas Karvia Kotokeidas / Leppisuot 1 Siikainen Loukaskeidas Karvia Leppisuot 2 Siikainen Mustakeidas Karvia Koivansuo Tammela Suomikeidas Karvia 8 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km 2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä: Nummijoki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2014 31.10.2015 Vatajankoskella 11,8 m 3 /s, kun vuosien 1971 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m 3 /s (kuva 6). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2014 ja tavanomaista aikaisempien kevättulvien aikaan helmi-maaliskuussa 2015.
21 Kuva 6. Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 1.11.2014-31.10.2015 ja vertailukaudella 1971 2000. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevista soista suurin osa on Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueen turvetuotantoalueita. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet Karvianjoen vesistöalueella ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijoen valuma-alueelle ja Karvianjoen yläosan alueelle. Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus. Jonkin verran vesistökuormitusta tulee myös Karvian kalalaitokselta Kantista. Karvianjoen vesistöalueelle teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän. Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on 42 920 ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormitus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %. Vuonna 2015 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 437 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta. Levossa oli 2,1 ha ja valmistelussa 36,9 ha (taulukko 8).
22 Taulukko 8. Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna 2015. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2015, ha Tuotanto- Levossa Valmistekunnossa lussa 36 Karvianjoen vesistöalue 2437,3 2,1 36,9 36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 252,6 0,0 0,0 36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 122,1 36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 44,6 36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 85,9 36.03 Honkajoen alue 709,4 0,0 26,7 36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 91,6 36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 32,7 36.032 Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 16,0 36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 119,6 36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 449,5 26,7 36.04 Karvianjoen yläosan alue 165,9 2,1 0,0 36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 112,6 36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 53,3 2,1 36.05 Tuorijoen valuma-alue 68,6 0,0 0,0 36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 68,6 36.06 Otamonjoen valuma-alue 308,1 0,0 10,2 36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 96,3 10,2 36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 85,1 36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 126,7 36.07 Nummijoen valuma-alue 582,1 0,0 0,0 36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 58,4 36.072 Nummijoen keskiosan a Koihnanneva Kauhajoki 18,6 36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 357,7 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 22,6 36.073 Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 34,7 36.077 Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 88,1 36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 2,0 36.08 Suomijoen valuma-alue 350,6 0,0 0,0 36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 129,7 36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 37,0 36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41,5 36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 98,5 36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 43,9 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Vatajankosken jakson 1.11.2014 31.10.2015 keskivalumaa 8,1 l/s/km 2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja (taulukko 9) sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2015 vesistökuormitustietoja.
Taulukko 9. Karvianjoen vesistöalueen (36) eri valuma-alueiden pinta-alat. Valuma-alue Koodi km² Karvianjoki 36 3438,0 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 36.02 2093,8 Ristiluoman va 36.024 32,4 Pukanluoman va 36.025 90,4 Pukanluoman va 36.025 90,4 Honkajoen alue 36.03 998,3 Marjakylän a 36.031 998,3 Honkaluoman a 36.032 913,2 Honkaluoman a 36.032 913,2 Pukaran Pikkujoen va 36.037 60,3 Karvianjoen yläosan alue 36.04 642,0 Hormaluoman va 36.045 13,2 Säkkijoen va 36.046 48,8 Mustajoen va 36.047 49,8 Mustajoen va 36.047 49,8 Tuorijoen valuma-alue 36.05 178,5 Lauttijärvenjoen alue 36.053 101,5 Otamonjoen valuma-alue 36.06 413,0 Samminjoen alaosan a 36.063 215,3 Koirajoen va 36.065 105,3 Leppijoen va 36.066 67,7 Rynkäjoen va 36.067 63,1 Nummijoen valuma-alue 36.07 157,5 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0 Nummijärven a 36.073 47,5 Ylimysluoman va 36.077 18,7 Ylimysluoman va 36.077 18,7 Koihnanluoman va 36.078 12,4 Suomijoen valuma-alue 36.08 171,9 Suomijoen alaosan a 36.081 171,9 Suomijärven a 36.082 89,8 Kattilajoen va 36.084 58,2 Kattilajoen va 36.084 58,2 Kattilajoen va 36.084 58,2 Ojajoen va 36.085 20,2 Vapo Oy:n turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2015 kiintoaineen osalta noin 71,1 t, typen osalta 12,4 t ja fosforin osalta 0,37 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli Karvianjoen vesistöalueen alaosalla 0,06 mg/l, typen 10 µg/l ja fosforin 0,29 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 449 t O 2, ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,35 mg/l O 2 (taulukko 10). Vuona 2015 2. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa esiintyivät 2. jakovaiheen valumaalueista Nummijoen valuma-alueella, jolla lisäykset olivat kiintoaineella 0,26 mg/l, Kok-P 1,1 µg/l, Kok.N 53 µg/l ja COD Mn bruttona 1,6 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa vuoden 2015 keskivirtaamatilanteessa tulivat Hormanevalta kohdistuen pieneen Hormaluomaan. Teoreettinen lisäys oli typelle 154 µg/l, fosforille 11,5 µg/l ja kiintoaineelle 0,2 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 7,4 mg/l. 23
Taulukko 10. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna 2015. 24 Vesistöalue Suo Kunta Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 36 Karvianjoen vesistöalue 0,35 0,06 9,7 0,29 36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 0,07 0,02 2,6 0,56 36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,24 0,71 70,5 1,84 36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,15 0,02 7,8 0,27 36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,65 0,13 27,6 0,80 36.03 Honkajoen alue 0,28 0,07 9,3 0,31 36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,03 0,002 0,5 0,003 36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,02 0,003 0,4 0,01 36.032 Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 0,01 0,02 1,2 0,01 36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,06 0,01 1,3 0,04 36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 2,83 0,77 103,1 4,19 36.04 Karvianjoen yläosan alue 0,19 0,005 3,5 0,23 36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 7,42 0,15 154,1 11,48 36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,54 0,02 4,3-0,05 36.05 Tuorijoen valuma-alue 0,25 0,005 6,3 0,02 36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,44 0,010 11,1 0,03 36.06 Otamonjoen valuma-alue 0,38 0,04 9,5 0,22 36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,21 0,02 5,0 0,13 36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,58 0,07 13,5 0,09 36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 1,12 0,12 30,3 0,87 36.07 Nummijoen valuma-alue 1,61 0,26 53,4 1,09 36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,25 0,11 7,0 0,22 36.072 Nummijoen keskiosan a Koihnanneva Kauhajoki 0,09 0,02 1,4 0,14 36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 1,51 0,23 69,4 1,06 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 0,16 0,04 0,9 0,10 36.073 Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 0,37 0,02 1,2-0,002 36.077 Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 2,09 0,14 38,4 1,24 36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 0,04 0,01 0,6 0,06 36.08 Suomijoen valuma-alue 1,19 0,14 19,9 0,74 36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,39 0,028 5,0 0,21 36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,85 0,12 20,5 0,44 36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,20 0,06 4,7 0,06 36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 0,92 0,11 11,3 0,68 36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,10 0,07 21,9 1,07 8.1 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue 36.02 8.1.1 Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Kurkikeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 118/2004/4, myönnetty 31.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 15.3.2007 (nro 07/0098/1). Kurkikeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen kunnan ja Kankaanpään kaupungin rajalla (pääosin Kankaanpään puolella). Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto 1978. Vuonna 2015 Kurkikeitaalla oli tuotannossa 208 ha. Kaikki tuotantoalueen Pukanluomaan ja Ristiluomaan johdetavat kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen avulla. Vesistötarkkailu kohdistuu Pukanluomaan, joka saa alkunsa Kaartiskaluomasta. Kaartiskaluomaan tuli vuonna 2015 Kurkikeitaan 85,9 ha alan lisäksi myös kuivatusvesiä 44,6 ha alalta Satamakeitaalta. Säännöllisesti tarkkaillaan myös Pukanluomaan yhtyvän Myllyojan veden laatua, vaikka sinne ei kuivatusvesiä johdeta. Kurkikeitaan tuotantoalueesta Pukanluoman valuma-alueella on 85,9 ha, mikä on valuma-alueesta (90,4 km 2 ) noin 1,0 %. Vuonna 2011 lisättiin vesistötarkkailuun Ristiluoma, jonka kautta Kurkikeitaalta johdettiin vuonna 2015 kuivatusvesiä 122,1 ha alalta
25 Karvianjokeen Vatajankosken alapuolelle. Ristiluoman valuma-alue on 32,4 km 2, josta Kurkikeitaan osuus on noin 3,8 % Kurkikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua Ristiluomaan laskevien vesien osalta vuonna 2015. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Kurkikeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 10,5 mg/l, Kok.N 1 148 µg/l, Kok.P 57 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 31 mg/l O 2. Kurkikeitaalla tehtiin kuormitustarkkailua Pukanluomaan laskevien vesien osalta vuonna 2015 kosteikoilta 2 ja 3. Otettujen 12 näytteen perusteella kosteikolta 2 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,1 mg/l, Kok.N 1 020 µg/l, Kok.P 74 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 28 mg/l O 2. Kosteikolta 3 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet (10 näytettä) olivat kiintoaineelle 6,2 mg/l, typelle 1703 µg/l, fosforille 72 µg/l sekä COD Mn :lle 33 mg/l. Myllyoja saa alkunsa Pohjankankaan lähteistä, ja siitä johtuen sen vedenlaatu on ollut merkittävästi parempaa kuin Kaartiskaluomassa ja Pukanluomassa (taulukko 11). Myllyojaan tulee runsaasti hajakuormitusta, sillä vuosien 1999 2014 keskimääräiset fosforipitoisuudet Myllyojan vedessä ovat olleet reheville vesille ominaisia. Humusaineita on ollut selvästi vähemmän kuin muissa Kurkikeitaan havaintopaikoissa, ja ajoittain vesi on ollut COD Mn -arvon ja väriluvun perusteella arvioituna lähes humuksetonta ja kirkasta. Vuonna 2015 Myllyojan vedenlaatu oli hyvää ja aiempaa alhaisemmat fosforipitoisuudet kuvastivat ojassa esiintyvän lieviä kuormitusvaikutuksia. Kaartiskaluoman vesi on ollut väriltään ruskeaa ja humusvaikutteista sekä ravinteikasta. Kaartiskaluoman veden fosforitaso on ollut erittäin korkea (taulukko 11). Havaintopaikkaan tulee Satamakeitaan alueelta kuivatusvesiä, mikä näkyy veden korkeampina rauta- ja humusainepitoisuuksia kuin alajuoksulla Pukanluomassa. Vuonna 2015 Kaartiskaluoman vesi oli laadultaan samanlaista kuin keskimäärin vuosina 1999 2014. Elokuussa 2015 veden laatu oli heikoimmillaan, sillä tuolloin fosforia ja rautaa oli vedessä erittäin runsaasti. Pukanluomassa, Kurkikeitaan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, Kaartiskaluoman vedet ovat jo sekoittuneet Myllyojan vesiin. Myllyojan kautta tulevien hyvälaatuisten vesien vaikutuksesta Pukanluoman vedenlaatu on ollut parempaa kuin ylempänä Kaartiskaluomassa (taulukko 11). Vuonna 2015 Pukanluoman vedenlaatu oli vuosien 1999 2014 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä vesi oli aiempaa vähäravinteisempaa ja humusta oli vedessä vähän. Pukanluoman vuoden 2015 ravinnetaso kuvastaa kuitenkin rehevyyttä, kuten aiempina vuosinakin. Pukanluoman alajuoksulla veden laatu on ollut hyvin samanlaista kuin ylempänä Pukanluomassa koko tarkkailun ajan. Vuonna 2015 Pukanluoman veden laatu hieman heikkeni alajuoksulle päin, sillä ravinne- ja rautapitoisuudet kasvoivat hieman yläosaan verrattuna. Ristiluoman vesi on ollut vuosina 2011 2014 runsasravinteista ja rauta- sekä kiintoainepitoista (taulukko 11). Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2015 Ristiluoman vesi oli laadultaan samanlaista kuin keskimäärin vuosina 2011 2014. Osa luoman kuormituksesta tulee Kurkikeitaalta, mutta korkeiden fosfaattifosforipitoisuuksien perusteella myös hajakuormituksen osuus fosforikuormituksista on suuri. Vuoden 2015 Kaartiskaluoman vedenlaadun perusteella Kurkikeitaan kuivatusvesillä oli hyvin lieviä vaikutuksia alapuolisiin vesiin, mitä tukevat myös teoreettiset laskelmat. Teoreettisten laskelmien mukaan Kurkikeitaan ja Satamakeitaan tuotantoalueiden kuivatusvedet lisäsivät vuoden 2015 keskivirtaamatilanteessa Pukanluoman veden kokonaisfosforipitoisuutta 1,0 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 35 µg/l ja kiintoainepitoisuutta